Ålön osayleiskaavan Naturaarviointi. Mustfinnträsket Pettebyviken Paraisten kalkkialueet

Transkriptio

1 Ålön osayleiskaavan Naturaarviointi 2013 Mustfinnträsket Pettebyviken Paraisten kalkkialueet PARAISTEN KAUPUNKI Liina Salonen 2013

2 Sisällys 1. Arvioinnin tausta Aineisto ja menetelmät... 2 Aineisto... 2 Maastotyöt... 3 Epävarmuustekijät Suunnitelman kuvaus... 6 Muut hankkeet ja suunnitelmat joilla voi olla yhteisvaikutuksia... 7 Kaavan yleisiä vaikutuksia Mustfinnträsket (FI )... 8 Natura-alueen luonnonolojen kuvaus... 8 Suunnitelman vaikutusalue Vaikutusten kuvaus ja merkittävyyden arviointi Pettebyviken (FI ) Natura-alueen luonnonolojen kuvaus Suunnitelman vaikutusalue Vaikutusten kuvaus ja merkittävyyden arviointi Paraisten kalkkialueet (FI ) Natura-alueen luonnonolojen kuvaus Suunnitelman vaikutusalue Strandängsudden, Kalkudden ja Ontala Luonnonolojen kuvaus Vaikutusten kuvaus ja merkittävyyden arviointi Pettebyn Stornäset Luonnonolojen kuvaus Vaikutusten kuvaus ja merkittävyyden arviointi Lillnäset Luonnonolojen kuvaus... 28

3 Vaikutusten kuvaus ja merkittävyyden arviointi Hyvilemp, Simonby ja Kalkbacken Luonnonolojen kuvaus Vaikutusten kuvaus ja merkittävyyden arviointi Stormossen-Gropen Luonnonolojen kuvaus Vaikutusten kuvaus ja merkittävyyden arviointi Seurannan tarkastelu KIITOKSET LÄHTEET LIITTEET... 39

4 1 Ålön osayleiskaavan Natura-arviointi 2013 Mustfinnträsket, Pettebyviken ja Paraisten kalkkialueet 1. Arvioinnin tausta Natura-vaikutusten arviointi tehtiin Paraisten Ålön saaren osayleiskaavaa varten. Arvio tehtiin Mustfinnträsketin (FI ), Pettebyvikenin (FI ) ja Paraisten kalkkialueiden (FI ) Natura-alueille. Ålön yleiskaavaa on valmisteltu pitkään, sillä sen laadintaa aloitettiin jo 1990-luvulla ja jatkettiin vuosina Kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan vuonna Turun hallinto-oikeus kumosi valtuuston päätöksen, sillä se katsoi että ehdotus olisi pitänyt laittaa uudelleen nähtäville ja että kaava ei kaikilta osin perustunut riittäviin selvityksiin. Kaavan valmistelua jatkettiin ja uusi kaavaluonnos hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa vuonna Osayleiskaavaluonnos oli nähtävillä ja täydennetty ehdotus (Paraisten kaupunki 2012, 2013.) Natura 2000-verkostolla Euroopan Unioni pyrkii turvaamaan luonnon monimuotoisuuden alueellaan. Suomessa alueita on otettu Natura-verkostoon ns. lintudirektiivin perusteella (SPAalueet, direktiivi 79/409/ETY) ja luontotyyppidirektiivin perusteella (SCI-alueet, direktiivi 92/43/ETY). Natura-verkoston tavoitteena on yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelun tason saavuttaminen. Luonnonsuojelulain 5 :n mukaan Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa. Eliölajin suojelutaso on suotuisa kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Mikäli jollakin hankkeella tai suunnitelmalla on todennäköisesti heikentäviä vaikutuksia Naturaalueen luontoarvoille, pitää näistä vaikutuksista tehdä arviointi. Luonnonsuojelulain 10 luvussa 65 ( /1587) todetaan: Jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama

5 2 koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. Suunnitelmat tai hankkeet eivät siis saa merkittävästi heikentää niitä luontoarvoja joiden vuoksi alue on sisällytetty Natura-verkostoon. Kyseeseen tulevat myös hankkeet jotka sijoittuvat Naturaalueen ulkopuolelle, mutta joiden vaikutukset kuitenkin ulottuvat Natura-alueelle. Paraisten Ålön alueelle ollaan tekemässä osayleiskaavaa, joka on edellä mainitun kaltainen, Natura-alueisiin todennäköisesti vaikuttava suunnitelma. Varsinais-Suomen ELY-keskus on lausunnossaan (VARELY/318/07.01/2013) todennut että arvioinnille on tarve, sillä kaavalla toteutuessaan tulee mitä todennäköisimmin olemaan vaikutuksia Natura-alueiden luontoarvoihin. Varsinais-Suomen ELY-keskus totesi että vuonna 2003 tehty Natura- arviointi ei täytä nykyisiä, muuttuneita vaatimuksia, lisäksi kaavassa on arvioinnin jälkeen tapahtunut muutoksia ja ajantasaiset luontotiedot puuttuvat. 2. Aineisto ja menetelmät Aineisto Arviointi perustuu aiempaan tietoon Natura-alueiden luontoarvoista. Paraisten Ålön alueella on aikaisemmin tehty useita luontoselvityksiä ja -inventointeja. ELY-keskuksen arkistoista löytyy vanhan Paraisten kaupungin käsittävältä alueelta noin 40 selvitystä (Tapio Saario, kirjallinen tiedonanto 2013). Suomen Talousseura teki 1970-luvulla laajan luontoinventoinnin, joka julkaistiin Vuonna 1990 luontoinventointia laajennettiin, ja jo tiedossa olevien kohteiden tila tarkastettiin (Lampolahti & Lampolahti). Lisäksi luontoselvityksiä on tehty mm ja luvuilla (Pettersson 1998, Mustonen 2000) ja Ålön saarelta on tehty myös useita kasvillisuus-, linnusto- (esim. Salo ym. 2000) ja hyönteisinventointeja (esim. Nupponen ym. 2013). Vuonna 2003 Ålön osayleiskaavan vaikutuksesta tehtiin Natura-vaikutusten arviointi (Huovila 2003). Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VELHO-hanke (Vesien ja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais-Suomen vesistöalueilla) on tehnyt Mustfinnträsketin Naturaalueelle hoito- ja käyttösuunnitelman. Hankkeen yhteydessä on koottu olemassa olevaa tietoa, sekä tehty useita selvityksiä, joissa linnusto-, viitasammakko-, sudenkorento-, kasvillisuus- ja

6 3 Natura-luontotyyppitietoja on tarkistettu ja täydennetty. Lisäksi on tehty koekalastuksia ja vedenpinnankorkeuden seurantaa. (Perkonoja & Salmi 2013.) Varsinais-Suomen ELY-keskukselta saatiin alueilta aikaisemmin kerättyä luontotietoa, kuten Natura 2000-tietolomakkeet ja tiedot uhanalaisista lajeista. Metsähallitukselta saatiin inventointiaineistoja yksityisiltä suojelualueilta. Ympäristöhallinnon verkkosivuilta saatiin yleistietoa Natura-alueista. Vaikka verkkosivujen päivitykset ovat vuodelta 2013, kohteiden luontotiedot voivat olla vanhempia. Asiantuntija-apua saatiin mm. Turun yliopiston kasvimuseosta Seppo Huhtiselta ja Jukka Vaurakselta (sienet), Suomen ympäristökeskuksesta Kimmo Syrjäseltä (sammalet) ja Turun yliopiston ekologian osastolta Päivi Sirkiältä (linnusto). Lajien uhanalaisuus on arvioitu vuonna 2010 (Rassi ym.) ja luontotyyppien uhanalaisuus vuonna 2008 (Raunio ym.). Tässä tekstissä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusluokka on merkitty sulkeisiin. Uhanalaisia ovat äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU). Silmälläpidettävien (NT) esiintymät ovat taantuneet, tai ne voivat vaikkapa luonnostaan olla niin harvinaisia, että jo satunnaistekijät voivat uhata niiden säilymistä. Uhanalainen laji voi olla myös luonnonsuojeluasetuksen mukainen erityisesti suojeltava laji. Erityisesti suojeltavan lajin häviämisuhka on ilmeinen ja lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Aineistojen karttatarkasteluissa käytettiin Web Map - ja MapInfo Professional 6.5 -ohjelmia. Naturaalueiden ympärille tehtiin mm. 200 m puskurivyöhyke, jonka sisälle jäävien rakennuspaikkojen lukumääriä tarkasteltiin. Maastotyöt Maastokäyntejä tehtiin Ålön osayleiskaavan luontoselvityksen laadinnan yhteydessä 5.7., 11.7., 29.7 ja Lisäksi tehtiin maastokatselmukset Mustfinnträsketin alueelle, Paraisten kalkkialueille ja Pettebyvikenille ja GPS- mittauksia tehtiin Maastokäyntien tarkoituksena oli saada riittävä yleiskuva alueen luonnosta, ympäristöstä, maankäyttömuodoista ja topografiasta. Maastokäynnit tehtiin rakennuspaikoille jotka rajautuivat Natura-alueeseen tai olivat sen välittömässä läheisyydessä (maks. noin 200 m Natura-alueesta). Lisäksi käytiin neuvotteluja ja tehtiin maastokäynti Varsinais-Suomen ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikön ylitarkastajan Leena Lehtomaan kanssa. Natura-vaikutusten arvioinnin teki FM (biologi) Liina Salonen.

7 4 Epävarmuustekijät Osalle kohteista tehtiin maastokatselmus vasta lokakuussa. Ajankohta on maastotöille melko myöhäinen, mutta syksy oli tavanomaista lämpimämpi ja kasvillisuudesta sekä maastosta pystyi vielä tekemään riittävästi havaintoja. Kaikkia vaikutuksia on mahdotonta arvioida, esimerkiksi vähän tutkituista lajeista ja populaatioista, sekä niiden sopeutumisesta muutoksiin, ei vielä ole tarpeeksi olemassa olevaa tietoa.

8 5 Kartta 1. Ålön osayleiskaava-alue ja Natura-alueet sekä muita luontokohteita. Karttaote Ålön osayleiskaavaselostuksesta.

9 6 3. Suunnitelman kuvaus Ålön osayleiskaava-alueen koko on noin 93 km², ja sen läntisimmän ja itäisimmän pisteen välinen etäisyys on 15,7 km, ja etelä pohjoissuunnassa kaava-alue on pisimmillään noin 9,3 km pituinen. Ålön saari on kooltaan 70 km² (Perkonoja & Salmi 2013) ja vakituisia asukkaita saarella on tällä hetkellä 930. Väestönkasvu on lisääntynyt jo pidemmän aikaa, mikä on lisännyt tarvetta alueen kaavoittamiselle (Paraisten kaupunki 2012, 2013). Kaavassa on yhteensä 1403 rakennuspaikkaa joista rakennettuja on 974 ja rakentamattomia 429. Rantavyöhykkeellä (0 200 m rannasta) rakennettuja tontteja on 543 ja rakentamattomia 106. Rakentamattomia rakennuspaikkoja on osoitettu Natura-alueiden välittömään läheisyyteen, mutta vain yhdessä tapauksessa, Stormossen-Gropenin alueella, rakennuspaikka on osittain Naturaalueella. (Paraisten kaupunki 2012, 2013.) Rakennetut paikat on kaavakarttoihin merkitty mustina pisteinä ja rakentamattomat mustina ympyröinä. Rakennuspaikkojen lisäksi suurin osa Natura-alueiden lähistöllä olevista alueista on kaavoitettu maa- ja metsätalousalueeksi, maatalousalueeksi ja maisemallisesti arvokkaaksi peltoalueeksi. Kaavaselostuksessa todetaan että kaava-alueen suuren koon vuoksi kaava toteutuu omassa tahdissaan pidemmän ajanjakson kuluessa, ja osa mahdollisista rakennuspaikoista ei ehkä koskaan toteudu. (Paraisten kaupunki 2012, 2013.) Natura-alueet ovat kaavassa merkinnällä nat jonka selite on Alue kuuluu valtioneuvoston esittämään Natura 2000-verkostoon. Alue on tarkoitettu toteutettavaksi luonnonsuojelulain nojalla. Lisäksi alueet on merkitty luonnonsuojelualueiksi merkinnällä SL-1 jonka selite kuuluu Natura 2000-verkostoon ja/tai lintuvesien suojeluohjelmaan, vanhojen metsien suojeluohjelmaan, lehtojensuojeluohjelmaan tai METSO-ohjelmaan kuuluva alue. Alue on tarkoitettu suojeltavaksi luonnonsuojelulain nojalla. Tarkasteltavat Natura-alueet sijaitsevat Ålön osayleiskaava-alueella, ainoastaan Paraisten kalkkialueisiin kuuluva Stormossen- Gropenin alue jää itäosaltaan kaava-alueen ulkopuolelle. Tässä arvioinnissa suunnitelman vaikutuksia tarkastellaan kuitenkin koko Stormossen- Gropenin Natura-alueeseen. Rakentamattomia rakennuspaikkoja ei ole osoitettu Natura-alueiden sisäpuolelle, mutta rakennuspaikkoja on Natura-alueiden läheisyydessä ja muutamilla kohteilla aivan Natura-alueen rajalla. Yhdellä kohteella, Stormossen-Gropenin alueella, uusi rakennuspaikka tulisi osittain Natura-alueen päälle.

10 7 Muut hankkeet ja suunnitelmat joilla voi olla yhteisvaikutuksia Vaikutuksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös muut olemassa olevat, suunnitellut ja hyväksytyt hankkeet ja suunnitelmat, joilla voi olla yhteisvaikutusta Natura-alueisiin. Mustfinnträsketin Natura-alueelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma, jossa ehdotetaan alueella tehtäviksi hoitotoimenpiteiksi mm. laiduntamista, ruovikon niittoa, raivausta, vedenpinnan nostamista, vesikasvillisuuden poistoa, hoitokalastusta, pienpetopyyntiä ja kosteikkojen perustamista. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa on arvioitu suunniteltujen toimenpiteiden vaikutuksia Natura-alueeseen ja todettu niiden olevan luontoarvoja säilyttäviä ja parantavia. (Perkonoja & Salmi 2013.) Pettebyviken on osa Paraisten kaupungin makeanvedenallasta, josta Paraisten Vesi Oy ottaa raakavetensä. Allas on padottu makeanvedenaltaaksi vuonna 1968, mutta makeanvedenaltaan käyttötarkoitus on nyt muuttumassa, sillä Paraisten kaupunki on liittymässä Virttaankankaan tekopohjaveden jakeluun. Siirtolinjan on arvioitu olevan valmis vuonna Paraisten Vesi Oy on tehnyt makeanvesialtaalla vedenlaadun seurantaa, makeanvesialtaalta on vuosittain poistettu biomassaa ja lisäksi allasta on ilmastettu ympärivuotisesti kolmesta kohtaa. Ruovikon niittoa ja vesikasvillisuuden keräystä on tehty vuosittain 2 3 kuukauden aikana. Vuosina poistoa on tehnyt Big Bisam, ja sitä ennen Paraisten Vesi Oy. Raakavettä on altaasta otettu noin kuutiota vuodessa, jonka mukana poistuu myös suuria määriä orgaanista ainesta. (Mika Laaksonen Paraisten Vesi Oy ja Rickard Järvinen Big Bisam, suullinen tiedonanto 2013.) Makeanvesialtaan käytön muuttuessa myös nämä hoitotoimenpiteet jäävät toteuttamatta. Muita tällaisia huomioitavia suunnitelmia ja hankkeita ei ole Paraisten kaupungin ympäristöosaston mukaan meneillään tai suunnitteilla (Carl-Sture Österman, suullinen tiedonanto 2013). Kaavan yleisiä vaikutuksia Kaava toteutuessaan lisäisi sekä loma-asuntojen, että vakituisten asuntojen rakentamista. Rakentaminen tapahtuisi Natura-alueiden ulkopuolella, mutta kuitenkin niiden läheisyydessä ja valuma-alueilla. Rakentamisen suoria vaikutuksia ovat mm. rakennuspaikalla sijaitsevien luontotyyppien ja lajien häviäminen. Myös infrastruktuuriin luomisella on vastaavia vaikutuksia, esimerkiksi tie- ja sähköliittymät, sekä vesi- ja viemäröintijärjestelmät vaativat maanmuokkausta ja kaivamista.

11 8 Melu ja muu häiriövaikutus todennäköisesti lisääntyvät hetkellisesti rakentamisen aikana ja pysyvästi liikenteen kasvun myötä. Liikenne lisää myös hiukkaspäästöjen määrää. Myös itse asuminen aiheuttaa aina jonkin verran melua ja liikkumisen lisääntymistä alueella ja linnustoalueilla vapaana liikkuvat lemmikit, kuten kissat ja koirat, voivat aiheuttaa merkittävää haittaa esimerkiksi pesinnän aikana. Rantapaikoilla tehtävät ruoppaukset voivat aiheuttaa sekä luontotyyppien että suojeltavien lajien elinympäristöjen häviämistä. Lisäksi ruoppaukset samentavat vettä ainakin hetkellisesti, irrottavat ravinteita ja saattavat sitä kautta lisätä rehevöitymistä, sekä voivat ajankohdasta riippuen aiheuttaa merkittävää häiriötä alueen linnustolle. Myös ruoppausmassojen läjityksistä voi aiheutua elinympäristöjen muutoksia ja rehevöitymistä. Rantarakentaminen voi lisätä paitsi maaliikenteen, myös vesiliikenteen kasvua, joka myös voi olla merkittävä häiritsevä tekijä linnustolle. Rakentamisella voi olla vaikutuksia myös vesitalouteen, esimerkiksi silloin kun ojien määrät tai paikat muuttuvat. Rehevöittävä valunta on monille luontotyypeille merkittävä uhkatekijä (Raunio ym 2008). Rakennukset, pihapiirit ja pihoille johtavat tiet pirstovat maisemaa jolloin jo ennestään pienialaiset ja erillään olevat elinympäristöt ja populaatiot voivat eriytyä toisistaan. Myös ekologiset käytävät saattavat katketa tai hävitä kokonaan. Rakentamisen ja lisääntyneen käsittelyn seurauksena myös reunavaikutus lisääntyy. 4. Mustfinnträsket (FI ) Natura-alueen luonnonolojen kuvaus Mustfinnträsketin Natura-alue on kooltaan 113 hehtaaria ja se koostuu kolmesta matalasta ja rehevästä järvestä. Mustfinnträsket on sisällytetty Natura-verkostoon luontodirektiivin (SCI) ja lintudirektiivin (SPA) perusteella. Natura-alueen järvet Mustfinnträsket, Lampisträsket ja Gräggböleträsket ovat luvuilla tehtyjen veden pinnan laskujen seurauksena matalia ja rehevöityneitä ja avoveden pinta-alat ovat pienentyneet huomattavasti 1930-luvusta. Rehevöitymisen ja vedenpinnan laskun myötä järvet ovat kasvamassa umpeen ja ruovikot ovat lisääntyneet. Kaikki kolme järveä ovat hyvin matalia,

12 9 keskimääräiset syvyydet vaihtelevat 0,3 1 metrin välillä ja syvimmilläänkin Lampisträsket on vain noin 2 metriä syvä. (Perkonoja & Salmi 2013.) Suurin osa alueella esiintyvistä luontodirektiivin luontotyypeistä on luontaisesti runsasravinteisia järviä (39,5 ha), sen lisäksi alueella on vaihettumissoita ja rantasoita (39,1 ha) lehtoja (19,4 ha), metsäluhtia (8,6 ha) ja kosteita suurruohoniittyjä (0,4 ha). Uhanalaisista lajeista alueelta on tavattu sääskenvalkku, joka on erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltava laji. Silmälläpidettävistä lajeista alueella kasvaa ainakin jouhivita. (Perkonoja & Salmi, 2013.) Järvet ovat linnustoltaan rikkaita, ja vuonna 2011 pesimälinnustoon kuuluikin 51 lajia. Alueella tavattavia lintudirektiivin I liitteen lintulajeja ovat laulujoutsen, mustakurkku-uikku (VU), ruskosuohaukka, luhtahuitti (NT), kurki, liro, kalatiira, lapintiira, räyskä (NT), harmaapäätikka, palokärki, pikkulepinkäinen ja pikkusieppo. Uhanalaisista lajeista alueella pesii tukka- (VU) ja punasotka (VU) sekä vähälukuinen ja elinympäristönsä suhteen vaatelias rastaskerttunen (VU). Muita alueella esiintyviä lajeja ovat mm. nuolihaukka ja harmaahaikara. Lisäksi alueella esiintyy yksi uhanalainen laji, jonka tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianosaisten saatavissa. Vuosittain levähtäviä uhanalaisia, vaarantuneeksi luokiteltuja lajeja on edellisten lisäksi jouhisorsa, mehiläishaukka, törmäpääsky, keltavästäräkki ja erittäin uhanalainen suokukko. Säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat tuulihaukka, punajalkaviklo ja uuttukyyhky. Vesilinnuston parimäärät alueella ovat pienentyneet huomattavasti 1960-luvulta. Syiksi mainitaan maankäytössä ja kasvillisuudessa tapahtuneet muutokset sekä happikato joka todennäköisesti on vaikuttanut pohjaeläinyhteisöihin. (Natura-tietolomakkeet, Perkonoja & Salmi 2013, Ympäristöhallinnon verkkojulkaisu 2013.) Sudenkorentolajeja alueella on selvitetty kesällä 2012, jolloin alueelta löytyi 13 yleistä sudenkorentolajia. Näistä lajeista yksikään ei ollut uhanalainen tai direktiivilaji. Kaikilla järvillä elää myös viitasammakko, joka on luontodirektiivin liitteen IV(a) laji. (Perkonoja & Salmi 2013.) Naturan lisäksi alueet kuuluvat vesipuitedirektiivin suojelurekisteriin, mikä korostaa järvien merkitystä ja huomioon ottamista. Alueen luontotyypit ja lajit ovat voimakkaasti vedestä riippuvaisia. (Perkonoja & Salmi 2013.) Järvien ympäristö on maaseutumaisemaa ja peltolohkoja on aivan järvien rannalla, myös rajautuen Natura-alueeseen. Järvien mataluuden ja umpeenkasvun vuoksi veneily, kalastus ja retkeily järvillä ovat vähäisiä. Vesilintujen, pienpetojen ja hirvieläinten metsästys on yleisin alueen virkistyskäyttömuoto. Natura-alue on yksityisten omistuksessa ja noin puolesta pinta-alasta on perustettu yksityinen suojelualue. (tilanne 2013, Perkonoja & Salmi 2013.)

13 10 Suunnitelman vaikutusalue Mustfinnträsket on sekä SPA- että SCI-alue, joten arviointi tehdään sekä luontotyyppeihin että linnustoarvoihin kohdistuvista vaikutuksista. Mustfinnträsketin hoito- ja käyttösuunnitelmassa todettiin alueen suurimmiksi haasteiksi umpeenkasvu, rehevöityminen ja ravinnekuormitus (Perkonoja & Salmi 2013), joten tässä arviossa merkittävimmäksi suunnitelman vaikutusalueeksi on katsottu Natura-alueen valuma-alue (kartta 2). Lisäksi tarkastellaan Natura-alueen länsipuolelle osoitettujen urheilu- ja virkistysalueiden vaikutusta. Kartta 2. Mustfinnträsketin Natura-alueen valuma-alue punaisella. Natura-alue koostuu kolmesta järvestä; Mustfinnträsket, Gräggböleträsket ja Lampisträsket (sinisellä). Mustat ympyrät ovat uusia rakennuspaikkoja (kartta-aineistot: Paraisten kaupunki, valuma-alue: Varsinais-Suomen ELY-keskus 2013).

14 11 Vaikutusten kuvaus ja merkittävyyden arviointi Osayleiskaavan rakentamattomat rakennuspaikat ovat Natura-alueen ulkopuolella, mutta sijoittuvat kuitenkin valuma-alueelle. Valuma-alueella olevia rakennettuja rakennuspaikkoja on 52 ja rakentamattomia 42. Rakentamattomat paikat on osoitettu maaseutumaiseen asumiseen (A-1/2), joiden etäisyydet Natura-alueeseen vaihtelevat metrin välillä. Natura-alueen länsipuolella on virkistysalueeksi ja yksityiseksi virkistysalueeksi osoitettua aluetta joiden keskelle, noin 250 metrin päähän Natura-alueesta, on osoitettu matkailupalvelujen alue (RM-5/1300/13), jossa loma-asuntojen enimmäismäärä on 13. Noin 100 metrin päähän on kaavoitettu urheilu- ja virkistyspalvelujen alue (VU-5) johon voidaan rakentaa urheilu- ja virkistyspalveluja sekä näyttelytiloja tarjoava halli jonka kokonaisrakennusoikeus on 1800 m² kerrosalaa, sekä sen käyttöön liittyviä aputiloja korkeintaan 10 % hallirakennuksen toteutetusta kerrosalasta (kartta 3). Kartta 3. Kaavakartta Mustfinnträsketin Natura-alueesta ja sen lähiympäristöstä. Mustfinnträsketin Natura-alueen valuma-alueelle on poikkeuslupa rakentamiseen myönnetty yhteensä viidelle kohteelle vuoden 2007 jälkeen (Paraisten kaupungin aineistot). Uusien rakennuspaikkojen lisäys Mustfinnträsketin valuma-alueelle on suuri, yli kaksinkertainen verrattuna entiseen (rakennettuja 48, rakentamattomia 52). Rakennuspaikat sijoittuvat Natura-

15 12 alueiden ulkopuolelle, ja niiden etäisyydet Natura-alueesta ovat noin metriä. Uusia omarantaisia tontteja ei alueelle ole kaavoitettu lainkaan. Rakennusvaiheessa melun, pölyn ja häirinnän vaikutukset todennäköisesti lisääntyvät hetkellisesti. Asutuksen lisääntyminen voi aiheuttaa häiriövaikutusta linnustolle, mikäli pihapiirit sijaitsevat rannassa tai muuten lähellä linnustolle tärkeitä alueita, kuten pesimä- ja levähdyslahtia. Asutuksen lisääntyminen lisää myös liikenteen määrää. Mustfinnträsketin järvet ovat pääasiassa tiheäkasvuisten ja kosteiden rantaluhtien ja ruovikoiden ympäröimät, eivätkä ne vaikeakulkuisina ole houkuttelevia ulkoilu- ja virkistyskohteita. Alueille ei ainakaan toistaiseksi ole tehty luontopolkuja tai lintutorneja. Matalilla ja rehevöityneillä järvillä ei myöskään voi veneillä tai uida, joten ihmisten kulkeminen alueilla pesimäaikaan on todennäköisesti vähäistä. Uudet rakennuspaikat eivät sijaitse aivan Natura-alueen rajalla eivätkä avoveden tuntumassa, joten edellä mainituista syistä uusien pihapiirien melu- ja muu edellä mainittu häiriövaikutus jää todennäköisesti hyvin pieneksi. Luontodirektiivin lajeista alueella elävät ruskosuohaukka ja luhtahuitti (NT) ovat ruovikkojen lajeja, ja niiden suurin uhka on ruovikoiden taantuminen. Mustakurkku-uikku elää rehevillä järvillä, mutta kärsii liiallisen rehevöitymisen aiheuttamasta umpeenkasvusta. Harmaapäätikka, palokärki ja pikkusieppo viihtyvät järvien metsäisillä rannoilla. Luhdilla elävät mm. kurki ja liro ja avovedestä riippuvaisia lintuja ovat laulujoutsen, kalatiira ja lapintiira. Pikkulepinkäinen viihtyy puoliavoimilla mailla. Edellä mainittujen elinympäristöjen muutokset kuten ruovikoiden taantuminen tai toisaalta järven umpeenkasvu tai rantaluhtien ja rantametsien heikentyminen voisivat vaikuttaa linnustoon haitallisesti. Rakennuspaikkoja ei kuitenkaan ole osoitettu Natura-alueelle, joten suoranaista luontotyyppien tuhoutumista ei rakentamisen seurauksena aiheudu. Sen sijaan rakentamisen epäsuora haitallinen vaikutus olisi esimerkiksi rehevöittävän valunnan lisääntyminen. Mustfinnträsketin Natura-alueen luontoarvot ovatkin pitkälti syntyneet alueen vesitalouden myötä. Alueelle tehdyn hoito- ja käyttösuunnitelman mukaan luontoarvojen säilyttämisen keskeisiä haasteita ovat umpeenkasvu, rehevöityminen ja ravinnekuormitus (Perkonoja & Salmi 2013) joten suurin uhka alueen luontotyypeille ja linnustolle todennäköisesti on rehevöittävä valunta. Todennäköisesti suurimmat ravinnevalumat tulevat kuitenkin ympäröiviltä pelloilta, joista osa sijaitsee aivan rannan tuntumassa.

16 13 Kaavaselostuksessa todetaan alueen vesi- ja jätehuollon perustuvan kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin, joita tehtäessä on huomioitava lainsäädäntö ja ympäristösuojelumääräykset (Paraisten kaupunki 2012, 2013). Ympäristönsuojelumääräykset on päivitetty kaupunginvaltuustossa viimeksi 2011 (Länsi-Turunmaan kaupunki). Uudisrakennuksia varten haettavaan rakennuslupaan on laitettava suunnitelma jätevesijärjestelmästä ja ympäristönsuojeluviranomainen antaa lausunnon suunnitelmasta. Rantaalueilla vaatimukset puhdistustehosta ovat tiukemmat (orgaaninen aines 90 %, kokonaisfosfori 85 %, kokonaistyppi 40 %) kuin ranta-alueiden ulkopuolella, lisäksi tapauskohtaisesti voidaan vaatia tiukempaa puhdistustehoa myös ranta- tai taajaan rakennettujen alueiden ulkopuolella. (Länsi- Turunmaan kaupunki 2011.) Uudisrakennuskohteiden ympäristönsuojeluvaatimuksilla kiinteistöiltä tuleva haitallinen valunta on siis huomioitu riittävästi. Mustfinnträsketin Natura-alueen länsipuolelle on kaavassa osoitettu suunnittelutarvealue. Kaavaselostuksessa mainitaan alueella olevan soranottoaluetta ja pohjavesialuetta sekä vetovoimainen sijainti Airiston ranta-alueella ja alueen kehittämispotentiaalia halutaan hyödyntää. Alueelle on kaavoitettu loma-asuntoalue ja halli- ja näyttelytilan alue. Toteutuessaan nämä hankkeet lisäisivät ainakin liikennemääriä Mustfinnträsketin alueella. Ihmisten liikkumisesta aiheutuva häiriövaikutus on todennäköisesti pientä, sillä Mustfinnträsketin rannat ovat suurimmalta osin vaikeakulkuisia ja kosteita rantaluhtia eikä alueella ainakaan toistaiseksi ole luontopolkuja tai lintutorneja. Lisäksi varsinaiset urheilu- ja virkistysalueet on kaavoitettu loma-asuntoalueen läheisyyteen. Mustfinnträsketin Natura-alueen länsipuolelle kaavoitetut uudet rakennukset, loma-asuntoalueet ja hallitilat sijaitsevat Mustfinnträsketin järveä kiertävän tien toisella puolella, eikä niille rakentaminen tai käyttö todennäköisesti aiheuta jo olemassa olevaa tietä suurempaa häiriövaikutusta. Toteutuessaan rakennukset todennäköisesti lisäisivät liikennemääriä Mustfinnin- ja Sydmontiellä jotka sijaitsevat Natura-alueiden läheisyydessä. Tiheäkasvuiset rannat ja ruovikot todennäköisesti kuitenkin vaimentavat liikenteestä tulevaa häiriövaikutusta riittävästi. Mustfinnträsketin Natura-alueelle laaditussa hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetyt hoitotoimenpiteet yhdessä kaavan toteutumisen kanssa lisäävät ainakin hetkittäin ihmisten sekä koneiden liikkumista alueella ja sitä kautta häiriötä ja melua. Hoitotoimenpiteet ovat kuitenkin pidemmällä aikavälillä luontoarvoja parantavia, lisäksi toimenpiteiden toteutus ja ajoitus tehdään niin että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Esimerkiksi koneellisesti tehtävät hoitotoimenpiteet eivät ajoitu lintujen pesimäkaudelle. (Salmi & Perkonoja 2013.)

17 14 Mustfinnträsketin alue on maaseutumaisemaa jossa ihmistoimintaa on ollut jo pitkään. Olemassa oleva linnusto on asettunut alueelle näistä häiriövaikutuksista huolimatta, eikä suunnitelma aiheuta niin huomattavaa häiriön lisääntymistä, että sillä voitaisiin olettaa olevan haitallista vaikutusta luontoarvoille joiden perusteella alue on otettu Natura-verkostoon. Suunnitelman vaikutus linnustoon: Kaava toteutuessaan ei aiheuta merkittävää haittaa alueen linnustolle. Suunnitelman vaikutus Natura-luontotyyppeihin: Kaava toteutuessaan ei vaikuta merkittävästi luontotyyppien elinvoimaisuuteen. 5. Pettebyviken (FI ) Natura-alueen luonnonolojen kuvaus Pettebyvikenin Natura-alue on kooltaan 144 hehtaaria ja se sisältyy Natura-verkostoon lintudirektiivin (SPA) perusteella. Natura-alue on osa entistä merenlahtea joka on padottu ja toimii nykyään Paraisten kaupungin makeanvedenaltaana. Käyttövedenotto tulee kuitenkin loppumaan kun kaupunki liittyy Virttaankankaan tekopohjaveden jakeluun. Patoamisen myötä rantojen ruovikot sekä vesikasvillisuus ovat runsastuneet ja levinneet aiempaa laajemmalle. Nykyään erityisesti Pettebyvikenin lahti onkin matalarantainen ja ruovikkoinen, ja siellä olevat saaret ovat ruovikon toisiinsa yhdistämät. Järvi on myös luontaisesti rehevä, sillä vesi on melko kalkkipitoista. Vesikasveista erityisesti ärviä-, karvalehti- ja vesihernekasvustot ovat runsaat. Muutoksen myötä alueesta on muodostunut valtakunnallisesti merkittävä lintuvesi. Alueella ei ole kahlaajien suosimia rantaniittyjä, vaan linnuston kannalta tärkeimmät alueet ovat ruovikot ja avoin vesialue. (Naturatietolomakkeet, Salo ym. 2000, Ympäristöhallinnon verkkopalvelu 2013.) Natura-alueen runsaimmat lajit parimäärältään ovat ruovikoiden lajit, kuten rytikerttunen, ruokokerttunen ja pajusirkku. Runsaimmat vesilintulajit ovat silkkiuikku, heinäsorsa, telkkä, punasotka ja nokikana, sekä yleisiä ovat myös kyhmyjoutsen ja haapana. Ruovikoitumisen myötä lajisto on monipuolistunut, ja alueella pesiviä ruovikkojen lintuja ovat kaulushaikara, ruskosuohaukka, luhtahuitti (NT) ja -kana sekä viiksitimali (NT). Alueella elää myös satakieliä,

18 15 rastaskerttusia (VU), punavarpusia (NT) ja keltavästäräkkejä (VU). Koska rantaniittyjä on vähän, kahlaajista alueelta löytyy tavallisimmin vain töyhtöhyyppä, taivaanvuohi ja rantasipi. Lahti on myös tärkeä levähdysalue muuton aikaan, jolloin alueella levähtää mm. laulujoutsenia ja uiveloita. (Natura-tietolomakkeet, Salo ym. 2000, Ympäristöhallinnon verkkopalvelu 2013.) Vuonna 2000 tehdyssä linnustoselvityksessä todettiin alueen pesimälinnuston kokonaisparimääräksi 264 lintuparia. Pesiviä lajeja oli yhteensä 33, joista maalintulajeja oli 28. Lajiston valtaosan todettiin edustavan metsien ja pensaikkojen lintuja. (Salo ym ) Pettebyvikenin Natura-alue on myös kansallisesti tärkeäksi lintualueeksi luokiteltu FINIBA-alue (110021). Kriteerilajina on rastaskerttunen (VU) jonka pesiviä pareja on 1 5 (BirdLife Suomi, verkkojulkaisu 2013). Lintudirektiivin liitteen I lajeja ovat kaulushaikara, ruskosuohaukka, luhtahuitti, laulujoutsen, uivelo, kalatiira, harmaapäätikka ja palokärki. Lisäksi alueella esiintyy säännöllisesti harmaahaikara, heinätavi (VU), nuolihaukka, punajalkaviklo (NT) ja uuttukyyhky. (Natura-tietolomakkeet, Ymparistöhallinnon verkkojulkaisu 2013.) Alue kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan ja se on suojeltu luonnonsuojelulailla. Suomen luonnonsuojeluliitto ry on kannanotossaan ELY-keskukselle ( ) todennut, että makeanveden altaat ja rantametsät ovat myös lepakoille tärkeitä elinympäristöjä. Liiton mukaan makeanvedenaltaan alueelta on havaintoja erityisen paljon loppukesän parveiluajalta. Liitto kertoo alueen vakituisia lajeja olevan pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa ja korvayökkö, lisäksi pikkulepakosta (VU) on muutama varmistamaton havainto. Kaikki lepakkolajit kuuluvat luontodirektiivin liitteessä IV lueteltuihin Euroopan Unionin tärkeinä pitämiin lajeihin. Näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n mukaan.

19 16 Kartta 4. Pettebyvikenin Natura-alue sekä Paraisten kalkkialueisiin kuuluvat Lillnäsetin, Hyvilempin ja Simonbyn Natura-alueet. Suunnitelman vaikutusalue Pettebyvikenin Natura-alue on lintudirektiivin mukainen suojelualue, joten arviointi kohdistuu suunnitelman linnustovaikutuksiin. Rakentaminen Natura-alueen läheisyyteen ja rannoille voi aiheuttaa suoraa vaikutusta linnustoon esimerkiksi häirinnän ja muuttuneiden tai tuhoutuneiden elinympäristöjen vuoksi. Rakentamisen vaikutuksia arvioitaessa tarkastellaan Natura-alueen lähellä, noin 200 metrin etäisyydellä, tapahtuvaa rakentamista. Epäsuoria vaikutuksia ovat esimerkiksi valuman myötä tuleva rehevöityminen joka pidemmällä aikavälillä todennäköisesti muuttaa alueen luontoa, joten Pettebyvikenin alueella tarkastellaan myös koko valuma-alueelta tulevia vaikutuksia (kartta 5).

20 17 Kartta 5. Paraisten makeanvesialtaan valuma-alue punaisella (kartta-aineistot: Paraisten kaupunki 2013). Vaikutusten kuvaus ja merkittävyyden arviointi Pettebyvikenin ja Lillnäsetin (kuuluu osana Paraisten kalkkialueisiin) Natura-alueiden ranta-alueella (n m) on 64 rakennettua ja 14 rakentamatonta rakennuspaikkaa. Rakentamattomista rakennuspaikoista kolme on omarantaisia. Rakennusten lisäys olisi 22 % nykytilanteeseen verrattuna. Hyvilempfjärdenin, Vallisfjärdenin ja Pettebyvikenin ranta-alueelle on poikkeusluvalla myönnetty vuoden 2006 jälkeen kuusi omarantaista rakennuspaikkaa (Paraisten kaupungin aineistot). Natura-alueen sisäpuolella on kaksi -(A-1/1/sl) -paikkaa (alueella sijaitseva laskennallinen rakennuspaikka, joka on tarkoitettu valtion hankinta- ja korvauspäätöksen perustaksi) joista on tarkoitus perustaa suojelualue. Lisäksi Pettebyvikenin koillisosassa, Ämmaluddenilla on Naturaalueen ulkopuolella oleva omarantainen RM-2/100/1- rakennuspaikka joka on tarkoitettu matkailupalvelujen alueeksi. Suurin osa näistä on tarkoitettu maatalouden tukielinkeinon lomamökeiksi (Paraisten kaupunki 2012, 2013).

21 18 Pettebyn Natura-alueelle tai sen välittömään läheisyyteen on osoitettu yhteensä kolme omarantaista rakentamatonta rakennuspaikkaa. Kaksi näistä sijaitsee aivan Natura-rajauksen ulkopuolella, toinen Lillnäsetin pohjoispuolella ja toinen Ämmaluddenin niemessä. Yksi omarantainen rakennuspaikka sijaitsee Natura-alueella, sen kaakkoisrannalla. Lisäksi Naturaalueen ulkopuolella, Vallisfjärdenillä, on kaksi rantaan tai sen läheisyyteen sijoitettua rakennuspaikkaa. Rakentaminen voi vaikuttaa linnustoon suoraan, esimerkiksi tuhoamalla rantojen elinympäristöjä. Omarantaisilla tonteilla myös ruoppaukset voivat aiheuttaa elinympäristöjen muuttumista ja tuhoutumista. Rakennukset voivat myös lisätä häiriövaikutusta esimerkiksi lisääntyneen melun, liikkumisen ja maa- ja vesiliikenteen myötä. Vapaana liikkuvista lemmikkieläimistä kuten kissoista ja koirista voi olla huomattavaa haittaa erityisesti lintujen pesinnän aikana. Rakennuspaikkojen lisäys on merkittävä, mutta uudet rakennuspaikat sijoittuvat pääasiassa jo olemassa olevan rakennuskannan läheisyyteen. Ainoastaan Natura-alueen ulkopuolella oleva, Ämmaluddenin niemen rantarakennuspaikka tulisi alueelle jossa rakennuksia ei tällä hetkellä ole. Pettebyvikenin linnuston runsaimmat ja suojelullisesti merkittävimmät lajit ovat ruovikkojen lintuja, joiden suurimmiksi uhkatekijöiksi on arvioitu järviruokokasvuston taantuminen. Alueella elävistä lintudirektiivin lajeista kaulushaikara, ruskosuohaukka ja luhtahuitti sekä uhanalaisista lajeista viiksitimali ja rastaskerttunen tarvitsevat laajoja ruovikkoalueita. Natura-alueen laajimmat yhtenäiset ruovikot painottuvat alueen eteläosaan, Långgrundetin alueelle, kahden saaren väliin muodostuneelle isolle ruovikkoalueelle. Natura-alueen lounaisosassa sijaitsevan Pettebyvikenin rannoilla on myös leveät ruovikot, ja niissä on aikaisemmassa selvityksessä todettu pesivän sekä ruskosuohaukka että kaulushaikara, ja myös rastaskerttusesta on havaintoja tältä alueelta. Viiksitimali esiintyi niin ikään Pettebyvikenillä, mutta myös Långgrundetin ruovikossa (Salo ym. 2000). Laajoja ruovikkoalueita on myös Hyvilempfjärdenin ja Parantfjärdenin pohjois- ja itärannalla. Ruovikoiden taantuminen on merkittäviä uhkatekijöitä näille lajeille, eikä rakentamista tulisikaan lisätä Natura-alueen keskeisille ruovikkorannoille, sillä ruoppaukset vaikuttaisivat haitallisesti lajien elinympäristöihin. Suunnitellut omarantaiset rakennuspaikat eivät kuitenkaan sijaitse suurien ruovikkoalueiden yhteydessä, vaan rannoilla joilla ruovikkoa ei juuri ole. Pettebyvikenin Natura-alue kuuluu osana Makeanvesialtaan suojelualueeseen, jonka rauhoitusmääräyksissä kielletään mm. uusien rakennelmien ja veneväylien tekeminen sekä ruoppaukset. Rauhoitusmääräyksillä siis turvataan ruovikkoalueiden säilyminen.

22 19 Suojelualueen ulkopuolellakaan ruoppausta ei saa tehdä ilman lupaa, sillä vesilain mukaan koneellisesti tehtävästä ruoppauksesta on tehtävä ilmoitus valvontaviranomaiselle ELYkeskukseen, joka arvioi ruoppausluvan tarpeen tapauskohtaisesti. Ruoppausajankohdaksi suositellaan tehtäväksi syksyllä tai talvella (Länsi-Turunmaan kaupunki 2011) joka vähentää mm. linnustolle aiheutuvaa häiriövaikutusta. Lintudirektiivin lajeista alueella elävät harmaapäätikka ja palokärki elävät metsäisissä ympäristöissä, lähinnä Ålönlahden saarilla. Näille alueille ei uusia rakennuspaikkoja ole osoitettu joten kaava ei toteutuessaan vaaranna näiden lajien elinympäristöjä. Natura-alueella levähtävät direktiivilajeista myös laulujoutsen ja uivelo, sekä ruokailee kalatiira. Nämä lajit ovat riippuvaisia avovesistä, ja erityisesti laulujoutsen ja uivelo saattavat häiriintyä lisääntyneestä veneilystä. Natura-alueelle ja sen läheisille lahdille Vallisfjärdenille ja Hyvilempfjärdenille on osoitettu yhteensä viisi uutta omarantaista rakennuspaikkaa. Sydänperäviken kuuluu osana Makeanvedenaltaan suojelualueeseen, eikä siellä ole sallittua uusien laiturien rakentaminen. Kojkullafjärdenin ja Vallisfjärdenin rannoille osoitetut rakennuspaikat vaikuttavat myös Natura-alueeseen, sillä kulku merelle käy Natura-alueen eteläosassa olevan sulun kautta. Näillä alueilla rantaan tai sen lähistölle osoitettuja rakennuspaikkoja on yhteensä viisi. Rakentamisen seurauksena vesiliikenne voi siis lisääntyä, mutta koska määrät ovat pieniä, katsotaan vaikutuksen olevan niin vähäinen, ettei se vaaranna niitä arvoja joiden perusteella alue on otettu Natura-verkostoon. Makeanvedenaltaan rannat ovat jo nyt melko rakennettuja, ainoastaan Pettebyviken on säästynyt rakentamiselta ja sinne sijoitetut kaksi rakennuspaikkaa on jo merkitty laskennallisiksi rakennuspaikoiksi, joista on tarkoitus perustaa suojelualue. Uusi rakentaminen siis painottuu alueille jossa ihmistoimintaa ja sen tuomaa häiriövaikutusta on jo olemassa. Alueen linnusto on asettunut alueelle tästä häiriövaikutuksesta huolimatta, joten rakennuspaikkojen ei katsota merkittävästi häiritsevän olemassa olevaa linnustoa. Maaliikenne todennäköisesti lisääntyy jonkin verran, mutta kaava tuskin aiheuttaa alueella liikenteen määrien huomattavaa kasvua. Muun häiriön, kuten vapaana liikkuvien lemmikkieläinten lisääntymistä alueella on mahdotonta arvioida, mutta jo rauhoitusmääräyksissä selkärankaisten eläinten häiritseminen on kielletty.

23 20 Suunnitelmalla voi olla epäsuora vaikutus linnustoon, mikäli sen toteuttaminen lisää vesistön rehevöitymistä, esimerkiksi lisäämällä ravinteiden valumista vesistöön. Paraisten kaupungin ympäristönsuojelumääräyksessä (Länsi-Turunmaa 2011) makeanvedenaltaan valuma-alueelle on asetettu muita tiukemmat ehdot mm. käymälävesien käsittelylle, kuivakäymälöille, kompostoinnille ja lumenkaatopaikkojen sijoittelulle. Nämä määräykset turvaavat sen, ettei uudisrakentaminen lisää rehevöittävää valuntaa makeanvedenaltaaseen. Paraisten Vesi Oy ottaa makeanvesialtaasta raakavettä noin m³ vuosittain. Vedenoton yhteydessä on poistunut suuria määriä orgaanista ainesta, lisäksi alueella on tehty hoitotoimenpiteitä kuten ruovikon niittoa ja kasvimassan keräystä, ja makeanvedenallasta on ilmastettu ympärivuotisesti. Vedenotto makeanvedenaltaasta loppuu mahdollisesti jo vuonna 2014 ja sen mukana myös alueen hoitotoimenpiteet. Mikäli Natura-alueen hoitoa ei jatkossa jatka mikään muu taho, tulee alueen rehevöityminen ja umpeenkasvu todennäköisesti nopeutumaan altaaseen jäävän orgaanisen aineksen lisääntyessä. Makeanvedenallasta on kuitenkin verrattu merestä kuroutuneeseen runsasravinteiseen järveen, joiden luontaiseen kehittymiseen kuuluu hitaasti etenevä umpeenkasvu. Suunnitelman vaikutukset Natura-alueeseen: Rakentaminen ei vaikuta Natura-alueen luontoarvoihin heikentävästi. Pettebyvikenin Natura-alue kuuluu osana Makeanvedenaltaan suojelualuetta jonka rauhoitusmääräykset riittävät turvaamaan alueen luontoarvot. 6. Paraisten kalkkialueet (FI ) Paraisten kalkkialueet koostuvat useasta erillisestä osa-alueesta. Näistä Ålön kaava-alueen sisään jäävät Strandängsuddenin, Ontalan, Kalkuddenin, Pettebyn Stornäsetin, Lillnäsetin, Hyvilempin, Simonbyn, Kalkbackenin ja Stormossen-Gropenin alueet (kartta 1). Alueiden lähelle on osoitettu sekä pysyvään asumiseen tarkoitettuja A-1/2 että loma-asuntoalueeksi tarkoitettuja RA-1/2 paikkoja. Natura-alueen luonnonolojen kuvaus Paraisten kalkkialueiden yhteispinta-ala on 42 hehtaaria. Paraisten kalkkialueet on otettu Naturaverkostoon luontodirektiivin (SCI) perusteella ja se koostuu 11 erillisestä osa-alueesta, joista yhdeksän on kokonaan osayleiskaava-alueella ja yksi, Stormossenin- Gropenin alue, länsiosaltaan.

24 21 Alueiden luontoarvot perustuvat kallio- ja maaperässä olevaan kalkkiin jota Paraisten alueella on tavallista enemmän. Monilla näistä alueista kalkkia on aikoinaan louhittu, ja louhinnan loppumisen jälkeen paljastuneille kalkkikallioille on muodostunut suotuisa elinympäristö monille vaateliaille ja harvinaisille kasvilajeille. Putkilokasveista mainittavia lajeja ovat mm. uhanalainen seinäraunioinen (VU) ja hento- ja kirjokorte (alueellisesti uhanalainen). Lisäksi alueella elää useita vaateliaita ja harvinaisia sammalia kuten itutumpurasammal, kääpiölovisammal, ketopartasammal, korpihohtosammal (VU), lehtopalmikkosammal, lirisiimasammal, nokkalehväsammal (NT), silkkikutrisammal (NT), tihkuleväsammal, uurrekellosammal sekä erittäin uhanalainen ja erityisesti suojeltava laji tuoksukäppyräsammal ja jäkälistä kalkkikuppijäkälä. Alueelta on löydetty harvinaisia sieniä, kuten härmämörsky (VU) joka on myös erityisesti suojeltava laji. Stormossen-Gropenin alueella on esiintynyt kaksi hyvin harvinaista sienilajia; haprakas ja tahmaukonsieni (VU), joiden tunnettuja kasvupaikkoja Suomessa on vain muutamia (Jukka Vauras, suullinen tiedonanto 2013). Kalkkialueiden eläimistöä ei juuri ole tutkittu, eikä sitä tunneta vielä kovin hyvin, mutta usein rikas kasvilajisto ylläpitää myös monipuolista eläinlajistoa. Nilviäislajeista alueella elää silmälläpidettävä litteäkristallikotilo. Natura-alueella on luontodirektiivin luontotyypeistä eniten kalkkikallioita (40%). Lisäksi alueella on luonnonmetsiä (8%), jalopuumetsiä (7%), lehtoja (7%), kuivia niittyjä ja pensaikkoja kalkkipitoisella alustalla (5%), alvareita ja kalkkivaikutteisia kallioketoja (5%) ja maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaisia metsiä (2%). (Natura 2000-tietolomake.) Kojkullafjärdenin länsipuolinen niemi on jo ennen Naturaa kuulunut vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Lillnäsetin alue on lehtoa ja jalopuumetsikköä ja se kuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Strandängsudden kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Kalkkikalliot (8210) ovat uhanalaisia luontotyyppejä (VU) joiden uhanalaistumisen syitä metsäisissä ympäristöissä ovat kaivannaistoiminta, umpeenkasvu, metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet ja rakentaminen (Raunio ym. 2008). Kaivannaistoimintaa, metsien hoitotoimenpiteitä ja rakentamista on Natura-alueilla rajoitettu tai niistä vaaditaan ELY-keskuksen lausunto. Suurin osa Ålön kaavassa osoitetuista rakennuspaikoista sijoittui lähelle Natura-aluetta, mutta kuitenkin sen ulkopuolelle.

25 22 Suunnitelman vaikutusalue Paraisten kalkkialueet on SCI-alue, joten arviointi tehdään suunnitelman vaikutuksesta näihin Natura-luontotyyppeihin. Suurin osa Paraisten kalkkialueiden luontotyypeistä on kalkkikallioita (40 %) joiden suurimpina uhkatekijöinä pidetään umpeenkasvua, metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteitä, rakentamista, vesien rehevöitymistä ja kaivannaistoimintaa (Raunio ym. 2008). Osa uhkatekijöistä on saatu minimoitua alueiden liittämisellä Natura-verkostoon, esimerkiksi kaivannaistoiminta ei alueilla ole enää sallittua ja Natura-alueiden lähellä metsänkäsittelyyn liittyvistä toimenpiteistä Metsäkeskus pyytää lausuntoa ELY-keskukselta. Kalkkialueilla elävät uhanalaiset sammal- ja sienilajit vaativat kosteaa pienilmastoa ja ketolajit taas puolestaan paahteisia pienilmastoja, joten näillä alueilla suurimmiksi merkittävimmäksi uhkatekijäksi katsotaan pienilmaston olosuhteiden muuttuminen. Suunnitelman vaikutusalue katsotaan siis melko pieneksi ja arviossa keskitytään tarkastelemaan lähimpänä olevien rakennuspaikkojen vaikutusta (maks. 200 metriä Natura-alueesta). Lisäksi Paraisten kalkkialueilla on Natura-luontotyyppeihin kuuluvia luonnonmetsiä, jalopuumetsiä, lehtoja, kuivia niittyjä ja pensaikkoja kalkkipitoisella alustalla, alvareita ja kalkkivaikutteisia kallioketoja ja maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaisia metsiä. Metsäisten luontotyyppien, kuten lehtojen, suurimpia uhkatekijöitä ovat metsätalous, ojitukset, vieraslajit ja rakentaminen (Raunio ym. 2008). Lillnäsetin ja Strandängsuddenin alueilla suojelun perusteena ovat olleet lehtojen ja/tai vanhojen metsien arvot. Näillä alueilla tarkasteltavaksi on otettu lähimmät rakennuspaikat joiden toteuttaminen todennäköisimmin aiheuttaisi edellä mainittuja haittoja. Perinnebiotooppien, kuten kalkkivaikutteisten kallioketojen ja kuivien niittyjen merkittävimmiksi uhkatekijöiksi on arvioitu rakentaminen, pelloksi raivaaminen, metsittäminen, umpeenkasvu laidunnuksen loputtua, rehevöityminen, kalkin louhiminen ja rehevöittävä laskeuma (Raunio ym. 2008). Myös näiden alueiden vakavimmat uhkatekijät ovat siis pääasiassa itse alueella tapahtuva toiminta, joten tarkastelu keskittyy lähimmille rakennuspaikoille (maks. 200 m Natura-alueesta). Rakentamisen aikana aiheutuvia haitallisia seurauksia voisivat olla esimerkiksi pölyn ja maanmuokkauksesta aiheutuva ravinteiden irtoaminen ja kulkeutuminen. Rakennusvaiheessa pölyn määrät kuitenkin jäänevät pieniksi ja vaikutus on väliaikainen. Rakennuspaikkojen ja Naturaalueen väliin tulisi kuitenkin jättää riittävä suojavyöhyke, jolla myös vältetään maa-aineksen muokkaaminen aivan Natura-alueen tuntumassa. Aivan Natura-alueen rajalla oleville kohteille rakentaminen voi aiheuttaa muutoksia mikroilmastossa, esimerkiksi valo- ja lämpöolosuhteet voivat muuttua mikäli rakennukset varjostavat kalkkialueita tai toisaalta rakentamisen vuoksi puustoa raivataan.

26 23 Kartta 6. Strandängsudden, Ontala, Kalkudden ja Pettebyn Stornäset. Strandängsudden, Kalkudden ja Ontala Luonnonolojen kuvaus Strandängsudden kuuluu Natura 2000-luontotyyppiin lehdot (9050) (Metsähallituksen luontotiedot). Alueen luontoarvot perustuvat vanhaan puustoon ja vanhan metsän kasvi- ja eläinlajistoon (Ympäristöhallinnon verkkojulkaisu 2013). Kalkudden on vuoden 1978 luontoselvityksessä mainittu nimellä Pettibyn vanhat kalkkilouhokset (Å 13). Kaivokset mainitaan Paraisten vanhoista louhoksista komeimpina, sillä ne ovat jyrkkäreunaiset ja kooltaan 100 x metriä. Louhokset sijaitsevat lähellä rantaa ja kalkinlouhinnasta on mainintoja jo 1740-luvulta. Louhinta on loppunut 1900-luvun alkupuolella. Alueelta on tavattu 120 putkilokasvilajia, harvinaisia sammalia ja harvinaisia selkärangattomia eläimiä. (Suomen Talousseura 1978.)

27 24 Ontalan vanhat kalkkilouhokset ovat pienikokoisia ja suurimmilta osin kuivia ja sammaloituneita. Kalkkilouhosten muodostaman jonon edustavimmat itäosat on otettu mukaan Natura-alueeseen. Ympäristö on pääasiassa tuoretta kangasmetsää. Louhoksissa ja niiden reunamilla on tavattu 160 putkilokasvilajia, harvinaisia sammalia ja selkärangattomia. (Suomen Talousseura 1978.) Vaikutusten kuvaus ja merkittävyyden arviointi Strandängsuddenin, Ontalan, Kalkuddenin ja Pettebyn Stornäset osa-alueiden lähellä, maksimissaan 200 metrin säteellä, on yhteensä 8 rakennettua ja 6 rakentamatonta rakennuspaikkaa. Lisäksi Strandängsuddenilla on kaksi -(A-1/1/sl) paikkaa (alueella sijaitseva laskennallinen rakennuspaikka, joka on tarkoitettu valtion hankinta- ja korvauspäätöksen perustaksi) jotka on osoitettu valtiolle lunastettaviksi. Stormossen-Gropenin alueen länsirajalle on rakennettu poikkeusluvalla. Strandängsuddenin alue sijaitsee niemen kärjessä jossa kaavassa on kaksi -(A-1/1/sl) -merkittyä rakennuspaikkaa. Nämä paikat on tarkoitettu valtion lunastettaviksi ja alueelle ollaan perustamassa suojelualuetta. Natura-aluetta ympäröi suojelualueeksi (SL-1) kaavoitettu alue sekä maa- ja metsätaloutta palveleva alue (MT-1) joka pieneltä osaltaan rajautuu Natura-alueeseen. Matkaa Natura-alueen rajalta lähimmälle rakennuspaikalle tulee noin 170 m. Rakennuspaikkojen ja Naturaalueen väliin jäävä metsäinen suojelualue toimii siis riittävänä suojavyöhykkeenä, eikä rakennuspaikoista koidu haitallisia vaikutuksia Strandänguddenin Natura-alueelle. Kalkudden niin ikään sijaitsee pienellä niemellä meren rannassa, ja sitä ympäröi suurimmilta osin maa- ja metsätalousalue jolla on ympäristöarvoja (MY-1), sekä pieneltä osin maisemallisesti arvokas peltoalue (MA-1). Natura-alueen länsiosa rajautuu jo rakennettuun loma-asuntotonttiin. Lähin rakennuspaikka on osoitettu 90 metrin päähän Natura-alueen lounaispuolelle. Uuden rakennuspaikan välimatka Natura-alueeseen on riittävä, sillä alueiden väliin jää metsäinen mäki. Natura-alueilla ja niihin rajautuville alueille tehdyistä metsänkäsittelyilmoituksista toimitetaan lausuntopyyntö ELY-keskukselle, joten metsien käsittelyn osalta vaikutukset Natura-alueeseen tulee huomioitua tapauskohtaisesti, mikäli siihen on tarvetta. Kalkuddenin ja Ontalan alueen luontoarvot perustuvat kalkkikallioihin joiden suurimmat uhkatekijät liittyvät ympäristön suoranaiseen tuhoamiseen kuten rakentamiseen tai kaivannaistoimintaan sekä mikroilmaston muuttumiseen. Kauempana tapahtuva rakentaminen ei aiheuta edellä mainittuja haittoja ja ei näin ollen vaaranna Natura-alueen luontoarvoja.

28 25 Ontalassa rakennuspaikka on sijoitettu aivan Natura-alueen rajalle. Rakentaminen, maan muokkaus ja pihaistutukset aivan Natura-alueen rajalla voivat aiheuttaa ravinteiden valumista kalkkikuoppien alueelle. Aivan Natura-alueen lähellä tapahtuva pihapiirin rakentaminen aiheuttaa myös mikroilmaston muutoksia, mikäli lähellä olevaa puustoa raivataan rakentamisen tieltä. Rakentamisesta aiheutuvat suurimmat haittavaikutukset voivat kuitenkin liittyä itse asumisesta seuraaviin riskeihin. Pihoilta voi levitä haitallisia vieraslajeja ja ihmistoiminnan lisääntymisestä voi seurata erilaisia haittavaikutuksia. Mikäli Natura-alue sijaitsee aivan pihapiirin tuntumassa, saatetaan sinne epähuomiossa kuljettaa maa-aineista, puutarhajätteitä tai muuta vastaavaa joka voi hävittää vaateliasta lajistoa tai luontotyyppejä. Suunnitelman vaikutukset Natura-alueeseen: Kaava ei heikennä Strandängsuddenin ja Kalkuddenin luontoarvoja. Ontalassa rakennusten sijoittaminen liian lähelle Natura-aluetta voi heikentää sen luontoarvoja. Lieventävät toimenpiteet: Ontalassa Natura-alueen ja piha-alueen väliin tulee jättää 20 metrin suojavyöhyke, joka on jätettävä luonnontilaan. Alueelle ei saa kasata maa-ainesta tai jätteitä, työkoneita, rakennelmia tai muuta vastaavaa. Rakennusvaiheessa ja esim. vesi-, sähkö- ja tieliittymiä tehtäessä on huomioitava suojaetäisyys, eikä jätevesiä saa ohjata Natura-alueelle. Pettebyn Stornäset Luonnonolojen kuvaus Pettebyn Stornäsetin alueella on maa- ja kallioperässä tavanomaista enemmän kalkkia, jonka vuoksi alueella on poikkeavan monipuolinen eläin- ja kasvilajisto, sekä uhanalaisia ja harvinaisia lajeja. Alueen etelä- ja lounaisosa on inventoitu valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi, jossa kasvaa useita huomionarvoisia kasvilajeja sekä uhanalainen sammallaji etelänhiippasammal (VU) (Lehtomaa 2000). Alueen luontotyypit ovat uhanalaisia, esimerkiksi kalkkivaikutteiset pienruohokedot ja kalkkivaikutteiset kalliokedot ovat äärimmäisen uhanalaisia. Osaa alueesta hoidetaan laiduntamalla maatalouden erityisympäristötuella. Maastokäynnillä tavattiin useita huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja kuten maarianverijuurta, heinäratamoa, nurmilaukkaa, sikoangervoa, kevätesikkoa, mäkikauraa, ahdekauraa, kangasajuruohoa, käärmeenpistoyrttiä ja uhanalaisia lajeja kuten keltamataraa (VU) ja ketoneilikkaa (VU) sekä rauhoitettu laji, soikkokaksikko. Aikaisemmin alueelta on tavattu mm.