Sotilasmusiikki on maineenhallintaa

Transkriptio

1

2 2 Pääkirjoitus Sotilasmusiikki on maineenhallintaa teksti ELIAS SEPPÄLÄ Ennen signaalit ja rummutukset liikuttivat massoja ja tahdittivat joukkojen etenemistä. Nykyisin sotilasmusiikki liikuttaa pääasiasiassa ajatuksia ja herättää tunteita. Maanpuolustustahto on tunne, jota sen tulee vahvistaa. Sotilasmusiikki on ehkä suositumpaa kuin koskaan aikaisemmin. Musiikki tavoittaa tuhansia kuulijoita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Suosiosta huolimatta tai sen johdosta sotilasmusiikki on suurten haasteiden ja muutosten edessä. Toimitilaratkaisut ovat yksi suurimmista haasteista. Liian monet soittokunnat toimivat kasarmirakennusten luokissa, sopimattomissa ja usein myös terveydelle haitallisissa tiloissa. Henkilöstörakenteen muutokset ovat myös tuoneet uudet haasteensa. Aikaisemmin oma soitto-oppilaskoulutus tuotti soittokuntien tarvitsemia instrumentalisteja. Tänä päivänä puolustusvoimat joutuu kilpailemaan musiikkioppilaitosten kouluttamista muusikoista. Kilpailukykyyn vaikuttavat ratkaisevasti soittokuntien toiminnallisuus, toimintaedellytykset ja toiminnan sisältö. Haasteiden ratkaiseminen on lähitulevaisuudessa välttämätöntä turvataksemme korkeatasoisen sotilasmusiikin jatkumisen maassamme. Kuuluuko sotilasmusiikki koko kansalle? Viime kesänä Helsingissä järjestettiin seminaari aiheesta Missä on sotilasmusiikin paikka?. Tämän lehden sivuilla on myös seminaariin osallistuneiden asiantuntijoiden sekä kansainvälisten ammattilaisten näkemyksiä ja henkilökohtaisia kokemuksia sotilasmusiikista. Suomessa sotilasmusiikilla on kaksijakoinen tehtävä. Yhtäältä osana suomalaista musiikkikulttuuria se tarjoaa ja kehittää monipuolista puhallinmusiikkia. Toisaalta sen tärkein tehtävä on funktionaalinen eli maanpuolustustyön tukeminen moni-ilmeisin keinoin. Juhlatilaisuudet, paraatit, kuviomarssit ja erimuotoiset viihdetilaisuudet ovat sotilasmusiikin kypsintä kauraa. Keinotekoinen kaksijakoisuus ei saisi rajoittaa toiminnan ydintä. Sotilasmusiikkia kun on kaikki sotilassoittajien esittämä musiikki. Yleinen käsitys on huomattavasti suppeampi sotilasmusiikki on yhtä kuin marssimusiikki. Stereotyyppinen näkemys sotilasmusiikista ainoastaan marssimusiikkina ei mahdollistaisi hienoja sotilassoittokuntia näyttävine paraateineen tai huikeine kuviomarssiesityksineen. Soittokunnat hallitsevat luonnollisesti marssimusiikin, esittävät sitä ja pitävät huolta sen kehityksestä. Kuitenkin laajasti käsitettynä sotilasmusiikki värikkäine ja monipuolisine muotoineen on maanpuolustuksen keino. Sekä esittäjien että päättäjien on unohdettava kaksijakoisuus. Sotilasmusiikin on keskityttävä ydintehtäväänsä, jolloin suunniteltu esiintyminen, valaparaati tai haastavin konsertti, palvelee tarkoituksenmukaisesti maanpuolustustyötä. Vaikka sotilasmusiikin tehtävä onkin kääntynyt päälaelleen aikaisemmin peloteltiin, nyt hellitään elementit ovat säilyneet vuosisatoja. Sotilasmusiikin tulee kuulua ja näkyä monipuolisesti niin verkossa kuin vadilla. Tarjottavan on oltava tuore ja houkutteleva. Ennen kaikkea listalta tulee löytyä laatua. Onnistuakseen maineenhallinnassa sotilasmusiikilta edellytetään hyvää imagoa. Hyvä imago syntyy vain, jos sotilasmusiikki katsotaan maineenhallinnan välineeksi. Paraateissa soittokunta marssii joukon kärjessä. Muuttuvassa yhteiskunnassakaan ei perässähiihtäjä pärjää, on parempi kulkea askeleen edellä. Ohjesäännössä määrättyä asetelmaa tulee noudattaa kaikessa sotilasmusiikkitoiminnassa. Näkymätön ja kuulumaton soittokunta on turha soittokunta. Se ei ihastuta eikä pelota, eikä myöskään tue hyvää mainetta. Saavutetun imagon eteen, sen ylläpitämiseksi ja rakentamiseksi on tehtävä tiivistä yhteistyötä puolustusvoimien kaikilla tahoilla niin soittokunnissa kuin esikunnissakin. Musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälä on puolustusvoimien ylikapellimestari. Hyvä lukija, miten sotilasmusiikki liikuttaisi tulevaisuudessa yhä enemmän ja yhä useamman tunteita? Kuinka turvata se, että tulevaisuudessakin on niitä, jotka tunteita liikuttavat siis sotilasmuusikoita? Tulevaisuuteen ei kannata myöskään katsoa vain kotipesästä, näkemyksiä on metsästettävä maailmalta. Sotilasmusiikin kulttuuripoliittista roolia määrittävät vahvasti myös historia ja traditiot sekä ympäröivän yhteiskunnan kanssa jatkuvasti käyty dialogi. Tässä lehdessä sotilassoittajat ja -kapellimestarit, sidosryhmät, kansan syvät rivit sekä kansainväliset vieraat ovat inspiroituneet pohtimaan näitä näkökulmia. Tuottaja: Taitto: Kannen kuva: Paino: Pääesikunnan viestintäosasto/ Sotilasmusiikki Markku Mujunen Eeva Sumiloff Pirkanmaan Lehtipaino Oy EKA KERTA sotilasmusiikkikonsertissa "Mieleen jäivät erityisesti tykinlaukaukset. Ei se ollut liian pitkä ja muutenkin hieno. Voisin kyllä mennä toisenkin kerran. Kuuntelen kyllä musiikkia joka päivä, mutta en sotilasmusiikkia" Eemeli Varis (8 vuotta) Hamina Tattoosta "Olin yllättynyt kuinka hienosti sotilasmuusikot komppaavat nykypoppareita kuin olisivat ikänsä kiertäneet maailmaa. Ja onhan se silmän estetiikkaa. Olen voitettu sielu." Riitta Myllymäki Kaartin Combon Kaartin Soittokunta Festivaalin konsertista

3 Kesä on sotilasmusiikin kulta-aikaa 3 koonneet JERMU KOIVUKOSKI ja KAISA RÖNKKÖ kuva: Ari Lohenoja Keskustelu sotilasmusiikin paikasta kävi kesällä kiihkeänä, mutta soittokunnat eivät ole antaneet akateemisen analysoinnin hidastaa menoaan. Kesä-Suomessa harva välttyi sotilasmusiikin kuulemiselta. Elokuun Missä on sotilasmusiikin paikka paneelikeskustelussa puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö, kontra-amiraali Antero Karumaa linjasi sotilasmusiikin paikaksi koko suomalaisen yhteiskunnan toreista konserttisaleihin. Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius puolestaan kysyi, kuuluuko länsimaiseen demokratiaan ja yhteiskuntakäsitykseen todellakin se, että joka toisella kesätorilla soittaa joku sotilassoittokunta. Toden totta, eri puolilla Suomea kuultiin soittokuntia erilaisissa puistokonsertti- ja vartioparaatisarjoissa. Muun muassa Karjalan Sotilassoittokunnan Torirockista on muodostunut yksi Pohjois-Karjalan suosituimmista kesätapahtumista. Oulussa Pohjan Sotilassoittokunnan Tahdissa Mars -vartioparaatit keräävät kävelykatu Rotuaarin varrelle satoja ihmisiä. Kainuun Sotilassoittokunta tanssittaa Kajaanin torilla. Vaasassa ja Hämeessä on omat lähes viikoittaiset puistokonserttisarjansa. Jazz-kantaesitys ja kansainvälisiä festivaaleja Vuosi vuodelta paisuva MILjazz-kiertue vieraili yhdeksällä paikkakunnalla. Läpi koko kiertueen kulki Savon Sotilassoittokunnan Big Band solistinaan Eero Koivistoinen ja hänen MILjazzeille varta vasten säveltämänsä teoskokonaisuus. Hienosta solistikaartista mainittakoon myös Panssarisoittokunnan tähti Maarit Hurmerinta sekä varusmiesten show bandin Kouvolassa ruotuun pistänyt Paula Koivuniemi. MILjazz-yleisöä oli arvioiden mukaan yhteensä noin Vartioparaatit sekä MIL-Espa-konserttisarja keräsivät jälleen Helsingin tuomiokirkon portaat, kadunvarret sekä Esplanadin puiston täyteen kansaa. Soittokunnat vierailivat kansainvälisillä festivaaleilla. Kaartin Soittokunta esiintyi MID Europe -festivaalilla Itävallan Schladmingissa. Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta esitti kuviomarssia NATO-tattoossa Mönchengladbachissa Saksassa sekä Eksjö Tattoossa Ruotsissa. Hamina Tattoossa kotimaista osaamista esittelivät Laivaston Soittokunta, Satakunnan Sotilassoittokunta sekä Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta. Karjalan Sotilassoittokunta esiintyi Lieksan Vaskiviikolla. Kertausharjoituksiin kutsuttu Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta 20 v. Allstars astui lavalle Provinssirockissa. Suomenlinnan suvi starttasi sotilasmusiikilla Kesäkuun alussa Kaartin Soittokunta Festivaali valtasi toista kertaa Suomenlinnan salit ja aukiot. Festivaali kattoi sotilasmusiikin kirjon laidasta laitaan. Kirkkokonsertissa soittokunta hurmasi yleisön turkulaisen Chorus Cathedralis Aboensiksen kanssa. Perinteiset marssit avattiin uusilla sovituksilla Kaartin Seitsikon ja Jukka Perkon voimin. Kamarikonsertissa soivat Suomenlinnan rakentamisajan sävelet ja kevyempää ilakointia tarjosivat Kaartin Combon Beatles-klubi sekä Hulvattoman kansanillan torvikimara. Aurinkoisen viikonlopun huipensi Suomenlinnan suunnittelijan ja komendantin Augustin Ehrensvärdin kunniaksi järjestetty vartioparaati ja Amiraalin Tattoo Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan ja Kaartin Soittokunnan yhteisnumeroineen. Iltapäivän kruunasi Sami Pitkämön ja Johanna Förstin tähdittämä puistokonsertti. 20-vuotias Hamina Tattoo murskasi ennätyksiä 20-vuotisjuhliaan viettänyt Hamina Tattoo saalisti paikalle ennätysesiintyjämäärän, eli noin tuhat soittajaa, lisäksi ennätysyleisön. Tapahtuman kävijämäärä oli lähes henkilöä. Kaikki viisi marssishow n yleisöesitystä myytiin käytännössä loppuun. Mini Tattoo keräsi Helsingin Senaatintorille arviolta sotilasmusiikin ystävää. Ylikersantti Jermu Koivukoski on Kaartin Soittokunnan trumpetisti ja tiedottaja. Kaisa Rönkkö työskentelee Pääesikunnan viestintäosastolla sotilasmusiikkialan intendenttinä

4 4 Puolustusvoimien PR-tykki täytti 20 vuotta Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan ensimmäiset sävelet puhallettiin ilmoille Haminassa vuonna Kuusi vuotta myöhemmin se siirrettiin Lahteen Hämeen Rykmentin alaisuuteen. Kaksikymppisten kunniaksi kutsuttiin kertausharjoituksiin Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta 20 v. Allstars, joka esiintyi tiiviin harjoitusperiodinsa jälkeen Provinssirockissa sekä Santahaminan MILjazz-tapahtumassa. Kolme Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnassa varusmiespalveluksensa suorittanutta,kesän kertausharjoitukseen osallistunutta kovan luokan ammattimuusikkoa kertoo, mitä jäi intistä mieleen ja miltä tuntui vetää maastopuku päälle. kuva: Merja Hämäläinen Lukuisista yhtyeistä ja produktioista tuttu free lance muusikko Robert Löflund tunnetaan muun muassa saksofonistina, kapellimestarina ja erinomaisena sovittajana. Hän kuului vuoden 1997 saapumiserään. Kävin varusmiespalveluksen suoraan lukiosta. Vaikuttihan se päätökseeni ryhtyä ammattimuusikoksi etenkin, kun sain soittaa niin hyvien muusikoiden kanssa. Kaiken kaikkiaan Varusmiessoittokunnan vahvuus oli minulle sosiaalisuus; sai tavata älyttömän hyviä soittajia ja soittaa heidän kanssaan. Jälkeenpäin tarkasteltuna juuri se oli mieleenpainuvinta. Mieleen on varsin hyvin jäänyt vierailu Pietarin Tattoossa; yritettiin roudata rajan yli iso laatikko rynnäkkökivääreitä, mutta eihän siitä mitään tullut. Onnistuihan se kivääriryhmän show kyllä kalashnikoveillakin. Olen kerrannut aikaisemminkin Mikkelissä ja Lappeenrannassa. Täytyy kyllä myöntää, että mukavampaa oli nyt vetää maastopuvussa kun aiemmin niissä harmaissa. Laulaja, lauluntekijä ja multi-instrumentalisti Osmo Ikonen on julkaissut albumin Stories from Within sekä soittanut useissa kokoonpanoissa. Palvelukseen hän astui tammikuussa Voi sanoa, että solistinen laulu-urani lähti varusmiessoittokunnasta. Pianisteja ja basisteja oli liikaa, joten minut nakitettiin show bandin laulajaksi. Olin aikaisemmin laulanut vain bändeissä ja kuoroissa eli olihan ison bändin solistina laulaminen aika ihmeellinen paikka äkkiseltään. Oli nostalginen fiilis tulla samalle kasarmille ja laittaa armeijan kledjut päälle. Tuntui kuin tunnelma ei olisi omista inttiajoista muuttunut miksikään. Esiinnyin myös MILjazzeilla show bandin solistina ja siinäkin oli kuin olisi kymmenen vuotta palannut ajassa taaksepäin, vaikka vähän tulikin sellainen olo, että pysyykö tässä enää perässäkään. Armeijan arki voi olla paikoitellen aika synkkääkin, ei voi tulla ja mennä miten huvittaa. Uskon, että show bandin energia pohjautuu pitkälti siihen tiettyyn vapauden huumaan; kun intti ei ole aina herkkua, on show bandin kanssa esiintyminen mahtava vapautus siitä harmaasta arjesta. Kyllä se armeija toisaalta näin jälkeenpäin katsottuna aika mukavaa aikaa oli. Musiikin tohtori Olli-Pekka Tuomisalo on suomalaisen klassisen saksofonin ahkerin lipunkantaja, joka on levyttänyt yli 100 teosta. Lavoilla häntä on kuultu myös van Halenin, Led Zeppelinin, Yngwie Malmsteenin tulkitsijana. Tuomisalo suoritti varusmiespalveluksensa vuonna 1990, ensimmäisessä Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnassa. Oli erikoinen fiilis, kun palveluksesta oli kulunut 20 vuotta ja sitten vedetään niskaan asusteet, jollaisista ei meidän aikanamme ollut vielä uneksittukaan. On tullut soitettua monilla festareilla, mutta tämä Provinssi oli aivan oma lukunsa. Mahtava kokemus! Varusmiesaikana olin muusikkona vielä raakile. Minua kyllä pidettiin aina lahjakkaana, mutta viimeinen potku ankaraan työntekoon puuttui vielä. Olin soittanut saksofonin rinnalla klarinettia muutaman vuoden, joten kun klarinetisteja ei ollut tarpeeksi niin pääasiassa soitin klarinettia soittokunnassa. Varsinaisesti kehittymistä oman instrumenttini parissa ei tapahtunut, muusikkona sitäkin enemmän. Vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen irtoaa makeat naurut, kun muistelee joitain armeija-ajan sattumuksia. Voisi sanoa, että koko palvelusaika oli ikimuistoinen kokemus. Parasta antia oli ehdottomasti mahtavan muusikkoverkoston muodostuminen. Neljästäkymmenestä soittajasta noin 25 toimii ammattimaisesti musiikin parissa." Osmo Ikonen, Robert Löflund ja Wiljami Suvanne kertausharjoituksessa Santahaminan MILjazz-tapahtumassa.

5 Sotilasmusiikki on muutakin kuin säveliä teksti KAISA RÖNKKÖ Kaupunkikulttuurin elävöittäjä, puhallinmusiikin kansallinen kärkiosaaja, kansallistunteen nostattaja ja puolustusvoimien pehmeiden arvojen viestinviejä. Kaikkia näitä ehdotettiin sotilasmusiikin rooliksi Missä on sotilasmusiikin paikka -paneelikeskustelussa.... Missä on Sotilasmusiikin paikka-paneelikeskustelu 3.8. Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa Osallistujat: Antero Karumaa (puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö), Petri Komulainen (kapellimestari), Ville Kormilainen (Suosikin päätoimittaja), Hannu-Ilari Lampila (Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja), Jukka Linkola (säveltäjä), Laura Lodenius (Rauhanliiton toiminnanjohtaja), Pekka Timonen (Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja) Juontaja: Paavo Helistö Järjestäjät: Puolustusvoimat, Sibelius-Akatemia, Helsingin kaupunki ja Hamina Tattoo... Konsensusta sotilasmusiikin loppusijoituspaikasta ei löytynyt, vaikka kahdeksan eri alan asiantuntijaa ja aktiivinen yleisö keskustelivat aiheesta vuolaasti kolme tuntia. Edes siitä, elääkö Suomen sotilasmusiikki kukoistuskautta vai onko se näivettymisen partaalla, ei oltu yhtä mieltä. Kaikki keskustelijat pitivät kuitenkin tilaisuutta tarpeellisena. - Maamme isot kulttuuriorganisaatiot katsovat liian harvoin peiliin. Monet kulttuurimme suuret arvot ovat kuin kritisoinnin yläpuolella, pohdiskeli säveltäjä Jukka Linkola. Yhdeksi johtopäätökseksi nousi jännite vahvojen traditioiden ja uudistumistarpeen välillä: ilman menneisyyttä ja siihen liittyviä tunteita putoaisi musiikista paljon pois, mutta samalla historiaa täytyisi vaalia uusin tavoin. Monipolvinen keskustelu osoitti myös, ettei ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista hakea sotilasmusiikille yleistä ja yhtenäistä roolia puhtaasti musiikillisin perustein. Sotilasmusiikki on niin paljon enemmän - Sotilasmusiikin paikka määrittyy siitä, kenelle se on tärkeää ja miksi. Se ottaa ja mittaa omaa paikkaansa niin paljon muullakin kuin vain musiikilla, esimerkiksi visuaalisilla elementeillään ja historiallisella taustallaan, kiteytti Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja Pekka Timonen. Onko sotilasmusiikkia ilman univormuja? Puolustusvoimat on linjannut, että sotilasmusiikki kuuluu koko kansalle ja tätä linjausta tukee soittokuntien nykyinen hajasijoitus eri puolille Suomea. Lisäksi kehittämistä leimaa halu vakuuttaa uusia yleisöjä ja löytää uusia yhteistyökumppaneita. Panelisteja pohditutti, tarkoittavatko nykylinjaukset kaikkien ikäryhmien musiikkimakujen orjallista miellyttämistä ja onko se edes mahdollista. Ajatuksen tyrmäsi erityisesti Suosikki-lehden päätoimittaja Ville Kormilainen. Hänen mukaansa edes yhtä ikäryhmää, nuoria, ei voi saavuttaa yhdellä ja samalla musiikilla. - Nuorisokulttuurin pirstaloituneisuus on tosiasia. Musiikista ei tule enää sellaista yhtenäistä nuorisoa yhdistävää voimaa. Turha on toivoa dingoja, jotka myyvät irtonumeroa, totesi nuorisomediaa päätoimittava Kormilainen. - Jos Lordilta otettaisiin pois naamarit, jäisi vain heavy, jos Lauri Tähkältä riisuttaisiin pohjalaisuus, jäisi vain iskelmä, ja jos Baseballs-yhtyeen fiftarimusasta ottaisi pois nykypäivän hitit, jäisi vain tavallinen fiftarimusa, pohti Kormilainen musiikkikulttuurin viimeaikaisten kulttuuri-ilmiöiden ydintä. Jos Kormilaisen ajatuksenkulkua jatkaa, on pakko kysyä, mitä sotilasmusiikista jäisi jäljelle, jos siitä riisuttaisiin univormut. Tarvitaanko lisää kuorrutusta eri yleisöjen saavuttamiseksi, vai olisiko sotilasmusiikin ydin kuitenkin sotilaallisissa erityispiirteissä riippumatta siitä, mitä kulloinkin soitetaan? Vai osuuko eniten naulankantaan säveltäjä Jukka Linkola, jonka ohje sotilasmusiikin kehittämiseen oli yksinkertainen: parempia kappaleita paremmin soitettuna. Kansallisen identiteetin vahvistaja Jukka Linkolan mukaan sotilasmusiikin emotionaalisuus ja yhteenkuuluvuutta korostava luonne oikeuttavat sloganin: "Sotilasmusiikki kuuluu koko kansalle". - Minkään musiikinlajin ei ole tarpeen olla koko kansan musiikkia. Vaan kyllähän se veret seisauttaa ja tuo kyyneleet silmiin, kun kuulee valtiollisessa juhlatilaisuudessa tai vaikka sotilashautajaisissa Narvan marssin. Silloin se kuuluu koko kansalle, Linkola totesi. - Pohjois-Koreassa voi sanoa, että sotilasmusiikki kuuluu kaikille, mutta länsimaisessa demokratiassa en näe sotilasmusiikin kansallista arvoa, vastasi puolestaan Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius. Sotilasmusiikin rooli kansallisen identiteetin ylläpitämisessä näyttäytyy usein seremoniallisena, eikä siihen siksi kiinnitetä paljon huomiota. Paneelissa kuitenkin pohdittiin esimerkiksi sitä, mitä olisivatkaan Linnan juhlat ilman Kaartin Soittokuntaa. Yhtenäiskulttuurin aika ei Suomessa ole vielä kokonaan ohitse, sillä tilaisuuden televisiointi kerää edelleen miljoonayleisöjä vuodesta toiseen. Nykyaikaista kulttuuripolitiikkaa ja elävää kaupunkikulttuuria - Väitän, että tekemämme maanpuolustustyö on myös kulttuurityötä ja samalla kulttuuripolitiikkaa, sanoo kontra-amiraali Antero Karumaa. Sotilasmusiikilla on periaatteessa hyvät mahdollisuudet vahvistaa Karumaan peräänkuuluttamaa kulttuuripoliittista rooliaan. Tutkijat ovat nimittäin havainneet 2000-luvun kulttuuripolitiikan odotuksiksi joustavuuden, sosiaalisuuden, spontaaniuden ja yhteisöllisyyden sekä helpon saatavuuden: joustavien ja monipuolisten soittokuntien yleisökonsertit ovat usein helposti lähestyttävissä paikoissa ja myös varsin usein ilmaiskonsertteja. Yleisöpohjaakin on pyritty laajentamaan. - On ollut tietoinen valinta monipuolistaa solistikaartia ja laajentaa näin yleisöpohjaa, totesi Karumaa. Pekka Timonen korosti sotilasmusiikin kaupunkikulttuurista roolia ja muistutti, että varsinkin Helsingin historiassa sotilasmusiikki on osa elävää kulttuuriperintöä. - Riippumatta siitä, millainen puolustusvoimat tulevaisuudessa on, sotilasmusiikki on tämän kaupungin kulttuuriperintöä, jota pitää ylläpitää ja vahvistaa. Kärkiosaaja vai radikaalien muutosten tarpeessa? Jukka Linkola kehui suomalaisessa puhallinmusiikissa viime vuosikymmeninä tapahtunutta huimaa kehitystä ja totesi, ettei se olisi ollut mahdollista ilman sotilassoittokuntia. - Instrumenttien teknisen hallinnan ja äänen laadun kehittyminen on ollut huikeaa. Linkolan ohella kapellimestari Petri Komulainen lähestyi sotilasmusiikin roolia vahvasti puhallinmusiikin kehittämisen näkökulmasta. - Onko sotilassoittokuntien ainoa funktio tarjota taustamusiikkia valatilaisuuksiin ja kohottaa upseerikerhojen utuista tunnelmaa, kärjisti Komulainen. - Nyt tarvitaan armeijalta radikaaleja toimia ennen kuin suomalainen sotilasmusiikki näivettyy, hän summasi. Tulevia sotilaskapellimestareita kouluttava Komulainen kertoi oppilaiden pelkäävän joutuvansa valmistuttuaan "marssimankeleiksi ja paperinpyörittäjiksi". Komulainen itse visioi soittokunnista monipuolisen soittotoiminnan osaamiskeskuksina, jotka säteilevät positiivista energiaa koko yhteiskuntaan. Tämä edellyttäisi suurempiin soittokuntakokoonpanoihin siirtymistä sekä lisäpanostuksia soittokuntien ammattimaiseen hallinnoimiseen ja markkinointiin. 5

6 6 kuva: Kongeriget Danmarks væbnede styrker Tanskalaiskapellimestari: MUSIIKKI ON TÄRKEIN ASE teksti PASI NOKELAINEN Tanskassa sotilassoittokuntia on karsittu rajusti. Jäljelle jääneiden soittokuntien toiminta on kuitenkin myös ammattimaistunut ja ne ovat tanskalaiskapellimestarin mielestä parhaita puolestapuhujia tai puolestapuhaltajia Tanskan armeijalle. Väkiluvultaan Suomen kokoisessa Tanskassa on enää kolme sotilassoittokuntaa ja pieni laivaston varusmiesyhtye siinä missä Suomessa niitä on 12 ja Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta. Keväällä maan puolustusministeri esitti määrän karsimista kahteen. Syynä leikkausesitykseen oli, että tanskalaisten osallistuminen sotilasoperaatioon Afganistanissa vie yhä enemmän varoja. Afganistanoperaatio ja Tanskan osallistuminen Irakin sotaan vuosina ovat herättäneet varsin kriittistä keskustelua maan asevoimista. Viimeisin kohu maassa nousi kesällä Armadillo-dokumenttielokuvasta, jonka seurauksena on käynnistetty sotarikostutkintoja tanskalaissotilaita vastaan. Kapellimestari Peter Ettrup Larssenin mielestä sotilasmusiikilla voidaan nimenomaan parantaa Tanskan asevoimien mainetta. - Kun ollaan sodassa, pahoja asioita tapahtuu ja tarinat liikkuvat. Armeija voisi panna ilmoituksia lehtiin, joissa kerrotaan, että he eivät ole pahoja ihmisiä, mutta ihmiset eivät uskoisi niitä, kapellimestari Larssen kärjistää. Larssenin mielestä sotilassoittokuntien yleisökonsertit ovat parempi tapa luoda pitkäjänteisesti positiivisia mielikuvia puolustusvoimista. Hän kertoo esimerkiksi yläasteella järjestetyistä konserteista, joissa aluksi hyvin nihkeä nuoriso on konsertin loppupuolella huutanut niin, että korviin sattuu. - Slesvigsken soittokunnan kanssa tein kerran konsertin nimeltä Barokista Rockiin. Soitimme koko paletin siltä väliltä yhden konsertin aikana. Jotkut oppilaat sanoivat ennen konsertin alkua: Te fasistiset siat, mutta lopuksi kaikki olisivat värväytyneet armeijaan, jos paikalla olisi ollut värväysupseeri. - Se oli kuin Beatlesien konserteissa aikoinaan. He seisoivat tuoleillaan ja olivat todella mukana, koska me teimme jotain, mitä he eivät olleet odottaneet, Larssen hehkuttaa konserttia, jossa konserttimestari soitti pianoa jaloillaan Great Balls of Fire! -kappaleen aikana. Larssen menee jopa niin pitkälle, että hänen mielestään musiikki tai oikeastaan kulttuuri on puolustusjärjestelmän kaikkein tärkein ase. - Jos emme vaali kulttuurisia juuriamme, ei ole mitään, mitä puolustaa, Larssen toteaa. Soittokunnat nostaneet tasoaan Peter Larssen johtaa usein kaikkia kolmea Tanskan sotilassoittokuntaa, vaikka ei edes ole puolustusvoimien palkkalistoilla. Tanskan sotilassoittokunnat siirtyivät kymmenen vuotta sitten käytäntöön, joka on tuttu sinfoniaorkestereista: soittokunnat käyttävät paljon vierailevia kapellimestareita. Vakituisena kapellimestarina toimii yksi soittajista, ja soittokunnat esiintyvät hänen johdollaan armeijan omissa tilaisuuksissa, kuten paraateissa tai varuskuntien juhlatilaisuuksissa. Suurissa yleisötapahtumissa tahtipuikkoa heiluttaa yhä useammin ulkopuolinen ammattilainen. Esimerkiksi Larssen johti sotilasmuusikoita vuonna 2008 prinssi Joachimin häissä, jotka televisioitiin suorana. Tanskasta on lopetettu 1990-luvun puolenvälin jälkeen neljä soittokuntaa. Larssen suree tilannetta, mutta myöntää, että vanhassa järjestelmässä oli myös ongelmia. Leipiintyneet soittajat saattoivat toisinaan aloittaa alkoholin naukkailemisen ennen puoltapäivää, eivätkä harjoitusjaksot saaneet kestää kerralla kuin 45 minuuttia. - Jos piti harjoitella jotain erityisen vaikeaa, se piti ajoittaa aamuun ennen ensimmäistä taukoa, koska tauon jälkeen siitä ei olisi enää tullut mitään, Larssen kuvaa. Nykyisin sotilassoittajat saattavat pyytää Larsssenia jatkamaan harjoittelua vielä sen jälkeenkin, kun harjoituksille varattu aika on ohi.

7 7 kuva: Lassi Häkkinen Tanskan sotilassoittokunnat: Slesvigske Musikkorps: - 16 sotilassoittajaa (vaskiorkesteri) - kotipaikkana Haderslev Etelä-Tanskassa lähellä Saksan rajaa Prinsens Musikkorps: - 16 sotilassoittajaa (vaskiorkesteri) - kotipaikkana Skive Keski-Jyllannissa Den Kongelig Livgardes Musikkorps: - 36 sotilassoittajaa - kotipaikkana pääkaupunki Kööpenhamina Lisäksi Tanskan laivastolla on pieni puhallinmuusikkokokoonpano Søværnets Tamburkorps, joka koostuu lähinnä varusmiehistä. - Tätä ei tapahdu juuri koskaan sinfoniaorkestereiden kanssa. Soittajat haluavat koko ajan kehittyä. Se on ihmeellistä, Larssen kertoo. Larssen selittää muusikoiden intoa sotilassoittokuntien repertuaarin monipuolisuudella: siihen kuuluu sotilaallisten tilaisuuksien ja koulukonserttien ohella kamarimusiikkia, jazzia, kirkkokonsertteja ja big bandia. Omaa varainhankintaa ja tukiyhdistykset Tanskan sotilassoittokuntien ammattimaistumisen taustalla eivät ole vain musiikilliset tekijät. Myös puitteet on laitettu kuntoon. Kaikilla soittokunnilla on nykyisin oma intendentti, joka huolehtii muun muassa budjettien tekemisestä, konserttien suunnittelusta ja logistiikasta. Lisäksi soittokunnilla on tukiyhdistykset, joihin kuuluu tuhansia jäseniä. Yhdistykset muun muassa julkaisevat ammattimaisesti toimitettuja lehtiä. Yleisökonsertit rahoitetaan tukiyhdistysten kautta tehtävän varainhankinnan ja sponsorirahan turvin. - Armeija ei joudu maksamaan näistä konserteista penniäkään ylimääräistä, Larssen sanoo. Tanskan puolustusministerikin perääntyi keväisistä suunnitelmistaan lakkauttaa yksi soittokunta lisää, kun kävi ilmeiseksi, ettei sillä olisi säästetty juurikaan puolustusmenoista. Tuloksia on alkanut tulla. Kolmella soittokunnalla on esimerkiksi tänä vuonna yhteensä 17 uudenvuoden konserttia ja ne ovat kaikki loppuunmyytyjä. Oman varainhankinnan vuoksi soittokunnilla on mahdollisuus esiintyä yhdessä nimekkäiden sooloartistien kanssa. Suurimmat uudenvuoden konsertit keräävät kuulijan yleisön. Pasi Nokelainen on tiedottaja sekä freelance-toimittaja. Hän ylläpitää suhdettaan sotilasmusiikkiin kuuntelemalla säännöllisesti Kaartin Seitsikon Narva Tunes of Comfort -levyä. Sotilasmusiikki soljuu myös ilman sotilasarvoja Peter Ettrup Larssenin mukaan Tanskan soittokunnat ovat nykyisin parempia kuin monet maan sinfoniaorkestereista ja haluttuja työpaikkoja nuorille puhallinmuusikoille. - Esimerkiksi Prinssin soittokunnalle alkaa olla iso ongelma, että heidän soittajiaan pyydetään koko ajan tekemään soolo-osuuksia sinfoniaorkesterien kanssa. He todella ovat parhaimpia puhallinmuusikoita maassa. Suomessa sotilassoittokunnat kärsivät suurista rekrytointiongelmista. Toisin kuin Suomessa tanskalaiset sotilassoittajat eivät varsinaisesti ole sotilaita. - Se on erittäin tärkeää, kun houkutellaan nuoria soittajia. Sinun ei tarvitse juosta Cooperin-testissä 2600 metriä, käydä ampumassa tai nukkua metsässä keskellä talvea. Olet ammattimuusikko ja teet sitä elääksesi. Tanskalaisilla sotilasmuusikoilla ei ole sotilasarvoja. - Kun toimin sotilaskapellimestarina ja tapaan toisen sotilashenkilön, olen samalla tasolla kuin hän. Jos tapaan luutnantin, olen luutnantti. Jos tapaan kenraalin, olen kenraali. - Ainoa ongelma tulee, kun tapaan kuningattaren, sanoo Larssen ja nauraa makeasti. Larssen tuntee hyvin myös suomalaisen sotilasmusiikin, sillä hän on kouluttanut kahden vuoden ajan tulevia sotilaskapellimestareita Sibelius-Akatemian lehtorina. Hän pitää haasteellisena sitä, että Suomessa sotilasmuusikoiden pitää osallistua myös sotilaalliseen koulutukseen. Tanskassa sotilasarvottomuus ei ole vähentänyt muusikoiden sitoutumista. - He ovat hyvin ylpeitä työpaikastaan. Tunnen monia, jotka ovat esimerkiksi menneet naimisiin univormuissaan, koska ovat niin ylpeitä siitä. Se on osa heidän identiteettiään. He haluavat olla osa traditiota, joka on vuosisatoja vanha. Tanskalaisten sotilassoittokuntien rekrytointiongelmia helpottaa myös se, että rekrytointipohja on laaja, koska Kööpenhaminan Tivolihuvipuiston yhteydessä toimii puhallinmuusikonaluista koostuva nuoriso-orkesteri. He ovat esiintymisasuja myöten eräänlaisia miniatyyrejä Tanskan edustussoittokunnasta eli Kuninkaallisen henkivartiokaartin soittajista. Myös Larssen itse on alkanut soittaa klarinettia Tivolin-orkesterissa ja kertoo pitäneensä nuorena poikana henkivartiokaartin soittajia idoleinaan.

8 8 Tero Haikala Panssarisoittokunnan univormussa. Marjaana Heikkinen ja Anni Tolvanen (tak.) Moskovassa Työryhmä ratkoo rekrytointiongelmia: Ei ihmetekoja vaan idoleita ja informaatiota Kaisa Rönkkö "Jos opiskelijoilla ja opettajilla ei ole lainkaan tiedossa, mitä kaikkea sotilasmusiikki pitää sisällään, on mahdotonta markkinoida soittokuntaa houkuttelevana työpaikkana", sanoo klarinetisti Anni Tolvanen Pohjan Sotilassoittokunnasta. Anni Tolvanen sekä Panssarisoittokunnan klarinetisti ja kapellimestariksi opiskeleva ylikersantti Tero Haikala ovat keväällä 2010 perustetun sotilasmusiikkialan rekrytointityöryhmän jäseniä. Työryhmän tehtävä on haastava, sillä soittokuntien rekrytointiongelma on kaksitasoinen: Suomen vähiä puhallinmusiikin ammattilaisia on hankala houkutella töihin puolustusvoimiin. Tälläkin hetkellä on avoinna useita soittaja-aliupseerin virkoja. Toisaalta tärkeää on turvata tulevaisuus ja houkutella lapset soittamaan puhaltimia. Kapeasta rekrytointipohjasta kertoo esimerkiksi se, että helsinkiläiset sinfoniaorkesterit ovat ääneen kritisoineet sitä, ettei suomalainen musiikkikoulutus pysty tuottamaan kaikkiin instrumentteihin tarpeeksi tasokkaita soittajia. Sibelius-Akatemia on myöntänyt ongelman etenkin vaskisoittimien osalta. Ongelmat juontavat juurensa jo varhaiseen musiikkikoulutukseen, jossa puhallinmusiikki on yleisen näkemyksen mukaan lapsipuolen asemassa. Eri henkilöstöryhmien, soittokuntien ja instrumenttien edustajista koottu rekrytointiryhmä ei tyydy vaan voivottelemaan tilannetta. Kehittämisideoita sisältävä loppuraportti on tarkoitus luovuttaa pääesikunnan henkilöstöosastolle keväällä Lääkkeeksi yhteistyö ja oikea informaatio - Ennen musiikkioppilaitosjärjestelmän perustamista Suomessa toimi lukuisia "torvisoittokuntia" ja puhallinorkestereita, joissa soittamisesta innostunut nuori istutettiin kokeneen soittajan viereen. Tällainen mestari-kisälli -malli sai nuoret jo varhaisessa vaiheessa tietoiseksi mahdollisuudesta soittaa ammatikseen, pohtii Tero Haikala. Tolvanen ja Haikala nostavat puhallinsoiton parhaaksi myyntivaltiksi sen sosiaalisuuden: yhteissoiton voi aloittaa jo varsin varhaisessa vaiheessa. Tolvanen jopa myöntää, että hänen soittoharrastuksensa säilyi teinivuosina nimenomaan yhteissoiton hauskuuden voimalla. - On aivan erilaista mennä harrastamaan orkesteriin, jossa on tavoitteellisuutta, yhteisöllisyyttä ja kavereita kuin vain harjoitella ensimmäiset vuodet yksikseen soittotunteja varten, kuvailee Haikala. Haikalan mielestä yhteistyötä musiikkioppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen kanssa on lisättävä ja se pitäisi aloittaa jo musiikkikoulutasolta tarjoamalla erilaisia yhteistyöprojekteja. Vuonna 2011 sotilassoittokuntien toimintasuunnitelmissa onkin osallistua musiikkikoulujen, -opistojen sekä musiikkiluokkien soitinesittelyihin nimenomaan sotilassoittajan roolissa. Hämeenlinnassa järjestettiin lokakuussa Pieni pala messinkiä -konsertti, jossa Sibelius-opiston puhallin- ja lyömäsoitinopiskelijat pääsivät esiintymään Panssarisoittokunnasta ja opiston puhaltajista kootun orkesterin säestyksellä. Samantyyppistä yhteistyötä ovat järjestäneet myös muut soittokunnat. Orkesterin solistina esiintyminen ja yhteistyö ammattilaisten kanssa ovat omiaan lisäämään harrastuksen hohdokkuutta. Suunnitelmissa ovat myös erilaiset yhteiskonsertit ammattiopiskelijoiden kanssa sekä työharjoittelun järjestäminen soittokunnissa. Ei-musiikilliset vaatimukset haasteena Osa rekrytointiongelmaa on sotilassoittajien asema puolustusvoimien virkahierarkiassa ja soittajille asetetut ei-musiikilliset pääsyvaatimukset. Sotilassoittajat kuuluvat Suomessa nykyisin aliupseeristoon. Haikala tunnustaa järjestelmän mukanaan tuomat edut mutta myös haasteet: ei ole aivan yksinkertaista motivoida kymmeniä vuosia soittoa opiskellutta ja korkeakoulutettua ammattilaista käymään aliupseerin virkaan vaadittava sotilaskoulutus. - Tilannetta ei helpota, että lähes 70 prosenttia ammattimuusikoksi kouluttautuvista on nykyään naisia. Heille asepalveluksen ja sen päälle tulevan aliupseerikoulutuksen suorittaminen sekä 2600 metriä Cooperin testissä vaativat erittäin korkeaa motivaatiota. Tärkeimpänä seikkana Tolvanen ja Haikala kuitenkin näkevät oikean ja tarpeeksi varhaisessa vaiheessa saadun tiedon merkityksen sekä sotilasmuusikoiden oman ammattiylpeyden. - Koen erityisen tärkeäksi, että ensimmäisen vuoden ammattiopiskelijoille käytäisiin kertomassa, mitä vaatimuksia työskentely sotilassoittokunnissa asettaa ja millä tavalla siihen pitäisi valmistautua, sanoo Haikala.

9 Tolvanen pohtii, että jos esimerkiksi naispuolinen ammattiopiskelija saa jo opiskeluaikanaan kipinän alalle ja on tietoinen vaadittavista suorituksista sekä aloittaa liikuntaharrastuksen, täyttyvät kaikki hakuehdot helpommin. Sekä Tolvanen että Haikala ideoivat myös sotilasammatillisen koulutuksen mahdollisuutta jo musiikin ammattiopintojen yhteydessä; Haikala erillistä sotilasmusiikkilinjaa ja Tolvanen yhteistyötä Sotilasmusiikkikoulun kanssa. - Itse en olisi voinut kuvitellakaan työskenteleväni puolustusvoimissa, myöntää Tolvanen, valmistumisvaiheessa kuitenkin tulevaisuus näytti epävarmalta ja oma opettaja kertoi tästä mahdollisuudesta. Soittokunnan elinvoima avain sitouttamiseen Anni Tolvanen pohtii, johtavatko kenties tulevien vuosien supistukset Tanskan malliin, jossa sotilassoittajilla ei tarvitse olla sotilastaustaa lainkaan. - Silloin tarvittaisiin kuitenkin selkeämpi asema soittokuntien tärkeydelle maanpuolustustahdon, paikallisen kulttuurielämän ja kulttuurikasvatuksen osalta. Rekrytointia suunniteltaessa on toki myös muistettava, että tavoitteena on soittajien sitouttaminen puolustusvoimien palvelukseen. - En sanoisi, että sotilaskoulutus lisää tai vähentää sitoutumista, vaan soittajan sitoutuminen on kiinni soittokunnan elinvoimaisuudesta. Itseäni ei kiinnostaisi uhrata liikaa aikaa yksityisharjoitteluun bändissä, jos muut ovat haluttomia kehittämään omaa osaamistaan. Kun soittokunnalla on halua kehittää itseään ja ottaa työntekijöiden henkilökohtaiset vahvuudet huomioon, on uudenkin työntekijän mielekkäämpää olla mukana menossa kuin roikkua hännillä "emmä-tiiä" -tyyppinä, linjaa Anni Tolvanen avaimet uuden työntekijän sitouttamiseen. 9 "ILMAVOIMISSA EI SOI ILMAKITARA VAAN GIBSON teksti MERJA KOKKO Kersantti Olli Saarinen aloitti kitaristina Ilmavoimien Soittokunnassa Tikkakoskella vuonna Voittaessaan koesoiton hän palveli varusmiehenä Kainuun Sotilassoittokunnassa. Olli myös säveltää ja sovittaa bändille. Marssiessa hän soittaa lautasia. Vaihtelevuus tekee työstäni mielenkiintoista. Ei tarvitse soittaa samoja ralleja illasta toiseen saman solistin kanssa. Jos emme ole keikalla, pystyn määrittämään paljolti itse, miten työpäiväni etenee; sovitanko, sävellänkö vai harjoittelenko. Työ on jatkuvaa edustamista, sillä esiintymisiä on keskimäärin joka toinen päivä. Tottakai tulee noudattaa tiettyjä säännönmukaisuuksia ja käytäntöjä. Univormu ei muuta muusikkominääni mitenkään. Musiikki on se joka vaikuttaa. Ei univormukitaristi jäykistele bilekeikoillakaan vaan heittäytyy tunnelmaan. Siviilimuusikon hommiin verrattuna plussaa on, että voi keskittyä vain oleelliseen eli soittamiseen, kun monet käytännön asiat, kuten äänentoisto ja logistiikka on hoidettu valmiiksi. Yksi mieleenpainuvimmista projekteistamme oli vuoden 2009 MILjazz -kiertue. Brian Setzer-väliohjelmisto oli kitaristille työläs mutta antoisa. Skebaa sai vinguttaa ihan tosissaan. Ensi vuoden projektit eli muun muassa Queen-konsertti sekä yhteistyö Johanna Iivanaisen ja Eero Koivistoisen kanssa tulevat työllistämään minua myös sovittajana. Puolustusvoimat on muusikolle hyvä työnantaja. Minut vakinaistettiin helmikuussa. Soittimet ovat tasokkaita ja täydennyskoulutukseen kannustetaan. Käyn tällä hetkellä SAMOJ 1 opintoihin liittyen soittotunneilla. Kitara jolla soitan on Gibson." Merja Kokko on Ilmavoimien Soittokunnan huilisti sekä tiedottaja. SAMA MUUSIKKOMINÄ ON MYÖS UNIVORMUN SISÄLLÄ teksti KAISA RÖNKKÖ Luutnantti Jarkko Aaltonen valmistuu loppuvuodesta sotilaskapellimestariksi Sibelius-Akatemiasta ja Sotilasmusiikkikoulusta. Aaltosen oma instrumentti on klarinetti. Hän on toiminut Laivaston Soittokunnan konserttimestarina vuodesta 2000 lähtien. Olen tuntenut olevani osa suurta sotilasmusiikkiperhettä ja pitkän työurani aikana olen saanut olla seuraamassa sotilasmusiikin kehittymistä. Suomalaisen sotilasmusiikin ehdoton valtti on monipuolisuus ja ammattitaito. Poikkitaiteelliset tempaukset ja taidelajien yhdistäminen ovat soittokunnillamme arkipäivää. Soittokuntia voisikin kutsua osaamiskeskuksiksi. Musiikillisen panoksensa voi antaa aina vain oman persoonansa kautta. Univormun ja frakin sisällä on siis aivan sama ihminen. Ehkä sotilas-etuliite tuo esiintymisiin lisää ryhdikkyyttä. Pidän vuorovaikutuksesta musisoinnissa, siihen kapellimestarin työ on ihanteellinen, ja samalla erittäin haastava. Kapellimestari kun on sekä yleisön että orkesterin edessä ikään kuin vereslihalla. Opintojen loppuvaiheessa olen tietysti nöyränä musiikin edessä, musiikista riittää opittavaa koko elämäksi ja paljon jää oppimattakin. Toivoisin voivani jakaa ja tehdä musiikkia mahdollisimman monen ihmisen kanssa. Belgiassa tunkua sotilasmuusikoksi Belgian kolme sotilassoittokuntaa ovat hyvin suosittuja työpaikkoja; vain neljäsosa halukkaista pystytään rekrytoimaan sotilassoittajiksi. Soittajat palvelevat sotilaina, mutta sotilaallista koulutuspohjaa ei vaadita. Valituille järjestetään kahdeksan viikon "puolustusvoimien perusteet" -koulutus. - Sotilasmuusikoilla on velvollisuuksia ainoastaan muusikoina, ei muita työtehtäviä tai pakollista koulutusta perehdytyksen jälkeen, kertoo majuri Nick De Cleer, joka koordinoi sotilasmusiikkitoimintaa Belgian puolustusvoimissa. Belgiassa yhteistyö koulujen ja musiikkikorkeakoulujen kanssa on tiivistä. Lapsille järjestetään vuosittain konserttiprojekteja, joiden on huomattu lisäävän puhallinsoitininnostusta. Lisäksi puolustusvoimat järjestää nuorisolle liikunnallisia musiikkileirejä, joilla soittamisen ohella muun muassa ammutaan ja kisaillaan maastoesteradoilla. Puhallin- ja lyömäsoitinten soittajille sekä opettajille tehdään jo varsin aikaisessa vaiheessa selväksi, mitä sotilassoittajilta vaaditaan. - Soittokuntiimme halutaan töihin ja opiskelijat osaavat jo opiskeluaikanaan valmistautua tuleviin testeihin. Siksi se ei ole ongelma, vakuuttaa De Cleer. Päästäkseen koesoittoon on läpäistävä terveystarkastus sotilassairaalassa sekä suoritettava ergo-testi. Koesoitossa valittujen on suoriuduttava kuntotestistä, johon kuuluu sekä selkä- ja vatsalihastestit että juoksutesti: 2500 metriä on juostava 12 minuutissa. - Muistan vain yhden kerran, kun tässä oli ongelmia, De Cleer kertoo. Raskasrakenteinen nainen ei kunto-ohjelmasta ja kovasta kunnonkohotuksestaan huolimatta saanut juoksutestiä suoritettua. Aika oli kuitenkin niin lähellä, että sen kerran katsottiin läpi sormien.

10 kuva: Jyrki Koskinen 10 Tattoo liikuttaa teksti JYRKI KOSKINEN Band of HM Royal Marines Basel Tattoossa. Kansainväliset tattoo-tapahtumat ovat loistavia mahdollisuuksia sotilasmusiikkialan benchmarkingiin. Mikä parasta, ammattilaisten verkostoituessa, vertaillessa ja ideoidessa, suuri yleisö pääsee nauttimaan ja liikuttumaan benchmarking-tapahtumista aitiopaikalta. Benchmarkingia tapahtuu tattoo-tapahtumissa hyvin monella taholla ja tasolla. Muusikot tekevät tuttavuutta vertailemalla omia ammattiasioitaan. Päälliköiden ja kapellimestareiden agendalla ovat muun muassa ohjelmistosuunnittelu, organisaatiot ja toimintamallit sekä johtajuuden haasteet. Eri maiden sotilasasiamiehet ja muut virkamiehet tapaavat toisiaan virallisilla vastaanotoilla. Kohtaamisissa osallistujamaiden sotilasmusiikki- ja kuviomarssiesitykset toimivat luontevana keskustelun avauksena. Kaikkia edellä mainittuja tahoja yhdistää paitsi verkottuminen myös koettujen käytäntöjen vertaileminen. Tattoon kulisseissa kulkee samanaikaisesti erikoinen sisäpiiri eli tattoo-tuottajat. Itselläni oli etuoikeus päästä tutustumaan tähän toimintaan hieman yli vuoden verran toimiessani Hamina Tattoon toiminnanjohtajana. Benchmarkingia harrastetaan myös tässä piirissä. Kohteet ovat vain erilaisia. Festivaalilla esiintyvät orkesterit ja muut esiintyjäryhmät ovat toki näiden headhuntereiden pääkohteita, mutta samassa yhteydessä tutustutaan yhä enemmän myös taiteelliseen ja tekniseen toteutukseen, välineistöön, taustaorganisaation, markkinointiin ja tapahtuman yleiseen ilmeeseen, vain muutamia mainitakseni. Viimeisimmät tattoo-matkani kohdistuivat Moskovaan Spasskaya Bashnya -tattooseen ja Sveitsin Basel Tattooseen. Jälkimmäisen finaalissa pääsin todistamaan oman sovituksen esittämistä. Sotilasmusiikki toki on molempien festivaalien yhteinen nimittäjä, mutta lähemmin tarkasteltuna muitakin yhtymäkohtia löytyy. Tapahtumissa käytetään maan parasta ja kansainvälisesti korkeatasoista ääni-, valo- ja videotekniikkaa. Satsaus tälle osa-alueelle on todella merkittävä. Sain tutustua hieman lähemmin Basel Tattoon tekniikkaan tapahtuman teknisiä palveluita tuottavan yrityksen toimitusjohtajan Thomas Trebelin johdolla. Vaikutuksen teki muun muassa esiintymisareenan kulisseihin rakennettu tarkkailuhuone, joka toimi 180 kanavaisen äänityksen hermokeskuksena. Tarkkailuhuone oli akustoitu huoneeksi huoneen sisään ja tarkkailumonitorien vastainen seinä oli vastaavan näköinen kuin kiinteissä ammattistudioissa. CD:n ja DVD:n tuottamisen lisäksi Baselissa panostetaan myös live-äänentoistoon, joka toimikin hämmästyttävän hyvin kaukana esiintymisareenasta sijainneeseen Skyboxiin saakka. Vertailun vuoksi todettakoon, että meillä Sotilasmusiikkikoulussa käytössä oleva nykyaikainen digitaalipöytä toimitti Baselissa apumikserin virkaa. Missään vaiheessa äänentoistossa ei sorruttu liian lujiin volyymeihin, joka taasen tuntuu olevan Moskovan tavaramerkki ainakin juontojen osalta. Moskovassa erityisen vaikutuksen loppuilotulituksen lisäksi teki videoscreeninä toiminut pallo, jota olisi ehkä voinut pimenevässä illassa hyödyntää paremminkin. Vuoden 2009 screeni, Kremlin muuri, jäi itselleni vielä voimakkaampana elämyksenä mieleen. Muutenkin resurssien hyödyntäminen jää itänaapurissamme hopealle Sveitsiin verrattuna. Molemmat tapahtumat näkyvät kaupunkikuvassa varsin paljon. Moskovassa tapahtuma näkyy toki väkisinkin, sillä koko Punaisen torin lähialue on suljettu liikenteeltä ja miliisit täyttävät kadunkumat. Avainkohdissa päivystää lisäksi Omon joukkojen iskuosasto. Moskovan tapahtuman pääsihteeri sanoi tavoittelevansa 25 TV-kanavan näkyvyyttä. Voisikin kuvitella, että syntymäpäiviään viettävä miljoonakaupunki Moskova vetäisi pidemmän korren tapahtuman hyödyntämisessä yleisötilaisuutena, mutta Basel Tattoon marssishownäytökset keräsivät tänä vuonna noin katsojaa. Tapahtuma onkin muutamassa vuodessa noussut yhdeksi maailman suurimmista tattoo-tapahtumista Edinburgh-, Virginia- ja Nova Scotia-tattoiden rinnalle. Moskovasta ei katsojamääriä ole saatavalla, koska varsinaisia yleisöesityksiä ei ollut kuin yksi. On kuitenkin helppo päätellä, että Moskovan taloudellinen panostus suhteessa saatavaan hyötyyn tuntuu todella minimaaliselta, iso maa ja isot toleranssit. Meille suomalaisille lienee tyypillistä todeta matkojen jälkeen, kuinka hyvin meillä kotimaassa onkaan asiat. Varusmiessoittokunnan kuviomarssilaulun sanoja mukaillen... Kotimaani ompi Suomi.... Musiikkimajuri Jyrki Koskinen on Sotilasmusiikkikoulun johtaja sekä Sotilasmusiikkikillan puheenjohtaja ja Hamina Tattoon taiteellinen johtaja.

11 kuva: Edinburgh Tattoo 11 Tattoota ja tarunhohtoa Edinburghissa The Royal Edinburgh Military Tattoo teksti PASI-HEIKKI MIKKOLA Panssarisoittokunnan edustajat viettivät viikonvaihteen yhdessä maailman kuuluisimmista tattoo-tapahtumista, The Royal Edinburgh Military Tattoossa. Tattoo tarunhohtoisine puitteineen teki suuren vaikutuksen, mutta kotimainen sotilasmusiikkikulttuuri ja -tapahtumat kestivät hyvin kansainvälisen vertailun. The Royal Edinburgh Military Tattoo järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna Tänä vuonna siis juhlittiin kuusikymppisiä. Vuosien varrella tattoota on paikan päällä seurannut yli 12 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2010 yleisöä oli noin Yli 100 miljoonaa tvkatsojaa näkee tapahtuman joka vuosi. Tattoo kestää reilut kolme viikkoa. Harjoituspäiviä oli tänä vuonna kolme, marssishowesityksiä viisitoista. Huomionarvoista on se, ettei yhtään marssishowta ole 60 vuotisen historian aikana peruttu, vaikka sadesäitä on ollutkin. Panssarisoittokunta sai nauttia esityksestä kauniissa kesäillassa. Puitteet tattoolle ovat mahtavat. Edinburghin linna on ollut tattoon näyttämönä aina ja se tuokin arvokkuutta tapahtumalle. Edinburghin linna on jo nähtävyytenä vuoren päällä upea. Ei olekaan ihme, että tätä näkymää on käytetty pohjana Harry Potter -elokuvissa. Esillä kansallisia erityispiirteitä Vuosien varrella Edinburghissa on nähty esiintyjiä yli 40 maasta. Vuoden 2010 tattoo-ohjelma oli rakennettu 14 eri osiosta ja orkestereita oli Britannian lisäksi muun muassa Puolasta, Yhdysvalloista, Jordaniasta ja Uudesta-Seelannista. Aloitusfanfaarin jälkeen esiintymislavan täytti 200-henkinen The Massed Pipes and Drums Skotlannista. Kokoonpanon äänenvoimakkuus todisti kiistatta sen, mikä merkitys säkkipilleillä on ollut sodankäynnin historiassa. Seuraavaksi lavalle tulleella puolalaisella The Representative Band of the Border Guard -soittokunnalla ei ollut 40 hengen vahvuudessaan helppo tehtävä täyttää areenaa massiivisen kokoonpanon jälkeen. Puolalaiset käyttivät omaa kansanmusiikkia hyväkseen ja mukana oli myös alppitorvia. Esitys oli erittäin hieno. Muista orkestereista jäivät erityisesti mieleen Intiasta tuleva The Band of the Brigade of Gurkhas, joka esitti Zorbaksen musiikkiin tehdyn kuviomarssin. Orkesteri lähti hitailla askeleilla eteenpäin kiihdyttäen musiikin tahdissa ja poistuivat toisesta päästä areenaa ulos. The Royal Jordanian Armed Forces Contingent ei ehkä soitannollisesti säväyttänyt, mutta kivääriryhmä ja hevoset tekivät esityksestä hienon kokonaisuuden. Mielestäni parhaimman kuviomarssin teki New Zealand Army Band. He soittivat erinomaisesti, tekivät hienot kuviot ja heillä oli myös huumoria mukana. Kaksi ja puoli tuntia kestäneessä showssa oli mukana soittokuntien lisäksi tanssijoita, moottoripyöräryhmä ja historiallinen voimistelunäytös. Ilotulitukseen päättynyt tattooshow oli hieno kokemus, joka kannattaa käydä katsomassa. Kotimatkalla ei voinut välttyä ajatukselta, että Suomessa 1990-luvulla alkaneet Raine Ampujan suunnittelemat jäähallitattoot eivät satumaisen Edinburghinkaan rinnalla joudu häpeämään. Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan kuviomarssiesitykset kuuluvat maailmalla valioluokkaan. Musiikkimajuri Pasi-Heikki Mikkola on hämeenlinnalaisen Panssarisoittokunnan päällikkö.

12 12 Sotilasmusiikin perinteitä ja vapaaehtoista maanpuolustustyötä teksti KARI LAITINEN Puolustusvoimien aktiivisen musiikkityön lisäksi Suomessa toimii joukko erilaisia sotilasmusiikkialan tukiyhdistyksiä ja kiltoja, joiden tehtävä on vaalia soittokuntien perinteitä ja tukea niiden toimintaa. Näistä vanhin on Helsingissä toimiva Sotilasmusiikkikilta ry. Sotilasmusiikkikilta perustettiin 27 vuotta sitten alun perin Helsingin sotilassoittajien killaksi, mutta on sittemmin kasvanut valtakunnalliseksi sotilasmusiikkialan maanpuolustusjärjestöksi. Helsinki-lähtöisestä historiastaan huolimatta killalla on jäseniä eri puolilta Suomea ja sen toiminta kattaa koko maan. Sotilasmusiikkikilta on Maanpuolustuskiltojen liiton jäsenyhdistys. Se on myös Kaartin Jääkärirykmentin killan jäsen. Useiden muiden maanpuolustuskiltojen tapaan Sotilasmusiikkikillan tehtäviä ovat toimialan historian ja perinteiden vaaliminen ja tunnetuksi tekeminen sekä sen jäsenten keskinäisenä yhdyssiteenä toimiminen. Näiden lisäksi killan päämääriin kuuluvat alan yleisen harrastuksen edistäminen, sotilasmusiikkitoiminnan tukeminen sekä yhteydenpito alan ammattilaisten ja harrastajien kesken. Sotilasmusiikkikillan puheenjohtaja Jyrki Koskinen pitää killan harjoittamaa perinnetyötä sekä sotilasmusiikin arvostusta lisäävää toimintaa erittäin tärkeänä. Viimeisimpiin perinnetyön saavutuksiin kuuluvat Santahaminassa sijaitsevaan Jääkäritaloon avattu sotilasmusiikkikabinetti sekä vuonna 2008 yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kanssa järjestetty Soitto-oppilasmuistot talteen -perinnekeruuprojekti. Sotilasmusiikin historian tutkimuksen pioneerina tunnetulla Jukka Vuoliolla on ollut merkittävä rooli killan harjoittamassa perinnetyössä. Hän on omalla väsymättömällä toiminnallaan tehnyt sotilasmusiikin historiaa ja perinteitä tunnetuksi monin eri tavoin. Yksi Vuolion toteuttamista suurhankkeista on vuonna 2006 julkaistu Suomen sotilasmusiikkiperinteitä sanoin, kuvin ja sävelin yhteen teokseen kokoava julkaisu Soi raikuen torvet ja rummut. Se on tähän asti kattavin yleisesitys sotilasmusiikin vaiheista Suomessa. Perinnetyön lisäksi Sotilasmusiikkikillan keskeisiin tehtäviin kuuluvat tämän päivän sotilasmusiikkikentällä toimiminen ja alan ajankohtaisista tapahtumista tiedottaminen. Killan neljä kertaa vuodessa ilmestyvä tiedotuslehti Piipari on tärkeä väline sen jäsenkunnalle ja sidosryhmille suunnatussa viestinnässä. Alan ajankohtaisista tapahtumista uutisoimisen lisäksi lehden sivuilla on käyty keskustelua ajankohtaisista aiheista ja otettu joskus vahvastikin kantaa sotilasmusiikin tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin. Tulevaisuudessa kilta tulee lisäämään tiedotusta omien verkkosivujen kautta. Ensi vuonna vapaaehtoissoittokuntien katselmus Sotilasmusiikkikilta on myös aktiivinen toimija sotilasmusiikin ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen kentällä. Sen päämääriin on perustamisesta lähtien kuulunut yhteistoiminta alan muiden järjestöjen ja yhteisöjen kanssa. Jyrki Koskinen uskoo, että tulevaisuudessa vapaaehtoisen maanpuolustustyön rooli kasvaa killan toiminnassa. Hän mainitsee esimerkkinä Lahdessa järjestettävän vapaaehtoisten maanpuolustussoittokuntien katselmustilaisuuden, jonka koordinointi on tulevan vuoden osalta Sotilasmusiikkikillan näkyvää toimintaa. - Päämajan soittokunta on jo tälläkin hetkellä vahva osa kiltamme toimintaa, Koskinen jatkaa. Yksi Sotilasmusiikkikillan näkyvimpiä toimintamuotoja on sen aloitteesta syntynyt Sotilasmusiikkiristi. - Sotilasmusiikkikillan hallinnoimat sotilasmusiikkiristit ovat Pääesikunnan myöntämän vuoden sotilasmuusikko-tittelin lisäksi sotilasmusiikkialan ainoa merkittävä palkitsemismuoto. Tätä kautta se on omiaan kohottamaan alan sisäistä ja ulkoista arvostusta, Koskinen linjaa. Filosofian maisteri Kari Laitinen on sotilasmusiikin historiantutkija ja Sotilasmusiikkikillan varapuheenjohtaja. Hän työskentelee Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus Fimicissä informaatikkona.

13 13 kuva: Sotilasmusiikkikilta Ossi Runne ja Jukka Vuolio luovuttavat ensimmäisen Sotilasmusiikkiristin Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaarelle Sotilasmusiikkiristi sotilasmusiikkialan korkein huomionosoitus Sotilasmusiikkiristi on maamme ainoa sotilasmusiikkialan ansioristi ja tunnustus ansiokkaasta sotilasmusiikin hyväksi tehdystä työstä tai sen tukemisesta. Ristin ovat suunnitelleet yhdessä taitelija Joonas Peltonen, luutnantti evp Eero Jokela ja heraldikko Juhani Vepsäläinen. Se hyväksyttiin sotilas- ja virkapuvussa kannettavien ansioristien luetteloon. Sotilasmusiikkiristin myöntää kenraaliluutnantti evp Rolf Wilhelm Stewen Sotilasmusiikkikillan hallituksen esityksestä. Ensimmäinen Sotilasmusiikkiristi myönnettiin Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaarelle. Sotilasmusiikkiristin tarkoitus on edistää sotilasmusiikkialalla toimivien yhteenkuuluvuutta, vaalia sotilasmusiikin perinteitä, olla tunnustuksena vapaaehtoisen maanpuolustuksen hyväksi tehdystä työstä sekä palkita sotilasmusiikin hyväksi toiminutta tai sen tavoitteita ansiokkaasti edistänyttä henkilöä. Sotilasmusiikkiristi voidaan myöntää puolustusvoimissa työskenteleville tai työskennelleille ansioista sotilasmusiikkialalla sekä ulkopuolisille henkilöille toiminnasta sotilasmusiikin hyväksi. Sotilasmusiikkiristiä voivat anoa yhteisöt, yksilöt, sotilassoittokunnat sekä muut viralliset tahot. Anomuksissa tulee ilmetä hakijan yhteystiedot, ristin saajan tiedot ja perusteet ristin myöntämiseksi sekä tilaisuus ja ajankohta, jossa risti tullaan luovuttamaan. Anova yhteisö sitoutuu maksamaan ristin hankintahinnan ja postikulut. Sotilasmusiikkikillan hallitus käsittelee ristiesitykset hakijoiden perusteltujen esitysten pohjalta kahdesti vuodessa. Kesän osalta hakuaika on maaliskuun loppuun mennessä ja talven osalta syyskuun loppu. Ristin luovuttaminen tulee tehdä arvokkaan tilaisuuden yhteydessä. Esimerkiksi puolustusvoimien lippujuhlapäivä 4.6., itsenäisyyspäivä ja sotilassoittokuntien perinnepäivä ovat luontevia sotilasmusiikkiristin luovutusajankohtia. Sotilassoittokuntien tekemät esitykset lähetetään puolustusvoimien ylikapellimestarille puoltoa varten ja muut ristiesitykset osoitetaan Sotilasmusiikkikillan hallitukselle osoitteeseen Jyrki Koskinen, Lehdokinkatu 9, Lahti. Lisätietoja osoitteesta

14 14 Vuoden 2009 Maanpuolustussoittokuntien katselmukseen osallistui yhdeksän soittokuntaa eri puolilta Suomea: FAITTERIT Suomen Rauhanturvaajien soittokunta Hämeen Reserviläissoittokunta Jyväskylän Puhallinorkesteri Lahden Veteraanisoittokunta Porilaissoittokunta Päämajan Soittokunta Ratsuväen Soittokunta Suupohjan Puhallinorkesteri Uudenmaan Reserviläissoittokunta Päämajan Soittokunta Sotilasmusiikkia vapaaehtoisesti Kahdentoista sotilassoittokunnan ja varusmiessoittokunnan lisäksi Suomessa on useita vapaaehtoisia puhallinorkestereita, joiden ohjelmistossa sotilasmusiikki näyttelee keskeistä osaa. Ne esiintyvät maanpuolustus- ja veteraanijärjestöjen tilaisuuksissa ja osa niistä toimii säännöllisesti sotilassoittokuntien sijaisena. Osa maanpuolustussoittokunnista toimii maanpuolustusyhdistyksien yhteydessä. Näissä tapahtumissa orkesterit esiintyvät usein omissa perinneasuissaan tai puolustusvoimien maastopuvussa. Orkestereiden soittajat ovat pitkän linjan harrastajia, tulevia ammattilaisia tai eläkkeelle jääneitä sotilassoittajia. Vapaaehtoisia ja ammattilaisia Päämajan Soittokunta on helsinkiläisen Karelia-puhallinorkesterin soittajista koottu orkesteri. Soittokunnan puheenjohtaja Jouko Koski kertoo, että monella orkesterin vanhemmalla soittajalla on soitto-oppilas- tai ammattimuusikkotausta. Koski pitää etuoikeutena, että eläkkeelle jääneet ammattimuusikot haluavat tulla soittamaan heidän kanssaan. Ammattilaiset ovat vahvoja tukihenkilöitä, jotka sijoitetaan ensisijaisesti äänenjohtajatehtäviin. - Vuonna 2008 Kaartin Soittokunnasta eläkkeelle jäänyt Heino Koistinen aloitti orkesterin pasuunasektiossa. Huomasimme pian, että hänellä on sekä kykyä että halua myös johtotehtäviin. Hänellä on tuoretta ja kattavaa toimialaosaamista. Soittajat ovat erittäin tyytyväisiä häneen. Yli 30 vuoden sotilassoittajauran tehnyt Koistinen toi Kosken mukaan uuden tavan harjoituttaa ja johtaa soittokuntaa. Päämajan Soittokunnan ohjelmisto on tähän asti ollut melko viihteellistä. Koski kertoo, että suomalaisten ja lähialueen marssimusiikin lisäksi ohjelmisto on sisältänyt muun muassa wieniläis- ja operettimusiikkia. Jatkossa ohjelmistossa tulee olemaan enemmän konserttimusiikkia. Soittokunnan tarkoituksena on laajentaa myös marssiohjelmistoa. Uusi ohjelmisto lisää soittajien motivaatiota. Uudet teokset vaativat soittajilta myös enemmän yksilöharjoittelua. Soittokunta onkin teksti ASTA RUUSKANEN jäsentämässä harjoitteluaan uudelleen. Kotitöitä teetetään enemmän ja kerran viikossa pidettävissä yhteisharjoituksissa keskitytään yhteissoittoon. Soittokunta hakee jatkuvasti uusia soittajia riveihinsä. Koski toivottaa erityisesti musiikin ammattilaisiksi opiskelevat ja eläkkeelle jääneet ammattimuusikot tervetulleeksi mukaan. Arviointia kahden vuoden välein Päämajan Soittokunta tekee yhteistyötä muiden vapaaehtoisorkesterien kanssa ja osallistuu kahden vuoden välein järjestettävään Maanpuolustussoittokuntien katselmukseen. Puolustusvoimien ylikapellimestari pääsee tuolloin arvioimaan vapaaehtoisten maanpuolustussoittokuntien osaamistasoa. Katselmuksen tarkoituksena on soittokuntien osaamistason nostaminen ja puhallinmusiikin edistäminen. Se tarjoaa soittokunnille mahdollisuuden näyttää osaamistaan, seurata muiden soittoa ja soittaa yhdessä. Katselmuksessa valitaan vuoden maanpuolustussoittokunta ja jaetaan muille hyvin suoriutuneille orkestereille kunniamainintoja. Puolustusvoimien ylikapellimestari, musiikkieverstiluutnantti Elias Seppälä toimi vuoden 2009 katselmuksessa sotilasmusiikin ammattilaisista kootun tuomariston puheenjohtajana. Tuomaristossa työskenteli puheenjohtajan lisäksi musiikkimajuri Raine Ampuja, musiikkimajuri Janne Siniketo ja kapellimestari Juha Törmä. Asta Ruuskanen on Aliupseeriliiton järjestösihteeri. Hän on vakioasiakas erityisesti Kaartin Soittokunnan konserteissa ja pyrkii aktiivisesti levittämään sotilasmusiikin ilosanomaa kaikkialla missä liikkuu.

15 15 Sotilaspianokonsertto tilauksessa teksti JUHO TAKKUNEN Sotilasmusiikkikaan ei ole musiikin moniottelija Iiro Rantalalle vierasta. Keväällä hän esiintyi Pohjois-Suomen Sotilasläänin soittokuntien solistina. Marraskuun 23. päivänä häntä kuullaan Kaartin Syyskonsertissa. Molempien produktioiden ohjelmistossa on Gershwinin vahvasti jazz-vaikutteinen Rhapsody in Blue. Soittaminen sotilassoittokunnan solistina ei Rantalan mukaan juuri eroa sinfoniaorkesterin kanssa konsertoimisesta. Yhteistä ohjelmistoa vain on hankala löytää Rhapsody in Bluen lisäksi. Nyt kun tuntuu olevan tällainen pidempi rauhan ajan periodi, joku kenraali tai vastaava voisi antaa päiväkäskyn säveltää oikein kunnon taistelutahtoa kohottava sotilaspianokonsertto, Rantala ehdottaa. Rantala on valmis yhteistyöhön sotilassoittokuntien kanssa tulevaisuudessakin. Häntä tosin mietityttää, miten puolustusvoimissa mahdollisesti toteutettavat säästöt vaikuttavat soittokuntiin. Leikataanko puupuhallinsektiosta, vaskista vai takahuonetarjoilusta. Puuta on helpoin leikata, sehän tiedetään, musiikkimies veistelee. Sotilasorkestereita perä-kaukasuksella Kysymykseen suomalaisen sotilasmusiikkiosaamisen tasosta Rantala intoutuu vastaamaan perinpohjaisesti. Vaikea arvioida, kun en ole koskaan kuullut muiden maiden sotilasmusiikkibändejä. Voihan hyvinkin olla, että vaikkapa esimerkiksi perä-kaukasuksella asuu pieni mutta äärimmäisen sotaisa kansa, kuva: Maarit Kytöharju josta löytyy uskomattoman korkeatasoisia sotilasmusiikkibändejä. Me emme täällä vielä tiedä heistä mitään. Jatkuva sotatila korreloituu valtavana ansatsina. Harjoitusleirit jatkuvat vuorokauden ympäri tai niin kauan kunnes viimeinenkin falski puhallinääni on saatu jumpattua repertuaarista pois. Esimerkiksi yksi käyrätorven kiksi aiheuttaa kuuden tunnin ympyrämarssin kaikille. Se panee miettimään yleistä vireystasoa. Sanotaan, että armeija marssii vatsallaan, mutta armeijabändin marssi on selällään, jos tempot eivät pidä, tarinoi Rantala. Säveltäjä-pianisti Rantala ei malta levätä laakereillaan. Kesällä esitettiin Iiro irti-tv-ohjelmaa, jossa Rantala pestautuu eri musiikkityylejä edustavien artistien keikoille Suomen suvessa. Sarja jatkuu ensi kesänä uusin jaksoin. Seuraava projekti on Jouluoratorion säveltäminen Cantores Minores -kuorolle, jossa hän nuorena lauloi. Maaliskuussa Rantalalta taas ilmestyy musiikkikirja ja soolopianolevy. Kaartinjääkäri Juho Takkunen suorittaa varusmiespalvelustaan Ruotuväessä. Hän sai ensikosketuksensa sotilasmusiikkiin viidesluokkalaisena Ilmavoimien Soittokunnan loistavassa koulukonsertissa.

16 SOTILASMUSIIKKI KUULUU KOKO KANSALLE! YLEISÖLLE AVOIMET KONSERTIT LOPPUVUONNA 2010 KAARTIN SOITTOKUNTA TÖÖLÖ IV The Golden Horns Ti Helsinki, Temppeliaukion kirkko, Kaartin Soittokunta Solisti: The Golden Horns Kapellimestari: Craig Kirchhoff Vapaa pääsy / Ohjelma 10 Euroa Syyskonsertti Rhapsody in Blue Ti Helsinki, Finlandia-talo, Solisti: Iiro Rantala, piano Kapellimestarit: Elias Seppälä ja Raine Ampuja Liput 15 / 10 euroa, Lippupiste Joulukonsertti Su Helsinki, Johanneksen kirkko, Solistit: Arja Koriseva ja Hannu Lehtonen Kapellimestarit: Raine Ampuja ja Sami Hannula Liput 15 / 10 euroa, Lippupiste PANSSARISOITTOKUNTA Perinnepäivän konsertti Su Hämeenlinna, Hämeenkaari, klo Solisti: Juha Tapio Kapellimestari Pasi-Heikki Mikkola Vapaa pääsy / ohjelma 5 euroa Jouluyö, juhlayö Ke Hämeenlinnan kirkko, Liput 15 / 10 / 5 euroa, Lippupalvelu LAIVASTON SOITTOKUNTA Solistikonsertti Ke Turku, Sibelius-museo, liput 8/4 euroa Viihdekonsertit Lähdethän matkaan Ke Uusikaupunki, Crusell-sali, Pe Loimaan lukion sali, Ti Turun konserttitalo, Solistit: Jari Koivisto ja Pertti Keihäs Kapellimestari: Timo Kotilainen Joulukonsertti Pe Turku, Mikaelin kirkko, klo Vapaa pääsy, ohjelma 7 Euroa ILMAVOIMIEN SOITTOKUNTA On elon retki näin Ke Hämeenlinna, Verkatehdas, Ke Jyväskylä, Paviljonki, Ke Kuopion musiikkikeskus, Ti Tampere, Tullikamari, Ilmavoimien Big Band ja solistit Kapellimestari: Tomi Väisänen Liput 25 Euroa POHJANMAAN JA SATAKUNNAN SOTILASSOITTOKUNNAT Olavi Virtaa muistellen Ke Vaasan kaupungintalon juhlasali, To Kankaanpään liikuntahalli, Solistit: Arja Koriseva ja Hannu Lehtonen Kapellimestarit: Riku Huhtasalo ja Sami Salmivuori Itsenäisyyspäivän aaton sävelhartaus Su Seinäjoki, Lakeuden risti, klo Pohjanmaan Sotilassoittokunta Pohjanmaan Sotilassoittokunnan joulukonsertti La Vaasa, Huutoniemen kirkko, klo kapellimestari: Sami Salmivuori Satakunnan Sotilassoittokunnan Joulun rauhaa -joulukonsertit Ke Ikaalisten kirkko, To Keski-Porin kirkko, Solistit: Arja Koriseva ja Hannu Lehtonen sekä Markus Virtala, trumpetti Kapellimestari: Riku Huhtasalo Liput 15 euroa, Ikaalisten kirjakauppa ja Musiikki Belisa KARJALAN SOTILASSOITTOKUNTA, RAKUUNASOITTOKUNTA JA SAVON SOTI- LASSOITTOKUNTA Kaamos katkolle Rakuunasoittokunnan ja Lappeenrannan kaupunginorkesterin yhteiskonsertti Ke Lappeenranta-sali, Itä-Suomen Sotilasläänin soittokuntien syyskonsertti Ti Mikkeli, Mikaeli, Ke Lappeenranta-sali, To Joensuu, Carelia-sali, Solisti: Jaakko Ryhänen, basso Kapellimestari: Petri Junna Liput 10 euroa, Lippupalvelu Savon Sotilassoittokunta Muistojen ilta Ti Mikkeli, Mikaeli, klo kapellimestari: Ilpo Luukkonen Joulutulet & Kauneimmat joululaulut Su Mikkeli vanha kasarmialue, klo Mikkelin maaseurakunnan kirkko, Savon Sotilassoittokunta Karjalan Sotilassoittokunnan joulukonsertit Ke Nurmeksen kirkko, klo To Lieksan kirkko, klo Pe Kiteen kirkko, klo La Joensuun kirkko, klo Solisti: Matti Turunen, basso Kapellimestari: Petri Junna Vapaa pääsy / ohjelma 5 euroa KAINUUN SOTILASSOITTOKUNTA Isänmaallinen joulukonsertti Pe Kajaani, Kaukametsän sali, La Kuhmo-talo, Su Sotkamon kirkko, Kajaanin, Kuhmon ja Sotkamon mieslaulajat Liput 15 euroa POHJAN SOTILASSOITTOKUNTA Uuden Musiikin Lokakuun kamarikonsertti La Oulun kaupungintalon juhlasali, Liput 15 / 10 euroa Pohjois-Suomen Sotilasläänin kirkkojuhla Pe Oulun tuomiokirkko, klo Vapaa pääsy Itsenäisyyspäivän aattoillan konsertti Pe Oulun musiikkikeskus, klo Solisti: Petri Oittinen, klarinetti Kapellimestari: Jaakko Nurila Liput 15 euroa Joulukonsertit Pe Oulu, Karjasillan kirkko, klo ja Solisti: Jorma Kärnä, baritoni Kapellimestari: Jaakko Nurila Vapaa pääsy / ohjelma 10 euroa LAPIN SOTILASSOITTOKUNTA Joulukonsertti To Sodankylän lukio Vapaa pääsy MUUTOKSET MAHDOLLISIA Kesän ja syksyn 2010 aikana ilmestyneitä sotilassoittokuntien levyjä: Ilmavoimien Big Band: Toivo Kärki - On elon retki näin (osat 1 ja 2) Levyjä myyvät seuraavat marketit ja kauppaketjut: Anttila, Prisma, Sokos, Euromarket sekä Kärkkäinen. Levyjä saatavana myös Ilmavoimien Soittokunnan konserteista. Savo Military Big Band featuring Randy Brecker. Live at MILjazz 2009 Tiedustelut: savonsotilassoittokunta@mil.fi / puh