TGK-LAINEN. Turun Greyhound Klubin jäsenlehti 1/2017

Transkriptio

1 TGK-LAINEN Turun Greyhound Klubin jäsenlehti 1/2017

2 Turun Greyhound Klubi ry PUHEENJOHTAJA Petri Seppälä petri.j.seppala (ät) gmail.com p SIHTEERI Erja Lindstedt erjalindstedt (ät) gmail.com p RAHASTONHOITAJA Laura Kukko Laura.kukko94 (at) gmail.com HALLITUKSEN JÄSENET Jouni Niemi (varapj.) Jouni.Niemi (ät) vetman.fi p Mikko Aalto mikko.o.aalto (ät) gmail.com p Hannu Niemi hannu.t.niemi (at) gmail.com p VARAJÄSENET Jaana Tarnanen Jaana Lintunen TIEDOTUKSESTA VASTAAVAT Petri Seppälä Erja Lindstedt Facessa: Turun Greyhoundklubi Kotipaikka Turku, ensirekisteröintipäivämäärä TGK:n pankkiyhteys FI Jäsenmaksu Vuodelle Eräpäivä Ratamaksut harjoituksissa 2017 Vuosikortti 20 (Huom! vain jäsenille) Vetomaksu / koira jäsenille 5 Vetomaksu / koira ei-jäsenille 10 Handslip 5 Jäsenlehti TGK-lainen Toimitus & taitto Mirja Piranta mirja.piranta (at) kolumbus.fi Painopaikka: Manset Oy Seuraava lehti: 2/2017 kesäkuussa (aineistot 4.6. menn.) 3/2017 syyskuussa (aineistot 3.9. menn.) 4/2017 joulukuussa (aineistot menn.) Ilmoitushinnat 1/1 sivu 50, 1/2 sivua 30 Kannen kuva Seppo Mikkonen: Hannu Niemi & Hoppu nuorimmasta TGK:n kasvattajien pentueesta. Kun toimitaan jäsenhinnoilla, tosite vuoden 2017 jäsenmaksusta tulee esittää. Jäsenhinnoilla jäsen voi juoksuttaa vain omia koiriaan.

3 Puheenjohtajalta Terve! Hyvää kevään odotusta kaikille! Viime kausi tuli maaliskuun alussa pulkkaan myös GRL:n osalta Nokialla järjestetyssä Gaala-illassa. Kiitos kanssakilpailijoille kuluneesta kaudesta 2016! Kevät on tuloillaan ja hiukan on saatu hengähtää viime kaudesta. Uusi kisakausi on taas kohta alkamassa ja kisat mietitty kilpailukalenteriin. Turussa juostaan kaudella 2017 seitsemän kilpailupäivää, ja viralliset harjoituksetkin yritetään heti keväällä saada pidettyä. Tietenkin se vaatii radan kunnostamisen talven jäljiltä. Toivotaan että ilmat ja yläkerta olisivat suopeita meitä kohtaan ja että homma saadaan hienosti käyntiin. Talven mittaan päätimme hankkia harjoituksia varten ajanottolaitteen, jolla myös JMK-kisat saadaan kivasti hoidettua. Tärkeimpänä tehtävänä on kuitenkin radan kunnossapito, mikä on erittäin tärkeää, jotta koirat voivat turvallisesti juosta meidän hienolla radalla. Rata vaatii taas meidän kaikkien ponnisteluja, kuten aikaisemminkin, mutta tällä mahtavalla porukalla me hoidamme talkoot hienosti. Vielä on pieni hetki kauden alkuun, ja toivottavasti nuo jääkelit pian loppuvat, jotta pääsemme treenailemaan koiria kuntoon. Talkoista ilmoittelemme taas facessa ja TGK:n nettisivuilla. Tervetuloa mukaan! Kuva: Iida Nikkilä Petri Seppälä Pelle Peloton tarjosi kerran pessimistisiin ajatuksiin vajonneelle Aku Ankalle kokeiluun oivan päähineen. Pelle oli keksinyt Positiivisia Ajatuksia Ujuttavan Kypärän (P.A.U.K), jonka Aku sitten sai päähänsä. Saisipa jostakin semmoisen...

4 Sanaset synnyttämöstä Juhlavuosi juhlittu, kerholaisia palkittu. TGK:n viime kaudella menestyneet urheilijat pääsivät vielä kerran esille GRL:n gaalassa 4.3. Mainiosti meni, valtakunnallisia titteleitä tuli neljä: Vuoden Koira, Vuoden Narttu, Vuoden Sprintteri ja whippetien Vuoden Sprintteri. TGK:n juhlavuosi oli hieno myös lajin jatkuvuuden kannalta. Kerhon jäsenkasvattajien pentueisiin näet syntyi yhteensä 37 greyhoundin pentua. Vaikka muutama pieni muutti ulkomaille, silti melkein saisi kilpailuja aikaan pelkästään kotimaahan jääneillä TGK-kasvateilla. Uusi kausi järjestelyineen on jo aktiivisesti mielessä. TGK:n järjestämiä kilpailupäiviä löytyy kisakalenterista seitsemän sekä yksi virallinen harjoitusilta toukokuussa. Muille kolmelle kerholle kisapäiviä kertyy Lahden MM-kisoissa koettiin helmi-maaliskuun vaihteessa urheilua kunnioittavaa meininkiä. Sellaista kannattaa tartuttaa meidänkin lajiimme, samoin toisia ihmisiä kunnioittavaa asennetta. Aito yhteishenki on lajimme ydin, kun itse lajin itsellemme teemme. Arvostus motivoi ja kantaa aina. Koska ansion kakusta eivät koskaan lopu palaset, siitä kakusta pystyy saitakin jakamaan. Arvostukseen kuuluu myös se, että ymmärrämme kilpailuissamme antaa arvon muillekin kuin pelkille voittajille. Itse arvostan voittajien lisäksi kaikkia sijoittuneita. Lajimme on hieno, koiramme ovat hienoja ihan kaikki. Onnea tulevaan kauteen jokaiselle! Tässä lehdessä esiintyy ilokseni uusia kirjoittajia. Virpi Laitamäki esittelee kuonokamujensa hienot sängyt. Juniorisivuilla Helmi kertoo loppiaisena kotiutuneesta rakkaasta koirastaan ja Ennin silmin katsellaan Irlantia. Laura Rodriguez puolestaan johdattaa lukijat eksoottiseen kilpailukulttuuriin Dubaissa. Itselleni on koittanut taas uusi alku Virpin tytön välityksellä. Pentu pitää pirteänä, varsinkin vilkas, kun ulkona on pelkkää jäätikköä. Tätä kirjoittaessani tietokonepöydän alta kuuluu ankara järsintä. Laatikoston kulmia muotoillaan, eikä lopeta pieni... Sinnikäs olento. Kun pöydän alla tulee uni silmään, ajatukseni lähtevät liitoon. Arvostan positiivisuuden perikuvia, jotka näkevät uhkien sijasta mahdollisuuksia. Optimismi nimittäin on valaistunutta positiivista ajattelua. Sappi ja negatiivisuus taas tuhoavat ajan myötä kaiken. Aivan kaiken. Liittyykö murjotus jännittämiseen? En näe loogista yhteyttä. Mutta sappi ja murjotus liittyvät yhteen, ja se on tuhoava kombo. Siispä enemmän hymyä huuleen, valoa mieleen! Ihan kohta se alkaa, radan laitto ja harjoitukset, sitten kisat. Se on menoa taas... Harrastamme hienoa lajia. Mirja Piranta

5 Hallitus tiedottaa jäsenistölle TGK:n EHYT-Areenalla pidetyssä vuosikokouksessa hallitus uusiutui hieman. Kokouksen jälkeen pidetty hallituksen järjestäytymiskokous päätti: puheenjohtaja on edelleen Petri Seppälä, sihteeri Erja Lindstedt ja rahastonhoitaja Laura Kukko. Varsinaisia uusia jäseniä ovat Jouni Niemi (varapuheenjohtaja), Mikko Aalto ja Hannu Niemi. Varajäseniksi valittiin Jaana Tarnanen ja Jaana Lintunen. Toiminnantarkastajiksi valittiin vuosikokouksessa Noora Seppälä ja Anu Niemi ja varalle Susanna Haurunen ja Maaria Rahikainen. TGK:n jäsenmaksu 2017 päätettiin vuoden 2016 vuosikokouksessa ja se on 50. Kuluvan vuoden eräpäivä on Vuoden 2018 jäsenmaksun vuosikokous päätti pitää ennallaan: 50. Vuoden 2017 harjoitusmaksut ovat: Kausikortti 20 (vain jäsenille) Vetomaksu jäsenille 5 Vetomaksu ei-jäsenille 10 Handslip 5 Vuoden 2018 harjoitusmaksuista vuosikokous päätti, että kausikortin hinta jäsenille on 25. Muut harjoitusmaksut ovat samat kuin nyt, kaudella Kun harrastaja haluaa treeneissä jäsenedut, vuosikortin tai edullisemman vetomaksun, hänen tulee esittää kuitti tai muu todiste maksetusta vuoden 2017 jäsenmaksusta. TGK:n nettisivut pyritään uusimaan mahdollisimman nopeasti. Ajanottolaitteiston hankinta on tälle kaudelle päätetty jo aiemmin. Vuosikokouksessa päätettiin lopettaa muutamia ns. turhia sivustoja, joten jos harrastajia putoaa pois joiltakin sivustoilta, se ei tarkoita että häneltä olisi estetty sivujen käyttö. Turhia sivuja vain lopetetaan toiminnan ja tiedonkulun selkiyttämisen vuoksi. Kerhon viralliset ilmoituskanavat ovat jatkossa: * TGK:n facesivu (Turun Greyhoundklubi) * GRL:n nettisivujen foorumi / TGK * TGK:n omat nettisivut. * JokaMustin facesivut jäävät edelleen käyttöön. Tiedotusvastaavaa ei kerholle löytynyt, joten kokous päätti, että tiedotuksen hoitavat puheenjohtaja ja sihteeri. Lehdentekijänä jatkaa Mirja Piranta, saatteella toivottavasti vielä pitkään. Vuoden 2017 jäsenmaksulaskut ovat lähteneet sähköposteihin. Maksun eräpäivä on Jäsenmaksukuitit tarkistetaan viimeistään kilpailutoimistossa samalla kertaa kuin GRL:n jäsenmaksukuitit. Hallitus aloittaa kautensa intoa täynnä. Tervetuloa kaikki mukaan toimintaan!

6 Yllätetty sihteeri Erja palkittiin TGK:n kauden 2016 päättäjäisissä ansiokkaasta työstään kerhon hyväksi. (Kuva: Iida Nikkilä) Kerhon sihteeri Erja Lindstedt tuli yllätetyksi kauden päättäjäisissä. Hän puuhasi Tarnasen Jaanan kanssa muille ansioituneille palkintoja TGK:n juhlavuoden merkeissä. (Palkituista voi lukea viime joulukuun lehdestä.) Nyt on Erjan vuoro päästä esiin. Kerhon sihteeriksi Erja tuli kolme vuotta sitten pyydettynä edellisen sihteerin erottua. Nyt on meneillään toinen vuosi uudesta kaksivuotiskaudesta. Dopingnäytteitä TGK:n järjestämissä kilpailuissa Erja on ottanut viitisen vuotta. Erja on kerhossa hiljainen puurtaja, joka ei itsestään numeroa tee. Niinpä hänet yllätettiin kauden päättäjäisissä. Yllätetty Erja on mielissään tuoksupalkinnostaan. On hyväntuoksuista ja kiva pullo. Pysyy pitkään mielessä tämä arvostus. Superflash Eicca TGK:n Vuoden Whippet Sprintteri Niemen Hannu palkitsijana. (Kuva: Taru Lehtonen) Eicca palkittiin mitalilla Kennelpiirin mestaruuskisassa Vätissä heinäkuussa (Kuva: Taru Lehtonen)

7 Erja tuli mukaan TGK:n touhuihin tutustuttuaan Lehtosen Taruun. Ensin vain katsomaan, sitten kilpailuihin kiinniottoon... Ajattelin silloin ottaa greyn, ei missään tapauksessa vipua. Sitten kuitenkin ajattelin, että grey on liian iso pikkukoirieni kaveriksi. Päädyin sittenkin vipuun, Erja kertoo. Superflash Eicca syntyi 2010 ja kilpaili maastojen ja SVKL:n kilpailujen lisäksi GRL:n kilpailuissa. Tassussa pojalla on myös kerhon sprintterititteli. Kerran siis meinasi tulla Erjan sohvalle greyhound, mutta whippet vei. Vipuja voi vielä minulle tulla, vipu on jokapaikan höylä. Voi touhuta monenlaista. Eiccaa Erja kertoo kouluttaneensa kiskolle. No Eiccahan meni. Jos ei tullut ykköskoppia, pienikokoinen herra kampesi sisään. Oli sitten poikittain ja välillä toisten alla. Se on liian hurjaa mulle, ratakisat alkoivat meiltä jäädä. Tykkään ihan hirveästi treenata, mutta itse en ole kisavalmis. Maastoissa Eicca on saanut mm. SMhopean. Sitten poika fiksuna kaverina alkoi oikoa, mitä sitä ikämies pitkiä taipaleita juoksemaan, kun helpomminkin saaliin kiinni saa. Nykyisin Eicca harrastaa Erjan kanssa agilityä. Se on meidän valtaharrastus, Eicca tykkää ja minä saan liikuntaa. Kaikki tietää intohuudosta, milloin Eicca tulee hallille, naureskelee Erja. Erja kuuluu nykyisin myös Agility-Team Turku ry:n hallitukseen. Kaksivuotias Eiccan Eicca niin innoissaan temppuradalla. (Kuva: Juulia Savolainen) nopeaksi treenaama perunkarvatonkoira kisaa agissa sekä käy TGK:n treeneissä. Erjan mitteleistä (mittelspitz) toinen, nyt 11-vuotias, on myös hyvin saalisviettinen. Kerhon kiihdytyskisat ovat lähellä sydäntäni, kun omani juoksevat niissä ja voin neuvoa muita osallistujia. Mikä sinusta on parasta TGK:n toiminnassa? Toimistotätinä minulla on ainakin enemmän annettavaa kerholle kuin lana-auton kuljettajana. Tornista myös näkee hyvin kisat, Erja tuumaa. TGK:n haasteista hän nostaa esiin aktiiviharrastajamäärän. Meillä on radalla iso systeemi pyöritettävänä, enemmän aktiiviporukkaa saisi olla. Meidän jengi on kiva, kivaan porukkaan kannattaa tulla meidän kanssa toimimaan, Erja kannustaa. Tää on upeeta! Mirja Piranta Jokaista huonoa puolta vastaan on olemassa hyvä puoli.

8 GRL:n Gaala Onnellisia palkittuja hämyssä. Heikki Rahikainen, Arto Kovanen, Mika Soini. Maria Jauhiainen, Anne Jokisalo, Johanna Jäntti, Miska-A. Argillander, Jussi Loukola, Petri Seppälä, Noora Seppälä. (Kuva: Hanna Hynni) Uuden kauden viritys TSGK:n järjestämä gaala 4. maaliskuuta, Nokian Eden: juhlittiin valtakunnallisesti kauden 2016 menestyneet kuonot ja kasvot. Kerhon puheenjohtaja Lasse Silvan palkitsi koirat, liiton puheenjohtaja Joni Tuhkanen ihmiset. Vuoden Koira Klang Petri Seppälä vastaanotti Auliksen palkinnon. Nyt sitten leveä hymy, kuuluu katsomon puolelta. Ja puhe! Nyt sitten tuleekin senverran pitkä puhe, että kannattaa istua... Herra teki aika aika komeen tempun taas. Jännitti viime kausi ihan järjettömästi, Petri toteaa. Vedät viehettä ja oma koira juoksemassa, kyllä nosti sykettä. Ihan hemmetin ylpeä olen omasta koirastani. Kiitosta saa myös Noora. Vaimo on joka kisassa koiran kopittanut ja hoitanut kisakuntoon. TGK:n Saphiran Vuoden Narttu -palkinnon nouti Seppälän Noora hehkuttaen, että hyvä, Siru. Kolmas valtakunnallinen greyhoundien palkinto myös omaan kerhoon. Vuoden Sprintteri, valkoinen poika Pavo! Ens kaudella tulta tassujen alle taas, lupasi Paulin valkku, Rahikaisen Heikki. Valkku sai vastaanottaa gaalassa myös Fast Friends -kennelin kiertopalkinnon Paulin kasvattajalta, Arto Kovaselta. Whippetien spintteripalkinto niin ikään TGK:n kuonolle. WT-Bertil sen teki. GRL:n Vuoden Harrastaja 2016 on kerhomme puheenjohtaja, Petri Seppälä. Ekana radalla, vikana kotona, luonnehtii

9 Joni Tuhkanen Petrin duunia lajin eteen. Nyt kyllä sanattomaksi vetää, olen ylpeä tästä, Petri huokaa. S p e c i a l - p a l k i n n o l l a GRL palkitsi monen radan t y ö m y y r ä n, Mika Soinin, joka on tehnyt paljon pyyteetöntä työtä lajin parissa. Tulta oli todistettavasti tassujen alla. Valmentaja-Heikki ja Pavo P u h e t t a Paulin palkinnot. Myös kasvattaja palkitsi. (Kuva: Jennika Eskola) pyydettiin Mikalta, lyhyesti ja ytimekkäästi: Mä oon aika special äijä. TSGK:n puheenjohtaja Lasse Silvan nosti gaalapuheessaan esille Tampere-päivän ja kilpailun. Se päivä toi katsojia. Vaikka teemme lajia itsellemme, olisi kiva katsojiakin saada, Lasse toteaa. Me tiedämme kisat, kerrotaan myös muille. Tiedottaminen ja markkinointi olisi tarpeen. Väki liikkuu Tampereella Tampere-päivänä, ja päivä on taas kilpailukalenterissa. Mikä liikuttaisi ihmisiä sankoin joukoin Metsämäen radalle? MirjaP Katsoi GRL:n FB-seinältä Päivi Mannisen videotaltioinnin gaalasta.... sanattomaksi vetää, olen ylpeä tästä. Petri on GRL:n Vuoden Harrastaja (Kuva: Noora Seppälä)

10 Gaalassa palkittiin Vuoden Koira Klang (Line Of Fire - Run Mary Ann) om. Noora & Petri Seppälä TGK 2016 startit 13: Vuoden Narttu Saphira (Go Jimmy Go - Apeliotes) om. Päivi Vähäkoski & Anette Sassi TGK 2016 startit 6: Vuoden Sprintteri Pavo (You Know My Name - Lepus) om. Heikki & Maaria Rahikainen TGK 2016 sprinttistartit 13: Vuoden Sprintteri Narttu Deneview Snowasp (Paddy Whacker - Blazin Spitfire) om. Viara Gentchev 2016 sprinttistartit 3: Vuoden Stayer Columba (You Know My Name - Lepus) om. Johanna Jäntti & Johanna Kakko 2016 stayerstartit 1: Vuoden Veteraani Joe Cool (Plan Jack - Pilot s Girl) om. Arto Kovanen 2016 startit 15: Vuoden Tulokas Punaluu Black (Bling It On - Hula Girl) om. Leila & Keijo Salonen 2016 startit 10: Vuoden Tulokas Narttu Yoda (Sword Of Light - Quickstep) om. Aleta Tuomala & Jussi Loukola 2016 startit 8: Whippetit: Vuoden Koira Kamagurka (Blits - Chakira) om. Maria & Juha Jauhiainen 2016 startit 12: Vuoden Narttu & Vuoden Sprintteri Narttu & Tulokas Narttu Christmas Flake 2016 startit 10: sprinttistartit 8: Vuoden Sprintteri WT-Bertil (JZ-Taavi - Iita) om. Ilkka Virta, Ulla Saxen, Minna Leppänen TGK 2016 sprinttistartit 13: Vuoden Veteraani Berenike (Barbarossa - Fair Play) om. Maria & Juha Jauhiainen 2016 startit 13: Vuoden Tulokas Snoop Dogg (Voodoo Talk At Kentfield - Hilton) om. Anne Jokisalo 2016 startit 6: Kasvattajat palkitsevat Fast Friends -kiertopalkinto Pavo 50 startin lautanen Joe Cool Ykkösluokan diplomi Snoop Dogg Vuoden harrastaja Petri Seppälä TGK GRL Special -palkinto Mika Soini Vuoden Veikkaaja Pasi Malinen

11 *** TGK:n parhaita urheilijoita 2016 *** Parhaista parhaat koirat on palkittu kerhossa ja nyt myös valtakunnallisesti. Nostan tässä vielä esille enemmän oman kerhon sarjojensa parhaita kuonourheilijoita. Greyhound Avoin 1. Klang 2. Pavo 3. Saphira 4. Capes Sportti 5. Capes Bubbly Buff 6. Capes Gwen Renee 7. Capes Tananaa 8. Capes Windy Soul 9. Lärka 10. I Am Pluto Greyhound VSP (Vuoden Narttu) 1. Saphira 2. Capes Bubbly Buff 3. Capes Gwen Renee Greyhound Sprintteri 1. Pavo 2. Klang 3. Capes Gwen Renee 4. Capes Tananaa 5. Capes Bubbly Buff 6. Capes Windy Soul 7. Saphira 8. Capes Sportti 9. I Am Pluto 10. Capes Destiny Greyhound Veteraani 1. Capes Tananaa Greyhound Tulokas 1. Pavo 2. Capes Sportti 3. Capes Gwen Renee 4. Capes Windy Soul 5. Lärka 6. Capes Destiny 7. Capes Messi 11 WT-Bertil valkakunnallisesti Vuoden Sprintteri. Jo edellisvuonna nuori musta näytti, että onnistuu. (Kuva: Minna Leppänen) Whippet Avoin 1. WT-Bertil 2. Tony Stark 3. Crimdon Scapolite 4. Hooligan 5. Teema Whippet Sprintteri 1. WT-Bertil 2. Tony Stark 3. Crimdon Scapolite 4. Teema Whippet Tulokas 1. Tony Stark 2. Crimdon Scapolite Onnitteluja, ja potkua pian alkavaan kauteen!

12 Näyttelytähti Voltti Lehtosen Tarun Voltti on näyttelyurallaan vuoden greyhoundpentu Suomessa Ratauraansa Voltti aloittelee nyt kaudella Ennen kuin greyherra Voltti kerkisi kasvaa rataikään, tuli jo näyttelymenestystä. Pojan titteli vuodelta 2016 kuulostaa komealta: Vuoden greyhoundpentu Suomessa. Harvinaista juoksijan kanssa, mutta Voltti TGK:sta teki sen. Mistä sinulle syttyi idea lähteä pojan kanssa näyttelyihin? Minkäikäisenä kävitte ensi kerran? Olen käyttänyt kaikkia greyhoundejani näyttelyissä ja Voltti tuntui pentuna sellaiselle, jonka kanssa voisi käydä ahkerasti pentunäyttelyitä, Taru kertoo. Ekassa näyttelyssä kävimme , poika oli tuolloin viiden kuukauden ikäinen. Se näyttely oli epävirallinen pentunäyttely Helsingin messukeskuksessa, ja Voltti oli siellä ROPpentu, rotunsa paras pentu. Miten teidät on otettu vastaan näyttelypiireissä? Oletko kokenut, että Voltti avaisi silmiä ymmärtämään, että juoksija voi olla oikeasti 12 kaunis, tai komea, kun on kyseessä herrakuono? Olen pyörinyt näyttelyissä jo useamman vuoden, et kyllä meidät sinne joukkoon on hyväksytty, Taru toteaa iloisena. Kyllä tämä poika herättää kiinnostusta, kun on ratakoiraksi kookas. Mutta näyttelyissä ollaan ehkä kuitenkin sieltä pienemmästä päästä. Useat näyttelyihmiset ovat Tarulta kysyneet, että onko poika oikeasti puhdas juoksija. No, Voltin isähän oli myös kookas ratatykki, joten sieltä ne geenit on hyvin periytyneet. Onhan Volttia komeeksikin kehuttu. Tarua voi luonnehtia näyttelyiden lyömäksi. Hän käy ja viihtyy. Näyttelyissä tapaan ystäviä ja pääsen rupattelemaan ns. toisen lajin ihmisten kanssa. Ilmapiiri näyttelyis- Volver Voltti s , om. Taru Lehtonen kasv. Whiskers

13 sä on yleensä letkeää. Viime vuonna kävimme seitsemässä pentuluokassa sekä joulukuussa ekassa virallisessa luokassa junioreissa. Yksivuotiaan näyttelykauden saldo: Voltti on paras pentu. Miltä tuntuu? Onhan se hieno tunne saada tällainen titteli ratakoiralle. On muuten laatuunsa ensimmäinen, joka on sen tittelin itselleen napannut. Tiukka kisa oli, Taru toteaa. Yleensä ottaen tuomarit eivät arvosta ratakoiria niin paljoa kuin puhtaita näyttelylinjaisia. Sen huomasin, kun vein Voltin suomalaisille tuomareille, ei tykätty. Teksti: Mirja Piranta Kuvat: Linda Aaltonen Ja Voltin menestys vain jatkuu... Esimerkiksi heti tammikuussa kotikaupungissa arvosana erinomainen, eli paras mahdollinen. Lisäksi SERT:in arvoinen ja sijoitus paras uros 4. Turku int Voltti Jun EXC/1/CQ, BM4 Myös Laitamäen Virpin syntynyt Elli aloitti näyttelyuransa ennen ratauransa alkamista. Yksivuotias Top Vision Capes Ellie mm. kävi Turussa samassa näyttelyssä kuin Voltti. Tulos: EH ja JUK3. (erittäin hyvä, junioriluokan kolmas) Tuomari: Robert Kotlár, Unkari. Hieno sijoitus ratagreyltä myös sinisellä Ellillä. Nuori Elli saattaa kokeilla myös rataa jo tulevalla kaudella. Voltti on pienestä pitäen tottunut poseeraamaan. KUVA: VIRPI LAITAMÄKI Muita TGK:n tulokasgreyhoundeja kaudelle 2017 ovat ainakin: Nearko Sisu, uros s Om. Vertti & Hannu Niemi, kasv. Denis Sobennikov Molto Vivace Zeus, uros s Om. Aki Sassi, kasv. Nordic Capes Fkay Aino, narttu s TGK-lainen Om. Vertti 2017& Hannu Niemi, kasv. Top Vision 13

14 Elli vetää sikeitä sängyssään. (Kaikki kuvat: Virpi Laitamäki) Parhaat punkat Pienenpieni taustatieto lienee tässä kohtaa paikallaan, sillä suurimmalle osalle kerholaisista olen vielä tuntematon. Nimeni on Virpi Laitamäki, perheeseeni kuuluu miesystävän ja kolmen lapsen lisäksi kaksi vinttikoiraa. Greyhound Elli on vauhdittanut perheemme elämää vuoden 2016 maaliskuusta lähtien ja toinen vinttikoira on borzoi Kata, joka on meitä hieman reilut kaksi vuotta opettanut vinttikoiranomistajan tavoille. Meillä koirat ovat ensimmäiset noin viisi kuukautta nukkuneet yönsä häkissä, meidän sängyn vieressä. Kata kasvoi hurjaa vauhtia ja häkki jäi nopeasti pieneksi. Miesystäväni sanoi, että koirallakin pitäisi olla oma sänky. Minua vähän huvitti, koiralle oma sänky. Tilasta on muutenkin pulaa, että vielä koiralle sänky... Meillä on sohva, johon koirilla on lupa mennä. Kata kumminkin tykkäsi nukkua meidän kanssa samassa huoneessa, joten sänkyidea 14 alkoikin kuulostaa ihan hyvältä (ja eihän sitä nyt heti voi myöntää, että toinen on keksinyt loistavan idean). Vanhassa puulämmitteisessä hirsitalossani on talvella lattiatasolla viileää ja vetoista, joten pelkkä patja lattialla koiraa varten ei tuntunut hyvälle ajatukselle. Muistin että navetanvintillä on vanha laverisänky ja miesystäväni lyhensi sen kädenkäänteessä 120 cm pitkäksi. Kiitokset hänelle ideasta ja toteutuksesta! Patja löytyi paikallisesta kierrätyskeskuksesta ja lyhensin sen sängyn mittoihin sopivaksi. Petauspatjana toimii vanha täkki, joka on taitettu kaksinkerroin ja koko hoidon päälle olen laittanut fleecehuovan, ja pari tyynyä sängyllä tietysti on. Katan sängyssä ei aluksi ollut päätyjä, mutta patja ei oikein pysynyt paikallaan ja tyynyt tippuilivat, onneksi sängyssä oli alun perin päädyt, eikä heitetty niitä pois. Nyt ne voitiin vain ruuvata paikoilleen.

15 Ellille myös Odottaessamme Ellin kasvamista luovutusikäiseksi, miesystäväni kysyi: Mihinkäs sinä Ellin sängyn laitat? Noh, itse asiassa ajattelin, jospa mahtuisivat nukkumaan samassa sängyssä ja olihan meillä se sohva... Tuli tietenkin se aika, jolloin Ellin ei tarvinnut öitänsä häkissä nukkua. Pikkugreytyttönen olisi kovasti tykännyt nukkua Katan päällä ja vieressä, joten yhteiselo samassa sängyssä ei onnistunutkaan. Borzoi haluaa huomattavasti enemmän omaa tilaa ja omaa rauhaa kuin grey, eikä borzoin karvojakaan ole suotavaa tallata. Eihän siinä sitten vaihtoehtoja ollut, Elli tarvitsi myös oman sängyn. Kierrätyskeskuksesta löytyi hyvä aihio, tällä kertaa sänky lyhennettiin noin metrin mittaiseksi. Patjoja joutui hieman odottelemaan, mutta lopulta löytyi. Ellin sänkyyn tein selkänojan, koska patja oli muuten liian kapea. Patjat paketoin lakanalla ja päälle vielä fleecehuopa sekä tyyny. Ellin sängyn pinnapäädyt päätettiin toistaiseksi jättää, jos näyttää että jalat menevät pinnojen väliin, laitetaan päätyihin vanerit. Mieluisat ovat Koirat ovat mielestäni sängyistä tykänneet. Meidän ihmisten sänky on saanut olla meidän (no joo, silloin kun kukaan ei näe, koirat valloittavat myös meidän sängyn). Koirasänky, joka on meidän sängyn vieressä, on suositumpi, siitä voi koira roikuttaa päätään meidän sängyn puolella... Yöunet koirat nukkuvat koirasängyissä tai sohvalla erillään, päivätorkkuja Elli pääsee joskus Katan viereen Päikkäreitä joskus yhdessä Katan sängyssä tai sohvalla. nukkumaan. Pitääköhän seuraavaksi ruveta suunnittelemaan kerrossänkyä... Katan mielipide sängystään: Vihdoin ja viimein, kun isäntäväki tajusi laittaa sänkyyni päädyt, on se lähes täydellinen. Kyllä sängyssä pitää pehmustettu pääty olla, jotta siihen voi laskea päänsä. Patja on mukavan pehmeä ja petarina toimivaa täkkiä on hyvä pedata. Tyynytkin ovat ihan ok. ja kivasti saa huomiota, kun niitä tiputtelee lattialle. Sänkyni sijainti on ihanteellinen, ihan vahingossa voi valua vähän isäntäväen sängyn 15

16 puolelle ja päätä nostamalla näkee ulos, ja jos jaksaa tarpeeksi kauan katsoa, voi nähdä peuran, rusakon, kissan, oravan, harakan... Sängyssä nukun yksin, penskalle pitää välillä muistuttaa, ettei tule tallomaan karvojani, mut onneksi silläkin on nyt oma sänky. Parasta ovat aamut, jolloin ruoka tarjoillaan sänkyyn. Tosin riittävästi syödyn aamupalan jälkeen ruoka-astian poisvieminen on vähän niin ja näin. Aika usein pitää vaihtaa sänkyä, kun isäntäväki ei ymmärrä viedä ruokakuppia pois! Mutta joo, ihan hyvä sänky, kesällä kun älyäisivät laittaa jotakin tuuletusta tai viilennystä minulle tähän sänkyyn, niin olisi ihan täydellinen. Lisäksi penskan sängyn voisivat vielä siirtää seuraavaan huoneeseen... Ellin mielipide sängystään: Ihan selvästi mun sängyn patja ei ole niin pehmeä kuin Katan. Kovasti olen yrittänyt etsiä sitä superloonia, että vois vähän pehmentää tuntumaa, mutta hyvin ovat paketoineet piiloon. Toi puuhella tuossa vieressä lasketaan näin talven aamutunneilla eduksi, lämpimin paikka koko huoneessa. Tai, lämpimin olis Katan päällä, mutta se ei oikein ymmärrä läheisyyden merkitystä. Sen turkki olis niin pehmeä ja huippulämmin alusta mulle, mutta ei, vaikka miten varovasti yritän hiipiä hiljaa ja huomaamatta, niin ei vaan sovi. Vaikka kyllä mä taidan tykätä nukkuu eniten tuossa isäntäväen vieressä olevassa sängyssä, läheisyys lämmittää. Emännyyskin välillä nukkuu mun kans päikkäreitä. Nukutaan päät vierekkäin, mielelläni menisin tietysti viereen, mutta emännyksellä alkaa kädet vispaamaan ja ääni nousemaan, että eihän siinä sitten enää pysty nukkumaan. Mä olenkin laittanut tilaukseen itselleni greykaverin, emännyys pahus oli erimieltä, sanoi että yks verhoissa roikkuva silakka riittää. Hö, ei ymmärtänyt performanssitaidetta, sitähän se vaan oli. Mutta mahtava juttu tää mun oma sänky, jos tuo ykköspeti on varattu, niin pääsee sit kummiski isäntäväen kans samaan tilaan nukkumaan. Katan saan lähtemään toiseen huoneeseen sohvalle, kun päästän äänettömän tappajan (pierun), niin talon paras nukkumapaikka on sit mun! Virpi Laitamäki Borzoi Zatravin Gadja Kata Greyhound Top Vision Capes Ellie Elli 16

17 Katan hieno debyyttikausi Kata rataennätysjuoksussaan Hyvinkäällä. (Kuva: Antti Ruotsalo) TGK:laisen Laitamäen Virpin hienon sängyn saanut Kata-borzoi juoksi ensimmäisellä kisakaudellaan 2016 SVKL:n ratakisoissa kolme ratasertiä (eli kolme käyttövalioaikaa) ja myös maastokisoissa kolme sertifikaattia. Näyttelyistä Kata sai yhden sertin. Ollaan yhtä sertiä vaille muotovalioita, Virpi ilakoi. Virpin ja Katan ikimuistoisiin, suuriin hetkiin kuuluu Hämeenkyrössä tapahtunut. Kata juoksi silloin Suomen Mestariksi Maastojuoksussa, sertin arvoisella suorituksella. Toisen suuren hetken Kata ja Virpi saivat kokea viikkoa ennen ensimmäistä Hyvinkään radalla Kata juoksi silloin uuden rataennätyksen 480 metrin matkalla, aika Katan aika on samalla kauden 2016 paras 480 metrin aika borzoilla, Virpi kertailee. Kata on ensimmäinen vinttikoirani, en ole kilpailuttanut koskaan aiemmin vinttikoiraa, en radalla enkä maastossa. Onnistumisen takana? Katan ratakoulutukseen sain apua ystävältäni Armi Lahtoselta, joka kertoi borzoin kannalta olennaisia huomioonotettavia asioita ratakoulutuksessa. Virpi kiittää myös TGK:n ihmisiä ihan untuvikkona saamistaan neuvoista ja avusta. Hannu Niemelle kiitos vinkeistä ja avusta varsinaisissa rataharkoissa Metsämäessä. Kiitos myös Lintusen Jaanalle, joka auttoi meitä Metsämäen harjoituksissa. Katan kanssa kävin siis TGK:n harjoituksissa Metsämäessä opettelemassa ratajuoksua, kivasti otettiin porukkaan ja neuvottiin, vaikkei greyhoundia ollutkaan vielä silloin. Tietenkin ilo oli sitten suuri, kun Kata osoittautui hienoksi harrastuskoiraksi. Ihan näin upeaa menestystä en osannut odottaa, kun Kata on ensimmäinen vinttikoirani, eikä 17

18 aikaisempaa kokemusta kilpailuttamisesta ollut. Oli hienoa huomata, että oli osannut treenata koiran riittävän hyvään kuntoon, ja mitä ilmeisimmin lihashuolto, ruokinta ja muutkin tausta-asiat ovat osuneet ensikertalaiselta lähelle oikeaa, niin hienoja suorituksia sain Katalta nähdä. Kun uusi ihminen tulee lajiin kuin lajiin, menestyksellä on erittäin suuri arvo aloittelijalle. Mitä sinulle merkitsee Katan menestys niin radalla, maastoissa kuin näyttelyissä? Koska Kata on ensimmäinen vinttikoirani, on sillä aina erityinen paikka sydämessäni, ilman menestystä tai sen kanssa. Nyt kun menestystä tuli, niin kyllä viime kauden onnistumisista (ja epäonnistumisistakin) on tullut kokemusta niin paljon, ettei kaikkea ole heti ymmärtänytkään, Virpi miettii. K o k e m u s taas tuo varmuutta ja luottamusta omiin tekemisiin harrastuksen parissa. Huomattavasti helpompi on lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan tulevaa kautta, koska nyt on pohjalla kokemusta edes yhdestä kilpailukaudesta, josta tuli vielä menestystäkin! Viime kausi mentiinkin ihan musta tuntuu -pohjalta. Luottavaisin ja avoimin mielin sekä pää täynnä uusia ideoita ja ajatuksia suuntaamme siis Katan kanssa jo kohti uutta kilpailukautta. Jututti MirjaP Kata Zatravin Gadja SMM-16. Suomen Maastomestari vuosimallia (Kuva: Virpi Laitamäki) Huippu-urheilijat tietävät sekä ymmärtävät levon merkityksen. Me kaksijalkaiset nelijalkaisten urheilijoidemme treenarit olemme antaneet urheilijoidemme levätä ja palautua edellisestä kaudesta seuraavaan kauteen valmistautumista varten. Suunnilleen vuodenvaihteesta se taas alkoi, peruskunnon hankinta. Nyt maaliskuussa kuntoa toivottavasti on ainakin orastavasti kertynyt. Tosin huonot juoksukelit ovat jälleen verottaneet mahdollisuuksia. Kestävyysurheilijoille vuoden jaksotus on vielä tärkeämpää kuin sprinttereillemme. Mutta kokeillusti voi sanoa, että toimii tuloksia parantaen myös puikuloillamme. Kuntohuippuun, mahdollisimman hyvään suorituskykyyn, tähtääminen johonkin tärkeään kisaan tekee harrastamisesta mielenkiintoista. Joskus jopa oikeasti onnistuu soveltamaan... 18

19 Dubain lämmöstä Toisenlaista koiraurheilua maailmalta Seppälän Petri laittoi kysymyksiä Dubaihin ja sieltä saapui runsaasti mielenkiintoista tarinaa niin kulttuurista yleensä kuin kilpailutoiminnasta. Jäsentelin toimittajan ominaisuudessa silmiä avaavaa aineistoa. On se niin erilaista siellä... MirjaP Kuvat: Laura Rodriguez Olen Laura Rodriguez, muutin Dubain lämpöön perheeni kanssa loppuvuodesta Perheeseeni kuuluu aviomieheni Aleksi, kaksi teini-ikäistä poikaa, Oscar ja Oliver sekä neljä koiraa. Nyt kotona asustaa kaksi Suomesta tuotua salukia: Kuriirin Giada Gio Jade 9,5 v. ja Non Serviam Delias Alepa Lena 3,5 v. Lisäksi minulla on noin 2-vuotias salukityyppinen rescuenarttu Ramla ja 1-vuotias racinglinjainen Turkish Tazilar Maya. Minulla on ollut paljon tuuria puolivahingossa löytää juuri oikeat ihmiset ja päästä niin 19 sanottuihin koirapiireihin mukaan. Vuosia ennen tietoakaan muutosta tutustuin facebookin kautta yhteen Dubain hovin prinsseistä. Tuolloin en tiennyt, kuka tai mikä hän oli taustoiltaan. Kontaktin luominen oli niin yksinkertaista, että ihastuin hänen aavikkotunnelmaisiin salukikuviinsa, ratajuoksukuviinsa ja eniten upeisiin koiriin niissä kuvissa. Näin saluki-ihmisenä taianomainen tarina rodun alkuperästä, käyttötarkoituksesta ja alkuperämaiden koirista innostaa minua etsimään niistä kuvia ja videomateriaalia. Rashid kutsui minut jo vuosia sitten tutustumaan kenneleihinsä ja katsomaan ratakisoja. Matka minulla oli varattuna 2011 helmikuussa, mutta äitini jouduttua saattohoitoon peruin matkani. Yksin en olisi uskaltanut reissuun lähteä, mutta hyvä tekosyy lähteä oli myös rakas ystäväni Erika, joka oli jo muutaman vuoden täällä ehtinyt asua. Loppuvuodesta 2013 mieheni sai työkeikan Dubaihin. Minä sitten intopinkeänä halusin

20 heti tulla pikavisiitille, sillä mieheni työkeikka kesti noin vuoden. Hän kävi 30 vuorokauden välein Suomessa pikavisiitillä saadakseen turisti-visaan ulkomaan leimat ja lisää maassaoleskeluaikaa. Kenneliin tutustumassa Taisi olla helmikuu, kun tulin miestäni moikkaamaan ja sovin Rashidin kanssa tapaamisen. Hän ystävällisesti järjesti aikaa meitä varten ja esitteli Zabeelissa sijaitsevan kennelinsä. Se oli mahtavaa, ja yksi suuri unelma kävi toteen. Zabeelissa Rashidilla oli koiraa. Yksi musta vuoden ikäinen greyhoundpoika Turbo oli oikein hellyyttävä ja loput salukeja. Sittemmin hän on hankkinut lisää greyhoundeja. Päivä oli mielenkiintoinen ja Rashid syötti meille maukkaan illallisen. Silloin meillä oli jo ollut mieheni kanssa puhetta hänen innostaan muuttaa maahan. Niin paljon kuin hän onkin matkustellut, Dubai ja UAE oli tehnyt häneen vaikutuksen kivikautisella, ja sen vastapainona modernilla olemuksellaan. Asuimme aikanaan Oslossa kolmisen vuotta ja siitä asti vain odotimme oikeaa hetkeä ja paikkaa päästä pois Suomesta. Itse olen syntynyt Gran Canarialla, mutta asunut lähes koko ikäni Suomessa. Niin rakas kuin Suomi minulle on, en koskaan kokenut olevani kotona, joten ajatus muutosta Dubaihin kiehtoi valtavasti. Muutto Dubaihin Lopulta varmistui, että muutto Dubaihin todella tapahtuu. Asioiden järjestelemiseen meni useita kuukausia. Koirien tuonti maahan oli ainoa ehtoni muuttamiselle. Onneksi tänne sai aika helposti tuoda koiria. Muuttaessamme minulla oli kolme salukia Suomesta. Maahan sai tuoda vain kaksi koiraa per perhe, mutta onneksi DKC (Dubai Kennels and Cattery) järjesti asian niin, että yritys toimi maahantuojana, jolloin eläimiä sai olla useampi. Kolmas salukini Kuriirin Irmelina Kickapoo Nadia, jota en aiemmin maininnut, suureksi 20 järkytykseksemme menehtyi 2016 keväällä auton alle ketun perään lähtiessään. Koiramaailmaan siis eksyin Rashidin kautta. Heti muutettuamme hän lisäsi minut johonkin whatsapp-ryhmään ja kertoi pikaisesti, että nämä ihmiset auttavat salukiasioissa. Ryhmä osoittautui rescueryhmäksi. Päädyin ryhmän kanssa rescuehommiin ja lopulta päädyin tarjoamaan Ramlalle sijaiskodin. Tietenkin kävi niin, etten lopulta kaikista taisteluistani huolimatta pystynyt Ramlasta luopumaan ja adoptoin neitokaisen itselleni. Rescuen kautta tutustuin hyvään ystävääni, ruotsalaiseen Annaan. Hän on asunut Bahrainissa ja heti sen jälkeen Emiraateissa yhteensä noin 20 vuotta. Annalla on vahva hevostausta ja hän oli päätynyt muutamaksi vuodeksi royal talleihin endurance ratsastajaksi yhtenä harvoista naisista täällä. Endurance ratsastus on pitkän matkan laukkakilpailu arabianhevosilla. Koska paikalliset miehet ovat suunnilleen kaikki enemmän tai vähemmän kovia hevosmiehiä, Anna on saanut vuosien varrella paljon kontakteja. Moni hänen ratsastustutuistaan on myös salukiracing-miehiä. Esiliina tarpeen Annan kanssa näkemyksemme kohtasivat myös muulla tavoin, sillä vastoin yleistä rescue-asennetta, hän ei vastusta kasvatusta tai racing toimintaa. Minuun tutustumisen myötä hänkin innostui ja uskaltautui tutustumaan paikalliseen koiramaailmaan syvemmin. Vaikka täällä on naiselle turvallisempaa tallustella kuin Suomessa, farmeille puolituttujen miesten kanssa ei naisen ole välttämättä turvallista mennä. Hyviin tapoihin kuuluu kulkea naisystävän kanssa tai vielä parempi jos on miespuolinen läheinen henkilö matkassa. Me siis löimme hynttyymme yhteen ja minä vähemmän hemaisevana osapuolena olin samalla tiukkana esiliinana Annan algerialaistaustaisen aviomiehen iloksi. Täällä on hyvin vaikea päästä yhteyteen

21 Lähettäjät työssään, ja matkaan. paikallisten kanssa, etenkin naishenkilönä. Kulttuurille ominaista on, etteivät miehet ota kontaktia vieraisiin naisiin ja päinvastoin. Moni teistä ajattelee sen ehkä epäkunnioitukseksi, mutta asia on juuri päinvastoin, se on osoitus kunnioituksesta ja merkki siitä, että naista ei pidetä halpana. Suurin osa maassa pitkään asuneista ei tunne henkilökohtaisesti yhtään paikallista sen syvemmin kuin että hänellä on kenties paikallinen etäinen pomo, jota ei edes joka kuukausi näe toimistolla. Lisäksi rescue mustamaalaa aika tehokkaasti maailmanlaajuisesti paikallisia kasvattajia, joten paikalliset eivät mielellään halua ulkopuolisia mukaan toimintaan. Ensimmäiset kennelvisiitit tein Annan kanssa hänen tuttavansa Mohammedin opastamana. Hän esitteli yhden omista kenneleistään sekä viiden ystävänsä kennelit. Koska maa on UAE, suurin osa koirista on tietenkin salukeja, mutta joukossa on myös hybridejä ja jonkin verran greyhoundeja. Mohammed on henkeen ja vereen racingmiehiä. Hänellä on myös muutama greyhound unkarilaisista linjoista suoraan Unkarista. Mo- 21 Vuosia aikaisemmin mustamaalaaminen tapahtui mielestäni ihan syystä. Tuolloin paikallisilla ei vielä ollut sitä tietoutta asioista, mitä tänä päivänä on. Ymmärrys ja kunnioitus eläintä kohtaan on täällä lisääntynyt huomattavasti. Itse pääaiheeseen eli vinttikoiraharrastuksiin päädyimme Hamad Alghanemin kautta, ensin hänen järjestämäänsä salukinäyttelyyn. Hamad on koko salukimaailman tuntema henkilö, joka on mm. tehnyt muutamia salukidokumentteja National Geographyn kanssa. Hamadin kanssa olen edelleen yhteydessä... Ensimmäiset kennelvisiitit hammed tutustutti minut racingpuolelle. Ensin hän kutsui kisoihin ja huomattuaan että minulla ja Annalla kamera räpsyy kisoissa, yhteydenpito myös muiden kisauttajien toiveesta vahvistui lähes jokapäiväiseen kontaktiin ja lopulta ystävyyteen. Hän piti kovasti Nadiasta ja ilmoitti suostumuksestani Nadian Sheik Sultan bin Zayed heritage festivaalien yhteydessä olleeseen näyttelyyn. Ilokseni Nadia voitti hapsulliset

22 Lähdöllinen vauhdissa, ilman kuonokoppia. nartut ja suureksi yllätykseksi sai palkinnoksi dirhamia. Nadian menehtymisen jälkeen Mohammed kutsui minut farmilleen kuvaamaan koiriaan. Kesken kuvaamisen ja pentujen pussailun hän käski valita greyn pennun. Luulin sitä ensin vitsiksi, mutta tosissaan hän oli. Emmin kovasti otanko pentua, mutta päädyin valitsemaan mieleiseni kuudesta pennusta. Pennun nimeksi annoin Maya, tuttavallisemmin Maikki tai Maija puupää. Racingin tulo toimivan viehesysteemin, jolloin koirat saatiin juoksemaan hallitummin kapeammalla alueella niiden hortoilematta niitä seuraavien autojen alle. Lisäksi tällä tavoin oli helpompi nähdä voittajat ja matkakin oli senpituinen kuin kisauttajat toivoivat sen olevan. Aluksi viehettä vedettiin elävällä gasellilla, myöhemmin onneksi ymmärrettiin, että koirat ajavat myös teurastettua eläintä. Lajin suosio levisi nopeasti myös naapurimaihin. Ainoastaan UAE:ssa on toistaiseksi kiinnitetty huomiota vieheen hyvinvointiin ja ihan hiljattain kiellettiin kokonaan nämä liveajot sekä telineessä, että avoimessa maastossa. Onneksi paikalliset ovat jo pitkään suosineet nykyistä muotoa ja täytetty viehe on koko ajan suositumpi. Kiinnostus länsimaiseen rataja maastomuotoon on ollut havaittavissa ja moni on kysellyt minultakin infoa, miten saada viehelaitteita, ja miten koko homma käytännössä toimii. Niin paljon kuin isoja rahapalkintoja himoitaan, moni on ilmaissut toivovansa, että rahapalkinnot jätettäisiin pois. Pikkuhiljaa siis täälläkin edetään länsimaiseen näkemykseen. Miksi edelleen suositaan täytettyä tai teurasta? Matkat kisoissa halutaan pitää pitkinä, ja jopa se hulluin koira antaa muovin perässä Omana aikanaan Abu Dhabin hallitsija ja UAE: n presidentti Sheik Zayed toi brittidiplomaattien innoittamana racingmuodon maahan. Samoin myös greyhoundit ja kasvatti ensimmäiset hybridlinjat joskus luvun paikkeilla. Hän oli innokas metsästäjä, ja ennen kaikkea salukit ja vinttikoirat olivat lähellä hänen sydäntään. Aluksi lajia toteutettiin pidemmän aikaa tasaisella alustalla aavikolla. Rata oli gasellin pakoreitin muotoinen, eli aika suoraa pienillä kaarteilla. Vieheenä siis toimi elävä gaselli, joka päästettiin irti ja säikytettiin muutamalla hitaalla koiralla pakenemaan. Sitten päästettiin itse kilpakoirat irti. Voittaja oli se koira, joka sai gasellin ensimmäisenä kiinni. Sitten joku kehitti tapaturmien välttämiseksi nykyisen, aika alkukantaisen, TGK-lainen mutta miellyttäviä 2017 tuntemuksia. periksi, kun maitohapot alkavat aiheuttaa epä- 22

23 Gaselli vieheenä Viehettä valmistellaan. nen, töötin ja omistajan sekä kenneltyöntekijöiden äänet. Siinä vaiheessa, kun koirat alkavat Viehe eli gaselli ripustetaan vetoautossa olevan väsyä, ne alkavat välillä vilkuilla kannustajiaan telineen päähän, joka törröttää aidan yli ja tsemppaavat silminnähden suorituksen lop- radan puolella. Itse lähtö voi sisältää kisoista puun. ja aikataulusta riippuen koiraa. Lähtöjä Maalissa koirat kerätään nopeasti ja paahdetaan on finaalilähtöjen kahdesta lähdöstä alkuerien vielä kovempaa takaisin lähtöpaikalle. noin 10 lähtöön. Juuri juosseet koirat annetaan avustajille, jotka Rata ei ole kovinkaan paljon leveämpi kuin hoitavat koirien viilentämisen ja jälkiverryt- Suomen ovaaliradat, joten koirilta vaaditaan telyn, ja tilalle vaihdetaan lämmitetyt seuraavan hyviä hermoja ja viettiä. Kuonokoppia ei käytetä lähdön koirat. Kisan yhteydessä maalissa kisoissa eikä treeneissä, mutta ne ovat voittajien mikrosirut tarkistetaan nopeasti ja sallittuja. kirjataan. Itse rata on aika suora pienenpienellä kaarteella. Kisoissa on yleensä kaksi vetoautoa käydeilla Matka salukeilla on 2-3 km ja greyhountössä, jolloin kisojen kulkua voidaan nopeut- 1-1,5 km. Lähettäjinä toimivat joko kenneleiden taa. Kaiken kaikkiaan koko touhu on hurjaa työntekijät, tai usein koirien omistajat rallia ja äärettömän hektistä, ja samalla tavalla haluavat lähettää itse suosikkikoiransa. sujuvat myös treenit radalla. Kun koirat on päästetty irti, omistajat rynnivät Pitää olla nopea. Jos jotkut koirat eivät helmat hulmuten ja sandaalit lennellen syystä tai toisesta juokse koko matkaa, ne poi- autoihin, jotka odottavat valmiina vieheauton mitaan matkan varrelta autoihin. Tai ne juoksevat perässä. He kiihdyttävät koiriensa rinnalle ja takaisin lähtöpaikalle, missä ne otetaan kannustavat. Aluksi ajattelin, mitä kauheata kiinni ja avustajat käyvät ottamassa talteen. mölinää, tööttäilyä ja suorituksen häiriköintiä Usein ennen lähtöä koiria huijataan näyttämällä tämä toiminta onkaan, mutta sekin näkemys elävä gaselli jokaisen kilpailijan vietin on kokemuksen myötä muuttunut. vahvistamiseksi, mutta tämäkin tapa on pikkuhiljaa 2017jäämässä pois. Jokainen koira tunnistaa treeniautonsa TGK-lainen ää- 23

24 Tottuneet kuumuuteen Koirat ovat täällä syntymästään asti siedättyneet kuumuuteen. Ne kestävät lämpötiloja paljon paremmin kuin koirat, joka tuodaan yhtäkkiä tänne treenaamaan esim. Suomesta. Nesteytys juomaveden ja sen sisältämien elektrolyyttien lisäksi hoidetaan greyhoundeilla myös injektiomuodossa eli tiputuksella. Mitä tulee glugoosiin ja muihin lisäravinteisiin, en tiedä yksityiskohdista muuta kuin että niitä annetaan osana ruokintaa. Täällä suositaan ravinnossa aika paljon hiilihydraatteja, mikä on salukille olennaista, mutta myös greyhoundille tarpeellista, koska kilpailumatkat ovat pidemmät kuin länsimaissa. Täällä on todettu, että kestävyysjuoksussa eivät pelkät korkeat proteiinimäärät ja valkuaiset ole se paras vaihtoehto ihanteelliseen suoritukseen. Täällä greyt eivät ole ihan niin nopeita kuin esimerkiksi Euroopassa, mutta ne jaksavat juosta pidempään melko korkeissa lämpötiloissa saamatta ylikuumenemisoireita. Itse olen nähnyt pääosin Eurooppalaisia koiria, mutta aiemmin Etelä-Afrikan jättimäiset, hitaat greyhoundit, boerit olivat hyvin suosittuja kuumansietokykynsä vuoksi. Kisauttajien omien kasvatusten myötä myös Eurooppalaiset greyt ovat saaneet kuumansietokykyä, ja nopeutensa vuoksi ovat nykyään suositumpia kuin boerit. Suomessa toisin Itse ratatreenit hoituvat täällä hyvin samalla tapaa kuin ratakisat. Meno on hektistä ja se vähäinen aika, mitä aamulla tai illalla viileään aikaan aurinko valaisee hyödynnetään tarkkaan. Olen ollut useissa ratatreeneissä mukana, ja edelleen olen aina vähän eksyksissä. Paikalliset unohtavat puhua englantia siinä kiireessä ja minä en osaa arabiaa, mutta aina johonkin yhteisymmärrykseen ollaan kuitenkin päästy. Täällä tehdään oikeastaan monikin asia juuri päinvastoin kuin Suomessa on totuttu. Kokemattomat koirat pistetään heti alusta asti yhdessä juoksemaan suoraan ilman mitään hupsutteluhetkiä vieheen kanssa. Se vähäinen vieheeseen tutustuminen on ensin mahdollisuus haistella elävää gasellia. Sen jälkeen siihen tutustutaan, kun se on teurastettu, jotta tuore verenhaju motivoi hämmentyneitä ensikertalaisia ja jää mielensyövereihin. Osa on ehkä jo pentuna tappanut jerboja aavikolla. Ensikertalaisten kanssa pistetään alussa aina joku kokeneempi näyttämään mallia. Pikkuhiljaa kokemattomatkin tarttuvat esimerkkinsä innoittamina teurasgaselliin kiinni. Matka on alussa vain 500 metriä ja sitä pidennetään pikkuhiljaa iän, motivaation ja kunnon karttuessa. Yleensä pennuilla treenataan vain kerran pari ja jätetään sitten kenneliin kasvamaan. Näin toimin minäkin omani kanssa. Ensi syksynä alkaa kunnonkohotus ja Maya pääsee joka viikko radalle. 24

25 Hiekka pölisee, autolla treenataan. 25 Omista koiristani rataa ovat kokeilleet kaikki muut paitsi vanhin koirani Jade. Lenan mielestä viehegaselli on spooky zombie, mutta iloisesti tykittää noin kilometrin matkan, kunnes kyllästyy. Lena on osoittanut kestävyytensä ja nopeutensa kauhukseni moneen kertaan elävän riistan kanssa. Mayalla on viettiä, mutta toistaiseksi se keskittyi syksyllä sosiaaliseen toimintaan. Juoksee nopeammin kuin sisarensa, jos Ramla on esimerkin näyttäjänä. Mutta pääpointti on ollut kaverin seurana juokseminen, onneksi häiriköimättä. Nyttemmin olen ollut toiveikas Mayan saaman ahaa-elämyksen ja iän tuoman itsenäistymisen myötä. Nimittäin meillä on ollut tuuria bongata muutaman kerran jänis pilkkopimeässä, ja näyttäisi, että tyttö on kovin periksiantamaton. Pikkuruinen rescuenarttuni Ramla (57 cm, 16 kg) voisi pärjätä keskitasoisesti pienuudestaan huolimatta kisoissa, ja olisi kisakunnossakin. Mutta en saa sitä radalla kiinni, koska sen saama kova alku pentuaikana jätti siihen villikoiran vaistot. Se tulee mielellään takakonttiin ihan itse, mutta kisoja ajatellen se luultavimmin jäisi muiden kisauttajien autojen alle yrittäessään autoon. Ramla juoksee kovaa. Sen matkanopeus on ollut keskimäärin 55 km/h ja matkana olen toistaiseksi juoksuttanut sitä 2-2,5 km. Sillä on ihan oma ihailijajoukkonsa kisauttajien joukossa. Kukaan ei tiedä, mikä on hän, mutta salukiksi se on luokiteltavissa. Ramla on aktiivisin ja energisin koira, jonka olen ikinä tuntenut. Omaa kisakautta en ole päässyt täällä vielä kokemaan enkä uraakaan luomaan, mutta toivottavasti ensi kaudella sekin on mahdollista! Teille lukijoille haluan korostaa, että oppimiseni täällä ja ylipäänsä koiramaailmassa on vasta vauvan potkuhousuissa. Koirien kanssa olen ollut vauvasta asti ja salukien kanssa 13 vuotta. Greyhound ja saluki ovat rotuina ja treenattavina vaatimuksiltaan hyvin erityyppisiä kaikin tavoin, vaikka molemmat ovat näöllä metsästäviä vinttikoiria. En siis uskalla mitään vinkkejä antaa. Mutta haluan korostaa, että koirilta voi vaatia niin paljon enemmän ilman että ne siitä kärsivät, tai menettävät motivaatiotaan. Päinvastoin, ilman tekemistä koirat saattavat näin ihmisnäkökulmasta muuttua raivostuttavan energisiksi ja lepopäivät rasittaviksi. Pyörällä, ja vielä mieluummin autolla koiran treenaaminen on erittäin tehokasta. Huonona puolena voin vakuuttaa, että oma ahteri leviää. Autolla omiani nykyään treenaavana olen huomannut, ettei koirani mene niin helposti maitohapoille. Itse asiassa, niin ei ole käynyt enää yli vuoteen eikä lihaksistossakaan ole ollut jäykkyyttä tai kipuja edes pidemmän sprintin jäljiltä. Suosittelen kokeilemaan, jos se on mahdollista. Toivotan kaikille paljon iloisia hetkiä harrastuksen parissa!

26 juniorisivut TGK-laisessa alkavat ilmestyä Juniorisivut. Jäsenperheiden juniorit siis saavat palstatilaa. Sarjan avauksessa Helmi Rahikainen kertoo sekä piirroksella että sanoin nuoresta greyhoundistaan. Enni Niemen silmin katsellaan Irlantia. MirjaP Henri on kaikin puolin ihana... Ystävykset Henri ja Helmi. Mun koira Smaug eli Henri tuli meille tämän vuoden loppiaisena. Mä ja iskä haettiin se Nurmijärveltä kasvattajansa Päivi Vähäkosken luota. Henri oli kasvatuskodissa aika hiljainen ja ujo. Kotona se kuitenkin sopeutu nopeesti. Henrillä on kaksi veljeä: kilpuri Pauli (Pavo) ja Irlannista tuotu lurcher Cain. Pauli kovistelee Henriä minkä ehtii, mut joskus Henri laittaa vastaan. Cain kovistelee Henriä sillon kun Pauli on paikalla, mut muuten se on Henkan kaveri ja antaa sen usein nukkuakin itsensä vieressä samalla patjalla. Henri nukkuu yöt mun vieressä ja on useimmiten ihana yökaveri. Joskus se tosin herättää mut öisin järsimällä mun kättä. Henri on ottanut mallia isoveljestään Paulista ja osaa pyytää jo sisälle kolistelemalla ovenkahvaa ulkona. Se on jo yrittänyt kaataa sohvan selkänojan, niinku broidit tekee, mut on vähän liian pienikokoinen siihen. Henri on kova syömään. Se vetää jo ison annoksen nappuloita ja lihaa. Sillä on välillä ihan liikaa energiaa ja se purkaa sitä leikkimiseen ja yrityksiin tuhota paikkoja ja tavaroita, joissa joskus onnistuukin. Henri nukkuu myös tosi paljon ja se on ottanut flyygelin alla olevan Cainin patjan ittelleen. Henri on kaikin puolin ihana ja täydellinen koira, ja mä rakastan sitä ihan silmittömästi! Helmi 26 Äidin ottamat kuvat kertovat Helmin ja Henrin kaverisuhteesta. (Kuvat: Maaria Rahikainen)

27 Maariaa ilostuttaa tyttärensä vastuuntunto koiraansa kohtaan. Hän haluaa vinkata aiheesta muillekin. Helmillä ja Henrillä on tosi hyvä suhde ja esiteini nousee kiltisti joka aamu pissattamaan poikaa. Olen ollut tosi ylpeä Helmin toiminnasta, mieletön paikka kasvaa lapselle ja oppia ottamaan vastuuta! Henri-poika on Maarian mukaan varsin villi pieni, ja merkkejä saattaa jäädä... Henri on kyllä ihan mahdoton. Just yks päivä huomasin, että on ehtinyt jossain välissä nakertaa mun ihanan Tapiovaaran Mademoiselle-keinutuolini jalankin. Mutta ihana poika silti. Enni Irlannissa Enni Niemi kävi ensimmäistä kertaa greyhoundien jalostuksen mekassa, Irlannissa. Kuva on ote Ennin matkapäiväkirjasta. 27

28 Kaverukset Enni ja Iida ihmisten keskellä katsomossa. Ostoksilla. Ennillä 70 kennelkoppaa. Äidin kanssa tuulisella kallioilla. 28 Ennin matkapäiväkirjasta: lähdimme kotoa aikaisin aamulla. Lento lähti Helsingistä klo 10:55. Olimme perillä Dublinissa klo 15:20. Haimme vuokraauton ja lähdimme ajamaan kohti Kilkennyä Tiistaiaamuna lähdimme kohti Thurlesia. Siellä kävimme tutustumassa greyhoundkenneliin. Oli kiva nähdä ihania koiria. Sieltä lähdimme ajamaan kohti Dublinia. Illalla kävimme syömässä ja tutustumassa majapaikkamme ympäristöön, joka sijaitsi Temple Barin alueella Lähdimme aamulla aikaisin päiväretkelle Irlannin länsirannikolla sijaitsevalle Cliffs of Moherille. Matkalla näimme kauniita ja karuja maisemia sekä paljon lampaita ja lehmiä Torstaina kiertelimme enimmäkseen kaupoissa. Samalla katselimme kaupunkia. Kaupunki näytti erilaiselta kuin kaupungit Suomessa Kotiin lähdimme aamulla aikaisin. Lentomme lähti 11:20. ja matkustimme noin neljä tuntia. Olimme kotona puoli yhdeksän. Ireland is the beautiful country, I want to go Back there!

29 Coursing Derby -katsomossa porukkaa, se ilahdutti äitiä, isää ja Enniä. Irlanti kiehtoo Courcing Derbyn aikaan vuodesta toiseen. Perinteisellä Top Vision -kennelin Anu ja Hannu Niemen järjestämällä matkalla nähtiin tänä vuonna finaali. Vuosi sitten pakkanen perui kisan. Niemen Enni pääsi ensi kertaa kokemaan hienon reissun ja Irlannin. Jo se oli Ennille liikuttava paikka, kun hän sai tietää pääsevänsä mukaan. Kiitin Enniä avusta emäkoirien ja pentujen hoidossa. Kerroin, että haluamme äidin kanssa nyt palkita sinun arvokkaan työsi, Hannu kertoo. Mitä koki nuori TGK-lainen reissussa? Enni piti matkasta päiväkirjaa, jota sain lainata juttuun. Nikkilän Iida totesi heti alkuun, että joo hyvinhän tuo pikkuneiti on reissussa mukana. Kyselin jo aamulla ennen lennolle lähtöä, jännittääkö Enniä. Enni vastasi coolisti: Ei. Lennon aikana Enni tekaisi itselleen ilman peiliä kaksi täysin virheetöntä ranskalaista lettiä, kuin suoraan lettikirjasta. Sovittiin siinä Ennin kanssa, että kun mulla iskee oikein kova ikävä Aapoa, saan halailla häntä, Iida kertoo. Ennin mielestä mieluisinta oli käydä Cour- 29 Matkalaisten kulkupeli vihreällä saarella. sing Derbyssä. Koirien lisäksi siellä oli erityisen hienoa se ihmismäärä. Ihmisiä oli kisoissa paljon, paljon enemmän kuin Turun kisoissa. Myyntituotteita oli myös kiva katsella, Enni tuumaa.

30 30 Kaunista, karua maisemaa. Lehmiä siellä jylhässä maisemassa. Enniin vaikutuksen tehnyttä jyrkkäkallioista rannikkoa. Sumuinen Clonmel vastaanotti matkalaiset...

31 Esimerkki isosta, värikkäästä rakennuksesta, jollaisia ei löydy Suomesta. Retki Cliff of Moherille oli koko kymmenhenkisen ryhmän mielestä hieno. Upeat maisemat ja kova tuuli, nähtävyydet. Iida suomensi oppaan kertomia tarinoita, jotka erityisesti jäivät Ennin mieleen. Kaikki nähtävyydet olivat hienoja, kun ne ensimmäisen kerran näin, Enni kertailee. Enni kiinnitti huomiota myös kaupunkien vaikutelmaan. Kaikissa kaupungeissa oli isompia ja hienompia taloja kuin Suomessa. Ja kuten pienen naisen alun kuuluukin, Enni tykkäsi Dublinissa eniten shoppailusta, Anu-äiti paljastaa. Kuvat: Iida Nikkilä, Hannu Niemi, Tiina Ylänen Kertomuksen kokosi: MirjaP Ovaalirata ja niin vihreä courcingrata. 31

32 Jouni kuin aito irkku. Kuuluu joukkoon. Osa ryhmäläisistä tunnelmallisesti radan ravintolassa rupattelemassa... 32

33 Koirauimahallia kokeilemassa Hallituslähtöinen ryhmä kerhon jäseniä kävi omalla kustannuksellaan 16. maaliskuuta tutustumassa Turun Koirauimahallin toimintaan. Piispanristissä sijaitsevassa uimahallissa polskivat ainakin Karma, Tauno, Eicca, Morso. Kuonot tykkäsivät. Koirauimahalli siis on nimensä mukaisesti uimahalli, joka on tarkoitettu koirille itsenäiseen uimiseen omistajiensa valvonnassa. Uimahallissa saa hyppiä lelujen perässä veteen tai uida omatoimisesti pitkin allasta. Koiran omistaja itse toimii yleensä uimahallissa koiransa ohjaajana. TGK:n ryhmällä oli uittaja varattuna. Vartin aika maksaa 25. Treenimielessä riittää 15 minuuttia, varsinkin näille vinttareille, Lintusen Jaana toteaa. Nykytalvet ovat haastavia, kun koko ajan on paikat jäässä, eikä karvaformuloita voi loukkaantumisriskin takia laskea vapaiksi. Kun kelit eivät ole sallineet juosta ulkona, oli aihetta kokeilla muuta liikkumismahdollisuutta. Kerhon puolesta oltiin tutustumassa toimintaan. Kerho ei muuten ollut mukana, paitsi että hallituksen kokouksessa sovittiin, että Haurusen Mikko valmistelee 0hjaajan kanssa Morsoa uimaan. (Kuva: Mikko Aalto) mennään ja samalla mietitään mahdollisuutta kerhon omaan vuoroon koirauimahallissa, kertoo Aallon Mikko. Mahdollisesti saamme kerhon puitteissa halvemman hinnan, mutta varmaa se ei vielä ole. Jatkosuunnitelmat ovat nyt helpompia, kun nyt tietää miten asiat pyörivät tuolla esimerkiksi kerhoiltamahdollisuuden kannalta. Asiaa käsitellään seuraavassa kokouksessa, Mikko valottaa edelleen. (MP) GRL:n uusi hallitus Greyhound Racing Liiton sääntömääräisessä syyskokouksessa valittiin mm. uusia hallituksen jäseniä kaudelle Erovuorossa olivat: (varajäsen) Hannu Niemi, (jäsen) Camilla Kaasinen (eronnut aikaisemmin) ja (jäsen) Päivi Manninen. Erovuoroisten tilalle valittiin varsinaisiksi jäseniksi: Johanna Jäntti ja Heikki Rahikainen ja varajäseneksi Päivi Manninen. Hallitus on: Joni Tuhkanen (liiton puheenjohtaja),timo Mäenpää (varapj.) Varsinaiset jäsenet: Jari Niiles, Petri Seppälä TGK, Juha Mikkonen, Heikki Rahikainen TGK Johanna Jäntti. Varajäsenet: Mira Välimäki, Päivi Manninen. 33

34 TGK:n vuoden koiria Kerhon Vuoden Koiria on saamieni tietojen mukaan palkittu vuodesta Silloin ilmeisesti vain kirkkain tähti. Olen saanut nimiä Lehtosen Tarulta, TGK:n nettisivuilta sekä aiemmista, käsiini saamistani TGK-laisista. Vasta viimeisimpien vuosien tiedot ovat minulle selviä, kun olen itse laittanut staroja TGK-laisten sivuille. Tässä kerhon tähdet vuosilta Loput kesäkuun lehdessä. Muistelkaamme & arvostakaamme TGK:n tähtiä! MirjaP 1999 greyhound Vuoden Koira Ace Boon Coon om. Taru Lehtonen, kasv. Jaavakallion 2000 Tiedot hukassa 2001 Tiedot hukassa 2002 greyhound Vuoden Koira & Tulokas Speed Machine om: Hannu & Anu Niemi, kasv. Top Vision Vuoden Narttu (VSP) Piece Of Luck om. Anu Niemi, kasv. Top Vision Vuoden Sprintteri Lonely Man om. Juha Hakala, kasv. Jagster Scoop Vuoden Veteraani Quiz Master om. Raimo Salonen, kasv. Ruotsi 2002 whippet Vuoden Koira & Sprintteri Sokrates om. Hanna Virkilä, kasv. Sökövintin Vuoden Narttu Martha om. Vesa Räsänen, kasv. Hitline Vuoden Veteraani el Carneval Boy om. Taru & Tarja Lehtonen, kasv. Fast Dog Vuoden Tulokas Mad Max om. Leila Helajärvi & Miikka Kantola, kasv. Hitlines 2003 greyhound Vuoden Koira Speed Machine om. Hannu & Anu Niemi, kasv. Top Vision Vuoden Narttu, VSP Raven Heart om. Hannu & Anu Niemi, kasv. Top Vision Sprintteri Daddy s Flash om. Anne & Markus Laios, kasv. Irlanti Veteraani Sun King om. Sari Saarinen, kasv. Fireline Tulokas Dreammaker om. Teija Pajula, kasv. Fast Friends 2003 whippet Vuoden Whippet & Sprintteri & Tulokas Elvis om. Hanni Masalin, kasv. Sökövintin VSP Martha om. Vesa Räsänen, kasv. Hitlines 2004 greyhound Vuoden Koira New Ruler om. Jarmo Kalliomäki, kasv. Fast Friends VSP Raven Heart om. Hannu & Anu Niemi, kasv. Top Vision Sprintteri Dreammaker om. Teija Pajula, kasv. Fast Friends Stayer Funky Fire om. Arctic Circle Team, kasv. Eleanora Riley, Irl. Veteraani Daddy s Flash om. A & M Laios, kasv. Irlanti Tulokas High Up om. Jarmo Kalliomäki, kasv. Fast Friends 34

35 2004 whippet Vuoden Koira & Sprintteri Elvis om. Hanni Masalin, kasv. Sökövintin Tulokas Skywalker om. Emilia, Heidi &Vesa Räsänen, kasv. Daddy s Pride 2005 greyhound Vuoden Koira New Ruler om. Jarmo Kalliomäki, kasv. Fast Friends VSP High Up om. Jarmo Kalliomäki, kasv. Fast Friends Tulokas & Stayer Royal Vetman om. Kuninkaantien Eläinklinikka, kasv. Parsonage s, treen. Sari Saarinen Sprintteri Starmie om. Waltteri Haurunen, kasv. Dainhillz Veteraani Raven Heart om. Anu & Hannu Niemi, kasv. Top Vision 2005 whippet Vuoden Koira & Sprintteri Elvis om. Hanni Masalin, kasv. Sökövintin 2006 greyhound Vuoden Koira Royal Vetman om. Kuninkaantien Eläinklinikka, kasv. Parsonage s, treen. Sari Saarinen VSP My Only One om. Nelli Hokkanen, kasv. Fireline Sprintteri & Veteraani Starmie om. Waltteri Haurunen, kasv. Dainhillz Stayer Funky Fire om. Arctic Circle Team, kasv. Eleanora Riley, Irl. treen. Jouni Toivoniemi Tulokas Click Up om. Hannu Niemi & Matti Mäkilä, kasv. Top Vision whippet Vuoden Koira & Sprintteri Elvis om. Hanni Masalin, kasv. Sökövintin 2007 greyhound Vuoden Koira Batseebone om. Helena & Jimi Toivoniemi, kasv. Anu Raappana VSP Money Talks om. Anu & Nina Niemi, kasv. Jagster Scoop Sprintteri Mister X om. Jouni Toivoniemi, kasv. Fireline Stayer Royal Vetman om. Kuninkaant. Eläinklin. kasv. Parsonage s treen. Sari Saarinen Veteraani Starmie om. Waltteri Haurunen, kasv. Dainhillz Tulokas Plan Jack om. Saara Rämö, kasv. Toni Rämö, Irlanti 2008 greyhound Vuoden Koira Batseebone om. H & J Toivoniemi, kasv. Anu Raappana VSP Ride On om. Sari Saarinen, kasv. Aspenlake Sprintteri Piccolo om. Marjo Sartovuo, kasv. Dainhillz Veteraani Starmie om. Waltteri Haurunen, kasv. Dainhillz Tulokas Hedgehunter om. Denis Sobennikov, kasv. D. Sobennikov, treen. J. Toivoniemi Vuosien 2007, 2008, 2009 whippettiedot puuttuvat... Vuosien TGK:n tähdet kesäkuun lehdessä.

36 Juokseminen on parasta! (Kuva: Virpi Laitamäki) VINKKI HARJOITUKSIIN: Ota TGK:n rataharjoituksiin mukaasi iloinen mieli! Muista myös, ettei rata koskaan tule juoksukuntoon itsestään, vältä siis pelkkää koirasi vuoron odottelua. Älä myöskään jää haukututtamaan koiraasi radan viereen, se häiritsee toisia! Riennä heti saavuttuasi auttamaan, rataa kunnostamaan. Esim. kivien keruuta riittää aina, ja jokainen osaa. Ilolla ja yhteistyöllä homma hoituu sukkelaan. Se on kaikkien etu. Hyvähenkisiä harjoitusiltoja! Onnistuneita suorituksia! 36