Maiju Jussilan vaihto-oppilasvuosi, osa 1

Transkriptio

1 Maiju Jussilan vaihto-oppilasvuosi, osa 1 Toukokuun alussa olleessa viimeisessä vaihto-oppilaskoulutuksessa kaikki alkoi viimein tuntua pelottavan todelliselta ja ymmärsin, että olen oikeasti lähdössä vuoden ajaksi kauas kotoa. Kohdemaakseni oli varmistunut Australia ja olin saanut isäntäperheeni nimet sähköpostiini. Aluksi olin hieman järkyttynyt viidestä eri isäntäperheestä, mutta nyt se on alkanut tuntumaan pelkästään hyvältä jutulta. Koulutuksessa käytiin säännöt perinpohjaisesti läpi ja keskusteltiin monista erilaisista ongelmista laukun pakkaamisesta lentolippujen paluupäivämäärän vaihtamiseen. Lähtöpäivä vain lähestyi ja lähestyi ja iltaisin nukkumaan mennessä vatsassa oli hassu tunne. Sitä aina mietti millaista siellä sitten tulee olemaan, saako ollenkaan kavereita, ymmärtääkö mitään kenenkään puheesta ja tuleeko itse ymmärretyksi. Kun lähtöpäivään oli enää muutama päivä laukun pakkaamisen kanssa tuli ongelmia. Mielessä liikkui epämääräinen kysymys, johon ei vastausta löydy sitten millään; mitä pakata vuodeksi mukaan, kun matkatavaroiden yhteispaino ei saa ylittää 27 kiloa ja kun jo pelkät tuliaiset painavat varmasti yli kymmenen kiloa! Päädyin jättämään kaiken turhan kotiin ja lähetin muun muassa tuliaiset pakettina Australiaan. Lähtöä edeltävään päivään liittyy paljon kyyneliä ja halauksia. Lentokentällä tiputettiin viimeiset kyyneleet ja hyvästeltiin perhe vuodeksi. Helsinki Vantaan lentokentällä oli 23 hengen punasilmäinen porukka valmiina lähtemään vuodeksi vaihtoon Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Toisten vaihto-oppilaiden kanssa oli helppo luoda ystävyyssuhteita, koska kaikki olivat samassa tilanteessa matkalla tuntemattomaan vailla kavereita. Meillä oli neljän päivän koulutus Singaporessa kirjeenvaihtajiemme Mikko Hörkön ja Tapani Kähkösen kanssa. Kyseinen koulutustilaisuus oli todella hyvä juttu. Me vaihtarit tutustuimme toisiimme ja vietimme hauskaa aikaa kirjeenvaihtajiemme kanssa. Ohjelmassa oli muun muassa Night Safar, vierailu Sentosa saarella, shoppailua sekä erittäin hyödyllistä keskustelua koko joukolla. Singaporen lentokentällä tuli ongelmia viisumin kanssa ja lähtöselvityksessä vierähti reipas puoli tuntia. Onneksi Mikko ja Tapani olivat edelleen matkassa mukana, joten panikointi ei ollut tarpeellista. Kirjeenvaihtajamme toivottivat meille hyvää vuotta ja antoivat viimeiset vinkit, jonka jälkeen olimme omillamme. Nousimme lentokoneisiin, jotka lähtivät eri puolille Australiaa. Minun lennollani Sydneyyn oli mukana muutama muu suomalainen vaihto-oppilas. Lento Singaporesta Sydneyyn kesti 12 tuntia. Se ei ollut mukava lento, sillä koko lentomatkan ajan vain mietti millainen seuraava vuosi tulee olemaan. Oloa ei ollenkaan helpottanut ilmassa oleva pieni myrsky ja turbulenssi, jonka ansioista istuin puolet matkasta paperipussi kädessä.. Osa vaihto-oppilaista katseli lentokoneen ikkunasta näkyvää salamointia. Erityisen ärsyttävää oli, kun edessä oleva matkustaja piti tuoliaan takanojassa lähes koko lennon ajan. Jaloilla ei ollut lähes ollenkaan tilaa ja edessä olevaa pientä televisioruutua saattoi tuskin nähdä. Sydneyssä huono tuuri jatkui. Lentoni ilmoitettiin olevan tunnin myöhässä, jolloin soitin counselloreilleni ilmoittaakseni asiasta, sillä he olivat lupautuneet tulla minua vastaan Wagga wagan lentokentälle. Tunnin kuluttua lennon ilmoitettiin taas olevan myöhässä. Kun vihdoin pääsimme koneeseen, emme voineetkaan laskeutua sumun takia ja jouduimme pyörimään ilmassa. Lopulta laskeuduimme toiselle lentokentälle noin sadan kilometrin päähän Wagasta. Siellä odottelimme taas yhden tunnin verran, jonka jälkeen otimme uuden koneen ja vihdoista viimein pääsimme Wagga waggaan, jossa Ailsa ja Peter Sinclair minua odottivat. Saavuin kentälle yhteensä viisi tuntia myöhässä.

2 Ailsa ja Peter halasivat ja toivottivat minut tervetulleeksi Australiaan, jonka jälkeen otimme tavarani pois koneen ruumasta ja lähdimme ajelemaan Temoraa kohti. Matkalla olin hieman järkyttynyt maisemista, sillä kaikki mitä autosta saatoin nähdä oli lampaita, ei mitään, muutama puu, lampaita, ei mitään, muutama puu Lähestyessämme Temoraa maisemat eivät juurikaan muuttuneet, mutta olin kuitenkin helpottunut Ailsan esitellessä minulle Temoran pääkadun, jolla oli muutamia kauppoja. Kotiin päästyämme minulle esiteltiin tuleva huoneeni ja Ailsa näytti minulle muutamien ikäisteni tyttöjen kuvia ja kertoi heistä. Counsellorini olivat yllättyneitä kuinka hyvin osaan puhua englantia, koska heidän edelliset vaihto-oppilaansa eivät kuulemma osanneet englantia läheskään yhtä hyvin kuin minä. Englantini ei kyllä sujunut mitenkään hirmuisen hyvin ensimmäisenä päivänä, sillä olin ollut hereille viimeiset kaksi vuorokautta ja jouduin sinnittelemään pysyäkseni hereillä. Illallisella kävimme läpi rotaryn antamaa ensimmäisen illan kysymykset listaa. Osan kysymyksistä menimme nopeasti läpi, koska asuin heidän kanssaan vain reilun viikon, koska he ovat counselloreitani, joka tarkoittaa, että ongelmien ilmentyessä minun tulee ottaa yhteyttä ensitilassa heihin. Ensimmäisinä päivinä nukuin paljon, koska yritin päästä yli jet lagista. Kaikki isäntäperheeni yhdessä järjestivät minulle tervetuliais/syntymäpäivä illallisen. Illallisella tutustuin kaikkiin viiteen isäntäperheeseeni ja ikäiseeni tyttöön Belindaan. Heidät oli mukava tavata nopeasti ja illallinen oli mukava tapa päästä juttelemaan heidän kanssaan. Isäntäperheeni vaikuttavat kaikki oikein mukavilta. Kuudentena päivänäni Temorassa aloitin koulun. Ennen koulun aloittamista olin käynyt juttelemassa rehtorin kanssa. Rehtori esitteli minulle kaksi tulevan luokkani tyttöä, Georgian ja Hannahin. Tein muutamia paperitöitä ja lopulta valitsin tyttöjen opastuksella aineet mitä haluan opiskella vuoden aikana. Valitsin biologian, englannin, matematiikan, terveystiedon, maantiedon sekä perhe- ja yhteiskuntaopin. Myöhemmin olen valinnut keskiviikoksi mediaa ja upsailingia. Samana päivänä kävimme ostamassa koulupuvun ja laukun, jotka Temoran Rotary klubi maksoi. Yllätyksekseni ensimmäisenä koulupäivänä ei jännittänyt ollenkaan, no eihän siinä enää mitään jännittävää ollut kun jo tänne asti oltiin päästy. Aamulla Georgia ja Hannah odottivat minua rehtorin kansliassa ja aamupäivän he esittelivätkin minulle koulua. Keräsin paljon katseita ja monet tulivatkin tervehtimään minua. Lähes kaksi viikkoa asuttuani counselloreillani vaihdoin isäntäperhettä seuraavaan, johon kuuluu 65-vuotia George ja 50+ Val sekä koira Bundy. He ovat aktiivisia ja reippaita ihmisiä, jotka ovat tehneet kaikkensa viihdyttääkseen minua. Ensimmäisenä iltana kävimme läpi ensimmäisen illan kysymykset ja vastaukset tyydyttivät kumpaakin osapuolta. Täällä huoneessani on oma telkkari, DVD-soitin sekä langaton nettiyhteys. Niille on löytynyt paljon käyttöä, sillä

3 luokkakaverini ovat olleet kiireisiä valmistautuessaan vuoden päätöskokeisiin. Olen myös liittynyt jäseneksi paikalliseen liikuntakeskukseen, jonne voin mennä aina jos tulee tylsiä hetkiä. Kauheaa ikävää en ole ainakaan vielä kokenut. Jos on tylsää tulee yleensä hieman ikävä Suomea, mutta sen suurempia ongelmia ikävän kanssa ei ole vielä tullut. Suomeen pidän yhteyttä noin kerran viikossa sähköpostilla. Lisäksi käytän msn messengeriä ja olen soittanutkin Suomeen muutaman kerran. Soittaminen on hieman hankalaa seitsemän tunnin aikaerosta johtuen. Kirjoittaminen suomeksi on alkanut jo hieman tökkimään, ja jos ei ole ajatus kunnolla mukana saattaa jotkut sanat vahingossa kirjoittaa englanniksi. Englanti sujuu ihan hyvin, tosin väsyneenä se tuottaa hieman ongelmia. Tämän hetkisen isäntäperheeni mukaan englantini on kehittynyt näinä kahtena kuukautena paljon. Välillä tosin tulee turhautunut olo, kun ei pysty käyttämään juuri niitä sanoja kun haluaisi, koska ei tiedä niitä englanniksi. Myös väärinymmärrysten määrä on suuri, joten täytyy toistella itseään monta kertaa ja varmistella, mikä on myös hieman turhauttavaa. George ja Val ovat järjestäneet minulle paljon kaikkea hauskaa. Olen päässyt ratsastamaan Australian teille, keritsemään lampaita, Canberraan muutamaksi päiväksi Viime viikolla olin viikon Sydneyssä isäntäperheeni ja toisen suomalaisen vaihto-oppilaan kanssa. Kävimme eläintarhassa, Mainly rannalla, ooppera talolla, lisäksi shoppailimme ja kiipesimme Sydney Harbour sillalle. Meillä oli todella hauskaa. Marraskuussa lähden kolmeksi viikoksi rannikolle rantalomalle Georgen ja Valin kanssa. Sunnuntaisin käyn anglikaanisessa kirkossa isäntäperheeni kanssa, mikä on ihan kiinnostavaa, koska se on hieman erilaista kuin luterilaisessa kirkossa. Olen saanut jo paljon kavereita ja muutaman paremman kaverin, joille voin lähettää viestiä jos on tylsää. Suuremmalla kaveriporukalla olemme käyneet ulkona syömässä, jonka jälkeen usein olemme menneet bileisiin. Kotiintulo aikana ovat olleet erittäin joustavat ja saan elää täällä aika vapaasti. Muutama viikko sitten olin dep of the year nimisessä tapahtumassa. Tapahtumassa esitellään läsnäolijoille valkoisiin mekkoihin pukeutuneet ikäiseni tytöt ja heidän parinsa. Sen jälkeen he tanssivat yhden tanssin, jonka jälkeen kaikki alkavat tanssimaan. Tapahtuma kesti kahteen, jonka jälkeen en enää jaksanut mennä jatkoille, joten menin suoraan nukkumaan. Olen myös käynyt lenkeillä kavereiden kanssa ja välillä saan aina illalliskutsuja heiltä. Tänä viikonloppuna menen myymään rotareiden kanssa lippuja Temoran markkinoille, jonka jälkeen menen kavereideni kanssa sinne sisälle ja illalla on varmaan taas bileet luvassa.

4 Koulusta en ole ottanut turhaa stressiä, teen vain sen minkä jaksan. Tällä hetkellä koitan lähinnä syventää kaverisuhteita ja annan koulun olla taka-alalla. Töitä koulussa on muutenkin paljon vähemmän kuin Suomessa eivätkä opettajat pyydä minua tekemään lähes mitään kotona. Tunneilla osallistun opiskeluun kuten muutkin, mutta tehtävien tekeminen menee välillä vain kopioimiseksi, koska en jaksa aina näprätä sanakirjan kanssa. Viimeksi eilen kuulin kehuja opettajilta englannin taidoistani ja siitä kun ymmärrän panostaa oikeisiin asioihin vaihtovuodessani ;) Myös koulun rehtori ja isäntäperheeni ovat kehuneet minun olevan erinomainen vaihto-oppilas. Kaikki tuntevat minut täällä, koska tämä on vain noin viiden tuhannen asukkaan kylä. Kävelyllä ollessa kaikki tervehtivät minua ja kysyvät kuulumisiani. Temora onkin valittu Australian osavaltion New South Walesin ystävällisimmäksi kyläksi. Muutaman päivän täällä oltuani paikallislehti teki minusta jutun, jonka jälkeen kaikki ovat tienneet kuka olen. Rotarykokouksissa koitan käydä joka maanantai. Kokouksissa on hyvä käydä, koska ensinäkin tarjolla on aina hyvä illallinen ja toiseksi koska rotarysedät tarjoutuvat aina viemään minua jonnekin heidän kanssaan. Muutama viikko sitten olin katselemassa yhtä Australian suurista farmeista ja tällä viikolla eräs jäsen kysyi olisinko kiinnostunut lähtemään Sydneyyn. Myös vaihto-oppilastapaamiset ovat aivan huippuja! Valitettavasti minun piirilläni on ollut vasta yksi, mutta lisää on tulossa vuoden aikana. Olen nyt ollut täällä hieman päälle kaksi kuukautta ja perheenvaihto on edessä ensi viikolla. Toisaalta harmittaa vaihtaa hyvästä perheestä seuraavaan, mutta samalla odotan sitä innolla. On todella hauska vaihtaa perheitä ja nähdä enemmän kuin yhden perheen elämää. Seuraavaksi menen asumaan vuotiaalle Vivianille, joka asuu aivan keskustan vieressä, joten joka paikkaan on vain muutaman minuutin kävely. Kahden kuukauden aikana kaikki ovat olleet erittäin mukavia ja avuliaita. Kertaakaan ei ole ollut hetkeä, että olisi tarvinnut tehdä yksin jotain tai mennä johonkin yksin, enkä usko, että täällä täytyykään olla yksin, paitsi jos itse haluaa. Kun täällä on välillä tylsää, täytyy muistaa, että ei sitä Suomessakaan aina tekemistä ole.