Matkalla maisemaan luonnollisesti

Transkriptio

1 Matkalla maisemaan luonnollisesti Perinnemaisemahankkeen loppuraportti

2 Vuorelan pihapiiri talvisessa asussaan Kuva: Philippe Tapissier Suomen luonnonsuojeluliitto ja VR Group Toimitus: Tanja Siippainen ja Katja Torkko/SLL Kannen kuva: Leif Rosnell/VR Group Ulkoasu: Kirmo Kivelä 2010

3 Matkalla maisemaan luonnollisesti Perinnemaisemahankkeen loppuraportti

4 Sisällysluettelo 1. Perinnemaisemat 5 2. Matkalla maisemaan luonnollisesti -hankkeen tausta 7 3. Perinnemaisemahankkeen käytännön toteutus Ohjausryhmä Hankkeen koordinaattori Luonnonsuojelupiirien toiminta Hankekohteiden hoito Muu toiminta Perinnemaisemahankkeen toiminta vuosittain Hankevuosi Hankevuosi Hankevuosi Hoitokohteet Julkisuus Hankkeen talous Hankkeen onnistuminen Hankkeesta saatu palaute Hankeen jatko Kohteiden hoito luonnonsuojelupiireittäin 20 Etelä-Häme 20 Etelä-Karjala 21 Etelä-Savo 22 Kainuu 22 Keski-Suomi 23 Kymenlaakso 26 Lappi 28 Pirkanmaa 29 Pohjanmaa 31 Pohjois-Karjala 32 Pohjois-Pohjanmaa 34 Pohjois-Savo 35 Satakunta 36 Uusimaa 36 Varsinais-Suomi 38 4 Matkalla maisemaan luonnollisesti

5 1. Perinnemaisemat Perinnemaisemat ovat perinteisen karjatalouden tai muiden varhaisten elinkeinojen luomia maisematyyppejä. Perinnemaisemiin kuuluvat sekä rakennetut perinnemaisemat että ja niitto- ja laiduntalouden synnyttämät kulttuurivaikutteiset luontotyypit eli perinnebiotoopit. Perinnebiotooppeja ovat esimerkiksi niityt, kedot, hakamaat, metsälaitumet, nummet ja kaskiahot. Vuosisatoja jatkuneiden perinteisten maankäyttötapojen seurauksena perinnebiotoopeilla on sopeutunut elämään omaleimainen lajisto. Ne ovatkin monimuotoisimpia luontotyyppejämme. Luontoarvojen lisäksi perinnemaisemilla on merkittävä kulttuurihistoriallinen arvo. Perinne maisemat ovat syntyneet vuosisatojen aikana ihmisen työn tuloksena ja ne kuuluvat olennaisena osana vanhaan vil- jelymaisemaan. Viimeisten vuosikymmenten aikana maa seutu maisema on muuttunut yksipuolisemmaksi. Suurin muutos on ollut erilaisten avointen maisemien, kuten peltojen, niittyjen ja laidunalueiden, väheneminen. Perinne maisemien hoitaminen elävöittää maaseutumaisemaa ja lisää maaseudun elinvoimaisuutta ja virkistysarvoja. Vuosisatojen työn tuottama kulttuuriperintö ja sen muovaamat ympäristöt ovat katoamassa suomalaisesta maaseutumaisemasta. Niittyjen pinta-ala on vähentynyt alle prosenttiin sadan vuoden takaisesta tilanteesta. Niittyjen ja luonnonlaidunten voimakas väheneminen alkoi 1800-luvun lopulla, kun niitä alettiin raivata pelloiksi ja metsittää. Viime vuosikymmeninä nurmilaitumet ovat korvanneet luonnonlaitumet lähes kokonaan eikä luonnonheinää enää Koivuvaaran keto Joensuussa. Kuva Hanna Keski-Karhu Perinnemaisemahankkeen loppuraportti 5

6 Ala-Mikkolan haka Nokialla. Kuva Tanja Siippainen niitetä ravinnoksi karjalle. Käytöstä pois jääneet perinnebiotoopit kasvavat nopeasti umpeen. Useimmista muista luontotyypeistä poiketen perinne biotooppien säilyminen edellyttää oikeanlaista ja jatkuvaa hoitoa. Perinnemaisemien hoitoon on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän huomiota, mutta viljelijöiden ja valtionhallinnon toimenpiteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi turvaamaan perinnemaisemien säilymisen. Suomessa hoidon piirissä on tällä hetkellä noin hehtaaria perinnebiotooppeja. Arvokkaimmista kohteista, eli valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaista perinnebiotoopeista, hoidon piirissä on noin 53 %. Uhanalaistumisen pysäyttämiseksi hoidettavien kohteiden määrää pitäisi merkittävästi lisätä. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä sekä hallinnon eri tasoilla että kansalaisjärjestöissä. Vuonna 2008 Suomen luonnonsuojeluliitto (SLL) ja VR-konserni aloittivat yhdessä valtakunnallisen perinnemaisemien hoitohankkeen, jonka nimeksi tuli Matkalla maisemaan luonnollisesti. Hankkeen avulla hoidettiin kolmen vuoden aikana 70 perinnemaisemien tai radanvarsien arvokasta kohdetta eri puolilla Suomea. Hankkeessa onkin hoidettu lähes yhtä paljon perinnemaisemakohteita kuin ympäristöhallinto hoitaa Suomessa vuosittain. Hanke on myös mahdollistanut monien sellaistenkin kohteiden hoidon, jotka eivät sovellu esimerkiksi maatalouden ympäristötuen erityistuen piiriin. Matkalla maisemaan luonnollisesti -hanke on toiminut suunnannäyttäjänä siitä miten maiseman- ja luonnonhoitoa voidaan toteuttaa yhteistyönä yrityksen ja kansalaisjärjestön välillä. 6 Matkalla maisemaan luonnollisesti

7 2. Matkalla maisemaan luonnollisesti -hankkeen tausta Suomen luonnonsuojeluliitolla on perinnemaisemien hoidossa pitkät perinteet. Vuosina toimineen Ketoprojektin avulla etsittiin jäljellä olevia ketoja ja muita perinne maise mia ja varmistettiin hoitotoimenpitein niiden säilyminen. Ketoprojekti oli valta kunnallinen hanke, jossa hoidettiin yli sataa arvokasta perinnemaisemakohdetta. Käytännön hoito työn lisäksi Ketoprojektin puitteissa järjestettiin talkooleirejä ja kursseja, inventoitiin kohteita, laadittiin hoitosuunnitelmia sekä jaettiin tietoa monin eri tavoin. Keto projekti jakoi tietoa myös tuottamiensa julkaisujen, Keto-oppaan ja Ketojen ja niittyjen hoito-oppaan, kautta. Luonnonsuojeluliitossa perinnemaisemien hoitotyö on jatkunut aktiivisena Ketoprojektin päätyttyäkin. Perinnemaisemia on hoidettu tehokkaasti esimerkiksi Varsinais- Suomen ja Uudenmaan luonnonsuojelupiirien pitkäaikaistyöttömiä työllistävissä projekteissa. Myös Luonto-Liiton Hämeen piirin Ahomansikka-hanke on hoitanut perinne maisemia pitkäaikais työttömien avulla Päijät- ja Kanta-Hämeen alueilla vuosina Pohjanmaan luonnons uojelupiirissä toimi vuosina Jokimetsuri-hanke, jonka luomassa toiminta mallissa yhdistys kunnostaa ja hoitaa arvokkaita perinnemaisemia paikallisten urakoitsijoiden avulla. Myös monet muut Luonnonsuojeluliiton piirit ja yhdistykset ovat jatkaneet perinne maisema toimintaa Ketoprojektin jälkeen. Useilla piireillä ja yhdistyksillä on ollut ainakin yksi perinnemaisemakohde, jota on hoidettu vuosittain. Joissakin yhdistyksissä perinne maisematoiminta on ollut hyvin aktiivista. VR-konsernin ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteinen perinnemaisemahanke sai alkunsa Luonnon suojelu liiton vahvasta perinnemaisemien hoitoperinteestä ja VR:n halusta tukea perinteisen suomalaisen maiseman säilymistä. Perinnemaisemat ovat VR:lle luonnollinen tukikohde, sillä luonto on junamatkan aikana aina lähellä ja junamatkustajan lähiluonto alkaa jo asemalta. Asemien ympäristössä ja ratojen varsilla kasvaa monia uhanalaisiakin kasvilajeja, ja monet perinnemaisema hankkeen hoitokohteet sijaitsevat vilkkaasti liikennöityjen reittien varrella. Perinnemaisemat liittyvät keskeisesti myös VR:n työhön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa suomalaiseen luontoon muun muassa vähentämällä luonnon monimuotoisuutta. 3. Perinnemaisemahankkeen käytännön toteutus 3.1 Ohjausryhmä Matkalla maisemaan luonnollisesti -hanke alkoi huhtikuussa Heti hankkeen alussa aloitti toimintansa ohjausryhmä, joka tuki hankkeen toteutumista ja koordinaattorin työtä. Ohjausryhmään kuuluivat Suomen luonnonsuojeluliitosta Eero Yrjö-Koskinen, Tuire Laurinolli, Hannu Klemola, Katja Torkko, Tanja Siippainen (maaliskuusta 2010 Katja Torkon sijaisena), Tarja Ketola, Tarja Heikkonen (ja Ilpo Kuronen) sekä Luonto-Liiton Ahomansikka-hankkeesta Marjo Kuisma. VR:ltä ohjausryhmään kuuluivat Otto Lehtipuu, Inari Rummukainen ja Kaisa Keronen (Hanna von Wendt, Kaj Nordström, Vesa Stenvall ja Leena Linnamäki). Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Otto Lehtipuu. Sihteerinä toimivat Katja Torkko ja Tanja Siippainen. Ohjausryhmän kokouksissa käytiin läpi hankkeen etenemistä ja onnistumista sekä suunniteltiin tulevia toimintalinjoja. Samalla pohdittiin, miten hanketta voisi parhaiten hyödyntää markkinointi- ja ympäristöviestinnässä. Perinnemaisemahankkeen loppuraportti 7

8 Talkoolaiset evästauolla Vesilahdella Niinimäen haassa. Kuva: Katja Torkko 3.2 Hankkeen koordinaattori Hankkeen koordinaattorina aloitti Katja Torkko. Hän toimi koordinaattorina saakka, jolloin koordinaattorina jatkoi Tanja Siippainen Katja Torkon jäädessä äitiyslomalle. Koordinaattorin työtehtävä oli osa-aikainen 80 % työajalla. Koordinaattorin tehtäviin kuuluivat hankkeen yleinen koordinointi ja talouden seuranta, luonnon suojelupiirien opastaminen ja hankkeen käynnistämisessä ja toteutuksessa avustaminen, ohjausryhmän sihteerinä toimiminen, yhteistyö VR:n kanssa ja tiedottaminen. Koordinaattorin esimiehenä toimi Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin aluepäällikkö Hannu Klemola ja 2009 hänen vuorotteluvapaansa aikana Emma Kosonen Luonnonsuojelupiirien toiminta Suomen luonnonsuojeluliiton piireillä on ollut merkittävä rooli hankkeen toteutuksessa. Perinnemaisemahankkeessa piirien vastuulla olivat hoidettavien kohteiden etsiminen ja valitseminen, tarvittaessa lajistoselvitysten ja hoitosuunnitelmien laatiminen hoidettaville kohteille, vastuu hoidon käytännön järjestelyistä, yhteistyö muiden toimijoiden kanssa sekä oman alueensa toiminnasta tiedottaminen. Luonnonsuojelupiirit ovat voineet jakaa näitä tehtäviä oman alueensa luonnonsuojeluyhdistysten kanssa. Hanke tuki Luonnon suojelupiirien työtä rahallisesti ja useassa piirissä tämä mahdollisti hankkeen toimista vastaavan henkilön palkkaamisen. Luonnon suojelupiirit toteuttivat Matkalla maisemaan luonnollisesti -hanketta alueillaan esimerkillisen hienosti ja tehokkaasti. 8 Matkalla maisemaan luonnollisesti

9 Vuonna 2008 hankkeessa oli mukana kymmenen luonnonsuojelupiiriä ja hoito toimia tehtiin noin kolmellakymmenellä kohteella eri puolilla Suomea. Toisena vuonna hankkeen laajentaminen oli mahdollista VR:n nostaessa taloudellista tukeaan. Niinpä vuosina 2009 ja 2010 hankkeessa olivat mukana kaikki Luonnon suojeluliiton 15 piiriä ja hoitokohteet jakautuivat koko Suomen alueelle. Vuonna 2009 hoito toimia tehtiin noin viidelläkymmenellä kohteella ja 2010 hankekohteiden määrä nousi yli kuudenkymmenen. 3.4 Hankekohteiden hoito Perinnemaisemien säilyminen vaatii oikeanlaista ja jatkuvaa hoitoa. Matkalla maisemaan luonnollisesti -hankkeessa kohteiden hoito toteutettiin pääasiassa perinteisin menetelmin: kasvillisuutta niittäen ja vesakoita raivaten. Niitto- ja raivausjätteet haravoitiin ja kerättiin aina pois hoidettavalta alueelta. Varjostavaa puustoa harvennettiin tarvittaessa. Uhanalaisten kasvilajien esiintymiä hoidettiin kitkemällä rikkaruohoja lajien kasvupaikkojen ympäriltä. Näkyvällä paikalla oleville kohteille pystytettiin myös heinä seipäitä. Yksittäisillä hoitokohteilla oli mahdollisuus laidun eläinten pitämiseen, mitä tuettiin esimerkiksi aitauksia ja eläinsuojia rakentamalla. Suuri osa VR-konsernin perinnemaisemahankkeelle ohjaamasta taloudellisesta tuesta siirrettiin suoraan luonnonsuojelupiireille käytännön hoitotöiden suunnittelua ja toteutusta varten. Suurin osa kohteista hoidettiin kaikille avoimilla talkoilla. Talkoiden yhteydessä osallistujilla oli mahdollisuus tutustua hoidettavaan alueeseen ja sen lajistoon sekä saada lisätietoa perinnemaisemista. Työvälineiden käytössä opastettiin tarvittaessa. Talkoiden käytännön järjestelyistä vastasivat luonnonsuojelupiirit tai -yhdistykset. Talkoojärjestelyissä oli runsaasti myös muita yhteistyötahoja, esimerkiksi paikallisia kyläyhdistyksiä, kuntia ja ELY-keskuksia. Talkoiden osallistujamäärä vaihteli paikkakunnasta ja ajankohdasta riippuen. Pienimmät talkoot järjestettiin parin kolmen hengen voimin ja suurimmissa osallistujia oli lähes 40. Vuonna 2008 vapaaehtoisia työskenteli kohteilla yli 250 ja vuosina 2009 ja 2010 noin 500. Talkoiden lisäksi kohteita hoidettiin myös opintojen ja palkkatöiden muodossa. Esimerkiksi Varsinais-Suomen piirissä osa hoitotöistä teetettiin maisemanhoidon ammattilaisilla. Useissa kohteissa hoitotöitä tekivät eri oppilaitosten opiskelijat opintoihinsa liittyen. Luonnonhoito kuuluu tärkeänä osana metsä-, maatalous- ja puutarha oppilaitosten opetuss uunnitelmiin ja oppilaat ovat saaneet tärkeää kokemusta käytännön hoitotöistä hankekohteita kunnostamalla. Hyvinkäällä ja Keuruulla hoitotöitä toteuttivat puolestaan nuorten työpajat. Hankekohteiden hoitoa toteutettiin yhteistyössä myös toisten hankkeiden kanssa. Esimerkiksi Etelä-Hämeen piirissä useita kohteita hoidettiin yhdessä Luonto- Liiton Hämeen piirin Ahomansikka-hankkeen kanssa. Talkoot Ahlaisten kirkon kedoilla Kuva Tanja Siippainen Perinnemaisemahankkeen loppuraportti 9

10 3.5 Muu toiminta Konkreettisen luonnonhoidon lisäksi hanke onnistui lisäämään maisemanhoidon arvostusta ja jakamaan tietoa perinnemaisemista ja niiden hoidosta. Hanke nosti julkisuudessa esille perinnemaisemien hoidon tärkeyttä monin eri tavoin. Tiedotusta tehtiin aktiivisesti koko hankeen ajan ja hanke saikin paljon näkyvyyttä kymmenien lehtijuttujen ja radiohaastattelujen muodossa vuosittain. Perinnemaisema hankkeessa on voitu toteuttaa myös ympäristökasvatusta. Talkootapahtumat ja perinnemaisemiin suuntautuvat retket ovat olleet tärkeitä tilaisuuksia tiedon jakamiselle ja kokemusten vaihtamiselle. Hankkeen puitteissa Luonnonsuojeluliiton nettisivuille on luotu perinnemaisemasivu ( jossa kerrotaan perustietoa perinnemaisemista ja niiden hoidosta. Myös Wikipedian perinnemaisema-sivuja on päivitetty hankkeen tiimoilta. Myös VR-konserni on julkaissut perinnemaisemiin liittyvää tietoa esimerkiksi Matkaan-lehdessä ja verkkosivuillaan koko hankkeen ajan. Kymmenelle edustavalle ja keskeisellä paikalla sijaitsevalle hoitokohteelle on teetetty hankkeen kustannuksella suuret opaskyltit. Taulujen tarkoituksena on jakaa tietoa perinnemaisemista ja hoitokohteista. Hanke järjesti koulutuspäivän myös luonnonsuojelupiirien ja -yhdistysten omalle väelle vuonna Perinnemaisemahankkeen toiminta vuosittain 4.1 Hankevuosi 2008 Matkalla maisemaan luonnollisesti käynnistyi huhtikuussa Hankkeen koordinaattori aloitti työnsä ja hankkeen ohjausryhmä kokoontui ensimmäisen kerran kesäkuun alussa. Ohjausryhmä kokoontui neljä kertaa vuoden aikana. Hanke käynnistyi luonnonsuojelupiireille osoitetulla kyselyllä, jonka avulla kartoitettiin kiinnostusta perinnemaisemahankkeeseen osallistumisesta. Ensimmäisenä vuonna hankkeessa oli mukana 10 luonnonsuojelupiiriä ja hoitotoimia tehtiin 35 kohteella. Seitsemän luonnonsuojelupiiriä sai hankkeelta tukea 3800 euroa ja 3 piirissä tukisumma oli 2500 euroa. Perinnemaisemakohteilla tehtyjä hoitotöitä on kuvattu piireittäin tarkemmin luvussa 11. Ensimmäisenä vuonna VR järjesti syyskuussa keräyskampanjan perinnemaisemahankkeen tukemiseksi. Syyskuun aikana jokaisesta myydystä kaukoliikenteen junalipusta lahjoitettiin Matkalla maisemaan -hankkeelle 5 senttiä. Kampanja k uukauden aikana tehtiin noin miljoona kaukoliikenteen matkaa. Kampanjakuukaudesta tiedotettiin mm. matkatili asiakkaille suunnatussa kirjeessä. Rautatieasemille ja juniin teetettiin hankkeesta kertovia julisteita ja asemilla hankkeesta kerrottiin myös pöytämainoksien avulla. Kampanjakuukauden ajan asemien lipunmyynneissä oli esillä myös SLL:n keräyslippaat asiakkaiden vapaaehtoisia lahjoituksia varten. 4.2 Hankevuosi 2009 Vuonna 2009 Katja Torkko jatkoi Matkalla maisemaan hankkeen koordinaattorina. Ohjausryhmän kokoonpano pysyi ennallaan ja ohjausryhmä kokoontui vuoden aikana kuusi kertaa. Vuonna 2009 VR-konserni nosti hankkeelle osoittamaansa tuen määrää ja mukaan tulivat Luonnonsuojeluliiton kaikki 15 piiriä. Näin hankkeesta tuli valtakunnallinen ja hanke kohteita oli joka puolella Suomea. Vuonna 2009 hoitotoimia tehtiin yhteensä 50 kohteella. Vuonna 2009 Matkalla maisemaan luonnollisesti teki yhteistyötä Luonto-Liiton Kevätseurannan kanssa. Kevätseuranta 10 Matkalla maisemaan luonnollisesti

11 Olet saapunut Vuohenojan kedolle hyönteisten paratiisiin Keto ja junaradan pohjoispuolinen luonnonsuojelualue muodostavat arvokkaan lähiluontokohteen. Kuivat niityt eli kedot kuuluvat perinnebiotooppeihin, jotka ovat lajirikkaimpia elinympäristöjämme. Suomen uhanalaisista lajeista toiseksi eniten ja hävinneistä lajeista kaikkein eniten on perinnebiotooppien lajistoa. Laidunnuksen ja niittämisen vähennyttyä monia niittyjä uhkaa umpeenkasvu. Jänönapila Trifolium arvense (oikealla) on oikukkaasti esiintyvä yksivuotinen ketokasvi. Vuohenojan kedolla harvinaista jänönapilaa kasvaa vielä runsaasti. Alueen merkittävin perhoslaji on valtakunnallisesti uhanalainen ahdeyökkönen Athetis gluteosa. Yöllä lentävän perhosen toukka elää siankärsämöllä. Nuokkukohokki Silene nutans Uhanalaisen oliivineilikkayökkösen Hadena albimacula säilyminen alueella on täysin riippuvainen siitä säilyvätkö ainoan ravintokasvin nuokkukohokin kasvupaikat umpeenkasvulta ja rakentamiselta. Vyöneilikkayökkönen Hadena compta elää nuokkukohokilla samoin kuin lähisukulaisensa oliivineilikkayökkönen. Perhosen toukka syö nuokkukohokin siemenkotia, ja aikuinen perhonen vierailee öisin nuokkukohokin ja mäkitervakon kukilla. Mäkitervakko Lychnis viscaria Alueella kasvaa runsaasti kedoille tyypillisiä kasveja kuten nuokkukohokki, mäkitervakko, kannusruoho, pukinjuuri, kissankäpälä, harmio ja tulikukka. Monet niistä ovat ravintokasveja ketojen perhosille ja kovakuoriaisille. Alueelta on löydetty kaksi uhanalaista kovakuoriaislajia: isoharmiokärsäkäs (Ceutorhynchus puncticollis) ja pujokärsäkäs (Baris artemisiae). Jätäthän kedon kasvit hyönteisten ja ohikulkijoiden iloksi! on koko perheelle suunnattu helppo tapa luonnon ja kevään etenemisen seurantaan Kevätseurannan teemana oli perinnemaisemat ja neljänkymmenen vakiolajin lisäksi havaintoja kerättiin teemaan liittyvistä erikoislajeista. Teeman erikoislajeista tehtiin kevään kuluessa yhteensä lähes 650 havaintoa. Lisäksi joka vuosi Kevätseurannassa mukana olevista vakiolajeista teemalajeiksi valituista lajeista tehtiin yhteensä yli 2600 havaintoa. Yhteistyö Kevätseurannan kanssa osoittautui kaikin puolin antoisaksi: uhanalaisia perinnemaisemia tehtiin tutuksi tavallisille luonnontarkkailijoille ja Matkalla maisemaan luonnollisesti -hanke sai osakseen positiivista huomiota myös pääasiallisen hoitokauden ulkopuolella. Vuonna 2009 Matkalla maisemaan -hanke järjesti koulutuspäivän luonnonsuojelupiireissä ja -yhdistyksissä toimiville henkilöille. Koulutuksen tavoitteena oli jakaa tietoa piirien välillä ja perehdyttää 2009 mukaan tulleet piirit hankkeeseen. Koulutus järjestettiin Jyväskylässä. Kouluttajana ja päivän vetäjänä toimi Eija Hagelberg Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistyksestä. Koulutuspäivään saapui osallistujia muutamaa piiriä lukuun ottamatta kaikkialta Suomesta, yhteensä 22 henkilöä yhdeksälle keskeisellä paikalla olevalle ja edustavalle hoitokohteelle teetettiin hankkeen kustannuksella suuret opaskyltit. Kylteissä kerrotaan perustietoa perinnemaisemista ja niiden hoitamisesta sekä lajistosta kyseisellä kohteella. Opaskyltit tulivat Salon Kirjolanmäelle, Kouvolan Suutarinpellolle, Vuohenojan kedolle Tampereella, Viinijärven aseman seudun niitylle Liperissä, Karijoen Viitakoskelle, Ylivieskan Vähäkankaalle, Kivelän taloautiolle Kuhmossa, Aseman niitylle Haapamäellä sekä Vuorelan pihapiiriin Keuruulla. Luonnonsuojelupiirit tuottivat kylttien teksti- ja kuvamateriaalin, jotka Kirmo Kivelä taittoi opastauluiksi. Taulut valmisti Eko-Kilpi. Perinnemaisemahanke oli näkyvästi esillä VR:n lipunmyyntiasemilla kaksi kertaan vuoden aikana, huhti- ja syyskuussa. VR lahjoitti näiden kuukausien aikana myydyistä kaukoliikenteen junalipuista 5 senttiä perinnemaisemahankkeelle. Asemilla oli perinne maisemahankkeesta kertovia julisteita ja pöytämainoksia ja kampanjakuukausi oli esiteltynä matkatiliasiakkaille Opaskyltti Vuohenojan kedolla Tampereella Perinnemaisemahankkeen loppuraportti 11

12 Asemanäyttely Tampereen rautatieasemalla Kuva: Tanja Siippainen menevässä kirjeessä. SLL:n keräyslippaat olivat myös esillä asemien lipunmyynneissä asiakkaiden vapaaehtoisia lahjoituksia varten huhtikuun alusta syyskuun loppuun. Lipaskeräyksen tuotto vaihteli muutamasta eurosta reiluun sataan euroon asemasta riippuen. Kesän aikana järjestettiin kaksi toimittajaretkeä. Ensimmäinen retki tehtiin yhdessä Luonto-Liiton kevätseurannan kanssa. Tällöin seurattiin lampaiden laitumelle päästämistä Uudellamaalla Pikkalan merenrantalaitumella. Toisella toimittajaretkellä Salon Kirjolanmäellä esiteltiin hanketta, maisemanhoitotöitä ja perinnemaisemien lajistoa. 4.3 Hankevuosi 2010 Vuonna 2010 koordinaattorina toimi maaliskuun 25. päivään saakka Katja Torkko. Katjan jäädessä äitiyslomalle sijaisena aloitti Tanja Siippainen. Ohjausryhmä kokoontui vuoden aikana seitsemän kertaa. Hankkeen viimeisenä vuonna mukana olivat kaikki Luonnonsuojeluliiton piirit ja hoitotoimia tehtiin 61 kohteella. Hoitotalkoita järjestettiin kesän aikana yhteensä 43 kertaa. Vuoden aikana teetettiin yksi opaskyltti lisää kohteelle, jossa jo ennen hanketta sijainnut opaskyltti oli tuhoutunut. Vuonna 2010 Matkalla maisemaan -hanke teki yhteistyötä Luonnonkukkien päivän kanssa. Suomessa yhteispohjoismaista Luonnonkukkien päivää on vietetty vuodesta 2003 lähtien. Päivän tavoitteena on kasviharrastuksen edistäminen ja yhteisten luontokokemusten tarjoaminen mahdollisimman monelle. Luonnonkukkien päivän järjestävät Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Natur och Miljö, Suomen Biologian Seura Vanamo, Societas pro Fauna et Flora Fennica, Metsähallituksen Luontopalvelut, Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, Suomen ympäristökeskus, Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL, Kasvityöryhmä ja WWF Suomi Luonnonukkien päivä järjestettiin sunnuntaina Päivän aikana järjestettiin eri puolilla Suomea yhteensä 103 kaikille avointa retkeä ja monet retkistä suuntautuivat edustaville perinnemaisemakohteille. Retkille osallistui yli 2000 henkilöä. Luonnon kukkapäivälle valitaan vuosittain teemalaji, jota tuodaan esille opastetuilla retkillä. Vuonna 2010 teemalajina oli perinnemaisemissa hyvin viihtyvä ahomansikka (Fragaria vesca). Luonnonkukkapäivään liittyen tuotettiin kaksi esitettä: Ahomansikka vuoden teemalaji 2010 ja Suomen luonnonkasvien monimuotoisuus. Ahomansikka-esite oli suunnattu retkenvetäjille ja Monimuotoisuus-esite retkien osallistujille. Monimuotoisuus-esitettä jaettiin retkillä yli 2000 kpl. VR mainittiin molemmissa esitteissä tapahtuman tukijana VR:n keräyskampanja perinnemaisemahankkeen tukemiseksi toteutettiin edellisvuosista poikkeavalla tavalla. Keräyskampanja käynnistyi maaliskuussa ja siitä lähtien jokaisesta VR:n verkkokauppaostok- 12 Matkalla maisemaan luonnollisesti

13 sesta lahjoitettiin 10 senttiä Matkalla maisemaan -hankkeelle vuoden loppuun saakka. Kampanjaa markkinoitiin lehti-ilmoituksilla, julisteilla junissa ja asemilla sekä VR:n nettisivuilla. Kampanjan käynnistymisen yhteydessä VR-konsernin ympäristösivuille avattiin perinnemaisemien lajeihin liittyvä kasvientunnistuskilpailu, jonka palkintona arvottiin 20 VR:n matkalahjakorttia. Kilpailuun osallistui tuhansia suomalaisia. Kesän ja syksyn aikana 15 rautatieasemalla kiersi perinnemaisemista ja asemien puutarhoista kertova näyttely. Näyttely oli esillä Helsingin, Pasilan, Lappeenrannan, Joensuun, Kouvolan, Turun, Kuopion, Tampereen, Mikkelin, Jyväskylän, Lahden, Seinäjoen, Riihimäen, Oulun ja Hämeenlinnan asemilla. Näyttely viipyi jokaisella asemalla kaksi viikkoa. Lokakuussa 2010 Matkalla maisemaan -hanke sai merkittävän tunnustuksen toimin nastaan kun Ympäristöministeriö palkitsi hankkeen Suomen parhaana maisema hankkeena Palkinnon myötä hanke osallistuu Suomen edustajana eurooppalaiseen maisemakilpailuun vuoden 2011 aikana. Hankkeen päätösseminaari järjestettiin VR-konsernin pääkonttorin auditoriossa. Tilaisuuden avasi ympäristöministeri Paula Lehtomäki. Muina puhujina tilaisuudessa olivat Suomen ympäristökeskuksen professori Heikki Toivonen ja Metsähallituksen suojelubiologi Katja Raatikainen. Hankkeen koordinaattorit Katja Torkko ja Tanja Siippainen kertoivat hankkeen tuloksista. Tilaisuuden lopetti Otto Lehtipuun puheenvuoro Matkalla maisemaan -hanke VR-konsernin silmin. Perinnemaisemien kasvien tunnistuskilpailuun osallistui VR:n nettisivuilla tuhansia suomalaisia. 5. Hoitokohteet Matkalla maisemaan luonnollisesti -hankkeessa tehtiin hoitotoimia kolmen vuoden aikana yhteensä 70 kohteella. Suurin osa kohteista pysyi mukana hankkeessa vuodesta toiseen. Mukana oli myös joitakin kertaluotoisia kunnostustoimia. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa tehtiin yhteistyötä Konnunsuon vankilan kanssa ja peruskorjattiin hieno vanha maakellari vankien puutarhanhoitokurssin yhteydessä. Joitakin yksittäisiä kohteita siirtyi hankkeen edetessä muiden tahojen, kuten Metsä hallituksen tai kyläyhdistysten, hoitoon. Koko hankkeen ajan mukaan on tullut myös uusia kohteita. Hoidetut kohteet sijoittuivat eri puolille Suomea. Eteläisin hankkeessa mukana ollut kohde oli Mustaviirin saari Pyhtäällä ja pohjoisin Pielpajärven erämaakirkko Inarissa. Suurin osa hoidetuista alueista oli erilaisia perinnebiotooppeja. Mukana oli monia erilaisia perinnebiotooppityyppejä: tuoreita niittyjä, kuivia ketoja, merenrantaniittyjä, tulva niittysaaria, metsälaitumia ja hakamaita. Ratojen välittömässä läheisyydessä hoidettiin paahde ympäristöjä tai joutomaita, joilla uhanalaiset lajit elävät. Perinneympäristöjen vähennyttyä erilaiset korvaavat elinympäristöt, kuten ratapenkereet ja tien- Perinnemaisemahankkeen loppuraportti 13

14 Pyhäjoen Rajaniemen merenrantaniitty. Kuva: Kaija Koski Etelä-Häme 1. Hämeenlinna, Rengon Rautavuori 2. Janakkala, Kokkilan keto 3. Hattula, Jänismäen keto 4. Hämeenlinna, Tuulos, Koiviston laidun 5. Janakkala, Hakoisten Linnavuori 6. Hämeenlinna, Hakovuori Etelä-Karjala 7. Ruokolahti, Tikan niityt 8. Parikkala, Koitsanlahti 9. Joutseno, Konnunsuo Etelä-Savo 10. Kerimäki, Lamminmäen niitty 11. Mikkeli, Sairilan niitty Kainuu 12. Kuhmo, Kivelän pihapiiri. 13. Kuhmo, Onnelan tilan niityt 14. Sotkamo, Naapurivaara, Vaaralan niitty Keski-Suomi 15. Keuruu, Hylkysen niitty 16. Keuruu, Haapamäki, aseman niitty 17. Keuruu, Haapamäki, Niemelänjärven kirkiruohoniitty 18. Keuruu, Haapamäki, Porinradan varsi 19. Keuruu, Haapamäki, Petäisen niitty 20. Keuruu, Pohjalan museotila 21. Keuruu, Vuorela 22. Kuhmoinen, Liehu 23. Korpilahti, Kirkonmäki 24. Korpilahti, Vaarun niitty 25. Muurame, Hettee. 26. Petäjävesi, Lampila 27. Laukaa, Isoaho 28. Rutalahti, Karhukorpi Kymenlaakso 29. Kouvola, Multamäen vanha ratapohja 30. Kouvola, Suutarinpelto 31. Iitti, Kaaliojan keto 32. Pyhtää, Hinkabölen museoalue 33. Pyhtää, Mustaviirin saari Lappi 34. Pelkosenniemi, Keminsaaren niityt 35. Keminmaa, kirkkojen ympäristö 36. Kittilä, Reidar Särestöniemen taiteilijakoti 37. Inari, Pielpajärven erämaakirkon niityt Pirkanmaa 38. Tampere, Vuohenojan keto (ent. Messukylän niitty) 39. Vesilahti, Niinimäen haka 40. Nokia, Siuron palosirkkaesiintymä 41. Nokia, Ala-Mikkolan haka 42. Pirkkala, Pirkkalan kylän kalliot Pohjanmaa 43. Lapua, Hellanmaa 44. Pietarsaari, Nynäsbacken 45. Kauhajoki, Päntäne, Kaarlelan puisto 46. Veteli, Tunkkarin keto 47. Kurikka, Jurva, Majaniemen niitty 48. Kuortane, Ruonan museosilta ympäristöineen 49. Karijoki, Myllysaari Pohjois-Karjala 50. Joensuu, Noljakanmäen Natura-alue, Koivuvaaran keto 51. Liperi, Viinijärven asemanseudun radanvarsiniitty 52. Kesälahti, Hiekkapellon radanvarsiniitty 53. Liperi, Kuoringan radanvarsi 54. Liperi, Ylämyllyn ratapiha Pohjois-Pohjanmaa 55. Pyhäjoki Yppäri, Rajaniemen niitty 56. Ii, Nybyn niityt ja kedot 57. Kiiminki, Haaraojan niitty 58. Ylivieska, Vähäkankaan niitty Pohjois-Savo 59. Kuopio, Antikkalan niitty 60. Kuopio, vanhan aseman seutu Satakunta 61. Ahlainen, kirkon kedot 62. Merikarvia, Köörtilän kyläkallio 63. Karvia, Nevarannan niitty Uusimaa 64. Mäntsälä, Sandbergin pelto 65. Hyvinkää, Suomies, Jaakkolan keto 66. Hyvinkää, Sahamäen masmaloketo 67. Hyvinkäänkylä, Krissinportin perinnemaisema Varsinais-Suomi 68. Turku, Juhannuskukkula 69. Salo, Kirjolanmäki 70. Salo, Mikkolan laidun Matkalla maisemaan luonnollisesti

15 pientareet, ovat yhä tärkeämpiä elinympäristöjä lajeille, jotka ovat aikaisemmin eläneet metsäpalojen jälkeen avoimina pysyneillä alueilla, kaskiahoilla tai kuivilla niityillä ja kedoilla. Hoidetuissa kohteissa oli myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, museoviraston suojelemia alueita ja muinaismuisto paikkoja. Esimerkiksi Salon Kirjolanmäeltä on löydetty rautakaudelle ajoittuvia muinaisjäännöksiä. Hankkeessa mukana olevien kohteiden hoitohistoria vaihteli suuresti. Osa kohteista oli ollut hoidon piirissä jopa 15 vuoden ajan. Näillä kohteilla hanke varmisti hoidon jatkumisen myös tulevina vuosina. Osa kohteista oli ollut ilman hoitoa pitkiäkin aikoja ja ne olivat pikaisen kunnostuksen tarpeessa. Hankkeessa mukana olevat kohteet hoidettiin aina maanomistajan luvalla ja useassa tapauksessa myös yhteistyössä maan omistajan kanssa. Hankkeessa mukana olevia kohteita omistivat yksityiset maanomistajat, peri kunnat, museot, seurakunnat ja kunnat sekä Liikennevirasto. Maanomistajien suhtautuminen hankkeeseen oli hyvin positiivista ja kiinnostus perinnemaisemien hoitoon lisääntyi näkyvien tulosten myötä. Hankkeessa mukana olleiden kohteiden koko vaihtelee muutaman aarin kokoisista radanvarsikohteista useiden hehtaareiden entisiin laidunalueisiin. Monet hankekohteista olivat valtakunnallisesti, maa kunnallisesti tai paikallisesti arvokkaita perinnemaisemia. Valtakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemia hankkeessa edustivat Pelkosenniemen Keminsaarten niityt, Kittilän Särestöniemi, Kemin maan kirkkojen kedot sekä Niinimäen haka Vesilahdessa. Maakunnallisesti arvokkaita olivat esimerkiksi Sotkamon Vaaralan laidun, Kuhmoisten Liehu, Pirkkalan kylän kalliot ja Kiimingin Haaraojan niitty. Monet kohteista, kuten Parikkalan Koitsanlahti, sijaitsevat valtakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla. Korpilahden kirkonmäki on esimerkki kohteesta, joka liittyy kiinteästi valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun ympäristöön. Ylempi kuva: Uhanalainen ahokirkiruoho (Gymnadenia conopsea var. conopsea) kasvaa radan varressa Keuruun Niemelänjärvellä. Kuva: Matti Aalto Alempi kuva: Uhanalainen palosirkka (Psophus stridulus) Nokian Siurossa. Kuva: Timo Kervinen Perinnemaisemahankkeen loppuraportti 15

16 Uhanalainen hirvenkello (Campanula cervicaria) Sandbergin pellolla Mäntsälässä. Kuva: Olli Elo Muutamat hankekohteet sijaitsivat aivan taajamien läheisyydessä, joten niillä on suuri virkistys- ja opetuksellinen arvo. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi Tampereen Vuohenojan keto, Turun Juhannus kukkula ja Joensuun Koivuvaaran keto. Hankekohteilla esiintyy runsaasti uhanalaista lajistoa. Esimerkkejä hankekohteilla esiintyvistä uhanalaisista putkilokasveista ovat erittäin uhanalaisiksi luokitellut ketokatkero (Gentianella campestris) ja hämeenkylmänkukka (Anemone patens), vaarantuneet hirven kello (Campanula cervicaria) ja ahokirkiruoho (Gymnadenia conopsea var. conopsea) sekä silmälläpidettäväksi luokitellut päivännouto (Helianthemum nummularium) ja ketoneilikka (Dianthus deltoides). Uhanalaisista hyönteisistä hankekohteilla on tavattu ainakin erittäin uhanalainen kalliosinisiipi (Scolitantides orion) ja ahdeyökkönen (Athetis gluteosa), vaarantuneiksi luokitellut palosirkka (Psophus stridulus) ja ruusuruohokääriäinen (Rhopobota stagnana) sekä silmälläpidettävät ruusuruohokiitäjä (Hemaris tityus) ja isoharmiokärsäkäs (Ceutorhynchus puncticollis). Kohteilla esiintyy runsaasti myös alueellisesti uhanalaista lajistoa. Hankekohteilta löytyi myös uhanalaista sienilajistoa. Kuopion Antikkalan rinteen niitty osoittautui yhdeksi Suomen tai jopa koko Euroopan parhaista ketosienten kasvupaikoista. Perinnemaisemahankkeen myötä Antikkalan rinteelle teetettiin tarkempi selvitys alueen lajistosta. Selvityksessä löytyi 7 uhanalaista tai silmälläpidettävää sienilajia ja osa lajeista havaittiin Suomessa ensimmäistä kertaa. 16 Matkalla maisemaan luonnollisesti

17 6. Julkisuus Konkreettisen luonnonhoidon lisäksi hanke onnistui lisäämään maisemanhoidon arvostusta ja jakamaan tietoa perinnemaisemista ja niiden hoidosta. Matkalla maisemaan luonnollisesti -hanke nosti julkisuudessa esille perinne maisemien hoidon tärkeyttä monin eri tavoin. Luonnonsuojeluliitto ja VR-konserni ovat tiedottaneet hankkeesta aktiivisesti omissa kanavissaan ja medialle. Luonnonsuojeluliiton jäsenlehdessä Luonnonsuojelijassa ja VR:n julkaisemassa Matkaan-lehdessä kirjoitettiin perinnemaisemahankkeesta vuosittain. Tietoa jaettiin aktiivisesti myös Luonnonsuojeluliiton ja VR-konsernin verkkosivujen kautta. Hankkeen toimesta lähetettiin useita valtakunnallisia tiedotteita vuosittain sekä Luonnonsuojeluliiton että VR:n toimesta. Hanke sai lisää näkyvyyttä myös Luonto-Liiton Kevätseurannan kautta vuonna 2009 ja Luonnonkukkien päivän myötä vuonna Myös luonnonsuojelu piirit ja -yhdistykset tiedottivat ahkerasti toiminnastaan paikallistasolla. Hanke saikin paljon näkyvyyttä talkoiden kautta kymmenien lehtijuttujen ja radiohaastattelujen muodossa vuosittain. Saatu julkisuus oli lähes poikkeuksetta positiivista. 7. Hankkeen talous Ensimmäisenä vuonna VR-konserni tuki perinnemaisemahanketta eurolla. Vuosina 2009 ja 2010 VR:n hankkeelle myöntämä tuki oli euroa. Noin puolet tukisummasta ohjattiin suoraan luonnonsuojelupiireille käytännön hoitotöiden toteuttamista varten. Muita suuria kuluja olivat koordinaattorin palkkaus- ja matkakulut sekä hallinnon kulut. Muut suuremmat kulut vaihtelivat vuosittain. Tällaisia olivat esimerkiksi vuonna 2009 Luonto-Liiton Kevätseurannan tukeminen 6000 eurolla sekä opaskylttien laatimisesta aiheutuneet kulut. Vuonna 2010 hanke tuki Luonnonkukkien päivää 4000 eurolla. Vapaaehtoistyön taloudellinen arvo hankkeelle on merkittävä, sillä esimerkiksi vuonna 2009 talkoolaisten työpanos vastasi rahaksi muutettuna noin euroa. 8. Hankkeen onnistuminen Matkalla maisemaan luonnollisesti -hanke saavutti merkittäviä tuloksia. Hanke toteutti konkreettista maisemanhoitotyötä 70 kohteella ympäri Suomen. Hankkeen myötä hoito aloitettiin yli 20 uudella kohteella ja toisaalta hanke turvasi hoidon jatkumisen kymmenillä jo aikaisemmin hoidon piirissä olleilla alueilla. Matkalla maisemaan luonnollisesti auttoi useita uhanalaisia lajeja säilyttämään elinpaikkansa. Lisäksi hanke kokosi yhteen eri toimijoita ja välitti tietoa perinnemaisemien hoidon tärkeydestä. Hanke toimi myös erinomaisena esimerkkinä siitä miten maiseman- ja luonnonhoitoa voidaan toteuttaa yhteistyönä yrityksen ja kansalaisjärjestön välillä. Hankkeen onnistumisesta kertoo hyvin myös se, että ympäristöministeriö valitsi sen vuonna 2010 Suomen parhaaksi hankkeeksi valtakunnallisessa maisemahankekilpailussa. Perinnemaisemahankkeen loppuraportti 17

18 9. Hankkeesta saatu palaute Perinnemaisemahankkeen onnistumisesta kerättiin palautetta sekä talkoisiin osallistuneilta henkilöiltä että piireissä hankkeen puitteissa toimineilta ihmisiltä. Talkookysely toteutettiin 2009 kahdella paikkakunnalla ja sen avulla kysyttiin talkoisiin osallistumisen motiiveita 11 henkilöltä talkookysely toteutettiin 9 paikkakunnalla ja vastauksia saatiin 40 talkoolaiselta. Talkoomotiiveiden lisäksi kysyttiin mistä talkoolaiset olivat saaneet tiedon talkoista ja miten he kokivat talkoojärjestelyjen onnistuneen. Molempina vuosina kyselyssä oli myös avoin kohta muille talkoisiin liittyville kommenteille. Molempina vuosina vastaajat kertoivat tärkeimmäksi syyksi talkoisiin osallistumiselle uhanalaisten luontotyyppien ja lajien säilyttämisen. Seuraavaksi tärkeimpinä mainittiin työskentely kauniissa maisemassa ja samanhenkisessä talkooporukassa. Konkreettisen kädenjäljen näkeminen ja kuntoiluharrastuksen täydentäminen saivat myös jonkin verran vastauksia. Monet kertoivat myös olevansa talkoissa tutustumassa toimintaan. Muina syinä mainittiin esimerkiksi talkoisiin osallistuminen osana opintoja, mielenkiinto ja perinnemaisemien hienous. Vuoden 2010 kyselyssä vastaajat kertoivat saaneensa tiedon talkoista pääasiassa sähköpostin tai nettisivujen kautta. Monet vastaajat olivat myös kuulleet talkoista ystävältään, opettajaltaan, perheenjäseneltään tai suoraan järjestäjältä. Talkoojärjestelyt olivat vastaajien mielestä onnistuneet poikkeuksetta hyvin tai erinomaisesti. Avoimissa kohdissa kiiteltiin talkoiden järjestämisestä. Vastaajat antoivat myönteistä palautetta esimerkiksi hyvästä ilmapiiristä ja mukavista ihmisistä, hienosta talkoopaikasta, hyvistä tarjoiluista ja uuden tiedon saamisesta. Monet kertoivat olevansa talkoissa ensimmäistä kertaa ja tulevansa jatkossa talkoisiin myös uudestaan. Yksittäiset vastaajat toivoivat tarkempia ohjeita viikatteen käytöstä ja teroittamisesta sekä tehokkaampaa tiedotusta talkoisiin liittyen. Syksyllä 2010 toteutettiin kysely piireissä hankkeen parissa työskennelleille henkilöille Webropol-kyselynä Internetissä. Kyselyssä tiedusteltiin vastaajien mielipiteitä hankkeen onnistumisesta ja käytännön järjestelyistä, taloudellisen tuen sopivuudesta ja tiedotuksen onnistumisesta sekä hankkeen hyvistä ja huonoista puolista. Vastauksia kyselyyn saatiin 18. Kyselyn vastaukset olivat pääosin positiivisia. Hanke koettiin hyvin onnistuneeksi ja kokemus perinnemaisemien hoidosta lisääntyi suurimmassa osassa luonnonsuojelupiirejä. Tyytyväisyydestä kertoo sekin, että vastaajat olisivat poikkeuksetta halukkaita olemaan mukana vastaavanlaisessa hankkeessa myös tulevaisuudessa. Piirien saama taloudellinen tuki koettiin joko sopivaksi (12 vastausta) tai liian pieneksi (5 vastausta). Kaikkien vastaajien mielestä hankkeen käytännön järjestelyt toimivat hyvin tai melko hyvin. Hankkeen koordinaattorin työn koettiin onnistuneen hyvin tai erinomaisesti. Myös tiedonkulku hankkeen aikana toimi vastaajien mielestä hyvin tai kohtalaisesti. Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että hanke sai näkyvyyttä sekä paikallisissa että valtakunnallisissa medioissa ja että saatu julkisuus oli positiivista. Hankkeen hyvinä puolina vastaajat mainitsivat tärkeiden perinnemaisemakohteiden hoidon ja mahdollisuuden toteuttaa toimintaa, joka ei muuten olisi ollut mahdollista. Positiivisena pidettiin myös hankeen laajaa alueellista edustavuutta, käytännöllisyyttä, perinne maisemien hoidon tärkeyden korostamista ja asian saamaa julkisuutta. Kiitosta saivat myös uudet yhteistyökuviot, maanomistajien suhtautuminen ja asialle omistautuneet talkoolaiset. Positiivisena pidettiin myös hankkeen nimeämistä Suomen parhaaksi maisemahankkeeksi. Vastaajat antoivat runsaasti ehdotuksia myös siitä miten hanketta olisi voinut kehittää. Piireille toivottiin lisää resursseja ja toiminnalle jatkuvuutta myös pidemmällä aikavälillä. Jotkut vastaajat kokivat, että tiedonkulku VR-konsernin sisällä (ja VR-Radan ja Liikenneviraston suuntaan) 18 Matkalla maisemaan luonnollisesti

19 oli puutteellista esimerkiksi lupa-asioiden, arvokkaiden kohteiden ja keräyslippaiden osalta. Talkoisiin ehdotettiin myös oheistapahtumia ja paikallisen lajiston asiantuntijoita sekä lajiston seurantaa hankkeen aikana. Kehitettävää nähtiin myös paikallisessa piiritoiminnassa ja hankkeen jälkeisen ajan suunnittelussa. Yksittäisessä vastauksessa toivottiin myös pääasiassa perinteisten työvälineiden käyttämistä hoitotoimissa. Hankkeen saamaa palautetta ja kehittämisideoita voidaan toivottavasti hyödyntää tulevaa toimintaa suunniteltaessa. Vuorelan pihapiirin niitty Keuruulla. Kuva: Philippe Tapissier 10. Hankeen jatko Hyvin onnistuneen hankkeen jatkoksi VRkonserni halusi jatkaa viiden kummikohteen hoidon tukemista vuosien ajan. Kummikohteet sijaitsevat eri puolilla Suomea junaratojen varrella tai asemien läheisyydessä. Kohteet ovat edustavia perinnemaisemakohteita ja ne ovat keskenään erityyppisiä. Kaikki ehdotetuista kohteista olivat vaarassa jäädä ilman hoitoa hankkeen päättyessä, joten kummikohteiden hoidon tukemisella on suuri merkitys näiden arvokkaiden perinnemaisemien säilymiselle. Kummikohteet ovat Salon Kirjolanmäki, Haapamäen aseman niitty Keuruulla, Ylivieskan Vähäkangas, Viinijärven asemanseudun radanvarsiniitty Liperissä sekä Keminmaan kirkkojen perinnemaisemat. Matkalla maisemaan luonnollisesti -hanke on helpottanut myös muiden hankkeessa mukana olleiden kohteiden hoitoa tulevaisuudessa. Hanke on koonnut yhteen eri toimijoita ja luonut runsaasti uusia yhteistyöverkostoja. Hankkeen aikana yhteistyötä on tehty mm. kuntien, ELY-keskusten, Metsähallituksen, oppilaitosten, siviilipalvelusmiesten, paikallisten yhdistysten, hyönteisseurojen sekä puolueiden paikallisten toimijoiden kanssa. Yhteistyöverkoston laajeneminen on ollut ensiarvoisen tärkeää hoidon jatkuvuuden takaamiseksi. Monessa tapauksessa luonnonsuojelupiirin aloittama hoitotyö on tutustuttanut paikalliset asukkaat kotiseudun arvokkaaseen luontoon ja saanut heidät samalla kiinnostumaan sen hoidosta. Useat kotiseutuyhdistykset ovatkin osallistuneet hoitotalkoisiin sankoin joukoin ja usein he ovat valmiita ottamaan vastuun hoidon jatkumisesta hankkeen päättyessä. Hankekohteiden hoidon jatkuvuutta on helpottanut myös hankkeen myötä teetetyt selvitykset ja välinehankinnat. Hankkeen tuella useille hoitokohteille on laadittu lajisto selvityksiä ja ajantasaisia hoitosuunnitelmia sekä hankittu välineitä käytännön hoitotyötä helpottamaan. Perinnemaisemahankkeen loppuraportti 19

20 11. Kohteiden hoito luonnonsuojelupiireittäin Etelä-Häme Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirissä Matkalla maisemaan luonnollisesti -hankkeen toimista ja niiden suunnittelusta vastasi FT Heli Jutila. Hämeenlinna, Rengon Rautavuori, 0,65 ha Hämeenlinnan Rengon Rautavuoressa sijaitsee paikallisesti arvokas tuore pienruohoniitty. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri järjesti Rautavuoren niityllä vuosina 2009 ja 2010 koko perheen niittytapahtuman heinäkuun lopulla. Tapahtumassa osallistujille kerrottiin erilaisista perinne biotooppityypeistä, niittykasveista ja niittyjen eläimistöstä. Niityn niittäminen viikatteella ja heinän haravointi olivat tärkeä osa tapahtumaa. Molempina vuosina tapahtumissa oli kymmeniä osallistujia sekä useiden tiedotusvälineiden edustajia. Kohteen tuhoutunut opastaulu uusittiin hankkeen tuella. Janakkala, Kokkilan keto, 0,3 ha Janakkalan Kokkilan keto on maakunnallisesti arvokas keto, jolla elää yksi silmälläpidettävän ja alueellisesti uhanalaisen päivännoudon (Helianthemum nummularium) kahdesta manner-suomen esiintymästä. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri teetti Kokkilan kedon hoitotyöt vuosina 2009 ja 2010 Ahomansikka-hankkeella. Hoitotoimina niitettiin alueen kasvillisuus, haravoitiin niittojäte sekä raivattiin vesakkoa ja vadelmaa. Päivännoutojen lähiympäristöä kitkettiin tarkemmin käsin ja sammalta poistettiin puutarhaharan ja haarukan avulla. Hattula, Jänismäen keto, n. 1 ha Aikaisemmin laidunkäytössä olleella Jänismäen kedolla kasvaa runsaasti huomionarvoista lajistoa, esimerkiksi vaarantunutta keltamataraa (Galium verum), silmälläpidettäviä ketonoidanlukkoa (Botrychium lunaria) ja kangasajuruohoa (Thymus serphyllum ssp. serphyllum) sekä mäkitervakkoa, pukinpartaa, kalliokieloa, mäkikauraa, aholeinikkiä, kevättaskuruohoa, pölkkyruohoa ja häränsilmää. Kohdetta hoidettiin hankkeen toimesta vuonna Etelä- Hämeen luonnonsuojelupiiri ja Hämeenlinnan luonnonsuojeluyhdistys järjestivät kitkemistalkoot aluetta pahoin vallanneen ruusun poistamiseksi. Muuten kohteen hoidosta vastasi Ahomansikka -hanke. Hämeenlinna, Tuulos, Koiviston laidun, 0,16 ha Koiviston laidun on umpeenkasvava, vanha laidunalue, jolla kasvaa erittäin uhanalaista hämeenkylmänkukkaa (Pulsatilla patens). Kohde oli mukana hankkeessa vuonna Etelä- Hämeen luonnonsuojelupiiri teetti hoitotyöt Ahomansikka-hankkeella. Hämeen kylmänkukkaesiintymän päältä kaadettiin sekä suurempaa puustoa että runsaasti (n. 100 kpl) alikasvoskuusta. Hämeenkylmänkukkien ympäriltä poistettiin myös sammalta. 20 Matkalla maisemaan luonnollisesti

21 Janakkala, Hakoisten Linnavuori, 0,5 ha Hakoisten Linnavuori sisältyy laajaan muinaisjäännösalueeseen. Alueella kasvaa manner- Suomen toinen päivännoudon esiintymä. Alueella kasvaa myös muuta merkittävää perinnemaisemien lajistoa, kuten vaarantunut keltamatara, silmälläpidettävä ketoneilikka (Dianthus deltoides), maarianverijuuri, mäkivirvilä, hakarasara, ukontulikukka, jänönapila, nurmilaukka, hietalemmikki, keltamaksaruoho, pölkkyruoho ja litteänurmikka. Kohde oli hankkeen hoitokohteena vuonna Hoitotoimina noin 30 m korkean vuoren päällä oleva laakea niitty niitettiin ja haravoitiin. Vuorelta kaadettiin 15 vaahteraa ja muutama pihlaja sekä raivattiin taikinamarjapensaita avoimuuden säilyttämiseksi. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri teetti hoitotyöt Ahomansikka-hankkeella. Hämeenlinna, Hakovuori, 0,12 ha Hämeenlinnan Hakovuorella kasvaa erittäin uhanalaisen vanakelton (Crepis praemorsa) ilmeisesti ainoa esiintymä manner-suomessa. Alempana rinteessä on muinaisrantakivikko. Vuonna 2010 Hämeenlinnan Hakovuorella hoidettiin n. 0,12 ha kokoista aluetta vuoren itärinteellä. Hoitotoimina alueelta kaadettiin muutamia koivuja ja kuusia vanakelttoesiintymän päältä sekä raivattiin pihlaja- ja muuta vesakkoa ja vadelmaa. Lisäksi muu kasvillisuus niitettiin ja haravoitiin. Myös Hakovuoren pohjoispuolelta raivattiin lehti puu vesakkoa. Käytännön hoitotyöt teetettiin Ahomansikka-hankkeella Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin ohjauksessa. Etelä-Karjala Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirissä Matkalla maisemaan luonnollisesti -hankkeen toimista ja niiden suunnittelusta vastasivat vuonna 2009 Anitta Miikkulainen, Timo Tikka ja Kaarina Tiainen ja vuonna 2010 Kimmo Saarinen, Timo Tikka ja Rainer Rajakallio. Ruokolahti, Tikan niityt, 3 ha Tikan niityillä on monipuolinen niittykasvi- ja lintulajisto. Paikoin hakamaista niittyä reunustavat laajalti kiviaidat. Tikan niityt olivat hankkeen hoitokohteina vuosina 2009 ja Molempina vuosina alue niitettiin traktorikäyttöisellä lautasniittokoneella, vuonna 2009 kerran ja 2010 kahteen kertaan. Molempina vuosina järjestettiin talkoot, joiden aikana niitettiin kasvillisuutta sellaisilta alueilta, joihin niittokoneella ei päässyt. Myös aitaa peittävää pensaikkoa ja puita poistettiin. Katkottu heinä ajettiin ketjuharavakoneella karhelle sen jälkeen, kun se oli riittävästi kuivunut karhelle ajettu heinä poltettiin talkoissa, joissa oli läsnä Imatran vapaapalokunnan sammutusyksikkö. Kulotusoperaation tarkoitus oli köyhdyttää maaperää ja parantaa niityille luonteenomaisen monipuolisen kasvilajiston syntyä. Hoidon järjestelyistä vastasivat Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ja alueen maanomistaja Timo Tikka. Parikkala, Koitsanlahti, 0,5 ha Koitsanlahden Hovi on Suomen ainoa lahjoitusmaakartano. Se on kulttuuriperinnöltään ja historialtaan poikkeuksellinen nyky-suomen alueella. Koitsanlahden Hovi kertoo Ruotsin suurvalta-ajan historiasta, lahjoitusmaista ja talonpoikien asemasta luvuilla. Hovia ympäröivät arvokkaat perinnemaisemat. Koitsanlahden Hovi pihapiireineen sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella. Hankkeessa hoidettiin Museoviraston omistamaa aluetta Koitsanlahden Hovin ympäristössä. Hoidetun alueen ympärillä on yksi- Perinnemaisemahankkeen loppuraportti 21

22 tyisen maanomistajan omistamaa perinnemaisemaa, jota hoidetaan maatalouden ympäristötuen turvin. Koitsanlahden ympäristöä hoidettiin hankkeen tuella vuonna Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ja Laatokan-Karjalan luonnonystävät järjestivät hoitotalkoot elokuun alussa yhteistyössä Koitsanlahden kyläyhdistyksen kanssa. Talkoissa saatiin niitettyä ja haravoitua noin 0,5 hehtaarin kokoinen alue. Apuna niittämisessä oli hankkeen tuella hankittu niittokone. Joutseno, Konnunsuo Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri teki yhteistyötä Konnunsuon vankilan kanssa vuonna Konnunsuon vankilalla korjattiin perusteellisesti yli 80 vuotta vanha maakellari. Korjauksen yhteydessä kellarin päältä poistettiin vanha maa-aines rikkakasveineen ja ve saik koineen ja korvattiin uudella. Samalla katolle kylvettiin ketokasvien siemeniä. Maakellari korjattiin aikuiskoulutuskeskus Aktivan vangeille järjestämän puutarhakurssin yhteydessä. Etelä-Savo Etelä-Savon luonnonsuojelupiirissä Matkalla maisemaan luonnollisesti -hankkeen toimista ja niiden suunnittelusta vastasivat piirin toiminnanjohtaja Timo Luostarinen ja Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistys. Kerimäki, Lamminmäen niitty, 1,5 ha Lamminmäen niityllä kasvaa huomionarvoista perinnebiotooppien lajistoa, kuten ketoneilikkaa, särmäkuismaa, valkoailakkia ja heinäratamoa. Lamminmäen niittyä hoidettiin hankkeen toimesta vuosina 2009 ja Molempina vuosina Etelä-Savon luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtaja niitti alueen traktorilla elokuun lopulla. Vuonna 2009 heinät haravoitiin kasoihin ja nosteltiin seipäille kuivumaan noin viikon päästä niitosta järjestetyissä talkoissa. Kuivat heinät toimitettiin lampaille talviruuaksi paikallinen urakoitsija kävi paalaamassa heinät ja kuljetti ne pois alueelta. Mikkeli, Sairilan niitty Sairilan niitty on aikoinaan kuulunut läheisen Tertin kartanon maihin. Paikalla on jäänteitä vanhasta asutuksesta, ja alueella on todennäköisesti sijainnut torppa vielä 1800-luvun alkupuolella. Asutuksen päätyttyä alue on toiminut niittynä ja peltona, kunnes se jäi kokonaan pois käytöstä 1960-luvulla. Nykyään alueella on vaihteleva ja monilajinen niitty. Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistys on hoitanut aluetta useiden vuosien ajan. Myös vuonna 2010 yhdistys järjesti Sairilan niityn hoitotalkoot kolmena peräkkäisenä iltana elokuun alussa. Talkoissa niityn kasvillisuus niitettiin ja haravoitiin poisvietäväksi. Kainuu Kainuun luonnonsuojelupiirissä Matkalla maisemaan luonnollisesti -hankkeen toimista ja niiden suunnittelusta vastasi vuosina 2008 ja 2009 piirin toiminnanjohtaja Tarja Leinonen ja vuonna 2010 Tuula Heikkinen. 22 Matkalla maisemaan luonnollisesti

23 Kuhmo, Kivelän pihapiiri, 0,5 ha Kivelän taloaution pellot on raivattu metsästä luvulla. Aluetta on viimeksi niitetty 1980-luvulla. Lauttavaaran luontopolku kulkee Kivelän pihan kautta. Kohteelle on teetetty opaskyltti hankkeen toimesta. Kivelän pihapiiri oli hankkeen hoitokohteena vuosina Vuonna 2008 käytännön hoitotyöt tekivät Juurikan Jahti ry:n vetämän työllisyysprojektin miehet varsinaiset hoitoyöt Kainuun luonnonsuojelupiirissä suoritti Jämsän ammattioppilaitoksessa ympäristöalaa opiskeleva 19-vuotias Anu Honkonen, joka pyysi itse päästä Kainuuseen tekemään perinne maisemanhoitotöitä opintoihin kuuluvana palkattomana harjoitteluna. Anu niitti Kivelän taloaution piha-alueen viikatteella ja raivaussahalla. Niittojätteet kuljetettiin viereiseen metsään. Anu oli niittämässä Kivelän pihapiiriä noin viikon ajan myös kesällä Tämän lisäksi Kainuun luonnonsuojelupiiri järjesti kohteelle pienimuotoiset hoitotalkoot ja opastetun retken Luonnonkukkien päivänä. Kuhmo, Onnelan tilan niityt, 0,75 ha Onnelan tilan niityt ovat paikallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja. Niityt koostuvat tuoreesta pienruohoniitystä ja tuoreesta heinäniitystä. Onnelan tilalla karjatalous loppui 1970-luvun lopussa, jolloin myös niittyjen laidunnus loppui. Aluetta on hoidettu 10 vuoden ajan talkoilla. Vuonna 2008 alue hoidettiin niittämällä Juurikan Jahti ry:n vetämän työllisyysprojektin avulla ja 2010 alueen hoidosta vastasi Anu Honkonen. Hoidon järjestelyistä vastasi Kainuun luonnonsuojelupiiri. Myös maanomistajat osallistuivat alueen niittämiseen ja niittojätteen poiskuljettamiseen. Sotkamo, Naapurivaara, Vaaralan niitty, 3 ha Vaaralan niitty on maakunnallisesti arvokas niityn ja entisen pellon muodostama laidunalue, jolla lampaat ovat laiduntaneet viimeksi 1990-luvulla. Niityllä kasvaa runsaasti perinnebiotooppien huomionarvoisia lajeja, kuten ruusuruoho, särmäkuisma, jäkki ja ketoneilikka. Vuonna 2008 alue hoidettiin niittämällä Juurikan Jahti ry:n vetämän työllisyysprojektin avulla. Niittokoneen käyttäminen alueella ei onnistunutkaan suunnitellusti, joten alueesta saatiin hoidettua ainoastaan maisemallisesti tärkeimmät osat. Vuosina 2009 ja 2010 aluetta oli hoitamassa Anu Honkonen. Lisäksi Kainuun luonnonsuojelupiiri järjesti alueelle hoitotalkoot. Keski-Suomi Keski-Suomen luonnonsuojelupiirissä Matkalla maisemaan luonnollisesti -hankkeen toimista ja niiden suunnittelusta vastasi vuosina 2008 ja 2009 Matti Aalto ja vuonna 2010 Liisa Karhu. Keuruu, Hylkysen niitty, 0,1 ha Hylkysen niitty sijaitsee junaradan varressa, Haapamäen asemalta n. 2 km Seinäjoen suuntaan. Niityn huomionarvoisimmat kasvilajit ovat uhanalainen hirvenkello (Campanula cervicaria), vilukko, nurmitatar, soikkokaksikko ja pukinparta. Kohde raivattiin kunnolla ensimmäistä kertaa Tätä ennen alue oli pahoin vesakoitunut. Kohteelta poistettiin mahdollisimman paljon pajuja ja muita puita juurineen, jotta hoito olisi jatkossa helpompaa ja 2010 kohde hoidettiin kasvillisuutta niittämällä. Kohteen hoidosta vastasivat kaikkina vuosina Keski-Suomen piirin hankevastaava ja nuorten kesätyökampanjan nuoret. Perinnemaisemahankkeen loppuraportti 23