VAROAJAT: Maito 0 vrk Teurastus 4 vrk MYÖS TUOTANTOELÄIMILLÄ ON OIKEUS TEHOKKAASEEN KIVUNHOITOON. COMFORION VET 100 mg/ml injektioneste

Transkriptio

1

2 VAROAJAT: Maito 0 vrk Teurastus 4 vrk MYÖS TUOTANTOELÄIMILLÄ ON OIKEUS TEHOKKAASEEN KIVUNHOITOON. COMFORION VET 100 mg/ml injektioneste Vaikuttava aine Ketoprofeeni 100 mg/ml Kohde-eläinlajit Hevonen, nauta, sika Käyttöaiheet Hevonen: Lihasten, luuston ja nivelten tulehdusja kiputilojen hoito. Turvotuksen ja kivun vähentäminen toimenpiteiden jälkeen. Ähkyyn liittyvien sisäelinkipujen lievitys. Nauta: Liikuntaelinten, hengitysteiden ja utareen tulehdus- ja kiputilojen hoito. Sika: Hengitystietulehduksiin liittyvien tulehdusja kiputilojen hoito. MMA-syndrooman (mastiitti, metriitti, agalaktia) tukihoito. Vasta-aiheet Yliherkkyys ketoprofeenille tai valmisteen apuaineille. Vakava maksan tai munuaisten toiminnanvajaus, mahan tai suoliston alueen verenvuoto. Haittavaikutukset Toistuvat lihaksensisäiset injektiot voivat aiheuttaa lievää ohimenevää ärsytystä. Koska ketoprofeenin vaikutus perustuu prostaglandiinisynteesin estoon, voi mahalaukun ja suoliston ärsytystä tai haavautumia esiintyä. Tiineys ja laktaatio Ketoprofeenia on tutkittu kantavilla laboratorioeläimillä ja naudoilla ilman haittavaikutuksia. Valmisteen turvallisuutta tiineillä tammoilla tai emakoilla ei ole selvitetty. Annostus ja antotapa Hevonen: laskimonsisäisesti (iv) 2,2 mg ketoprofeenia elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Esimerkiksi 11 ml/500 kg/vrk laskimonsisäisesti korkeintaan 3 päivän ajan. Ähkyssä uusintaannoksen saa antaa vasta perusteellisen tutkimuksen jälkeen. Nauta: laskimonsisäisesti (iv) tai lihakseen (im) 3 mg ketoprofeenia elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Esimerkiksi 3 ml/100 kg/vrk laskimonsisäisesti tai syvälle lihakseen korkeintaan 3 päivän ajan. Sika: lihakseen (im) 3 mg ketoprofeenia elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Esimerkiksi 3 ml/100 kg/vrk syvälle lihakseen korkeintaan 3 päivän ajan. Varoaika Teurastus: 4 päivää. Maito: 0 päivää. Pakkauskoko 100 ml Lisätietoja Suomen Eläinlääkkeet -kirja MYYNTILUVAN HALTIJA Orion-yhtymä Oyj ELÄINLÄÄKKEET PL 425, Turku puh , faksi

3 Lullukkaväkeä Eläinlääkäriliiton maaliskuisessa kirjeessä kunnaneläinlääkäreille suositeltiin kieltäytymistä määrättävistä CAP-täydentävien ehtojen tarkastuksista. Praktikot ovat noudattaneet ohjetta. Nyt ihmetellään, miten lullukkaväki, joka on aina tottunut mukisematta tekemään kaiken käskytetyn, onkin lähtenyt radikaaleille linjoille. Syy on yksinkertainen: raja on tullut vastaan, kenttä ei enää niele mitä tahansa. Siitä asti, kun täydentäviä ehtoja alettiin suunnitella maatalouspolitiikkaan, ovat liiton edustajat joka käänteessä tehneet selväksi, että praktisoivat kunnaneläinlääkärit eivät ryhdy päätöksentekoon asiakkaidensa maataloustuista. Kysymys ei ole vain vähemmän mukavien töiden tekemättä jättämisestä. Kysymys on juridisesti ja moraalisesti kestävistä linjoista. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, minkä valtiosihteeri Pesonen toi esille vieraillessaan Eläinlääkintähuoltotyöryhmässä viime vuonna: suomalaisen elintarviketurvallisuuden perusta luodaan viljelijän ja hoitavan eläinlääkärin luottamuksellisessa suhteessa. Luottamuksen horjuttaminen olisi kohtalokasta koko yhteiskunnalle. Eläinlääkäriliiton ensimmäinen ehdotus oli, että kunnes on riittävästi seudullisia jäävittömiä virkaeläinlääkäreitä, palkataan pari kolme kollegaa hoitamaan projektiluonteisesti maanlaajuisesti näiden kolmensadan vuosittain arvottavan tilan tarkastukset. Tämä olisi ollut hyvä ratkaisu myös valvonnan tasapuolisuuden ja yhtenäisen valvontalinjan kannalta. Liiton ehdotusta ei hyväksytty, vaan pallo heitettiin läänineläinlääkäreille. He voisivat kuitenkin käyttää apunaan kunnista mahdollisesti löytyviä jäävittömiä kollegoja. Näillä kollegoilla ei suinkaan tarkoitettu naapurikunnan praktikkoa, joka samassa seutuyksikössä tai päivystyspiirissä työskennellessään on yhtä lailla asiakassuhteessa, vaan esimerkiksi kokopäiväistä hygieenikkoa, jos jossain ihme toteutuisi, että hänen resurssejaan olisi joutilaana. Liiton kanta on tehty selväksi valvontajärjestelmän rakentajille. Silti tarkastusmääräykset ovat ilmestyneet praktikoiden pöydille. Lullukkaväen mielipide on jälleen ollut pelkkää ilmaa? Siitä on kuitenkin muistettu muistuttaa, että valvontavelvoitteen täyttymättä jääminen tulisi Suomelle todella kalliiksi. Koko EU-jäsenyyden ajan on uusien virkatehtävien vyöry kunnaneläinlääkäreille ollut valtaisa. Missään vaiheessa ei valtion taholta ole kyselty, pitäisikö voimavaroja lisätä. Kentällä työt on kuitenkin tehty, kun ei kerran ole työaikaa, niin päiviähän voi venyttää tarpeen mukaan. Tässäkin tapauksessa oltiin valmiita venymään niin pitkälle kuin mahdollista. Liiton valtuuskunta linjasi marraskuussa kieltäytymissuosituksen koskemaan vain CAP-tarkastuksia, joihin liittyy tukipoliittinen arviointi, ei muita näytteenottoja ja tarkastuksia, vaikka niiden tuloksia käytetäänkin täydentävien ehtojen valvonnassa. Niihin pätevät tietysti normaalit virkamiehen esteellisyyttä koskevat säädökset. Valvonnan laajentamisvelvoite on vaikea kysymys. Periaatteessa muissakin yhteyksissä havaitut rikkeet tulee saattaa myös tukivalvonnan piiriin. Eläinsuojeluasioissa tällaisen työkalun käyttö on joskus varmasti perusteltua, mutta muutoin on tarkkaan harkittava, kenelle kantelijan ja ilmiantajan rooli kuuluu. Luottamus on herkkä luonnonvara. Viisi CAP-läänineläinlääkäriä ei pysty hoitamaan kaikkea täydentävien ehtojen valvontaa. Ei ainakaan enää ensi vuonna, jolloin hyvinvointitarkastukset tulevat tehtäviksi. He tarvitsevat avukseen seudullisia virkaeläinlääkäreitä. Osassa seutuyksiköitä nämä tehtävät voitaneen yhdistää aluehygieenikon virkaan. Valtion on nopeasti näytettävä vihreää valoa virkojen osarahoitukselle ostamalla kunnilta virkatehtäviin tarvittavaa työaikaa. Niin tuo lullukkaväki. Se tuli mieleeni takavuosien mielipidekirjoituksesta Eläinlääkärilehdessä. Porukka oli silloin määrätty lyhyellä varoitusajalla ottamaan pakkasessa lihakarjan verinäytteitä. Sekin oli epätoivoista hommaa kanyylit ja sormet jäässä. Antti Nurminen Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja 227

4

5 E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I S U O M E N E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I L E H T I F I N S K V E T E R I N Ä R T I D S K R I F T 5/2006 Tieteelliset artikkelit 231 Ureaplasma diversum - ja Mycoplasma bovigenitalium -sukuelintartunnat suomalaisissa lypsykarjoissa ja sonneissa Ureaplasma diversum and Mycoplasma bovigenitalium genital tract infections in Finnish dairy herds and bulls Heidi Kangas, Kirsi Vartia, Tarja Pohjanvirta, Jaana Pentikäinen, Erja Tuunainen, Jukka Ranta ja Sinikka Pelkonen Muut artikkelit 240 Vuoden eläinlääkäri 2006: Elintarvikehygienian professori Hannu Korkeala Anna Parkkari 244 Eläinlääkäripäivät: Pöytä on katettu! Anna Parkkari 248 Eläinlääkäripäivien 2006 alustava ohjelma 256 Hevosen botulismiriskistä Suomessa Mari Nevas, Juulia Martimo ja Hannu Korkeala 258 Euroopan eläinlääkäreille 21 erikoistumisalaa Claes Fellström, Veikko Tuovinen ja Jens Peter Nielsen 260 Eläinlääkäreiden koulutus Euroopassa Sanna Hellström 262 Matkaraportti: Kreikassa lampaiden tähden Johanna Rautiainen 264 Eläinlääkärilehti 55 vuotta sitten Vakiot 227 Pääkirjoitus: Lullukkaväkeä 230 Ledare: En samling mesar 266 Kuukauden kotivieras: Kuka kutittaa puntissani... kirppu! 268 Ajankohtaista 268 Lyhyesti 270 Ajankohtaista eläintautitutkimuksesta 272 Microglossus 274 Uusia julkaisuja 276 Henkilöuutiset 280 Kurssit 284 Avoimet työpaikat Vuoden eläinlääkäri 2006 s. 240 Eläinlääkäripäivät 2006 kutsuvat s.244 Microglossus on aneurysmassa s. 272 Ur innehållet Den vetenskapliga artikeln berättar om Ureaplasma diversum och Mycoplasma bovigenitalium vid genitala infektioner hos fi nska mjölkbesättningar och tjurar. De övriga artiklarna berättar om årets veterinär år 2006, professorn i livsmedelhygien Hannu Korkeala och om den forskning som utförs på hans institut. Utbildningsutskottet bjuder in till Veterinärdagarna i början av november, det preliminära programmet har blivit färdigt. Övriga teman är risken för botulinism hos hästar i Finland, specialiseringsområden för veterinärer i Europa, FVE-mötet för studenter och en fårresa till Grekland. Månaderns husgäster är loppor och den historiska artikeln tar oss 55 år tillbaka i tiden. Spalten Aktuellt från EELA blir Aktuellt om djursjukdomsforskning i och med att Livsmedelssäkerhetsverket Evira påbörjar sin verksamhet. Tieteellisesti tarkistettu Genomgått vetenskaplig granskning Kansikuva/Pärmbild: Tyttö ja vasikka. Flicka och kalven. Suomen Kuvapalvelu Oy.

6 230 En samling mesar I sitt brev till kommunalveterinärerna i mars rekommenderade veterinärförbundet att man inte utför de utredningar av kompletterande CAP-villkor som man beordras att göra. Praktikerna har efterföljt rekommendationen. Nu undrar man hur denna samling mesar, som alltid har vant sig att utan muck utföra allt som beordras, har slagit in på så radikala banor. Orsaken är enkel: gränsen har nåtts, fältet sväljer inte längre vad som helst. Ända sen man i jordbrukspolitiken började planera kompletterande villkor har förbundets representanter vid varje tillfälle gjort klart att praktiserande kommunalveterinärer inte börjar ta beslut i sina kunders lantbruksstöd. Frågan gäller inte enbart att bli av med mindre trevliga uppgifter. Det gäller juridiskt och moraliskt hållbara linjedragningar. I grund och botten är frågan om att grunden för den finska livsmedelsindustrin läggs i ett tillförlitligt förhållande mellan odlaren och den skötande veterinären, vilket statssekreterare Pesonen senaste höst påpekade vid sitt besök hos arbetsgruppen för veterinärvård. Att rubba denna tillit vore ödesdigert för hela samhället. Veterinärförbundets första förslag var att så länge det finns otillräckligt med ojäviga regionala tjänsteveterinärer skulle man anställa projektmässigt två till tre kolleger för att utföra gårdstillsyn på de trehundra gårdar som årligen utlottas. Detta hade varit en bra lösning ur en synvinkel för jämlik övervakning och konsekvent tillsynspraxis. Förbundets åsikt antogs inte utan bollen kastades till länsveterinärerna. De skulle kunna få hjälp av de eventuellt ojäviga kolleger som står till buds i kommunerna. Med dessa kolleger avsåg man inte grannkommunernas kolleger, som arbetar i samma regionala enhet eller jourdistrikt och sålunda på samma sätt är underställda ett kundförhållande, utan t ex en heltidshygieniker, om ett sådant under skulle ske at han/hon hade lediga resurser att tillgå. Förbundets ståndpunkt har klargjorts för dem som bygger upp övervakningssystemet. Trots det har förordnanden om övervakning uppenbarat sig på praktikernas bord. Har mesflockens åsikt åter varit bara luft? I varje fall har man påpekat att det verkligen skulle stå Finland dyrt att underlåta att verkställa övervakningen. Under hela EU-medlemskapet har flodvågen av nya tjänsteuppgifter för kommunalveterinärerna varit enorm. I inget skede har man från statsmaktens sida frågat om resurserna borde ökas. På fältet har uppgifterna dock utförts, har man ingen arbetstid kan man ju tänja på dagarna efter behov. Också i detta fall var man färdiga att tänja på sig så långt som möjligt. Förbundets fullmäktige drog i november upp riktlinjer där rekommendationen om att avstå begränsades till att röra enbart sådana CAP-utredningar som omfattade en stödpolitisk evaluering, inte övrig provtagning och övriga utredningar, även om deras resultat skall användas vid övervakning av kompletterande villkor. Dessa omfattas givetvis av de bestämmelser som normalt gäller vid jäv för tjänsteman. Kravet att utöka övervakningens omfång är en besvärlig fråga. I princip bör brister som har uppdagats inom annan övervakning också tas upp i stödövervakningen. I djurskyddsfrågor kan bruket av ett sådant verktyg säkert vara befogat men därutöver måste man noga överväga var rollen som informatör och skvallerbytta hör hemma. Tillit är en skör naturtillgång. Fem CAP-länsveterinärer kan inte sköta om all övervakning av kompletterande villkor. I varje fall inte nästa år då välfärdsutredningar skall utföras. De behöver de regionala tjänsteveterinärernas hjälp. I en del av de regionala enheterna kunde dessa uppgifter kopplas samman med tjänsten som regional hygieniker. Staten bör snabbt visa grönt ljus för en delfinansiering av tjänsterna genom att av kommunerna inhandla den tjänstetid som behövs för uppgifterna. Ja, den där samlingen mesar. Den rann mig i hågen genom ett gammalt diskussionsinlägg i Veterinärtidskriften. Gänget hade då med kort varsel beordrats att i sträng köld ta blodprov på besättningar med köttdjur. Med frusna kanyler och fingrar var även det ett tröstlöst företag. Antti Nurminen Ordförande i Finlands Veterinärförbund Suomen Eläinlääkärilehti Finsk Veterinärtidskrift Suomen Eläinlääkäriliitto ry:n jäsenlehti Medlemsblad för Finlands Veterinärförbund r.f. Vuodesta Päätoimittaja Huvudredaktör: Antti Nurminen (vastaava toimittaja, ansvarig redaktör) puh antti.nurminen@sell.fi Tieteellinen toimittaja Vetenskapligt redaktör: Jouko Koppinen, jouko.koppinen@fimnet.fi Toimitussihteeri Redaktionssekreterare: Anna Parkkari puh. (09) faksi (09) toimitus@sell.fi Kirjoitusohjeet Direktiv för skribenter: Kotisivulla on kirjoitusohjeet erikseen tieteellisille artikkeleille ja muille artikkeleille. Tieteellisen ohjeen alussa kerrotaan, mihin käsikirjoitukset lähetetään arvioitavaksi. Osoite on: kohta Eläinlääkärilehti, kohta kirjoitusohjeet. Tarvittaessa tilaukset: riitta.puro@sell.fi. Ilmoitusasiat Anmälningsärenden: Pirkko Nousiainen puh pirkko.nousiainen@sell.fi Poikkeuksena työpaikkailmoitukset, jotka lähetetään toimitussihteerille toimitus@sell.fi. Toimitusneuvosto Redaktionsråd: puheenjohtaja Tuomas Herva jäsenet Mari Heinonen, Janne Lunden, Taina Kivistö, Jouko Koppinen, Antti Nurminen, Minna Viitanen, Raisa Iivonen ja Anna Parkkari sihteeri Toimitus Redaktion: Suomen Eläinlääkäriliitto Mäkelänkatu 2 C, 4. krs Helsinki puh. (09) faksi (09) toimitus@sell.fi Pääkirjoituksen ruotsinnos/ Översättning av ledaren Leif Wikman Painos Upplaga: Tilaushinnat 2006 Prenumerationspriser 2006: 90 e, eläinlääketieteen opiskelijoille, jotka eivät vielä ole liiton jäseniä ja liiton eläkkeellä oleville jäsenille 35 e, pohjoismaisten eläinlääkäriliittojen jäsenet 45 e. 90 e, för vet.med. studerande och pensionerade 35 e, för medlem nordiska veterinärförbund 45 e. ISSN Painopaikka Uusimaa Oy, Porvoo Aikakauslehtien liiton jäsen

7 Heidi Kangas, Kirsi Vartia, Tarja Pohjanvirta, Jaana Pentikäinen, Erja Tuunainen, Jukka Ranta ja Sinikka Pelkonen Ureaplasma diversum - ja Mycoplasma bovigenitalium -sukuelintartunnat suomalaisissa lypsykarjoissa ja sonneissa Ureaplasma diversum and Mycoplasma bovigenitalium genital tract infections in Finnish dairy herds and bulls YHTEENVETO Tutkimme Ureaplasma diversum - ja Mycoplasma bovigenitalium -tartuntojen esiintymistä lypsylehmien hävyn ja emättimen eteisen limakalvolla ja keinosiemennyssonnien spermassa sekä tartuntojen liittymistä limakalvotulehdukseen ja sonnien uusimattomuusprosentteihin. Yhteensä 172 tilalta Pohjois-Savossa tutkittiin kultakin neljä siemennysvaiheen lehmää tai hiehoa, kaikkiaan 15 % tilojen eläimistä (688/4504). Ureaplasman prevalenssi eläimissä oli 43 %, 95 prosentin luottamusväli %. Kaikissa pihattokarjoissa (n = 22) ja 82 prosentissa parsinavetoita (n = 150) todettiin vähintään yksi ureaplasmapositiivinen eläin. Pihatoissa useampi tutkitusta eläimestä kantoi tartuntaa kuin parsinavetoissa. Otosprevalenssista lasketun karjaprevalenssin mukaan liki kaikissa vähintään 10 lehmän karjoissa oli ainakin yhdessä eläimessä ureaplasmatartunta. Tartunta oli yleisempi eläimissä, joilla oli limakalvo-oireita, (74 %) kuin oireettomissa (40 %) (p < 0,001). Poikkeava emätinvuoto ei liittynyt tartuntaan. Hiehoilta ja kerran poikineilta lehmiltä löytyi useammin ureaplasma kuin useammin poikineilta (p = 0,003). Tuorespermaa tutkimme 40 sonnilta. Niistä 83 prosentilla todettiin ureaplasma. Ureaplasmapositiivisista siemeneristä 31 tutkittiin myös pakastespermana. Niistä 26 % oli positiivisia. Tutkimme pakastespermaa myös 39:stä aiemmin eläneestä sonnista. Niistä 36 prosentilla todettiin ureaplasma. Ureaplasmalöydöksellä ei ollut yhteyttä sonnien uusimattomuusprosenttiin. Missään lypsykarjojen ja sonnien näytteissä ei todettu M. bovigenitalium -bakteeria. Ureaplasmatartunta näyttää olevan erittäin yleinen Suomessa ja liittyy rakeiseen limakalvon muutokseen. SUMMARY We studied the prevalence of Ureaplasma diversum and Mycoplasma bovigenitalium infections in dairy cattle and insemination bulls, and their association with vulvovestibulitis and non-return rate. Altogether 172 farms with cows and heifers in eastern Finland were visited. Four heifers or cows were examined on each farm (688 cattle) close to the time of insemination for the presence of abnormal vaginal discharge or granules. Vulvovaginal swabs were taken. They, as well as sperm samples, were cultured in ureaplasma and mycoplasma broth, and the microbes were detected by a specific PCR. The prevalence of ureaplasma in the animal population was 43% (CI 95%: [39%, 47%]). At least one out of four samples was positive in all free-stall barns (n = 22) and in 82% of tied-stall barns (n = 150). More samples from each farm were positive for ureaplasma in free-stall barns than in tied-stall barns. The farm prevalence was almost 100% for the farms with 10 or more cows. Heifers and primiparous cows were more often infected than pluriparous cows (p = 0.003). Animals with granular vulvovestibulitis were more often positive for ureaplasma (74%) than those without signs (40%) (p < 0.001). Abnormal vaginal discharge was not statistically associated with the infection. Ureaplasma was detected in 83% of fresh sperm samples taken from 40 insemination bulls. We tested 31 of the positive sperm samples, which had been frozen, and found that 26% were again positive. From bulls used earlier in semen production, we analysed 39 frozen sperm samples, of which 36% carried ureaplasma. The non-return rate did not differ between positive and negative bulls. All the samples were negative for M. bovigenitalium. U. diversum is very common in Finland and seems to be associated with granular lesions. 231

8 JOHDANTO Ureaplasma diversum on nautojen limakalvoja kolonisoiva Mycoplasmataceae-heimon bakteeri, joka saattaa aiheuttaa hävyn ja emättimen eteisen limakalvotulehdusta, hedelmällisyysongelmia, luomista ja vastasyntyneiden kuolleisuutta. 1,2,3,4 Tämän lisäksi ureaplasmaa löytyy yleisenä vasikoiden hengitysteistä, ja myös Suomessa sen on todettu liittyneen hengitystietulehdukseen. 5,6 Yksittäisiä U. diversum -bakteerin aiheuttamia naudan abortteja ja vulvovestibuliitteja on pystytty Suomessa vahvistamaan ureaplasman aiheuttamiksi vuodesta 2003 lähtien. 7,8 Ensimmäinen Suomessa jälkikäteen mikrobiologisesti todettu luomistapaus on vuodelta Ureaplasmaa kuitenkin epäiltiin jo 1990-luvulla vakavien hedelmällisyysongelmien aiheuttajaksi. Tällöin tiloilla oli ureaplasmaan sopivat oireet: rakeinen hävyn ja emättimen eteisen limakalvotulehdus, purulentti emätinvuoto ja tiinehtymättömyys. Muutamilta tiloilta otetut näytteet tutkittiin Ruotsissa, ja niissä todettiin ureaplasma. Myös karjojen hedelmällisyysongelman helpottuminen saniteettisuojuksen käyttöönoton jälkeen vahvisti epäilyä ureaplasmasta ongelman syynä. Ureaplasma on kuluvalla vuosikymmenellä puhuttanut Suomessa, 9 mutta tartunnan esiintyvyyttä naudoissa ei ole tutkittu. Toinen mykoplasmaryhmään kuuluva ja naudoissa sukuelintartuntoja aiheuttava bakteeri on Mycoplasma bovigenitalium. 2,4 Sen merkitys taudinaiheuttajana on epäselvä. Tässä työssä tutkimme U. diversum- ja M. bovigenitalium -tartuntojen esiintyvyyttä lypsykarjoissa ja keinosiemennyssonnien tuoreja pakastespermassa sekä tartuntojen liittymistä vulvovestibuliittiin ja uusimattomuusprosentteihin. AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimukseen otettiin 172 pohjoissavolaista lypsykarjatilaa, joista 171 kuului tarkkailuun. Karjoissa oli keskimäärin 26 lehmää (vaihteluväli 9 100), yhteensä lehmää ja hiehoa. Kustakin karjasta otettiin neljästä siemennysvaiheen lehmästä tai hiehosta näytteet (n = 688). Näytteenottoon perehdytetyt yhdeksän seminologia ottivat sivelynäytteet hävyn ja emättimen eteisen limakalvolta. Samalla he kirjasivat lähetteeseen limakalvolla havaitsemansa selvät tulehdusoireet eli rakeet ja normaalista kiimalimasta poikkeavan vuodon. Tiloilta kysyttiin myös saniteettisuojuksen käytöstä siemennyksissä. Tutkimusaika oli KUVA 1 FIGURE Malli ureaplasmatartunnan todennäköisyyden arvioimiseksi karjatasolla. otospos i, kustakin karjasta i otokseen sattuvien positiivisten eläinten lukumäärä: N i, karjan i eläinten lukumäärä; pos i, karjan i positiivisten eläinten lukumäärä. Model to estimate probability of ureaplasma infection at herd level. otospos i, number of positive animals sampled: N i, number of animals in the herd i ; pos i, number of positive animals in the herd i. Tuorespermanäytteet saatiin 15 valiosonnilta ja 25 nuorsonnilta, mikä kattoi kaikki Suomessa keväällä 2005 tuotannossa olleet valiosonnit ja 85 % nuorsonneista. Positiivisista tuorespermoista 31 tutkittiin myös antibiooteilla käsiteltyinä käyttövalmiina pakastesperma-annoksina. Aiemmin siementuotannossa olleilta sonneilta tutkittiin 39 pakastespermaannosta. Sonnien uusimattomuusprosentit saatiin Jalostuspalvelun nuorsonnisiemennystilastoista. Limakalvosivelynäytteet pantiin välittömästi ureaplasmakuljetuselatusaineeseen ja toimitettiin jäähdytettyinä samana päivänä viljeltäväksi laboratorioon. Spermanäytteet kuljetettiin jäähdytettyinä tai pakastettuina suoraan laboratorioon. Näytteet laimennettiin

9 asti sekä ureaplasma- että mykoplasmaliemeen, 10,11 ja viljelmiä tarkasteltiin päivittäin kaksi viikkoa. Tänä aikana kasvaneista viljelmistä osoitettiin PCR-tutkimuksella U. diversum ja M. bovigenitalium. 12,13 Tulosten tilastolliseen käsittelyyn käytettiin SPSS 11.5 for Windows -tietokantaohjelmaa. Tilastollinen testaus tehtiin pääsääntöisesti Pearsonin Khin neliöriippumattomuustestillä ja tarvittaessa Fisherin tarkalla testillä. Prevalenssi arvioitiin hierarkisella Bayes-mallilla, jonka laskennassa käytettiin WinBUGS 1.4 -ohjelmaa. Mallissa neljän eläimen otantakoe tulkittiin satunnaisotannaksi karjaan kuuluvista eläimistä siten, että otokseen sattuvien positiivisten eläinten lukumäärä (havaintotulos otospos i ) (kuva 1) riippui karjassa olevien positiivisten eläinten osuudesta (tuntematon lukumäärä pos i ). Tämän osuuden, joka voi olla erisuuri eri karjoissa (i = 1,...,172), puolestaan oletettiin riippuvan koko populaation eläinprevalenssista (prevalenssi). Populaatioprevalenssin priorijakaumaksi valittiin tasajakauma U(0,1). Tulos laskettiin sekä hypergeometrisella että binomisella otantamallilla (otanta ilman takaisinpanoa ja otanta takaisinpanolla) eikä tuloksessa ollut eroa. TULOKSET Lypsykarjojen tartunnat Lypsykarjojen lehmien ja hiehojen näytteistä 296 (43 %) sisälsi U. diversum -bakteeria. Tartunta todettiin vähintään yhdessä eläimessä 145 karjassa (84 %). Yhdessäkään näytteessä ei todettu M. bovigenitalium -bakteeria. Kun tutkittavat tilat jaettiin sijaintinsa mukaan neljään alueeseen Pohjois-Savossa, ei alueiden välillä ollut ureaplasmapositiivisuudessa merkitseviä eroja näytteittäin (p = 0,272) eikä tiloittain (p = 0,782). Kun eläimiä tarkasteltiin poikimakertojen mukaisissa ryhmissä, oli hiehoista 51 % ja kerran poikineista 48 % ureaplasmapositiivisia (taulukko 1). Vähintään kaksi kertaa poikineista 35 prosentilla todettiin ureaplasma. Hiehot ja kerran poikineet olivat merkitsevästi useammin ureaplasmapositiivisia kuin kaksi kertaa tai useammin poikineet (p = 0,003). Tutkimukseen osallistuneiden tilojen navetoista oli parsinavettoja 150, pihattonavettoja 21 ja yhdistelmänavettoja yksi. Kaikissa Ureaplasma diversum -bakteeri kolonisoi nautojen sukuelinten ja hengitysteiden limakalvoja. Sukuelintartunta saattaa aiheuttaa hävyn ja emättimen eteisen limakalvotulehdusta, hedelmällisyysongelmia, luomista ja vastasyntyneiden kuolleisuutta. Ureaplasmaa esiintyy Suomessa lähes kaikissa lypsykarjoissa ja joka kolmannessa sonnin pakastetussa siemenerässä. Tartuntaa tavataan oireettomissa lehmissä, mutta erityisesti se liittyy rakeiseen vulviittiin. Ureaplasma ei vaikuta sonnien uusimattomuusprosentteihin. pihatto- ja yhdistelmänavetoissa oli vähintään yksi neljästä näytteestä ureaplasmapositiivinen, mutta vain 82 prosentissa parsinavetoista. Pihatto- ja yhdistelmänavetoissa oli tilaa kohti useampia positiivisia näytteitä kuin parsinavetoissa. Neljästä tutkitusta näytteestä oli pihatoissa ja kombinavetoissa po- TAULUKKO 1 TABLE Ureaplasmatartunnan esiintyminen suhteessa poikimakertaan. Occurrence of ureaplasma infection with respect to parity. Ureaplasmatulos Ureaplasma test result Poikimakerta Positiivinen Negatiivinen Yhteensä Parity Positive Negative Total >2 n % 83 51, , , ,2 n % 79 48, , , ,8 n % Kaikki Total , ,

10 TAULUKKO 2 TABLE Ureaplasmatartunnan esiintyminen suhteessa hävyn ja emättimen eteisen limakalvon rakeisiin. Occurrence of ureaplasma infection with respect to vulvovestibular mucosal granules. Ureaplasmatulos Ureaplasma test result Rakeita Positiivinen Negatiivinen Yhteensä Granules Positive Negative Total Kyllä Yes Ei No Kaikki Total n % 48 73, , ,4 n % 17 26, , ,6 n % sitiivisia keskimäärin 2,9 näytettä ja parsinavetoissa 1,6 näytettä. Tutkittujen eläinten poikimakerrat eivät poikenneet merkitsevästi toisistaan eri navettatyyppien välillä. Tieto limakalvon rakeista kirjattiin 154 tilalta yhteensä 617 eläimestä. Rakeita havaittiin 40 tilalla (26 %) ja yhteensä 65 eläimessä (11 %). Ureaplasma löytyi merkitsevästi (p < 0,001) useammin eläimistä, joilla oli rakeita (74 % positiivisia), kuin eläimistä, joilla ei ollut (40 % positiivisia) (taulukko 2). Näytteenoton yhteydessä kirjatulla muun kuin kirkkaan kiimaliman valuttelulla ei ollut yhteyttä ureaplasmalöydökseen (p = 0,146). Saniteettisuojuksen käytöstä saatiin tieto 168 tilalta. Näistä 57 (34 %) käytti suojusta. Ureaplasma todettiin 88 prosentissa tiloja, jotka käyttivät suojusta sekä 82 prosentissa tiloista, jotka eivät käyttäneet sitä. Tutkimuksen otoksessa (688/4504 tutkittua eläintä) todetun otosprevalenssin lisäksi voitiin arvioida tilastollisesti ureaplasmatartunnan prevalenssia koko eläin- ja karjapopulaatiossa. Lypsykarjojen lehmien ja hiehojen tartunnan prevalenssiksi saatiin 43 % (95 prosentin luottamusväli %). Arvioidun eläinprevalenssin perusteella voitiin arvioida myös todennäköisyys sille, että lypsykarjassa (jossa lehmiä N kpl) on ainakin yksi ureaplasmapositiivinen eläin (P = 1-(1- prevalenssi) N ). Karjatason prevalenssiksi saatiin näin liki 100 % niille karjoille, joissa lehmäluku oli vähintään 10. Yhdeksän lehmän parsinavetoissa oli 99 prosentin todennäköisyydellä ainakin yksi ureaplasmapositiivinen eläin. Keinosiemennyssonnien tartunnat Keväällä 2005 siementuotannossa olleiden sonnien spermasta U. diversum todettiin 33 näytteessä (83 %). Sonnit olivat kahdesta ikäryhmästä: nuorsonneista (1,5 2,5 vuotta) ja valiosonneista (4 5 vuotta). Ikäryhmällä ei ollut yhteyttä siemennesteen ureaplasmapositiivisuuteen (p = 1,000). Positiivisen siemennesteen antaneesta 33 sonnista saatiin 31:stä tutkittavaksi vielä annos pakastespermaa. Pakastesperma-annos oli valmistettu samasta siemenerästä. Kahdeksassa pakasteannoksessa (26 %) todettiin U. diversum vielä antibioottikäsittelyn, laimennuksen ja pakastuksen jälkeen. Aiemmin siementuotannossa olleilta sonneilta tutkittiin 39 pakastespermanäytettä. U. diversum löytyi 14 näytteestä (36 %). Ureaplasmapositiivisten sonnien (n = 14) uusimattomuusprosenttien keskiarvo oli 64,5, keskiluku 64,7 % ja keskihajonta 3,8. Ureaplasmanegatiivisten sonnien (n = 24) uusimattomuusprosenttien keskiarvo oli 62,3, keskiluku 63,6 % ja keskihajonta 4,0. Ureaplasmanegatiivisten sonnien uusimattomuusprosenteista jätettiin huomioimatta yksi sonni, jolla oli todettu kivesvika. Yhdessäkään näytteessä ei todettu M. bovigenitalium -bakteeria. POHDINTA U. diversum on levinnyt tasaisesti Pohjois-Savon maitotiloille. Noin 8 % Pohjois-Savon lypsykarjoista tutkittiin, 14 ja niistä 84 prosentissa todettiin vähintään yksi testipositiivinen eläin. Kustakin karjasta tutkittiin neljä eläintä, mikä oli keskimäärin 15 % karjojen yhteensä lehmästä ja hiehosta. 234

11 Tartunnan prevalenssiksi eläimissä saatiin 43 % (95 prosentin luottamusväli %). Kanadassa tartunta todettiin 43 prosentissa lypsylehmiä (n = 240) 15 ja Ruotsissa 62 prosentissa lypsylehmiä (n = 78). 11 Tartunnan yleisyys Suomessa on siis samaa suuruusluokkaa kuin muualla maailmassa. Tosin tutkimuksemme kanssa vertailukelpoista, yhtä kattavaa karjatason tutkimusta ei ole julkaistu. Neljän eläimen otannalla todettiin kaikissa pihattokarjoissa ja 82 prosentissa parsinavetoita vähintään yksi ureaplasmapositiivinen eläin. Eläinprevalenssista arvioitiin karjaprevalenssi. Sen mukaan liki kaikissa vähintään kymmenen lehmän lypsykarjoissa on ainakin yhdessä eläimessä ureaplasmatartunta, yhdeksän lehmän karjoista 99 prosentissa. Lähes jokaisella lypsykarjatilalla on siis ureaplasmatartunta jossain eläimessä. Vaikka näytteenotto rajoittui Pohjois-Savon alueelle, ei ole syytä epäillä, ettei ureaplasma olisi yleinen koko maassa, etenkin kun toteamamme eläinprevalenssi ei poikkea muualla maailmassa tehdyistä havainnoista. Ureaplasmaa esiintyi myös 82 prosentissa sonneja, jotka edustavat koko Suomen karjapopulaatiota. Ureaplasman maan kattavaa levinneisyyttä tukee lisäksi havaintomme ternivasikkakasvattamoista, joiden vasikat tulevat eri puolilta maata: ternivasikoista otetuista keuhkoputken huuhtelunäytteistä 40 % sisälsi U. diversum -bakteereja. 6 Suomessa ei tutkimuksemme mukaan näytä olevan M. bovigenitalium -tartuntaa. Tuoreet tutkimustulokset vasikoiden hengitystietulehduksesta 6 sekä pitkäaikaiset havainnot utaretulehduksesta osoittavat myös, ettei lypsykarjoissamme ole Mycoplasma bovis -tartuntaa. Siten nämä kaksi mahdollisesti hedelmällisyyshäiriöitä aiheuttavaa mykoplasmalajia eivät ole ongelma Suomessa. Pihatoissa ureaplasmatartunta oli levinnyt useampaan eläimeen kuin parsinavetoissa. Tätä saattaa selittää eläinten vapaa liikkuminen pihatossa ympäri vuoden sekä eläinmäärän suuruus. Totesimme aiempien havaintojen mukaisesti, 15 että ureaplasma on yleisempi nuorissa kuin vanhemmissa lehmissä. Päinvastoin kuin hiehoilla ja lehmillä, sonnin ikä ei ollut yhteydessä tuoresperman ureaplasmapositiivisuuteen. Eläinlääkintölainsäädäntö määrää käsittelemään ja laimentamaan sperman liuoksella, joka sisältää streptomysiiniä, penisilliiniä, linkomysiiniä ja spektinomysiiniä. 16 Noin kolmasosa pakastespermanäytteistä oli ureaplasmapositiivisia. Ruotsissa tutkittiin 28 sonnin spermaa kolmesta eri pakasteerästä ureaplasman varalta. 11 Kuudella sonnilla (21 %) vähintään yksi erä oli positiivinen. Emme havainneet eroa ureaplasman suhteen positiivisten ja -negatiivisten suomalaisten sonnien uusimattomuusprosenteissa. Myöskään ruotsalaisessa 26 sonnin aineistossa sperman ureaplasmakontaminaatio ei heikentänyt hedelmällisyyttä. 11 Ureaplasma voi teoriassa päästä kohtuun pakastesperman mukana. Ureaplasmapositiivisten sonnien muuttumattomat uusimattomuusprosentit eivät kuitenkaan anna erityistä aihetta ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin tartunnan ehkäisemiseksi. Vähäinen tautiriski voi johtua siitä, että pakastetuissa sperma-annoksissa ureaplasmaa voi olla hyvinkin vähän ja mikrobit kärsineitä. Vaikka ureaplasmatartuntaa esiintyy kattavasti ja useimmiten harmittomana karjoissa, aiheuttaa se muutamissa karjoissa tai niiden yksittäisissä eläimissä oireita. Oireista helpoimmin havaittavissa on rakeinen vulvovestibuliitti, jota todettiin neljän eläimen otoksella 26 prosentilla tiloista. Totesimme yhteyden (p < 0,001) limakalvon rakeiden ja ureaplasman välillä. Koska rakeita todettiin vain 11 prosentilla, oli tartunnan yleisyyden vuoksi 82 % ureaplasmapositiivisista näytteistä kuitenkin oireettomista eläimistä. Ureaplasman ja rakeisen tulehdusmuutoksen yhteys on havaittu myös Ruotsissa, jossa ureaplasma todettiin 77 prosentissa oireilevia lypsylehmiä ja 46 prosentissa oireettomia. 11 Kanadassa taasen ureaplasma löytyi 63 prosentista oireilevia ja 38 prosentista oireettomia lypsylehmiä sekä 70 prosentista oireilevia ja 30 prosentista oireettomia emolehmähiehoja. 15 Brasiliassa puolestaan jopa 92 % rakeista vulvovaginiittia sairastavista lehmistä kantoi ureaplasmatartuntaa. 17 Nykyisin suositellaan käytettäväksi saniteettisuojusta siemennyksissä, jos tilan hedelmällisyysongelman syyksi epäillään ureaplasmatartuntaa. Näin pyritään estämään emättimen ureaplasmatartunnan leviäminen kohtuun. Tämän tutkimuksen tiloista 34 % käytti suojusta. Saniteettisuojuksen suojaavasta vaikutuksesta ei ole tutkittua tietoa. Ureaplasmatartunnan laajan levinneisyyden vuoksi tartunnan vaikutusta karjan hedelmällisyyteen ei voi arvioida yksin tilalla todetun tartunnan perusteella. On esitetty, että ureaplasmakannoilla olisi eroa taudinaiheutuskyvyssä. 15 Tutkimuksessa keräsimme talteen ureaplasmaviljelmiä. Niistä voisi selvittää, löytyykö mikrobikannoissa eroja suhteessa eläimen oireisiin ja tartunnan epidemiologiaan tilalla. Emättimestä eristettyjä kantoja voitaisiin verrata myös aiemmin hengitysteistä eristettyihin ureaplasmakantoihin. Tutkimuskarjojen tarkkailutietojen tiinehtymis- ja poikimistiedoista on mahdollista selvittää, oliko siemennysvaiheen ureaplasmatartunnalla vaikutusta eläinten hedelmällisyyteen. Tämä tieto yhdistettynä kantavertailuun auttaa kenties ymmärtämään, miksi ureaplasmatartunta aiheuttaa harvoin tautia. 235

12 KIITOKSET Tutkimusta rahoitti Pohjois-Savon Eläinterveydenhuollon kehittämishanke ELKE. KIRJALLISUUS 1. Ruhnke HL, Palmer NC, Doig PA, Miller RB. Bovine abortion and neonatal death associated with Ureaplasma diversum. Theriogenology 1983;21: Kirkbridge CA. Mycoplasma, Ureaplasma, and Acholeplasma infections of bovine genitalia. Vet Clin North Am: Food Animal Practice 1987;3: Rae DO, Chenoweth PJ, Brown MB, Genho PC, Moore SA, Jacobsen KE. Reproductive performance of beef heifers: Effects of vulvo-vaginitis, Ureaplasma diversum and prebreeding antibiotic administration. Theriogenology 1993;40: Songer G, Post KW. The genera Mycoplasma and Ureaplasma. Kirjassa: Veterinary Microbiology. Bacterial and fungal agents of animal disease. Elsevier Saunders, Yhdysvallat, 2005: Thomas A, Ball H, Dizier I, Trolin A, Bell C, Mainil J ym. Isolation of mycoplasma species from the lower respiratory tract of healthy cattle and cattle with respiratory disease in Belgium. 2002;151: Pentikäinen J, Pohjanvirta T, Kuronen H, Rusanen H, Autio T, Härtel H ym. Bacterial pathogens associated with respiratory disease in calf rearing units in Finland. Poster Abstracts of the 23 rd World Buiatrics Congress; Quebec Ureaplasma varmistui naudan luomisen syyksi. Kaari 2004;(2):7. 8. Naudan ureaplasman diagnostiikka. Suomen Eläinlääkäril. 2004;110: Taponen J. Ureaplasma uhka hedelmällisyydelle. Nauta 1999;(3): Bölske G. Survey of Mycoplasma infection in cell cultures and a comparison of detection methods. Zbl Bakt Hyg A 1988;269: Gustafsson H, Bäckström G, Bölske G, Artursson K, Emanuelson U. Vaginit hos mjölkkor i sydöstra Sverige resultat av en pilotstudie. Svensk veterinärtidning 1995;47: Kobayashi H, Hirose K, Worarach A, Paugtes P, Ito N, Morozumi T ym. In vitro amplification of the 16S rrna genes from Mycoplasma bovirhinis, Mycoplasma alkalescens and Mycoplasma bovigenitalium by PCR. J Vet Med Sci 1998;60: Vasconcellos CM, Blanchard A, Ferris S. Verlengia R, Timenetsky J, Florio Da Cunha RA. Detection of Ureaplasma diversum in cattle using a newly developed PCR-based detection assay. Vet Microbiol 2000;72: Pohjois-Savon työvoima- ja elinkeinokeskus. Tiedote: Maatilojen lukumäärä tuotantosuunnan mukaan kunnittain Mulira GL, Saunders JR, Barth AD. Isolation of Ureaplasma diversum and mycoplasmas from genital tracts of beef and dairy cattle in Saskatchewan. Can Vet J 1992;33: MMM asetus 6/EEO/2004 sonnin spermalle asetettavista eläinten terveysvaatimuksista. Eläinlääkintölainsäädäntö G Cardoso MV, Scarcelli E, Grasso LM, Teixeira SR, Genovez ME. Ureaplasma diversum and reproductive disorder in Brazilian cows and heifers; first report. Anim Reprod Sci 2000;63: KIRJOITTAJIEN OSOITTEET Heidi Kangas, ELL, eläinlääkäri, EELA, Kuopion tutkimusyksikkö Kirsi Vartia, ELL, alkionsiirtoeläinlääkäri, ProAgria Jalostuspalvelu Tarja Pohjanvirta, ELL, eläinlääkäri, EELA, Kuopion tutkimusyksikkö Jaana Pentikäinen, FT, mikrobiologi, EELA, Kuopion tutkimusyksikkö Erja Tuunainen, ELL, tuotantopäällikkö, ProAgria Jalostuspalvelu Jukka Ranta, FT, matemaatikko, EELA, Riskinarvioinin tutkimusyksikkö Sinikka Pelkonen, professori, tutkimusyksikön johtaja, EELA, Kuopion tutkimusyksikkö, PL 92, Kuopio sinikka.pelkonen@eela.fi puh. (017)

13 ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE SEVOFLURAANI UUSI INHALAATIOANESTEETTI ELÄINPUOLELLE Sevofl uraania on käytetty anestesiakaasuna humaanipuolella 90-luvun puolivälistä lähtien. Sevofluraanin etuina on pidetty hyvää siedettävyyttä aikuisilla ja lapsilla sekä helppoa ja nopeaa ohjattavuutta. Humaanivalmisteita on käytetty myös jonkin verran eläinpuolella niin sanotussa off label -käytössä. Abbotin koiralle rekisteröity sevofluraanivalmiste SevoFlo on saanut myyntiluvan tänä vuonna, ja on nyt myynnissä Suomessa Orion Pharma Eläinlääkkeiden kautta. Sevofluraani liukenee vähäisessä määrin vereen, veri-kaasujakaantumiskerroin noin 0,7, vertaa isofl uraani noin 1,5, mikä tekee anestesian ohjaamisesta, toisin sanoen sen syventämisestä ja keventämisestä, entistä nopeampaa. Tämä mahdollistaa myös kaasun säästeliäämmän käytön, sillä eläin reagoi nopeasti kaasun virtauksen muutoksiin anestesiaa kevennetään intuboinnin jälkeen ja syvennetään ennen kirurgista stimulaatiota. Herääminen on yleisesti ottaen hyvin rauhallinen, eikä isofluraanille tyypillistä sekavuutta yleensä esiinny. Sevofluraani ei aiheuta limakalvoärsytystä, eikä lisää kuolaneritystä. Sevofluraani on tuoksultaan makeahko, eivätkä eläimet koe sen tuoksua vastenmielisenä. Nopean vaikutuksen ja tuoksun ansiosta sevofluraani sopii hyvin maski-induktioon. Endotrakeaaliputken käyttämistä kuitenkin suositellaan aina, kun se on mahdollista. Sevofluraani vaatii oman haihduttimen, sillä sillä se höyrystyy huomattavasti matalammassa paineessa isofluraaniin tai halotaaniin verrattuna. Uusien sevofluraanihaihduttimien huoltoväli on pitkä, noin kymmenen vuotta. Haihduttimessa on portaaton säätö 0 8 %. Sevofluraania käytetään yleisesti ottaen hieman korkeammilla asetuksilla isofluraaniin verrattuna. TUOTETIETOUTTA R SevoFlo inhalaatiohöyry, neste Koostumus: 250 ml sevofl uraania (100 %). Kohde-eläinlaji: Koira Käyttöaiheet: Anestesian induktioon ja ylläpitoon. Vasta-aiheet: Ei saa käyttää koirilla, joiden tiedetään olevan yliherkkiä sevofl uraanille tai muille halogenoiduille anestesia-aineille eikä koirilla, joilla epäillään olevan geneettinen alttius pahanlaatuiseen hypertermiaan. Ei saa käyttää tiineillä ja imettävillä nartuilla eikä alle 12 viikon ikäisillä koirilla. Tiineys ja laktaatio: Kliinistä kokemusta propofoli-induktion jälkeisestä sevofluraanin käytöstä nartuilla keisarileikkauksen aikana on vähän, mutta nartuilla tai pennuilla ei ole havaittu mitään haittavaikutuksia. Annostus ja antotapa: Sisäänhengitettävä pitoisuus: SevoFlo annetaan erityisesti sevofl u- raania varten kalibroidulla höyrystimellä siten, 237

14 ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE että annettava pitoisuus voidaan tarkasti säätää. Sevofluraanin annostus täytyy määritellä yksilöllisesti koiran hoitovasteesta riippuen. Esilääkitys: Esilääkityksen välttämättömyys ja valinta on jätetty eläinlääkärin päätettäväksi. Ennen anestesiaa käytettävien esilääkitysaineiden annokset voivat olla alhaisempia kuin käyttöohjeissa on niiden käyttämisestä ainoana anestesia-aineena. Anestesian induktio: Kun kirurginen anestesia indusoidaan terveellä koiralla käyttäen hengitysmaskia, sisäänhengitettävän hapen sevofluraanipitoisuus on 5-7 prosenttia. Näillä pitoisuuksilla kirurginen anestesia voidaan saavuttaa 3-14 minuutissa. Pitoisuus voidaan säätää valmiiksi tähän heti induktion alussa tai nostaa vähitellen 1-2 minuutin kuluessa. Esilääkityksen käyttö ei vaikuta induktioon tarvittavaan sevofl uraanipitoisuuteen. Anestesian ylläpito: Sevofluraanilla voidaan jatkaa anestesiaa, joka on indusoitu joko sevofluraanilla käyttäen hengitysmaskia tai injisoitavilla aineilla. Anestesian ylläpitoon tarvittava sevofl uraanipitoisuus on pienempi kuin induktioon tarvittava pitoisuus. Terveellä koiralla voidaan kirurgista anestesiaa ylläpitää inhaloitavilla 3,3-3,6 prosentin pitoisuuksilla esilääkitystä käytettäessä. Jos esilääkitystä ei käytetä, 3,7-3,8 prosentin suuruiset sevofluraanipitoisuudet ylläpitävät kirurgista anestesiaa terveellä koiralla. Kirurgisen ärsytyksen takia sevofl uraanipitoisuuden lisääminen voi olla välttämätöntä. Silloin kun esilääkitystä ei käytetä, injisoitavien anestesian induktioaineiden käytöllä on vähäistä vaikutusta ylläpitoon tarvittaviin sevofl uraanipitoisuuksiin. Kun anestesian esilääkityksenä käytetään opioidia, alfa 2 -agonistia, bentsodiatsepiinia tai fentiatsiinia, voidaan anestesian ylläpitoon käyttää matalampia sevofl uraanipitoisuuksia. Haittavaikutukset: Verenpaineen lasku, nopeutunut hengitys, lihasjännitys, kiihtyneisyys, hengityspysähdys, lihasten nykiminen ja oksentelu. Sevofluraani aiheuttaa annosriippuvaista hengityslamaa, minkä vuoksi hengitystä on monitoroitava huolellisesti ja sisäänhengitettävää sevofl uraanipitoisuutta on säädettävä sen mukaisesti. Joidenkin sevofluraania sisältävien anestesiamenetelmien käyttö voi aiheuttaa sydämen harvalyöntisyyttä, joka on korjattavissa antikolinergisilla aineilla. Harvoin esiintyviä haittavaikutuksia ovat polkuliikkeet, röyhtäily, syljeneritys, syanoosi, ennenaikaiset kammiosupistukset sekä sydämen ja keuhkojen toiminnan liiallinen lamaantuminen. Aspartaattiaminotransferaasin (ASAT), alaniiniaminotransferaasin (ALAT), laktaattidehydrogenaasin (LDH), bilirubiinin ja valkosolujen määrän ohimenevää nousua voi esiintyä. Sevofluraanianestesian aikaisen hypotension seurauksena voi olla munuaisverenkierron väheneminen. Sellaista mahdollisuutta ei voida poissulkea, että sevofl uraani saattaa aiheuttaa herkillä koirilla maligneja hypertermiakohtauksia. Varotoimenpiteet, joita lääkevalmistetta eläimille antavan henkilön on noudatettava: Mansetillista endotrakeaaliputkea suositellaan käytettäväksi aina kun mahdollista. Vältä hengitysmaskin pitkäaikaista käyttöä. Leikkaussali ja toipumistilat on oltava varustettuja tuuletus- tai anestesiakaasujen poistojärjestelmillä. Raskaana olevat ja imettävät naiset eivät saa olla missään yhteydessä valmisteeseen ja heidän on vältettävä leikkaussaleja ja eläinten toipumistiloja. SevoFlon käsittelyssä on oltava varovainen, ja kaikki roiskeet on siivottava välittömästi. Älä hengitä höyryä suoraan keuhkoihisi. Vältä saamasta ainetta suuhun. Halogenoidut anestesia-aineet saattavat vaurioittaa maksaa. Silmien suora altistus voi aiheuttaa vähäistä ärsytystä. Jos ainetta joutuu vahingossa iholle, on iho pestävä runsaalla vedellä. 238

15 ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE Kestoaika: 2 vuotta Pakkaustyyppi ja pakkauskoko: 250 ml polyetyleeninaftalaatti (PEN) -pullo ja Quik-Filsuljin. Myyntiluvan haltija / markkinoija: Abbott Laboratories Ltd, Iso-Britannia / Orion Pharma Eläinlääkkeet, Turku Hinta: 220 euroa (ALV 0 %) Tarkemmat tiedot valmisteesta löytyvät Suomen Eläinlääkkeet -kirjan lisälehdestä, joka on postitettu eläinlääkäreille. Eläinlääkäreitä pyydetään ottamaan yhteyttä Orion Pharma Eläinlääkkeisiin, mikäli lisälehteä ei ole tullut postitse. R Propovet 10 mg/ml injektioneste, emulsio Huhtikuussa on tullut myyntiin uusi propofolivalmiste Propovet (Abbott). Pakkauksen koko on 5 x 20 ml injektiopulloa ja veroton TMH 26,60 euroa. R Megestrol vet 20 mg 16 tablettia Megestrolin määräämisestä ja myynnistä on ollut epäselvyyksiä. Tuotteen valmistus on lopetettu, mutta 20 mg vahvuutta on vielä jäljellä varastossa ja sen arvioidaan riittävän vuoden 2007 loppuun asti. NIMITYS ORION PHARMASSA ELT Minna Rinkinen on nimitetty seuraeläinlääkkeistä vastaavan markkinointipäällikkö Agata Makowieckan äitiyslomansijaiseksi alkaen. ORION LIIKKUU ORION KYMPPI Orion Oyj järjestää asiakkailleen ja heidän perheilleen liikuntapäivän Helsingissä lauantaina 9. syyskuuta Merkitse jo nyt päivä kalenteriisi! Lisätietoja kesäkuun Eläinlääkärilehdessä. 239

16 Vuoden eläinlääkäri 2006: Elintarvikehygienian professori Hannu Korkeala Innostava, visionääri, keskusteleva, aikaansaapa, vaativa, mutta reilu tällaisia laatusanoja kirposi kysyttäessä kollegoilta elintarvikehygienian professori Hannu Korkealasta ja hänen kanssaan työskentelystä. Korkealan valinta vuoden eläinlääkäriksi 2006 julkistettiin 5. toukokuuta. Vuoden eläinlääkäri 2006 elintarvikehygienian professori Hannu Korkeala on tehnyt pitkään työtä elintarvike- ja ympäristöhygienian opetuksen, tutkimuksen ja yhteiskunnallisen painoarvon kehittämiseksi. TEKSTI JA KUVAT: ANNA PARKKARI Vuoden eläinlääkäri tai vuoden eläinlääkintäteko julkistetaan nyt kuudennen kerran. Tänä vuonna Suomen Eläinlääkäriliiton hallitus lähti valinnassa liikkeelle teemasta: eläinlääkäri työskentelee ihmisen terveyden puolesta. Yhteiskuntamme varustautuu parhaillaan torjumaan eläintautia, jolla on teoreettinen mahdollisuus tarttua ihmisiin. Meidän oloissamme tuo mahdollisuus on tosin äärimmäisen pieni. Median suuren kiinnostuksen myötä suurelle yleisölle on kuitenkin kirkastunut, että eläinlääkärit ovat etulinjassa turvaamassa myös ihmisten terveyttä, sanoi Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja Antti Nurminen julkistustilaisuudessa. Erityisesti pohjoismaissa on eläinlääkärikoulutukseen aina kuulunut hyvin olennaisena osana elintarvike- ja ympäristöhygienian opetus. Suomessa on ollut itsestään selvää, että kaikki valmistuvat eläinlääkärit koulutetaan myös ympäristöterveydenhuollon ammattilaisiksi. Viisikymmentäluvulla käyttöön otettu hygieenikkotutkinto oli ensimmäinen askel eläinlääkäreiden erikoistumiskoulutuksessa. Nykyisin elintarvikeja ympäristöhygienian sektorilla voi suorittaa ympäristöterveydenhuollon erikoiseläinlääkärin tai elintarviketuotannon hygienian erikoiseläinlääkärin tutkinnon. Nurminen kertoi edelleen: Vuoden 2006 eläinlääkäriksi valittiin elintarviketurvallisuustyön asiantuntija, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksen johtaja, professori Hannu Korkeala. Ammattikunnan piirissä hänet tunnetaan eläinlääkärinä, joka on aina valmiina auttamaan kollegojaan. Hänen puoleensa voi arastelematta kääntyä maalaiskunnan kunnaneläinlääkäri tai kansainvälisen tutkimusryhmän vetäjä. Kiireiden keskelläkin häneltä löytyy aina ymmärtämystä ja hyviä neuvoja niin pieniin kuin suurempiinkin ongelmiin. Kansainvälistä menestystä Elintarvikehygienian laitos on saanut monia palkintoja ja hyvä arvosanoja kansainvälisissä ja kansallisissa arvioinneissa. Maaliskuussa julkistetussa kansainvälisessä vertailussa, jossa oli mukana 75 tutkimusta tekevää Helsingin yliopiston yksikköä, elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos sai korkeimman mahdollisen pistemäärän. Arvosana nousi kuusi vuotta aiemmin tehdystä vastaavasta arviosta toiseksi korkeimmasta korkeimpaan. 240

17 Arviointiraportin mukaan laitoksen tutkimus on huipputasoa, keskittyy tärkeisiin kysymyksiin ja tutkimusmenetelmät ovat tuoreita. Henkilökuntaa kehutaan laadukkaaksi ja omistautuneeksi ja tutkimusohjelmaa hyvin rakentuneeksi ja hyvin mentoroiduksi. Raportin mukaan laitoksen tutkimukset ovat päässeet julkaistuksi merkittävissä alan tiedejulkaisuissa. Myös laitoksen johtamista pidettiin poikkeuksellisen hyvänä. En minä ole mikään erityinen johtaja, Hannu Korkeala aloittaa. Minä haluan tarjota hyvät työskentelymahdollisuudet. Meillä on laitoksella hyvä tekemisen, ei valittelun meininki. Haluamme tehdä hyvää tutkimusta ja kehittää suomalaista elintarvike- ja ympäristöhygienian osaamista. Tänne on saatu hyvää väkeä, ja tällä hetkellä tulijoita mahtuisi enemmänkin. Minä kannatankin, että osa uusista opiskelijoista valittaisiin elintarvike- ja ympäristöhygienian laitokselle kiinnostuksen perustella jo tiedekuntaan valittaessa. Uskon, että se toisi uutta vetoa ympäristö- ja elintarvikehygienian alalle eläinlääketieteen sisällä. Hyvät toimitilat, rahoituksen hankintaa Yliopisto palkitsee tuoreessa arvioinnissa parhaiten menestyneet, ja Antti Nurminen luovutti kunniakirjan ja liiton isännänviirin Vuoden eläinlääkärille Viikissä EE-talossa 5. toukokuuta. Nyt haluttiin korostaa, että eläinlääkäri työskentelee ihmisen terveyden puolesta. Ja palkita koko elintarviketurvallisuusala, sanoi Nurminen. esimerkiksi elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos saa hiukan alle euroa vuosittain seuraavan kuuden vuoden ajan. Viikkiin muuton myötä laitoksen työtilat ja laitteet ovat uusiutuneet merkittävästi. Tällaisessa meidän laitoksellamme tehtävässä tutkimustyössä tuo yliopiston kannuspalkinto on aika pieni raha, käyttöä sille toki löytyy välittömästi. Muuton myötä työmahdollisuudet ovat ehdottomasti kehittyneet. Saimme olla mukana uusien tilojen suunnittelussa. Professori Johanna Björkroth oli laitoksen toimitilojen Viikin uudet tilat ovat omalta osaltaan parantaneet työskentelyoloja merkittävästi. Kuvassa laitoksen silmäterä, niin sanottu microarray-laite, joka lukee mikrosiruja. Niillä tutkitaan bakteerien genomia tai geeniekspressiota. Sirulla on tunnetun bakteerin geenit, joita verrataan tutkittavan bakteerin geeneihin. suunnittelusta vastaavana mukana prosessissa ja hän teki todella hyvän työn. Halusimme esimerkiksi laboratoriot sisältä avoimiksi tiloiksi, että olisi helppoa tehdä työtä yhdessä. Tietääkseni meidän Clostridium botulinum -laboratorio on ainoa laatuaan. Tiedepolitiikan ajankohtaisteemana Korkeala puhuu rahoituksen etsimisestä ja siihen kuuluvasta työajasta. Työnkuva alkaa muistuttaa lähinnä manageria. Minulla on myös oma tutkimusryhmä johdettavana, ja sen saama aika on välillä uhattuna. Tutkijan työn pitäisi minusta olla tutkimista. Korkealan oman Kylmässä kasvavien ja tautia aiheuttavien bakteerien diagnostiikka, molekyyliepidemiolgia ja genomiikka -tutkimusryhmän työskentelyä Korkeala pitää innostavana ja päämäärätietoisena. Keskustelut tutkijoiden kanssa ovat käynnissä koko ajan. Pidän ajatusten heittelystä ja kehittelystä. Toisinaan myös irrottelemme porukan kanssa. Ohjattavanani on tällä hetkellä 18 väitöskirjan tekijää. Korkeala nimitettiin professoriksi vuonna 1999 ja laitoksella työskennellessään hän on tähän mennessä ohjannut 16 väitöskirjaa valmiiksi. Tuorein on 7. huhti- 241

18 Kustos Hannu Korkeala hyvin menneen väitöstilaisuuden jälkeen huhtikuun alussa. Vasemmalla vastaväittäjä professori Sinikka Pelkonen ja oikealla väittelijä Mari Nevas, jonka tutkimus liittyy Clostridium botulinumiin. kuuta tarkastettu Mari Nevaksen työ Clostridium botulinum hunajantuotannossa ja sen liittyminen imeväiskuolleisuuteen (ks. sivu 276 väitökset). Julkisuuden uhkakuvia Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksen tutkimusryhmät Professori Johanna Björkrothin ryhmä tutkii psykrotrofisten maitohappobakteerien aiheuttamaa elintarvikkeiden pilaantumista. Ryhmä on myös ensimmäisenä Suomessa yhdessä Biotekniikan instituutin kanssa sekvenoinut bakteerin koko genomin. Sekvenoitu bakteeri on Björkrothin ryhmän löytämä Leuconostoc gasicomitatum, jonka on uusi merkittävä spesifinen pilaajabakteeri. Professori Marja-Liisa Hännisen tutkimusryhmä tutkii kampylobakteerien ja helibakteerien diagnostiikka ja molekyyliepidemiologiaa. Hännisen ryhmä on kuvannut myös useita uusia helikobakteerilajeja. Hänninen vetää myös vesihygienian tutkimusta. Professori Hannu Korkealan ryhmä tutkii psykrotrofisten ja itiöllisten bakteerien diagnostiikkaa, molekyyliepidemiologiaa ja genomiikkaa. Ryhmän tutkimuksen kohteena ovat erityisesti Clostridium botulinum, Clostridium perfringens, Listeria monocytogenes, Yersinia enterocolitica ja Yersinia pseudotuberculosis. Tällä hetkellä ryhmä on erityisesti paneutunut C. botulinumin kylmänsiedon tutkimukseen. Professori Raimo Pohjanvirran ryhmä tutkii dioksiinien vaikutusmekanismia molekyylitasolla. FT Leena Maunulan ja professori Carl-Henrik von Bonsdorffin ryhmä tutkii ympäristö- ja elintarvikevirologiaa paneutuen erityisesti norovirusten ja hepatiittivirusten diagnostiikkaan ja epidemiologiaan. Yliopistonlehtori ELT Janne Lundénin ryhmä tutkii lihahygieniaa ja elintarvikevalvontaa. Tällä hetkellä ryhmän tutkimuksen painopiste on viranomaisvalvonnan vaikuttavuudessa ja yhdenmukaisuudessa. Elintarviketutkimukset ja varsinkin elintarvikkeen myrkyllisyys tai muu uhka on aina uutinen. Aika paljon saa miettiä, miten tutkimustuloksia voi uutisoida ja tarjota suurelle yleisölle. Tavoitteena on turvallisempi elintarviketuotanto, mutta pelkkien uhkien korostaminen ei vie mihinkään, pohtii vuoden eläinlääkäri. Elintarvikeja ympäristöhygieniaa kehitetään vähitellen, hyvin tehdyn tutkimuksen myötä. Oikoteitä ei ole. Korkealan tutkimusryhmä on saanut rahoitusta Suomen Akatemialta, maa- ja metsätalousministeriöltä ja Tekesiltä, kaikilta keskeisiltä alan rahoittajilta. Yliopiston arviointiraportissa kiiteltiin hyviä suhteita elintarviketeollisuuteen. Kaikilla suurilla elintarvikealan yrityksillä on Suomessa hyvät laatupäälliköt ja heidän kanssaan pidetään koko ajan yhteyttä. Pidän myös eläinlääkäreiden osaamista elintarvikevalvonnassa erittäin hyvänä. Eläinlääkäreiden rooli terveysvalvonnan johdossa esimerkiksi kunnissa on vahva ja perustuu monipuoliselle ammatilliselle osaamiselle. Siitä on pidettävä kiinni. Verkostoituminen hyödyksi Laitos on hakenut yhteistyökumppaneita ajatuksella, että yhteistyön pitää hyödyttää molempia osapuolia. Työtä tehdään muun muassa Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutin, lääketieteellisen tiedekunnan ja maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan sekä EELAn ja Kansanterveyslaitoksen kanssa. Ja tietysti myös kansainvälisten tutkimusryhmien, erityisesti englantilaisten ja saksalaisten, kanssa. Yhteistyön tarkoitus ei ole yhteistyö, vaan sen tarkoitus on edistää meidän tutkimustamme ja yhteistyökumppanin toimintaa. Hannu Korkeala on European College of Veterinary Public Healthin eri eurooppalaisten eläinlääkäreiden erikoistumisjärjestön perustajajäsen. Järjestö perustettiin vuonna 2001 ja sen tämänhetkinen puheenjohtaja on laitoksen kasvatti Riitta Maijala. Monia muitakin laitoksen kasvatteja on keskeisessä asemassa sekä kansainvälisessä että kansallisessa työssä. Hänelle voi soittaa milloin vain, sanoo Seppo Kangas, Seinäjoen seudun terveysyhtymän johtava elintarvikehygieenikko. Meillä on monenlaista yhteistyötä Korkealan kanssa, ja on erittäin hyvä taustatuki, että häneltä voi kysyä neuvoa epäröimättä. Meillä on nyt yhteinen erikoistumisvir- 242

19 ka, valmista pitäisi olla kolmen ja puolen vuoden kuluttua. Jani Soini aloitti virassa meillä vuoden alussa. Kangas puhuu samalla kunnissa käynnissä olevasta muutoksesta, jossa joko onnistutaan tai ei säilyttämään elintarvikehygienian johtotyöt eläinlääkäreillä. Nyt on syytä olla aktiivinen. Siksi minusta onkin hienoa kuulla näin hyvästä valinnasta vuoden eläinlääkäriksi, sanoo Kangas. Oikea osoite! Vielä kirjoitushetkellä olemassa olevan Elintarvikeviraston yksikönjohtaja Osmo Mäki-Petäys kertoo elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksen ja Elintarvikeviraston yhteisestä virasta, jota hoitaa Janne Lundén. Yhteistyö on sujunut hyvin ja ollut monella tavoin innostavaa. Opiskelijathan harjoittelevat meidän kauttamme teurastamolla ja tätäkin työtä on saatu tehtyä tunnetummaksi. Minusta vuoden eläinlääkärin valinta on kerrankin osunut kohdalleen, toteaa Mäki-Petäys. Kollega ja alainen laitoksella, mutta tiedekunnassa varadekaani professori Johanna Björkroth kehuu kollegaansa. Hän taitaa olla parhaimmillaan ja onnellisimmillaankin ollessaan osa laajempaa systeemiä: ideoidessaan, keskustellessaan, pohtiessaan ja kehit- täessään kokonaisuutta. Hänen johtamistapansa tuottaa tulosta. Toki meilläkin on joskus näkemyseroja, mutta Hannun kanssa voi aina keskustella eikä hän jääräpäisesti puolusta omaa näkemystänsä vaan on valmis kehittämään sitä. Arvostan häntä suuresti ohjaajana, strategikkona, visionäärinä ja kirjoittajana. Korkeala on myös laitoksen työtekijöiden itselleen valitsema esimies. Kausi on kolmivuotinen ja Korkealalla on menossa toinen kausi. Björkroth kertoo myös Suomen Akatemian huippututkimusyksiköt -valinnoista: hanke, jossa olivat elintarvikeja ympäristöhygienian laitokselta mukana Korkealan, Björkrothin ja Hännisen ryhmät, sai hyvät arvioinnit. Laitos on saanut myös Helsingin yliopiston laadukkaan toiminnan kannustuspalkinnon vuonna 2002 ja opetuksen laatuyksikkö -palkinnon vuonna Kuinka eläinlääkäriksi tällaiselle alalle? Alun perin minua eivät oikein insinööritieteet kiinnostaneet. Niinpä hain eläinlääketieteelliseen. Aika pian huomasin, että elintarvikehygienia on kiinnostavaa. Väitöskirjani käsitteli kadmiumin vaikutusta bakteereihin. Professori Timo Pekkasen ohjauksessa sain innostuksen tieteeseen ja opin tieteelliset perusmenetelmät, kertoo Korkeala. Hän on opiskellut perustutkinnon myös Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja kertoo olleensa aina kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Valtiotieteellinen on kyllä antanut minulle paljon näkökulmaa ylipäänsä maailman menon arviointiin. Tulevaisuuden haaveista kysyttäessä professori miettii hetken: Olisi hienoa, jos laitoksestamme tulisi ulkomaalaisille tutkijoille arvostettu ja haluttu paikka opiskella elintarvike- ja ympäristöhygieniaa. Hiukan tähän suuntaan on jo mentykin. Vuorossa kuudes palkinto Päivän viettoa on vuodesta 2001 edistänyt maailman eläinlääkäriliitto eli World Veterinary Association. Suomessa päivää vietettiin nyt kuudennen kerran. Palkinto julkistettiin 5. toukokuuta Viikissä EE-talossa. Maailman eläinlääkäripäivää vietettiin jo 29. huhtikuuta. Eläinlääkäriliiton puheenjohtajan puhe tilaisuudesta on kokonaisuudessaan luettavissa liiton kotisivujen ajankohtaisissa. Aiemmat palkitut ovat: 2001 Veikko Tuovinen, vuoden eläinlääkäri, tuotantoeläinten terveydenhuollon edistäminen 2002 Riitta Aho, vuoden eläinlääkäri, uusien haasteiden voittaminen 2003 Helsingin yliopiston tutkijaryhmä sikojen hyvinvoinnin edistämiseksi, vuoden eläinlääkintäteko 2004 Jukka Houttu, vuoden eläinlääkäri, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri 2005 Aimo Välimäki, vuoden eläinlääkäri, kunnaneläinlääkärin elämäntyöstä Väitöstilaisuus käynnissä yliopistomuseo Arppeanumin tiloissa Kruununhaassa. Vasemmalla vastaväittäjä professori Sinikka Pelkonen, keskellä kustos Hannu Korkeala ja oikealla väittelijä Mari Nevas. Lisätietoa World Veterinary Associationista Internetistä: 243

20 Eläinlääkäripäivien pöytä on katettu Ahkera asiantuntijajoukko, Eläinlääkäriliiton koulutusvaliokunta eli Kova, ryhtyi valmistelemaan marraskuun alun eläinlääkäripäiviä heti edellisten päätyttyä. Nyt on pöytä katettuna: monipuolista, ajankohtaista ja tieteellistä asiaa eläinlääkäreille. TEKSTI JA KUVA: ANNA PARKKARI Päivien suunnittelukausi on kovin lyhyt, vain kaksi kolme kuukautta, ja silloin on paras tarttua härkää sarvista heti eikä jäädä miettimään. Saatu yleisöpalautekin on silloin tuoreessa muistissa, aloittaa Kovan puheenjohtaja Sebastian Hielm. Alustavat keskustelut aloitettiin jo itse asiassa viime syksynä, mutta tämän muodon elintarvikehygieniasektio sai vasta tammi helmikuussa, kertoo Miia Lindström. Samalla on tosin katsottu jo seuraavankin vuoden ohjelmaa. Toinen elintarvike- ja ympäristöhygienian edustaja Johanna Puro jatkaa: Työparina sektion järjestäminen on tietysti kevyempää kuin yksin. Varsinkin kun tuntee parinsa hyvin. Tuomme kuitenkin molemmat oman tärkeän näkemyksemme ohjelmaan Miian katsoessa asiaa tieteen ja yliopistomaailman puolelta ja minä taas käytännön valvontatyötä kunnassa tekevän ihmisen silmin. Innostusta ja onnistumisia Iloisin onnistuminen on tähän mennessä tämän vuoden kaikkien luennoitsijoiden innostus, vastaa Mikko Kananen, kun kysytään valmistelun valoisinta asiaa. Sen mukaanhan päiviä valmistellaan, mitä kentällä toivotaan, yleisönkin kannattaa siis olla aktiivinen. Olen hyvin tyytyväinen saamiimme laadukkaisiin luennoitsijoihin. Katan itse sitten sen pakollisen osion sektiosta, jatkaa Kananen, tuotantoeläinsektion valmistelija yhdessä Timo Soverin kanssa. Professori Soveri onkin pitkällä kokemuksella visioinut sektioita pidemmälläkin aikajänteellä. Tulevan vuoden ohjelman ideat hahmottuivat jo ennen viimevuotisia päiviä. Myös pieneläinsektion valmistelija Irmeli Happonen on onnistunut: Olen tyytyväinen, ohjelmamme kattaa tärkeimmät perusasiat. Kovan porukan kanssa on kiva työskennellä, ja uusien kontaktien luominen luennoitsijoita etsittäessä on kiinnostavaa. Ja luennoitsijat ovat olleet hyviä tyyppejä ja täyttäneet odotukset. Hevosalan tuntija ja sektion valmistelija Minna Viitanen iloitsee valmiista ohjelmasta: Valmistelussa on palkitsevaa yrittää keksiä sopiva, yleisöä kiinnostava aihe ja löytää siihen vielä luennoitsija. Sitten onkin yhtä juhlaa kuunnella oman alan luentoja, minuakin erityisesti kiinnostavasta aiheesta ja vielä alan tunnetun ammattilaisen valmistelemana. Seuraaviakin päiviä on jo mietitty Kysyttäessä tyytyväisyydestä ohjelman onnistumiseen Miia Lindström kertoo: Eläinlääketieteessä joskus unohtuu, että olemme akateemista joukkoa ja tehtävänämme on ylläpitää ja kasvattaa eläinlääketiedettä ja sen jalansijaa kansallisessa ja kansainvälisessä tiedemaailmassa sekä yhteiskunnassa yleensä. Nyt jos koskaan akateemisella ajattelutavalla ja tieteellisellä otteella on käyttöä kasvavassa kilpailussa viroista ja johtotehtävistä muiden ammattikuntien kanssa. Eläinlääkäripäivät voivat tarjota tieteellisiä tuulahduksia ja uutta tietoa kentällä työskenteleville. 244

21 Näytteilleasettajille tarjolla sektioita tuettavaksi Viime vuoden tapaan näytteilleasettajille tarjotaan mahdollisuutta tukea haluamaansa luentosektiota ja näkyä sektiossa Eläinlääkäripäivien aikana. Kysy lisää talouspäällikkö Pirkko Nousiaiselta, puh , Eläinlääkäripäivillä iltatilaisuus eläinsuojelusta Suomen Eläinlääkäriliiton eläinsuojeluvaliokunta järjestää päivillä iltatilaisuuden Hyvinvointitutkimuksesta käytännön eläinsuojeluun. Tilaisuus on keskiviikkona 1. marraskuuta klo messukeskuksen kongressisiivessä, salissa 101. Kova koolla, vasemmalta ELT Irmeli Happonen, ELL Johanna Puro, koulutussuunnittelija ELL Jonna Oravainen, ELT Miia Lindström, ELL Mikko Kananen, ELT Minna Viitanen, dosentti Sebastian Hielm ja professori Timo Soveri. Kuvasta puuttuu ELL Petri Yli-Soini, joka oli valitettavasti sairaana myös haastattelua tehtäessä. Tilaisuudessa kuullaan porsaiden, vasikoiden ja koe-eläinten hyvinvointitutkimuksesta ja tutkimuksen soveltamisesta käytäntöön. Illan puhujia ovat eläinlääkärit Anna Valros, Laura Hänninen ja Hanna-Marja Voipio. Tiukka puheenjohtaja, tiiviitä kokouksia Useampikin Kovan jäsen kertoo saman suuntaista ryhmän kokouksista, ennen kaikkea niiden lyhyestä kestosta ja tehokkuudesta: Hyvää Kovan työhön osallistumisessa on, että kokoukset on onnistuttu pitämään maltillisen mittaisina. Siitä kiitos puheenjohtajalle, sihteerille ja jäsenille. Sen verran paljon tulee istuttua kaikenlaisissa maratonpalavereissa, että arvostan Kovan dynaamisia, kestoltaan yleensä noin tunnin pituisia kokouksia. Kovassa on tekemisen meininki ja siellä ei turhia lörpötellä, mikä on ajankäytön kannalta mielekästä. Ja mukava porukka! Lähestulkoon punastunut puheenjohtaja kommentoi palautteeseen: Kovan suunnittelutyö on hauskaa. Koolla on asiansa osaava ja innostunut ryhmä. Syksyllä päivien aikainen ylpeys porukan aikaansaannoksista on ihan hilli- Tilaisuus on maksuton ja avoin sekä eläinlääkäripäivien osallistujille että suurelle yleisölle. Tervetuloa! töntä. Päivien valmistelu on kuin bileiden suunnittelua, etukäteen ei voi tietää, miten kaikki asiat menevät. Joku vanha kääpä voi olla aivan mainio luennoitsija, ja joku nuori nimeä niittänyt stara saattaa heittää jotain ala-arvoista. You never know, do you? 245

22 ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVÄT Eläinlääkäripäivien sektiot esittelyssä Yleissektiossa on tarjolla mukava sekoitus uutta ja vanhaa. Alussa ovat jo tutuksi tulleet vakioosat: päivien avaus, Eläinlääkäriliiton puheenjohtajan katsaus ja musiikkia. Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistyksen 60-vuotista taivalta juhlistaa kansainvälisin kollegamme Jaana Husu-Kallio, joka juhlapuheessaan on lupautunut valottamaan tarttuvien tautien vastustamisen mielekkyyttä. Iltapäivällä Eviran pääjohtaja kertoo suunnitelmistaan jättiviraston iskukykyisyyden varmistamiseksi. Saamme myös verestettyä epidemiologian tietämystämme, kun professori Ian Gardner aloittaa eläinlääkäripäivien luentosarjansa yleiskatsauksella, mihin kaikkeen epidemiologiaa voikaan käyttää eläinlääkärin kaikissa tehtävissä. Sektion päättää Riitta Aho, joka esittelee koirien doping-valvontaa, joka perustuu Kennelliiton uusiin ja paljon keskusteltuihin dopingsääntöihin. Pieneläinsektion aiheena on pieneläinten geriatria. Eläimet elävät yhä vanhemmiksi, mutta niiden vanhenemiseen liittyviä aspekteja on käsitelty melko vähän. Sektio tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden paneutua aiheeseen kokonaisuutena. Luennot syventävät eläinlääkäreiden tietoa, jotta he pystyvät takaamaan ikääntyvien koirien ja kissojen hyvinvoinnin monipuolisesti. Luennoitsijaksi on lupautunut Dr. William Fortney Kansas State -yliopistosta Yhdysvalloista. Hän toimii yliassistenttina, Assistant Professor, diagnostisen sisätautiopin laitoksella. Hänen mielenkiintonsa kohteita ovat erityisesti pieneläinten geriatria, pediatria ja dermatologia. Lisäksi hän on paneutunut muun muassa pieneläinten allergioihin ja koulutukseen sekä koirien lonkka- ja selkäongelmiin. Dr. Fortney on pitänyt yli 250 kansallista ja kansainvälistä luentoa pieneläinten geriatriasta ja pediatriasta, ja julkaissut useita aiheisiin liittyviä artikkeleita ja kirjojen kappaleita. Hän on toimittanut vuonna 2005 julkaistun kirjan Geriatrics, an Issue of Veterinary Clinics: Small Animal Practice. Hevossektion aihe on neurologia. Luennoitsijana on Ian G. Joe Mayhew, BVSc, PhD, DACVIM, DECVN, FRCVS. Joe Mayhew on alun perin uusiseelantilainen eläinlääkäri, joka on urallaan työskennellyt muun muassa Cornellin yliopistolla tehden siellä väitöskirjan hevosten selkäydinsairauksista. Nykyään hän työskentelee Edingburghissa kliinisen eläinlääketieteen laitoksen johtajana. Joe Mayhew on diplomaatti sekä Yhdysvalloista alanaan neurologia ja sisätaudit että Euroopasta alanaan neurologia. Hän on julkaissut lukuisia artikkeleita lehdissä ja toimittanut muun muassa Large Animal Neurology -kirjan. Neurologian luennoissa keskitytään ensin kliinisen diagnoosin tekemiseen. Torstaina aiheena ovat lisäksi muun muassa huojuva hevonen, hevosen pään alueen neurologiset ongelmat, unihäiriöt ja epilepsia. Perjantaina perehdytään tarkemmin epämääräisiin neurologisiin oireisiin hevosilla sekä liike- ja asentohäiriöihin mukaan lukien niin sanottu jäykkä hevonen -syndrooma. Mukana on myös kliinisiä tapausselostuksia sekä lyhyt katsaus hevosilla esiin- tyviin neuropatioihin. Joe Mayhew on alallaan erittäin arvostettu ja pidetty luennoitsija. Odotettavissa on mielenkiintoinen kaksipäiväinen hevosten neurologisten ongelmien merkeissä. Lihahygieniasektio jakaantuu kahteen kokonaisuuteen. Aamupäivällä käsitellään lintuinfluenssaepidemian puhkeamisen aiheuttamia toimenpiteitä ja epidemiasta selviämistä. Syksy on tätä kirjoitettaessa vielä kaukana ja on mahdollista, vaikka ei suinkaan toivottavaa, että kollegoilla on omakohtaistakin kokemusta lintuinfluenssan kanssa painimisesta. Pääpuhujana on eläinlääkäri Wouter Steenhuisen Hollannista. Hän toimi kenttätyössä Hollannin lintuinfluenssaepidemian aikana vuonna 2003 ja on perehtynyt laajamittaisen eläintaudinpurkauksen käytännön selvittämiseen. Luennot on rakennettu mahdollisimman käytännönläheisiksi. Eläinlääkäri Steenhuisen kertoo, mitkä asiat ovat taudin leviämisen estämisen ja hävittämisen kannalta merkityksellisiä. Odotettavissa on tuhti tietopaketti, miten pitää toimia ja miten ei. Aamulla eläinlääkintöylitarkastaja Sirpa Kiviruusu kertaa lintuinfluenssan puhkeamisen aiheuttamat toimenpiteet tilalla ja teurastamolla. Terveydenhuoltoeläinlääkäri Sanna Sainmaa luennoi lintuinfluenssan epidemiologisesta tilanteesta meillä ja maailmalla. Iltapäivän teemana on lihaalan laitosten viranomaisvalvonta. Näkökulmaksi on valittu laitosvalvonnan suhde sidosryhmiin. Omat odotuksensa viranomaisvalvonnan tulevaisuuden suuntaviivoista kertovat lihateollisuuden edustajana 246

23 Atria Yhtymän varatoimitusjohtaja Juha Gröhn ja alkutuotanto-organisaation edustajana Atria Oy:n laatupäällikkö eläinlääkäri Taneli Tirkkonen. Eija Läikkö Evirasta luennoi kansallisen tason viranomaisvalvonnasta. Maamme keskushallinnon ohjaus ja valvonta keskittyy yhä enemmän auditoinnin suuntaan ja nykyisten tarkastuskäyntien luonne muuttuu. Laajempaa näkökulmaa tuo suunnittelija Juha Junttila Food and Veterinary Officesta. Hän puhuu unionin tason valvonnasta ja minkälaisia komission tarkastukset ovat. Päivän lopuksi käsitellään elintarvikevalvontaa koko EU:ssa. Useinhan maassamme ajatellaan, että laitosten vaatimukset eivät ole samat kaikissa jäsenmaissa ja etenkin Suomessa vaaditaan elintarvikealan toimijoilta enemmän kuin vaikkapa eteläeurooppalaisilta toimijoilta. Onko mielikuva oikea ja mitä komissio aikoo asialle tehdä? Tästä kuulemme lisää lihahygieniasektiossa. Tuotantoeläinsektion sikapäivänä keskitytään hengityssairauksiin. Ulkomaisena luennoitsijana on professori Ian Gardner, Kalifornian yliopistosta Yhdysvalloista. Gardner luennoi hengitystiesairauksien epidemiologiasta erityisteemanaan PRRS ja porsasyskä. Taudit ovat suomalaiselle sikataloudelle ajankohtaisia: PRRS ulkomaisena uhkana ja porsasyskä kansallisen vastustuksen kohteena. Ian Gardner on kansainvälisesti arvostettu sikatautien epidemiologi, jolta saamme päivityksen tautien torjuntaan. Iltapäivän kotimaisina luennoitsijoina ovat Evirasta erikoiseläineläinlääkäri Taina Laine ja ELT Katri Levonen. Laineen aiheena ovat aivastustauti ja Bordetella bronchiseptica -infektio. Aivastustauti on Suomessa hyvin harvinainen ja hävitettävissä oleva tauti. Hävittäminen vain vaatii, että kaikki tartunnat saadaan kiinni. Bordetella puolestaan on muiden hengitystietautien vähentyessä saanut uutta merkitystä. Laineelta saamme kertauksen ja uutta tietoa näistä taudeista. Katri Levonen puolestaan luennoi Actinobacillus pleuropneumoniaen aiheuttamasta paiseisesta keuhkokalvontulehduksesta. Porsasyskätartuntojen väistyessä on APP:sta yksinään tullut merkittävin hengitystietauti suomalaisissa sikaloissa. Mari Heinonen, ELT ja kliininen opettaja Saaren klinikalta tekee yhteenvedon sikalan hengitystiesairauksista, mitä hoitavan eläinlääkärin pitäisi tietää sikalan olosuhteista ja miten sikalan hengitystauteja hoidetaan. Päivän lopuksi ELL Mikko Kananen ETU-palvelut / ETT ry:stä kertoo, missä mennään Suomen porsasyskätilanteessa. Toisen päivän teemana ovat nautojen infektiosairaudet edellisen vuoden jatkoksi. Aamupäivällä käsitellään oloissamme erittäin tärkeätä tautikompleksia, vasikoiden hengitystiesairauksia. Esityksissä kuullaan uusinta tietoa Eviran ja Helsingin yliopiston tutkijoiden sekä terveydenhuoltoeläinlääkäreiden juuri toteuttamasta laajasta tutkimuksesta, aiheina ovat terveydenhuolto ja lääkkeiden käyttö vasikoiden hengitystiesairauksissa. Iltapäivällä perehdytään paratuberkuloosin epidemiologiaan ja diagnostiikkaan. Aihe on jatkuvasti ajankohtainen ja tärkeä, joten alan kansainvälisen asiantuntijan näkemys tähän vaikeaan aiheeseen on kiinnostava myös tänä vuonna. Nautasektion päättää esitys uudesta nautasektorin terveydenhuollon seurantajärjestelmästä NASEVA:sta. Elintarvikkeiden välityksellä ihmiset sairastuvat moniin, alun perin eläimistä ja ympäristöstä lähtöisin olevien patogeenisten mikrobien aiheuttamiin sairauksiin. Sairastumisten ehkäisemiseksi paikallisten elintarvikevalvontaviranomaisten lisäksi myös useat kansalliset ja kansainväliset organisaatiot työskentelevät tautivastustuksen hyväksi. Sektiossa kuulemme paitsi ajankohtaiskatsauksen Suomen elintarvike-epidemiatilanteesta myös eurooppalaisten organisaatioiden EFSA:n eli Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ja ECDC:n eli Euroopan tautiviranomaisen toimista suomalaisten terveyden suojelemiseksi. Samoin uuden kansallisen zoonoosikeskuksen edustaja kertoo keskuksen toimintatavoitteista ja yhtymäkohdista kunnallisen elintarvikevalvonnan kanssa. Maassamme tehdään jatkuvasti myös tasokasta tieteellistä tutkimusta, jotta saataisiin lisätietoa patogeenien epidemiologiasta ja ihmisen sairastumisriskistä. Elintarvikehygieniasektiossa kolme tutkijaeläinlääkäriä esittelee väitöskirjatöihinsä liittyviä uusia tutkimustuloksia. Pirkko Tuominen on riskinarvioinnin asiantuntija ja perehtynyt erityisesti naudanlihan kuluttajalle aiheuttamaan salmonellariskiin. Tulosten avulla pyritään määrittämään myös tärkeimmät riskinhallintakohteet salmonellan esiintymisen minimoimiseksi tuotantoketjussa. Yersinian ja listerian esiintyminen luomutuotannossa verrattuna perinteisiin tuotantomenetelmiin on puolestaan ollut Riikka Laukkasen tutkimuskohteena. Annamari Heikinheimon aiheena on Clostridium perfringens -bakteerin aiheuttaman ruokamyrkytyksen epidemiologiasta saatu uusi tieto, joka saattaa muuttaa nykykäsityksiämme tartuntalähteen alkuperästä. Sektiossa on tarjolla tuoreinta tutkimusaineistoa ja tietoa viranomaisten yhteistyömahdollisuuksista terveydensuojelussa. Tervetuloa eläinlääkäripäivien 2006 monipuoliseen pöytään! Ilmoittautumislomake on Eläinlääkärilehden 7 8 välissä. ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVÄT 247

24 ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVÄT Eläinlääkäripäivät AVAJAISET Sali Ilmoittautuminen ja näyttelyyn tutus tuminen Musiikkia Valtiovallan terveiset Eläinlääkäripäivien avaus Koulutusvaliokunnan puheenjohtaja Sebastian Hielm Puheenjohtajan katsaus Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjoh taja Antti Nurminen Musiikkia Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistys 60 vuotta Läänineläinlääkäri Riitta Mustonen Juhlaesitelmä: Onko tarttuvien tautien vastustuksessa kansallista pelivaraa? Pääjohtaja Jaana Husu-Kallio, Evira Suomen eläinlääketieteen säätiön apu rahojen jako Näyttelyn avajaiset Näytteilleasettajien edustaja Näyttely/Exhibition Alustava ohjelma KESKIVIIKKO/WEDNESDAY YLEISSEKTIO Sali 101 Puheenjohtaja/Chairman: Ylitarkastaja Nina Kaario, Evira Epidemiology every vet s basic tool Professor Ian Gardner, University of California, Davis, USA Elintarviketurvallisuusviraston esittely Pääjohtaja Jaana Husu-Kallio, Evira Parhaiden postereiden palkitseminen Näyttely/Exhibition Koirien doping-valvonta vv. läänineläinlääkäri Riitta Aho, Oulun lääninhallitus Keskustelu/Discussion Lounas/Lunch Iltatilaisuus Hyvinvointitutkimuksesta käytännön eläinsuojeluun, katso s

25 PIENELÄINSEKTIO Small animal geriatrics I Sali 101 Puheenjohtaja/Chairman: eläinlääkäri Anu Saikku- Bäckström Luennoitsija/Lecturer: Dr. William Fortney, College of Veterinary Medicine, Kansas State University, USA The aging process: why pets age and how we can influence that process from A to Z Keskustelu/Discussion The aging process, cont Keskustelu/Discussion Näyttely/Exhibition The aging process, cont Lounas/Lunch Management strategies for older arthritic pets Keskustelu/Discussion Näyttely/Exhibition Common behavioural changes in older pets Keskustelu/Discussion TORSTAI/THURSDAY LIHAHYGIENIASEKTIO Sali 102 Puheenjohtaja/Chairman: ylitarkastaja Satu Salmela, Evira Surviving an Avian Influenza outbreak Lintuinfluenssan puhkeamisen aiheuttamat eläintautilain mukaiset toimenpiteet tilalla ja teurastamolla Eläinlääkintöylitarkastaja Sirpa Kiviruusu, MMM Lintuinfluenssatilanne Terveydenhuoltoeläinlääkäri Sanna Sainmaa, Suomen Siipikarjaliitto ry Practical views to eradication procedures Dr. Wouter Steenhuisen, Poultryconsult Boxmeer, the Netherlands Näyttely/Exhibition Practical views to disinfection and carcass disposal from farm and slaughterhouse point of view Dr. Wouter Steenhuisen, Poultryconsult Boxmeer, Netherlands Control measurements Dr. Wouter Steenhuisen, Poultryconsult Boxmeer, Netherlands ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVÄT HEVOSSEKTIO Equine neurology, part 1 Sali 208 Puheenjohtaja/Chairman: yksityiseläinlääkäri Tiina Eskonen Luennoitsija/Lecturer: Professor Joe Mayhew, Easter Bush Veterinary Centre, University of Edinburgh, UK Neurological examination Keskustelu/Discussion Näyttely/Exhibition Cerebral syndromes, seizures, epilepsy & sleep disorders Keskustelu/Discussion Lounas/Lunch Cranial nerve & brainstem syndromes Näyttely/Exhibition Ataxia Keskustelu/Discussion Lounas/Lunch Liha-alan laitosten viranomaisvalvonta Lihateollisuuden tulevaisuuden näkymät ja odotukset elintarvikevalvonnalta Varatoimitusjohtaja Juha Gröhn, Atria Yhtymä Oyj Alkutuotannon odotukset elintarvikevalvonnalta Laatupäällikkö Taneli Tirkkonen, Atria Oy Laitosten viranomaisvalvonnan uusi suunta Elintarvikeylitarkastaja Eija Läikkö, Evira Näyttely/Exhibition Tulevaisuuden auditointijärjestelmä Suunnittelija, eläinlääkäri Juha Junttila, FVO Miten valvonta-asetuksen (882/2004) on tarkoitus vaikuttaa valvonnan yhdenmukaistamiseen EU:n jäsenmaissa? Suunnittelija, eläinlääkäri Juha Junttila, FVO 249

26 ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVÄT TUOTANTOELÄINSEKTIO Sikojen infektio-/hengitystiesairaudet Ballroom Puheenjohtaja/Chairman: terveydenhuoltoeläinlääkäri Tapio Laurila Pig respiratory disease epidemiology concerning PRRS and Mycoplasma hyopneumoniae Professor Ian Gardner, University of California, Davis, USA Keskustelu/Discussion Näyttely/Exhibition Pig respiratory disease epidemiology concerning PRRS and Mycoplasma hyopneumoniae Professor Ian Gardner, University of California, Davis, USA Keskustelu/Discussion Lounas/Lunch TORSTAI/THURSDAY Aivastustauti/Bordetellainfektio sialla Erikoiseläinlääkäri Taina Laine, Evira APP-infektio sialla ELT Katri Levonen, Evira Keskustelu/Discussion Näyttely/Exhibition Sikojen hengitystiesairaudet, olosuhteiden vaikutus ja terapia ELT Mari Heinonen, Saaren klinikka Keskustelu/Discussion Porsasyskätilanne Suomessa Terveydenhuoltoeläinlääkäri Mikko Kananen, ETT ry Keskustelu/Discussion PERJANTAI/FRIDAY PIENELÄINSEKTIO Small animal geriatrics II Sali 101 Puheenjohtaja/Chairman: eläinlääkäri Anu Saikku- Bäckström Luennoitsija/Lecturer: Dr. William Fortney, College of Veterinary Medicine, Kansas State University, USA Common dermatology problems in older pets Keskustelu/Discussion Näyttely/Exhibition Common endocrine problems in the older pets, commonly missed diagnosis Keskustelu/Discussion Lounas/Lunch Geriatric nutrition Keskustelu/Discussion Näyttely/Exhibition Geriatric wellness program Keskustelu/Discussion HEVOSSEKTIO Equine neurology, part 2 Sali 208 Puheenjohtaja/Chairman: hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Olli Mäkelä Luennoitsija/Lecturer: Professor Joe Mayhew, Easter Bush Veterinary Centre, University of Edinburgh, UK Diffuse weakness Näyttely/Exhibition Postural & movement disorders including stiff horse syndrome Keskustelu/Discussion Lounas/Lunch Polyneuritis equi & other neuropathies Keskustelu/Discussion Näyttely/Exhibition Miscellaneous clinical disorders Keskustelu/Discussion 250

27 Lanceau Linjakas ratkaisu leikatuille kissoille / MD Royal Caninin miauukas kissanruokasarja täydentyy uudella, ainutlaatuisella S/O-ravinto-ohjelmalla, joka vähentää struviitti- ja oksalaattikivien riskiä ja auttaa painonhallinnassa kaiken ikäisiä, rotuisia ja kokoisia mirrejä. Linjakkaasti, silti maukkaasti. URINE DILUTION Laimentaa virtsaa pitäen sen lievästi happamana. Ehkäisee virtsakivien muodostumista. BODY FAT CONTROL Valkuaisainerakenne muistuttaa kissan luontaista ravintoa ja ehkäisee lihomista. SKIN BARRIER Huolehtii ihon terveydestä ja ylläpitää turkin hyvinvointia. HAIRBALL REGULATOR Vähentää nieltyjen karvojen tarttumista toisiinsa ehkäisten karvapallojen muodostumista. Edistää suoliston toimintaa. Tulossa myös uutta pentuenergiaa! Herkulliset Royal Canin WEANING IMMUNITY & DIGEST ja GROWTH DIGEST & DENTAL. Rakenne ja maku tehty juuri pienille leuoille. Ja tehokkaille...

28 ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVÄT TUOTANTOELÄINSEKTIO Nautojen infektiosairaudet Ballroom Puheenjohtaja/Chairman: professori, tutkimusyksikön johtaja Sinikka Pelkonen, Evira Vasikoiden hengitystieinfektioiden etiologia ELT Tiina Autio, Evira Oireet ja tulehdusreaktio vasikoiden hengitystieinfektioissa ELL Toomas Orro, HYELTDK, Saaren yksikkö ja Tarton maatalousyliopisto Keskustelu/Discussion Näyttely/Exhibition Hengitystietulehdusten hallinta vasikkakasvattamoissa Terveydenhuoltoeläinlääkäri Tuomas Herva, AtriaNauta Lääkkeet vasikoiden hengitystieinfektioiden hoidossa Dosentti Liisa Kaartinen, Lääkelaitos Keskustelu/Discussion Lounas/Lunch PERJANTAI/FRIDAY ELINTARVIKEHYGIENIASEKTIO Elintarvikevälitteiset patogeenit ja niiden torjunta Sali 102 Puheenjohtaja/Chairman: tutkija Annamari Heikinheimo, Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos, ELTDK Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) toimijana suomalaisen elintarviketurvallisuuden edistämisessä Dosentti Riitta Maijala, Evira Elintarvikevälitteiset patogeenit ja niiden aiheuttamat epidemiat Suomessa 2000-luvulla Ylitarkastaja Taina Niskanen, Evira Näyttely/Exhibition Uutta Clostridium perfingens -ruokamyrkytyksen epidemiologiasta Tutkija, ELL Annamari Heikinheimo, Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos, ELTDK Tuotantomenetelmän vaikutus sianlihan yersinioosi- ja listerioosiriskeihin Yliopistonlehtori Riikka Laukkanen, Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos, ELTDK Epidemiology and diagnosis of paratuberculosis (Johne s disease) Professor Ian Gardner, University of California, Davis, USA Keskustelu/Discussion Näyttely/Exhibition Nautasektorin terveydenhuollon seurantajärjestelmä (NASEVA) Terveydenhuoltoeläinlääkäri Mervi Yli-Hynnilä, Pro Agria Keskustelu/Discussion Lounas/Lunch Aiheuttaako naudanliha Suomessa salmonellariskin kuluttajalle? Tutkija Pirkko Tuominen, Evira ja Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos, ELTDK Näyttely/Exhibition Suomen zoonoosikeskuksen toiminta ja yhteistyö kuntasektorin kanssa Suomen zoonoosikeskuksen edustaja Euroopan tautiviraston (ECDC) rooli elintarvikevälitteisten epidemioiden torjunnassa Senior expert Johanna Takkinen, Euroopan tautivirasto, Tukholma, Ruotsi 252

29

30 ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVÄT ILMOITTAUTUMINEN Eläinlääkäripäivät 2006 Eläinlääkäripäiville ilmoittaudutaan ennakkoon maksamalla osallistumismaksu. Tilisiirto on elokuun lehden liitteenä. Kirjoita tiedonantoja kohtaan osallistujan nimi ja osallistumispäivä (ke, to, pe). MAKSUT Osallistumismaksu on henkilökohtainen. Maksettava viimeistään 29. syyskuuta. Jäsenet Ei-jäsenet koko aika ke to tai pe Eläkeläiset ja opiskelijat, joilla ei ole praktiikkaoikeuksia jäsenet 40 e ja ei-jäsenet 80 euroa ajasta riippumatta. Muiden alojen opiskelijat 150 e. HUOM! Opiskelijat, joilla on praktiikkaoikeudet 29. syyskuuta, maksavat normaalihintaisen osallistumismaksun. Maksettu 29. syyskuuta jälkeen Jäsenet Ei-jäsenet koko aika ke to tai pe Eläkeläiset ja opiskelijat, joilla ei ole praktiikkaoikeuksia, jäsenet 75 e ja ei-jäsenet 150 euroa ajasta riippumatta. Muiden alojen opiskelijat 180 euroa. Opiskelijat, joilla on praktiikkaoikeudet 29. syyskuuta, maksavat normaalihintaisen osallistumismaksun. Osallistumismaksut maksetaan Suomen Eläinlääkäriliiton tilille Okopankki PALJOUSALENNUS Saman työnantajan maksaessa osallistumismaksuja e 10 prosenttia e 15 prosenttia yli 2500 e 20 prosenttia LUENTOKOKOELMA Luennoista koottava luentokokoelma sisältyy osallistumismaksuun. Kirjaa voi myös tilata liiton toimistosta, faksi (09) tai sähköposti jonna.oravainen@fennovet.fi. Lähetettäessä kirjan hinta on 35 e + alv 8 %. NÄYTTELY Jos osallistut vain näyttelyyn, pääsymaksu on 20 e. PERUUTUKSET Osallistumisen voi peruuttaa joko puhelimitse tai kirjallisesti. Peruutuksista, jotka tehdään 29. syyskuuta jälkeen, pidätetään toimistokuluina 20 prosenttia osallistumismaksusta. MATKAT JA MAJOITUS Finnair myy säästö- ja ennakkohintaisia lippuja. Alennukset prosenttia riippuen siitä, milloin varaat/lunastat liput ja montako vuorokautta matkasi kestää. Tiedustele suoraan Finnairista taimatkatoimistosta. Voit myös hoitaa matka- ja hotellivarauksesi L.R. Internationalin välityksellä. Varauslomake tulee lehden 7 8 liitteenä. POSTERIT Eläinlääkäripäivillä järjestetään posterinäyttely. Näyttelyyn toivotaan eläinlääkäreitä kiinnostavia, eläinlääketiedettä sivuavia postereita, jotka ovat valmistuneet vuosina Tänä vuonna palkitaan kolme parasta posteria. Kiinnostuneet ottakaa yhteyttä Fennovet Oy:hyn, puh. (09) , sähköposti jonna.oravainen@fennovet.fi. Tiedot postereiden aiheista ja tekijöistä tulee olla Suomen Eläinlääkäriliiton toimistossa 31. heinäkuuta mennessä. Posteriluettelo julkaistaan sekä lokakuun Eläinlääkärilehdessä että Eläinlääkäripäivien luentokokoelmassa. Posterien abstraktit julkaistaan myös luentokokoelmassa. 254

31

32 Hevosen botulismiriskistä Suomessa Clostridium botulinum on anaerobinen bakteeri, joka tuottaa kasvunsa aikana voimakkainta tunnettua biologista toksiinia aiheuttaen botulismina tunnetun sairauden. Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksella tehdyssä selvityksessä todettiin C. botulinumin tyypin B itiöiden olevan hyvin yleinen löydös Suomen maaperässä, ja samaa tyyppiä esiintyy myös terveiden hevosten ulostenäytteissä. Koska säilörehu on tyypillisin rehumyrkytysbotulismin lähde ja tyyppi B tavallisin rehumyrkytysten aiheuttaja, tulee hevosille syötetyn säilörehun laatuun kiinnittää erityistä huomiota. TEKSTI: MARI NEVAS, JUULIA MARTIMO JA HANNU KORKEALA KUVA: ANNA PARKKARI Eri botulismityyppejä tunnetaan neljä, ja niitä kaikkia tavataan myös hevosella. C. botulinumin itiöitä on tiedetty esiintyvän ympäristössä, mutta esiintymistä Suomen maaperässä ei ole aikaisemmin kartoitettu. Nyt tehdyssä selvityksessä niiden todettiin olevan hyvin yleisiä. Ympäristössä tavattavat Clostridium botulinumin itiöt ovat yleensä vaarattomia terveelle aikuiselle hevoselle. Tavallisin botulismin muoto on rehumyrkytys, jossa oireet ovat seurausta itiöiden joutumisesta ympäristöstä rehuun, toksiinin muodostumisesta rehuun suotuisissa olosuhteissa ja toksiinin nauttimisesta rehun mukana. Pikkuvarsoilla, yleisimmin 2 4 viikon ikäisillä, tavattu shaker-foalsyndrooma on seurausta suolistoon joutuneiden itiöiden germinaatiosta ja toksiinin tuotosta suolistossa. Vastaavanlainen suolistoperäinen botulismi-infektio on myös havaittu harvinaisena aikuisilla hevosilla. Neljäs botulismin muoto on haavabotulismi, jossa haavaan joutuneet itiöt germinoituvat ja Säilörehua käytettäessä on syytä olla tarkkana. Käyttöön otetun paalin tulee olla ehjä, rehu ei saa haista ammoniakille ja PH:n mittaamista juuri avatusta paalista suositellaan. tuottavat toksiinia anaerobisissa oloissa. Hevosella tyypillisimmät botulismin aiheuttajat ovat C. botulinum -tyypit B ja C. Botulismin oireet ja diagnosointi Botulinumtoksiini aiheuttaa etenevän velttohalvauksen. Oireet ovat samankaltaiset huolimatta sairastumistiestä, mutta niiden voimakkuus vaihtelee lievästä erittäin rajuihin ja nopeasti eteneviin. Kliinisesti todetaan yleistä lihasheikkoutta, nielemis- ja syömisvaikeuksia, alentunutta rasituksensietokykyä sekä depressiota. Joissain tapauksissa esiintyy aluksi ähkyoireita. Alentunut kielen tonus on erittäin tyypillinen löydös. Ennuste määräytyy oireiden voimakkuuden mukaan. Rehumyrkytysbotulismis- 256

33 sa suuret toksiiniannokset voivat aiheuttaa kuoleman jo 12 tunnissa rehun syönnistä. Botulinumtoksiinin osoittaminen näytteistä tehdään hiiritestillä, mutta hevosen erityinen herkkyys toksiinille aiheuttaa sen, että hevosen sairastumisen aiheuttavat toksiinimäärät eivät läheskään aina ole suolistosta hiiritestillä osoitettavissa. Koska botulismidiagnoosiin pääseminen on monessa tapauksessa hankalaa ja diagnoosiin päästään yleensä sulkemalla muut mahdolliset vaihtoehdot pois, on todellisten botulismitapausten määrää vaikea arvioida. C. botulinum maaperässä ja hevosen ulosteessa Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksella tehdyssä selvityksessä tutkittiin yhteensä 235 suomalaista maanäytettä, joista 31 prosentin todettiin sisältävän C. botulinum -tyyppien A, B, E tai F itiöitä. Selvästi yleisimmin, 82 prosentissa tapauksista, havaittu C. botulinum edusti tyyppiä B, ja sen kvantitatiiviset pitoisuudet näytteissä olivat myös suuremmat kuin muiden tyyppien. C. botulinum -tyyppien A, B, E ja F esiintymistä selvitettiin lisäksi kliinisesti terveiden hevosten ulosteessa. Tutkimukseen osallistuneista sadasta hevosesta noin 11 prosentilla havaittiin ulosteessa C. botulinumin itiöitä, joista suurin osa oli tyyppiä B. Tulos heijastelee tyypin B itiöiden laajaa esiintymistä maaperässämme. Suolistoon joutuneet C. botulinumin tyypin B itiöt eivät tavallisesti aiheuta hevoselle ongelmia. Rehu ja hevosen botulismi Hevosen botulismin tyypillisin lähde on säilörehu. Rehuvälitteisissä botulismitapauksissa aiheuttaja on ollut tavallisimmin tyyppi B. Botulinumtoksiinin muodostuminen rehussa on tällöin seurausta rehun kontaminoitumisesta itiöpitoisella maa-aineksella sekä rehun heikosta laadusta ja/tai puutteellisista säilytysolosuhteista. Koska Suomen maaperässä tyypin B todettiin olevan vallitseva, ja hyvin yleinen, on maa-aineksen välittämää tyypin B botulismia pidettävä myös Suomessa mahdollisena. Teolliset rehut ovat harvoin tartuntalähteitä. Oikea valmistus ja säilytys vähentävät riskiä sille, että rehun joukkoon kulkeutuneet itiöt geminoituisivat ja tuottaisivat rehussa toksiinia. Rehun kontaminoitumista maa-aineksella tulee kuitenkin estää leikkaamalla säilörehuksi tarkoitettu heinä riittävän korkealta. Heinän kuivattaminen ennen säilömistä lisää kuiva-ainepitoisuutta ja siten estää C. botulinumin kasvua. Hyvälaatuisessa säilörehussa vesiliukoisten hiilihydraattien fermentaatio laskee ph:n tasolle 4,2 4,6, minkä on arvioitu inhiboivan C. botulinumin kasvua kuiva-ainepitoisuuden ollessa yli 25 prosenttia. Mikäli kuiva-ainepitoisuus on liian alhainen ph-arvoon nähden, voi rehussa tapahtua valkuaisen hajoamisesta johtuvaa virhekäymistä, joka edelleen nostaa pharvoa ja mahdollistaa klostridien lisääntymisen. Virhekäyminen on havaittavissa epämiellyttävänä ammoniakin hajuna. Jokainen avattava paali tulisikin arvioida aistinvaraisesti ennen syöttämistä ja ph:n mittaus paaleista olisi suositeltavaa. On myös tarkistettava, että paalit ovat ehjiä ennen niiden käyttöönottoa. Säilörehun joukkoon voi satunnaisesti joutua jyrsijän tai muun pienen eläimen raato, joka saattaa toimia kasvualustana C. botulinumille. Raatokontaminaatiotapauksissa selvästi yleisimmin raportoitu toksiinityyppi on C. Mikäli säilörehupaalissa havaitaan kuollut eläin, ei paalista tule syöttää rehua hevosille. Botulismin ennaltaehkäisy Sen lisäksi, että huolehditaan rehun korkeasta laadusta, voidaan hevo- sen botulismia ennaltaehkäistä rokottamalla. Suomessa on saatavilla erityisluvallinen, C. botulinum -tyyppiä B vastaan kohdistettu toksoidirokote. Rokote ei suojaa hevosta muita botulismityyppejä vastaan. Suomen oloissa rokotteen käyttöä puoltaa tutkimuksessa todettu C. botulinum -tyypin B laaja esiintyminen maaperässä, mutta on huomattava, että toksiinin muodostuessa rehuun joutuneessa raadossa, aiheuttaja on tavallisimmin tyyppiä C, jolloin rokote ei anna suojaa. Yhdysvalloissa varsoja on menestyksekkäästi suojattu shakerfoal-syndroomalta rokottamalla tiine tamma ennen varsomista. Kirjoittajista Korkeala ja Nevas työskentelevät elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksella Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ja Martimo Lauttasaaren Eläinlääkäriasemalla Helsingissä. C. botulinumista - C. botulinum on gram positiivinen sauvamainen bakteeri, joka tuottaa botulinumtoksiinia. - C. botulinum -tyyppejä tunnetaan seitsemän, A G. - Botulinumtoksiini estää hermolihasliitoksessa välittäjäaineen, asetyylikoliinin, vapautumisen, jolloin lihas halvautuu. - Lihaksen toiminnan palautuminen tapahtuu uusien hermopäätteiden muodostumisen kautta. - Clostridium botulinumiin liittyvää tutkimusta tehdään eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksella. 257

34 Euroopan eläinlääkäreille 21 erikoistumisalaa Eurooppalaisia erikoistumiskoulutuksia ryhdyttiin rakentamaan eläinlääkäreille vuonna Ensimmäisenä ehtivät kirurgit; European College of Veterinary Surgery eli ECVS perustettiin vuonna Uusin tulokas koulutusten joukossa on sikojen terveydenhuolto. TEKSTI: CLAES FELLSTRÖM, VEIKKO TUOVI- NEN JA JENS PETER NIELSEN KUVA: VEIKKO TUOVINEN Eurooppalaiset erikoistumistutkinnot haluttiin rakentaa jatkuvalle ammattitaidon kehittämiselle. Vuonna 1992 erikoistumisalojen hyväksyntä ja valvonta annettiin sitä varten perustetun organisaation European Board for Veterinary Specialisation eli EBVS:n tehtäväksi. Vuoden 2005 lopussa EBVS oli hyväksynyt jo 21 erikoistumisalaa. Erikoistumiskoulutuksen läpi käyneet ja tutkinnon hyväksyttävästi suorittaneet sekä de facto -menettelyllä suoraan hyväksytyt henkilöt voivat käyttää kaikissa EU-maissa hyväksyttyä erikoistumistitteliä Diplomate, lyhennettynä Dipl., jota seuraa kyseinen erikoistumisala, esimerkiksi kirurgeilla Dipl. ECVS. European College of Porcine Health Management Nuorin erikoistumisala on European College of Porcine Health Management eli ECPHM. Sen perustamisesta sovittiin Hampurissa vuonna 2004 järjestetyn IPVSkongressin eli International Pig Veterinary Societyn yhteydessä pidetyssä kokouksessa. ECPHM:n perustamisesta päätettiin Hampurissa vuonna 2004 IPVSkongressin yhteydessä pidetyssä kokouksessa. Kuvassa vasemmalla järjestön sihteeri David Taylor vierellään Claes Fellström. Esityön tämän erikoistumisalan säännöiksi tekivät professorit Thomas Blaha Saksasta ja Jens Peter Nielsen Tanskasta. Hampurissa pidettyyn kokoukseen osallistui 23 henkilöä 14 Euroopan maasta. Yksi edustaja kustakin maasta nimettiin perustajajäseniksi, niin sanotusti founding fathers. Artikkelin kirjoittajat olivat kokouksessa Suomen, Ruotsin ja Tanskan perustajajäseninä. Professori Jens Peter Nielsen valittiin järjestön ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Perustajajäsenet nimettiin aiemmin EBVS:lle toimitettujen dokumenttien perusteella de facto -diplomaateiksi. ELT Olli Peltoniemi hyväksyttiin diplomaatiksi de facto -käytännöllä järjestön ensimmäisessä varsinaisessa yleiskokouksessa Brysselissä vuonna Yleiskokouksen ensimmäisen esitelmän piti ELT Veikko Tuovinen aiheesta The use of web-databases in porcine health management. De facto -hyväksyntä Erikoistumishyväksynnän voi viiden vuoden siirtymäajan kuluessa saada niin sanotulla de facto -menettelyllä aiempien meriittien perusteella ilman erikoistumiskoulutusta ja tenttejä. ECPHM:n siirtymäaika päättyy vuonna Sen jälkeen Diplomate-statuksen voi saada vain osallistumalla erikoistumiskoulutukseen ja tenttimällä erikoistumistutkinnon. Hakulomakkeet ja yksityiskohtaiset ohjeet sekä de facto -hyväksynnän että normaalimenettelyn 258

35 kautta Diplomate ECPHM -statuksen hakemiseen löytyvät järjestön kotisivuilta. De facto -hyväksynnän edellytyksenä on muun muassa, että henkilö on toiminut hakemansa erikoistumisalan tehtävissä vähintään seitsemän vuoden ajan vähintään 60 prosenttia työajastaan ja toiminta alalla jatkuu edelleen. Lisäksi vaaditaan vähintään kuusi tarkastettua julkaisua ISI-listalla olevissa tieteellisissä lehdissä, joista vähintään kolmessa hakija on ollut ensimmäinen, toinen tai viimeinen kirjoittaja. Julkaisujen lisäksi täytyy olla vähintään kolme pidettyä kongressiesitelmää. Posterit eivät kelpaa. Hakijan täytyy lisäksi todistaa olleensa aktiivinen opettajana tai luennoitsijana alansa jatkokoulutustilaisuuksissa. Hakekaa pian! ECPHM:n hyväksymä henkilö voi käyttää titteliä Dipl. ECPHM tai Veterinary Specialist in Porcine Health Management. Henkilö voi saada hyväksynnän useammalta eri erikoistumisalalta ja on oikeutettu käyttämään useita Diplomate-titteleitä, mutta ainoastaan yhtä Veterinary Specialist -titteliä. Oppilaitokselle on melkoinen meriitti, jos se pystyy järjestämään eurooppalaiseen erikoistumiseen soveltuvaa koulutusta. Erikoistumiskoulutuksen järjestämiseen tarvitaan erikoistumishyväksynnän saaneita henkilöitä luennoitsijoiksi, tutkinnon valvojiksi, hallinnointiin ja muihinkin tehtäviin. Suomessa on ainakin toistakymmentä eläinlääkäriä, jotka voisivat saada Dipl. ECPHM -tittelin de facto -käytännöllä. Nyt on aika hakea, sillä seuraavat de facto -diplomaatit hyväksytään heinäkuussa Kööpenhaminassa IPVS-kongressin yhteydessä pidettävässä ECPHM:n yleiskokouksessa. Yleiskokouksia on kerran vuodessa ja IPVS-kongresseja joka toinen vuosi. ECPHM-järjestön vuosijäsenmaksu on 200 euroa, joka peritään EBVS:n hyväksymät eläinlääkäreiden eurooppalaiset erikoistumisalat Nimi Lyhenne Hyväksymisvuosi European College of Veterinary Surgery ECVS 1991 European College of Veterinary Dermatology ECVD 1992 European College of Veterinary Ophthalmology ECVO 1992 European College of Avian Medicine and Surgery ECAMS 1993 European College of Veterinary Neurology ECVN 1993 European College of Veterinary Anaesthesiology ECVA 1994 European College of Veterinary Diagnostic Imaging ECVDI 1994 European College of Veterinary Internal Medicine Companion Animals ECVIM-CA 1994 European College of Veterinary Pathology ECVP 1995 European College of Veterinary Pharmacolgy and Toxicology ECVPT 1997 European Veterinary Dentistry College EVDC 1998 European College of Animal Reproduction ECAR 1998 European College of Veterinary Comparative Nutrition ECVCN 1999 European College of Laboratory Animal Medicine ECLAM 2000 European College of Veterinary Public Health ECVPH 2000 European College of Equine Internal Medicine ECEIM 2002 European College of Veterinary Clinical Pathology ECVCP 2002 European College of Veterinary Behavioural Medicine Companion Animals ECVBM-CA 2002 European Veterinary Parasitology College EVPC 2003 European College of Bovine Health Management ECBHM 2003 European College of Porcine Health Management ECPHM 2004 Lisää tietoa: Kotisivuilla lisää tietoa ja hakemuslomakkeet: ja Lisätietoja myös artikkelin kirjoittajilta ja järjestön kaikilta diplomaateilta kaikilta Diplomate-titteliä kantavilta. Jäsenyydestä ja tittelin käytöstä voi luopua, kun sitä ei enää tarvitse. Hyväksytty kaikissa EU-maissa Useimmissa maissa on omat erikoistumisalansa; esimeriksi Suomessa ei ole erikoistumismahdollisuutta pelkästään sikoihin, vaan tarjolla on Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkärin tutkinto. Tanskassa erikoistuminen sikojen sairauksiin on ollut mahdollista jo kauan, ja sitä ovat hyödyntäneet myös ruotsalaiset eläinlääkärit. Ruotsissa on ollut mahdollista erikoistua sikojen sairauksiin vuodesta 2002 alkaen. De facto -siirtymäajan päättyessä vuonna 2004 erikoistumismahdollisuutta oli Ruotsissa käyttänyt 26 eläinlääkäriä. Kansallisia erikoistumistutkintoja ei hyväksytä muissa EU-maissa. Eurooppalaiset erikoistumistutkinnot taas hyväksytään kaikissa EU-maissa. Eläinlääkinnänkin vähitellen kansainvälistyessä on odotettavissa, että eurooppalaisten erikoistumistutkintojen suosio kasvaa. Kirjoittajien yhteystiedot: Claes Fellström, Institutionen för Kliniska Vetenskaper, SLU, Uppsala, , kv.slu.se Veikko Tuovinen, Suomen eläinterveydenhuolto, Omakotitie 60, Kuopio, , Jens Peter Nielsen, Institut for Produktionsdyr og Heste, Den Kongelige Veterinær- og Landbohøjskole, DK Frederiksberg C, , jpni@kvl.dk Tekstin on Suomen oloihin muokannut Veikko Tuovinen. 259

36 Eläinlääkäreiden koulutus Euroopassa FVE:n koulutuskokoukselle oli asetettu tavoite keskustella eläinlääkärikoulutuksen vähimmäisvaatimuksista ja tutkinnon kelpoisuudesta Euroopassa. Kokous jakaantui kolmeen osaan, joissa käsiteltiin nykyistä tilannetta, eläinlääkärikoulutuksen tulevaisuutta ja Bolognan prosessia. TEKSTI: SANNA HELLSTRÖM Sanna Hellströmin kuva-arkisto Kokoukseen osallistui yli 150 henkilöä kaikkiaan 35 maasta. Suomesta kokoukseen osallistuivat tiedekunnan edustajana pedagoginen yliopistonlehtori Mia Ruohoniemi ja Suomen Eläinlääkäriliiton edustajana Sanna Hellström. Koulutuksen arviointi Kokouksen ensimmäisessä osassa käsiteltiin eläinlääketieteellisen koulutuksen arviointia. Kriteerit eläinlääkäreiden koulutukselle on määritelty direktiivissä, mutta koulutuksen arviointi on tiedekunnille vapaaehtoista ja sen suorittaa EAEVE. Arvioiduista kouluista julkaistaan lista, jossa ovat hyväksytyt tiedekunnat. EU:n komissiolle tiedotetaan evaluointien tuloksista ja komissio voisi halutessaan ryhtyä toimiin arvioinnissa hylättyjen tiedekuntien suhteen. Toistaiseksi komissio ei ole ryhtynyt toimiin. Kokouksessa keskusteltiin paljon arvioinnin kriteereistä. Pääosassa oli juuri valmistuneiden eläinlääkäreiden osaamistason arviointi eli niin sanottu päivän yksi osaamistaso eli Day one competence. Yleisesti pidettiin tärkeänä, että tulevaisuudessa arvioidaan myös, mitä koulutuksella saavutetaan, eikä pelkkiä koulutuksesta saatavia tilastotietoja. Nykyinen järjestelmä on perustunut liikaa tuntien, opettajien, opiskelijoiden ja muiden vastaavien tietojen laskemiseen. Luonnollisesti koulutus ja valmis- Kirjoittaja ja Miia Ruohoniemi konferenssin illallisella. tuneiden osaamistaso eivät ole toisistaan irrallisia asioita, koska prosessi vaikuttaa lopputuotteeseen. Lisäksi koulutusta tarkkailemalla voidaan edes pyrkiä arvioimaan kehitystä ja tulevaisuutta, valmistuneiden arviointi kuvaa sitä, mitä tähän asti on tehty. EAEVE:n käyttämiä arviointiperusteita uudistetaan parhaillaan ja niihin lisätään kriteereitä juuri valmistuneiden opiskelijoiden taidoista. Kriteerinä olisi, että juuri valmistunut eläinlääkäri kykenee työskentelemään kaikilla eläinlääkärialoilla ja että hänellä on valmiudet opiskella lisää eli kyky elinikäiseen oppimiseen. Uutuutena arviointiin on tulossa myös FVE eli Federation of Veterinarians in Europe on Euroopan eläinlääkärijärjestöjen järjestö. Suomen Eläinlääkäriliitto on FVE: n jäsen. EAEVE on European Association of Establishments for Veterinary Education. FVE:n kotisivut ovat osoitteessa Sivuilla on nähtävissä lähes kaikki maaliskuun kokouksen alustukset. 260

37 kaikkien evaluointien julkisuus, jolloin myös arvioinnissa hylätyt tai ehdollisesti hyväksytyt tiedekunnan julkaistaisiin. Linjajako vai yleiseläinlääkäri Linjajako herätti laajaa keskustelua, jossa tuli vähintään selväksi, että asiaan suhtaudutaan ristiriitaisesti. Joissain maissa ja yliopistoissa linjajako on jo käytäntöä, kuten Utrechtissa, Hollannissa ja Gentissä, Belgiassa ja näiden yliopistojen mallit esiteltiin kokouksessa. Utrechtissa suuntautumisvaihtoehtoja on kaikkiaan viisi: hevoset, seuraeläimet, tutkimus, tuotantoeläimet ja elintarvikehygienia eli veterinary public health. Kaikkiaan suuntautumista on noin kolmasosa opinnoista, 118 yhteensä 360 opintopisteestä, ja suuntautumisopintoja on koko opiskelun ajan. Alkuvaiheen opinnoissa pieneläin- ja hevossuuntautuneet sekä tuotantoeläin- ja elintarvikehygieniasuuntautuneet ovat yhdessä. Gentissä suuntautuminen tapahtuu vasta kahden viimeisen opiskeluvuoden aikana. Aluksi opiskelijat suuntautuvat joko seuraeläimiin tai suureläimiin ja elintarvikehygieniaan. Suureläimet ja elintarvikehygienia jakaantuu myöhemmin hevosiin, märehtijöihin ja sika-siipikarjakani-osaan, jotka kaikki ovat osa elintarvikehygieniaa. Lisäksi voi suuntautua tutkimukseen. Kummassakin esitellyssä tiedekunnassa opiskelu kestää kuusi vuotta ja tuntui siltä, että linjajakoon onkin mahdollisuuksia niissä tiedekunnissa, joissa opiskelu kestää pidempään kuin viisi vuotta. Viiden vuoden ohjelmaan olisi ilmeisen hankalaa sovittaa linjavaihtoehtoa ilman, että eläinlääkäreiden yleislaillistuminen olisi kyseenalaista. Monessa puheenvuorossa tulikin ilmi huoli, että voivatko jollekin kapealle sektorille suuntautuneet eläinlääkärit saada oikeuden toimia eläinlääkärinä muussa EU-maassa kaikilla eläinlääketieteen osa-alueilla. Haasteet ja tulevaisuus Useissa maissa eläinlääketieteen opiskelijoista suuri osa on kiinnostunut pääasiassa seuraeläinpraktiikasta ja muille aloille on hankalampi saada opiskelijoita. Kuitenkin yhteiskunnan kannalta erityisesti elintarvikkeiden turvallisuus ja siihen kiinteästi liittyvä tuotantoeläinten hoito on koko eläinlääkäriammatin perusta ja nykyisten elintarvikekriisien, maailmanlaajuisten markkinoiden ja yhteiskunnan entistä vaativampien odotusten vuoksi yhä merkittävämpää. Tuotantoeläinten perinteinen eläinlääkintä on vähenemässä yhä suurempien tuotantoyksiköiden myötä ja tuotantoeläinlääkinnän pitäisikin olla yhä enemmän elintarvikkeiden turvallisuuteen tähtäävää. Kokouksessa esiteltiin myös Yhdysvaltojen eläinlääkärikoulutuksen haasteita. Myös siellä opiskelijoista suurin osa on suuntautumassa seuraeläinten hoitoon. Yhteiskunnalle merkittäviä muutoksia on tapahtunut muun muassa elintarvikkeiden tuotannossa ja markkinoissa, zoonoosien uhkassa sekä antibioottiresistenssin kehittymisessä. Samaan aikaan maassa on pula eläinlääkäreistä, joilla on kokemusta ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoitamisesta. Valtio harkitseekin merkittävää rahoituksen lisäämistä ympäristöterveydenhuoltoon suuntautuvien eläinlääkäreiden koulutukseen. Kaksiportainen tutkinnonrakenne Bolognan prosessiin liittyvä tutkinnonuudistus herätti eniten huolta ja vastustusta. Tässä asiassa voimme sanoa olevamme askelen edellä moneen muuhun tiedekuntaan verrattuna: kun muualla vielä vastustetaan muutosta ja maalaillaan uhkakuvia, niin meillä on tutkinnon uudistus tehty ja ensimmäiset kaksiportaisen tutkinnon tekijät ovat jo aloittaneet opintonsa. Uhkana kaksiportaisessa tutkinnossa esitettiin niin sanottujen pikkueläinlääkäreiden valmistuminen eli pelko, että ensimmäisen vaiheen opinnot suorittaneista voisi tulla kentälle nopeasti valmistunut ja halpa eläinlääkärijoukko. Tässä suhteessa kaikkia EU:n jäsenmaita koskeva eläinlääkäritutkinnon määritelmä on kuitenkin yksiselitteinen: eläinlääkärin on opiskeltava korkeakoulussa vähintään viisi vuotta. Joidenkin kokousedustajien mielestä ensimmäisen vaiheen tutkinnon nimestä pitäisi poistaa kaikki eläinlääkintään viittaava, jotta mitään väärinkäsityksiä ei tulisi. Suomessa on jo ennen Bolognan prosessia totuttu eläinlääketieteen kandidaatteihin, joiden yleisesti tiedetään olevan vielä eläinlääketieteen opiskelijoita. Parasta antia kokouksessa oli kuulla Euroopan laajuisesti eläinlääkärikunnan ajatuksia koulutuksen tulevaisuudesta. Ensimmäistä kertaa näin suuri joukko eri tahojen edustajia kokoontui keskustelemaan eläinlääketieteen koulutuksesta. Monessa maassa pohditaan samoja asioita kuin meillä, näistä päällimmäisenä suuntautuminen perusopetuksen aikana. Opiskelijoiden sisäänottomäärät, jotka ovat meillä herättäneet paljon keskustelua, eivät nousseet vahvasti esiin. Euroopan tasolla ongelma on liian suuri määrä eläinlääketieteellisiä korkeakouluja, ei niinkään yksittäisen tiedekunnan opiskelijamäärät. Kirjoittaja on Suomen Eläinlääkäriliiton hallituksen jäsen ja yliopistonlehtori elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksella Helsingin yliopistossa. Hän osallistui FVE:n koulutuskonferenssiin maaliskuuta Brysselissä. 261

38 Kreikassa lampaiden tähden Maailman lammaseläinlääkärit kokoontuivat Kreetalla kesäkuussa Joka neljäs vuosi British Veterinary Associationin alajärjestö, Sheep Veterinary Society järjestää kansainvälisen konferenssin. Nyt isäntämaa oli Kreikka. TEKSTI: JOHANNA RAUTIAINEN Kongressiin saapui noin 600 eläinlääkäriä tai eläinlääketieteen opiskelijaa 30 maasta ja sen aikana pidettiin 220 suullista esitystä. Kongressin yhteydessä oli myös 44 posterin näyttely. Isäntämaassa on noin 12 miljoonaa lammasta ja vuohta. Monilla tiloilla on molempia tuotantoeläimiä. Kreikassa lammastalouden päätuotanto on maito, joka suurimmaksi osaksi jalostetaan jogurtiksi tai juustoksi. Uuhen päivätuotos vaihtelee 0,5 ja 1 litran välillä riippuen muun muassa ruokinnasta tai rodusta. Tavoitteena kannattava ja turvallinen Yleisimpiä kreikkalaisia rotuja ovat chios ja karaguniko. Myös itäfriisläisiä lypsylampaita ja ranskalaisia lacaune-lampaita on tuotu maahan kehittämään maidontuotantoa. Koska uuhia pidetään maidontuottajina, karitsat vieroitetaan Kreikassa aikaisin, jopa vain viiden päivän iässä. Karitsat ovat juottoruokinalla ja ne teurastetaan aikaisimmillaan vain neljän viikon ikäisinä. Kreikassa on vielä paimenia: maidontuotantosesongin jälkeen paimen kuljettaa ummessa olevia uuhilaumoja pitkiäkin matkoja etsimässä laidunnettavia alueita. Maailmanlaajuisesti lammas on tärkeä lihan, maidon ja villan tuottaja. Eläinlääkäreiden rooli lammastaloudessa on toimillaan turvata kannattava tuotanto lampureille ja turvallinen tuote kuluttajille. Konferenssin pääteemana olikin Sustaining Sheep Health And Production: From Conseption To Consumption. Kongressi oli jaettu kolmeen sektioon: lampaiden loiset, lampaiden lisääntyminen sekä terveydenhuolto ja management. Lampaiden loisista Loissektiossa professori G. F. Bath Etelä-Afrikasta painotti edelleen loisten merkitystä lammastaloudelle. Hänen mukaansa: Sisäloiset ovat suurin ja monimutkaisin eläinlääkinnällinen ongelma lampailla. Viimeisen vuoden aikana sisäloisiin liittyvä neuvonta ja vanhat niin sanotut totuudet asiasta ovat muuttuneet radikaalisti tutkimusten myötä. Muutoksiin on vaikuttanut paljon myös se, että ennen vain eteläisen pallonpuoliskon ongelma, resistenssit sisäloiskannat, on nyt maailmanlaajuinen ongelma. Uusia loislääkkeitä ei ole näköpiirissä ja niidenkin teho olisi todennäköisesti vain väliaikainen, joten sisäloisten aiheuttamaan ongelmaan tulee löytää muita ratkaisuja. Tohtori D. M. West kertoi lisää resistessi-ongelmasta: Uudessa- Seelannissa on havaittu vuohilla useille lääkeaineille resistenssejä sisäloiskantoja, joiden pelätään siirtyvän myös lampaisiin. Australialainen professori P. Waller kertoi havainneensa Malajilla alueita, joilla multiresistenssien loiskantojen vuoksi ei lampaiden kasvatusta voi harjoittaa enää ollenkaan. Muun muassa australialaisten eläinlääkäreiden Scott I. ja Suter R. J. esityksissä ja useissa keskusteluissa painotettiin tuotantovaiheen mukaisen ruokinnan merkitystä loisongelman ennaltaehkäisyssä. Lampaiden terveydenhuolto ja hoitotoimenpiteet Mulesing on erittäin kyseenalainen tapa estää kärpäsentoukkien pesiytyminen karitsojen takareisiin. Hyvinvointisektiossa puhuttiin pitkään toimenpiteestä, joka käytännössä tarkoittaa ihon palasen leikkaamista reiden takapinnalta arpikudoksen aikaansaamiseksi. Mulesing-toimenpidettä on käytetty jo 60 vuotta, mutta vasta nyt on Australiassa herätty etsimään vaihtoehtoja toimenpiteelle. Keskusteluissa muiden Pohjoismaiden eläinlääkäreiden kanssa tuli myös tässä kohtaa esille tuotantomme toisenlaiset ongelmat ja oman tuotantomme hyvä eettinen taso. J. T. Seaman Australiasta kertoi, kuinka hyvällä suunnittelulla ja koko maan kattavalla ohjelmalla oli onnistuttu vähentämään sorkkamädästä kärsiviä katraita merkittävästi. Tämä on tärkeää sekä lampaiden hyvinvoinnin, että lampaiden tuottavuuden kannalta. Keskusteluissa eläinlääkärit Ulrika König ja Katariina Gustafsson kertoivat Ruotsissa meneillään 262

39 olevasta lampaiden sorkkamätäkartoituksesta. Professori P. I. Menzies Kanadasta kertoi Ontarion alueella toimivasta lampaiden terveydenhuolto-ohjelmasta. Alueen ilmasto-olosuhteet ja lammastalouden tilanne muistuttavat hyvin paljon omaamme. Ontarion terveydenhuolto-ohjelman tavoitteena on parantaa katraiden hyvinvointia, lujittaa tuottajan ja eläinlääkärin yhteistyötä ja rohkaista tuottajia analysoimaan katraan tuotantolukuja sekä asettamaan tavoitteita. Tukena ohjelmassa käytetään Menziesin laatimia kaavakkeita: katraan terveystilanteesta, katraan ympäristövaikutuksista ja lääkityksistä sekä katraan lisääntymisestä. Kaavakkeeseen dokumentoidaan katraan nykytilanne ja asetetut tavoitteet. F. M. Lovatt kertoi omista käytännön kokemuksistaan Pohjois- Englannissa. Klinikan alueella oli aloitettu terveydenhuototyö katraiden parissa noin kaksi vuotta sitten. Vaikka alueen kaikkia lampureita oli ollut vaikea motivoida työnsä dokumentointiin, oli alueen lampureiden keskuudessa terveydenhuoltoon liittyvistä asioista keskusteltu paljon ja huonoja toimintatapoja oli muutettukin. Eläinlääkärit olivat todenneet saavansa hyödyllistä tietoa dokumentoiduista tapahtumista ja tietojen analysoinnin olleen motivoivaa niin praktikolle kuin lampurillekin. Sekä lampureiden että eläinlääkäreiden tavoitteena on jatkaa katraskohtaista terveydenhuoltoa. Lampaiden lisääntymisestä Useissa luennoissa tai keskusteluissa vilahteli suomenlammas ja sen käyttö paikallisen rodun fertiliteetin lisäämisessä. Oman rotumme erityiset ominaisuudet ansaitsisivatkin paljon nykyistä paremman lammastietotaidon maassamme. Rotumme on kiinnostava monelle maalle, eikä pelkästään tutkimuksen näkökulmasta. Norjalainen eläinlääkäri H. Paulenz piti luennon lampaiden keinosiemennyksestä. Norjassa käytetään nykyään suurimmaksi osaksi tuorespermaa ja lampuri itse siementää uuhet käytyään kurssin. Tulokset emättimen kautta tapahtuvassa siemennyksessä on olleet hyvät; uusimattomuusprosentti on noin 60:n luokkaa. Oleellista onnistumiselle on sperman oikea Georgios Arsenos ja nopea CMT-testi vaikeampi tulkita lampaanmaidolla tehtynä. Tutkimuksia jatketaan, ja muun muassa merkittävien solumäärien raja-arvojen määrittäminen lampaalle on yksi tulevaisuuden tavoite. Kirjoittaja on ELL, joka työskentelee lammastilaneuvojana Pro Agria Pirkanmaan Maaseutukeskuksessa. Kreikassa on vielä paimenia: maidontuotantosesongin jälkeen paimen kuljettaa ummessa olevia uuhilaumoja pitkiäkin matkoja etsimässä laidunnettavia alueita. käsittely ja oikean astutusajankohdan määrittäminen. Kreikkalaisilla ja Lähi-Idästä tulleilla eläinlääkäreillä oli useita maidontuotantoon liittyviä esityksiä, joista poimin vain uuhen maitoon ja CMT-testiin liittyvät kaksi luentoa. Kuten on käytännössäkin havaittu, on erittäin kätevä, halpa Hän osallistui kongressiin nimeltä 6th International Sheep Veterinary Congress Kreetalla Kreikassa. Hän kiittää Tuotantoeläinlääkäriyhdistystä saamastaan apurahasta ja mahdollisuudesta osallistua kongressiin ja solmia työn kannalta hyviä suhteita. 263

40 Eläinlääkärilehti 55 vuotta sitten Suomessa kulutusmaidon pastörointi ja pakkaaminen käynnistyi hitaasti. Ensimmäisenä pullotetun maidon myynnin aloitti Lahden kaupunki vuonna 1951, ja pastörointia tehtiin satunnaisesti pahimpien tautiepidemioiden aikana. Kaikki kaupoissa myytävä maito määrättiin pastöroitavaksi vasta vuonna Walter Ehrström pohtii maitohygieniakysymystä Eläinlääkärilehdessä vuonna Kulutusmaitokysymys Suomessa. Yleisen käsityksen mukaan kansamme maitorikas ruokavalio on suuresti vaikuttanut kansan ruumiilliseen kuntoon ja sitkeyteen. Jos tahdomme säilyttää sen entisellään, tulee ensisijaisena vaatimuksenamme ja päämääränämme olla: runsaasti hyvää maitoa halpaan hintaan. Maidontarkastuslaki vuodelta 1946 asettaa määrättyjä vaatimuksia kulutusmaidon laatuun nähden. Vielä meiltä kuitenkin yhä puuttuu määräys, että jokaisessa tiheään asutussa kulutuskeskuksessa on kaikki kulutusmaito käsiteltävä meijerissä ja tarkat ohjeet ja määräykset meijeriteknillisistä seikoista ja toiminnan järjestelystä. Määräysten puuttuminen on omiaan vaikeuttamaan kulutusmaidon tehokkaan hygienisen meijerikäsittelyn toteuttamista. Maitohygienikkojen pyrkimyksenä on saada maidon tuotanto ja maitokauppa sellaiseksi, että kuluttajat saavat hyvää, t.s. laadultaan ja kokoomukseltaan mahdollisimman tasaista, ravintorikasta ja tartunta-aineista vapaata kulutusmaitoa. Käsityksen utareinfektioiden luonteesta saa esim. erään, maan itäosassa toimivan piirieläinlääkärin tänä vuonna saamista 171 maitonäytteen bakteriologisten tutkimusten tuloksista. 123 tapauksesta oli 71,5 % kolibakteerien aiheuttamia. Mainitut tulokset ovat osoituksena puutteellisista hygienisistä olosuhteista ja ovat todistuksena virallisen maidontarkastustoiminnan tarpeellisuudesta. Hyvän kulutusmaidon aikaansaamiseksi käytettävistä keinoista keskusteltaessa ovat maidon yleisen pakkopastöroinnin kannattajat usein esittäneet käsityksen, että tämä pääasiallisesti ratkaisisi maitohygieniaa koskevan kysymyksen, niin että muita vaatimuksia hygieniaan nähden tuskin tarvittaisiin. Kaikki maitobakteriologit ovat yksimielisiä siitä, että pastörointia ei voi, eikä saa käyttää bakteriologisesti ala-arvoisen maidon parantamiskeinona. Sodan jälkeiset väestönsiirrot ja huonot hygieniset olosuhteet ovat monella paikkakunnalla aiheuttaneet tautien leviämisen ja lisänneet maidon välityksellä tapahtuvan tartunnan leviämisvaaraa. Etupäässä oli kysymyksessä salmonella ja streptokokki-infektiot. Kokemus osoitti, että uhatuilla paikkakunnilla oli tyydyttävä pikapastörointi maidon riittävän jäähdytyksen ohella, milloin se voitiin järjestää, torjunut maitotartunnan vaaran. Maidonvalvonnassa on syytä kiinnittää erikoista huomiota pikkulasten kuolevaisuuteen. Ennen sotia voitiin esim. pääkaupungissa tehdä se ilahduttava havainto, että tämä kuolleisuus aleni sen mukaan kuin maidon laatu parani. Brown huomauttaa, mihin pulaan terveydenhoitoviranomaiset ovat joutuneet sen kautta, että pastöroidun maidon nauttiminen vähentää tarttuvaan luomistautiin nähden immunisoitujen henkilöiden lukumäärää ja lisää vastaanottavaisuutta luomistautitartuntaan, t.s. febris undulansiin. Olisi kiinnitettävä vakavaa huomiota kysymykseen immuniteetin hankkimisesta nauttimalla pastöroimatonta maitoa. Kirjoitus on julkaistu Eläinlääkärilehdessä vuonna 1951 tätä kirjoitusta pidempänä. Kuluvana vuonna ELL Katri Helminen toimittaa palstaa lehden vanhoista artikkeleista. 264

41

42 Kuka kutittaa puntissani kirppu! TEKSTI JA KUVA: JAAKKO KULLBERG Keväällä moni suomalainen saa niveltaipeeseensa kutisevia näppylöitä, joita tulee usein raaviskeltua ruvelle saakka. Linnunpönttöjä myöhään keväällä puhdistaneille aiheuttaja on tuttu, mutta toisille kutkainen vierailu tulee yllätyksenä. Kirput, vieläkö niitä on? Ensikertalaisen reaktio on usein kauhistus, vaikka kirput ovat Suomen luonnossa yleinen vaiva. Kirput ovat pieniä, 1 8 millimetrin mittaisia siivettömiä hyönteisiä, jotka ovat päältä päin kapoisia eli sivuiltaan litistyneitä tummanruskeita tai mustahkoja otuksia. Ne kävelevät vaivalloisesti nykien tasaisella liukkaalla pinnalla tai hyppivät tiehensä voimakkaiden takaraajojensa avulla pitkin loikin. Tällöin ne katoavat valitettavan tehokkaasti tarkkailijan silmistä, mahdollisesti juuri tämän vaatteisiin. Kirpun litistynyt muoto soveltuu mainiosti karvojen seassa liikkumiseen ja kävelykin on turkin tai höyhenten muodostamassa viidakossa huomattavan näppärää liukkaaseen lattiaan verrattuna. Kirppujen rakenne on voimakas eikä niitä tuosta vain litistetä tai raavita pois korvan takaa. Niiden silmät ovat yleensä pienet tai jopa pois surkastuneet. Tunnistaminen on asiantuntijatehtävä Kirput (Siphonaptera) ovat kaikki joko nisäkkäiden tai lintujen pesissä eläviä otuksia, jotka käyttävät aikuisina ravinnokseen isäntänsä verta. Maailmasta tunnetaan riemastuttavat lajia, joista noin 50 on tavattu Suomesta. Noin 95 prosenttia lajeista elää nisäkkäiden pesissä ja loput linnuissa. Lintukirppu. Esimerkiksi apinoilla ei ole omia kirppulajeja, koska ne eivät asu pysyvissä pesissä. Ihmiskirppu (Pulex irritans) onkin alkujaan koloissa ja luolissa eläneiden nisäkkäiden loinen. Kirppujen tunnistaminen lajilleen on vaikeaa eikä onnistu ilman asiantuntijaa ja mikroskooppia. Kirput ovat kehittynyt hyönteisryhmä ja niillä on siten täydellinen muodonvaihdos, johon kuuluu muna-, toukka- ja kotelovaihe. Kirppujen vaaleat pitkänomaiset, matomaiset ja silmättömät toukat elävät isäntäeläimen pesässä tai esimerkiksi kissan tai koiran lepopaikassa, kuten korissa tai kopissa. Toukilla on purevat suuosat ja ne käyttävät ravinnokseen erilaista orgaanista törkyä, mitä pesän pohjalle on kertynyt sekä erityisesti aikuisten kirppujen ravinteikkaita verisiä ulosteita. Toukilla on tiukat elinympäristövaatimukset. Sukupuutto uhkaa ihmiskirppua Kissan-, koiran- ja ihmiskirppu ovat murheellisesti ajautuneet maassamme lähes sukupuuton partaalle. Syy on lisääntynyt hygienia, liian kuivat ja siistit asun- not ja ihmisten tietoisuus myös kotieläinten hygieniavaatimuksista. Yhä harvempi meistä asuu enää savupirtissä, jossa kirput olivat vakituisena vaivana. Ihmiskirppu, kissankirppu (Ctenocephalides felis) ja koirankirppu (C. canis) ovat nykyisin esiintymiseltään Suomessa satunnaisia ja yleensä tuliaisia ulkomailta. Yleisimmin kansan syviä rivejä vaivaavat lintukirput (Ceratophyllus sp.), joita tavataan varsinkin keväisin, jolloin ne kuoriutuvat lintujen saapuessa pesimäpaikoilleen. Tavallista kanankirppua (C. gallinae) tavataan joskus haitaksi asti kanaloissa, mutta se on muutoinkin tavallinen ja ehkä useimmin ihmistä pureva laji. Kirppujen kuoriutuminen voi alkaa esimerkiksi pesän tärinästä linnun saapuessa pönttöön. Keväällä kannattaakin pysyä etäällä linnunpöntöistä. Varovaisella tarkastuksella lämpimällä säällä saattaa huomata pesäkolon suulla virkeinä odottelevia kirppuja ja jos ne häviävät katsellessa, voi sinua illalla odottaa kirppujahti. Useimmiten asuntoihin ilmaantuu kirppuja talon rakenteissa olevista linnunpesistä, joista kirput pomppivat asuntoihin ilmastointikanavien tai parvekkeen kautta. Rakkaat kotieläimet tuovat helposti mukanaan kirppuja ulkoa koirat kaivellessaan pikkunisäkkäiden pesiä ja kissat jahdatessaan lintuja. Vuonna 2006 sarjana ilmestyvän kuukauden kotivieraan kirjoittaja on filosofian maisteri, joka työskentelee Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa intendenttinä. Hänen sähköpostiosoitteensa on jaakko.kullberg@ helsinki.fi. 266

43 Mercedes-Benz - a brand of DaimlerChrysler. CST C-sarja E-sarja M-sarja R-sarja Mercedes-Benz eläinlääkintäautot. Mercedes-Benzin mallistosta löydät aina eläinlääkintäkäyttöön sopivan auton. Kaikissa vakiona mm. ESP -ajovakauden hallinta, ABS-jarrut, turvatyynyt ja sivuturvatyynyt kuljettajalle ja etumatkustajalle. Uusi CST tarjoaa monipuolista tilaa täysin uudessa kokoluokassa. C-sarjan farmarissa yhdistyy urheilullinen muotoilu ja toiminnallisuus. E-sarjan farmari on onnistunut kokonaisuus tilavuutta, toimivuutta ja kaunista muotoilua. Uusi Mercedes-Benz ML on aito maastoauto vaikeisiinkin olosuhteisiin. Uusi R-sarja tarjoaa ylellisten tilojen ja ruhtinaallisen mukavuuden lisäksi jatkuvan 4MATICnelivedon ja täydellisen vakiovarustelun. Suuri Viano tarjoaa runsaasti tarpeen mukaan muunneltavaa tilaa ja yksilöllistä matkustusmukavuutta. Myynti: Mercedes-Benz -jälleenmyyjät Veho Center Hinnat alkaen (sis. alv) CST-sarja C-sarja farmarimallit E-sarja farmarimallit S M-sarja uusi malli W R-sarja Viano

44 AJANKOHTAISTA Yliopistollinen eläinsairaala muuttaa Yliopistollinen eläinsairaala valmistautuu muuttamaan Viikkiin juhannuksen jälkeisellä viikolla. Pieneläinsairaala ja hevossairaala muuttavat Viikkiin viikolla 26 ja toiminta uusissa tiloissa aloitetaan heti. Päivystys hätätapauksia varten jatkuu ennallaan helsinkiläisille, espoolaisille ja kauniaislaisille potilaille sekä muualta tuleville lähetepotilaille. Sairaalan uusi käyntiosoite on Viikintie 49, Helsinki. Postiosoite säilyy entisenä PL 57, Helsingin yliopisto. Uudet puhelinnumerot ja kartat ovat jo tiedekunnan kotisivuilla. Löytöeläimiä otetaan vastaan vanhoissa tiloissa Hämeentie 57 syyskuun loppuun asti ma su klo , puh Lokakuun alusta löytöeläintoiminta siirtyy Helsingin yliopistolta Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteiseen löytöeläintaloon. Lisätietoja on Helsingin kaupungin kotisivuilla Luonnonvaraisia eläimiä ei enää hoideta Yliopistollisen eläinsairaalan tiloissa Viikissä. Loukkaantuneen luonnonvaraisen eläimen voi kuitenkin tuoda eläinsuojelullisista syistä lopetettavaksi Yliopistolliseen eläinsairaalaan. Syksyllä luonnonvaraisten eläinten hoito siirtyy Korkeasaareen fi. Eläinsairaalan kotisivut ovat osoitteessa fi/yes. LYHYESTI Walter Ehrströmin mitaleja ennätysmäärä Vuotuinen maitohygieniamitalien luovutustilaisuus oli Helsingissä Valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa 26. huhtikuuta. Walter Ehrströmin säätiön kultaisia mitaleita 25 vuoden yhtämittaisesta ensimmäisen laatuluokan maidon tuotannosta jaettiin ennätysmäärä, 64 kappaletta. Mitalin saajat olivat 21 meijerialueelta eli käytännössä laajasti eri puolilta maata. Maidon laatu on Suomessa parempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kokonaiset 94 prosenttia maidostamme kuuluu parhaaseen laatuhinnoitteluluokkaan. Tiettävästi missään EU-maassa laatu ei ole parempaa kuin meillä. Maidon laatutyö on pitkäjänteistä toimintaa. Tänä päivänä laatu on paitsi kotimaisille kuluttajille erittäin tärkeä asia, se on myös kilpailutekijä vientimarkkinoilla. Hyvin toimiva dokumentointi ja tietojärjestelmät osoittavat ulkomaisille asiakkaille laatuhallintaosaamisemme. Paras todistus laadusta on terve lypsykarja. Terveys on myös taloudellisen kannattavuuden ja karjan helppohoitoisuuden lähtökohta, sanoi maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja suurten kristallikruunujen alla. Anna Parkkari Ministeri Korkeaoja puhui palkituille ja säätiön puheenjohtaja, professori Hannu Saloniemi avusti kunniakirjojen ja mitalien kanssa. Säätiön asiamies Osmo Myllykangas kertoi, että mitalit painoivat yhtyeensä yli 7 kiloa. Kaikkiaan väkeä oli paikalla noin 160 henkeä. Palkittujen kiitospuheen piti emäntä Marjatta Asikainen Liperistä. Hän puhui lypsäjien puolesta ja kiitti kauniisti monia muita ammattilaisia, jotka ovat mahdollistaneet 25-vuotisen laadun. Erityisesti hän puhui maatalouslomittajista ja suomalaisesta, maailmalla poikkeuksellisesta lomittajajärjestelmästä. Hän myös kehotti ministeriä ja muita järjestelijöitä varautumaan tulevaisuuteen, jolloin lypsyrobo- tit marssivat Smolnan keltaiseen juhlasaliin. Walter Ehrströmin säätiö edistää elintarvikehygieniaa, erityisesti maitohygieniaa. Säätiö tukee alan tieteellistä tutkimusta ja myöntää mitaleja hyvän maidon tuottajille ja ansiokkaasti elintarvikehygieniaa edistäneille henkilöille. Palkittujen nimet ja valokuvia on kotisivulla osoitteessa www. maitohygienialiitto.fi. 268

45

46 AJANKOHTAISTA ELÄINTAUTITUTKIMUKSESTA Ajankohtaista eläintautitutkimuksesta Evirassa Elintarviketurvallisuusviraston Eviran aloitettua toimintansa toukokuun alussa eläintauteihin ja elintarvikkeisiin liittyvä analytiikka ja diagnostiikka hoidetaan Eviran Eläintauti- ja elintarviketutkimusosastolla. Ennen EELAsta saadut palvelut säilyvät siis samoina, mutta ovat siirtyneet osaksi suurempaa kokonaisuutta. Eläintauteihin kohdistuva tutkimus on edelleen tärkeä osa viraston tehtäväkenttää. Suomen Eläinlääkärilehdestä on jo muutaman vuoden ajan voinut lukea EELAn toimittamalta palstalta ajankohtaisia eläintauteihin liittyviä asioita ja tutkimustuloksia. Tätä hyväksi koettua yhteydenpitoa eläinlääkärikuntaan halutaan jatkaa tämän Eviran Ajankohtaista eläintautitutkimuksesta palstan muodossa. Eviran Eläintauti- ja elintarviketutkimusosasto kertoo entiseen tapaan palstalla tutkimustuloksistaan lyhyiden tapausselostusten ja yhteenvetojen muodossa, näytteiden ottoon ja lähettämiseen liittyvistä asioista, alkavista ja päättyneistä tutkimusprojekteista, erilaisista osaston järjestämistä tapahtumista, alueellisten tutkimusyksiköiden toiminnasta ja muista sen kaltaisista. Toivomme, että eläinlääkärit näin pysyvät tietoisina, mitä Evirassa tehdään erityisesti eläintautitutkimuksiin liittyen. Palstan sisältöä koskeva palaute ja toiveet käsiteltävistä aiheista ovat aina tervetulleita. Tässä yhteydessä haluamme myös kiittää Suomen Eläinlääkärilehteä palstatilasta, joka mahdollistaa yhden meille tärkeän tiedotuskanavan yhteyksissä Eläintauti- ja elintarviketutkimusosaston suurimpaan asiakasryhmään, eläinlääkäreihin. Helsingin toimipiste Viikissä EE-talon vieressä. Eläintauti- ja elintarviketutkimusnäytteiden lähettämisestä Myöhemmin vahvistettavaan muuttopäivään asti Helsinkiin lähetettävät eläintauti- ja elintarviketutkimusnäytteet toimitetaan asianmukaisesti pakattuna entisen EELAn päätoimipaikan osoitteeseen PL 45, Helsinki, nimellä Evira, Eläintauti- ja elintarviketutkimusosasto. Viikin uuden virastotalon luovutus on kesäkuun alussa, ja varsinainen muutto tapahtunee kesäkuun loppupuolella. Ajankohtaista tietoa muuton vaikutuksista näytteiden lähettämiseen kannattaa kesäkuussa hakea Eviran Internet-sivustolta Muut kuin näytelähetykset lähetetään alla olevaan postiosoitteeseen. Eviran Kuopion, Oulun ja Seinäjoen tutkimusyksiköihin toimitettavat näytteet ja muu posti lähetetään yksiköiden entisiin osoitteisiin. Huomaa, että myös alueellisten tutkimusyksiköiden puhelinnumerot ovat muuttuneet viraston yhteisen puhelinkeskuksen aloitettua toimintansa. Lisätietoja: tiedottaja Sirpa Lotsari puh Helsingin toimipaikka: Evira, Eläintauti- ja elintarviketutkimusosasto Postiosoite: Mustialankatu 3, Helsinki Käyntiosoite: Käyntiosoite säilyy entisellään myöhemmin vahvistettavaan muuttopäivään asti Alueelliset tutkimusyksiköt, osoitteet säilyvät entisellään: Evira, Eläintauti- ja elintarviketutkimusosasto, Kuopion tutkimusyksikkö Evira, Eläintauti- ja elintarviketutkimusosasto, Oulun tutkimusyksikkö Evira, Eläintauti- ja elintarviketutkimusosasto, Seinäjoen tutkimusyksikkö Evira puh (keskus) sähköposti: 270

47 Piilevistä vioista Eläinvakuutukset ovat lähtökohdiltaan yleensä yksilöllisiä. Vakuutuksenottaja vakuuttaa oman/omat eläimensä erilaisten tapausten varalta. Saatavissa on henkivakuutuksia eläimen kuoleman tai lopettamisen varalta, käyttökoiran vakuutus käyttöarvon menetyksen varalta, jalostuskoiran vakuutus, joka korvaa jalostuskoiran erilaisia ongelmia muun muassa jalostusominaisuuden menetyksen tiettyjen jalostushygieenisten syiden perusteella, tapaturmavakuutus tapaturmien varalle ja vastuuvakuutus koiran kolmannelle osapuolelle aiheuttamien vahinkojen varalta. Eläinlääkärikuluvakuutus, joka ei siis ole terveysvakuutus, korvaa eläinlääkärikuluja. Suurin osa vakuutetuista koirista vakuutetaan verrattain pian koiran hankkimisen jälkeen. Tällaisen vakuutuksen ehdoissa sanotaan, että vakuutuksesta ei korvata: piileviä vikoja tai sellaisia vikoja, jotka ovat olleet koiralla jo ennen vakuutuksen voimaantuloa riippumatta siitä, koska vika on ollut havaittavissa. Toisinaan siis koiran omistaja ei saa korvausta vakuutetun eläimensä vahingosta, koska sairaus tai vahinkotapahtuma on alkanut ennen vakuutuksen voimaanastumista. Tällöin koiran omistaja yleensä kääntyy kasvattajan puoleen, sillä vika on saattanut olla olemassa ennen luovutusta. Mikäli kasvattaja on katsottava elinkeinoharjoittajaksi (on kolmen tai useamman edellisen vuoden aikana kasvattanut vuosittain yhden tai useamman pentueen tai kuluvana ja/tai edellisenä vuonna kasvattanut kaksi tai useamman pentueen) koskee häntä kuluttajasuojalaki, mikä tekee kuluttajavalitusten sääntelyn helpommaksi. Tämän vastuun kantamiseksi kehitettiin aikanaan pentuevakuutus, jonka nimi nykyään on: Agria pentuevakuutus piileviin vikoihin. Mikäli kasvattaja ei ole elinkeinonharjoittaja on vastuu luonnollisesti myös hänen, mutta korvaus on haettava oikeusteitse, sillä tällaisissa tapauksissa kuluttajasuojalainsäädäntö ei ole voimassa, Pentuevakuutuksen voi luonnollisesti ottaa myös ei-elinkeinonharjoittaja. Määritelmä: piilevä vika on synnynnäinen tai myöhemmin hankittu sairaus tai vamma, joka on alkanut kehittyä ennen eläinlääkärintarkastusta ja luovutusta, mutta joka ei ole antanut oireita tai muuten ollut tiedossa. Sairaus tai vamma, joka eläinlääketieteellisen tietämyksen mukaan olisi tullut havaita eläinlääkärintarkastuksessa, ei ole piilevä vika. Perinnöllinen tai perinnölliseksi epäilty sairaus, joka ei ole alkanut kehittyä ennen luovutusta ei myöskään ole piilevä vika. Agria pentuevakuutus piileviin vikoihin on lisäturva, joka voidaan liittää emän Agria koiran henkivakuutukseen, Agria koiran tapaturmavakuutukseen tai Agria käyttökoiran vakuutukseen. Vakuutuksesta korvataan pennun menetys, kun pentu vakuutuksen voimassaoloaikana kuolee tai on eläinlääketieteellisen kokemuksen mukaan lopetettava tietyistä ehdoissa mainituista piilevistä vioista johtuen, josta vakuutuksenottaja on Suomen oikeuden mukaan vastuussa ja jonka vuoksi vakuutuksenottaja joutuu palauttamaan ostajalle tai sijoituskoiran haltijalle pennun kauppahinnan kokonaan tai osin. Korvauksena maksetaan vakuutuksenottajan palauttama osa kauppahintaa, kuitenkin korkeintaan pennun vakuutusmäärä. Taulukossa esitetään kymmenen yleisintä korvausperustetta Diagnoosi Porto-cavaalinen oikovirtaus tai muu verisuonen epämuodostuma maksassa Demodex Hydrocefalus (vesipää) Progressiivinen nefropatia (PNP) Mediaalinen patellaluxatio Akuutit tulehdustilat, virtsarakko, virtsaputki Atresia tai muu obstruktio kyynelpisteissä, kyynelkanavissa Vulvan epämuodostuma Eteisten väliseinädefekti Dermoidikysta Demodex-punkin katsotaan aiheuttavan sairauksia siksi, että eläimen vastustuskyky (soluvälitteinen immuniteetti) on alentunut. Mikäli oireet alkavat alle kaksivuotiaina katsotaan se synnynnäiseksi. Vanhemmilla eläimillä erilaiset sairaustilat voivat heikentää vastustuskykyä. Tällöin kyseessä on hankittu eikä siis piilevä sairaus. Leif Wikman, asiantuntijaeläinlääkäri, Tapiola-ryhmä 271

48 MICROGLOSSUS Varrella (valta)virran Näin Helsingin muuttuvan sodanjälkeisestä isosta pikkukaupungista ja ottavan ensimmäisiä askeliaan nykyisellä pienen metropolin tiellään. Muuttaessani pois tunsin osittain haikeutta menetyksistäni, osittain tyytyväisyyttä noitten ensimmäisten askeleiden hapuilevuudesta ja epämiellyttävästä suunnasta johtuen. Vapautuvassa, post-suomettuneessa metropolissa ylilyönnit ja mauttomat hehkutukset, eräänlainen moraaliton ja tyylitön hedonismi, kuuluivat yhdyskuntasuunnitteluun tai pikemmin sen puutteeseen. Siirryin siis suosiolla hieman sivummalle, Loviisan kautta Kotkaan. Neuvostoliiton kuolinkouristuksissa Venäjän muutos näkyi myös syrjäisellä kaakonkulmalla lisääntyvinä käytettyjen kodinkoneiden, autorenkaiden ja muun krääsän roudaamisena itärajan toisella puolella sijaitsevaan hyvinvointiromun mustaan aukkoon. Kaikelle rojulle näytti olevan loputon kysyntä samaan tapaan kuin kuusikymmentäluvun Leningradissa sukkahousuille ja pjurukumille. Muutamassa vuodessa Suomi puhdistettiin vanhoista jääkaapeista, autonrenkaista ja Ladoista, ja ajoittain Haminan ja Vaalimaan välinen tie oli mustanaan vanhoja savuttavia, ääriään myöten lastattuja Ladoja. Etenkin keskieurooppalaisten johdolla tapahtunut, sittemmin kokonaan venäläistynyt rekkaliikenne ja Ladat aiheuttivat sydämentykytysten lisäksi todellisen liikenneturvallisuusongelman. Kaakonkulmalaiset ihmettelivät ja sadattelivat tätä uutta, elämäänsä ilmaantunutta riskitekijää, mutta sopeutuivat toivoen hiljaa parannuksia tiestöön. Tiet paranivat paikka paikoin, moottoritie on nyt 70 kilometriä pitkä ja jatkuu leveäkaistaisena aina Loviisaan asti. Kaksituhattaluvulla Venäjänliikenne on kuitenkin moninkertaistunut. Nyt kun Ladoja niellyt musta aukko on haihtunut, on sen tilalle tullut uusrikkaitten erilaisten tarpeiden mustat aukot. He ostavat kaiken, mikä sinne ehditään rahdata, etenkin hienot ja kalliit autot. Ladojen tilalle ovat tulleet länsimaiset ja japanilaiset autot, eivätkä ne ole mitään pikkuautoja, vaan keskihintaisia ja kalliita, tyyppiä Mersu, Volvo, amerikanraudat ja Lexus. Venäjälle menee niin paljon autoja (yksi kolmasosa Kotkan sataman kautta ja kaksi kolmasosaa Hangon kautta), että jos niitä kuljettavat rekat ajaisivat yötä päivää ympärivuotisesti, tällainen rekka ohittaisi Kotkan ja Haminan joka viidestoista minuutti. Ja vastaavasti joka viidestoista minuutti kulkee tyhjä rekka vastakkaiseen suuntaan. Venäjän ja Aasian lisääntyvä kauppa asettaa suuret paineet logistiikan kaikilla osa-alueilla. Satamiimme tulevat merten moottoritiet tuovat nyt yhtä paljon tavaraa kuin kuorma-autoa kuljettaisi päivässä. Suomen kautta kulkevat reitit ovat keskeisiä tekijöitä alueen ja koko maan hyvinvointitason ylläpitämisessä. Kuljetustoiminta on poliittisesti arvostettu korkealle EU:ssa ja alueelle on Loyola de Palacion johdolla määritelty viisi pääliikennekäytävää, joista pohjoinen liikennekäytävä Suomen kautta Venäjälle ja Aasiaan on keskeisin. Ja minä kun luulin olevani hieman sivussa! Yhtäkkiä huomaan asuvani strategisesti keskeisemmän liikennevaltimon pullistumassa, etten sanoisi aneurysmassa. Logistiikka-alalla on mahdollisuus parantaa koko maakunnan tilannetta, satama-alueet ovat keskeisiä merikuljetusnoodeja ja odotettavissa oleva kysynnän jatkuva kasvu tulee antamaan kasvun edellytykset, kirjoittaa merenkulun logististen järjestelmien professori Tommi Inkinen. Kunhan noita autoja ja rekkoja ei vain olisi niin tuhottomasti. Kuukauden kirja liittyy Kaakonkulman historiaan, etenkin sen ruukkien historiaan: Henni Wikman: Tack snälla bolaget. Ett bruksbarn blickar i backspegeln. Vasa, 2005, ISBN Ihastuttava kuvaus menneistä ajoista, eräänlainen mini-proust, A la recherche du temps perdu. Aika, jona yhteisö oli selvästi strukturoitu, jokainen ikään kuin tiesi paikkansa, ja yhtiö kantoi kokonaisvaltaisen vastuun työntekijöistään ja osittain yhdyskunnasta. Kirjassa näkökulma on virkamiehen lapsen näkökulma. Paljon on vettä virrannut Kymijoessa noista ajoista ja tänä päivänä Kuusankoskelta kantautuvat uutiset ovat paljon synkempiä. Yhtiön lakkauttamistoimenpiteet uhkaavat panna koko kaupungin kuralle. Tänäkin päivänä voi sanoa: Tack snälla bolaget, mutta vain äärimmäisen ivallisesti. Lukekaa, upea kirja, upealta ajalta. Hyvin varustetuista kirjakaupoista. Leif Wikman MAINOS Vaikuttava aine: fiproniili. Lääkemuoto: Frontline vet 2,5 mg/ ml, sumute, suihkepullo. Frontline vet 100 mg/ ml, paikallisvaleluliuos. Kohdeeläinlajit: kissa ja koira. Käyttöaiheet: Kirppujen ja punkkien ennaltaehkäisyyn ja häätöön sekä täiden ja väiveiden häätöön.vastat-aiheet: Ei alle 8 viikon ikäisille koirille ja kissoille. Varotoimet: Paikallisvaleluliuos leviää iholla 24 tunnin kuluessa annostelusta. Eläimen pesua ei kuitenkaan suositella 48 tuntiin ennen lääkkeen antoa tai annoksen jälkeen. Tämän jälkeen vesi ei heikennä fi proniilin kirppuja ja punkkeja torjuvaa vaikutusta tai sen kestoa. Shampoon käyttö sen sijaan heikentää valmisteen tehoa. Suihke: Varottava aineen suihkuttamista silmiin. Eläimet käsitellään hyvin ilmastoidussa tilassa. Käytettävä suojakäsineitä. Lapsia on estettävä käsittelemästä eläintä, kunnes turkki on kokonaan kuivunut. Pese kädet vedellä ja saippualla annostelun jälkeen. Tutustu pakkauksessa olevaan ohjeeseen ennen käyttöä. Myyntiluvan haltija: Merial Ltd. Pakkaukset: Suihke 100 ml, 250 ml. Paikallisvaleluliuos 3x 0,5 ml; 3x 0,67 ml; 3x 1,24 ml; 3x 2,68 ml. 272

49

50 UUSIA JULKAISUJA KOKO PERHEEN LUONTORETKI Koko perheen luontoretki seuraa vuoden kiertokulkua Suomen luonnossa viikko viikolta. Kukin kuukausi on jaettu neljään viikkoon, jotta lukija pystyy paremmin ryhmittämään vuoden kulun. Näin on helppo verrata omia havaintoja ja kokemuksia kirjan tapahtumiin. Kirjan lukuisat valokuvat ja tunnelmat kertovat vuodenaikojen tarjoamista elämyksistä. Monet kotimaan paikat tulevat tutuiksi talvisesta Hangosta kesäiseen Ahvenanmaahan. Luonnossa liikutaan ympäri vuorokauden pöllöjen, yölaulajien ja nisäkkäiden perässä, sukelletaan, kalastetaan, ihmetellään hyönteisten kauneutta ja kasvien selviytymiskykyä. Pienet tietoiskut vastaavat moniin luontoharrastajia askarruttaviin kysymyksiin. Paljonko pöllön pää kääntyy, miksi yöperhoset suunnistavat valoon, kuinka nopeasti kasvit kasvavat, juovatko kalat? Kirja tarjoaa myös runsaasti retkivinkkejä ja käytännöllisiä niksejä, kuten milloin ja missä pääsee kuvaamaan kurkia, voiko hirvikärpäsiltä suojautua ja kuinka kiikarituki rakennetaan. Teos opastaa tulkitsemaan luonnon kirjaa ja nauttimaan luontoretkeilystä hyvien eväiden ja kavereiden kanssa! Toimittaja Juha Laaksonen on koulutukseltaan FM maantieteilijä, aktiivinen ornitologi ja valokuvaaja. Juha Laaksonen sai WWF:n vuoden 2004 Luontokirja -palkinnon teoksellaan Kevät lintusaarella. Hän toimii Tringa-lintulehden päätoimittajana ja on suomentanut ja Suomen oloihin toimittanut useita lintukirjoja. Hän on tehnyt luontoaiheisia radio-ohjelmia vuodesta KOKO PERHEEN LUONTORETKI Juha Laaksonen Gummerus Kustannus Oy Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2006 ISBN Kirjan hinta vaihtelee myyjän mukaan. Ovh 42,50 e. SELEKT-PUMPPU Pumppausteho 4 dl yhdellä työnnöllä Equilett Parafiiniöljy - hyvin juoksevaa ja helposti pumpattavaa Lehmän akuutin happaman pötsin hoitoon ja nesteytykseen pötsin kautta (esim. kolimastiitti). Nopeutettuun ähkyn hoitoon. Meiltä myös Equilett Psyllium ja Epsom suola hiekkaähkyn hoitoon Vetman Oy Puh. Fax Internet Maorlantie 1 (02) (02) vetman@vetman.fi HALIKKO 274

51 Kendall Telfa ja Kendall Telfa Island Kendall Telfa imukykyinen haavataitos, joka ei tartu haavaan kiinni. Steriilipakatut sidokset ovat yksittäispakattuja ja helppoja käyttää. Haavataitosta voi myös leikata, se säilyttää silti rakenteensa. Parhaiten Telfa toimii lievästi erittävien haavojen taitoksena ja sitä saa joko teipillä tai ilman. Voimakkaammin erittäviin haavoihin on saatavana myös Telfa Plus ja Telfa Max haavataitokset. Saatavana myös muut Kendall haavanhoitoperheen tuotteet, kuten esim. Curafoam, Curasorb, Hydrasorb ja Hydrafoam. Kysy lisää! Ketovet Ketovet 2,4 g jauhe korvaa Dolovet 2,4 g jauheen. Ketovet jauheen vaikuttava aine on ketoprofeeni. Ketovet jauheen käyttöaihe on naudan kuume- ja tulehdustilojen hoito. Se toimii ensiapuna esim. utaretulehduksessa. Hinta: 3x15g 15,00 (alv 0%) 16,20 (alv 8%) 5x15g 23,00 (alv 0%) 24,84 (alv 8%) 20x15g 83,72 (alv 0%) 90,42 (alv 8%) Ketovet on kehitetty ja valmistettu Suomessa. Markkinoija: Galena Oy, PL 1450, Kuopio Megra Oy Uudensillantie Sipoo Puh. (09) / Marita gsm / Kimmo gsm KETOVET VET 2,4 G JAUHE Ketoprofeeni on steroideihin kuulumaton tulehduskipulääke (NSAID), jolla on anti-inflammatorinen, antipyreettinen ja analgeettinen vaikutus. Kohde-eläinlaji: Nauta. Käyttöaiheet kohde-eläinlajeittain: Naudan kuume- ja tulehdustilojen hoito. Vasta-aiheet: Älä käytä eläimillä, jotka ovat yliherkkiä ketoprofeenille tai muille steroideihin kuulumattomille (NSAID) tulehduskipulääkkeille. Älä käytä eläimillä, joilla on ruuansulatuskanavan haavaumia tai vakava munuaisten vajaatoiminta, verenvuototaipumus tai vakava hypovolemia. Haittavaikutukset: Steroideihin kuulumattomille tulehduskipulääkkeille tyypillisiä haittavaikutuksia, kuten ruoansulatuskanavan ärsytystä, ripulia ja syömättömyyttä saattaa esiintyä. Käyttöön liittyvät erityiset varotoimet: Ohjeannosta ja suositeltua hoitojaksoa ei tule ylittää. Käyttö tiineyden ja laktaation aikana: Laboratorioeläimillä tehdyissä tutkimuksissa ketoprofeenilla ei ole havaittu olevan teratogeenisia tai embryotoksisia vaikutuksia normaaliannoksilla. Naudalla näitä tutkimuksia ei ole tehty. Laboratorioeläimillä on synnytyksen käynnistymisen todettu viivästyvän, kun ketoprofeenia on annettu juuri ennen synnytystä. Tästä syystä valmisteen käyttöä naudoilla juuri ennen synnytystä tulee välttää. Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset: Muita steroideihin kuulumattomia tulehduskipulääkkeitä (NSAID) ei tule käyttää yhtä aikaa valmisteen kanssa eikä 24 tunnin sisään viimeisestä Ketovet-annoksesta, koska aineet voivat kilpailla proteiineihin sitoutumisesta ja siten aikaansaada toksisia vaikutuksia. Samanaikainen käyttö glukokortikoidien kanssa saattaa lisätä GI-kanavaan kohdistuvia haittavaikutuksia. Samanaikainen käyttö loop-diureettien kanssa (esim. furosemidi) saattaa vähentää diureetin vaikutusta. Annostus ja antotapa: Täysikasvuiset naudat: 4-4,5 mg ketoprofeenia/kg kerran päivässä 3-5 päivän ajan. Yhdestä 15 gramman pussista tulee 600 kg naudan kerta-annos. Jauhe voidaan antaa rehun joukossa tai se voidaan antaa juottamalla, jolloin jauhe sekoitetaan esim. ½ litran pullossa veteen voimakkaasti ravistamalla. Lääke tulee juottaa heti sekoituksen jälkeen. Yliannostus: Yliannostustapauksissa tulee antaa oireenmukaista hoitoa. Varoaika: Maito 0 vrk, teurastus: 1 vrk. Kestoaika: 3 vuotta. Myyntiluvan haltija: Provivo Oy, PL 26, Mäntsälä.

52 HENKILÖUUTISET VÄITÖKSIÄ ELL Mari Nevaksen väitöskirja Clostridium botulinum in honey production with respect to infant botulism tarkastettiin perjantaina 7. huhtikuuta yliopistomuseo Arppeanumin auditoriossa. Tutkimus kuuluu elintarvike- ja ympäristöhygienian alaan. Vastaväittäjänä toimi professori Sinikka Pelkonen EELAsta ja kustoksena toimi professori Hannu Korkeala. Mari Nevas os. Kolhinen on syntynyt vuonna 1974 Kirkkonummella ja kirjoittanut ylioppilaaksi Porkkalan lukiosta Väittelijä on valmistunut eläinlääketieteen lisensiaatiksi Lyhyesti väitöskirjasta Clostridium botulinum on ympäristössä tavattava bakteeri, joka hapen läsnäollessa esiintyy lepomuodossa, erittäin kestävänä itiönä. C. botulinumin itiöt ovat terveelle aikuiselle vaarattomia, mutta kasvulle suotuisissa, hapettomissa olosuhteissa ne voivat muuttua eläviksi bakteerisoluiksi tuottaen voimakkainta tunnettua biologista myrkkyä, botulinumtoksiinia. Toksiini aiheuttaa botulismina tunnetun sairauden, jonka oireena on etenevä velttohalvaus. Toisin kuin terveillä aikuisilla, alle vuoden ikäisillä lapsilla suolistoon joutuneet C. botulinumin itiöt voivat aiheuttaa imeväisbotulismiksi kutsutun sairauden. Lapsen suoliston kehittymätön mikrobisto sekä tämän lisäksi useat yksilöstä johtuvat altistavat tekijät voivat edesauttaa suolistoon joutuneiden itiöiden muuntumista toksiinia tuottaviksi bakteerisoluiksi. Imeväisbotulismin tyypilliset oireet vaihtelevat itsestään rajoittuvasta ummetuksesta lapsen äkilliseen, kätkytkuolemaa muistuttavaan menehtymiseen. Tyypillisimpinä itiölähteinä imeväisbotulismitapauksissa pidetään hunajaa ja pölyä, mutta usein tartunnan lähde jää selvittämättä. Hunajan on ainoana elintarvikkeena osoitettu liittyvän imeväisbotulismiin. Hunajan bakteerikasvua estävän koostumuksen vuoksi C. botulinumin itiöt eivät pysty muuntumaan hunajassa kasvukykyisiksi soluiksi, mutta voivat säilyä hunajassa vuosikausia. Itiöitä ei voida tuhota hunajasta kuumentamalla, sillä vaadittava lämpökäsittely muuttaisi hunajan rakennetta heikentäen merkittävästi hunajan laatua. Koska imeväisbotulismin ja kätkytkuoleman välinen yhteys on aikaisemmin tunnistettu, tutkittiin väitöskirjatyön osana kätkytkuolleiden lasten elinnäytteitä C. botulinumin varalta. Äkillisesti menehtyneen, 11 viikon ikäisen poikalapsen näytteistä sekä lapsen kodin pölynimurin pölypussista voitiin eristää C. botulinum -bakteeri ja molekyylibiologisten tyypitysmenetelmien avulla voitiin osoittaa, että lapsesta ja pölystä eristetyt kannat olivat geneettisesti samankaltaiset. Lapsen tartunnan lähteenä voidaan tässä tapauksessa pitää ympäristöä, eikä tapaukseen liittynyt hunajan syöttämistä lapselle. Löydös osoittaa, että myös Suomessa, jossa imeväisbotulismitapauksia ei ole aikaisemmin diagnosoitu, voi C. botulinum olla osallisena joihinkin kätkytkuolemantapauksiin. Väitöstyössä kehitetyn, polymeraasiketjureaktioon (PCR) perustuvan analyysimenetelmän avulla tutkittiin C. botulinumin esiintymistä Suomessa kaupan olevassa tuontihunajassa sekä suoraan tuottajilta kerätyistä hunajanäytteistä Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. C. botulinumin itiöitä todettiin maakohtaisesti 0 26 prosentissa näytteistä. Pohjoismaista Tanskassa tuotetussa hunajassa todettiin itiöitä selvästi useammin muihin Pohjoismaihin verrattuna. Tutkimuksessa kehitettiin lisäksi geneettistä tyypitysmenetelmää, pulssikenttäelektroforeesia, soveltuvaksi sellaisille C. botulinum -kannoille, jotka todettiin yleisiksi hunajantuotantoympäristössä. Menetelmän avulla havaittiin, että hunajantuotannosta kerätyistä näytteistä eristetyissä C. botulinum -kannoissa oli vallitsevana kaksi genotyyppiä, jotka kuitenkin erosivat toisistaan merkittävästi. Onkin mahdollista, että saman C. botulinum -ryhmän sisällä esiintyisi useita erilaisia geneettisiä sukulinjoja. Kolmivuotisessa seurantatutkimuksessa selvitettiin reittejä, joiden kautta itiöt kulkeutuvat hunajaan ja arvioitiin mehiläistarhaajan mahdollisuuksia vaikuttaa itiöiden määrään hunajassa. C. botulinumin todettiin olevan erittäin yleinen löydös Suomen maaperässä. Mehiläispesässä C. botulinumin itiöiden esiintyminen oli selvästi yleisintä mehiläisvahaan liittyvissä näytteissä, ja on todennäköistä, että maa-aineksen sisältämät itiöt kulkeutuvat pölyssä mehiläisten mukana mehiläispesään ja kertyvät kennoja peittävään mehiläisvahaan. C. botulinumin itiöiden kierto hunajantuotannossa voitaisiin näin ollen katkaista sulattamalla tyhjiksi lingotut vahakakut riittävän korkeassa lämpötilassa, jotta vahaan kertyneet itiöt tuhoutuvat. Sulatetusta vahasta valetut uudet, pesiin laitettavat vahapohjukkeet olisivat tällöin tuotantokauden alussa itiöttömiä. Mehiläispesään kertyvien itiöiden määrää voidaan lisäksi vähentää sijoittamalla mehi- 276

53 läistarhat kasvillisuuden peittämille alueille, jolloin kasvillisuus voi rajoittaa maan pölyämistä. Tuotantohygieeniset tekijät nousivat analyysissä tilastollisesti merkittäviksi lingotun hunajan saastumisessa. On todennäköistä, että tuottajan sekä välineistön mukana kulkeutuu linkoomotiloihin ja sitä kautta lingottuun hunajaan pölyä, joka sisältää itiöitä. Itiöiden esiintymistodennäköisyys lingotussa hunajassa vähenee merkittävästi, mikäli tiloissa on käsienpesumahdollisuus sekä käytössä on erilliset sisäjalkineet. Lisäksi tilojen riittävä valaistus tehostaa tilojen puhtaanapitoa vähentäen pölyn ja sitä kautta itiöiden määrä tuotantotiloissa. Myös tuotannon laajamittaisuus vaikuttaa itiöpitoisuuteen: mitä suurempi on tuotannon kapasiteetti, sitä pienempi on todennäköisyys itiöiden kertymiselle hunajaan. Tämä viittaa siihen, että ammattimaisessa hunajantuotannossa hygieniatekijät huomioitaneen paremmin kuin harrastetyyppisessä toiminnassa. Tutkimus osoittaa, että C. botulinumin itiöiden määrää hunajassa voidaan vähentää. Koska itiöiden esiintyminen ympäristössä on hyvin yleistä, näyttää siltä, että täysin itiöttömän hunajan tuotanto ei kuitenkaan ole mahdollista. ELL Marja Fossin väitöskirja Epidemiological aspects and improved differential diagnostics of porcine Brachyspira pilosicoli tarkastettiin perjantaina 28. huhtikuuta EE-talon Walter-salissa. Tutkimus kuuluu peruseläinlääketieteen alaan. Vastaväittäjänä toimi professori Marja-Liisa Hänninen Helsingin yliopistosta ja kustoksena toimi professori Airi Palva. Marja Fossi on syntynyt vuonna 1958 Seinäjoella. Väittelijä on suorittanut ylioppilastutkinnon Kivistön lukiossa Seinäjoella vuonna 1977,!!"#$%##&!'(&$#))*+(#+&&,,&!,()+*())-)$,+((,!.,/0,&1+(&)!!!!!!!!!!!"#$%&&'("%(##)(*)'+%,(%'#-'#(.%"#%+!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! L,M3,&!#--'M,$7+>&!,7+<D!5+%#&&>N!4#!*#M,&&#-)3&&OO*! P+->4,*!&++*,37&#$-#7&'-7++*!Q&#7-'M,$7+>&Q! 0)$+6>55(,$+&!5+,*,()+*-(+*+->+((,! ",$'7N-#**,&&#M#&!,7+<D!7,-#5$#-&++--##*! /+0)("#&+,%%#+"%(##))'+.12%+"&3#44'+5+/++!!!2&#!3%&,3&&)!4#!5336)!,7+&&,(3!!!!!"#$!"#$%#&!"!#$%&!$'()'*#!+,!-'*'./,00./*1+*'.2340,!115/!*1,,15!6!!.89!.,/!8,6+:#(!9;'+5<,*&!23! , fax (017)

54 eläinlääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui vuonna 1983, elintarvikehygieenikoksi vuonna1986 sekä tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäriksi vuonna Nykyisin hän työskentelee EELAn Seinäjoen alueyksikössä. Lyhyesti väitöskirjasta Brachyspira pilosicoli bakteeri aiheuttaa sioille ns. spiroketaaliripulia voimakkaimman kasvun vaiheessa vieroitusiän jälkeen. Bakteeri on sangen yleinen kaikkialla maailmassa intensiivisessä siankasvatuksessa. B. pilosicoli -bakteeria on tavattu myös ihmisillä, koirilla ja linnuilla. Luonnollista tartuntaa esimerkiksi sian ja ihmisen välillä ei kuitenkaan ole havaittu. Brachyspira-suvun eri lajien tunnistusmenetelmät kehittyivät vasta 1990-luvun puolivälissä, minkä jälkeen B. pilosicolin todettiin esiintyvän yleisesti maamme sikaloissa. Uudeksi tulokkaaksi koetun bakteerin epidemiologiasta ja torjuntakeinoista suomalaisessa tuotantoympäristössä tarvittiin enemmän tietoa. Myös B. pilosicolin laboratoriodiagnostiikkaan kaivattiin parannusta. Väitöskirja koostuu viidestä osatyöstä. Ensimmäisessä selvitettiin suomalaisten porsastuotantosikaloiden B. pilosicoli -tartuntojen molekyyliepidemiologiaa pulssikenttägeelielektroforeesilla (PFGE). Biokemiallisesti epätavallisten, hippuraatti-negatiivisten kantojen lukeutuminen B. pilosicoli -lajiin osoitettiin kantojen 16S ribosomaalisten DNA-sekvenssien, koko genomin makrorestriktioprofiilien sekä solun hienorakenteen perusteella. Koska hippuraatti-negatiivisen B. pilosicolin määritys yleisesti käytetyllä tunnistusskeemalla oli epävarmaa, tutkittiin D-riboositestin käyttökelpoisuutta erottelemaan B. pilosicoli muista sian brakyspiralajeista. Hippuraatti-negatiivisen B. pilosicolin taudinaiheutuskyky oli epäselvä, joten sitä selvitettiin varhaisvieroitettujen porsaiden kokeellisella infektiolla. Lisäksi väitöstyössä tutkittiin onnistuuko B. pilosicolin saneeraus sikatilalta hävittämättä koko eläinainesta. Noin 50 porsastuotantotilalta kerättyjen B. pilosicoli -kantojen PFGE-genotyypit poikkesivat selvästi toisistaan. Genotyyppien maantieteellistä ryvästymistä ei todettu kahden siantuotantoalueen, lounais-eteläisen Suomen ja läntisen Suomen, kesken. Yhteinen genotyyppi kahdella tilalla todettiin vain viidesti, ja samalla tilalla saattoi esiintyä useita genotyyppejä. Yksittäinen genotyyppi näytti voivan säilyä tilalla lähes muuttumattomana useita vuosia. Tuloksista voitiin todeta, että B. pilosicoli esiintyy endeemisenä suomalaisissa sikaloissa. Lisäksi voitiin arvioida, että B. pilosicolin tarttuminen tilalta toiselle tapahtuu todennäköisemmin ostoeläinten kuin vektoreiden välityksellä. B. pilosicolia muistuttavat hippuraatti-negatiiviset kannat olivat 16S rdna -sekvenssien perusteella erottamattomia sekä suomalaisista että ulkomaisista hippuraatti-positiivisista B. pilosicoli -kannoista. Eri B. pilosicoli -kantojen 16S rdna -sekvensseissä todettiin vaihtelua enimmillään 0,84 prosenttia, mikä oli enemmän kuin aiemmin on raportoitu. B. pilosicoli -bakteerisolulle tyypilliset hienorakenteet ja ulkomitat voitiin elektronimikroskopian avulla todeta myös hippuraattinegatiivisilla kannoilla. Hippuraatti-positiivisten ja -negatiivisten kantojen genotyypitys PFGE:lla ei erottanut hippuraatti - negatiivisia kantoja omaksi ryhmäkseen. Erityisen merkittävä havainto oli se että hippuraatti reaktioltaan erilaiset kannat saattoivat edustaa samaa genotyyppiä. B. pilosicolin todettiin olevan ainoa sian brakyspiralaji, joka kykenee metaboloimaan D-riboosia. Kaikki 60 tutkittua B. pilosicoli -kantaa mukana myös seitsemän hippuraatti-negatiivista eristystä käyttivät D-riboosia, mikä osoitettiin epäsuorasti ph:n alentumana D-riboosiliemessä. Tutkitut muut sian brakyspirakannat eivät käyttäneet D-riboosia. Kehitetyn testin toistettavuus osoittautui hyväksi. Tuloksista voitiin päätellä, että D- riboosin käyttö on B. pilosicolilla vakaampi ominaisuus kuin hippuraatin hydrolyysi. D-riboositestin lisääminen sikojen brakyspirojen lajidiagnostiikan skeemaan vahvisti selkeästi fenotyyppiperusteista erotteludiagnostiikkaa. Kahdeksan porsaan infektoiminen hippuraatti-negatiivisella B. pilosicolilla ja kahdeksan porsaan B. pilosicoli -viitekannalla ei aiheuttanut spiroketaaliripulia yhdelläkään eläimellä. B. pilosicoli -bakteereita ei myöskään osoitettu kokeen kuluessa elävistä porsaista otetuista ulostenäytteistä. Vasta ruumiinavauksissa kahden porsaan näytteistä voitiin osoittaa hippuraatti-negatiivinen B. pilosicoli -kanta. Kaikkien eläinten pysyminen oireettomina oli hieman yllättävää, joskin koesikojen vapaus muista opportunistisista suolistopatogeeneistä ja kasvatusolosuhteiden optimaalisuus todennäköisesti edistivät eläinten terveinä pysymistä. Työ osoitti, että hippuraatti-negatiivinen B. pilosicoli kykenee kolonisoitumaan sian suolistoon, mutta sen taudinaiheutuskyvyn tarkempi arviointi edellyttää lisätutkimuksia. Kuudenkymmenen emakon porsastuotantosikalan saneeraus kroonisesta B. pilosicoli -tartunnasta toteutettiin kesäaikaan sikadysenterian saneerauksen periaatteita noudattaen. Eläimet sijoitettiin ikä- ja tuotantovaiheittain erilleen tilapäisiin ulkosuojiin ja lääkittiin tiamuliinilla. Eläinsuojat lähiympäristöineen puhdistettiin ja desinfioitiin. Haittaeläinten tehokkaaseen torjuntaan saneerauksen aikana ja sen jälkeen panostettiin. Porsivat emakot ja karju siirrettiin takaisin sikalaan syksyn aikana; kasvavat eläimet myytiin. Saneerauksen myötä ripuliongelma hävisi. Neljän 278

55 ja puolen vuoden seuranta-aikana B. pilosicoli -bakteeria ei porsaiden ulostenäytteissä todettu. B. pilosicolin tilasaneerauksen raportointi oli ensimmäinen laatuaan maailmassa. Saneerattavuuden osoittaminen oli merkittävää myös siksi, että B. pilosicolin vastustuskyky spiroketaaliripulin hoitoon käytettäville antibiooteille on lisääntynyt erityisesti ulkomailla mutta myös Suomessa. Jukka Mykkänen NIMITYKSIÄ Eläinlääketieteen tohtori Jaana Husu-Kallio nimitettiin Elintarviketurvallisuusviraston pääjohtajan virkaan. Valtioneuvosto päätti asiasta 20. huhtikuuta. Husu-Kallio työskentelee Euroopan komission terveys- ja kuluttajasuojaosaston varapääjohtajana ja on aiemmin toiminut maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston johtajana. Nimitys on viisivuotinen eli huhtikuun loppuun vuoteen 2011 saakka. Hän aloittaa tehtävässä elokuussa. Uuteen Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan yhdistetään Elintarvikevirasto, Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos, Kasvintuotannon tarkastuskeskus sekä maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston toimeenpanotehtävät. Uusi toimitalo valmistuu Viikkiin kesäkuussa, ks. Eläinlääkärilehti 4/06 s Eläinlääketieteellinen tiedekunta valitsi Walter Ehrströmin säätiön lahjoitusprofessuurin viranhoitajaksi FT Seppo Sivelän. Hän on toiminut maitohygienian asiantuntijana Valiolla ja hänellä on laaja kokemus maidon teollisen valmistuksen ja siihen liittyvän hygienian alalta. Sivelä hoitaa virkaa toukokuun alusta vuoden 2007 loppuun. Virka on sijoitettu eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikeja ympäristöhygienian laitokselle, ja sen opetus- ja tutkimusalana on maitovalmisteiden turvallisuus, laatu sekä prosessihygienia. Profesuurin lahjoituksesta kerrottiin Eläinlääkärilehdessä 2/06 s. 82. ELL Olli Soininen on nimitetty FVE:n alaisen UEVP:n EU:n lääkelainsäädäntöä käsittelevän työryhmän eli Working Group on medicines jäseneksi. Kausi on kaksivuotinen ja kestää toukokuuhun Ryhmässä on kahdeksan jäsentä. Olli Soininen on myös Eläinlääkäriliiton hallituksen varapuheenjohtaja. Yliopistollisen Eläinsairaalan Ystävät ry:n toiminnanjohtaja vaihtuu. Uusi toiminnanjohtaja on Pia Oilinki, jota tavoittaa sähköpostitse osoitteesta ja numerosta Väistyvä puheenjohtaja Leila Nevakivi kiittää kumppaneita yhteistyöstä lähes kuuden vuoden ajalta. LAILLISTETUT ELÄINLÄÄKÄRIT Ninja Pauliina 2071 Karikoski Elina Eveliina Felin 2066

56 KURSSIT KOTIMAA VUOSI 2006 TOUKOKUU EHY:n koulutuspäivä 23.5., Helsinki. Katso ilmoitus sivulla 283. KESÄKUU EPINOVA Part 2: Advanced Methods in Veterinary Epidemiology June 1 10, Espoo. The Nordic Postgraduate course, information: mikrobiologia/epi_nova.htm. Applications due on February 28. Anna- Maija Virtala, anna-maija.virtala@ helsinki.fi, puh. (09) ICAR 2006, , Kuopio. Kansainvälinen neljästä eri tapahtumasta koostuva kotieläintuotannon ICAR-kongressi pidetään ensimmäistä kertaa Suomessa. Kongressi järjestetään 35. kerran. Pääjärjestäjiä ovat ProAgria Maaseutukeskusten Liitto, ProAgria Pohjois-Savo ja Faba Jalostus. Lisätietoja: www. proagria.fi/icar2006. Kesäretki Nuuksion järviylängölle Luukkiin 5.6., Espoo. Akavan Uusimaa -aluetoimikunta järjestää opastetun retken, jonka kokoontuminen on Luukkaan ulkoilualueella opastetaulun luona klo 17. Retkellä opas kertoo Nuuksion järviylängöstä, Nuuksion kansallispuistosta ja muista alueen ulkoilumahdollisuuksista. Takaisin ollaan noin klo 19. Retken jälkeen on mahdollisuus heittää talviturkki Luukinjärveen. Ota mukaan sään mukainen vaatetus ja eväät reppuun; matkan varrella on nuotiopaikkoja. Ilmoittautuminen vain aluetoimikunta@uusimaa.akava.fi, puh Retkelle voivat osallistua Akavan jäsenjärjestöjen jäsenet perheineen. Luukkaan ulkoilualueelle pääsee Vihdin tietä joko omalla autolla tai linja-autolla esimerkiksi Rinnekotiin menevä linja no 345. Reproductive management in the pig, Nova course, June 12 18, Mäntsälä. Department of Clinical Veterinary Medicine, Saari Unit and NOVA University. Lisätiedot kotisivulla: fi/saari/nova2006/index.htm. ELOKUU Nordic Eye Meeting, 31st August to 3rd September, Helsinki. Theme: The Surgical Management of Ocular diseases. Lecturer: David A. Wilkie DVM, MS Diplomate ACVO Associate Professor Head, Comparative Ophthalmology Ohio State University. Organizer: The Finnish Society of Ophthalmology. Price 370 e. More information: paivi.kallioniemi@fimnet.fi. SYYSKUU YTH-diplomi, B-moduli, 2. jakso: Viranomaisorganisaatiot, , Helsinki. Aiheina viranomaisorganisaatiot ja niiden suhde toisiinsa, esimiehenä YTH-alan vi-ranomaisorganisaatiossa, johtaminen ja verkostoituminen, yhteistyön organisointi ja viranomaistoimintaan liittyvät dokumentit. Vierailu Evirassa. Suunnattu ympäristöterveydenhuollon alan viranomaisille ja asiantuntijoille. Hinta 260 e. Lisätietoja: Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia/ Länsi-Uusimaa, karin.hemmann@helsinki.fi, puh. (09) tai Tuula Sivonen (09) , tuula.sivonen@ helsinki.fi, ilmoittautumislomakkeet ja kurssisisältö: SKEL syyspäivät ja SELL paikallisen vaikuttamisen koulutus , Hämeenlinna. Suomen Kunnaneläinlääkärien syyspäivät pidetään kaksipäiväisinä. Perjantaina ohjelmassa on Eläinlääkäriliiton paikallisen vaikuttamisen koulutuksen osa 2. Lauantaina jatketaan syyspäivien muulla ohjelmalla. Tilaisuus pidetään Vanajanlinnassa. Lisää tietoa sivulla 281. MARRASKUU Eläinlääkäripäivät , Helsinki. Vuotuinen suurtapahtuma Helsingin Messukeskuksessa. Alustava ohjelma julkaistaan Eläinlääkärilehdessä 5/06. SEP koulutuspäivät, marraskuu, paikka avoin. Pieneläinteemana odontologiaa, luennoimassa Helena Kuntsi-Vaattovaara. Lisätietoja: MAALISKUU SEP koulutuspäivät, Pieneläinjaosto: Onkologiaa ja sytologiaa, hevosjaoston aihe avoin. Lisätietoja: MAALISKUU SEP koulutuspäivät, Pieneläinjaoston teemana mahdollisesti immunologiaa, hematologiaa, hevosjaoston aihe vielä avoin. Lisätietoja: 280

57 !"#$%$&'()%*)%%"#&+*,"!,! -./ :1;:*4<5=1>1=19?@ >/A*B/;C*=39*3.B*:/A45 Pohjanmaa kutsuu eläinlääkäreitä viettämään rentouttavaa viikonloppua Kuortaneelle eläinlääkäriseurojen kesäpäivät Tällöin maisemassa ei juurikaan näy huristelemassa eläinlääkintäautoja, koska kaikki kynnelle kykenevät osallistuvat mukavaan tapahtumaan. Eläinlääkäriseurojen kesäpäivistä oli maaliskuun lehdessä ohjelma ja ilmoitus. Mikäli et ole jostain syystä saanut kutsua ja ilmoittautumislomaketta, voit vielä tiedustella mahdollisuutta osallistua tapahtumaan Eve Ala-Kurikka puh tai Eerikki Lehmonen puh D%"E'F%"*!+!,"G Allercept screening test (only 41,60 Eur*) (indoor/trees/grasses and herbs) Large or small panels (from 41,60 Eur*) (12 allergens) (6/8 allergens) * ex. VAT Individually made HYPOSENSITISATION SOLUTION available on request For more information about our Allergy Program or Vet.Med.Lab (a division of IDEXX Laboratories), just call us! VETERINARY DIAGNOSTIC SERVICES G3.3;5A*>/A*!=3.B1.3213H*(:3AI/995*J/>>K3..0,1KK/IC*LMG,I> NOP*OQPRSRRT 6 D3U NOP*OQPRSRQV =6:/>>K3..091KK/IW259K5BI3X6=/K 6 YYY6259K5BI3X6=/K SUOMEN ELÄINLÄÄKÄRILIITON PAIKALLISEN VAIKUTTAMISEN KOULUTUS Hämeenlinnan Vanajanlinna, 29. syyskuuta Ilmoittautuminen ja aamukahvi Avaus Liiton puheenjohtaja, Antti Nurminen Seutuyhteistyön eteneminen, kipukohtia Minnami Mikkola Mitä tapahtuu Seinäjoen seudulla Jani Soini Eläinlääkintähuolto isossa kaupungissa Jaakko Rasi Kustannustenjako ja tuotteistaminen eläinlääkintähuollossa. Sara Syyrakki Lounas Sopimus- ja palkka-asiat, Mika Leppinen Eläinlääkärisopimus, miten palkka määritellään Yhteistoimintamenettely kunnassa muutostilanteessa Eläinlääkärisopimuksen käyttäminen seutuorganisaatiossa Tilaisuus aamukahveineen on Eläinlääkäriliiton jäsenille ilmainen. Toivomme runsasta kunnallisten viranhaltijoiden, erityisesti seutuyhteistyön suunnittelusta vastaavien, osallistumista. Myös muut asiasta kiinnostuneet ovat tervetulleita. Sitovat ilmoittautumiset 8. syyskuuta mennessä Riitta Purolle. puh: (09) tai riitta.puro@sell.fi. 281

58 KURSSIT ULKOMAAT 2006 KESÄKUU The 13th International Congress in Animal Hygiene, June 17 21, Viro. Kongressi Tartossa. Lisätietoja: sähköposti: konferenssiasiat ja tieteelliset asiat 4th IVVDC 2006 International Veterinary Vaccines and Diagnostics. Conference, , Oslo. Lisätietoa HEINÄKUU IPVS Congress July 16 19, Copenhagen, Denmark. Information: Tuotantoeläinlääkäriyhdistys ry. järjestää kongressiin ryhmämatkan. Lisätiedot ja Outi Hälli, puh CESMAS Conference on Equine Sports and Science, July 21 23, Cambridge, United Kingdom. Information: e- mail: ELOKUU 9th International Symposium on Equine Reproduction, Rolduc, Alankomaat, 6 11 August. Lisätietoja: ISVEE XI, Reshaping Veterinary Epidemiology, 6 11 August, Australia. Location: Queensland, Cairns Convention Centre, Information: isveexi@ozaccom.com.au. The 6th European Colloquium on Acute Phase Proteins, August 24 26, Copenhagen. Lisätiedot: Cattle Consultancy Days 2006, August 30 31, Nyborg, Denmark. Annual Conference for bovine veterinary practitioners and production consultants. Organised by: Danish Cattle Federation (DCF), Danish Institute for Food and Veterinary Research (DFVF), Danish Institute of Agricultural Science (DIAS), Danish Bovine Practitioners Association (DKF), Danish Veterinary Association (DDD) and The Royal Veterinary and Agricultural University (KVL). More information: SYYSKUU The European Society for Domestic Animal Reproduction ESDAR, 7th to 9th September, Lipica, Slovenia. Organizer is the Veterinary Faculty of Ljubljana. More information: org. 9th World Congress of Veterinary Anesthesia Santos-SP, Brasilia. Lisätietoja: Vök Jahrestagung und 21. Fachmesse für Veterinärmedizin am 16. und 17. September, Salzburg. Information: www. voek.at, office@voek.at. Kongressbüro: sk.steindl@direkt. at, Fax/automatischer Telefondienst +43/732/ , Telefon +43/699/ (ab 4. Juli 2006, Di, Mi, Do von Uhr). 10th International Congress of the European Association of Veterinary. Pharmacology and Toxicology , Torino, Italia. Lisätietoja: LOKAKUU WSAVA:n kongressi Praha, Tsekin tasavalta. World Small Animal Veterinary Association, lisätietoa: ja 24th Word Buiatrics Congress October, Nice, France. Secretariat Organizing Committee, Claire Espinasse, 5 chemin Pigeonnier de la Cépière, F Toulouse. Tel (33) , Fax. (33) , e.claire@wanadoo.fr, buiatrie2006@nice-acropolis.com, Tuotantoeläinlääkäriyhdistys ry. järjestää kongressiin ryhmämatkan. Lisätiedot www. sell.fi/tey ja Outi Hälli, outi.halli@ helsinki.fi, puh th International Symposium of Rehabilitation and Physical Therapy in Veterinary Medicine, October 26 29th, Arnhem, the Netherlands. The Organizing Committee, Anke Vaessen-Degen, Course, Director Animal Physiotherapy, The Netherlands, A.Vaessen@ptcplus.com. MARRASKUU EuroTier, International DLG Exhibition for Livestock and Poultry Production, , Hannover, Saksa. Information: TAMMIKUU Agromek Agricultural Machinery Fair, Herning Halls exhibition 282

59 ground, , Herning, Tanska. Information: MAALISKUU American Association of Swine Veterinarians (AASV) 2007 Annual Meeting, , Orlando, Florida USA. Information: KESÄKUU XIII International Congress of Animal Hygiene, , Tartto, Viro. Information: www. eau.ee/isah2007/. 5th International Symposium on Emerging and Re-emerging Pig Diseases, , Krakova, Puola. Information: www. piwet.pulawy.pl/pigdiseases. ELOKUU WSAVA:n kongressi Sydney, Australia. World Small Animal Veterinary Association lisätietoa: ja SYYSKUU SPACE 2007 Animal Production Show, Parc-Expo Rennes- Aeroport, , Rennes, Ranska. Information: HEINÄKUU World Veterinary Congress, July 27 31, 2008, Vancouver, Canada. Tel. (613) , fax. (613) European School for Advanced Veterinary Studies järjestää monenlaista erikoistumiskoulutusta ja intensiivikursseja. Katso lisätietoja Eläinlääkärihygieenikkojenyhdistys EHY ry 60 vuotta: HYGIEENIKKOELÄINLÄÄKÄREIDEN EDUNVALVONTAPÄIVÄ Eläinlääkäriliiton viirejä myytävänä Isännänviirejä on jälleen tilattavissa liitosta. Viirissä on vihreällä pohjalla Eläinlääkäriliiton kullankeltainen tunnus. Kapeneva häntä jatkuu kauniin keltaisena liehuna. Osta mökille, kotiin, eläinlääkäriaseman tai kunnan lippusalkoon. Viiri on kooltaan 45 kertaa 450 senttimetriä. Hinta toimituskuluineen on 75 euroa. Valmistaja on alalla tunnettu Finn Marin. Viirin saa pestä koneessa 60 asteessa. Tilaukset Riitta Purolta puh. (09) tai riitta.puro@sell.fi Tiistai 23. toukokuuta klo , Lääkäritalon auditorio, Mäkelänkatu 2 A, 8. krs, Helsinki Koulutuspäivän aiheina: - edunvalvonta hygieenikon näkökulmasta, Mika Leppinen - työn vaativuuden arviointi, Maija Nurminen - YTAKE - missä mennään nyt? läänineläinlääkärin ja SELL:n puheenvuorot - esimiehen vuorovaikutustaidot, psykologi Satu Kaski - kehityskeskustelut johtamisen välineenä, psykologi Satu Kaski Koulutustilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kollegoille. EHY tarjoaa aamukahvin, lounas on omakustanteinen. Lisätiedot ja ilmoittautumiset mennessä EHY:n sihteerille sähköpostitse leena.manner@porvoo.fi tai puhelimitse (019) (työ). AGROSCAN L Ultraäänilaite liikkuvaan praktiikkaan ELL Heikki Sirkola Eläinlääkintäautojen sisustuksia Hernematalankatu Hki Puh TUOMI SYSTEM OY TERVETULOA! 283

60 AVOIMET TYÖPAIKAT Suomen Eläinlääkäriliiton alin palkkasuositus eläinlääketieteen lisensiaatille on palkkaluokka A23 tai 2373,87 e/kk ja erityispätevyyttä, erikoiseläinlääkäri tai ELT, vaativissa tehtävissä A25 tai 2710,74 e/kk. Suomen Eläinlääkäriliiton suositus työn kuormittavuudelle on, että päivystysvelvollisuus on jaettu vähintään neljän eläinlääkärin kesken. Mikäli palkkasuositus alittuu, kuormitussuositus ylittyy tai työpaikkailmoituksessa on muuten seikkoja, joiden johdosta toivotaan yhteydenottoa liittoon, työpaikkailmoitus on merkitty tähdellä. Yhteyttä pyydetään tarvittaessa ottamaan liiton toimistoon puh. (09) Työpaikkailmoitukset voi jättää lehteen * lähettämällä tekstin ja logotiedoston erillisenä tiedostona sähköpostilla osoitteeseen toimitus@sell.fi. Ilmoituksen voi jättää kotisivuille liiton sivujen jäsenosiossa olevan linkin kautta tai sähköpostilla riitta.puro@sell.fi. Jurvan kunnassa julistetaan haettavaksi klo mennessä KUNNANELÄINLÄÄKÄRIN VIRANSIJAISUUS saakka Viransijaisuuden kelpoisuusvaatimuksena on laillistetun eläinlääkärin pätevyys. Pätevien hakijoiden puuttuessa voidaan huomioida myös eläinlääketieteen kandidaatti, jolla on praktiikkaoikeudet. Viransijaisuus alkaa tai sopimuksen mukaan. Palkkaus ja muut työehdot määräytyvät KVTES:n ja lääkärisopimuksen mukaan. Päivystykset jaetaan neljän eläinlääkärin kesken ja päivystysalueeseen kuuluvat Jurvan lisäksi Kauhajoki ja Teuva. Kirjalliset hakemukset liitteineen toimitetaan osoitteella: Jurvan kunta, Sosiaali- ja terveyslautakunta, PL 5, Jurva. Kuoreen merkintä: kunnaneläinlääkärin sijaisuus. Lisätietoja: Kunnaneläinlääkäri Anu- Riikka Rantala, puh LAPIN LÄÄNINHALLITUKSESSA on uudelleen haettavana sosiaali- ja terveysosastolla LÄÄNINELÄINLÄÄKÄRIN virka lukien. Tehtävä on sijoitettu lääninhallitusten palkkausjärjestelmän vaativuustasoon 8.1 (peruspalkka 3 024,43 e/ kk). Lisäksi maksetaan henkilökohtaiseen suoritukseen perustuvaa osaa enintään 45 % tehtäväkohtaisesta palkan-osasta sekä läänineläinlääkärin lisä. Tehtäviin kuuluvat Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan suorien tukien täydentävien ehtojen valvontaan, tuotantoeläinten eläinsuojeluun, merkitsemiseen ja rekisteröintiin liittyvät tehtävät sekä osaltaan eläinten lääkitsemisen valvonta, eläintautien vastustaminen, eläinsuojelu ja elintarvikehygienia. Tehtäviin sisältyy tuotantoeläinten merkintää ja rekisteröintiä koskevat valvonta- ja lausunnonantotehtävät sekä suorien tukien täydentävien ehtojen valvontaan liittyvät tehtävät myös Oulun läänin alueella. Virkaan nimitettävän tulee olla Suomessa laillistettu eläinlääkäri. Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää perehtyneisyyttä hallintotehtäviin, eläinsuojelutyöhön, eläintautien vastustamiseen ja elintarvikehygieniaan. Eduksi luetaan myös perehtyneisyys muuhun ympäristöterveydenhuoltoon. Arvostamme kykyä toimia itsenäisesti sekä joustavasti tiimin jäsenenä. Lisäksi edellytämme matkustusvalmiutta ja voimassa olevaa ajo-oikeutta B-luokan ajoneuvon kuljettamiseen sekä julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetun lain 6 :n mukaisten kelpoisuus vaatimusten täyttymistä. Hakemukset liitteineen tulee toimittaa Lapin lääninhallituksen kirjaamoon (osoite PL 8002, Rovaniemi) viimeistään ennen virka-ajan päättymistä. Aikaisemmat hakijat otetaan huomioon ilman uutta hakemusta. Lisätietoja antavat läänineläinlääkäri Pirkko Pirinen, puh ja läänineläinlääkäri Risto M. Ruuska, puh

61 lediganslår ett vikariat som BITRÄDANDE LANDSKAPSVETERINÄR vid social- och miljöavdelningens miljömedicinska byrå t.o.m Behörighetskrav för tjänsten är legitimerad veterinär samt god förtrogenhet med miljöhygien och djurskydd. Kontaktperson: vik. landskapsveterinär Michael Grunér tel eller avdelningschef Arne Selander tel Lön utgår enligt A25 (f.n , ,88 euro/månad jämte eventuella tillägg). För ytterligare information hänvisas till Ålands landskapsregerings hemsida eller officiella anslagstavla. Ansökningshandlingarna skall vara landskapsregeringens registratorskontor tillhanda senast den 12 juni 2006 kl Ålands landskapsregering PB 1060 AX Mariehamn