Suomen aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva

Transkriptio

1 Hanna Kalenoja, Ruut Rissanen, Ari Hynynen, Antti Rehunen, Ossi Ahonen, Tommi Mäkelä, Markus Pöllänen, Tuomas Palonen, Annuska Rantanen, Timo Hirvonen & Petri Tapio Suomen aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva Ennakointiteemojen ja tulevaisuuskuvien alueelliset näkökulmat Osaraportti 2 Ilmastonmuutos Energian saatavuus Kaupungistumisen ja asumisen muutossuunnat Globaali talouskehitys Tekninen kehitys Megatrendit Ennakointiteemat Luonnon ja luonnonvarojen merkitys kasvaa Tuotanto ja palvelut ovat muutostilassa Euroopan pohjoisen ulottuvuuden merkitys kasvaa

2

3 Hanna Kalenoja, Ruut Rissanen, Ari Hynynen, Antti Rehunen, Ossi Ahonen, Tommi Mäkelä, Markus Pöllänen, Tuomas Palonen, Annuska Rantanen, Timo Hirvonen & Petri Tapio Suomen aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva Ennakointiteemojen ja tulevaisuuskuvien alueelliset näkökulmat Helsinki 2014 Ympäristöministeriö

4 Ympäristöministeriö Rakennetun ympäristön osasto Helsinki 2014 ISBN (PDF)

5 Esipuhe Valtioneuvosto antoi vuonna 2011 ministeriöille tehtäväksi valmistella Suomeen aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuvan (ALLI) vuodelle Kehityskuvaa laaditaan neljän ministeriön ympäristöministeriö, työ ja elinkeinoministeriö, liikenne ja viestintäministeriö sekä maa ja metsätalousministeriö yhteistyönä. Kehityskuvassa muodostetaan valtakunnallinen näkemys siitä, millainen on pitkän aikavälin tavoiteltava aluerakenne ja sitä tukeva liikennejärjestelmä. Alueiden näkemykset tulevasta aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehittämistarpeista ovat olennaisen tärkeä lähtökohta valtakunnallisen kehityskuvan muodostamisessa. ALLItyössä alueellisia näkökulmia kartoitettiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2013 pidetyissä aluefoorumeissa, joita pohjustettiin samaan aikaan toteutetulla sidosryhmäkyselyllä. Alueellisia näkökulmia kartoitettiin asumisen ja kaupungistumisen, luonnon ja luonnonvarojen, tuotannon ja palvelujen sekä Euroopan pohjoisen ulottuvuuden merkityksen kasvun aihepiireissä. Tähän osaraporttiin on koottu tärkeimpiä tuloksia alueellisesta sidosryhmäkyselystä sekä aluefoorumien työpajatyöskentelyistä. Sidosryhmäkyselyyn ja aluefoorumeihin osallistui yhteensä yli 300 asiantuntijaa, joten näkemykset heijastavat laajasti alueellisia ja eri asiantuntijaryhmien näkemyksiä tulevaisuudessa tärkeistä muutossuunnista ja niiden keskinäisistä painoarvoista. Alueellisten näkökulmien perusteella on tunnistettu alueellisesti tärkeimpiä ennakointiteemoja, joiden perusteella laaditaan seuraavissa työvaiheissa kehityskuvaluonnokset. Alueellisia näkökulmia kartoitetaan kehityskuvaluonnosten arviointivaiheessa vielä uudelleen, jolloin voidaan mitata sitä, kuinka hyvin ne vastaavat alueellisia odotuksia tulevasta valtakunnallisesta kehityskuvasta. ALLI työtä ohjaa ministeriöiden asettama työryhmä, johon kuuluvat Ulla Koski, Timo Turunen ja Petteri Katajisto ympäristöministeriöstä, Ilkka Mella ja Hanna Mari Kuhmonen työ ja elinkeinoministeriöstä, Piia Karjalainen ja Anni Rimpiläinen liikenne ja viestintäministeriöstä, Johanna Niemivuo Lahti maa ja metsätalousministeriöstä, Jussi Huttunen Pohjois Savon maakuntaliitosta ja Anita Mikkonen Keski Suomen liitosta. Lisäksi työryhmän pysyviä jäseniä ovat Anne Herneoja Liikennevirastosta ja Harri Kuivalainen Kaakkois Suomen ELY keskuksesta. Raportin on laatinut laaja konsulttiryhmä, johon kuuluu edustajia Tampereen teknillisen yliopiston Liikenteen tutkimuskeskus Vernestä ja kaupunkitutkimuslaboratorio Edgestä, Suomen ympäristökeskuksesta, Itä Suomen yliopistosta sekä Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. Toivomme, että tämä alueellisten näkökulmien kooste toimii hyvänä lähtöaineistona ALLI työn lisäksi myös muissa alueellisia näkökulmia luotaavissa töissä Timo Turunen ympäristöneuvos ALLI työryhmän varapuheenjohtaja 7

6

7 Sisältö Esipuhe 1. Johdanto 7 2. Tulevaisuuskuvat Ennakointiteemat Aluerakenteen tulevaisuuskuvat Tulevaisuuskuvien arviointi Työpajatyöskentelyn toteutus Pohjois Suomen foorumi Itä Suomen foorumi Länsi Suomen foorumi Etelä Suomen foorumi Valtakunnallinen työpaja Ennakointiteemojen alueelliset painotukset Kyselyn toteutus ja vastaajien jakauma Kaupungistumisen ja asumisen muutossuunnat Luonnonympäristön ja luonnonvarojen merkitys kasvaa Tuotanto ja palvelut muutostilassa Euroopan pohjoisen ulottuvuuden merkitys kasvaa Muut muutossuunnat Alueiden vahvuudet Muu palaute kehityskuvan valmisteluun Yhteenveto Tulevaisuuskuvien yhteenveto Tärkeimmät aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään vaikuttavat muutossuunnat 96 Lähteet 98

8

9 1 Johdanto Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuvaa vuodelle 2050 (ALLI) laaditaan ministeriöiden (YM, TEM, LVM ja MMM) ja Liikenneviraston yhteistyönä. Kehityskuvan laatiminen alkoi vuonna 2012 toteutetulla pohjustustyöllä, jossa kartoitettiin aluerakenteen ja liikennejärjestelmän nykytilaa ja kehitystä sekä kehitystä ohjaavia linjauksia. Kehityskuvan laatiminen käynnistyi kesäkuussa 2013 mission laatimisen ja ennakoinnin työvaiheilla (kuva 1.1). Missiossa on määritelty, mihin aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehittämisellä pyritään. Missiossa on kuvattu, miten strategiset tavoitteet, kuten kilpailukyky, hyvinvointi ja ekotehokkuus, konkretisoituvat aluerakenteen ja liikennejärjestelmän näkökulmasta. Osana ennakointia on ollut tarpeen tunnistaa tärkeimpiä aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään vaikuttavia megatrendejä ja ennakointiteemoja. Tärkeimpiä megatrendejä ja ennakointiteemoja tunnistettiin jo kehityskuvan pohjustusvaiheessa (Rissanen et al. 2013). Ennakointi muodostaa tärkeän pohjustuksen visiointia koskevalle työvaiheelle, jossa muodostetaan kehityskuvavaihtoehdot ja kartoitetaan kehittämissuuntia aluerakenteen ja liikennejärjestelmän eri teemoissa. Ennakointi Missio Visiointi Konkretisointi ALLI Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva Kuva 1.1 Kehityskuvan laatimisen työvaiheet. Tähän osaraporttiin on koottu ennakointiteemojen alueellisia näkökulmia, jotka pohjustavat visioinnin työvaiheessa laadittavien kehityskuvavaihtoehtojen muodostamista. Kehityskuvan pohjustusvaiheen ennakointiteemojen määrittely on ollut tärkeä silta jatkotyöhön. Ennakointiteemoja on täsmennetty ja niiden vaikutuksia on purettu konkreettisemmin aluerakenteen ja liikennejärjestelmän tasolle. Ennakointiteemojen ja niiden eri näkökulmista nousevien tulevaisuuskuvien alueellisia vaikutuksia ja painotuksia on selvitetty neljän aluefoorumin sekä valtakunnallisen sidosryhmäkyselyn avulla. Tähän osaraporttiin on koottu tärkeimmät alueelliset näkökulmat, jotka pohjustavat kehityskuvavaihtoehtojen luonnostelua. Alueellisia näkökulmia on kartoitettu kappaleessa 2 esiteltyjen tulevaisuuskuvien avulla. Tulevaisuuskuvat rakentuvat jo aiemmin tunnistettujen ennakointiteemojen sekä aluerakenteen monikeskuksisuuden ja keskittymisen kehityssuuntiin. Ennakointiteemat on ryhmitelty siten, että ne kohdentuvat väestön, tuotannon ja palvelujen, luonnonvarojen ja ekosysteemien, liikennejärjestelmän ja infran ja toisaalta kansainvälisen toimintaympäristön näkökulmiin. Alueellisista näkökulmista muodostetaan seuraavissa työvaiheissa kehityskuvaluonnokset, jotka kuvataan konkreettisemmin aluerakennetasolle. Kehityskuvavaihtoehtojen vaikutuksia arvioidaan ensisijaisesti missiossa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta. Varsinainen kehityskuvaehdotus muodostetaan kehityskuvavaihtoehtojen yhdistelmänä vuoden 2014 aikana. 7

10 2 Tulevaisuuskuvat 2.1. Ennakointiteemat Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän tulevaan kehitykseen vaikuttavat monet toimintaympäristön muutokset, joista osa on luokiteltavissa ns. megatrendeihin ja osa suoranaisesti aluerakenteeseen vaikuttaviin muutostekijöihin eli ns. ennakointiteemoihin (kuva 2.1). Ilmastonmuutos Energian saatavuus Kaupungistumisen ja asumisen muutossuunnat Megatrendeinä on aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuvatyössä tarkasteltu ilmastonmuutosta, energian saatavuutta, globaalia talouskehitystä ja teknistä kehitystä, kuten digitalisaatiota (Rissanen et al. 2013). Monet megatrendit ovat luonteeltaan sellaisia, että niihin voidaan vaikuttaa vain rajallisesti erilaisin ohjaustoimenpitein. Ne heijastuvat tyypillisesti aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään monien eri taustamuuttujien kautta. Megatrendien alueellisia näkökulmia ja painotuksia ei tässä työssä selvitetty yksityiskohtaisesti, vaan niiden merkitystä tulkittiin soveltuvin osin aluerakenteen ennakointiteemojen avulla. Globaali talouskehitys Tekninen kehitys Megatrendit Ennakointiteemat Luonnon ja luonnonvarojen merkitys kasvaa Tuotanto ja palvelut ovat muutostilassa Euroopan pohjoisen ulottuvuuden merkitys kasvaa Kuva 2.1 Aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuvatyössä tunnistetut ennakointiteemat. Kuvassa 2.2 on esitetty nykyisen kehityksen mukaisista ja ennakoitavissa olevista kehityskuluista eri ennakointiteemoissa. Kaupungistumisen ja asumisen muutossuunnat peilaavat muuttoliikkeen, väestörakenteen, työssäkäynnin ja asumisen muutoksia aluerakenteen ja liikennejärjestelmän näkökulmasta. Tuotannon ja palvelujen muutosten ennakointiteemassa näkökulmana ovat toimiala ja yritysrakenteen muutokset sekä palvelurakenteen muutossuunnat. Luonnon ja luonnonvarojen merkityksen kasvun ennakointiteemassa näkökulmat liittyvät luonnonvarojen käytössä tapahtuviin muutoksiin, paikallisen energiantuotannon osuuden kasvuun ja erilasten ekosysteemipalvelujen kehitykseen. Euroopan pohjoisen ulottuvuuden merkityksen kasvun ennakointiteemassa näkökulmana ovat lähialueiden ja Suomen välisen vuorovaikutuksen sekä EU ja globaalitalouden muutokset. 8

11 Kaupungistumisen ja asumisen muutossuunnat Tuotanto ja palvelut ovat muutostilassa Luonnonympäristön ja luonnonvarojen merkitys kasvaa Euroopan pohjoisen ulottuvuuden merkitys kasvaa Helsingin merkitys kansainvälisenä metropolina vahvistuu ja sen Pienyritysten määrä kasvaa ja yrityskenttä monipuolistuu Biotalouden merkitys kasvaa Mineraalien ja malmien Itämeren alueen toimijoiden vuorovaikutus lisääntyy vaikutusalue laajenee Väestön keskittyminen kasvukaupunkiseuduille jatkuu Metsäteollisuus uudistuu ja metsäteollisuuden puunkäyttö vähenee Metalli ja teknologiateollisuus erikoistuu ja hyödyntäminen kasvaa ja monipuolistuu Paikallisen energiantuotannon Yritysyhteistyö Venäjän kanssa kasvaa Asiointi, työssäkäynti ja matkailu Venäjän ja Suomen välillä kasvavat Kasvavat toimialat ja erikoistuneet julkiset palvelut hakeutuvat osaavan verkostoituu IT sektori siirtyy yhä selvemmin osuus kasvaa Primäärienergianlähteiden Pietarin merkitys Itämeren alueen kasvukeskuksena lisääntyy työvoiman perässä pääosin suurimpiin kaupunkeihin Julkisen talouden kestävyysvaje valmistuksesta palvelutuotantoon Tietointensiivisyys lisääntyy kaikilla toimialoilla kotimaisuusaste kasvaa Energian hinta nousee Viherrakenteen kehittäminen Viisumivapaus Suomen ja Venäjän välillä astuu voimaan Arktisten alueiden luonnonvarojen edellyttää toimintatapojen muutoksia Kaupunkiseutujen työssäkäynti ja Elintarviketeollisuuden kasvu lisää kotimaisen maataloustuotannon kysyntää tulee yhä tärkeämmäksi Luontoarvojen merkitys merkitys kasvaa Pohjoisen merireitit avautuvat asiointialueet laajenevat Kaupunkikulttuurin ja kaupunkiasumisen vetovoima lisääntyy Palvelusektorin suhteellinen osuus työpaikoista kasvaa Cleantech ajattelun merkitys kasvaa ja lisääntyy mm. virkistyksessä ja matkailussa Energian tuotannossa ja Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunkikehitys voimistuu Pohjoisten maiden kilpailukyky kasvaa Asumistarpeet erilaistuvat Monipaikkainen asuminen yleistyy resurssitehokkuudesta muodostuu kilpailutekijä jakelussa otetaan käyttöön uusia ratkaisuja, kuten avoimia Kansainvälisten kuljetuskäytävien merkitys korostuu Nuoret työikäiset muuttavat suuriin keskuksiin, vanhemmat ikäluokat myös pienemmille seuduille Vientituotteiden jalostusarvo kasvaa ja palveluviennin merkitys kasvaa Verkkokauppa ja muut digitaaliset palvelut verkkoja Tulvariskialueet laajenevat ja rakentamiskelpoinen maa ala Globaalitalous lisää yritysten verkottumisen merkitystä ja kilpailu yritysten sijaintipaikasta kasvaa Maahanmuutto kasvaa ja monimuotoistuu yleistyvät Yritysten sijainnin merkitys vähenee vähenee Maatalousmaan kysyntä kasvaa EU:n talouskehitys ja kilpailukyky pysyy ennallaan tai heikkenee Suomeen tulee yhä enemmän työvoimaa lähialueilta Väestö vanhenee ja palvelutarve kasvaa verkostojen myötä Palvelujen ja toimintojen paikkasidonnaisuus vähenee Ilmastopoliittisten toimet vaikuttavat yhteiskunnan ja elinkeinoelämän Alueelliset erot huoltosuhteen kehityksessä kasvavat Yhä useampi alue ajautuu rakennemuutosalueeksi toimintaedellytyksiin painottaen vähähiilistä toimintatapaa Elinympäristön laatu vetovoimatekijänä korostuu Liikkumistarpeet ja tottumukset Julkisten palvelujen tuotantotapa muuttuu Osaamiskeskittymät luovat mahdollisuuksia erikoistumiseen ja laajempien verkostojen yksilöllistyvät Älykäs ajoneuvotekniikka yleistyy syntymiseen Uusiutuvien energianlähteiden osuus kasvaa Kuva 2.2 Nykyisen kehityksen mukaisia kehityskulkuja, joita vastaajat arvioivat ennakkokyselyssä ja jotka olivat aluefoorumien työpajoissa pohjamateriaalina. 9

12 2.2. Aluerakenteen tulevaisuuskuvat Kehityskulkujen tunnistamiseksi ja niiden vaikutusten arvioimiseksi laadittiin erilaisia tulevaisuuskuvia (ns. aihioita), jotka kuvaavat erilaisia aluerakenteen kehityssuuntia monikeskuksisuuden ja keskittymisen näkökulmista. Tulevaisuuskuvien aikajänteenä on vuosi Eräänlaisena perusvaihtoehtona tarkasteltiin nykyisen kehityksen mukaista tulevaisuuskuvaa, joka edustaa tarkastelussa nykytilanteen jatkumoa kuvaavaa perusuraa. Lisäksi osallistujien oli mahdollista muodostaa työpajoissa oma vaihtoehtoinen tulevaisuuskuva. Tarkasteltavia tulevaisuuskuvia oli näin ollen yhteensä viisi: Nykyisen kehityksen mukainen tulevaisuus Metropolin ja sen vaikutusalueen painopiste kasvaa, Etelä Suomen kehittämiskäytävät vahvistuvat Metropolipainotteinen Suomi Kehitystä ohjaa Helsingin merkityksen kasvu kansainvälisenä metropolina Kasvukeskuspainotteinen Suomi Muutamia (5 8) vahvoja kasvukeskuksia ja kehittämiskäytäviä, jotka vahvistavat verkottuvaa aluerakennetta Alueiden vahvuuksiin perustuva Suomi Monikeskuksinen aluerakenne, alueiden vahvuuksiin perustuvaa kasvukeskusta Oma Suomi Jokin muu kehityskulku Metropolipainotteisen, kasvukeskuspainotteisen ja alueiden vahvuuksiin perustuvan Suomen tulevaisuuskuvat perustuvat pitkälti viime vuosikymmenen aikana tehtyihin aluerakennetta koskeviin tulevaisuuskuviin (mm. Moisio ja Vasanen 2008, Jauhiainen 2011, Vartiainen 2009, Moilanen 2012, Lampinen et al. 2011, Ympäristöministeriö 2006, Hautamäki 2009, von Bruun ja Kirvelä 2009). Kehityskulkujen tunnistamiseksi laaditut tulevaisuuskuvat ovat aihioita, joiden avulla oli tavoitteena koota alueiden näkökulmia kehityskuvavaihtoehtojen luonnosteluun. Tulevaisuuskuvat on nähtävissä mahdollisina tulevaisuuksina, jotka poikkeavat monilta osin nykyisen kehityksen mukaisesta tulevaisuuskuvasta. Ne eivät ole varsinaisia kehityskuvaluonnoksia, vaan niiden perusteella voidaan tunnistaa kehityskulkujen ja ilmiöiden painotuksia ja vuorovaikutussuhteita. Niiden avulla pyritään hahmottamaan erilaisten kehityspolkujen vaikutuksia tulevien vuosikymmenten aikana. Nykyisen kehityksen mukaisen tulevaisuus kuvattiin työssä neljän aluerakenteen eri teemoihin painottuvan ennakointiteeman avulla (kappale 2.1). Työpajatyöskentelyssä pohdittiin erityisesti sitä, minkälainen kehitys mahdollistaisi nykyisen kehityksen mukaisesta tulevaisuuskuvasta poikkeamisen ja kuinka tavoiteltaviksi erilaiset kehityskulut arvioitiin. Metropolipainotteisessa Suomessa Helsingin seudun merkityksen kasvu olisi selvästi suurempaa kuin nykyisen kehityksen mukaisessa tulevaisuuskuvassa ja vastaavasti kasvukeskuspainotteisessa Suomessa vahvat kasvukeskukset ja niiden väliset kehittämiskäytävät kasvaisivat nykyisen kehityksen mukaista tulevaisuuskuvaa enemmän. Alueiden vahvuuksiin perustuvassa Suomessa olisi selvästi enemmän mutta kooltaan pienempiä kasvavia keskuksia kuin metropoli tai kasvukeskuspainotteisessa Suomessa tai nykyisen kehityksen mukaisessa tulevaisuudessa. Kappaleessa 4 on esitetty yksityiskohtaisesti aluefoorumeissa muodostettujen metropolipainotteisen, kasvukeskuspainotteisen ja alueiden vahvuuksiin painottuvan Suomen kehityskulkuja ja kappaleessa 5 yhteenveto eri aluefoorumeissa esille nousseista painotuksista. 10

13 3 Ennakointiteemojen alueelliset vaikutukset 3.1. Kyselyn toteutus ja vastaajien jakauma Tulevaisuuskuvien ja ennakointiteemojen alueellisten painotusten hahmottamiseksi aluefoorumien yhteydessä toteutettiin asiantuntijoille suunnattu kysely, jolla kartoitettiin vastaajien näkemyksiä erilaisten kehityskulkujen merkityksestä aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kannalta. Kysely rakentui kappaleessa 2.1 esiteltyjen ennakointiteemojen mukaisesti ja siinä mitattiin kuvassa 2.1 esitettyjen kehityskulkujen alueellista tärkeyttä. Lisäksi vastaajien oli mahdollista nostaa kyselyssä esille muita huomioon otettavia kehityskulkuja ja kehityskuvan laadinnassa painotettavia seikkoja. Lisäksi kyselyssä kartoitettiin alueellisia vahvuuksia. Kyselylomake on esitetty raportin liitteessä. Kysely avattiin ja suljettiin Kyselyyn lähetettiin kutsu sähköpostitse kaikille ALLI aluefoorumeihin kutsutuille henkilöille, joita oli yhteensä noin 640. Lisäksi kyselyn linkki oli avoinna ALLI työn internet sivuilla. Kyselyyn osallistumisesta lähetettiin kaksi muistutuskutsua marraskuun loppupuolella. Kyselyyn osallistui yhteensä 203 vastaajaa, joista 34 % oli Länsi Suomesta, 31 % Itä Suomesta, 15 % Itä Suomesta ja 16 % Pohjois Suomesta. Kuvassa 3.1 on esitetty vastaajien määrä alueryhmittäin. Etelä Suomi Länsi Suomi Itä Suomi Pohjois Suomi ei tiedossa vastaajien määrä Kuva 3.1 Vastaajien määrä alueryhmittäin. Kyselyyn osallistui yhteensä 203 vastaajaa. Kuvassa 3.2 on esitetty vastaajien jakautuminen asiantuntija aloittain. Suurin osa vastaajista edusti asiantuntemusalaltaan alueiden käyttöä ja kaavoitusta tai aluekehittämistä (yhteensä 31 % vastaajista). Noin neljännes vastaajista oli liikennejärjestelmä, logistiikka ja kuljetusalan asiantuntijoita. Noin viidennes vastaajista ilmoitti asiantuntemusalueekseen elinkeinoelämän, yritystoiminnan, rakentamisen tai teollisuustuotannon. Myös luontoa ja ympäristökysymyksiä, maa ja metsätaloutta sekä maaseutuelinkeinoja edusti melko suuri osa vastaajista. Kyselyyn osallistui myös sellaisia vastaajia, jotka eivät osallistuneet aluefoorumeihin. Noin neljännes vastaajista ilmoitti kyselyssä, että ei aio osallistua mihinkään aluefoorumitilaisuuksista Alueiden käyttö ja kaavoitus Liikennejärjestelmä Aluekehittäminen Elinkeinoelämä ja yritysten toiminta Kuljetukset ja logistiikka Luonto ja ympäristökysymykset Asuminen Maa ja metsätalous, muut luonnonvarat Maaseutukysymykset Rakentaminen Työmarkkinat Teollisuustuotanto Muu asiantuntemusalue 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 10 % Kuva 3.2 Vastaajien määrä asiantuntemusaloittain. 2 % 4 % 3 % 3 % 6 % 6 % 5 % 5 % 9 % 16 % 15 % 15 % 11

14 3.2. Kaupungistumisen ja asumisen muutossuunnat Valtakunnalliset näkemykset Kaupungistumisen ja asumisen muutossuuntien kehityskuluista alueellisilta vaikutuksiltaan suurimmaksi nousivat julkisen talouden kestävyysvajeen kasvun edellyttämät toimintatapojen muutokset sekä väestön vanheneminen ja palvelujen tarpeen kasvu. Kuvassa 3.3 on esitetty kaikkien vastaajien näkemykset kaupungistumisen ja asumisen muutossuuntien alueellisesta tärkeydestä. Myös väestön keskittymisen kaupunkiseuduille, alueellisten huoltosuhteen kehityserojen kasvu sekä elinympäristön laadun kasvu vetovoimatekijänä arvioitiin keskimäärin erittäin suureksi tai suureksi alueellisesti vaikuttavaksi muutosilmiöksi. Vastaajia pyydettiin lisäksi arvioimaan, mitkä ovat valtakunnallisesti kolme tärkeintä muutosilmiötä kaupungistumisen ja asumisen teemoissa. Valtakunnallisesti tärkeimmäksi muutosilmiöksi oli selvästi useimmin mainittu väestön keskittyminen kasvukaupunkiseuduille. Toiseksi tärkein muutosilmiö oli julkisen talouden kestävyysvajeen edellyttämät toimintatapojen muutokset. Kolmanneksi eniten tärkeimmäksi tekijäksi mainintoja oli Helsingin seudun merkityksen kasvulla kansainvälisenä metropolina, mutta jos tarkastellaan tärkeimmäksi, toiseksi tärkeimmäksi ja kolmanneksi tärkeimmäksi arvioituja muutosilmiöitä yhteensä, väestön vanheneminen ja palvelutarpeen kasvu nousevat tätä tärkeämmäksi. Kuva 3.3 Kaupungistumiseen ja asumiseen liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään. Kuva 3.4 Valtakunnallisesti tärkeimmiksi arvioidut muutosilmiöt (mainintojen määrä) Julkisen talouden kestävyysvaje edellyttää toimintatapojen muutoksia 12. Väestö vanhenee ja palvelutarve kasvaa 2. Väestön keskittyminen kasvukaupunkiseuduille jatkuu 13. Alueelliset erot huoltosuhteen kehityksessä kasvavat 14. Elinympäristön laatu vetovoimatekijänä korostuu 1. Helsingin merkitys kansainvälisenä metropolina vahvistuu ja sen vaikutusalue laajenee 5. Kaupunkiseutujen työssäkäynti ja asiointialueet laajenevat 3. Kasvavat toimialat ja erikoistuneet julkiset palvelut hakeutuvat osaavan työvoiman perässä pääosin suurimpiin kaupunkeihin 10. Maahanmuutto kasvaa ja monimuotoistuu 16. Älykäs ajoneuvotekniikka yleistyy 11. Suomeen tulee yhä enemmän työvoimaa lähialueilta 6. Kaupunkikulttuurin ja kaupunkiasumisen vetovoima lisääntyy 9. Nuoret työikäiset muuttavat suuriin keskuksiin, vanhemmat ikäluokat myös pienemmille seuduille 5. Asumistarpeet erilaistuvat 8. Monipaikkainen asuminen yleistyy 15. Liikkumistarpeet ja tottumukset yksilöllistyvät 2. Väestön keskittyminen kasvukaupunkiseuduille jatkuu 4. Julkisen talouden kestävyysvaje edellyttää toimintatapojen muutoksia 1. Helsingin merkitys kansainvälisenä metropolina vahvistuu ja sen vaikutusalue laajenee 12. Väestö vanhenee ja palvelutarve kasvaa 5. Kaupunkiseutujen työssäkäynti ja asiointialueet laajenevat 3. Kasvavat toimialat ja erikoistuneet julkiset palvelut hakeutuvat osaavan työvoiman perässä pääosin suurimpiin 14. Elinympäristön laatu vetovoimatekijänä korostuu 5. Asumistarpeet erilaistuvat 11. Suomeen tulee yhä enemmän työvoimaa lähialueilta 6. Kaupunkikulttuurin ja kaupunkiasumisen vetovoima lisääntyy 8. Monipaikkainen asuminen yleistyy 16. Älykäs ajoneuvotekniikka yleistyy 9. Nuoret työikäiset muuttavat suuriin keskuksiin, vanhemmat ikäluokat myös pienemmille seuduille 13. Alueelliset erot huoltosuhteen kehityksessä kasvavat 15. Liikkumistarpeet ja tottumukset yksilöllistyvät 10. Maahanmuutto kasvaa ja monimuotoistuu 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 24 % 20 % 19 % 15 % 14 % 14 % 11 % 9 % 9 % 8 % 7 % 7 % 5 % 4 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni 36 % 32 % 22 % 26 % 28 % 30 % 30 % 28 % 31 % 34 % 26 % 40 % tärkein 2. tärkein 3. tärkein 43 % 39 % 44 % 43 % 36 % 36 % 42 % 33 % 35 % 33 % 33 % 35 % 37 % 31 % 35 % 23 % 30 % 34 % 36 % 23 % 17 % 27 % 24 % 32 % 16 % 21 % 21 % 19 % 25 % 24 % 24 % 8 % 5 % 3 % 9 % 3 % 9 % 2 % 7 % 10 % 2 % 5 % 3 % 6 % 8 % 5 % 7 % 3 % 6 % 6 % 3 %

15 Alueelliset näkemykset Kuvassa 3.5 on esitetty eri muutosilmiöiden saamia alueellisia arviointeja suuralueittain. Julkisen talouden kestävyysvajeen edellyttämät toimintatapojen muutokset arvioitiin tärkeäksi muutosilmiöksi niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin, mutta ne oli arvioitu Itä Suomessa jonkin verran tärkeämmiksi kuin muilla alueilla. Myös väestön vanheneminen ja nuorten työikäisten muutto suuriin keskuksiin arvioitiin Itä Suomessa tärkeämmiksi ilmiöiksi kuin muilla alueilla. Helsingin merkityksen kasvu kansainvälisenä metropolina arvioitiin Etelä Suomessa selvästi tärkeämmäksi muutosilmiöksi kuin muilla alueilla. Varsinkin Itä ja Pohjois Suomessa ilmiötä ei pidetty oman alueen kannalta tärkeänä. Muita Etelä Suomessa muita alueita tärkeämmiksi arvioituja ilmiöitä ovat väestön keskittyminen kasvukaupunkiseuduille, kasvavien toimialojen ja erikoistuneiden julkisten palvelujen hakeutuminen kasvukeskuksiin, lähialueilta Suomeen hakeutuvan työvoiman määrän kasvu sekä älykkään ajoneuvotekniikan yleistyminen. Länsi Suomessa muita alueita enemmän painoarvoa saivat kaupunkiseutujen työssäkäynti ja asiointialueiden laajeneminen, asumistarpeiden erilaistuminen ja liikkumistarpeiden ja tottumusten yksilöllistyminen. Pohjois Suomessa kaupunkikulttuurin ja kaupunkiasumisen vetovoiman kasvun merkitys arvioitiin muita alueita suuremmaksi. Sen sijaan kaupunkiseutujen työssäkäynti ja asiointialueiden laajenemista ei Pohjois Suomessa pidetty yhtä tärkeänä ilmiönä kuin muilla alueilla. Kuvissa on esitetty alueellisten tekijöiden tärkeysarvioinnit alueittain. 4. Julkisen talouden kestävyysvaje edellyttää toimintatapojen muutoksia 12. Väestö vanhenee ja palvelutarve kasvaa 2. Väestön keskittyminen kasvukaupunkiseuduille jatkuu 13. Alueelliset erot huoltosuhteen kehityksessä kasvavat 14. Elinympäristön laatu vetovoimatekijänä korostuu 3. Kasvavat toimialat ja erikoistuneet julkiset palvelut hakeutuvat osaavan työvoiman perässä pääosin 5. Kaupunkiseutujen työssäkäynti ja asiointialueet laajenevat 1. Helsingin merkitys kansainvälisenä metropolina vahvistuu ja sen vaikutusalue laajenee 10. Maahanmuutto kasvaa ja monimuotoistuu 11. Suomeen tulee yhä enemmän työvoimaa lähialueilta 9. Nuoret työikäiset muuttavat suuriin keskuksiin, vanhemmat ikäluokat myös pienemmille seuduille 6. Kaupunkikulttuurin ja kaupunkiasumisen vetovoima lisääntyy 15. Liikkumistarpeet ja tottumukset yksilöllistyvät 7. Asumistarpeet erilaistuvat 16. Älykäs ajoneuvotekniikka yleistyy 8. Monipaikkainen asuminen yleistyy kaikki vastaajat Etelä Suomi Länsi Suomi Itä Suomi Pohjois Suomi Kuva 3.5 Alueellisia painotuksia kaupungistumisen ja asumisen muutosilmiöiden vaikutuksessa, 1= erittäin pieni, 2= pieni, 3=melko pieni, 4= melko suuri, 5 = suuri, 6=erittäin suuri. 3,9 4,2 4,1 4,1 4,1 4,1 4,1 4,1 4,0 4,7 4,6 4,6 4,5 4,9 5,0 5,0 13

16 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1. Helsingin merkitys kansainvälisenä metropolina vahvistuu ja sen vaikutusalue 34 % 31 % 23 % 5 % 7 % 12. Väestö vanhenee ja palvelutarve kasvaa 38 % 32 % 23 % 6 % 2. Väestön keskittyminen kasvukaupunkiseuduille jatkuu 34 % 41 % 20 % 3 % 4. Julkisen talouden kestävyysvaje edellyttää toimintatapojen muutoksia 37 % 28 % 32 % 12. Väestö vanhenee ja palvelutarve kasvaa 28 % 42 % 17 % 12 % 2 % 14. Elinympäristön laatu vetovoimatekijänä korostuu 22 % 35 % 31 % 10 % 4. Julkisen talouden kestävyysvaje edellyttää toimintatapojen muutoksia 26 % 49 % 19 % 5 % 0 % 5. Kaupunkiseutujen työssäkäynti ja asiointialueet laajenevat 21 % 44 % 27 % 7 % 14. Elinympäristön laatu vetovoimatekijänä korostuu 20 % 41 % 25 % 8 % 5 % 2. Väestön keskittyminen kasvukaupunkiseuduille jatkuu 20 % 44 % 29 % 4 % 3. Kasvavat toimialat ja erikoistuneet julkiset palvelut hakeutuvat osaavan 20 % 43 % 28 % 5 % 3 % 13. Alueelliset erot huoltosuhteen kehityksessä kasvavat 19 % 43 % 27 % 7 % 13. Alueelliset erot huoltosuhteen kehityksessä kasvavat 18 % 48 % 15 % 10 % 8 % 3. Kasvavat toimialat ja erikoistuneet julkiset palvelut hakeutuvat osaavan 12 % 44 % 40 % 10. Maahanmuutto kasvaa ja monimuotoistuu 17 % 20 % 43 % 15 % 5 % 16. Älykäs ajoneuvotekniikka yleistyy 9 % 25 % 37 % 19 % 11. Suomeen tulee yhä enemmän työvoimaa lähialueilta 15 % 23 % 42 % 17 % 3 % 11. Suomeen tulee yhä enemmän työvoimaa lähialueilta 9 % 35 % 28 % 23 % 5. Kaupunkiseutujen työssäkäynti ja asiointialueet laajenevat 10 % 47 % 29 % 10 % 3 % 1. Helsingin merkitys kansainvälisenä metropolina vahvistuu ja sen vaikutusalue 9 % 27 % 36 % 20 % 16. Älykäs ajoneuvotekniikka yleistyy 10 % 29 % 34 % 22 % 5 % 10. Maahanmuutto kasvaa ja monimuotoistuu 9 % 30 % 29 % 23 % 6. Kaupunkikulttuurin ja kaupunkiasumisen vetovoima lisääntyy 10 % 30 % 38 % 13 % 7 % 6. Kaupunkikulttuurin ja kaupunkiasumisen vetovoima lisääntyy 7 % 28 % 33 % 22 % 5. Asumistarpeet erilaistuvat 10 % 18 % 32 % 30 % 10 % 15. Liikkumistarpeet ja tottumukset yksilöllistyvät 6 % 40 % 34 % 13 % 8. Monipaikkainen asuminen yleistyy 5 % 14 % 39 % 34 % 8 % 9. Nuoret työikäiset muuttavat suuriin keskuksiin, vanhemmat ikäluokat myös 5 % 32 % 30 % 29 % 15. Liikkumistarpeet ja tottumukset yksilöllistyvät 5 % 32 % 36 % 24 % 3 % 7. Asumistarpeet erilaistuvat 4 % 44 % 31 % 14 % 9. Nuoret työikäiset muuttavat suuriin keskuksiin, vanhemmat ikäluokat myös 2 % 31 % 39 % 29 % 0 % 8. Monipaikkainen asuminen yleistyy 3 % 30 % 32 % 28 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.6 Kaupungistumiseen ja asumiseen liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Etelä Suomessa. Kuva 3.7 Kaupungistumiseen ja asumiseen liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Länsi Suomessa. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 4. Julkisen talouden kestävyysvaje edellyttää toimintatapojen muutoksia 53 % 33 % 10 % 3 % 4. Julkisen talouden kestävyysvaje edellyttää toimintatapojen muutoksia 36 % 30 % 21 % 12 % 12. Väestö vanhenee ja palvelutarve kasvaa 33 % 50 % 10 % 7 % 12. Väestö vanhenee ja palvelutarve kasvaa 27 % 52 % 12 % 9 % 2. Väestön keskittyminen kasvukaupunkiseuduille jatkuu 27 % 50 % 20 % 3 % 13. Alueelliset erot huoltosuhteen kehityksessä kasvavat 24 % 36 % 27 % 12 % 9. Nuoret työikäiset muuttavat suuriin keskuksiin, vanhemmat ikäluokat myös 23 % 13 % 50 % 3 % 10 % 2. Väestön keskittyminen kasvukaupunkiseuduille jatkuu 18 % 36 % 42 % 3 % 14. Elinympäristön laatu vetovoimatekijänä korostuu 23 % 33 % 30 % 10 % 6. Kaupunkikulttuurin ja kaupunkiasumisen vetovoima lisääntyy 12 % 33 % 30 % 24 % 13. Alueelliset erot huoltosuhteen kehityksessä kasvavat 21 % 45 % 28 % 7 % 16. Älykäs ajoneuvotekniikka yleistyy 9 % 25 % 31 % 28 % 6 % 5. Kaupunkiseutujen työssäkäynti ja asiointialueet laajenevat 17 % 40 % 40 % 3 % 3. Kasvavat toimialat ja erikoistuneet julkiset palvelut hakeutuvat osaavan 9 % 36 % 48 % 3 % 3. Kasvavat toimialat ja erikoistuneet julkiset palvelut hakeutuvat osaavan 13 % 50 % 27 % 7 % 10. Maahanmuutto kasvaa ja monimuotoistuu 9 % 30 % 27 % 33 % 7. Asumistarpeet erilaistuvat 10. Maahanmuutto kasvaa ja monimuotoistuu 13 % 10 % 27 % 31 % 16. Älykäs ajoneuvotekniikka yleistyy 11. Suomeen tulee yhä enemmän työvoimaa lähialueilta 8. Monipaikkainen asuminen yleistyy 7 % 4 % 3 % 22 % 32 % 27 % 1. Helsingin merkitys kansainvälisenä metropolina vahvistuu ja sen vaikutusalue 13 % 6. Kaupunkikulttuurin ja kaupunkiasumisen vetovoima lisääntyy 33 % 15. Liikkumistarpeet ja tottumukset yksilöllistyvät 25 % 30 % 31 % 26 % 36 % 43 % 50 % 37 % 39 % 30 % 27 % 14 % 10 % 11 % 18 % 7 % 23 % 30 % 17 % 13 % 32 % 14. Elinympäristön laatu vetovoimatekijänä korostuu 9 % 8. Monipaikkainen asuminen yleistyy 6 % 9. Nuoret työikäiset muuttavat suuriin keskuksiin, vanhemmat ikäluokat myös 6 % 11. Suomeen tulee yhä enemmän työvoimaa lähialueilta 3 % 1. Helsingin merkitys kansainvälisenä metropolina vahvistuu ja sen vaikutusalue 3 % 5. Kaupunkiseutujen työssäkäynti ja asiointialueet laajenevat 3 % 5. Asumistarpeet erilaistuvat 15. Liikkumistarpeet ja tottumukset yksilöllistyvät 12 % 33 % 31 % 21 % 21 % 27 % 33 % 52 % 33 % 36 % 31 % 42 % 52 % 33 % 30 % 30 % 9 % 48 % 21 % 25 % 9 % 18 % 12 % 21 % 36 % 36 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.8 Kaupungistumiseen ja asumiseen liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Itä Suomessa. Kuva 3.9 Kaupungistumiseen ja asumiseen liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Pohjois Suomessa. 14

17 Muut palautteet kaupungistumisesta ja asumisesta Teemoittaisten väittämien jälkeen vastaajat saivat halutessaan lisätä lomakkeelle muutostekijöitä sekä antaa muita näkökulmia teeman aihepiiriin liittyen. Kaupungistumisen ja asumisen muutoksen teema herätti vastaajissa paljon näkökulmia, ja noin kolmannes vastaajista kirjasi lomakkeelle muita muutostekijöitä tai täsmennyksiä lomakkeella esitettyihin kehityskulkuihin. Palautteissa oli pohdintaa sekä keskittämisen että hajautumisen ongelmista, samoin kuin alueiden erilaistumisen myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista. Moni pohti asenteiden ja arvojen vaikutusta ihmisten asuinvalintoihin ja uuden teknologian mukanaan tuoman paikkasidonnaisuuden vähenemisen merkitystä. Palvelujen läheisyys nähtiin kuitenkin myös tulevaisuudessa kilpailutekijänä sekä asuinpaikan että yritysten sijaintipaikkojen valinnassa. Moni vastaaja pohti asenteiden ja arvojen vaikutusta tulevaisuuden asumiseen. Omakotitalo järven rannalla ihanteen nähtiin murtuvan ideaaliasumismuotona ja asumisen tiivistyvän pienemmän mittakaavan yhteisöiksi. Osa arvioi, että maaseutu, pienet kaupungit ja lähiöt alkavat vetää puoleensa nuoria muuttajia, sillä metropolialuetta ja muita isoja keskuksia ei pidetä viihtyisänä tai turvallisena asuinympäristönä. Esiin nousi kysymys siitä, miksi iäkkäiden oletetaan paluumuuttavan maaseudulle, kun nykyisestä 50 vuotiaiden sukupolvesta valtaosa on asunut koko ikänsä kaupungissa. Palautteissa nousi myös esille, että osa asukkaista haluaa asua maaseudulla, vaikka työ olisikin kaupungissa. Elinympäristön laatua pidettiin merkittävänä tekijänä ja hyvinvoinnin merkityksen arvioitiin kasvavan. Asumisen tiivistyminen nähtiin sekä palveluiden saatavuuden, yhteisöllisyyden että ilmastotavoitteiden kannalta merkittävänä kehityssuuntana. Avoimissa palautteissa tärkeänä ei niinkään pidetty vahvaa kaupunkiseutujen tiivistymistä, vaan ennemminkin pienten yksiköiden tiivistämistä ja haja asutuksen kuriin laittamista. Hiiliveron nähtiin tiivistävän alueita ja ilmastonmuutoksen muuttavan elintapoja merkittävällä tavalla. Esimerkiksi työmatkojen pituuden kasvun nähtiin kääntyvän ja asumisen suunnan muuttuvan kehysalueilta kohti keskustaajamia. Alue ja yhdyskuntarakennetta hajauttavana tekijänä mainittiin erityisesti paikkariippumaton (virtuaalinen tai liikkuva) työ. Osaavat työntekijät voivat toimia tietoliikenneyhteyksien avulla globaalissa työympäristössä vaikka kesämökiltään. Myös biotalouden kasvu ja maaseudulle keskittyvät tuotannolliset työt nähtiin merkittävinä hajauttavina ilmiönä. Kaupungistumista ei pidetty yksiselitteisesti toivottavana ilmiönä. Maaseudun vetovoimatekijöinä nähtiin ennen kaikkea biotalous ja luonnonvaroihin perustuvat elinkeinot. Kasvukeskusten vahvuutena nähtiin erityisesti lähiöt, jotka yhdistävät maaseutumaista asumista kaupungin läheisyyteen. Keskusten väliset erot voivat kuitenkin olla varsin suuria ja näiden erojen ymmärtämistä peräänkuulutettiin. Kasvukeskusten ja pääkaupunkiseudun suuri kasvu nähtiin muiden seutujen kannalta kielteisenä. Metropolin kannalta ongelmana nähtiin mahdollinen segregoituminen ja kustannustason hallitsematon kasvu. Alueiden erilaistumista tarkasteltiin sekä myönteisenä että kielteisenä ilmiönä. Toisaalta omiin vahvuuksiin perustuva rakenne tukee alueiden kehittymistä, mutta vaarana on epätasapainoinen voittajiin ja häviäjiin jakava aluekehitys, jossa alueiden erot kasvavat kiihtyvässä kierteessä. Palvelujen merkitys asumisen muutossuunnille arvioitiin merkittäväksi. Osa arvioi, että palveluja palautetaan maaseudulle, kun taas osa arvioi uusien innovaatioiden kehittävän niitä uuteen suuntaan. Palvelualan nähtiin myös muuttuvan osin sesonkiluonteiseksi esimerkiksi matkailukausien mukaan. Julkisten palvelujen sijainti nähtiin merkittävänä aluerakenteellisena tekijänä muun muassa koulu ja pelastustoimen kannalta, joiden sijoittelu on pitkälti poliittisista päätöksistä kiinni eikä itseohjautuvaa. Sen sijaan elinkeinoelämän muutossuunnat ja sijaintipäätökset nähtiin hankalasti ennakoitavina mutta merkittävällä tavalla asumiseen vaikuttavina. Erityisesti esiin nousivat vihreät elinkeinot ja kansainväliset työmarkkinat. Kansainvälisillä työmarkkinoilla viitattiin erityisesti Pohjois Norjan ja laajemmin Barentsin alueen työvoimatilanteeseen. Pohjois Norjan kaupunkien arvioitiin kasvavan ja niiden työmarkkinoiden arvioitiin avautuvan yhä enemmän suomalaisille. Suomen ja Venäjän välisen kaupan kasvun nähtiin avaavan työmarkkinoita. Kaupungistumiseen ja asumiseen liitettiin myös liikkumisen ja kuljettamisen muutokset. Liikennejärjestelmän kehittämisen haasteiden arvioitiin kasvavan ja erityisesti joukkoliikenteen merkityksen kasvavan. Henkilöautoliikenteeseen pohjautuvan rakenteen nähtiin tulleen tiensä päähän ja raideliikenteen merkityksen kasvavan. Vapaaajan arvostuksen arvioitiin kasvavan ja siten ihmisten liikkumiseen käyttämän ajan vähenevän. Samoin ekologisuusajattelu ajaa kohti lyhyempiä päivittäisiä matkoja. Tavaroiden ja palvelujen saatavuus nostettiin esiin myös logistiikan näkökulmasta. Kuljetusketjut sekä kotimaassa että kansainvälisesti nähtiin jakelulogistiikan selkärankana, jota voidaan tukea älykkäällä ajoneuvoteknologialla. Näkökulmissa nousi esille myös muun muassa se, miten huonosti ennusteet ovat osanneet arvioida viimeisen vuosikymmenen alueellisia muutoksia. Samoin peräänkuulutettiin pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välisen vastakkainasettelun purkamista ja ratkaisujen sosiaalista kestävyyttä. 15

18 3.3. Luonnonvarojen ja luonnonympäristön merkitys kasvaa Valtakunnalliset näkemykset Luonnonvarojen ja luonnonympäristön muutossuuntien kehityskuluista alueellisilta vaikutuksiltaan suurimmaksi nousivat energian hinnan nousu, ilmastopoliittisten toimien vaikutukset yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin sekä biotalouden ja paikallisen energiantuotannon merkityksen kasvu. Kuvassa 3.10 on esitetty kaikkien vastaajien näkemykset luonnonvarojen ja luonnonympäristön muutossuuntien alueellisesta tärkeydestä. Valtakunnallisesti kolmeksi tärkeimmäksi muutosilmiöksi luonnonvarojen ja luonnonympäristön teemassa nousivat energian hinnan nousu, biotalouden merkityksen kasvu sekä ilmastopoliittisten toimien seurausvaikutukset. Biotalouden merkitys arvioitiin valtakunnallisesti lähes yhtä tärkeäksi tekijäksi kuin energian hinnan nousu. Kuva 3.10 Luonnonvaroihin ja luonnonympäristöön liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään. 5. Energian hinta nousee 11. Ilmastopoliittisten toimet vaikuttavat yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin painottaen vähähiilistä 1. Biotalouden merkitys kasvaa 3. Paikallisen energiantuotannon osuus kasvaa 8. Energian tuotannossa ja jakelussa otetaan käyttöön uusia ratkaisuja, kuten avoimia verkkoja 7. Luontoarvojen merkitys lisääntyy mm. virkistyksessä ja matkailussa 4. Primäärienergianlähteiden kotimaisuusaste kasvaa 2. Mineraalien ja malmien hyödyntäminen kasvaa ja monipuolistuu 6. Viherrakenteen kehittäminen tulee yhä tärkeämmäksi 9. Tulvariskialueet laajenevat ja rakentamiskelpoinen maa ala vähenee 10. Maatalousmaan kysyntä kasvaa 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 27 % 22 % 21 % 17 % 14 % 14 % 8 % 8 % 5 % 5 % 5 % 6 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni 5. Energian hinta nousee 1. Biotalouden merkitys kasvaa 11. Ilmastopoliittisten toimet vaikuttavat yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin painottaen vähähiilistä 3. Paikallisen energiantuotannon osuus kasvaa 2. Mineraalien ja malmien hyödyntäminen kasvaa ja monipuolistuu 7. Luontoarvojen merkitys lisääntyy mm. virkistyksessä ja matkailussa 8. Energian tuotannossa ja jakelussa otetaan käyttöön uusia ratkaisuja, kuten avoimia verkkoja 4. Primäärienergianlähteiden kotimaisuusaste kasvaa 19 % 14 % 23 % 37 % 25 % 32 % 34 % 22 % 34 % 41 % 38 % 35 % 45 % 34 % 28 % 35 % 37 % 42 % 28 % 37 % 27 % 25 % 30 % 27 % 20 % 19 % 7 % 10 % 3 % 16 % 14 % 13 % 17 % 17 % 18 % % 8 % 2 % 2 % 6 % 2 % 3 % 5 % 4 % 6. Viherrakenteen kehittäminen tulee yhä tärkeämmäksi 9. Tulvariskialueet laajenevat ja rakentamiskelpoinen maa ala vähenee Kuva 3.11 Valtakunnallisesti tärkeimmiksi arvioidut muutosilmiöt (mainintojen määrä). 10. Maatalousmaan kysyntä kasvaa 1. tärkein 2. tärkein 3. tärkein 16

19 Alueelliset näkemykset Kuvassa 3.12 on esitetty eri muutosilmiöiden saamia alueellisia arviointeja. Energian hinnan nousu arvioitiin kaikilla alueilla lähes yhtä tärkeäksi tekijäksi. Biotalouden merkitys arvioitiin Itä Suomessa ja Länsi Suomessa selvästi muita alueita suuremmaksi. Ilmastopoliittisten toimien seurausvaikutukset ja tulvariskialueiden laajeneminen arvioitiin Etelä ja Länsi Suomessa tärkeämmäksi muutosilmiöksi kuin muilla alueilla. Pohjois ja Itä Suomessa sen sijaan mineraalien ja malmien hyödyntämisen kasvu arvioitiin selvästi tärkeämmäksi kuin Länsi ja Etelä Suomessa. Itä Suomessa biotalouden kasvu ja Pohjois Suomessa malmien ja mineraalien hyödyntämisen kasvu on arvioitu tärkeämmäksi kuin energian hinnan nousu, joka oli valtakunnallisesti tärkeimmäksi arvioitu ilmiö. Itä ja Pohjois Suomessa vähiten tärkeiksi arvioitiin maatalousmaan kysynnän kasvu, tulvariskialueiden laajeneminen ja viherrakenteen kehittäminen. 5. Energian hinta nousee 11. Ilmastopoliittisten toimet vaikuttavat yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin painottaen 3. Paikallisen energiantuotannon osuus kasvaa 1. Biotalouden merkitys kasvaa ,9 4,7 4,6 4,6 Länsi Suomessa muita alueita enemmän painoarvoa saivat luontoarvojen merkityksen kasvu, energiantuotannon ja jakelun uusien ratkaisujen hyödyntäminen ja maatalousmaan kysynnän kasvu. Paikallisen energiantuotannon osuuden kasvun merkitys arvioitiin Etelä Suomessa muita alueita pienemmäksi. Länsi ja Etelä Suomessa tulvariskialueiden laajeneminen arvioitiin selvästi tärkeämmäksi tekijäksi kuin Itä ja Pohjois Suomessa. 7. Luontoarvojen merkitys lisääntyy mm. virkistyksessä ja matkailussa 8. Energian tuotannossa ja jakelussa otetaan käyttöön uusia ratkaisuja, kuten avoimia verkkoja 4. Primäärienergianlähteiden kotimaisuusaste kasvaa 2. Mineraalien ja malmien hyödyntäminen kasvaa ja monipuolistuu 6. Viherrakenteen kehittäminen tulee yhä tärkeämmäksi 3,8 3,9 4,4 4,3 4,3 Kuvissa on esitetty alueellisten tekijöiden tärkeysarvioinnit alueittain. Etelä ja Länsi Suomessa arviot ovat melko samansuuntaisia, mutta Länsi Suomessa teeman tärkeys on yleisesti arvioitu hieman suuremmaksi kuin Etelä Suomessa. Viherrakenteen kehittäminen nousee Etelä Suomessa selvästi muita alueita tärkeämmäksi. 9. Tulvariskialueet laajenevat ja rakentamiskelpoinen maa ala vähenee 10. Maatalousmaan kysyntä kasvaa kaikki vastaajat Etelä Suomi Länsi Suomi Itä Suomi Pohjois Suomi Kuva 3.12 Alueellisia painotuksia luonnonvarojen ja luonnonympäristön muutosilmiöiden vaikutuksessa, 1= erittäin pieni, 2= pieni, 3=melko pieni, 4= melko suuri, 5 = suuri, 6=erittäin suuri. 3,4 3,3 17

20 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 5. Energian hinta nousee 26 % 54 % 13 % 7 % 5. Energian hinta nousee 32 % 41 % 18 % 8 % 11. Ilmastopoliittisten toimet vaikuttavat yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin painottaen vähähiilistä 22 % 51 % 20 % 3 % 11. Ilmastopoliittisten toimet vaikuttavat yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin painottaen vähähiilistä 26 % 34 % 28 % 10 % 1. Biotalouden merkitys kasvaa 15 % 31 % 27 % 22 % 3 % 1. Biotalouden merkitys kasvaa 25 % 34 % 30 % 10 % 3. Paikallisen energiantuotannon osuus kasvaa 15 % 33 % 25 % 22 % 3 % 3. Paikallisen energiantuotannon osuus kasvaa 20 % 41 % 26 % 12 % 7. Luontoarvojen merkitys lisääntyy mm. virkistyksessä ja matkailussa 13 % 39 % 31 % 10 % 5 % 8. Energian tuotannossa ja jakelussa otetaan käyttöön uusia ratkaisuja, kuten avoimia verkkoja 17 % 33 % 30 % 11 % 8 % 8. Energian tuotannossa ja jakelussa otetaan käyttöön uusia ratkaisuja, kuten avoimia verkkoja 13 % 33 % 20 % 25 % 9 % 7. Luontoarvojen merkitys lisääntyy mm. virkistyksessä ja matkailussa 16 % 35 % 33 % 14 % 6. Viherrakenteen kehittäminen tulee yhä tärkeämmäksi 11 % 23 % 32 % 23 % 11 % 4. Primäärienergianlähteiden kotimaisuusaste kasvaa 11 % 33 % 37 % 17 % 4. Primäärienergianlähteiden kotimaisuusaste kasvaa 5 % 30 % 34 % 23 % 5 % 9. Tulvariskialueet laajenevat ja rakentamiskelpoinen maa ala vähenee 9 % 15 % 21 % 36 % 17 % 9. Tulvariskialueet laajenevat ja rakentamiskelpoinen maa ala vähenee 5 % 17 % 31 % 31 % 10 % 5 % 10. Maatalousmaan kysyntä kasvaa 8 % 9 % 28 % 37 % 15 % 10. Maatalousmaan kysyntä kasvaa 4 % 6 % 24 % 37 % 20 % 9 % 6. Viherrakenteen kehittäminen tulee yhä tärkeämmäksi 4 % 21 % 36 % 28 % 2. Mineraalien ja malmien hyödyntäminen kasvaa ja monipuolistuu 3 % 14 % 33 % 38 % 9 % 2. Mineraalien ja malmien hyödyntäminen kasvaa ja monipuolistuu 3 % 23 % 29 % 35 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.13 Luonnonvaroihin ja luonnonympäristöön liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Etelä Suomessa. erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.14 Luonnonvaroihin ja luonnonympäristöön liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Länsi Suomessa. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 1. Biotalouden merkitys kasvaa 31 % 41 % 28 % 2. Mineraalien ja malmien hyödyntäminen kasvaa ja monipuolistuu 28 % 25 % 38 % 9 % 5. Energian hinta nousee 31 % 41 % 17 % 10 % 5. Energian hinta nousee 24 % 36 % 39 % 3. Paikallisen energiantuotannon osuus kasvaa 17 % 52 % 17 % 14 % 11. Ilmastopoliittisten toimet vaikuttavat yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin painottaen vähähiilistä 21 % 27 % 39 % 9 % 11. Ilmastopoliittisten toimet vaikuttavat yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin painottaen vähähiilistä 17 % 34 % 28 % 17 % 1. Biotalouden merkitys kasvaa 15 % 27 % 24 % 30 %. Luontoarvojen merkitys lisääntyy mm. virkistyksessä ja matkailussa 14 % 28 % 38 % 17 % 3. Paikallisen energiantuotannon osuus kasvaa 15 % 48 % 30 % 6 % 8. Energian tuotannossa ja jakelussa otetaan käyttöön uusia ratkaisuja, kuten avoimia verkkoja 11 % 25 % 39 % 25 % 8. Energian tuotannossa ja jakelussa otetaan käyttöön uusia ratkaisuja, kuten avoimia verkkoja 10 % 34 % 31 % 24 % 2. Mineraalien ja malmien hyödyntäminen kasvaa ja monipuolistuu 7 % 34 % 41 % 14 % 4. Primäärienergianlähteiden kotimaisuusaste kasvaa 10 % 45 % 32 % 10 % 4. Primäärienergianlähteiden kotimaisuusaste kasvaa 3 % 41 % 38 % 17 %. Luontoarvojen merkitys lisääntyy mm. virkistyksessä ja matkailussa 9 % 24 % 52 % 15 % 10. Maatalousmaan kysyntä kasvaa 4 % 7 % 25 % 39 % 25 % 6. Viherrakenteen kehittäminen tulee yhä tärkeämmäksi 3 % 17 % 40 % 37 % 9. Tulvariskialueet laajenevat ja rakentamiskelpoinen maa ala vähenee 4 % 4 % 4 % 46 % 32 % 11 % 10. Maatalousmaan kysyntä kasvaa 3 % 3 % 22 % 56 % 13 % 6. Viherrakenteen kehittäminen tulee yhä tärkeämmäksi 14 % 34 % 38 % 9. Tulvariskialueet laajenevat ja rakentamiskelpoinen maa ala vähenee 12 % 27 % 36 % 18 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.15 Luonnonvaroihin ja luonnonympäristöön liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Itä Suomessa. Kuva 3.16 Luonnonvaroihin ja luonnonympäristöön liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Pohjois Suomessa. 18

21 Muut palautteet luonnonvarojen ja luonnonympäristön teemasta Luonnonvarojen ja luonnonympäristön teemassa noin neljännes vastaajista nosti esille muita muutostekijöitä tai täsmennyksiä lomakkeella esitettyihin kehityskulkuihin. Eniten avoimia palautteita ja täsmennyksiä keräsivät energian käyttö ja tuottaminen. Muita usein esille nousseita näkökulmia olivat puhtaan luonnon merkitys, luonnonvarojen käyttöön liittyvät kysymykset, maaseudun toiminnallisen rakenteen uudistamistarve, biotalous, ilmastonmuutos, luonnon merkitys osana matkailua ja rakennuskannan energiatehokkuuden kasvu. Energiaratkaisuihin liittyvissä täydennyksissä nousi toistuvasti esiin paikallinen eli hajautettu energiantuotanto, joka nähtiin myös biotalouden kanssa rinnakkain kehittyvänä ilmiönä. Kehittyvänä ilmiönä mainittiin resurssitehokkuus ja sen myötä energianiukkuus: vähähiilinen elämäntapa edellyttää kestäviä energiaratkaisuja niin rakentamisessa kuin liikenteessäkin. Energian hinnan nousua pidettiin vaikeasti ennakoitavana tekijänä ja hajautettu energiantuotanto nähtiin myös huoltovarmuustekijänä. Luonnonvarojen käyttö nosti esiin osin vastakkaisia mielipiteitä. Osa vastaajista arvioi luonnonvarojen säästämisen tärkeäksi kun taas osa näki tarvetta helpottaa niiden käyttöä. Luonnonvarojen käyttöön toivottiin laajempaa jalostusketjujen tarkastelua sekä strategisia toimia niiden mahdollistamiseksi. Erityisesti esiin nousivat pohjoisten alueiden potentiaali mineraalien ja malmien hyödyntämisessä sekä puuraaka aineen kehittyvä ja muuttuva käyttö. Luonnonvarojen todettiin sijaitsevan kasvukeskusten ulkopuolella ja liikenneverkko koettiin merkittävänä tekijänä niiden täyden potentiaalin saavuttamiselle. Vastauksissa korostui myös luonnon kunnioittaminen muunakin kuin hyödynnettävänä luonnonvarana. Luonnon puhtaus, hiljaisuus ja rauha nähtiin merkittävinä eituotannollisina luonnonvaroina ja ihmisten arvioitiin kaipaavan lähiluontoa myös kaupungeissa. Ympäristön laadun merkityksen koettiin kasvavan ja arvopohjan muuttuvan ympäristömyönteisemmäksi ja vastuullisemmaksi. Laajat viherverkot ja ekosysteemipalvelut nähtiin tekijöinä, jotka tulisi ottaa kehityskuvassa huomioon. Puhtaan luonnon ja hiljaisuuden arvostus arvioitiin globaaleiksi trendeiksi, joista voisi tulla Suomelle myös matkailuvaltti. Erityisesti Lapin ja merialueiden mainittiin houkuttelevan turisteja. Suomen etuna nähtiin puhtaat vesistöt niin pinta kuin pohjavesienkin osalta. Itämeren merkitys ja sen suojelu nousivat esiin sekä kuljetusten että matkailun kannalta. Ilmastonmuutos ja sen mukanaan tuomat uhat koettiin pitkällä aikavälillä erittäin merkittävänä kehityssuuntana. Uhkina mainittiin sään ääri ilmiöt, ilmastopakolaisuus ja kasvitaudit. Mukana oli myös pohdintaa siitä, tulisiko kehityskuvassa pääpaino olla ilmastonmuutoksen hillinnässä vai muutokseen sopeutumisessa. Ohjauskeinojen käyttö nähtiin välttämättömänä, mutta jotkut pelkäsivät niiden rajoittavan liikaa tuotannollista toimintaa. Tuotannollinen toiminta nousikin esiin lähinnä biotalouden muodossa, jonka nähtiin vahvistavan maaseutualueiden roolia. Biotalouden kehittymisen todettiin kuitenkin vaativan tuekseen sekä energiaa että liikenneyhteyksiä, joihin tulee panostaa toimialan kehittymiseksi. Muita esiin nousseita aiheita olivat muun muassa ympäristöystävällisen teknologian läpimurtojen huomioiminen, ruoan ja veden saatavuuteen liittyvät kriisit sekä yleinen huoltovarmuusnäkökulma. Koko luonnonvarojen ja luonnonympäristön teemakokonaisuus mainittiin merkittävimmäksi ennakointiteemaksi kaupungistumisen ja asumisen muutossuuntien kanssa. 19

22 3.4. Tuotanto ja palvelut muutostilassa Valtakunnalliset näkemykset Tuotannon ja palvelujen muutossuuntien kehityskuluista alueellisilta vaikutuksiltaan suurimmaksi nousivat verkkokaupan ja muiden digitaalisten palvelujen kasvu, tietointensiivisyyden kasvu kaikilla aloilla, uusiutuvien energianlähteiden osuuden kasvu sekä clean tech ajattelun ja resurssitehokkuuden merkityksen kasvu. Kuvassa 3.17 on esitetty kaikkien vastaajien näkemykset tuotannon ja palvelujen muutossuuntien alueellisesta tärkeydestä. Tuotannon ja palvelujen erilaisten tunnistettujen muutostekijöiden painotuksissa oli vähemmän eroja kuin muissa ennakointiteemoissa. Lähes kaikkia esille nostettujen muutossuuntien vaikutusta arvioitiin melko suureksi tai erittäin suureksi. Eniten hajontaa alueellisissa vaikutuksissa on havaittavissa elintarviketeollisuuden vaikutuksilla maatalousmaan kysyntään, jonka vaikutuksia yli kolmannes vastaajista arvioi alueellisesti pieniksi. Myös palvelujen ja toimintojen paikkasidonnaisuuden väheneminen sekä yritysten sijainnin merkityksen väheneminen verkostojen myötä arvioitiin alueellisilta vaikutuksiltaan melko pieneksi. 10. Verkkokauppa ja muut digitaaliset palvelut yleistyvät 5. Tietointensiivisyys lisääntyy kaikilla toimialoilla 16. Uusiutuvien energianlähteiden osuus kasvaa 8. Clean tech ajattelun merkitys kasvaa ja resurssitehokkuudesta muodostuu 14. Julkisten palvelujen tuotantotapa muuttuu 9. Vientituotteiden jalostusarvo kasvaa ja palveluviennin merkitys kasvaa 1. Pienyritysten määrä kasvaa ja yrityskenttä monipuolistuu 13. Yhä useampi alue ajautuu rakennemuutosalueeksi 4. IT sektori siirtyy yhä selvemmin valmistuksesta palvelutuotantoon 2. Metsäteollisuus uudistuu ja metsäteollisuuden puunkäyttö vähenee 15. Osaamiskeskittymät luovat mahdollisuuksia erikoistumiseen ja 7. Palvelusektorin suhteellinen osuus työpaikoista kasvaa 12. Palvelujen ja toimintojen paikkasidonnaisuus vähenee 11. Yritysten sijainnin merkitys vähenee verkostojen myötä 3. Metalli ja teknologiateollisuus erikoistuu ja verkostoituu 6. Elintarviketeollisuuden kasvu lisää kotimaisen maataloustuotannon kysyntää 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kuva 3.17 Tuotantoon ja palveluihin liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään. 28 % 26 % 20 % 19 % 17 % 17 % 16 % 14 % 13 % 11 % 11 % 11 % 10 % 9 % 9 % 7 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni 26 % 28 % 30 % 38 % 39 % 37 % 33 % 33 % 31 % 34 % 34 % 30 % 38 % 35 % 43 % 39 % 31 % 29 % 29 % 26 % 32 % 30 % 39 % 24 % 29 % 27 % 30 % 34 % 35 % 39 % 24 % 27 % 26 % 26 % 26 % 24 % 18 % 21 % 11 % 9 % 1 % 8 % 2 % 13 % 14 % 15 % 16 % 14 % 20 % 4 % 1 % 2 % 3 % 6 % 5 % 2 % 2 % 4 % 11 % 2 % 5 % 6 % 8 % 3 % 20

23 Valtakunnallisesti kolmeksi tärkeimmäksi muutosilmiöksi tuotannon ja palvelujen teemassa nousivat pienyritysten määrän kasvu ja yrityskentän monipuolistuminen, tietointensiivisyyden lisääntyminen kaikilla toimialoilla, metsäteollisuuden uudistuminen ja puunkäytön muutokset sekä uusiutuvien energianlähteiden osuuden kasvu (kuva 3.18). Myös verkkokaupan ja muiden digitaalisten palvelujen yleistymisen merkitys arvioitiin valtakunnallisesti tärkeäksi. Tuotannon ja palvelujen näkökulmasta pienyritysten määrän kasvu ja yrityskentän monipuolistuminen arvioitiin valtakunnallisesti tärkeämmäksi tekijäksi kuin alueellisesti. Myös metsäteollisuuden uudistumistarve nousee esille pääosin valtakunnallisissa arvioissa, vaikka alueellisesti sen saama painoarvo oli muita tekijöitä selvästi pienempi. 1. Pienyritysten määrä kasvaa ja yrityskenttä monipuolistuu 5. Tietointensiivisyys lisääntyy kaikilla toimialoilla 2. Metsäteollisuus uudistuu ja metsäteollisuuden puunkäyttö vähenee 16. Uusiutuvien energianlähteiden osuus kasvaa 10. Verkkokauppa ja muut digitaaliset palvelut yleistyvät 8. Clean tech ajattelun merkitys kasvaa ja resurssitehokkuudesta muodostuu kilpailutekijä 15. Osaamiskeskittymät luovat mahdollisuuksia erikoistumiseen ja laajempien verkostojen syntymiseen 4. IT sektori siirtyy yhä selvemmin valmistuksesta palvelutuotantoon 12. Palvelujen ja toimintojen paikkasidonnaisuus vähenee 14. Julkisten palvelujen tuotantotapa muuttuu 9. Vientituotteiden jalostusarvo kasvaa ja palveluviennin merkitys kasvaa 7. Palvelusektorin suhteellinen osuus työpaikoista kasvaa 13. Yhä useampi alue ajautuu rakennemuutosalueeksi Metalli ja teknologiateollisuus erikoistuu ja verkostoituu 6. Elintarviketeollisuuden kasvu lisää kotimaisen maataloustuotannon kysyntää 11. Yritysten sijainnin merkitys vähenee verkostojen myötä 1. tärkein 2. tärkein 3. tärkein Kuva 3.18 Valtakunnallisesti tärkeimmiksi arvioidut muutosilmiöt (mainintojen määrä). 21

24 Alueelliset näkemykset Kuvassa 3.19 on esitetty eri muutosilmiöiden saamia alueellisia arviointeja. Tuotannon ja palvelujen teemassa myös alueiden väliset erot olivat hieman pienempiä kuin muissa ennakointiteemoissa. Metsäteollisuuden uudistuminen ja elintarviketeollisuuden kasvu arvioitiin Etelä Suomessa alueellisesti selvästi vähemmän tärkeäksi ilmiöksi kuin muilla alueilla. Itä ja Länsi Suomessa elintarviketeollisuuden kasvu, pienyritysten määrän kasvu ja alueiden ajautuminen äkillisen rakennemuutoksen alueiksi arvioitiin muita alueita merkityksellisemmäksi. Kuvissa on esitetty alueellisten tekijöiden tärkeysarvioinnit alueittain. 10. Verkkokauppa ja muut digitaaliset palvelut yleistyvät 16. Uusiutuvien energianlähteiden osuus kasvaa 5. Tietointensiivisyys lisääntyy kaikilla toimialoilla 8. Clean tech ajattelun merkitys kasvaa ja resurssitehokkuudesta muodostuu kilpailutekijä 14. Julkisten palvelujen tuotantotapa muuttuu 9. Vientituotteiden jalostusarvo kasvaa ja palveluviennin merkitys kasvaa 7. Palvelusektorin suhteellinen osuus työpaikoista kasvaa 1. Pienyritysten määrä kasvaa ja yrityskenttä monipuolistuu 13. Yhä useampi alue ajautuu rakennemuutosalueeksi 4. IT sektori siirtyy yhä selvemmin valmistuksesta palvelutuotantoon 15. Osaamiskeskittymät luovat mahdollisuuksia erikoistumiseen ja laajempien verkostojen syntymiseen 3. Metalli ja teknologiateollisuus erikoistuu ja verkostoituu 11. Yritysten sijainnin merkitys vähenee verkostojen myötä 2. Metsäteollisuus uudistuu ja metsäteollisuuden puunkäyttö vähenee 12. Palvelujen ja toimintojen paikkasidonnaisuus vähenee 6. Elintarviketeollisuuden kasvu lisää kotimaisen maataloustuotannon kysyntää ,9 4,7 4,7 4,6 4,5 4,5 4,5 4,5 4,4 4,3 4,3 4,2 4,1 4,1 4,1 3,9 kaikki vastaajat Etelä Suomi Länsi Suomi Itä Suomi Pohjois Suomi Kuva 3.19 Alueellisia painotuksia tuotannon ja palvelujen muutosilmiöiden vaikutuksessa, 1= erittäin pieni, 2= pieni, 3=melko pieni, 4= melko suuri, 5 = suuri, 6=erittäin suuri. 22

25 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 5. Tietointensiivisyys lisääntyy kaikilla toimialoilla 30 % 36 % 25 % 7 % 3 % 10. Verkkokauppa ja muut digitaaliset palvelut yleistyvät 30 % 36 % 29 % 3 % 10. Verkkokauppa ja muut digitaaliset palvelut yleistyvät 28 % 43 % 21 % 8 % 5. Tietointensiivisyys lisääntyy kaikilla toimialoilla 27 % 35 % 21 % 14 % 14. Julkisten palvelujen tuotantotapa muuttuu 22 % 37 % 23 % 13 % 5 % 8. Clean tech ajattelun merkitys kasvaa ja resurssitehokkuudesta muodostuu 22 % 33 % 36 % 9 % 16. Uusiutuvien energianlähteiden osuus kasvaa 21 % 41 % 28 % 7 % 3 % 9. Vientituotteiden jalostusarvo kasvaa ja palveluviennin merkitys kasvaa 19 % 37 % 34 % 9 % 8. Clean tech ajattelun merkitys kasvaa ja resurssitehokkuudesta muodostuu 20 % 35 % 27 % 17 % 2 % 16. Uusiutuvien energianlähteiden osuus kasvaa 18 % 44 % 31 % 4 % 4. IT sektori siirtyy yhä selvemmin valmistuksesta palvelutuotantoon 16 % 26 % 41 % 14 % 3 % 3. Metalli ja teknologiateollisuus erikoistuu ja verkostoituu 17 % 34 % 36 % 11 % 1. Pienyritysten määrä kasvaa ja yrityskenttä monipuolistuu 15 % 25 % 40 % 17 % 3 % 4. IT sektori siirtyy yhä selvemmin valmistuksesta palvelutuotantoon 15 % 33 % 29 % 20 % 9. Vientituotteiden jalostusarvo kasvaa ja palveluviennin merkitys kasvaa 12 % 31 % 34 % 19 % 3 % 1. Pienyritysten määrä kasvaa ja yrityskenttä monipuolistuu 15 % 44 % 22 % 18 % 11. Yritysten sijainnin merkitys vähenee verkostojen myötä 12 % 32 % 23 % 27 % 5 % 2. Metsäteollisuus uudistuu ja metsäteollisuuden puunkäyttö vähenee 15 % 31 % 32 % 18 %. Palvelusektorin suhteellinen osuus työpaikoista kasvaa 10 % 39 % 38 % 11 % 2 % 13. Yhä useampi alue ajautuu rakennemuutosalueeksi 14 % 41 % 27 % 12 % 15. Osaamiskeskittymät luovat mahdollisuuksia erikoistumiseen ja laajempien 9 % 36 % 29 % 23 % 4 % 14. Julkisten palvelujen tuotantotapa muuttuu 13 % 40 % 31 % 13 % 12. Palvelujen ja toimintojen paikkasidonnaisuus vähenee 8 % 28 % 25 % 36 % 3 % 15. Osaamiskeskittymät luovat mahdollisuuksia erikoistumiseen ja laajempien 13 % 35 % 31 % 16 % 13. Yhä useampi alue ajautuu rakennemuutosalueeksi 7 % 32 % 44 % 14 % 2 % 7. Palvelusektorin suhteellinen osuus työpaikoista kasvaa 12 % 32 % 49 % 6 % 2. Metsäteollisuus uudistuu ja metsäteollisuuden puunkäyttö vähenee 5 % 21 % 23 % 36 % 13 % 12. Palvelujen ja toimintojen paikkasidonnaisuus vähenee 12 % 29 % 29 % 22 % 6. Elintarviketeollisuuden kasvu lisää kotimaisen maataloustuotannon kysyntää 4 % 15 % 26 % 37 % 15 % 6. Elintarviketeollisuuden kasvu lisää kotimaisen maataloustuotannon kysyntää 9 % 29 % 31 % 25 % 3. Metalli ja teknologiateollisuus erikoistuu ja verkostoituu 4 % 27 % 34 % 30 % 5 % 11. Yritysten sijainnin merkitys vähenee verkostojen myötä 7 % 35 % 25 % 23 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.20 Tuotantoon ja palveluihin liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Etelä Suomessa. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.21 Tuotantoon ja palveluihin liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Länsi Suomessa. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 13. Yhä useampi alue ajautuu rakennemuutosalueeksi 28 % 34 % 28 % 7 % 10. Verkkokauppa ja muut digitaaliset palvelut yleistyvät 24 % 33 % 21 % 21 % 10. Verkkokauppa ja muut digitaaliset palvelut yleistyvät 24 % 45 % 21 % 10 % 16. Uusiutuvien energianlähteiden osuus kasvaa 22 % 44 % 16 % 19 % 14. Julkisten palvelujen tuotantotapa muuttuu 24 % 41 % 14 % 17 % 5. Tietointensiivisyys lisääntyy kaikilla toimialoilla 19 % 38 % 31 % 13 % 5. Tietointensiivisyys lisääntyy kaikilla toimialoilla 21 % 29 % 21 % 18 % 11 % 13. Yhä useampi alue ajautuu rakennemuutosalueeksi 16 % 19 % 41 % 22 % 9. Vientituotteiden jalostusarvo kasvaa ja palveluviennin merkitys kasvaa 21 % 32 % 18 % 25 % 2. Metsäteollisuus uudistuu ja metsäteollisuuden puunkäyttö vähenee 15 % 21 % 30 % 33 % 1. Pienyritysten määrä kasvaa ja yrityskenttä monipuolistuu 21 % 34 % 31 % 14 % 9. Vientituotteiden jalostusarvo kasvaa ja palveluviennin merkitys kasvaa 15 % 48 % 24 % 12 % 6. Elintarviketeollisuuden kasvu lisää kotimaisen maataloustuotannon kysyntää 18 % 29 % 43 % 7 % 15. Osaamiskeskittymät luovat mahdollisuuksia erikoistumiseen ja laajempien 15 % 30 % 27 % 27 % 8. Clean tech ajattelun merkitys kasvaa ja resurssitehokkuudesta muodostuu 17 % 34 % 28 % 17 % 7. Palvelusektorin suhteellinen osuus työpaikoista kasvaa 13 % 38 % 38 % 13 % 16. Uusiutuvien energianlähteiden osuus kasvaa 17 % 45 % 31 % 7 % 8. Clean tech ajattelun merkitys kasvaa ja resurssitehokkuudesta muodostuu 13 % 53 % 22 % 13 % 2. Metsäteollisuus uudistuu ja metsäteollisuuden puunkäyttö vähenee 14 % 29 % 39 % 18 % 1. Pienyritysten määrä kasvaa ja yrityskenttä monipuolistuu 12 % 24 % 48 % 15 % 11. Yritysten sijainnin merkitys vähenee verkostojen myötä 14 % 34 % 24 % 24 % 4. IT sektori siirtyy yhä selvemmin valmistuksesta palvelutuotantoon 12 % 30 % 24 % 24 % 12. Palvelujen ja toimintojen paikkasidonnaisuus vähenee 14 % 34 % 31 % 10 % 7 % 14. Julkisten palvelujen tuotantotapa muuttuu 12 % 36 % 36 % 15 % 3. Metalli ja teknologiateollisuus erikoistuu ja verkostoituu 11 % 19 % 59 % 7 % 11. Yritysten sijainnin merkitys vähenee verkostojen myötä 3 % 35 % 35 % 23 % 4. IT sektori siirtyy yhä selvemmin valmistuksesta palvelutuotantoon 10 % 34 % 24 % 14 % 17 % 6. Elintarviketeollisuuden kasvu lisää kotimaisen maataloustuotannon kysyntää 3 % 36 % 21 % 27 % 7. Palvelusektorin suhteellinen osuus työpaikoista kasvaa 10 % 52 % 21 % 14 % 12. Palvelujen ja toimintojen paikkasidonnaisuus vähenee 3 % 30 % 33 % 30 % 15. Osaamiskeskittymät luovat mahdollisuuksia erikoistumiseen ja laajempien 10 % 34 % 28 % 17 % 10 % 3. Metalli ja teknologiateollisuus erikoistuu ja verkostoituu 36 % 36 % 27 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.22 Tuotantoon ja palveluihin liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Itä Suomessa. Kuva 3.23 Tuotantoon ja palveluihin liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Pohjois Suomessa. 23

26 Muut palautteet tuotannon ja palvelujen teemassa Tuotannon ja palvelujen ennakointiteemassa keskimäärin joka neljäs vastaaja oli täydentänyt muutossuuntien listaa tai esitti täsmennyksiä lomakkeen muutossuuntiin. Palautteita herättivät erityisesti teollisen toiminnan muutossuunnat, palvelutoiminnan murros, teknologinen kehitys, energiakysymykset ja kansainvälinen toimintaympäristö. Digitalisaation arvioitiin muokkaavan palvelutuotantoa merkittävästi. Palvelujen ja toimintojen paikkasidonnaisuuden kehityksestä nousi esille osin ristikkäisiä kehityssuuntia. Osa totesi tiettyjen toimintojen olevan ja pysyvän erittäin paikkasidonnaisina ja sähköisen ympäristön sopivan vain osalle toimialoista. Sähköisen toimintaympäristön nähtiin osaltaan muokkaavaan julkisten palvelujen tuotantoa. Kuluttajavetoisen kaupan todettiin myös jatkossa perustuvan pitkälti hypistelylle, jossa tuote halutaan nähdä ennen ostopäätöstä. Kuitenkin osa vastaajista koki kaupan rakenteen muuttuvan huomattavasti ja logististen konseptien muokkautuvan fyysistä sijaintia merkittävimmiksi tekijöiksi. Toisaalta palvelujen siirtymiselle verkkoon nähtiin mahdollisena vastakkainen kehityssuunta, jossa henkilökohtaisesta palvelusta tulee kilpailuvaltti ja siitä ollaan valmiita maksamaan. Muita tuotannon ja palvelun kannalta merkittäviä esille nostettuja tekijöitä olivat työvoimapula, innovaatiopotentiaali ja sen hyödyntäminen, eriarvoistuminen sekä materiaalitehokkuuteen liittyvät kysymykset. Yksittäisistä toimialoista eniten näkökulmia nousi esille metsäteollisuudessa, jonka nähtiin kehittyvän ja puunkäytön kasvavan biotalouden ja hajautetun energiantuotannon vahvistuessa. Toisaalta esille nousi myös pelko siitä, ettei suomalainen metsäteollisuus pysty uudistumaan riittävästi. Perustuotannon nähtiin siirtyvän halvan tuotannon maihin, mutta erityisenä uhkana koettiin myös asiantuntijatyön siirtyminen kehittyviin maihin. Tuotannon ja palvelujen muutosten todettiin olevan nopeita ja heikosti ennakoitavia, joskin varmoina aloina mainittiin ruoan ja energiantuotanto, joiden merkitys säilyy, oli tilanne mikä tahansa. Palveluiden ja tuotannon välillä nähtiin myös kiinteä yhteys, sillä tuotannon väheneminen pienentää sekä palveluiden tarvetta että niiden saamaa rahoitusta. Yritysverkostoilla nähtiin merkittävä rooli erityisesti maaseudun elinvoimaisen yritystoiminnan mahdollistajana. Tekninen kehitys nousi esiin myös tuotannollisen toiminnan näkökulmasta. Robotiikan ja automaation kehittymisen merkityksen arvioitiin kasvavan ja digitalisaation olevan seuraavan suuren elinkeinomurroksen määrittelevä tekijä, jonka vaikutus ulottuu aina maataloudesta teollisuuteen ja digitaalitalouteen. Energiakysymykset olivat teknologisen kehityksen rinnalla toinen toistuvasti esiin nouseva teema. Kotimaisen uusiutuvan energiantuotannon merkitystä korostettiin ja sen arvioitiin kehittyvän osana metsäteollisuutta. Energian saanti arvioitiin globaalisti merkittäväksi tekijäksi yhdessä ruoantuotannon kanssa. Yritysmaailman ja laajemmin koko markkinaalueen koettiin kansainvälistyvän ja energia ja ruokakysymysten merkityksen kasvavan maailmanpolitiikassa. Palvelutuotannossa nähtiin myös murros julkisten palvelujen siirtyessä kolmannen sektorin tai yritysten hoidettavaksi. Yksittäisenä palvelupohjaisena alana esiin nousi matkailu, jonka nähtiin painottuvan palveluketjujen ja elämysten tuottamiseen. Raideliikennepalvelujen kehittäminen koettiin sekä liikkumisen että kuljettamisen kannalta tärkeäksi ja logistiikkaketjujen ja solmupisteiden toimivuudella arvioitiin jatkossa olevan yhä kriittisempi merkitys. 24

27 3.5. Euroopan pohjoisen ulottuvuuden merkitys kasvaa 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 5. Viisumivapaus Suomen ja Venäjän välillä astuu voimaan 26 % 29 % 23 % 18 % 4 % 3. Asiointi, työssäkäynti ja matkailu Venäjän ja Suomen välillä kasvavat 2. Yritysyhteistyö Venäjän kanssa kasvaa 22 % 21 % 36 % 37 % 27 % 30 % 12 % 12 % Valtakunnalliset näkemykset 7. Pohjoisen merireitit avautuvat 4. Pietarin merkitys Itämeren alueen kasvukeskuksena lisääntyy 19 % 17 % 24 % 35 % 27 % 28 % 21 % 15 % 7 % 3 % Euroopan pohjoisen ulottuvuuden merkityksen kasvuun liittyvien muutossuuntien kehityskuluista alueellisilta vaikutuksiltaan suurimmaksi nousivat Venäjän ja Suomen väliseen kehitykseen liittyvät kehityskulut. Tärkeimmiksi muutossuunniksi arvioitiin viisumivapaus Suomen ja Venäjän välillä, asioinnin, työssäkäynnin ja matkailun kasvu Suomen ja Venäjän välillä sekä yritysyhteistyö Suomen ja Venäjän välillä. Kuvassa 3.24 on esitetty kaikkien vastaajien näkemykset Euroopan pohjoisen ulottuvuuden muutossuuntien alueellisesta tärkeydestä. 6. Arktisten alueiden luonnonvarojen merkitys kasvaa 17 % 34 % 25 % 17 % 6 % 11. Globaalitalous lisää yritysten verkottumisen merkitystä ja kilpailu yritysten sijaintipaikasta 16 % 37 % 31 % 15 % 1 % 12. EU:n talouskehitys ja kilpailukyky pysyy ennallaan tai heikkenee 10. Kansainvälisten kuljetuskäytävien merkitys korostuu 15 % 14 % 30 % 39 % 38 % 30 % 17 % 13 % 1 % 4 % 1. Itämeren alueen toimijoiden vuorovaikutus lisääntyy 9. Pohjoisten maiden kilpailukyky kasvaa 6 % 6 % 26 % 26 % 33 % 40 % 29 % 23 % 5 % 8. Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunkikehitys voimistuu 4 % 16 % 25 % 38 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.24 Euroopan pohjoisen ulottuvuuden muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Myös arktisten luonnonvarojen merkityksen kasvu ja globaalitalouden kehitys nousivat arvioinnissa alueellisesti tärkeiksi muutossuunniksi. Valtakunnallisesti kolme tärkeintä muutosilmiötä Euroopan pohjoisen ulottuvuuden teemassa ovat arktisten alueiden luonnonvarojen merkityksen kasvu, yritysyhteistyön sekä asioinnin, työssäkäynnin ja matkailun kasvu Suomen ja Venäjän välillä. Myös globaalitalouden muutosten heijastusvaikutukset yritysten sijaintipaikkoihin sekä EU:n talouskehityksen ja kilpailukyvyn kehitys nousivat valtakunnallisesti tärkeiksi muutossuunniksi. 6. Arktisten alueiden luonnonvarojen merkitys kasvaa 2. Yritysyhteistyö Venäjän kanssa kasvaa 3. Asiointi, työssäkäynti ja matkailu Venäjän ja Suomen välillä kasvavat 11. Globaalitalous lisää yritysten verkottumisen merkitystä ja kilpailu yritysten sijaintipaikasta kasvaa 12. EU:n talouskehitys ja kilpailukyky pysyy ennallaan tai heikkenee 5. Viisumivapaus Suomen ja Venäjän välillä astuu voimaan 1. Itämeren alueen toimijoiden vuorovaikutus lisääntyy 4. Pietarin merkitys Itämeren alueen kasvukeskuksena lisääntyy 7. Pohjoisen merireitit avautuvat 10. Kansainvälisten kuljetuskäytävien merkitys korostuu 8. Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunkikehitys voimistuu 9. Pohjoisten maiden kilpailukyky kasvaa 1. tärkein 2. tärkein 3. tärkein Kuva 3.25 Valtakunnallisesti tärkeimmiksi arvioidut muutosilmiöt (mainintojen määrä). 25

28 Alueelliset näkemykset Kuvassa 3.26 on esitetty eri muutosilmiöiden saamia alueellisia arviointeja alueittain. Alueellisissa arvioinneissa on havaittavissa muutamia huomattavia painotuseroja. Itä Suomessa Venäjän ja Suomen välisen yritysyhteistyön sekä asioinnin ja matkailun lisääntymisen sekä viisumivapauden merkitys on arvioitu huomattavasti suuremmaksi kuin muilla alueilla. Kansainvälisten kuljetuskäytävien merkityksen kasvu on Länsi ja Pohjois Suomessa muita alueita suurempi. Pohjois Suomessa arktisten alueiden luonnonvarojen merkityksen kasvu ja pohjoisten merireittien avautuminen on arvioitu tärkeiksi muutostekijöiksi. Etelä ja Länsi Suomessa Itämeren alueen toimijoiden vuorovaikutuksen kasvun ja Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunkikehityksen merkitys on arvioitu suuremmaksi kuin muilla alueilla. Pietarin merkityksen kasvu on kuitenkin Etelä Suomessakin arvioitu suuremmaksi kuin Tallinnan merkityksen kasvu. 2. Yritysyhteistyö Venäjän kanssa kasvaa 3. Asiointi, työssäkäynti ja matkailu Venäjän ja Suomen välillä kasvavat 5. Viisumivapaus Suomen ja Venäjän välillä astuu voimaan 11. Globaalitalous lisää yritysten verkottumisen merkitystä ja kilpailu yritysten sijaintipaikasta kasvaa 10. Kansainvälisten kuljetuskäytävien merkitys korostuu 4. Pietarin merkitys Itämeren alueen kasvukeskuksena lisääntyy 12. EU:n talouskehitys ja kilpailukyky pysyy ennallaan tai heikkenee 6. Arktisten alueiden luonnonvarojen merkitys kasvaa ,7 4,6 4,5 4,5 4,5 4,4 4,4 4,4 Kuvissa on esitetty alueellisten tekijöiden tärkeysarvioinnit alueittain. Suomen ja Venäjän välinen viisumivapaus nousee Etelä, Itä ja Pohjois Suomessa selvästi tärkeämmäksi kuin Länsi Suomessa. Pohjois Suomessa selvästi tärkeimmiksi muutossuunniksi nousevat arktisten alueiden luonnonvarojen ja pohjoisten merireittien merkityksen kasvu. 7. Pohjoisen merireitit avautuvat 9. Pohjoisten maiden kilpailukyky kasvaa 1. Itämeren alueen toimijoiden vuorovaikutus lisääntyy 8. Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunkikehitys voimistuu 3,4 4,0 4,0 4,2 kaikki vastaajat Etelä Suomi Länsi Suomi Itä Suomi Pohjois Suomi Kuva 3.26 Alueellisia painotuksia Euroopan pohjoisen ulottuvuuden muutosilmiöiden vaikutuksessa, 1= erittäin pieni, 2= pieni, 3=melko pieni,4= melko suuri, 5 = suuri, 6=erittäin suuri. 26

29 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 5. Viisumivapaus Suomen ja Venäjän välillä astuu voimaan 33 % 22 % 15 % 22 % 7 % 3. Asiointi, työssäkäynti ja matkailu Venäjän ja Suomen välillä kasvavat 20 % 32 % 29 % 17 % 2 % 11. Globaalitalous lisää yritysten verkottumisen merkitystä ja kilpailu yritysten sijaintipaikasta kasvaa 12. EU:n talouskehitys ja kilpailukyky pysyy ennallaan tai heikkenee 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 23 % 20 % 32 % 32 % 29 % 31 % 12 % 17 % 2. Yritysyhteistyö Venäjän kanssa kasvaa 19 % 35 % 29 % 15 % 2 % 10. Kansainvälisten kuljetuskäytävien merkitys korostuu 19 % 41 % 29 % 7 % 4. Pietarin merkitys Itämeren alueen kasvukeskuksena lisääntyy 19 % 34 % 26 % 17 % 2 % 2. Yritysyhteistyö Venäjän kanssa kasvaa 18 % 33 % 38 % 11 % 12. EU:n talouskehitys ja kilpailukyky pysyy ennallaan tai heikkenee 16 % 21 % 47 % 17 % 3. Asiointi, työssäkäynti ja matkailu Venäjän ja Suomen välillä kasvavat 13 % 38 % 37 % 9 %. Pohjoisen merireitit avautuvat 15 % 14 % 32 % 29 % 8 % 4. Pietarin merkitys Itämeren alueen kasvukeskuksena lisääntyy 13 % 42 % 32 % 10 % 11. Globaalitalous lisää yritysten verkottumisen merkitystä ja kilpailu yritysten sijaintipaikasta kasvaa 14 % 43 % 28 % 14 % 2 % 5. Viisumivapaus Suomen ja Venäjän välillä astuu voimaan 12 % 31 % 33 % 19 % 10. Kansainvälisten kuljetuskäytävien merkitys korostuu 13 % 33 % 35 % 15 % 5 % 6. Arktisten alueiden luonnonvarojen merkitys kasvaa 12 % 37 % 24 % 18 % 6. Arktisten alueiden luonnonvarojen merkitys kasvaa 10 % 31 % 26 % 25 % 8 % 7. Pohjoisen merireitit avautuvat 12 % 30 % 30 % 16 % 1. Itämeren alueen toimijoiden vuorovaikutus lisääntyy 10 % 24 % 44 % 23 % 1. Itämeren alueen toimijoiden vuorovaikutus lisääntyy 7 % 34 % 28 % 27 % 8. Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunkikehitys voimistuu 9 % 28 % 31 % 24 % 9 % 9. Pohjoisten maiden kilpailukyky kasvaa 6 % 29 % 43 % 18 % 9. Pohjoisten maiden kilpailukyky kasvaa 5 % 21 % 43 % 21 % 10 % 8. Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunkikehitys voimistuu 18 % 22 % 42 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.27 Euroopan pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Etelä Suomessa. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.28 Euroopan pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Länsi Suomessa. 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 3. Asiointi, työssäkäynti ja matkailu Venäjän ja Suomen välillä kasvavat 48 % 28 % 17 % 7 % 6. Arktisten alueiden luonnonvarojen merkitys kasvaa 52 % 33 % 12 % 3 % 5. Viisumivapaus Suomen ja Venäjän välillä astuu voimaan 41 % 38 % 14 % 3 % 7. Pohjoisen merireitit avautuvat 45 % 30 % 12 % 6 % 6 % 2. Yritysyhteistyö Venäjän kanssa kasvaa 31 % 45 % 17 % 7 % 5. Viisumivapaus Suomen ja Venäjän välillä astuu voimaan 27 % 24 % 24 % 24 % 4. Pietarin merkitys Itämeren alueen kasvukeskuksena lisääntyy 31 % 24 % 28 % 10 % 7 % 2. Yritysyhteistyö Venäjän kanssa kasvaa 22 % 38 % 22 % 16 % 3 % 11. Globaalitalous lisää yritysten verkottumisen merkitystä ja kilpailu yritysten sijaintipaikasta kasvaa 17 % 31 % 34 % 17 % 3. Asiointi, työssäkäynti ja matkailu Venäjän ja Suomen välillä kasvavat 21 % 39 % 15 % 18 % 6 %. Pohjoisen merireitit avautuvat 14 % 28 % 21 % 31 % 7 % 10. Kansainvälisten kuljetuskäytävien merkitys korostuu 15 % 48 % 30 % 6 % 12. EU:n talouskehitys ja kilpailukyky pysyy ennallaan tai heikkenee 14 % 34 % 45 % 7 % 4. Pietarin merkitys Itämeren alueen kasvukeskuksena lisääntyy 9 % 24 % 27 % 30 % 6 % 9. Pohjoisten maiden kilpailukyky kasvaa 7 % 21 % 39 % 29 % 11. Globaalitalous lisää yritysten verkottumisen merkitystä ja kilpailu yritysten sijaintipaikasta kasvaa 7 % 43 % 30 % 20 % 10. Kansainvälisten kuljetuskäytävien merkitys korostuu 7 % 41 % 28 % 21 % 9. Pohjoisten maiden kilpailukyky kasvaa 6 % 38 % 34 % 22 % 8. Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunkikehitys voimistuu 4 % 7 % 14 % 50 % 21 % 12. EU:n talouskehitys ja kilpailukyky pysyy ennallaan tai heikkenee 6 % 36 % 30 % 27 % 1. Itämeren alueen toimijoiden vuorovaikutus lisääntyy 3 % 17 % 28 % 34 % 17 % 1. Itämeren alueen toimijoiden vuorovaikutus lisääntyy 21 % 30 % 39 % 9 % 6. Arktisten alueiden luonnonvarojen merkitys kasvaa 3 % 38 % 38 % 17 % 8. Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunkikehitys voimistuu 27 % 39 % 18 % erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.29 Euroopan pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Itä Suomessa. erittäin suuri suuri melko suuri melko pieni pieni erittäin pieni Kuva 3.30 Euroopan pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvien muutosilmiöiden alueellinen vaikutus aluerakenteeseen ja liikennejärjestelmään Pohjois Suomessa. 27

30 Muut palautteet Euroopan pohjoisen ulottuvuuden merkityksen kasvun teema alueelta Hieman alle viidennes vastaajista oli kirjannut lomakkeelle muita kansainväliseen toimintaympäristöön liittyviä muutossuuntia tai täsmentänyt lomakkeella esitettyjä kehityskulkuja. Euroopan pohjoista ulottuvuutta ja laajemmin kansainvälistä toimintaympäristöä käsittelevää teemaa koskevat palautteet voidaan jakaa arktisia alueita, Venäjää, Pohjoismaita ja EU:ta koskeviin näkökulmiin. Myös kansainväliset kuljetusketjut ja energiakysymykset nousivat esiin kuten aiemmissakin teemoissa. Arktisen alueen merkityksen kasvusta esille nostettiin hyvin erisuuntaisia näkökulmia. Toisaalta se nähtiin merkittävänä kuljetusreittinä ja toisaalta laajemmin talousalueena, jossa Suomella on kilpailukykyistä osaamista. Osa arvioi ympäristöpainotuksen kasvavan merkittävästi arktisten luonnonvarojen hyödyntämisessä. Useat vastaajat arvioivat, että Suomella on merkittävää arktista osaamista, kuten tuulivoimaosaamista, jota pitäisi osata hyödyntää strategisesti ja kehittää suunnitelmallisesti muun muassa koulutuksen kautta. Arktisiin alueisiin arvioitiin liittyvän odotusarvojen ylikorostumista, josta olisi päästävä ohi kohti realistisia tavoitteita. Kuljetusväylien avautumisella ja luonnonvarojen hyödyntämisellä nähtiin olevan merkittäviä talousalueiden välisiä geopoliittisia vaikutuksia, joiden merkitystä on hankalaa ennakoida. Pohjoisten merireittien merkitystä myös kyseenalaistettiin, ellei kuljetustekniikassa ja kustannuksissa tapahdu merkittävää muutosta. Arktisten alueiden erityispiirteet ja ympäristön herkkyys nähtiin kysymyksinä, joiden esiintuojana ja asiantuntijana Suomella voisi olla tärkeä rooli kansainvälisessä yhteistyössä. Venäjän merkitys Suomelle oli tunnistettu useissa palautteissa. Venäjän mahdollisista kansainvälisistä taloussopimuksista ja demokratiakehityksestä riippuen yhteistyöllä nähtiin varsin erilaisia suuntia. Yhteistyön Venäjän kanssa ei arvioitu riippuvan ainoastaan suomalaisten halusta, vaan Suomi on Venäjälle vain yksi pieni yhteistyötaho. Potentiaalin tunnistaminen nähtiin kuitenkin tärkeänä. Venäjälle johtavien kuljetuskäytävien merkityksen nähtiin kasvavan, mutta rajojen avautumisen arvioitiin tuovan mukanaan myös kielteisiä ilmiöitä kuten rikollisuutta. EU:n kilpailukyvyn kasvuun suhtauduttiin varsin epäillen. Sen omien rakenteiden koettiin toimivan esteenä kehitykselle ja globaalin kasvun keskittyvän nouseville talousalueille. EU:n poliittisten painopisteiden koettiin vaikuttavan talouskehitykseen ja kilpailukykyyn. Vaikka EU:lla arvioitiin olevan melko heikot tulevaisuuden näkymät, palautteissa nousi esille myös Pohjoismaiden merkitys Euroopan vilja aittana ja luonnon turvapaikkana. Pohjoismainen yhteistyö nähtiin tärkeänä ja sen merkityksen arvioitiin kasvavan. Erityisesti Barentsin alueella pohjoismaisen yhteistyön merkityksen vahvistuminen arvioitiin tärkeäksi, mutta Suomen myös pelättiin jäävän jalkoihin muiden maiden panostaessa alueelle enemmän. Kansainvälisistä kuljetusreiteistä esiin nousivat satamayhteydet, maan sisäiset liikenneyhteydet osana kansainvälistä kuljetusverkostoa ja ratainvestoinnit. Edellä mainittujen pohjoisten reittien lisäksi esiin nousivat itälänsi suuntaiset kuljetuskäytävät. Mukana oli myös pohdintaa siitä, syökö Keski ja Itä Euroopan kuljetusreittien kehittyminen Etelä Suomen kautta kulkevien reittien merkitystä. Energiakysymyksistä esiin nousivat Itämeren kansainvälisten energiaverkkojen kehittyminen, arktisen tuulivoimaosaamisen potentiaali ja maakaasun tuonti. Muita mainittuja kehityssuuntia olivat globaalin talouden tasapainon merkitys, pohjoisen hyvinvoinnin merkitys kilpailukyvylle ja Suomen sisäinen yhteistyö kilpailukyvyn edellytyksenä. 28

31 3.6. Muut muutossuunnat Vastaajat saivat kyselyssä nostaa esille myös näkemyksiään siitä, mitä muita muutossuuntia ALLI työssä pitäisi ottaa huomioon. Noin 80 vastaajaa oli kirjannut lomakkeelle huomioon otettavia tekijöitä. Useissa palautteissa tuotiin esiin jo edellä mainittuja kehityssuuntia niiden merkitystä painottaen. Vastaajat olivat tyypillisesti kirjanneet lomakkeelle useita esille otettavia painopistealueita. Kuvassa 3.31 on esitetty vastaajien esille nostamien painopistealueiden jakaumaa. Ylivoimaisesti eniten vastaajat olivat nostaneet esille liikenteeseen ja liikenneverkkoon liittyviä näkökulmia ja monissa palautteissa arvioitiin, että ennakointiteemoissa liikennejärjestelmää koskevat kysymykset eivät ole saaneet riittävästi painoarvoa. Moni vastaajista pohti aluerakenteen tulevaisuutta kokonaisuutena, johon liittyy sekä hajauttavia että keskittäviä muutossuuntia. Rakenteen tietoista ohjaamista ja resurssien suuntaamista pidettiin tärkeänä ja toimenpiteiden pitkäaikaisvaikutusten ymmärtämistä peräänkuulutettiin. Aluerakenteen vaikutus kuljettamiseen ja ihmisten liikkumiseen nähtiin merkittävänä tekijänä samoin kuin kaupunkiseutujen verkottuminen ja niiden väliset yhteydet. Palautteissa oli pohdittu myös aluerakenteen monikeskuksisen mallin tulevaa kehitystä sekä metropolipolitiikan mahdollista dominanssia. liikenne ja liikenneverkko talous aluerakenne kansainvälinen toimintaympäristö työmarkkinat alueiden erilaistuminen ja luonne julkiset palvelut kuntarakenne lainsäädäntö ja ohjaus toimialarakenteen muutos teknologinen kehitys matkailu ilmastonmuutos ja ympäristörajoitteet vihreä talous infran toimintavarmuus muuttoliike energiaratkaisut ikääntyminen hyvinvointi kilpailukyky ruoan tuotanto kestävä kasvu muut Lainsäädännön ja ohjauksen rooli nähtiin toimivan aluerakenteen mahdollistajana tai esteenä. Osa arvioi julkisen ohjauksen heikentyvän, kun taas osa arvioi alueellisen itsemääräämisen tulleen tiensä päähän. Erityisesti ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävän ohjauksen merkityksen arvioitiin kasvavan ja säädösten vaikuttavan merkittävällä tavalla esimerkiksi yksityisautoiluun. Paikallisen päätöksenteon ja valtionohjauksen keskinäinen balanssi herätti pohdintaa. Kehityskuvassa nähtiin tarpeellisena tarkastella esimerkiksi alueidenkäytön ohjauksella syntyneiden käyttörajoitusten vaikutusta aluetalouteen ja yhteiskunnan innovatiiviseen kehittämiseen Kuva 3.31 Vastaajien esille nostamien muiden painopistealueiden määrä aihealueittain (mainintojen määrä). Alueiden erilaistuminen ja erikoistuminen nousi esiin useissa palautteissa. Alueiden omaan luonteeseen pohjautuvaa erikoistumista tulisi tukea erityisesti tunnistamalla vahvuudet ja kehittymismahdollisuudet. Muutosmekanismien ja vaikutussuhteiden parempaa ymmärrystä peräänkuulutettiin alueiden erilaisten kehityssuuntien tunnistamiseksi; samalla kun toiset alueet kärsivät työttömyydestä, on toisilla työvoimapula. Myös keskittymisen mukanaan tuomat erot tiivistyvien ja supistuvien alueiden välillä olisi tärkeää tunnistaa ennalta. Kansainvälisen toimintaympäristön merkitystä Suomen kehityksessä oli painotettu useissa palautteissa. Merkittävinä suuntina esiin nousivat EU, Suomen lähialueet ja nousevat talousalueet. Barentsin alue nähtiin kehittyvänä ja tulevaisuudessa lisää työvoimaa tarvitsevana alueena. Pohjoisista investoinneista esiin nousivat muun muassa ratayhteydet Pohjois Norjaan. Suomen logistisen aseman todettiin riippuvan paljolti myös Suomen rajan ulkopuolella olevista tekijöistä. Trans Siperian radan kehittyminen nähtiin mahdollisuutena Suomelle ja erityisesti pääkaupunkiseudun vahvan kytkeytymisen Pietariin sitä tukevana tekijänä. Yhteydet Saksaan nähtiin tärkeänä 29

32 Saksan toimiessa EU:n ytimenä. Toisaalta EU:n talouskehityksen pelättiin heikkenevän ja häviävän nouseville kilpailijoille, joskin myös toiveikkaita näkemyksiä talouskehityksen kääntymisestä kasvavaksi esitettiin. Talouden painopisteen arvioitiin siirtyvän Aasiaan ja myös Afrikan merkityksen arvioitiin kasvavan. Kilpailu uusiutumattomista energiavaroista koettiin turvallisuuspoliittisena uhkana, joka voi vaikuttaa suurvaltojen väleihin. Talous puhutti globaalin kilpailun lisäksi myös Suomen näkökulmasta. Viennin hiipumisen pelättiin rapauttavan yhteiskunnan kykyä tuottaa palveluja ja liian tiukkojen ympäristöhallinnon rajoitteiden heikentävän aluetalouden kehitystä. Julkisen ja yksityisen rahoituksen suhdetta ja toisaalta talouskasvun kehityssuuntia toivottiin tarkasteltavan osana kehityskuvatyötä. Julkisten palvelujen todettiin olevan murroksessa. Yksityisten toimijoiden roolin julkisten palvelujen tuottajana nähtiin nousevan ja palvelujen roolin kokonaisuutena vahvistuvan myös liikenneinfrastruktuurissa. Harvaan asuttujen alueiden palveluvelvoitteita toivottiin tarkasteltavan ja samaan teemaan liitettiin myös kuntarakenteen muutos ja kuntien rooli palvelujen tuottajana. Myös kaupan rakenteen muutossuuntia toivottiin tutkittavan. Julkisten palvelujen ohella toimialarakenteen nähtiin muuttuvan ja raskaan sekä valmistavan teollisuuden vähenemisen vaikuttavan vaihtotaseeseen ja kuljetusvirtoihin. Tuotanto ja sen tuomat työpaikat nähtiin kuitenkin ehtona kestävälle kasvulle, joka nojaa erityisesti Suomen luonnonvaroihin. Osaavan työvoiman puute nähdään riskinä ja tulevaisuuden osaamistarpeiden tunnistamista pidetään ensiarvoisen tärkeänä. Maahanmuuton kautta tapahtuva väestönkasvu tuo mukanaan mahdollisuuksia, kunhan se saadaan ohjattua laajemmin koko Suomen hyödyksi eikä vain vahvimpiin kasvukeskuksiin. Työvoiman globaali liikkuvuus nähtiin sekä uhkana suomalaisten huippuosaajien muuttaessa ulkomaille että mahdollisuutena osaavan työvoiman muuttaessa Suomeen. Maaseudun mahdollisuutena tunnistettiin erityisesti vihreät elinkeinot biotaloudesta elintarviketuotantoon. Biotalous nähtiin tulevaisuuden alana, joka kuitenkin vaatii tuekseen kuljetusinfrastruktuurin hyvää kuntoa. Myös matkailu nostettiin esiin nousevana toimialana, jota voidaan tukea hyvillä kulkuyhteyksillä niin kotimaassa kuin osana laajempaa kansainvälistä verkostoa. Liikenneverkot ja liikkuminen nousivat esille suuressa osassa palautteista. Tulevaisuudessa nähtiin sekä uhkakuvia liikennejärjestelmän rapautumisesta että toiveita kestävän liikkumisen kehittymisestä. Kulkutapajakauman muutos nähtiin melko varmana ilmiönä, mutta siihen johtava kehitys ohjattavaksi joko porkkanalla tai kepillä. Ruuhkautuvalle henkilöautoriippuvaiselle liikkumiselle arvioitiin löydettävän vaihtoehtoja kattavasta ja jatkuvasta jalankulku ja pyöräverkosta sekä joukkoliikenteen kehittymisestä. Vaihtoehtoisten liikkumistapojen lisäksi erityisesti tiivistyvällä pääkaupunkiseudulla on panostettava väylärakentamiseen myös maan alle. Eräässä vastauksessa luotiin kuva siitä, miten liikkuminen tapahtuu jatkossa: kasvavilla ja tiivistyvillä kaupunkiseuduilla liikutaan lähimatkat joukkoliikenteellä, pyörällä, yhteiskäyttöisellä sähköautolla suhteellisen pienellä nopeudella ja pitkät matkat taitetaan junalla tai lentokoneella. Tiestön laatu huolestutti useita vastaajia ja alemman tieverkon, terminaalien ja rautatieliikenteen kehittäminen nähtiin edellytyksenä tehokkaalle metsä ja biotalouden kehitykselle ja muiden luonnonvarojen hyödyntämiselle. Myös hajautetun energiatuotannon nähtiin vaikuttavan alemman tieverkon tarpeisiin. Keskeisenä kysymyksenä esiin nousi infrarakentamisen kohdistaminen oikea aikaisesti elinkeinotoimintaa tukien. Palautteissa kuitenkin todettiin, ettei kattavaa rataverkkoa ja korkeatasoisia joukkoliikennepalveluja saada järkevin kustannuksin koko maahan. Asumisen ja liikenteen keskittymisen kannalta oleellisena nähtiin keskusten välinen liikenneverkko, joka painottuu erityisesti toimiviin ja nopeisiin rautatieyhteyksiin. Samoin keskusten välinen maantieliikenne koettiin tärkeänä ja yleisesti päätieverkon ylläpitäminen erinomaisessa kunnossa merkittävänä kilpailukykytekijänä. Kehityskuvalta toivottiin liikkumiseen ja kuljetuksiin käytettävän ajan, energiantuotantomuotojen sekä valittuihin linjoihin liittyvien aluerakennemallien tarkastelua eri tulevaisuusskenaarioissa. Samoin toivottiin radikaalin keskittymisen edellyttämän liikenneverkon tutkimista. Liikenteen rakennemuutos nähtiin myös kuljettamisen puolella. Palautteissa nousi esille satamien määrä, logistiikkakeskusten hajanaisuus ja liikennepolitiikan yleinen irrallisuus. Rautateiden yksikkökuljetukset esitettiin esimerkkinä yksittäisestä kehityskohteesta. Ympäristövaikutusten huomioon ottamista toivottiin vahvemmin esiin osana liikennejärjestelmien tarkastelua ja sen yhteydessä pohdintaa myös henkilöliikenteen arvovalintoihin perustuvasta kehityksestä, joka jatkossa tukee raideliikenteen kasvua ja vähentänee lentoliikenteen suosiota. Liikenteen nähtiin kehittyvän jatkossa yhä vahvemmin palveluna, jota muun muassa älyliikenteen sovelluksen tukevat. Erityisinä kehityskohteina esiin nousivat pohjoiset kuljetuskäytävät Jäämerelle sekä E18 käytävä väylästä kasvua ajattelun pilottikohteena. Teknologinen kehitys arvioitiin merkittäväksi sekä liikenteen osalta että aluerakenteen osatekijänä. Sähköautojen yleistyminen ja niiden vaatima latauspisteiden verkosto tulisi ottaa tarkasteluun osana pitkämatkaisen 30

33 liikenteen kehittymistä. Palautteissa arvioitiin, että vuoteen 2050 mennessä automaattiset ajoneuvot ja muutkin autonomiset palvelurobotit ja jakelujärjestelmät tulevat käyttöön. Huonon taloudellisen tilanteen koettiin vähentävän liikkumista ja nostavan sähköisen viestinnän ja etäyhteyksien merkitystä, jolloin nopean laajakaistan saatavuus on ensiarvoisen tärkeää. ALLI työssä toivottiin tarkasteltavan muutossuuntia, joita kehittyvä digitalous ja uusi teknologia mahdollistavat. Suomen valtteja niin väestön kuin liiketoiminnan näkökulmista. Globaalin kehityksen pahimpia uhkakuvia ja skenaarioita toivottiin mukaan tarkasteluun ja esimerkiksi poliittiset erimielisyydet koettiin uhaksi myönteiselle kehitykselle. Palautteissa myös todettiin, että ennakointi tulee jatkossa muuttumaan yhä vaikeammaksi. Uusiutuviin luonnonvaroihin perustuva hajautettu energiantuotanto nähtiin tulevaisuuden trendinä. Energiapolitiikan ratkaisujen merkityksen arvioitiin jatkossa kasvavan ja verkkojen toimintavarmuuden tulevan entistä kriittisemmäksi. Ihmisten luottaessa yhä enenevässä määrin sähköisiin palveluihin energia ja sähköverkkojen toimintavarmuudesta tulee aiempaa merkittävämpi tekijä. Tämä riippuvuus voi johtaa pahimmillaan jopa eräänlaisen riskiyhteiskunnan muodostumiseen. Väestöön liittyvistä kysymyksistä esiin nousivat muuttoliike ja ikääntyminen. Siirtolaisuuden vaikuttavuuden uskottiin olevan suurempi kuin mitä nyt osataan kuvitella. Parhaimmillaan maahanmuuton myötä Suomeen tulee uutta innovaatiota, toimeliaisuutta ja intoa; pahimmillaan maastamuutto kiihtyy ja osaajat muuttavat pysyvästi pois Suomesta. Myös ikääntyminen nähtiin sekä voimavarana että uhkana: hyväkuntoiset iäkkäät ovat suuri mahdollisuus, mutta ikääntymisen kielteisten vaikutusten nähtiin jakautuvan epätasaisesti eri alueille. Muita tunnistettuja kehityssuuntia olivat muun muassa globaali yksilökeskeisyyden kasvu ja tarpeiden hajautuminen. Kilpailu koulutuksesta ja elintasoerojen kasvu nähtiin ilmiöinä, joita tulisi tutkia osana tulevaisuuden kehityssuuntia. Ihmisten ympäristösuhteen koettiin olevan muutoksessa ja kestävän kehityksen ja kasvun olevan 31

34 3.7. Alueiden vahvuudet Kyselyssä vastaajia pyydettiin lisäksi kirjaamaan lomakkeelle oman alueensa vahvuuksia aluerakenteen ja liikennejärjestelmän näkökulmasta. Noin 60 prosenttia vastaajista oli kirjannut lomakkeelle omaa aluettaan kuvaavia vahvuuksia. Kuvissa on esitetty esimerkkejä eri alueilla esille nostetuista vahvuuksista. Etelä Suomi Etelä Suomen vahvuudet peilautuivat lähinnä suhteessa pääkaupunkiseudun houkuttelevuuteen ja merkittävyyteen. Mikäli vastaaja oli pääkaupunkiseudulta, näki hän nämä tekijät vahvuutena, kun taas muualta Etelä Suomesta tulevat vastaajat pitivät näiden tekijöiden läheisyyttä vahvuustekijänä. Helsinki nähtiin merkittävänä kotimaisten ja kansainvälisten yhteyksien solmuna maitse, meritse ja ilmateitse. Kotimaan merkittävistä kehittämiskäytävistä nousi esiin HHT (Helsinki Hämeenlinna Tampere), joka nähtiin koko Suomen kilpailukyvyn kannalta merkittävänä alueena. Kansainvälisistä yhteyksistä mainittiin Venäjä ja erityisesti Pietarin suunta. Kansainvälinen kauttakulkuliikenne nähtiin potentiaalina, jossa on kasvun mahdollisuuksia. Liikennevirtojen solmupisteinä satamien ja lentokentän rooli nousi esiin useissa vastauksissa. Elinkeinojen monipuolisuus näkyi lähinnä pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvien Etelä Suomen vastaajien joukossa. Helsingin kasvu kilpailukykyiseksi metropoliksi nähtiin koko Suomen kilpailukyvyn ja väestön hyvinvoinnin kannalta merkittävänä tekijänä. Helsinkiä tulisikin vastausten mukaan kehittää koko Suomen etua ajatellen ja kuntapolitiikan yhteistyötä edistäen. Etelä Suomessa nähtiin mahdollisuuksia kasvuun ja positiiviseen muutokseen, joka on mahdollista hyvän väestöpohjan, houkuttelevan toimintaympäristön ja hyvien yhteyksien ansiosta. Osaamista on saatavilla, kunhan se osataan hyödyntää kestävän kasvun luomiseksi. Länsi Suomi Länsi Suomen merkittävimpänä vahvuutena nähtiin keskeinen sijainti liikenneyhteyksien solmupisteenä, monipuolinen elinkeinorakenne sekä hyvä koulutus ja innovaatiotoiminta. Yli puolet Länsi Suomen vahvuuksia arvioineista vastaajista kommentoi jollakin tavoin alueensa sijaintia liikenneverkossa. Tämä koski vastaajia niin Tampereelta, Turusta, Porista, Seinäjoelta kuin Jyväskylästä. Rannikolla merkittävimpinä yhteyksinä nähtiin kansainväliset kuljetuskäytävät satamiin linkittyen, kun taas sisämaassa painotettiin enemmän liikenteen ja logistiikan solmupisteenä toimimista. Vahvan logistisen aseman nähtiin myös linkittyvän vientiteollisuuteen ja osaamiseen. Erityisen merkittävänä kansainvälisen kehityksen suuntana mainittiin yhteydet Eurooppaan ja niihin liittyen Länsi Suomen rooli Itämeren porttina. Alueen luonnonvaroista mainittiin erityisesti metsät, mutta luonnolla nähtiin myös huomattava matkailu ja virkistysrooli. Erityisesti saaristo nostettiin esiin omanlaatuisenaan matkailukohteena. Vahvaan teolliseen perinteeseen nojaavat meri, metsäja metalliteollisuus koettiin alueen vahvuuksina, samoin kuin elinvoimainen maatalous sekä alku ja elintarviketuotanto. Myös biotalous ja energiateollisuus nostettiin esiin alueen nousevina vahvuuksina. Alueen elinkeinovalikoima koetaan monipuolisena, jota tukee laaja pkyrittäjien joukko ja saatavilla oleva työvoima. Hyvä koulutustarjonta eri tasoilla ja laadukas tutkimustoiminta mainittiin useissa kommenteissa monipuolisen yritysrakenteen rinnalla elinkeinoelämän tukijana. Alueen uudistumiskyky ja tekemisen meininki koettiin vahvuutena, joka luo edellytykset kasvulle. 32

35 Itä Suomi Itä Suomen vahvuuksina nähtiin erityisesti luonto (sekä luonnonvarat että luontoarvot), hyvät kulkuyhteydet ja Venäjän rajan läheisyys. Luontoarvot nousevat vastauksissa esiin sekä maiseman, virkistyskäytön että puhtaiden vesistöjen kannalta. Luonnonvaroista merkittävimpinä nähtiin metsävarannot ja biotalouden mahdollisuudet. Myös matkailun näkökulmasta puhdasta ja houkuttelevaa luontoa pidetään merkittävänä kilpailuvalttina. Venäjän läheisyys koettiin merkittävänä vahvuutena ja kehitysmahdollisuutena. Markkinoiden avautuminen, Venäjän talouskasvu, matkailun kehittyminen, rajanylityspaikat ja hyvät yhteydet Pietariin nousivat vastauksissa toistuvasti esiin. Hyvät ja monipuoliset (maantie, rautatie, lentokentät, vesireitit) kulkuyhteydet niin kansainvälisesti kuin kotimaassa koettiin tärkeiksi Itä Suomelle. Tuotannon vahvuuksina nähtiin energia ja elintarviketuotanto sekä teknologiateollisuus. Myös puunjalostusteollisuuden uskotaan kehittyvän ja biotalouden nousun vahvistavan aluetta. Alueella todetaan olevan yrittäjähenkeä ja hyvä koulutusjärjestelmä tukemassa osaavan työvoiman saantia. Omaleimainen maaseutumainen pikkukaupunkirakenne, koskematon ympäristö ja paikallisidentiteetti koettiin valtteina, jotka näkyvät niin alueen luonnossa kuin väestössäkin. Pohjois Suomi Pohjois Suomen vahvuutena nähtiin erityisesti vahvat pohjoiset keskukset, sijainti kansainvälisissä verkostoissa ja rikkaat luonnonvarat. Pohjois Suomessa vahvuutena esille nousi myös nuori hyvin koulutettu väestö. Hyvä koulutusjärjestelmä nähtiin vahvuutena, joka tukee osaamispääomaa. Erityisinä toimialoina mainittiin tietoteollisuus, kemian teollisuus sekä luonnonvaratalous. Tällaista suomalaista osaamista nähtiin voitavan käyttää myös osana tulevaa Suomen arktista politiikkaa. Pohjoisen rikkaista luonnonvaroista erityisesti esiin nousivat kaivannaiset sekä uusiutuvan raaka aineen suuret reservit. Luonnolla nähtiin suuri arvo matkailuvalttina, jota ei ole vielä täysin hyödynnetty. Erityisesti Oulun rooli pohjoisena kasvukeskuksena korostui vastauksissa. Oulu on kansainvälisestikin tarkasteltuna pohjoisten alueiden suurin keskus, joka toimii porttina ja logistisena solmukohtana. Myös Rovaniemen hyvää asemaa arktisen alueen keskellä korostettiin vastauksissa. Liikenneverkkoa pidettiin hyvänä ja nykyistä lentokenttäverkostoa riittävänä. Barentsin ja arktisen alueen kehitystä pidettiin merkittävänä koko Suomen kannalta ja Lappia sekä liikenteen että kuljetusten kannalta tärkeänä solmukohtana sen hyödyntämiselle. Kansainvälisiä rajanylityspaikkoja ja rautatieyhteyksiä nostettiin esiin osana laajempaa Barentsin alueen verkostoa, jossa rajat ylittävällä yhteistyöllä on pitkät perinteet. 33

36 Pohjoinen kehityskäytävä (E18), HHT vyöhyke, itäradat Oikeasti keskeinen sijainti ja tutkitusti houkutteleva asuinpaikka. Keskeistä sijaintia ei kuitenkaan ole hyödynnetty kestävän kehityksen näkökulmasta riittävästi valtion eikä kuntien taholta. metropolialueella on käytettävissä parhaat osaajat mutta hekin turhautuvat kun paikallispoliitikot vesittävät kaikki järjen äänet. myös korkein lainsäädäntövalta on täällä. tekijöitä ja työkaluja siis riittää. Helsingin seudun merkitys kasvaa globaalissa kilpailutilanteessa. Suomenlahden verkko Pietari Helsinki Tallinna tarvitaan. Yhteinen näkemys alueen kehittämisestä, infrasta ja osaamisesta. Vahvat kansainväliset yhteydet mm Helsinki Vantaan lentoasemalta ja toimiva kasvun mahdollistava alueellinen liikennejärjestelmä. Sijainti. Logistiikan ja työssäkäynnin kannalta hyvät liikenneyhteydet sekä eteläpohjois, että itä länsi suunnassa. Helsingin seutu metropolialueena on avainasemassa Suomen talouden edistämisessä Helsingin seudun johdonmukainen kehittäminen. Helsingin kaupungin tulee oppia arvostamaan seudun tavoitteita. Helsingin jo olemassa oleva infrastuktuuri ja palvelutaso: niin matkustaja kuin tavarasatamat, lentokentän läheisyys. Kansainväliset yhteydet maitse, meritse ja ilmasta. Vahvat resurssit lähes kaikkien perustekijöiden osalta. Kuitenkaan yhteistyö alueen kuntien ja toimijoiden välillä ei toimi riittävästi. Liikennejärjestelmän ja julkisen talouden vahvistaminen on mahdollista palveluviennin avulla: suomalaista liikenneinfrastruktuuria kehitetään siten, että sen palveluja voidaan enenevässä määrin myydä ulkomaalaisille. Suurin potentiaali on kansainvälisessä kauttakulkuliikenteessä, jonka kasvu vahvistaa samalla myös Suomeen suuntautuvan liikenteen kasvua. Sijainti päärataverkon varrella, mutta kunnossapito ja kapasiteetin lisäys vaatisi suuria investointeja. Miten käy aluelentokenttien? monipuolinen elinkeinorakenne hyvä saavutettavuus HHT kasvuvyöhykkeellä kehittyvät liikennekäytävät: HHT, Hki Forssa Pori ja itä länsisuuntaiset yhteydet toimiva pienten ja keskisuurten kaupunkien /kaupunkiseutujen verkosto On tärkeää, että Helsingin seutua käsitellään myös yhtenä alueena muiden alueiden joukossa. Tämä on tärkeää tutkittaessa asioita analyyttisesti valtakunnallisen tasapainon kannalta. Insinööritieteet ovat vääristäneet termiä "alue". Maantieteellisestä näkökulmasta kaikki paikat ovat alueita. Helsinki valtakunnallisena keskuksena metropolialueen kasvaessa tarvitaan toimia liikenteen ja maankäytön yhteensovittamiseksi sekä tehokkaita ratkaisuja joukkoliikenteen edistämiseksi Helsingin vaikutusalueella. Liikenne: toimivat raide ja tieverkostot, hyvät satamat Sijainti on Suomelle tärkein Venäjäyhteistyön kannalta. Suomi voi pärjätä tieto ja palvelu yhteiskunnalla ja siksi Itämeren strategia on Jäämeren "kaikki irti luonnonvaroista" strategiaa kestävämpi Pääkaupunkiseutu on Suomen tärkein kulutuskeskittymä ja siten tärkein logistiikkaalue. Sen rakenteita tulee kehittää ekologiset ja taloudelliset mahdollisuudet huomioiden. Dynaamisuus, kasvu, positiivisen muutoksen mahdollisuus Riitävä väestöpohja joka kasvaa entuudestaan. Hyvä sijainti ja hyvät yhteydet ulos. Hyvä sijainti Helsingin seudulla. Lentokentän läheisyys, seudullisten liikennevirtojen kauttakulkupaikka. Suunnitellut raideyhteydet (lentorata) toteutettava. Uusimaa on metropoli maakunta, jos osataan ottaa siihen liittyvät kehitysmahdollisuudet käyttöön/huomioon. Kuntapolitikoinnilla ja nurkkapatriotismilla ei menestystä savuteta. HHT kasvukäytävä (sis. pk seutu) on Suomen kansallisen kilpailukyvyn kannalta ratkaisevan tärkeä alue. Alueella asuu joka kolmas suomalainen, alueella sijaitsee 40% työpaikoista ja alueella tehdään 45 % bkt:sta ja 50 % Suomen yritysten liikevaihdosta. Saavutettavuudeltaan alue on erinomainen ja siihen perustuu kasvukäytävän toiminta kaupungin omaisesti. Ihmisten liikkuvuus on räjähdysmäisesti lisääntynyt viime vuosikymmeninä, joten saavutettavuuden kannalta enemmän on merkitystä ajalla kuin kilometreillä. HHT:n keskiosista saavuttaa päät lähes samassa ajassa, joka kuluu suurella kaupunkiseudulla puolelta toiselle siirtymiseen. Suomen ainoa aidoksi metropoliksi kasvava alue, jossa aluerakenteen kehityksellä voidaan juuri tällä tarkastelujaksolla vaikuttaa merkittävästi koko Suomen kilpailukykyyn ja kansalaisten hyvinvointiin. Hyvä sijainti pääkaupunkiseutuun Vahva cleantech osaaminen Houkutteleva asuinympäristö pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueella Sijanti Helsinki Tampere kasvukäytävän keskellä Tasapainoinen elinkeinorakenne Arvokkaat kulttuuri ja luonnonmaisemat Kuva 3.32 Poimintoja kyselyssä esille nostetuista Etelä Suomen tärkeimmistä alueellisista vahvuuksista. 34

37 Asema Itämeren porttina Eurooppaan. Logistiset yhteydet länteen: suurin osa tavarakuljetuksista pohjoismaihin. Itämeren alueiden välinen yhteistyö. Vahvat resurssit lähes kaikkien perustekijöiden osalta. Kuitenkaan yhteistyö alueen kuntien ja toimijoiden välillä ei toimi riittävästi. Logistinen sijainti, yliopistot, kaksikielisyys, monipuolinen tuotantorakenne, vahva talousalue Vahva teollinen perinne, suorat meriyhteydet tuontiin ja vientiin, työvoimaa saatavana Yrityskanta, osaaminen, monialaisuus ja verkostot Solmumeininki. Sillä on merkitystä 'keskeisyys/vahvuusmielessä' vain, jos yhteydet toimivat ja tuovat tätä myöten saavutettavuutta ja tarjontaa. Henkisellä puolella korkeakoulut ja tutkimuslaitokset, monipuolinen yritysrakenne. Lisäksi Tampereen seudulle on ollut ominaista omiin hauiksiin luottaminen, ei ulkopuolisen avun odottelu. Päärata / Bothnian Corridor maakunnan keskeltä läpimenevänä, muut ratayhteydet; Vaasa, Kaskinen ja Jyväskylä. Pääteistä vt 3, vt 19, kt 67, kt 44, kt 63. Pohjanlahden satamat rautatieyhteyksineen. Henkilö ja tavaraliikennetilastot todistavat keskellä päävirtoja olevana maakunnan tulevat mahdollisuudet logistiikka alueena, solmupisteenä ja merkittävänä noodina, joka tulee huomioda koko Suomen "palvelijana". Maatalous ja puhdas ruoka sekä bioenergiapotentiaali on hyödynnettävä koko Suomen eduksi. Sijainti päärataverkon varrella, mutta kunnossapito ja kapasiteetin lisäys vaatisi suuria investointeja. Miten käy aluelentokenttien? Liikenteen solmukohta (jota ei tosin ole hyödynnetty tarpeeksi) Hyvä saavutettavuus väestön ja yritystoiminnan näkökulmasta Olemassa oleva metsäteollisuuden rakenne tuo valtavasti työpaikkoja ja toimii mm. uusiutuvan energiantuotannon hyvänä infran perustana. Luonnonvaroja erityisesti metsissä riittää. Liikenteen ja logistiikan kohtaamispaikka. Toimiva aluerakenne. Uudistumiskykyinen kulttuuri. Liikenteellinen solmukohta, jolla suuri merkitys niin kansainvälisissä kuin kansallisissa kuljetuskäytävissä. Vahva vientiosaaminen ja siihen liittyvät liikennetarpeet. Keskeinen sijainti valtakunnassa Valtatie 4 Luonnonvarat (puu ja turve) Useat kansallispuistot (4 kpl, Etelä Konnevesi viides?) Elinvoimaiset kaupunkiseudut, kattavat liikenneyhteydet sekä jokilaaksot maatalousalueineen ja maaseutuelinkeinoineen. Lisäksi vaikuttavat Vaasan seudulla toimiva Pohjoismaiden suurin energiateknologian keskittymä, suuri kansainvälisten asiantuntijoiden ja maahanmuuttajien määrä sekä vahva ja monipuolinen teollisuus. Myös erittäin monipuolinen ja kattava yliopisto ja ammattikorkeakoulutujen verkosto (Vaasassa toimii 8 korkeakoulua) vaikuttaa kehitykseen. Pirkanmaa on koko Suomen kehityksen kannalta logistisesti keskeinen. Metropolialueen kasvu purkautuu pääosin HHT käytävälle. Pirkanmaa on kustannuskilpailukykyinen asumisen ja yritysten sijoittumisen näkökulmasta. Porissa vahvuuksia ovat lentokenttä kävelymatkan päässä keskustasta, rautatie ja valtatiet 2, 8 ja 11. Niissä on hyödyntämätöntä potentiaalia. Samoin terminaalien ja liikenteen solmukohtien ympäristön maankäytössä on valtavasti potentiaalia ja mahdollisuus tarjota erilaisille toiminnoille ja liike elämälle logistiikan kannalta hyviä toimintaedellytyksiä. Hyvät liikenneyhteydet pohjoiseen ja etelään ja sijoittuminen Keskipohjolan kuljetuskäytävälle. keskeinen sijainti liikenneverkkojen solmukohtana, ainakin toistaiseksi vahva metsä ja metalliteollisuus. lisäksi koulutus ja tutkimus Kuva 3.33 Poimintoja kyselyssä esille nostetuista Länsi Suomen tärkeimmistä alueellisista vahvuuksista. Meri, sijainti ruuhka Suomen kyljessä Liikenteellinen solmukohta, jolla suuri merkitys niin kansainvälisissä kuin kansallisissa kuljetuskäytävissä. Vahva vientiosaaminen ja siihen liittyvät liikennetarpeet. Yksi suurista kaupunkiseuduista joka Suomen oloissa tarjoaa sekä urbanisaatio, että lokalisaatio etuja yritysten sijoittautumisen kannalta. Turku Tukholma yhteysvälin merkitys ulkomaankaupan kuljetusten kannalta kasvaa uusien meriliikenteen kustannuksia nostavien säännösten vuoksi. Pohjanmaa on nykyaikaisen energiateollisuuden ja kansainvälisen vientiteollisuuden maakunta. Etelä Pohjanmaa on maatalouden ja elintarviketeollisuuden suurmaakunta. Kaikissa Pohjalaismaakunnissa on työllisyyden kannalta merkittävää pientä ja keskisuurta yritystoimintaa. Vahva alkutuotanto, ja elintarviketeollisuus. Turvallinen toimintaympäristö Henkilö ja tavaraliikennetilastot todistavat keskellä päävirtoja olevana maakunnan tulevat mahdollisuudet logistiikka alueena, solmupisteenä ja merkittävänä noodina, joka tulee huomioida koko Suomen "palvelijana". Maatalous ja puhdas ruoka sekä bioenergiapotentiaali on hyödynnettävä koko Suomen eduksi. logistiikkatoimintojen ja vientiteollisuuden keskittymä Tampereen asema eri liikennemuotojen solmukohtana säilyy. Keskeinen sijainti, olemassaolevat hyvät monipuoliset yhteydet eri suuntiin. Tilaa laajentua. Portti länteen. Aidosti. Satama auki ympäri vuoden ilman apuja. Biotalouden perustan vahvuus. Fotosynteesin paras osaaja Porin ja Rauman satamat, vientiteollisuus, ruokaketju alkutuotannosta jalostukseen, työpaikkojen sijainti vielä siellä missä väestökin (mm ydinmaaseudun vahvuus, siellä alkutuotantoa, teollisuutta ja kasvavaa pkyrittäjyyttä). Pendelöinti on vielä suhteellisen vähäistä, pienen ajallisen ja matkallisen etäisyyden päässä ja väki liikkuu moneen suuntaan. Asumisen edullisuus, korkeakoulutuksen ihmislähtöisyys ja ristiinopiskelumahdollisuudet. Kompakti kehittämisympäristö, toimijoiden tuttuus ja keskinäinen yhteistyökyky toimijoilla on "kasvot", vastuu. Helsinki valtakunnallisena keskuksena metropolialueen kasvaessa tarvitaan toimia liikenteen ja maankäytön yhteensovittamiseksi sekä tehokkaita ratkaisuja joukkoliikenteen edistämiseksi Helsingin vaikutusalueella. Teollinentuotanto ja sen mahdollistamat palveluntuottajat (työpaikat) Sijainti ja saavutettavuus ulkomailta Suuri osaamispääoma sekä keskeinen sijainti Pohjoiskalotilla. Lisäksi liikenteellinen asema liikenteen ja kuljetusten solmukohdassa. Kansainväliset rajanylityspaikat sekä rautatieyhteys Venäjälle. Portti länteen / skandinaviaan. Suomen ruoka / vilja aitta. 35

38 Energia ja elintarviketuotanto, metsävarat, matkailu Teknologiateollisuus Puu Elintarvikkeet/ maatalous Luontoarvot, Itärajan läheisyys, asumisväljyys, olemassa olevat kiinteistöt, joiden avulla voisi tukea pienyrittäjyyttä ilman suuria investointeja uuteen rakennuskantaan. Saimaa ja suhteellinen sijaintietu suhteessa Pietariin ja Helsinkiin Luonnonvarat, metsä, puhdas vesi, järviluonto, maaseutu Olemassa oleva maaseutumainen pikkukaupunki ja kirkonkylärakenne sekä vanha vapaa ajan asutus Vanhuksistakin puhuttiin, mutta ovatko he muuta kuin pyörillä liikkuvia kulueriä? Vanhojen ihmisten elämäntaidot ja tiedot, sekä yleensä kokemukseen ja paikallistuntemukseen perustava identiteetti voi olla vielä arvossaan, kun nykyajan juurettomuus tunnustetaan aikamme pahoinvoinnin erääksi keskeisimmäksi syyksi. Ihminen on muutakin kuin rationaalisuutta ja hyvää kuluttajakansalaisuutta Ihmisen tarvitsee kuulua johonkin. Tulevaisuus vie meitä suomalaisia yhä kauemmas juuriltamme, vaikka emme edes lähtisi mihinkään. Itä Suomen vahvuus on luonnon tarjoamat mahdollisuudet yhdistettynä eritasoisiin osaamiskeskittymiin Sijainti Venäjän ja Venäjän Karjalan naapurissa, raja alueen ja rajakaupungin edut sisämaahan verrattuna, mahdollinen hyötyminen pienehkön, kompaktin kaupungin ominaisuuksista ja ympäröivän laajan alueen luontoarvoista. Hyvät liikenneyhteydet (maantie, rautatie, vesireitit), valtateiden risteys, keskeinen sijainti kasvukeskusten keskellä VT 5, rata, lentokenttä, vesistöt. Huomiota kannattaa kiinnittää siihen että asutus ja teollisuus on voimakkaasti keskittynyt VT5 varteen. Osaavan työvoiman saatavuus (UEF ja Karelia AMK) ja pieni vaihtuvuus verrattuna esim. pääkaupunkiseutuun. Lentoyhteys Helsinkiin. Laaja maaseutualue tarjoaa mahdollisuudet monenlaiseen yrittämiseen mm. vihreissä elinkeinoissa. Maakunnassa on yrittäjiä ja yrittäjähenkeä. Urbanisoituminen ja kotipaikalta repiminen johtaa negatiiviseen urbanisoitumiseen ja tappaa yrittäjähenkeä. Meillä on vapaata maata rakentaa yrityksiä ja asuntoja ilman yhteiskunnan kaavamaista holhoamista ympäristösyistä. Tarvitsemme jokaista yrittäjää ja yritystä, eikä niiden kilpailukykyä saa rapauttaa ideologisista syistä. Kyselyssä viitattiin parissa kohtaa nuoriin. Miten heidän ajatuksensa ja aikeensa tunnistetaan? Entä mitkä ovat syitä, että nuori lähtee pois kotiseudulta? Entä miksi hän palaa? Voiko näihin lopulta vaikuttaa kovin paljoa? Liikenneverkon ja Venäjäyhteyksien solmupiste. Keskuskaupungin kompakti perusrakenne. Kehittynyt palvelutoimiala. Kuntaliitoksen myötä uudistuvat ja tehostuvat hallintorakenteet tuottavat taloudellisia ja toiminnallisia vahvuuksia. Puunjalostusteollisuuden keskittymän uudistuminen. Luonnonvara Suomen mahdollisuudet mm. vesistöt ja kansallispuisto. Venäjäyhteyksien ja ostovoiman merkitys kasvaa uusien investointien perustana. Parhaat metsät Parhaat järvet Parhaat kaupunkikeskustat Helpoimmat elinympäristöt Kansainvälisen liikenteen alue, monipuolisia liikenneyhteyksiä, laajat vesistöalueet virkistyskäyttöön, vetovoimainen matkailualue, muuntautumiskykyinen prosessiteollisuus, Hyvät liikenneyhteydet Venäjän ja Etelä suomen suuntaan, suuri maidon ja lihantuotantoalue, laajat puuntuotantoalueet edullinen sijainti, kohtuulliset yhteydet (Pietari, Helsinki) vetovoimainen, puhdas ympäristö Keskellä ei mitään etelä pohjoinen reitin varressa Joensuun ja Oulun välissä Omaleimainen maakunta pohjoista ja itää niin maisemassa, luonnossa kuin väestössäkin maailman paras ympäristö elää, osaajille tilaa, mahdollisuudet biotaloudessa suuret, samoin kaivannaisteollisuudessa Joensuu neljän eri liikennemuodon solmukohtana Ylipisto ja hyvä koulutusjärjestelmä korkea teknologia ja hyvä osaaminen Niiralan kansainvälinen rajanylityspaikka ja yhteinen raja Venäjän kanssa runsaat metsä, malmi, mineraali ja kivivarat puhdas luonto, hyvät virkistys ja vapaa ajan mahdollisuudet Kolmio Helsinki Tallinna Pietari voi olla melkoinen kehityksen pesä jos Venäjän demokratiakehitys jatkuu vakaan kasvun tukemana. Markkinoiden avautuminen ja kasvu houkuttelevat. Sijaintietu Venäjän ja Pietarin vierellä, EU:n ja tulliliiton rajalla, monta rajanylityspaikkaa, paljon matkailijoita, vahva metsäteollisuus, vanha matkailun kehitys ja matkailualueiden voimakas kehittyminen. Luonnonkauniin Saimaan läheisyys ja yhteys merelle Saimaankanavaa pitkin, oma lentokenttä ja Yliopistokaupunki Lappeenranta, Karjalainen meininki luonnonarvot, raaka ainevarat, logistinen sijainti kv liikennekäytävän ja kansallisten pääväylien risteyksessä Pohjois Karjalan keskeisimmät vahvuudet ovat luonnonvarat, laadukas ja monipuolinen koulutusjärjestelmä, vahva osaaminen erityisesti metsä, konepaja ja muovialoilla ja biotaloudessa sekä Venäjän läheisyys, joka tuo maakuntaan runsaasti lisää ostovoimaa kauppa, matkailu ym. palveluihin. Joensuu on nimetty biotaloutta koskevan INKA ohjelman vetäjäksi, mikä korostaa biotalousosaamisesta avautuvia mahdollisuuksia. Kuva 3.34 Poimintoja kyselyssä esille nostetuista Itä Suomen tärkeimmistä alueellisista vahvuuksista. 36

39 Maantieteellinen solmukohta Pohjoisen suuntaan. Nuoriso, tietoteollisuus, omat luonnonvarat Sijainti lähellä Barentsin aluetta, Oulu on pohjoisten alueiden keskus, päärata ja maan toiseksi vilkkain lentokenttä Oulussa Mineraali ja luonnonvarat, geopoliittinen sijainti arktisen alueen keskellä, superruoka mahdollisuutena Lapissa nuori väestö paljon luonnonvaroja pitkät perinteet triple helixyhteistyöstä Uusiutuvan raakaaineen valtava reservi. Kilpailukykyinen satama sekä muutenkin hyvä logistinen sijainti Pohjois Pohjanmaan vahvuutena on nuori väestörakenne, hyvä koulutusjärjestelmä ja vankka kokemus mm. useilta teollisuuden aloilta. Alueella on myös vanhoja ja uusia menestystarinoita elinkeinoelämän alueelta. Maakuntakaavan uudistaminen on käynnissä ja liikennejärjestelmän suunnittelussa ollaan eturintamassa. Toivottavasti liikennehankkeissa saadaan myös valtakunnantason päättäjät tajuamaan pohjoisten alueiden mahdollisuudet. Näiltä pohjin on mahdollista menestyä jatkossakin. Barentsin ja arktisen alueen taloudellinen kehitys on koko Suomen mahdollisuus Lappi sijaitsee tässä sekä maantieteellisesti että liikenteellisesti keskeisessä asemassa. Kansainvälinen matkailu on tällä hetkellä Suomen nopeimmin kasvava vientituote. Lapissa kv luontomatkailun potentiaali on vielä käyttämättä. Sijainti on sekä hyvä että haasteellinen Pohjoinen ulottuvuus. Keskeinen sijainta uudessa logistiikassa Oulu on riittävän kaukana Helsingistä siinä suhteessa, että se voi kehittyä "itsenäisesti" ja toimia alueen veturina ja selkeänä keskuksena. Oululla on vahvuus olla pohjoismaiden pohjoisten alueiden isoin keskus. Oulu on logistinen solmukohta. Logistinen sijainti Puhdas luonto, rikkaat luonnonvarat (puu, luonnontuotteet, mineraalit) Nuori hyvin koulutettu väestö. Hyvät meri ja maayhteydet. Venäjän rajan läheisyys Kainuussa kasvava matkailu ja kaivannaisteollisuus Oulun kaupungin vahvuutena on rooli pohjoisen Euroopan kehittyvänä aluekeskuksena. Luonnonvarat ja osaaminen Puhdas luonto, rikkaat luonnonvarat (puu, luonnontuotteet, mineraalit) Suuri osaamispääoma sekä keskeinen sijainti Pohjoiskalotilla. Lisäksi liikenteellinen asema liikenteen ja kuljetusten solmukohdassa. Kansainväliset rajanylityspaikat sekä rautatieyhteys Venäjälle. Pohjoinen sijainti, arktisen alueen kynnyksellä Luonnonvarat (kaivokset) Matkailuinfrastruktuuri Liikennejärjestelmässä vielä hyvinkin käyttökelpoinen ja kattava maantieinfrastruktuuri, riittävä lentokenttäverkosto Kemian teollisuuden keskittymä, satama ja muut yhteydet, työvoiman tarjonta/väestörakenne, kaupallinen keskittymä Oulu osaamiskeskittymä (valtak 2. monialayliopisto jne..) Logistinen solmukohta kaikki liikennemuodot; valtak. 2. lentoliikenne, 2. suurin tavaraliikenne rautateillä, merkittävä osuus Suomen viennistä Perämerenkaaren satamista... päätieverkko (VT4).. Tietoliikenne myös osa tulevaa arktista politiikkaa, suomalaista osaamista Kuva 3.35 Poimintoja kyselyssä esille nostetuista Pohjois Suomen tärkeimmistä alueellisista vahvuuksista. 37