EDUSKUNTA VALIOKUNNAT

Transkriptio

1 EDUSKUNTA VALIOKUNNAT ASIAKIRJAVIHK O

2 Valtiopäiväasia, HE 242/2006 Sivu 2/3 isuomcn CDUSKUNTA ^ J!«r#*i^ TPAIUU"* ^" ÄV»7KÄIWSTÄ"" f "SEURAAVA j>j Asian valiokuntakäsittely HE 242/2006 vp rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta I Saaoums- Asiarrtuntiiavaihe. '.. ^'"^'^i P^KäsittS^^I The 'JaostokalLv Keskustetart. ^^m^^^^m Täysistunto lähettänyt hallintovaliokuntaan mietintöä varten Hallintovaliokunta Saapunut Käsittely päättynyt HaVM 30/2006 vp mietinnön antamista varten. Ennakkokäsittely Käsittely Käsittelyvaiheet Asian ilmoittaminen Ilmoitettu asia valiokuntaan saapuneeksi Asiantuntijoiden kuuleminen - lainsäädäntöneuvos Kari Parkkonen, sisäasiainministeriö (K) - professori Olli Mäenpää, (K) Asiantuntijoiden kuuleminen - lainsäädäntöneuvos Eija Siitari-Vanne, oikeusministeriö (K) - tarkastuspäällikkö Jari Sanaskoski, Valtiontalouden tarkastusvirasto (K) - maakunta-asiamies Antti Iso-Koivisto, Suomen Kuntaliitto (K) - professori Kaarlo Tuori, (K) Asiantuntijoiden kuuleminen - ylitarkastaja Pirjo Sylvänne, kauppa- ja teollisuusministeriö (K) - neuvotteleva virkamies Henri Alatalo, liikenne- ja viestmtäministeriö (K) - neuvotteleva virkamies Riitta Viren, liikenne-ja viestintäministeriö (K) - ylitarkastaja Antti Linna, maa- ja metsätalousministeriö (K) - neuvotteleva virkamies Merja Niemi, opetusministeriö (K) - neuvotteleva virkamies Timo A. Tanninen, sosiaali-ja terveysrmnisteriö (K) - neuvotteleva virkamies Ulla Jatila, työministeriö (K) http.7/fakta.eduskunta.fi7triph^ neuvotteleva virkamies Juha Majanen, valtiovarainministeriö - ylitarkastaja Jorma Keva, ympäristöministeriö (K) Asiantuntijoiden kuuleminen

3 Valtiopäiväasia, HE 242/2006 Sivu 3/3 - järjestösihteeri Tom Holmroos, Toimmenkilökeskusjärjestö STTK ry, edustaen myös Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:tä ja AKAVA ry:tä (K) - asiantuntija Mikko Martikainen, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry (K) - kehittämispäällikkö Ismo Partanen, Suomen Yrittäjät ry (K) -johtaja Olli-Pekka Väänänen, Maa-ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry (K) - johtaja Pentti Mäkinen, Keskuskauppakamari (K) Merkitty saapuneeksi kirjallinen lausunto: - Saamelaiskäräjät (K) Asiantuntijoiden kuuleminen - maakuntasuunnittelija Ritva Kauhanen, Lapin liitto (K) - aluekehittämisen vastuualueen vs. johtaja Raimo Nenonen, Uudenmaan liitto (K) - aluekehitysjohtaja Jukka Alasentie, Pirkanmaan liitto (K) - kehittämisjohtaja Juhani Kärkkäinen, Kainuun maakunta - kuntayhtymä (K) Merkitty saapuneeksi kirjallinen lausunto: - Etelä-Suomen lääninhallitus (K) - Satakunnan työvoima- ja elinkeinokeskus (K) Asiantuntijoiden kuuleminen - lainsäädäntöneuvos Kari Parkkonen, sisäasiainministeriö Merkitty saapuneeksi kirjallinen lausunto: - Kansalaisjärjestöryhmä (K) - Suomen luonnonsuojeluliitto ry (K) Merkitty saapuneeksi kirjallinen lausunto: - maakuntajohtaja Anita Mikkonen, Keski-Suomen liitto (K) Todettu asianrantijakuuleminen päättyneeksi. Valmistava keskustelu Merkitty saapuneeksi kirjallinen lausunto: - sisäasiainministeriö (K) Yleiskeskustelu ^ - Naisjärjestöjen Keskusliitto ry (K) Jatkettu yleiskeskustelu Jatkettu yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely Merkitty saapuneeksi kirjallinen lausunto: ja sisäasiainministeriö (K) Valmistunut: - HaVM 30/2006 vp Päivitetty :34:05

4 .itiopäiväasia, HE 242/2006 Sivu 4/

5 SISÄASIAINMINISTERIÖ Alueiden ja hallinnon kehittämisosasto Muistio HE 242/2006 vp Eduskunnan hallintovaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE RAKENERAHASTOLAIKSI SEKÄ LAEIKSI ALUEIDEN KEHITTÄMISLAIN JA KAINUUN HALLINTOKOKEILUSTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA Yleistä Esityksen lähtökohtana on sovittaa kansalliseen rakennerahastojen hallinnointijärjestelmään uuteen yleisasetuksen ja muihin rakennerahastoja koskeviin säädöksiin sisältyvät muutokset. Tavoitteena on parantaa rakennerahasto-ohjelmien hyödyntämistä alueiden omista lähtökohdista, parantaa ohjelmien hallinnointia, toimeenpanoa ja hyödyntämistä sekä tehostaa eri rahastoista osarahoitettavien toimenpideohjelmien yhteensovitusta alueellisella ja keskushallinnon tasolla. Ohjelmavarojen jakamismenettelyt on tarkoitus tehdä nykyistä joustavammaksi ja niin, että ohjelmatyössä voidaan varautua myös rakennemuutoksesta aiheutuviin ennakoimattomiin menoihin. Lisäksi uudistetun EY-sääntelyn puitteissa tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa ohjelmien kansallista hallintoa ja seurantaa siten, että toimintaa voidaan tehostaa rakennerahastotoimien vaikuttavuuden lisäämiseksi. Tavoitteena on myös selkeyttää rakennerahastolain suhdetta rakennerahastovaroja käyttävien hallinnonalojen erityislainsäädäntöön ja valtionavustuslakiin. Keskeiset muutokset EY-sääntelyssä K Uuden yleisasetuksen useat säännökset yksinkertaistavat rakennerahastojen hallinnointia Euroopan unionin tasolla. Sellaisia säännöksiä ovat esimerkiksi * tavoitteiden lukumäärän vähentäminen, yhden rahaston periaate toimenpideohjelmissa, ohjelmarakenteen yksinkertaistaminen, varojen hallinnointi toimintalinjatasolla, mahdollisuus sulkea toimenpideohjelmat osittain toimien toteuduttua ja tukikelpoisuussääntöjen vähentäminen Euroopan unionin tasolla. Muutokset edesauttavat myös kansallisen järjestelmän yksinkertaistamista. P-clcei«:f*nn imdictiivcpna iinh*»«sa vleicncetnksesssi f"i frarvflqtiicvirjitirimijinpt» Ohjelmien hallinnointia ja valvontaa keskitetään jäsenmaihin. Seurauksena jäsenvaltiolle asetetut hallinnointia ja valvontaa koskevat vaatimukset lisääntyvät. Keskeisenä piirteenä ohjelmatyössä on strategisen otteen vahvistaminen. Jäsenvaltioiden on laadittava kansallinen strateginen viitekehys eli kansallinen suunnitelma omasta kehittämisstrategiastaan. Uutena piirteenä yhteisön poliitikkojen johdonmukaisuuteen ja yhteensovitukseen liittyen voidaan pitää sitä, että rahastoista osarahoitettu tuki kohdennetaan kilpailukyvyn edistämistä ja työpaikkojen luomista koskeviin

6 Ohjelmarakenne ja rahoitus Lain rakenne Euroopan unionin ensisijaisiin tavoitteisiin, muun muassa neuvoston kasvua ja työllisyyttä koskevissa yhdennetyissä suuntaviivoissa vuosille esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseen. Alueellinen kilpailukykyjä työllisyys -tavoitteen menoista 75 prosenttia on osoitettava mainittuihin tavoitteisiin. Vaatimus koskee ennen 1 päivänä toukokuuta 2004 Euroopan unionin jäseniksi tulleita valtiota. Uudessa yleisasetuksessa on säilytetty nykyiset alue- ja rakennepolitiikan pääperiaatteet, joita ovat keskittämisperiaate, ohjelmatyö, kumppanuusperiaatepa täydentävyysperiaate. Yhteisön rahoitus täydentää vastaavia kansallisia toimenpiteitä eikä se saa korvata jäsenvaltion kansallisia julkisia menoja ohjelma-alueilla. Ohjelmien rahoitus koostuu rakennerahastojen, kansallisesta julkisesta ja yksityisestä rahoituksesta. Rahastojen tukitoimien on oltava myös yhteisön toimien, poliitikkojen ja ensisijaisten tavoitteiden mukaisia ja on varmistettava, että ne täydentävät yhteisön muita rahoitusvälineistä. Rakennerahastojen tukiin sovelletaan pääsääntöisesti kansallisia sääntöjä. Tietyistä säännöistä säädetään yleisasetuksessa ja rahastokohtaisissa asetuksissa. Rahastokohtaiset asetukset sisältävät, kuten nykyisinkin, Euroopan aluekehitysrahastoa ja Euroopan sosiaalirahastoa koskevat erityissäännöt, jotka liittyvät keskeisesti rahastojen toimialaan. Lisäksi aluekehitysrahastoa koskevassa asetuksessa on säännökset Euroopan alueellinen yhteistyö-tavoitteen ohjelmatyöstä, hallinnoinnista ja tukikelpoisista kustannuksista. Aluekehitysrahastoa koskevassa asetuksessa rahastojen tuki keskitetään temaattisiin painopisteisiin, joita ovat innovointi-ja osaamistalous, ympäristö ja riskien ehkäiseminen ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien liikenne- ja televiestintäpalveluiden saatavuus. Sosiaalirahastoa koskevassa asetuksessa tuki olisi keskitettävä erityisesti työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskyvyn parantamiseen, inhimillisen pääoman, työhön pääsyn ja työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseen, epäedullisessa asemassa olevien sosiaalisen osallisuuden vahvistamisen ja syrjinnän torjumiseen, työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden työmarkkinoille paluun kannustamiseen sekä uudistuksia edistävien kumppanuuksien edistämiseen. Uudella ohjelmakaudella Suomessa toteutetaan kahta tavoitetta, jotka ovat alueellinen kilpailukykyjä työllisyys -tavoite ja Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoite. Niiden nojalla Manner-Suomessa valmistellaan neljää suuraluepohjaista aluekehitysrahastosta osarahoitettavaa toimenpideohjelmaa koskevaa ehdotusta ja yhtä sosiaalirahastosta rahoittavaa Manner-Suomen ESR-toirnenpideohjelmaa koskevaa ehdotusta. Euroopan alueellisen yhteistyön osalta valmistellaan kaikkiaan seitsemää ohjelmaa. Suomessa hallinnoidaan niistä ainoastaan yhtä, Keskisen Itämeren ohjelmaa, johon kuuluvat jäsenvaltiona Suomi, Ruotsi, Viro ja Latvia. Suomen EU:n rakennerahastorahoitus ohjelmakaudella on miljoonaa euroa. Alueellinen kilpailukykyjä työllisyys -tavoitteen osuus on miljoonaa euroa. Tästä aluekehitysrahasto osuus on 977 miljoonaa euroa (kasvua nykyiseen ohjelmakuteen nähden noin 10 %) ja sosiaalirahaston osuus 619 miljoonaa euroa (vähennystä nykyiseen ohjelmakauteen noin 25 %). Itä-Suomen siirtymäkauden rahoitus on 546 miljoonaa euroa. Lisäksi Itä-ja Pohjois-Suomi (NUTS JJ) saavat harvaan asutukseen perustuvaa erityisrahoitusta 35 euroa asukasta kohti vuodessa -yhteensä 359 miljoonaa euroa koko ohjelmakaudella. Itä-Suomen osuus tästä on 186 miljoonaa euroaja Pohjois-Suomen osuus 154 miljoonaa euroa. Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen rahoitusosuus on 120 miljoonaa euroa, josta on siirretty 39 miljoonaa euroa naapuruusinstrumentin toimeenpanoon.

7 Hallituksen esityksessä ehdotetaan kokonaan uuden lain säätämistä. Laissa on kaikkiaan yhdeksän lukua ja 69 pykälää. Laissa on eroteltu säännökset kansallisten ohjelmien hallinnoinnista (3 luku) ja valvonnasta (6 luku) ja säännökset jäsenvaltioiden välisten ohjelmien hallinnoinnista (4 luku) ja valvonnasta (7 luku). Lisäksi laissa on yleisten säännösten (1 luku) ja erinäisten säännösten (8 luku) ohella säännökset ohjelmatyöstä (2 luku) varainhallinnasta (5 luku). Yksityiskohtaisesta sisällöstä Lakiehdotuksen 1 lukuun ehdotetaan säännökset soveltamisalasta ja määritelmistä. Määritelmien osalta lakiin otetaan välittävän toimielimen määritelmä. Kansallisella rakennerahasto-ohjelmalla tarkoitettaisiin alueellinen kilpailukykyjä työllisyystavoitetta varten laadittua toimenpideohjelmaa ja jäsenvaltioiden välisellä rakennerahasto-ohjelmalla Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta varten laadittua toimenpideohj elmaa. Ohjelmatyötä koskevaan lukuun ehdotetaan otettavaksi säännökset kansallisesta suunnitelmasta, toimenpideohjelmista ja niiden valmistelusta. Lakiin otettaisiin säännökset sosiaalirahastosta osarahoitettavan toimenpideohjelman valmistelusta ja muuttamisesta. Sen alueellisen osion valmistelussa, joka tapahtuisi työvoima- ja elinkeinokeskuksen johdolla, noudatettaisiin soveltuvin osin alueellisen rakennerahasto-ohjelman valmistelua koskevia säännöksiä. Kansallisten rakennerahasto-ohjelmien hallinnoinnissa (3 luku) keskeisiä viranomaisia ovat hallinto- ja todentamis viranomaiset. Hallinto- ja todentamisviranomaisena aluekehitysrahastosta osarahoitettavissa ohjelmissa toimisi sisäasiainministeriö. Hallinto-ja todentamisviranomaisena sosiaalirahastosta osarahoitettavissa ohjelmissa toimisi työministeriö. Hallintoviranomainen osoittaisi rakennerahastovarat suoraan välittäville toimielimille. Varoja ei enää kierrätettäisi ministeriöiden kautta. Rakennerahastovaroja koskeva kansallinen valtion vastinrahoitus koottaisiin hallintoviranomaisen pääluokkaan. Asiasta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Uudistuksella pyritään yksinkertaistamaan ja tehostamaan rakennerahastovarojen ja valtion vastinrahoitusosuuden käsittelyä keskushallinnossa. Luvussa on lisäksi säännökset ohjeiden ja määräysten antamisesta. Hallintoviranomaisen tehtäviä ehdotetaan siirrettäväksi maakunnan liitoille. Asiasta säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Välittävä toimielin toimittaisi tiedot menoilmoitusta varten suoraan ohjelman todentamisviranomaiselle ja samalla tiedoksi hallinnonalan ministeriölle. Tarkoituksena on täten yksinkertaistaa ja tehostaa toimenpideohjelmien hallinnointia. Lisäksi on tarkoituksena lisätä säännönmukaista tietojen vaihtoa hallinto- ja todentamisviranomaisten ja välittävien toimielinten välillä. Säännökset otettaisiin valtioneuvoston asetukseen. Välittäviä toimielimiä olisivat rakennerahastovaroja käyttävät ministeriöt, keskushallinnon virastot, työvoima- ja elinkeinokeskukset, alueelliset ympäristökeskukset, lääninhallitukset ja maakunnan liitot. Välittäviä toimielimiä olisivat myös valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetussa laissa (443/1998) tarkoitettu erityisrahoitusyhtiö ja muu vastaava valtion kokonaan

8 tai osittain omistaman yhtiö ja muut viranomaiset tai laitokset, joille on siirretty hallinto- ja todentamisviranomaisen tehtäviä. Tarkastustoiminta keskitettäisiin yhteen paikkaan. Tarkastusviranomainen toimisi valtiovarainministeriössä valtiovarain controller -toiminnan yhteydessä. Tarkoituksena on täten tehostaa ja yhdenmukaistaa tarkastastoimintaa. Toiminta rahoitettaisiin eri hallinnonalojen kehysten mukaan suorittamalla virkasiirtoja ja osaksi toimenpideohjelmien teknisestä tuesta. Alueilla keskeisenä toimielimenä toimisi maakunnan yhteistyöryhmä. Sen keskeisenä tehtävänä olisi, kuten nykyisinkin, kohdentaa ja suunnata rakennerahastovaroja ohjelman mukaisesti maakunnan kehittämisen kannalta keskeisiin kohteisiin sekä yhteen sovittaa rakennerahastoista rahoitettavia toimia ja Euroopan maatalouden kehittämisrahastosta ja kalatalouden kehittämisrahastosta rahoitettavia toimia. Maakunnan yhteistyöryhmän tehtävät ovat siten luonteeltaan toimintaa ohjaavia ja strategisia. Tehtävien toteuttamisen keskeisenä välineenä on maakunnan yhteistyöasiakirja. Yhteistyöryhmän kokoonpanoa ehdotetaan hieman laajennettavaksi yleisasetuksen kumppanuusmääritelmän seurauksena siten, että jäseninä voisivat olla alueen kehittämisen kannalta tärkeimmät työmarkkina- ja elinkeinojärjestöt sekä muut kansalaisyhteiskuntaa edustavat tai ympäristöjärjestöt ja sukupuolten tasa-arvoa edistävät järjestöt. Yhteistyöryhmän lukumäärä voisi kasvaa kussakin 21 :n 3 momentin tarkoittamassa luokassa yhdellä jäsenellä. Yhteistyöryhmän päätöksenteon osalta myönteinen päätös ei sitoisi rahoittajatahoa, jos siihen on painavia syitä. Sellaisia syitä voisivat olla perustelujen mukaan oikeudelliset syyt tai tärkeä kansallinen käsiteltävään asiaan liittyvä politiikkalinjaus. Vuosittain maakunnan yhteistyöasiakirjoissa tehtäisiin aluekehitysrahastosta osarahoitettavissa toimenpideohjelmissa maakuntakohtaisen rahoituskehyksen jakautuminen rakennerahastovaroja käyttäville viranomaisille. Sosiaalirahastosta osarahoitettavan toimenpideohjelman rahoituskehyksen jakaantuminen määriteltäisiin maakunnan yhteistyöasiakirjassa ohjelmatasolla sovitun hallinnonalakohtaisen kehyksen perusteella. Tarkempia säännöksiä yhteistyöasiakirjan sisällöstä ja noudatettavasta menettelystä annettaisiin valtioneuvostona asetuksella. Maakunnan yhteistyöasiakirjaa liittyen tarkoituksena on, että maakuntaohjelman toteuttaniissuurjmtelman ja maakunnan yhteistyöasiakirjan laatimisaikataulut sovitetaan yhteen siten, että maakunnan yhteistyöasiakirja laadittaisiin samaan aikaan kuin toteuttamissuunnitelma eli lokakuun loppuun mennessä. Esitys parantaisi kansallisten ja rakennerahastovarojen yhteensovitusta ja yksinkertaistaisi menettelyä. Asiasta säädettäisiin 21 :n 3 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella. Lakiin otettaisiin säännös rakennerahastoneuvottelukunnasta. Se toimisi sisäasianministeriön yhteydessä. Sen tehtävänä olisi sovittaa yhteen eri rahastojen toimenpiteitä keskenään ja suhteessa kansallisiin toimiin, seurata rakennerahasto-ohjelmien tuloksellisuutta ja arvioida niiden vaikuttavuutta ja raportoida niiden edistymisestä sisäasiainministeriölle. Se voisi tehdä ehdotuksia rakennerahastotoimien yhteensovituksen ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Tarkoituksena on lisätä koordinaatiota keskushallinnon tasolla ja parantaa ohjelmien vaikuttavuutta. Ohjelmien täytäntöönpanon seurantaa varten on, kuten nykyiselläkin ohjelmakaudella, seurantakomiteat. Niistä ehdotetaan myös otettavaksi säännökset lakiehdotuksen 3 lukuun. Lakiehdotuksen 4 luvussa on säännökset jäsenvaltioiden välisten toimenpideohjelmien hallinnoinnista. Myös näihin ohjelmiin tulee valita hallinto- todentamis- ja tarkastusviranomaiset. Sellaisena toiniisi Suomessa toteutettavissa ohjelmissa ohjelma-

9 9 asiakirjassa mainittu maakunnan liitto. Luvussa on myös säännökset hallintokomiteasta ja sen tehtävistä. Säännökset vastaavat käytännössä nykyisen rakennerahastolain säännöksiä. Lukuun on lisäksi otettu säännökset valvojasta ja tarkastajaryhmästä, jotka perustuvat aluekehitysrahastoasetuksen säännöksiin. Samalla perusteella lukuun on otettu uutena säännöksenä myös 43 :n säännös vastuusta rakennerahastovaroista eräässä tapauksessa. Varainhallinta koskevassa luvussa (5 luku) säädetään rahoituksen myöntämisestä ja niihin liittyvistä tehtävistä, menoilmoituksista, takaisinperintää koskevista ilmoituksista ja toimenpiteistä, tukikelpoisista kustannuksista ja ylimaakunnallisista hankkeista. Tarkoituksena on, että valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset tietyistä tukikelpoisuutta koskevista säännöistä. Tarkoituksena olisi antaa tarkentavat säännökset tarpeellisilta osin niistä seikoista, joiden osalta uudessa yleisasctuksessa sekä aluekehitys- ja sosiaalirahastoasetuksissa säädetään tukikelpoisuudesta. Näitä olisi uuden yleisasetuksen 56 artiklan mukaiset luontoissuoritukset, poistot ja yleiskustannukset, joiden käyttäminen edellyttää, että niistä on säädetty kansallisesti. Lisäksi tarkoituksena olisi säätää ainakin tukikelpoisuusajasta, ohjelmanmukaisuudesta, tuloja tuottavista hankkeista ja korkotuloista. Tarpeellista olisi myös antaa tarkempia säännöksiä sekä aluekehitys-että sosiaalirahastoasetuksen mukaisista tukikelpoisuuskysymyksistä. Valvontaan liittyen luvuissa 6 ja 7 ovat säännökset hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaisten tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömistä toimivaltuuksista, tarkastusmenetelmistä ja periaatteista, tarkastusta suorittavan henkilön oikeuksista ja velvollisuuksista sekä tietojen saannista ja luovutuksesta. Vastaavat säännökset tarkastusviranomaista lukuun ottamatta ovat nykyisessä rakennerahastolaissa. Lakiehdotuksen 8 luvussa säädettäisiin nykyisen rakennerahastolain tapaan toimivallan siirrosta rakennerahastoasioissa. Säännökset koskisivat opetasministeriö ja sosiaali-ja terveysministeriön hallinnonaloja. Lakiehdotuksen 65 :ssä on säännös seurannan tietojärjestelmästä. Tavoitteena uudelle ohjelmakaudelle on kaikki ohjelmat ja hallinnonalat kattava internetpohjainen seurantajärjestelmä, johon tiedot talletettaisiin suoraan. Pykälän 3 momentissa on uutena säännös julkistamista varten tapahtuvasta tietojen luovuttamisesta. Säännös perustuu yleisasetukseen ja sen nojalla annettavaan komission täytäntöönpanoa koskevaan asetukseen. Tiedot olisivat julkisia viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan. Muutoksenhakua koskevien säännösten osalta ehdotetaan muutoksena nykyiseen rakennerahastolakiin, että muutoksenhaku Helsingin hallinto-oikeuden sijaan osoitettaisiin toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen. Alueiden kehittämislakiin ja Kainuun hallintokokeilusta annettuun lakiin ehdotetaan tehtäväksi rakennerahastolaista aiheutuvat välttämättömät muutokset. Lisäksi alueiden kehittämislain osalta ehdotetaan lakiin otettavaksi uusi 8 a alueiden kehittämisen neuvotteluloinnasta. Säännös liittyy alueiden kehittämislain muuttamisesta annettuun lakiin 954/2005. Asettamistapansa puolesta neuvottelukuntaa on pidettävä perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan valtion toimielimenä (PeVL 21/2002 vp). Toimielimen toiminnassa on noudatettava valtion viranomaista koskevia yleishallinto-oikeudellisia säännöksiä, kuten hallinto-, julkisuusj a kielilakia.

10 Kainuun hallintokokeilusta annettuun lakiin liittyen nykyisissä tavoite 1 -ohjelmissa olevat EMOTR:n ohjausosastosta maksettavat varat ja KOR:sta maksettavat varat ovat rakennerahastovaroja. Uudella ohjelmakaudella nämä varat siirretään Euroopan maatalouden kehittämisen maatalousrahastoon ja Euroopan kalatalousrahastoon. Tarkoituksena on kuitenkin säilyttää myös näiden varojen osalta Kainuun maakuntavaltuuston tehtävät samanlaisina kuin nykyisellä ohjelmakaudella. Edellytyksenä on, että valtion talousarviossa eritellään määräraha Kainuuta varten. Tehtävistä ehdotetaan säädettäväksi lain 11 a :ssä O l l i M ä e n p ä ä Hallintovaliokunnalle Hallituksen esitys rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 242/2006 vp) Esityksen keskeisenä tarkoituksena on uudistaa rakennerahastojen kansallista hallinnointijärjestelmää ottamalla huomioon elokuun alussa 2006 voimaantullut Euroopan yhteisön rakennerahastoja koskeva uusi EU-lainsäädäntö. Siinä keskeisin normi on uusi yleisasetus (Neuvoston asetus 1083/2006 Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä), jota täydentävät rahastokohtaiset asetukset. Nämä asetukset eivät sisällä erityisen suuria periaatteellisia muutoksia nykytilaan ja yleisasetukseen sisältyvät edelleen nykyään noudatettavat alueja rakennepolitiikan pääsuuntaviivat. Tosin uutena painotuksena on kohdentaa

11 rahastoista osarahoitettua tukea erityisenä kilpailukyvyn edistämistä ja työpaikkojen luomista koskeviin Euroopan unionin ensisijaisiin tavoitteisiin. Keskeiset toiminnalliset ja haiiinnoiiisei muutokset EU:n rakennerahastosäädöksiin sisältyvänä merkittävinä toiminnallishallinnollisina muutoksina voidaan pitää ainakin 1) pyrkimystä tiukentaa seurantajärjestelmiä ja valvontaa, 2) kansallisen vastuun nykyistä selvempää hajauttamista alue- ja paikallistasolle sekä kansallisille kumppaneille, 3) hallintojärjestelmän yksinkertaistamista ja 4) suhteellisuus- ja kumppanuusperiaatteen korostamista. Näistä kuitenkin tavoitteet 1) ja 3) ovat toistensa suhteen selvästi ristiriitaiset, sillä valvonnan tehostaminen on omiaan monimutkaistamaan rakennerahasto-ohjelmien hallinnointia. Yleisasetuksen edellyttämä valvonnan moninkertaisuus ja -portaisuus saattaa suhteettomasti byrokratisoida rahoitusmenettelyjä ja muodostua myös kustannuksiltaan raskaaksi. Tätä ei voida pitää EU.ssa yleisenä tavoitteena korostetun hyvän hallinnon mukaisena. Toisaalta tavoitteet 2) ja 4) voivat ilmeisesti osaltaan vahvistaa toisiaan ja joustavoittaa rakennerahastoohjelmien hallinnointia samalla kun ne mahdollistavat toiminnan hajauttamisen. Uudessa rakennerahastolaissa säädettäisiin samoin kuin nykyisessäkin laissa lähinnä rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista, seurannasta, valvonnasta ja tarkastuksesta. Lakia valmisteltaessa on pyritty ottamaan huomioon myös valtioneuvoston aluepoliittinen selonteko (VNS 3/2004 vp), jota hallintovaliokunta on mietinnössään 14/2004 vp arvioinut. Uusi yleisasetus asettaa kuitenkin suhteellisen täsmälliset ja verrattain ahtaat puitteet sille, miten kansallisessa laissa voidaan säännellä rakennerahastojen kansallista hallinnointia. Yleisasetuksessa määritellään vähimmäisvaatimukset, jotka kansallisen hallinto- ja valvontajärjestelmien on täytettävä ja ne vastuut, jotka ovat jäsenvaltioilla ja komissiolla moitteettoman varainhoidon periaatteiden noudattamisen varmistamiseksi. Myös toimenpideohjelmien laadinta määräytyy EU-normiston mukaan. Nämä sääntelyt eivät juurikaan jätä liikkumatilaa kansalliselle lainsäätäjälle, vaikka rakennerahasto-ohjelmien hallinnointia ei voidakaan pitää täysin harmonisoituna ja vaikka jäsenvaltio voi edelleen itsenäisesti osoittaa ja määritellä yleisasetuksen edellyttämät kansalliset valvontatoimielimet. Nykyisen lainsäädännön täsmentäminen Hallintovaliokunnan aikaisemmassa mietinnössä esitettyjä näkökohtia vastaavasti lakiesityksessä pyritään muun muassa parantamaan rakennerahasto-ohjelmien hyödyntämistä alueiden omista lähtökohdista. Alueiden merkitystä päätöksenteossa on tarkoitus vahvistaa siirtämällä ohjelmien hallinnointiin liittyviä tehtäviä alueille. Säännökset koskisivat myös alueellinen kilpailukyky ja työllisyystavoitetta ja Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitetta varten hyväksyttyjä toimenpideohjelmia. Hallintovaliokunnan kannanottoja vastaavat myös täsmällisemmät laintasoiset säännökset, jotka koskevat muun muassa hallintoviranomaisen oikeutta antaa muita viranomaisia velvoittavia ohjeita ja tehdä tarkastuksia sekä hallintoviranomaisen tietojensaantioikeutta sekä hallintoviranomaisen ja maksuviranomaisen välistä yhteistyötä. Uuden rakennerahastolain säätäminen on perusteltua paitsi EU-lainsäädännön muutoksen vuoksi myös siksi, että rakennerahasto-ohjelmien kansallisen hallinnoinnin määrittelyssä on otettava huomioon perustuslain säännökset. Tällaisia ovat muun muassa päätösvallan 11

12 12 siirtämistä, määräysten antamista, ehtojen asettamista ja henkilötietojen käsittelyä koskevat säännökset. Myös hallintokomiteoiden ja valvojien toiminta edellyttää nykyistä täsmällisempää laintasoista sääntelyä. Näitä asioita on pääosin tosin jo säännelty nykyistä lakia muutettaessa, joten kysymys ei ole perustuslain kannalta täysin uusista tai muutenkaan erityisen ongelmallisista sääntelyistä. Etenkin hallintoelinten välistä siirto-, määräys- ja ehtotoimivaltaa arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon myös sääntelyn tausta EU-oikeudessa ja yleisasetuksessa. Vaikka nämä toimivaltasääntelyt eivät kaikin osin ongelmattomasti sopeudu muun kunnallisen itsehallinnon, viranomaisten erillisyyden ja itsenäisen oikeudellisen vastuun perusteisiin, ne ovat toteutettavissa elimellisenä osana sellaista EU:n varojen hallinnointia ja varainkäytön kansallista valvontaa, jota yleisasetuksen voidaan katsoa edellyttävän jäsenvaltion tasolla. v Tarkastusviranomainen Yleisasetuksessa on säännökset hallintoviranomaisista, todentamisviranomaisista ja seurankomiteoista. Uutena yleisasetuksen edellyttämänä viranomaisena on tarkastusviranomainen, joka nimetään toimenpideohjelmaa varten ja joka voi olla yhteinen usealle toimenpideohjelmalle. Tarkastusviranomaisen tehtävänä on muun ohella esittää komissiolle tarkastussuunnitelma ohjelmakauden alussa ja vuosittain tarkastuskertomukset. Ainakaan suomalaisen hallinto-, valvonta- ja vastuujärjestelmän selkeyden kannalta arvioituna tällaista viranomaista ei voida pitää erityisen tarpeellisena, vaan uusi toimielin voi päinvastoin lisätä valvonnan päällekkäisyyttä ja hallinnoinnin tehottomuutta. Toisaalta Suomessa tarkastusviranomainen toimisi 1. lakiehdotuksen 22 :n mukaan valtiovarain controller -toiminnon yhteydessä, joten varsinaista uutta viranomaista ei perustettaisi. Tämä on omiaan vähentämään lisäbyrokratiaa ja integroimaan tarkastusviranomaisen toiminnan normaaliin hallintotoiminnan valvontaan. Maakunnan yhteistyöryhmä Maakunnan yhteistyöryhmällä on edelleen erityisen keskeinen asema rakennerahastoohjelmien kansallisessa toteuttamisessa. Yhteistyöryhmän kokoonpanoon ehdotetaan joitakin täsmennyksiä, jotka johtuvat yleisasetuksesta ja ovat muutenkin aiheellisia tarkennetusta kumppanuusmäärittelystä johtuen. Uusia tahoja olisivat 1. lakiehdotuksen 17 :n perusteella - tosin vain "mahdollisuuksien mukaan" - kansalaisyhteiskuntaa edustavat tai ympäristöjärjestöt ja sukupuolten tasa-arvoa edistävät järjestöt. Etenkin kansalais- ja ympäristöjärjestöjen edustuksen järjestäminen ainoastaan mahdollisuuksien mukaan ei näyttäisi vastaavan yleisasetuksen 11 artiklan 1 kohdan kumppanuusmääritelmää, jossa tasaveroisina kumppaneina mainitaan myös "muut kansalaisyhteiskuntaa, ympäristökumppaneita tai valtioista riippumattomia järjestöjä edustavat asiaankuuluvat elimet sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä vastaavat elimet". Ehdotus ei tältä osin näyttäisi vastaavan myöskään niitä yleisiä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia koskevia vaatimuksia ja periaatteita, jotka sisältyvät perustuslain 2.2, 14.3 ja 20.2 :ään. Yleisasetuksen edellyttämä sääntely näyttäisi edellyttävän mahdollisuuksien mukaan -määrittelyn poistamista lakiehdotuksesta. Kun otetaan huomioon maakunnan yhteistyöryhmän keskeinen asema ja edustava kokoonpano, sen päätösvallan olisi ilmeisesti aiheellista ulottua kaikkiin keskeisiin maakuntaa koskeviin päätöksiin. Tältä kannalta voi olla ongelmallisen rajoittava 1. lakiehdotuksen 21.1 :n 6 kohdan merkittäviä hankkeita koskeva säännös, jonka mukaan tällaista yrityshanketta ei voida käsitellä yhteistyöryhmässä, jos siihen sisältyy liikesalaisuuksia. Rajoituksen tarpeellisuutta arvioitaessa on paikallaan ottaa huomioon, että

13 13 tällaiset hankkeet eivät todennäköisesti ole kovin harvinaisia merkittävien hankkeiden joukossa. Lisäksi yhteistyöryhmän jäsenellä on vaitiolovelvollisuus, joka koskee myös liikesalaisuuksia, ja hän on lisäksi rikosoikeudellisesti vastuussa tämän velvollisuuden noudattamisesta. Rajoitus ei siten ole oikeudellisesti arvioiden välttämätön. Valvoja Sisäasiainministeriö voisi 1. lakiehdotuksen 29 :n mukaan nimittää valvojan, jolla olisi erilaisia valvontatehtäviä. Koska niihin voi sisältyä myös julkisen vallan käyttöä erityisesti tarkastuksen tekemisessä, valvojan tulisi olla virkavastuussa. Tällainen sääntely voisi perustua samaan lähtökohtaan kuin 1. lakiehdotuksen 18 :n 1 momentin säännös virkavastuusta.

14 O I K E U S M I N I S T E R I Ö Lainvalmisteluosasto Lainsäädäntöneuvos Eija Siitari-Vanne Eduskunnan hallintovaliokunnalle HALILTUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE RAKENNERAHASTOLAIKSI SEKÄ LAEIKSI ALUEIDEN KEHITTÄMISLAIN JA KAINUUN HALLINTOKOKEILUSTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA (HE 242/2006 vp) 1. Yleistä Oikeusministeriö pitää hallituksen esitystä tarpeellisena hallituksen esityksestä tarkemmin ilmi käyvistä syistä. Oikeusministeriö on antanut hallituksen esitysluonnoksesta lausunnon (dn:o OM 141/43/2006). Oikeusministeriön lausunnossa hallituksen esitysluonnosta tarkasteltiin valtiosääntöoikeuden,.hallintooikeuden j a informaatio-oikeuden näkökulmista. v ''' Oikeusministeriö piti tuolloin lausunnolla ollutta hallituksen esitysluonnosta huomattavan keskeneräisenä suhteessa edellä tarkoitettuihin oikeudenaloihin. Esimerkiksi esitysluonnoksen rekistereitä koskevaa säädösehdotusta oli mahdotonta arvioida. Nyt esillä olevassa hallituksen esityksessä on sisällöltään täysi uusi rekistereitä koskeva pykälä, minkä lisäksi esityksessä on eräitä muitakin asiakokonaisuuksia, joita ei ole ollut esillä lausuntokierroksella olleessa luonnoksessa. Tällaisia ovat esimerkiksi säännökset valvojasta (29 ) ja tarkastajaryhmästä (40 ). Oikeusministeriön lausuntoa ei ole mainittu hallituksen esityksessä. Oikeusministeriön lausunnossa esitettyjä näkemyksiä on kuitenkin otettu huomioon hallituksen esityksen viimeistelyssä. Oikeusministeriöllä esittää seuraavat huomautukset.

15 Käyntiosoite Postiosoite Puhelin Telekopio Sähköpostiosoite Eteläesplanadi 10 PL 25 (09)16003 (09) HELSINKI VALTIONEUVOSTO 2. Rakennerahastolakiehdotuksen soveltamisalan toissijaisuudesta johtuvat epätäsmällisyydet Rakennerahastolakiehdotus on soveltamisalaansa koskevan 1 :n 3 momentin nojalla toissijaisesti sovellettava laki. Momentin mukaan, jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia säännöksiä, noudatetaan niitä tämän lain sijasta. 1 Momentin perusteluissa (s. 32/11) todetaan, että tarkoituksena kuitenkin olisi, että rakennerahastovarojen ''hallinnoinnista säädettäisiin yksinomaan tässä laissa". Perustelujen mukaan "sääntelyn toissijaisuus tulisi siten kysymykseen ainoastaan rajatussa merkityksessä". Esityksen perustelujen mukaan lain toissijaisuus merkitsisi lähinnä sitä, että rakennerahastovaroista myönnettävien tukien myöntämiseen sovellettaisiin kullakin hallinnonalalla voimassa olevia erityislakeja ja näiden lisäksi valtionavustuslakia (688/2001) sääntelyn olleessa puutteellista tai puuttuessa tältä osin kokonaan. Keskeisinä huomioon otettavina mmsäämiöksiänä perusteluissa mainitaan muutettavana oleva yritystoiminnan tukemisesta annettu laki (1068/2000) ja julkisista työvoimapalveluista annettu laki (1295/2002). Muiden kuin viranomaisten myöntämien tukien osalta viitataan valtion erityisrahoitustyhtiöistä annettuun lakiin (443/1998) ja erityisrahoitusyhtiöiden luotto- ja takaustoiminnasta annettuun lakiin (445/1998). Lain soveltamisalan toissijaisuus heijastuu lakiehdotuksessa useaan säännökseen. Eniten epäselvyyttä tullee aiheuttamaan lakiehdotuksen 44 (Rahoituksen myöntäminen ja siihen liittyvät tehtävät). Lakiehdotuksen 2 :n 8 kohdassa määritellyn välittävän toimielimen, joka voi olla viranomainen tai yksityinen toimija, tehtävänä on lakiehdotuksen 44 :n 1 momentin mukaan muun ohella vastata "toimien valvonnasta ja varojen takaisinperinnästä" (4 kohta). Vastaavasta maakunnan liitolle kuuluvasta tehtävästä säädetään erikseen Euroopan alueellisen yhteistyö -tavoitteen rakennerahastoohjelmissa lakiehdotuksen 44 :n 3 momentissa. Mainitun momentin mukaan maakunnan liiton tehtävänä on "vastata toimien valvonnasta ja tarkastuksesta sekä varojen takaisinperinnästä''. Lakiehdotuksen 44 :n 1 momentin perustelujen mukaan vastuu hankkeiden valvonnasta ja takaisinperinnästä ei perustuisi edellä olevaan säännökseen (s. 56/1). Perustelujen mukaan 44 :n 1 momentin tehtävistä (hankkeiden valmistelu, rahoituksen myöntäminen, maksaminen, seuranta, valvonta ja takaisinperintä) "säädettäisiin kullakin hallinnonalalla sovellettavassa tukijäqestelmässä koskevassa laissa", esityksessä 44 :n 1 momentin säännöksiä pidetään lain toissijaisuudesta johtuen luonteeltaan informatiivisina. Oikeusministeriö pitää välttämättömänä, että erityisesti lain soveltamisalaa täsmennetään suhteessa muuhun tukilainsäädäntöön. Lakiin sisältyy nyt 1 Muuhun lainsäädäntöön viitataan sitä tarkemmin yksilöimättä myös lakiehdotuksen 9 :n 2 momentissa ("välittävän toimielimen tehtäviin sovelletaan, mitä jäljempänä tässä laissa ja muualla laissa erikseen säädetään"). Lakiehdotuksen 49 :n 1 momentin mukaan välittävällä toimielimellä on vastuu myöntämiensä rakennerahastovarojen valvonnasta sen mukaan kuin siitä erikseen muualla laissa säädetään.

16 16(13) säännösehdotuksia, joiden perusteella viranomaisen toimivaltaperustaa ei pysty päättelemään itse säädöstekstistä eikä vaivatta myöskään perusteluista. Lakiehdotuksen 44 :n 1 momentin johdantolauseen alku "jollei muualla laissa toisin säädetä", ei millään tavalla anna tulkintatukea sille käsitykselle, että momentissa tarkoitetut viranomaistoimivaltuudet perustuisivat johonkin muuhun kuin ehdotettuun lakiin. Jos tarkoituksena on, että momentissa tarkoitetut toimivaltuudet perustuvat joko kokonaan tai merkittävässä määrin muuhun lainsäädäntöön, tämä tulisi ilmaista muulla tavalla (esim. "Välittävän toimielimen tehtävänä on siten kuin siitä erikseen laissa muualla säädetään" tai jokin kohdittain sovitettu vastaava muotoilu). Koska toimivalta jää epäselväksi, on ilmeisenä vaarana, että erityisesti mahdollisissa takaismrjerintätilanteissa syntyy merkittävissä..määrin oikeudellisia kiistoja paitsi sovellettavasta lainsäädännöstä myös viranomaisten toimivallasta tehdä valituskelpoisia takaisinperintäpäätöksiä. Oikeusministeriö on kiinnittänyt tähän ongelmaan huomiota myös aikaisemmin antamassaan lausunnossa. Ongelmaa ei ole ratkaistu hallituksen esityksessä. Sääntelyn epäselvyys heijastuu lakiehdotuksen 64 :ään, joka koskee toimivallan siirtoa opetusministeriöstä Opetushallitukselle, muulle keskushallinnon viranomaiselle ja lääninhallituksille (1 momentti) ja sosiaali- ja terveysministeriön toimivallan siirtoa lääninhallituksille (2 momentti). Toimivallan siirron kohde on rajattu kummassakin tapauksessa viittaamalla 44 :n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin, jotka siis 44 :n perustelut huomioon ottaen tarkoittavatkin pääosin muualla kuin tässä laissa säädettyjä tehtäviä. Tämä havainto on merkityksellinen sen arvioimiseksi, miten hyvin ehdotettu 64 täyttää perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä asetetut kriteerit tehtävän siirrolle ministeriön asetuksella arvioituna perustuslain 80 :n 1 momentin mukaisesti. Perustuslakivaliokunta on rakennerahastolain muutosta koskeneessa lausunnossaan PeVL 18/2004 vp (s. 2) arvioinut mahdollisuutta siirtää viranomaistehtävä ministeriön asetuksella toiselle viranomaiselle ja tällaiselle sääntelylle asetettavia täsmällisyysvaatimuksia. Mainitussa lausunnossaan valiokunta totesi, että ehdotettua valtuutta, jossa ei ole määritelty millään tavoin siirrettäviä tehtäviä, oli rajoitettava perusteluista ilmeneviä tarkoituksia vastaavilla maininnoilla (perustelujen mukaan tarkoitus oli siirtää tuen hakemiseen, myöntämiseen, hankkeiden valvontaan ja tarkastukseen samoin kuin seurantaan liittyviä tehtäviä sekä myös raportointiin, koulutukseen ja tiedotukseen liittyvät tehtävät). Ehdotettu malli täyttää sinänsä tämän saman perusvaatimuksen, mutta ongelmana on, että toimivaltuudet eivät oikeastaan ole tämän lain mukaisia eikä rajaustakaan siten voida pitää kovin täsmällisenä tai tarkkana. Oikeusministeriö kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös siihen, että lakiehdotuksen 64 :n 1 momentin mukaan opemsministeriö voisi rajoituksetta siirtää tehtäviään mille tahansa "muulle keskushallinnon viranomaiselle". Näin laaja siirtovaltuus ei vastaa esityksen perusteluja.

17 17(13) 3. Oikeus antaa hallinollisia ohjeita ja määräyksiä (lakiehdotuksen 11,15,24 ja 34 ) Lakiehdotuksen eräiden pykälien mukaan eri tehtävissä toimivilla viranomaisilla on oikeus antaa ohjeita (hallintoviranomaisen ohjeet 15 ja todentamisviranomaisen ohjeet 15, tarkastusviranomaisen ohjeet 24 ja sisäasiainministeriön ohjeet 34 ) sekä määräyksiä (hallintoviranomaisen määräykset 11 ja todentamisviranomaisen määräykset 15 ). Lakiehdotuksen 11.2 :n mukaan hallintoviranomainen voisi muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa asetetaan ehtoja, antaa välittäville toimielimille rakennerahastovarojen hallinnointia ja valvontaa koskevia ohjeita, jotka ovat välttämättömiä Euroopan yhteisön lainsäädäntöön perustuvien velvoitteiden täyttämiseksi ja rakennerahastovarojen asianmukaiseksi hoitamiseksi. Vastaavasti 11.3 :n mukaan hallintoviranomainen voisi muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa antaa viranomaisina toimiville välittäville toimielimille määräyksiä jotka ovat välttämättömiä Euroopan yhteisön lainsäädäntöön perustuvien velvoitteiden täyttämiseksi ja rakennerahastovarojen asianmukaiseksi hoitamiseksi. Määräykset annettaisiin menettelyssä, jossa ensin kuullaan asianomaisia muita ministeriöitä. Lakiehdotuksen 15:n 1 momentin mukaan ohjeita ja 2 momentin mukaan todentamisviranomaisen ohjeita ja määräyksiä annettaisiin välittäville toimielimille olivatpa nämä viranomaisia tai joitain muita toimijoita. Ohjeita ja määräyksiä voitaisiin antaa siinä tapauksessa, että Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädettyjen velvoittaminen hoitaminen sitä edellyttää. Pykälän mukaan ohjeiden ja määräysten kohdekin on sama eli rakennerahastovarojen "käyttöjä valvonta". Lakiehdotuksen 24 :n mukaan tarkastusviranomainen voi puolestaan antaa rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanoon osallistuville ohjeita tarkastuksen suorittamisesta ja tarkastusmenetelmistä. Tätä ohjeidenantovaltuutta rajataan sillä, että ohjeet ovat Euroopan yhteisön lainsäädännön edellyttämiä Lakiehdotuksen 34 :n mukaan sisäasiainministeriö voi Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen toimenpideohjelmassa antaa välittäville toimielimille rakennerahastovarojen käyttöä ja valvontaa koskevia ohjeita. Ohjeidenantovaltuutta rajoitetaan siten, että ohjeita annetaan, jos Euroopan yhteisön lainsäädännössä hallinto- ja todentamisviranomaiselle säädettyjen velvoitteiden täyttäminen sitä välttämättä edellyttää. Lakiehdotuksen 34 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa huomiota kiinnittää se, että perustelujen (s. 51) mukaan kuluvaan ohjelmakauteen verrattuna ohjeiden antamismahdollisuus "laajenisi koskemaan myös todentamisviranomaisen tehtäviä". Perustelut ja ehdotuksen sanamuoto eivät tältä osin vastaa toisiaan, sillä sisäasiainministeriön ohjeita annettaisiin säädöksen sanamuodon mukaan välittäville toimielirrille. Ohjeiden antamisen peruste (kysymys on hallinto- ja todentamisviranomaisen tehtävien velvoitteiden täyttämisestä) vaikuttaa jossain määrin ristiriitaiselta sen kanssa, että ohjeet annettaisiin välittäville toimielimille eikä niille viranomaisille, joiden velvoitteista siis näyttäisi olevan kysymys.

18 18(13) Lakiehdotuksessa perustellaan hallintoviranomaisen ja todentamisviranomaisen määräystenantovaltuutta sillä, että kysymys ei olisi oikeussäännöistä vaan "aineelliselta sisällöltään toimeenpanovallan alaa kuuluvista" määräyksistä, jotka olisivat hallinnon sisäisiä ja "lähtökohtaisesti vain viranomaisia velvoittavia". Määräyksillä todetaan kuitenkin (esim. s. 39/1) voivan olla joissakin tapauksissa asialliselta merkitykseltään vähäisten yksityiskohtien osalta vaikutuksia myös hallinnon ulkopuolelle "lähinnä sivu- tai heijastusvaikutuksina". Kumpaakin määräystenantovaltuutta perustellaan sillä, että määräykset voisivat perustua "komission antamaan EY-lainsäädäntöä koskevaan tulkintaan". Perusteluissa hallinnollisten määräysten kytkentä yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon on yleisesti esitetty tavalla, jonka perusteella ei voida päätellä, missä tilanteissa yhteisön lainsäädännössä kansallisen lainsäätäjän tehtäväksi jää säätää tarvittavista täydentävistä säännöksistä lainsäädännön keinoin ja missä tilanteissa turvaudutaan hallintoviranomaisen ohjeistukseen tai hallinnollisiin määräyksiin. Oikeusministeriön näkemyksen mukaan hallituksen esityksen perustelut viittaavat siihen, että määräystenantovaltuudella pyritään itse asiassa sääntelemään kysymyksiä, joista tulisi säätää alemmanasteisin oikeussäännöin riittävän täsmällisten valmutussäännösten perusteella. 2 Joka tapauksessa määräystenantovaltuuksien peruste viittaa huomattavasti enemmän oikeussääntöjen antamiseen kuin hallinnon sisäisten määräysten antamiseen. Sama epäsuhtaisuus koskee lakiehdotuksessa myös ohjeiden antamisvaltuuksien perusteita. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmin tarkastellut nykyisen rakennerahastolainsäädännön mukaisia ohjaussäännöksiä pitäen tarkastelun lähtökohtanaan ohjaustoimivallan suhdetta kunnalliseen itsehallintoon. Sittemmin perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä tällaisiin säännösehdotuksiin on suhtauduttu torjuvammin muista syistä. Valiokunta on pitänyt säännöksiä ohjeiden antamisesta tarpeettomina, koska viranomainen voi laissa säädetyn tehtävänsä alalla antaa ohjeita ilman eri valtuutustakin (esim. PeVL 6/2003 vp s. 4/1, PeVL 20/2004 vp s. 4/1 ja PeVL 14/2006 vp s. 3). Valiokunta on korostanut, että ohjeiden antamista tarkoittavat säännökset ovat lisäksi omiaan hämärtämään lain nojalla annettavien velvoittavien oikeussääntöjen ja suositusluonteisten ohjeiden välistä eroa (näin viimeksi PeVL 41/2006 vp). Perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 42/2006 vp (s. 7/II) on käsitelty ulosottokaaressa oikeusministeriölle ehdotettua valtuutusta antaa hallinnollisia ohjeita tai määräyksiä lain täytäntöönpanemiseksi. Perustuslakivaliokunnan mukaan tällaiset, lähtökohtaisesti vain viranomaisia velvoittavat määräykset, eivät ole lainsäädäntövallan, vaan toimeenpanovallan alaan kuuluvia. Ministeriö voi perustuslain 65 :n ja 68 :n 1 momenttiin perustuvan yleistoimivallan nojalla ja perustuslain 3 m 2 momentissahäädetyn^^lainalaisuusperiaatteen puitteissa antaa 2 Jäsenvaltioiden välisissä rakennerahasto-ohjelmissa hallintoviranomaisena toimisi maakunnan liitto. Tuolloin lakiehdotuksen 28 :n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää rakennerahastovarojen käytöstä ja valvonnasta, jos Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädettyjen velvoitteiden täyttäminen tätä välttämättä edellyttää. Valtuutussäännös on muotoiltu samalla tavalla kuin eräät edellä tarkoitetut ohjeiden tai määräysten antovaltuudet.

19 19(13) tällaisia määräyksiä oman hallinnonalansa viranomaisille, vaikka määräystenantovallasta ei olisikaan erikseen säädetty. Valiokunnan mukaan keskusviraston toimivallasta on sen sijaan tarpeen säätää lailla. Lakiehdotuksen mukaan hallintoviranomaisina toimivat sisäasiainmuiisteriö ja työministeriö. Samat viranomaiset toimivat myös todentamis vii anomaisina. Tarkastusviranomainen toimisi puolestaan valtiovarainministeriössä valtionvarain controller -toiminnon yhteydessä. Kunkin ministeriön osalta kysymys on ministeriössä johonkin hallinnolliseen yksikköön keskitetystä toimivallasta eikä koko ministeriön toimivallasta. Koska ohjeita ja määräyksiä annettaisiin esityksen mukaan lähinnä välittäville toimielimille, jotka voivat olla eri hallinnonalan viranomaisia kuin ohjeen tai määräyksen antava ministeriö tai jotka eivät välttämättä ole lainkaan viranomaisia, oikeusministeriö pitää sinänsä ohjeiden ja määräysten antovaltuuksia tarpeellisina. Kuten jo edellä on todettu, esityksen perusteella ohjeet ja määräykset annettaisiin osittain täysin samansisältöisillä valtuutussäännöksillä, minkä lisäksi ohjeet ja määräykset vaikuttavat koskevan asiasisältöisesti sellaisia seikkoja, joista tulisi tai voitaisiin säätää myös lainsäädännöllä. 4. Informaatio-oikeudellisesta sääntelystä Lakiehdotuksessa on tietojen julkisuutta, salassapitoa ja luovuttamista koskevia säännöksiä hajallaan eri luvuissa (54, 55, 63, 65 ). Säännösten tarve ja suhde toisiinsa jää epäselväksi ehdotusten ja perustelun perusteella. Perustuslakivaliokunnan viime aikaisessa lausuntokäytännössä edellytetään yleensä, että viranomaisen tiedonsaantioikeus kohdistuu viranomaisen tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömiini tietoihin. Hallituksen esityksessä lähtökohtana on sen sijaan pidetty tietojen tarpeellisuutta, mikä ei ole hyvin sopusoinnussa perustuslakivaliokunnan nykykäytännön kanssa. Lakiehdotuksen 65 :ään on otettu säännökset rakennerahasto-ohjelmien seurannan tietojärjestelmästä. Säännökset on laadittu loppukesällä 2006 toteutetun lausuntokierroksen jälkeen. Ehdotetun 1 momentin mukaan rakennerahastovarojen seurantaa varten on yhteinen seurannan tietojärjestelmä, joka sisältää seurantarekisterin. Säännöksestä ei ilmene, mitä ovat ne tahot, joiden "yhteinen" tietojärjestelmä on. Sanamuoto jättää epäselväksi myös sen, mitä tietojärjestelmä sisältää seurantarekisterin lisäksi. Työministeriö vastaisi tietojärjestelmän ylläpidosta ja välittävät toimielimet vastaisivat siitä, että seurantarekisteriin merkitään säännöstekstissä luetellut tiedot. Säännösehdotuksessa on poikettu tavanomaisesta rekisterisäännösten kirjoittamistavasta. Säännöksissä jääkin avoimeksi, miten rekisterinpitoon liittyvät vastuusuhteet järjestyvät, ts. epäselvää on se, mikä viranomainen toimii rekisterinpitäjänä, mitkä viranomaiset ja muut tahot ovat teknisen käyttöyhteyden avulla yhteydessä rekisteriin ja mitkä tahot merkitsevät tiedot rekisteriin ja miten niiden ja rekisterinpitäjäviranomaisen vastuu jakaantuu tietojen virheettömyydestä. Rekisterin tietosisältö on määritelty osoittamalla yleisesti ne tietotyypit, joita rekisteriin talletetaan, minkä lisäksi tietojärjestelmä voi sisältää lisäksi "muita

20 20(13) Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytettyjä tietoja". Perusteluista ei selvästi ilmene, mihin säännöksiin tällä viitataan. Tällä saattaa olla merkitystä arvioitaessa ehdotetun sääntelyn riittävyyttä henkilötietojen suojan kannalta, koska rekisteriin talletetaan myös henkilötietoja. Tämä korostuu erityisesti sen vuoksi, että ehdotetun 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä rakennerahasto-ohjelmien Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetyn seurannan tietojärjestelmän sisällöstä. Perustuslain 10 :n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta on säädettävä lailla, mikä perustuslakivaliokunnan vakiintuneen lausuntokäytännön mukaan edellyttää myös lakitasoista sääntelyä henkilörekisterin tietosisällöstä. Asetuksenantovaltuus näyttäisi edellä sanotun vuoksi olevan mahdollista vain, jos seurantarekisterin tietosisältö on lain tasolla määritelty siten, että se vastaa henkilötietolaissa säädettyä rekisterin tietosisältöä vastaavaa tarpeellisuusvaatimusta. Tämä saattaa vaikuttaa myös rekisterin käyttötarkoituksen määrittelyyn, etenkin - kuten vaikuttaa - rekisterin avulla on tarkoitus toteuttaa myös EU:n edellyttämä valvonta ja sitä varten tapahtuva tietojen toimittaminen EU:lle. Ehdotetussa 2 momentissa maakuntaliittojen vastuulla olisi tietojen toimittaminen seurantarekisteriin. Tästäkään ei käy ilmi, mitä "toimittaminen" on ja mikä on maakuntaliittojen vastuu näiden seurantarekisteriin toimittamien tietojen virheettömyydestä. Ehdotetussa 3 momentissa on kaksi erilaista tietojenantotilannetta. Ensimmäinen koskee salassa pidettävien tietojen luovuttamista EU:n toimielimille, toinen tietojen luovuttamista "julkistamista" varten. Momentti - samoin kuin ehdotettu pykälä kokonaisuudessaan - jättää avoimeksi lakiehdotuksen suhteen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999). Ehdotetussa 54 :ssä on tosin yleinen viittaus mainittuun lakiin. Perusteluissa on samoin todettu, että rekisteriin talletetut tiedot ovat julkisuuslain mukaan yleensä julkisia ja että julkistamistarkoituksessa annettavat tiedot voisivat koskeva ainoastaan sellaisia seikkoja, jotka ovat viranomaisen julkisuudesta annetun lain mukaan julkisia. Ehdotettu säännös on kirjoitettu tavalla, josta saattaisi päätellä, että rekisterin (julkisia) tietoja voitaisiin antaa vain "julkistamistarkoitukseen". Ajatus on vieras suomalaiselle julkisuuslainsäädännölle, jonka mukaan perustuslain 12 :n 2 momenttia vastaavasti jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta. Julkisuusperiaatteeseen kuuluu pääperiaatteena myös se, että tietoa julkisesta asiakirjasta pyytävällä ei ole velvollisuutta selvittää, minkä vuoksi hän pyytää tietoja asiakirjasta. Oikeusministeriö kiinnittää tässä yhteydessä huomiota julkisuuslain 16 :n 3 momenttiin, joka johtaa siihen, että tietojen antamisesta viranomaisen henkilörekisteristä tulosteena tai sähköisesti on säädettävä lailla. Perusteluissa on todettu, että tiedot voitaisiin antaa, "jos Euroopan yhteisön lainsäädännön julkistamissäannökset sitä edellyttävät". Tällaista lisäedellytystä ei ole ehdotetussa lakitekstissä eikä se myöskään soveltuisi suomalaiseen julkisuuslainsäädäntöön. Perusteluissa on myös todettu, että "tietojen luovuttamisesta vastaisi hallmtoviranomainen". Tiedossa ei ole, niillä julkisuuslain tarkoittamilla viranomaisilla on pääsy seurantarekisteriin teknisen käyttöyhteyden

21 21(13) avulla. Jos muillakin viranomaisilla on pääsy rekisteriin ja jos tietojen antaminen halutaan keskittää yhdelle viranomaiselle perusteluista ilmenevällä tavalla, asiasta on otettava säännös lakiin, koska julkisuuslain mukaan tiedon antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on. 5. Seurantakomiteasta ja sen päätöksenteosta Lakiehdotuksen 25 :ssä ehdotetaan säädettäväksi seurantakomitean tehtävistä (1 momentti), seurantakomitean asettamisesta ja kokoonpanosta (2 momentti), seurantakomitean jäsenten rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisesta virkavastuusta (3 momentti), seurantakomitean työskentelyn tarkemmasta järjestämisestä työjärjestyksellä sekä päätöksenteosta seurantakomiteasta (4 momentti). Lakiehdotuksen 5 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset seurantakomitean kokoonpanosta ja jäsenistä. Lakiehdotuksen edellä kuvatut säännökset vastaavat pääosin voimassa olevan rakennerahastolain 24 :n säännöksiä. Yleisasetuksen mukaan jäsenvaltion on perustettava seurantakomitea kutakin toimenpideohjelmaa varten yhteisymmärryksessä hallintoviranomaisen kanssa. Seurantakomitea voidaan perustaa yhteisenä useampia toimenpideohjelmia varten (63.1 art.). Kukin seurantakomitea laatii työjärjestyksensä noudattaen jäsenvaltion institutionaalisia, oikeudellisia ja taloudellisia puitteita ja vahvistaa sen yhteisymmärryksessä hallintoviranomaisen kanssa (63.2 art.). Seurantakomitean puheenjohtajana toimii jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen edustaja. Jäsenvaltio päättää komitean kokoonpanosta yhteisymmärryksessä hallintoviranomaisen kanssa (64.1 art.). Komission, ED?:n ja EIR:n edustajan osallistumisesta seurantakomitean työhön säädetään 64.2 artiklassa. Seurantakomitean tehtävänä on yleisasetuksen 65 artiklan a kohdan mukaan tutkia ja hyväksyä rahoitettavien toimien valintaperusteet kuuden kuukauden määräajassa toimenpideohjelman hyväksymisestä sekä hyväksyätarvittaessa valintaperusteiden tarkistukset ohjelmatyön tarpeiden mutkaan. Muutoin seurantakomitean tehtävät ovat yleisasetuksen säännösten perusteella puhtaita hallinnollisia tehtäviä. Lakiehdotuksen 25 :n 4 momentin viimeisen virkkeen mukaan seurantakomitean rahoitettavien toimien valintaperusteita koskevaan päätöksentekooon ei saisi erikseen hakea muutosta valittamalla. Valintaperusteiden tutkiminen ja hyväksyminen vaikuttaa seurantakomitean ainoalta tehtävältä, joka vaikuttaa rahoitettavien hankkeiden hyväksymisedellytyksiin. Yleisasetuksessa ei ole säännöksiä siitä, millä tavalla seurantakomitean päätöksenteko mahdollisesti sitoo tukea myöntävien viranomaisten tai tuen myöntämistä valmistelevien viranomaisten tai muiden tahojen toimivaltaa (vrt. säännökset maakunnan yhteistyöryhmän tehtävistä). Suomenkielisen asetustekstin perusteella vaikuttaisi siltä, seurantakomitean tämä tehtävä on lähellä norminantovaltaa, jota ei voida perustuslain 80 :n säännökset huomioon ottaen uskoa varsinaiseen viranomaisorganisaatioon kuulumattomille elimille.

22 22(13) Toinen mahdollisuus on tulkita tilannetta siten, että rahoitettavien toimien valintaperusteiden määrittäminen on osa tukipäätöksen valmistelua ja siten hallintopäätöksen tekemisen yksi osa-alue. Tuolloin puolestaan tulisi ratkaista, tekeekö seurantakomitea mahdollisesti valituskelpoisen hallintopäätöksen vai tulisiko erillistä muutoksenhakua seurantakomitean päätöksiin rajoittaa samalla tavoin kuin muutoksenhakua ehdotetaan nykyisen lain tapaan rajoitettavan maakunnan yhteistyöryhmän kannanotoista (vrt voimassa olevan lain 20 :n 4 momentti). Yleisasetuksen perusteella on selvää, että seurantakomitealle kuuluu sellaisia tehtäviä, joissa on kysymys vkanomaistoiminnasta tai jossakin merkityksessä perustuslain 124 :n mlkintakäytännössä tarkoitetulla tavalla julkisen vallan käytöstä. Huomattava on, että julkisen vallan käyttöä tulkitaan perastuslakivaliokunnan lausunnoissa varsin ahtaasti eli huomiota kiinnitetään lähinnä siihen, tekeekö muu kuin viranomaiselin päätöksiä. Perustuslakivaliokunta on aikaisemmassa lausuntokäytännössään arvioinut, että maakunnan yhteistyötyöryhmän osalta tulee soveltaa perustuslain 124 :n mukaisia kriteerejä. Tällaiselle valtion ja kunnan viranomaiskoneiston ulkopuoliselle toimielimelle voidaan perustuslain 124 :n mukaan lailla antaa julkisia hallintotehtäviä, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia (PeVL 21/2002 vp s. 2). Samassa lausunnossaan perustuslakivaliokunta on katsonut, että alueiden kehittämistä koskevan lain mukaiset erityisohjelmien valmistelua, yhteensovittamista ja arviointia varten asetettavat yhteistyöryhmät on asettamistapansa vuoksi (valtioneuvosto määrää puheenjohtajat ja muut jäsenet) pidettävä valtion toimieliminä, vaikka niihin kuuluu myös yksityisten oikeushenkilöiden edustajia. Pemstuslakivaliokunnan tuolloin, suorittaman, rajanvedon perusteella seurantakomiteoita koskevaa sääntelyä tulisi siten tarkastella ensisijaisesti perustuslain 119 :n 2 momentin perusteella. Perustuslain mainitun säännöksen mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä. Perustuslain esitöiden mukaan yleisillä perusteilla tarkoitetaan lähinnä yksikön nimeä, toimialaa sekä pääasiallisia tehtäviä ja toimivaltuuksia (HE 1/1998 vp s. 174/11). Perustuslakivaliokunta on katsonut myös toimielimen toimikauden mahdollisen määräaikaisuuden kuuluvan perustuslaissa tar-koitetmihin yleisiin perusteisiin (PeVL 12/2004 vp s. 3/1). Perustuslakivaliokunta on korostanut, että toimielinten yleisistä perusteista tulee säätää lailla ainakin siinä tapauksessa, että tällaisen toimielimen tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä (esim. lausunnossa PeVL 28/2004 vp poliisiopiston hallitus käsitteli opiskelijoiden oikaisuvaatimuksia). Lausunnossaan PeVL 41/2005 vp perustuslakivaliokunta katsoi, että ulkomaanedustuksen korvauslautakunnan yleisistä perusteista oli toimielimen tosiasiallisen merkityksen vuoksi asianmukaista säätää lailla, vaikka lautakunnan tehtäviin ei luonnoksen perusteella näyttänytkään kuuluvan julkisen vallan käyttöä perustuslain 119 :n 2 momentin mielessä. Verrattuna perustuslain 119 :n 2 momentissa tarkoitettuihin yleisiin perusteisiin, niin seurantakomiteoiden pääasiallisista tehtävistä ehdotetaan säädettäväksi lailla

23 23(13) yleisluontoisin viittaussäännöksin EY-lainsäädäntöön (25 :n 1 momentti). Myös toimikaudesta säädettäisiin lailla. Nämä säännökset huomioon ottaen seurantakomiteaa koskevat säännökset näyttäisivät pääosin vastaavan perustuslain 119 :n 2 momentin vaatimuksia. Lausunnossaan PeVL 6/2002 vp perustuslakivaliokunta on tulkinnut perustuslain 119 :n 2 momenttia siten, että lainkohdan tarkoituksena ei ole ollut pidättää valtionhallinnon yksiköitä koskevia ratkaisuja yksinomaan sää-dösmuodossa eli lailla tai asetuksella tehtäviksi. Niitä voidaan tehdä myös hallintopäätöksin, jos kulloinenkin asia luonteensa puolesta soveltuu hallintopäätöksellä ratkaistavaksi. Valiokunta on pitänyt valtionhallinnon yksikköjen sijoittamista koskevaa päätöksentekoa kysymyksenä, joka voidaan ratkaista myös hallintopäätöksenä. Oikeusministeriön käsityksen mukaan on perustuslain 119 :n 2 momentin tulkinta huomioon ottaen asianmukaista, että seurantakomitean kokoonpanosta ja sen jäsenistä säädetään valtioneuvoston asetuksella, kuten hallituksen esityksessä ehdotetaankin. 6. Muut yksityiskohtaiset kommentit 4 Kansallinen suunnitelma Oikeusministeriö ei pidä ehdotettua valituskieltoa ongelmallisena valtiosääntöoikeudellisesti. Valituskiellon (4 momentti) ulottuvuus voi jäädä tulkinnallisesti epäselväksi suunnitelman muuttamista koskevan päätöksen (3 momentti) osalta, kun valituskieltosäännöksessä viitataan vain pykälän 2 momenttiin (kansallisen suunnitelman hyväksyminen) 20 Maakunnan yhteistyöryhmän päätöksentekoja hallintomenettely Pykälän perustelujen (s. 44/1) mukaan kuntalain 53 ja 56 :ää ei sovellettaisi maakunnan yhteistyöryhmään. Pykälän 1 momentissa mainitaan yhtenä sovellettavana säännöksenä kuntalain Valvoja Pykälän 1 momentin mukaan sisäasiainministeriö voi nimittää valvojan Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen toimenpideohjelmassa. Momentin mukaan valvojan tehtävät määräytyisivät yhteisön lainsäädännön perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan valvojalta edellytettäisiin tehtävän hoitami-»en js.alij.iaua nliiavaa aiiuiiai.ut.ali.ua. rvmnmluuuiua Ci CsiL^ia uiuiiii/uumd tarkennettavaksi millään tavalla. Valvojaan sovellettaisiin keskeistä yleishallintooikeudellista lainsäädäntöä. Valvojan tehtävistä säädettäisiin pykälän 3 momentissa siten, että valvojalla olisi oikeus "tehtävänsä edellyttämässä laajuudessa" suorittaa tarkastuksia, jotka

24 24(13) kohdistuvat välittävään toimielimeen ja tuensaajaan. Tarkastus-toimintaan sovellettaisiin lakiehdotuksen 56 :ää. Lakiehdotuksen 4 momentin mukaan valvoja voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tai riippumattoman tilintarkastajan suorittamaan rakennerahastovarojen käyttöä koskevaa tuensaajaa kohdistuvan tarkastuksen puolestaan. Valvoja voisi myös päättää valtuuttaa toisen viranomaisen tai riippumattoman tilintarkastajan suorittamaan 1 momentissa tarkoitetut tehtävät. Ehdotuksen perustelujen (s. 50/1) perusteella valvoja olisi viranomainen, jonka toimivaltuudet perustuisivat lain sijasta sisäasiainministeriön "nimityspäätökseen" ja yhteisön lainsäädäntöön. Ehdotusta on valtiosääntöoi-keudellisesti pidettävä ainakin jossain määrin ongelmallisena suhteessa perustuslain 2 :n 3 momenttiin ja 21 :ään siltä osin kuin jälkimmäisessä säädetään jokaisen oikeudesta saada asiansa käsitellyksi lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Ehdotus sinänsä on muotoiltu sillä tavoin kuin siinä olisi kysymys perustuslain 124 :ään perustuvasta tehtävänsiir-rosta. Perustelut huomioon ottaen tästä ei kuitenkaan näyttäisi olevan kysymys. Perustuslain 124 :n kannalta on sinällään arvioitava säännösehdotusta, jonka mukaan valvoja voisi omalla päätöksellään valtuuttaa riippumattoman tilintarkastajan suorittamaan tuensaajaan kohdistuvan tarkastuksen. Lakiehdotuksessa tilitarkastajiin ehdotetaan sovellettavaksi yleishallintooikeudellista sääntelyä, minkä lisäksi tilintarkastajat ovat virka- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa suorittamistaan toimista, joten siirto tilintarkastajille ei vaikuta ongelmalliselta. Valvojan tehtävän siirto uudella päätöksellä toiselle viranomaiselle on samasta syystä kuin edellä jossain määrin ongelmallista perustuslain 2 :n 3 momentista ja 21 :stä johdettavista syistä. Valvojan toimivaltuudet perustuisivat lain sijasta sisäasiainministeriön sinänsä lain nojalla tekemään hallintopäätökseen. 57 Virka-apu Lakiehdotuksessa ei viitata lainkaan 56 :ään, jonka mukaisessa tarkastustehtävässä lienee eräissä tapauksissa tarpeen saada virka-apua. Viittauksen puuttuminen on epäjohdonmukaista, kun verrataan lakiehdotuksen 62 :ää, johon sisältyy nimenomainen viittaus myös 56 :ään. Alueiden kehittämisestä annetun lain 32 :n 1 momenttiin kohdistuva muutosehdotus Oikeusministeriö huomauttaa siitä, että perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä HE 192/2006 vp antamassaan lausunnossa PeVL 41/2006 vp katsonut, että vastaava sääntely, mitä nyt ehdotetaan sisällytettäväksi alueiden kehittämisestä annetun lain 32 :n 1 momentin 6 kohtaan on perustuslain omaisuudensuojaa koskevien säännösten vastainen, Valiokunnan esittämän valtiosääntöoikeudellisen käsittelyjärjestyshuomau-tuksen mukaan tuossa tapauksessa tulisi sääntelyä täsmentää ainakin luovutuksensaajan oikeusaseman turvaamiseksi.

25 25(13) Luovutuskielto vastaa sinänsä valtionavustuslain vastaavaa säännöstä, mutta valtionavustuslaki ei ole ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana. Oikeusministeriö huomauttaa tässä yhteydessä siitä, että perustuslakivaliokunnan lausunnossa ei ole käsitelty yhteisön oikeuden vaikutusta edellä tarkoitetun kysymyksen arviointiin. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, kun kysymys on yhteisöjen varoista myönnetystä tuesta, sääntöjenvastaisuuden toteaminen ei edellytä, että tuen saajan olisi näytettävä samalla syyllistyneen vilpilliseen toimintaan. Myöskään suhteellisuusperiaate ei yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan edellytä, että tuen lakkauttaminen tai takaisinperiminen rajoitettaisiin koskemaan vain niitä tilanteita, joissa tuen saaja on tahallisesti rikkonut tuen ehtoja (esim. Comunità montana della Valnerina v. komissio tuomio , C-240/03 P ). Mainitussa tuomiossaan (tuomion kohta 141 ja 142) yhteisöjen tuomioistuin on korostanut, että komissiolla ei ole velvollisuutta rajoittua vaatimaan ainoastaan niiden tukien palauttamista, jotka ovat osoittautuneet perusteettomiksi. Tuomion mukaan "sellaisten tukien palauttamisvaatimus, joita sääntöjenvastaisuudet koskevat vain osittain, voi päinvastoin olla perusteltu yhteisön tukien tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi ja petollisten menettelyjen estämiseksi". Suhteellisuusperiaatteen osalta yhteisöjen tuomioistuin on todennut useissa ratkaisuissaan, että sääntöjenvastaisen tuen periminen takaisin on johdon- iiiujvamcii sbuiaus aina, ona IUU vjn tuutuu aaaiiiyj^iivaaicuat-iisi. x tiujiomissopimuksen valtiontukisäännösten mlkintakäytännössä katsotaan, että takaisinperintä, jonka tavoitteena on aikaisemman tilanteen palauttaminen ennalleen, ei ole lähtökohtaisesti suhteeton toimenpide (esim. Espanja v. komissio C-l69/95 ja Unicredito Italiano SP A C-148/04). Oikeusministeriö katsoo, että säännöksen uudelleen muotoilussa tulee ottaa huomioon perustuslakivaliokunnan esittämien huomioiden lisäksi yhteisön oikeuden ja yhteisön oikeuden tulkintakäytännön vaikutus.

26 Valtiontalouden tarkastusvirasto 1(2) LAUSUNT O Hallintovaliokunta Viite: HE 242/2006 vp HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE RAKENNERAHASTOLAIKSI SEKÄ LAEIKSI ALUEIDEN KEHITTÄMISLAIN JA KAINUUN HALLINTOKOKEILUSTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA Rakennerahastolaki Hallituksen esityksen tavoitteena on ollut paitsi ottaa huomioon muut lainsäädännön muutokset samalla myös tehostaa rakennerahastovarojen käyttöä mm. yksinkertaistamalla varojen hallinnointia ja parantamalla varojen käytön valvontaa ja tarkastusta. Hallituksen esityksen ehdotukset ja tavoitteet ovat oikean suuntaisia. Esitetyt lainsäädännön muutokset eivät kuitenkaan yksinään takaa sitä, että tavoitteisiin päästään. Lainsäädännön muutosten lisäksi tulisi huolehtia siitä, että uuteen rahastokauteen valmistauduttaessa myös muutoin sitoudutaan esim. hallinnon yksinkertaistamiseen lain soveltamiseen liittyvistä jatkotoimista sovittaessa. Kansallista hallinnointimallia on nykyisellään pidetty hajanaisena, minkä on osaltaan katsottu olevan syynä mm. lainsäädännön tulkintojen ja noudatettujen käytäntöjen erilaisuuteen eri hallinnonaloilla. Rahoitus on lisäksi jakautunut lukuisten eri toimijoiden kautta kooltaan usein varsin pieniin hankkeisiin, mikä on estänyt toisaalta projektihallinnoinnissa tarvittavan tietotaidon kehittymistä välittajäorganisaatioissa ja toisaalta rajoittanut mahdollisuuksia toteuttaa merkitykseltään tärkeämpiä valtakunnallisia tai maakunnallisia hankkeita. Rakennerahastohallinnoinnin tehokkuuden varmistamiseksi olisikin toivottavaa, että hallituksen esitykseen kirjattu tavoite hallinnon yksinkertaistamisesta näkyisi mm. uutta rakennerahastokautta koskevassa toimenpideohjelmatyös-sä siten, että hallinnointiin osallistuvien toimijoiden määrää voitaisiin vähentää nykyisestä. Esityksen tavoitteissa on todettu, että yleisasetuksen useat säännökset yksinkertaistavat rakennerahastojen hallinnointia Euroopan unionin tasolla. Tällaiseksi säännökseksi esityksessä mainitaan mm. tukikelpoisuussääntöjen vähentäminen Euroopan unionin tasolla. Komission tukikelpoisuussääntöjen vähentäminen saattaa kuitenkin johtaa siihen, että tukikelpoisuuden osalta päädytään erilaisiin tulkintoihin ja käytäntöihin ja näin ollen myös tuen saajien erilaiseen kohteluun eri jäsenmaissa. Hallituksen esityksessä on esitetty tarkastusten koordinoinnin keskittämistä yhteen paikkaan. Esityksen voi katsoa vahvistavan ja selkeyttävän tarkastuksen asemaa nykyisestä. Tarkastustoiminnan yhtenäisten käytäntöjen voi arvioida edesauttavan myös tarkastushavaintojen ja hallinnon menettelyjen yhtenäisyyttä tulevaisuudessa. Tarkastustoiminnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta tulee jatkossa parantaa myös kehittämällä rakennerahastovaroja koskevien tarkastushavaintojen seurantaa, analysointia sekä jatkotoimenpiteitä koskevia menettelytapoja. Postiosoite: PL 1119,00101 Helsinki Käyntiosoite: Annankatu 44,00100 HELSINKI Puhelin: (09) 4321 Faksi: (09)

27 VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTO 2(2) Valtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastusraportoinnissaan kiinnittänyt huomiota rakennerahastovarojen seurannassa käytettävien tietojärjestelmien tietosisältöjen puutteisiin. Rakennerahasto-ohjelmien hdlumoinnista ja valvonnasta vastaavilla viranomaisilla tulee olla käytössään luotettavaa ja ajan tasalla olevaa tietoa. Tarkastusvirasto pitää tärkeänä, että tietojärjestelmien luotettavuutta parannetaan ja että rakennerahastoohjelmien hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien viranomaisten tiedonsaanti-ja tarkastusoikeuksia parannetaan hallituksen esityksessä esitetyllä tavalla. Alueiden kehittämislaki ja Kainuun hallintokokeilusta annettu laki Alueiden kehittämislakiin (602/2002) ehdotetaan tehtäväksi rakennerahastolaista aiheutuvat muutokset. Vastaavasti Kainuun hallintokokeilusta annettua lakia (343/2003) ehdotetaan muutettavaksi tekemällä siihen rakennerahastolaista aiheutuvat muutokset. Alueiden kehittämislakia on tarkoitus muuttaa muun muassa maakunnan liittojen tehtävien osalta siten, että säännöksellä selkeytettäisiin maakunnan liiton roolia suhteessa ministeriöihin. Myös rakennerahastolakiehdotuksen mukaan tiettyjä EY-lainsäädännön edellyttämiä hallinto- ja todentamisviranomaisten tehtäviä on tarkoitus antaa sille maakunnan liitolle, josta ohjelma-alueen maakunnan liitot ovat sopineet. Valtiontalouden tarkastusvirasto katsoo, että tavoite maakunnan liittojen aseman muuttamisesta on yhdenmukainen hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi alueiden kehittämislain muuttamiseksi (HE 89/2005 vp.) kanssa. Postiosoite: PL 1119,00101 Helsinki Käyntiosoite: Annankatu 44,00100 HELSINKI Puhelin: (09) 4321 Faksi: (09)

28 VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTO Eduskunnan hallintovaliokunnalle ASIA: HE 242/2006 vp rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain m m uuttamisesta LAUSUNTO: Kuntaliiton asiantuntijat ovat olleet ehdotettujen säännösten valmistelussa alusta alkaen mukana ja lakiehdotusten päälinjaukset vastaavat valmistelun aikaisia kompromisseja. Kuntien kannalta suurin periaatteellinen ongelma kätkeytyy uuden rakennerahastokin 4 :n taakse. Kun nimittäin valtioneuvosto muutaman viikon sisällä hyväksyy kansallisen suunnitelman EU:n komissiolle lähetettäväksi, kätkeytyy suunnitelman sisään suuri kuntarahoituksen nousupaine (yli 200 milj. euroa) ilman, että kuntakentän kanssa asiasta olisi sovittu. Valtiovalta on jo tämän vuoden keväällä kehysbudjetoinnissaan päättänyt, että se "säästää" omassa budjetissaan saman verran kuin EU:n aluevarat Suomelle vähenivät. Mikäli eduskunta ei korjaa asiaintilaa v budjetissa, on välttämätöntä tehdä se viimeistään seuraavana vuonna, koska muutoin on vaara, että EU-ohjelmat jäävät monilta osin tehokkaasti toteutumatta. Nykyisellä hallituksella on neljä ei-iakisääteistä poikkihallinnollista politiikkaoh-jelmaa, joista on saatu arvokkaita kokemuksia. Kuntaliitto kannattaa edelleen valtion sektorihallinnon voimallista yhteen sovittamista ja tehostamista sekä VN:n päätöksentekomenettelyn nopeuttamista ja ko. tyyppisten tärkeimpien politiikkaohjelmien oman budjetoinnin tärkeyttä. Sen vuoksi eduskunta voisi halutessaan nyt jättää seuraavalle hallitukselle erinomaisen välineen ja mahdollisuuden koota kaikki valtion budjettitalouden piirissä olevat alueelliseen kehitykseen vaikuttavat voimavarat ja toimivalta yhteen ja samaan lakisääteiseen neuvottelukuntaan. Siksi ehdotettuja kahta lakisääteistä neuvottelukuntaa - vieläpä yhden ministeriön sisään, nimittäin rakennerahastoneuvottelu-kunta (16 ) ja alueiden kehittämisen neuvottelukunta (AKL 8 a ) ei tulisi nyt hyväksyä. Päinvastoin yksi vahva neuvottelukunta riittää. Neuvottelukuntaan tulisi nyt ehdotettujen tehtävien lisäksi - vaikkapa pääministerin kanslian johdolla - koota seuraavalla kaudella tarvittava välttämätön hallinnon ja palvelujen rakenneuudistus, joka heti v seuraa kuntatason ns. paras-hanketta. Lakiteknisesti helpointa olisi viitata rakennerahastolain 16 :n kohdalla (joka koskee kautta ) puhtaasti kansalliseen lakiin alueiden kehittämisestä ja sen 8a :än. 2 Postiosoite: PL 1119,00101 Helsinki Käyntiosoite: Annankatu 44,00100 HELSINKI Puhelin: (09) 4321 Faksi: (09)

29 Lisäksi kuntaliitto kiinnittää huomiota rakennerahastolakiesityksen eräisiin yksityiskohtiin: - Vaikka lain siirtymäsäännöksissä ei ole mainintaa MYR:n jäsenistön täydentämisestä/uusimisesta, maakunnan liiton hallitus tekee uuden asettamispäätöksen keväällä 2007 ottaen huomioon mm. uuden 17 :n sisällön. Samalla voidaan MYR:n työjärjestys tarvittaessa tarkistaa. - Lakiesityksen 20 :ssä luetelluista kuntalain pykälistä :t voidaan hyvin jättää pois, koska mainittujen lainkohtien sisältö on tarpeellisilta osin joka tapauksessa otettava huomioon kuntalain 50 :n tarkoittaman säännön eli MYR:n työjärjestyksen sisällössä. Tämä vahvistuu vielä erikseenkin 20 :n 2 mom:ssa. - Lakiesityksen 20 :n 4 mom:ssa tulisi käyttää johdonmukaisesti samaa termiä MYR:n lausunnosta kuin ao. viittaus-säännöksessäkin (21 1 mom 6k). Nyt tässä lainkohdassa lausunnosta käytetään termejä myönteinen "päätös" ja kannanottoa koskeva "päätös". Viimeisessä virkkeessä säädetty valituskielto MYR:n lausuntoon tulisi siirtää 67 :n loppuun selvyyden vuoksi. - Lakiesityksen 21 :ssä MYR:n tehtäviä on tarpeettomasti rajattu 1 mom:n 2 kohdassa ESRohjelman alueellisen osion osalta. Sen vuoksi tekstin loppuosa "asianomaiselle hallinnonalalle sovitun rahoituskehyksen mukaan, jollei rahoituskehyksestä poikkeamiseen ole painavia syitä", tulisikin turhana ja MYR:n asiantuntemusta väheksyvänä poistaa. Lopuksi eräs näkökohta, joka on otettava huomioon siinä yhteydessä, kun maakunnan liitot sopivat siitä, että yksi liitto ottaa vastatakseen tuen myöntämisen: miten järjestetään muutoksenhakumahdollisuus vieraan maakunnan alueelta koko ohjelma-alueen kuntiin ja kuntalaisiin kuntalain perustein. Antti Iso-Koivisto Maakunta-asiamies Kuntaliitto HE 242/2006 vp Kaarlo Tuori HALLINTOVALIOKUNNALLE Esitän kunnioittaen seuraavan lausunnon, joka koskee hallituksen esitystä rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta (242/2006 vp). Hallituksen ehdottamalla lailla on tarkoitus korvata voimassa oleva laki rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista (1353/1999). Lakiehdotuksen taustalla ovat EU:n uudet rakennerahastoja koskevat asetukset, jotka tulivat voimaan elokuun alussa Lisäksi ehdotetussa laissa on pyritty ottamaan huomioon voimassa olevasta laista saadut kokemukset.

30 Kun EU-säännökset rakennerahastoista on annettu asetuksella, tämä rajoittaa kansallisen lainsäätäjän liikkumavaraa. Niinpä organisatoriset ratkaisut seuraavat paljolti jo EU-asetuksista. Useimmat lakiehdotuksen tarkoittamista toimielimistä ovat samoja kuin voimassa olevassa lainsäädännössäkin. Välittävää toimielintä ja tarkastusviranomaista koskevat säännökset ovat kuitenkin uusia. Välittävä toimielin on määritelty lakiehdotuksen 2 :n 8 kohdassa. On luultavaa, että määritelmä perustuu suoraan EU-sääntelyyn. Sen ongelmana on vaikeaselkoisuus ja suomalaiselle oikeuskielelle vieraiden käsitteiden käyttö. Niinpä "julkinen tai yksityinen elin tai yksikkö" ei ole vakiintunutta suomalaista säädöskieltä. Epäselvää myös on, mitä tarkoitetaan ilmauksella "toimii hallinto- tai todentamisviranomaisen vastuulla"? Tarkoittaako ilmaus mahdollisesti samaa kuin "toimii hallinto- tai todentamisviranomaisena" tai "hoitaa hallinto- tai todentamisviranomaisen tehtäviä"? Entä mitä tarkoittaa ilmaus "hoitaa täytäntöön paneviin tuensaajiin liittyviä tehtäviä tällaisen viranomaisen puolesta"? Onko kyse samoista organisaatioista ja tehtävistä, 2 joita tarkoitetaan lakiehdotuksen 9.1 :n toisessa virkkeessä? Tämän lakiehdotuksen kohdan mukaan "välittäviä toimielimiä ovat myös valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetussa laissa (443/1998) tarkoitettu erityisrahoitusyhtiö ja muu vastaava valtion kokonaan tai osittain omistama yhtiö ja muut viranomaiset tai laitokset, joille on siirretty hallinto- ja todentamisviranomaisen tehtäviä". Jos näin on, miksi välittävät toimielimet on määritelty kaksi kertaa ja eri sanonnoin? Kaiken kaikkiaan välittävän toimielimen konstruktion asema hallintojärjestelmässä jää epäselväksi. Tämä koskee myös 9.1 :ssä edellytettyä mahdollisuutta siirtää hallinto- tai todentamisviranomaisen tehtäviä siinä mainituille tahoille, jotka siirron jälkeen myös ovat välittäviä toimielimiä. Ehdotuksen 8 :n 2 momentissa on säädetty hallintoviranomaisen hyvin rajatusta mahdollisuudesta siirtää tehtäviä maakunnan liitolle. Todentamisviranomaisen tehtävien siirtämisestä ei sen sijaan havaitakseni ole säännöksiä. Lakiehdotuksen tehtävä- ja toimivaltasääntelyssä turvaudutaan välittävän toimielimen käsitteeseen. Niinpä 44 :n säännöksessä rahoituksen myöntämisestä ja siihen liittyvistä tehtävistä tehtävät osoitetaan välittävälle toimielimelle. Kun välittäviä toimielimiä ovat 9 :n 1 momentin mukaan "rakennerahastoja käyttävät ministeriöt, keskushallinnon virastot, työvoima- ja elinkeinokeskukset, alueelliset ympäristökeskukset, lääninhallitukset ja maakunnan liitot" sekä ne muut organisaatiot, joille on kyseisen momentin toisen virkkeen mukaisesti siirretty hallinto- ja todentamisviranomaisen tehtäviä, 44 :n säännös ei itse asiassa vielä lainkaan täsmennä, mille taholle tehtävät ja toimivalta oikein kuuluvat.

31 Lakiehdotuksessa on säännökset myös tarkastusviranomaisesta, joka 22 :n 1 momentin mukaan toimii valtiovarainmininisteriössä valtiovarain controller-toirninnon yhteydessä. Epäselväksi jää, onko tarkoituksena perustaa uusi yksikkö vai toimiiko controller tarkastusviranomaisena. Jos jälkimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, säännöksen sanamuotoa tulee muuttaa tätä tarkoitusta vastaavaksi. Ehdotuksen 22 :n mukaan "tarkastusviranomaisen on oltava hallinto- ja todentamisviranomaisesta toiminnallisesti riippumaton". Tämän säännöksen merkitys juridinen merkitys jää myös epäselväksi. Eikö se, että tarkastusviranomainen on valtiovarainministeriössä, juuri takaa "toiminnallisen riippumattomuuden" hallinto- ja todentamisviranomaisesta? MM juridinen "lisävaikutus" säännöksellä voisi olla? Lakiehdotuksen 38 :n mukaan Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen toimenpideohjelmassa tarkastusviranomaisena toimii ohjelma-asiakirjassa nimetty hallintoviranomainen. Pykälän toisen virkkeen mukaan "tarkastusviranomaisen on oltava hallinto- ja todentamisviranomaisesta toiminnallisesti riippumaton". Miten tarkastusviranomainen voi olla hallintoviranomaisesta toiminnallisesti riippumaton, jos tarkastusviranomaisena toimii hallintoviranomainen? Jos tarkoituksena on ollut» että hallinto- ja tarkastusviranomaisen tehtävät on viranomaisessa sisäisessä organisaatiossa erotettava toisistaan, tämän tulisi käydä säännöksestä ilmi (vrt ) Hallinto- ja todentamisviranomaisilla on lakiehdotuksen mukaan oikeus antaa välittäville toimielimille ohjeita ja määräyksiä. Kun välittäviin toimielimiin kuuluvat myös maakunnan liitot, jotka ovat oikeudelliselta luonteeltaan kuntayhtymiä, ohjeiden ja määräysten antovaltaa on arvioitava myös kunnallisen itsehallinnon kannalta. Lakiesityksestä ei käy ilmi, ovatko määräykset yksinomaan teknisluonteisia tai EU:n säännösten sitomia, mitä niitä kokevan toimivallan perustuslain mukaisuuden voi katsoa edellyttävän. Lakiehdotuksessa on useita säännöksiä, joilla pyritään täyttämään ne perustuslain 124 :n asettamat vaatimukset, jotka koskevat julkisten hallintotehtävien uskomista muille kuin viranomaisille. Lakia olisi selkeyttänyt, jos nämä säännökset olisi koottu yhteen. Kaikkien nyt ehdotettujen säännösten tarpeellisuutta voi myös epäillä. Niinpä 16 :ssä tarkoitettu rakennerahastoneuvottelukunta on sellainen valtion viranomainen, johon yleishallinto-oikeudellista lainsäädäntöä sovellettaisiin ilman erityistä tätä koskevaa säännöstäkin. Lakiehdotuksessa on säännöksiä sekä kansallisten että jäsenvaltioiden välisten rakennerahasto-ohjelmien hallinnoinnista. Tästä aiheutuu eräitä ongelmia. Niinpä voidaan kysyä, missä määrin Suomen lainsäädäntöön voidaan ylipäätään ottaa yleiseen muotoon kirjoitettuja säännöksiä jäsenvaltioiden välisten rakennerahastoohjelmien hallinnoinnista, kuten esimerkiksi juuri tarkastusviranomaisesta (38 ).

32 Lisäksi ori: syytä kysyä, koskevatko 8 luvun erinäiset säännökset, kuten 67 :n muutoksenhakusäännökset, sekä kansallisia että jäsenvaltioiden välisiä rakennerahasto-ohjelmia. Muutoksenhakusäännöksestä on lisäksi syytä kysyä, tekevätkö myös muut kuin siinä mainitut "välittävät toimielimet" sellaisia päätöksiä, joihin tulisi olla oikeus hakea muutosta. Lakiehdotusta vaivaa sama ongelma kuin monta muutakin kuin EU-säädöksiin liittyvää kansallista sääntelyä. Sääntely perustuu paljolti EU-säännösten suoraan kääntämiseen, mikä johtaa suomalaiselle lainsäädäntötraditiolle vieraisiin ilmauksiin ja säännöksiin, joiden normatiivinen sisältö on epäselvä. Esitän lopuksi vielä pari lisäesimerkkiä. Lakiehdotuksen 8 :n 1 momentin mukaan "hallintoviranomainen vastaa toimenpideohjelman hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen". Ilmauksella "moitteettoman varainhoidon periaatteet" ei ole täsmentynyttä merkityssisältöä Suomen oikeusjärjestyksessä. Sama koskee; myös lakiehdotuksen 53 :n 1 momentin mukaisia "menetelmiä ja periaatteita, joilla voidaan varmistaa Euroopan yhteisön lainsäädännöstä johtuvien velvollisuuksien ja moitteettoman varainhoidon vaatimusten toteuttaminen". Kansallisessa lainsäädännössä tulisi antaa sisältö näille menetelmille ja periaatteille eikä toistaa EU-säädöksistä seuraavaa vaatimusta, joka ilman täsmennystä jää oikeudellisesti merkityksettömäksi. Helsingissä Kaarlo Tuori

33 tteto KAUPPA- JA ^TP T E O L U S U U S - *t M I N I S T E R I Ö Hs-v/p 'S^/SuCOk i/p I A 6 Dnro 27/030/ HE 242/2006 vp kuuleminen hallintovaliokunnassa klo KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖN LAUSUNTO EDUSKUNNAN HALLINTOVALIOKUNNALLE Asia: HE 242/2006 vp rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta KTM: n kanta rakennerahastokauden hallintomallista Tarpeelliseksi todettua hallinnon yksinkertaistamista ei saatu aikaan. Ohjelmakauden tapaan tulevan kauden hallinnosta tulee monimutkainen ja epätaloudellinen siihen tehtävistä budjetointimallia, tarkastuksen keskittämistä ja IT-järjestelmiä koskevista parannuksista huolimatta. Päätetty toimintamalli ei tue hallinnon tuottavuusohjelman tavoitteita. Huolimatta siitä, ettei tulevan ohjelmakauden ohjelma- eikä hallintorakenne kaikilta osin vastaa kauppa- ja teollisuusministeriön tavoitteita, lakiesitys voidaan hyväksyä ohjelmakauden rakennerahastolaiksi. Seuraavassa joitakin pykäläkohtaisia huomioita: 10 Rakennerahastovarojen osoittaminen muiden viranomaisten käytettäväksi Kauppa- ja teoilisuusministeriö on kannattanut rakennerahastovarojen budjetoinnista tehtyä 10 :n mukaista esitystä, jossa EAKR- ja ESR-varat sekä vastaavat valtion kansalliset vastinrahat kootaan valtion talousarviossa hallintoviranomaisen pääluokkaan. Ratkaisun pitäisi helpottaa niin käytännön hanketyötä kuin seurantaa ja raportointiakin. KTM on niin ikään kannattanut rakennerahastolain 10 :ssä esitettyä mallia, jossa sekä rakennerahastovarat että valtion vastinosuus osoitetaan rakennerahastovaroja myöntävien tai käyttävien viranomaisten käytettäväksi eli käytännössä pääosin suoraan alueille ilman nykyistä ministeriö-välivaihetta. 16 Rakennerahastoneuvottelukunta PL 32 Vaihde (09) Valtioneuvosto Faksi (09) Aleksanterinkatu 4 kirjaamo@ktm.fi Helsinki [

34 KAUPPA- JA TEOLLISUUS-*l MINIST ERIÖ LAUSUNTO Dnro 27/030/2006 2(3) Kauppa- ja teollisuusministeriö suhtautuu myönteisesti rakennerahastoneuvottelukunnan asettamiseen. Koska ohjelmien hallinnossa ja toteutuksessa tulisi pyrkiä mahdollisimman suureen yhdenmukaisuuteen ja tehokkuuteen, KTM edellyttää, että rakennerahastoneuvottelukunnan tehtävänä tulee olemaan myös hallinnon tehokkuuden ja toimivuuden seuraaminen ja arviointi Tarkastusviranomainen, tarkastusviranomaisen tehtävät ja ohjeet Kauppa- ja teollisuusministeriö pitää kannatettavana ja hallintoa yksinkertaistavana ratkaisuna tarkastuksen kestittämistä kaikkien hallinnonalojen ja toimenpideohjelmien osalta yhteiselle tarkastusviranomaiselle. Ratkaisu tukee tokastustoiminnan sekä -osaamisen laatua ja on rakennerahastokaudelle kaavailtuja harvoja hallintoa yksinkertaistavia ja tuottavuutta lisääviä ratkaisuja. On kuitenkin varmistettava että tarkastusviranomaisen resurssointi tulee olemaan sekä määrän että laadun osalta riittävä. 4 luku. Jäsenvaltioiden välisten rakennerahasto-ohjelmien hallinnointi Jäsenvaltioiden välisten rakennerahasto-ohjelmien osalta pyritään yksinkertaistamaan hallinnointia, johon liittyen ohjelmiin osallistuvien kansallisten rahoittajien määrää vähennetään. Kuhunkin toimenpide-ohjelmaan osallistuvista rahoittajista sovitaan ohjelmaa koskevissa kansallisissa neuvotteluissa. Ohjelman hallintokomitea neuvottelee vuosittain kansallisen ja EU-rahoituksen suuntaamisesta MYAK-menettelyä vastaavalla tavalla. Valtion vastinrahoitus sisällytetään valtion talousarvioon ja tähän liittyvästä menettelystä päätetään valtioneuvoston asetuksessa. Ohjelmien EU-rahoitus taas kulkee nykyistä ohjelmakautta vastaavasti valtion talousarvion ulkopuolisena suoraan EU:n komissiolta ohjelman hallintoviranomaiselle. Kauppa- ja teolhsuusministeriö pitää hyvänä ratkaisua, jossa eri hallinnonalojen viranomaiset ovat jatkossakin mukana jäsenvaltioiden välisten yhteistyöohjelmien rahoituksessa. Tällöin hankkeiden arvioinnissa ja valinnassa tulee parhaalla tavalla huomioiduksi hankkeen sisällön perusteella toimivaltaisen viranomaisen asiantuntemus. Myös alueilla toimivien, alueelliseen kehittämistyöhön osallistuvien viranomaisten työnjakokysymykset pysyvät selkeinä. Hyvänä voidaan pitää myös pyrkimystä fokusoida ohjelmien sisältöä tärkeimmiksi katsotuille painopistealoille. On tärkeää ottaa huomioon myös Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen ohjelmissa Lissabonin strategian painotukset sekä tehostaa ohjelmien vaikuttavuutta. Lisäksi hallintoa voidaan jonkin verran yksinkertaistaa, kun rahoitus kootaan aiempaa harvemmille, ohjelmien sisällön ja toimenpiteiden kannalta keskeisille rahoittajille.

35 2(3) KTM pitää lisäksi toivottavana, että ohjelmissa mahdollisuuksien mukaan hyödynnetään rakennerahastojen yleisasetukseen sisältyvää määritelmää, KAUPPA- JA TEOLLISUUS-^ MINIST ERIÖ LAUSUNTO Dnro 3(3) 27/030/ jossa ohjelmaan valittavat toimet voivat muodostua useammista yksittäisistä hankkeista. Ohjelman hallintokomitea voi antaa lausuntonsa laajemmista hankekokonaisuuksista, mikä voisi porhairnmillaan sekä vahvistaa toiminnan strategista otetta että keventää hallinnointia. Rakennerahastolaki koskee ainoastaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Suomen kannalta keskeisten Suomen ja Venäjän välisten raja-alueyhteistyöohjelmien (ns. ENPI CBC-ohjebnien) hallintomalli tulee kehittää jäsenvaltioiden välisen yhteistyön hallintomallin perusteella. Näin naapuruusohjelmat kytkeytyvät jatkossakin alueellisen kehittämisen kokonaisuuteen eikä niiden hallintomalli eriydy alueellisten viranomaisten kumppanuuteen sekä kunkin viranomaisen selkeään rooliin ja työnjakoon perustuvasta yhteistyöstä. HE 242/2006 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain j a Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta Liikenne- ja viestintäministeriö Henri Alatalo Eduskunnan hallintovaliokunta Liikenne- ja viestmtäministeriö toteaa, että hallituksen esityksessä on otettu hyvin huomioon uuden yleisasetuksen asettamat vaatimukset sekä tarpeet hauirmoinnin tehostamiseksi. Esityksen valmistelun aikana liikenne- ja viestmtärninisteriön näkemykset on otettu huomioon. Ministeriö korostaa edelleen toiminnan tehostamisen tärkeyttä ja toteaa, että esityksen valmistumisen jälkeen saatu päätös keskittää rakennerahastovarat sekä kansallinen vastinrahoitus hallintoviranomaisten pääluokkiin on oikean suuntainen vaikkakin vanhan kauden loppuajaksi keskittäminen aiheuttaa päällekkäisyyttä viranomaisten tehtäviin. Valmistelun aikana käytiin paljon keskustelua siitä, mikä ministeriöiden rooli tulee olemaan, mikäli varat keskitettäisiin hallintoviranomaisten pääluokkiin valtion talousarviossa. Liikenne- ja viestintäministeriö toteaa, että ministeriöillä tulee säilyttää mahdollisuus aktiiviseen osalhstumiseen varojen allokoinnissa sekä hankkeiden suunnittelussa. Liikenne- ja viestmtärninisteriön hallinnonalalle kohdistui vuoden 2006 talousarviossa rakennerahastohankkeiden toteuttamiseksi yhteensä 26,7 milj. euroa, josta EU:n rakennerahastojen rahoitusosuus oli 10,2 milj. euroaja valtion vastinrahoituksen osuus 16,5 milj. euroa. Rakennerahastovaroilla toteutetaan pääasiassa alueellisia investointeja joiden osuus rahoitus perustienpidosta pienenee kokoajan määrärahojen niukkuuden takia. Alueellisilla investoinneilla voidaan erityisesti vaikuttaa Tiehallinnolle asetettuihin henmlövahinko-onnettomuus tavoitteisiin ja siksi varojen käytön suunnittelun ja seurannan merkitys osana tulosohjausprosessia korostuu.

36 Ministeriö on valmistelun aikana korostanut lain 10 :n kirjoittamista siten, että se antaa hallintoviranomaiselle mahdollisuuden osoittaa rahat suoraan varoja käyttäville keskusvirastoille, mikä osaltaan tulee yksinkertaistamaan hallintoa ja tehostamaan toimintaa. Tällöin varoja ei kierrätetä niiden ministeriöiden kautta, jotka eivät itse käytä varoja, jolloin varat saadaan osoitettua nopeammin niitä käyttäville virastoille, mikä on omiaan tehostamaan ohjelmien ja varojen hallinnointia. Vastaavasti myös raportoinnissa ollutta päällekkäisyyttä tulee pyrkiä vähentämään esimerkiksi 14 :ssä tarkoitettujen menoilmoitusten laatimista varten toimitettavien tietojen osalta siten, että 9 :n mukaiset välittävät toimielimet toimittavat tiedot suoraan todentamisviranomaisille. Raportointitiedot halutaan ministeriöissä tiedoksi, kuten esitykseen on lrirjattukin, mutta siten, että ne rninisteriöt, jotka eivät itse käytä varoja eivät muutoin osallistu toimintaan. Ministeriö pitää esitettyä tarkastustoiminnan keskittämistä kannatettavana, koska osaltaan se auttaa tarkastustoiminnan tehokkuuden lisäämisessä sekä vastuiden selkiyttämisessä. Tarkastusten keskittämisellä varmistetaan lisäksi yhdenmukaiset menettelyt ja hankkeiden tasapuolinen kohtelu. F1(2) I H E 242/2006 vp Maa- ja metsätalousministeriö/ ylitarkastaja Antti Linna Eduskunnan hallintovaliokunta Hallituksen esitys Eduskunnalle rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta (HE 242/2006 vp) Rakennerahastolakia koskien maa-ja metsätalousministeriö toteaa seuraavaa: Luonnoksessa uudeksi rakennerahastolaiksi on tavoitteena parantaa rakennerahasto-ohjelmien hallinnointia, toimeenpanoa ja hyödyntämistä sekä tehostaa eri ohjelmien yhteensovittamista alueellisella ja keskushallinnon tasolla ja lisätä ohjelmien joustavuutta. Tavoitteena on myös selkeyttää ja yksinkertaistaa kansallista hallinnointia ja seurantaa käytäntöjä yksinkertaistamalla ja virtaviivaistamalla. Asetetut tavoitteet ovat erittäin kannatettavia. Erityisesti tarkoituksena on ollut yksinkertaistaa varojen hallinnointiin liittyviä kansallisia menettelyjä. Ehdotus siitä, että ohjelmavarat sekä niitä vastaavat kansalliset varat kootaan hallintoviranomaisen pääluokkaan yhdelle momentille, on erittäin kannatettava. Vastuu rakennerahastovarojen budjetoinnista, myöntämisestä, seurannasta ja tähän liittyvästä ohjeistuksesta on tällöin selkeästi keskitettävä hallintoviranomaiselle. itiaa - ja liivioaiaiuuoiiiiiiicitviii/ ivuxuiuimu TUIUUU UUVUJUI T lumvuvttvi JJVIX uuuijuuiuaui jaovu T aiuuiuvii välisten rakennerahasto-ohjelmien osalta. Euroopan alueellinen yhteistyö- tavoitteen perusteluteksti ja lakiehdotuksen teksti ovat hankalahkosti avautuvia, joten tästä johtuen kannan ottaminen esitettyyn

37 hallintomalliin on vaikeaa. Maa- ja metsätalousministeriö pitää hieman ongelmallisena myös sitä, että menettely määritellään vasta myöhemmin valtioneuvoston asetuksella. On huomattava, että nyt käsiteltävässä rakennerahastolaissa säädetään hallintomallista kuitenkin mm. välittävien toimielimien osalta (44 ). Mikäli maa- ja metsätalousministeriö on tulkinnut lakiesitystä oikein niin rakennerahastolakiesityksen 44 :n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetään, että se maakunnanliitto (joka on hallintoviranomainen) myöntäisi rakennerahastovarojen varat muille viranomaisille (välittävät toimielimet) koko toimenpideohjelman alueelle. Tämä perusteluteksti kuvaa osin jo tulevaa hallintomallia, joka perustuu valtion talousarviomenettelyn uudistamiseen. Maa- ja metsätalousministeriö pitää ehdottoman tärkeänä, että jäsenvaltioiden välisten rakennerahasto-ohjelmien hallintomallista ja valtion talousarviomenettelyistä sovittaisiin pikaisella aikataululla jo vuoden 2006 aikana. Tämä on äärimmäisen tärkeää, koska jäsenvaltioiden väliset ohielmat on tarkoitus hvväksvä vuoden 2007 aikana ia io ensimmäiset hankehaut avataan vuoden - -j~^ * **- * j j ^.j 2007 aikana. Hallintomalli ja vuoden 2007 valtion talousarviomenettelyjen sopiminen tulisi tehdä ennen rakennerahastolain hyväksymistä. Maa- ja metsätalousministeriö kannattaa rahoitusmenettelyjen uudistamista, mutta pitää erittäin ongelmallisena, että jäsenvaltioiden valtioiden välisten rakennerahasto-ohjelmien hallintomallia ei kehitetä hankkeen hakijoita huomioiden. Uudistuksessa tulisi yksinkertaistaa toimintaa myös * MAA-JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ * PL 30,00023 VALTIONEUVOSTO (Helsinki) puh. ( > faksi (09) ; JORD- OCH SKOGSBRUKSMINISTERIET > PB 30,00023 STÄTSRÄDET (Helsingfors). tfn (09) * fax (09) * MINISTRY OF AGRICULTURE AND FORESTRY * PO Box 30, H GOVERNMENT, Finland (Helsinki). tel * fax ministeriöiden välillä sekä mahdollisesti hallintoviranomaistasolla maakunnanliittojen ja muiden alueellisten viranomaistahojen välillä. Ohjelmakaudella toteutettujen Interreg- ja naapuruusohjelmien keskeisimpiä ongelmia on ollut mm. väliarviointien mukaan niiden byrokraattisuus ja monimutkaisuus hakijan näkökulmasta. Suurimpia ongelmia Suomen sisäisessä toiminnassa on, että hakija hakee EU- rahoituksen osuutta hallintoviranomaiselta (usein maakunnanliitolta), mutta kansallista rahoitusosuutta haetaan sektoriviranomaiselta (mm. lääninhallitukset, TE-keskukset, ministeriöt, maakuntaliitot jne.). Kukin sektoriviranomainen tekee kansallisen rahoitusosuuden myöntö- ja maksupäätöksen oman hallinnonalansa lainsäädännön mukaan. Tämä on johtanut tuensaajan näkökulmasta siihen, että yhden hankkeen toteutusta ohjaa useamman hallinnon osin erilaiset säädökset ja ohjeet (mm. aikatauluja, hyväksyttäviä kustannuksia jne.). Tämä on maa- ja metsätalousministeriön näkökulmasta jäsenvaltioiden välisten rakennerahasto-ohjelman keskeisin ongelma mihin ei vaikuttaisi olevan kuitenkaan tulossa muutosta nyt käsittelyssä olevassa rakennerahastolakiesityksessä. Maa- ja metsätalousministeriö esittää, että niissä jäsenvaltioiden välisissä rakennerahasto-ohjelmia koskevissa päätöksissä, joissa EU:n ja kansallisen rahoituksen myöntö- ja maksupäätökset tehdään Suomessa, tehtäisiin molempien rahoitusosuuksien päätökset yhdessä viranomaisessa, yhden säädöspohjan mukaisesti. Muilta hankkeen toimintaan liittyviltä viranomaisilta pyydettäisiin sitova lausunto hankkeesta, jolla olisi sama asema kuin laissa kuvatulla hallintokomitean lausunnolla (36 ). Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala on valmis luopumaan päätöksenteko- ja maksatusoikeudesta ja antamaan maaseudun kehittämiseen liittyvistä hankkeista sitovia lausuntoja Maa- ja metsätalousministeriö kannattaa myös ehdotusta, jonka mukaan osa varoista jätetään ohjelmareserviin mahdollisia nopeasti esiin nousevia rahoitustarpeita varten. Näin voidaan reagoida esimerkiksi vaihtelevien sääilmiöiden kuten kuivuuden ja tulvien aikana ilmi tuleviin tarpeisiin. Maa- ja metsätalousnunisteriö kannattaa lakiesityksen 17 :n 8 momentissa tarkoitetun maaseutujaoston perustamista. Lakiluonnoksessa esitetään seurantakomiteoiden toiminnan jatkamista nykyisen ohjelmakauden tapaan ja uuden valtioneuvoston asettaman rakennerahastoneuvottelukunnan ja sitä palvelevan sihteeristön perustamista. Uuden elimen perustamisen ei tulisi vaarantaa tavoitetta käytäntöjen yksinkertaistamisesta ja virtaviivaistamisesta.

38 Seurantakomiteoiden ia rakennerahastoneuvottelukunnan tehtävien päällekkäisyyttä on vältettävä ja seurantakomiteoiden toimintaa keskushallintotasolla kevennettävä esimerkiksi niin, että niille ei perusteta eri hallinnonalat kattavia sihteeristöjä. Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta maa- ja metsätalousnunisteriö toteaa, että varojen irrottaminen Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston osalta työvoima- ja elinkeinokeskuksille heti vuoden alussa edellyttäisi sitä, että Kainuun maakunta tekisi asiassa päätöksen edellisen vuoden loppuun mennessä.

39 39 Opetusministeriö HE 242/2006 vp Hallituksen esitys Eduskunnalle rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta Rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanoa ohjaavat ohjelmakaudella neuvoston asetus (EY N:o 1083/2006) Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä (jatkossa yleisasetus), Euroopan parlamentin, neuvoston asetus (EY N:o 1080/2006) Euroopan aluekehitysrahastosta (jatkossa EAKR-asetus), (EY N:o 1081/2006) Euroopan sosiaalirahastosta (jatkossa ESR- asetus, komission asetus rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanosta (EY N:o xxx/2006) sekä mm. asetukset epäsään-nönmukaisuuksista, yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta ja paikan päällä suoritettavista tarkastuksista. Hallituksen esitys rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista sisältää perussäännökset mm. hallintoviranomaisen, todentamisviranomaisen ja tarkastusviranomaisen tehtävistä ja toimivallasta, seurantakomiteasta, (rakennerahastovarojen budjetoinnista ja varojen ohjaamisesta rahoituspäätöksiä tekeville viranomaisille), varojen käytön valvonnasta ja tarkastuksesta sekä rakennerahasto-ohjelmien hallinnoinnista. Opetusministeriö on hallinnonalansa osalta osallistunut rakennerahastolain valmisteluun. Opetusministeriö toteaa, että lakiesityksen 10 jää epäselväksi, miten etenkin ESR-varojen osoittamisessa välittävien toimielinten käytettäväksi turvataan ohjelma-asiakirjan mukaisuus ja hallinnonalakohtaisesi etukäteen sovitut vuosittaiset osuudet. Koska tarkempia säännöksiä rakennerahastolain toimeenpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella, opetusministeriö tulee asetusvalmistelussa kiinnittämään huomiota tähän seikkaan. Lisäksi opetusministeriö näkee tärkeänä painottaa, että rakennerahastovaroja voidaan hankkeissa käyttää kunkin hallinnonalan kansallisten säädösten mukaiseen toimintaan, edellyttäen luonnollisesti että toiminta on ohjelman mukaista ja kustannukset ovat EAKR - ja ESR- osarahoitteiselle toiminnalle tukikelpoisia. Opetusministeriö toteaa, että ministeriöiden ja hallinnonalojen välistä yhteistyötä tulisi lisätä rakennerahastotoiminnassa. Rakennerahastolakiesityksen 16 rakennerahastoneuvot-telukunnan todetaan olevan rakennerahastoja yhteensovittavana elimenä. Opetusministeriö pitää neuvottelukunnan tehtävää tärkeänä ja toteaa sillä olevan merkittävän roolin rakennerahastotoiminnasta valtakunnallisen kokonaiskuvan saamiseksi ja rakennerahastotoiminnan vaikuttavuuden parantamiseksi.

40 SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Talous- ja suunnitteluosasto LAUSUNTO HE 242/2006 vp Viite Eduskunnan hallintovaliokunnan lausuntopyyntö Asia HE 242/2006 vp rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta Sosiaali- ja terveysministeriö esittää lausuntonaan käsillä olevasta lakiesityksestä seuraavaa: STM on ainoa ministeriö, joka kuluvalla ohjelmakaudella on hoitanut EU:n rakennerahastoista rahoitettavien hankkeiden hallinnoinnin keskushallinnossa. Vuosina olemme osallistuneet lähes kymmenen eri ohjelman toteuttamiseen rahoittamalla noin 150 hanketta maan eri puolilla. Rakennerahastojen käytännön hanketoiminnan kokemuksen ja hallinnonalamme kehittämisen strategisen näkemyksen pohjalta arvioiden esitetty lainsäädäntöuudistus rakennerahastoohjelmakautta varten vastaa pääosin niitä toiminnan tehostamisen ja vaikuttavuuden lisäämistarpeita, jotka ovat tarpeellisia edellisten ohjelmakausien hallinnointiongelmien ja operatiivisessa hanketoiminnassa esiintyneiden ongelmien vuoksi. Tavoitteena tulee olla entistä korkealaatuisemmat, maantieteelliseltä kohdealueeltaan kattavammat ja kooltaan suuremmat hankkeet, joiden vaikutus aluekehitykseen on aikaisempaan hanketoimintaa selvästi suurempi. Esitys luo toimivat puitteet - vaati vielä tarkentavaa ohjeistusta ja rakennerahastoja hallinnoivien ministeriöiden täsmentäviä asetuksia - eri viranomaisten välisiin koordinaatioja yhteensovittamismenetelmiin sekä keskushallinto- että aluetasolla. Kuitenkin on tiedostettava, että rakermerahastotoimintaa käytännössä toteutettaessa esitettyihin vaikuttavuustavoitteisiin päästään, kun lisätään ja syvennetään eri ministeriöiden välistä yhteistyötä, joka mahdollistaa myös operatiivisen toiminnan ohjauksen, jotta kansallisia strategisia tavoitteita toteuttavaa laadukasta hanketoimintaa saadaan aikaan alueilla. Esitetty rakennerahastovarojen yksinkertaistettu budjetointimenettely edellyttää toimivaa viranomaisten väristä yhteistyötä ohjelmien toimeenpanossa, jotta substanssiministeriöt voivat ohjata myös strategiatason sisällöllisiä kysymyksiä (esimerkiksi 8-10, 14 ja 15). Lisäksi lakiesityksen 16 :n mukainen valtioneuvoston asettama rakennerahastoneuvottelukunta, jonka tehtävänä on erityisesti seurata rakermerahastotoiminnan tuloksellisuutta, palvelee edellä mainittuja tavoitteita. Lakiesityksen yhtenä tavoitteena on siirtää ohjelmien hallinnomtiin liittyviä tehtäviä alueille. Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti hankehallirmoinnin alueelhstamisen 2(4) pilotoinnin Itä-Suomen läänissä lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolle vuonna Tulevan ohjelmakauden valmisteluihin liittyen Oulun ja Lapin läänin sosiaali- ja terveysosastot ovat aktiivisesti mukana valmentautumassa EU:n rakennerahastotoiminnan hoitamiseen.

41 Vuotta 2007 koskevissa lääninhallitusten tulossopimuksissa Etelä- ja Länsi-Suomen lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastot on myös velvoitettu ottamaan rakennerahastotoimintaan liittyvät aluetasolla toteuttavat tehtävät vastaan siten, että ne kykenevät hoitamaan rakennerahasto-ohjelmista rahoitettavien hallinnonalamme hankkeiden hallinnoinnin uuden ohjelmakauden käynnistyessä operatiivisesti. Maakuntien yhteistyöryhmien merkitystä vahvistetaan uudessa lakiesityksessä. Tähän valmistauduttaessa sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt neuvotteluja sisä^iammrnis-teriölle (resurssiohjaa lääninhallituksia) ja opetusmimsteriölle siitä, miten lääninhallitusten tulee hoitaa uuden lain edellyttämät tehtävät alueillaan siten, että optimaalisesti hyödynnetään henkilöstöresursseja ja kansallinen strategiaohjaus välittyy tasapuolisesti eri hallinnonalojen osalta maakuntien yhteistyöryhmien toimintaan. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää hallinnon yksinkertaistamisen ja tehostamisen näkökulmasta uuden lakiehdotuksen keskeisempinä ja merkittävinä saavutuksina mm. seuraavia keskushallinnon toimintatapoja yhteen kokoavia uudistuksia: 1) rakennerahastovarojen ja niitä vastaavan valtion rahoitusosuuden budjetointimenettelyn yksinkertaistaminen "ns. yhden momentin periaate" ( 10), jota EAKR:stä osarahoitettavien toimenpideohjelmien osalta hoitaa sisäasiainministeriö pääluokassaan ja ESR:stä rahoitettavan toimenpideohjelman osalta työministeriö pääluokassaan ( 9), 2) yhteisen ohjelmaresevi-instrumentin luominen rakennemuutoskriisien ja nopeiden sosioekonomisten muutostilanteiden hallintaan (sisältää joustavan varautuminen ennakoimattomiin menoihin)( 10), 3) tarkastustoiminnan keskittäminen ohjelmien yhteiselle tarkastusviranomaiselle ( 22) ja 4) ohjelmien seurannan koottu tietohallinto ja yhteinen seurantarekisteri ( 65) sekä pyrkimys yhteisten tietojärjestelmien aikaansaamiseen, jota keskushallinnon toimija parhaillaan valmistelevat. Näkemyksemme mukaan rakermerahastotoiniinnan hallintomallin uudistukseen olisi tullut sisällyttää aluetason elin, joka olisi koonnut yhteen nykyisin hajallaan olevan toiminnan yli sektorirajojen, ja joka toteutuessaan toisi huomattavaa henkilöstöresurssien käytön tehostamista. Sosiaali- ja terveysministeriö on aiemmin esittänyt lakiesitystä valmistelleessa työryhmässä ja korostanut antamassaan kirjallisessa lausunnossaan, että hankkeiden hallinnointi alueilla tulisi koota yhdelle viranomaiselle. Tämä voitaisiin toteuttaa alueille perustettavan palvelukeskuksen avulla, joka toteuttaisi nykyisin eri sektoriviranomaisten teknisen hankehallinnoin-nin. Nämä palvelukeskukset tulisi luoda yhden alueilla toimivan viranomaisen yhteyteen hyödyntäen jo valmiita alueellisia rakenteita, jotta tuottavuushyödyt saavutettaisiin. Hanketoiminta on mahdollista järjestää siten, että eri hallinnonalat osallistuisivat hankkeiden valmisteluun, valvontaan ja arviointiin, mutta hankkeiden tekninen hallinto sekä maksuliikenne keskitettäisiin yhteen paikkaa. Myös sisäasiain- 3(4) ministeriön Interreg-ohjelmaa koskevassa taustamuistiossa on päädytty samankaltaisiin johtopäätöksiin (taustamuistio , s. 4). Tätä koskeva hallinnollista toimintaa koskeva velvoite voidaan säätää käsillä olevan lakiehdotuksen 12 yhteyteen (Eräät täytäntöönpanojärjestelyt), jossa jo käsitellään hallintoviranomaisten - ja todentamisviranomaisten- mahdollisuutta sopia rakennerahastovaroja käyttävien nrinisteriöiden kanssa tavanomaisina pidettävistä rakennerahasto-ohjelman hallinnointitehtävien täytäntöönpanoa koskevista tarpeellisista järjestelyistä. Tavoite rakentaa

42 rakennerahastotoiminnan sähköinen asiakirjojen käsittelyjärjestelmä, tukee esitystämme, jossa sektoriviranomaisilla kuuluisivat sisältöasiat ja talous- sekä teknisen hankehallinnoin suorittaisi tähän erikoistuva toimija alueilla. Lakiesityksen perasteluihin tulee kirjata, että pyrkimys on erityisosaamista edellyttävän, ammattimaisen ja monialaisen hanketoiminnan alueellisen toimijan luominen, joka voisi tarjota hankehajlinnoinnin palveluja myös muihin kuin rakennerahasto-ohjelmiin (eri viranomaisten kansalliset kemttämisohjelmat ja alueilla toteutettavat hankkeet). Esityksemme toteuttaa valtionhallinnon tuottavuusohjelman perustavoitteita, toisi merkittäviä synergiaetuja ja tehostaisi huomattavasti hankehal-linnointi nyt, kun yhteiset sähköiset tietojärjestelmät tulevat käyttöön. Siirtymäkautta koskevilla säädöksillä turvataan, että käynnissä olevan ohjelmakauden hankkeet hallinnoidaan nykyisen hallinnollisen menettelyn mukaisesti, mutta uuden ohjelmakauden hankkeet käynnistettäisiin luotavien palvelukeskusten avulla. Hallinnonalamme tulevaisuuden haasteiden ratkomisen kannalta sosiaali- ja terveysministeriö korostaa tarvetta panostaa ylimaakunnallisiin ja valtakunnan osa-alueet kattaviin suurhankkeisiin. Näin lakiesityksen 48 sisältyvät määräykset ovat oikeansuuntaisia mutta sellaisenaan riittämättömiä. Perusteluissa esitetty velvoite, että Etelä- ja Länsi Suomen EAKR:sta osarahoitettavissa toimenpideohjelmissa varataan suuralueen teemahankkeita varten 25 % toimenpideohjelmien vuosittaisesta ohjelmakehyksestä. Näkemyksemme mukaan vastaavasti tulee myös Itä- ja Pohjoissuomen EAKR -ohjelma-alueiden maakunnat velvoittaa entistä mittavampaan ylimaakunnalliseen yhteistyöhön. Lakiesitys perustuu yhtenäiseen ja kokoavaan ohjelmasuunnitteluun keskushallinnossa ja käytännön toteutuksen delegointiin aluetasolle, joka tukeutuu alueiden kehittämisen suunnittelujärjestelmään, jossa maakunnan liitot ovat keskeisiä toimijoita. Maakuntien yhteistyöryhmien rooli alueellisessa koordinoinnissa ja yhteistyö-asiakirjojen strateginen merkitys hanketoiminnan suuntaamisessa korostuu entisestään lakiehdotuksessa. Maakuntien yhteistyöryhmien kokoonpanoon ei kuitenkaan esitetä muutoksia aikaisempaan verrattuna. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että lääninhallitusten c*/"i etisin li in trtt^\?/7t JO/-1 crtvtn r/7m rs At i vi* i v *yi n nln jyi+i r>-in -i iti+sii rfa )AVi!/imTcr/r ft i} nrt +1 itn EU:n rakennerahastoja koskevan yleisasetuksen mukaisesti kyseisen pykälän ( 17) perusteluosa sisältää maakuntien yhteistyöryhmien asiantuntijavelvoitteesta mm., että " miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämistä vastaavat elimet" tulee olla edustettuna. Lisäksi Euroopan sosiaalirahastoa koskeva asetus sisältää runsaasti sukupuolten tasa-arvon edistämistä korostavia sisällöllisiä velvoitteita rakennerahastotoiminnalle. Valtioneuvoston työjärjestyksen mukaan sukupuolten väliset tasa- 4(4) arvoasiat kuuluvat STMin hallinnonalalle ja aluetasolla tasa-arvoasioiden toimivaltainen viranomainen on lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosasto. Neuvotteleva virkamies Timo A. Tannineri

43 Ha^P i/p ( p HallintovaUokunta HE 242/2006 vp Työministeriö/Neuvotteleva virkamies Ulla Jatila Eduskunnan hallintovaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE RAKENNERAHASTOLAIKSI SEKÄ LAEIKSI ALUEIDEN KEHITTÄMISLAIN JA KAINUUN HALLINTOKOKEILUSTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISEKSI HE 242/2006 VP. 1. Esitys rakennerahastolaiksi Työministeriö on osallistunut tiiviisti rakennerahastolain valmisteluun ja on voinut vaikuttaa sen sisältöön. Yleisesti ottaen työministeriö pitää esitystä onnistuneena ajatellen sitä erityisesti Euroopan sosiaalirahaston (ESR) toiminnan ja hallinnon kannalta. Esityksen tavoitteena on ollut ottaa käyttöön Euroopan yhteisön neuvoston asetus (EY) Nro 1083/2006, ns. yleisasetus ja rakennerahastoja koskevat säädökset, kuten Euroopan Parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1081/2006 Euroopan sosiaalirahastosta, ns. ESR-asetus. Asetukset ovat tulleet voimaan Kansallisena lähtökohtana on ollut parantaa ohjelmien hallinnointia, toimeenpanoa ja hyödyntämistä. Eri rahastoista osarahoitettavien toimenpideohjelmien yhteensovitus paranee samalla. * Esityksellä selkeytetään ja yksinkertaistetaan hallintoa ja valvontaa vaikuttavuuden lisäämiseksi. Esityksessä on otettu huomioon, tehty johtopäätöksiä ja parannuksia, jotka perustuvat kuluvan kauden kokemuksiin ja tarkastushavaintoihin sekä toiminnan kehittämistarpeisiin. Keskeisiä muutoksia ovat hallintoviranomaisen (HV), todentamisviranomaisen (TO) ja tarkastusviranomaisen (TV) tehtävien selkeä eriyttäminen myös lainsäädännössä. Eri viranomaisten tehtävät on järjestettävä niin, että ne ovat toisistaan riippumattomia. Sosiaalirahaston HV ja TO (ent. maksuviranomainen) on työministeriö. Tarkasmstoiminta esitetään keskitettäväksi valtiovarainministeriöön, valtioneuvoston controller -toiminnon yhteyteen. Tämä mahdollistaa tarkastuksen kohdistamisen koko rakennerahastotoimintaan yhden viranomaisen johdolla. Työministeriön mielestä tämä on merkittävä parannus, jolla vahvistetaan järjestelmän luotettavuutta ja uskottavuutta. Rakennerahastovaroja käyttävien viranomaisten eli välittävien toimielinten velvollisuuksia on täsmennetty. Niillä on vstuu myöntämiensä rakennerahastovarojen valvonnasta. ESR - ohjelman välittävinä toimieliminä toimivat työministeriö, opetusministeriö, kauppa- ja teolusuusministeriö, sosiaaliministeriö ja niiden alainen hallinto sekä näiden keskushallintoviranomaiset. Lisäksi ESR-ohjelman alueellisen osion välittävinä

44 toimieliminä toimivat suuralueiden esitysten mukaisesti maakuntien liitot. Välittävät toimielimet toimivat HV:n ja TV:n vastuulla tai hoitavat täytäntöönpaneviin tuensaajiin liittyviä tehtäviä HV:n ja TV:n puolesta. Viranomaisten tehtävät on säädetty siten, että toisen hallinnonalan valvonta ja tarkastus on nyt mahdollista. Tarkastusoikeutta on entiseen verrattuna lievennetty siten, että tarkastuksia voi tehdä, kun se on tehtävien hoidon kannalta tarpeellista. HV:lla ja TOrlla on entistä selkeämpi ja parempi mahdollisuus antaa ohjeita ja määräyksiä. Lakiehdotuksessa esitetään EU- ja kansallisten varojen kokoamista hallintoviranomaisen pääluokkaan eli sisäasiainministeriön ja työministeriön pääluokkiin kahdelle eri momentille. Tällä menettelyllä yksinkertaistetaan rakennerahasto-ohjelmien varojen käyttöä koskevia menettelyjä keskushallinnossa ja aluetasoilla sekä helpotetaan niiden budjetointia. Varat voitaisiin tämän muutoksen jälkeen esitellä keskushallinnossa yhdellä listalla ja yhdellä kertaa sekä raha-asiainvaliokunnassa että valtioneuvoston yleisistunnossa. Menettely mahdollistaa nopean reagoinnin varojen käytön muutostarpeisiin ja siirtojen tekemisen hallinnonalojen välillä ilman lisätalousarviomenettelyä. Keskittäminen on pitkälti tekniikkaa, joka helpottaa hallintoa. Kaikki ohjelman toimeenpanoon osallistuvat ministeriöt ottaisivat tulosohjauksessa rakennerahastohankkeet huomioon talousarvioesityksen valmistelussa arvioidessaan hallinnonalansa virastojen ja laitosten suunnitelmien perusteella saatavien rakennerahastovarojen määrääjä tavoitteita sekä hallinnonalansa viranomaisten osallistuessa alueellisten rakennerahasto-ohjelmien sekä maakuntaohj elmien toteuttamissuunnitelmien valmisteluun. Tavoitteena on myös, että talousarviota koskevat säännökset sisällytetään valtion talousarviosta annettuun lakiin ja sen nojalla annettuun asetukseen. Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston hallinnointia ja seurantaa varten toteutetaan rahastoille yhteiset rahastoprojekti- ja hallintajärjestelmä, jolloin yhteinen tietojärjestelmäratkaisu tukee menettelyjen ja prosessien yhdenmukaistamista ja tehostamista. Järjestelmän omistaa, kehittää ja rahoittaa työministeriö yhdessä sisäasiainministeriön kanssa. Tietojärjestelmien kehitystyö organisoidaan kaikkien prosessiin osallistuvien hallinnonalojen yhteisenä kehityshankkeena, jolloin hallinnonalakohtaiset erityispiirteet ja tarpeet voidaan ottaa huomioon mahdollisimman hyvin. Lakiehdotuksessa on ratkaistu työministeriön kannalta tyydyttävästi maakunnan yhteistyöryhmän tehtäviä ja toteuttamissuunnitelmaa koskevat säännökset, sikäli kuin ne koskevat ESR:a. Hallinnonalojen väliset Euroopan sosiaalirahastoa koskevat määrärahajaot sovitaan ohjelmatasolla koko ohjelmakaudeksi ja jakoa voidaan muuttaa painavasta syystä. Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki nämä parannukset lisäävät rakennerahastotoiminnan hallinnoinnin ja toimeenpanon tehokkuutta ja moitteettomuutta. 2. Alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muutokset Työministeriöllä ei ole huomautettavaa näihin esityksiin. r

45 VM/BO/Juha Majanen Asia: HE 242/2006 vp rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta Kommentit: 1. Hallituksen esitykseen ei ole huomauttamista Muilta osin voidaan todeta, että VM ja valtioneuvoston controller ovat esityksen eri valmisteluvaiheissa ja lausunnoissaan kiinnittäneet voimakkaasti huomiota päättyvällä rakennerahastojen ohjelmakaudella havaittuihin rakennerahastotoiminnan ja -hallinnon välttämättömiin kehittämistarpeisiin. Monet kehittämistarpeista on syytä edelleen pitää mielessä valmisteltaessa lain toimeenpanoa ja ryhdyttäessä toteuttamaan rakennerahasto-ohjelmia. Tällaisia ovat erityisesti: 2. Tuottavuuden lisääminen ja hallinnon toiminnan parantaminen Lainvalmistelun pohjana oleva järjestelmä perustuu vahvasti päättyvällä kaudella toimivaan varsin monimutkaiseksi todettuun järjestelmään. EY:n säännösten taustalla oleva oletus kussakin jäsenvaltiossa toimivasta hallintojärjestelmästä perustuu Suomessa valittuun hallintojärjestelmään nähden poikkeaville lähtökohdille. Eri toimijoiden tehtävien, vastuiden, velvollisuuksien ja toimivallan selkeästä ja läpinäkyvästä määrittelystä on huolehdittava ohjelmien toimeenpanossa. Tämä on välttämätöntä, jotta EY:n lainsäädännön vaatimukset, joita EU:n komissio tulee valvomaan, voitaisiin täyttää. On myös huolehdittava siitä, että toiminta on mm. perustuslain ja kotimaisen hallinto-oikeuden kannalta moitteetonta. Sinänsä lakiehdotus ei juurikaan tue, mutta ei myöskään estä asianmukaisen hallinto- ja valvontajärjestelmän käyttöön ottoa hallinnon omin toimenpitein osana ohjelmien valmistelua ja toimeenpanoa. Kevään kehyspäätökseen sisältyvistä tuottavuussitoumuk-sista on lain toimeenpanossa pidettävä kiinni. Rakennerahastorahoitus vähenee nykytasooiknähden. neljänneksen. Vastaavaa vähenemistä olisi tapahduttava myös hallinnoinnin sitomissa voirffavaroissa. 3. Rakennerahastotoiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja tarkemman tuloksellisuuden lisääminen Rakennerahastojen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja tarkempaan tuloksellisuuteen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Alkavalla ohjelmakaudella Suomen nettomaksuasema korostaa vaatimusta rakennerahasto-ohjelmista kansalliselle toiminnalle aiheutuvasta lisäarvosta. Rakennerahastotoiminnan vaikuttavuus ja tuloksellisuus riippuu keskeisesti siitä, miten hyvin se on sovitettu yhteen muun kehittämistoiminnan kanssa. Mm. Lissabonin strategian kansallinen toimeenpano-ohjelma ja eri politiikkalohkot, joita rakennerahastot sivuavat, on tarpeen ottaa asianmukaisesti huomioon. Yhteensovitusta tarvitaan kaikilla tasoilla ja kaikkien on oltava valmiita arvioimaan toimintaansa ja ryhtymään toimintansa kehittämiseen. Maakunnan tasolla luonteva ja keskeinen toimija on maakunnan yhteistyöryhmä, jonka toimintaa on tarpeen kehittää siten, että se keskittyy lukuisten yksittäisten hankepäätösten sijaan nykyistä selkeämmin alueen kehittämisen kannalta tärkeiden painopisteiden ja linjausten määrittelemiseen rakennerahastotoiminnan osalta huolehtien samalla osaltaan siitä, että ne ovat riittävästi samansuuntaisia alueella toteutettavien kansallisten toimenpiteiden kanssa. Kansallisella tasolla yhteensovittamistehtävästä voivat huolehtia ja vastata vain valtioneuvostoja ministeriöt sen osana. Näillä on vastuu EU:n rakennerahastojen ja valtion rahoituksen käytöstä ja tuloksellisuudesta kansalaisia, eduskuntaa ja EU:ta kohtaan, mikä edellyttää entistä selkeämpää näkemystä ja linjaa rakennerahastorahoituksen kohdentamisesta. Eri hallinnon tasojen välille tarvitaan nykyistä enemmän lisäarvoa tuovaa yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Siihen ei oikeastaan tarvita juurikaan uusia välineitä vaan jo olevien parempaa käyttämistä. Parhaiten tämä

46 toteutuu siten, että rakennerahastotoiminta on osana talouden ja toiminnan suunnittelua, talousarvioiden valmistelua j a tulosohj ausmenettelyjä. Ympäristötrunisteriö Eduskunnan hallintovaliokunta Ylitarkastaja Jorma Keva HE 242/2006 vp rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta Yleistä Aluekehittämistavoitteiden edistämisessä myös valtion viranomaisilla tulee olla aktiivinen rooli. Lakiesitys antaa hyvät mahdollisuudet alueellisille ympäristökeskuksille välittävinä viranomaisina ottaa osaa kansallisten rakennerahasto-ohjelmien toteuttamiseen. Ympäristöhallinnon kannalta rahavarojen kokoaminen hallintoviranomaisen pääluokkaan yhdelle momentille selkeyttää maksatusta sekä helpottaa raportointia ja seurantaa. Tarkastustoiminnan keskittäminen yhteen paikkaan on kannatettavaa, joskin tarkastustoimen kustannuksiin täytyy kiinnittää huomiota. Maakunnan yhteistyöryhmä (17 ) Lain 17 :ssä säädetään maakunnan yhteistyöryhmän kokoonpanosta. Yhteistyöryhmän kokoonpano on sovitettava siten, että siinä ovat maakunnan alueen kehittämisen kannalta tasapuolisesti edustettuina osapuolina: 1) maakunnan liittoja sen jäsenkunnat sekä Lapin maakunnassa lisäksi saamelaiskäräjät; 2) ohjelmaa rahoittavat valtion viranomaiset ja muut valtionhallintoon kuuluvat organisaatiot; 3) alueen kehittämisen kannalta tärkeimmät työmarkkina-ja elinkeinojärjestöt sekä mahdollisuuksien mukaan ympäristöjärjestöt ja sukupuolten tasa-arvoa edistävät järjestöt voimaan tulevassa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1083/2006 Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä säädetään mm. kumppanuudesta. Kokoonpanoa ehdotetaankin muutettavaksi yleisasetuksen kumppanuusmäa-rittelystä johtuen. Yleisasetuksen artiklassa 11 ohjelmatyön kumppaneiksi määritetään a) toimivaltaiset alue-, paikallis- ja kaupunkiviranomaiset sekä muut julkiset viranomaiset; b) talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet; c) muut kansalaisyhteiskuntaa, ympäristökumppaneita tai valtioista riippumattomia järjestöjä edustavat asiaankuuluvat elimet sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä vastaavat elimet, kansalaisjärjestöt, jotka edustavat ympäristöä ja tasa-arvoa Artiklassa todetaan, että lainkin jäsenvaltion on nimettävä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason sekä talousja yhteiskuntaelämän, ympäristöalan taikka muun alan edustavimmat kumppanit, jäljempänä "kumppanit", kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti ottaen erityisesti huomioon tarpeen edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa sekä kestävää kehitystä sisällyttämällä siihen ympäristönsuojelua ja ympäristön parantamista koskevat vaatimukset. Lakiesityksen 17 on yleisasetuksen hengessä laadittu. 17 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa on kuitenkin annettu maakunnan liiton hallitukselle harkintavaltaa päättää jäsenistön kokoonpanosta ottaen huomioon järjestön alueellinen edustus ja merkittävyys alueen kehittämisen kannalta. Tällaisen harkintavallan antaminen ei ole yleisasetuksen eikä itse 17 :n hengen mukaista. Se saattaa myös viestittää vääränlaista suhtautumista jonkin

47 maakunnan toiminnasta. Koska ei kai voida asiallisesti ajatella siten, että jonkun maakunnan alueella tasa-arvon edistäminen ja ympäristöasioiden ottaminen huomioon aluekehitystyössä olisi turhempaa kuin toisen maakunnan alueella. Tämän takia tällaisen harkintavallan tuominen esille perusteluissa on turhaa. Jäsenvaltioiden välisten rakennerahasto-ohjelmien hallinnointi Rajat ylittävä ja valtioiden välinen yhteistyö ovat ympäristöhallinnon kannalta tärkeitä. Alueelliset ympäristökeskukset ovat voineet Interreg III A ohjelman avulla edistää ympäristötavoitteita rajat ylittävissä hankkeissa. Jäsenvaltioiden välisessä Interreg III B ohjelmissa, Itämeren ja Pohjoisen Periferian alueella on rninisteriöillä ollut nykyisellä ohjelmakaudella päätösvalta toteutettavien hankkeiden kansallisen rahoituksen osalta. Tämä on tarjonnut erinomaisen mahdollisuuden toteuttaa Suomen hallituksen Itämeren ohjelman ja - strategian tavoitteiden mukaisia hankkeita, jotka palvelevat Itämeren alueellista yhteistyötä ja kilpailukyvyn kemttämistä. Pohjoisen Periferian ohjelmalla on voitu jonkin verran edistää mm. Arktisen Neuvoston asettamia tavoitteita. Lakiesityksessä Euroopan alueellisen yhteistyö-tavoitteen hauintoviranomaisena toimisivat maakuntien Uitot. Lakiesitys mahdollistaa tarvittaessa raja-alueiden välisessä yhteistyössä alueellisten ympäristökeskusten toimimaan välittävinä organisaatioina. Tämä tulee harkintaa ohjelmatyötä valmisteltaessa. Nykyisen ohjelmakauden hallinto on toiminut valtioiden välisen yhteistyön osalta hyvin. Tulevalla ohjelmakaudella Itämeren ohjelmassa on ympäristöpainotus nykyiseen ohjelmaan verrattuna vielä vahvempi. Ottaen huomioon valtioiden välisen ohjelman luonne, eri hallinnonalojen asiantuntemuksen säilyttärninen ja mukanaolon turvaaminen on perusteltua kehittää rahoituskäytäntöä nykykäytännön pohjalta. Lakiesitys tukee tällaista mahdollisuutta, joten sitä voidaan ympäristöhallinnon kannalta kannatettavana Rakennerahastolakiesityksen 30 :n perustelujen 2. kappale saattaa kuitenkin aiheuttaa ylimääräisiä vaikeuksia ohjelman toteuttamisen vastuutahoja esitettäessä, jos lähdetään siitä, että ohjelma-asiakirjoissa nimetään välittäjäorganisaatiot. Olisikin syytä pyrkiä selventämään tätä kohtaa, jotta ohjelman toteuttajat tietävät asemansa. Itse pykälään ei tarvinne puuttua. SAK, STTK, AKAVA asiantuntijalausunto Hallintovaliokunta Eduskunta Viite HE 242/2006 vp Asia Hallintovaliokunnan kuuleminen luonnoksesta uudeksi rakennerahastoiksi sekä laiksi alueiden kehittämislain muuttamisesta ja laiksi Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta Yleistä Tarve uudistaa Suomen rakennerahastolaki ja muuttaa alueiden kehittämislakia sekä valtion talousarviosta annettua lakia perustuu Euroopan unionin uudistettuihin rakennerahastoasetuksiin. Tavoitteena on rakennerahastotoimien nykyistä tehokkaampi sujuminen. Perustelutekstissä on kuvattu hyvin nykytilanne ja tuotu esiin keskeisiä nykyisen rakennerahastokauden ongelmia ja puutteita. Palkansaajakeskusjärjestöjen näkemyksen mukaan tekstissä mainitut tavoitteet ovat perusteltuja lähtö-kotia lakiesitykselle. Valitettavasti esitys jättää osittain epäselväksi sen, kuinka näistä ongelmista päästään eroon ja sen, kuinka listatut tavoitteet toteutuvat käytännössä.

48 Esityksen tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa hallintoa ja valvontaa vaikuttavuuden lisäämiseksi. Näitä ovat mm. - pyrkimys lisätä seurantakomiteoiden ja maakunnan yhteistyöryhmien yhteistyötä - toteuttamissuunnitelma- (TOTSU) ja maakunnan yhteistyöasiakirja-(myak) prosessien synkronointi - tarkastustoiminnan keskittäminen valtiovarainministeriölle. Kohtuullisen hyvin esitysluonnos onkin onnistunut kohdissa, joissa keskitytään alueiden omien strategisten tarpeiden ja siten rakennerahastohallinnon laadun parantamiseen sekä rakennerahastovarojen valvonnan selkiyttämiseen. On positiivista, että lakiesitys tekee myös ohjeimavarojen jakamismenettelyn nykyistä joustavammaksi ottamalla huomioon ennakoimattomat menot voimassa olevaa lakia paremmin. Nykyisten maakuntapohjaisten rahoituskehyksien suuri puute on juuri niiden joustamattomuus rakennemuutostilanteissa. Uudella ohjelmakaudella kehittämisen kohteena voi olla koko maa, tätä mahdollisuutta on myös käytettävä. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät hyvänä sitä, että hankkeiden ylimaakunnal-lisuutta edistetään määrätietoisesti varaamalla niille tietty osuus varoista. Parhaimmillaan maakunnat voivat verkottumalla tukea toistensa kehittämistyötä. Parhaassa tapauksessa uusi rakennerahastolaki lisää virkamiesten keskinäisen yhteistyön sujuvuutta. Hankkeiden toteuttajien kannalta ei sen sijaan ole odotettavissa muutosta nykytilaan. Uusikin rakennerahastolaki tulisi olemaan toissijainen kansalliseen sektorilainsäädäntöön nähden. Tuen hakijoiden kannalta eri viranomaistahojen säädösten ja käytäntöjen erilaisuus eivät vähene. On todennäköistä - kuten lain yleisperustelujen nykytilan arvioinnissa todetaan - että "kaikkia hyviä hankkeita ei tule rahoituksen piiriin. Menettelyjen monimutkaisuus ja hitaus voi karkottaa hyviä hakijoita." Tarkastus, hallinnointi ja todentaminen Tarkastustoiminta ehdotetaan sijoitettavaksi valtiovarainministeriöön. Hallinnointi- ja todentamisviranomaisiksi ehdotetaan sisäasiainministeriötä ja työministeriötä. Ehdotukset ovat kannatettavia ja selvä parannus nykytilaan. Hallinnoivat viranomaiset voisivat antaa asetuksia ja ohjeita Euroopan unionin säädösten noudattamisesta muille ministeriöille. Onnistuessaan ohjeistus voisi johtaa eri hallinnonalojen käytäntöjen yhtenäistymiseen Euroopan unionin tukia myönnettäessä. Rakennerahastokin alisteisuus hallinnonalakohtaiselle lainsäädännölle, ja erityisesti tukien myöntämisessä, saattaa kuitenkin johtaa siihen, että ohjeistusten merkitys jää vähäiseksi. Hallinnointivastuuta ehdotetaan myös siirrettäväksi maakuntien liitoille. Tehtävät koskisivat seurantakomiteaa varten valmisteltavia raportteja ja analyysejä ohjelmien sujumisesta. Seurankomiteoiden ja maakuntien yhteistyötä on tarpeen tiivistää, mutta on huolehdittava siitä, että hakijoiden tukipalvelut eivät alueilla vähene hallinnointiin suunnattavien resurssien kustannuksella. Vastuun siirtämisen on myös yksinkertaistettava nykyistä hallintoa. Tukikelpoisuus määräytyy uuden rakennerahastoja koskevan yleisasetuksen mukaan kansallisten käytäntöjen perusteella eli Suomessa sektorilainsäädän-nön mukaan. Pykälän ( 47) ensimmäisen momentin viimeinen lause "ellei Euroopan yhteisön lainsäädännöstä muuta johdu" ei poista nykyisen kauden hämmennystä hankkeiden

49 toteuttajien keskuudessa. Kesken ohjelmakauden muuttuvat ohjeet ja erilaiset tulkinnat karkottavat hakijoita. Kumppanuus ja maakunnan yhteistyöryhmä On positiivista, että yleisasetuksen artikla 10 mainitaan toimivaltaiset kumppanien joukossa erikseen talouselämän ja työmarkkinaosapuolet. Onkin tärkeää, että uudella lakiesityksellä varmistetaan kattava ja tasapuolinen kumppanuus niin alueellisella kuin kansallisella tasolla siten, että kaikki elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden osapuolet ovat mukana. Maakunnan yhteistyöryhmän strategista roolia ehdotetaan vahvistettavaksi. Ehdotus on kannatettava. Yhteistyöryhmien työskentely on jo tällä ohjelmakaudella kehittynyt strategisempaan suuntaan. Yhteistyöryhmien menettelytapojen tulisi kuitenkin olla nykyistä yhtenäisempiä. Ainakin olisi varmistettava, että ne eivät estä ylimaakunnallisten hankkeiden toteuttamista. Palkansaajakeskusjärjestöjen näkemyksen mukaan nykyinen kokoonpano on ollut toimiva. Näin on varmistettu mm. työntekijän näkökulma ryhmätyöskentelyssä riittävällä tavalla. Kaikkien kolmen palkansaajajärjestön mukana oloa maakunnan yhteistyöryhmissä tukee myös se tosiasia, että niiden profiili on erilainen. SAK, STTK ja AKAVA edustavat erilaisia työntekijäryhmiä ja tarvitaan jatkossakin edustamaan työtekijänäkökulmia lukuisten työnantajia ja elinkeinoelämää edustavien rinnalla (SY, EK, KKK). Palkansaajajärjestöjen näkemyksen mukaan tärkeimmät työmarkkina- ja elinkeinojärjestöt ovat olleet edustettuina maakuntien yhteistyöryhmissä, joten sana "tärkeimmät" (lain 17 mom 3) lakitekstissä on turha. Lisäksi on otettava huomioon ESR-asetuksen 5 artiklan kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava työmarkkinajärjestöjen mukaan tulo ja muiden toimijoiden riittävä kuuleminen ESR:ään liittyvässä valmistelussa ja täytäntöönpanossa. Tämä erityisesti maakuntatasolla nyt kun valtaosa ESR-ohjelmasta on alueellistettu. Seurantakomitea ja rakennerahastoneuvottelukunta Nykyisellä ohjelmakaudella ohjelmien seurantakomiteat on valitettavasti koettu etäisiksi, vaikka se on taho, joka katsoo kokonaisuutta. Vastaahan suomalainen ohjelma-alue väkimäärältään keskivertoa eurooppalaista aluetta. Uudella ohjelmakaudella onkin panostettava siihen, että seurantakomitea muodostuu aidosti ohjelmatyötä ja sen tuloksellisuutta edistäväksi yhteistyöelimeksi alueiden ja keskushallinnon kesken. Sen työtä edistäisi huomattavasti realistiset kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset indikaattorit, jotta hankkeita voisi aidosti arvioida ja näin ollen suunnata rakennerahastovaroja parhaalla mahdollisella tavalla. Pelkkä muodollisesti toimiva seurantakomitea ei täytä tehtäväänsä vaan sen olisi kyettävä puimaan avoimesti kumppanuuden mukaisesti yhteistyössä sidosryhmien ja alueellisten viranomaisten kanssa mahdollisesti ohjelmien toteuttamista koskevia ongelmia ja toisaalta hyödyntää myös parhaita käytäntöjä entistä paremmin. Neuvottelukunnan tavoitteeksi esitetään kansallisten, alueellisten sekä EU-ohjelmien yhteensovitusta, vaikuttavuuden arviointia, sekä mm. tietojen vaihtoa eri EU-maiden käytännöistä rakennerahastotoiminnassa. Tämä on tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että

50 kaikkien rahastojen ohjelmilla ja myös kansallisilla ohjelmilla viedään toimenpiteitä samaan suuntaan. Palkansaajakeskusjärjestöt pitävät hyvänä, että myös neuvottelukunnan kokoonpanossa huomioidaan kumppanuus laajasti. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry. projektipäällikkö Eine Mikkonen, p Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry. järjestösihteeri Tom Holmroos, p AKAVA ry. elinkeinopoliittinen asiamies Outi Ervasti, p Innovaatioympäristö ja osaaminen Mikko Martikainen 1(2) Eduskunnan hallintovaliokunta HE 242/2006 vp HALLITUKSEN ESITYS RAKENNERAHASTOLAIKSI Suomi kuuluu rakennerahastokaudella kokonaisuudessaan 'Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys' -tavoitteeseen. Tämän tavoitteen päämäärät on suunnattu ja tarkoitettu erityisesti Euroopan kehittyneille maille. Tavoitteiltaan ja hengeltään tämä tavoite eroaa selvästi Lähentymistavoitteesta. Alueellisen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen päämäärissä korostuvat kilpailukyvyn, innovaatioiden, ja talouden uusiutumisen aikaansaaminen. Lähentymistavoite on suunnattu taloudellisessa kehityksessä jälkeen jääneille maille ja siinä korostuu perusrakenteiden luominen. Lissabonin strategian tavoite ja päämäärät näkyvät hyvin selvästi seuraavan rakennerahastokauden tavoitteiden taustalla. Voimakas linkki Lissabonin tavoitteen päämääriin nostaa kilpailukyvyn ja talouden uudistamisen ensisijaisiksi näkökulmiksi seuraavalla rakennerahastokaudella. Hankkeilla tulee olla selvä ja voimakas yhteys elinkeinoelämän tarpeisiin. Suomi on omalta osaltaan sitoutunut Lissabon strategian päämääriin ja tavoitteisiin.

51 Innovatiivisuus, elinkeinoelämän kilpailukykyjä talouden uudistuminen korostuvat seuraavan rakennerahastokauden tavoitteissa ja painopisteissä. Tämä edellyttää aivan uudella tavalla elinkeinoelämän ja yritysten mukaan saamista näihin ohjelmiin. Asetettujen tavoitteiden saavuttaminen riippuu siitä, kuinka elinkeinoelämä ja yritykset saadaan mukaan ohjelmiin. Elinkeinoelämän kiinnostus ja sitoutuminen rakennerahastotoimintaan ja hanketoimintaan onnistuu ainoastaan varmistamalla, että ohjelmien ja rahoitettavien hankkeiden sisällöt ovat relevantteja elinkeinoelämän näkökulmasta ja vastaavat elinkeinoelämän ongelmiin ja kehittämistarpeisiin. Tämä palvelee myös alueiden kehittämistä, sillä kaikkien tutkimusten perusteella menestyvä ja monipuolinen elinkeinoelämä on alueiden menestymisen ja pärjäämisen takana. Elinkeinoelämän keskusliitto EK PL 30 (Eteläranta 10), Helsinki Puhelin (09) Faksi (09) Y-tunnus Kotipaikka Helsinki ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK 2 (2) Innovaatioympäristö ja osaaminen Mikko Martikainen EK:n mielestä näitä tavoitteita tulee vielä korostaa kiinnittämällä huomiota seuraaviin kohtiin: 1) Rakennerahastoneuvottelukunta 16 EK:n mielestä rakennerahastoneuvottelukunta voisi tuoda linjakkuutta ja strategista otetta rakennerahastotoimintaan juuri cen valtakunnan tason tarkastelukulman kautta. Tämä kuitenkin edellyttää, että sillä on riittävät mahdollisuudet ohjata toimintaa. EK:n mielestä rakennerahastoneuvottelukunnalla tulisi olla tehtävänä arvioida rakennerahastorahojen alueellista allokaatiota eri toimenpideohjelmien välillä ja esittää siihen tarvittaessa muutoksia. Tarve muutoksille syntyisi, jos joillain alueilla ei pystytä käyttämään rahoja Lissabonin strategian ja 'Alueellinen kilpailukyky- ja työllisyys' -tavoitteen päämäärien mukaisesti, eikä rahoilla näin ollen saada riittävästi vaikuttavuutta aikaan. 2) Maakunnan yhteistyöryhmän tehtävät 21 Maakunnan yhteistyöryhmän tehtäviksi on EK:n mielestä, hankkeiden ympäristövaikutusten selvittämisen tavoin, otettava myös hankkeiden

52 elinkeinoelämän vaikutusten arviointi ennen rahoituspäätösten tekoa. EK pitää tätä erittäin tärkeänä ja näkee sen olevan keskeinen tekijä sitoutettaessa elinkeinoelämä ja yritykset rakennerahastotoimintaan. EK:n mielestä ei voi koskaan liikaa korostaa elinkeinoelämälähtöisyyttä kaikkien hankkeiden ensisijaisena kriteerinä. JT^ v i ' z j v i Helsinki Eduskunta Hallintovaliokunta Suomen Yrittäjät ry. Kehittämispäällikkö Ismo Partanen Viite Kuulemistilaisuus perjantaina ASIA Lausunto HE 242/2006 / rakennerahastolaki Lailla hallinnoidaan Euroopan, yhteisönjiuden cfojelmakauden rakennerahasto- ohjelmia, jotka kuuluvat alueellinen kilpailukykyjä työllisyys - tavoitteeseen ja Euroopan alueellinen yhteistyö - tavoitteeseen. Lain tarkoituksena on parantaa rakennerahasto-ohjelmien hyödyntämistä alueiden omista lähtökohdista ja siirtää ohjelmien hallinnointiin liittyviä tehtäviä alueille. Tavoitteena on tehostaa ohjelmien hallinnointia, toimeenpanoa ja hyödyntämistä sekä eri rahastoista osarahoitettavien toimenpideohjelmien yhteensovittamista alueellisella ja keskushallinnon tasolla. Ohjelmavarojen jakamismenettely on tarkoitus tehdä nykyistä joustavammaksi. Kaikkien toimijoiden, myös hankkeita toteuttavien yritysten kannalta, on tärkeää, että rakennerahastojen hallinnoinnista säädetään esityksen mukaisesti mahdollisimman pitkälle yhdessä laissa eli lausunnolla olevassa rakennerahastolaissa. SY:n mielestä laissa tehdyt esitykset rahastojen lukumäärän vähentämisestä, ohjelmien rahoittamisen keskittämisestä sekä hallinnon ja valvonnan selkeyttämisestä ovat kannatettavia. Tavoite aikaansaada laajempia hankekokonaisuuksia, joilla tuotetaan aitoa lisäarvoa kansallisiin politiikkoihin ja parannetaan hankkeiden vaikuttavuutta, on hyvä. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että myös pk-yrityksillä on todellinen mahdollisuus osallistua rakennerahastovaroista rahoitettavien hankkeiden toteuttamiseen ja rahoituksen hyödyntämiseen omissa kehittämishankkeissaan. Ohjelmavarojen jakamismenettelyjen joustavuuden lisääminen ja ennakoimattomiin menoihin varautumisen mahdollistaminen ovat myös perusteltuja uudistuksia. Lakiesityksessä on määritelty eri viranomaisten roolit ja tehtävät EU:n rakennerahastoja koskevan yleisasetuksen mukaisesti. Lakiesityksessä ehdotetaan, että hallinto- ja todentamisviranomaisina

53 toimenpideohjelmissa toimisivat sisäasiainministeriö EAKR:n osalta ja työministeriö ESR:n osalta. Tarkasmstoiminnan keskittäminen valtiovarainministeriön valtiovarain controller - toiminnon yhteyteen on selkeä ja toteuttaa yleisasetuksen tavoitteen tarkastustoiminnan eriyttämisestä. Rakennerahastolaissa ehdotetaan, että valtioneuvosto asettaa sisäasiainministeriön esityksestä valtakunnallisen rakennerahastoneuvottelukunnan, joka vastaa rakennerahastotoimien sekä maaseudun ja kalatalouden kehittärnistoimien yhteensovituksesta ja seurannasta. SY:n mielestä ehdotus on perusteltu, koska se parantaa rakennerahastotoimien koordinaatiota ja yhteensovittamista sekä lisää eri toimijoiden tietämystä toistensa tavoitteista ja toimenpiteistä. SY pitää tärkeänä, että kumppanuusperiaatetta kunnioitetaan rakennerahastoneuvottelukuntaa nimitettäessä ja sosiaalipartnerit saavat siihen vahvan edustuksen. SY:n pitää hyvänä, että ohjelmatyötä tehostetaan ja joustavoitetaan muuttamalla varojen käsittelyä valtion talousarviossa. Ehdotus, jonka mukaan pieni osa rakennerahastovaroista jätetään ohjelmareserviin maakunnan yhteistyöasialrirjoissa esitettävien rahoitussiirtojen toteuttamiseksi, ylimaakunnallisiin hankkeisiin ja mahdollisiin nopeasti esiin nouseviin rahoitustarpeisiin, on perusteltuja lisää varojen käytön joustavuutta. Suomen Yrittäjät toivoo, että uusi rakennerahastolaki ja sen pohjalta tehtävät muutokset ja yhteensovittaminen aluekehityslakiin sekä muuhun rakennekehitystyötä säätelevään lainsäädäntöön, tehostaisivat aluekehityshankkeiden hallinnointia ja hankkeiden toteuttamista uudella rahoituskaudella. Kunnioittaen, Ismo Partanen Maa- ja metsätaloustuottajain 242/2006 vp Keskusliitto MTK r.y. HE L a u s u n t o L a a

54 t i j a : Olli- Pekka Väänän en p Hall into vali oku nta Edu sku nta ESITYS RAKENNERAHASTOLAIKSI SEKÄ LAEIKSI ALUEIDEN KEHITTÄMISLAIN JA KAINUUN HALLINTOKOKEILUSTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA Pyydettynä lausuntona totean seuraavaa: uuden rakennerahastolain säätäminen on tarkoituksenmukaista. Valmistelu on edennyt yhteisölainsäädännön mahdollistamassa aikataulussa. Olisi tärkeää, että laki/lait saataisiin voimaan samanaikaisesti uuden rakennerahastokauden alkamisen kanssa. Seuraaviin haluamme kiinnittää huomiota: Hallintoviranomaisen tiedottamisvelvoite Hankkeiden toteuttajilta edellytetään kulloinkin voimassaolevien sääntöjen tuntemista ja huomioonottamista, noudattamista (s. 36 Kohta a). Hankkeen hakija on tietoinen hakuhetkellä voimassa olevista määräyksistä ja ohjeista. Hankepäätös sisältää tiedot noudatettavista säännöistä. Käytännössä hankkeille voidaan asettaa kesken toteutuksen uusia vaatimuksia, ehtoja. Hankkeen toteuttaja voi joutua kohtuuttomaan asemaan. Oikeus tiedonsaantiin

55 Esityksessä tarkennetaan muiden muassa maakunnan yhteistyöryhmän ja seurantakomitean tehtäviä ja niiden jäsenten asemaa. Kun rakenne-rahastolain tämänkertaisena, erityisenä tavoitteena on väärinkäytösten ehkäiseminen, olisi hyvä, jos ohjelmien toimeenpanossa havaitut ongelmat tulisivat myös näiden elinten tietoon. Toimenpiteiden yhteensovittaminen Esityksessä on selostettu rakennerahastotoimien, maaseutu- ja kalatalousohjelmien, -toimien yhteensovittamista. Ainoastaan käytäntö voi osoittaa saadaanko näiden neljän EU:n osarahoittaman välineen yhteistoiminta, yhteisvaikutus aikaiseksi. Toivomuksemme on, ettei asetuksilla tätä mahdollisuutta estettäisi. Lakiehdotuksessa pyritään toimivaan yhteistyöhön niin maakunnan, suuralueen kuin kansallisellakin tasolla. Hai/f 32lMO i^ ( &' ^ Cen tralban delskammar en K E S KUSKAUPPAKAMA R I HE 242/2006 vp 1(2) Eduskunnan hallintovaliokunnalle Hallituksen esitys Eduskunnalle rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta Keskuskauppakamari kannattaa hallituksen esitystä, jolla tehostetaan rakennerahasto-ohjelmien hallinnointia, toimeenpanoa ja hyödyntämistä. Keskeistä on_se, että QhjeJmierihallintQ järjestetään siten, että ohjelmia voidaan nykyistätparemmin hyödyntää alueiden omista lähtökohdista. Lakiesitys sääntelee lähinnä julkisen hallinnon keskinäisiä suhteita. Yritysten kannalta on ensisijaista tarpeettoman byrokratian välttäminen silloin, kun yritys on mukana rakennerahasto-ohjelmissa. Rakennerahastojen kansallisen sääntelyn tulee olla mahdollisimman kevyttä, jotta viranomaisten resurssit voidaan kohdistaa ohjelmien hallinnoinnin sijasta ohjelmien mahdollisimman tehokkaaseen toteuttamiseen.

56 Lakiesitys sisältää monia varsin yksityiskohtaisia säännöksiä. Joiltakin osin tarkempia säännöksiä esitetään annettavaksi valtioneuvoston asetuksella. Laintasoisia säädöksiä ei tulisi kuormittaa tarpeettoman yksityiskohtaisilla määräyksillä. Lainsäädännön selkiyttämiseksi on hyvä, että asetuksenantomahdollisuutta on tarkoitus käyttää laajernminkin rakennerahastojen toiminnan yksityiskohtaisessa ohjauksessa. Maakuntien yhteistyöryhmien toiminta on vakiintunut päättyvän ohjelmakauden aikana. Kauppakamarit ovat olleet aktiivisesti mukana yhteistyöryhmien työssä. Maakuntien yhteistyöryhmät ovat onnistuneet hyvin keskeisessä tehtävässään kohdentaa ja suunnata rakennerahastovaroja ohjelman mukaisesti maakunnan kehittämisen kannalta keskeisiin kohteisiin. Saadut kokemukset ovat alueen yritysten kannalta olleet pääosin myönteisiä. Käytännössä yhteistyöryhmät ovat tarjonneet hyvän mahdollisuuden tuoda esille alueen yritysten näkemyksiä ohjelmien valmisteluvaiheessa. Maakuntien yhteistyöryhmien toimintaan ja kokoonpanoon ei yritysten näkökulmasta ole tarvetta tehdä muutoksia. Maakunnan yhteistyöryhmän jäsenmäärä on pidettävä nykyisellä tasolla, jotta sen toimintakyky pystytään säilyttämään. 2(2) Lakiesitys antaa viranomaisille laajat oikeudet tarkastaa ja saada tietoja rahoituksen kohteelta. Laissa määritellään tarkastajan oikeudet ja tarkastettavan velvollisuudet. Laissa olisi kuitenkin syytä säännellä myös tarkastajan velvollisuudet ja tarkastettavan oikeudet. Esimerkiksi 56 edellyttää tarkastuksen kohteelta laajaa korvauksetonta myötävaikuttamista tarkastuksen toteuttamiseen. Tarkastusta suoritettaessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon myös tarkastettavan oikeusturva. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota siihen, että tarkastusviranomaisen toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Tämä hallinnossa yleisesti noudatettava oikeusperiaate tulisi nimenomaisesti mainita myös tässä laissa. Tarkastusoikeuden käyttö ei saa aiheuttaa tarkastettavalle kohtuuttomia ja tuen määrään nähden suhteettomia kustannuksia. Rakennerahasto-ohjelmien seurantajärjestelmien toimivuus tulee varmistaa jotta seurantajärjestelmä tarjoaa käytännössä tehokkaan välineen hankkeiden valmistelua ja päätöksentekoa varten. Lakiin kirjattujen pe-riaatteiden toimivuus on myös käytännössä varmistettava. Pentti Mäkinen varatoimitusjohtaja Keskuskauppakamari

57 57(4) S ÄM E D I G G I Ä M 1 T i G G E S A AÄ'M M E LT AE I' SG KÄRÄJÄT LAUSUNTO Dnro 548/D.a.4 Lausunto eduskunnan hallintovaliokunnalle hallituksen esityksestä Eduskunnalle rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta; kirjallinen asiantuntijalausunto kokoukseen klo Ehdotus rakennerahastolaiksi. EU-lainsäädäntöä, kansainvälistä oikeutta ja perustuslakia koskevien viimeaikaisten uudistusten johdosta saamelaiskäräjien itsehallinnollista asemaa tulisi saamelaiskäräjien mielestä vahvistaa myös rakennerahastolaissa ja alueiden kehittämislaissa, jotta saamelaisten asema EU:n alueen ainoana alkuperäiskansana toteutuisi nykyistä paremmin valtiosääntömme mukaisesti. 1. Saamelaiskäräjät esittää, että Saamelaiskäräjien kuulemista korostettaisiin toimenpideohjelmien valmistelussa saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 9 :n mukaisesti lisäämällä maininta saamelaiskäräjien kuulemisesta 6 :n yksityiskohtaisiin perusteluihin. Kuulemista koskeva maininta perustuu siis saamelaiskäräjistä annettuun lakiin. Maininta on tarpeen sen vuoksi, että saamelaiskäräjät edustaa vaaleilla valittuna itsehallintoelimenä perustuslain perusoikeusluvussa (PL 17.3 ) tarkoitettua saamen alkuperäiskansaa, jolla on saamelaisten kotiseutualueella omaa kieltään ja kulttuuriaan (ja perinteisiä elinkeinojaan) koskeva itsehallinto (PL ). Eduskunnan perustuslakivaliokunta on useissa yhteyksissä korostanut viranomaisten kuulemisvelvoitetta (viimeksi Pe VL 37/2006 vp). Myös hallitus on kiinnittänyt huomiota saamelaisten itsehallinnon toteutumiseen näiltä osin. Hallituksen "saamelaisiltakoulussa" pääministeri Matti Vanhanen totesi, että EU-asioita käsittelevän ministerityöryhmän tulee kuulla saamelaiskäräjiä asioissa, jotka erityisesti koskevat saamelaisia. Asiallisesti kuuleminen on tarpeen sen vuoksi, että Saamelaiskäräjien itsehallinnollisen erityisluonteen vuoksi muut viranomaiset ja virkamiehet eivät useinkaan omasta aloitteestaan ^v+rt / ^ f 111onAmalmnfan iio *w\f±v% i\yt\st~**io apinan 1/ "1 l-v * f+ötp+* 1 ffi-vc.ly-^i»**» ruil^i-zmri l/ux töllit äcuziu&xcudiv^u cubiiioix, vilvviiivsivii ja \^iu vxi ivwtiiittin 1 jotci fv-\;oevw v ici oviivivv/jci. 2. Saamelaiskäräjät esittää saamelaisten itsehallintoa edistettäväksi rahoituksen myöntämistä koskevissa tehtävissä muuttamalla 44 :n 2 momenttia esimerkiksi seuraavasti: Saarikoskentie4 Tel.+ 358(0) FIN Anär/ Inari Fax (0) fi ettinimi.sukunimi@samediggi.fi

58 Pohjois-Suomea koskevassa alueellisessa rakennerahasto-ohjelmassa ja sosiaalirahastosta osarahoitettavan rakennerahasto-ohjelman Pohjois-Suomea koskevassa alueellisessa osiossa olevista toimista, jotka koskevat saamen kieltä ja kulttuuria sekä saamelaisten perinteisiä elinkeinoja, elämänmuotoa ja alkuperäiskansa-asemaa, rahoituksen myöntävän viranomaisen on pyydettävä saamelaiskäräjien lausunto. Lausunnossaan välittävälle toimielimelle saamelaiskäräjät arvioi hankkeen ja tekee esityksen hankkeen rahoituksesta. Annetusta lausunnosta viranomainen ei saa poiketa ilman erityistä syytä Hallituksen esitykseen sisältyvä säännösehdotus poikkeaa Saamelaiskäräjien esittämästä kolmessa suhteessa. Hallituksen esittämä säännösehdotus jättää ensinnäkin välittävän viranomaisen harkintaan Saamelaiskäräjien kuulemisen eli sen, koskeeko tietty toimi saamelaisia saamelaiskäräjalain 9 :n tarkoittamalla tavalla - viranomaisen "neuvotteluvelvoitteena" - vai ei, vaikka sen seikan arvioiminen koskeeko jokin toimi saamelaisia vai ei, kuuluu Saamelaiskäräjien mielestä luontevammin saamelaisten edustajistolle kuin suomalaiselle viranomaiselle. Toisekseen hallituksen esityksessä on toimia koskien mainittu vain saamen kieli ja kulttuuri, vaikka saamelaiskäräj alain mukainen neuvotteluvelvoite koskee myös saamelaisten perinteisiä elinkeinoja ja alkuperäiskansa-asemaa ja siten myös saamelaista elämänmuotoa. Lopuksi hallituksen esitys ei anna Saamelaiskäräjien lausunnolle viranomaista mitenkään sitovaa merkitystä. Tämän johdosta on aiheellista kysyä, mitä merkitystä on perustuslaista lähtevällä saamelaisten kansanvaltaisen edustajiston "itsehallinnolla", jos sen toimivaltaan kuuluvista asioista kuitenkin päättävät muut Saamelaiskäräjien kannasta riippumatta. Mainittu lainsäädännöllinen järjestely on turhauttanut jo toistakymmentä vuotta sekä vaaleilla valittuja saamelaiskäräjäedustajia että saamen kansaa Esityksen eräänä tarkoituksena on siirtää ohjelmien hallinnointiin liittyviä tehtäviä alueille. Saamelaisten itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella on perustuslain :n mukaan "itsehallintoa kuntia suuremmilla hallintoalueilla", minkä pykälän otsikko luonnehtii "muuksi alueelliseksi itsehallinnoksi". Saamelaisten itsehallinnosta alkuperäiskansana on säädetty saamelaiskäräjistä annetussa laissa. Tältäkin perustalta Saamelaiskäräjien itsehallinnon lisääminen olisi perusteltua. Perustuslaillisia esteitä ehdotetulle järjestelylle ei ole, päinvastoin. Saamelaisten itsehallintoa koskevassa hallituksen esityksessä todetaan, että perustuslain "säännöksellä pyritään siihen, että tulevassa lainsäädännössä määrättäisiin saamelaisten omaa kieltäjä kulttuuria koskevissa asioissa toimielimet, toimivaltarajat ja tehtävät saamelaishallinnolle, kunnalliselle itsehallinnolle ja valtion hallinnolle... Saamelaisten kulttuuri-itsehallinto olisi dynaamista ja saamelaiset voisivat itse kehittää sitä." (HE 248/1995, Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset). Saamelaiskäräjien ehdottama järjestely olisi myös lain mukainen. Saamelaiskäräjien toimivaltaan kuuluu saamelaiskäräj alain (974/1995) 5 :n mukaan saamelaisten omaa kieltä, kulttuuria ja heidän asemaansa alkuperäiskansana koskevat asiat, joissa saamelaiskäräjät käyttää päätösvaltaa siten kuin sitä koskevassa laissa tai muualla laissa säädetään. Käytännössä saamelaiskäräjillä on jo itsehallintoonsa kuuluva toimivalta suhteessa saamelaisten kotiseutualueen kuntiin asioissa, jotka koskevat saamenkielisten 58(4) Saarikoskenne 4 Tel (0) FIN Anär/ Inari Fax (0) vvww.samediggi.fi etunimi.sukunimi@samediggi.fi sosiaalipalvelujen tuottamista, josta Saamelaiskäräjät on voinut päättää vuodesta 2002 lähtien eduskunnan budjettivallan perustalta. Eduskunta lisäsi vuonna 2002 ensimmäisen kerran valtion talousarvioon erillisen määrärahan saamenkielisten sosiaali-ja terveyspalvelujen

59 59(4) turvaamista varten. Talousarvion mukaan määrärahaa saa käyttää valtionavustuksen maksamiseksi Saamelaiskäräjien kautta saamelaisalueen kunnille saamenkielisten sosiaali-ja terveyspalvelujen turvaamiseksi. Määrärahan käyttö perustuu Saamelaiskäräjien ja kuntien väliseen yhteistyöhön. Järjestelmä toimii siten, että kunnat tekevät vuosittain esityksensä määrärahalla tuotettavista palveluista. Sen jälkeen esityksistä neuvotellaan. Neuvottelujen pohjalta Saamelaiskäräjät hyväksyy määrärahan käyttösuunnitelman. Lopullinen ratkaisuvalta on siis saamelaisten käsissä. Määrärahalla tulee tuottaa palveluja kaikilla saamen kielillä. Saamelaisten perusoikeudet ja perustuslaissa turvattu itsehallinnollinen asema eivät toteudu ellei niitä oteta huomioon lainsäädäntöä, hallintoa ja rahoitusta koskevissa ratkaisuissa. Esityksen mukainen (44 2 mom.) asiallisesti voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaava sääntely, joka perustuu saamelaiskäräjien kuulemiseen ja annetun lausunnon huomioon ottamiseen viranomaisen harkinnan mukaisesti ei vielä turvaa saamelaisten itsehallinnon toteutumista EU-rahoitusta koskevissa asioissa. Saamelaiskäräjien esittämässä muodossa saamelaisten itsehallinto toteutuisi paremmin jättäen viranomaiselle kuitenkin mahdollisuuden poiketa lausunnosta erityisestä syystä. Saamelaisten itsehallinnon edistämisellä perustuslain mukaiset perusoikeudet ja ihmisoikeudet toteutuvat parhaiten julkisen vallan toiminnassa (PL 22 ) oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti (PL 2.3 ). 2.3 Myös EU:n politiikkapäätökset ja lainsäädäntö lähtevät saamelaisten erityisen aseman huomioon ottamisesta. Suomen EU-liittymissopimuksen osana on pöytäkirja nro 3 saamelaisista (om det samiska folket, on the Sami people,), jonka lähtökohtana on mahdollisuus saamelaisten positiiviseen erityiskohteluun alkuperäiskansana. Pöytäkirjassa kaikki EUrn sopimusvaltiot tunnustavat Ruotsilla ja Suomella olevat velvoitteet ja sitoumukset saamelaisiin nähden kansallisen ja kansainvälisen oikeuden mukaan ja katsovat, että perinteinen saamelaiskulttuuri on riippuvainen luontaiselinkeinoista kuten poronhoidosta saamelaisalueilla. Mainituista lähtökohdista saamelaisille voidaan pelkästään kansallisella lainsäädännöllä ilman EUrn elinten myötävaikutusta myöntää yksinoikeuksia poronhoidon harjoittamiseen perinteisillä saamelaisalueilla. Euroopan unionin vuonna 2000 hyväksymän perusoikeuskirjan artikla artikla kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta. Vuoden 2000 perusoikeuskirja ei ole vielä sitovaa oikeutta, mutta sitä voidaan jo nyt käyttää lainvalmistelussa ja tuomioistuimissa ns "pehmeänä oikeutena". Myös EY-tuomioistuin on antamassaan tuomiossa ensimmäisen kerran viitannut perusoikeuskirjaan. Perusoikeuskirjan noudattamista valvomaan EUrn komissio asetti perustuslakiasiantuntijoista koostuvan riippumattoman ryhmän, joka raportoi komissiolle perusoikeuksien toteutumisesta. Vuoden 2003 raportissaan komissiolle asiantuntijaryhmä kiinnitti 22 artiklan kulttuuristen oikeuksien osalta huomiota myös Suomeen. Asiantuntijat ilmoittivat huolensa saamelaisten alkuperäiskansan oikeuksista maahan ja perinteisiin alueisiinsa, koska poronhoito, kalastus ja metsästys ovat erittäin tärkeitä saamelaisten kulttuurille ja heidän identiteetilleen alkuperäiskansana. Asiantuntijaryhmä rohkaisi Suomea ottamaan huomioon YKrn rotusyrjintäkomitean esittämät huomiot. (Syntesis report: Conclusions and recommendations Saarikoskentie 4 Tel (0) FIN Anär/ Inari Fax (0)

60 \v\v w.samediggi. f\ 60(4)

61 LAUSUNTO 61(4) on the situation of fundamental rights in the European union and its member states in February 2003; Reference CFR-CDF.ConcIusions.2003en) EU:ssa on aikoinaan Suomen aloitteesta pantu alulle Pohjoisen ulottuvuuden käsite, alue ja ohjelma, joka koskee myös alkuperäiskansoja. EU:n komission Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmassa vuosille kiinnitetään kaikkien Pohjoisen ulottuvuuden valtioiden huomiota voimakkaasti alkuperäiskansojen etuihin tarkoituksella suojella tämän alueen alkuperäiskansojen oikeuksia itsemä^äamiseen, maaoikeuksiin ja kulttuuriin. (Commission working document. The second Northern Dimension Action Plan , Brussels, s. 20). EU:n neuvoston syrjintädirektiivin ja työsyrjintädirektiivin sisältö tuli saattaa Suomessa voimaan lailla. Alkuvuodesta 2004 tuli Suomessa voimaan direktiiveihin perustuva yhdenvertaisuuslaki, joka konkretisoi samalla perustuslain yhdenvertaisuussääntelyä. Laissa edistetään yhdenvertaisuutta kieltämällä muun muassa etniseen ja kansalliseen alkuperään kohdistuva syrjintä muun ohella asioissa, jotka koskevat elinkeinon harjoittamisen edellytyksiä tai elinkeinotoiminnan tukemista. Laki nimenomaan sallii positiivisen erityiskohtelun ja erityistoimet tavoitteidensa saavuttamiseksi. Laki velvoittaa valtion ja kunnan viranomaisia edistämään yhdenvertaisuutta mm laatimalla yhdenvertaisuussuunnitelma työministeriön suositusten mukaan. Yhdenvertaisuuslain eduskuntakäsittelyssä eduskunnan työelämä-ja tasa-arvovaliokunta hyväksyi mietintöönsä yksityiskohtaiset perustelut yhdenvertaisuuden edistämiseksi saamelaisten alkuperäiskansan kulttuuriin kuuluvan poronhoidon osalta siten, että viranomaisten tulee toimia saamelaiskulttuuriin kuuluva poronhoidon turvaamiseksi niin, että saamelaiset voivat hankkia siitä toimeentulonsa (TyVM 7/2003 vp)). Ehdotus laiksi alueiden kehittämislain muuttamisesta. Ehdotuksen 8a :n "alueiden kehittämisen neuvottelukunta" 3 momentin mukaisesti neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tarkemmista tehtävistä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Jo tässä edellä sanottuun viitaten, Saamelaiskäräjät esittää, että lainkohdan perusteluihin lisättäisiin maininta siitä, että neuvottelukuntaan tulisi kuulua saamelaiskäräjien edustaja. Puheenjohtaja Pekka Aikio Lakimiessihteeri (Lausunnosta päätti puheenjohtaja Pekka Aikio) Saarikoskenne 4 FIN Anär/ Inari etunimi.sukunimi@samediggi.fi Tel.+ 358(0) Fax+ 358(0)

62 HE 242/2006 vp LAPIN LIITTO Lapin liitto Maakuntasuunnittelija Ritva Kauhanen Eduskunnan hallintovaliokunta Asia: Lausunto HE 242/2006 vp rakennerahastolaiksi sekä alueiden kehittämislain muuttamisesta Rakennerahastolaki Hallituksen esitys uudeksi rakennerahastolaiksi on tavoitteiltaan hyvä. Lakiesityksessä on joitakin nykykäytäntöjä parantavia ja yksinkertaistavia menettelyitä. Laki on myös joustava mm. ohjelmareservin, maakunnan yhteistyöryhmän kokoonpanon ja yhteistyöryhmän jaostojen asettamiseen suhteen. Nämä ehdolliset muotoilut lakitekstissä antavat mahdollisuuden muovata yhteistyöryhmän toimintaa alueen omista tarpeista lähtien. Lapin liitto esittää seuraavat näkemykset lakiin: 21 Maakunnan yhteistyöryhmän tehtävät 21 1 momentin 2 kohdan mukaan maakunnan yhteistyöryhmä yhteen sovittaa sosiaalirahastosta osarahoitettavan toimenpideohjelman alueellisen osion rakennerahastovarat ja niitä vastaavan kansallisen rahoitusosuuden asianomaiselle hallinnonalalle sovitun rahoituskehyksen mukaan, jollei rahoituskehyksestä poikkeamiseen ole painavia syitä. Maakunnan yhteistyöryhmän tehtävien rajaaminen esitetyllä tavalla vaikeuttaa alueellisten tarpeiden toteuttamista ja toimenpiteiden yhteensovittamista ja on myös vastoin läheisyysperiaatetta. Sekä aluekehitys- että sosiaalirahaston alueellisen osion osalta maakunnan yhteistyöryhmän tulee voida osoittaa varat tarpeellisiksi katsomilleen hallinnonaloille. Lapin liitto esittää, että sosiaalirahastoa koskeva 1 momentin 2 kohdasta poistetaan teksti " asianomaiselle hallinnonalalle sovitun rahoituskehyksen mukaan, jollei rahoituskehyksestä poikkeamiseen ole painavia syitä " 21 1 momentin neljännessä kohdassa yhteistyöryhmän tehtävänä on varmistaa eri toimenpiteiden yhteensovituksen ja eri rahastojen osallistumisen laajojen ja aluekehittämisen kannalta merkittävien hankkeiden toteuttamiseen. Maakunnan yhteistyöryhmällä ei kuitenkaan ole keinoja toimenpiteiden yhteensovitukseen.

63 Lapin liitto esittää, että maaseuturahaston alueellisen osion, kalatalousrahaston ja sosiaalirahaston toimenpideohjelman valtakunnallisesta osiosta rahoitettavat laajat ja aluekehittämisen kannalta merkittävät hankkeet käsitellään maakunnan yhteistyöryhmässä. Yhteistyöryhmän päätöksentekoon tarvitaan 20 mukaan kahden kolmanneksen enemmistö, mikäli yksimielisyyttä ei synny. Säännös voi johtaa tilanteeseen, ettei synny päätöstä ollenkaan. 10 Rakennerahastovarojen osoittaminen Rakennerahastovarojen osoittaminen suoraa välittävien toimielinten käytettäviksi 1 momentin mukaisesti yksinkertaistaisi ja todennäköisesti myös nopeuttaisi nykyistä menettelyä. Hyödyn saavuttaminen edellyttää, että pykälä laajennetaan koskemaan myös valtion vastinrahoitusta. Tässä pykälässä tulisi lisäksi todeta, että varat kohdennetaan viranomaisille yhteistyöasiakirjo-jen ja valtioneuvoston päätöksen perusteella. 44 Varainhallinta (9 ja 44 ) Jäsenvaltioiden väliset rakennerahasto-ohjelmat ovat pieniä, minkä vuoksi olisi tarkoituksenmukaista, että Suomen valtion vastinrahoitus tulee kanavoida talousarviossa yhdelle momentille, josta se edelleen osoitetaan yhdelle välittävälle toimielimelle, maakunnan liitolle. Ehdottomasti tulisi päästä ainakin siihen, että välittäviä toimielimiä tulee huomattavasti vähentää jäsenvaltioiden välisissä rakennerahasto-ohjelmissa. 16 Rakennerahastoneuvottelukunta Pykälässä perustetaan rakennerahastoneuvottelukunta, jonka lisäksi alueiden kehittämislain 8 :ssä perustetaan alueiden kehittämisen neuvottelukunta. Keskushallinnossa tulisi olla vain yksi toimielin alueiden kehittämistyön koordinoimista varten. Rakenneneuvottelukunnan yhdeksi tehtäväksi on määritelty rakennerahasto-ohjelmien edistymisen raportointi sisäasianministeriölle. Tämä tehtävä on päällekkäinen seurantakomitean tehtävä, joten se on tässä yhteydessä tarpeeton. Maakunnan liittojen kuuleminen Lapin liitto esittää, että maakunnan liittoja kuullaan rakennerahasto- ja alueiden kehittämislakiin liittyvien asetuksien valmistelussa. (Erityisesti rakennerahastolain 8 j a 10 osalta.) LAPIN LIITTO Puh Hallituskatu 20 B, PL 8056 Fax

64 96101 ROVANIEMI Kotisivu: lapinliitto.fi Eduskunnan hallintovaliokunnalle ASIA: HE 242/2006 vp rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta LAUSUNTO: Lakiehdotuksen tavoitteita ja siltä pohjalta laadittuja päälinjauksia voidaan pitää tarkoituksenmukaisina ja suuntaukseltaan oikeina. Hallituksen esityksessä eduskunnalle esitetään rakennerahastolakiin otettavaksi säännökset alueellinen kilpailukykyjä työllisyystavoitetta varten laadittujen rakennerahasto-ohjelmien ohjelmatyöstä ja ohjelmien hallinnoinnin kannalta keskeisistä EY-lainsäädännön edellyttämistä viranomaisista, hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaisesta, niiden kokoonpanosta ja tehtävistä. Ehdotuksen mukaan lakiin otetaan säännökset varojen osoittamisesta. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteessa rakennerahastovarat varattaisiin valtion talousarviossa hallintoviranomaisen pääluokkaan. Tämä viranomainen osoittaisi varat rakennerahastovaroja käyttäville viranomaisille ja muille tahoille. Uudenmaan kannalta suurin ongelma on uuden rakennerahastolain 4 ; - kansallisen päätöksen pohjalta rahoitus suunnataan suurelta osin haasteellisille alueille, ei kilpailukykyä ja työllisyyttä lisääville alueille - metropolialueen ongelmiin lain 4 :n mukaisella rahoituksen jaolla ei voida juurikaan vaikuttaa Yleisempi Etelä-Suomea koskettava ongelma liittyy kuntarahoituksen osuuden lisäämiseen vastinrahoituksessa. Mikäli valtion/kuntarahoituksen suhdetta ei muuteta valtion tulevan vuoden budjetissa, on pelättävissä että EU-ohjelmien toteutus vaikeutuu huomattavasti. Hankkeiden käynnistymisestä tulee hyvin kuntariippuvaisia. Mikäki eduskunta ei korjaa asian tilaa vuoden 2007 budjetissa, tulee se tehdä viimeistään seuraavana vuonna. Rahoituksen budjetoiminen hallintoviranomaisille (SM ja TM) selkeyttää rahoituksen myöntämistä ja toivottavasti edesauttaa seurantaa samoin kuin uusi seurantajärjestelmä EURA. Maakunnan liitot ovat sopineet siitä, että yksi liitto ottaa ohjelmakaudella vastatakseen tuen myöntämisen. Sinänsä rationaaliseen järjestelyyn liittyy käytännön ongelma. Miten silloin

65 järjestetään muutoksenhakumahdollisuus vieraan maakunnan alueelta koko ohjelma-alueen kuntiin ja kuntalaisiin kuntalain perusteella? Lain 16 :ssä ehdotetaan muodostettavaksi Rakennerahastoneuvottelukunta. Näin yhteen ministeriöön muodostettaisiin kaksi lakisääteistä neuvottelukuntaa. Vielä on tarpeen pohtia riittäisikö yksi vahva neuvottelukunta Maakunnan yhteistyöryhmä - MYR:rin strategista roolia rahoituksen suuntaajana olisi korostettava - MYR asetetaan toimikaudeksi, joka jatkuu kunnes Euroopan yhteisöjen komissio on hyväksynyt toimenpideohjelman täytäntöönpanoa koskevan loppukertomuksen. Myös nykyiset MYR:t on asetettu näin määritellylle toimikaudelle eli niiden toimikausi jatkuu vuoden 2007 alun jälkeen. Epäselvyyden poistamiseksi tulisi lain siirtymäsäännöksiin ottaa säännökset nykyisten MYR:en toimikauden päättymisestä. 22 tarkastusviranomainen - voidaan pitää hyvänä että tarkastustoiminta keskitetään valtiovarainministeriön controller - toimintoon Raimo Nenonen Vs. johtaja, aluekehittäminen Uudenmaan liitto Eduskunnan hallintovaliokunta Asia: HE 242/2006 vp rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta Lausunnon antaja: Aluekehitysjohtaja Jukka Alasentie, Pirkanmaan liitto Maakunnan yhteistyöryhmän asemaa vahvistettava Lakiesityksen pyrkimys maakunnan yhteistyöryhmän (MYR) vahvistamiseen on oikea. Lakiesityksessä on kuitenkin kohtia, jotka eivät täysin tue tätä periaatetta. Suurimmat ongelmat liittyvät ESR:n rahoitukseen. Jos ESR-rahoitus jaetaan hallinnonaloittain koko ohjelmakaudella valtakunnallisesti, mitä strategista jää MYR:lle päätettäväksi ESR-varojen osalta?

66 - muutosesitys: momentista poistetaan maininta sovitusta rahoituskehyksestä MYR:n jäseniksi esitetään tahoja, jotka toteuttavat ja rahoittavat hankkeita. Tässä mielessä kansalais-, ympäristö- ja tasa-arvojärjestöt ovat ongelmallisia, sillä niiden rooli hankkeiden toteutuksessa on pieni, rahoituksessa olematon. Siksi on oikein, että maakuntahallitus voi käyttää paikallista harkintaa näiden tahojen nimeämisessä MYR:n jäsenistöön. Jäsenmäärän kasvattaminen kokoon on turhaa ja vaikeuttaisi MYR:n toimintaa. Maininta tulisi poistaa perusteluista. Lakiesityksen 17 pykälän 8 momentin tarkoittama jaosto maaseutuasioita varten on turha. Tällainen jaosto voidaan perustaa maaseutuohjelman yhteyteen. - muutosesitys: poistetaan 17 :n momentti 8 MYR:n käsittelemien asioiden valmistelusta ja täytäntöönpanosta vastaa kunkin maakunnan liitto. Toimintaan on käytetty kuluvalla kaudella EAKR:n varoja. Tulevalla kaudella myös ESR:n on osallistuttava MYR:n kustannuksiin, esimerkiksi 30%:n osuudella. Varat osoitetaan ohjelmien teknisestä tuesta. Jukka Alasentie Aluekehitysjohtaja Pirkanmaan liitto Kainuun maakunta Kainuu -kuntayhtymä Kehittämisjohtaja Juhani Kärkkäinen Eduskunnan hallintovaliokunnalle: HE 242 / 2006 vp rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta Esitys rakennerahastolaiksi on monien kompromissien summa. Lakiesityksessä on monia nykykäytäntöä parantavia ja yksinkertaistavia menettelyjä, mutta esitys jää vähintään puolitiehen mitä tulee hallintobyrokratian vähentämiseen tai alueellisen päätösvallan vahvistamiseen. Lopputulos riippuu myös monista asiakohdista, joista on tarkoitus säätää valtioneuvoston asetuksella. Myönteistä on mm. varojen käytön yksinkertaistaminen siten, että rakennerahastovarat otetaan valtion talousarviossa vain hallintoviranomaisen pääluokkaan, pyrkimys vähentää hallinnoinnin välivaiheita ja saada aikaan tehokkaampi ja luotettavampi seurantajärjestelmä,, ja myös tarkastustoimintojen keskittäminen. Myönteistä on, että rakennerahastolain tavoitteena on parantaa rakennerahasto-ohjelmien hyödyntämistä alueiden omista lähtökohdista (Yleisperustelut, kohta 3.1) ja että keskeisenä lähtökohtana on nykyinen alueiden kehittämisen suunnittelujärjestelmä. Myönteistä on myös pyrkimys siirtää hallinnointiin liittyviä tehtäviä alueille. Lakiesitykseen sisältyy kuitenkin monia epäselviksi jääviä kohtia. Yksityiskohtaisissa perusteluissa (10, s.37) mainitaan, että "EAKR:sta osarahoitettavissa toimenpideohjelmissa maakuntakohtaisen rahoituskehyksen jakautuminen rakennerahastovaroja käyttäville viranomaisille tehtäisiin vuosittain maakunnan yhteistyöasiakirjoissa". Laissa tai lain perusteluissa ei kuitenkaan missään muualla ole mitään mainintaa maakuntakohtaisesta rahoituskehyksestä. Ne eivät myöskään sisälly toimenpideohjelmiin. Jotta maakunnan yhteis-

67 ryhmä voisi suunnitella rahoituksen suuntaamista pidemmällä tähtäyksellä, tarvitaan tieto kutakin maakuntaa koskevasta rahoituskehyksestä ohjelmakaudelle. Maakunnittainen kehys voi olla ohjeellinen. Yksityiskohtaisten perustelujen em. kohtaan tulisi lisätä maininta, että "Ohjelma-alueen maakunnat sopivat ohjeellisista maakunnittaisista rahoituskehyksistä". Lain perusteluista ei ilmene Itä-Suomen erityisasema ns. siirtymäkauden alueena. Rakennerahastoja koskevassa Eurooppa - Neuvoston rahoituspäätöksessä Itä-Suomelle sovittiin erityisratkaisu, jossa Itä- Suomen aluekehykseen sisältyvät sekä EAKR - että ESR -varat kaikilta osin. Näin ollen Itä-Suomessa ei ole ESR:n osalta erikseen valtakunnallista ja alueosiota, on vain alueellinen kehys (vrt. yksityiskohtaiset perustelut, 21, s.45). Itä-Suomi osallistuu valtakunnallisen osion toteutukseen vain omilla päätöksillään. Tämä olisi hyvä todeta lain perusteluissa. Yksityiskohtaisissa perusteluissa (10, s.37) todetaan seuraavasti: "ESR:sta osarahoitettavan toimenpideohjelman rahoituskehyksen jakaantuminen määriteltäisiin päätetyn hallinnonalakohtaisen kehyksen perusteella". Tässä herää kysymys missä em. kehyksestä päätetään. Ainakin Itä-Suomessa, jossa kaikki ESR -rahoitus on alueellisessa kehyksessä, kehyksen jako tulisi olla maakunnan yhteistyöryhmän tehtävänä. Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että maakuntien yhteistyöryhmien asemaa vahvistetaan ja sitä kautta toimenpiteiden koordinointi ja yhteensovittaminen aluetasolla tehostuu. Jotta näin olisi, maakunnan yhteistyöryhmän lausuntojen tulisi olla viranomaisia sitovia myös MYR:n myönteisen lausunnon osalta (20, 21 ). Ainoastaan juridisen syyn tulisi oikeuttaa poikkeamaan MYR:n lausunnosta, tai ainakin poikkeamiseen tulisi olla "erityisen painava syy". Muutosesitykset lakiin alueiden kehittämisestä ovat asianmukaisia. Tässäkin on syytä korostaa rakennerahastotoimien elimellistä yhteyttä aluekehittämisen välineisiin eli maakuntaohjelmaan ja maakuntaohjelman vuosittaiseen toteuttamissuunnitelmaan. Uutena elementtinä lakiesityksessä on maakunnan toteuttamissuunnitelmaan sisältyvä neuvottelumenettely maakuntien liittojen ja ao. ministeriöiden kanssa (8a ). Tärkeää on, että neuvottelumenettelystä saadaan hyvin toimiva käytäntö. Kainuun maakunta -kuntayhtymä Osoite Puhelin Faksi Sähköposti Internet Pankkiyhteys Y- tunnus Pl_ 400 (08) / (08) kirjaamo@kalnuu.fi OKO KAINUU vaihde etunimi.sukunimiakainuu.fi käyntiosoite Kauppakatu Kajaani Kainuun maakunnassa noudatetaan Kainuun hallintokokeilulain säädöksiä. Kokeilun keskeinen periaate on, että maakunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää suoralla vaalilla valittu maakuntavaltuusto. Muutosesitykset Kainuun hallintokokeilua koskevaan lakiin ovat asianmukaisia, ja turvaavat maakuntavaltuuston päätösvallan hallintokokeilulain tarkoittamassa laajuudessa. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota Suomen toimenpideohjelmien rahoitussuunnitelmiin, joita on käsitelty mm. Suomen kansallisen suunnitelman (4 ) valmistelussa ja ensi vuoden valtion talousarvion valmistelussa. Valtiovalta lisää kuntien osuutta ohjelmien rahoituksessa, ja vetäytyy vastaavasti rahoitusvastuusta. Tämä vaarantaa hyväksytyn strategian mukaisen ohjelmien toteutuksen. JK

68 LAUSUNTO SVK377A 1(1) I LANSSTYROSEN I SÖDRA FlNLANDS Sivistysosasto ESLH /Ha-7 Hallintovaliokunta Eduskunta Eduskunta Lausuntopyyntönne HE 242/2006 VP RAKENNERAHASTOLAIKSI Viitekohdassa sähköpostilla pyydettynä lausuntonaan lääninhallitus esittää rakennerahastolakiesityksestä lausuntonaan seuraavaa: Tiukan lausuntopyyntöaikataulun vuoksi toteamme vain, että esitys vastaa melko hyvin lääninhallituksen rakennerahastotoimijoiden käsitystä siitä mihin suuntaan lainsäädäntöä tulee kehittää uuden ohjelmakauden toimia ohjaavana ja linjaavana instrumenttina. Maakunnan yhteistyöryhmän (MYR) roolia on vahvistettu relevantilla tavalla. Rakennerahasto-ohjelmissa on eräänä keskeisenä tavoitteena osaamisen vahvistaminen ja sitä kautta työelämän kehittäminen useilla aloilla. Siksi on tärkeää, että yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen hallintoa kuullaan asiantuntijana MYR:n kokouksissa. Rakennerahasto-ohjelmat tulee nähdä myös ylimaakunnallisena välineenä, koska kehittämisen kohteet ulottuvat usean maakunnan alueelle. Kehittämishankkeilla on mahdollista saada aikaan myös laajempien kumppanuuksien avulla laajempaa vaikuttavuutta kuin yhden seudun hankkeilla. Sivistysosasto on keskustellut lakiesityksen sisällöstä myös lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosaston kanssa kantaansa muodostaessaan. Osastopäällikkö Sivistystoimentarkastaja Eija Karhatsu Birger Jaarlin katu 15, PL HÄMEENLINNA Birger Jaarlin katu 15, PB TAVASTEHUS Puh./Tfn , Fax Ratapihantie 9, PL HELSINKI Bangärdsvägen 9, PB HELSINGFORS Puh./Tfn , Fax Salpausselänkatu 22, PL KOUVOLA Salpausselänkatu 22, PB KOUVOLA PuhJTfn , Fax Mäntyvaara kirjaamo@eslh.intermin.fi registratur@eslh.intermin.fi

69 Hallintovaliokunta Eduskunta SATAKUNNAN TE-KESKUKSEN LAUSUNTO koskien rakennerahastolakia sekä lakeja alueiden kehittämisestä ja Kainuun hallintokokeilusta Alueiden kehittämislaki Satakunnan TE-keskus keskittyy lausunnossaan sen toiminnan kannalta keskeisimpiin kohtiin. Alueiden kehittämislain muutosehdotukset eivät käytännössä koske TE-keskuksen toimintaa. Kokemukset lain toimeenpanosta ovat vielä vähäiset. Voimassa oleva laki muutosehdotuksineen luo hyvän pohjan tarvittavalle yhteistyölle. Rakennerahastolaki Rakennerahasto-ohjelmien hallinnointi ja toimeenpano suuralueilla Lakiesitys sisältää rakennerahasto-ohjelmien hallintoa ja toimeenpanoa tehostavia esityksiä. Siinä säädetään lakitasolla sellaisista menettelytavoista, joita nykyisellä ohjelmakaudella on toimeenpantu hallinnollisin ohjein. Tulevalla ohjelmakaudella rakennerahasto-ohjelmien laadinnassa ja toimeenpanossa pyritään vahvistamaan yhtä maakuntaa tai TE-keskusaluetta laajempia hankkeita. Uudet ohjelmat laaditaan suuralueittain. Valmisteilla olevat ohjelmat eivät vielä ole ottaneet kantaa niiden hallinnointiin ja toimeenpanoon. Tätä asiaa ei olla käsitelty rakennerahastolakiesitykses-säkään. Tavoitteena tulee olla, että hallinnoinnin osuus ei kasvaisi, pikemminkin vähenisi nykyisestään. Rakennerahasto-ohjelmien toimeenpano ja hallinnointi maakuntatasolla Esitykset eivät sisällä merkittäviä muutoksia nykykäytäntöön maakuntatasoisessa ohjelmien toimeenpanossa ja hallinnoinnissa. Yhteistyö on nykyisen ohjelmakauden aikana ollut pääasiassa toimivaa. Hankaluudet eivät ole johtuneet lainsäädännöstä. Suuriin muutoksiin ei siis ole tarvetta.

70 70(2) Maakuntien yhteistyöryhmän tehtävät pysyvät pääasiassa nykyisellään. Toiminnan kehittäminen nykyistä strategisempaan ja toimintaa ohjaavaan suuntaan on kannatettavaa. Se myös korostaa niin maakunnan liiton keskeistä asemaa kuin muidenkin toimijoiden vastuuta ottaa huomioon alueen tarpeet. Jo nykyinen laki mahdollista^ että yhteistyöasiakirjassa määritellään hankkeiden^iu^l^^^alfctakril^eiliss? NÄB^o^djjp^jhj^iypjpaintaa strategiseen suuntaan. Hankintamenettelyssä etukäteen määritellyillä valintakriteereillä on keskeinen merkitys. Rakennerahastolain 6 :ssä esitetään, että TE-keskus vastaa ESR-ohjelman alueellisten osioiden valmistelusta. Pidän menettelyä hyvänä. Maakunnan kehittämiseen saadaan näin laajuutta ja tältä osin vahvempaa sitoutumista. Käytännön työssä olisi vahvistettava yksityisen sektorin vahvempaa mukaantuloa maakunnalliseen kehittämiseen. Tätä tavoitetta tuskin voidaan edistää lainsäädännöllä. Se luo sille nytkin mahdollisuudet. Enemmänkin on kyse maakunnan yhteistyöryhmän omasta työnsä kehittämisestä. Iso haaste on löytää käytännön keinot suunnata myös EAKR- ja ESR-osarahoitteisia kehittämistoimenpiteitä maaseudun kehittämiseksi laajan maaseutupolitiikan hengessä. Uusien tahojen edustajien nimeäminen maakunnan yhteistyöryhmien pysyviksi asiantuntijoiksi lienee välttämätöntä. Samalla kun uudet pysyvät asiantuntijat tuovat yhteistyöryhmään uutta asiantuntemusta, he kuitenkin kasvattavat yhteistyöryhmien kokoonpanoa merkittävästi. Yhteisyöryhmien kasvava koko tekee niiden tehokkaan työskentelyn entistäkin haasteellisemmaksi. On tarkoituksenmukaista, että yhteistyöryhmä saa itse päättää jaostoistaan. Samoin on kannatettavaa, että sihteeristön asemaa ei vahvisteta suhteessa maakunnan yhteistyöryhmään. Kainuun hallintokokeilu Satakunnan TE-keskuksella ei ole siihen mitään lausuttavaa. Markku Gardin TE-keskuksen johtaja

71 SISASIAINMINISTERIÖ Alueiden j a hallinnon kehittämisosasto Muistio HE 242/2006 vp. Eduskunnan hallintovaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE RAKENNERAHASTOLAIKSI SEKÄ LAEIKSI ALUEIDEN KEHITTÄMISLAIN JA KAINUUN HALLINTOKOKEILISTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA kommentit Lausuntonaan sisäasiainministeriö esittää seuraavan. Yleiset Tuori: Sääntely perustuu paljolti EU-säännösten suoraan kääntämiseen, mikä johtaa suomalaiselle lainsäädäntötraditiolle vieraisiin ilmauksiin ja säännöksiin, joiden normatiivinen sisältö on epäselvä. Hän esittää esimerkkeinä moitteettoman varainhoidon periaatteen ja välittävän toimielimen käsitteen (josta enemmän myöhemmin). Mäenpää: Yleisasetuksessa määritellään vähimmäisvaatimukset, jotka kansallisen hallinto- ja valvontajärjestelmien on täytettävä ja ne vastuut, jotka ovat jäsenvaltioilla ja komissiolla moitteettoman varainhoidon periaatteiden noudattamisen varmistamiseksi. Myös toimenpideohjelmien laadinta määräytyy EU-normiston mukaan. Nämä sääntelyt eivät juurikaan jätä liikkumatilaa kansalliselle lainsäätäjälle, vaikka rakennerahasto-ohjelmien hallinnointia ei voidakaan pitää täysin harmonisoituna ja vaikka jäsenvaltio voi edelleen itsenäisesti osoittaa ja määritellä yleisasetuksen edellyttämät kansalliset valvontatoimielimet. Sisäasianministeriön kommentit. Lakiehdotukseen on otettu joitakin käsitteitä EY-lainsäädännöstä niiden keskeisen merkityksen takia. Rakennerahastosäännökset on annettu asetuksen muodossa, jolloin ne sellaisenaan ovat jäsenvaltioita välittömästi sitovia. Moitteettoman varainhoidon periaatteen määrittely perustuu Euroopan yleiseen talousarvioon sovellettavaan varainhoitoasetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 ja käsite on siten jäsenvaltioita välittömästi sitovaa yhteisön oikeutta. Rakennerahastolakiehdotuksen soveltamisalan toissijaisuudesta johtuvat epätäsmällisyydet ja lakiehdotuksen 44

72 72(2) Oikeusministeriö: Oikeusministeriö pitää välttämättömänä, että erityisesti lain soveltamisalaa täsmennetään suhteessa muuhun tukilainsäädäntöön. Lakiin sisältyy nyt säännösehdotuksia, joiden perusteella viranomaisen toimivaltaperustaa ei pysty päättelemään itse säädöstekstistä eikä vaivatta myöskään perusteluista. Lakiehdotuksen 44 :n 1 momentin johdantolauseen alku "jollei muualla laissa toisin säädetä", ei millään tavalla anna tulkintatukea sille käsitykselle, että momentissa tarkoitetut viranomaistoimi valtuudet perustuisivat johonkin muuhun kuin ehdotettuun lakiin. Jos tarkoituksena on, että momentissa tarkoitetut toimivaltuudet perustuvat joko kokonaan tai merkittävässä määrin muuhun lainsäädäntöön, tämä tulisi ilmaista muulla tavalla (esim. "Välittävän toimielimen tehtävänä on siten kuin siitä erikseen laissa muualla säädetään" tai jokin kohdittain sovitettu vastaava muotoilu). Koska toimivalta jää epäselväksi, on ilmeisenä vaarana, että erityisesti mahdollisissa takaisinperintätilanteissa syntyy merkittävässä määrin oikeudellisia kiistoja paitsi sovellettavasta lainsäädännöstä myös viranomaisten toimivallasta tehdä valituskelpoisia takaisinperintäpäätöksiä. Oikeusministeriö on kiinnittänyt tähän ongelmaan huomiota myös aikaisemmin antamassaan lausunnossa. Ongelmaa ei ole ratkaistu hallituksen esityksessä. Tuori: Lakiehdotuksen tehtävä- ja toimivaltasääntelyssä turvaudutaan välittävän toimielimen käsitteeseen. Niinpä 44 :n säännöksessä rahoituksen myöntämisestä ja siihen liittyvistä tehtävistä tehtävät osoitetaan välittävälle toimielimelle. Kun välittäviä toimielimiä ovat 9 :n 1 momentin mukaan "rakennerahastoja käyttävät ministeriöt, keskushallinnon virastot, työvoima- ja elinkeinokeskukset, alueelliset ympäristökeskukset, lääninhallitukset ja maakunnan liitot" sekä ne muut organisaatiot, joille on kyseisen momentin toisen virkkeen mukaisesti siirretty hallinto- ja todentamis viranomaisen tehtäviä, 44 :n säännös ei itse asiassa vielä lainkaan täsmennä, mille taholle tehtävät ja toimivalta oikein kuuluvat. Sisäasiainminsiteriön kommentit: Lakiehdotusta koskevan hallituksen esityksen eräänä tavoitteena on ollut selventää ehdotetmi rakennerahastokin suhdetta eri hallinnonalojen tumjäqestelmiin ja valtionavustuslakiin. Ehdotettuun lakiin ei ole sen vuoksi enää otettu takaisinperintää koskevia säännöksiä 66 :ää (valtion takautumisoikeuteen perustuva maksusuoritukseen velvoittaminen) lukuunottamatta. Toimivalta esimerkiksi takaisnperinnän oslata määrärytyy yksinomaan hallinnonlakohtaisen sääntelyn mukaan. Tukijärjestelmiä, jotka voivat mlla uudella kaudella kysymykseen, ovat aluekehitysrahastosta rahoitetttavissa toimenpideohjelmisssa muun ohella laki yritystoiminnan kehittämisestä (1068/2000, uudistettavana), laki pienten ja keskisuurten yritysten osaamisen kehittämispalveluista (971/2004), laki valtion erityosrahoitusyhtiön luotto- ja takustoiminnasta (445/1998), laki alueiden kehittämisestä (602/2002), laki julkisista työvoimapalveluista (1295/2002) ja valtioneuvoston päätös ympäristösuojelun ediostämiseen myönettävien avustusten yleisistä ehdoista (894/1996). Tukijärjestelmät luetellaan toimenpideohjelmassa. Tukijärjestelmät osoittavat myös toimivaltaisen viranomaisen. Sisäasiainministeriö esittää, että 44 :n 1 momentin sanamuotoa tarkennettaisiin seuraavasti: Välittävän toimielimen tehtävänä on siten kuin siitä erikseen muualla laissa säädetään: Oikeusministeriö: Sääntelyn epäselvyys heijastuu lakiehdotuksen 64 :ään, joka koskee toimivallan siirtoa opetusministeriöstä opetushallitukselle, muulle keskushallinnon viranomaiselle ja lääninhallituksille (1 momentti) ja sosiaali- ja terveysministeriön toimivallan siirtoa lääninhallituksille (2 momentti). Toimivallan siirron kohde on rajattu kummassakin tapauksessa viittaamalla 44 :n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin, jotka siis 44 :n perustelut huomioon ottaen tarkoittavatkin pääosin muualla kuin tässä laissa säädettyjä tehtäviä.

73 Mainitussa lausunnossaan valiokunta totesi, että ehdotettua valtuutta, jossa ei ole määritelty millään tavoin siirrettäviä tehtäviä, oli rajoitettava perusteluista ilmeneviä tarkoituksia vastaavilla maininnoilla (perustelujen mukaan tarkoitus oli siirtää tuen hakemiseen, myöntämiseen, hankkeiden valvontaan ja tarkastukseen samoin kuin seurantaan liittyviä tehtäviä sekä myös raportointiin, koulutukseen ja tiedotukseen liittyvät tehtävät). Ehdotettu malli täyttää sinänsä tämän saman perusvaatimuksen, mutta ongelmana on, että toimivaltuudet eivät oikeastaan ole tämän lain mukaisia eikä rajaustakaan siten voida pitää kovin täsmällisenä tai tarkkana. Oikeusministeriö kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös siihen, että lakiehdotuksen 64 :n 1 momentin mukaan opetusministeriö voisi rajoituksetta siirtää tehtäviään mille tahansa "muulle keskushallinnon viranomaiselle". Näin laaja siirtovaltuus ei vastaa esityksen perusteluja. Sisäasiainministeriön kommentti: Lakiehdotuksen 44 on luonteeltaan informatiivinen ja sen tarkoituksena on kuvata välittävillä toimielimillä olevia tehtäviä. Tehtävien siirron osalta säännös kuitenkin riittävän tarkasti kuvaa siirrettäviä tehtäviä. Se, kenelle opemsministeriö voisi lakiehdotuksen mukaan siirtää puheena olevia tehtäviä, tulisi kuitenkin yksilöidä oikeusministeriön esittämällä tavalla tarkemmin pykälän yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla. Sisäasiainministeriö ehdottaa, että 64 :n 1 momentti muutettaisiin kuulumaan seuraavasti: Välittävän toimielimen käsite Opetusministeriö voi siirtää 44 :n 1 ja 3 momentissa tarkoitetuissa tehtävissä toimivaltaansa opetushallitukselle, Kansainvälisen henkilöstövaihdon keskus CIMOdle ja lääninhallituksille. Toimivallan siirtämisestä säädetään opetusministeriön asetuksella. Tuori: Sen (välittävän toimielimen käsitteen) ongelmana on vaikeaselkoisuus ja suomalaiselle oikeuskielelle vieraiden käsitteiden käyttö. Niinpä "julkinen tai yksityinen elin tai yksikkö" ei ole vakiintunutta suomalaista säädöskieltä. Epäselvää myös on, mitä tarkoitetaan ilmauksella "toimii hallinto- tai todentamisviranomaisen vastuulla"? Tarkoittaako ilmaus mahdollisesti samaa kuin "toimii hallinto- tai todentamisviran-omaisena" tai "hoitaa hallinto- tai todentamisviranomaisen tehtäviä"? Entä mitä tarkoittaa ilmaus "hoitaa täytäntöön paneviin tuensaajiin liittyviä tehtäviä tällaisen viranomaisen puolesta"? Onko kyse samoista organisaatioista ja tehtävistä, joita tarkoitetaan lakiehdotuksen 9.1 :n toisessa virkkeessä? Tämän lakiehdotuksen kohdan mukaan "välittäviä toimielimiä ovat myös valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetussa laissa (443/1998) tarkoitettu erityisrahoitusyhtiö ja muu vastaava valtion kokonaan tai osittain omistama yhtiö ja muut viranomaiset tai laitokset, joille on siirretty hallinto- ja todentamisviranomaisen tehtäviä". Jos näin on, miksi välittävät toimielimet on määritelty kaksi kertaa j a eri sanonnoin? Sisäasianministeriön kommentit: Välittävän toimielimen käsite on keskeinen uudessa yleisasetuksessa. Lakiteknisesti on menetelty siten, että käsite on ensin määritelty sellaisena kuin se on uuden yleisasetuksen 2 artiklan 6 kohdassa. Lisäksi uuden yleisasetuksen 59 artiklan mukaan jäsenvaltio voi nimetä yhden tai useamman välittävän elimen, joka suorittaa jotkut tai kaikki hallinto- tai todentamisviranomaisen tehtävät. Hallintoviranomaisen tehtävistä on lisäksi tarkoitus ottaa säännös annettavaan komission täytäntöönpanoa koskevaan asetukseen. Määritelmä siten täsmentyy muissa säännöksissä. Säännösten

74 74(2) perusteella on ehdotetun lain 9 :ssä lueteltu ne viranomaiset tai yhteisöt, jotka toimivat välittävinä toimieliminä. Sisäasiainministeriö lcätsoo, että muutoksiin ei ole aihetta. Oikeus antaa hallinnollisia ohjeita ja määräyksiä (lakiehdotuksen 11,15,24 ja 34 ) Oikeusministeriö: Lakiehdotuksen 34 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa huomiota kiinnittää se, että perustelujen (s. 51) mukaan kuluvaan ohjelmakauteen verrattuna ohjeiden antamismahdollisuus "laajenisi koskemaan myös todentamisviranomaisen tehtäviä". Perustelut ja ehdotuksen sanamuoto eivät tältä osin vastaa toisiaan, sillä sisäasiainministeriön ohjeita annettaisiin säädöksen sanamuodon mukaan välittäville toimielimille. Ohjeiden antamisen peruste (kysymys on hallinto- ja todentamisviranomaisen tehtävien velvoitteiden täyttämisestä) vaikuttaa jossain määrin ristiriitaiselta sen kanssa, että ohjeet annettaisiin välittäville toimielimille eikä niille viranomaisille, joiden velvoitteista siis näyttäisi olevan kysymys. Sisäasiainministeriön kommentti: Uuden yleisasetuksen mukaan kullekin toimenpideohjelmalle on nimettävä hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaiset. Jäsenvaltio voi lisäksi nimetä yhden tai useamman välittävän tomelimen, joka suorittaa jotkut tai kaikki hallintoja todentamisviranomaisen tehtävät kyseisen viranomaisen vastuulla. Lakiehdotuksen 30 :n mukaan välittävinä toimielimenä jäsenvaltion välisissä ohjelmissa toimivat ehdotetun lain 9 :n mukaiset viranomaiset tai yhteisöt. Ne hoitavat hallinto- ja todentamisviranomaisen tehtäviä lain 11 :n (siirretyt tehtävät), 14 :n 2 momentin (menoilmoitukseen liittyvät tehtävät), 44 :n (tuen myöntäminen, maksaminen, valvonta) ja 49 :n (valvonta, hallinnolliset tarkastukset) nojalla. Pykälässä on nimptintn a i c^»ch TrvQVm^Q TiäiTiin tehtäv* in ]iiftvtic*"<u v^i^t^^itfh^ mmvuuiiiuiövau B. VD J m j ö iimiiiili i-v^ixi-ci w iiii iiilvj T i3ku V ux.lvt.u- T ixuixv toimielimille osoitetuista ohjeista eikä sinänsä hallinto- ja todentamisviranomaiselle osoitetuista ohjeista. -järjestelmätarkastukset; SM:n tarve antaa niiden osalta ohjeita Sisäasiainministeriö katsoo, että muutoksiin ei ole aihetta. Oikeusministeriö: Lakiehdotuksessa perustellaan hallintoviranomaisen ja todentamisviranomaisen määräystenantovaltuutta sillä, että kysymys ei olisi oikeussäännöistä vaan "aineelliselta sisällöltään toimeenpanovallan alaa kuuluvista" määräyksistä, jotka olisivat hallinnon sisäisiä ja "lähtökohtaisesti vain viranomaisia velvoittavia". Määräyksillä todetaan kuitenkin (esim. s. 39/1) voivan olla joissakin tapauksissa asialliselta merkitykseltään vähäisten yksityiskohtien osalta vaikutuksia myös hallinnon ulkopuolelle "lähinnä sivu- tai heijastusvaikutuksina". Kumpaakin määräystenantovaltuutta perustellaan sillä, että määräykset voisivat perustua "komission antamaan EY-lainsäädäntöä koskevaan tulkintaan". Perusteluissa hallinnollisten määräysten kytkentä yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoon on yleisesti esitetty tavalla, jonka perusteella ei voida päätellä, missä tilanteissa yhteisön lainsäädännössä kansallisen lainsäätäjän tehtäväksi jää säätää tarvittavista täydentävistä säännöksistä lainsäädännön keinoin ja missä tilanteissa turvaudutaan hallintoviranomaisen ohjeistukseen tai hallinnollisiin määräyksiin. Oikeusministeriön näkemyksen mukaan hallituksen esityksen perustelut viittaavat siihen, että määräystenantovaltuudella pyritään itse asiassa sääntelemään kysymyksiä, joista tulisi säätää alemmanasteisin oikeussäännöin riittävän täsmällisten valtuutussäännösten perusteella. Joka tapauksessa määräystenantovaltuuksien peruste viittaa huomattavasti enemmän oikeussääntöjen antamiseen kuin hallinnon

75 sisäisten määräysten antamiseen. Sama epäsuhtaisuus koskee lakiehdotuksessa myös ohjeiden antamisvaltuuksien perusteita. Tuori: Hallinto- ja todentamisviranomaisilla on lakiehdotuksen mukaan oikeus antaa välittäville toimielimille ohjeita ja määräyksiä. Kun välittäviin toimielimiin kuuluvat myös maakunnan liitot, jotka ovat oikeudelliselta luonteeltaan kuntayhtymiä, ohjeiden ja määräysten anto valtaa on arvioitava myös kunnallisen itsehallinnon kannalta. Lakiesityksestä ei käy ilmi, ovatko määräykset yksinomaan teknisluonteisia tai EU:n säännösten sitomia, mitä niitä kokevan toimivallan perustuslain mukaisuuden voi katsoa edellyttävän. Sisäasiainministeriön kommentit: Ehdotetun lain mukaan on tarkoituksena, että useista asioista annettaisiin alemmanasteiset säännökset valtioneuvoston asetuksella. Hallituksen esityksen perusteluissa (s ) mainitaan seuraavista sekoista: Valtioneuvoston asetuksella on tarkoituksena antaa kansallisissa ohjelmissa tarkempia säännöksi" hallintoviranomaiselta siirrettävien tehtävien yksityiskohtaisesta sisällöstä ja tehtävien siirrosta, rakennerahastovarojen käytössä ja toimenpideohjelmien valvonnassa noudatettavista menettelytavoista, rakennerahastovarojen ja kansallisen rahoitusosuuden jakamisesta ja siihen liittyvistä määräajoista, ohjelmareservin suuruudesta, käytöstä ja noudatettavasta menettelystä, menoilmoitusta varten annettavien tietojen sisällöstä ja menojen todentamisesta ja rakennerahastovarojen käytöstä, rakennerahastoneuvottelukunnan kokoonpanosta, toimikaudesta ja tarkemmista tehtävistä, maakunnan yhteistyöasiakirjan sisällöstä, laatimisen määräajoista sekä maatalousrahastoa, kalatalousrahastoa ja ESR:stä osarahoitettavan valtakunnallisen osion rahoittamista koskevien raporttien sisällöstä sekä seurantakomitean kokoonpanosta ja jäsenistä. Jäsenvaltioiden välisissä rakennerahasto-ohjelmissa valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa välittäville toimielimille säännöksiä rakennerahastovarojen käytöstä ja valvonnasta sekä ohjelmareservin suuruudesta ja noudatettavasta menettelystä. Kaikkien ohjelmien osalta voidaan valtioneuvoston asetuksella antaa säännöksiä menoilmoi-tusta varten annettavien tietojen sisällöstä, menojen todentamisesta, ilmoittamisessa noudatettavasta menettelystä ja aikataulusta, sääntöjenvastaisuuksia ja takaisinperintää koskevien ilmoitusten antamismenettelystä ja aikataulusta, Euroopan yhteisön edellyttämistä menojen tukikelpoisuutta koskevista säännöistä, hallinto- ja todentamisviranomaiselle luovutettavien tietojen saamisen ajankohdista, sisällöstä ja menettelystä, ylimaakunnallisten hankkeiden hallinnoinnista ja rakennerahasto-ohjelmien seurantajärjestelmistä. Säännökset annettaisiin siis valtioneuvoston asetuksella. Perusteena on se, että valtioneuvoston yleisistunto antaa asetukset laajakantoisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista sekä muista asioista, joiden merkitys sitä vaatii. Valtioneuvoston asetuksella säädettävät seikat ovat keskeisiä järjestelmän toiminnan kannalta ja koskisivat useaa hallinnonalaa, ne tulisi sen vuoksi antaa valtioneuvostonasetuksella. Ministeriölle voitaisiin osoittaa asetuksenantovaltaa teknisluonteisimmissa sekä yhteiskunnalliselta merkitykseltään vähäisemmissä asioissa. Ministeriön asetuksella säännökset annettaisiin ainoastaan ehdotetun lain 64 :n nojalla. Lakiehdotuksessa valinta ohjeiden ja määräysten välillä perustuisi siihen, että määräykset annettaisiin siinä tilanteessa, kun on tärkeätä varmistaa järjestelmän toiminta yhdenmukaisella tavalla. Kysymyksessä voisi olla komission esittämä uusi tulkinta, jota yleisesti noudatetaan jäsenmaissa. Ohjeilla pyrittäisiin sen sijaan kuvaamaan sitä, mikä on EY-säännösten sisältö ja miten niitä on tulkittava. Rakennerahastoneuvottelukunta (16), suhde alueiden kehittämisen neuvottelukuntaan Suomen kuntaliitto: Kuntaliitto katsoo, että ehdotettuja kahta lakisääteistä neuvottelukuntaa ei tulisi hyväksyä, vaan päinvastoin yksi vahva neuvottelukunta riittäisi. Neuvottelukuntaan tulisi koota lisäksi koota seuraavalla kaudella tarvittava välttämätön hallinnon ja palvelujen rakenneuudistus, joka vuonna 2007 seuraisi kuntatason ns. pa-ras-hanketta. Lakiteknisesti

76 76(2) helpointa olisi kuntaliiton mukaan viitata rakennerahasto-lain 16 :n kohdalla puhtaasti kansalliseen alueiden kehittämislakiin ja sen 8 a :ään. Maakunnan yhteistyöryhmä (17,20, 21 ) Sisäasiainministeriön kommentit: Tarkoituksena on, että kummankin neuvottelukunnan tehtävistä voidaan säätää tarkemmin valtionneuvoston asetuksella, joten siinä vaiheessa on mahdollista ottaa huomioon kuntaliiton esittämä uusi tehtävä. Lakiteknisen ratkaisun osalta voidaan viitata Kainuun hallintokokeilusta annettuun lakiin, jossa maakuntahallitus toimii eri kokoonpanoissa. Mäenpää: Etenkin kansalais- ja ympäristöjärjestöjen edustuksen järjestäminen ainoastaan mahdollisuuksien mukaan ei näyttäisi vastaavan yleisasetuksen 11 artiklan 1 kohdan kumppanuusmääritelmää, jossa tasaveroisina kumppaneina mainitaan myös "muut kansalaisyhteiskuntaa, ympäristökumppaneita tai valtioista riippumattomia järjestöjä edustavat asiaankuuluvat elimet sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistämisestä vastaavat elimet". Ehdotus ei tältä osin näyttäisi vastaavan myöskään niitä yleisiä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia koskevia vaatimuksia ja periaatteita, jotka sisältyvät perustuslain 2.2, 14.3 ja 20.2 :ään. Yleisasetuksen edellyttämä sään tely näyttäisi edellyttävän mahdollisuuksien mukaan -määrittelyn poistamista lakiehdotuksesta. Ympäristöministeriö: Lakiesityksen 17 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa on kuitenkin annettu maakunnan liiton hallitukselle harkintavaltaa päättää jäsenistön kokoonpanosta ottaen huomioon järjestön alueellinen edustus ja merkittävyys alueen kehittämisen kannalta. Tällaisen harkintavallan antaminen ei ole yleisasetuksen eikä itse 17 :n hengen mukaista. Sisäasiainministeriön kommentit: Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ( s. 42) muutoksena nykytilaan ehdotetaan, että maakunnan yhteistyöryhmässä tulisi olla jäseninä kansalaisjärjestöt tai ympäristöjärjestöt ja sukupuolten tasa-arvoa edustavat järjestöt. Maakunnan liiton hallituksella olisi harkintavalta päättää jäsenistön kokoonpanosta ottaen huomioon järjestön alueellinen edustus ja merkittävyys alueen kehittämisen kannalta. Uuden yleisasetuksen 11 artiklan mukaan kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason sekä talous- ja yhteiskuntaelämän, ympäristöalan taikka muun alan edustavimmat kumppanit kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti ottaen huomioon tarpeen edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja kestävää kehitystä sisällyttämällä siihen ympäristönsuojelua ja ympäristön parantamista koskevat vaatimukset. Säännökseen sisältyy mahdollisuus jäsenvaltiossa käyttää harkintaa jäseniä valittaessa. Sisäasiainministeriö katsoo, että muutoksiin ei ole aihetta. Suomen kuntaliitto: Lakiesityksen 20 :ssä luetelluista kuntalain pykälistä voidaan jättää hyvin pois, koska mainittujen lainkohtien sisältö on tarpeellisilta osin joka tapauksessa otettava huomioon kuntalain 50 :n tarkoittaman säännön eli MYR:n työjärjestyksen sisällössä. Lakiesityksen 20 :n 4 momentissa tulisi käyttää johdonmukaisesti samaa termiä MYR:n lausunnoista kuin ao. viittaus-säännöksessäkin. Nyt käytetään siitä poiketen termiä päätös. Kuntalain :ssä on muun ohella säännöksiä menettelytavoista eri tilanteissa. Kuntaliiton lausunnosta ei ilmene, että mahdollisuudesta soveltaa

77 mainittuja lainkohtia olisi aiheutunut maakunnan yhteistyöryhmän toiminnassa ongelmia. Sisäasiainministeriö ehdottaa, että selvyyden vuoksi 20 :n 4 momenttiin lisättäisiin termi lausunto, joten momentti kuuluisi seuraavasti: 77 Jäljempänä 21 :n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetussa asiassa rahoittajataho ei voi myöntää hankkeelle rakennerahaston tukea, jos yhteistyöryhmä ei ole hanketta puoltanut. Yhteistyöryhmän myönteinen lausuntoa koskeva päätös ei kuitenkaan sido rahoittajatahoa, jos siihen on painavia syitä. Jos rahoittajataho aikoo yhteistyöryhmän myönteisestä päätöksestä huolimatta tehdä siitä poikkeavan rahoituspäätöksen, sen tulee antaa yhteistyöryhmälle tästä tieto ja perustelut painavista syistä. Yhteistyöryhmän kannanottoa koskeviin päätöksiin ei saa hakea erikseen muutosta valittamalla. Perustelu: Yhteistyöryhmä tosiasiallisesti tekee päätöksen siitä, minkälaisen lausunnon se antaa. Mäenpää: Kun otetaan huomioon maakunnan yhteistyöryhmän keskeinen asema ja edustava kokoonpano, sen päätösvallan olisi ilmeisesti aiheellista ulottua kaikkiin keskeisiin maakuntaa koskeviin päätöksiin. Tältä kannalta voi olla ongelmallisen rajoittava 1. lakiehdotuksen 21.1 :n 6 kohdan merkittäviä hankkeita koskeva säännös, jonka mukaan tällaista yrityshanketta ei voida käsitellä yhteistyöryhmässä, jos siihen sisältyy liikesalaisuuksia. Rajoituksen tarpeellisuutta arvioitaessa on paikallaan ottaa huomioon, että tällaiset hankkeet eivät todennäköisesti ole kovin harvinaisia merkittävien hankkeiden joukossa. Lisäksi yhteistyöryhmän jäsenellä on vaitiolovelvollisuus, joka koskee myös liikesalaisuuksia, ja hän on lisäksi rikosoikeudellisesti vastuussa tämän velvollisuuden noudattamisesta. Rajoitus ei siten ole oikeudellisesti arvioiden välttämätön. Sisäasiainministeriön kommentit: Liikesalaisuus on edelleen käytännön kannalta eräs keskeinen peruste siihen, että yrityshankkeita ei käsitellä maakunnan yhteistyöryhmässä. Muutoin tarkoituksena on ollut jatkaa nykyistä käytäntöä. Suomen kuntaliitto: Lakiesityksen 21 :ssä MYR:n tehtäviä on tarpeettomasti rajattu 1 mom:n 2 kohdassa ESR-ohjelman alueellisen osion osalta. Sen vuoksi tekstin loppuosa "asianomaiselle hallinnonalalle sovitun rahoituskehyksen mukaan, jollei rahoituskehyksestä poikkeamiseen ole painavia syitä", tulisikin turhana ja MYR:n asiantuntemusta väheksyvänä poistaa. Sisäasiainministeriön kommentit: Sisäasiainministeriö on neuvotteluissa aikaisemmin ollut samalla kannalla. Nyt esillä oleva esitys on kuitenkin yhteisesti saavutettu neuvottelun tulos. Menettelystä on tarkoitus ottaa säännökset valtioneuvoston asetukseen.

78 78 Tarkastusviranomainen, riippumattomuus (22, ja 38 ) Tuori: Lakiehdotuksessa on säännökset myös tarkastusviranomaisesta, joka 22 :n 1 momentin mukaan toimii valtiovarainministeriössä valtiovarain controllertoiminnon yhteydessä. Epäselväksi jää, onko tarkoituksena perustaa uusi yksikkö vai toimiiko controller tarkastusviranomaisena. Ehdotuksen 22 :n mukaan "tarkastusviranomaisen on oltava hallinto- ja todentamis-viranomaisesta toiminnallisesti riippumaton". Tämän säännöksen merkitys juridinen merkitys jää myös epäselväksi. Eikö se, että tarkastusviranomainen on valtiovarainministeriössä, juuri takaa "toiminnallisen riippumattomuuden" hallinto- ja todenta-misviranomaisesta? Mikä juridinen "lisävaikutus" säännöksellä voisi olla? Lakiehdotuksen 38 :n mukaan Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen toimenpideohjelmassa tarkastusviranomaisena toimii ohjelma-asiakirjassa nimetty hallintoviranomainen. Pykälän toisen virkkeen mukaan "tarkastusviranomaisen on oltava hallinto- ja todentamisviranomaisesta toiininnallisesti riippumaton". Miten tarkastusviranomainen voi olla hallintoviranomaisesta toiminnallisesti riippumaton, jos tarkastusviranomaisena toimii hallintoviranomainen? Jos tarkoituksena on ollut, että hallinto- ja tarkastusviranomaisen tehtävät on viranomaisessa sisäisessä organisaatiossa erotettava toisistaan, tämän tulisi käydä säännöksestä ilmi (vrt ). Sisäasianministeriön kommentit: Tarkoituksena on perustaa valtiovarain controller toiminnan yhteyteen tarkastusviranomainen, joka toimisi omana yksikkönään. Tarkastusviranomaisen riippumattomuus on tärkeä periaate. Sen vuoksi se on haluttu kirjoittaa myös säädökseen. Tämä on eräs keskeinen muutos nykyiseen yleisasetukseen. Riippumattomuus tarkoittaisi sen tehtäviä eli toimintaa. Sisäasiainministeriö katsoo, että ehdotetun lain 38 :ää voidaan muuttaa seuraavasti lisäämällä siihen uusi 2 momentti: Euroopan ahieerlinen yhteistyö' -tavoitteen - toimenpideohjelmassa tarkastusviranomaisena toimii ohjelma-asiakirjassa nimetty hallintoviranomainen. (Poist.) Edellä 1 momentissa tarkoitetun tarkastusviranomaisen tehtävät on erotettava 27 ja 32 :ssä tarkoitettujen hallinto- ja toden-tamisviranomaisten tehtävistä siten, että viranomaisen toiminnan riippumattomuus voidaan varmistaa. Valvoja (29 ) Oikeusministeriö: Ehdotuksen perustelujen (s. 50/1) perusteella valvoja olisi viranomainen, jonka toimivaltuudet perustuisivat lain sijasta sisäasiainministeriön "nimityspäätökseen" ja yhteisön lainsäädäntöön. Ehdotusta on valtiosäantöoikeudellisesti pidettävä ainakin jossain määrin ongelmallisena suhteessa perustuslain 2 :n 3 momenttiin ja 21 :ään siltä osin kuin jälkimmäisessä säädetään jokaisen oikeudesta saada asiansa käsitellyksi lain mukaan toimivaltaisessa viranomaisessa. Ehdotus sinänsä on muotoiltu sillä tavoin kuin siinä olisi kysymys perustuslain 124 :ään perustuvasta

79 tehtävänsiirrosta. Perustelut huomioon ottaen tästä ei kuitenkaan näyttäisi olevan kysymys. Mäenpää: Sisäasiainministeriö voisi 1. lakiehdotuksen 29 :n mukaan nimittää valvojan, jolla olisi erilaisia valvontatehtäviä. Koska niihin voi sisältyä myös julkisen vallan käyttöä erityisesti tarkastuksen tekemisessä, valvojan tulisi olla virkavastuunsa. Tällainen sääntely voisi perustua samaan lähtökohtaan kuin 1. lakiehdotuksen 18 :n 1 momentin säännös virkavastuusta. 79 Sisäasiainministeriön kommentit: Lähtökohtana valvojaa koskevalle sääntelylle on ollut se, että se voi olla luonteeltaan joko julkisoikeudellinen tai yksityisoikeudellinen. Tämä todetaan esityksen sivulla 70 toisen palstan puolivälissä. Sääntelyratkaisu perustuu siten perustushan 124 :ään. Sisäasianministeriö ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin lisättäisiin virkavastuuta koskeva säännös seuraavasti: Valvojalla on oltava tehtävän hoitamisen kannalta riittävä ammattitaito. Valvojan työskentelyyn sovelletaan hallintolakia, kielilakia ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia. Valvojaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä sekä, mitä vahingonkorvauslaissa säädetään julkisyhteisön ja virkamiehen korvausvastuusta. Rahoituksen myöntäminen ja siihen liittyvät tehtävät (44 ) Saamelaiskäräjät: Saamelaiskäräjät esittävät pykälän 2 momentin muuttamisista seuraavasti: Pohjois-Suomea koskevassa alueellisessa rakennerahasto-ohjelmassa ja sosiaalirahastosta osarahoitettavan rakennerahasto-ohjelman Pohjois-Suomea koskevassa alueellisessa osiossa olevista toimista, jotka koskevat saamen kieltäjä kulttuuria sekä saamelaisten perinteisiä elinkeinoja, elämänmuotoa ja alkuperäiskansa-asemaa, rahoituksen myöntävän viranomaisen on pyydettävä saamelaiskäräjien lausunto. Lausunnossaan välittäville toimielimille saamelaiskäräjät arvioivat hankkeen ja tekevät esi-jyksen hankkeen rahoitukselta. Annetiistalausunnos ilman erityistä syytä. Sisäasiainministeriön kommentit: Ehdotetun momentin sisältöön on tehty ainoastaan uudesta ohjelmarakenteesta aiheutuneet muutokset. Muilta osin tarkoituksena on, että nykyisellä ohjelmakaudella noudatettua käytäntöä voidaan jatkaa myös uudella ohjelmakaudella. Perustuslain 17 :n 3 momentin mukaan saamelaiskulttuuriin katsotaan kuuluvaksi oikeus ja edellytykset perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittamiseen. Saamelaisille on nykyisen rakennerahastojen kansallisesta hallinnoinnista annetun lain 22 :n nojalla ollut tarkoitus antaa maakunnan yhteistyöryhmää laajempi toimivalta, koska ne voivat käsitellä yksittäisiä hankkeita. Saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 9 :n mukaan siinä tarkoitettu neuvotteluvelvoite katsotaan täytetyksi, kun asianomainen viranomainen on varannut saamelaiskäräjille tilaisuuden tulla kuulluksi ja neuvotella asiasta.

80 80 Sisäasiainministeriö katsoo, että aihetta asiallisiin muutoksin ei ole. Sen sijaan teknisenä korjauksena sisäasiainministeriö ehdottaa, että käsite alueellinen rakennerahasto-ohjelma korvattaisiin käsitteellä aluekehitysrahastosta osarahoitettu toimenpide-ohjelma ja sosiaalirahastosta rahoitettava rakennerahasto-ohjelma käsitteellä sosiaalirahastosta rahoitettava toimenpideohjelma. Pykälän 2 momentti kuuluisi siten seuraavasti: Pohjois-Suomea koskevassa aluekehitysrahastosta osarahoitetussa toimenpideohjelmassa ja sosiaalirahastosta osarahoitettavan toimenpideohjelman Pohjois- Suomea koskevassa alueellisessa osiossa saamelaiskäräjät arvioivat viranomaisten pyynnöstä saamen kieleen ja kulttuuriin kuuluvat toimet ja esittävät niitä rahoitettaviksi antamalla niistä lausunnon välittävälle toimielimelle. Rakennerahasto-ohjelmien seurannan tietojärjestelmä (65 ) Oikeusministeriö: Perastuslakivaliokunnan viime aikaisessa lausuntokäytännössä edellytetään yleensä, että viranomaisen tiedonsaantioikeus kohdistuu viranomaisen tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömiini tietoihin. Hallituksen esityksessä lähtökohtana on sen sijaan pidetty tietojen tarpeellisuutta, mikä ei ole hyvin sopusoinnussa perustuslakivaliokunnan nykykäytännön kanssa. Ehdotetun 1 momentin mukaan rakennerahastovarojen seurantaa varten on yhteinen seurannan tietojärjestelmä, joka sisältää seurantarekisterin. Säännöksestä ei ilmene, mitä ovat ne tahot, joiden "yhteinen" tietojärjestelmä on. Sanamuoto jättää epäselväksi myös sen, mitä tietojärjestelmä sisältää seurantarekisterin lisäksi. Säännöksissä jääkin avoimeksi, miten rekisterinpitoon liittyvät vastuusuhteet järjestyvät, ts. epäselvää on se, mikä viranomainen toimii rekisterinpitäjänä, mitkä viranomaiset ja muut tahot ovat teknisen käyttöyhteyden avulla yhteydessä rekisteriin ja mitkä tahot merkitsevät tiedot rekisteriin ja miten niiden ja rekisterinpitäjäviranomaisen vastuu jakaantuu tietojen virheettömyydestä. Rekisterin tietosisältö on määritelty osoittamalla yleisesti ne tietotyypit, joita rekisteriin talletetaan, minkä lisäksi tietojärjestelmä voi sisältää lisäksi "muita Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytettyjä tietoja". Ehdotetussa 2 momentissa maakuntaliittojen vastuulla olisi tietojen toimittaminen seurantarekisteriin. Tästäkään ei käy ilmi, mitä "toimittaminen" on ja mikä on maakuntaliittojen vastuu näiden seurantarekisteriin toimittamien tietojen virheettömyydestä.

81 Ehdotetussa 3 momentissa on kaksi erilaista tietojenantotilannetta. Ensimmäinen koskee salassa pidettävien tietojen luovuttamista EU:n toimielimille, toinen tietojen luovuttamista "julkistamista" varten. Momentti - samoin kuin ehdotettu pykälä kokonaisuudessaan -jättää avoimeksi lakiehdotuksen suhteen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999). Ehdotetussa 54 :ssä on tosin yleinen viittaus mainittuun lakiin. Perusteluissa on todettu, että tiedot voitaisiin antaa, "jos Euroopan yhteisön lainsäädännön julkistamissäännökset sitä edellyttävät". Tällaista lisäedellytystä ei ole ehdotetussa lakitekstissä eikä se myöskään soveltuisi suomalaiseen julkisuuslainsäädäntöön. Perusteluissa ön myös todettu, että "tietojen luovuttamisesta vastaisi hallintoviranomainen". Tiedossa ei ole, millä julkisuuslain tarkoittamilla viranomaisilla on pääsy seurantarekisteriin teknisen käyttöyhteyden avulla. 81 Sisäasianministeriön kommentit: Pykälän rakenne on kirjoitettu siten, että ensimmäisessä säännöksessä säädetään kansallisissa ohjelmissa sovellettavasta tietojärjestelmästä ja toisessa pykälässä jäsenvaltioiden välisissä ohjelmissa noudatettavista tietojärjestelmistä. Edellytykset rekisterin pitämiseen ovat erilaiset silloin, kun ohjelmassa on mukana myös muita jäsenvaltioita. Jälkimmäisessä tapauksessa rekisterin pito ohjelmatasolla perustuu jäsenvaltioiden välisiin sopimuksiin. Sisäasiainministeriö katsoo, että pykälän sanamuotoa on aihetta tarkentaa. Sisäasiainministeriö ehdottaa muutetavaksi pykälän 1 ja 3 momenttit seuravasti: Kansallisissa ohjelmissa on rakennerahastovarojen seurantaa sekä hallintoviranomaisen, todenta-misviranomaisen, tarkastusviranomaisen ja välittävien toimielinten tehtävien hoitamista varten työministeriön ylläpitämä mainittujen viranomaisten ja toimielinten yhteiseen käyttöön tarkoitettu seurantarekisteri. Rekisteriin merkitään sen käyttötarkoituksen kannalta tarpeelliset tiedot tuen hakijasta, tuen kohteesta, tukea koskevasta päätöksestä, tuen maksatuksesta ja vaikutuksista sekä suoritetuista varmennuksista ja tarkastuksista.. Tietojärjestelmä sisältää lisäksi Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetyt toimenpideohjelmia, niiden hallinnointia, seurantaa ja valvontaa koskevat tiedot. Rekisteriin merkittyjen tietojen virheettömyydestä vastaa se viranomainen tai toimielin, joka on tehnyt merkinnät. Seurantarekisteriin sisältyvien tietojen julkisuudesta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään. Hallintoviranomainen huolehtii seurantarekisteriin talletettujen tuensaajia, niiden toteuttamaa tointa ja tuen määrää koskevien tietojen julkisuuteen saattamisesta Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetyissä tapauksissa ja tavalla. Hallintoviranomaisella, todentamisviranomaisel-la ja tarkastusviranomaisella on oikeus luovuttaa salassapitosäännösten estämättä Euroopan yhteisöjen asianomaiselle toimielimelle sellaisia rekistereihin talletettuja tietoja, jotka ovat tarpeen valvottaessa, että Euroopan yhteisön lainsäädäntöä on noudatettu myönnettäessä yhteisön rahoittamaa tukea. Perustelut: Pykälässä on tarpeen tarkentaa, että on tarkoituksena on perustaa seurantarekisteri, joka on yhteinen välittäville toimielimille sekä hallinto- todentamis- ja tarkastusviranomaisille. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan (s. 63) välittävät toimielimet vastaisivat tuensaajia koskevien tietojen syöttämisestä tietojärjestelmään. Lisäksi hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaiset toimittaisivat omia tehtäviä koskevia tietoja tietojärjestelmään.

82 Seurantarekisteriä käyttäisivät välittävät toimielimet sekä hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaiset. Ne myös vastaisivat tietojen merkitsemisestä ja niiden päivittämisestä rekisteriin. Sanamuotoa on aiheellista tarkistaa tältä osin lisäämällä 1 momenttiin hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaiset sekä maininta sitä, että seurantarekisteriin merkitään myös välittävien toimielinten tehtävien kannalta välttämättömät tiedot. Pemsmslakivaliokunnan viimeaikaisen käytännön mukaan viranomaisen tiedonsaantioikeus kohdistuu viranomaisen tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömiin tietoihin (viimeksi PeVL 41/2006 vp). Pykälän 1 momenttiin on aihetta tehdä tätä koskeva muutos. Alueiden kehittämislain muutos 82 Uuden yleisasetuksen mukaan tietojen toimittaminen komissiolle tapahtuu sähköisen tiedonsiirron avulla. Komissiolle toimitettavista tiedoista on tarkoitus ottaa yksityiskohtaiset säännökset komission täytäntöönpanoa koskevaan asetukseen. Tiedot koskisivat toimenpideohjelmia, niiden toimeenpanoa, seurantaa ja valvontaa, Tiedot ovat uuden yleisasetuksen mukaan laadittavissa asiakirjoissa, jotka ovat pääsääntöisesti julkisia asiakirjoja. Pykälän 3 momenttiin on tarkoitus ottaa säännös rekisteriin otettavien tietojen luovuttamisesta. Tiedot olisivat julkisia sen mukaan, kuin viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään. Lisäksi on tarpeen säätää, että hallintoviranomainen voisi luovuttaa viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tarkoitettuja sellaisia tietoja, joista säädettäisiin Euroopan yhteisön lainsäädännössä. Uuden yleisasetuksen 69 artiklan mukaan hallintoviranomainen vastaa toimenpideohjelman toimia koskevien tietojen toimittamisesta ja niiden julkistamista. Tämän vastuun toteuttamiseksi on tarpeen, että myös hallintoviranomaisella olisi oikeus tietojen luovuttamiseen. Pääsääntönä olisi kuitenkin, että tietojen luovuttamisesta vastaisi se, jonka hallussa tieto olisi. Oikeusministeriö: Oikeusministeriö huomauttaa siitä, että perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä HE 192/2006 vp antamassaan lausunnossa PeVL 41/2006 vp katsonut, että vastaava sääntely, mitä nyt ehdotetaan sisällytettäväksi alueiden kehittämisestä annetun lain 32 :n 1 momentin 6 kohtaan on perustuslain omaisuudensuojaa koskevien säännösten vastainen. Valiokunnan esittämän valtiosääntöoikeudellisen käsittelyjärjestyshuomautuksen mukaan tuossa tapauksessa tulisi sääntelyä täsmentää ainakin luovutuksensaajan oikeusaseman turvaamiseksi. Sisäasianministeriön kommentit: Ehdotetussa alueiden kehittämislain muutoksessa on kysymys siitä, että myönnetty avustus voidaan periä takaisin, jos omaisuuden omistus- ja hallintaoikeus on luovutettu ennen kuin viisi vuotta on kulunut avustuksen maksamispäivästä. Säännöksellä ei siten rajoiteta omaisuuteen liittyviä luovutusta koskevia oikeustoimia. Sen sijaan oikeusministeriön viittaamassa perustuslakivaliokunnan

83 83 lausunnossa on ollut kysymys siitä, että tuetun investoinnin kohdetta ei saanut luovuttaa ennen kuin viisi vuotta on kulunut tuen viimeisen erän maksamisesta. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että ta-kaisinperintäuhka ei sen sijaan kyseenalaista luovutustoimen pätevyyttä. Kommentti ei annan aihetta muutoksiin. Kansalaisjärjestöryhmä Vemissakatu 8 A, Vantaa Eduskunnan hallintovaliokunnalle Lausunto hallituksen esityksestä Eduskunnalle rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta Kansalaisjärjestöryhmä kiinnittää hallintovaliokunnan huomiota siihen, että esitetyissä lakimuutosten yhteiskunnallisissa vaikutuksissa ei ole tarkasteltu vaikutuksia kansalaisyhteiskunnan eikä kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksien ja edellytysten vahvistamiseen. Kuitenkin 3. sektorilla on keskeinen merkitys sosiaalisen pääoman, inhimillisen hyvmvoinnin, osaamisen ja koulutuksen alueilla. On selvästi myös unohdettu, että suomalaisessa palvelu-ja tukijärjestelmässä järjestöillä on ollut ja on tärkeä - tulevaisuudessa yhä kasvava - merkitys. Joillain osa-alueilla järjestöjen rooli palvelujen tuottajana ja osaajana on jopa suurempi kuin kuntien. Järjestöjen liikevaihto nousee noin 6 miljardiin euroon ja vapaaehtoistyön laskennallinen arvo on yli 2 miljardia euroa. Inhimillisestä pääomasta kertoo myös se, että järjestöjen toiminnassa on kaikkiaan noin 15 miljoonaa jäsentä. Kansalaisjärjestöryhmä pitää välttämättömänä, että EU:n edellyttämää kumppanuusperiaatetta tinkimättömästi noudatetaan sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla. Uusi EU:n yleisasetus edellyttää, että jäsenvaltion on kansallista suunnitelmaa laadittaessa kuultava yleisasetuksen 11. artiklassa tarkoitettuja osapuolia. Niitä ovat... sekä muut kansalaisyhteiskuntaa, ympäristökumppaneita tai valtiosta riippumattomia järjestöjä edustavat asiaankuuluvat toimielimet sekä... Kansalaisjärjestöryhmä esittää, että hallintovaliokunta korostaisi kansalaisyhteiskunnan huomioimista valmistelutyössä ja edellyttäisi, että sekä kansallisen suunnitelman (4. ) laadinnassa, että rakennerahastoneuvottelukunnassa (16. ) ja maakunnan yhteistyöryhmissä (17. ) on todella mukana 3. sektorin edustus. Ei riitä ja jopa yleisasetuksen/kumppanuusperiaatteen hengen vastaista on, että kansalaisyhteiskuntaa/3, sektoria edustaisi vain ympäristöorganisaatio kuten rakennerahastoneuvottelukunnan osalta on lain perusteluissa (16. ) suorastaan esitetty.

84 Keskeisen osapuolen ja kumppanin, kasvavan kansalaissektorin mukaantulo valmisteluun on hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisen kannalta niin tärkeää, että henkilömäärän lisääntyminen rakennerahastoneuvottelukunnassa tai maakunnan yhteistyöryhmässä ei saa olla este nimenomaan kansalaisyhteiskunnan edustajalle. Kansalaisj ärj estöryhmä Christoffer Grönholm Pietari Jääskeläinen puheenjohtaja pääsihteeri

85 Kotkankatu 9," (09) HELSINKI, puh. (09) , faksi klo Hallintovaliokunnalle HE 242/2006 vp Suomen luonnonsuojeluliitto Hallituksen esitys rakennerahastolaiksi sekä laiksi alueiden kehittämislain ja Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta Esityksen suurin ongelma liittyy rakennerahastokin 17 :n epäselvyyteen ympäristöjärjestöjen jäsenyydestä maakunnan yhteistyöryhmässä. EU-asetuksen vaatimukset EU:n rakennerahastoasetuksessa on uutta, että sen artikla 11 rinnastaa ympäristöjärjestöt muihin kumppaneihin ja korostaa ympäristöä kahdessa kohdassa: Kohdassa c) on lueteltu "muut kansalaisyhteiskuntaa, ympäristökumppaneita tai valtioista riippumattomia järjestöjä edustavat..." Ympäristöjärjestöt ovat tässä mielessä sekä kansalaisyhteiskuntaa että ymäristökumppaneita. Lisäksi asetus velvoittaa: "Kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason sekä talous- ja yhteiskuntaelämän, ympäristöalan taikka muun alan edustavimmat kumppanit... ja kestävää kehitystä sisällyttämällä siihen ympäristönsuojelua ja ympäristön parantamista koskevat vaatimukset." Suomessa tämä merkitsee käytännössä sitä, että ympäristöjärjestöjen tulee olla maakunnan yhteistyöryhmässä varsinaisia jäseniä. Lakiesityksen ja perustelujen^päselvyys Ympäristöjärjestöjen jäsejjyyden osalta lakiesityksen 17 :n 3 momentin kohta 3) on kuitenkin epäselvä: "...mahdollisuuksien mukaan muut kansalaisyhteiskuntaa edustavat tai ympäristöjärjestöt ja sukupuolten tasa-arvoa edistävät järjestöt". Esitys tekisi EU-asetuksen ehdottomasta kumppanuudesta ehdollista ("mahdollisuuksien mukaan"). Lisäksi EU-asetuksesta poikkeava tai-sana 2 B erottaisi ympäristö- ja naisjärjestöt kumppanuudesta "toisen luokan" järjestöiksi - aivan kuin ne eivät edustaisi kansalaisyhteiskuntaakin.

86 Lakiesityksen perustelut (s. 42) hämärtävät asiaa lisää: "Maakunnan liiton hallituksella olisi harkintavaltaa valita jäseniksi joko kansalaisyhteiskuntaa edustavat tai ympäristöjärjestöt sekä sukupuolten tasa-arvoa edistävät järjestöt." Epäselvyttä lisää entisestään perusteluissa myöhemmin tuleva virke maakunnan liiton mahdollisuudesta nimetä järjestöjä jäsenyyden sijasta asiantuntijaksi. Jäsenyys ja asiantuntijajäsnyys ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. Esitys on huonoa lainsäädäntöä. Lain pitää olla kaikille selvä. Sen perusteella on jokaisen voitava ymmärtää pitääkö ympäristöjärjestöt nimetä maakuntien yhteistyöryhmän jäseneksi vai ei, kuten EU-asetus edellyttää. Epäselvyyden vaikutukset Käytännössä pykälän ja perustelujen epäselvyys vaarantaa ympäristöjärjestöjen jäsenyyden. Nyt maakunnan liitto voi tulkita lakia niin, että se voisi jättää ympäristöjärjestöt pois. Tämä on vastoin EU-asetuksen kumppanuuden ja ympäristöasioiden korostamisen vaatimuksia. Mitään perusteluja jättää EU-asetuksen erityisesti korostamat ympäristöjärjestöt pois ei ole. Asiaa tuntevia MYR-edustajia riittää. Esimerkiksi Luonnonsuojeluliitolla on koko maan kattava piiritoimistoverkosto. Meillä on joka maakunnassa koko- tai osapäiväinen toimihenkilö. He osallistuvat jo nyt maakuntaohjelmien ja muiden alueellisten ohjelmien suunnitteluun. Parannusesitys Lain selventämiseksi ja EU-asetuksen edellyttämän ympäristöjärjestöjen kumppanuuden varmistamiseksi esitämme, että - rakennerahastolain 17 :n 3 momentin kohdasta 3) poistetaan sanat "mahdollisuuksien mukaan" sekä "tai"-sana korvataan sanalla "ja" - perusteluihin lisätään sivulle 42 toisen palstan toisen kappaleen loppuun selventävä virke: "Ympäristöjärjestöjen tulee kuitenkin olla aina varsinaisena jäsenenä." Muutos parantaisi kansalaisten osallistumismahdollisuuksia, edistäisi ympäristöasioiden parempaa huomioonottamista ja toteuttaisi EU-asetuksen kumppanuuden vaatimukset. Lisätietoja 3 B - Luonnonsuojelusihteeri Tapani Veistola » tapani.veistola@sli.fi (tämän viikon Jurmon lintuasemalla, mutta luen viestejä iltaisin) Tapani Veistola luonnonsuojelusihteeri

87 2 KESKI-SUOMEN LIITTO Eduskunnan hallintovaliokunta Dnro 356/401/2006 1(2) Asia: HE 242/2006 vp rakennerahastolaiksi sekä laeiksi alueiden kehittämislain a Kainuun hallintokokeilusta annetun lain muuttamisesta Kirjallisen asiantuntijalausunnon antaja: Maakuntajohtaja Anita Mikkonen, Keski-Suomen liitto Lausunto koskee vain Rakennerahastolakia Rakennerahastolakiesityksen tavoitteena on parantaa rakennerahasto-ohjelmien hyödyntämistä alueiden omista lähtökohdista, tehostaa ohjelmien hallinnointia ja toimeenpanoa sekä vahvistaa eri rahastoista osarahoitettavien ohjelmien yhteensovittamista alueilla ja keskushallinnossa. Kuntaliiton ja Pirkanmaan liiton lausunnot nähtyäni haluan vielä esittää seuraavaa: Rahoituksen jako ja ohjelmareservi 10 Esityksen mukaan hallintoviranomainen vastaa valtion talousarvioon pääluokkaansa otettujen rakennerahastovarojen osoittamisesta välittävien toimielinten käytettäväksi. Uudistus selkeyttää ja nopeuttaa varojen budjetointia sekä tuo tarpeellista joustavuutta muutosten tekoon maakunnissa myös varainhoitovuoden sisällä. Saman pykälän mukaan hallintoviranomaisen (SM ja TM) pääluokkaan voidaan jättää varoja ohjelmareserviin 1. varainkäytön joustavuuden varmistamiseksi. Varainhoitovuoden sisäisiin joustoihin on syytä varautua siten, että reservi on maakuntien yhteistyöryhmien mitoittama ja osa yhteistyöasiakirjaa. Reservin käyttöönotto nopeuttaa rahoituksen kohdentamista uudelleen toimintavuoden aikana kohteisiin, jotka maakunnan yhteistyöryhmässä katsotaan tarpeellisiksi. 2. ylimaakunnallisiin hankkeisiin. Lakiehdotuksen perusteluissa (s.38 kappale, joka alkaa 'Toisena käyttötarkoituksena olisi..) esitetään malli, jossa ylimaakunnallisten hankkeiden hallinnointi ja rahoituksen myöntäminen keskitettäisiin suuralueen yhteen maakunnan liittoon tai alueviranomaiseen ja jonka pyynnöstä SM osoittaisi ohjelmareserviä pyytäjälle. Kyseessä on EAKR:n teemarahoitus(tai osa siitä), joka tullee olemaan koko ohjelmarahoituksesta 28% eli 38,4 Meuroa EU-osuutta ohjelmakautena Länsi-Suomen suuralueella, kun siihen ei sisälly Saarijärven- Viitasaaren seutu. Tällä menetelmällä tultaisiin luomaan aivan uusi hallintotaso suuralueelle, jota ei missään tapauksessa kannata tehdä. Suuralueen sisäistä yhteistyötä tulee lisätä ohjelman tavoitteiden mukaisesti aktivoimalla toimijat yhteisiin hankekokonaisuuksiin, mutta maakuntaohjelmiin perustuvilla maakuntien hankkeilla. Näin varmistetaan myös paras mahdollinen hakkeiden ohjaus ja valvonta. KESKI-SUOMEN LOTTO Sepänkatu 4,40100 JYVÄSKYLÄ Puh Fax Sähköposti: etunimi.sukunimi@keskisuomi.fi Internet:

88 KESKI-SUOMEN LIITTO Ohjelmia on rahoittamassa maakuntien liittojen lisäksi maakunnan yhteistyöryhmän jäseniä: TEkeskus, lääni, ympäristökeskus, Finnvera ja tiehallinto. Suuraluetasoista teemojen rahoitusta ja hallinnointia varten pitäisi perustaa näiden yhteinen elin, joka mm. arvioisi rahoitettavat hankkeet, tekisi päätökset sekä hoitaisi hallinnon ja seurannan. EH käytännössä perustettaisiin suuraluetasoinen yhteistyöryhmä, mikä hajauttaisi entisestään nykyisten ohjelmien toteutusta sekä monimutkaistaisi ja lisäisi hallintoa. Haluan eritoten korostaa Keski-Suomen osalta, että suuralueiden rajalla sijaitsevana maakuntana meidän on pystyttävä toteutetaan hankkeita myös yli suuralueiden rajojen esim. yritysverkostojen hankkeet eivät noudattele hallinnollisia karttoja. 3. äkillisten rakennemuutosongelmien ratkaisuihin. Äkillisten rakennemuutosten reserviä (5% EAKR-ohjelmassa) ollaan purkamassa ja varat siirtämässä alueohjelmiin. Toimenpide yksinkertaistaa hallintoa ja helpottaa toimenpiteiden yhteensovittamista maakunnissa. 21 Maakunnan yhteistyöryhmän tehtävät Kohta 2: Myr yhteen sovittaa seuraavan vuoden ESR:n alueellisen osion rakennerahastovarat + kansalliset varat ao. hallinnonalalle sovitun mukaan, jollei rahoituskehyksestä poikkeamiseen ole painavia syitä. ESR-varojen hallinnonalakohtaisen rahoituskehyksen tulee koskea vain ESR-ohjelman valtakunnallista osiota, joten em. lauseen loppu tulee poistaa. Alueosioiden rahoituksen jaon on perustuttava maakunnan yhteistyöasiakirjassa sovittavaan työnjakoon ja painotuksiin. Yhteistyöasiakirjan valmistelu on avoin, johdonmukaiseen maakunnan strategian toteuttamiseen tähtäävä prosessi, johon myös ESR-varojen jaossa tulee luottaa. Toivon lopuksi, että arvoisat kansaedustajat kiinnittävät huomiota EU-ohjelmien hyväksymisen yhteydessä rakennerahasto-ohjelmien tavoitteiden toteutumiseen. Rahoitus on tarkoitettu taantuvien ja ongelma-alueiden kehittämiseen. Mielestäni sekä ESR että EAKR -rahoitus on esitetty suunnattavaksi Länsi-Suomen osalta tähän tarkoitukseen huomattavasti nykyistä ohjelmaa heikommin. EAKR:n osalta asia voitaisiin korjata suuntaamalla nyt 28%:iin nousseesta teemarahoituksesta 2/3 haasteellisille alueille samalla tavalla kuin Etelä-Suomen suuralueelta on esitetty. Myös ESR:n kohdalla tulisi toteuttaa alueosion suuntaaminen haasteellisille alueille, koska vastaavan suuruinen kansallinen osa summa on käytössä koko Länsi- ja Etelä-Suomen alueilla. Ystävällisesti Anita Mikkonen KESKI-SUOMEN LIITTO Sepänkatu 4,40100 JYVÄSKYLÄ Puh Fax , Sähköposti: etunimi.sukunimi@ke skisuomi.fi Internet: i.fi

89 2 SISÄSIAINMINISTERIÖ Alueiden ja hallinnon kehittämisosasto Muistio Lainsäädäntöneuvos Kari Parkkonen HE 242/2006 vp. A 6 ^ Eduskunnan hallintovaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE RAKENNERAHASTOLAIKSI SEKÄ LAEIKSI ALUEIDEN KEHITTÄMISLAIN JA KAINUUN HALLINTOKOKEILUSTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA Lausuntonaan sisäasiainministeriö esittää seuraavan. Maakunnan yhteistyöryhmän asema ja Euroopan sosiaalirahaston varojen alueellinen jako Pirkanmaan liitto: Suurimmat ongelmat liittyvät liiton mukaan Euroopan sosiaalirahaston rahoitukseen. Jos ESR-rahoitus jaetaan hallinnonaloittain koko ohjelmakaudella valtakunnallisesti, mitä strategista jää MYR:lle päätettäväksi ESR-varojen osalta? Liitto ehdottaakin, että 21 :n 2 momentista poistettaisiin maininta sovitusta hallinnonaloittaisesta kehyksestä. MYR:n jäseniksi esitetään tahoja, jotka toteuttavat ja rahoittavat hankkeita. Tässä mielessä Pirkanmaan liiton mukaan kansalais-, ympäristö- ja tasa-arvojärjestöt ovat ongelmallisia, sillä niiden rooli hankkeiden toteutuksessa on pieni. Siksi on liiton mukaan oikein, että maakuntahallitus voi käyttää paikallista harkintaa näiden tahojen nimeämisessä MYR:n jäsenistöön. Pirkanmaan liiton mukaan 17 :n 8 momentin tarkoittama jaosto maaseutuasioita varten on turha. Tällainen jaosto voitaisiin perustaa maaseutuohjelman yhteyteen. Liitto ehdottaa säännöksen poistamista. Kainuun maakunta-kuntayhtymä: Maakuntayhtymä kiinnittää huomiota siihen, että ESR:stä osarahoitettavan toimenpideohjelman rahoituskehyksen jakaantuminen määriteltäisiin päätetyn hallinnonalakohtaisen kehyksen perusteella. Kuntayhtymä kiinnittää huomiota siihen, niissä kehyksestä päätetään ja toteaa, että ainakin Itä-Suomessa, jossa kaikki ESR-rahoitus on alueellisessa kehyksessä, kehyksen jako tulisi olla maakunnan yhteistyöryhmän tehtävänä. Maakuntayhtymä myös toteaa, että maakunnan yhteistyöryhmän lausuntojen tulisi olla viranomaisia sitovia myös MYR:n myönteisen lausunnon osalta. Lapin liitto: Liitto esittää kuten Pirkanmaan liitto, että 21 :n 2 momentin kohdasta poistettaisiin lause "asianomaiselle hallinnonalalle sovitun rahoituskehyksen mukaan, jollei

90 rahoituskehyksestä poikkeamiseen ole painavia syitä". Lisäksi liitto esittää, että maaseuturahaston alueellisen osion, kalatalousrahaston ja sosiaalirahaston toimenpideohjelman valtakunnallisesta osiosta rahoitettavat laajat ja aluekehittämisen kannalta merkittävät hankkeet käsitellään maakunnan yhteistyöryhmässä. Liiton mukaan lakiehdotuksen 10 tulisi laajentaa koskemaan myös valtion vastinrahoitusosuutta. Sisäasiainministeriön kommentit: Euroopan sosiaalirahastoa koskevan 21 :n 1 momentin 2 kohdan osalta sisäasiainministeriö viittaa päivätyssä muistiossa ja hallintovaliokunnassa esitettyyn. Hallinnonalakohtaiset kehykset rajoittavat jonkin verran mahdollisuuksia sopia ESR-varoista maakunnan yhteistyöasiakirjassa. Tarkoituksena on, että hallinnonalakohtaisesta kehyksestä päätettäisiin suuraluetasolla. Sen jälkeen suuraluetasolla sovittaisiin hallinnonalakohtaisen kehyksen sisällä yhteistyöryhmien kesken varojen jaosta. Noudatettavasta menettelystä on tarkoitus säätää valtionneuvoston asetuksella. Sisäasianministeriö jättää asian eduskunnan harkintaan. Lapin liitto esittää, että lakiehdotuksen 10 tulisi laajentaa koskemaan myös valtion rahoitusosuutta. Tarkoituksena on, että rakennerahastovarat ja valtion vastinrahoitusosuus kootaan hallintoviranomaisen pääluokkaan kumpikin eri momenteille. Asiasta säädettäisiin valtion talousarviosta annetun lain (432/1988) nojalla. Rakennerahastovarojen osalta tämä käy ilmi lakiehdotuksen 1 ja 3 :stä. Maaseutujaostoa koskevia säännöksiä Pirkanmaan liitto pitää tarpeettomina. Lakiehdotuksessa lähtökohtana on ollut, että nykyisen rakennerahastolain 17 :n 7 ja 8 momentin mukaisista jaostoista luovuttaisiin. Perusteena on se, että alueiden kehittämislain 12 :n mukaan maakunnan yhteistyöryhmä yhteensovittaa maakuntaohjelman ja erityisohjelmien toteuttamista ja rahoitusta. Sen sijaan maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt, että alueellisten maaseudun kehittämistoimenpiteiden osalta on tarvetta maaseuturahastosta rahoitettavien toimenpiteiden tarkastelun ja yhteensovittamiseen. Tämä tapahtuisi erillisessä, yhteisyöryhmän yhteydessä olevassa jaostossa. Kokonaisuuden kannalta on pidetty hyvänä, että tällainen toimielin toimisi maakunnan yhteistyöryhmän yhteydessä. Sisäasiainministeriö korostaa, että ehdotetun lain 21 :n 1 momentin 4 kohdan mukainen asian käsittely ja yhteensovitus tapahtuu kuitenkin maakunnan yhteistyöryhmässä. Maakunnan yhteistyöryhmän kokoonpanon osalta sisäasiainministeriö toistaa muistiossa ja hallintovaliokunnassa aikaisemmin esitetyn. Uuden yleisasetuksen mukaan kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason sekä talous- ja yhteiskuntaelämän, ympäristöalan taikka muun alan edustavimmat kumppanit kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti ottaen huomioon tarpeen edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja kestävää kehitystä sisällyttämällä siihen ympäristönsuojelua ja ympäristön parantamista koskevat vaatimukset. Harkintavalta liittyy siten siihen, että edustavimmat kumppanit tulee valita ottaen huomioon tarpeen edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja kestävää kehitystä. Tältä kannalta näitä edustavat tahot voisivat olla joko jäseninä tai asiantuntijoina yhteistyöryhmässä. Myös tässä suhteessa kokoonpanoon liittyy harkintavaltaa. 90 Maakunnan yhteistyöryhmässä voidaan käsitellä rakennerahastoohjelmissa rahoitettavia hankkeita. Tämä on osa

91 rakennerahastovarojen ja kansallisen valtion rahoitusosuuden suuntaamista ja kohdentamista. Elinkeinoelämän sitouttaminen rakennerahastotoimintaan Elinkeinoelämän keskusliitto EK: Maakunnan yhteistyöryhmän tehtäviksi on otettava myös hankkeiden elinkeinoelämän vaikutusten arviointi ennen rahoituspäätösten tekoa. EK pitää tätä keskeisenä tekijänä sitoutettaessa elinkeinoelämä ja yritykset rakennerahastotoimintaan. Satakunnan työvoima- ja elinkeinokeskus: Käytännön työssä olisi vahvistettava yksityisen sektorin vahvempaa mukaantuloa maakunnallisen kehittämiseen. TE-keskuksen mukaan tavoitetta voidaan tuskin edistää lainsäädännöllä, koska se luo sille jo nytkin mahdollisuudet. Kysymys on maakunnan yhteistyöryhmän oman työn kehittämisestä. Rakennerahastoneuvottelukunta (16 ) 91 Sisäasiainministeriön kommentit: Hallituksen esityksen sivulla 43 kiinnitetään huomiota maakunnan yhteistyöryhmän kokoonpanon valintaan siten, että yksityisen sektorin osallistumista hanketoiminnassa voitaisiin lisätä. Kansallisessa strategiassa keskeisenä tavoitteena on yritystoiminnan ja työllisyyden edistäminen. Tavoitteiden toteutumista seurataan hanketasolla indikaattorien avulla, joita ovat muun ohella uudet yritykset ja syntyneet työpaikat. Lisäksi uuden yleisasetuksen mukaan uutena piirteenä on se, että rahastoista osarahoitettu tuki kohdennetaan kilpailukyvyn edistämistä ja työpaikkojen luomista koskeviin Euroopan unionin ensisijaisiin tavoitteisiin. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys - tavoitteen menoista 75 prosenttia on osoitettava mainittuihin tavoitteisiin. Tuen kohdentamista tavoitteisin seurataan yleisasetuksen liitteessä olevien menoluokkien avulla. Sisäasiainministeriö katsoo, että kommentit eivät anna aihetta muutoksiin. Lapin liitto: Keskushallinnossa tulisi olla vain yksi toimielin alueiden kehittämistä koskevaa koordinaatiota varten ja viittaa lakiehdotuksen rakennerahastoneuvottelukuntaa koskeviin säännöksin. Elinkeinoelämän keskusliitto EK: /?akeruierahastoneuvottelukunnalla tulisi olla tehtävänä arvioida rakennerahastovarojen alueellista allokaatiota eri toimenpideohjelmien välillä ja esittää tarvittaessa muutoksia. Tarve muutoksille syntyisi, jos jollain alueilla ei pystytä käyttämään rahoja Lissabonin strategian ja "Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys" -tavoitteen päämäärien mukaisesti, eikä rahoilla näin ollen saada riittävästi vaikuttavuutta. Sisäasiainministeriön kommentit: Sisä^ianministeriö toistaa päivätyssä muistiossa esittämänsä. Rakennerahastoneuvottelukunta on ollut osana hallituksessa rakennerahastolain uudistamisesta tehtyä kokonaisratkaisua.

92 92 Neuvottelukunnan suhdetta toisessa lakiehdotuksessa esitettyyn alueiden kehittämisen neuvottelukuntaan ei neuvotteluissa ole käsitelty. Alueiden kehittämisen neuvottelukuntaa koskevat säännökset on otettu toiseen lakiehdotukseen hallituksen esityksessä esitetyistä lakiteknisistä syistä. Asia voi jäädä eduskunnan harkintaan. Alueellisen allokaation osalta keskeisenä lähtökohtana ovat maakunnan yhteistyöasiakirjat, joissa yhteensovitetaan ehdotetun lain 21 :n 1 momentin 1 ja-2-kohdan nojalla varat seuraavana varainhuitovuonna eri viranomaisille. Kullakin toimenpideohjelmalla on uuden yleisasetuksen mukaan oma rahoitussuunnitelma. Neuvottelukunnan tehtävänä on sen sijaan sovittaa yhteen, seurata ja arvioida kansallisella tasolla ohjelmatyötä. Sisäasiainministeriö katsoo, että muutoksiin ei ole aihetta. Sisäasiainministeriön täydennykset päivättyyn muistioon Sisäasiainministeriö esittää joitakin täydennyksiä ja tarkennuksia päivättyyn muistioon. Muistion sivulla 4 on kysymyksenomainen maininta järjestelmätarkastuksista ja sisäasiainministeriön tarpeesta antaa niiden osalta ohjeita. Asia liittyy lakiehdotuksen 34 :ään. Säännös koskee Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen toimenpideohjelmia. Muistiossa on käsitelty ohjeiden luonnetta. Lakiehdotuksen 61 :ssä on säännös sisäasiainministeriön tarkastusoikeudesta. Tarkastuksen kohteena mainitaan välittävät toimielimet ja tuensaajat. Euroopan alueellinen yhteistyö - tavoitteen toimenpideohjelmassa tarkastusviranomaisen tehtävät ehdotetaan lain 38 :n mukaan annettavaksi ohjelma-asiakirjassa nimetylle hallintoviranomaiselle eli maakunnan liitolle. Tällaisessa tilanteessa on tarpeen, että sisäasiainministeriö voisi kohdistaa järjestelmätarkastuksia hallinto- ja todentamisviranomaisen tehtäviä hoitavaan maakunnan liittoon näiden tehtävien hoidon tarkastamiseksi. Sen vuoksi sisäasiairiministeriö ehdottaa, että ehdotetun lain 61 :n sisäasiainministeriön tarkastusoikeus laajennettaisiin selvyyden vuoksi koskeman myös hallinto- ja todentamisviranomaista seuraavasti: Sisäasiainministeriö voi suorittaa Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen toimenpideohjelmissa rakennerahastovarojen käyttöön liittyviä tarkastuksia välittäviin toimielimiin ja tuensaajiin sekä hallintoja todentamisviranomaiseen. Yksittäistä toimea tarkastettaessa tarkastusoikeus koskee toimea ja sen rahoitusta kokonaisuudessaan siinä laajuudessa kuin Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetään. Tarkastustoimivallasta ehdotetussa muodossa voi seurata tarve antaa ohjeistusta myös hallintoja todentamisviranomaisena toimivalle maakunnan liitolle. Sen vuoksi ehdotetaan

93 oikeusministeriön esittämän mukaisesti, että ohjeiden anto tulisi laajentaa koskemaan myös hallintoja todentamis viranomaista seuraavasti: 93 Sisäasiainministeriö voi Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen toimenpideohjelmassa antaa välittäville toimielimille, sekä hallinto -ja todentamisviranomaiselle rakennerahastovarojen käyttöä ja valvontaa koskevia ohjeita, jos Euroopan yhteisön todentamisviranomaiselle lainsäädännössä hallintosäädettyjen ja velvoitteiden täyttäminen sitä välttämättä edellyttää. Ennen ohjeiden antamista on kuultava toimenpideohjelman hallinto- ja todentamisviranomaista. Muistion sivulla 12 käsitellään perustuslakivaliokunnan viimeaikaista käytäntöä. Sen mukaan tiedonsaantioikeus koskisi viranomaisen tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömiä tietoja. Lakiehdotuksessa kuitenkin esitetään rekisteröitäväksi tarpeelliset tiedot, mikä on henmlörekisterilam mukaan riittävää. Muistion sisältö on tältä osin jäänyt epäjohdonmukaiseksi.

94 Naisjärjestöjen Keskusliitto Kvinnoorganisationemas Centralförbund ry Mannerheimintie 40 A Helsinki Puh , Fax e- mail: naisjarjestot@co.inet.fi LAUSUNTO HE 242/2006 vp 1(2) Eduskunnan hallintovaliokunnalle RAKENNERAHASTOLAKI Naisjärjestöjen Keskusliitto lausuu esityksestä vain siltä osin kun käsitellään rakennerahastoneuvottelukuntaa sekä rakennerahastojen ohjelmien valmistelua, toimeenpanoa ja alueen kehittämiseen vaikuttavien toimenpiteiden yhteensovittamista hoitamaan ehdotettuja maakunnan yhteistyöryhmän ja seurantakomitean jäseniä. Hallituksen esityksessä HE 242/2006 vp 16 ehdotetaan rakennerahastoneuvottelu-kuntaa, jossa olisi mm. sukupuolten tasa-arvoa edistävien järjestöjen edustaja. Naisjärjestöjen Keskusliitto kannattaa esitystä ja pyydettäessä nimeää mielellään ehdokkaan neuvottelukuntaan. On tärkeää, että sukupuolinäkökulmaa pidetään esillä rakennerahastoissa kaikilla tasoilla. Erityisen tärkeää sukupuolinäkökulma on, kun yhteen sovitetaan rakennerahastoasioita keskushallinnossa eri rahastojen kesken. Pykälässä 17 ehdotetaan kuhunkin maakuntaan maakunnan yhteistyöryhmää, jossa olisivat edustettuina ne tahot, jotka rahoittavat ja toteuttavat hankkeita sekä uudesta kumppanuusmääritelmästä johtuvat yhteistyötahot, kuten sukupuolten tasa-arvoa edustavat järjestöt. Naisjärjestöjen Keskusliitto ja NYTKIS ovat valmiita nimeämään yhteiset ehdokkaansa näihin yhteistyöryhmiin. Laajasta jäsenverkostostamme, jossa on myös suuria alueellisesti edustavia järjestöjä, pystymme löytämään asiantuntevat edustajat, jotka tuovat tarvittavaa sukupuolierityistä näkökulmaa yhteistyöryhmään. Samat henkilöt voivat tuoda tarvittaessa myös kansalaisyhteiskunnan ja ympäristönäkökulman. Tärkeää on että yhteistyöryhmässä toteutuu myös määrällisesti sukupuolten välinen tasa-arvo. Lisäksi myös asiantuntijoita kutsuttaessa tasapuolinen nais-miesedustus tulee ottaa huomioon. Pykälässä 25 ehdotetaan säännöksiä seurantakomiteasta, jossa myös on voimassa kumppanuusperiaate. Komitea käyttää julkista valtaa ja sen jäsenet toimisivat virkavastuulla. Sitä nimettäessä on huomioitava eri tasa-arvoviranomaiset. Mikäli tulevaan valtioneuvoston asetukseen seurantakomiteasta sisältyvät varsinaisina jäseninä tai asiantuntijajäseninä yhteiskunnalliset, tasa-arvoa edistävät järjestöt, kattojärjestö Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS on sopiva ja laaja-alaisesti kenttää edustava jäsen. Naisjärjestöjen Keskusliitto on NYTKIS in suurin jäsenjärjestö. Hallituksen esityksen 242/2006 vp vaikutusten arviointiin on yhteiskunnallisiin vaikutuksiin sisällytetty lyhyesti sukupuolivaikutusten arviointia. Esityksen mukaan ohjelmien toimenpiteet kohdistuvat sellaisille aloille, joilla naisten ja miesten välillä on merkittäviä eroja. Rakennerahastojen tavoitteena on edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja