Hallinto ja politiikka. Kolmannella lähteellä. Ulla Viskari-Perttu

Transkriptio

1 Hallinto ja politiikka Kolmannella lähteellä Ulla Viskari-Perttu Hallinto ja politiikka 2/2 Lehtori Jarmo Röksä Humanistinen ammattikorkeakoulu

2 2 Julkaisussa Kolmannella lähteellä käsitellään moniulotteisesti hyvinvointia osana ihmisten elämää ja yhteiskuntaa. Suomalainen yhteiskuntatieteilijä Erik Allardt on määritellyt hyvinvoinnin tilaksi, jossa ihmisellä on mahdollisuus saada keskeiset tarpeensa tyydytetyiksi. Tarpeet voidaan jakaa kolmeen luokkaan sen mukaan, liittyvätkö ne elintasoon (having), yhteisyyssuhteisiin (loving) vai itsensä toteuttamiseen (being). (Bardy 2010, 40.) Keskeistä määritelmässä on se, että ihmisen hyvinvointi koostuu näistä kaikista tarpeista. Julkaisu pureutuu hyvinvointiin kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluiden näkökulmasta kolmannen sektorin tuottamana. Kolmannen sektorin toimijat, järjestöt, yhdistykset ja vapaa-ehtoiset tuottavat palveluita, jotka ovat yleishyödyllisiä ja hyvin usein arvoperusteisia. Toimijat työskentelevät erilaisilla areenoilla yhteisen hyvän vuoksi. Ympäristönsuojelu, ihmisoikeudet ja kehitysyhteistyö ovat poliittisesti vahvasti näkyviä toimijoita. Hyvinvointi, sen vaaliminen tai sen lisääminen liittyy kiinteästi myös ed. mainittuihin teemoihin kansainvälisesti. Kansallisesti ja erityisesti kunnan kanssa tehtävä yhteistyö on lähempänä ihmisen arkipäivän hyvinvointia. Yhteiskuntamme muutos, suurten ikäluokkien ikääntyminen, tuloerojen ja eriarvoistumisen kasvaminen sekä ilmastonmuutos, on saanut julkisen sektorin kääntymään yhä enemmän kolmannen sektorin toimijoiden avun suuntaan yksinkertaisesti resurssien riittämättömyyden vuoksi. Kolmannen sektorin nousu johtuu tästä kysynnän kasvamisesta sekä kolmannen sektorin toimijan rakenteellisesta joustavuudesta ja nopeudesta, joka on etu toimijan lisäksi hyvinvointipalvelun kohteelle eli asiakkaalle. Kunnalla voi olla kolmannen sektorin suhteen erilaisia toimintastrategioita. Se voi ostaa palveluja kolmannen sektorin yhteisöiltä. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi koulujen iltapäiväkerhot, joita pyörittävät kannatusyhdistykset tai liitot. Kunnalla voi myös voi olla erilaisia yhteistyö- ja yhteistoimintasopimuksia kolmannen sektorin yhteisöjen kanssa ja se voi avustaa tai muuten tukea kolmatta sektoria. Vantaan kaupunki esimerkiksi tukee taidekasvatusta järjestäviä tahoja, kuten Vantaan Kuvataidekoulua, vuosittaisilla toiminta-avustuksilla. Kolmannen sektorin ja kunnan yhteistyön tavoitteena on tarjota mahdollisuuksia ja edellytyksiä kolmannen sektorin toimijoille erilaisten tukien ja avustusten kautta,

3 3 mutta myös erilaisia yhteistyömuotoja pyritään kehittämään. Julkisen sektorin tavoite ihmisten hyvinvoinnin edistämisestä on sama kuin kolmannen sektorin toimijolla, eikä kunta pystyisi yksinään tarjoamaan riittävän laajoja ja monipuolisia palveluja. Yhteistyö edistää kunnan omanpalvelutuotannon kehitystä ja tarjontaa sekä laadukkaimmillaan vahvistaa järjestön toiminta-ajatusta, lisää sosiaalista pääomaa ja tuottaa yhteiskunnallisesti kestävää, edullista ja laadukasta palvelua. Kolmannen ja julkisen sektorin yhteisessä hyvinvointityössä on vielä paljon rakenteellisia puutteita ja kehitettäviä toimintamalleja. Kulttuurituottajalla voi olla merkittävä rooli sillanrakentajana toimijoiden välillä. Kolmannen sektorin palveluntuottajalla voi olla vähäinen kokemus kunnallishallinnosta ja rahoitusmahdollisuuksista, joita kulttuurituottaja voi asiantuntijuudellaan nostaa ja kehittää yhteistyömahdollisuuksia. Lähes kaikki perheeni käyttämät kulttuuri- ja liikuntapalvelut ovat yhdistysten ja seurojen tuottamia palveluita. Ne ovat laadukkaita, perustaitoja ja sosiaalisuuta kehittäviä sekä helposti saatavilla. Lisäksi koululaisten vanhempaintoimikunta järjestää yhteistyössä paikallisesti koulun kanssa virkistäviä ja yhteisöllisyyttä vahvistavia tapahtumia. Tällä hetkellä olen päätoiminen opiskelija, mutta tulevaisuudessa haluan toimia erityisesti soveltavan taiteen ja kulttuuristen hyvinvointipalveluiden tuottajana ja mahdollistajana. Olen neuvottelemassa opinnäytetyön tekemisestä nuorisopalveluille, produktina soveltavan taiteen käyttö nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä ja työllistämisen tukena. Nuorten omasta näkökulmasta syrjäytyminen on seurausta ystävien ja yhteisöllisyyden puutteesta, joka on tärkeätä ymmärtää myös hyvinvointipalvelujen tuottajana (Myllyniemi 2010, 49). Asukkaiden hyvinvointi on yksi kunnan perustehtävistä, ja hyvinvointipolitiikassa painopistettä ollaan siirtämässä enemmän ennaltaehkäisevän toiminnan pariin. Tämä tuo paljon mahdollisuuksia kulttuurituottajan työhön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoiminnan aloilla. Ennalta ehkäisevien palveluiden tavoitteena voi esimerkiksi olla sellaiset poliittiset käsitteet kuten osallisuus ja osallistavuus. Arkipäiväisemmät termit virikkeellisyys ja ihmisten aktivointi, ennakkoluulottomuus ja suvaitsevaisuus, identiteetin kehittäminen, syrjäytymisen ehkäiseminen, kansalaisvalmiuksien

4 4 kehittäminen ja turvallinen elinympäristö, ovat kunnan tärkeimpiä tehtäviä. Kunnat tarjoavat palveluja kaikille asukkailleen, mutta usein erityisiä painopisteryhmiä ovat lapset ja nuoret sekä ikääntyneet. Lisäpalveluja kaivataan myös erilaisille erityisryhmille kuten vammaisille, maahanmuuttajille ja syrjäytymisvaarassa oleville. Myös omien työntekijöiden hyvinvoinnin edistäminen on tärkeää kunnille. Oivallinen esimerkki sosiokulttuurisesta ja hyvinvointia lisäävästä työstä on sosiaalikasvattaja ja valokuvaaja Miina Savolaisen voimauttavan valokuvan menetelmä, jota opiskelen parhaillaan. Miina toimii menetelmän kouluttajana sosiaalialan hoitohenkilökunnalle, mutta myös työyhteisöissä. Kaikista taiteilijoista ei voida leipoa sosiaalityön ammattilaisia, mutta heitä voidaan kouluttaa työskentelemään erilaisten sosiaalisten ryhmien kanssa. Sairaalaklovnit ry esimerkiksi kouluttaa ja koordinoi monialaisia taiteilijoita ja esiintyjiä ilahduttamaan pieniä sairaalapotilaita yliopistollisiin sairaaloihin. ESR -rahoitteinen Osaattori -hanke taas kouluttaa neljässä kaupungissa taiteilijoita toimimaan vanhustyössä. Hankkeen ohjausryhmään kuuluu myös kolmannen sektorin edustajia. (Osaattori 2012.) Rahoitusta hyvinvointipalveluiden tuottamiseen on löydettävissä useista lähteistä. Esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen Emma & Elias- ja Eloisa ikäavustusohjelmat ( ) kokoavat yhteen eri järjestöjen hankkeita, joilla edistetään sosiaalista hyvinvointia. Emma & Elias -avustusohjelman päämääränä on edistää lasten ja heidän perheidensä terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Ohjelman avulla vahvistetaan ja monipuolistetaan yleishyödyllisille järjestöille soveltuvia toimintatapoja lasten ja heidän perheidensä terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi. (RAY 2012.) Eloisa ikä-ohjelma luo edellytyksiä ikäihmisten hyvälle arjelle ja mielekkäälle tekemiselle. Ohjelman lähtökohtana ovat ikäihmisten omat voimavarat, vahvuudet, elämänkokemus ja näkemys omasta arjesta. Ohjelmassa kehitetään yhteistyömalleja, joiden avulla vahvistetaan ikäihmisten hyvinvointia, tunnistetaan ikäihmisten arkea uhkaavat ongelmat ajoissa sekä autetaan jo ongelmia kohdanneita. Eloisa ikä -ohjelma verkottaa ikäihmisten parissa työskenteleviä järjestöjä sekä kunnallisia ja muita paikallisia vanhustoimijoita ja ohjelman tavoitteena on tiivistää eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Ohjelmalla pyritään lisäksi vaikuttamaan

5 5 yhteiskunnan ja kansalaisten asenteisiin myönteisen ikäidentiteetin vahvistamiseksi. (Vanhustyön keskusliitto 2012.) Kolmannella lähteellä-julkaisun luettuani jäin pohtimaan, minkälaisia toimia yhteiskunnassa tarvitaan, jotta kestävä kehitys voi todella toteutua. Kestävän kehityksen tavoitteet sisältyvät ekologiseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen sekä taloudelliseen kestävyyteen. (Bardy 2010, 43). Sukupolveltamme vaaditaan todellakin kulutuskeskeisen ajattelun muuttamista. Ilmastopolitiikkamme on peruuttelemassa talouskriisin keskellä, joka on hyvin huolestuttavaa. Tässä tilanteessa koen, että kulttuurituottajana voin olla kehittämässä ja edistämässä sosiaalista ja kulttuurista kestävää kehitystä ja hyvinvointia. Lähiympäristössä voin tehdä sitä vapaaehtoisena, huolehtimalla läheisistä ja lähiasukkaista. Ammattilaisena kykenen tuottamaan hyvinvointipalveluita joko kolmannen sektorin toimijan työntekijänä, tai yrittäjänä yhteistyössä kunnan ja yhdistyksen kesken. On työ sitten pienimuotoista läheistyötä, tai julkisesti vaikuttavaa hyvinvointipalveluiden tuottamista, on selvää ettei työtä voi tehdä yksin. Hyvinvoinnin edistämiseen tarvitaan toisia ihmisiä, vuorovaikutusta ja yhteistyötä monien tahojen kanssa.

6 6 LÄHTEET Bardy, Marjatta Hyvinvoinnin moniulotteisuus. Julkaisussa Kolmannella lähteellä. Hyvinvointipalveluja kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön aloilta. Useita toimittajia. Kokos palvelut. Teatterikorkeakoulu Myllyniemi, Sami Nuorten hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Julkaisussa Kolmannella lähteellä. Hyvinvointipalveluja kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön aloilta. Useita toimittajia. Kokos palvelut. Teatterikorkeakoulu Osaattori. Taidetta vanhuksille, töitä taiteilijoille. Viitattu Raha-automaattiyhdistys. Emma- ja Elias avustusohjelma. Viitattu Vanhustyön keskusliitto. Eloisa ikä-avustusohjelma. Viitattu