Rakennustyön turvallisuutta koskeva asetus (VNa 205/2009, voimaan )

Transkriptio

1 Rakennustyön turvallisuutta koskeva asetus (VNa 205/2009, voimaan ) Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Valtioneuvoston asetus yhdistää tärkeimmät sisällöt rakennustyön turvallisuudesta annetusta valtioneuvoston päätöksestä (629/1994), elementtirakentamisen työturvallisuudesta annetusta valtioneuvoston asetuksesta (578/2003) sekä työtelineiden ja putoamisen estävien suojarakenteiden käytöstä rakennustyössä annetusta sosiaali- ja terveysministeriön päätöksestä (156/1998). Samalla nämä kolme säädöstä on kumottu niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen. Tämän uuden asetuksen myötä päällekkäistä sääntelyä poistetaan ja rakentamista koskevat säädökset ovat rakentamisen osapuolille, yrityksille, työnantajille ja työntekijöille löydettävissä yhdestä säädöksestä kolmen sijasta. Muutosta voidaan kuvata siten, että siinä rakennuttajaa koskevat velvoitteet pannaan täytäntöön nykyistä tarkemmin direktiivin 92/57/ETY tekstin mukaisesti ja sanatarkasti, päätoteuttajaa koskevat velvoitteet ovat lähes entisellään muutamaan työmaan turvallisuussuunnitelmaa koskevaa lisäystä lukuun ottamatta, yleistä työturvallisuutta työmaalla koskevia velvoitteita on täsmennetty muun muassa henkilönsuojainten, A-tikkaiden käytön ja pölynhallinnan osalla. Lisäksi säädökseen uutena asiana tuotu torninostureiden käyttöä koskevat pykälät. Rakennuttajan velvoitteita on täsmennetty Rakennuttajalla tarkoitetaan edelleen sitä, jonka toimeksiannosta rakennustyö toteutetaan. Rakennuttaja on organisaatio tai henkilö, joka ryhtyy rakennushankkeeseen. Ra- 1

2 kennuttajasta käytetään esimerkiksi kunnossapitohankkeissa ja infrarakentamisessa yleisesti tilaaja-käsitettä. Rakennuttaja voi delegoida tehtävänsä ja ainakin osittain toimivaltaansa turvallisuuskoordinaattorille. Vaikka rakennuttaja nimeää rakennushankkeeseen rakennuttajan vastuullisen edustajan (turvallisuuskoordinaattorin), niin rakennuttajaa koskevat ne velvoitteet ja vastuut, mitä työturvallisuuslaissa (738/2002), tässä rakennustyön turvallisuutta koskevassa asetuksessa sekä rikoslain 47 kappaleessa (578/1995) säädetään. Tämän asetuksen 5 :n 1 momentissa on korostettu turvallisuuskoordinaattorin vastuullisuutta. Direktiivin (92/57/ETY) 3 artiklan mukaan turvallisuuskoordinaattori voi olla yksi henkilö tai useampia henkilöitä, tehtävänä on kuitenkin vastata turvallisuuteen ja terveyteen liittyvien toimenpiteiden yhteensovittamisesta. Edelleen direktiivin mukaan turvallisuuskoordinaattori voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilöä. Turvallisuuskoordinaattori on ilmoitettava alkaen ennakkoilmoituksella (4 ) alkavissa töissä työsuojelupiirille ja se on asetettava myös par aikaa käynnissä oleviin töihin. Rakennuttajan laatimat asiakirjat ja täytäntöönpanon seuranta rakennustyössä Työturvallisuusasiakirjaa koskevat säädökset 8 :n 1 momentissa ovat entisellään. 8 :n 2 momentissa tarkoitettuja kirjallisia turvallisuussääntöjä koskevalla säädöksellä tavoitellaan sitä, että rakennuttaja kertoo tahtotilansa vaadittavasta työturvallisuustasosta ja sen seurannasta, yhteistoimintaan liittyvistä tehtävistä ja kokouksista sekä turvallisuussuunnitelmien käsittelytavat että muun rakennuttajan vastuulla olevan työturvallisuuteen ja työterveyteen liittyvän järjestämisen. 8 :n 3 momentin kirjalliset menettelyohjeet ovat sisällöltään varsin pitkälle jo nyt teollisuuskohteissa noudatettuja menettelyohjeita/työmaaoppaita sisältäen töiden ajoituksen, erityisiä työmenetelmiä koskevat vaatimukset, aliurakoinnin järjestämisen menettelyt ja työhygieenisiä mittauksia koskevat menettelyt. 2

3 Työmenetelmien suunnittelu on edelleen päätoteuttajan tehtävä, mutta rakennuttajan on annettava turvallisuuden kannalta erityisen merkittävistä työmenetelmistä työturvallisuutta koskevat vaatimukset ja käytön reunaehdot. Muutoksia työmaan toimintoihin A-tikkaiden käyttö 32 :n 3 momentin mukaan A-tikkaita saa käyttää työtelineiden sijaan työalustana tietyin ehdoin. Niitä saa käyttää vain, kun työtelineitä ei voida kohtuudella edellyttää. Peruste A-tikkaiden käyttöön on esimerkiksi työn lyhytkestoisuus. Tällöin A-tikkaita saadaan pääsääntöisesti käyttää työalustana vain siten, että työntekijä seisoo niillä alle metrin korkeudessa. Kuitenkin A-tikkaita saadaan käyttää työalustana siten, että työalusta on 1-2 metrin korkeudessa, kun A-tikkaiden seisontavakavuus täyttää soveltuvin osin tämän asetuksen liitteessä 6 tarkoitetut työpukille asetettavat vakavuusvaatimukset. A- tikkaita ei saa käyttää töissä, joissa joudutaan käyttämään huomattavan suurta voimaa vaativia työkaluja eikä töissä, joissa aiheutuu A-tikkaiden kaatumisvaara tai palonvaara. Kaatumisvaaran torjunnassa on tärkeää, että A-tikkaita käytetään painumattomalla ja tasaisella alustalla. Putoamissuojaukseen valjastyyppiset suojaimet Elementtien asennustyössä (39 ), muottityössä (45 ) ja työtelinetyössä (58 ) yli kahden metrin korkeudessa on työntekijän putoamisvaara torjuttava ensisijaisesti rakenteellisilla toimenpiteillä. Tilanteissa, joissa rakenteellisten toimenpiteiden toteuttaminen ei ole mahdollista, putoamisvaara on torjuttava putoamisen estävällä valjastyyppisellä henkilönsuojaimella. 71 :n mukaan käytettäessä valjastyyppistä turvavyötä köysineen on käytettävä itsetoimivalla pituuden säätimellä varustettua varmistusköyttä, jos köyden pituutta joudutaan jatkuvasti säätämään. Elementtirakentamista koskevat työturvallisuusmääräykset on koottu lukuun 8 Säädös on sisällöltään aiempaa asetusta vastaava. Säädöksessä on kuitenkin korostettu aikaisempaan nähden selkeämmin valmistajan antamien ohjeiden, muun muassa yk- 3

4 sittäisen elementin tunnistetietojen osalla, merkitystä työtä suunniteltaessa ja elementtejä yleensäkin työmaalla käsiteltäessä. Suojakypärän käyttö Suojakypärän käytölle asetettiin käyttövelvoite kaikessa rakennustyössä. Käyttövelvoite ei kuitenkaan syrjäytä työturvallisuuslain (738/2002) ja henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä annetun valtioneuvoston päätöksen (1407/1993) mukaista vaarojen arviointia. Sen mukaan tulee ottaa huomioon mahdolliset fyysisen ylikuormituksen vaarat tai haitat, joita itse suojakypärän käytöstä voi aiheutua esimerkiksi lämpökuormana kuumissa työolosuhteissa. Suojakypärän käyttöä selvitettäessä tulee lisäksi ottaa huomioon sen aiheuttamat ergonomiset ja fyysisen ylikuormituksen haitat, jos itse suojakypärää ei tarvita iskuilta ja kolhaisuilta suojaamiseen esimerkiksi rakentamisen sisävalmistusvaiheen tietyissä töissä. Mikäli kypärä ei ole työntekijän käytössä, työnantajalta edellytetään tällöin vaarojen arviointi, jossa todetaan, että päähän kohdistuvan iskun vaaraa ei ole. Niissä työvaiheissa, joissa suojakypärän käyttö ei ole jatkuvasti tarpeen vaarojen tunnistuksen perusteella, on suojakypärän oltava työntekijän välittömässä läheisyydessä, jotta työntekijä voi ottaa sen käyttöön työskennellessään tai siirtyessään olosuhteissa, joissa päähän voi kohdistua kolhaisuja tai iskuja. Silmien suojaus 71 :n 4 momentin mukaan rakennustyössä on käytettävä työn ja työolosuhteiden edellyttämää henkilökohtaista silmien suojausta. Vaihtoehtoisia suojaimia ovat erilliset suojalasit, kypärään integroidut suojalasit, naamiomalliset suojalasit ja visiirit. Suojalasien käyttövelvoite liittyy aina tehtävään työhön ja työolosuhteisiin. Tällöin arvioidaan yksitäisessä työssä esiintyvät vaarat, joiden välttämiseksi tai rajoittamiseksi on käytettävä silmiensuojaimia. Arviointiin kuuluu suojaimilta vaadittavien suojausominaisuuksien määrittely sekä saatavilla olevien suojainten vertailu vaadittaviin ominaisuuksiin. 4

5 Työvaatetus 71 :n 8 momentin mukaan on käytettävä heijastavaa varoitusvaatetusta. Tavanomaisessa rakennustyössä se merkitsee normaalien suojavaatteiden käyttöä. Työskenneltäessä alueella, missä työntekijän näkyminen on tärkeää, merkitsee se käytännössä kevyttä heijastavaa turvaliiviä. Erityisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä tie- ja katualueella, joissa on käytettävä varoitusvaatetusta, jossa on riittävän hyvä suojausvaikutus. Varoitusvaatetuksesta on standardi Näkyvä varoitusvaatetus ammattikäyttöön. Työhygieeniset haittatekijät 70 :n 3 momentissa korostetaan pölyntorjunnassa riittävän tehokkaita paikallispoistolaitteita. Tällöin on tarvittaessa osastoitava työtilat. Myös paine-eron toteuttava ilmastointijärjestelmä on usein tehokas estämään pölyä leviämästä. Kaikki laitteet on pidettävä toimintakunnossa. Voi olla tiettyjä erityistilanteita, jolloin paikallispoistolaitteet on varustettava toimintahäiriöistä ilmoittavilla valvontajärjestelmällä. Lähinnä kemikaalien käyttöön liittyen 70 :n 4 momentin mukaan keskeistä on työntekijöiden ja työnjohdon oikea informointi. Tämä tehdään kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteilla ja kemikaaliluetteloilla. Ne on pidettävä työpaikalla nähtävillä. 70 :n 5 momentin mukaan on arvioitava vaarat ja haitat kemikaalien osalta. Tällöin on välttämätöntä mitata työhygieenisiä arvoja. Rakennuttajan vastuu on keskeinen. Rakennuttajan on esitettävä työmaan urakoitsijoille ja päätoteuttajalle asetuksen 8 :n 3 momentin tarkoittamissa rakennuttajan tekemissä menettelyohjeissa periaatteet, että mitä mitataan ja milloin, missä työvaiheissa ja kenen toimesta. Päätoteuttaja on toinen tärkeä vastuullinen osapuoli ohjaamaan urakoitsijoita mittauksissa. Tällöin on 10 :n 4 momentin tarkoittamassa päätoteuttajan tekemässä rakennustöiden turvallisuussuunnitelmissa yksilöitävä se, mitä rakennuttaja velvoittaa menettelyohjeissa. Pääperiaate on, että työnantajien on suoritettava mittauksia säännöllisesti. Mittauksia on tehtävä myös aina, kun olosuhteissa tapahtuu altistumista lisääviä muutoksia. Mittaustuloksia on verrattava raja-arvoihin. Raja-arvot ylittävien mittaustulosten on johdettava välittömiin parannustoimenpiteisiin. Näitä parannustoimenpiteitä on päätoteuttajan ja rakennuttajan valvottava vastuidensa puitteissa. 70 :n 6 momentin mukaan työpaikalla on arvioitava vaarat ja haitat kemikaalien osalta. Tällöin on välttämätöntä mitata työhygieenisiä arvoja. Sosiaali- ja terveysministeriö on 5

6 antanut asetuksen haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista (795/2007). Asetuksen 1 :n mukaan sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa tällä asetuksella luettelon kemiallisista tekijöistä työssä annetun valtioneuvoston asetuksen (715/2001) 13 :ssä tarkoitetuiksi työpaikan ilman haitallisiksi tunnetuiksi pitoisuuksiksi (ohjeraja-arvot). Samalla vahvistetaan luettelon 15 :ssä tarkoitetuiksi työntekijän biologisista näytteistä mitattavien biologisten altistusindikaattorien ohjeraja-arvoiksi. Luettelot julkaistaan sosiaali- ja terveysministeriön julkaisun HTP-arvot :n 7 momentin mukaan on tehtävä työolojen seurantaa. esim. jos työhygieenisten mittausten mittaustulokset osoittavat, että raja-arvot eivät ylity, on tilanteen pysyvyyden toteamiseksi suoritettava tarvittaessa sopivin välein uusintamittauksia. Jos työolosuhteet vaarantuvat, on mittauksia toistettava tarpeen mukaan. Mitä useammin on ongelmia raja-arvojen suhteen, sitä useammin mittauksia on suoritettava. Myös parannustoimenpiteiden tehoa on seurattava. Pölyt ja pölyntorjunta Rakennustyömaan suunnittelu koskeviin luetteloihin 10 ja 11 on tuotu pölyntorjuntaa ja siihen liittyviä laitteiston sijoittamista koskevat kohdat. Varsinaisesti pölyntorjuntaa koskevat velvoitteet ovat osana työhygieenisten haittatekijöiden torjuntaa, missä lähinnä pölyjen osalla on 70 :n 6 momentin mukaan vaaratekijöiden arviointi ja sen pohjalta rakenteelliset toimet - suojaseinät ja pölynpoistolaitteet ja tarvittavilta osin henkilökohtaisten suojainten käyttö ja käytön valvonta. LIITE Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (205/209), vertailu kumottuihin asetuksiin ja päätöksiin 6