Puhtaiden ylijäämämaiden läjitys Jyväskylän kaupungin Kivilammen maankaatopaikan laajennusalueella ympäristövaikutusten arviointi

Transkriptio

1 LIITE 3

2 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA JYVÄSKYLÄN KAUPUNKI Puhtaiden ylijäämämaiden läjitys Jyväskylän kaupungin maankaatopaikan laajennusalueella ympäristövaikutusten arviointi Luontoselvitys FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 17535

3 Luontoselvitys 2 (13) Pihlaja Marjo Sisällysluettelo 1 Johdanto Tutkimusmenetelmät ja käytetyt tiedon lähteet Maastotyöt Lähtöaineisto Kohteiden arvottaminen Uhanalaisuusluokitus Uhanalaiset luontotyypit Luonnonympäristö Vesiolot Linnusto Kasvillisuus Uhanalaiset luontotyypit Uhanalaiset lajit Luontodirektiivin liitteen II ja IV lajit sekä lintudirektiivin lajit Arvokkaat luontokohteet Kansainvälisesti tai kansallisesti arvokkaat kohteet Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet Suositukset...12 Kirjallisuus...13 Liitteet Liite 1: Alueella kartoituskäynneillä havaittu pesimälinnusto...1 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Puistokatu 2 A, Jyväskylä Puh , Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

4 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luontoselvitys 3 (13) KIVILAMMEN MAANKAATOPAIKAN LAAJENNUSALUEEN LUONTOSELVITYS 1 Johdanto Luontoselvitys liittyy maankaatopaikan ympäristövaikutusten arviointiprosessiin. Selvitysalueen kokonaispinta-alasta (13,5 ha) noin 6 ha on nykyisen maankaatopaikan aluetta ja loput rakentamatonta metsämaata. Suunnittelualue sijoittuu Vaajakoskelle Kaunisharjun taajaman luoteispuolelle (Kuva 1). Tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa ja toteutuksessa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden alueiden ja luontotyyppien sekä kasvistolle ja eläimistölle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilyminen. Selvitystyön tuloksia voidaan hyödyntää suunnitelman ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA). Tämä luontoselvitysraportti on varsinaisen YVA-selostuksen liite. Tiedot kaavoitustilanteesta, kallio- ja maaperästä, pohjavesistä sekä tarkemmat tiedot läheisimmistä suojelualueista sisältyvät selostukseen, eikä niitä ole tässä raportissa toistettu. Selvityksen on laatinut FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä biologi FT Marjo Pihlaja. Kuva 1. Selvitettävän maankaatopaikan laajennusalueen rajaus (merkitty karttaan punaisella).

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luontoselvitys 4 (13) 2 Tutkimusmenetelmät ja käytetyt tiedon lähteet 2.1 Maastotyöt 2.2 Lähtöaineisto 2.3 Kohteiden arvottaminen Ennen maastokäyntiä käytiin läpi alueelta aiemmin tehdyt selvitykset ja tarkasteltiin ilmakuva-aineisto. Maastotyö suoritettiin ja Alue kierrettiin kävellen systemaattisesti ja jokainen kuvio kartoitettiin. Maastotyössä keskityttiin kartoittamaan arvokkaat luontotyypit, kasvillisuus, linnusto sekä liito-oravan esiintyminen. Linnustoa selvitettiin yleisesti käytössä olevia ja pesimälinnustoinventointeihin tarkoitettuja laskentamenetelmiä (kartoituslaskenta) soveltaen (mm. Koskimies & Väisänen 1988). Alueen linnusto kartoitettiin kahdella maastokäynnillä, joilla alue kuljettiin läpi siten, ettei mikään osa alueesta jäänyt yli 50 m päähän kuljetusta linjasta. Laskennat suoritettiin aamulla kello , jolloin lintujen aktiivisuus ja havaittavuus on korkein. Sää kartoitusaamuina oli poutainen ja vähätuulinen. Havaintojen tulkinta tehtiin ns. minimiperiaatteella, jolloin yksikin sopivassa elinympäristössä tehty pesintään viittaava havainto riitti siihen, että laji tulkittiin alueella pesiväksi. Liito-oravan esiintymistä alueella kartoitettiin molemmilla maastokäynneillä. Lajin esiintyminen on helpointa todeta puitten alle kertyvistä papanoista, jotka löytyvät useimmiten metsäkuvion suurimpien kuusien ja haapojen juurelta ja kuvion laidoilta. Kartoituksessa alue kuljettiin läpi ja papanoita etsittiin tarkastamalla systemaattisesti metsiköiden suurimpien puuyksilöiden tyvet ja kuvion laitojen varttuneimpien puiden juuret. Lajille silmämäärin sopivimmilla elinympäristöillä tarkistamista tehostettiin. Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: 1 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2012: Puhtaiden ylijäämämaiden läjitys Jyväskylän kaupungin maankaatopaikan laajennusalueella ympäristövaikutusten arviointi. Arviointiohjelma. Jyväskylän kaupunki. 2 Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008a: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8. 3 Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.) 2008b: Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8. 4 Suomen ympäristökeskus, HERTTA ympäristötietojärjestelmä, Uhanalaiset lajit. 5 Suomen Ympäristökeskus, OIVA ympäristötietojärjestelmä. Suomen pohjavesialueet. 6 Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotetaan luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Alueen arvoa nostaa sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmasta ja uhanalaisemmasta lajista on kyse,

6 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luontoselvitys 5 (13) 2.4 Uhanalaisuusluokitus sitä arvokkaampi alue on. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioidaan metsän metsänhoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat Natura 2000 verkoston alueet, Ramsar -alueet ja kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (IBA alueet). Kansallisesti arvokkaat kohteet. Kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kansallispuistot, luonnonpuistot, suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet, koskiensuojelulain mukaiset vesistöt, valtakunnallisten suojeluohjelmien kriteerit täyttävät kohteet, kansallisesti tärkeät lintuvesialueet (FINIBA - alueet), kohteet, joilla on luonnonsuojelulain luontotyyppejä (LsL 29 ), äärimmäisen ja erittäin uhanalaisten sekä vaarantuneiden lajien esiintymispaikat, erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikat ja muut arvokkaat luonnonsuojelualueet. Lisäksi kansallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat perinnemaisemat ja kulttuurimaisemat. Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet. Tähän ryhmään kuuluvat valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat ja maakunnallisesti/seudullisesti merkittävät muut luontokohteet. Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet. Paikallisesti arvokkaisiin kohteisiin kuuluvat kohteet, joilla on metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä (MeL 10 ), yleis- ja asemakaavojen suojeluvaraukset, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikat sekä muut paikallisesti harvinaiset ja edustavat luontokohteet. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Kohteet, jotka eivät ole edellä mainituissa luokissa mutta, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta tärkeitä, esimerkiksi suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet ja ekologiset käytävät. Lisäksi tähän luokkaan kuuluvat luonnonmuistomerkit. Luontoselvityksen uhanalaisuusluokitus pohjautuu uhanalaisten lajien II seurantatyöryhmän esitykseen, joka on laadittu IUCN:n uusien uhanalaisuusluokkien ja kriteerien mukaisesti. Tässä mietinnössä määriteltiin kaikille uhanalaisille lajeille uhanalaisuusluokan lisäksi elinympäristötyyppi ja uhkatekijät. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) lajit. Silmälläpidettävät (NT) lajit eivät ole uhanalaisia lajeja. Alueellisesti uhanalaisten lajien osalta uhanalaisuusluokituksen aluejakona käytetään metsäkasvillisuusvyöhykkeitä osa-alueineen. Lajit jaetaan kahteen luokkaan: alueellisesti hävinneet (RE) ja alueellisesti uhanalaiset (RT).

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luontoselvitys 6 (13) 2.5 Uhanalaiset luontotyypit Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus pohjautuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (1, 3). Arviointi auttaa kohdentamaan suojelua, hoitoa, ennallistamista, tutkimusta ja seurantaa tarkoituksenmukaisesti. Uhanalaisuuden arvioinnissa Suomi on jaettu kahteen osa-alueeseen. Pohjois- Suomi vastaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä ja Etelä-Suomi hemi-, etelä- ja keskiboreaalista vyöhykettä. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa käytetyt uhanalaisuusluokat vastaavat pääpiirteissään lajien uhanalaisuustarkastelussa käytettyjä luokkia. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU) luontotyypit. Luontotyypin esiintymiin tai sen keskeisimpiin laadullisiin piirteisiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka, erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa tai suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä tarkastelualueelta. Uhanalaisten luontotyyppien esiintymiä voi uhata pelkästään laadullinen heikkeneminen. Luontotyyppi on silmälläpidettävä (NT), jos sen esiintymät ovat taantuneet tai se on harvinainen. Säilyvän (LC) luontotyypin esiintymiin ei kohdistu merkittävää häviämisen uhkaa keskipitkällä aikavälillä. Luontotyyppi kuuluu luokkaan hävinnyt (RE), jos sen kaikki esiintymät ovat hävinneet tarkastelualueelta. 3 Luonnonympäristö 3.1 Vesiolot 3.2 Linnusto Selvitysalueella ei ole rantaa, mutta alueen länsireunalla olevalla suoalueella on lähteisyyttä, josta saa alkunsa Luhtalampeen laskeva puro. Puroon yhdistyy ojitetusta suosta tuleva uoma, johon tulee myös maantäyttöalueen valumavesiä. Selvitys-alue kuuluu Autiojoen valuma-alueeseen selvitysalueen linnusto koostui havu- ja sekapuustoisille kangasmetsille tyypillisestä lajistosta. Havaittu parimäärä oli kuitenkin varsin korkea, selvästi keskimääräistä kangasmetsien tiheyttä korkeampi. Vaikka lajisto oli varsin tavanomaista oli se kuitenkin lajimääräkertymältään runsas. Selvästi yleisin laji oli peippo, muuten lajisto jakaantui varsin tasaisesti; seuraavaksi runsaimpina havaittiin hippiäisiä, metsäkirvisiä ja talitiaisia. Pajulintuja havaittiin niiden yleisyyteen nähden vähän, mikä saattoi johtua kartoitusaamun viileydestä. Harvinaisempaa metsälajistoa edustivat pyy, metsäviklo, käki, ja töyhtötiainen. Länsiosan suoalueen reunalla havaittiin myös palokärjen syönnösjälkiä. Havainnot painottuivat selvästi korpi- ja lehtoalueille sekä koillisosan kangasmetsän varttuneempiin kuvioihin lähelle korpialuetta. Kartoitusalueella tavattu pesimälajisto on lueteltu kokonaisuudessaan liitteessä 1. Kartoitusalueella ei ole merkittäviä lintujen muutonaikaisia lepäilyalueita. selvitysalueella havaittu pyy on EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, kuten myös palokärki, jonka reviiri syönnösjälkien perusteella ulottuu

8 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luontoselvitys 7 (13) 3.3 Kasvillisuus selvitysalueelle. Käki ja tiltaltti olivat aiemmassa uhanalisuusluokituksen mukana (käki NT, tiltaltti VU), mutta kannat ovat sittemmin elpyneet ja luokitellaan viimeisimmässä tarkastelussa elinvoimaisiksi (LC). Pyy on Keski- Suomessa tavallinen laji eikä parimäärä selvitysalueella ollut huomattavan korkea. Pyy ja käki tavattiin selvitysalueen pohjoisosan korpialueen reunalla rinnemetsissä, tiltaltti ja palokärjen syönnösjäljet länsiosan korpi- ja lehtokuviossa. Kaiken kaikkiaan selvitysalueella ei havaittu merkittäviä linnustollisia arvoja lukuun ottamatta alueen korkeaa linnustotiheyttä. Selvitysalue sijaitsee eteläboreaalisella vyöhykkeellä Järvi-Suomen lohkossa. Alueen maapinta-ala on noin 13,5 ha ja se koostuu pääosin kangasmetsästä ja erityppisistä korpialueista. Nykyisellä täyttöalueella ei juuri ole kasvillisuutta ehtinyt kehittyä. Alueen koillis- ja eteläosassa risteilee polkuja. Alueen itä- ja pohjoisosa ovat puustoltaan nuorta ja varttuvaa kuivahkoa ja tuoretta kangasta, joissa kuivahkonkankaan osilla valtapuuna on mänty ja tuoreella kankaalla kuusi (VT ja MT). Pohjoisosassa on mustikkakangaskorpea, jonka puusto on varttuvaa ja varttunutta kuusta ja sekapuuna koivua. Jonkin verran oli myös pientä lahopuuta. Maapohja ohuen turpeen ja karikkeen alla on lähes louhikkoa. Kangaskorven reunaosissa, osin hakkuulla, oli metsäkortekorpea. Keskemmällä kangaskorpiosassa metsäkerrossammalta esiintyi runsaammin kuin metsäkortekorvessa, jossa rahka- ja karhunsammalet olivat runsaampia. Mustikka esiintyi harvakseltaan. Hakkuulla korpi oli selvästi kuivahtanut ja puolukka sekä kanerva runsastuneet. Keskiosa selvitysalueesta on aivan tuoretta hakkuuta tai nuorta taimikkoa. Valossa kanerva oli selvästi runsastunut. Taimikon länsiosat ovat turvekangasta, samoin kuin hakkuuseen rajoittuvat osat länsireunan mäntyvaltaisesta metsästä, paikoin suo oli vielä muuntumatilassa olevaa isovarpurämettä (Kuva 3). Länsireunalla on erityppisten ojituksen muuttamien korpien mosaiikkia (mustikkakorpea, mahdollisesti lehtoja ruohokorpea). Valtapuusto länsiosissa oli varttuvaa kuusta. Alueelta alkunsa saavan puronvarressa ja lähtöalueella oli kosteaa keskiravinteista lehtoa (AthOT), joka vaihettui saniaiskorveksi. Kasvillisuudessa esiintyi mm. hiirenporras, käenkaali, tuomi, pihlaja, paatsama ja mesiangervo, ojassa vehka. Alkuperäisen tyypin määrittäminen oli paikoin vaikeaa, sillä alueelle on sekä kaivettu ojia, joiden reunat ovat rehevämpiä ja ympäristö kuivahtanut, että nostettu pienimuotoisesti turvetta, jolloin on muodostunut kosteampia kuoppia. Alueella esiintyvä rehevä ja lehtomainen kasvillisuus kertovat pohjavesivaikutteisuudesta. Eteläreunalla kasvoi mm. luhtatähtimöä ja lähellä täyttöalueen reunaa mustaherukkaa (Kuva 3). Korpialue muuttuu koillisosassa selvitysaluetta lehdoksi, joka voi alkuperältään olla kuivahtamisen seurauksena muuttunutta lehto- tai saniaiskorpea. Nyt kasvillisuudessa oli mm. punakoisoa, kuusamaa, paatsamaa, sudenmarjaa, hiirenporrasta ja punaherukkaa. Ojassa kasvoi vehkaa. Lehtoalueen koillispuolella aivan maantäyttöalueen reunassa on kapea kaistale mustikkakorpea, jonka reunassa on pienialainen, noin puolen aarin

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luontoselvitys 8 (13) kokoinen keskiravinteinen nevalaikku. Korpiosan kasvillisuutta mustikan lisäksi oli mm. pikkutalvikki, vanamo ja metsäkorte. Puusto kuviolla oli varttuvaa ja varttunutta kuusivaltaista, seassa myös mäntyä ja koivua. Nevan kasvillisuutta olivat pääasiassa raate, tupasvilla, maariankämmekkä ja järviruoko. Reunoilla oli myös vaiveroa, hillaa ja karpaloa. Selvitysalueen eteläreunaan jäi kapealti jyrkkää kangasmetsärinnettä (MT-VT) (osin lehtomaista kangasta, OMT), jossa kasvoi mm. rauhoitettu valkolehdokki. Metsä selvitysalueen ulkopuolella on polkuverkostosta päätellen alueen asukkaiden virkistyskäytössä. Pohjoisosan metsäkorte- ja kangaskorpi on tavanomaista kangasmetsää arvokkaampi kohde. Länsiosan korpi- ja lehtoalueet ovat aikanaan olleet arvokkaita kohteita ja olivat edelleen lajistoltaan monipuolisia ja reheviä vaikkakin ihmistoiminnan muuttamia. Alueelta lähtevä puro oli lähes luonnontilainen lukuun ottamatta siihen yhdistyviä ojia ja siten metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö (MeL 10 ). Kuva 2. Ilmakuva alueesta ( Maanmittauslaitos).

10 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luontoselvitys 9 (13) Kuva 3. Selvitysalueen luontotyypit. Länsiosan luontotyypit olivat luonnontilaltaan muuttuneita ojitusten ja turpeennoston seurauksena.

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luontoselvitys 10 (13) 3.4 Uhanalaiset luontotyypit 3.5 Uhanalaiset lajit Alueella on seuraavat uhanalaiset luontotyypit: - Mustikkakangaskorpi (VU) - Metsäkortekorpi (EN) - Mustikkakorpi (VU) - ojitusten muuttama - Ruohokorvet (VU) - ojitusten muuttama Alueella ovat seuraavat silmälläpidettävät (NT) luontotyypit: - Havumetsävyöhykkeen kangasmaiden latvapuro (alueellisesti VU) - Kostea keskiravinteinen lehto Ympäristöhallinnon tietokannassa ei ollut alueelta havaintoja uhanalaisista lajeista (SYKE 2012), eikä maastoselvitysten yhteydessä tehty havaintoja uhanalaisista lajeista. Liito-orava (ks. Luku 3.6). Kuva 4. Merkittävät luontokohteet ja Eliölajit-tietokannan havainnot uhanalaisista lajeista hankealueen läheisyydessä (Jyväskylän kaupunki 2009). 3.6 Luontodirektiivin liitteen II ja IV lajit sekä lintudirektiivin lajit Liito-orava (Pteromys volans) Liito-orava on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji. Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa

12 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luontoselvitys 11 (13) kielletty (LSL 49.1 ) 1. Selvitysalueelta ei löydetty merkkejä liito-oravan oleskelusta. Metsäpohja oli alueella valtaosin karu tai suomainen ja lehtipuuta esiintyi varsin niukasti, joten lajin pysyvien pesimä- tai ruokailualueiden sijainti selvitysalueella on epätodennäköistä. Lähin liito-oravan elinympäristö sijaitsee hankealueesta noin 200 metriä länteen, pohjoispuoleisella metsäalueella ja liito-oravan oleskelusta on havainto myös Aution tilalta selvitysalueen koillispuolelta. Lisäksi liito-oravaa tavataan Ankeriasjärven länsipuolella sijaitsevan suojellun metsäalueen lounais- ja koillisosissa (Jyväskylän kaupunki 2009). Etäisyys hankealueelle on noin kolme kilometriä. Selvitysalueen pohjoisosan korpi ja kangasmetsä voivat olla liito-oravan liikkumiselle tärkeä ekologinen käytävä, sillä selvitysalueen pohjoispuoliset alueet ovat muutoin valtaosin hakkuita tai hyvin nuorta metsää (Kuva 4). Liito-oravan luontaisia elinympäristöjä ovat varttuneet kuusivaltaiset sekametsät, joissa kasvaa järeitä haapoja sekä leppää ja koivua. Haapa on tärkeä pesä- ja ravintopuuna. Liito-oravametsissä on tyypillisesti eri-ikäistä puustoa ja useita eri latvuskerroksia. Elinalueet ovat usein kallioiden juurilla, rinteissä ja pienvesistöjen varsilla. Myös rauhalliset suuripuiset puistot ja puutarhat kelpaavat, mikäli kolopuita on tarjolla. Liito-oravat pystyvät käyttämään nuoria metsiä, siemenpuuasentoon hakattuja ja varttuneita taimikoita ruokailuun ja liikkumiseen kuusimetsiköstä toiseen. Liito-orava pesii useimmiten käpytikan tai muiden tikkojen tekemässä kolossa (useimmiten haavassa) sekä vanhoissa oravan tai rastaan tekemissä risupesissä kuusessa. Laji pesii myös linnunpöntössä ja rakennuksissakin. Vaihtopesiä on käytössä useita, yleensä 3-8 kappaletta. Vuodessa syntyy 1-2 poikuetta. Liito-orava liikkuu liitämällä puista toiseen. Liidot ovat tavallisesti 40 metrin pituisia. Maassa se liikkuu kömpelösti ja yleensä vain muutamia metrejä, jos liito jää lyhyeksi. Tästä syystä lajin turvaamiseksi elinalueiden väliin tulisi jäädä ekologinen käytävä, jota pitkin yksilöt voivat liikkua alueelta toiselle. Pyy (Bonasia bonasia) Pyy on koko Suomessa pesivä paikkalintu, joka viihtyy tiheissä sekametsissä, joissa on pensaistoa. Metsien ja puronvarsien pensaikkoiset reunat ovat mieluisia ruokailupaikkoja. Alueella tavattiin yksi pyypari selvitysalueen metsäkortekorven ja kangasmetsärinteen välimaastossa. Pyy on Keski- Suomessa yleinen laji. Palokärki (Dryocopus martius) Palokärki on koko Suomessa pesivä paikkalintu pesii varttuneissa mänty- ja sekametsissä. Ravinto koostuu pääasiassa puussa elävistä hyönteisistä. Palokärjen syönnösjälkiä havaittiin selvitysalueen länsiosan korpikuviossa ja aivan selvitysalueen eteläreunassa kangasmetsärinteessä. 1 LsL:n (luonnonsuojelulaki /1096) 49.1 :n mukaan EY:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. ( /553). LsA:n (luonnonsuojeluasetus /160) liitteessä 5 on lueteltu Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luontoselvitys 12 (13) 3.7 Arvokkaat luontokohteet Kansainvälisesti tai kansallisesti arvokkaat kohteet Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura verkoston kohteita. Lähin Natura-alue, Kanavuori Koskenvuori sijaitsee noin kaksi kilometriä hankealueesta kaakkoon. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita. Lähin luonnonsuojelualue sijoittuu hankealueesta noin kaksi kilometriä luoteeseen, Ankeriasjärven rannalle Alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat kohteet 4 Suositukset Selvitysalueen länsireunasta alkunsa saava puro sekä sen ympäristön lehtoja korpialueet ovat alueellisesti arvokkaita kohteita. Myös pohjoisosan korpi on alueellisesti arvokas. Länsiosan ojituksen muuttamat korpi- ja lehtoalueet ovat paikallisesti arvokkaita runsaan lajistonsa vuoksi. Jyväskylän viherosayleiskaavan valmistelun yhteydessä kartoitettiin seudun merkittävät luontokohteet (Jyväskylän kaupunki 2009) (Kuva 4). takametsä sijaitsee hankealueesta noin 200 metriä länteen, luoteis-pohjoispuolella. Alueella on tehty avohakkuita ja metsä jakautuu kahteen osaan, jotka ovat pinta-alaltaan noin 11 ja 12 ha. Kuivemmilla kangasmailla kasvaa pääosin mäntyä, kosteammilla alueilla on kuusivaltaisia tuoreita kankaita. Paikoin esiintyy isoja koivuja ja haapaa. Puusto on pääosin varsin iäkästä ja lahopuuta on runsaasti. Alue on liitooravan elinympäristöä (ja on siten myös kansallisesti merkittävä kohde). suot niminen kohde koostuu kahdesta suoalueesta, jotka sijaitsevat länsirannalla sekä lammen luoteispuolella, noin 400 metrin etäisyydellä. Aukeasuo (3 ha) sijaitsee hankealueesta noin 1,2 kilometrin etäisyydellä. Se on saranevaa ja rämettä sekä tupasvillarämettä. Rantasuolla (4,9 ha) esiintyy saranevaa ja rämettä sekä rämettä, jossa valtalajeina ovat tupasvilla, suopursu, vaivaiskoivu ja variksenmarja. Puusto koostuu pääosin männyistä. Molemmat suot ovat ohutturpeisia ja järviruokokasvillisuus viittaa ravinteisuuteen. Kotavuori sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä hankealueesta itään, Kaunisharjun asuinalueen pohjoispuolella. Kotavuoren alueen kalliometsän alueella on iäkkäitä mäntyjä sekä muutamia kelopuita. Pohjakerroksen kasvillisuudessa vallitsevat ehjät sammal- ja jäkäläkasvustot sekä kanervat ja puolukka. Paikalla on pienimuotoinen kalliokohokkiesiintymä. Alue edustaa metsälaissa mainittua karukkokangasta puuntuotannollisesti vähätuottoisempaa kalliota. Pohjoisosan korpialue sekä länsiosan puron lähtöalue tulisi pyrkiä säästämään. Alueilla esiintyy uhanalaisia luontotyyppejä ja metsälain tarkoittama erityinen elinympäristö. Pohjoisosan korpimetsä voi toimia myös ekologisena käytävänä liito-oravan elinalueiden välillä.

14

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luontoselvitys 1 (1) Liite 1 Liite 1: Alueella kartoituskäynneillä havaittu pesimälajisto. Lisäksi alueella oli palokärjen tuoreita syönnösjälkiä. Havaitut lajit Latina Parimäärä Pyy Bonasa bonasia 1 Metsäviklo Tringa ochropus 1 Käki Cuculus canorus 1 Metsäkirvinen Anthus trivialis 3 Rautiainen Prunella modularis 2 Punarinta Erithacus rubecula 2 Mustarastas Turdus merula 1 Hernekerttu Sylvia curruca 2 Tiltaltti Phylloscopus collybita 1 Pajulintu Phylloscopus trochilus 2 Hippiäinen Regulus regulus 3 Hömötiainen Parus montanus 2 Töyhtötiainen Parus cristatus 2 Talitiainen Parus major 3 Varis Corvus corone cornix 1 Peippo Fringilla coelebs 8 Vihervarpunen Carduelis spinus 2 Pikkukäpylintu Loxia curvirostra 1 Punatulkku Pyrrhula pyrrhula 2 Keltasirkku Emberiza citrinella 1