Venäjän federaation presidentin Vladimir Putinin suuri lehdistötilaisuus

Transkriptio

1 Venäjän federaation presidentin Vladimir Putinin suuri lehdistötilaisuus 18. joulukuuta 2014, Moskova 18. joulukuuta 2014 Vladimir Putinin lehdistötilaisuus. Kuva: Venäjän presidentin lehdistöpalvelu (otteita osa 2 / ulkopolitiikka) V. KONDRATJEV: Vladimir Vladimirovitš, me vietimme hiljattain Berliinin muurin murtumisen 25- vuotispäivää. Te itse olitte todistamassa tuota tapahtumaa 25 vuotta sitten työskennellessänne DDR:ssä. Paljon saavutettiin, ehkä ei sitä, mitä alussa ajattelimme, paljon oli toiveita, mutta joka tapauksessa oli saavutuksia. Ja Teidän sitkeytenne ansiosta Venäjä oli jopa erääseen aikaan lähellä viisumivapautta Euroopan kanssa. Tänä juhlavuonna on vain muutaman viikon aikana pystytetty uutta muuria. Se ei ole betonia mutta silti ilmeinen, näkymätön, mutta vieraantumisen, epäluulon, keskinäisen epäluottamuksen, keskinäisten moitteiden muuri. Mihin tämä kylmeneminen voi johtaa? Jotkut puhuvat jo miltei uuden kylmän sodan kynnyksestä. Tulemmeko tulevaisuudessa elämään jaetussa maailmassa, vai onko sittenkin jonkinlaisia mahdollisuuksia elvyttää dialogi ja yhteistyö? VLADIMIR PUTIN: Te puhuitte nyt siitä, että Berliinin muuri luhistui ja me näemme nyt, että pystytetään jonkinlaisia uusia muureja. Vastaan heti tähän kysymykseen ja toivon Teidän olevan samaa mieltä kanssani. Me emme näe sitä vasta nyt. Tehän olette Saksan ja Euroopan asiantuntija. Eikö meille sanottu Berliinin muurin jälkeen, että Nato ei tule laajenemaan itään? Kuitenkin laajeneminen alkoi heti. Kaksi laajentumisaaltoa. Eikö se ole muuri? Niin, sitä ei ole nostettu maasta, se on virtuaalinen muuri, mutta se on alkanut syntyä. Entä ohjuspuolustusjärjestelmä rajojemme vieressä? Eikö se muka ole muuri? Ymmärrättekö, kukaan ei pysähtynyt. Siinähän on nykyisten kansainvälisten suhteiden suurin ongelma. Kumppanimme eivät pysähtyneet. He päättivät, että he ovat voittajia, että he ovat nyt imperiumi ja kaikki muut ovat vasalleja, ja pitää puristaa viimeiseen asti. Minähän puhuin tästä linjapuheessa. Tässä se ongelma on. Eivät lakanneet rakentamasta muureja huolimatta kaikista yrityksistämme ja eleistämme, jotka tähtäsivät yhteistyöhön ilman mitään jakolinjoja Euroopassa ja koko maailmassa.

2 Ja olen sitä mieltä, että meidän melko tiukan suhtautumisemme tiettyihin kriisitilanteisiin, muun muassa Ukrainassa, täytyy tehdä kumppaneillemme selväksi, että oikeinta on lakata rakentamasta noita muureja ja perustaa yhteinen humanitaarinen alue, turvallisuuden ja taloudellisen vapauden alue. Koska mainitsin Ukrainan näin kyltin, Dmitri Sergejevitš, suokaa anteeksi en sittenkään voi olla antamatta puheenvuoroa kollegoillemme Ukrainasta. Olkaa hyvä. ROMAN TSIMBALJUK, ukrainalainen uutistoimisto UNIAN: Jos sallitte, kaksi hyvin lyhyttä kysymystä. VLADIMIR PUTIN: Olkaa hyvä. ROMAN TSIMBALJUK: Ensimmäinen kysymys koskee rangaistusoperaatiota, jonka olette pannut toimeen maamme itäosassa, lisäksi pääasiassa venäjänkielistä väestöä vastaan. Ei ole salaisuus, että siellä sotii Venäjän sotilaita ja Venäjän sissejä, jotka toteuttavat sitä kaikkea. Kysymys: Paljonko Venäjän sotilaita olette lähettänyt sinne? Paljonko kalustoa olette lähettänyt sinne? Paljonko heitä on kaatunut Ukrainan alueella? Mitä Te asevoimien ylipäällikkönä sanoisitte kaatuneiden venäläisten upseerien ja sotilaiden perheille? Ja jos sallitte, hyvin lyhyesti toinen kysymys. Meillä oli presidentti, hänen nimensä oli Viktor, hän piileksii nyt Venäjän federaation alueella. Hän pani aikoinaan vankilaan Isänmaa-puolueen ykkösnimen Julia Timoshenkon. Timoshenko istui tuomionsa, ja nyt BJT-puolueen ykkösnimi istuu, mutta tällä kertaa venäläisessä vankilassa. VLADIMIR PUTIN: Anteeksi kuinka? Voitteko toistaa. ROMAN TSIMBALJUK: Julia Timoshenkon blokin ehdokaslistan ykkönen istuu nyt vankilassa, venäläisessä. Minulla on kysymys: millä ehdoilla Te vapautatte ukrainalaisen lentäjän Savtshenkon, ukrainalaisen elokuvaohjaajan Oleg Sentsovin ja vähintään 30 muuta ukrainalaista sotavankia, joita pidätte Venäjän alueella eri tutkintavankiloissa? Kiitos. VLADIMIR PUTIN: Aloitetaan viimeisestä kysymyksestä, ja sen jälkeen minä ehdottomasti vastaan myös Teidän ensimmäiseen kysymykseenne. Viimeinen kysymys kansalainen Savtshenkosta, millä ehdoilla hänet voidaan vapauttaa. Kantani tähän on ehdottoman avoin ja mielestäni ymmärrettävä. Tässä salissa istuu niiden toimittajiemme kollegoja (he ovat muuten myös Teidän kollegojanne), jotka saivat surmansa tehdessään työtään Kaakkois- Ukrainassa. Korostan, että nuo ihmiset eivät osallistuneet mihinkään taistelutoimiin kummallakaan puolella. He olivat aseettomia. Kaikkien valtion elinten, myös sotilaselinten velvollisuus on suojella heidän henkeään ja terveyttään, antaa heille mahdollisuus täyttää velvollisuutensa levittää objektiivista, täysipainoista tietoa, joka tapauksessa sellaisena kuin he sen näkevät. Tämä on sivistyneessä maailmassa yleisesti tunnustettu asia. Nuo ihmiset tapettiin. Lainvalvontaelintemme tietojen mukaan tuota murhaa ohjasi rouva Savtshenko. Jos esitutkinnassa ja oikeuskäsittelyssä ilmenee, että hänellä ei ole osaa asiaan, että hän ei ole syyllinen mihinkään, hänet vapautetaan viipymättä. Jos ilmenee, että hän on syyllinen ja että hän todella osallistui tuohon murhaan, lähden siitä, että venäläinen tuomioistuin tekee sen mukaisen päätöksen ja hän joutuu suorittamaan rangaistuksen oikeuden päätöksen mukaisesti. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta etukäteen julistaa ihmistä syylliseksi johonkin rikokseen, tarkoitan, että maassamme on voimassa syyttömyysoletuksen periaate. Katsotaan siis, miten esitutkinta edistyy ja mitä johtopäätöksiä venäläinen tuomioistuin tekee. Muista sotilaista, jotka mainitsitte. Emme pidä heitä minään sotavankeina, heitä säilytetään meillä meidän rangaistuslaitoksissamme, ja heistä on käynnissä esitutkinta, heitä epäillään osallisuudesta terroritoimintaan. Tämä oli kysymyksenne toinen osa. Nyt ensimmäinen siitä, kuka on vastuussa ja mistä. Meillä Venäjällä, kuten itse asiassa melkein missä tahansa muussa presidenttijohtoisessa tasavallassa, kaikesta vastaa presidentti. Mitä tulee sotilaisiin 2

3 heidän kohtalostaan vastaa asevoimien ylipäällikkö. Kiinnitän huomionne siihen, että meillä he ovat yksi ja sama henkilö. Ne, jotka sydämensä ääntä kuunnellen täyttävät velvollisuutensa tai osallistuvat vapaaehtoisesti joihinkin taistelutoimiin, muun muassa myös Kaakkois-Ukrainassa, eivät ole palkkasotureita, sillä he eivät saa siitä rahaa. Yleisen käsityksemme mukaan se, mitä Kaakkois-Ukrainassa tapahtuu, on todella rangaistusoperaatio, mutta sen toteuttajia ovat Kiovan nykyiset vallanpitäjät eikä päinvastoin. Eiväthän kaakossa vastarintaan nousseet lähettäneet taisteluyksikköjään Kiovaan, vaan päinvastoin Kiovan vallanpitäjät lähettivät asevoimia kaakkoon, käyttävät raketinheitinjärjestelmää, tykistöä ja taistelulentokoneita. Missä on ongelma ja miten sen voi ratkaista? Yritän vastata tähänkin kysymykseen. Ongelma on siinä, että vallankaappauksen jälkeen nimittipä sitä kuka miten tahansa ja sanottiinpa siitä mitä tahansa, Kiovassa tehtiin vallankaappaus, aseiden voimalla osa maasta ei hyväksynyt sellaista tapahtumien kehitystä. Sen sijaan, että heidän kanssaan olisi ryhdytty edes jonkinlaiseen poliittiseen dialogiin, pantiin ensin asialle lainvalvontaelimet, miliisi. Kun se ei onnistunut, pantiin asialle armeija. Kun sekään ei onnistunut, ongelma yritetään nyt ratkaista voimakeinoin taloussaarron avulla. Se tie ei mielestäni johda yhtään mihinkään, se on haitaksi Ukrainan valtiojärjestelmälle ja Ukrainan kansalle. Toivon, että meidän onnistuu dialogin avulla ja me olemme valmiit toimimaan siinä välittäjinä sittenkin päästä suoraan nimenomaan poliittiseen dialogiin ja niillä keinoilla, niillä politiikan välineillä ratkaista tilanne aina yhtenäisen poliittisen alueen palauttamiseen saakka. ANTON VERNITSKI, Pervyi kanal (TV-kanava 1): Vladimir Vladimirovitš, onko se, mitä taloudellemme nyt tapahtuu, maksu Krimistä? Onko ehkä aika sanoa se rehellisesti? VLADIMIR PUTIN: Ei, se ei ole maksu Krimistä. Se on maksu pikemminkin meidän luonnollisesta halustamme säilyä kansakuntana, sivilisaationa, valtiona. Seuraavasta syystä. Sanoin jo vastatessani NTV-kanavaa edustavan kolleganne kysymykseen, että Berliinin muurin murtumisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen me puhuin tästä myös linjapuheessa avauduimme täysin kumppaniemme edessä. Mitä saimme nähdä? Suoraa täyttä tukea terrorismille Kaukasiassa. Suoraa, ymmärrättekö? Mitä se on, toimivatko yhteistyökumppanit muka niin? En paneudu nyt yksityiskohtiin, mutta se on tosiasia, ja kaikki tietävät sen. Joka asiassa, teimme mitä tahansa, kohtaamme aina ongelmia, vastustusta ja torjuntaa. Muistellaanpa, miten maa valmistautui vuoden 2014 olympialaisiin. Millä innolla, miten innokkaasti me sen teimme järjestääksemme juhlan paitsi omille urheilun harrastajillemme myös urheilun harrastajille koko maailmassa. Ja kuitenkin on kiistaton tosiasia, että tehtiin ennennäkemättömiä yrityksiä, selvästi koordinoituja, ryvеttää sekä olympialaisten valmistelut että itse olympialaisten pitäminen. Se on kiistaton tosiasia. Mitä varten? Kuka sitä tarvitsee? Ja niin loputtomiin. Tiedättekö, esitin niin sanotulla Valdai-klubilla esimerkin ja muistin tunnistettavimman symbolimme karhun, joka vartioi taigaansa. Tehän tiedätte, mitä tarkoitan? Tällaisia analogioita jatkaaksemme minulle itselleni tulee joskus mieleen ajatus: ehkä meidän otsomme pitää istua hiljaa, olla jahtaamatta porsaita pitkin taigaa vaan syödä marjoja ja hunajaa. Ehkä se jätetään rauhaan? Ei jätetä, sillä se tullaan aina yrittämään panna kahleisiin. Ja heti kun se onnistutaan panemaan kahleisiin, siltä revitään hampaat ja kynnet. Nykyään niillä tarkoitetaan ydinpelotetta. Heti kun, taivas siltä varjelkoon, niin tapahtuu, eikä otsoa tarvita, taigaa aletaan heti kahmia. 3

4 Olemmehan miltei virallisilta tahoilta monesti kuulleet olevan väärin, että Siperia mittaamattomine rikkauksiin kuuluu yksin Venäjälle. Miten niin väärin? Mutta Teksasin nappaaminen Meksikolta oli oikein. Mutta se, että me isännöimme omalla maallamme, on väärin, pitää jakaa. Ja sitten, sen jälkeen, kunhan kynnet ja hampaat on revitty, otsoa ei ylipäätään tarvita. Se täytetään, ja sillä selvä. Siksi kyse ei ole Krimistä. Kyse on siitä, että me puolustamme itsenäisyyttämme, suvereniteettiamme ja olemassaolomme oikeutta. Tämä meidän kaikkien täytyy ymmärtää. Ja jos ajattelemme, että yksi ongelmista, joita meillä nyt on, muun muassa taloudessa, pakotteiden vaikutuksesta, vaikuttamassa, ja niin se onkin, ongelmien kokonaismäärästä, yleisesti ottaen, varmaan noin 25 prosenttia on pakotteiden vaikutusta Mutta meidän täytyy ymmärtää tämä. Me haluamme säilyä ja taistella, ja sen lisäksi parantaa, käyttäen näitä ilmiöitä hyväksi tänään, taloutemme rakennetta, olla riippumattomampia, päästä yli tästä tai sitten me haluamme, että nahkamme ripustetaan seinälle. Sellaiset vaihtoehdot meillä on. Eikä Krim liity tähän. JOHN SIMPSON (käännöksen mukaan): Herra Presidentti, nimeni on John Simpson. Edustan BBC:tä. Länsimaat ovat nyt lähes yksimielisiä siitä, että on alkanut uusi kylmä sota ja että, suoraan sanottuna, Tekin olette antanut siihen panoksenne. Seuraamme käytännössä joka päivä, miten venäläiset lentokoneet tekevät hyvin vaarallisia liikkeitä länsimaiden ilmatilan suunnalla. Käsittääkseni niin tehdään Teidän ohjeidenne mukaan, koska Te olette Venäjän joukkojen ylipäällikkö ja vain Teillä on mahdollisuus lähettää Venäjän joukkoja muiden suvereenien maiden alueelle, sekä Krimin että muiden maiden suuntaan. Nyt olette joutuneet suuriin vaikeuksiin Venäjän valuutan suhteen. Teidän on välttämätöntä varmistaa tuki muun muassa länsimaista. Haluaisin esittää seuraavan kysymyksen: haluaisitteko ehkä käyttää hyväksi tilaisuutta ilmoittaa länsimaille tässä lehdistötilaisuudessa, että olette nyt valmis paneutumaan Ukrainan ongelmien tehokkaaseen ja rakentavaan ratkaisemiseen? Kiitos. VLADIMIR PUTIN: Suuri kiitos Teille kysymyksestä. Meidän harjoituksistamme, liikkeistä, asevoimien kehityksestä. Sanoitte, että Venäjä on tietyssä määrin antanut oman panoksensa siihen jännitykseen, jota nyt havaitsemme maailmassa. Venäjä on antanut panoksensa, mutta vain siinä mielessä, että se suojelee yhä tiukemmin ja tiukemmin kansallisia etujaan. Me emme hyökkää (sanan poliittisessa merkityksessä), emme hyökkää ketään vastaan. Me vain suojelemme etujamme. Ja läntisten yhteistyökumppaniemme, ennen muuta amerikkalaisten, tyytymättömyys liittyy siihen, että me teemme juuri niin, eikä siihen, että me sallimme joitakin turvallisuuteen liittyviä toimia, jotka aiheuttavat jännitystä. Minä selitän. Te puhutte ilmavoimiemme lennoista, muun muassa strategisten ilmavoimien lennoista. Tiedättekö Te, että Venäjä lopetti 90-luvun alussa kokonaan Neuvostoliiton harrastamat strategisten ilmavoimiemme lennot kaukaisilla partiointialueilla? Me lopetimme kokonaan, mutta amerikkalaiset strategiset lentokoneet ydinaseineen jatkoivat lentämistä. Mitä varten? Ketä vastaan? Ketä uhkasivat? Me pidättäydyimme ja pidättäydyimme lennoista, pidättäydyimme ja pidättäydyimme lennoista vuodesta toiseen. Ja vasta pari kolme vuotta sitten aloitimme ne lennot uudestaan. Kuka siis provosoi? Mekö? Meillä on käytännössä vain kaksi tukikohtaa ulkomailla, nekin terrorismin uhkaamilla suunnilla: Kirgisiassa sen jälkeen, kun sinne tuli taistelijoita Afganistanista, Kirgisian viranomaisten pyynnöstä, silloisen presidentin Akajevin, ja Tadžikistanissa sekin Afganistanin rajalla. Varmaan tekin haluatte, että siellä olisi kaikki rauhallista. Ja se on aiheellista, ymmärrettävää ja selvää. 4

5 Amerikkalaisia tukikohtia on kaikkialla maailmassa. Ja Te haluatte sanoa, että me käyttäydymme aggressiivisesti? Onko siinä järkeä vai ei? Mitä tekemistä Euroopassa on amerikkalaisilla asevoimilla, muun muassa taktisilla ydinaseilla? Mitä ne siellä tekevät? Kuulkaa, puolustusministeriön ensi vuoden budjetti on meillä kasvanut, mutta dollarimääräisesti se on suunnilleen, ellen erehdy, 50 miljardin paikkeilla. Ja Pentagonin budjetti on miltei kymmenen kertaa suurempi 575 miljardia käsittääkseni vahvisti kongressi hiljattain. Ja Te haluatte sanoa, että me harjoitamme aggressiivista politiikkaa? Onko siinä järkeä vai ei? Mekö työnnämme asevoimiamme Yhdysvaltojen tai muiden valtioiden rajoille? Kuka tuo meitä kohti Naton tukikohtia ja sotilaallista infrastruktuuria? Emme me. Kuunteleeko joku meitä, käydäänkö kanssamme edes jonkinlaista dialogia tästä asiasta? Ei, ei ylipäätään mitään. Vastaus on aina sama: Ei ole teidän asianne. Jokaisella maalla on oikeus valita oma tapansa taata turvallisuus. Niin, hyvä on. Mutta silloin mekin tulemme tekemään niin. Miksi se on meiltä kielletty? Ja lopuksi, puhuin tästä jo linjapuheessa ohjuspuolustusjärjestelmä. Kuka irtautui yksipuolisesti sopimuksesta, joka oli ehdottomasti yksi koko kansainvälisen turvallisuusjärjestelmän kulmakivistä? Mekö? Ei. Sen teki USA. Irtautui yksipuolisesti. Luo uhkia meille. Perustaa strategisen ohjuspuolustuksen osia paitsi Alaskaan myös Eurooppaan, Romaniaan, Puolaan ihan meidän viereemme. Ja Te haluatte sanoa, että me harjoitamme aggressiivista politiikkaa? Kysymys: haluammeko tasavertaisia suhteita? Kyllä, haluamme. Mutta silloin on ehdottomasti kunnioitettava kansallisia etujamme sekä turvallisuudessa että taloudessa. Neuvottelimme 19 tai kuinka monta se nyt oli vuotta liittymisestä WTO:hon. Myönnyimme hyvin moniin kompromisseihin. Ja lähdimme aina siitä, että ne sopimukset ovat teräksenlujia. En rupea nyt puhumaan siitä, kuka on oikeassa ja kuka on syyllinen. Minun mielestäni me olemme oikeassa Ukrainan kriisissä, olen jo puhunut siitä ja monta kertaa. Ja mielestäni läntiset kumppanimme ovat väärässä. Mutta annetaan sen nyt olla. Me liityimme WTO:hon. Sillä on sääntöjä. Vastoin kaikkia noita sääntöjä ja vastoin kansainvälisen oikeuden normeja ja Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaa Venäjän taloudelle on asetettu pakotteita yksipuolisesti, mitään oikeudellista menettelyä noudattamatta. Olemmeko taas väärässä? Me haluamme kehittää normaaleja suhteita sekä turvallisuuden että terrorismin torjunnan alalla. Tulemme työskentelemään yhdessä ydinaseiden leviämisen estämiseksi. Tulemme työskentelemään yhdessä torjuaksemme sellaisia uhkia kuin huumeiden ja järjestäytyneen rikollisuuden leviäminen, vakavien tartuntatautien, muun muassa ebolan leviäminen. Tulemme tekemään tätä kaikkea yhdessä, muun muassa tulemme tekemään töitä myös talouden alalla, jos kumppanimme sitä haluavat. 5