YMPÄRISTÖRIKOSKATSAUS VUODELTA 2014

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖRIKOSKATSAUS VUODELTA 2014 Suomen kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä

2 Tiivistelmä Ympäristörikoskatsaus Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän tehtävänä on ympäristörikosten seuranta ja yhteistyön kehittäminen eri valvontaviranomaisten välillä. Seurantaryhmä laatii vuosittain kertomuksen viranomaisten tietoon tulleista ympäristörikoksista ja uhkakuvista Suomessa. Kertomus julkaistaan myös englanniksi Interpolin verkkosivuilla. Vuoden 2010 seurantaraportti valittiin Interpolin malliraportiksi. Seurantaryhmään kuuluu poliisin, tullin, Rajavartiolaitoksen, valtakunnansyyttäjänviraston ja ympäristöviranomaisten edustajia. Ympäristörikoksiin liittyviä yleisiä uhkakuvia Suomessa ovat esimerkiksi rakennus- ja purkujätteen laiton hävittäminen, laittomat autopurkamot ja romunkerääjät, roskaaminen ja jätehuoltoon liittyvät laiminlyönnit, maatalouden lietteet ja niiden käsittely, maa-ainesten luvaton otto ja läjitys, vaarallisten jätteiden epäasiallinen varastointi ja käsittely sekä pohja- ja pintavesialueiden pilaaminen. Erityisenä uhkakuvana on laiminlyöntien yleistyminen sellaisilla toimialoilla, joilla jätteiden prosessoinnista ja käsittelystä aiheutuu kustannuksia, esimerkiksi kuljetus- tai lajittelukuluja. Jos niin sanottu dumppaaminen rakennus- ja purkutoimialalla yleistyy, se voi vaikeuttaa merkittävästi alalla laillisesti liiketoimintaa harjoittavien yritysten kannattavuutta ja toimintamahdollisuuksia. Poliisi kirjasi vuonna 2014 yhteensä 9 törkeää ympäristön turmelemista, joista suurimmassa osassa tutkimuspyynnön tekijä poliisille oli ympäristöviranomainen. Kahdeksaan epäiltyyn törkeään ympäristön turmelemisrikokseen on rikoksesta epäilty tai epäillyt tiedossa. Ympäristörikkomuksia tuli esitutkintaviranomaisten tietoon viime vuonna keskimääräistä vähemmän. Ympäristörikkomukset ja ympäristön turmelemiset muodostavat suurimman osan esitutkintaviranomaisten tietoon tulleiden ympäristörikosten määrästä. Vuoden 2014 osalta epäiltyjä törkeitä metsästysrikoksia kirjattiin rikosilmoitusjärjestelmään 14 kappaletta. Näistä 12 oli poliisin ja kaksi Rajavartiolaitoksen kirjaamia rikosilmoituksia. Vuonna 2014 Suomen viranomaisten tietoon tuli noin kolmannes edellisvuotta enemmän havaintoja mahdollisista öljypäästöistä merialueilla. Öljyksi varmistui lopulta 68 päästöä. Näistä 67 päästöhavaintoa tehtiin Suomen merialueella ja yksi Ruotsissa. Edellä mainituista öljypäästöistä 39 oli Rajavartiolaitoksen tietoon tulleita. Valtaosa toimintavuonna havaituista päästöistä tapahtui sataman tai rannikon tuntumassa ja ne olivat määrältään erittäin pieniä. Kahdessa tapauksessa mereen päätyi kuitenkin arviolta yli kuutiometri öljyä. Öljypäästövalvonnan painopistealueella talousvyöhykkeellä sekä aluemerellä tapahtuneet päästöt ovat viimevuosina edelleen vähentyneet. Ympäristörikosten taustalla on taloudellisen hyödyn tavoittelu, voittojen maksimointi ja kustannusten minimointi. Suomessa tilastoitujen ympäristörikosten ja erityisesti törkeiden ympäristörikosten lukumäärä on vähäisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että Suomessa tehtäisiin vähän ympäristörikoksia. On oletettavaa, että vain osa ympäristörikoksista tulee viranomaisten tietoon niiden piilorikollisuusluonteen vuoksi. Ympäristörikosseurantaryhmän raportissa esitetään myös suosituksia ympäristörikostorjunnan tehostamiseksi Suomessa. Toimiva viranomaisyhteistyö on ympäristörikosten torjunnan ja tutkinnan välttämätön edellytys. Yhteisillä ja säännöllisesti järjestetyillä koordinointi- ja -koulutustilaisuuksilla parannetaan valvontaviranomaisten, esitutkintaviranomaisten ja syyttäjien erityisosaamista. Ympäristörikosten esitutkinnassa pyydetään pääsääntöisesti lausunto valvovalta ympäristöviranomaiselta, joka toimii asiassa myös asiantuntijana. Lausunnosta tulee käydä ilmi ympäristölainsäädännön sisältö, ilmenevän menettelyn lain- ja luvanvastaisuus sekä se onko toiminta aiheuttanut tai ollut omiaan aiheuttamaan haitallisia ympäristövaikutuksia, kuten ympäristön pilaantumista tai roskaantumista. Ympäristörikosten esitutkinnassa ja syyteharkinnassa tulisi rikoshyödyn laskennallisen selvittämisen lisäksi tehostaa entisestään myös varsinaista rikoshyödyn jäljittämistä ja pois ottamista.

3 Sisällysluettelo 1. Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän perustaminen 4 2. Työryhmän aikaisempien suositusten toteutuminen 4 3. Yhteisvastuuta ympäristöstä 5 4. Ympäristöön ja ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia Ympäristöön liittyviä uhkakuvia Ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia Tilanne Suomessa Tilanne naapurimaissamme 7 5. Ympäristörikoksiin liittyvät kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö Ympäristörikoksia koskevat kansainväliset sopimukset Euroopan unionin ympäristörikoslainsäädäntö Suomen ympäristörikoslainsäädäntö Lainsäädännön muutoksia 9 6. Valvonta Ympäristölainsäädännön valvonta Rajavartiolaitos Rajavartiolaitoksen tehtävät Hallinnollinen öljypäästömaksu Tulli Tullin tehtävät Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien tuonnin, viennin ja kauttakuljetuksen valvonta Vaarallisten aineiden ja säteilevien kuljetusten valvonta Otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonekaasujen valvonta Kansainvälisten jätesiirtojen valvonta Jäteveron kantaminen Valvontaviranomaisten yhteistyö Viranomaisten tietoon tulleet ympäristörikokset Ympäristörikosten käsittelyketjusta Poliisin, tullin ja Rajavartiolaitoksen tietoon tulleet ympäristörikokset Tilastotietoa ympäristörikoksista Ympäristörikkomukset ja ympäristön turmelemiset Luonnonvararikokset Törkeät metsästysrikokset Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset Vesilain vastaiset menettelyt Muiden lakien vastaiset menettelyt Poliisin kansainvälinen virka- ja oikeusapu ympäristörikosasioissa Tullin tietoon tulleet ympäristörikokset Ympäristön turmeleminen ja ympäristörikkomus Luonnonsuojelurikos ja luonnonsuojelurikkomus Jätelain rikkominen Jäterikkomus Rajavartiolaitoksen tietoon tulleet ympäristörikokset Havaitut öljypäästöt ja määrätyt öljypäästömaksut Rikosoikeudelliset seuraamukset ja hallinnollinen öljypäästömaksu Alusöljypäästöjen esitutkinta Poliisin - Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminta Ympäristörikosten määristä syyttäjillä ja tuomioistuimissa Näkökulmia viranomaisyhteistyöhön vakiinnuttaminen organisaatiotasolla Ympäristörikostapauksia vuodelta Suositukset ja kehitysnäkymät 30 Kansikuva: Silja Hallenberg 3 Ympäristörikoskatsaus 2014

4 1. Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän perustaminen Interpolin pidetyn yleiskokouksen antaman päätöslauselman AGN/65/RES/25 johdosta Keskusrikospoliisin yhteyteen perustettiin kansallinen työryhmä, jonka tehtäviksi sovittiin muun muassa ympäristörikosten seuranta ja yhteistyön kehittäminen eri valvontaviranomaisten välillä. Työryhmä laatii myös vuosittaisen katsauksen ympäristörikostilanteesta Suomessa. Ryhmän puheenjohtajana toimii poliisitarkastaja Tarmo Lamminaho Poliisihallituksesta ja sihteerinä rikoskemisti Niina Viitala Keskusrikospoliisista. Ryhmän jäseniä ovat poliisitarkastaja Tommi Reen Poliisihallituksesta, rikostarkastaja Janne Järvinen Keskusrikospoliisista, hallitussihteeri Tia Laine-Ylijoki-Laakso ympäristöministeriöstä, tulliylitarkastaja Mikko Laaksonen Tullin rikostorjunnasta, valtionsyyttäjä Christian Lundqvist Valtakunnansyyttäjänvirastosta, kihlakunnansyyttäjä Heidi Nummela Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastosta, rajavartioylitarkastaja Silja Hallenberg sisäministeriön rajavartio-osastolta, ylitarkastaja Hannele Nikander Suomen ympäristökeskuksesta ja lakimies Satu Lyytikäinen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Ryhmä myös avustaa ja neuvoo Suomeen suuntautuvien oikeusapupyyntöjen osalta. Ryhmän jäsenet ovat tavoitettavissa parhaiten organisaatioidensa puhelinkeskusten kautta. Työryhmä on antanut vuosittaisen raportin 1997 alkaen. 2. Työryhmän aikaisempien suositusten toteutuminen Työryhmä on aiempien raporttiensa suositukset ja kehitysnäkymät osiossa suosittanut, että tehokkaan ympäristörikostorjunnan varmistamiseksi tulee kaikille ympäristörikosten torjuntaan osallistuville viranomaisille laatia yhteinen kansallinen ympäristörikostorjunnan strategia. Vuoden 2014 loppupuolella ympäristöministeriö ja sisäministeriö asettivat lähinnä keskeisistä viranomaisista koostuvan yhteistyöryhmän, jonka tehtäväksi tuli muodostaa kokonaiskuva ympäristörikoksiin liittyvästä kansallisesta yhteistyöstä, tunnistaa sen ongelmakohdat ja näiden selvitysten pohjalta valmistella ehdotus ympäristörikosten torjuntaa koskevaksi strategiaksi ja toimenpideohjelmaksi. Ryhmä rajasi työnsä koskemaan vain rikoslain 48 luvussa ja siinä mainituissa laeissa tarkoitettuihin rikoksiin ja rikkomuksiin. Yhteistyöryhmän toimikausi päättyi ennen tämän raportin valmistumista. Työryhmä on suosituksissaan todennut, että kaikkien valvontaviranomaisten tulee lisätä voimavaroja ympäristörikosten paljastamiseen. Keskusrikospoliisin Rikostekninen laboratorio toteutti vuoden 2014 aikana projektin, jossa olivat mukana poliisilaitosten edustajia, ELY-keskukset, SYKE:n keskuslaboratorio sekä asiantuntijoita ministeriöistä. Yhtenä projektin keskeisenä lopputuotoksena ympäristörikoksiin liittyvät palvelut on keskitetty vuoden 2015 alusta ympäristörikoskoordinaattorille. Koordinaattorin tehtävänä on toimia poliisin, tullin ja Rajavartiolaitoksen taktisen ja teknisen ympäristörikostutkinnan apuna sekä tutkinnan käynnistyttyä toimia tarvittaessa koordinaattorina kyseisessä rikostapauksessa. Projektin lopputuotoksena päädyttiin myös alihankkijaverkoston luomiseen ympäristörikosnäytteiden laboratoriotutkimuksia varten. Keskusrikospoliisi on myös esittänyt toimintamallia, jossa ELY-keskus ja poliisi suorittavat ympäristörikosnäytteenoton yhteistyössä ja virkatyönä. Ely-keskusten resurssien supistumisen myötä ehdotus ei todennäköisesti tule onnistumaan. Yksi ympäristörikosseurantatyöryhmän raportin suosituksista vuodelta 2012 oli ympäristörikoslainsäädännön tarkistaminen. Raportissa kiinnitettiin huomiota törkeän ympäristön turmelemisen ankaroittamisperusteiden täydentämiseen ja ympäristön turmelemisrikosten nimikkeiden täsmentämisiin. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että luonnonsuojelurikoksesta olisi myös törkeä tekomuoto. Oikeusministeriö asettikin luonnonsuojeluja ympäristörikossäännösten uudistamista valmistelevan työryhmän (Oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto, asettamispäätös , OM 3/41/2014) tarkastelemaan mm. edellä mainittuja seikkoja. Työryhmä sai ehdotuksensa valmiiksi syksyllä Työryhmä ehdottaa mietinnössään (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 51/2014) kahden uuden kvalifiointiperusteen lisäämistä rikoslain 48 luvun 2 :n tunnusmerkistöön. Tällä hetkellä ympäristön turmeleminen on voitu arvioida törkeäksi, mikäli ympäristölle tai terveydelle aiheutettu vahinko tai tällaisen vahingon vaara on ollut erityisen suuri ottaen huomioon aiheutetun tai uhkaavan vahingon pitkäaikaisuus, laaja ulottuvuus tai muut seikat tai rikos on tehty 1 :ssä tarkoitetun menettelyn johdosta saadusta viranomaisen määräyksestä tai kiellosta huolimatta. Työryhmä ehdottaa mietinnössään, että ympäristön turmeleminen voitaisiin arvioida törkeäksi, jos siinä tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Muutoksen johdosta kumottaisiin ankaroittamisperuste, joka koskee rikoksen tekemistä viranomaisen määräyksestä tai kiellosta huolimatta. Kumoaminen on luonteeltaan lähinnä teknisluonteinen, eikä tarkoituksena ole tältä osin muuttaa rangaistussäännöksen asiallista soveltamisalaa. Mietinnössä ehdotetaan lisäksi, että rikoslain 48 lukuun lisättäisiin uusi törkeää luonnonsuojelurikosta koskeva rangaistussäännös. Luonnonsuojelurikos voitaisiin arvioida törkeäksi, jos se on kokonaisuutena arvostellen törkeä ja siinä tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai siinä aiheutetaan vakavaa vaaraa tai vahinkoa eliölajin, luonnonalueen tai muun luontoon kuuluvan kohteen säilymiselle. Rangaistusasteikko olisi vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Edellä mainitussa työryhmässä käsiteltävänä oli myös ympäristön turmelemisrikosten nimikkeiden muuttaminen. Työryhmän enemmistön käsityksen mukaan nimikkeen muuttaminen ei ollut tarpeellista, eikä sitä otettu muutosehdotukseen. Nimikemuutosten puolesta mietintöön jätettiin kolme eriävää mielipidettä. Työryhmän mietintö on ollut lausuntokierroksella ja hallituksen esitys aiheesta on tarkoitus antaa vuoden 2015 aikana. Ympäristörikoskatsaus

5 3. Yhteisvastuuta ympäristöstä Kansallinen ympäristörikostenseurantaryhmä on laatinut vuosittaiset katsaukset ympäristörikoksista, niiden torjunnasta, ympäristöasioihin liittyvästä viranomaistoiminnasta ja viranomaisyhteistyöstä. Katsauksia on julkaistu vuodesta 1997 lähtien. Työryhmän työn tuloksena Suomessa on kattava ja ajantasainen tilannekuva ilmitulleesta ympäristörikollisuudesta ja sen torjunnasta. Työryhmä on sisällyttänyt vuosiraportteihin kuvaukset myös lähialueiden ympäristörikollisuudesta ja arvioinut tulevaisuuden uhkakuvia. Useita työryhmän raportteihin sisältyneitä toimenpidesuosituksia on vuosien saatossa toteutunut. Viimeisimpänä työryhmän suosituksista toteutui viranomaisten yhteinen ympäristörikostorjunnan strategia ja toimenpideohjelma, joka valmistui tätä raporttia laadittaessa keväällä 2015 ja jonka valmistelusta vastasivat yhdessä ympäristöministeriö ja sisäministeriö. Elinkelpoista ja puhdasta elinympäristöä arvostetaan tänä päivänä entistä enemmän. Yksittäisten kansalaisten tietoisuus ja huoli ympäristöstä on lisääntynyt. Olisikin toivottavaa, että ympäristöstä huolehtiminen nähtäisiin yhteiskunnassa entistä enemmän meidän kaikkien kansalaisten ja toimijoiden yhteisenä asiana - ei pelkästään viranomaisten. Viranomaisilla on ja tulee edelleenkin kuitenkin olemaan keskeinen vastuu ympäristöasioista. Tästä syystä olisikin tärkeää, että viranomaisten toimintaedellytykset pystyttäisiin vastaisuudessakin varmistamaan toiminnan edellyttämällä tasolla. Viranomaisten tulee myös entisestään tehostaa oma toimintaansa ja erityisesti keskinäistä yhteistyötä toiminnan tehokkuuden lisäämiseksi ja tuloksellisuuden parantamiseksi ympäristöasioiden hoidossa. Vastaisuudessa viranomaistoiminnan painopiste tulee olla ennalta estävässä yhteistyössä ja vakavien ympäristörikosten paljastamisessa. 4. Ympäristöön ja ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia 4.1 Ympäristöön liittyviä uhkakuvia Ympäristöön liittyviä uhkakuvia on esitetty mm. valtioneuvoston antamassa periaatepäätöksessä yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta. Siinä yhteiskunnan kannalta keskeisinä häiriötilanteina mainitaan muun muassa: vesihuollon (ml. jätevesihuolto) häiriintyminen jätehuollon häiriintyminen vakava eläin- ja kasvitautiepidemia eliöiden joukkokuolema maa- tai vesialueen laaja-alainen saastuminen myrsky tai tulva- ja pato-onnettomuus vaarallisiin aineisiin (muun muassa kemialliset, biologiset ja säteilyä aiheuttavat aineet sekä räjähteet) liittyvä onnettomuus tai onnettomuusuhkia sekä kyseisten aineiden käyttöä vahingolliseen toimintaan, joilla tavoitellaan merkittävää fyysistä tai yhteiskunnallista vahinkoa tai tuhoa. Ympäristöuhkana voidaan pitää ympäristön muutosta, joka voi muodostua uhkaksi väestön terveydelle ja elinolo- Kuva 1 Luvatonta rakennuspurkujätteiden hävittämistä luonnossa (Suomen ympäristökeskus). 5 Ympäristörikoskatsaus 2014

6 suhteille tuhoamalla taloudellisen toiminnan sekä maa- ja metsätalouden edellytyksiä, pilaamalla vesivaroja, vaarantamalla eliölajien ja -kantojen olemassaoloa sekä rappeuttamalla infrastruktuuria. Ympäristömuutoksia voivat olla käytännössä äkilliset ympäristöonnettomuudet tai hitaammin kehittyvä ympäristöuhka, kuten ympäristön vähittäinen pilaantuminen, jonka haitat ulottuvat syvälle ekosysteemien perustoimintoihin ja vahingot ovat usein huomattavan suuria. Ympäristöuhat voivat syntyä ensinnäkin luonnon ääriilmiöiden seurauksena. Todennäköisimpinä ääri-ilmiöinä Suomessa voidaan pitää myrskyjä, rankkasateita ja äkillistä vedenpinnan nousua, joiden haittavaikutukset kohdistuvat etenkin kriittisen infrastruktuurin toimivuuteen ja jotka pahimmillaan voivat aiheuttaa ympäristökatastrofin, jolla voi olla pysyviä vaikutuksia ympäristölle ja elinolosuhteille. Ympäristöuhat voivat syntyä myös inhimillisen toiminnan seurauksena. Esimerkkeinä tällaisesta toiminnasta voidaan maininta muun muassa: Teollisuuden suunnittelematon raaka-aineiden käyttö Maa-ainesten ja mineraalien hyödyntäminen Makeavesivarojen käyttö Metsävarojen hyödyntäminen Teollisuus- ja yhdyskuntajätteet Voimakeinojen käyttö valtioiden välillä Myös suuronnettomuuksista saattaa aiheutua laajaa tuhoa tai vaaraa ympäristölle. Pahimpina suuronnettomuuksien aiheuttajina teollisuudessa voidaan pitää vaarallisia aineita käsitteleviä laitoksia, kuten ydinvoimaloita ja suuronnettomuusriskin kannalta merkittäviä niin sanottuja Seveso-laitoksia. Onnettomuus näissä laitoksissa saattaa aiheuttaa säteily- tai kemikaalionnettomuuden, joka uhkaa välittömästi raakavesilähteitä ja ympäristöä. Radioaktiivisten aineiden ja muiden vaarallisten aineiden päästöt saattavat aiheuttaa muun muassa tiettyjen alueiden käytön pitkäaikaisia rajoituksia. Mahdollisina maailmanlaajuisina seurauksina mainitaan ilmastonmuutos, ilmakehän otsonikato, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, uusiutumattomien luonnonvarojen hupeneminen, makeavesivarojen niukkeneminen sekä maaperän eroosio. Mahdollisina alueellisina ja paikallisina seurauksina mainitaan vaikutukset Itämeren tilaan (rehevöityminen ja nopeasti kasvava laivaliikenne) sekä teollisen toiminnan puutteellisen jätehuollon seurauksena aiheutuvat pinta- ja pohjaveden sekä maaperän kohonneet raskasmetalli- ja kemikaalipitoisuudet. 4.2 Ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia Tilanne Suomessa Kansallisesta näkökulmasta katsottuna ympäristörikollisuuteen liittyvissä uhkakuvissa ei edellisten raporttien laatimisen jälkeen ole sinänsä tapahtunut muutoksia. Viime vuosina ei ole eräitä yksittäistapauksia lukuun Ympäristörikoskatsaus ottamatta paljastunut erityisen vakavia, suurimittaisia tai järjestelmällisesti toteutettuja törkeitä ympäristön turmelemisia. On kuitenkin syytä epäillä, että vain osa ympäristörikoksista tulee esitutkintaviranomaisten tietoon. Arvio ympäristörikosten piilorikollisuudesta perustuu erityisesti lähialuevertailuun Suomen ja naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan rikostilastojen välillä. Vaikka Ruotsissa tilastoidaan noin kymmenkertaisesti ympäristörikoksia verrattuna Suomeen, arvioivat ruotsalaiset viranomaiset, että ympäristörikokset ovat suuressa määrin piiloon jäävää rikollisuutta myös Ruotsissa. Alhainen kiinnijäämisriski Yhtenä keskeisenä ympäristörikollisuuden uhka- ja torjuntakuvana voidaan pitää sitä, että ympäristörikosten alhainen kiinnijäämisriski lisäisi jatkossa taloudellista voittoa tavoittelevan järjestäytyneesti osana liiketoimintaa toteutetun ympäristörikollisuuden määrä. Alhaisen kiinnijäämisriskin ohella ympäristörikosten osalta on tuomioistuimissa omaksuttu rangaistuskäytäntö, joka on varsin lievä. Ympäristön turmelemisesta tuomitaan käytännössä yleisesti päiväsakkoja. Ehdoton vankeusrangaistus on Suomessa vuoden 1995 rikoslain ympäristörikoksia koskevan muutoksen jälkeen tuomittu vain niin sanotussa Lokapojat tapauksessa. Alhaiseen kiinnijäämis- ja seuraamusriskiin liittyy myös se, että ympäristövalvontaviranomaiset tekevät varsin vähäisesti tutkintapyyntöjä sellaisista eri tuotanto- tai käsittelylaitoksista, joilla on ympäristölupa, mutta joiden toiminnassa rikotaan taloudellisen hyödyn saamiseksi ilmeiselläkin tavalla ympäristöluvan määräyksiä ja ehtoja. Usein ympäristövalvontaviranomaisen tutkintapyynnöt, jotka liittyvät ympäristöluvan alaisen laitoksen toimintaan, tulevat poliisille vasta useiden eri tarkastuskäyntien jälkeen. Esimerkiksi tilanteissa, joissa toimintaa harjoittama yritys on jo taloudellisissa vaikeuksissa, konkurssissa tai lupaehtojen rikkomiset ovat jo esimerkiksi jätemäärien osalta johtaneet siihen tilanteeseen, ettei laitoksen alueelle enää yksinkertaisesti mahdu uusia jätekuormia. Mahdollisesti luonteeltaan ns. salliva valvontaviranomaiskäytäntö saattaa johtaa tilanteeseen, jossa tutkintapyynnön tekeminen poliisille muodostuu korkeaksi. Usein ympäristötarkastaja antaa laitokselle ensin kehotuksia ja neuvoja muuttaa toimintaansa ympäristölupaehtojen mukaiseksi. Ääritapauksessa luvanvastaisesta toiminnasta muodostuu laitoksen ikään kuin normalisoitunut toimintatapa. Mikäli asia etenee tämänkaltaisen laitoksen osalta lopulta esitutkintaan ympäristön turmelemisena, on mahdollista, ettei ympäristöviranomainen pysty antamaan lausuntoa siitä, onko luvanvastainen toiminta ollut ollut omiaan aiheuttamaan ainakaan merkittäviä ympäristöhaittavaikutuksia. Ympäristörikosten motiivit Aiemmassa vuoden 2013 raportissa tuotiin esiin erityisenä uhkakuvana jätteiden lain vastainen kierrätys, joka on kansainvälinenkin uhkakuva. Vaarallisten jätteiden vastaanottohinnat yrityksille ovat hyvin suuria. Erityisesti ulkomailla on tullut ilmi vakavia tapauksia, joissa järjestäytynyt rikollisuus on perustanut niin sanottuja recycling-yhtiöitä, joiden toimintaperiaatteeseen

7 kuuluu vain jätteellä rahastaminen, ei niinkään jätteen asianmukainen loppukäsittely tai jalostaminen. Toistaiseksi vakavin tätä toimintaa osin sivuava Suomessa paljastunut ympäristörikostapaus on juuri Lokapoikien tapaus, jossa haitallisia nestemäisiä liete- ja rasvajätteitä sekä muita jätteitä laskettiin laittomasti esimerkiksi sadevesiverkostoon ja avo-ojiin sekä maastoon. Recycling- hämäräyrityksen toimintakaavamalli on esimerkiksi sellainen, että yrittäjät vuokraavat kunnalta, kaupungilta tai yksityiseltä liiketilan tai -alueen, jonne haetaan ympäristölupa erilaisten jätteiden hyötyjalostamiseen. Tämän jälkeen jätteitä vain otetaan rahastaen vastaan ja niitä esimerkiksi säilötään sattumanvaraisesti sekalaisina seoksina tai jakeina erilaisiin säiliöihin ja astioihin. Tämä menettely jatkuu, kunnes alue on lopulta niin täynnä, että vuosia asiaa hallinnollisten toimien kautta seurannut valvontaviranomainen lopulta on pakotettu puuttumaan siihen ankarammin. Tämän jälkeen yhtiö on valmis lopettamaan niin sanotun liiketoimintansa. Ennallistamisen kulut jäävät yhteiskunnan maksettavaksi ja asian esitutkinta- ja oikeuskäsittely on auttamattomasti vuosia myöhässä, eikä tekijöiltä saada takavarikoitua omaisuutta ennallistamiskulujen kattamiseen. Tunnetuin Suomessa esitutkinnassa ja laajasti julkisuudessa käsitelty ns. recycling-tapaus on ollut PP-Recycling Ltd Oy liittyvä epäiltyä törkeä ympäristön turmeleminen. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan vuonna 2012 konkurssimenettelyyn joutuneelta PP-Recycling Ltd:ltä jäi varastoon yli 500 tonnia ns. kemiallisia jätteitä. Jätteitä oli varastoitu useampikertainen määrä yhtiön ympäristölupaan nähden. Kyseinen tapaus tuli poliisin tutkintaan kevättalvella 2013 ja valvontaviranomaisen ensimmäinen huomautus varastomäärän ylityksestä oli tehty kesällä (Poliisi on tiedottanut asian syyteharkintaan siirtymisestä ). Vuonna 2014 Keskusrikospoliisin esitutkintaan on otettu niin ikään laajamittainen recycling-toimintaan liittyvä tapaus, jossa toiminnanharjoittajan ympäristöluvan vastainen toiminta oli valvontaviranomaisen tiedossa jo noin parin vuoden ajan ennen tutkintapyyntöä. Kyseissä tapauksessa konkurssiin asetetun toiminnanharjoittajan jäljiltä oli vuokrakiinteistön alueelle jäänyt erittäin suuri määrä lyijylasijätettä ja alueen jopa euroa maksava siivoaminen on asiakysymyksenä ratkaisematta. Ympäristöuhan torjumiseksi kiinteistöön jätettyjen vaarallisten jätteiden käsittelyä varten eduskunta on myöntänyt ympäristöministeriölle 2 miljoonan euron erillisen määrärahan Tilanne naapurimaissamme Lähialuerikollisuutemme tilannekuva syntyy suorien yhteyksien, julkisten rikoslakitilastojen sekä tiedotusvälineiden kautta saatujen tietojen perusteella. Venäjä Naapurimaidemme tilanteesta vähiten tietoa on saatu Venäjän ympäristörikollisuustilanteesta. Tosin toukokuussa 2014 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantatyöryhmän toimintaa esiteltiin Pietarissa järjestetyssä viranomaisympäristöfoorumissa rikostarkastaja Järvisen toimesta. Tällöin saatiin myös jossain määrin tietoa ympäristörikoksista ja niiden tutkimisesta Venäjän Federaation alueella. Yleisimmin Venäjällä tutkitut ympäristö- ja luonnonvararikokset ovat joko ns. metsävarkauksia tai liittyvät uhanalaisten suurpetojen salametsästykseen. Esimerkiksi ns. jäte- ja dumppausrikosten osalta kerrottiin toukokuun 2014 Pietarin foorumissa niiden tutkinnan ja toteennäyttämisen olevan erityisen vaikeaa erityisesti konkreettisen ympäristöhaitan toteennäyttämisen osalta, jota maan rikosprosessissa ilmeisesti edellytetään ympäristörikosten osalta. Ruotsi Ruotsissa vuosittain tilastoitujen ympäristörikosten määrä on noin tapausta. Vuonna 2014 tapahtuneita ympäristörikoksia ei vielä tätä raporttia kirjoittaessa oltu julkaistu tilastoina. Ruotsin rikoslakirikokset on tilastoitu Ruotsin rikostorjuntaneuvoston kotisivulla Asiasta on laadittu myös Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusraportti Vihreämpää rajan toisella puolella? Vertaileva tutkimus ympäristörikollisuuden torjunnasta ja tutkinnasta Suomessa ja Ruotsissa (Iina Sahramäki ja Terhi Kankaanranta, Tampere 2014). Kyseisen POLAMK:n raportin voi ladata osoitteesta ( Norja Vastaavasti Norjassa tilastoidaan vuosittain yli ympäristörikosta (vuonna 2013 yht rikoslakirikosta, vastaavan luvun ollessa vuonna 2012 yhteensä rikosta). Norjan rikoslakitilastot löytyvät Norjan valtiollisen tilastokeskuksen kotisivuilta. Norjassa ympäristörikostorjunnan valtakunnallinen asiantuntijayksikkö toimii valtakunnallisen talous- ja ympäristörikostorjuntayksikön (Okokrim) alaisuudessa ( Tämän lisäksi erillisen ympäristörikoskoulutuksen saaneet rikostutkijat suorittavat ympäristörikosten tutkintaa myös paikallisissa poliisipiireissä. Viro Viron tilanteesta voidaan todeta siellä tapahtuneen ympäristörikosten torjunnassa ja tutkinnassa merkittää kehitystä vuoden 2011 aikana. Viron ympäristötarkastusvirasto (Keskkonnainspektsioon, on lähtien toiminut keskitettynä vastuuviranomaisena ympäristörikkomusten osalta. Lisäksi virasto on tällöin samalla saanut myös täydet esitutkintavaltuudet ja viraston palvelukseen on palkattu rikostutkijoiksi muun muassa entisiä poliisin rikostutkijoita. Varsinaisten ympäristörikosten tilastoitu määrä Virossa on varsin vähäinen. Viron ympäristöviraston tilastotietojen mukaan rikoslain vastaisia tapauksia on vuonna 2012 ollut yhteensä 26 kappaletta. Viron ympäristötarkastusviraston kotisivulta on kuitenkin nähtävissä myös Virossa hallinnollisesti käsiteltyjen ympäristörikkomusten tilastot sekä hallinnolliset sakot ja maksut, joita näissä hallinnollisissa rikkomustapauksissa on asetettu. Hallinnollisesti käsiteltyjä ympäristörikkomuksia Virossa on vuonna 2013 vuonna tilastoitu kaikkiaan yli tapausta, eli varsin suuri määrä verratessa tapausten tilastoituja lukumääriä suhteessa niiden määrään edellisinä vuosina. 7 Ympäristörikoskatsaus 2014

8 5. Ympäristörikoksiin liittyvät kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö 5.1 Ympäristörikoksia koskevat kansainväliset sopimukset Suomi on sitoutunut useisiin ympäristöä ja energiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin. Sopimukset käsittelevät muun muassa ilman- ja vesiensuojelua, luonnonvarojen hyödyntämistä ja suojelua, jätteitä, kasvistoa ja eläimistöä, energiaa sekä avaruutta. Esimerkkeinä monenvälisistä sopimuksista mainittakoon kansainvälinen yleissopimus vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus (Basel , SopS 44-45/1992), villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES), (Washington , SopS 44-45/1976), vuoden 1973 kansainvälinen yleissopimus aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL) (Lontoo , SopS 51/1983), Etelämannerta koskevaan sopimukseen liittyvä ympäristönsuojelupöytäkirja (Madrid , SopS 5/1998) sekä Helsingin sopimus (HELKOM) Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusta (SopS:2/2000). Uhanalaisten luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa sääntelevässä CITES -yleissopimuksessa on mukana 180 jäsenmaata, ja sääntelyn piirissä on noin kasvilajia ja runsaat eläinlajia, joista yli 900 lajin kauppa on täysin kiellettyä ja muiden lajien kauppa on luvanvaraista (termillä kauppa tarkoitetaan kansainvälisten rajojen ylittävää tuontia tai vientiä). EU:n yhteistä CITES -lainsäädäntöä on noudatettu vuodesta 1984 lähtien ja uudistettuna vuodesta 1997 lähtien (neuvoston asetus 338/97/EY). Neuvoston ja komission CITES -asetukset säätelevät ulkorajat ylittävän tuonnin ja viennin lisäksi jäsenmaiden välistä ja jäsenmaiden sisäistä toimintaa. Tuontisäännökset ovat yleissopimusta tiukempia ja sääntelyn piirissä on enemmän lajeja kuin sopimuksen lajiliitteessä. Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) meriympäristönsuojelukomitea hyväksyi lokakuussa 2008 MARPOL -sopimuksen ilmansuojeluliitteen uudistamisen. Uusilla säännöillä rajoitetaan alusliikenteen tavanomaisia typenoksidi ja rikkidioksidipäästöjä ilmakehään ja niiden laskeumia mereen. Laivapolttoaineen rikkipitoisuus laskee muun muassa Itämerellä 1.5 prosentista 1,0 prosenttiin alkaen sekä 0,1 prosenttiin alkaen. Ahvenanmaan osalta on huomattava, että kansainväliset sopimukset, joihin Suomi sitoutuu, eivät ilman Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntää tule automaattisesti voimaan maakunnassa niiltä osin, kun sopimus koskee maakunnan toimivaltaan kuuluvia asioita. Ympäristörikoskatsaus Euroopan unionin ympäristörikoslainsäädäntö Merkittävä osa Suomen ympäristölainsäädännöstä on nykyisin peräisin Euroopan unionista. Koska suurin osa unionin säädöksistä annetaan direktiiveinä, ne on saatettava kansallisesti voimaan joko lailla tai valtioneuvoston asetuksella. Direktiivit ovat yleensä luonteeltaan niin sanottuja minimidirektiivejä, joten kansallisesti voidaan säätää myös direktiiviä tiukemmasta suojelun tasosta. Unionilainsäädännön ja erityisesti ympäristölainsäädännön tehokkuutta vesittävänä on nähty muun muassa rangaistusten ja rangaistusasteikkojen suuri vaihtelu maasta toiseen. Rangaistuksia ei voida yleisesti pitää riittävinä, kun ne suhteutetaan rikosten vakavuuteen ja aiheutettujen vahinkojen suuruuteen. Koska jäsenvaltiot eivät ole rikossanktioiden osalta samalla viivalla, on Eurooppaan muodostunut eritasoisia järjestelmiä, jotka eivät ole yhdenmukaisia kaikille eurooppalaisille ja jotka ovat omiaan siirtämään rikollisuutta niihin osiin Eurooppaa, jossa sääntely ja valvonta eivät ole tehokkainta mahdollista. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/ EY ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin eli niin sanotun ympäristörikosdirektiivin. Direktiivin tavoitteena on taata jäsenvaltioissa ympäristönsuojelun korkea taso säätämällä vähimmäisvaatimukset vakavien ympäristöä vahingoittavien tekojen rangaistavuudesta. Direktiivin säätämisen taustalla on ollut huoli ympäristörikosten lisääntymisestä ja niiden vaikutuksista, jotka ulottuvat yhä useammin niiden valtion rajojen ulkopuolelle, joissa rikokset tehdään. Direktiivin edellyttämät muutokset täytäntöön pantiin Suomessa voimaantulleilla lakimuutoksilla. 5.3 Suomen ympäristörikoslainsäädäntö Y mpäristörikoksista säädetään sekä rikoslaissa että useissa ympäristöä koskevissa erityislaeissa. Vakavimmat teot, joista voi seurata vankeusrangaistus, on koottu rikoslain (RL) 48 lukuun. Rangaistusasteikot vaihtelevat teon vakavuuden mukaan sakosta enintään kuuteen vuoteen vankeutta. RL 48 luvun ympäristörikoksiin sovelletaan myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevia RL 9 luvun säännöksiä yhteisösakosta. Säätely rikoslaissa korostaa tekojen moitittavuutta. Rikoslain ulkopuolissa, varsinaisessa ympäristölainsäädännössä, kuten jätelaissa, vesilaissa, luonnonsuojelulaissa ja ympäristönsuojelulaissa on lukuisia erilaisia ympäristöä koskevia rikkomussäännöksiä, joiden nojalla voidaan tuomita vain sakkorangaistukseen. RL 48 a luvun luonnonvararikokset ovat läheistä sukua ympäristörikoksille. Ne ovat metsästykseen, kalastukseen ja metsän käsittelyyn liittyviä tekoja, joista voidaan tuomita myös vankeuteen. Yhteisösakko ei näissä asioissa, lukuun ottamatta 48 a luvun 1 a :n törkeää metsästysrikosta, ole mahdollinen. Vähäisemmistä rikkomuksista säädetään metsästyslaissa, kalastuslaissa ja metsälaissa. Todettakoon myös, että menettämisseuraamuksia koskevia säännöksiä sovelletaan ympäristö- ja luonnonvarari-

9 koksiin. Samoin laiton hyöty tulee niissäkin tuomita valtiolle menetetyksi. Kyse voi silloin olla esimerkiksi laittomalla menettelyllä säästettyjen jätteenkäsittelykustannusten korvaamisesta. Rikoksella saatu hyöty, rikoksentekovälineet, rikoksella tuotettu, valmistettu, aikaansaatu tai rikoksen kohteena oleva esine voidaan tietyin edellytyksin tuomita valtiolle menetetyksi. 6. Valvonta 6.1 Ympäristölainsäädännön valvonta 5.4 Lainsäädännön muutoksia Uusi ympäristönsuojelulaki annettiin kesäkuussa 2014 ja se tuli voimaan Lakia täydentää uusi valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta, joka tuli voimaan Jätelakiin lisättiin vuonna 2014 käytettyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevia erityissäännöksiä. Nämä perustuvat valtioneuvoston asetukseen sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (voimaan ; ns. SER-asetus). Asetus taas perustuu EU-direktiiviin 2012/19/EU sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta. Säännökset koskevat mm. kansainvälisiä jätesiirtoja. Niiden mukaan on käytetyn laitteen viejän velvollisuus osoittaa, että kyseessä ei ole jätevienti. SERasetuksen liitteeseen 6 on kirjattu vähimmäisvaatimukset, joilla laitteiden toimivuus on osoitettava. Jätelakiin tehtiin vuonna 2014 muutoksia myös mm. rikkomuksiin koskeviin säädöksiin, joista voidaan määrätä laiminlyöntimaksu. EU jätteensiirtoasetukseen (1013/2006) tehtiin muutos (660/2014), jota sovelletaan vuoden 2016 alusta. Pääkohtana on jätesiirtojen valvonnan tehostamiseksi maakohtaisten tarkastussuunnitelmien teko. Jäsenvaltioiden on viimeistään vuoden 2017 alkuun mennessä otettava käyttöön tarkastussuunnitelma. Tarkastussuunnitelmien on perustuttava riskinarviointiin, joka kattaa laittomien siirtojen yksittäiset jätevirrat ja -lähteet ja jossa otetaan huomioon tiedustelutietoja, kuten poliisin ja tulliviranomaisten tutkimuksista saatuja tietoja ja rikollista toimintaa koskevia analyysejä. Riskinarvioinnilla on pyrittävä muun muassa määrittämään vaadittavien tarkastusten vähimmäismäärä, mukaan lukien laitosten, yritysten, välittäjien, kauppiaiden sekä jätteiden siirron tai siihen liittyvien hyödyntämis- tai loppukäsittelytoimien fyysiset tarkastukset. Tietyt metsästysrikoksiin liittyvät tekotavat on katsottu niin moitittaviksi, että vuonna 2011 poliisille säädettiin oikeus televalvontaan törkeän metsästysrikoksen ennalta estämiseksi tai selvittämiseksi sekä törkeän laittoman saaliin kätkemisen selvittämiseksi. Rajavartiolaitoksen vastaavaa oikeutta televalvontaan ei tässä yhteydessä selvitetty. Rikostorjunnan tehokkuuden kannalta katsottiin perustelluksi, että televalvonta olisi käytettävissä myös Rajavartiolaitoksen tutkiessa kyseisiä rikoksia. Vastaavasti henkilön tekninen seuranta katsottiin perustelluksi olla myös Rajavartiolaitoksen käytettävissä ennalta estettäessä ja selvitettäessä törkeää metsästysrikosta. Rajavartiolain (578/2005) voimaan tulleella muutoksella rajavartiomiehelle säädettiin oikeus poliisilaissa ja pakkokeinolaissa säädettyyn televalvontaan ja henkilön tekniseen seurantaan Rajavartiolaitoksen ennalta estäessä tai selvittäessä rikoslain 48a luvun 1a :ssä tarkoitettua törkeää metsästysrikosta sekä oikeus pakkokeinolaissa säädettyyn televalvontaan Rajavartiolaitoksen selvittäessä rikoslain 48 a luvun 4 a :ssä tarkoitettua törkeää laittoman saaliin kätkemistä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävät Y mpäristölakien valvonta Suomessa kuuluu pääsääntöisesti alueelliselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. ELY-keskuksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta valvonta-asioissa on osittain päällekkäistä. Myös Suomen ympäristökeskuksella ja turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on tiettyjä valvontatehtäviä. Valvontaviranomaisella on havaitessaan lainvastaisen tilan velvollisuus ryhtyä toimiin tilanteen saattamiseksi lailliseksi. Valvontaviranomainen toimii valvonta-asioissa kyseessä olevan valvottavan lain ja hallintolain säännösten mukaisesti. Mahdollisia tapoja edetä valvonta-asiassa ovat muun muassa selvityspyyntö, tarkastus (tarkastuspöytäkirja mahdollisine kehotuksineen), kehotus ja hallintopakkomääräys. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kuuluu ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain, vesilain ja jätelain lupa- ja valvontatehtäviä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen yleisenä tehtävänä on edistää ympäristönsuojelua, valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa sekä kantaa ja vastata tuomioistuimissa. Tehtävistä on säädetty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa laissa (897/2009). Vesilain, ympäristönsuojelulain ja jätelain mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on asianomistaja ympäristörikosasioissa, jos yleistä etua on loukattu. Syksyllä 2014 alkaneiden ELY-keskusten ja työ- ja elinkeinoministeriön YT-neuvottelujen lopputuloksena on ratkaisu, jossa ELY-keskusten 33 miljoonan säästötarpeesta toteutetaan suurin osa luonnollisella poistumalla, pääosin eläköitymisen kautta. Vajaa kolmannes säästöistä toteutetaan irtisanomisilla ja loput 4 miljoonaa muilla säästötoimilla. Resurssien väheneminen edellyttää voimakasta toiminnan uudistamista. Nämä muutospaineet kohdistuvat myös ELY-keskusten ympäristöpuolelle. Ympäristöministeriö on ohjeistanut, että toimintaa sopeutetaan mm. järjestämällä tehtäviä uudelleen, lisäämällä tehtävien hoidon keskittämistä tai erikoistumista, siirtämällä tai ulkoistamalla mahdollisuuksien mukaan tehtävien hoitoa sekä sähköistämällä ja tehostamalla toimintamalleja eri tehtäväalueilla. Muun muassa näytteenottoa ja analyysituotantoa järjestetään uudella tavalla, samoin myös muita maastotehtäviä. Tehtävien uudelleen järjestelyllä, kuten esimerkiksi ulkoistamisella, voi olla vaikutusta myös ympäristöviranomaisten ja poliisin yhteistyöhön. Ympäristönsuojelulaissa sekä ympäristönsuojelun erityislainsäädännössä on kunnille määrätty keskeisiä lupa- ja valvontatehtäviä. Kunnissa ympäristölainsäädännön mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä vastaa kunnanvaltuus- 9 Ympäristörikoskatsaus 2014

10 Kuva 2 SER-jätettä luvattomasti jätettynä (Suomen ympäristökeskus). ton asettama ympäristösuojeluviranomainen, joka usein on kunnan ympäristölautakunta. Yksi ja sama toimielin voi toimia myös usean kunnan yhteisenä viranomaisena. Eri lakien mukaisten tehtävien hoitamisen kehittämisen ja ohjaamisen ohella ympäristöministeriö voi antaa valvontaviranomaisille tarkempia valvontaohjeita ympäristönsuojelulain nojalla. Ympäristöministeriö on antanut ensisijaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille suunnatun ympäristölupien valvontaohjeen Uusi valvontaohje on valmisteilla. Suomen ympäristökeskuksen tehtävät Suomen ympäristökeskus on merenkulun ympäristönsuojelulain mukaisesti johtava valvontaviranomainen aluksista veteen menevien päästöjen valvonnassa merialueilla. Lisäksi Suomen ympäristökeskus vastaa ympäristövahinkojen torjuntatehtävästä öljyvahinkojen torjuntalain mukaisesti. Sekä valvonta- että torjuntatehtävän hoitamisessa keskeistä on yhteistyö muiden laissa määriteltyjen viranomaisten kanssa. Öljyntorjunnassa ja päästövalvonnassa tärkeimmät yhteistyöviranomaiset ovat Rajavartiolaitos, Merivoimat ja Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi). Suomen ympäristökeskus vastaa kansainvälisestä öljyntorjunta- ja valvontayhteistyöstä edustamalla Suomea mm. kansainvälisten sopimusten kokouksissa, erityisesti Itämeren suojelukomissiossa (HELCOM) sekä pohjoismaisen yhteistyön kokouksissa (Kööpenhaminan sopimus). Myös yhteistyö Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) Clean- SeaNet satelliittikuvapohjaisen öljypäästöjen havainnointipalvelun sekä EMSA:n öljyntorjunta-asioita käsittelevän työryhmän kanssa on oleellisessa asemassa öljyntorjuntaja päästövalvonta-asioita kehitettäessä. Suomen ympäristökeskus on jätteensiirtoasetuksessa (EY) N:o 1013/2006 tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, joka toimii lupa- ja valvontaviranomaisena kansainvälisissä jätesiirtoasioissa ja vastaa yhteistyöstä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa jätteen kansainvälisen siirron valvonnassa. Suomen ympäristökeskus on otsoniasetuksen (EY) N:o 1005/2009 ja F-kaasuasetuksen (EY) N:o 517/2014 toimivaltainen viranomainen. Kylmälaitteiden huoltoa valvovat ympäristönsuojelulain mukaiset valvontaviranomaiset muun valvontatyön ohessa. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto pitää yllä rekisteriä pätevistä toimijoista ja valvoo pätevyysvaatimuksien noudattamista. Suomen ympäristökeskus valvoo POP-asetuksen (EY) N:o 850/2004 ja PIC-asetuksen (EY) N:o 649/2012 sekä kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen (SopS 107/2004), noudattamista. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto vastaa kemikaalilain (599/2013) mukaisista muista valvontatehtävistä. Suomen ympäristökeskus hoitaa myös uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) ja valaiden ja hylkeiden suojelua koskevan lain mukaisia lupa-asioita. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtävät Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) tehtävänä on teknisen turvallisuuden ylläpitämiseksi mm. valvoa, tarkastaa ja myöntää luvat laajamittaista vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia varten. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto suorittaa onnettomuustutkintaa ja kerää tiedot toimialalla tapahtuneista onnettomuus- ja vahinkotapauksista sekä vaaratilanteista vaurio- ja onnettomuusrekisteriin (VARO). Vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin tehtävät keskittyvät kemikaalilain mukaisiin valvontatehtäviin. Ympäristörikoskatsaus

11 6.2 Rajavartiolaitos Rajavartiolaitoksen tehtävät Rajavartiolaitos on muiden lakisääteisten tehtäviensä ohella toimivaltainen ympäristörikosten ja luonnonvararikosten esitutkinnassa. Rajavartiolaitos valvoo muun muassa metsästyslain (615/1993), kalastuslain (286/1982) luonnonsuojelulain (1096/1996), ympäristönsuojelulain (86/2000), muinaismuistolain (295/1963) ja merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) noudattamista. Käytännössä Rajavartiolaitos suorittaa pääosin luonnonvararikosten esitutkintaa ja niiden osalta lähinnä metsästys- ja kalastusrikosten sekä edellä mainittujen aineellisten Rajavartiolaitoksen valvontavastuulla olevien lakien mukaisten rikkomusluonteisten tekojen tutkintaa. Rajavartiolaitoksella on myös keskeinen rooli merellisen ympäristörikollisuuden ehkäisyssä ja torjunnassa. Rajavartiolaitoksen puuttumiskynnys ympäristörikoksiin on matala. Kaikkiin Rajavartiolaitoksen tietoon tulleisiin ympäristörikoksiin puututaan ja oman toimivallan piiriin kuuluvat tapaukset pyritään tutkimaan itse. Rajavartiolaitoksen tietoon tulleiden oman toimivallan ulkopuolelle jäävien rikosten osalta tehdään ilmoitus toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle. Rajavartiolaitos voi myös poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun lain (687/2009) 2 :n 2 momentin nojalla suorittaa poliisin tai tullin tehtäväalueeseen kuuluvaan kiireellisen rikostorjuntaan liittyvän toimenpiteen näiden puolesta käyttäen omia säädettyjä toimivaltuuksiaan, jos toimenpidettä ei voida viivyttää. Toimenpiteestä ilmoitetaan ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle. Edellä mainittujen esitutkintaviranomaisten yhteistoimintaa koskevalla lailla turvataan viranomaisten toiminnan joutuisuus sekä niille säädettyjen tehtävien tehokas suorittaminen. Rajavartiolaitos ja poliisi ovat myös muodostaneet yhteisiä tutkintaryhmiä erityisesti metsästysrikosten tutkinnan tehostamiseksi. Rajavartiolaitos suorittaa öljypäästöjen valvontaa merialueilla sekä osallistuu onnettomuustilanteissa öljyntorjuntaan. Öljypäästövalvonnan tavoitteena on Suomen merialueilla havaittujen päästöjen osalta laittoman toiminnan keskeyttäminen, torjuntatoimenpiteiden aloittaminen, hallinnollisen öljypäästömaksututkinnan turvaaminen sekä asiassa suoritettavan esitutkinnan turvaaminen. Valvontaa suoritetaan Rajavartiolaitoksen ilma-aluksilla, Dornier-lentokoneilla ja helikoptereilla, merialueilla päivittäin. Partiot lennetään kattavasti Suomen merialueilla ja talousvyöhykkeellä. Lisäksi lentovalvontaa on sovitettu yhteen sekä Ruotsin että Viron viranomaisten kanssa ja valvontaa suoritetaan osin myös edellä mainittujen maiden merialueilla. Dornier-lentokoneet on varustettu yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa erityisesti öljypäästöjen valvontaan soveltuvalla laitteistolla. Edellä kuvatulla ja kattavalla öljypäästövalvonnalla on myös laittomia aluspäästöjä ennaltaehkäisevä vaikutus. Öljypäästövalvonnan kokonaisuutta täydentää Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) CleanSeaNet -satelliittikuvapalvelu, jonka kautta saadaan vuosittain yli 200 satelliittikuvaa Suomen merialueilta. Satelliittikuvista voidaan havaita mahdollisia päästöjä myös pimeällä ja pilvipeitteen läpi. Satelliittikuvat ja niistä havaitut öljypäästöepäilyt toimitetaan sekä Suomen ympäristökeskukselle (SYKE) että Rajavartiolaitokselle. Länsi-Suomen merivartioston johtokeskus tarkastaa kuvat ja lähettää valvontalaitteistolla varustetun ilma-aluksen tai muun yksikön tarkastamaan havainnon sekä selvittämään onko kyse öljystä vai jostain muusta aineesta. Kuva 3 Rajavartiolaitoksen lentokone ja helikopteri valvontatyössä (Katsuhiko Tokunaga). 11 Ympäristörikoskatsaus 2014

12 6.2.2 Hallinnollinen öljypäästömaksu Yksi keskeisistä Rajavartiolaitoksen ympäristönsuojelullisista tehtävistä on osallistuminen alusöljypäästöjen ja muiden ympäristövahinkojen havainnointiin sekä onnettomuus-tilanteissa öljyntorjuntaan merialueilla ja talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitos on merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan ainoa viranomainen, joka määrää laittomasta alusöljypäästöstä hallinnollisen öljypäästömaksun. Öljypäästömaksusääntely on ulotettu Ahvenanmaan maakuntalailla koskemaan myös Ahvenanmaan maakunnan aluetta. Rajavartiolaitos huolehtii öljypäästömaksun määräämiseen liittyvistä tehtävistä myös Ahvenanmaan maakunnan alueella. Merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan Rajavartiolaitoksen tulee määrätä öljypäästömaksu alukselle, joka päästää mineraaliöljyä tai öljypitoista seosta aluevesillä tai Suomen talousvyöhykkeellä. Vain pienistä sekä määrältään että muilta ympäristöön kohdistuvilta vaikutuksiltaan vähäisistä päästöistä maksu voidaan jättää määräämättä. Talousvyöhykkeellä kauttakulussa olevan ulkomaisen aluksen osalta edellytetään lisäksi, että siitä aiheutuu Suomen luonnolle huomattavaa vahinkoa tai sen vaaraa. Lisäksi poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa öljyn päästäminen mereen on tapahtunut esimerkiksi hätävarjelu- tai pakkotilanteessa ihmishengen pelastamiseksi tai muussa senkaltaisessa hätä- tai onnettomuustilanteessa, voidaan maksu jättää määräämättä tai alentaa sitä. Öljynpäästömaksun suuruus määräytyy päästön määrän ja aluksen bruttovetoisuuden perusteella merenkulun ympäristönsuojelulain yhteydessä olevan maksutaulukon mukaisesti. Maksun määrääminen ei edellytä sen selvittämistä, kuka päästön aluksella aiheutti, ja toimiko hän tahallaan tai huolimattomasti. Rajavartiolaitoksen on kuitenkin hankittava objektiivista näyttöä siitä, että päästö on peräisin tietyltä alukselta eikä kyse ole edellä kerrotuista aivan poikkeuksellisista tilanteista. Rajavartiolaitos suorittaa hallinnollista öljypäästömaksumenettelyä varten tarvittavan tutkinnan. Lausuntoja öljypäästöjen ympäristövaikutuksista pyydetään tarvittaessa Suomen ympäristökeskukselta. Öljynäytteiden analysointi sekä niitä koskevat lausunnot tehdään Keskusrikospoliisin Rikosteknisessä laboratoriossa. Rajavartiolaitoksessa hallinnollisen öljypäästömaksun määräämistoimenpiteet on keskitetty Turkuun Länsi-Suomen merivartiostoon, jonka johdolla tutkintatoimenpiteet maksun määräämiseksi suoritetaan. Edellä mainituissa tutkintatoimenpiteissä Länsi-Suomen merivartiostoa avustavat kaikki Vartiolentolaivueen ja Suomenlahden merivartioston yksiköt. 6.3 Tulli Tullin tehtävät Tullin tehtävä on edistää tavarakaupan sujuvuutta sekä varmistaa sen oikeellisuus, kantaa tehokkaasti tavaraverot ja suojata toimialallaan yhteiskuntaa, ympäristöä ja kansalaisia. Tulli huolehtii tulliverotuksesta, valmiste- ja Kuva 4 Kaupunkialueelle ajelehtinut öljypäästö (Rajavartiolaitos). Ympäristörikoskatsaus

13 autoverotuksesta, maahantuonnin arvonlisäverosta, maahan tuotavien ja maasta vietävien tavaroiden ja ulkomaanliikenteen tullivalvonnasta ja muista tullitoimenpiteistä sekä ulkomaankaupan tilastoinnista. Tulli toimii esitutkintaviranomaisena ja tutkii toimivaltansa puitteissa tullirikoksia. Päätehtäviä varten Tullissa on ulkomaankauppa- ja verotusosasto, valvontaosasto, hallinto-osasto ja toimipaikkaosasto. Tullissa on yhdeksän itsenäisesti toimivaa tullia niihin kuuluvine toimipaikkoineen. Tullit ovat Helsingin tulli, Lentotulli, Kotka, Vaalimaa, Nuijamaa, Imatra, Turku, Tornio ja Maarianhamina. Suomen tulli on osa Euroopan unionin tullijärjestelmää ja valtiovarainministeriön tulosohjaama virasto, joka toimii yhteistyössä elinkeinoelämän sekä kotimaisten ja ulkomaisten viranomaisten kanssa. Tullin kantamien verojen yhteisarvo vuonna 2014 oli 10,25 miljardia euroa Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien tuonnin, viennin ja kauttakuljetuksen valvonta Uhanalaisten eläin- ja kasvilajien ja niistä saatavien tuotteiden, jotka on tarkemmin määritelty CITES -sopimusta (villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus CITES) liitteessä, tuonti, vienti ja kauttakuljetus on luvanvaraista. Suuri osa ns. CITES -tuotteista tuodaan Euroopan unioniin kolmansista maista, joten tuontirajoituksella suojellaan näiden maiden ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta. CITES -vientirajoituksella taas suojellaan ympäristöä EU:n sisällä. Asetus 338/97/ EY sääntelee myös EU-jäsenmaiden välistä ja jäsenmaan sisäistä ko. lajeihin kohdistuvaa toimintaa. Suomessa Tullin tehtävänä on valvoa edellä mainitun EU-lainsäädännön mukaisten uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien kansainvälistä kauppaa koskevien määräysten noudattamista Vaarallisten aineiden ja säteilevien kuljetusten valvonta Tullilla on merkittävä rooli ympäristönsuojelussa myös radioaktiivisten aineiden ja vaarallisten aineiden kuljetusten valvontaviranomaisena. Suomesta lähteviä ja Suomeen tulevia kuljetuksia tarkastaa sekä rajanylityspaikkojen valvontahenkilöstö että liikkuvat valvontaryhmät. Tehokkaalla valvonnalla pyritään siihen, että säännösten vastaisiin kuljetuksiin puututaan heti rajalla. Suomessa tärkeimmillä rajanylityspaikoilla on automaattiset kiinteät säteilymittausasemat eli portit tavara- ja matkustajaliikenteelle. Säteilyporttien lisäksi tullilla on käytössä käsikäyttöisiä mittareita luvun vaihteessa säteilykuljetuksia vielä jouduttiin käännyttämään takaisin lähtömaihin; sen jälkeen tapauksia ei ole ollut enää lainkaan. Vuosittain ajoneuvoista aiheutuu muutamia porttihälytyksiä, mutta nekin ovat osoittautuneet säteilymääriltään niin vähäisiksi, että aiheuttajaa ei ole pystytty paikallistamaan esineeksi. Hälytyksiä aiheuttavat esimerkiksi maantiesuola, keramiikka ja lannoitteet. Toistaiseksi ei ole havaittu varsinaisten ydinmateriaalien (plutonium, uraani) laittomia kuljetuksia. Tulli on järjestänyt vaarallisten aineiden tiekuljetuksiin ja ADR-kuljetuksiin kohdistettavia tehotarkastuksia, joiden lisäksi se on osallistunut Suomen ympäristökeskuksen EU/ ETA -laajuisiin jätteensiirtojen valvontaoperaatioihin. Suomen rajavalvonta on Euroopan huippuluokkaa, ja erilaisia valvontajärjestelmiä on kehitetty viime vuosina merkittävästi Otsonikerrosta heikentävien aineiden ja fluorattujen kasvihuonekaasujen valvonta Otsonikerroksen suojelemiseksi otsonikerrosta heikentävien aineiden valmistus, käyttö, maahantuonti ja vienti on pääosin kielletty. Tullin valvomat maahantuontirajoitukset ja vientirajoitukset koskevat sekä otsonikerrosta heikentäviä aineita, että niitä sisältäviä tuotteita. Rajoitukset koskevat sekä uusia, regeneroituja että kierrätettyjä otsonikerrosta heikentäviä aineita. Tullin tehtäviin kuuluu edellä mainittujen laitteiden tuonnin ja viennin valvonta. Valvonnan yhteydessä tavattujen laittomien aineiden ja laitteiden tuonnista ja viennistä ilmoitetaan Suomen ympäristökeskukselle ja tarvittaessa aloitetaan esitutkinta. Edelleen otsoni- ja F-kaasuaineiden laittomasta kaupasta raportoidaan SYKE:n kautta komissiolle Kansainvälisten jätesiirtojen valvonta Tullin tehtäviin kuuluu myös valvoa kansainvälisiä jätesiirtoja. Jätesiirtoja säädellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1013/2006 ( jätteensiirtoasetus). Jätelain (646/2011) 22 :n mukaan Suomen ympäristökeskus on jätteensiirtoasetuksen 53 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, joka valvoo jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevien säännösten noudattamista Suomessa. Tulli ja Suomen ympäristökeskus ovat tehneet vuonna 2014 yhteistyötä jätesiirtojen valvontaan liittyen. Tehostettu viranomaisvalvonta ja yhteiset valvontaoperaatiot ovat varmasti osasyy siihen, että laittomia jätevientejä on paljastunut Jäteveron kantaminen T ullilla on myös merkittävä verotuksellinen rooli ympäristönsuojelun alueella, sillä tulli kantaa jäteverolain mukaisesti jäteveroa kaatopaikalle toimitetusta jätteestä. Jäteverokysymykset ovat joissakin tapauksissa muodostuneet hyvin haasteellisiksi. Ongelmana on, että laitonta kaatopaikkaa ei ole pidetty verotuksellisessa mielessä kaatopaikkana, jonne läjittämisestä voitaisiin siten kantaa jätevero. Tällaisessa tulkinnallisessa tilanteessa veropetostutkintakin on tullut siten käytännössä usein poissuljetuksi. Laittomasta toiminnasta koitunut kustannussäästö on kuitenkin mahdollista takavarikoida rikoshyötynä mahdolli- 13 Ympäristörikoskatsaus 2014

14 sen ympäristörikostutkinnan yhteydessä. Uusi jäteverolaki (1126/2010) tuli voimaan , mutta tilanne laittomien kaatopaikkojen jäteverottamisen osalta näyttää olevan edelleen ongelmallinen. Kuva 5 Tullivirkailija suorittamassa jätekuljetusvalvontaa (tulli). 6.4 Valvontaviranomaisten yhteistyö Kuva 6 Tullivirkailijat suorittamassa lastin tarkastusta satamassa (tulli). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset tekevät säännöllistä valvontayhteistyötä, koska kyseessä olevien viranomaisten tehtävät ovat samankaltaisia ja osin rinnakkaisia. Yhteistyötä on kuitenkin syytä edelleen kehittää ja työnjakoa selkiyttää. Tämä on tärkeää erityisesti resurssien oikean kohdentamisen vuoksi. Ympäristöviranomaiset, poliisi, Rajavartiolaitos, Tulli ja pelastusviranomaiset tekevät yhteistyötä ympäristöasioissa tapauskohtaisesti. Yhteistyötä on syytä edelleen kehittää muun muassa molemminpuolisia virka-aputilanteita ajatellen. Viime vuosina Tullin tutkittavina on ollut laajempia luonnonsuojelurikosten sarjoja. Näiden tapausten tutkinnan yhteydessä on selkeästi korostunut viranomaisyhteistyön tarve ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja tullin kesken. Tätä yhteistyötä tullaan jatkossa tiivistämään ja kehittämään. Ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien kaksinainen rooli sekä lupaviranomaisena että asiantuntijana kytkeytyy kulloinkin tutkittavana olevan rikoksen eri vaiheisiin useissa kohdissa. Tullin selkeä rooli taas on tuoda esitutkinnan, syyttäjäyhteistyön ja kansainvälisen tutkintayhteistyön osaaminen tähän ketjuun. Tämän vuoksi säännöllisen tietojenvaihdon ja koulutusyhteistyön kehittäminen on tarpeellista erityisesti koska kansainväliset rikollisuusilmiöt näkyvät Suomessa entistä nopeammin. Tulli toimii osana Euroopan unionin tullijärjestelmää ja on siten valvontaviranomainen tavaroiden maahantuonnin-, maastaviennin sekä kauttakuljetuksen osalta. Näin ollen on luonnollista, että tulli tekee säännöllistä valvonta- ja esitutkintayhteistyötä eri ympäristöviranomaisten kanssa. Erityisesti kansainvälisten jätesiirtojen valvonnassa tullin ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyö on avainasemassa laittomien kansainvälisten jätesiirtojen paljastamiseksi ja torjumiseksi. Myös luvanvaraisten eläinten ja kasvien siirtojen valvonnassa sekä esitutkintaan siirtyneissä tapauksissa tullin ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyö on tärkeässä roo- Ympäristörikoskatsaus

15 lissa, jotta luvattomia ja laittomia siirtoja voidaan selvittää sekä torjua. Öljypäästövalvonnassa viranomaisten välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Rajavartiolaitos tekee yhteistyötä poliisin, Suomen ympäristökeskuksen ja Liikenteen turvallisuusviraston kanssa öljypäästövalvonnassa niin hallinnollisen öljypäästömaksun määräämisen perusteiden selvittämisessä kuin öljypäästöön liittyvässä rikosoikeudellisessa esitutkinnassakin. 7. Viranomaisten tietoon tulleet ympäristörikokset 7.1 Ympäristörikosten käsittelyketjusta Tieto mahdollisesta ympäristörikoksesta tulee poliisille pääasiassa kolmea eri kautta; yksityisiltä kansalaisilta, valvontaviranomaisilta tai poliisin omina havaintoina esimerkiksi tavanomaisen valvonnan yhteydessä. Valvontaviranomaisen tulee pääsääntöisesti tehdä ilmoitus toimialallaan havaitsemastaan rikosepäilystä. Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä silloin, jos rikos on vähäinen ja sillä ei ole loukattu yleistä etua. Poliisin on toimitettava ilmoitetussa asiassa esitutkinta, jos on syytä epäillä, että rikos on tehty. Esitutkinnan toimittaa yleensä tapahtumapaikan poliisilaitos, mutta asian laadun niin vaatiessa tutkintatoimet voidaan siirtää Keskusrikospoliisin suoritettavaksi. Ympäristörikokset edellyttävät lähes aina esitutkintaviranomaisen ennakkoilmoitusta syyttäjälle ja tiivistä esitutkintayhteistyötä. Myös tulli ja Rajavartiolaitos suorittavat tietyissä tapauksissa esitutkintaa ympäristörikosasioissa. Poliisin tietoon tulleista ympäristörikoksista noin kolmannes selvitetään. Kun esitutkinta on valmis, siirtyy asia syyttäjälle. Syyttäjän on pääsääntöisesti nostettava syyte epäillystä rikoksesta, jos hän katsoo että teko on laissa säädetty rangaistavaksi, asiassa on todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi ja muut syytteen nostamisen edellytykset täyttyvät. Syyttäjä voi tietyin edellytyksin myös jättää asiassa syyttämättä. Jos syyte nostetaan, asia käsitellään käräjäoikeudessa (KO) ja mahdollisen muutoksenhaun johdosta edelleen hovioikeudessa (HO) sekä joskus harvoin myös korkeimmassa oikeudessa (KKO). 7.2 Poliisin, tullin ja Rajavartiolaitoksen tietoon tulleet ympäristörikokset Kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä on seurannut ympäristörikollisuutta jo vuodesta 1997 alkaen. Ympäristörikoksia koskevat rangaistussäännökset on koottu Suomessa rikoslakiin siltä osin, kun teosta voi seurata vankeusrangaistus. Lievempiä rangaistussäännöksiä on lisäksi useissa muissa laeissa. Tämä vaikuttaa ympäristörikosten seurantaan kuin myös se, mitkä rikokset määritellään ympäristörikoksiksi. Lainsäädännössämme on säädetty rangaistaviksi useita tekoja, jotka sivuavat myös ympäristöasioita. Kaikkia ympäristöön liittyviä laiminlyöntejä ja rikoksia on siten vaikea ottaa seurannassa huomioon. Tässä raportissa seurataan pääsääntöisesti rikoslaissa rangaistavaksi määriteltyjä ympäristörikoksia. Esitutkintaviranomaisten tietoon tulleet taulukossa mainitut ympäristörikokset ovat esitettynä tässä raportissa rikosnimikkeittäin. Ympäristörikoksia tutkivia esitutkintaviranomaisia ovat poliisi, tulli ja Rajavartiolaitos. Ympäristörikostilastot perustuvat siihen, millä rikosnimikkeellä tapausta on tutkittu esitutkintavaiheessa. Jos asia etenee syyteharkintaan ja tuomioistuinkäsittelyyn, rikosnimike voi muuttua. Ympäristörikostilastot eivät heijasta ympäristörikollisuuden todellista tilaa eivätkä kerro ympäristöön kohdistuvista uhista, koska ympäristörikollisuus on suurelta osin piilorikollisuutta eikä todennäköisesti tule viranomaisten tietoon Tilastotietoa ympäristörikoksista Rikoslain 48 luvussa on säädetty ympäristörikoksista. Nämä ovat ympäristön turmeleminen, törkeä ympäristön turmeleminen, ympäristörikkomus, tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen, luonnonsuojelurikos ja rakennussuojelurikos. Rikosten rangaistusuhka on vähintään sakkoa ja maksimirangaistukset vaihtelevat kuudesta kuukaudesta kuuteen vuoteen vankeutta. Törkeässä ympäristön turmelemisessa vähimmäisrangaistus on neljä kuukautta vankeutta. Rikoslain ympäristörikokset Ympäristön turmeleminen RL 48 luku Törkeä ympäristön turmeleminen RL 48 luku Ympäristörikkomus RL 48 luku Tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen RL 48 luku Luonnonsuojelurikos RL 48 luku Rakennussuojelurikos RL 48 luku Yhteensä Taulukko 1: Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen kirjaamat rikoslain luvun 48 mukaiset ympäristörikokset Ympäristörikoskatsaus 2014

16 Poliisi kirjasi vuonna 2014 yhteensä 9 törkeää ympäristön turmelemista. Vuonna 2013 poliisin tietoon tuli 12 törkeää ympäristön turmelemista. Yhteensä viidessä tapauksessa tutkintapyynnön poliisille on tehnyt ympäristöviranomainen (joko ELY-keskus tai kunnan ympäristövalvoja). Kahdessa öljyvuotohavaintotapauksessa ilmoitus on tullut hälytyskeskukseen pelastuslaitoksen tai kansalaisen tekemänä. Yhden tapauksen on asianomistajana ilmoittanut esitutkintaviranomaiselle kiinteistön ostaja, joka on havainnut kiinteistön alueelle haudatun erilaisia jätteitä aiemman kiinteistön omistajan toimesta. Ympäristövalvonnan tekemät ilmoitukset ovat pääsääntöisesti sellaisia, joissa epäilty tapaus/ympäristövahinko on ollut niin ilmeinen, että se on ollut yleisimminkin tiedossa. Esimerkkinä mainittakoon kesän 2014 Harjavallan Kokemäenjoen massiivinen metallitehtaan nikkelipäästö. Kahdeksaan epäiltyyn törkeään ympäristön turmelemisrikokseen on rikoksesta epäilty tai epäillyt tiedossa. Se, että rikoksesta epäillyt ovat törkeiden ympäristörikosten osalta tiedossa lähtökohtaisesti jo ilmoituksentekovaiheessa, osoittaa osaltaan sitä tosiseikkaa, että poliisin tietoon ei tule ympäristörikoksia läheskään siinä laajuudessa kuin niitä tosiasiassa tapahtuu. Kirjatuista törkeistä ympäristön turmelemistapauksista jokainen tapaus näyttää ilmoitustietojen perusteella laadultaan sekä laajuudeltaan sellaiselta, että ne ovat voineet vaarantaa ympäristöä merkittävästi. Törkeistä ympäristön turmelemisista yhteensä neljä 4 tapausta on tapahtunut Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella. Vakavin tapaus näistä oli Kokemäenjoen nikkelivuotopäästö. Kaksi muuta tapausta koskivat öljyvuotoja, joista toisen epäillään tapahtuneen vuotaneesta maansisäisestä öljysäiliöstä ja toisen mahdollisesti autokorjaamosta. Neljäs epäilty teko liittyi asbestipurkujätteen hautaamiseen. Sisä-Suomessa on kirjattu yksi jätedumppausta koskeva tapaus, jonka asianomistaja havaitsi jälkikäteen ostamansa kiinteistön alueella. Lapin poliisilaitoksen alueella kirjattiin tapahtuneeksi luvaton maa-ainesten otto ja Länsi-Uudenmaan poliisissa kirjattiin tapaus öljy- ym. jätteiden varastointiin ja käsittelyyn yrityksen omalla kiinteistöalueella. Lisäksi Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella on ollut esitutkinnassa epäiltynä törkeänä ympäristön turmelemisena ns. läjitysjuttu. Keskusrikospoliisin tutkintaan otettiin SER- jätteiden käsittelyä ja ympäristöluvan vastaista varastointia koskeva asia, jossa konkurssiin asetetun toiminnanharjoittajan jäljiltä oli vuokrakiinteistön alueelle jäänyt erittäin suuri määrä lyijylasijätettä Ympäristörikkomukset ja ympäristön turmelemiset Ympäristörikkomuksia tuli esitutkintaviranomaisten tietoon viime vuonna keskimääräistä vähemmän, yhteensä 192 kappaletta. Ympäristörikkomukset ja ympäristön turmelemiset muodostavat suurimman osan esitutkintaviranomaisten tietoon tulleiden ympäristörikosten määrästä. Ympäristön turmelemisesta on kyse silloin, kun ympäristöön tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta esimerkiksi saatetaan, päästetään tai jätetään esine tai aine siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista tai roskaantumista tai vaaraa terveydelle. Ympäristörikkomuksesta on kyse kun mainitunlainen teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Kuva 7 Poliisin paikkavalokuva: Osa konkurssiin mennen toimijan vuokrakiinteistön alueelle jättämistä SER-jätteistä. Ympäristörikoskatsaus

17 Rikoslain luonnonvararikokset Metsästysrikos RL 48 a luku Törkeä metsästysrikos RL 48 a luku 1 a Kalastusrikos RL 48 a luku Metsärikos RL 48 a luku Laittoman saaliin kätkeminen RL 48 a luku Yhteensä Taulukko 2: Poliisin ja Rajavartiolaitoksen kirjaamat luonnonvararikokset Luonnonvararikokset Rikoslain 48 a luvussa on säädetty luonnonvararikoksista, jotka ovat esitettynä taulukossa 4. Luonnonvararikoksia ovat metsästysrikos, törkeä metsästysrikos, kalastusrikos, metsärikos ja laittoman saaliin kätkeminen. Luvussa on myös säädetty metsästyskiellosta, joka voidaan määrätä vähintään yhdeksi ja enintään viideksi vuodeksi. Tuomituista metsästyskieltojen määrästä ei kuitenkaan ole saatavilla tilastoja poliisin järjestelmistä, koska kyse on rikoksen seuraamuksesta Törkeät metsästysrikokset Törkeä metsästysrikos lisättiin rikoslakiin vuonna Metsästysrikos määritellään törkeäksi, jos se on tehty erityisen julmalla tavalla tai jos kohteena on erityisen suuri määrä riistaeläimiä. Törkeästä tekomuodosta voi olla kyse myös silloin, jos teko on suunnitelmallinen tai sillä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Tiettyjen lajien, kuten ahman, ilveksen, karhun, metsäpeuran, saukon tai suden tappaminen tai vahingoittaminen voi myös täyttää törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistön silloin, jos teko on kokonaisuutena arvostellen törkeä. Niin sanottua susivihaa ja susien sekä muiden suurpetojen salakaatoja on viimeisten vuosien aikana käsitelty useasti mediassa. Rikoslain törkeää metsästysrikosta koskevan voimaantulon jälkeen esitutkintaviranomaiset ovat kirjanneet yhteensä 46 törkeää metsästysrikosta. Vuoden 2014 osalta epäiltyjä törkeitä metsästysrikoksia kirjattiin rikosilmoitusjärjestelmään 14 kappaletta. Näistä 12 oli poliisin ja kaksi Rajavartiolaitoksen kirjaamia rikosilmoituksia. Yhteensä kahden jutun esitutkinta oli keskeytetty eikä rikosta asiassa katsottu olleen tapahtuneen. Toisessa tapauksessa oli osallistuttu ilmeisen luvalliseen sudenmetsästykseen ulkomailla ja toisessa tapauksessa sudenpyynnin lupaehtoja ei oltu katsottu merkittävällä tavalla rikotun. Siten kirjatuista 14 rikosilmoituksesta kaikkiaan 12 tapauksen osalta varsinaisen rikoksen on epäilty tapahtuneen. Ilmoitustietojen perusteella kaikkiaan kuudessa tapauksessa rikoksesta epäilty/epäillyt olivat esitutkintaviranomaisten tiedossa. Törkeissä metsästysrikoksissa laittoman metsästyksen kohteena olevat eläimet olivat viime vuonna neljässä tapauksessa susi, neljässä tapauksessa ahma, kahdessa tapauksessa karhu ja kahdessa tapauksessa ilves. Vuoden 2014 aikana kirjattujen törkeiden metsästysrikosten osalta voidaan todeta seuraavaa: Pohjois-Suomi: kaikkiaan neljään ahmaan, kahteen karhuun, kaksi susiin ja yksi ilvekseen liittyvää kirjattua rikosilmoitusta Itä-Suomi: kaksi susiin liittyvää kirjattua rikosilmoitusta Länsi-Uusimaa: yksi ilvekseen liittynyt rikosilmoitus Törkeistä metsästysrikoksista voi mainita erikseen muun muassa Oulun poliisilaitoksen alueelta löytyneen kolmen sudenraadon salametsästysjuttu. Lisäksi edelleen vuonna 2014 poliisin tietoon on tullut tapauksia, joissa susien ruhoissa on havaittu koteloituneita hauleja. Metsästysrikoksia tuli esitutkintaviranomaisten tietoon viime vuonna keskimääräistä vähemmän, yhteensä 218 kappaletta. Metsästysrikoksesta on kyse, kun joku tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta oikeudettomasti esimerkiksi metsästää kiellettyä pyyntivälinettä tai -menetelmää käyttäen tai metsästää vastoin metsästyksestä annettuja säännöksiä tai aiheuttaa metsästäessään vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. Metsästysrikollisuuden osalta on syytä olettaa, että piilo- 17 Ympäristörikoskatsaus 2014

18 Rikoslain terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia Lääkerikos RL 44 luku Räjähderikos RL 44 luku Varomaton käsittely RL 44 luku Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku Yhteensä Taulukko 3: Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen kirjaamia rikoslain 44 luvun terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia Vesilain rangaistussäännökset Vesilain luparikkomus VL 16 luku Vesilain rikkominen VL 16 luku Yhteensä Taulukko 4: Poliisin kirjaamien, vesilaissa rangaistavaksi säädettyjen rikosten määrä rikollisuuden (salametsästyksen) määrä on erityisen suuri. Metsästysrikosten ilmituloa ja esitutkintaa vaikeuttaa myös alueen paikallisten asukkaiden ja metsästäjien parissa mahdollisesti esiintyvä niin sanottu vaikenemisen laki Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset Rikoslain 44 luvun terveyttä ja turvallisuutta vaarantaviin rikoksiin sisältyy rikoksia, joilla voi olla huomattavia vaikutuksia myös ympäristöön. Säännösten suojeluobjektina on ihmisen henki ja terveys sekä omaisuus. Ympäristön osalta tulee sovellettavaksi rikoslain edellä mainitut muut rangaistussäännökset. Terveysrikokseen voi syyllistyä esimerkiksi jos tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta torjunta-ainelain, tuoteturvallisuuslain, kemikaalilain, terveydensuojelulain, elintarvikelain tai eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain vastaisesti valmistaa, käsittelee, tuo tai tahallaan yrittää tuoda maahan, pitää hallussaan, varastoi, kuljettaa, pitää myynnissä, välittää tai luovuttaa tavaraa tai ainetta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Rangaistusuhka on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Lääkerikos on vastaavantyyppinen kuin terveysrikos, mutta rangaistusuhka on ankarampi - sakkoa tai vankeutta korkeintaan yksi vuosi. Lääkerikosten vähenemisen suurimpana syynä on ollut rikosoikeudellisen puuttumiskynnyksen nosto. Valtaosa tapauksista hoidetaan hallinnollisessa prosessissa. Internet on edelleen merkittävin tilauskanava maahantuotaville lääkkeille. Geenitekniikkarikoksia ja ydinenergian käyttörikoksia ei ole tullut esitutkintaviranomaisten tietoon vielä kertaakaan. Räjähderikoksessa kyse on vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain tai sen nojalla annettujen säännösten rikkomisesta. Rangaistusuhka on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Varomattomaan käsittelyyn voi syyllistyä käyttämällä, käsittelemällä tai säilyttämällä esimerkiksi ampuma-asetta, tulta tai räjähdettä taikka terveydelle tai ympäristölle vaarallista kemikaalia taikka radioaktiivista ainetta siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai omaisuudelle. Rangaistusuhka on sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Vaarallisten aineiden kuljetusrikokseen voi syyllistyä muun muassa kuljettamalla tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain vastaisesti vaarallista ainetta siten, että menettely on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka vaaraa toisen omaisuudelle. Viranomaisten tietoon tapauksia on tullut vuosittain hieman alle kaksikymmentä Vesilain vastaiset menettelyt Vesilaissa rangaistussäännökset on koottu lain 16 lukuun. Rangaistavia tekoja ovat vesilain luparikkomus ja vesilain rikkominen Muiden lakien vastaiset menettelyt Ympäristöä välittömästi koskevia tai sitä sivuavia rangaistussäännöksiä on yli toistakymmentä hajallaan lainsäädännössämme. Esimerkiksi jätelain 147, kalastuslain 108, maastoliikennelain 25, luonnonsuojelulain 58, maaaineslain 17 ja kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain 7 sisältävät kukin rangaistussäännöksen. Rikoslain ympäristö- ja luonnonvararikoksien määrään verrattuna vähäisempien rikosten lukumäärä on kokonaisuudessaan selvästi suurempi. Taulukossa 5 on esitettynä edellä mainittujen rikkomusten osalta esitutkintaviranomaisten tietoon tulleet tapaukset vuosina Jätelain rikkomisia kirjattiin viime vuonna yhteensä 201 kappaletta. Vuonna 2014 kirjattiin aikaisempia vuosia enemmän kalastusrikkomuksia, yhteensä 962 kappaletta. Poliisin kirjaamia rikkomuksia näistä oli yhteensä 758 kappaletta, Rajavartiolaitoksen yhteensä 203 kappaletta Tullin yksi kappale. Ympäristörikoskatsaus

19 Muita lakeja koskevat rikokset Jäterikkomus Jätelain rikkominen Kalastusrikkomus Maastoliikennerikkomus Luonnossuojelurikkomus Maa-ainesrikkomus Kalastuksesta Tornionjoen kalastusalueella annetun lain rikkominen Yhteensä Taulukko 5: Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen kirjaamia muita ympäristöä koskevia rangaistavaksi säädettyjä rikoksia Kuva 8: Poliisin suorittamaa näytteenottoa ympäristörikospaikalla (Itä-Uudenmaan poliisilaitos). Rangaistussäännöksiä yksittäin tarkastellen muutamat nimikkeet eivät ole ajankohtaistuneet juuri koskaan. Tällaisia ovat esimerkiksi kemikaalirikos, rakennussuojelurikkomus ja muinaismuistorikkomus. Hyvin harvoin sovellettuja rangaistussäännöksiä ei ole sisällytetty alla olevaan taulukkoon. Kansainvälisten virka- ja oikeusapupyyntöjen, luovutusasioiden ja muun operatiivisen tiedonvaihdon osalta Keskusrikospoliisi kansainvälinen osasto kirjasi 2014 yhteensä vain neljä uutta asiaa ympäristörikollisuuteen liittyen. Uudet asiat sisälsivät lähinnä kansainvälisiä tietojenvaihtokyselyitä vaarallisia jätteitä koskevasta tutkinnasta sekä mereen joutuneen parafiinin alkuperästä. Yhdessä tapauksessa Rajavartiolaitos pyysi Ruotsin viranomaisia avustamaan alusnäytteiden otossa liittyen merelliseen öljypäästöön. 7.3 Poliisin kansainvälinen virka- ja oikeusapu ympäristörikosasioissa 7.4 Tullin tietoon tulleet ympäristörikokset Tullin tietoon ja tutkintaan edenneet ympäristörikokset sekä erilaiset ympäristörikoselementtejä sisältävät rikkomukset ovat pääasiassa koostuneet SER-jätteiden ja käytettyjen akkujen viennistä. Luonnonsuojelurikosten ja 19 Ympäristörikoskatsaus 2014

20 Rikoslain ympäristörikokset Ympäristön turmeleminen RL 48 luku Ympäristörikkomus RL 48 luku Luonnonsuojelurikos RL 48 luku Rakennussuojelurikos RL 48 luku 6 Yhteensä Taulukko 6: Tullin kirjaamat ympäristörikokset sekä rikkomukset. Rikoslain terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia Vaarallisten aineiden kuljetusrikos RL 44 luku Vaarallisten aineiden kuljetusrikkomus Yhteensä Taulukko 7: Tullin kirjaamat terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikokset. Muita lakeja koskevat rikokset Jäterikkomus Jätelain rikkominen Luonnonsuojelurikkomus Yhteensä Taulukko 8: Tullin kirjaamat muita ympäristöä koskevia rangaistavaksi säädettyjä rikoksia rikkomusten osalta kyseeseen ovat tulleet mm. postilähetyksinä tai matkustajatuomisina maahantuodut luvanvaraiset eläin- ja kasvisperäiset tavarat. Joissain tapauksissa toiminta on tapahtunut liiketoiminnan yhteydessä. Tutkituissa tapauksissa tekijöinä ovat olleet suomalaiset ja ulkomaiset luonnolliset henkilöt sekä myös suomalaiset oikeushenkilöt. Tekotapoja on kuvattu tarkemmin alla olevissa kappaleissa Ympäristön turmeleminen ja ympäristörikkomus T ullin tietoon ja tutkintaan edenneet ympäristön turmelemiset ovat pääasiassa koostuneet SER-jätteiden ja käytettyjen akkujen viennistä Viroon ja muualle Baltiaan. Muutamissa tapauksissa on yritetty viedä SER-jätettä jätteensiirtoasetuksen vastaisesti yhteisöalueen ulkopuolelle. Näissä tapauksissa Suomessa toimivat tahot ovat keränneet elektroniikkaromua kontteihin ja pyrkineet lähettämään ne meriteitse eri Afrikan valtioihin. Suurin osa ympäristörikkomuksista koskee käytettyjen akkujen vientiä Suomesta Viroon tai Viron kautta edelleen muualle Baltiaan. Joissain tapauksissa kyseessä oli myös muita vaarallisia aineita, kuten tinneri ja jäteöljy. Kaikki tapaukset ovat pääsääntöisesti paljastuneet Helsingin satamissa. Kuljetuksissa on käytetty kontteja sekä paketti-, kuorma- ja henkilöautoja. Ympäristön turmelemis- ja ympäristörikkomustapauksissa on usein kirjattu myös vaarallisten aineiden kuljetusrikos tai rikkomus johtuen kuljetusajoneuvojen puutteellisista Kuva 9 Tullin läpivalaisuautoa käytetään tarkastuksiin satamassa (tulli). Ympäristörikoskatsaus