HEI KAIKKI KUMMIT, Yleisiä kuulumisia. Maitotukea Bangkokissa. Kevät 2017

Transkriptio

1 The Evangelical Lutheran Church in Thailand The Family Development Ministry P.O.Box 239 Prakhanong BANGKOK Thailand Kevät 2017 HEI KAIKKI KUMMIT, Yleisiä kuulumisia Diakoniakomitea kokoontui huhtikuun alussa. Komitea päätti 30 kummilapsen sopimuksen ja valitsi vapaille paikoille 37 uutta kummilasta maitojauhetukea saavista pikkulapsista yliopisto-opiskelijoihin. Lisäksi 9 lapselle myönnettiin koulumatka- & lounastuki. Keskustelua käytiin kaksi päivää ja valintojen tekeminen tuotti päänvaivaa. Komitean jäsenet tuskailivat, miten valita ne oikeat, kaikkein eniten tukea tarvitsevat, kaikista hakijoista. Hakijoita on aina enemmän kuin avoimia paikkoja. Kummilasten valinnan lisäksi komitea valitsee Toivon Tien, eli vanhus ja HIV/AIDS-työn, tukien saajat. Diakoniakomitea koostuu kaikkien rovastikuntien (6) edustajista, diakoniaosaston johtajasta sekä Lähetysseuran edustajasta. Tänä keväänä minä olin poikkeuksellisesti mukana tässä kokouksessa Lähetysseuran edustajana. Tämän komitean toiminta on ollut hyvää taustaa sille, että vuoden 2018 alusta kummilapsityö ja Toivon tie eivät ole enää kaksi erillistä työmuotoa vaan muodostavat yhden yhteisen ohjelman nimeltään Hope for Families eli Toivoa perheille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei ole erikseen kummilapsityöntekijöitä ja vanhus/aids-työntekijöitä vaan on diakoniatyöntekijöitä, jotka työskentelevät ottaen huomioon koko perheen. Maitotukea Bangkokissa (Teksti ja kuva: Nittaya Mandee) Pijaphon Kaarakeet, eli Tonnam, syntyi 3 toukokuuta 2015 eli hän on nyt noin 2-vuotias pikkupoika. Hänellä on 3 isosisarusta ja 1 pikkuveli. Hänen isänsä on lao ja äitinsä thai. Isä kuljettaa työkseen moottoripyörällä kaasupulloja asiakkaiden koteihin. Hänen päiväpalkkansa on 300 bahtia (n. 8 e) ja lisäksi hän saa 5 bahtia (13 snt) jokaisesta toimittamastaan kaasupullosta. Äiti on ollut kotiäiti ja huolehtinut nyt 4 vuotiaasta, 2 vuotiaasta ja alle vuoden ikäisestä lapsesta kotona. Äidin kaksi vanhinta tytärtä (20v. ja 17v.) aiemmasta avioliitosta asuvat isänsä kanssa muualla Thaimaassa. Lokakuussa 2016 menimme kello 10 aikaan aamulla vierailemaan perheen pienessä kodissa lähellä Ylistyksen päiväkotia, Klong Toeyn slummialueella. Vierailumme tarkoitus oli haastatella äitiä perheen tilanteesta. Pienestä, yhden huoneen kodistaan he maksavat vuokraa 2700 bahtia/kk (n. 70 Äiti ja pojat Ylistyksen päiväkodilla. e, sisältäen veden ja sähkön). Äiti ja kolme lasta olivat meitä odottamassa isän mentyä töihin. Isä tekee töitä joka päivä ilman vapaapäiviä, koska palkkaa saa vain niiltä päiviltä kun tekee töitä. Kun saavuimme

2 paikalla Tonnam itki kovin. Äiti kertoi meille, että Tonnam todennäköisesti itkee nälkää, koska ei ole vielä saanut mitään ruokaa sinä päivänä. Perhe odotti isän paluuta, jotta voitaisiin mennä ostamaan aamuruokaa perheelle. Mutta, isän pitäisi ensin saada rahaa kaasun toimittamisesta, jotta ruoan hankintaan olisi varaa. Tämän kuullessamme meistä tuntui pahalta. Haastattelimme pikaisesti äitiä ja sen jälkeen ostimme perheelle aamuriisiannokset, jotka he voisivat syödä isää odotellessa. Helmikuussa 2017 Tonnam ja pikkuveli Virachai Kaarakeet aloittivat Ylistyksen päiväkodissa ja 4-vuotias isoveli meni toiseen leikkikouluun. Äiti oli saanut töitä. Nyt äiti on satunnaisesti töissä kodin läheisessä ruokapaikassa tiskaajana. Hän saa työskentelypäiviltään palkkaa 200 bahtia/pv (n. 5 e). Perhe iloitsee maitojauhetuesta, jota Tonnam saa. Ilman tukea perheellä ei olisi varaa hankkia hänelle maitoa. Pikkuveli Virachai saa maitoa päivittäin Ylistyksen päiväkodissa. Uttaraditissa käymässä (Teksti ja kuvat: Anja Markkanen) Helmikuun lopulla diakoniatyöntekijöista Paitoon, Anja ja diakoniaosaston johtaja Anuttaraphat kävivät tutustumassa kummilapsityön ja vanhustyön asiakkaisiin Uttaraditissa. Matkalla vierailtiin kummilasten ja vanhusten kodeissa, ja joitakin lapsia tavattiin myös kouluissa. Elinolot maaseudulla ovat alkeellisemmat kuin kaupungeissa, Paitoon ja Beng haastattelevat kummilapsia mutta elintilaa on enemmän. Monet lapset pystyvät pyöräilemään kouluun, jos matka ei ole liian pitkä. Kouluissa ja kodeissa ei ole ilmastointia eikä muitakaan mukavuuksia, mutta elämä on turvallista. Uttaradit sijaitsee 400 kilometriä Bangkokista pohjoiseen. Alue on laajalti tasankoa, riisin ja hedelmien viljelyaluetta. Pohjoispuolella siintävät jo pohjoisen vuoret. Matkalla tapasimme neljä veljestä, joista toiseksi vanhin, Thiiravat Charoensin, opiskelee kummituella lukion viimeistä luokkaa. Vanhemmat ovat töissä toisella paikkakunnalla, ja tämä Thiiravat huolehtii kodinhoidosta ja nuoremmista sisaruksistaan vanhemman veljen kanssa. Kaikki pojat osaavat keittää riisin ja pestä pyykkiä. Thiiravat pelaa myös jalkapalloa ja tuntuu ehtivän paljon. Energisen pojan hymy on herkässä. Ruokakuntaan kuuluu myös isoäiti ja naapuritalossa asuu muita sukulaisia.

3 Saravut, Sarajut ja Paitoon Kevät 2017 Kotikäynneillä oli mukana myös seurakunnan evankelistan vaimo Beng eli Natthalak Duangkota, joka on alueen kummiyhteyshenkilö (tämän jutun ensimmäisessä kuvassa). Hän huolehtii miehensä kanssa kaksospojista Saravut ja Sarajut Phatthung, jotka ovat jääneet vaille huoltajaa vanhempien erottua ja perustettua uudet perheet tahoillaan. Pojat asuvat evankelistan perheen luona ja käyvät läheistä ala-asteen koulua. Koulumatka taittuu pyöräillen. Kummituen avulla heidän koulunkäyntinsä on turvattu, mutta apeus on aistittavissa heidän olemuksestaan. Heitä haastatellessa tuntui nimenomaan rohkaisu ja toivon välittäminen olevan tarpeen. Paitoon lähti seuraamaan unelmaansa valokuvaajana (teksti: Kirsi Salmela) Helmikuun lopulla saimme kummilapsityön puolesta ikäviä uutisia. Pitkäaikainen kummilapsityön työtoverimme Paitoon Meetee oli jättänyt irtisanoutumisilmoituksen ja hänen työsuhteensa päättyi maaliskuun lopussa. Uttaraditin työmatka jäi Paitoonin viimeiseksi diakoniatyöntekijänä. Paitoon työskenteli kummilapsityöntekijänä yli 18 vuotta. Viimeisten vuosien aikana hän oli myös diakoniatyön varainhankintatiimin jäsen sekä osallistui myös Toivon Tien eli kirkon vanhus- ja HIV/AIDStyön tehtäviin. Koko uransa ajan Paitoon oli aktiivisesti mukana kirkon kaikessa diakoniatyössä ja hän mm. toimitti diakoniaosaston Diakonia New-uutislehtistä, jota julkaistiin thaiksi ja englanniksi. Paitoon, mikä on ollut parasta kummilapsityössä? Hmmm, tähän vastaaminen on vaikeaa, mutta oikeastaan jokainen päivä oli hyvä minulle ja oli hienoa saada tehdä uusia asioita esim. suunnitella diakoniatyön ja kummilapsityön tulevaisuutta. Kerro meille yksi hyvä muisto työvuosiltasi. Oli hienoa käydä yhdessä työtovereiden kanssa opintomatkalla Hong Kongissa. Tutustuimme matkalla Hong Kongin luterilaisen kirkon diakoniatyöhön ja heidän työskentelytapoihinsa. Matka oli erittäin mieleenpainuva. Paitoonin irtisanoutumisen ensisijainen syy oli perhetilanne. Pojallamme (6v.) on emotionaalisia ongelmia, joissa tahdomme olla itse lapsemme tukena. Toiseksi syyksi irtisanoutumiselleen Paitoon kertoo halun kehittää omaa työtä ja tulevaisuuttaan. Nyt Paitoon pitää huolta lapsesta ja auttaa häntä selvittämään koulussa tulleista ongelmista. Samalla hän toimii freelance-valokuvaajana ottaen studiovalokuvia ja valokuvaten erilaisia juhlia. Jo pitkään olemme nähneet Paitoonin ison, hyvän kameran kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Hänen hienoista kuvistaan olette myös te saaneet nauttia näissä kirjeissä.

4 Minä rakastan edelleen diakoniatyötä. Kummilapsityössä on hienoa nähdä nuorten valmistuvan tutkintoon ja löytävän työtä jota tehdä. Siitä saa suurta iloa. Se on hienoa ja arvokasta työtä, jossa saa auttaa toista ihmistä pääsemään tavoitteeseensa ja parantamaan elämänsä laatua. Tämä kaikki on merkityksellistä koko kummilapsen perheelle, jotka usein tulevat thai-yhteiskunnan heikoimmista oloista ja ovat usein vailla mahdollisuuksia tehdä muutosta yksin. Kiitos teille kummeille tuesta, jota annatte näille lapsille ja nuorille. Hei kummit, (kuva: Phräuphraun albumi) Minä olen Phräuphrau Suraket. Kutsumanimeni on Phrau. Vanhempani erosivat kun olin vielä pieni. Äiti on aina pitänyt minusta huolta. Minä asun äidin ja isosiskon kanssa yhdessä pienessä huoneessa, jota vuokraamme naisten asuntolasta. Se riittää meille hyvin, koska emme ole paljon kotona. Arkisin me tytöt olemme koulussa ja äiti on töissä ja kotiin tulemme vasta illalla. Uuden lukuvuoden alkaessa nyt toukokuussa jatkan opintojani lukion toisella luokalla Ratchadaan yläkoulussa. Minusta tuntuu, että aika on mennyt todella nopeasti. Silloin kun vielä olin pienempi ei tarvinnut huolehtia asioista, mutta nyt kun olen kasvanut isoksi on monia asioita, joista pitää itse huolehtia, esimerkiksi syöminen. Koulussa minulla on kaksi hyvää ystävää. He ovat olleet ystäviäni jo 4 vuotta. Koulun ulkopuolella minulla on muitakin ystäviä, kuten normaalia on. Meillä on koulussa hyvä ilmapiiri, koska kaverit auttavat toisiaan niin, että voimme kaikki saada opinnot suoritettua. Kiitän Jumalaa siitä, että minulla on hyviä ystäviä, jotka auttavat minua. On myös huonoja kavereita, mutta heidän kanssaan en tahdo olla tekemisissä, koska koen, että opinnot ovat tärkeämpiä. Minä en ole taitava tai fiksu matematiikassa, mutta kun aloitin lukion, niin valitsin matemaattis-tieteellisen painotuksen opintoihini. Ohjelma, jossa opiskelen, on suurelta osin englanninkielinen. Sitä kutsutaan nimellä M.E.P. (Mini English Program). Englannin kieli ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Enemmän minulla on ollut ongelmia fysiikassa, kemiassa ja matematiikassa. Niitä olen joutunut harjoittelemaan enemmän, jotta olen ymmärtänyt. Onneksi on ollut ystäviä, jotka ovat auttaneet, kun en ole itse ymmärtänyt. Siksi olen pystynyt opiskelemaan hyvin. Koulumaksut tässä ohjelmassa ovat korkeammat kuin thai-kielisessä ohjelmassa, koska useimmat opettajat ovat ulkomaalaisia. Olen keskustellut koulumaksusta äidin kanssa. Se on hankala asia, koska siitä johtuen äidin pitää löytää tapoja ansaita enemmän rahaa. Äiti kuitenkin tukee minun opintojani, koska tietää niiden olevan tärkeitä minun tulevaisuuttani ajatellen. Joka koulupäivä äiti antaa minulle bahtia, jotka käytän koulumatka- ja lounaskuluihin. Yleensä kuljen koulumatkat songtaolla (lava-auto linja-auto). Silloin koulumatka maksaa 5 bahtia/suunta (13 snt). Mutta, jos minulla on koulussa jotain erikoista, jota minun pitää valmistella, menen mopotaksilla, joka maksaa 25bahtia/suunta. Toisinaan minulla jää äidin antamasta

5 rahasta yli bahtia. Ne rahat laitan sovitusti talteen ja käytän tarpeen mukaan muihin kouluun liittyviin kuluihin, joita on viikon mittaan. Sitä mukaa kun opiskelen korkeammille luokille myös kouluun liittyvät kulut nousevat. Samaan aikaan äiti vanhenee. Toisinaan kun ajattelen tulevaisuutta en tiedä miten se järjestyy. Siitä huolimatta juuri nyt on tehtävä parhaansa. Minä haluaisin opiskella lääkäriksi, koska se on valtionvirka. Siinä saisin auttaa toisia toisia ihmisiä ja voisin pitää huolta äidistä. Lääkäriksi opiskelemaan pääseminen kuitenkin vaatii pääsykokeiden suorittamista, enkä ole varma onnistuisinko siinä, mutta sitä kohti harjoittelen ja nään vaivaa parhaani mukaan. Rahat lukukausimaksuihin ja opiskelumaksuihin ovat sitten seuraava kysymys. Jo nyt minun lukukausimaksuni on suurempi kuin äidin kuukausipalkka. Tämä on vaikea asia äidille. Siksi yritän etsiä itselleni isompaa stipendiä, jolla voisin vähentää äidin taakkaa koulukuluistani. Kiitos, että luitte kirjeeni ja paljon kiitoksia tuestanne! Jumala teitä siunatkoon. Kummien tuella kirjanpitäjäksi (teksti ja kuva: Kirsi Salmela) Natthaa Chuaysut, kutsumanimeltään Nang, on 21- vuotias nainen Mukdahanin kaupungista. Hän on saanut 2 vuotta tukea opinnoilleen kummilapsityön kautta. Tämän ajan hän on opiskellut aikuisopiskelijana kirjanpitoa Mukdahanin Teknologia korkeakoulussa, joten opinnot ovat tapahtuneet sunnuntaisin olleina lähiopiskelupäivinä ja etätehtävinä. Maaliskuussa 2017 hän sai opintonsa päätökseen ja valmistui. Toukokuusta 2016 asti Nang on opiskellut työn ohessa. Silloin hän aloitti Mukdahanin luterilaisessa lasten ja nuorten elämän kehittämisprojektissa projektin työntekijänä. Mukdahanin luterilainen lasten ja nuorten elämän kehittämisprojekti on Mukdahanin seurakunnan alainen iltapäivä- ja viikonlopputoiminnan projekti. Projektin kohteena olevat lapset ja nuoret tulevat perheistä, joissa on mm. päihdeongelmia ja/tai vanhempia on vankilassa. Osallistujat saavat päivittäin yhden lämpimän aterian. Projektia tukee Suomen Lähetysseuran kautta Lappeenrannan seurakuntien Meijän kylä-projekti. Nangista on mukava työskennellä lasten ja nuorten kanssa, koska lasten opettaminen on helpompaa kuin aikuisten. Projektissa Nangilla on päävastuu projektin kirjanpidosta. Lisäksi hänen työtehtäviinsä kuuluu mm. lasten ja nuorten ohjaamista läksyjen teossa koulupäivän jälkeen, tanssiesitysten ohjausta, laulujen opetusta jne. Nangin opiskelu näin pitkälle ei olisi ollut mahdollista ilman kummitukea. Jos hän ei olisi saanut kummitukea, olisi hän saattanut voida opiskella koulussa, josta olisi saanut alemman tutkinnon. Silloin työn saanti tulevaisuuden olisi paljon vaikeampaa. Opiskeleminen ja työntekeminen samaan aikaan on ollut

6 haasteellista. Uusien asioiden oppiminen ei aina ole helppoa. Hän kertoo olevansa nyt todella iloinen siitä, että on voinut opiskella: Näin jälkikäteen näkee, että opitut asiat auttavat käytännön elämässä ja työssä. Tämä on tullut hänelle selväksi jo monta kertaa. Nangin terveiset kummeille: Kiitos Jumalalle kummeista, jotka näkevät opintojen tukemisen thaimaalaisille lapsille ja nuorille tärkeänä. Iloitsen, että sain mahdollisuuden opiskella tällaisella tuella. Kiitos kaikesta mitä olen saanut ja mitä näen toisten kummilasten saavan. Koen, että kummit ovat Jumalan lähettiläitä, kun antavat tällaisen tuen meille. Minä en näe teidän kasvojanne, mutta rukoilen kaikkien kummien puolesta ja kiitän heistä! Huhtikuun lopussa Nang irtisanoutui projektityöntekijän tehtävistä. Hän työskentelee nyt hotellissa. Kiitos hyvät kummit, että mahdollistatte kummilapsille koulunkäynnin, opiskelun tai maitolasillisen sekä ilosanoman kuulemisen! Thaimaassa uusi kouluvuosi alkaa touko-kesäkuun vaihteen tienoilla. Tällä hetkellä kaupat ovat täynnä Back to School -kampanjailmoituksia. Marketeissa on erityisesti esillä koulupukuja ja koulukenkiä. Vanhempien yleinen puheenaihe on mihin hintaan kukakin on löytänyt lapselleen kouluvaatteita ja kenkiä. Iso rukousaihe perheohjelman tiimillä tällä hetkellä on uuden kummilapsityöntekijän löytymisen Paitoonin lähdettyä. Tämä aiheen tahdomme jättää myös teidän rukouksiinne. Toivottavasti seuraavassa kirjeessä voimme esitellä uuden työntekijän. Perheohjelman tiimi toivottaa: Iloista kesää! Tiimin puolesta, Kirsi Salmela Thaimaan kummilapsityön yhdyshenkilö Suomen Lähetysseura Kummitiimi, PL 154 (Käyntiosoite: Tähtitorninkatu 18), Helsinki, puh Tilaa uutiskirje: