Syntymäpäivä-, Isäinpäivä- tai Joululahjaksi

Transkriptio

1 Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero Syyskuun 12. päivänä, vuonna 2011 Nro 2 Sisältö Suistamon Perinneseura ry 60 v u o t t a Tulevia tapahtumia Suistamo kahden puolen rajaa... 3 Kulttuurimies Seppo Shemeikka... 4 Suistamon Perinneseura ry:n juhlavuoden alun tapahtuimia... 6 Lipitsän sukutapaaminen kesälahdella... 8 Roikonkoskelaisten matka kotikylään Kotiseutumatka Suistamolle Myynnissä olevia tuotteita Suistamon Perinneseura ry:n hallitus v Liity jäseneksi Ensi vuoden matkat Syntymäpäivä-, Isäinpäivä- tai Joululahjaksi OSTA OMAKSESI tai LAHJAKSI LÄHEISELLESI perinneseuran 60- juhlavuoden kunniaksi tehty arvokas historiallinen kuvateos, ennen kuin painos loppuu! Perinneseura käynnisti 2000-luvun alussa vanhojen valokuvien keräys- ja digitaalisen arkistointityön. Kuvia on arkistossa jo noin 1300 kpl, joista kirjaan on poimittu noin 170 kappaletta. Kirja on suurikokoinen, joten se helpottaa suuresti kuvien katselua ja lukemista. Tee löytöjä sukusi jäsenistä. Kirjan ovat koonneet Aulis Blinnikka ja Asko Simanainen. Mielenkiintoinen kirja kertoo 1900-luvun suistamolaisesta kulttuurista, joka sopii kaikenikäisille! KIRJAN HINTA ON 50,- EUROA Tilaukset: Johannes Sidoroff, Tarhamäenkuja 7, Jokela, puh. (09) , johannes.sidoroff@pp1.inet.fi Toimituskunta Suistamon Perinneseuran hallitus ja Asko Simanainen

2 2 Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero klo 18 Raja-karjalainen yhteislauluilta Karjalatalon juhlasalissa järjestetään yhdessä Karjalan Liiton kanssa laulunjohtajina Maria ja Juha Lampinen klo 18 Karjalan kielen keskustelupiiri, Karjalatalon pitäjähuone tule tarinoimaan äidinkielellä Arvi Salon mukana ensimmäinen kokoontuminen, iltoja on tarkoitus jatkaa sovittavalla tavalla KUTSU! klo 13 Perinneseuran syyskokous ja pokrova sunnuntaina Karjalatalon yläsalissa kokouksessa seuran uuden hallituksen valinta sekä toimintasuunnitelman ja talousarvion hyväksyminen kyläesittelyssä Sarat (Ari Misukka, Arvi Salo) yhdessäoloa, lauluja, kahvia klo 18 Ortodoksinen te ta Karjalatalolla yhdessä Karjalan Liiton kanssa ortodoksinen usko ja elämäntapa pastori Teo Merras puhuu ortodoksisesta uskosta ja tavoista kirkon pyhien toimitusten näkökulmasta fil.tri Heikki A Kovalainen käsittelee ortodoksista elämänasennetta filosofin näkökulmasta ja karjalaisesta sukutaustastaan ponnistaen sekä Johannes Sidoroff opastaa ortodoksiseen sukututkimukseen klo 13 Perinteinen joulujuhla puuroineen ja kahveineen Karjalatalon juhlasalissa. TULEVIA TAPAHTUMIA 2011 ja 2012 Vuoden 2012 tapahtumaohjelma klo 13 Kevätkokous ja pruasniekka, Karjalatalon yläsali kyläesittelyssä Alattu Karjalaiset kesäjuhlat Lahdessa suistamolaisten ilta lauantaina klo Kotiseutumatka Suistamolle yhteyshenkilö Kirsti Riikonen (kts. ilmoitus s.16) Evakon pruasniekka Iisalmessa Suistamolainen kirkkopyhä, Tikkurilan ortodoksikirkko Syyskokous ja pokrova, Karjalatalon yläsali kyläesittelyssä Uuksujärvi Itsenäisyyspäivän vartioon osallistuminen klo Joulujuhla, Karjalatalon juhlasali Tervetuloa! Suursaran ja Piensaran kyläesittelyyn sunnuntaina klo alkaen Karjalatalon yläsalissa. Ari Misukka ja Arvi Salo kertovat kylästä ja kyläläisistä. Kuva: Elonkorjuuta Suursaran pelloilla.

3 Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero 3 Suistamo kahden puolen rajaa Suistamon Perinneseuran toiminta toteutuu monipuolisesti kahden puolen rajaa. Kotiseudun menettämisen jälkeen suomalaiset suistamolaiset ja heidän jälkeläisensä ovat 60-vuoden ajan tehneet Suomessa arvokasta perinne-ja kulttuurityötä esivanhempien arvojen ja elämäntapojen siirtämiseksi tuleville polville. Liikkuvuuden helpottuessa rajan yli myös Venäjällä tehtävä perinnetyö on tullut yhä enemmän mahdolliseksi. Esivanhempien hautausmaiden tunnistaminen ja hoito sekä entisten asuinpaikkojen näkeminen ovat olleet kotiseutumatkailun ensisijaisia syitä. Sukumatkojen ja juhlien järjestäminen Suistamolla on tullut mahdollisiksi ja luonto-ja kulttuurimatkailu yleistyy uusien sukupolvien keskuudessa. Talkooleirit Suistamolla ovat varsinaista hyväntekeväisyystyötä entisen kotiseudun kunniaksi. Perinneseuralla on paljon tekemistä myös Suomen puolella. Keskeisintä on ylläpitää kanssakäymistä suistamolaistaustaisten ihmisten ja sukujen kesken. Tällä tavoin syntyy myös voimavaroja ja ideoita suku-ja kotiseutudokumenttien tekoon ja esilletuontiin. Valokuvanäyttely Karjalatalolla toukokuussa 2011 on hyvä esimerkki uusista tuloksellisista toimintatavoista. Tänä Perinneseuran 60-juhlavuotena on julkaistu ennätysmäärä laadukkaita kotiseutukirjoja, jotka käsittelevät elämää pitäjä-,kylä-ja sukutasoilla. Seura tuottaa jatkossa enenevässä määrin kotiseutu-ja sukutietoa kaikkien ulottuville avoimeen verkkoon. Suomessa on hyvät edellytykset tehdä rajakarjalaista kotiseututyötä. Kansalaisten asenne on myönteinen ja avoimien julkisten laitosten palvelukykyky perinne-ja kulttuurityön tekemiselle ovat olemassa. Karjalaisten oma organisoituminen Karjala-liiton ja sen rajakarjalaisten yhteisöjen kesken tukee ja antaa mahdollisuuksia kehittää toimintaamme. Rajan toisella puolella Venäjällä asennemaailma ja edellytykset ovat luonnollisesti erilaiset. Näkyvissä on kuitenkin merkkejä, että esivanhempien elämän kunnioitukseen ja ihmisläheiseen kanssakäymiseen perustuvaan kotiseututyöhön kahden puolen rajaa syntyy uusia mahdollisuuksia. Lämpimästi tervetuloa Perinneseuran 60-juhlavuoden tilaisuuksiin. Tapio Maljonen Suistamon Perinneseuran puheenjohtaja Juttelua karjalaksi Tutustu myös uuteen karjalankieliseen lehteen KARJAL ZURNUALU osoitteessa Kaksi numeroa on jo ilmestynyt. Tule mukaan muistelemaan ja juttelemaan karjalaksi. Ei haittaa, vaikka kieli olisikin unohduksissa tai et osaisikaan. Kieli tarttuu ja muistuu iloisten seuralaisten juttuja kuunnellessa. Juttupiiri kokoontuu ensimmäisen kerran klo 18 Karjalatalon Pitäjähuoneessa Arvi Salon kanssa. Seuraavat tarinaillat sovitaan myöhemmin yhdessä. Arvin puhelin on SUISTAMON PERINNESEURA NETISSÄ Perinneseuran kotisivut on avattu Karjalan Liiton sivustojen yhteyteen osoitteessa Käypä katsomassa. Tarkoitus on pitää siellä ajankohtaiset tapahtumat ja asiat. Suistamon Perinneseura ry:n pankkitilinumero muuttuu! Uusi tilinumeromme on: FI

4 4 Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero Haastattelu: Tapio Maljonen Kulttuurimies Seppo Shemeikka Suistamon Perinneseura ry 60 vuotta Suistamolaisen Shemeikan suvun Seppo on ollut keskeinen Perinneseuran toimija ja rajakarjalaisen kulttuurin tekijä ja esiintyjä. Mistä suku Suistamolle? Sukutarinan mukaan esi-isät ovat tulleet Suistamolle Repolan puolelta 1700-luvulla, jolloin syntyi Shemeikan kylä Ruodavusjärven rannalle. Kylä mainitaan 1859 verokirjassa niiden 23 kylän joukossa, jotka silloin kuuluivat Suistamoon. Suku oli joutunut muuttamaan 1600-luvun Ruotsin ja Venäjän sotien johdosta Repolaan ja olivat itse asiassa paluumuuttajia 1700-luvulla monien suistamolaisten ortodoksisten sukujen tapaan. Suvun alkukotina voidaan pitää siten Suistamon Ruodusjärveä. Mistä minä Suistamolle? Äitini Klaudia Shemeikka os. Rinne on syntynyt Suursaran kylässä ja isäni Pekka Shemeikka Muuannon Riikolanrannassa. Tänne hänen ukkinsa oli siirtynyt sukumme alkukodista Shemeikan kylästä. Samaan Muuannon kylään muutti kuuluisa runonlaulaja Jehkin Iivana eli Iivana Jehkinpoika Shemeikka. Syntymäni aikana asuimme Petäjäselässä seurakunnan virkatalossa, jolloin isäni toimi metsänhoitajana. Isäni hakiessa Suistamon kirkolta kätilöä ovessa oli lappu Olen Shemeikassa. Pekka isäni nuoremman veljen perheessä oli samaan aikaan kätilön tarvetta. Lopulta olinkin serkkuani vuorokautta nopeampi. Syntymäpäivänäni aina liehuu Suomen lippu, onhan se Snellmannin eli suomalaisuuden päivä. Suistamolta Savoon Pieni oli Petäjäselkään jäänyt jalanjälkeni. Syntymävuoden lopulla talvisodan liekit riehuivat jo taivaalla. Karjala vaihtui Savoksi. Jo ennen vuoden vaihdetta olin jo Rautalammin Pakarilassa Mustanniemen Alma ja Vihtori Vepsäläisen suuressa tuvassa ja turvassa. Rautalammilla alkanut koulutieni kulki Iisalmen kautta Kuopion kaupallisten alojen oppilaitokseen. Pitkän ja antoisan työelämäni päätin eläkkeelle Espoon Maxi Leppävaaran tavaratalojohtajana. Mistä voimat uusiin oloihin? Ennen kaikkea halusin kuulla vanhempia ihmisiä, miten he jaksoivat uskoa tulevaisuuteen ja mistä he saivat voimansa kotiseudun menetyksestä huolimatta. Kysyin ja kuuntelin. Vähitellen on selvinnyt millaisia arjen sankareita he olivat ja millaisia uhrauksia he osoittivat tukeakseen jälkikasvuaan. Suurimmaksi sankariksi nousi minulle äitini, jota seurasin läheisimmin. Miten hän nuoreksi leskeksi jääneenä ja lapsiperheen äitinä oli asettanut tavoitteekseen taistella lapsilleen hyvän tulevaisuuden.. Ei ollut yhteiskunnan eikä muutakaan tukiverkkoja. Muistan1950 luvun vaihteessa kuinka hän vei minut sunnuntaisin Iisalmen vesitorninmäellä olevan koulun voimistelusaliin ortodoksiseen jumalanpalvelukseen. Omaa kirkkoa ei vielä silloin ollut. Siellä katselin ja ihmettelin, mikä sai nämä ihmiset tulemaan niin sankoin joukoin jumalanpalvelukseen. Siellä minulle selvisi mistä ihmiset saivat voimansa; he uskoivat Jumalaan. Siellä tuli hyvä mieli minullekin. Suvun merkitys kasvaa Koulujen loma-aikoja vietin paljon setäni Aleksanteri Shemeikan luona. Hän oli tarinan kertoja,juttuja Muuannosta ja isästäni, joka poistui elämästäni liian varhain. Eräs isäni sanonta on jäänyt minulle ohjeeksi myös työelämään Kuule muita, päätä itse. Benjam Rinne enoni luona olin monesti talvilomalla. Hän oli äitini veli ja näytti minusta mieheltä, joka oli pelkkää luuta ja nahkaa. Mutta voi kun hän ryhtyi työhön, oli miehessä voimaa, tahtoa ja taitoa. Muistan poikana Benjamin kanssa hevosella tehdyn metsätyömatkan Lapinlahden Nerkoolta tuntien päähän Väisälänmäelle Onkiveden yli. Matka alkoi aamuyöstä. Hevonen veti parirekeä, Benjam edessä minä takaosassa vällyihin käärittynä. Se oli suurenmoista. Aisakello soi, lumi narskuin reen jalasten alla minä katselin tähtikirkasta taivasta. Kun päi-

5 vällä katsoin miehen ja hevosen työskentelyä umpihangessa Väisälänmäen rinteessä avautui mieleen Karjalan kansan kovaa työtä vaativasta elämästä. Kyse oli selviytyjistä. Kovilla oli ihminen mutta myös Suomen hevonen- jaloin eläin, jonka olen koskaan nähnyt. Kun ajattelen äitiäni, isääni, setääni ja enoani minulle ei tarvitse selittää mitä on toisesta ihmisestä välittäminen. Miten mukaan karjalaiseen toimintaan? Sodan jälkeen perustettiin Ortodoksinen nuorisoliitto-onl. Menin mukaan sen yhteyteen perustettuun Iisalmen Eräpojat-partion lippukuntaan. Liittoa johti Suistamon Hutjakan kylässä syntynyt Alvi-Aki Houtsonen. Itse kokosin yhden vartion, joka sai nimekseen Ilves-vartio. Teimme sille itse oman pöytälipunkin. Kokoonnuimme säännöllisestilippukunnan johtaja Mauno Röppäsen vintillä Ilvolankadulla. Talvileirit ja yöpymiset metsässä olivat mieluisia mm Iisalmessa, Suonenjoella, Lieksassa ja Raatteen rajavartiostossa. Partiossa sain kulkea nuoruusvuodet henkisesti rikkaiden ihmisten joukossa. Minulle oli tullut selväksi; Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero olen suomalainen, olen karjalainen, olen suistamolainen, olen ortodoksi, olin valmis työelämän palvelukseen. Shemeikan sukuseura Shemeikan sukuseura perustettiin isäni veljen Aleksanteri Shemeikan aloitteesta Keiteleellä. Tunsin oman sukuni tarinat ja menin mieluusti sukuseuran toimintaan mukaan. Seuran puheenjohtajan olin kuusi vuotta. Tuona aikana tulin tutuksi sukuni kunniakkaasta perinteestä. Seura toimii ripeästi uuden polven johdolla. Suistamon Perinneseura ja Karjalan liitto Suistamon Perinneseuran toimintaan tulin mukaan 1980-luvun alussa. Toimin sen hallituksessa ja liityin sitä kautta myös Karjalan liiton toimintaan. Talkooporukoihin tulen mielelläni mukaan. Perinneseuran tilaisuuksissa olen myös lasketellut joitakin tarinoita vuosien varrella. Liittyessäni Perinneseuraan tunsin, että pitkän matkan kuljettuani olen tullut kotiin. Tämän tunteen aiheuttavat ne ihmiset, jotka olen tavannut seuran piirissä. 5 Antaessani omille pojilleni erään kirjasen, joka käsitteli sukumme perinteitä, kirjoitin siihen saatteeksi sanat: Ei pidä vain elämöidä esivanhempien perinteellä ja työllä vaan on itse omalla elämällään luotava uutta perinnettä. Kun ajattelen oman seuramme niitä vuosia, jolloin seuran jäsenmäärä on merkittävästi kasvanut on siihen liittynyt luovia tekoja. On ollut salit täynnä osallistujia, kirjallisuutta myyntipöydällä, kotiseutumatkoja ja työtä sukututkimuksen edistämiseksi. Ja monia muita. Karjalan kieli on ollut tällä hetkellä voimakkaasti esillä. Suistamon murre on keskustelluttanut myös seuramme jäseniä. Se on hyvä asia. Perinneseuran arkistossa on paljon Suistamon murteella kirjoitettuja pakinoina ja tarinoita. Niitä ovat kirjoittaneet ihmiset, joista useimmat ovat jo poistuneet joukostamme. He ovat niitä, jotka käyttivät tuota kieltä ja jättäneet jälkipolville sen aktiivisella kirjoittamisella. Niissä kirjoituksissa on tallentunut tuo kaunis Suistamon murre. Sen sanat soljuvat. Se on kaunista. Voisimmeko löytää tavan sen elvyttämiseksi. Kyllä karjalainen kulttuuri säilyy kun vain jaksamme olla karjalaisia. IISALMEN ERÄPOJAT / ILVES VARTIO Henkilöt vasemmalta: Mauno Röppänen lippukunnan johtaja, Leo Haimakainen, Markus Petsalo, Sauli Primetta, Olavi Petsalo nuorempi, ja Seppo Shemeikka. Kokous aloitetaan laululla: Nouse nuori ortodoksi...

6 6 Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero Suistamon Perinneseura ry 60 v u o t t a Juhlavuoden alun tapahtumia Perinneseuran 60-juhliin osallituivat myös vas. Manun sukuseuran pj. Hannu Peltola, Karjalan liiton toiminnanj. Satu Hallenberg, juhlaesitelmän pitäjä arkkipiispa Leo ja pitkäaikainen jäsen Kaija Moliansky. Etualalla kunniapuheenjohtaja Sulo Maanonen. Muuannon kylän esittelyn syyspruasniekassa teki vas. Seppo Shemeikka, kuvassa myös Julia Issakainen, Kirsti Niininen ja Sulo Maanonen. Suistamon Perinneseuran 60-juhlavuosi alkoi kukkatervehdyksellä Karjalaan jääneiden muistomerkillä Helsingin Hietaniemessä.

7 Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero 7 Vanhojen valokuvien ja muistoesineiden näyttelyssä kävi yli 200 katsojaa. Kuvassa näyttelyn kokoamiseen osallistuneet vas. Asko Simanainen ja Olli Saatsi. Perinneseuran tuotteita myydään kaikissa tilaisuuksissa ja internetissä seuran kotisivuilla. Kuvassa vas. Juulia Issakainen ja Aapo Paananen, myyjänä Saul Maanonen. Suistamolaisen kirkkopyhän kirkkojuhlassa piti Vantaan toimintakeskuksen uusi pappi isä Mikael Sundqvist esitelmän perheen ortodoksisista palveluksista ja rukouksista. Tapio Maljonen esitteli suistamolaisia hengellisiä lauluja, joita laulettiin yhteisesti Martti Korpelan pianosäestyksellä. Perinneseuran ja Suistamoseuran liput liehuivat Turun karjalaisissa kesäjuhlissa kesäkuussa. Turun torilla olivat lähtövalmiina vas. Sanni Lehtovaara, Tapio Maljonen, Riikka Ahtiainen, Jorma Ukkonen, Tellervo Suhonen ja Pirkko Kellberg.

8 8 Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero Leena Hotari Lipitsän sukutapaaminen Kesälahdella Vaikka vanha yhteinen sukunimemme LIPITSIN vaihtui 1900-luvun alkupuolella sukunimiksi Lipitsä, Vähäniitty, Hotari ja Pehkoranta, ei nimenmuutos vähentänyt yhteenkuuluvuuden tunnetta kokoontuessamme Kesälahden Hummovaaran Juhanantuvalle. Tiesimme olevamme ensimmäisen kirjojen ja kansien väliin luvun alkupuolella merkityn ja Suistamon Koitonselässä eläneen Vasili Ivaninpoika Lipitsinin jälkipolvea. Isä Mikko Sidoroffin toimittaman panihidan aikana ajatuksemme ja rukouksemme siirtyivät Koiton Kokkomäen kalmiston kuusien alla nukkuvien esivanhempiemme sekä muualta leposijansa saaneiden luokse. Suuren järjestelytyön miehensä kanssa tehnyt Vuokko Luukkainen (Vähäniitty) toivotti tervetulleeksi sekä esitteli noin 40 sukutapaamiseemme osallistujan ja samalla johdatteli keskusteluun kuinka voisimme jatkossa ylläpitää kiinnostuksen sukujuuriimme ja sen myötä rajakarjalaiseen perinteesen. Koiton Lipitsöistä sukututkimuksen tehnyt Ari Misukka kertoili tutkimuksistaan ja kannusti eteenpäin, jos mielenkiintoa suvussamme ilmenee. Hän totesi myös, että niin Koiton kuin myös muidenkin Suistamon etelä- ja kaakkoisosien n.s. runokylissä eläneiden sukujen olevan ristiin rastiin sukua keskenään. Jyhkeähirsistä Juhanantupaa isännöi Luukkaisen perheen vävypoika Timo, joka taitavana kokkina oli apujoukkoineen valmistanut perinneruokaherkkuja - tottakai keitinpiiraiden kera. Illatsujen alettua Seija Raitanen (Hotari) esitteli suunnittelemansa Suistamon perinnepuvun ja kertoili sukumme naisten käsityötaidosta. Juhanantuvan pihassa suuren männyn alla oli itse Lönnrot aikoinaan Suistamon Perinneseura ry 60 v u o t t a Jyhkeä hirsipirtti toivottaa Lipitsät tervetulleiksi.

9 laulattanut Juhana Kainulaista Kalevalaa kootessaan. Tuon saman männyn suojassa saimme myös me Lipitsän suvun jälkeläiset viettää muistorikkaita hetkiä - niin laulaen kuin myös nauraen, iloa sekä ikävää itkien ja suakkunoita sepitellen. Tarkkaan kuullostellen tunsimme ja kuulimme ikäänkuin käki olisi kukkunut elokuun illassa tuoden tuulahduksen alkukodistamme Koitosta. Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero 9 j.k. Pari itäsuomalaista maakuntalehteä oli näyttävästi huomioinut sukutapaamisemme. Suunnitelmissa on kokoontua kesällä 2012 Lahdessa ja 2013 Jyväskylässä. Panihida alkamassa. Neiti kesäheinä Vasili Ivaninpoika Lipitsinin jälkipolvea. Toimittaja/tiedottaja Liekö kaikki ehtineet ryhmäkuvaan? Löytyisikö jäsenistömme keskuudesta kokenutta tekstintekijää graafikon työpariksi. Tehtävänä olisi: kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän jäsentiedoteaineiston kokoaminen, toimittaminen sekä juttuarkiston hoitaminen olet valmis osallistumaan eri puolilla Suomea seuran ja muiden karjalaisten yhteisöjen tilaisuuksien dokumentointiin, haastattelujen tekoon ja journalistiseen valokuvaukseen. Jos olet kiinostunut, ota yhteys: Asko Simanainen asko.simanainen@ciminfo.fi puh

10 10 Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero Terttu Hoviniemi, retken matkanjohtaja Roikonkoskelaisten matka 6 8. kesäkuuta 2011 kotikylään Lapualaisen kahdeksan matkalaisen seurueena, Olavi Kyyrösen ja kuljettajan lisäksi, teimme unohtumattoman matkan kotikonnuillemme Suistamolle ja Roikonkoskelle. Ryhmän pienuudesta johtuen saimme poiketa oman aikataulumme mukaisesti melkein mielitekojemme mukaan ja ihmetellä Karjalan kunnaita kaikessa kauneudessaan. Ennen rajaa luimme vuorotellen pikkubussissamme Suistamon kunnan historiaa ja saattelimme tunnemaailmaamme sota-aikaan lukemalla Nimismiehen sotamuisteloista nimismies Härkösen Roikonkosken evakuointia talvisodan edessä ja lopuksi vielä hänen oman kotinsa evakuoinnista Suistamo-järven rannalta, sillä sinnehän olimme matkalla ja nyt menneisyyden muistot mielissämme. Rajalta astui Olavi Kyyrönen bussiimme ja häneltä saimme kelpo annoksen perusteellista tietoa vanhan rajamme alueella olleista taisteluista, taloista ja tapahtumista. Ne elävöittivät matkaamme. Poikkesimme mm. Herran Kukkaron pihalla, Ruskealan marmorilouhoksella ja piknik-pysähdyksen teimme Ahinkosken kauniissa maisemissa kopsauttamalla samalla tullin ahistukset paikallisella kuohuviinillä tervemenneiksi. Sieltä jatkoimme matkaamme Kirjavalalahden kauniiden maisemien kautta Suistamolle. Ilta-aurinko paistoi helakasti, kun laskeuduimme Sergein datsan rantaan. Näky oli mahtava: sininen ulappa, edessä lippurivi: Suomi Venäjä Karjalan tasavalta ja ajettu nurmikko. Mikä ihaninta ja koskettavinta, että kaipaamani nimismies Härkösen koti seisoi edessämme lahden vastarannan korkealla törmällä ilta-auringon kilossa. Auringon säteet kimmelsivät talon ikkunoista. Muistot valaistuivat todellisuuden näkemisessä. Luonto kukoisti: satakielet lirkuttelivat, Karjalan käki kukkui elämän iloaan ja kullerot loistivat keltaisina pientareella. Matkalaisella oli kaihoisa olo. Seuraavan päivän pyhitimme Roikonkosken kauneudelle ja tavoitteemme mukaisesti kylän tutkimiseen menneen elämän näkökulmasta kyläkarttaprojektimme kautta. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Kuljimme helteisen kylänraitin asemalta Mustallelammelle puoleenpäivään mennessä, jossa nautimme leppeän veden ääressä virvokkeita. Roikonkosken kylä on muodostunut kumpuilevalle rinteelle kosken ja Mustanlammen väliselle alueelle. Kylän asemakaava on selkeä, suorastaan kaunis, sillä kaksi pituussuuntaista kylän halkovaa tietä muodostavat väliinsä asutuskeskuksen. Päätie alkaa kylään johtavalta tieltä, jonka vasemmalle puolelle jää asema seutuineen, Asemanseutu ja kylän väen työllistäjä saha alueineen. Tien oikealla puolella on aikaisemmin ollut nuorisoseuran talo, osuusliikkeet ja urheilukenttä. Nykyään Retkeläiset kotiutuneina Sergein majalle Suistamojärven rannalla. Taustalla ent.nimismies Härkösen talo lahden takana. Retkeläiset aamupäivän virvoketauolla Mustalammen laiturilla.

11 alueella on vain asutusta. Aseman ohitettuaan kumpuileva tie jättää metsän kätköihin oikealle soistuneen Autiolammen ja vasemmalle kolme vielä hyvässä kunnossa olevaa suomalaisten rakentamaa ns. parakkitaloa. Korkean mäen päältä haarautuu oikealta tie Kokkomäelle ja vasemmalle jää rautatie siltoineen, päätien laskeutuessa notkelmaan ja Uuksujokeen kuuluvan Roikonkosken ylittävälle sillalle, ns. hevossillalle. Noustaan Välikylän alueelle, jossa vasemmalla rinteessä on ollut yksityinen kauppa ja oikealla kylän kohtaamispaikka Murju kosken korkeimmalla törmällä. Nyt siinä paikalla toimii yksi kylän kolmesta ruokakaupasta. Sen vieressä on kylän monitoimitalo kirjastoineen. Entinen synkkä metsä on nyt asutuksen alaisena. Leveä hiekkatie johtaa tiheästi asutetun kylän läpi kohti vasemmalle kääntyvää risteystä, ylittäen sitä ennen rinteestä laskeutuvan puron. Päätie haarautuu kylän keskeltä Mustallelammelle vievälle tielle, itse päätien jatkaessa kylän reunaa asutuksen keskeltä kohti Sirkoita ja Salmensiltaa. Koko Välikylä on tiheästi asuttua ja tiestöistä nykyään. Suomalaisten aikoina keskikylässä oli maanviljelijä Sepän peltoja ja muilla oli pihoissaan isoja puutarhoja omavaraistaloutta varten. Vielä on tallella kumpuilevilla rinteillä suomalaisten entisiä taloja, joiden pihapiirissä viivähdimme muistelemassa. Kylän läpi laskeutuvan puron alkupääkin löytyi. Sen vesi ei riittäisi enää uimakylpyihin, mutta lorisee kuitenkin soljuvasti kohti koskea. Edetessä Roikonkosken asemakaava senkun kaunistuu, kun kahden tiestön väliin jää 3 km pitkä Mustalampi. Mustanlammentien rinteet ovat antaneet aikoinaan suomalaisille kauniit kodinpaikat ja viljelypalstat. Siellä on rauhoituttu päivän työn raskaudesta lammen äärellä, kulleroiden ja metsän antimien keskellä. Nyt 67 vuoden jälkeen alkavat entisten asutusten paikat jo hävitä maisemasta, sillä Venäjän talouskasvu on vaurastuttanut myös Mustanlammen seutua uusine taloineen ja korkeine peltiaitoineen. Entinen, yhteinen Mustalampi jää pian vauraiden yksinoikeudeksi peltiaitojen suojiin. Vielä on kuitenkin tilaa ja kauneutta Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero Roikonkosken nuorisoa tuulettamassa Kokkomäen harjanteella. muistella mennyttä ja katsella mehiläisen silmin, kuten Olavi Kyyrönen sanoi tekevänsä, entisiä asuinsijoja korkeiden kuusten ja pihapuitten lähettyviltä. Kuuman päivän rauhaa rikkoivat vain koirien haukunta pihapiireistä ja meidän matkailijoiden äänekkäät ilonhuudot, kun tuttua löytyi. Varsinainen konsensus tapahtui, kun Anneli Nissinen perheineen tapasi entisellä kotipihallaan venäläisen uudisrakentajan, jonka perheen kanssa he juhlistivat mennyttä ja tulevaa. Paikalle nousee uusi ekologinen venäläinen talo korkeine aitoineen. Lopuksi kiersimme pikkubussillamme Mustanlammen ja sieltä synkän metsän uumenista takaisin kylän raitille ja vasemmalta ohitimme kauniin valkoisen koulurakennuksen, jonka ikkunat ja ovet olivat rempallaan tuholaisen käydä. Rakennus oli suomalaisten ylpeys, v.1938 rakennettu Välikylän koulu, joka palveli talvisodan aikana sotasairaalana. Koulu, jota niin kauan aikanaan odotettiin ja otettiin kiitollisena vastaan, oli nyt alennustilassa. Iltapäivä oli kiirinyt jo pitkälle, kun asetuimme kylän yhdelle kauneimmista paikoista, Kokkomäen juurelle piknikille. Olimmehan viettäneet kahvihetken puolenpäivän maissa Mustanlammen varjoisuudessa, mutta nyt oli kuuma rinne 11 vastassa. Kiipesimme vuoroin mäelle ihastelemaan Uuksujoen suvantoa ja kiemurtelevaa uomaa. Rinteen ohut hietakerros on hiljakseen madaltunut kuopalle ja mäen harjalla olevien komeiden mäntyjen juurakko on pettämäisillään, mutta joki jatkaa menoaan. Kohokohtia olivat päivässämme entisten asuinsijojen löytyminen, Autiolammen, Murjun, puron ja kyläkuvan tarkentuminen. Voikin todeta, että uuteen kyläkarttaan merkittyjen talojen sijainnit ovat melko hyvin paikallaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tällä karttapohjalla matkalainen kyllä löytää etsimänsä. Roikonkoski on ennen ollut eloisa ja kulttuuriltaan antelias kyläyhteisö. Raskaan työpäivän jälkeiset kulttuuririennot antoivat voimaa uuvuttavaan työhön silloin ja myös tänä päivänä. Kylässähän asui aikoinaan peräti kolmen runonlaulajan jälkeläisiä: Onoilan, Lipitsän ja Härkösen, joten heidänkin jälkeläisiltään kylä sai kulttuurin kaikuja. Roikonkosken sijainti kaukana kirkonkylästä kehitti omavaraiskulttuurin kylään ja niin on varmasti myös tänä päivänä. Kylä on nyt ehkä Suistamon kylistä asutuin ja toimeentulevin kylä. Kauppojen tarjonta ylitti odotuksemme. Kartutimmekin kauppojen kassoja myyjien ilmeistä päätellen runsaasti. Voi todeta, että Roikonkoski voi hyvin. Matkamme viimeisenä päivänä liityimme Suistamolle tulleiden muiden matkalaisten joukkoon ja osallistuimme Bukulein hautausmaan panihidaan ja jota ennen matkaseurueemme Härköset löysivät esi-isänsä Iivo Härkösen hautapaaden kalmiston kätköistä. Tapahtuma oli heille muistorikas. Kun Suistamon kirkossa pidetyn hetkipalveluksen kaunis laulu kiiri kirkon kupolin avatun ikkunan kautta avaralle taivaalle, jäi se kuin viestinä Pyhän kosketuksesta ja kirkollisen toiminnan elpymisestä Suistamon kirkon mäellä. Lopussa laulettu Karjalaisten laulu kaikui riemullisesti kirkkosalissa ja loi kiitollisen mielen matkaajalle. Matkamme oli kokemuksiltaan ainutlaatuinen. Elämä jatkuu Karjalassa.

12 12 Yövyimme kaikki ensimmäisen yön ns. Winterin huvilalla. Se sijaitsee Laatokan rannalla noin 6 km Sortavalasta Lahdenpohjaan päin. Majoitus oli saunalla, keittiöllä ym. mukavuuksilla varusteluissa mökeissä kahden hengen huoneissa. Huvilan päärakennuksen on suunnitellut Eliel Saarinen. Sen omisti aikanaan tohtori G.J. Winter. Majoituspaikkamme osoittautui joka suhteessa aivan erinomaiseksi valinnaksi. Osa ryhmästä yöpyi loput yöt Kaunis-nimisessä hotellissa. Se sijaitsee aivan hotelli Seurahuoneen vieressä Sortavalassa. Matkan kokemuksista Veijo Pakkanen kertoi seuraavaa: Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero Martti Manu, Veijo Pakkanen Kotiseutumatka Suistamolle 2011 Jo perinteinen Suistamon Perinneseuran järjestämä kotiseutumatka Suistamolle tehtiin Topakkana matkan johtajana oli tälläkin kerralla Kirsti Riikonen Suistamon Perinneseurasta. Matkaan osallistui 44 henkilöä. Winterin huvila Päivä Hovinahossa ja Koitossa Tiistaiaamuna aamiaisen jälkeen lähdimme bussilla Suistamolle, jonne oli tilattu etukäteen takseja kyyditsijöiksi lähdettäessä kylille. Hovinahon kylään meitä lähti yhdeksän henkilöä kahdella maasturilla. Ajoimme Laitioisen kautta, Kontuvaaran ja Lohjanselän metsäautoteitä. Ylitimme pari tulvinutta puroa. Niissä kohdin tie oli rikkoutunut, mutta maastureilla ylitys onnistui hyvin. Ylitimme Veljakkapuron ja Rautapuron. Pian havaitsimme aivan yllättäen oikealle johtavan kapean tien. Päätimme mennä katsomaan mihin tie vie. Yllätyksemme oli suuri kun eteemme aukesi peltoaukio ja sen länsireunalla näkyivät Hovinahon koulun perustukset sekä sisäänkäynnin portaat. Betoniset portinpielet oli kaadettu maahan. Olimme Hovinahon koululle johtavalla tiellä. Pysähdyimme tutustumaan paikkaan. Tiesin, että vanhempieni Pekka ja Sanni Pakkasen koti on ollut lähellä koulua noin 300 metrin päässä. Siellä olin käynyt vuonna Tuolloin Suistamolle pääsi ensimmäistä kertaa turistina ja Suistamolle kokoonnuttiin pitäjäjuhliin sitten 48 vuotta lähdön jälkeen. Edellisellä kerralla Hannes-setäni oli ollut oppaana. Nyt suunnistin yksin etsimään metsiköstä vanhempieni kotipaikkaa. Löysin tiheässä metsässä navetan kiviseinien jäänteet ja tunnistin ne samoiksi joilla 1992 olimme käyneet. Tie, jota olimme ajaneet kulki aivan lähellä navetan jäänteitä. Tuvan jäänteitä en löytänyt heti siinä kiireessä olinhan yksin etsimässä ja piti palata pian odottavien luo koululle. Palattuani koululle ja autoille hahmottelimme sijaintimme kartalla ja suunnistimme Hovinahon kylään. Jatkoimme autoilla kunnostettua tietä niin pitkälle kunnes se kääntyi etelään päin, Koittoon päin. Siitä mutkasta me käännyimme vanhalle tiepohjalle. Pääsimme aika pitkälle kunnes tuli vastaan umpeenkasvanut vanhan tien osuus, jossa eteneminen autolla oli lähes mahdotonta. Palasimme jonkin matkaa takaisinpäin peltoaukiolle ja ajoimme sitten heinittyneitä peltoja pitkin Riepon talon raunioille. Olimme Hovinahon peltoaukeilla. Tässä kylässä, näillä aukeilla ja reunamilla, asui ennen evakkoon lähtöä noin 20 taloutta. Jalkauduimme katselemaan paikkoja ja maisemia auringon paisteessa sekä paarmojen ahdistellessa. Hannu, Kirsti, Sinikka, Aaro ja minä lähdimme kävelemään ensin Mika Pakkasen talon kivijalalle. Otimme siinä päivitysvalokuvat. Jatkoimme kujan pohjaa pitkin Koitolle päin katsellen hävitettyjen rakennusten kivijalkoja. Ohitimme Hilosten talojen paikat. Jatkoimme pelto-

13 Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero Hovinahon aukeilla. Riepon talon jäänteet koivujen takana. vene- ja onkipaikalla. Vesi oli jonkin verran ruskeaa. Johtunee mutaisesta maaperästä jollaista maa näytti sillä rannalla olevan. Peltoaukealla ollut iso lypsykatos (oli vuonna 1992 pystyssä) oli nyt romahtaneena maahan ja pitkälle lahonnut heinikossa. Jatkoimme matkaa kiirehtien Äimäjärven kautta Suistamolle, jossa bussi odotti meitä klo 17. Päivä Suistamolla 13 aukeiden eteläreunaan M Tanjusen P Manun pelloille, jotka nousivat loivasti mäenharjanteelle. Havaitsimme, että mäenharjanteen alla oli hyväkuntoinen soratie, henkilöautoilla ajokelpoinen. Olimme varmaankin AKalevaisen talon paikkeilla. Tie tuli Koitosta ja suuntautui Hutjakkaan päin. Hannu totesikin, että sitä tietä pääsee Otrakkalaan hänen äitinsä Niina Manun kotipaikalle. Paikansimme vielä itsemme kartalle. Palasimme samaa reittiä autojen luo ja lähdimme etsimään N Manun talon paikkaa. Ajoimme lähellä kulkevalle Roikonkosken metsäautotielle. Hutjakan tien risteys oli helppo löytää. Itse asiassa siitä risteyksestä lähti viisi tietä: tie Roikonkoskelle, jonne tukkirekat veivät puukuormia, tie Jalovaaraan, tie Koittoon, tie Hutjakkaan ja Otrakkalaan heinittynyt tie. Käytyämme ensin jonkin matkaa Hutjakkaan päin palasimme heinittyneelle tielle ja sieltä päin löytyikin N Manun talon pihapiiri. Hannu tunnisti myös riihen jäänteet hiukan sivummalta. Otin talon pihamaalta lapiolla kulleropuskan muovipussiin tuliaisiksi mökille. Saavuimme sitten pienen harhailun jälkeen Stepan ja Jeudokia Manun talon raunioille. Tästä Martti kertoo jäljempänä. Sitten jatkoimme matkaa kohti Koitonselkää. Metsän keskeltä emme tunnistaneet paikkoja vaan tulla tupsahdimme Koiton järven peltoaukeille. Martti otti pysähtymispaikan koordinaatit. Niistä selvisi myöhemmin, että olimme pysähtyneet Kukkilan kantatilan alueelle aivan Sarion ja Laineen talojen kohdalle noin kilometri Manunmäestä länteen. Näillä aukeilla on asunut useita Tanjusten perheitä. Kävin Koiton järven rannassa paikallisten Suistamon pappila nykyasuttuna. Seuraavana päivänä matkalaiset hajautuivat eri suunnille mm iso ryhmä Valamoon sekä myös ryhmä Suistamolle. Minä olin mukana Suistamon ryhmässä. Kävimme Bugulein hautausmaalla, osallistuimme ristisaattoon hautausmaalta kirkolle, osallistuimme kirkossa pidettyyn hartaushetkeen. Kävimme sankarivainajien hautausmaalla muistomerkillä sekä sen jälkeen nautimme kahvitarjoilusta lähellä olevan talon pihalla. Loppupäivän vietimme Suistamon kirkonkylällä katsellen paikkoja. Totesimme, että Suistamon hotelli on autio ja pahasti rappeutunut. Pappilassa asutaan. Ihailimme mahtavia syreenipensaita ja nautimme erittäin hienosta kesäpäivästä kuunnellen Karjalan käen kukuntaa kuinka se soi hienosti maisemissa. Ei turhaan puhuta Karjalan käkösistä!

14 14 Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero Yhteenveto matkasta Tälle matkalle en ollut asettanut erityisiä tavoitteita. Ainoa tavoite oli tutustua muihin matkaseuralaisiin, suistamolaisiin ja mahdollisesti päästä käymään Hovinahossa. Tältä osin matka onnistui erinomaisesti. Sain tutustua Manuihin, Tanjusiin ym ja sain uusia ystäviä. Hovinahon matka toteutui ja mikä yllättävintä ensimmäisenä löytyi Hovinahon koulun aukio ja koulun jäänteet sekä metsästä löysin vanhempieni asuinpaikan, kylläkin vain navetan kiviseinät. Edellisellä kerralla 2008 jouduimme luopumaan paikan etsimisestä paikalla olleiden karhujen vuoksi. Sain nähdä uusia paikkoja; Koitonselkä, Koitto, Koitonjärvi. Uutta oli myös se, että tie, jota ajoimme Hovinahosta Koiton kautta Suistamolle, oli henkilöautolla ajokelpoista muutamaa kosteikkoa lukuun ottamatta. Martti Manu kertoi : Vihdoinkin isoisäni talon raunioilla Minulla oli tavoitteena pistäytyä isoisäni Stepan Manun talon raunioilla. Oli tipalla, että se olisi jäänyt haaveeksi tälläkin kertaa. Olimme ajaneet pitkän matkaa Roikonkoskelle menevää tietä, kunnes tajusin, että nyt mennään väärään suuntaan. Käännyimme ympäri ja palasimme Otrakkavaaran tienristeykseen ja jatkoimme etelään päin noin kilometrin. Sitten näkyi tien vasemmalla puolella aukea, josta tunnistin paikan. Hetki oli minulle sykähdyttävä. Kullerot kukkivat ja yksinäinen raparperi näytti sinnittelevän joukossa. Stepan ja Jeudokia Manun talo sijaitsi aivan Maskosen kantatilan pohjoisosassa vain pari sataa metriä Veljakkarannan kantatilasta. Sen pohjoispuolella oli Otrakkavaaran kantatila. Stepan oli perinyt 46:n ha:n tilan He myivät tilan 1923 ja 1930-luvulla talon sukulaiskaupalla Vasili ja Gavril Jelkäselle. Myös isäni asui nuoruutensa tuossa paikassa. Sekä isoisäni että isäni olivat syntyneet suvun kantapaikassa Maskosen kantatilan eteläosassa, Manunmäellä. Koko perhe muutti 1930-luvulla Kontuvaaran Pihlajaselkään. Timo Lipitsä - historian havinaa paluumatkalla Paluumatkalla Keijo Luukkainen Kesälahdelta kertoi erittäin mielenkiintoisen tositarinan Timo Lipitsästä ( ) ja Heinrich Himmleristä. Timo Lipitsää on sanottu viimeiseksi runonlaulajaksi. Hän asui Koiton kylässä Lepitä-nimisellä kantatilalla Koiton itälaidalla. Vuonna 1935 suomalainen kansatieteen tutkija Yrjö von Grönhagen julkaisi saksalaisessa sanomalehdessä artikkelin Kalevalasta. Tällä kirjoituksella oli odottamattomat seuraukset. Heinrich Himmler luki artikkelin. Hän oli sitä mieltä, että Euroopan vanhat tarinat ja myytit olivat täynnä vihjeitä arjalaisten alkuperäisestä uskonnosta ja työmenetelmistä. Ne oli vain tutkittava ja tulkittava. Voisiko Karjalan vanhoista lauluista löytyä lisää arvokkaita johtolankoja? Seurauksena oli, että kesällä 1936 Karjalaan lähti Yrjö von Grönhagen, saksalainen kansanmusiikin asiantuntija ja piirtäjä. Heillä oli mukanaan äänityslaite, jolla äänitettiin Suistamolla Timo Lipitsän runoja ja loitsuja. Suistamolta kolmikko jatkoi matkaa Tolvajärvelle, jossa he äänittivät Hannes Vornasta. Kaikkiaan ryhmä nauhoitti Karjalassa yli sata laulua, loitsua ja soitinesitystä. Palattuaan Berliiniin Grönhagen lähetti Himmlerille tiedonannon matkasta ja valokuvan Timo Lipitsästä. Valokuva Timo Lipitsästä nähtiin myöhemmin riippuvan Himmlerin työpöydän yläpuolella kuin kallisarvoinen ikoni. Kanadalainen Heather Pringle on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan: Himmlerin suuri unelma - arjalaisen herrakansan etsintä. Siinä yksi luku käsittelee edellä kerrottua. Timo Lipitsän evakkotie johti Laihialle. Siellä kappalainen Frans Kärki (Toivo Kärjen isä) tallensi runsaasti Lipitsän runoja. Martti Manu, taustalla Stepan Manun talon paikka

15 Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero Suistamon Perinneseuran myynnissä olevia JULKAISUJA JA PERINNETUOTTEITA Perinneseuran muita kustanteita ja myyntituotteita: Lauri Leikkonen: Näytelmä Rajalla... Anna-Liisa Tenhunen: Itkuvirren kolme elämää... Unto Martikainen: Vienan ja Aunuksen kohtalontie... Unto Martikainen: Karjalan kujasilla... Unto Martikainen: Kiskot vievät Karjalaan - Karjalan rautateiden historia... Unto Martikainen: Vanhan Karjalan tarinoita... Unto Martikainen: Särkyneiden toiveiden maa... Unto Martikainen: Uskon sankareiden tie... Matkalla - Iisalmen seurakunnan historia... Olavi Kyyrönen: Suistamon kyläkartat, kokoelma... Olavi Kyyrönen: DVD-levyke seuran 60v.-juhlista... Suistamon perinnekartta... Kyläkarttoja Suistamolta... Bukulein hautausmaan kartta hautaluetteloineen... Suistamo-adressi... Pöytästandaari, aihe Suistamon pitäjävaakuna... Suistamon vaakuna, kipsivalu... Suistamolaisia sananparsia... Suistamolaisuus elää Suistamon Perinneseuran historiikki... Karjalaisia kansanlauluja Suistamolta... Suomennos verorevisiokomission luettelosta Suistamolta v.1764 CD-rom.. Suistamon kreikkalaiskatolisen seurakunnan kirkonkirjojen suomennos CD-rom levyke osa I vuodet osa II vuodet osa III vuodet osa IV vuodet Suomennokset sisältävät rippikirjat joka viidenneltä vuodelta, sekä syntyneiden, vihittyjen ja kuolleiden luettelot sekä pääkirjat täydellisinä. CD-äänite: Suistamo-valssi, säv. Kauko Kämäräinen... Kirjallisuutta, oma kustannustoiminta: Aulis Blinnikka: Suistamolaisten joulukuu ,- Simo Härkönen: Suistamon nimismiehen sotamuistelmat... 10,- Aune Kalkkinen: Hyvästi suistamo Muistojen kylistä evakkotielle... 15,- Seija Raitanen: Perintönä kädentaidot... 15,- Mikael Rajamo: Suistamon seurakunnan historia... 15,- Suistamo-kirja, näköispainos... 70,- Aulis Blinnikka ja Asko Simanainen: Muistojen Suistamo kuvina Elämää ennen evakkoaikaa... 50,- Suistamolaisten sukuseurojen sukukirjoja: Jorma Koskelin: Härkösten runolaulajasuvun jälkeläisiä Suistamolta 1700-luvulta vuoteen ,- Kari Selkimo: Suistamon Pyörittäjä (Kirjavaisen suku)... 25,- Lauraliisa Pitkänen: Elämää Suistamolla ,- Karjalasta Kanta-Suomeen I, Blinnikan sukukirja... 30,- Karjalasta Kanta-Suomeen II, Blinnikan sukukirja... 20,- Uskon luotsi, Sergei Okulov Suomen ortodoksien vaiheissa... 30,- 10,- 30,- 30,- 30,- 30,- 30,- 30,- 36,- 25,- 25,- 30,- 10,- 5,- 12,- 5,- 40,- 70,- 5,- 10,- 10,- 20,- 35,- 35,- 35,- 35,- 10,- Tuotteita on myynnissä Suistamon Perinneseuran omissa tilaisuuksissa ja suistamolaisseurojen yhteisissä tapahtumissa. Tuotteita voi myös tilata postitse, jolloin toimituskulut lisätään hintaan. Tilaukset: Johannes Sidoroff, puh. (09) SUISTAMON PERINNESEURA RY:N HALLITUS VUONNA 2011: Puheenjohtaja Tapio Maljonen, Pohjanpolku 4 B 12, Espoo, puh , tapio.maljonen(at)kolumbus.fi Kunniapuheenjohtaja Sulo Maanonen, Sarsalankuja 30, Tuusula, puh. (09) , Varapuheenjohtaja Kirsti Riikonen, Kaviokuja 7 B 55, Vantaa, puh. (09) , Sihteeri Olli Saatsi, Keulakuvantie 1, Helsinki, puh , olli.saatsi(at)kolumbus.fi Rahastonhoitaja Johannes Sidoroff, Tarhamäenkuja 7, Jokela, puh. (09) , johannes.sidoroff(at)pp1.inet.fi Muut jäsenet: Rauha Korpi, Putouskuja 2 C 62, Vantaa, puh Saul Maanonen, Tenavatie 10, Helsinki, puh. (09) , saul.maanonen(at)elisanet.fi Martti Manu, Tinasepäntie 31, Helsinki, puh martti.manu(at)saunalahti.fi Ari Misukka Katajatie 4 as 1, Nastola puh ari.misukka@phnet.fi Tyyne Pirkko Pääkkö Jäkälätie 2 B Helsinki puh tyynepp(at)hotmail.com Vieno-Kyllikki Riuttu, Mikael Lybekinkatu 10 B Helsinki puh vieno2006(at)hotmail.com Varajäsenet: Fanny Missonen, Rajasaarentie 5 A 6, Helsinki, puh , fannymikaela(at)hotmail.com Väinö Nousiainen, Kauriintie 4 Y 184, Helsinki. puh

16 16 Suistamon Perinneseura ry:n perinneviestin 60-vuotisjuhlanumero Suistamon Perinneseura ry 60 v u o t t a Liity seuramme jäseneksi! Vuosijäsenyys vain 15, euroa Täyttämällä ja postittamalla alla olevan lomakkeen liityt nyt yli 500 jäsenisen Suistamon Perinneseura ry:n jäseneksi. Jäsenenä saat kaksi kertaa vuodessa seuran jäsenlehden Perinneviestin ja alennukset Ylläsjärven tunturihotellista. Lisäksi saat kaikki Karjalan Liitto ry:n yhteistyökumppaneiden jäsenetuudet, joita on runsaasti, sekä Karjalan Kunnaat-lehden vuosikerran. Postita tai soita: Johannes Sidoroff, Tarhamäenkuja 7, Jokela, puh. (09) johannes.sidoroff@pp1.inet.fi Kotiseutumatka Suistamolle Majoitumme Sortavalassa Hotelli Kauniiseen, jonne varattu 30 paikkaa. ensimmäinen päivä on matkapäivä, toisena päivänä menemme kotiseudulle, kolmantena päivänä teemme retken Ruskealaan ja käymme marmorilouhoksella. Herran Kukkarossa voimme syödä kevytlounaan. Myös Valamoon on mahdollista mennä päiväretkelle. neljäntenä päivänä lähdemme paluumatkalle. Matkareitti ei ole vielä selvillä, katsomme mistäpäin on tulijoita. Ilmoittautumiset Kirsti Riikoselle: kirsti.riikonen@pp2.inet.fi tai matkatoimistoon FINNSOV TOURS puh / Liisa Panschin Suunnitteilla on myös matka Sortavalan laulujuhlille, mutta hotellimajoituksen suhteen olemme jonossa. Sukunimi Etunimet Aikaisemmat sukunimet Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti Syntymäaika Syntymäpaikka Jos Suistamo, myös kotikylä(t) Rastita jäsenyyteesi vaikuttaneet tekijät Kiinnostus Suistamon pitäjään Kiinnostus karjalaiseen kulttuuriin Oma sukulaisuussuhde Äiti Suistamolta Isä Suistamolta Isoäiti Suistamolta Isoisä Suistamolta Aviopuoliso Suistamolta Aviopuolison äiti Suistamolta Aviopuolison isä Suistamolta Aviopuolison isoäiti Suistamolta Aviopuolison isoisä Suistamolta Tuttava tai hänen sukunsa Suistamolta Tuttava tai hänen sukunsa Karjalasta Liityn jäseneksi Suistamon Perinneseuraan.../...kuuta, vuonna pvm allekirjoitus