ja hänen temppelinsä antiikin lääketieteen kuvallisina kertojina

Transkriptio

1 ja hänen temppelinsä antiikin lääketieteen kuvallisina kertojina K U VA 1. Lääkintätaidon jumala Asklepios käärmesauvoineen. Hänen jalkojensa juuressa on tunnuksena myös maailmannapakivi. (Valokuva: Vatikaanin museon kuva-arkisto, Rooma.) Vieressä Kosin Asklepios-temppelin rekonstruktio. Duodecim 2004;120:

2 KATSAUS VIRPI HARJU JA SEPPO SEITSALO Antiikin mytologia on tarjonnut taiteelle ja taiteilijoille rikkaan aineiston. Lääketieteen perussymbolina tunnetun lääkintätaidon jumalan Asklepioksen (lat. Aesculapius) kuva käärmesauvoineen on peräisin Kreikan muinaistarustosta (kuva 1). Kuvia Asklepioksesta on säilynyt jo antiikin ajalta mm. rahoissa, reliefeissä, votiivitauluissa ja veistoksina. Kirjallisten lähteiden mukaan Asklepiosta kuvaavat lukemattomat maalaukset todistavat kultin voimaa (Franke 1969, Lundberg 1972). Esimerkiksi kulttimenoista ja kuvataiteista kiinnostunut kirjailija ja matkailija Pausanias (100-luvulla jkr.) on kuvannut teoksissaan useita Asklepiosta esittäviä veistoksia, jotka olivat kuuluisien kreikkalaisten kuvanveistäjien luomia ja sijaitsivat Asklepioksen temppeleissä (Lundberg 1972). Pyhäköt toimivat myös parannusseremonioiden kulttipaikkoina. Kreikan varhaisin lääkintätaito perustui uskontoon, ja sen näkyvin muoto oli Asklepioksen ja muiden lääkintätaidon jumalien palvonta (Forsius 2002). Asklepios ja hänen perheensä Lääketiede sai länsimaissa alkunsa antiikin Kreikassa 600-luvulla ekr. Ensim- 2759

3 K U V A 2. Asklepios ja hänen perheensä votiivireliefissä kuvattuna. Kuvassa ovat mm. Makhaon, Podaleirios, Hygieia ja Panakeia. ( ekr. Valokuva: National Archaeological Museum, Ateena.) mäiset tiedot kreikkalaisesta alkukantaisesta lääketieteestä on esitetty Homeroksen sankarieepoksessa Iliaassa (700-luvulta ekr.). Siinä kerrotaan Asklepioksesta, Apollonin ja thessalialaisen prinsessan Koroniksen pojasta, jota kunnioitettiin suurena parantajana ja myöhemmin lääkintätaidon jumalana (Castrén ja Pietilä-Castrén 2000). Asklepioksen syntymään liittyy lukuisia taruja, joista yhden mukaan Apollon valloitti Koronis-nimisen neitsyen ja saattoi hänet raskauden tilaan. Koroniksen isä yritti peitellä tapahtunutta naittamalla tyttärensä tämän serkulle Ischykselle. Tämä raivostutti tietenkin Apollonia, joka tappoi erehtymättömillä nuolillaan sulhasen. Apollonin sisar Artemis oli sydämistynyt puolestaan Koronikseen ja poltti tämän hengiltä. Apollon ehti pelastaa syntymättömän poikansa Asklepioksen ja antoi hänet Pelionvuorille Kheiron-nimiselle kentaurille kasvatettavaksi ja koulutettavaksi (Sigerist 1932). Asklepioksesta kehittyi viisaan lääkekasvien tuntijan Kheironin opastuksella taitava parantaja, ja hän ylitti pian opettajansa taidot. Hän oli jokaiselle ihmiselle hyväntekijä ja osasi lievittää ja parantaa kaikkia mahdollisia sairauksia. Asklepios oppi jopa tuntemaan kuoleman salaisuuksia ja sai kyvyn herättää kuolleet. Samalla hän herätti jumalten vihan, sillä hänen ajatuksensa ja tekonsa olivat liian suuria ihmiselle. Taruissa kerrotaan, että Zeus, suuri jumala ja kosmisen harmonian valvoja, ei sietänyt Asklepioksen luonnonlakeja uhmaavaa voimaa. Hän ei sallinut kenellekään kuolevaiselle valtaa kuolemasta. Tästä syystä hän tappoi salamalla Asklepioksen, joka oli rikkonut jumalten tahtoa. Apollon vihastui poikansa kuolemasta ja meni Etnalle, missä kykloopit takoivat salamoita, ja tappoi kyk V. Harju ja S. Seitsalo

4 loopit nuolillaan. Toisten kertomusten mukaan hän tappoi vain kyklooppien pojat. Zeus vihastui ja kirosi Apollonin kuningas Admetoksen orjaksi (Hamilton 1994). Asklepioksen palvonta levisi Kreikasta myös koko Rooman valtakuntaan. Olympoksen jumalista Asklepiosta palvottiin kauimmin, jopa useita satoja vuosia kristinuskon tulon jälkeen. Lääketieteen perustajan Hippokrateen (n ekr.) vala, joka on edelleen lääkäritoiminnan perusta, alkaa kutsumalla jumalia, mm. Asklepiosta: Minä vannon Apollonin, lääkärin, kautta ja Asklepioksen, Hygieian ja Panakeian ja kaikkien jumalien ja jumalattarien kautta, kutsumalla heidät todistajiksi, että tulen kykyni ja harkintani mukaan täyttämään tämän valan ja kirjallisen sitoumuksen (Hamilton 1994). Asklepios oli suuren perheen isä (ku va 2). Myös hänen perhekuntansa liittyi lääketieteen ja parannustaidon suojeluun. Asklepioksen puoliso Epione oli kipujen lievittäjä. Tyttäriä olivat Akeso, Jaso, Hygieia ja Panakeia sekä joidenkin antiikkia koskevien lähteiden mukaan myös Euamerion. Akeso ja Jaso olivat parantamisen jumalattaria. Panakeia tunsi puolestaan hyvin parantavat yrtit ja oli lääkeaineiden K U V A 3. Asklepios ja hänen poikansa Telesphoros, joka huolehti toipilaista. Suomalaisten kaivaukset Forum Romanumilla (Lagus Iuturnae). (Valokuva: Villa Lanten kokoelmat, Rooma.) suojelija, mistä johtuu nimitys panacea, yleislääke. Hygieia oli terveyden jumalatar, ja hänen nimestään tulee sana hygienia, puhtaus. Roomalaisten hyvinvoinnin ja pelastuksen jumalatar Salus rinnastettiin Hygieiaan (Pauly-Wissowa 1896, Castrén ja Pietilä-Castrén 2000). Asklepioksen poikia olivat Janiskos sekä kaksoset Makhaon ja Podaleirios. Janiskos oli parantava jumalolento. Makhaon ja Podaleirios esiintyivät Troijan sodassa sotureina, mutta myös traumatologeina. He puhdistivat ja sitoivat sotureiden saamia haavoja ja vammoja. Sigeristin (1963) mukaan Homeros kuvaa Troijan sodassa yhteensä 141 haavoittumista, mm. peitsen, miekan, nuolen ja lingon aiheuttamia vammoja. Epidemiologistakin tietoa vammojen määrästä ja laadusta ja vammojen aiheuttamasta kuolleisuudesta on Homeroksen välityksellä saatavissa. Makhaon tunnettiin paremmin veljesparin kirurgina ja Podaleirios puolestaan sisäisten tautien ja sielullisten sairauksien parantajana (Forsius 2000). Aina lapseksi kuvattu huppukauluksiseen viittaan puettu poika Telesphoros huolehti toipilaista (kuva 3). Hän seisoi usein Asklepioksen vierellä (Margotta 1971). Mainittakoon vielä Asklepioksen lapsenlapset Sphyros ja Alexanor, jotka rakensivat ensimmäisen Asklepioksen temppelin. Asklepios ja hänen temppelinsä antiikin lääketieteen kuvallisina kertojina 2761

5 K U VA 4. Asklepios ja hänen tyttärensä terveyden jumalatar Hygieia. (Valokuva: Vatikaanin museon kuvaarkisto, Rooma.) Kuvataiteessa Asklepios kuvattiin tavallisesti zeusmaisena, parrakkaana ja lempeäilmeisenä keski-ikäisenä miehenä nojaamassa käärmesauvaan. Toisinaan Asklepios pitää kädessään myös maljaa, joka sisältää parantavaa tai lievittävää juomaa. Sauva oli jo tuolloin luonnon salaisten lääkitsevien voimien ja parantamisen symboli. Monissa mytologioissa käärme esitetään elämän jatkuvuuden ja uudistumisen vertauskuvana, koska se luo säännöllisesti nahkansa. Se on myös manalan ja kuolleiden valtakunnan symboli. Samoin käärme kuvataan ikuisuuden, viisauden ja valppauden vertauskuvana sekä toisinaan pahan ilmentymänä. Käärmettä on pidetty jumalien ja kuninkaiden suojelijana. Maassa matelevana siitä tuli lisäksi Äiti Maan ja muiden jumalattarien ja hedelmällisyyden tunnus. Jo muinoin kuviteltujen ominaisuuksiensa ansiosta käärmeestä on tullut lääketieteen symboli ja lääketunnus (Biedermann 1994, Lempiäinen 2002). Siitä, miten käärmeestä tuli Asklepioksen symboli, kerrotaan myyttisessä tarinassa Kreetan kuninkaan Minoksen pojan henkiin heräämisestä. Matkallaan Minoksen taloon Asklepios näki sauvansa ympärille kiertyneen käärmeen, pelästyi ja tappoi sen, mutta samassa ilmaantui toinen käärme parantavaa yrttiä tuoden ja elvytti eloon tapetun. Lääkäri käytti tätä ihmelääkettä ja paransi sillä kuninkaan pojan. Siitä pitäen käärmeet asettuivat hänen taloonsa (Mattila 1997). Asklepios esitettiin taiteessa joko yksin tai puolisonsa ja lastensa kanssa. Hänet saatettiin kuvata myös muiden jumalien seurassa (Schouten 1967). Asklepioksen perheessä Hygieialla oli erityisasema: hän oli pikemminkin vaimo kuin tytär. Asklepios ja Hygieia kuvattiin hyvin usein yhdessä (kuva 4). Hygieia esitettiin aina tasa-arvoisessa tehtävässä isänsä kanssa. Myös Asklepioksen symboli käärme kulkeutui Hygieialle (Sobel 1990). Suurin osa säilyneistä Hygieian kuvista on peräisin Kreikasta, mutta lukemattomat jumalattaren kopiot ja rahojen kuva-aiheet osoittavat Hygieian kultin voimaa Rooman alueella, kunnes kristinusko kukisti pakanallisten jumalten palvonnan. Antiikin ajalta Hygieia esiintyy rahojen lisäksi mm. vaasimaalauksissa, vihki- ja hautareliefeissä sekä veistoksina (kuva 5). Esimerkiksi vihkireliefejä (300-luvulta ekr.) on löydetty lukuisa määrä Ateenan Akropoliksen etelärinteen Asklepieionista. Hygieian pienoisveistokset oli tarkoitettu tavallisesti yksityiskäyttöön suojelujumaluutena V. Harju ja S. Seitsalo

6 Hygieiaa on kuvattu lisäksi kameekoruissa, joita käytettiin uskonnollisina palvontaesineinä tai sinettisormuksina, usein yhdessä Asklepioksen tai maljan ja käärmeen kanssa. Kameekoruissa esiintyy yleisesti Hygieian muunnelmia, mm. siivekkäänä maljan ja käärmeen kanssa. Hänen ku viaan on myös lääkelippaissa, joita myöhemmin kristinuskossa käytettiin pyhäinjäännöslippaina. Terveyden toivotusten jumalattaren Hygieian kultti oli tiiviisti sidoksissa Asklepioksen kulttiin. Tämä on varmistettu lukuisilla kirjallisilla ja arkeologisilla todisteilla. Asklepioksen ja samanaikaisesti myös Hygieian kultin omaksumiseen vaikutti ruttoepidemian puhkeaminen Ateenassa 430 ekr. Sieltä kultit levisivät koko Kreikkaan ja myöhemmin Rooman alueelle. Myöhäisantiikissa Hygieian kuvat alkoivat menettää uskonnollista sisältöään ja merkitystään muuttuen enemmän koristeiksi (Sobel 1990). Asklepioksen temppelit parannusseremonioiden kulttipaikkoina Antiikin kreikkalaisesta ja myöhemmin kreikkalais-roomalaisesta maailmasta tunnetaan yhteensä noin 300 Asklepioksen temppeliä. Nämä olivat samalla sekä uskonnollisia keskuksia että parantoloita ja myös terveyslaitoksia. Kuuluisimpia kulttipaikkoja olivat Epidauros, Pergamon, Ateena ja Kos (Sobel 1990, Castrén ja Pietilä-Castrén 2000). K U V A 5. Hygieian symboli käärme on kiertynyt hänen oikean kätensä ympärille. Vasemmassa kädessä terveyden jumalatar pitää maljaa. (Valokuva: Vatikaanin mu seon kuva-arkisto, Rooma.) Temppeliuni eli inkubaatio oli laajalti käytetty parannusmenetelmä antiikin maailmassa. Asklepioksen temppelijärjestelmän ohella harjoitettiin myös maallikkolääketiedettä. Joissakin paikoissa syntyi lääketieteellisiä kouluja temppelien läheisyyteen, kuten Kos-saaren koulu. Maallikkolääketieteen vakiinnuttua ja saatua enemmän vaikutusvaltaa Asklepioksen kultilla oli kuitenkin vahva asema vielä viidennellä vuosisadalla jkr. Kun maallikkolääkäreiden kokeellinen lääketiede epäonnistui, sairaat ja vaivoihinsa apua hakevat kerääntyivät suurin joukoin Asklepioksen temppeleihin eli asklepieioneihin kysymään neuvoa papeilta ja rukoilemaan jumalaa. Temppeleissä oli myös kesyjä Asklepiokselle pyhitettyjä käärmeitä, joiden oletettiin myötävaikuttavan parantumiseen. Suosituin keino avun saamiseksi oli nukkua temppeleissä toivoen, että suuri lääkäri ilmestyisi yöllä mukanaan yksi käärmeistä, joka parantaisi sairaan koskettamalla tai nuolaisemalla vahingoittunutta kohtaa, tai että jumala lähettäisi unessa vastauksen sairaan rukouksiin (Margotta 1971, Mattila 1997). Asklepios ja hänen temppelinsä antiikin lääketieteen kuvallisina kertojina 2763

7 K U VA 6. Votiivireliefi kiitolliselta potilaalta, joka ilmeisesti on kärsinyt olkapäävaivasta. Parantamisen symboli käärme nuolaisee makuulla olevan pojan olkapäätä. (Noin 300-luvun alkupuolelta ekr. Valokuva: National Archaeological Museum, Ateena.) Margottan (1971) mukaan hoito temppeleissä oli konservatiivista ja perustui kylpyihin ja paastoihin. Puhdistautumisen jälkeen potilaat olivat soveliaita lähestymään alttaria ja pidettiin sovitusseremonia. Sairaat vietiin pyhäkön sisimpään osaan abatoniin, jossa he nukkuivat heikkoina paastoamisesta ja unilääkkeiden huumaamina. Kun potilaat olivat unessa, papit kulkivat edestakaisin vuoteiden välitse pyhien käärmeiden seuraamina. Nämä nuolivat nukkuvien potilaiden kipeitä kohtia (kuva 6). Herättyään potilaiden oli kerrottava unensa. Tämän jälkeen papit selittivät heille unen merkityksen ja määräsivät sopivan hoidon. Lähtiessään pyhäköstä sairaan tuli uhrata rahaa ja kustantaa pylväs tai votiivitaulu, johon oli kirjoitettu hänen nimensä, sairautensa ja hoito. Taulut ripustettiin temppelin seinille. Nyt ne ovat mielenkiintoisia erilaisten taudinkuvausten ansiosta (ks. myös Ackerknecht 1992). Vaikka temppelitoimintaan kuului varmasti vilpitöntä auttamisen halua, joidenkin tutkijoiden (Sigerist 1963, Ruester 1986) mielestä mukana oli vahvasti myös pappien liiketoimintaa, jossa asiakkaiden hyväuskoisuutta käytettiin hyväksi. Hypnoosin kaltaista suggestiota tehostettiin juovuttavilla juomilla ja yrteillä. Temppeleiden ulkopuolelle oli sijoitettu kivitauluja, joissa ylistettiin (mainostettiin) kyseisen temppelin parantajien ihmetekoja potilaskohtaisin tapausselostuksin ja toisaalta ilkuttiin muiden parantoloiden aikaansaamia komplikaatioita. Myös kiitollisten potilaiden lahjoittamia votiivitauluja luonnollisesti esiteltiin hoitoon hakeutuville V. Harju ja S. Seitsalo

8 K U VA 7. Votiivireliefit ovat mielenkiintoisia erilaisten taudinkuvausten ansiosta. Reliefissä on kuvattuna alaraaja, jossa on suonikohjuja. Taaempana deformoitunut jalkaterä. (Valokuva: National Archaeological Museum, Ateena.) Pausanias väittää kirjoituksissaan lu ke neensa esimerkiksi seuraavanlaisen tapausselostuksen: Eräässä toisessa temppelissä oli hoidettu erään naisen lapa matovaivaa. Oli tehty kaksi pahaa virhettä, oli leikattu väärästä kohdasta eli irrotettu pää, eikä sitten ollut osattu asettaa sitä enää paikalleen. Asklepios oli osannut kiinnittää pään uudelleen paikalleen, aukaissut vatsan, poistanut lapamadon ja ommellut vatsan vielä kiinnikin. Hyvin tuloksin tietenkin (Herzog 1931). Asklepios oli muutoinkin aktiivinen kirurgina. Hänen yhtenä»erikoisalanaan» oli nuolien ja keihäänkärkien poistaminen vartalon eri osista, kerran jopa silmästä, jolloin hän samalla oli asettanut uuden»pupillin» paikoilleen. Potilaat heräsivät aamulla temppeliunesta terveinä, aseen osat kädessään. Temppelien hoitoarsenaaliin kuuluivat paitsi temppeliunet myös puhdistumista edistävät kylvyt, paastot ja erilaiset lääke aineet. Henkistä virettä kohennettiin kirjallisuudella, lauluilla ja soitoilla temppeleiden lähettyville usein rakennetuissa teattereissa. Stadioneita rakennettiin myös temppeleiden ja teattereiden yhteyteen varmaankin ruumiinkuntoa korostamaan. Muinaisten kreikkalaisten arjessa kauneus oli luonnollinen osa elämää. Kreikkalaisten kauneuskäsitys ilmeni myös sairaan ihmisen hoidossa. Sen lisäksi, että potilaille tarjottiin viihdytystä ja taide-elämyksiä, myös itse temppelit (parantolat) rakennettiin huikean kauniille paikoille, koska katsottiin kauniin maiseman vaikuttavan sekä sieluun että ruumiiseen (Ruohonen). Kuten edellä kerrottiin, potilaat joutuivat maksamaan hoidostaan ja he kustansivat pylväitä tai votiivitauluja. Suomalainen Björn Forsén (1996) on kartoittanut ja tutkinut votiivitauluja väitöskirjassaan. Tauluissa esiintyy usein kuvattuna potilaan ruumiinosa, jonka vian tai sairauden vuoksi hoitoon oli tultu. Muun muassa silmät, korvat ja eri raajanosat on usein veistetty reliefeinä. Ne kuvastavat asiakkaiden sairauksia: sokeutta, kuuroutta ja raajarikkoisuutta. Korvien kuvaaminen on saattanut myös esittää toivetta siitä, että jumalat kuuntelisivat rukouksia ja pyyntöjä. Kuvien perusteella on syytä olettaa, että hoidon kohteena saattoi olla myös hedelmättömyys tai impotenssi. Onpa joissakin tauluissa kuvattu tarkasti esimerkiksi suonikohjuja (kuva 7). Asklepios ja hänen temppelinsä antiikin lääketieteen kuvallisina kertojina 2765

9 Asklepioksen kuva on säilynyt taiteen eri muodoissa globaalina lääketieteen tunnuksena läpi vuosituhansien. Se viestii nykyisinkin lääketieteen syvimmästä alkuperästä ja merkityksestä. Muun muassa antiikin kreikkalaisten näkemys potilaan»kauniista ja hyvästä» hoitamisesta on yhä ajankohtainen lääketieteessä ja hoitomuotojen kehittämisessä.»hyvän ja kauniin» olemukseen sisältyvät luonnollisesti tieto ja osaaminen, jolla varmistetaan alan tulevaisuus. Tietoon ja osaamiseen perustuu myös käsitys ihmisen ainutkertaisuudesta. Asklepioksen kuva muistuttaa meitä tästäkin arvokkaasta ja kestävästä perinnöstä. Kirjallisuutta Ackerknecht EH. Geschichte der Medizin. 7. painos. Stuttgart: Ferdinand Enke Verlag, Biedermann H. Suuri symbolikirja. 3. painos. Saksankielisen alkuteoksen Knaurs Lexikon der Symbole suomentanut ja toimittanut Pentti Lempiäinen. Porvoo: WSOY, Castrén P, Pietilä-Castrén L Antiikin käsikirja. Keuruu: Otava, Forsén B. Griechische Gliederweihungen. Eine Untersuchung zu ihrer Typologie und ihrer religions- und sozialgeschichtlichen Bedeutung. Papers and Monographs of the Finnish Institute at Athens vol. IV. Helsinki Forsius A. Antiikin Kreikan lääketieteen jumalat. kirjoitus valmistunut Forsius A. Antiikin Kreikan lääketiede. kirjoitus valmistunut Franke PR. Asklepios Aesculapius auf antiken Münzen. Medizinische eine Zeitschrift für Arzt Monatsspiegel 1969;(3):60 7. Hamilton E. Der Mythos des Asklepios. Medizin in Literatur und Kunst. Herausgegeben von Ann G. Carmichael und Richard M. Ratzan. Köln: Könemann 1994, s Herzog R. Die Wunderheilungen von Epidauros. Philologus Supplementband XXII, Heft III, Leipzig, Lempiäinen P. Kuvien kieli. Vertauskuvat uskossa ja elämässä. Helsinki: WSOY, Lundberg U. Om Asclepios och Asclepioskulten. Nordisk Medicinhistorisk årsbok Yearbook of the Museum of Medical History, Stockholm, s Margotta R. Lääketiede kautta aikojen. Italiankielisen alkuteoksen Medicina nei Secoli englanninkielestä laitoksesta An Illustrated History of Medicine suomentanut Irma Rostedt. Porvoo: WSOY, Mattila, B. Suomen apteekkien signatuuriaiheita. Suomen Apteekkariliiton julkaisuja n:o 31. Jyväskylä: Gummerus, Pauly-Wissowa. Real-Encyclopädie der klassischen Altertumswissenschaft. Neue Bearbeitung. Zweiter Band. Stuttgart: J. B. Metzlerscher Verlag, Ruester D. Alte Chirurgie. Legende und Wirklichkeit. Köln: Deutsche Ärzte-Verlag, Ruohonen E. Hoitaminen»taiteista kaunein». Parantava taide. Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliitto TJS, s Schouten J. The Rod and Serpent of Asklepios. Symbol of Medicine. Translated from the Dutch by Miss M. E. Hollander. London, Sigerist HE. Grosse Ärzte. Eine Geschichte der Helkunde in Lebensbilder. München: JF. Lehmanns Verlag, Sigerist HE. Anfänge der Medizin. Von der primitiven und archaischen Medizin bis zum Goldenen Zeitalter in Griechenland. Zürich: Europa Verlag, Sobel H. Hygieia die Göttin der Gesundheit. Darmstadt: Wissenschaftliche Buchgesellschaft, VIRPI HARJU, FT, dosentti, erikoistutkija Valtion taidemuseo Kaivokatu Helsinki SEPPO SEITSALO, LKT, professori, johtava ylilääkäri seppo.seitsalo@invalidisaatio.fi Sairaala Orton Tenholantie Helsinki 2766