Isä Meidän, joka olet taivaassa

Transkriptio

1 1.Isä Meidän rukous 2. Isä meidän, joka olet taivaissa 3. Pyhitetty olkoon sinun nimesi 4. Tulkoon sinun valtakuntasi 5. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa 6. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme 7. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi 8...niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet 9. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen Isä meidän - rukous Evankeliumeissa kerrotaan useaan otteeseen, miten Jeesus vetäytyi rukoilemaan. Jeesus myös kehotti omiaan rukoilemaan ja kertoi vertauksia rukouksesta ja siitä miten Jumala kuulee rukoukset. Ei ihme, että opetuslapset pyysivät: AHerra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan@ (Luuk.11:1). Juutalaisilla opettajilla oli tapana opettaa oppilailleen rukouksia. Rukoukset ilmaisivat opettajien opetuksen ja uskon keskeisen sisällön. Isä meidän -rukous johdattaa meidät näkemään Jeesuksen opetuksen keskeisen sisällön. Näemme mitä asioita Jeesus piti omilleen oleellisina, tärkeinä, välttämättöminä, sellaisina mitä heidän tulisi päivittäin anoa. Isä meidän - rukousta rukoillessamme ajatuksemme suuntautuvat Jeesuksen ajatuksiin ja toimintamme Jeesuksen toimintaan. Opettaessaan omiaan rukoilemaan Jeesus opetti paitsi mitä, myös miten tulee rukoilla (Matt.6:5-8). Jeesus ensinnäkin varotti meitä tekemästä rukouksesta uskonnollista suoritusta. Emme nykyisin rukoile kadun kulmissa, mutta jos esimerkiksi kerron puheessani "tänä aamuna sain viettää kaksi ihanaa tuntia Herran edessä", enkö silloin toimi Jeesuksen kuvaaman tekopyhän tavoin? Jeesuksen mukaan olen jo saanut palkan - ihmisten kiitoksen. Jeesus käskee meidän rukoilla AIsäämme, joka on salassa@ ja hän lupaa, että AIsämme, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee meidät@. Silloinkin, kun rukoilemme yhdessä muiden kanssa, olemme ennen muuta Taivaallisen Isämme edessä. Sen sijaan, että miettisimme miten saamme muotoiltua hienoilta kuulostavia rukouslauseita, meidän on muistettava kenelle puhumme. Jeesus varottaa myös tyhjän hokemisesta. Jeesuksen aikana oli rabbeja, jotka opettivat, että saman rukouksen jatkuva toistaminen varmisti että rukous tulee kuulluksi. Monissa uskonnoissa on edelleenkin käytäntönä lukea kymmeniä kertoja peräkkäin sama rukous - uskotaan, että siten jumala tai jumalat auttavat. Täysin vierasta tällainen hokeminen ei ole kristinuskon piirissäkään. Olen joskus ollut kokouksessa, jossa kehotetaan toistamaan uudestaan ja uudestaan samaa lausetta, että tuon hokemisen seurauksena saisin armolahjan. Jeesus varottaa meitä tyhjän hokemisesta ja muistuttaa, että Isämme kyllä tietää mitä tarvitsemme, jo ennen kuin olemme häneltä pyytäneetkään. Mitä sitten tarkoittavat Raamatun kehotukset: "olkaa kestäviä rukouksessa", "rukoilkaa lakkaamatta"? Ei ole kyse lauseiden hokemisesta, vaan jatkuvasta turvautumisesta. Jotta voisimme kohdata kaikki asiat oikealla tavalla, tarvitsemme jatkuvaa Jumalaan nojautumista, tukeutumista Häneen, joka tietää kaiken ja pystyy ohjaamaan askeleemme, tekomme ja sanamme oikeaan. Rukous ei ole

2 sitä varten, että me taivuttaisimme Jumalaa tahtoomme, vaan sitä varten, että taipuisimme Hänen tahtoonsa. Opetettuaan miten tulee rukoilla, Jeesus antoi mallin mitä rukoilla. Hän opetti Isä meidän -rukouksen. Verrattuna sen ajan juutalaisiin rukouksiin tämä oli hyvin lyhyt ja pelkistetty rukous. Se on tallennettu sekä Matteuksen (Matt.6:11-13) että Luukkaan evankeliumiin (Luuk.11:1-4). Rukousten sanamuodot eroavat toisistaan. Eroavuus selitetään usein sillä, että kirjoittajat muistivat vähän erilailla Jeesuksen sanat. Oletan, että Jeesus on opettanut näin tärkeän asian moneen kertaan. Hän tuskin sanoi asiaa joka kerta prikulleen samoin sanoin. Ei ollut tarkoitus opettaa sanamuotoja, vaan ohjata oikeanlaiseen rukoukseen.. Usein rukoillessamme asetamme ensisijalle omat tarpeemme. Jeesus opetti Isä meidän - rukouksessa meitä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa: Apyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa@. On hyvä muistaa, että Jumalan valtakunnan asettaminen ensimmäiselle sijalle tuottaa suurimman edun myös meille. Luther toteaa katekismuksessa, että Jeesus antoi meille paitsi käskyn rukoilla ja lupaukset rukousten kuulemisesta myös sanat, joista tiedämme, miten ja mitä meidän tulee rukoilla. A Isä Meidän rukouksesta löytyy kylliksi tarpeita, joiden on määrä panna meidät asialle sekä omasta että toistemme puolesta. Jokainen tämän rukouksen pyynnöistä on yksinkin niin suuri, että sen pitäisi haastaa meidät rukoilemaan sitä koko elämämme ajan.@(lutherin Iso katekismus) Isä Meidän, joka olet taivaassa Me kutsumme Jeesuksen opettamaa rukousta Isä meidän rukoukseksi. Nimi kertoo keskeisen asian tästä rukouksesta. Jopa sanajärjestys on oleellinen, vaikka se on kielellisesti huonoa suomea. Emme rukoile Ameidän isä@ vaan AIsä meidän@. AAbba! Isä@ Ensimmäinen sana AIsä@ kuvaa Jumalan suhdetta meihin ja meidän suhdettamme Jumalaan. Jumala on Isämme, jolta saamme kaiken. Hän rakastaa meitä. Hän tuntee syntimme, heikkoutemme ja puutteemme. Hän tietää mitä tarvitsemme. Lunastuksen perusteella saamme lähestyä Jumalaa kuin lapsi isää. Syntien anteeksisaamisen kautta olemme saaneet sisimpäämme Pyhän Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme AAbba! Isä!@.(Room.8:15) Millaiseen Isään saamme turvautua, näemme selvästi esimerkiksi Jeesuksen keskustelusta Filippuksen kanssa. Filippus pyysi AHerra anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä@. Jeesus vastasi: Etkö sinä Filippus, tunne minua, vaikka olen näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän@. (Joh.14:9-10). Meillä siis on Isä, jonka olemus, jonka suhtautuminen meihin, on parhaiten ilmoitettu meille Jeesuksen elämässä kuolemassa ja ylösnousemuksessa....meidän Toinen sana kuvaa suhdettamme lähimmäiseen. Jeesus ei kehota rukoilemaan "minun isäni". En voi omia Jumalaa itselleni. Jumala ei ole vain minun isäni, tai vain Ameidän ryhmämme@ isä. Hän on jokaisen uudestisynnyttämänsä isä. Hän on isä, joka haluaisi antaa lapsen aseman kaikille luoduilleen. Hän on valmistanut jokaiselle suomalaiselle, eurooppalaiselle, aasialaiselle, afrikkalaiselle, jokaiselle maapallomme asukkaalle, tien yhteyteensä. Hänelle minä en ole yhtään

3 tärkeämpi, rakkaampi kuin kuka tahansa muu ihminen. Mutta yhtä syvällä rakkaudella millä Hän rakastaa minulle vastenmielisintä ihmistä, Hän rakastaa minuakin. En voi, enkä saa, sulkea muita ihmisiä pois rukouksistani....joka olet taivaassa Isämme on taivaassa. Hän on suuri, pyhä, kaiken yläpuolella oleva. Hän on ikuinen, Hänessä ei ole alkua eikä loppua, Hän ei muutu. Tuskin pystymme koskaan tässä ajassa täysin tajuamaan, miten suuri etuoikeus on saada kutsua iankaikkista, kaikkivaltiasta, kaikkitietävää Jumalaa, Isäksi. Kun Isämme on taivaissa, se merkitsee myös sitä, että kotimme on siellä missä isämme on: taivaassa. Me olemme ikuisen, muuttumattoman, totuuden, rakkauden valtakunnan kansalaisia. Täällä olemme vain läpikulkumatkalla. Asuessani ulkomailla minut huomataan ulkomaalaisena ja minulta kysytään usein mistä maasta olen. Saan jatkuvasti selittää, millainen maa Suomi on. Näkyykö meistä, elämästämme, suhtautumisestamme Isämme luomiin ihmisiin, Isämme lapsiin, että olemme taivaan kansalaisia? Herättääkö meidän olemuksemme ihmiset kysymään millaisen valtakunnan kansalaisia olemme? Oleellisinta on ketä rukoilemme ja millä asenteella Oleellista rukouksessa ei ole, kuinka sitkeitä ja taitavia rukoilijoita olemme. Oleellisinta on ketä ja millä asenteella rukoilemme. Jumala ei odota meiltä hienoja suorituksia vaan todellista turvautumista Häneen, Taivaalliseen Isäämme. Paavali oli ennen kääntymistään ollut ahkera rukoilija. Fariseuksena hänellä oli määrätyt rukoushetket päivittäin ja ilmeisesti joka viikko myös kaksi paasto ja rukouspäivää. Mutta jotain Paavalin tavassa rukoilla muuttui ratkaisevasti, kun Jeesus lähettäessään Ananiaan murtuneen miehen luo sanoo Akatso hän rukoilee. Paavalin rukous ei enää ollut uskonnollinen suoritus, vaan avuttomana Jumalan edessä oloa. Vain avuton ihminen osaa rukoilla. Pyhitetty olkoon sinun nimesi Rukoillessamme asetamme usein ensimmäiseksi omat tarpeemme. Jeesus opetti Isä meidän - rukouksessa meitä kiinnittämään katseemme ensin Jumalaan, etsimään ensin sitä mikä korottaa Häntä. Kun me rukoilemme, tiedostammeko kenen edessä olemme, kenen puoleen käännymme? Jos edes pieneltä osin tajuamme, että olemme kaikkivaltiaan, kaikkitietävän, ikuisen, muuttumattoman maailmankaikkeuden luojan edessä, eikö se automaattisesti johda Hänen ylistämiseensä? Silloinkin kun hätämme on suuri, kun olemme suuressa henkisessä tai fyysisessä tuskassa, Jeesus ohjaa meitä ensin katsomaan Jumalaan, ylistämään häntä, etsimään sitä mikä kirkastaa Hänen nimeään. Jumalan kunnian etsiminen, Jumalan valtakunnan asettaminen ensimmäiselle sijalle tuottaa aina suuriman edun myös meille! Jos me pystyisimme elämään niin, että Jumalan nimi tulisi kaikessa pyhitetyksi, muita rukouksia ei tarvittaisikaan. Mutta juuri sen tähden, että meistä jokainen on itsekäs ja niin monella tavalla häpäisemme Taivaallisen Isämme nimeä, meidän on päivittäin anottava, että Jumalan nimi tulisi tänään pyhitetyksi, korotetuksi minun elämässäni, että Aen enää eläisi minä, vaan Kristus minussa@. Tämä pyyntö on meille elintärkeä niin kauan kun elämme tässä synnin ruumiissa. Mitä tarkoittaa Jumalan nimi? Jos sanon jonkun tuntemasi ihmisen nimen, et ajattele kirjaimia, joista tuo nimi muodostuu, vaan mieleesi tulee tuon ihmisen olemus tai jotain yksittäisiä asioita tuosta ihmisestä. Samoin Jumalan nimi tarkoittaa kaikkea mitä Jumala on, Jumalan koko olemusta. Hänen olemuksensa, sen mitä

4 Hän on, tiedämme Hänen sanastaan. Hän on ilmoittanut meille itsensä Raamatussa. Uudessa katekismuksessa todetaan, että Jumalan pyhyys sitoo meidät hänen sanansa mukaiseen elämään. Jos rukoilemme Apyhitetty olkoon sinun tutkimme jatkuvasti Sanasta, millainen Jumala on, niin, että emme tekisi Hänestä oman mielemme mukaista epäjumalaa, vaan kunnioitamme Häntä, palvelemme häntä, julistamme Häntä sellaisena kuin Hän on itse itsensä ilmoittanut. (katekismus) Miten Jumalan nimi tulee pyhitetyksi? Me emme voi vähentää emmekä lisätä Jumalan olemuksen pyhyyttä. Mutta meille on vahingoksi, jos Jumalan nimi ei tule pyhitetyksi ja korotetuksi meidän keskuudessamme. AJumalan nimi on kyllä olemukseltaan Pyhä, mutta meidän käytössämme se ei ole toteaa Luther katekismuksessaan. AMiten se sitten tulee pyhäksi meidän keskuudessamme? Selvin mahdollinen vastaus kysymykseen on tämä: vain siten, että oppimme ja elämämme on jumalallista ja Lutherin mukaan häpäisemme Jumalan nimen muun muassa, jos opetamme ja puhumme Jumalan nimissä asioita, jotka ovat vääriä tai harhaanjohtavia. Jeesuksessa Jumalan nimi, Jumalan olemus, tuli täysin pyhitetyksi, koska Jeesus ei ihmisenä tehnyt mitään Jumalan olemuksen vastaista. Kuten Jeesus itse sanoi, kaikki hänen tekonsa olivat Jumalan tekoja ja kaikki hänen sanansa olivat Jumalan sanoja. Hän ei tehnyt mitään erossa Isästä. Kun sydämestämme rukoilemme "pyhitetty olkoon sinun nimesi", pyydämme että Jumalan olemus tulisi meidänkin ja kaiken toimintamme kautta korotetuksi ja kirkastetuksi. Haluamme elää Hänen tahtonsa mukaisesti. Tajuamme, että meille on iankaikkiseksi vahingoksi jos asetamme omat pyyntömme ja itsekkäät toiveemme Jumalan tahdon edelle. Ymmärrämme todeksi Jeesuksen sanat: Ajoka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen Tulkoon sinun valtakuntasi Millainen on Jumalan valtakunta? Maan päällä eläessään Jeesus opetti Jumalan valtakuntaa. Kaikki Jeesuksen vertaukset ovat vertauksia valtakunnasta. Niiden avulla Hän selitti muun muassa valtakunnan olemusta ja kasvua sekä kuvasi sen keskeisiä tapahtumia: kuolemaansa, taivaaseen astumistaan ja paluutaan kirkkaudessa. Jeesuksen kuuluisin opetus, vuorisaarna, esittää valtakunnan koko elämän. Siinä kuvataan, miten päästään valtakunnan kansalaiseksi ja miten kansalaisena eletään. Jeesus julisti myös teoillaan valtakuntaa, sillä kaikki hänen tekonsa olivat tunnustekoja, jotka osoittivat kuka Hän on. Ne osoittivat, että Jumalan valtakunta oli tullut ihmisten luo. Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan Jeesus valmisti meille pääsyn Jumalan yhteyteen. Jumala tuli ihmiseksi siksi, että me pääsisimme valtakuntaan. Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." Kohta voidaan kääntää myös: "sisällisesti teissä". Pyhän Hengen kautta me olemme tuon valtakunnan kansalaisia. Nyt se on monilta salattu, mutta tulee aika, jolloin kaikki näkevät Jumalan valtakunnan todellisuuden. Kun Jeesus palaa Ihmisen Poikana, hän pystyttää näkyvän valtakunnan. Hän luo uudet taivaat ja uuden maan, joka on täynnä Jumalan kunniaa. Pyhän Henki on Jumalan valtakunta meissä

5 Kun Pyhä Henki asuu meissä, meissä on Jumalan valtakunta. Rukouksessa pyydämme, että tuo valtakunta saisi tulla yhä näkyvämmäksi, vahvemmaksi ja saisi vallata kaikki elämämme alueet. Pyydämme myös voimaa viedä sanomaa niin, että valtakunta pääsee leviämään läheistemme, tuttaviemme ja jopa vihamiestemme elämään. Kaikki esirukous evankelioimisen ja lähetystyön puolesta on pyyntöä "tulkoon sinun valtakuntasi". Rukoilemme myös, että emme olisi esteenä valtakunnan tulolle ja odotamme ja toivomme Jeesuksen paluuta Ihmisen Poikana, hetkeä, jolloin Hän pystyttää näkyvän valtakunnan. Valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikille kansoille Jos rukoilemme tulkoon sinun valtakuntasi, tahdomme myös tehdä oman osuutemme lähetystyössä. Toivomme että Jumalan valtakunta tulee niidenkin luokse, jotka eivät tiedä mitään sen olemassaolosta. Emme vetäydy Jeesuksen antamasta lähetystehtävästä. Jeesuksen kehotuksen mukaan pyydämme työmiehiä elonkorjuuseen ja olemme mukana elonkorjuussa joko lähtijänä tai lähettäjänä. Odotamme ja myös joudutamme Herran päivän tuloa (2 Piet.3:12). Jos ensimmäisinä pyyntöinämme päivittäin ovat "pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi", nämä pyynnöt ohjaavat meitä Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Kun suhtautumisemme kanssaihmisiin, toimintamme ja puheemme lähtevät näistä pyynnöistä, Jumalan kirkkaus, Jumalan valta, Kristuksessa oleva pelastus näkyvät ja tuntuvat monella tavalla. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa AVastoin epäilyjäkin saamme luottaa siihen, että Jumalan tahto on lopulta meille parhaaksi. Usein ymmärrämme vasta myöhemmin Jumalan tarkoituksen, joskus jäämme kokonaan vaille vastausta. Vaikka emme käsitäkään Jumalan ajatuksia, tartumme hänen sanansa varmoihin (Katekismus) Tapahtukoon sinun tahtosi Jumala ilmoittaa meille tahtonsa ennen muuta sanansa välityksellä. Jumalan tahto ei koskaan ole Hänen oman sanansa vastainen. Pyydänkö todella, että Jumalan tahto tapahtuisi, vai yritänkö sitkeällä rukouksella saada Jumalan toteuttamaan omat ajatukseni ja suunnitelmani? Jumala on antanut meille sanansa ja Pyhän Henkensä ohjaamaan meitä Hänen tahtonsa tuntemiseen. Luenko raamattua rukoillen, että jokainen sanan kohta voisi toteutua elämässäni? Jos sydämestäni pyydän, että Jumala tahto tapahtuisi, Hän toimii pyyntöni mukaan, vaikka en sitä ymmärtäisikään. Minun ei tarvitse olla levoton ja peloissani, kun en tiedä miten jokin asia tulisi ratkaista. Jumala on luvannut johdattaa. Hän sulkee ovet, joista Hän ei ole tarkoittanut minun menevän. Hän avaa juuri oikeat ovet ja oikeaan aikaan. Saan levätä Hänen käsissään. Usein ongelma ei ole niinkään se, että en tiedä mikä on Jumalan tahto, vaan se, että en halua toimia sen mukaan. Mutta kun Jumalan tahto saa toteutua elämässäni, voin elää todeksi jotain taivaasta jo täällä maan päällä. Jeesuksessa meidät on asetettu ahdistuksen ja kärsimyksen keskelläkin taivaallisiin. Kaikki koituu parhaaksemme Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen (Room.8:28). Usein meiltä jää huomaamatta, että

6 tämä lohdullinen sana liittyy rukoukseen. Edellä kerrotaan, miten Pyhä Henki rukoilee puolestamme. Me emme tiedä mitä ja miten tulisi rukoilla, mutta Pyhä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta. Hänen rukouksensa ja toimintansa meissä johtaa siihen, että kaikki koituu parhaaksemme. Sain tavoittelemani paikan tai en, vapaudun ahdistuksesta tai en, paranen tai en, menivät elämäni kuviot hyvin tai huonosti, tiedän että Jumalan tahdon toteutuminen on paras myös minulle. Se on paras silloinkin kun ei yhtään siltä näytä eikä tunnu.. Tie voittoon Se että Jumala kuulee rukouksen, ei välttämättä tarkoita myöntävää vastausta pyyntöön. Se voi myös tarkoittaa sitä, että Jumala antaa voimaa kulkea Hänen valmistamansa tien ilman että joudun epätoivoon. Jeesuksen rukous Getsemanessa on tästä syvä esimerkki. Jeesus rukoili: Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun. Jeesus oli suuressa tuskassa. Hän tiesi mikä häntä odottaa. Hän tulisi ottamaan puhtaaseen ruumiiseensa ihmiskunnan synnit. Jos olisimme olleet Getsemanessa, kuulleet Jeesuksen rukouksen ja nähneet mitä sen jälkeen tapahtui, olisimme ajatelleet, että Jumala ei kuullut! Jumala ei vastannut! Mutta Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Jumala kuuli kun Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi häntä avukseen (Hepr. 5:7). Millainen oli Jumalan vastaus tuohon rukoukseen? Isä lähetti taivaasta enkelin vahvistamaan Jeesusta, jotta tämä pystyi juomaan maljan pohjaan asti. Vahvistuksen jälkeen Jeesus rukoili suuressa tuskassaan yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin (Luuk.22:44). Vahvistus ei poistanut tuskaa. Jeesuksen ahdistus oli edelleen käsittämättömän suuri. Mutta Jeesus sai juuri niin paljon voimaa, että hän pystyi kestämään tuskan. Pyytämällä Isän tahdon toteutumista Jeesus sai täydellisen voiton. Ilman tuota voittoa kenelläkään meistä ei olisi pääsyä Jumalan yhteyteen, Jumalan lapseuteen. Myös meidän elämässämme Jumalan tahdon toteutuminen on tie voittoon - ikuisesti. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Jumalan valtakunta ja jokapäiväinen leipä! Elämmekö me tätä päivää ja tässä päivässä, vai täyttääkö päivämme huoli ja pelko huomisesta? Onko meillä perusturvallisuus Jumalassa? Hän on luonut meidät. Kaikki meidän elämämme päivät ovat Hänen tiedossaan. Hän on luvannut pitää meistä huolen. Tämä Jeesuksen opettama rukous, osoittaa jotain tästä Jumalan käsittämättömästä yksityiskohtiin asti ulottuvasta huolenpidosta. Jeesus kehottaa meitä pyytämään Jumalan valtakunnan tuloa, taivaallisia, iankaikkisia ja jokapäiväistä leipäämme. Jumalan valtakunta ja minun jokapäiväinen leipäni samassa paketissa! Jumalan armon runsautta Korintin kristityille kirjoittaessaan Paavali kysyy, mitä sinulla on sellaista, mitä et olisi saanut lahjaksi? Kaikki mitä meillä on - myös se että olemme olemassa - on Jumalan lahjaa. Elämämme, ystävät, koti, syntymässä saamamme lahjat ja Pyhän Hengen antamat lahjat, kaiken olemme saaneet Jumalan armon runsaudesta. Ilman Jumalaa ei kukaan ihminen elä päivääkään. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Hänessä kaikki pysyy koossa. Jumala on itse käskenyt meitä pyytämään päivittäisiä tarpeitamme Häneltä. Olemme täysin riippuvaisia Hänestä myös jokapäiväisen leipämme osalta, vaikka usein unohdamme sen! Jokapäiväinen leipä Luther toteaa katekismuksessaan, että jokapäiväinen leipä tarkoittaa kaikkea, mikä koskee elämäämme tässä maailmassa. Ruumiin tarpeiden lisäksi siihen kuuluu muun muassa työ,

7 ihmissuhteet ja yhteiskunnallinen elämä. Jeesus ei kehota meitä rukoilemaan rikkautta ja ylellisyyttä. Niitä hän ei ole luvannut meille antaa. Suomalainen käsitys ja nälänhätää kärsivien ihmisten käsitys jokapäiväisestä leivästä poikkeavat melkoisesti toisistaan. Osallisuus elämän leivästä, siitä leivästä, joka antaa meille kuolemattomuuden, vaikuttaa myös näkemykseemme jokapäiväisestä leivästä. Kun elämme Jeesuksen yhteydessä tajuamme todeksi sananlaskujen ajatukset: Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita, Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus. Evankeliumin julistus vai kehitysapu? Jeesus ei kehottanut meitä rukoilemaan anna minulle minun jokapäiväinen leipäni. Kun rukoilemme niin kuin Jeesus opetti, näemme myös toisten tarpeet. Jos pyydän anna meille meidän jokapäiväinen leipämme, voinko olla mukana elintasokilvassa? Voinko kahmia lisää itselleni, kun osa ihmiskunnasta ei saa jokapäiväistä leipäänsä? Usein Japanin lähettinä olen kuullut ajatuksen: kyllä minä sen ymmärrän, että lähetystyötä tehdään monissa kehitysmaissa, joissa avuntarve on suuri, mutta mitä järkeä on tehdä lähetystyötä sellaisessa sivistysmaassa kuin Japani. Jos lähetystyö olisi vain aineellisen avun antamista, ei tosiaan olisi mitään syytä mennä Japaniin. Mutta olipa ihminen köyhä tai rikas, ilman Elämän Leipää hän on elämän ulkopuolella. Jokainen ihminen tarvitsee tietoa Jeesuksesta, joka on ainoa tie ikuiseen elämään. Pitäisikö siis järjestöjen karsia lähetystyöstään avustustoiminta ja keskittyä tärkeimpään? Jos emme anna nälkäiselle ravintoa, puheemme Jumalan rakkaudesta, on turha. Jumalan rakkaus näkyy suhtautumisessa lähimmäiseen. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi... Tämä pyyntö alkaa sanalla ja. Tuo sana liittää pyynnön edelliseen lauseeseen, jossa anoimme jokapäiväistä leipäämme. Helposti jäämme pyytämään vain aineellista hyvää kuten ne ihmiset, jotka saivat kokea Jeesuksen tekemän leipäihmeen. Jeesus sanoi heille: Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä joka antaa ikuisen elämän. Jeesus oli huolehtinut heidän aineellisesta tarpeestaan, mutta hän korosti, että aineellinen yksin ei riitä. Jokapäiväinen leipä on välttämätöntä, mutta yhtä välttämätöntä on elää päivittäisessä syntien anteeksisaamisessa, ikuisen elämän osallisuudessa. Tarvitsenko päivittäin anteeksiantoa? Jeesus kehottaa omiaan pyytämään jatkuvasti sekä jokapäiväistä leipää että syntien anteeksisaamista. Helposti ajattelemme syntiä vain yksittäisinä pahoina tekoina ja pidämme itseämme suhteellisen hyvinä ihmisinä. Mutta jos vähänkin pääsemme näkemään omaa tilaamme sellaisena kuin Jumala sen näkee, tajuamme todeksi Paavalin sanat: minussa, minun turmeltuneessa luonnossani ei ole mitään hyvää. Johannes kirjoittaa: Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. (1. Joh.1:8-10) Johannes kirjoitti nuo sanat vanhana miehenä. Hän oli elänyt kymmeniä vuosia kristittynä. Hän oli vuosikymmeniä toiminut seurakunnan johtajana. Häntä kutsuttiin rakkauden apostoliksi. Siitä huolimatta hän puhuu me-muodossa. Hän sisällyttää itsensä niihin, jotka tarvitsevat jatkuvasti

8 syntien anteeksisaamista. Johanneksen käyttämä sana tunnustaa on kreikankielellä homologeo. Sana voidaan kääntää: olla samaa mieltä, sanoa samaa tai myöntää. Kun Jumala Henkensä kautta puhuu sydämellemme ja osoittaa syntimme, on tärkeää, että myönnymme hänen puheeseensa. Jumalalta emme voi kätkeä mitään itsestämme. Myönnynkö siihen mitä Hän osoittaa, vai suljenko sydämeni Hänen puheeltaan? Hän on valmis antamaan syntini anteeksi uudestaan ja uudestaan, koska Hän on uskollinen ja vanhurskas. Hän antaa syntini anteeksi oman itsensä tähden, sen tähden mitä Hän on ja mitä Hän on tehnyt. Voinko uskoa syntini anteeksi? Joskus meidän on vaikea uskoa jatkuvaan anteeksiantamukseen. Oma pahuutemme tekee meidät epätoivoisiksi. Vuosia uskovana vaellettuamme näemme vain itsekkyyttä, ylpeyttä, rakkaudettomuutta. Mutta Jumalan anteeksiantamus ei ole sidottu siihen, miten olemme onnistuneet elämään. Vain sairaat tarvitsevat lääkäriä. Vain syntiset tarvitsevat Vapahtajaa. Jumalan anteeksianto perustuu kokonaan Hänen rakkauteensa ja armoonsa. Hän antaa anteeksi, koska on kantanut ristillä syntimme. Olisiko Jeesus kehottanut pyytämään syntejä anteeksi, jos Hän ei haluaisi antaa niitä anteeksi? Jo tämä Jeesuksen rukouskehotus osoittaa meille, että Jumala haluaa antaa meille meidän syntimme anteeksi. Voimme todeta Lutherin sanoin: Syntiset ovat kauniita koska heitä rakastetaan; heitä ei rakasteta sen tähden, että he ovat kauniita....niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet Joskus en haluaisi sanoa tätä kohtaa Isä meidän - rukouksesta. Haluan kyllä pyytää syntejäni anteeksi. Tarvitsen jatkuvaa anteeksisaamista. Mutta on vaikea luvata samaan hengenvetoon, että annan anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet minua vastaan! Heti opetettuaan Isä Meidän rukouksen Jeesus jatkaa näin: Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. (Matt.6:14-15) Tämä on kovaa tekstiä. Tämä on ehkä kristityn elämän vaikeimpia asioita. Ei ole helppo antaa anteeksi ihmiselle, joka jatkuvasti tekee väärin minua kohtaan. Ei ole helppo antaa anteeksi ihmiselle, joka tuo elämääni vaikeuksia. Jeesus sanoo, että anteeksiantaminen on välttämätöntä, jos haluan saada anteeksi Taivaalliselta Isältä. Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän Anteeksiantamisen välttämättömyyttä selittää keskustelu, jonka Jeesus kävi Pietarin kanssa. Jeesuksen aikana opetettiin, että on annettava anteeksi kolme kertaa. Pietari oli ymmärtänyt Jeesuksen opetuksesta, että se ei riitä. Hän kysyi riittääkö jos hän antaa seitsemän kertaa anteeksi veljelle, joka on rikkonut häntä vastaan? Jeesus vastasi, että on annettava anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän - eli loputtomiin. Tarkoittaako tämä sitä, että minun tulee hyväksyä kaikki paha ja vääryys, mitä minulle tehdään? Synnin anteeksiantaminen ja synnin hyväksyminen ovat eri asioita. On eri asia antaa toiselle ihmiselle hänen tekemänsä vääryys anteeksi ja hyväksyä tuo vääryys. Jumala ei käske meitä rakastamaan syntiä, mutta Hän käskee meitä rakastamaan syntistä.. Jumalan armo Kun Jeesus sanoi Pietarille, että on annettava anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, Pietari todennäköisesti ajatteli, että Jeesus vaatii mahdottomia. Pitäisikö minun jatkuvasti antaa

9 anteeksi ihmiselle, joka rikkoo minua vastaan? Eikö minulla ole oikeus vihata häntä! Jeesus tiesi millaisia vastaväitteitä hänen sanansa meissä synnyttävät. Hän perusteli vaatimuksensa vertauksella armollisesta kuninkaasta ja armottomasta palvelijasta. (Matt.18:21-35) Kuninkaan eteen tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa niin valtavan summan, ettei olisi voinut sitä koskaan maksaa. Palvelija ei tajunnut velkansa suuruutta. Hän pyysi vain maksuaikaa. Kuningas antoi koko velan anteeksi. Miehellä ei olisi ollut mitään muuta keinoa vapautua velasta. Tämä on selkeä kuva tilastamme Jumalan edessä. Jumalan armo meitä kohtaan on juuri tällainen. Elämämme Jumalan yhteydessä on kokonaan riippuvainen Jumalan jatkuvasta anteeksiantamuksesta. Armahdettu palvelija kohtasi sitten toverinsa, joka oli pienen summan velkaa. Olisi luullut, että hän iloissaan olisi antanut tuon mitättömän summan anteeksi. Mutta hän ei halunnut antaa edes maksuaikaa. Hän heitti toverinsa vankilaan. Kun kuningas kuuli tapauksesta, hän käski laittaa tuon armottoman palvelijan vankilaan, kunnes tämä maksaisi velan. Jeesus sanoi, että samoin käy meille, jos emme anna kukin lähimmäisellemme anteeksi! Anteeksiantamisen välttämättömyys Tuskin kukaan meistä pystyy täysin tajuamaan, kuinka paljon olemme saaneet ja kuinka paljon jatkuvasti saamme anteeksi. Koska olemme saaneet ja saamme niin paljon anteeksi, meidän on annettava veljillemme ja sisarillemme anteeksi. Tiedämme kokemuksesta, että se on joskus hyvin vaikeaa. Omin voimin emme pysty siihen. Mutta kun elämme Jeesuksen yhteydessä, lähellä häntä, valkeudessa, syntien anteeksisaamisessa, Hän meissä vaikuttaa sen, että voimme antaa anteeksi. Mitä paremmin näen oman syntisyyteni ja Jumalan armon minua kohtaan, sitä valmiimpi olen armahtamaan toisia. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta Päästä meidät pahasta Tässä viimeisessä pyynnössä käännymme käsittelemään tulevia syntejä ja vaaroja. Pyydämme, että Jumala varjelisi meidät tilanteissa, joissa paha pyrkii saamaan meissä vallan. Ihmisenä elämme päivittäin monenlaisten kiusausten ja koetusten keskellä. Niiden kautta Saatana yrittää erottaa meitä Jumalasta. Hän kylvää mieleemme epäilystä Jumalan hyvyyttä kohtaan: A Miten voit uskoa, että Jumala välittää sinusta, kun elämässäsi on näin suuria vaikeuksia? Miten voit uskoa Jumalan hyvyyteen, kun maailma on näin paha?@ Saatanalla on meissä vahva liittolainen. Jaakob sanoo kirjeessään, että meitä kiusaa oma himomme (1:14). Meissä oleva syntinen luonto houkuttelee ja vetää meitä pois Jumalan tahdosta. Saatana pyrkii tekemään kaikkensa, että eläisimme lihan, turmeltuneen luontomme mukaan. Pitäisikö kiusauksista iloita? "Ei mitään niin pahaa, ettei Jumala voisi sitä voittaa ja muuttaa kiusauksen hyväksi, eikä mitään niin hyvää, ettei se meidän käsissämme turmeltuisi, jos paha saa meissä vallan." (Honkanen; rukous s. 110). Jumala haluaa kiusausten ja koettelemusten kautta vetää meitä lähelle itseään. Hänen tavoitteensa on, että hänen Henkensä saa hallita meitä. Jaakob kehottaa meitä kirjeessään iloitsemaan monenlaisista koetuksista, joihin joudumme (1:2-4). Syynä iloon eivät ole kiusaukset sinänsä, vaan se mitä niistä seuraa, jos Jumala saa toteuttaa niiden kautta oman suunnitelmansa. Niiden kautta opimme tuntemaan oman syntisyytemme ja voimattomuutemme. Niiden kautta opimme tuntemaan Jumalan armon suuruuden ja Jumalan voiman meidän heikkoudessamme. Kun turvaamme kiusauksissa Jumalaan, paha ei saa meissä valtaa, vaan Jeesus saa yhä suuremman

10 sijan elämässämme. Jeesuksen yhteydessä eläessämme olemme kiinnittyneitä jo nyt ikuiseen elämään. Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen Jotain Isä meidän - rukouksen viimeisen pyynnön tärkeydestä kuvaa tuttu tilanne Pietarin ja muiden opetuslasten elämässä. Getsemanessa Jeesus useaan otteeseen kehotti heitä rukoilemaan, turvautumaan Jumalaan, etteivät he joutuisi kiusaukseen. Rukoilemattomuus ja turvautuminen omiin voimiin johti opetuslapset Jeesuksen kieltämiseen, epäuskoon ja pelkoon. Kun nämä samat miehet myöhemmin rukouksessa turvautuivat Jumalaan, he Pyhän Hengen täyttäminä julistivat rohkeasti Jumalan sanaa (Apt.4:23-31). Emme tiedä, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Emme tiedä huomista, emmekä tulevia vuosia. Mutta Jumala tietää ja Jumala voi auttaa meitä jokaisessa tilanteessa niin, että paha ei saa meitä valtaansa. Jumalaan turvautuminen rukouksessa on elämän ja kuoleman kysymys. Sillä sinun on valtakunta ja kunnia, iankaikkisesti aamen. Vanhimmissa käsikirjoituksissa ei ole Isä meidän -rukouksen päätössanoja. Olipa Jeesus lausunut nuo sanat tässä yhteydessä tai ei, ne ovat paikallaan. On hyvä lopettaa rukous samalla tavalla kuin sen aloitimme. On hyvä kiinnittää katse taivaallisiin ja iankaikkisiin. On hyvä kiinnittää katse siihen mitä Jumala on ja mitä Hän voi. Jumalan on valtakunta ja kunnia iankaikkisesti. Se on tosiasia, jota kukaan ei voi muuttaa. Se on tosiasia silloinkin kun ei siltä näytä eikä tunnu. Eikä amen -sanakaan ole vain merkkinä rukouksen päättymisestä. Tuo hepreankielinen sana merkitsee: Atämä on totta@. Jeesus käyttää Ilmestyskirjeessä itsestään nimeä Amen, tosi (3:7). Isä meidän -rukouksessa Jeesus antaa meille selkeän mallin miten turvautua Jumalaan. Saamme rukoilla Isä meidän -rukousta ja saamme puhua omin sanoin näistä asioista Jumalalle. Tärkeintä ei ole muoto ja sanat, vaan asenteemme: se, että kaikessa etsimme Jumalan kunniaa, Hänen tahtonsa toteutumista, Hänen valtakuntansa tuloa, että kaikessa turvaudumme Häneen.