siirtolaisuus ja ammattiyhdistysliike

Transkriptio

1 012 DEBATTI Peruste # siirtolaisuus siirtolaisuus ja ammattiyhdistysliike Ammattiyhdistysliikkeen katsotaan usein painottavan niin kutsuttua työperäistä maahanmuuttoa ja työtilanteeseen perustuvaa siirtolaisuuden sääntelyä. Ammattiliitot ovat esimerkiksi puolustaneet voimakkaasti niin kutsuttua työvoiman saatavuusharkintaa. Saatavuusharkinta tarkoittaa, että voidakseen palkata Euroopan talousalueen ulkopuolisen työntekijän, työnantajan on osoitettava, ettei vastaavaa työvoimaa ole jo tarjolla. Jotkut tutkijat ja aktivistit ovat katsoneet, että saatavuusharkinta luo paperittomuutta ja heikentää entisestään heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa. Tulisiko saatavuusharkinnasta luopua? Millä keinoin ay-liike turvaa tai voisi turvata siirtolaisten oikeuksia? Tulisiko ihmisten liikkumista ylipäänsä säännellä? Peruste kutsui Palvelualojen ammattiliiton hallintopäällikön tehtävästä työvapaalla olevan opetusministerin erityisavustajan Esa Suomisen sekä paperittomuutta tutkivan sosiologin ja Vapaa liikkuvuus -verkoston aktiivin Mervi Leppäkorven debatoimaan aiheesta.

2 Debatti 013 lupajärjestelmän tarpeellisuutta. Sitä puoltavat myös maahanmuuttoon yleisesti kriittisesti suhtautuvat tahot. Maahantulon sääntely on tavalla tai toisella osa kaikkien maailman maiden lainsäädäntöä. Kyse ei siis ole asiasta, johon voi suhtautua joko kielteisesti tai myönteisesti, vaan kyse on sääntöjen tarkoituksenmukaisuudesta ja niiden käytännön soveltamisesta. Tarkastelen saatavuusharkintaa tästä lähtökohdasta käsin. Ensinnäkin on katsottava työllisyyspolitiikan kokonaisuutta. Suomen nopeasti kasvaneen maahanmuuttajaväestön keskuudessa vallitsee kolminkertainen työttömyys kantaväestöön verrattuna, merkittävää vajaatyöllisyyttä sekä näiden aiheuttamia toimeentulovaikeuksia. Ongelmat ovat yleisiä myös maahanmuuttajilla, jotka on nimenomaisesti rekrytoitu Suomeen täyttämään työvoimatarvetta vaikkapa siivousalalla tai majoitus- ja ravitsemusalalla. Siivousala tarjoaakin erityisen hyvän esimerkin alasta, jolla oikeuksistaan tieesa suominen maahantulolle tarvitaan säännöt - myös liberaalissa ja avoimessa maailmassa Ilman maahanmuuton ja työnteon sääntelyä ajaudumme tilanteeseen, jossa työnantajat rekrytoivat maahan joustavaa kertakäyttötyövoimaa. Oikeuksistaan tietämättömän ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttö rehottaa jo esimerkiksi siivousalalla. yöperäisestä maahanmuutosta on keskusteltu paljon erityisesti poliittisen vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen piirissä. Konkreettisin debatin aihe on ollut kysymys työvoiman saatavuusharkinnan tarpeellisuudesta. Työperäinen maahanmuutto itsessään on huomattavasti laajempi aihe. Kyse on ennen kaikkea hyvinvointivaltion rajojensa sisällä tarjoamien oikeuksien sekä ihmisten vapaan liikkuvuuden välisestä suhteesta. Maahanmuuttopoliittiset rintamalinjat ovat liikkuneet mielenkiintoisesti sekä luoneet konsensusta sellaisten voimien välillä, joilla ei perinteisesti ole ollut mitään tekemistä keskenään. Mahdollisimman vapaata liikkuvuutta ovat ajaneet työnantajien edustajat yhdessä pienen mutta äänekkään markkinalibertaristisen oikeiston ja toisaalta punavihreän, instituutiokriittisen vasemmiston aktiivien kanssa. Poliittisen kentän äärilaitojen väliin jäävät maltillisemmat poliittiset voimat, mukaan lukien ay-liike, jotka puoltavat Esa Suominen toimii opetusministerin erityisavustajana. Hän on työvapaalla Palvelualojen ammattiliiton hallintopäällikön tehtävästä.

3 014 Peruste # tämättömän ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö rehottaa. Työnantajat vaativat saatavuusharkinnasta luopumista ja työntekijöiden maahantuonnin merkittävää helpottamista. Samaan aikaan heidän palveluksessaan jo työskentelevät, usein maahanmuuttajataustaiset työntekijät, eivät saa täysiä työpäiviä tai ihmisarvoista palkkaa. Jos työvoimapula on todellista, mikseivät jo maassa olevat ihmiset saa sellaisia työsuhteita, joista saadulla palkalla voi elää? Todellista työvoimapulaa tuskin on niin kauan kun näitä ongelmia esiintyy laajalti. Saatavuusharkinnassa on kyse ihmisten suojelusta. Ihmisten oikeuksista huolehtimista ei voi jättää siihen hetkeen kun he ovat tulleet maahan. Muuten ajaudumme hyvin nopeasti tilanteeseen, jossa työnantajat rekrytoivat maahan joustavaa kertakäyttötyövoimaa, eivätkä panosta heidän kouluttamiseensa tai sitouttamiseensa, koska uutta väkeä on aina tulossa. Näin he sysäävät ihmisten toimeentulon ja integroitumisen julkisen sektorin vastuulle. Seurauksena olisi pahimmillaan vähäosaisten kilpailu vähenevistä resursseista, työmarkkinoiden entistä pahempi segregaatio ja kurjistuminen. Työvoiman saatavuusharkinta ei ole ongelmaton järjestelmä. Puutteita on valvonnan resursseissa ja tilastoissa ja alueellisten työlupalinjausten perusteet voivat pahimmillaan roikkua ilmassa. Myös alat ovat erilaisia. Tilanne näyttäytyy hyvin erilaisena vähän koulutusta vaativilla aloilla kuin korkeamman osaamisen tehtävissä. Silti kyseessä on työkalu, jonka avulla voidaan suojella jo maassa olevien, hyvin usein ulkomaalaisten, ihmisten oikeuksia. Sillä suojellaan myös ihmisiä, jotka ovat rekrytoitumassa Suomeen. Hyväksi esimerkiksi käy SAK:n esittämä, ja hyväksytyksi tullut ajatus siitä, että Uudenmaan alueelle kolmansista maista 1 tuleville kokeille ja siivoojille edellytetään toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta ja kokoaikaista työtä. Ja vaikka saatavuusharkinnasta luovuttaisiin, on selvää, että maahanmuutto ja työnteko alueella tarvitsevat tiettyjä sääntöjä ja perusteita. Ay-liike ja erityisesti vapaata liikkuvuutta painottavat poliittiset voimat ovat olleet yksimielisiä siitä, että työvoiman hyväksikäytöstä koituvia rangaistuksia tulee kiristää, valvontaa parantaa ja harmaata taloutta torjua. Alipalkkauksen kriminalisointi olisi sekin selkeä edistysaskel. Myös maahanmuuttajien integroiminen ammattiliittojen jäseniksi ja aktiiveiksi on tärkeää. On muistettava, että ammattiliitot ovat jäsentensä edunvalvontajärjestöjä ja niiden voima ja merkitys perustuvat kollektiivisuuteen ja joukkovoimaan. Sen vuoksi on tärkeää, että maahanmuuttajataustaisten ihmisten ääni kuuluu riittävästi näissä järjestöissä, eivätkä keskustelua omi sinällään hyvää tarkoittavat, mutta jakaantuneiden työmarkkinoiden todellisista ongelmista usein tietämättömät tai jopa niihin välinpitämättömästi suhtautuvat kantaväestön edustajat. 1 EU/ETA/EFTA -alueen ulkopuoliset maat.

4 Debatti 015 mervi leppäkorpi muuttoliikettä ei voi hallita Ay-liikkeen tulisi päivittää käsityksensä työperusteisen oleskeluluvan hakijoista koskemaan myös niitä ulkomaalaisia, jotka jo työskentelevät Suomessa. len aina yhtä tyrmistynyt ay-liikkeen saatavuusharkintaa koskevia kannanottoja seuratessani siitä, miten vähän ay-liikkeessä ymmärretään siirtolaisuudesta. Ay-liike ei ole saatavuusharkintakysymyksessä poliittisesti maltillinen, vaan äärilaidassa, jossa sen ei pitäisi olla. Myös Esa Suominen puolustaa tekstissään saatavuusharkintaa ja yleisesti maahantulon sääntelyä. Maahantulon sääntelyllä tarkoitetaan käytännössä sitä, että meille haluttaisiin ottaa parhaat, vähän niin kuin heinolalainen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, joka haluaisi mahdollisimman hyväkuntoisia pakolaisia. Logiikka on sama, puhetapa vain vähän siistitty. Vaikka lakikirjassa lukeekin, että maahan tullaan jollain tietyllä perusteella ja luvat tähän haetaan lähetystöstä, ovat siirtolaisuuden syyt ja mekanismit paljon monimutkaisempia. Liikkeelle lähdön syynä saattaa olla esimerkiksi yhdistelmä kotiseudun luonnonkatastrofia, nuoriin kohdistettuja konservatiivisia vaatimuksia ja pula töistä. Tällaisessa tilanteessa on haastavaa saada viisumi Eurooppaan työn etsimistä varten tai järjestellä itselleen oleskelulupaehtojen mukainen työpaikka ulkomailta käsin. Eurooppaan tullaankin usein kokeilemaan onnea epävirallisempia reittejä. Moni hakee turvapaikkaa ymmärtämättä, kuka sen voi saada. Suomisen peräänkuuluttama sääntely jää käytännössä yritykseksi. Kun ihmisillä on tarve liikkua, he liikkuvat. Eurooppalainen maahantulon sääntely tarkoittaa käytännössä kuolemia rajoilla. Saatavuusharkinta muuttuu ongelmalliseksi, kun sitä aletaan soveltaa todellisuuteen: jo Suomessa oleskelevat ihmiset eivät saa oleskelulupaa työnsä perusteella, koska heitä ei virallisesti tarvita omalle työpaikalleen. Kohtaan itse ihmisiä, jotka ovat tehneet pitkäänkin töitä esimerkiksi turvapaikanhakijana tai naimisissa ollessaan. Kun turvapaikanhakija saa kielteisen päätöksen tai avioliitto menee karille, on saatavuusharkinta esteenä elämän jatkumiselle Suomessa. Oleskeluluvan sitominen nykyisellä tavalla alaan käytännössä työpaikkaan, koska uuden työn etsiminen ja saaminen ei välttämättä ole helppoa tarkoittaa sitä, ettei huonostakaan työpaikasta voi lähteä, koska samalla menettää oleskelulupansa perusteen. Saatavuusharkinta vaikeuttaa Euroopassa ja Suomessa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten aseman virallistamista, rajoittaa työmahdollisuuksia ja lisää hyväksikäytön mahdollisuuksia. Mitä riippuvaisempi työntekijä on työnantajastaan, sitä helpommin hän joustaa. Sen sijaan, että saatavuusharkinnalla edistettäisiin Suomessa jo oleskelevien ja jo työtä tekevien ihmisten Mervi Leppäkorpi tutkii paperittomuutta Euroopassa yhteiskuntapolitiikan jatkoopiskelijana Itä-Suomen yliopistossa. Hän on myös aktiivinen Vapaa liikkuvuus -verkostossa.

5 016 Peruste # Karoliina Paappa

6 Debatti 017 oikeuksia, ay-liike on mukana ylläpitämässä hyväksikäyttösuhteita edistävää lupakäytäntöä. Ainoa työntekijän kannalta myönteinen osa saatavuusharkinnassa on työnantajan kunnollisuuden tarkistaminen. Valitettavasti sekin kaatuu työntekijän niskaan. Jos työnantajalla on esimerkiksi verovelkaa, työntekijä menettää perusteensa oleskelulupaan. Suominen nostaa maahanmuuttajien korkean työttömyyden esiin. On kuitenkin tekopyhää puhua yleisesti maahanmuuttajien työttömyydestä ongelmana. Työttömyysaste vaihtelee paljonkin esimerkiksi kansalaisuuden mukaan. Yleisen ulkomaalaisten kategorian muodostaminen ei kerro sinänsä mitään. Kortistossa on jonkin verran niitä ihmisiä, jotka ovat lusineet viisi vuotta työsuhteissa sietämättömillä ehdoilla ja saatuaan pysyvän oleskeluluvan voivat vihdoinkin äänestää jaloillaan. Kuten Suominen toteaa, on tärkeää, että ulkomaalaisetkin työntekijät järjestäytyvät. Se kuitenkin edellyttää, että ay-liikkeessä ymmärretään heidän tilannettaan kokonaisvaltaisemmin ja ollaan valmiimpia katselemaan omia jäseniä kauemmas. Jos ay-liike on siirtolaisten näkökulmasta irrallaan todellisuudesta tai jopa heitä vastaan, on vaikea nähdä, miksi kukaan haluaisi liittyä liittoon. Ay-liike voisi päästä lähemmäksi siirtolaisia ja turvata paremmin heidän oikeuksiaan ja meidän kaikkien yhteisiä työmarkkinoita päivittämällä käsitystään todellisuudesta. Ulkomailta voisi ottaa oppia perustamalla matalan kynnyksen neuvontapisteitä, joissa ei kysellä papereita eikä jäsenkortteja, vaan puututaan todellisiin ongelmatilanteisiin. Saatavuusharkinnasta tulisi luopua ja resurssit keskittää työssä tapahtuvan hyväksikäytön kitkemiseen sekä ulkomaalaisten protestimahdollisuuksien lisäämiseen. esa suominen hysteriasta pragmaattisuuteen ervi Leppäkorven saatavuusharkintaa ja työperäistä maahanmuuttoa käsittelevä vastine herätti useita ajatuksia. Samalla se osoitti valitettavan kouriintuntuvasti, miten vaikeaa on keskustella aiheesta maltillisesti, pyrkien ongelmien ratkomiseen eikä niiden kieltämiseen. Leppäkorven näkemysten suurin ongelma on pakolaispolitiikan ja työperäisen maahanmuuton käsitteiden ja ilmiöiden tarkoituksellinen sekoittaminen. Kyseessä on kaksi eri asiaa, joita tulee käsitellä eri lähtökohdista. Pakolaisuudessa on kyse kansainvälisiin sopimuksiin perustuvasta järjestelmästä, jossa suojellaan kotimaastaan sotien tai vainon vuoksi paenneita henkilöitä. Työperäinen maahanmuutto taas liittyy talous-, elinkeino- ja työvoimapolitiikkaan. Sillä pyritään täyttämään työvoimatarvetta. Leppäkorpi vaalii käytännössä ajatusta, jossa maahantulijoista kannetaan vastuuta vain rajalle asti. Olisiko sellainen tilanne tavoittelemisen arvoinen,

7 018 Peruste # jossa Suomeen houkuteltaisiin valtavia määriä ihmisiä tekemään töitä, joita ei ole olemassa? Mikäli saatavuusharkinta ja työvoiman liikkuvuuden sääntely poistettaisiin, lisääntyisi sekä täällä jo olevien ulkomaalaistaustaisten että uusien tulijoiden riisto ja hyväksikäyttö. Vastakkainasetteluilta voisi olla vaikea välttyä. Kun töitä ei toiveista huolimatta olisi kaikille, uhkaisi kaikkia kilpajuoksu pohjalle. Leppäkorven teksti sisältää myös muutamia asiavirheitä, jotka saavat epäilemään hänen tuntemustaan lainsäädännön sisällöstä. Väite, jonka mukaan avioliiton karille meno johtaisi saatavuusharkinnan perusteella tapahtuvaan maasta poistamiseen on epätarkka. Naimisissa oleminen poistaa työluvan tarpeen ja pysyvä oleskelulupa heltiää muutaman vuoden liiton jälkeen. On myös kyseenalaista väittää, että lupa olisi alakohtaisuudestaan huolimatta sidottu yhteen työnantajaan. Luvan saaminenhan perustuu siihen, että koko alalla on työvoimatarve. Toivoisi, että ammattiyhdistysliikkeessä tehdyn työn merkitys olisi huomattu ja siitä tiedettäisiin. Leppäkorven peräänkuuluttama matalan kynnyksen neuvontapiste oli SAK:n toimesta käynnissä Tallinnassa vuosina juuri sillä tavalla, ettei papereiden perään kyselty. Lisäksi Helsingissä on lähiaikoina käynnistymässä yhteistyössä Euroopan sosiaalirahaston kanssa infopiste ja puhelinneuvonta ulkomaalaisille työntekijöille. SAK on myös aloittanut yhteistyön sisäministeriön koordinoiman ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän kanssa ja moni ay-taho on muun muassa rahoittanut paperittomien klinikkaa. Siksi väite, jonka mukaan ayliike olisi maahanmuuttopolitiikassaan äärilinjalla perustuu tunteelle, ei analyysille. Kansalaisjärjestökentän hajanaisuus käy ay-liikkeen demonisoinnissa ikävän ilmeisesti esille. Se ei lopulta hyödytä ketään muuta kuin ulkomaalaisia työntekijöitään riistävää työnantajaa. Siksi olisi tärkeää, että innokas hyökkääminen pahoja korporaatioita vastaan korvautuisi jossain vaiheessa rakentavalla yhteistyöllä ja reformististen ratkaisujen hyväksymisellä. Näin tärkeä haaste voitaisiin ratkaista mahdollisimman humaanilla tavalla. Yhdistäviä tekijöitä kun on paljon enemmän kuin erottavia. MIKÄLI SAATAVUUSHARKINTA JA TYÖVOIMAN LIIKKUVUUDEN SÄÄNTELY POISTETTAISIIN, LISÄÄNTYISI SEKÄ TÄÄLLÄ JO OLEVIEN ULKOMAALAISTAUSTAISTEN ETTÄ UUSIEN TULIJOIDEN RIISTO JA HYVÄKSIKÄYTTÖ.

8 Debatti 019 mervi leppäkorpi pragmaattisuudesta politiikkaan lemme Esa Suomisen kanssa jostain samaa mieltä: vihdoin perustettava palvelupiste ja alipalkkauksen kriminalisointi ovat askelia oikeaan suuntaan. Ehkä SAK:n maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa kaavailtu helpompi liittyminenkin mahdollistuu myös niille, jotka tekevät pimeitä töitä pätkissä ilman sosiaaliturvatunnusta. Suomisen tekstiä lukiessa tulee kuitenkin mieleen, että pieni vilkaisu siirtolaisuuden realiteetteihin olisi paikallaan. Keskustelu on haastavaa, jos ei päästä yhteisymmärrykseen vallitsevasta todellisuudesta. Kokonaistilanteen hahmottaminen voisi parantua ay-liikkeessä, jos edunvalvontatehtäviin palkattaisiin enemmän ihmisiä, jotka ovat itse kulkeneet oleskelulupamankelin läpi. Suomisen vaalima byrokraattinen laatikointi humanitääriseen ja työperäiseen maahanmuuttoon on keinotekoista. Se liittyy valtiokeskeiseen tapaan hahmottaa muuttoliikkeitä sen sijaan, että nähtäisiin ihmiset liikkeessä. Siirtolaiset eivät ole vain siirtotyöläisiä, puolisoita ja pakolaisia, vaan ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Keinotekoinen kategorisointi ja ajatus siitä, että turvapaikanhakija ei olisi myös työntekijä, on juuri Suomisen mainitsemaa todellisuuden kieltämistä. Kolmannes saatavuusharkinnan piirissä olevista oleskelulupahakemuksista jätetään Suomessa ollessa. Suominen takertuu ulkomaalaislaista löytyviin hallinnollisiin maahanmuuton kategorioihin. Suomessa jo olevien työluvan hakijoiden ongelmat jäävät sivuun. Hän syyllistyy näin juuri siihen välinpitämättömyyteen ihmisistä rajan tällä puolella, josta syyttää minua. Se, että maahan pyrkiviä ihmisiä yritetään suojella toimimattomilla keinoilla, kääntyy käytännössä ongelmaksi myös maassa jo oleville. Ajatus siitä, että esimerkiksi väkivaltaisessa suhteessa elävä puoliso joutuisi odottamaan muutaman vuoden ennen eron mahdollistumista on kestämätön. Kommentti työpaikan vaihtamisen helppoudesta alan sisällä aiheuttaa lähinnä epäuskoa. Kohtaammeko me Suomisen kanssa samoja siivoojia? Jos ulkomaalainen on muutaman kuukauden työttömänä tai pätkätöissä, voi kuluvan vuoden tulotaso estää luvan uusimisen. Tämä syö olennaisesti duunarin mahdollisuuksia äänestää jaloillaan tai osallistua työtaisteluihin. Juuri näiden ihmisten työtaistelumahdolli- SE, ETTÄ MAAHAN PYRKIVIÄ IHMISIÄ YRITETÄÄN SUOJELLA TOIMIMATTOMILLA KEINOILLA, KÄÄNTYY KÄYTÄNNÖSSÄ ONGELMAKSI MYÖS MAASSA JO OLEVILLE.

9 020 Peruste # Karoliina Paappa

10 Debatti 021 suuksia ay-liikkeen tulisi tukea, ei estää. Suhtautuminen työvoiman saatavuusharkintaan on keskeinen erottava tekijä siirtolaisten oikeuksien puolesta kamppailevien ryhmien välillä. Ay-liike on käytännössä mukana tekemässä politiikkaa, joka luo riippuvuussuhteita, riistotyötä ja paperittomuutta. On vaikea nähdä, mitä ovat ne Suomisen kaipaamat yhdistävät tekijät, jotka olisivat ryhmien välistä erimielisyyttä merkittävämpiä. Suomisen mainitsema lahjoittaminen paperittomien terveydenhuoltoon on symbolista. Ay-liikkeellä olisi käsissään todelliset poliittiset avaimet kokonaisvaltaisempaan ratkaisuun. Ay-liike voisi siirtyä Suomalaisen työn varjelusta, reformismista ja humanitaaristen ratkaisujen etsimisestä kohti huonoosaisimpien työntekijöiden oikeuksien ajamista ja tehdä politiikkaa yhdessä prekariaatin kanssa. Karoliina Paappa