Valokuvan juridiikkaa

Transkriptio

1 Valokuvan juridiikkaa Tekijänoikeus Valokuvan tekijänoikeudesta on runsaasti materiaalia sekä netissä että kirjoissa. Viimeksi mainituista voidaan suositellen mainita Finnfoto ry:n ja Mustan taiteen vuonna 2006 julkaisema Valokuvan uusi tekijänoikeusopas. Sen voi myös ladata ilmaiseksi pdfmuodossa Finnfoton sivuilta. Tässä käydään lävitse lähinnä esimerkkien avulla vain keskeisimpiä valokuvan myyntiin, ostoon ja käyttöön liittyviä tekijänoikeusasioita. Myös kuvien julkaisulupia ja yksityisyyden suojaa käsitellään pääasiassa esimerkkien avulla. Valokuvan käsitettä ei ole laissa määritelty kovin tarkasti. Sen mukaan valokuvalla tarkoitetaan kuvaa, joka syntyy valon vaikutuksesta valolle herkälle materiaalille. Määritelmä kattaa siten myös infrapuna- ja röntgensäteitä hyväksikäyttäen otetut kuvat. Valokuvan kiinnitysalustana voi olla mikä tahansa tarkoitukseen sopiva väline tai aine, joten suoraan esimerkiksi tietokoneen muistiin digitaalisesti tallennettu kuva on valokuva. Valokuvan tekijänoikeus on kuvan ottajalla ja kuva voidaan julkaista vain hänen luvallaan suoja-ajan puitteissa. Vastoin yleistä käsitystä tekijänoikeus ei ole automaattisesti sillä, joka painanut laukaisinta, vaan sillä, joka on osallistunut keskeisesti kuvan suunnitteluun. Yleensä tämä on yksi ja sama henkilö. Valokuvan tekijänoikeus voi olla myös useilla kuvan syntyyn vaikuttaneilla henkilöillä. Sopimus yhteisestä tekijänoikeudesta on hyvä tehdä etukäteen ja mieluiten kirjallisesti. Voidaan sopia myös tietyn projektin kuvien yhteisestä tekijänoikeudesta, jolloin niitä ei tarvitse määritellä kuva kuvalta. Tekijänoikeutta itselleen vaativalla on todistustaakka siitä, että kuva on hänen ottamansa. Tästä tulee harvoin kiistaa, mutta kyllä siitäkin on käräjille asti päästy. Kameran omistusoikeus ei ole oleellinen tekijänoikeuden syntymisessä, mutta hankaloittaa var- 152

2 maan näyttökysymystä, jos ryhtyy vaatimaan toisen kameralla otetun kuvan tekijänoikeuksia itselleen. Vaikka tekijänoikeuden omistajaa ei tunneta tai siitä riideltäisiin, niin jollakin se on. Kuvat siis nauttivat tekijänoikeussuojaa, vaikka niiden omistajasta ei olisi varmuutta. Valokuvan tekijänoikeus syntyy kuvan valotushetkellä. Se on siinä mielessä automaattinen, että sitä ei tarvitse hakea mistään eikä se vaadi copyright-merkin,, käyttöä. Tekijänoikeus syntyy aina fyysiselle henkilölle. Valokuvan tekijänoikeuden voi luovuttaa tai myydä toiselle henkilölle, myös yhtiölle. Isyysoikeus säilyy kuitenkin aina kuvan tekijällä riippumatta tekijänoikeuden haltijasta ja esimerkiksi kuvaajan nimenä ilmoitetaan aina kuvan tekijä. Tekijänoikeus voi siirtyä myös perintönä toiselle henkilölle. Eräs tekijänoikeuteen liittyvä pieni erikoisuus on se, että tekijänoikeutta ei voida ulosmitata. Tekijänoikeudesta saatavia tuloja kylläkin siinä kuin muitakin tuloja. Tekijänoikeus tai oikeus valokuvaan eivät suojaa valokuvan kohdetta, ideaa tai aihetta. Kuka tahansa saa ottaa valokuvan samasta kohteesta, samasta kuvakulmasta ja samassa valaistuksessa kuin toinen valokuvaaja. Kuinka järkevää ja korrektia toisten apinoiminen on, on sitten ihan eri juttu. Moni valokuvaaja tuntuu olevan eniten huolissaan siitä, että hänen kuviaan ladataan internetistä ja käytetään sitten muilla sivuilla. Näin varmaan tapahtuukin, mutta eri asia on, kuinka paljon siitä kannattaa välittää. Ei niiden lataajien kanssa kuitenkaan kauppoja olisi syntynyt, joten mitään todellista rahallista tappiota ei kuvaajalle ole koitunut. Voihan asian kääntää toisinkin päin. Ne ovat ilmaista mainosta kuvaajalle. Paljon suuremman huolen aiheen kuvaajalle pitäisi olla, että joku ylipäätänsä eksyisi hänen kotisivuilleen. Todelliset kaupalliset tekijänoikeusrikkomukset ovat suhteellisen harvinaisia, ja ne tuppaavat vielä paljastumaan ennemmin tai myöhemmin. Löytäessään kuvansa luvatta kaupallisessa yhteydessä kuvaaja on varsin vahvoilla. Rikkomuksen tai rikoksen tekijän jäljille kyllä yleensä päästään ja korotetuista kuvapalkkioista keskusteltaessa kuvaajan näkökanta on aika vahvoilla. Varoituksen sana kannattaa tässäkin antaa. Ahneeksi ei kannata ryhtyä. Kolminkertainen korvaus on osoittautunut sellaiseksi, jonka yleensä rikkonut osapuoli suostuu mukisematta maksamaan. 153

3 Tyypillinen ryhmäkuva, jossa kaikki kurssilaiset piti saada yhteen kuvaan. Ryhmän asetteli ja kuvan sommitteli oikealla seisova henkilö. Kuvan tekijänoikeus kuuluu hänelle riippumatta siitä, että laukaisinta painoi hotellin respatyttö ohjeiden mukaan. Monissa kuvissa suunnittelu ja valmistelu on kuvan ottamisen kannalta paljon keskeisempää kuin itse kuvan lopullinen valotus. Tällaisessa tilanteessa tekijänoikeus voi muodostua kahdelle tai useammalle henkilölle. Samoin silloin, kun kuvauksen ja kuvankäsittelyn osuudet ovat keskenään samanarvoisia, kuten tässä kuvassa. Jaettu tekijänoikeus kannattaa sopia etukäteen, eikä hakea sitä oikeuden päätöksellä. Mitään yksilöityjä sääntöjä tai ohjeita ei ole siitä, milloin valokuvan tekijänoikeus jaetaan kahden tai useamman henkilön kesken. 154

4 Suoja-aika Tekijänoikeus on voimassa 50 vuotta valokuvan ottamisen jälkeen. Jos valokuva luokitellaan valokuvateokseksi, niin suoja-aika on 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen. Jos tekijöitä on useampia, niin 70 vuotta viimeisimmän kuoleman jälkeen. Onneksi keinotekoisella jaolla valokuvateoksiin ja tavallisiin valokuviin ei käytännössä juuri merkitystä, sillä rajanveto olisi monesti todella vaikeaa. Valokuvateokselta edellytetään itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä, mutta kenellä olisi aikaa miettiä sitä joka kuvan kohdalla. Valokuva ei ole ilman muuta sen paremmin tavallinen valokuva tai valokuvateos. Se muuttuu jommaksi kummaksi vasta oikeuden päätöksellä. Varovainen kuvankäyttäjä pitää kaikkia vanhoja kuvia teoksina, rohkeampi taas luottaa valokuvan muita kuvatuotteita selvästi korkeampaan teoskynnykseen. Finnfoton tekijänoikeusoppaassa on hyviä esimerkkejä kuvista, jotka eivät ole yltäneet teostasoon. Itse asiassa mikään oikeuteen mennyt tapaus ei tiettävästi ole tuottanut valokuvateoksia, joten Suomessa ei yhdelläkään valokuvalla ole virallista teossertifikaattia. Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Tämän päivän kuvakaupan suhteen suoja-ajoilla on merkitystä vain vanhoilla kuvilla. Tällä hetkellä (vuonna 2008) ne valokuvateokset, joiden tekijä on kuollut 1938 tai myöhemmin ovat suojattuja. Valokuvat taas ovat suojattuja, jos ne on otettu vuoden 1966 jälkeen. Laki muuttui vuonna 1991, jolloin valokuvan suoja aika piteni 25 vuodesta 50 vuoteen, mutta ei takautuvasti. Siitä vuosiluku Valokuvateokset sen sijaan suojattiin takautuvasti. Kokonaan toinen juttu on se, että vanhojen valokuvien markkina-arvo on aika vähäinen, joten ohessa olevat esimerkit ovat todelliselta taloudelliselta merkitykseltään aika marginaalisia. Vanhin tunnettu säilynyt valokuva vuodelta Sen on ottanut Nicéphore Niépce. Ilman eri tietoa henkilöhistoriasta lienee selvää, että tekijän kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, joten kuvan voi julkaista vapaasti. Kuvasta tehdyn printin voi myös myydä vapaasti, mutta ei tietenkään kuvan tekijänoikeuksia. Ne kun kuuluvat Niépcen perikunnalle. Tekijänoikeus säilyy, vaikka suoja-aika on mennyt umpeen. Teoksella voi olla myös ns. klassikkosuoja, joka on opetusministeriölle myönnetty oikeus tekijän kuoltua kieltää teoksen julkinen käyttö sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla. Mitä se sitten tarkoittaakin. 155

5 Paavo Suvanto Kirjan tekijän isän ottama kuva vuodelta Värifilmi oli silloin harvinaista, kuva on kauniisti sommiteltu ja sillä on kirjan tekijälle paljon tunnearvoa. Mikään näistä yksinään tai yhdessä ei kuitenkaan tee kuvasta valokuvateosta, vaan se on arvioitava erikseen. Onko se riittävän omaperäinen? Jos joku käyttää tätä kuvaa ilman lupaa, kirjan tekijä haastaa hänet oikeuteen valokuvateoksen luvattomasta käytöstä. Kuvaaja kuoli vuonna 2003, joten kuvan suoja-aika kestäisi aina vuoden 2073 loppuun asti. Siihen asti perillisillä on yksinomainen tekijänoikeus kuvaan. Riitatilanteessa oikeus tekisi sitten päätöksen kuvan teosluonteesta, yleensä kuultuaan tekijänoikeusneuvoston kannan siihen. Kuva vuodelta Tämänkin kuvan tekijänoikeudet kirjan tekijä on perinyt, mutta hän ei viitsi riitauttaa sen teosluonnetta. Kuvan suoja-aika on päättynyt, vaikka kuvan ottamisesta ei ole kulunut vielä 50 vuotta. Vuoden 1991 lakiuudistus suojasi vain vuoden 1966 jälkeen otetut kuvat. Kuva on siis vapaasti julkaistavissa, mutta ei tietenkään mainonnan tai markkinoinnin yhteydessä ilman kuvassa olevien henkilöiden lupaa. Koska he ovat nyt jo kaikki aikuisia, niin huoltajien lupaa ei enää tarvittaisi. Paavo Suvanto 156

6 Paras koulukaveri yhteisellä matkalla Skotlannissa pubissa vuonna Ikä ei olisi oikeuttanut vielä oluen juontiin, mutta se rikkomus on vanhentunut ja tupakointikieltokin ravintoloissa tuli voimaan vasta vajaan 40 vuoden päästä. Valokuvan tekijänoikeuden suoja-aika päättyy vuoden 2018 lopussa. Kuvan tarkka ottamisen aika on monesti vaikeaa selvittää. Todistustaakka riitatilanteessa lankeaa enemmän kuvan oikeuksien omistajalle kuin sen käyttäjälle. Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Yhdistelmäkuvat ja kuvamanipulaatio Digitaalisesti eri kuvien yhdisteleminen on nykyään jokapäiväistä. Jos kaikki kuvat ovat manipuloijan ottamia, mitään ongelmia ei ole tiedossa. Sen sijaan jos yhdistelmäkuvassa on useiden kuvaajien kuvia, niin tilanne on tekijänoikeuksien kannalta hieman kinkkisempi. Jos yhdistelijä on näin luonut kokonaan uuden valokuvan, tässä yhteydessä jopa teoskynnys ylittyy helpommin, niin hänellä on siihen tekijänoikeus. Uuden kuvan tekijänoikeus ei kuitenkaan vaikuta mitenkään alkuperäisten kuvien tekijänoikeuksiin. Toisen kuvaa ei saa käyttää ilman lupaa oman kuvan materiaalina. Tekijänoikeuden saaminen omalle kuvalle ei tarkoita sitä, että siihen voi varastaa toisen omistamaa materiaalia. Kuvamanipulaatiolla, jossa yhdistelemällä eri kuvia saadaan kokonaan uusi kuva, on myös yksityisyyden suojaan liittyviä ulottuvuuksia. Esimerkkinä oheinen kuva, jossa yhdistyvät tekijöiden kaksi suosikkikohdetta: Keravanjoen kaljakellunta ja käänteissään vikkelä pääministeri Matti Vanhanen. Tällä kuvalla on yleisempiäkin ulottuvuuksia, joten käsitellään sitä vähän tarkemmin. Oletetaan aluksi, että kumilautalla kaljakelluntaa harjoittavien ystävysten kuva ei olisi kuvamanipulaation tulos ja kuvaaja olisi ollut ainoana kameran kanssa paikalla pää- 157

7 ministerin heittäessä vapaalle. (Vaikea sanoa, mikä näistä olisi vähiten epäuskottavaa, mutta ei välitetä siitä nyt.) Kuvalla olisi markkina-arvoa, se on selvä. Miten kuvaajan pitäisi menetellä? Ensimmäiseksi kuvaajan kannattaa miettiä kuvan julkaisemista yleensäkin. Kuva esittää kohteensa tilanteessa, joka ainakin raittiudesta tunnetulle pääministerille on vähemmän mairitteleva. Julkisuuden henkilöiden, etenkin yhteiskunnallisten vaikuttajien, kuten poliitikkojen, yksityisyyden suoja on merkittävästi heikompi kuin tavallisten pulliaisten. Se koskee kuitenkin vain heidän suorittaessa julkista tehtävää ja sillä on oltava vaikutusta käsitykseen heidän kyvystään hoitaa julkista tehtäväänsä. Kaljakellunta oli erityisen epävirallinen tilaisuus, jolla ei ollut edes järjestäjää. Joten siinä mielessä voisi katsoa pääministerinkin olevan tässä yksityisyydensuojan piirissä. Toisaalta lähtemällä mukaan tällaiseen tilaisuuteen teon voidaan hyvinkin katsoa olevan sellaisen, että sillä on vaikutusta pääministerin tehtävien hoitoon. Kaikki kuvan henkilöt ovat tulleet vapaaehtoisesti julkiselle paikalle tilaisuuteen, josta oletettavasti otetaan valokuvia. Lisäksi heidän eleensä ja ilmeensä viestittävät, että heillä ei ole mitään kuvaamista vastaan. Näin he antavat ns. hiljaisen (tässä yhteydessä ilmaisu on hyvin symbolinen) suostumuksensa kuvaamiselle. Kun lain tulkinnalle tyypilliset toisaalta ja toisaalta -näkökannat yhdistetään, niin olisi aika ilmeistä, että kuvan julkaisulle uutiskuvana ei olisi mitään laillista estettä. Sen sijaan esimerkiksi olut- tai kumivenemainokseksi kuvasta ei olisi ilman kuvassa olevien henkilöiden lupaa. Tässä suhteessa pääministeri ja muut kuvan henkilöt ovat ihan samalla viivalla. Palataan takaisin todellisuuteen pohtimalla vielä vähän kuvamanipulaation juridiikkaa ja etiikkaa. Voidaanko tällaisia kuvamanipulaatioita julkaista ja täytyykö mainita kuvan Poliittisena satiirina ja pilalehdessä täysin julkaisukelpoinen kuva ilman mainintaa kuvamanipulaatiosta, todeksi väitettynä uutiskuvana täyttää törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkit. Enimmillään voi seurauksena olla kaksi vuotta vankeutta. Tuskin kuitenkaan tästä kuvasta ainakaan ensikertalaiselle. 158

8 Liittämällä kuvaan lisäelementti hieman muokaten saatiin looginen selitys kuvaajan velmulle ilmeelle. Tekijänoikeudellisia ongelmia ei ollut, kun kaikki kuvat toisen kuvan muikunpyrstöä myöten olivat saman kuvaajan ottamia. Va l o k u va n j u r i d i i k k a a olevan manipulaation tulos? Yksikäsitteisiä vastauksia ei ole, vaan se riippuu paljolti asiayhteydessä. Helsingin Sanomissa kuvan julkaiseminen uutiskuvana ilman mainintaa manipulaatiosta johtaisi varmaan kunnianloukkaussyytteeseen, jossa pääministeri olisi selvästi vahvemmilla kuin taannoin samasta syystä oikeudessa ollessaan. Paitsi jos julkaisupäivä sattuisi olemaan 1.4. Sen sijaan pilalehdessä maininta kuvankäsittelystä vesittäisi koko vitsin. Toinen asia, jota jokainen joutuu omalla kohdallaan pohtimaan, on hyvän maun raja. Se jos jokin on venyvä käsite. Jos kumilautassa kaljatölkin kanssa soutajalle olisi laitettu profeetta Muhamedin pää, niin se olisi varmaan ollut paitsi huonoa makua osoittavaa niin myös mahdollisesti hallitsemattomiin jälkiseurauksiin johtavaa. Kun pääministeri Vanhanen on lukijaäänestyksessä valittu valtakunnan seksikkäimmäksi mieheksi ja hänen kaapistaan on putkahtanut esiin enemmän tai vähemmän kolisevia luurankoja, niin kuvamanipulaatiossa Vanhasesta Borat-uimahousuissa on enemmän hauskaa poliittista satiiria kuin huonoa makua. Makuasiat tosin ovat tunnetusti se paras kiistelyn kohde. Kuinka paljon ylipäänsä kuvaa voidaan käsitellä ja parannella (tai huononnella) ilman, että siitä pitää erikseen kertoa katsojalle? Tai mallille? Raja on varmaan tässäkin aika paksulla kepillä veteen piirretty viiva. Valokuvaajien keskuudessa käydään loppumaton- 159

9 ta keskustelua siitä, saako kuvasta poistaa häiritseviä elementtejä ja voiko esimerkiksi vierekkäisiä otoksia yhdistellä. Oikeaa vastausta ei ole. Se vaihtelee jossain valaa mukaillen kuvasta mitään poistamatta, mitään lisäämättä tai mitään muuttamatta ja suoranaisen valokuvalla valehtelun välissä. Monet digikuvat on koottu pienistä palasista, aina taivasta myöten. Tietyssä mielessä valokuvauksessa on palattu yli 100 vuotta taaksepäin. Sen aikaisilla siniherkillä ortokromaattisilla filmeillä taivaat paloivat säännöllisesti puhki. Ne lisättiin kuviin pimiössä pelkkää taivasta kuvaavilta negatiiveilta. Nykyään puhki palaneiden taivaiden korjaaminen tapahtuu ihan samalla periaatteella, ainoastaan paljon kätevämmin. Vaikka netistä löytyy taivaita pilvin pimein, niihin on jollain tekijänoikeus. Joten kannattaa kuvailla omia taivasosuuksia varastoon. Netti ylipäänsä on pullollaan kuvia, joten kiusaus ottaa sieltä materiaalia osaksi omaa kuvaa voi olla suuri. Kiinnijäämisen riski on aika pieni ja itse otettuun kuvaan vaikka niinkin arkisesta esineestä kuin ilmapallo menee aikaa ja vaivaa, jos sellaista ei satu olemaan tarvittaessa käsillä. Ilman lupaa ei toisen kuvaa tai sen osaa kuitenkaan saa käyttää edes pienenä elementtinä kollaasikuvassa. Kuvaaminen kielletty? Eniten konflikteja kuvauksen suhteen valokuvaajilla tuntuu tulevan kuvattaessa kauppakeskuksissa ja muissa vastaavissa tiloissa. Kuvaaminen on estetty ja jo otetut kuvat on vaadittu poistettaviksi muistikorteilta. Ensimmäisinä ja innokkaimpina tätä ovat yleensä vaatimassa kauppakeskusten vartijat. Valokuvaaminen julkisella paikalla on lain mukaan sallittua. Valokuvaaminen on kielletty kotirauhan sekä julkisrauhan piirissä. Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asun- 160

10 not, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat. Autot eivät ole, elleivät ole asumiseen tarkoitettuja. Julkisrauhan alueita ovat mm. koulut, virastot, tuotantolaitokset ja toimistot. Muualla kuvaaminen on pääsääntöisesti sallittua. Siis ravintolassa, baarissa, kauppakeskuksessa, kaupassa, marketissa, asemalla, metrossa, puistossa, kadulla, rannalla ja junassa jne. saa kuvata. Kuka omistaa paikat, ja pitääkö niihin maksaa pääsymaksu, on kuvaamiskiellon suhteen epäolennaista. Kauppakeskusten ovilla olevilla kuvauskielloilla ei ole laillista pohjaa, mutta kannattaako ruveta riitelemään? Tilan haltijalla, esimerkiksi kauppakeskuksen omistajalla tai vuokraajalla on oikeus valita asiakkaansa ja poistaa omasta mielestään häiritsevät asiakkaat, kuten kuvia ottavat valokuvaajat. Omin tai esivallan voimin. Valokuvaamista itseään ei voi kieltää, mutta häiritsevän valokuvauksen kyllä. Mikä on häiritsevää? Se lienee enempi näkemysasia, mutta tässä isännän näkemyksellä on enemmän painoa kuin vieraan. Konserteissa tai teattereissa valokuvauskielto on hyvinkin ymmärrettävä, kauppakeskuksessa vähemmän. Valokuvaus kielletty kylteillä ei siis ole yksityisenkään omistamalla mutta julkisella paikalla laillista pohjaa toisin kuin vaikka Häiritsevät asiakkaat poistetaan välittömästi ilmoituksilla. Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Otettuja kuvia ei tarvitse poistaa muistikortilta, ei vartijan eikä sen paremmin poliisinkaan käskystä. Otettuja kuvia ei myöskään tarvitse näyttää. Valokuvien julkaiseminen on sitten ihan eri juttu. Kokonaan eri asia on sitten se, että kannattaako kuvata ilma lupaa paikassa, jossa se joko ilmiselvästi tai ainakin luultavasti on vähemmän suotavaa. Luvan pyytäminen ei paljoa maksa ja kuuluu jo normaaliin korrektiin käytökseen. 161

11 Kuvan julkaiseminen Kuvan, johon myyjällä on tekijänoikeudet ja jonka kuvassa olevat kohteet hän joko omistaa tai hänellä on oikeudet niihin ja jossa mukana olevilta hänellä on julkaisulupa ja joka ei loukkaa ketään, voi huoletta myydä mihin tarkoitukseen vain. Jos yksikin ehto jää toteumatta, pitää olla varovainen. Varsinkin kuvapankkeihin kuvia laitettaessa ei voi yleensä tietää lainkaan kuvien jatkotaivalta. Erityisesti silloin täytyy pitää huolta, että kuvat ovat julkaisukelpoisia. Lupa ottaa kuva jossain paikassa ei takaa vielä sitä, että kuva voidaan myös julkaista. Julkaisurajoitus voi olla osittainen kohdistuen esimerkiksi kuvan käyttöön mainonnassa tai markkinoinnissa tai siten totaalinen, esimerkikkuvan ollessa kohdetta loukkaava. Kääntäen tietysti pätee myös. Jos kuva on otettu oikeudetta, niin sitä ei saa julkaista. Salakatselukuvia ei saa julkaista. Rakennuksen saa vapaasti kuvata ja tällaisen kuvan julkaista. Tästä on maininta erikseen tekijänoikeuslaissa. Toisaalta yksityisomaisuuden käyttö mainonnassa ja markkinoinnissa luvatta on kiellettyä. Lisäksi salakatselu teknisellä laitteella, kuten kameralla, on kiellettyä kotirauhan alueella. Tässä tapauksessa hämärän aikaan tehty kuvaus korostaa salakatselua. Ehdoista rajoittavin jää voimaan, joten tällaisen kuvan ottaminenkin ilman kiinteistön omistajan lupaa on kiellettyä. s i Erilaisten onnettomuuskuvien suhteen kannattaa olla hyvin maltillinen. Tässä herkullinen aihe harrastajakuvaajalle laittaa jännittävä pikku uutinen kuvan kera paikallislehteen, kuten kävikin. Auto palanut poroksi ja vielä poliisi käynyt paikalla. Auto vain on pihalla kotirauhan piirissä. Kadun nimen, talon numerokyltin ja auton rekisterinumeron näkyminen eivät ainakaan paranna tilannetta kuvaajan ja kuvan julkaisseen lehden kannalta. Ne rikkovat selkeästi myös henkilötietolakia, koska varsinkin auton rekisterinumeron perusteella on helppo ottaa selvän, kuka on auton omistaja. Muutenkin rikos- ja onnettomuuskuvien kanssa täytyy olla varovainen. Niistä voi joutua helposti käräjöimään. Jos talon omistaja tekisi tällaisesta lehdessä julkaistusta kuvasta rikosilmoituksen, niin nähtäisiin taas kerran, kumpi toisilleen osin ristiriitaisista perusoikeuksista painaa enemmän. Sananvapaus vai yksityisyyden suoja. 162

12 Kuva mainonnassa ja markkinoinnissa Valokuvassa esiintyvä henkilöllä ei ole tekijänoikeutta valokuvaan. Sen sijaan valokuvassa esiintyvän henkilön yksityisyyden suoja asettaa rajoja sille, millä tavoin valokuvaa voidaan käyttää. Yksityisyyden suoja asettaa rajoituksia eniten valokuvien kaupalliselle käytölle. Uutis- ja tiedotustoiminnassa ihmisiä esittävien valokuvien käyttö on vapaampaa. Suomessa ei ole erityistä lakia henkilön persoonan ja kuvan käytöstä mainonnassa ja markkinoinnissa. Oikeuskäytännössä on kuitenkin hyväksytty periaate, jonka mukaan henkilön persoonan käyttö mainontaan ja markkinointiin edellyttää suostumusta ja luvattomasta käytöstä on maksettava korvausta. Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Mainonta- ja markkinointikäyttö asettaa myös muita rajoituksia kuville. Toisen yksityisomaisuutta ei saa käyttää kuvissa luvatta. Tämä koskee myös rakennuksia, jotka toisaalta tekijänoikeuslaki erikseen sallii kuvattaviksi kohteiksi. Lakia ällätikulla lukemalla voi tulla hyvin erilaiseen lopputulokseen riippuen siitä, mistä kohtaa lakikirja on auki. Tässä suhteessa kannattaa pitää päällimmäisenä ohjenuorana tervettä maalaisjärkeä. Tekijänoikeus koskee myös tuotemerkkejä ja design-tuotteita. Niiden näkyminen mainoksessa merkittävässä koossa voi johtaa hankaluuksiin. Mainostoimistot ostavatkin hyvin harvoin kuvapankeista muita kuin täysin neutraaleja varmoja kuvia. Tunnistettavissa olevan henkilön kuvaa ei ilman hänen lupaansa saa käyttää mainonnassa ja markkinoinnissa. Tunnistettavuuden kriteerinä on pidetty sitä, että läheiset kykenevät tunnistamaan henkilön kuvasta. Kuvatun itse itsensä tunnistaminen ei siis vielä riitä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa ollaan rajoilla, ehkä enemmän kielletyn puolella. Tunnistaminen kun voi tapahtua epäsuorasti, vaikka kuvassa olevien koirien avulla. Oikeanpuoleisessa siluettikuvassa olevaa henkilöä tuskin tunnistasi edes hänen oma äitinsä. 163

13 Kuva koulua markkinoivaan esitteeseen. Vaikka kuvaaja ei saanut korvausta naapuriapuna tehdystä työstä, on oltava lupa kuvan kohteelta ja alaikäisen kyseessä ollessa myös huoltajalta. Kyseessä on selkeästi mainontaan ja markkinointiin liittyvä yhteys. Kaupungin yleiskuvassa on yleensä näkyvissä useitakin tuotemerkkejä. Ne ovat kuvassa toisarvoisessa asemassa, jolloin kuvan voi niiden puolesta julkaista vapaasti. Kuvan julkaisemisen ehtoja on muitakin. Tässäkin kuvassa on selkeästi tunnistettavia henkilöitä ja rekisterinumerosta tunnistettava auto, joten mainontaan ja markkinointiin tämä kuva ei olisi kelvollinen. Yksikäsitteinen neuvo on, että näinkään neutraalia kuvaa ei pidä lähettää kuvapankkiin eikä muutenkaan myydä, ellei tiedä kuvan käyttötarkoitusta. Helsingin Kluuvista kertovassa neutraalissa lehtiartikkelissa sen voi hyvin julkaista tai vaikka tässä kirjassa esimerkkinä tietyssä yhteydessä julkaistavasta kuvasta. Sen sijaan vaikka autojen liian suurista kaupunkinopeuksista kertovassa artikkelissa on hyvä mainita, että kuvan autot eivät liity artikkelissa kuvattuihin tapahtumiin. Sitä paitsi, miksi ylipäätänsä kuvittaa juttua kuvalla, joka ei liity siihen. Tyypillinen kuvapankissa oleva henkilökuva. Kuvassa näkyvät korut ja kello eivät ole tunnistettavissa merkkituotteina. Tällaisia kuvia käytetään tyypillisesti kuvituskuvina mitä erilaisimmista aiheista kertovissa lehtiartikkeleissa, ruokatunnin lyhyydestä aina omenan kykyyn pitää lääkäri loitolla. Mitään estettä käyttää kuvaa mainoksissakaan ei ole. Mallilta on saatu kirjallinen lupa kuvan käyttöön ja hän on saanut kuvasta etukäteen korvauksen. Harrastajakuvaajalle tällaiset kuvat jäävät helposti tuotoltaan pakkasen puolelle, vaikka aiheena on lehdissä ylivoimaisesti käytetyin kuvakohde: nuori kaunis nainen. Tarjonta vain on niin paljon kysyntää suurempaa. 164

14 Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Design: Liisa Aumo-Osipow On vaikea kuvitella, missä voisi julkaista kuvan design-vaatteesta kuvan pääaiheena ilman mallioikeuksien omistajan lupaa. Päivän tapahtuman yhteydessä tällä tuskin on hirveästi uutisarvoa. Monet vaatteet, kuten tässä kuvassa naisen päällä olevat, ovat design-tuotteita. Sinänsä niiden olemisessa kuvassa ihmisen päällä ei yleensä ole immateriaalioikeuksiin liittyviä ongelmia, ellei kuvaa sitten julkaista yhteydessä, jossa vaikka satutaan mainostamaan kilpailevan yrityksen tuotteita. Tällaista kuvaa ei kannata laittaa ilman vaatteen oikeuksien lupaa kuvapankkiin, jossa kuvan myöhemmät vaiheet ovat tuntemattomia, vaikka lupa julkaisuun mallilta olisikin. Design: Liisa Aumo-Osipow Jos tuotemerkit ovat näin keskeisessä osassa kuvaa, niin käyttö mainontaan ja markkinointiin on vähintäänkin arveluttavaa, vaikka kuvassa ei ole yhtään ihmistä. Tätä kuvaa ei kannata lähteä tarjoamaan oikeastaan minnekään. Korkeintaan kyseisen kauppakeskuksen esitteeseen, mihin se taas tuskin laatunsa puolesta kelpaa. 165

15 Tavanomaisilla ja tavanomaisesti muotoilluilla esineillä ei yleensä ole mallisuojaa ja niiden kuvia saa julkaista vapaasti. Vähänkin erikoisempi muotoiltu esine sen sijaan saattaa olla mallisuojan alainen, jolloin sen ollessa kuvan pääaihe ei kuvaa voida käyttää mainonnan tai markkinoinnin yhteydessä. Tässä esimerkkeinä merkiltään tuntemattomat, mutta muotoilultaan hyvinkin tutut sakset. Kenen oikeuksia kuvaaja loukkaa, jos laittaa kuvan Fiskarsin saksien piraatista myyntiin? Ehkä sen pohtimisen sijaan kannattaa keskittyä turvallisempiin ja juridisesti yksinkertaisempiin aiheisiin. Hakaneula on tyypillinen muotoilultaan niin vakiintunut tuote, että sen kuvan voi julkaista missä yhteydessä vain tarvitsematta pelätä mallisuojan perään kyselijöitä. Muu kaupallinen käyttö Julkisella paikalla kuvaaminen on pääsääntöisesti sallittua. Jokainen kuvaaja voi miettiä omaa kantaansa tämän tästä esiintyviin suullisiin ja kirjallisiin kieltoihin, joissa kuvaaminen yleisellä paikalla, kuten kirkon edustalla, pyritään kieltämään. Kuvan julkaiseminen voi olla kiellettyä, vaikka kuva ei olisi kaupallisessa yhteydessä. Nämä liittyvät yleensä yksityisyyden suojan piiriin. Yksityiselämän loukkaukset, ihmisen kuvaaminen nolossa tai muuten epäedullisessa tilanteessa ja yleensä ihmisen kuvaaminen vastoin hänen toivettaan ovat tilanteita, joita kannattaa pikemminkin välttää kuin suosia. Paparazzi-kuvat ovat luku sinänsä, siihen aihealueeseen ei tässä kirjassa puututa. Julkisten henkilöiden yksityisyyden suoja julkista tehtävää suorittaessaan on merkittävästi heikompi kuin ns. tavallisen pulliaisen. Mutta vain tässä yhteydessä. Vaikka käytäntö mediassa valitettavasti onkin monesti jotain ihan muuta, niin yksityiselämässään politiikan ja talouselämän vaikuttajilla on ihan sama yksityisyyden suoja kuin kaikilla tavallisilla ihmisillä. Taideteosten kuvaaminen on erityisen problemaattista. Esimerkiksi monissa museoissa on lupa kuvata esineitä ja taideteoksia (yleensä ilman jalustaa ja salamaa), mutta kuvien kaupallinen käyttö on kielletty. Kaupallinen käyttö tarkoittaa rahan saamista valokuvasta tai esimerkiksi artikkelin rahallisen arvon merkittävää lisääntymistä kuvan johdosta. 166

16 Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Näppäilykuva kirjamessuilla tasavallan pääministeristä, jolta oli rahat loppua kesken kaupanteon. Kuva on julkaistu juorulehden lukijoiden palstalla. Kuvan juju on suurennoksessa kädestä ja siinä olevasta pienen pienestä viimeisestä rovosta. Tavallinen kansalainen voisi pitää syystäkin loukkaavana, jos hänestä julkaistaisiin kuva, jossa annettaisiin ymmärtää hänen olevan pahassa rahapulassa. Poliitikkojen on kestettävä sekä satiirin keinoin että vähän suorempaakin esitetyt arviot omista toimistaan. Valokuvalla ja sitä mahdollisesti tukevalla tekstillä levitetyn tiedon on oltava totta. Kenestäkään ei saa esittää valheellista tietoa. Se katsotaan kunnianloukkaukseksi, eivätkä poliitikot ole siinä mitenkään eri asemassa muihin kansalaisiin nähden. Tosin poliitikot itsekin syyllistyvät valheellisen (tai ainakin totuudesta mukaillun) tiedon levittämiseen itsestään niin kuvin kuin sanoin, etenkin ennen vaaleja. Kuvasta saadusta 30 :n palkkiosta päätellen juttu kuvateksteineen ei ollut ihan kaikkein kovinta kamaa. Julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen pysyvästi sijoitetun taideteoksen saa valokuvata ja kuvan julkaista. Paitsi ulkona julkinen paikka voi olla myös sisällä, ja esimerkiksi virastotalon aula on julkinen paikka. Taideteoksesta otettua kuvaa ei kuitenkaan saa käyttää ansiotarkoitukseen, mikäli taideteos on kuvan pääaihe. Taideteos ei ole kuvan pääaihe esimerkiksi silloin, jos otetaan kuva kaupunkinäkymästä, ja taide- 167

17 Julkkikset kuuluvat toiseen luokkaan lainsuojattomuudessa kameran edessä. Tullessaan vapaaehtoisesti julkisuuteen he tietyllä tavalla antavat hiljaisen suostumuksensa julkaista heistä myös vähemmän mairittelevia kuvia. Todellisuudessa juontaja Kirsi Salon kunto näytti tältä vain sen sekunnin sadasosan, jonka kuvan valottaminen kesti. Tavallisesta kansalaisesta ei pidä julkaista tällaista kuvaa missään yhteydessä, mutta julkkiksille niidenkin sietäminen kuuluu julkisuuden luontaisetuihin. Tähän asiaan liittyvässä lainkohdassa puhutaan yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä. Jokaista valokuvaakin on silloin tarkasteltava osana kokonaisuutta. Asiayhteys tai kuvateksti voivat olla paljon merkittävämmässä roolissa kuin itse kuva. Jos esimerkiksi tämän kuvan yhteydessä olevassa tekstissä vihjailtaisiin Kirsi Salolla olevan alkoholiongelma, niin asia olisi aivan eri kuin nyt, jolloin kerrotaan silmien lurpsahtaneen puolitankoon vain kuvan oton hetkellä. Julkkisten yksityisyyden suoja on siis lain suhteen harmaalla alueella. Sama neuvo kuin poliitikkojen suhteen. Kertoo sanoin tai kuvin mitä tahansa loukkaavaa, niin sen on parasta olla ainakin totta. Muuten ollaan selkeästi tekemässä kunnianloukkausta. Vaikka tieto olisi tottakin, mutta selvästi halventavaa, niin siitä huolimatta voi joutua syytetyksi kunnianloukkauksesta. Syytetyksi joutumisen riski on siis kaikissa ihmistä vähemmän mairittelevasti esittävissä julkaistuissa kuvissa. Kuten elämässä yleensä jotkut ovat valmiimpia ottamaan suurempia riskejä kuin toiset. Suuremmat voitot, kovemmat tuomiot. Jyrki Vesa Eläimellä ei ole samanlaista yksityisyyden suojaa kuin ihmisellä, joten niistä saa julkaista vaikka kuinka hassunkurisia kuvia. Huonoon makuun ja ontuviin vitseihin juridiikka ei ota kantaa. Valokuvauksen juridiikassa eläin rinnastetaan esineeseen, eli niiden kuvaamiseen ja kuvien julkaisemiseen liittyy samoja rajoituksia kuin esineisiin. Esimerkiksi tätä kuvaa ei voisi käyttää mainoksessa ilman koiranomistajan lupaa. 168

18 Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Luonnossa elävät villieläimet eivät ole kenenkään omaisuutta. Niitä saa kuvata ja kuvia julkaista vapaasti, oli kyseessä sitten Helsingin valkoposkihanhet tai Kainuun sudet. Eläintarhat voivat rajoittaa eläintensä kuvien kaupallista käyttöä. Esimerkiksi Korkeasaaren eläinten kuvien kaupallinen käyttö ilman lupaa on kielletty. Sen sijaan eläinten ollessa taka-alalla kuvassa myös Korkeasaaressa otettuja kuvia saa vapaasti julkaista muussa kuin mainonnan ja markkinoinnin yhteydessä. Kuvaaminen kun on Korkeasaaressa yhtä sallittua kuin missä muualla julkisella paikalla hyvänsä. teos näkyy siinä osana muuta kaupunkiympäristöä. Arvioinnissa huomiota kiinnitetään mm. osuuteen kuvapinta-alasta, yleiseen sommitteluun ja kokonaisvaikutelmaan. Viime kädessä arviointi on kuitenkin tehtävä käyttöyhteydessä. Yksikäsitteistä vastausta taideteosten kuvien julkaisemisesta ei voi antaa. Juristienkin lausunnot itse asiasta kuultuna ovat hyvin vaihtelevia. Jonkinlaisena yleisneuvona voisi sanoa, että kovin ohutta jäätä ei kannata lähteä kepillä kokeilemaan, mutta hysteerisen arkajalkakaan on turha olla. Sitä paitsi luvankin voi ja kannattaakin kysyä. Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto on hyvä paikka lähteä liikkeelle taulujen ja patsaiden tekijänoikeusasioissa. 169

19 Jarkko Viljanen Onko graffitilla tekijänoikeussuojaa? Onko se teos? Jotkut niistä ovat taidokkaita, toiset eivät niinkään. Yleensä ne ovat ilman alustan omistajan lupaa tehtyjä. Taideteoksen kuvaaminen on sallittua, jos teos on pysyvästi sijoitettu julkiselle paikalle. Jos graffiti katsotaan taideteokseksi, niin ehdon jälkimmäinen osa yleensä täyttyy, mutta edellinen taas ei. Graffitithan tyypillisesti spreijataan julkisten rakennelmien seiniin, mutta ne pyritään pesemään mahdollisimman nopeasti pois. Juridista jaarittelua lienee turha viedä tämän pidemmälle. Graffitikuvien kaupalliset markkinat ovat aika rajalliset ja mahdolliset tekijänoikeuksien haltijat tulevat harvemmin penäämään oikeuksiaan. Korkeintaan laittavat virolaisen perintätoimiston asialle. Kirkkoherran virkaanastujaisjuhla. Valokuvaaja on paikalle tilattuna kuvaajana ottanut tilaisuudesta kuvia, laittanut ne suhteellisen pieninä nettiin, josta halukkaat saavat niitä tilata maksua vastaan. Ahtaasti tulkiten voisi väittää henkilöiden kuvia käytetyn markkinointiin ja henkilötietolakikin voisi tulla esteenä kysymykseen, ovathan kyseiset henkilöt liitettävissä seurakunnan jäseniksi. Lakia liian ahtaasti tulkitsemalla valokuvaaja tekee elämänsä turhan hankalaksi. Kyseessä on palvelu, jossa vapaaehtoisesti tiettyyn paikkaan tulleille ihmisille tarjotaan muistokuvia ostettavaksi. Pelkän valokuvan perusteella ihmisiä ylipäätänsä on vaikea laittaa henkilörekisteriin ilman kohtuutonta vaivannäköä. Netissä olevan pienen kuvan perusteella se on käytännössä mahdotonta. Kuvan käytölle tässä yhteydessä ei ole mitään todellisia esteitä. Luonnon tekemiä esineitä saa vapaasti kuvailla ja kuvat julkaista. Sen sijaan, jos esineessä on tuotemerkki mukana, sen suhteen on oltava paljon varovaisempi. Tuotemerkillä varustetun banaanin kuvaa ei ilman lupaa saa julkaista mainonnan tai markkinoinnin yhteydessä. Ikäviä seuraamuksia voi olla tiedossa myös silloin, jos kuva julkaistaan tuotemerkin haltijan kannalta epäedullisessa yhteydessä, kuten vaikka kehitysmaiden riistoa käsittelevässä artikkelissa. Ainakaan kuvapankkeihin ei kannata lähetellä kuvia, joissa tuotemerkit ovat selkeästi keskeisessä roolissa. 170

20 Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Julkisella paikalla soittavat katusoittajat saa kuvata ja kuvan julkaista samoilla perusteella kuin kenen tahansa jalankulkijan kuvan. Mitään kuvausmaksua ei tarvitse suorittaa, mutta vain sivistymätön moukka jättää laittamatta hattuun tai laatikoon kohtuullista mallipalkkiota muusikkereille. Silloin saa yleensä parempia kuviakin. Konserteissa kuvaaminen on yleensä luvanvaraista. Se perustuu tilanhaltijan oikeuteen määrätä tilassa tapahtuvasta toiminnasta. Yleisellä paikalla järjestetyt konsertit, kuten Kaivopuiston ilmaiskonsertit eivät siis kuulu tämän lainkohdan piiriin. Kieltoa ei voi antaa esiintyvä yhtye, vaan se kulkee tilanhaltijan kautta. Kuvaajan kannalta tämä on aika epäolennaista, koska tilanhaltija yleensä noudattaa esiintyjän toivomuksia. Luvan päälle otettuja konserttikuvia voidaan julkaista vapaasti konserttiin liittyvässä yhteydessä, mutta muu käyttö on yleensä mahdotonta. Kuvapankkeihin niitä on turha tarjota ilman esiintyjien antamaa julkaisulupaa. 171

21 Tässä ollaan jo tulkintakysymyksissä. Onko kuvan pääaihe osa Sibelius-monumenttia vai sitä kuvaamaan tulleet japanilaiset turistit. Tekstiin liittyen tämän kuvan voi julkaista sanomalehdessä tai aikakauskirjassa. Mainontaan ja markkinointiin liittyen ilman kuvassa olevien henkilöiden lupaa kuvaa ei missään tapauksessa saa käyttää. Entä tässä kirjassa? Onko kuva ilman nyt jo edesmenneen Eila Hiltusen tekijänoikeuksien haltijoiden lupaa laillisesti vai laittomasti julkaistu? Kuva liittyy selkeästi tekstiin, mutta kyseessä ei ole sanomalehti eikä aikakauskirja. Laki ei ole mustavalkoinen. Asiayhteys, saavutettu hyöty ja monet muut seikat vaikuttavat vaa an kallistumiseen jompaankumpaan suuntaan. Varminta on tietysti pyytää lupa, kunhan ensin löytää tekijänoikeuksien haltijan. Kuvasto on taideteosten suhteen oikea paikka aloittaa etsintä. Taideteoksen kuvaaminen on sallittua, jos teos on pysyvästi sijoitettu julkiselle paikalle tai sen välittömään läheisyyteen. Jos taideteos on kuvan pääaihe, kuvaa ei saa käyttää ansiotarkoituksessa. Tekstiin liittyvän kuvan saa kuitenkin ottaa sanomalehteen tai aikakauskirjaan. Tässä on yleisnäkymä Sibeliuspuistosta. Sibelius-monumentti ei ole tässä kuvan pääaihe ja henkilöt kuvassa eivät ole tunnistettavissa. Kuvaa voi käyttää vapaasti myös mainontaan ja markkinointiin. Kokonaan toinen juttu on, onko tällaisella kuvalla todellista markkina-arvoa em. käyttöön. 172

22 Aleksanteri II:n patsas kauppatorilla on Walter Runebergin tekemä. Hän kuoli jo vuonna 1920, joten tekijänoikeuden suoja-aika päättyi Patsaan kuvan pääaiheenakin saa siis vapaasti julkaista vaikka mainoksessa. Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Havis Amandan tekijä Ville Wallgren kuoli vuonna 1940, joten Mantasta tulee tekijänoikeudellisesti vapaata riistaa vasta vuoden 2011 alusta alkaen. Manta on kokenut olemassa olonsa aikana kaikenlaista ja aika huonosti häntä on kohdeltu tekijänoikeudellisestikin. Niin paljon pelkkää Mantaa esittäviä postikortteja näkyy liikenteessä. Osa varmasti luvallisia, mutta suuri osa ihan omin luvin tehtyjä. 173

23 Finlandia-talo on paitsi rakennus myös taideteos. Teoskynnyksen ylittäminen onnistuu maailmankuululta arkkitehdiltä, kuten Alvar Aalto, paljon helpommin kuin tavalliselta SAV-arkkitehdiltä. Mistä tunnistaa rakennuksen taideteokseksi? Taiteen yhtenä tunnusmerkkinä on joskus pidetty sen soveltumattomuutta mihinkään hyötykäyttöön. Sen ehdon Finlandia-talo hyvin täyttääkin. Onhan se tunnetusti susi kahdesta kohtaa: sisältä ja ulkoa. Konserttisaliksi tarkoitetun rakennuksen akustiikka on onneton ja ulkomateriaalina olevat marmorit putoilevat parinkymmenen vuoden välein. Finlandia-talon kuvaamiseen ja kuvan käyttöön pätevät samat säädökset kuin muihin julkisella paikalla pysyvästi oleviin taideteoksiin. Kuvan patsaat voivat seikkailla ainakin VR:n mainoksissa, koska opetusministeriö ei ole katsonut mainoksia sellaisiksi, että patsaille pitäisi määrätä klassikkosuoja. Klassikkosuoja ei siis suojaa klassisia teoksia suoja-ajan päätyttyä millään muulla tavalla kuin estää niiden käytön julkisesti sivistyksellisiä etuja loukkaavalla tavalla. Julkisella paikalla olevina niiden kuvaaminen ja kuvien julkaiseminen on täysin vapaata. 174

24 Valokuvat: Anna-Maija Blomster Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Pienen kunnan ex-kunnanjohtajasta maalautettiin taulu kunnantalon seinälle. Kunnanjohtaja kävi paikallisessa valokuvaamossa otattamassa itsestään kuvan, kiikutti valokuvaajalta lupaa kysymättä kuvan taidemaalarille, joka pääosin sen pohjalta maalasi muotokuvan. Valokuvaaja ei tästä tykännyt, vaan otti yhteyttä tekijänoikeuslautakuntaan. Tekijänoikeuslautakunta ilmoitti yksimielisessä lausunnossaan, että näinkin selkeästi valokuvasta kopioitu maalaus ei loukannut valokuvaajan tekijänoikeutta. Tapaus ei edennyt oikeuteen asti. Valokuvan muuntaminen toiseen taidemuotoon lähes 1:1 kopioiden on sallittua. Kun tässä kuvat laitetaan silmien kohdalta päällekkäin ja valokuva tehdään osin läpinäkyväksi, niin nähdään hyvin kuvien yhteneväisyys. Lain mukaan sallittua, mutta missä kulkee taitelijan moraalin ja itsekunnioituksen raja? 20 markan seteliä kutsuttiin aikoinaan Juhantaloksi entisen valtakunnan oikeuteen joutuneen ministerin mukaan. Hänellä kun piti oleman Tampella takana ja linna edessä. Näistä vain edellinen toteutui, kun tuomioksi tuli ehdollista. Seteliin liittyy toinenkin juridinen juttu. Väinö Linnan kuva oli lupaa kysymättä kaiverrettu setelipainon laattaan ilmiselvästi tunnetun suomalaisen valokuvaajan Linnasta ottaman muotokuvan mukaan. Valokuvaaja uhkasi haastaa rahapajan oikeuteen asiasta. Rahapaja olisi aiempien ennakkotapausten perusteella luultavasti voittanut jutun, mutta katsoi kaikin tavoin järkevämmäksi ratkaisuksi sopia asia valokuvaajan kanssa ja maksoi tuntemattomaksi jääneen kohtuullisen suuren korvauksen kuvan käytöstä. 175

25 Osoituksena siitä, millaisiin juridisiin ongelmiin tekijänoikeuksien ja julkaisuoikeuksien kanssa voidaan joutua, käykööt tämä kuva. Kuva on otettu Liverpoolissa olevassa museossa, jossa taideteosten kuvaaminen on sallittua omaan, mutta ei kaupalliseen käyttöön. Kuvassa esiintyvä poika ei varmaan edes tiedä päätyneensä kuvaan. Taulun tekijänoikeuksien suoja-aika on päättynyt jo vuosikymmeniä sitten. Onko maalaus kuvassa pääasia vai toisarvoisessa roolissa? Onko tekijänoikeus sama Suomessa ja Englannissa ja miten se pitää ottaa huomioon? Mihin tarkoitukseen voi oheista kuvaa käyttää? Lienee aika selvää, että mikään mainonta- tai markkinointitarkoitus ilman museon ja pojan ja hänen vanhempiensa lupaa ei tule kysymykseen. Poika on selin kameraan, mutta yleisenä kriteerinä tunnistettavuudelle pidetään sitä, että kuvattavan lähipiiri pystyy tunnistamaan henkilön kuvasta. Valokuvaajan on turha lähteä pohtimaan tällaisen tapauksen juridisia kiemuroita. Tietenkin aina voi pelata täysin varman päälle ja jättää kaikki vähänkin arveluttavat kuvat myytävien kuvien ulkopuolelle. Voi myös ottaa terveen järjen käyttöön. Kyseessä on julkinen paikka, jossa valokuvaus on erikseen mainitusti sallittua. Tämän kirjan tekijöiden mielestä kaupallinen käyttö tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että taideteoksista tehdään myytäviä postikortteja, kuvat pelkistä taideteoksista ovat kokonaisuudessaan lehtiartikkelin kuvituksena jne. Sen sijaan tämä kuva esimerkiksi matka-artikkelin kuvituksena tai tämän kirjan esimerkkikuvana ei ole tässä tarkoitettua taideteoksen kaupallista hyödyntämistä. Tosin varmuuden vuoksi museolta kysyttiin ja saatiin lupa kuvan käyttöön kirjan kuvituksena. 176

26 Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Aihe tai idea ei saa tekijänoikeussuojaa. Minkä tahansa taiteen klassikon saa toteuttaa uudestaan valokuvan keinoin. Myös valokuvan. Akseli Gallen-Kallela kuoli 1931, joten hänen teostensa suoja-aika on mennyt umpeen. Se on tässä tapauksessa epäolennaista, koska uuden teoksen saa tehdä mistä teemasta tahansa. Sen sijaan kuvan julkaiseminen alkuperäisestä taulusta olisi vaatinut ennen vuotta 2002 luvan Gallen-Kallelan perikunnalta tai Kuvastolta, jos perikunta oli valtuuttanut sen hoitamaan taulun julkaisuoikeuksia. Tekijänoikeuden rikkominen Valokuvaajan tekijänoikeutta voidaan loukata monilla tavoin. Lievimmillään se lienee tekijän nimen jättämistä pois hyvien tapojen vastaisesti. Raskaammasta päästä taas voisi olla runsas toisen kuvien luvaton käyttö ansiotarkoituksessa. Rikosnimikkeet ovat joko tekijänoikeusrikkomus tai tekijänoikeusrikos. Se, joka katsoo tekijänoikeuttaan loukatun, voi tehdä siitä rikosilmoituksen. Poliisiviranomaiset tutkivat asian, ja se johtaa viranomaisten taholta joko syytteeseen tai syyttämättä jättämiseen. Oikeudessa käsiteltävä rikosjuttu voi johtaa rangaistukseen, ja jutun yhteydessä asianomistaja voi esittää oman korvausvaatimuksensa. Rikosilmoitus on aika voimakas menettely, johon ei kannata ryhtyä ilman painavaa syytä. Se ei myöskään johda tuloksiin kovin nopeasti. Toinen vaihtoehto saattaa tekijän- 177

27 oikeuden loukkaus oikeuden käsiteltäväksi on ajaa sitä vahingonkorvauskanteena ns. siviilijuttuna. Silloin kannattaa kääntyä asianajajan puoleen ja varautua kustannuksiin, jotka mahdollisesti saadaan aikanaan perityiksi syylliseltä. Hävityn jutun viulut maksaa kanteen nostaja ja oikeus voi päätyä sellaiseenkin ratkaisuun, että molemmat osapuolet maksavat omat kustannuksensa. Oikeudenkäynnit ovat siis kalliita ja niiden lopputulokset epävarmoja. Parasta olisikin ensin yrittää hoitaa asia muulla tavoin. Tekijä voi esittää vaatimuksensa tekijänoikeuttaan loukanneelle, yksityiselle tai yritykselle. Tällöin voi vaatia esimerkiksi tekijänoikeutta loukkaavan web-sivun poistamista, hyvitystä tai korvauksia. Vaatimuksethan saattavat rajoittua esimerkiksi jopa vain siihen, että hänet mainitaan asianmukaisesti tekijänä. Jos näin ei päästä tyydyttävään tulokseen, tulevat harkittaviksi edellä mainitut voimakkaammat toimenpiteet. Kaiken kaikkiaan joka vaiheessa kannattaa pitää mielessä, että juridisissa asioissa melkein aina laiha sopu on molempien osapuolten kannalta parempi kuin lihava riita. Se kun lihottaa yleensä vain juristeja. Monet tekijänoikeusloukkaukset ovat hyvin tulkinnanvaraisia. Ei ole lainkaan selvää, että kyseisessä tapauksessa olisi rikottu tekijänoikeutta, vaikka tekijästä moraalisessa vihassaan ehdottomasti siltä tuntuukin. Tällaisissa tilanteissa kannattaa kääntyä tekijänoikeusneuvoston puoleen. Tekijänoikeusneuvosto antaa lausuntoja tekijänoikeuslain soveltamisesta. Jos lausuntopyynnössä on kyse muiden oikeudenalojen tulkinnasta tai kyse on sopimusriidasta eikä tekijänoikeuslain tulkinnasta, tekijänoikeusneuvosto ei näiltä osin anna lausuntoa. Asia käsitellään osapuolten esittämien tietojen perusteella. Tekijänoikeusneuvosto ei normaalisti itse hanki näyttöä asiassa. Lausunnot ovat suosituksen luonteisia. Ne eivät oikeudellisesti sido tuomioistuinta eivätkä lausunnon pyytäjää tai tämän vastapuolta. Tekijänoikeusneuvoston lausunnot ovat maksuttomia. Lausuntoa voi hakea akateemisessa mielessä, vaikka ei itse olisi asianosainen kyseisessä tapauksessa. Lausuntoa voi hakea myös ennakoivasti. Rangaistukset ja korvaukset tekijänoikeuden rikkomisesta Tekijänoikeuden rikkomisen seuraamuksista on säädetty tekijänoikeuslaissa. Kyseeseen tulevat rikosnimikkeet ovat tekijänoikeusrikkomus tai tekijänoikeusrikos. Jälkimmäinen tulee kyseeseen, jos on toimittu ansiotarkoituksessa ja on aiheutettu huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle. 178

28 Seuraamuksena voi olla yksi tai useampia seuraavista sanktioista: 1. sakkoa tai, jos kyseessä on tekijänoikeusrikos, joko sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta 2. tekijälle maksettava kohtuullinen hyvitys 3. tekijälle maksettava korvaus 4. teoskappaleen ja sen valmistukseen käytetyn apuvälineen (esimerkiksi tietokoneen) hävittäminen 5. tuomita rikoksessa käytetyt välineet ja rikoksella saavutettu hyöty valtiolle menetettäväksi (tämäkin voi koskea tietokonetta). Käytännössä valokuvan kohdalla tekijänoikeuden loukkaamisesta tavallisimmin tuomittu rangaistus on ollut sakko, mutta vankeustuomioitakin on annettu, ei kuitenkaan ehdottomina. Vahingonkorvaukset ovat Suomessa varsin maltillisia, pikemminkin alikuin ylimitoitettuja. Niissä pyritään arvioimaan vahingonkärsijälle aiheutuneet todelliset vahingot, joten pilviä hipovia amerikkalaistyylisiä summia on turha tavoitella. Oikeuteen päätymättömissä jutuissa on liikkunut aika suuriakin summia, tässäkin esimerkkinä oleva rahapajan tapaus varmaan sieltä kärkipäästä. Jos rikkojan intressi sopia on paljon suurempi kuin riidellä, niin ainahan voi koetella kepillä jäätä. Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Kuva julkaistu väärässä paikassa Jos asianomistaja on sitä mieltä, että hänen kuvansa tai jotain hänelle kuuluvaa on julkaistu väärässä paikassa tai yhteydessä, niin menettely on pitkälti samanlaista kuin tekijänoikeuden loukkauksissa. Laissa määritellyissä yksityisyyden loukkaustapauksissa voi tehdä rikosilmoituksen tai yrittää neuvotellen päästä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Jälkimmäinen vaihtoehto on edelleen ehdottomasti suositeltavin. Koska henkilön kuvan käytöstä mainonnan ja markkinoinnin yhteydessä ei ole laissa mitään mainintaa, niin se ei ole sen paremmin rikos kuin rikkomuskaan. Siitä voi saada oikeudessa korvauksen, mutta tekijälle ei koidu sakkoa tai vapausrangaistusta. 179

29 Rangaistukset ja korvaukset yksityisyyden rikkomisesta Erilaista yksityisyyden suojan loukkauksista seurauksena on yleensä sakko, mutta törkeimmissä tapauksissa voi joutua jopa tiilenpäitä laskemaan. Mahdolliset vahingonkorvaukset ovat tässäkin olleet aika maltillisia, edelleen todellisen vahingon suuruusluokkaa. Mainonnan ja markkinoinnin suhteen korvauskynnys on ollut aika alhainen. Käytäntö perustuu pitkälti ennakkotapaukseen, jossa Matkailun edistämiskeskuksen julisteessa käytettiin luvatta jäällä pilkkivän henkilön kuvaa. Kuvan ottamiseen oli annettu lupa, mutta ei sen käyttöön edes yleishyödyllisen yhdistyksen kampanjassa. MEK velvoitettiin maksamaan pilkkijälle kohtuullisen iso korvaus, ottaen huomioon, että sitä haettiin vain aiheutetusta mielipahasta. Myyjän ja ostajan vastuut Luovutettaessa valokuvan tekijänoikeuksia eteenpäin myyjä tietenkin vastaa siitä, että tekijänoikeusasiat ovat kunnossa. Joko ne ovat hänellä itsellään tai hänellä on tekijänoikeuksien haltijan lupa luovuttaa ne eteenpäin. Ostaja ei voi käytännössä lähteä näitä asioita tarkistamaan. Loppupeleissä julkaisija kuitenkin vastaa siitä, mitä on lehteen, kirjaan tai nettiin laittanut. Tämä koskee erityisesti yksityisyyden loukkauksen alueella olevia asioita. Tietenkin julkaisija voi itse vaatia korvauksia kuvaajalta, jos tämä väärillä tiedoilla tekijänoikeuksista tai vaikka mallin kanssa tehdyistä sopimuksista harhauttanut kuvan ostajaa. Tästä syystä monet lehdet vaativatkin kirjallisen sopimuksen, jolla kuvan käyttö ja vastuut sovitaan tarkasti. Yleensä käytännön syistä tehdään yleissopimus, jotka kattaa kaikki kuvaajan ostajalle toimittamat kuvat. Kirjallisesta sopimisesta ei ole hyvää sanottavaa, mutta toinen puoli asiassa on se, että etenkin suuret lehtitalot ovat väsänneet sopimuksia, joissa ostaja saa kaikki kuvan oikeudet ja kuvaajalle jää kaikki vastuut. Se on vahvemmalta osapuolelta aika härskiä politiikkaa heikompaa kohtaan. Joissakin tapauksissa tällaisia sopimuksia voidaan tuomita purettaviksi kohtuuttomina. Yhtiön ja yksityishenkilön välinen sopimus on helpommin purettavissa kuin yhtiöiden väliset busines-to-busines-sopimukset. 180

30 Summa summarum Kuvaaminen ilman kuvattavien lupaa on sallittua julkisilla paikoilla. Yksityisissä tiloissa kuvattaessa on vähintäänkin korrektia kysyä lupa sekä kuvattavilta että tilan haltijalta. Läheskään kaikkia kuvia, joita on voinut luvallisesti ottaa, ei voi julkaista ilman lupaa. Julkaisemisen suhteen jonkinlaisena yleisohjeena voisi sanoa, että jos valokuvaaja tietää kuvan julkaisuyhteyden, hän voi ottaa enemmän vapauksia kuvassa olevien kohteiden suhteen. Päiväntapahtumasta kertovassa uutiskuvassa riittää, kunhan katsoo, ettei ole syyllistynyt salakatseluun eikä kukaan tavallinen ihminen ole kuvassa hänelle epäedullisessa tilanteessa. Va l o k u va n j u r i d i i k k a a Kuvapankkiin toimitettavien kuvien suhteen on kannattaa olla paljon varovaisempi, sillä niitä voidaan käyttää mainontaan ja markkinointiin. Tällöin kaikilta kuvassa tunnistettavilta henkilöitä pitää olla lupa, mieluiten kirjallinen, kuvan käyttöön, eikä kuvassa saa näkyä yksityistä omaisuutta, tuotemerkkejä eikä taideteoksia ainakaan kovin merkittävässä osaa kuvaa. Tämän perusteella ei ole ihme, että mainostoimistot eivät yleensä osta kuvapankeista kuvia, joissa voi olla jotain epäilyttävää julkaisuoikeuksien kannalta. On myös useita tilanteita, joihin laissa ei ole selkeitä vastauksia. Millaisilla ehdoilla kuvia voidaan julkaista netissä tai vaikka tämän tyyppisessä tietokirjassa? Tekijänoikeuslain perimmäinen tarkoitus on suojata tekijän taloudelliset ja moraaliset oikeudet. Yksityisyyden suoja taas pyrkii suojelemaan kansalaisten intimiteettiä ja oikeutta yksityisyyteen monin eri tavoin. Henkilötietolaki on myös otettava huomioon valokuvien julkaisussa. Valokuvassa ei saa olla sellaista aineistoa, jonka perusteella henkilöön liittyviä tietoja voidaan yhdistää tiettyyn henkilöön. Tämä on otettava varsinkin rikoksista ja onnettomuuksista kertovissa kuvissa huomioon. Toisaalta Suomessa on varsin kattava sananvapaus, johon liittyy mm. oikeus julkaista sekä sanaa että kuvaa ilman ennakkosensuuria. Sananvapauslaki yleensäkin on monessa suhteessa tavoitteiltaan vastakkainen yksityisyyden suojaan nähden. Siksi kuvia julkaistaessa kannattaakin aika usein turvautua ihan rehelliseen maalaisjärkeen tai kaupunkilaistolkkuun. Lain tarkoitus on ottaa kohtuudella huomioon tekijänoikeudet ja ihmisen yksityisyys, mutta ei toisaalta rajoittaa sananvapautta kohtuuttomilla kuvien julkaisemisen rajoituksilla. Sananvapaus on vähän kuin murrosikäinen lapsi. Se hakee koko ajan rajojaan. Ne on löydytävä, mutta ne eivät saa muodostua mielipiteen kahleiksi. Kultaisen keskitien löytäminen ei aina ole ihan helppoa ja yksiselitteistä. 181