Venäjän federaation presidentin Vladimir Putinin puhe Liittokokoukselle 4. joulukuuta 2014, Moskova, Kreml

Transkriptio

1 Venäjän federaation presidentin Vladimir Putinin puhe Liittokokoukselle 4. joulukuuta 2014, Moskova, Kreml 4. joulukuuta 2014 Presidentin puhe Liittokokoukselle Kuva: RIA Novosti Vladimir Putin on pitänyt vuotuisen puheen Liittokokoukselle. Puhe julkistettiin perinteen mukaan Kremlin Yrjönsalissa yli 1000 kutsuvieraan läsnäollessa. Puheen julkistamisessa oli läsnä liittoneuvoston jäseniä, duuman jäseniä, hallituksen jäseniä, Perustuslakituomioistuimen ja Korkeimman oikeuden johtohenkilöitä, kuvernöörikuntaa, federaation subjektien lainsäädäntöelinten puheenjohtajia, perinteisten uskontokuntien päämiehiä ja yhteiskunnallisia vaikuttajia, muun muassa aluetason kansalaiskamarien johtajia ja suurimpien joukkoviestimien johtajia. * * * VLADIMIR PUTIN: Arvoisat Liittoneuvoston jäsenet! Duuman jäsenet! Venäjän kansalaiset! Tämänpäiväinen puhe on tietenkin sen ajan ja niiden olosuhteiden mukainen, joissa me elämme, ja edessämme olevien tehtävien mukainen. Ennen muuta haluan kuitenkin kiittää kaikkia teitä tuesta, yhtenäisyydestä ja solidaarisuudesta kohtalokkaina hetkinä, joina ratkeaa maamme tulevaisuuden kannalta hyvin paljon. Olemme tänä vuonna kulkeneet yhdessä läpi koettelemusten, joista voi selvitä vain kypsä, yhtenäinen kansakunta, aidosti suvereeni ja vahva valtio. Venäjä on todistanut käytännössä pystyvänsä suojelemaan maanmiehiään, puolustamaan kunnialla totuutta ja oikeutta. Maamme on tehnyt sen teidän ansiostanne, Venäjän kansalaiset. Teidän työnne ja yhdessä saavuttamiemme tulosten ansiosta. Sen ansiosta, että te ymmärrätte syvästi kansakunnan yhteisten etujen tarkoituksen ja merkittävyyden. Olemme tiedostaneet isänmaamme tuhatvuotisen taipaleen rikkomattomuuden, eheyden. Ja me uskomme itseemme. Siihen, että pystymme paljoon ja saavutamme kaiken. Emme tietenkään voi olla tänään puhumatta niistä historiallisista tapahtumista, jotka ovat tapahtuneet tänä vuonna. Kuten tiedetään, Krimillä pidettiin tämän vuoden maaliskuussa kansanäänestys, jossa niemimaan asukkaat ilmoittivat selvästi halunsa liittyä Venäjään. Sitten seurasi Krimin parlamentin ja korostan, ehdottoman laillisen, tätä ei pidä unohtaa, jo vuonna

2 2010 valitun Krimin parlamentin päätös itsenäisyydestä. Ja lopuksi tapahtui Krimin ja Sevastopolin historiallinen jälleenyhdistyminen Venäjään. Tällä tapahtumalla on maallemme, kansallemme erityinen merkitys. Koska Krimillä asuu meidän väkeämme ja itse alue on strategisesti tärkeä, koska juuri siellä on monikasvoisen mutta yhtenäisen venäläisen kansakunnan ja keskitetyn Venäjän valtion muodostumisen henkinen alkulähde. Juuri siellähän, Krimillä, muinaisessa Khersonesoksessa, tai, kuten venäläiset kronikoitsijat sitä nimittivät, Korsunissa, ruhtinas Vladimir otti vastaan kasteen ja kastoi sen jälkeen koko Venäjän. Etnisen läheisyyden, kielen ja aineellisen kulttuurin yhteisten elementtien, yhteisen, joskaan ei tuolloin vakiintuneilla rajoilla määritellyn alueen, syntymässä olevan yhteisen taloudellisen toiminnan ja ruhtinaan vallan ohella oli kristinusko vahva henkinen yhdistävä voima, jonka ansiosta saatiin yhtenäisen venäläisen kansakunnan muodostamiseen ja yhteisen valtiojärjestelmän muodostamiseen mukaan koko laajan itäslaavilaisen maailman vereltään mitä erilaisimpia heimoja ja heimojen liittoja. Ja juuri tällä henkisellä maaperällä esi-isämme ensimmäisen kerran ja lopullisesti tiedostivat olevansa yhtenäinen kansa. Ja tämä antaa meille kaikki perusteet sanoa, että Krimillä, muinaisella Korsunilla, Khersonesoksella, ja Sevastopolilla on Venäjälle valtava sivistyksellinen ja pyhä merkitys. Samoin kuin Temppelivuorella Jerusalemissa on niille, jotka tunnustavat islamilaista tai juutalaista uskoa. Juuri näin me tulemmekin suhtautumaan tähän tästä lähtien ja aina. Arvoisat ystävät! Tänään ei tietenkään voi olla puhumatta myöskään siitä, miten arvioimme Ukrainan tapahtumia, siihen ei voi olla palaamatta siitä, miten aiomme rakentaa suhteitamme kumppaneihin kautta maailman. Tiedetään hyvin, että Venäjä ei vain tukenut Ukrainaa ja entisen Neuvostoliiton veljestasavaltoja niiden pyrkimyksessä suvereniteettiin, vaan myös edisti tuota prosessia merkittävästi 1990-luvun vaihteessa. Sen jälkeen ei kannassamme ole mikään muuttunut. Jokaisella kansalla on erottamaton oikeus omaan kehitystiehen, oikeus valita liittolaiset, yhteiskunnan poliittisen järjestelmän muoto, talouden rakenne ja oman turvallisuuden varmistaminen. Venäjä suhtautuu ja tulee suhtautumaan tähän aina kunnioittavasti. Tämä koskee täydessä määrin myös Ukrainaa, ukrainalaista veljeskansaa. Kyllä, olemme tuominneet vallankaappauksen, vallan anastamisen voimakeinoin Kiovassa tämän vuoden helmikuussa. Ja se, mitä nyt näemme Ukrainassa, kaakkoisen alueen tragedia vahvistaa täydellisesti kantamme oikeaksi. Mistä kaikki alkoi? Minun on pakko muistuttaa tänään siitä. On vaikea edes uskoa, mistä kaikki alkoi ilmeisesti presidentti Janukovytšin teknisestä päätöksestä lykätä Ukrainan ja Euroopan unionin välisen assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista. Korostan, että tällöin kyse ei ollut edes tuon asiakirjan hylkäämisestä vaan ainoastaan määräaikojen siirtämisestä sopimuksen viimeistelyä varten. Muistutan, että se tehtiin täysin ehdottoman laillisen ja kansainvälisesti tunnustetun valtionpäämiehen perustuslaillisten valtuuksien mukaisesti. Miten tässä yhteydessä voi tukea aseellista vallankaappausta, väkivaltaa, murhia? Mikä on yksistään Odessan veristen tapahtumien hinta, kun ihmisiä poltettiin elävältä. Miten voi tukea sen jälkeen seuranneita yrityksiä kukistaa kaakkoisella alueella asevoimin ihmiset, jotka eivät hyväksyneet tätä mielivaltaa? Toistan, miten sitä voi tukea? Puhuen samalla tekopyhästi kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien puolustamisesta. Se on suorastaan silkkaa kyynisyyttä. Olen varma, että Ukrainan kansa itse tulee vielä antamaan oikeudenmukaisen arvion näistä tapahtumista. Entä millaiseksi muodostui alusta alkaen dialogimme tästä aiheesta amerikkalaisten ja eurooppalaisten kumppanien kanssa? En maininnut amerikkalaisia ystäviämme sattumalta, sillä 2

3 he vaikuttavat aina meidän ja naapuriemme välisiin suhteisiin joko suoraan tai kulissien takaa. Joskus ei edes tiedä, kenen kanssa on parempi keskustella: eräiden maiden hallitusten vai suoraan niiden amerikkalaisten suojelijoiden ja sponsorien. Ukrainan ja EU:n assosiaatiosopimuksesta ei ylipäätään ollut mitään dialogia, siitä olen jo puhunut. Meille sanottiin, että se ei ole teidän asianne. Yksinkertaisesti, kansanomaisesti sanottuna käskettiin vain painua hiiteen. Kaikki perustelut siitä, että Venäjä ja Ukraina ovat IVYn vapaakauppaalueen jäseniä, että meillä on historian saatossa muotoutunut syvä yhteistoiminta teollisuudessa ja maataloudessa, itse asiassa yhtenäinen infrastruktuuri näitä argumentteja ei kukaan halunnut edes kuulla, saati pohtia. Silloin me sanoimme: hyvä on, jos te ette halua keskustella kanssamme, meidän on pakko puolustaa laillisia etujamme yksipuolisesti, emmekä me aio maksaa politiikasta, jota pidämme virheellisenä. Tulos: sopimus Ukrainan ja Euroopan unionin välillä on allekirjoitettu ja ratifioitu, mutta sen kauppaa ja taloutta koskevan osan toteuttaminen on lykätty ensi vuoden loppuun. Olimmeko siis kokonaisuutena ottaen oikeassa? Tekee mieli myös kysyä: minkä takia se kaikki tehtiin Ukrainassa? Minkä takia tehtiin vallankaappaus? Minkä takia ammuttiin ja yhä ammutaan ja tapetaan ihmisiä? Itse asiassa tuhottiin talous, finanssilaitos, sosiaaliala, hävitettiin maa. Nyt ei pidä politikoida, ei jaella äänekkäitä, tyhjiä lupauksia, vaan antaa Ukrainan taloudelle apua tietenkin uudistuksia varten. Jostain syystä en kuitenkaan näe läntisissä kollegoissamme palavaa halua tehdä niin, tai Kiovan nykyisissä vallanpitäjissä palavaa halua ratkoa kansalaistensa ongelmia. Sivumennen sanottuna, Venäjä antaa, on jo antanut valtavan panoksen Ukrainan tukemiseen. Sanon tässä vielä kerran, että jo pankkimme ovat investoineet Ukrainaan noin 25 miljardia dollaria. Venäjän valtiovarainministeriö antoi viime vuonna luottoa vielä kolme miljardia. Gazprom on luotottanut Ukrainan taloutta vielä 5,5:llä 4,5 miljardin dollarin alennuksella, jota kukaan ei ollut luvannut. Laskekaa, paljonko siitä kaikesta tulee yhteensä. Se on 32,5 33,5 miljardia dollaria yksistään viime aikoina. Tietenkin meillä on oikeus kysyä: minkä takia koko tämä tragedia Ukrainassa tapahtui? Eikö asioita, kiistanalaisiakin asioita olisi voitu selvittää dialogilla, säädöskehyksen ja laillisten prosessien puitteissa? Kuitenkin meille yritetään nyt kaikin voimin vakuuttaa, että tämä juuri on asiantuntevaa, punnittua politiikkaa, johon meidän täytyy mitään ajattelematta ja sokeasti alistua. Niin ei tule tapahtumaan. Jos kansallinen ylpeys onkin useille Euroopan maille kauan sitten unohtunut käsite ja suvereniteetti liian suurta ylellisyyttä, niin Venäjälle todellinen valtiollinen suvereniteetti on ehdottoman välttämätön olemassaolon edellytys. Ennen muuta tämän täytyy olla selvää meille itsellemme. Haluan korostaa: me tulemme joko olemaan suvereeneja tai liukenemme, hukumme maailmaan. Ja tämä täytyy tietenkin muiden valtioiden ymmärtää. Kaikkien kansainväliseen elämään osallistuvien täytyy ymmärtää se. Ja ymmärtäessään lujittaa kansainvälisen oikeuden roolia ja merkitystä, oikeuden, josta olemme niin paljon puhuneet viime aikoina, eikä rukata sen normeja jonkun suhdanne-etujen mukaan, vastoin sen perusperiaatteita ja tervettä järkeä, pitäen kaikkia ympärillä olevia sivistymättöminä ihmisinä, jotka eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa. Kaikkien kansainväliseen kanssakäymiseen osallistuvien laillisiin etuihin pitää suhtautua kunnioittavasti. Vain silloin tulevat tykkien, ohjusten tai taistelulentokoneiden asemesta nimenomaan oikeusnormit antamaan maailmalle luotettavan turvan verisiä konflikteja vastaan. 3

4 Eikä silloin tarvitse pelotella ketään muka eristämisellä, itseään pettäen, tai pakotteilla, jotka ovat tietenkin haitallisia, mutta haitallisia kaikille, myös niille, jotka panevat ne alulle. Muuten, pakotteista. Ne eivät ole vain Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hermostunut reaktio meidän näkemykseemme Ukrainan tapahtumista ja vallankaappauksesta eikä edes niin sanotusta Krimin keväästä. Olen varma, että jos kaikkea sitä ei olisi tapahtunut haluan korostaa tätä, arvoisat kollegat, erityisesti teille, poliitikoille, kaikille niille, jotka tänään istuvat salissa jos kaikkea sitä ei olisi tapahtunut, olisi keksitty jokin toinen syy hillitä Venäjän kasvavia mahdollisuuksia, vaikuttaa siihen, ja vielä mieluummin hyödyntää omaksi edukseen. Hillintäpolitiikkaa ei ole keksitty eilen. Sitä on harjoitettu maatamme kohtaan monia monia vuosia voi sanoa, että aina, vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja. Lyhyesti, joka kerran, kun joku on sitä mieltä, että Venäjästä on tullut liian vahva ja itsenäinen, nämä keinot otetaan heti käyttöön. On kuitenkin mieletöntä keskustella Venäjän kanssa voima-asemista. Silloinkin, kun se kohtaa sisäisiä vaikeuksia, kuten tapahtui 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Me muistamme hyvin, kuka ja millä tavalla tuki tuohon aikaan käytännössä avoimesti separatismia ja jopa suoranaista terroria meillä, nimitti murhaajia, joilla oli kädet kyynärpäitä myöten veressä, pelkästään kapinallisiksi, otti heitä vastaan kaikkein korkeimmalla tasolla. Nyt nuo kapinalliset ovat taas näyttäneet luontonsa Tšetšeniassa. Olen varma, että paikalliset kaverit, paikalliset lainvalvontaelimet suoriutuvat ansiokkaasti. Juuri he tekevät nyt töitä terroristien tämänkertaisen hyökkäyksen torjumiseksi. Tukekaamme heitä. Sanon kuitenkin vielä kerran, että me muistamme, miten terroristeja otettiin korkealla tasolla vastaan vapauden ja demokratian puolesta taistelijoina. Jo silloin kävi selväksi, että mitä enemmän me peräännymme ja puolustelemme toimiamme, sitä röyhkeämmiksi vastustajamme käyvät ja käyttäytyvät yhä kyynisemmin ja aggressiivisemmin. Huolimatta meidän ennennäkemättömästä avoimuudestamme silloin, valmiudesta yhteistyöhön kaikkein kipeimmiltä tuntuvissa asioissa, huolimatta siitä, että me pidimme ja te kaikki tiedätte ja muistatte tämän eilisiä vastustajiamme läheisinä ystävinä ja miltei liittolaisina, rajantakainen tuki separatismille Venäjällä: tiedotuksellinen ja poliittinen ja rahallinen ja erityispalvelujen kautta annettu oli täysin ilmeistä eikä jättänyt epäilyksen sijaa sen suhteen, että meidän olisi mielihyvin nähty hajoavan ja pirstoutuvan Jugoslavian skenaarion mukaisesti. Kaikkine Venäjän kansoille siitä aiheutuvine traagisine seurauksineen. Ei onnistunut. Me emme sallineet. Niin kuin ei onnistunut Hitleriltäkään, joka ihmisvihan aatteineen aikoi tuhota Venäjän ja paiskata meidät Uralin taakse. Kaikkien pitäisi muistaa, miten se päättyy. Vietämme ensi vuonna Suuren Isänmaallisen sodan voiton 70-vuotispäivää. Armeijamme murskasi vihollisen ja vapautti Euroopan. Mutta ei saa unohtaa myöskään vuosien 1941 ja 1942 raskaita tappioita, jotta emme toistaisi virheitä tulevaisuudessa. Tässä yhteydessä käsittelen kansainväliseen turvallisuuteen liittyvää kysymystä. Niitä kysymyksiä on melkoisesti. Niihin kuuluu taistelu terrorismia vastaan, me törmäämme edelleen näihin ilmiöihin ja tulemme tietenkin osallistumaan yhteiseen työhön terrorismin torjumiseksi kansainvälisellä tasolla. Tulemme tietenkin torjumaan yhdessä myös muita ongelmia, esimerkiksi tartuntatautien leviämistä. Tässä tapauksessa haluan kuitenkin puhua arimmasta ja vakavimmasta asiasta kansainvälisestä turvallisuudesta. Vuodesta 2002 lähtien, Yhdysvaltain irtauduttua yksipuolisesti ohjuspuolustussopimuksesta, joka oli kansainvälisen turvallisuuden, strategisen voimatasapainon ja vakauden ehdoton kulmakivi, on jatkunut sitkeä työ Yhdysvaltain maailmanlaajuisen ohjustentorjuntajärjestelmän luomiseksi, muun muassa myös Euroopassa. Se ei ole uhka vain 4

5 Venäjän turvallisuudelle vaan koko maailmalle nimenomaan siksi, että se voi rikkoa mainitun strategisen voimatasapainon. Mielestäni se on haitallista myös itse Yhdysvalloille, koska se luo vaarallisen illuusion haavoittumattomuudesta, voimistaa pyrkimystä yksipuolisiin, usein, kuten näemme, harkitsemattomiin ratkaisuihin ja ylimääräisiin riskeihin. Olemme puhuneet tästä asiasta paljon. En paneudu nyt yksityiskohtiin. Sanon vain yhden asian, ehkä toistankin itseäni, me emme aio mennä mukaan kalliiseen kilpavarusteluun mutta turvaamme luotettavasti ja varmasti maamme puolustuskyvyn uusissa olosuhteissa. Siitä ei ole mitään epäilystä. Se tehdään. Venäjällä on sekä mahdollisuuksia että epätavanomaisia ratkaisuja. Sotilaallista ylivoimaa Venäjästä ei kukaan onnistu saavuttamaan. Armeijamme on nykyaikainen ja taistelukykyinen. Kuten nykyään sanotaan, kohtelias mutta mahtava. Vapautemme puolustamiseen meillä riittää niin voimia kuin tahtoa ja rohkeutta. Me tulemme puolustamaan maailman monimuotoisuutta. Tulemme tuomaan ulkomailla totuuden ihmisten tietoon. Jotta kaikki näkisivät todellisen, aidon eivätkä vääristeltyä, valheellista kuvaa Venäjästä. Tulemme aktiivisesti edistämään liike- ja humanitaarisia yhteyksiä, tiede-, koulutusja kulttuuriyhteyksiä. Ja tulemme tekemään niin niissäkin tapauksissa, joissa eräiden maiden hallitukset yrittävät rakentaa Venäjän ympärille lähestulkoon uuden rautaesiripun. Me itse emme koskaan lähde eristäytymisen, muukalaisvihan, epäluulon ja vihollisten etsinnän tielle. Ne kaikki ovat heikkouden ilmentymiä, ja me olemme vahvoja ja itsevarmoja. Meidän tavoitteemme on hankkia mahdollisimman paljon tasavertaisia kumppaneita niin lännestä kuin idästä. Tulemme laajentamaan läsnäoloamme niillä alueilla, joilla yhdentymisprosessit ovat nyt voimistumassa, joilla ei sekoiteta politiikkaa ja taloutta vaan päinvastoin poistetaan esteitä kaupankäynniltä, teknologioiden ja investointien vaihdolta sekä ihmisten vapaalta liikkumiselta. Emme aio missään olosuhteissa supistaa suhteitamme Eurooppaan ja Amerikkaan. Samalla tulemme rakentamaan uudelleen ja laajentamaan perinteisiä yhteyksiämme Amerikan mantereen eteläosaan. Jatkamme yhteistyötä Afrikan ja Lähi-idän maiden kanssa. Näemme, miten nopeasti Aasian ja Tyynenmeren alue on viime vuosikymmeninä edistynyt. Venäjä tulee Tyynenmeren maana kaikinpuolisesti hyödyntämään tätä valtavaa potentiaalia. Hyvin tunnetaan myös maailman talouskehityksen johtajat, sen veturit. Joukossa on paljon vilpittömiä ystäviämme ja strategisia kumppaneitamme. Euraasian talousunioni aloittaa täysimittaisen toiminnan 1. tammikuuta Mitkä ovat sen perusperiaatteet? Muistutan niistä. Ennen muuta niihin kuuluvat tasa-arvo, pragmatismi ja keskinäinen kunnioitus. Niihin kuuluu kaikkien jäsenmaiden kansallisen identiteetin ja valtiollisen suvereniteetin säilyttäminen. Olen vakuuttunut, että tiiviistä yhteistyöstä tulee voimakas kehityksen lähde kaikille Euraasian unionin jäsenille. Ja puheen tämän osan lopuksi sanon vielä kerran: terve perhe ja terve kansakunta, esi-isien meille välittämät perinteiset arvot ja samalla suuntautuminen kohti tulevaisuutta, vakaus kehityksen ja edistyksen edellytyksenä, kunnioitus muita kansoja ja valtioita kohtaan ja samalla Venäjän turvallisuuden varma takaaminen ja sen laillisten etujen puolustaminen nämä ovat prioriteettimme. 5

6 Rakkaat ystävät! Toteuttaaksemme todella kaikki suunnitelmamme, täyttääksemme kaikki tärkeimmät valtion sosiaaliset sitoumukset, jotka on muotoiltu jo presidentin asetuksissa toukokuussa 2012, meidän on vastattava kysymykseen, mitä aiomme tehdä taloudessa, rahoituksessa, sosiaalisen kehityksen alalla, ja mikä tärkeintä, millainen tulee olemaan strateginen linjamme. Toistan, Venäjä tulee olemaan avoin maailmalle, yhteistyölle, ulkomaisten investointien hankkimiselle, yhteisten hankkeiden toteuttamiselle. Tärkeintä on kuitenkin, että meidän täytyy ymmärtää kehityksemme riippuvan ennen muuta meistä itsestämme. Me menestymme, jos ansaitsemme hyvinvointimme ja kukoistuksemme omalla työllämme emmekä jättäydy onnekkaiden yhteensattumien tai ulkoisten suhdanteiden varaan. Jos pääsemme eroon epäjärjestelmällisyydestä ja vastuuttomuudesta, tavasta haudata tehtyjen päätösten toteuttaminen paperipinoon. Haluan kaikkien käsittävän: nykyoloissa se ei vain jarruta Venäjän kehitystä. Se on suoranainen uhka maan turvallisuudelle. Edessä on vaikea, jännittynyt aika, ja paljon riippuu meistä jokaisesta omalla työpaikallamme. Niin sanotut pakotteet ja ulkopuoliset rajoitukset kannustavat saavuttamaan asetetut tavoitteet tehokkaammin ja nopeammin. Meidän pitää tehdä paljon. Luoda uusia teknologioita ja kilpailukykyisiä tuotteita. Muodostaa lisävarmuuskerroin teollisuuteen, rahoitusjärjestelmään ja modernin työvoiman koulutukseen. Meillä on sitä varten laajat sisämarkkinat ja luonnonvarat, pääomat ja tieteellinen pohja. On lahjakkaita, viisaita, ahkeria ihmisiä, jotka pystyvät oppimaan uutta nopeasti. Nyt on tärkeintä antaa kansalaisille mahdollisuus näyttää kykynsä. Kehityksen vapaus taloudessa, sosiaalialalla, kansalaisaloitteissa se on paras vastaus sekä ulkoisiin rajoituksiin että sisäisiin ongelmiimme. Ja mitä aktiivisemmin kansalaiset osallistuvat elämänsä panemiseen kuntoon, mitä itsenäisempiä he ovat niin taloudellisesti kuin poliittisesti, sitä suurempi on Venäjän potentiaali. Esitän tässä yhteydessä yhden lainauksen: Kuka rakastaa Venäjää, hänen täytyy toivoa sille vapautta; ennen muuta vapautta itse Venäjälle, sen kansainvälistä riippumattomuutta ja itsenäisyyttä; vapautta Venäjälle venäläisen ja kaikkien muiden kansallisten kulttuurien yhtenäisyytenä; ja, lopuksi vapautta venäläisille, vapautta kaikille meille; uskon, totuuden etsinnän, luovuuden, työn ja omistamisen vapautta (Ivan Iljin). Tässä on valtava sanoma ja hyvä ohje kaikille meille nykyisenä aikana. Arvoisat kollegat! Tunnollinen työ, yksityisomistus ja yrittämisen vapaus ne ovat yhtä perustuvanlaatuisia konservatiivisia, korostan, arvoja kuin isänmaallisuus, oman maan historian, perinteiden ja kulttuurin kunnioittaminen. Kaikki me haluamme samaa Venäjän etua. Ja liikeelämän ja valtion suhteiden täytyy rakentua yhteisen asian filosofialle, kumppanuudelle ja tasaarvoiselle dialogille. Liiketoiminnan piirissä, kuten muillakin elämän aloilla, tarvitaan tietenkin vastuullisuutta, lain ja sitoumusten noudattamista. Ja valtaosa yrittäjistämme, ehdoton enemmistö, toimii juuri niin, he arvostavat liikemainettaan ja sosiaalista mainettaan, haluavat aitojen isänmaanystävien tavoin olla hyödyksi Venäjälle. Juuri sellaisiin ihmisiin pitää suuntautua, luoda heille edellytykset tulokselliseen työhön. Emme puhu ensimmäistä kertaa uusien toimintatapojen tarpeellisuudesta valvonta-, tarkastus- ja lainvalvontaviranomaisten työssä. Muutoksia tapahtuu kuitenkin hyvin hitaasti. Edelleen vallitsee syyttelylinja. Sen sijaan, että ehkäistäisiin yksittäisiä rikkomuksia, luodaan ongelmia tuhansille lainkuuliaisille, aloitteellisille kansalaisille. 6

7 Liike-elämältä pitää poistaa mahdollisimman paljon rajoituksia, vapauttaa se pakkomielteisestä valvonnasta ja tarkastuksista. Sanoin: nimenomaan pakkomielteisestä valvonnasta ja tarkastuksista (käsittelen tätä vielä yksityiskohtaisemmin) ja ehdotan seuraavia toimia. Jokaisesta tarkastuksesta täytyy tulla julkinen. Sitä varten otetaan ensi vuonna käyttöön erityinen rekisteri, joka sisältää tiedot siitä, mikä viranomainen ja missä tarkoituksessa on tehnyt aloitteen tarkastuksesta ja mitkä tulokset on saatu. Niin voidaan karsia aiheettomat ja, mikä vielä pahempaa, tilatut tarkastajien käynnit. Lisään, että tämä ongelma ei ole ajankohtainen vain liike-elämälle vaan myös budjettirahoitteisille, kunnallisille laitoksille ja sosiaalisille eikaupallisille järjestöille. Pitää lopultakin luopua itse kaikenkattavan, loputtoman valvonnan periaatteesta. Tilannetta pitää tarkkailla siellä, missä todella on vaaraa tai merkkejä rikkomuksista. Ymmärrättehän, vaikka olemme nyt jo tehneet jonkin verran töitä rajoitusten suhteen ja nuo rajoitukset tuntuvat toimivan aika hyvin, niin tarkastusviranomaisia on niin paljon, että jos jokainen niistä tulee vaikka vain kerran, niin asia on selvä, minkä tahansa firman voi sulkea. Hallituksen täytyy tehdä vuonna 2015 kaikki tarvittavat päätökset sellaiseen järjestelmään siirtymisestä, tarkastuksia koskevien rajoitusten järjestelmään. Pienyrityksiä varten ehdotan taukoja valvontaan. Jos yritys on hankkinut luotettavan maineen eikä kolmen vuoden aikana ole annettu merkittäviä moitteita, niin seuraavien kolmen vuoden aikana ei suunnitelman mukaisia tarkastuksia valtiollisen ja kunnallisen valvonnan puitteissa tehtäisi lainkaan. Kyse ei tietenkään ole ääritapauksista, joissa syntyy uhka ihmisten terveydelle ja hengelle. Yrittäjät puhuvat aiheellisesti, että tarvitaan vakaata lainsäädäntöä ja ennustettavia sääntöjä, muun muassa veroista. Olen tästä täysin samaa mieltä. Ehdotan, että nykyiset veroehdot vahvistetaan seuraaviksi neljäksi vuodeksi eikä tähän kysymykseen enää palata, niitä ei muuteta. Samalla on toteutettava jo tehdyt päätökset verotaakan keventämisestä, ennen muuta niiltä, jotka ovat vasta aloittamassa toimintaansa. Kuten on sovittukin, ensimmäistä kertaa rekisteröitäville pienyrityksille annetaan kahden vuoden verovapaus. Tällaiset edut annetaan tuotantolaitoksille, jotka aloittavat tyhjästä. Ja vielä. Ehdotan täydellistä armahdusta pääomille, jotka palaavat Venäjälle nimenomaan täydellistä. Ja ihmisille, joiden täytyy tehdä asianomaiset päätökset, pitää tietenkin selittää, mitä se tarkoittaa täydellinen armahdus. Se tarkoittaa, että jos ihminen laillistaa varansa ja omaisuutensa Venäjällä, hän saa lujat oikeudelliset takeet siitä, että häntä ei raahata eri virastoihin, muun muassa lainvalvontaelimiin, ravistella siellä ja täällä, ei kysytä pääomien lähteistä eikä hankintatavoista, että hän ei joudu rikosoikeudelliseen tai hallinnolliseen syytteeseen eivätkä vero- ja lainvalvontaviranomaiset esitä hänelle kysymyksiä. Tehdään tämä nyt, mutta vain kerran. Ja kaikkien, jotka haluavat tulla Venäjälle, täytyy käyttää tätä hyväksi. Me kaikki ymmärrämme, että rahojen alkuperä vaihtelee, ne on ansaittu ja saatu eri tavoin. Olen kuitenkin vakuuttunut, että meidän pitää lopullisesti sulkea, kääntää offshore-sivu taloutemme ja maamme historiassa. Se on hyvin tärkeää ja tarpeellista tehdä. Luotan siihen, että liike-elämämme on tunnettujen Kyproksen tapahtumien ja nykyisen pakotekampanjan jälkeen lopulta käsittänyt, että sen eduille ei anneta ulkomailla mitään arvoa, se voidaan surutta kyniä putipuhtaaksi. Ja että paras tae on kansallinen lainsäädäntö, kaikkine ongelmineenkin. Ja niiden ongelmien ratkaisemista me johdonmukaisesti jatkamme. Venäjä on jo merkittävästi edistynyt yritysilmapiirin parantamisessa. Federaatiotasolle on pääosin muodostettu uusi lainsäädäntöpohja. Nyt on tärkeää siirtää painopiste lainkäytön laatuun, yhteistyössä liike-elämän kanssa edistää niin sanottujen parhaiden käytäntöjen 7

8 leviämistä aluetasolla, käyttää siihen kansallista investointi-ilmapiirin arviointia. Se otetaan ensi vuoden alusta käyttöön kaikissa federaation subjekteissa. Tulemme ehdottomasti tarkastelemaan saatuja tuloksia yhdessä valtioneuvoston istunnoista. Liike-elämän kehittämiseen ja uusien tuotantolaitosten sijoittamiseen tarvitaan valmiita alueita ja liikenteen infrastruktuuria. Federaation subjektien täytyy paneutua tiiviisti alueellisten ja paikallisten teiden kunnostamiseen tähän tarkoitukseen otetaan käyttöön lisärahoituslähteitä alueellisia tierahastoja varten. Meidän täytyy koko maassa pyrkiä kaksinkertaistamaan tienrakennuksen määrät. Se, mitä nyt sanoin, on tietenkin tarkistettu asianomaisten hallituselinten kanssa. Ja ne kaikki ovat vahvistaneet: Kyllä, se on toteutettavissa oleva käytännön tavoite. Jäämme odottamaan teiltä tulosta, arvoisat kollegat. Vuodesta 2015 käynnistetään myös ohjelma, jolla teollisuusalueiden perustamiskuluja korvataan federaation subjekteille. Luotan siihen, että alueet tulevat käyttämään aktiivisesti hyväksi tätä mahdollisuutta oman teollisuuspotentiaalin kehittämiseen. Meidän täytyy tukea lisätoimilla talouden ja teollisuuden kasvua maan strategisesti tärkeillä alueilla. On jo hyväksytty laki Krimin erityistalousalueesta: sinne luodaan suotuisat edellytykset liiketoiminnalle, maataloudelle ja matkailulle, teollisuudelle ja meriliikenteelle, muun muassa verotus-, tulli- ja muilla menettelyillä. Muistutan myös, että vuonna 2016 lakkaavat Kaliningradin alueen tullietuudet olemasta voimassa. On toteutettava jo valmistellut vaihtoehtoiset toimet alueen tukemiseksi, jotta siellä säilyisivät yritystoiminnalle suotuisat olot. Pyydän hallitusta tekemään tämän työn mahdollisimman pian. Pyydän myös parlamentin jäseniä olemaan viivyttämättä nopeamman kehityksen alueita koskevan lain käsittelyä. Lisäksi ehdotan, että nopeamman kehityksen alueille säädettyä menettelyä sovelletaan uusiin hankkeisiin useissa yhden yrityksen kaupungeissa, niissä maamme yhden yrityksen kaupungeissa, joissa sosioekonominen tilanne on vaikein, ei odoteta kolmea vuotta, kuten lakiehdotus nyt edellyttää (se on käsittääkseni jo läpäissyt ensimmäisen käsittelyn), vaan tehdään tuohon lakiehdotukseen muutoksia ja aloitetaan yhden yrityksen kaupunkeja koskeva työ jo nyt. Ja nopeamman kehityksen alueet ovat tietenkin avainasemassa nostettaessa Kaukoitää kukoistukseen. Olemme ilmoittaneet mittavista suunnitelmista tuon alueen kehittämiseksi, ja ne suunnitelmat tietenkin toteutetaan. Pyydän hallitusta tutkimaan kysymystä Kaukoidän kehitysrahaston pääoman lisäämisestä. Näihin tarkoituksiin voi ohjata osan federaation verotulojen kasvusta, joka saadaan, kun alueelle perustetaan uusia yrityksiä. Vaikea keskustelu tästä asiasta on käyty myös valtiovarainministeriön kanssa, kuten yleensä tällaisissa asioissa. Sovitaan, että sen voi ensimmäisessä vaiheessa tehdä, lukuun ottamatta arvonlisäveroa. Katsotaan sitten myöhemmin, miten tämä järjestelmä toimii. Ehdotan, että Vladivostokille annetaan myös vapaasataman asema houkuttelevine, kevennettyine tullikohteluineen. Muistutan, että sellainen mahdollisuus on annettu Sevastopolille ja muille Krimin satamille. Tarvitsemme myös kokonaishankkeen Koillisväylän modernista kilpailukykyisestä kehityksestä. Sen ei pidä vain toimia tehokkaana kauttakulkureittinä vaan myös kannustaa liiketoimintaa Venäjän Tyynenmeren-rannikolla ja arktisten alueiden käyttöönottoa. Arvoisat kollegat! Venäjän talouden laadun ja mittasuhteiden on vastattava geopoliittista ja historiallista rooliamme. Pitää päästä pois nollakasvun ansasta, kolmessa neljässä vuodessa nostaa kasvuvauhti yli maailman keskiarvon. Vain siten voidaan kasvattaa Venäjän osuutta maailmantaloudesta ja siis vahvistaa vaikutusvaltaamme ja taloudellista riippumattomuuttamme. 8

9 Samalla on myös kansallisen talouden tehostuttava. On pyrittävä työn tuottavuuden vähintään viiden prosentin vuotuiseen kasvuun. Hallituksen täytyy etsiä sitä varten varantoja, miettiä, miten realisoida ne meille mahdollisimman tuottavalla tavalla. Samaan aikaan on tärkeää säilyttää makrotaloudellinen tilanne vakaana vähentämällä inflaatio keskipitkällä aikavälillä neljään prosenttiin, mutta, korostan, ei tukahduttamalla liiketoimintaa. Pitää lopultakin oppia yhdistämään sopusointuisesti kaksi tavoitetta: inflaation hillitseminen ja kasvun kannustaminen. Olemme nyt törmänneet valuuttatulojen vähenemiseen ja sen seurauksena kansallisen valuuttamme ruplan heikkenemiseen. Te tiedätte, että Venäjän pankki on siirtynyt kelluvaan kurssiin, mutta se ei tarkoita, että Venäjän pankki olisi luopunut ruplan kurssiin vaikuttamisesta, että ruplan kurssista voisi rankaisematta tulla finanssikeinottelun kohde. Pyydän Venäjän pankkia ja hallitusta ryhtymään tiukkoihin koordinoituihin toimiin, jotta niin sanotuilta keinottelijoilta menisi halu horjuttaa Venäjän valuutan kurssia. Ja mitä haluaisin sanoa tässä yhteydessä? Viranomaiset tietävät, keitä nuo keinottelijat ovat, ja on olemassa keinoja vaikuttaa heihin, on tullut aika käyttää niitä keinoja. Ruplan heikkeneminen tietenkin lisää lyhytaikaisen inflaatiopiikin riskiä. On suojeltava ennen muuta pienituloisten kansalaisten etuja, ja hallituksen sekä aluetason hallintoelinten on huolehdittava siitä, että tilannetta elintarvikkeiden, lääkkeiden ja muiden välttämättömyystarvikkeiden markkinoilla valvotaan. Niin ilman muuta voi ja pitää tehdä. Samalla kansallisen valuutan heikkeneminen tietenkin myös parantaa hintasuhdanteita ja yritystemme kilpailukykyä. Tätä seikkaa pitää hyödyntää tuonninkorvaamispolitiikassa (ainakin siellä, missä se on tarkoituksenmukaista ja tarpeellista), meidän täytyy muun muassa kolmen viiden vuoden kuluessa turvata ihmisten laadukkaiden ja kohtuuhintaisten, merkittävässä määrin tietenkin itse tuotettujen lääkkeiden ja elintarvikkeiden saanti. Venäjä on tänä vuonna korjannut uusimman historiamme suurimpiin kuuluvan viljasadon. Koko maatalouden ja sen tuotteita jalostavan teollisuuden tuotannon kasvu on nyt kuutisen prosenttia. Meillä on syntynyt tehokkaita suuria maatalousyrityksiä ja pientiloja, ja me tulemme tukemaan niitä. Kiittäkäämme maaseudun ahertajia heidän työnsä tämänvuotisista tuloksista. Meidän täytyy myös lopettaa kriittinen riippuvuus ulkomaisista teknologioista ja teollisuustuotteista, tarkoitan muun muassa koneen- ja kojeenrakennusta, voimakoneteollisuutta sekä esiintymien ja arktisen mannerjalustan hyödyntämiseen tarvittavia laitteita. Siinä teollisuudenharjoittajiamme voivat merkittävästi auttaa kotimaiset raaka-aine- ja infrastruktuuriyhtiöt. Toteutettaessa suuria öljy-, energia- ja liikennehankkeita niiden täytyy kääntää katseensa kotimaiseen tuottajaan, luoda kysyntää hänen tuotteilleen. Toistaiseksi käy usein juuri päinvastoin: on ostettu kaikki ulkomailta, ja omalle teollisuudelle ja tieteelle tulos on yleensä nolla. Ehdotan, että hallituksen sisälle perustetaan erityinen koordinointikeskus ja hallituksen roolia tältä osin kasvatetaan. Keskuksen tehtävä on sitoa suurten hankkeiden toteuttaminen tilausten antamiseen venäläisille yrityksille, kotimaisten tuotanto- ja tutkimusresurssien kehittämiseen, tuotannon lokalisointiin. Mitä tuontiin tulee, niin ulkomailta pitää hankkia todella ainutlaatuisia laitteita ja teknologioita. Lisään, että kotimaisiin tuottajiin tulee suuntautua myös uudistettaessa asumis- ja kunnallispalveluja, julkista liikennettä, maataloutta ja muita aloja. Annan hallitukselle toimeksi myös tehdä kaikki tarvittavat päätökset, jotka laajentavat pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia päästä osallisiksi valtionyhtiöiden ostoista, muun muassa määritellä täsmällisesti niiden ostojen määrä, jotka valtionyhtiöiden on vuosittain tehtävä pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä. Kyse on kymmenistä ja sadoista miljardeista ruplista, joista täytyy tulla kotimaisten yrittäjien kehityksen lähde. 9

10 Tavarantoimittajiemme tuotteiden on luonnollisesti vastattava tiukkoja vaatimuksia sekä laadun että hinnan suhteen. Myöskään sisäistä monopolia ei saa sallia. Korostan, että järkevä, nimenomaan järkevä tuonnin korvaaminen on pitkän aikavälin prioriteettimme riippumatta ulkoisista olosuhteista. Lisäksi tuonninkorvaamisohjelmien täytyy pyrkiä luomaan Venäjälle suuri määrä tuotantoyhtiöitä, jotka pystyvät kilpailemaan paitsi maan sisällä myös kansainvälisillä markkinoilla. Venäjällä on jo sellaisia yhtiöitä. Ne osoittavat suurta tehokkuutta, niillä on vientipotentiaalia, vieläpä erittäin hyvää potentiaalia. Niillä on kuitenkin pulaa pääomasta, teknologioista, työvoimasta, laitteista. Kaikki nämä rajoitukset täytyy mahdollisimman suurelta osin poistaa. Luoda sellaisia yhtiöitä varten todellinen investointihissi, jotta ne lähtisivät kasvuun, moninkertaistaisivat pääomansa ja tuotantomääränsä, lujittaisivat asemansa ulkomaanmarkkinoilla. Annan Venäjän strategisten aloitteiden virastolle tehtäväksi laatia sellainen ohjelma ja sellainen järjestelmä yhdessä ulkomaankauppapankki VEBin, suorasijoitusrahasto RFPI:n ja muiden kehitysinstituutioiden kanssa. Ja toteuttaa jo ensi vuonna ensimmäinen pilottihanke Venäjän muiden kuin raaka-aineyhtiöiden tukemiseksi. Kotimaisten viejien kannustamiseksi aloittaa vuonna 2015 toimintansa viennin luotto- ja vakuutustukikeskus. Sen palveluja voivat käyttää kaikki muut kuin raaka-aineyhtiöt, suurista pieniin. Seuraavien kolmen vuoden aikana pääomittamisen määrä on noin 30 miljardia Roseximbankista, jonka on määrä toimia tällä alalla. Venäjän pitkälle jalostettujen tuotteiden viennin on määrä kasvaa kolmessa vuodessa puolitoistakertaiseksi. On selvää, että talouden muiden kuin raaka-ainealojen ja muiden alojen kehittämiseen tarvitaan huomattavia varoja. Ja sellaiset rahoitusresurssit Venäjällä on. Meillä on suuri määrä sisäisiä säästöjä, niistä täytyy tehdä tehokkaita investointeja. Vuoteen 2018 mennessä (huolimatta ulkoisista rajoituksista) pitää sijoitusten vuositaso nostaa 25 prosenttiin maan BKT:stä. Mitä se tarkoittaa? Sanon vain pari sanaa ja selitän, mistä on kyse. Se tarkoittaa, että niin paljon kuin me säästämme, niin paljon meidän täytyy myös sijoittaa. Säästöjemme täytyy toimia kansallisen talouden hyväksi, mennä kehitykseen eikä edistää pääoman vientiä maasta. Sitä varten on merkittävästi lisättävä pankkijärjestelmän vakautta (keskuspankki onkin muuten tehnyt tätä viime aikoina sangen sinnikkäästi) ja vähennettävä kansallisten rahoitusmarkkinoiden riippuvuutta ulkoisista riskeistä. Ehdotan, että varantojemme (ennen muuta Kansallisen hyvinvoinnin rahaston) avulla toteutetaan johtavien kotimaisten pankkien pääomittamisen lisäohjelma ja rahat myönnetään tällöin periaatteellisilla ehdoilla, ne ohjataan merkittävimpien hankkeiden toteuttamiseen talouden reaalisektorilla kohtuullisella korolla. Lisäksi pankkien täytyy taata hankerahoituksen mekanismien käyttöönotto. Mitä tulee budjettimenoihin, keskeisiksi vaatimuksiksi tässä täytyy tulla säästämisen ja suurimman mahdollisen tuottavuuden, prioriteettien oikean valinnan ja ajankohdan taloudellisen tilanteen huomioon ottamisen. Seuraavien kolmen vuoden ajaksi meidän täytyy asettaa tavoitteeksi vähentää kustannuksia ja tehottomia budjettimenoja vuosittain vähintään viisi prosenttia yhteenlasketuista reaalikuluista. Taloudessa on olemassa suorastaan päivänselvä valtava reservi, tarvitsee vain katsoa valtion maksamia rakennustöitä. Äskeisessä Yleisvenäläisen kansallisen rintaman kokouksessa esitettiin esimerkkejä siitä, että rahaa laitetaan mahtaileviin rakennuksiin, tai samantyyppisten, haluan 10

11 korostaa tätä nimenomaan samantyyppisten kohteiden hinnoissa on moninkertaisia eroja jopa vierekkäisillä alueilla. Mielestäni on asteittain luotava yhtenäisen teknisen tilaajan järjestelmä, keskitettävä tyyppiprojektien, rakennusasiakirjojen ja urakoitsijoiden valinnan valmistelutyö. Siten voidaan päästä nykyisestä epäyhtenäisyydestä rakennuskohteiden hinnoissa ja saavuttaa huomattavaa säästöä perusrakentamiseen käytettävissä valtion varoissa, kokemuksen mukaan prosenttia. Tämä käytäntö täytyy ulottaa kaikkiin siviilikohteisiin, jotka rakennetaan federaation budjettivaroilla. Annan hallitukselle tehtäväksi esittää asianmukaiset ehdotukset. Keskustelimme eilen Hallituksen Puheenjohtajan kanssa tästä aiheesta. Tässä on tietysti karikkojakin, ne pitää, kun sen tietää, kiertää, ennakoida, toimia huolellisesti, perustaa muutama pilottihanke muutamalle alueelle, katsoa, mitä siitä tulee. Mutta ei tilannetta myöskään nykyiselleen voi jättää. Sanoin jo, että samojen ja samaan tarkoitukseen tehtyjen kohteiden hinnoissa on vierekkäisillä alueilla moninkertaisia eroja. Mitä se sellainen on? Suorana iskuna kansalliselle turvallisuudelle on pidettävä valtion puolustustilaukseen annettujen budjettimäärärahojen käyttöä väärään kohteeseen tai kavallusta, ja sellaisen ilmetessä on toimittava yhtä tiukasti ja ankarasti kuin estettäessä terrorismin rahoittamista. Ei ole sattuma, että puhun tästä, ja olen sitä mieltä, että tätä ei pidä kaunistella eikä salailla. Meillä oli juuri perinteinen tapaaminen Sotšissa puolustusministeriön johdon, aselajien ja puolustushaarojen komentajien sekä puolustusteollisuuden laitosten johtavien suunnittelijoiden kanssa. Joidenkin nimikkeiden osalta hinnat nousevat kaksin-, kolmin-, nelinkertaisiksi, ja on tapauksia, joissa hinta on töiden alkamisen jälkeen noussut yksitoistakertaiseksi. Se ei enää, ymmärrättehän, ole missään suhteessa enempää inflaatioon kuin mihinkään muuhunkaan, kun maksutkin saadaan käytännössä lähes sataprosenttisesti ennakkoon. Haluan korostaa tätä vielä kerran ja kiinnittää lainvalvontaviranomaisten huomion siihen. Tässä yhteydessä annan puolustusministeriön, federaation rahoitustarkkailulaitoksen ja muiden asianomaisten elinten tehtäväksi luoda järjestelmä, joka valvoo valtion puolustustilaukseen myönnettävien varojen käyttöä tiukasti ja tehokkaasti. Sellaisen järjestelmän täytyy toimia kautta koko toimittajaketjun. On myös lisättävä puolustustilauksen toimittajien vastuuta jokaisen budjettiruplan tarkoituksenmukaisesta käytöstä. Myös valtionyhtiöiden budjetit on pantava järjestykseen. Sitä varten niihin on perustettava yhtenäiset laskentakeskukset, jotain sen tapaista kuin rahakonttori, joka huolehtii rahavirtojen läpinäkyvyydestä ja optimoinnista, niiden tehokkaasta hallinnasta. Emoyhtiöidenkin täytyy nähdä selvästi, miten varoja käytetään niiden tytäryrityksissä. Kaikissa yhtiöissä, joissa valtio omistaa yli 50 prosenttia osakkeista, on otettava käyttöön tehokkuuden avainindikaattorit, muun muassa vaatimus toimintakulujen vuosittaisesta vähentämisestä vähintään 2 3 prosentilla. Totean, että valtionyhtiöiden johdon palkkojen täytyy olla suorassa suhteessa saavutettuihin tuloksiin ja taloudellisiin tosiasioihin. Arvoisat kollegat! Olen vakuuttunut, että Venäjä pystyy paitsi toteuttamaan teollisuutensa mittavan uudistamisen myös ryhtymään ideoiden ja teknologioiden toimittajaksi koko maailmalle, ottamaan johtoaseman globaalin teknologisen agendan muodostavien tuotteiden ja palvelujen tuotannossa, jotta yritystemme saavutuksista tulisi kansallisen menestyksen ja kansallisen ylpeyden symboli, kuten atomi- ja avaruushankkeet olivat aikoinaan. Olemme jo hyväksyneet korjauksia lainsäädäntöön, tiukkoja ympäristöstandardeja. Niiden on määrä kannustaa yrityksiä ottamaan käyttöön niin sanottuja parhaita saatavilla olevia teknologioita, muuttumaan keskeisten tuotannonalojen jatkuvan uudistumisen välineiksi. Meidän on kuitenkin ajateltava myös sitä, miten ratkoa tulevaisuuden ongelmia. Tässä yhteydessä ehdotan, että toteutetaan kansallinen teknologia-aloite. On ymmärrettävä pitkäaikaisten ennusteiden pohjalta, millaisia tehtäviä Venäjällä on edessään vuoden 11

12 kuluttua, millaisia edistyksellisiä ratkaisuja tarvitaan, jotta voidaan taata kansallinen turvallisuus, ihmisten korkea elämänlaatu, uudenlaista teknologiaa edustavien alojen kehitys. Pitää yhdistää niiden suunnitteluryhmien, luovaa työtä tekevien ryhmien ja dynaamisesti kehittyvien yritysten voimat, jotka ovat valmiita omaksumaan edistyksellisimpiä kehitystyön tuloksia, ottaa mukaan johtavat yliopistot, tutkimuskeskukset, Venäjän tiedeakatemia, maan suuret liikeyhtymät. Ja tietenkin kutsua maanmiehiämme, jotka työskentelevät ulkomailla tieteen ja huipputeknologian aloilla, mutta luonnollisesti niitä heistä, jotka todella voivat antaa jotain. Ehdotan, että hallitus yhdessä strategisten aloitteiden viraston kanssa järjestää tämän työn. On tärkeää, että liike-elämän edustajat, tutkijat ja suunnittelijat ilmoittavat itse, mitä esteitä pitää poistaa, mitä lisätukea he tarvitsevat. Edistyksellisimpiä teknologioita voidaan saada toimintaan, jos on ihmisiä, jotka pystyvät kehittämään ja käyttämään niitä. Valitettavasti me koulutamme edelleen merkittävän osan insinööreistä korkeakouluissa, jotka ovat kauan sitten irtautuneet todellisesta tuotantoperustastaan, alojensa uusimmasta tutkimuksesta ja kehitystyöstä. On aika lakata tavoittelemasta määrää ja keskittyä työvoimakoulutuksen laatuun, järjestää insinöörien koulutus vahvoissa korkeakouluissa, joilla on lujat yhteydet teollisuuteen ja mieluiten tietysti oman alueen teollisuuteen. Vaatimus laadusta koskee täydessä määrin myös työläisiä. Vuoteen 2020 mennessä täytyy vähintään puolessa Venäjän ammatillisista oppilaitoksista 50 kysytyimmän ja tulevaisuudessa eniten tarvittavan työläisammatin opetuksen perustua parhaisiin kansainvälisiin standardeihin ja edistyksellisimpiin teknologioihin. Tärkeäksi osoitukseksi muutosten tehokkuudesta ammatillisessa koulutuksessa täytyy tulla tulosten työläis- ja teknisten ammattien kilpailuissa. Maailmassa on jo kauan ollut sellainen ammatillisten kilpailujen järjestelmä. Venäjä on mennyt siihen aktiivisesti mukaan. Se ei ole vain askel kohti teknisten ja työläisammattien suurempaa arvostusta vaan myös hyvä mahdollisuus ottaa suunta kohti parhaita tavoitteita insinöörien ja työläisten koulutuksessa, rakentaa niiden pohjalta ammattien ja koulutuksen standardeja. Te tiedätte, että me osallistumme nyt erilaisiin kansainvälisiin työläisammattikilpailuihin. Minulla ei ole nyt käsillä niiden tietoja, kerron muistamani mukaan, ne ovat hyvin kiinnostavia. Muodostettiin kolme joukkuetta johtavista tuotantolaitoksista, sitten opiskelijoista ja vielä vuotiaista koululaisista. He suorittivat erilaisia tehtäviä, samantyyppisiä. Vaikeimmista tehtävistä suoriutuivat tehokkaimmin vuotiaat koululaiset. Tämä koski myös avaruusaloja, joilla he kehittivät avaruuslaitteita. Tämä koski myös puhtaasti työläisammatteihin liittyviä toiminnan suuntia, vaikka sitäkin tekivät hyvin koulutetut työläiset. He eivät ohittaneet vain johtavien tuotantolaitostemme asiantuntijoita vaan myös johtavien korkeakoulujen opiskelijat, vieläpä ohittivat pistemäärässä moninkertaisesti. Mistä tämä kertoo? Tämä kertoo ensinnäkin siitä, että meillä on hyvät varannot, on hyvin lahjakkaita ja lupaavia nuoria ihmisiä. Se kertoo kuitenkin myös siitä, että meidän pitää tehdä paljon muuttaaksemme suorittavan työn tekijöiden koulutusta. Sitä, mistä puhuin. Tähän pitää vain tarttua ilman muodollisuuksia. Kaikki ymmärtävät jo kaiken, mitä pitää tehdä, pitää vain alkaa tehdä sitä. Alkaa eikä koskaan hidastaa vauhtia tällä suunnalla, sillä kuten tiedetään, niin kuin oli ennen, niin on nytkin, työläisammattien laatu ja työläisten koulutus vain ovat muuttuneet, mutta joka tapauksessa perusedellytys talouden kehitykselle on tietenkin hyvin koulutettu ja ammattitaitoinen työväenluokka, tekninen työvoima. Sitä emme saa koskaan unohtaa. Ja tietenkin pitää luoda verkosto sertifiointikeskuksia, joissa jokainen työntekijä voi saada vahvistuksen ammattitaidostaan. Siirryn toiseen aiheeseen, arvoisat kollegat väestökehitykseen luvun alussa YK:n asiantuntijat ennustivat väkilukumme jatkavan vähenemistä. YK:n ennusteen mukaan maamme väestön piti vuoden 2013 loppuun mennessä supistua 136 miljoonaan henkeen. 1. tammikuuta 2014 Venäjän väkiluku oli lähes 144 miljoonaa henkeä, 8 miljoonaa enemmän kuin YK ennusti. 12

13 Lisään samalla, että jo kaksi vuotta peräkkäin, ja te tiedätte tämänkin, vuosina 2013 ja 2014, Venäjällä on ollut luonnollista väestönkasvua. Vuoden 2014 lopussa Venäjän väkiluvun, Krim ja Sevastopol mukaan luettuina, odotetaan kasvavan yli 146 miljoonaan henkeen. Väestöohjelmamme ovat todistaneet tehokkuutensa, ja me jatkamme niiden toteuttamista, ulotamme nuo ohjelmat koskemaan täysimittaisesti Krimin ja Sevastopolin asukkaita. Krimiläisten ja sevastopolilaisten perheet, joihin on vuodesta 2007 lukien syntynyt toinen tai seuraava lapsi, saavat täysimääräisen äitiyspääoman. Haluaisin kiinnittää huomiota vielä yhteen merkittävään ja kuvaavaan seikkaan. Tänä vuonna maailmanlaajuisessa terveydenhuollon arvioinnissa Venäjä tunnustettiin ensimmäisen kerran menestyväksi maaksi. Niihin kuuluvat valtiot, joissa keskimääräinen elinikä on yli 70 vuotta. Tällä hetkellä tuo lukema on Venäjällä yli 71 vuotta. Mielestäni meillä on kaikki edellytykset nostaa keskimääräinen elinikä jo lähitulevaisuudessa 74 vuoteen ja päästä uuteen laadulliseen kehitykseen kuolleisuuden vähentämisessä. Tässä yhteydessä ehdotan, että vuosi 2015 julistetaan kansalliseksi sydän- ja verisuonitautien torjunnan vuodeksi, tautien, jotka ovat nyt yleisimpiä kuolinsyitä, ja tämän ongelman ratkaisemiseksi yhdistetään terveydenhuollon työntekijöiden sekä kulttuuri- ja koulutusalan, joukkoviestimien, kansalaisjärjestöjen ja urheilujärjestöjen edustajien voimat. Valtava merkitys terveen elämäntavan edistämiselle oli tietenkin myös meille voitokkailla vuoden 2014 Sotšin olympialaisilla. Haluan vielä kerran onnitella olympiaurheilijoitamme tuosta menestyksestä. Ja minulla on tietenkin mitä parhainta sanottavaa paralympialaisiin osallistuneille. Arvoisat ystävät, teistä tuli todellisia Venäjän sankareita! Paljolti teidän ansiostanne suhtautuminen vammaisiin on alkanut muuttua aivan toiseksi. Olen vakuuttunut, että yhteiskunnasta tulee todella yhtenäinen, jos takaamme yhtäläiset mahdollisuudet kaikille. Valtiollisiin ohjelmiin on sisällytettävä toimia, joilla edistetään vammaisten ammatillista koulutusta ja työllistymistä sekä esteettömän ympäristön luomista kaikille elämän aloille, ja mitä tulee Esteetön ympäristö -ohjelmaan, ehdotan sitä jatkettavaksi vuoteen Meidän pitää myös luoda nykyaikainen kotimainen vammaisille tarkoitettujen tuotteiden, muun muassa kuntoutusvälineiden tuotanto. Mitä tulee terveydenhuoltojärjestelmään, ensi vuoden kuluessa on saatava päätökseen siirtyminen vakuutuspohjaisuuteen, testattava kaikki mekanismit, jotta ei ilmenisi häiriöitä. Meillä on puhuttu tästä kauan, olemme tehneet tätä kauan, mutta vakuutuspohjainen terveydenhuolto ei vain ole kunnolla käynnistynyt. On tärkeää, että terveydenhuollon vakuutusperiaatteisiin perustuva toiminta olisi ymmärrettävä sekä kansalaisille että itse terveydenhuollon työntekijöille. Meidän täytyy muodostaa terveydenhuollon laitosten työn laatua valvomaan keskitetty valtiollinen järjestelmä asianmukaisine valtuuksineen ja vaikutusmahdollisuuksineen. Pyydän hallitusta huolehtimaan tarvittavien muutosten saamisesta lainsäädäntöön. Ehdotan myös, että lääkäreitä varten otetaan käyttöön erityinen koulutussertifikaatti. Sen avulla he voivat valita parhaan mahdollisen koulutusohjelman suorittaakseen lisäkoulutuksen, täydentääkseen koulutustaan. Tällöin opetuksen täytyy olla muodoltaan ja teknisiltä menetelmiltään mahdollisimman mukavaa asiantuntijoiden, lääkärien kannalta. Huolimatta kaikista lääketieteen teknisistä uudistuksista on aina arvostettu nimenomaan lääkärin henkilökohtaisia ominaisuuksia. Niihin kuuluvat huomaavaisuus ihmisiä kohtaan, jalomielisyys, ammatillisen ja moraalisen velvollisuuden täyttäminen. Sellaisten terveydenhuollon 13 Perheille osoitetaan äitiyspääoma, kun lapsi on täyttänyt kolme vuotta. Äitiyspääoman suuruus 2014 on runsaat ruplaa. Äitiyspääomaa ei makseta käteisenä vaan se kohdistetaan esimerkiksi lapsen koulutukseen tai tilavamman asunnon hankkimiseen (kääntäjän kommentti).

14 työntekijöiden ja heidän työnsä varassa terveydenhuoltomme seisoo. Ja meidän täytyy luoda kaikki edellytykset heidän ansiokkaalle työlleen. Arvoisat kollegat! Eilen Venäjän kouluissa kirjoitettiin ensimmäisen kerran moneen vuoteen taas päättöluokan ainekirjoitus. Se on jälleen yksi askel kohti objektiivisempaa nousevan polven tietojen, näköpiirin ja yleisen sivistyksen ja, mikä on tärkeää, opettajien työn laadun arviointia. Pyydän opetus- ja tiedeministeriötä yhdessä ammattiyhteisön kanssa analysoimaan ainekirjoituksen ja yhtenäisen valtakunnallisen EGE-päättökokeen tuloksia, ehdottamaan ratkaisua, joka lisää opettajan vastuuta työnsä laadusta, ja motivoimaan lapsia omaksumaan uusia tietoja. Totean, että yhtenäinen EGE-päättökoe on mahdollistanut syrjäisten kaupunkien ja taajamien sekä vähävaraisten perheiden lahjakkaiden lasten pääsyn maan parhaisiin korkeakouluihin. Lahjakkaat lapset ovat kansakunnalle arvokkaita, ja meidän täytyy järjestää lisää mahdollisuuksia tukea niitä, jotka ovat jo koulussa osoittaneet taipumusta tekniseen ja humanistiseen luovuuteen, keksintöjen tekoon, menestyneet kansallisissa ja kansainvälisissä älyllisissä ja ammatillisissa kilpailuissa, saaneet patentteja ja julkaisseet kirjoituksia tiedelehdissä, ja meillä on sellaisia lapsia paljon. Ehdotan, että sellaisten lasten päästyä korkeakouluun heille annetaan joka vuosi presidentin apurahaa. Apurahan suuruus on ruplaa kuukaudessa. Koko korkeakoulutuksen ajalle pitää luonnollisesti asettaa myös eräitä ehtoja. Ensiksi, opiskelijan on sitouduttava työskentelemään tietty aika Venäjällä, samaan tapaan kuin tavoitekoulutusohjelmissa. Ja toiseksi, heidän on koko opiskelun ajan vuosittain vahvistettava opiskelutuloksillaan ja henkilökohtaisilla saavutuksillaan oikeus saada apurahaa. Ja jokaisella lapsella ja nuorella täytyy tietenkin olla mahdollisuus löytää itselleen mieleinen harrastus. Tämän vuoksi ei voida hyväksyä supistuksia koulun ulkopuolisen lisäopetuksen järjestelmään. Taiteellisen, teknisen ja musiikillisen luovan toiminnan keskukset ovat valtava resurssi persoonallisuuden sopusointuiseen kehittämiseen. Pyydän hallitusta ja aluetason hallintoelimiä kiinnittämään huomiota tähän ongelmaan, ehdottamaan rahoitus- ja järjestelymekanismeja sen ratkaisemiseksi. Tärkeintä on, että lapsen ja vanhempien täytyy voida valita: saada lisäopetusta koulussa tai kunnallisessa luovan toiminnan keskuksessa tai ei-valtiollisessa opetusta tarjoavassa järjestössä niin, että se olisi saatavissa ja että lasten kanssa työskentelisivät todella hyvin koulutetut asiantuntijat. Ja vielä yksi kipeä kysymys, josta puhuin jo viime vuoden puheessa se on koulujen ja luokkien ylikuormitus. Asiasta on tehty laskelmia: tarvitsemme 4,5 miljoonaa oppilaspaikkaa lisää. Mistä tämä luku muodostuu? Tätä nykyä noin kaksi miljoonaa koululaista käy koulua toisessa vuorossa. On kouluja, joissa on kolmaskin vuoro. Ja lähivuosina syntyvyyden lisääntyessä (jumalan kiitos, toivokaamme, että se säilyy meillä tällä tasolla, suuntaus säilyy myönteisenä) no niin, kun tämä seikka otetaan huomioon, niin koululaisten määrä kasvaa vielä 2,5 miljoonalla. Tietenkin, ja me puhuimme eilen myös hallituksessa olevien kollegojen kanssa, pitää ratkaista myös tunnetuissa vuoden 2012 asetuksissa asetettu tehtävä, joka koskee varhaiskasvatuksen laitoksia. Niinhän se tietysti on. Pitää vertailla kaikkia mahdollisuuksia, mutta ei saa myöskään unohtaa tätä ongelmaa, joka tulee kasvamaan koulupaikkojen ongelmaa. Pyydän hallitusta yhdessä aluetason hallintoelinten kanssa esittämään kokonaisvaltaisen näkemyksen näiden tehtävien ratkaisemisesta. Arvoisat kollegat! Koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaaliapujärjestelmän täytyy tulla aidoksi yhteiskunnalliseksi eduksi, palvella kaikkia maan kansalaisia. Huomaavaisuutta ihmisiä kohtaan ei saa imitoida. Ei saa imitoida opettajan toimintaa, lääkärin työtä, sosiaaliapua. Pitää oppia kunnioittamaan itseään ja muistaa sellainen tärkeä käsite kuin maine, että konkreettisten sairaaloiden, koulujen, yliopistojen ja sosiaalilaitosten maineesta koostuu maan yleinen maine. 14

15 Kansalaisen ei pidä kantaa huolta siitä, mistä hän saa sosiaalipalvelun valtiollisesta, kunnallisesta vai yksityisestä organisaatiosta. Hänen oikeutensa on kääntyä niiden puoleen, jotka tekevät työtä ammattitaitoisesti, sydämellään, kaikkensa antaen. Kaikki muu, mukaan lukien sosiaalipalvelujen tarjoamiseen liittyvien teknisten, organisatoristen ja juridisten ongelmien ratkaiseminen, on valtion velvollisuus, velvollisuus järjestää työ asianmukaisesti. Tulemme jatkossakin tukemaan sosiaalisesti suuntautuneita ei-kaupallisia järjestöjä. Sellaisiin järjestöihin kokoontuu yleensä ihmisiä, jotka tuntevat vahvasti kansalaisvelvollisuutensa, ymmärtävät, miten paljon merkitsevät hyväntekeväisyys, huomaavaisuus, huolenpito, hyvyys. Pitää hyödyntää heidän ehdotuksiaan ja kokemustaan, muun muassa sosiaalialoitteita toteutettaessa. Meidän täytyy lopettaa ei-valtiollisen sektorin syrjintä sosiaalialalla, poistaa siltä kaikki esteet. Korostan, että ei vain lainsäädännöllisiä, jotka on pääosin poistettu, vaan myös ne, jotka ovat vielä jäljellä, tarkoitan organisatorisia ja hallinnollisia. Ei-valtiolliselle sektorille pitää turvata yhtäläinen mahdollisuus saada rahoitusta. Kilpailu on ratkaiseva sosiaalialan palvelujen laatua parantava tekijä. Lisäksi on välttämätöntä ottaa käyttöön palvelujen laadun riippumattoman arvioinnin mekanismi, turvata avoin tiedon saanti sosiaalialan laitosten toiminnasta. Pyydän Yleisvenäläistä kansallista rintamaa yhdessä kansalaisyhdistysten kanssa ottamaan tehtäväkseen sosiaalialan uudistusten ohjaamisen. Suunnittelen tapaamista ei-valtiollisen sektorin edustajien kanssa ensi vuoden tuloksista. Pohdimme, mitä muutoksia on onnistuttu saamaan aikaan viime aikoina. Ja kaiken kaikkiaan meidän on merkittävästi laajennettava niiden foorumien mahdollisuuksia, joilla valtion ja yhteiskunnan dialogia käydään, ensisijaisesti kansalaiskamarin ja aluetason kansalaiskamarien. Noiden federaatio- ja aluetason rakenteiden täytyy tulla mukaan lakiehdotusten ja valtion päätösten kokonaisvaltaiseen asiantuntijakäsittelyyn, muun muassa tietenkin niin sanotun nollakäsittelyn puitteissa, jonka tehtävä on palvella tehokkaana palautemekanismina. Me näemme nyt, miten aktiivisesti ja rakentavasti kansalaiset käyttävät kykyjään. He eivät vain esitä vallanpitäjille kysymyksiä vaan osallistuvat myös itse niiden ratkaisemiseen, ongelmien ratkaisemiseen. Ymmärtävät, että heidän henkilökohtaisista ponnisteluistaan riippuu paljon. Noiden ihmisten tahdosta, teoista ja jalomielisyydestä muodostuu maan korvaamattoman arvokas sosiaalinen kansalaispotentiaali. Jokainen, joka on valmis ottamaan kannettavakseen vastuun, täytyy ottaa mukaan maan sekä yksittäisten alueiden ja kuntien kehityssuunnitelmien toteuttamiseen. Jos valtio ja yhteiskunta toimivat noudattaen samaa asialistaa, yhteistyön ja luottamuksen ilmapiirissä, on menestys taattu. Haluaisin myös kääntyä kaikkien poliittisten puolueiden ja yhteiskunnallisten voimien edustajien puoleen. Luotan yhteiseen yhtenäistettyyn työhömme. Venäjän edut vaativat meiltä nimenomaan sellaista yhtenäisyyttä, nimenomaan sellaista työtä. Arvoisat ystävät! Arvoisat Venäjän kansalaiset! Päätän tämänpäiväisen puheeni siihen, mistä aloitinkin. Tänä vuonna, kuten historian kohtalokkaina hetkinä on monesti tapahtunut, kansamme on selvästi osoittanut kansallista innostusta ja sitkeyttä ja isänmaallisuutta. Ja vaikeudet, joita kohtaamme, luovat meille myös uusia mahdollisuuksia. Olemme valmiit ottamaan vastaan minkä tahansa aikamme haasteen ja voittamaan. Kiitos. 15