LIITTEET perusmuistio MMM , KOM(2008) 469, 12604/08 ADD2

Transkriptio

1 Maa- ja metsätalousministeriö E-KIRJE MMM KRO Laanikari Jussi Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI HYLJETUOTTEIDEN KAUPASTA U/E-tunnus: EUTORI-numero: EU/2008/1267 Ohessa lähetetään asiakohdassa mainitusta ehdotuksesta perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys eduskunnan suurelle valiokunnalle. Osastopäällikön sijaisena, Kalastusneuvos Markku Aro Ylitarkastaja Jussi Laanikari LIITTEET perusmuistio MMM , KOM(2008) 469, 12604/08 ADD2

2 2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi luonnonsuojelu, kalastus, ympäristö, eläinsuojelu, metsästys, kauppa ja ympäristö MMM, UM, YM ALR, EUE, OPM, STM, TEM, VM, VNEUS Lomakepohja: Eduskuntakirjelmä

3 Maa- ja metsätalousministeriö PERUSMUISTIO MMM KRO Laanikari Jussi Asia EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS HYLJETUOTTEIDEN KAUPASTA Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: EU/2008/1267 U-tunnus / E-tunnus: Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Asiakirjat: Eduskunnan Suuri valiokunta /08 ENV 508 AGRI 257 MI 285 COMER 163 CODEC ADD 1 +ADD 2 KOM(2008) 469 lopullinen EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Euroopan yhteisön perustumissopimuksen artiklat 95 ja 133 Määräenemmistöpäätös ja yhteispäätösmenettely Euroopan parlamentin kanssa Käsittelijä(t): ylitarkastaja Jussi Laanikari, p neuvotteleva virkamies Sami Niemi, p Suomen kanta/ohje: Suomi voi tukea komission esitystä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi hyljetuotteiden kaupasta tietyin varauksin. Suomi vastustaa kaikkia tiukennuksia.

4 2(7) Suomi kannattaa artiklassa 4 säädettyä mahdollisuutta hakea poikkeusta hyljetuotteiden kaupan kiellosta. Poikkeusta voi hakea jäsenvaltio tai komission päättämä muu yksikkö, jonka hylkeiden pyynti ja hyljetuotteet täyttävät em. artiklan vaatimukset. Komissio arvioi poikkeusperusteiden täyttymisen liitteen II pohjalta. Suomi suhtautuu kuitenkin kriittisesti liitteeseen II, sillä sen mukaisen poikkeusharkinnan arviointiperusteet muodostuisivat nykymuodossaan liian raskaiksi ja byrokraattisiksi ottaen huomioon, että hylkeiden metsästys sekä etenkin hylkeiden metsästys hyljetuotteiden valmistusta varten on Suomessa hyvin pienimuotoista. Liitteeseen II tulisi esittää muutoksia erityisesti kohtiin 3., 4. ja 8. Kohdassa 3. metsästäjä velvoitetaan varmistamaan, että hylje on peruuttamattomasti tajuton ennen verenlaskua ja siirtymistä seuraavaan hylkeeseen. Tätä kohtaa tulisi täsmentää siten, että metsästäjä velvoitetaan varmistamaan, että hylje on ammuttua kuollut ja tainnutettaessa peruuttamattomasti tajuton ennen verenlaskua ja ennen siirtymistä seuraavaan hylkeeseen. Kohdassa 4. vaatimuksena on, että jokaisen eläimen veri on laskettava välittömästi riittävän tainnutuksen jälkeen ennen kuin siirrytään seuraavaan hylkeeseen. Käytännön metsästystilanteessa ammuttaessa metrin päästä tämä on mahdotonta, koska uutta tilaisuutta siirtyä toiseen eläimeen ei tule muiden eläinten paetessa lähestyvää ihmistä. Kohdan tulisikin koskea vain tilanteita, joissa eläimiä tainnutetaan ja eläimet kuolevat verenlaskuun. Ammuttaessa välitön verenlasku ei ole tarpeen. Kohdassa 8. ulkopuolisen tahon on voitava seurata metsästystä. Suomi katsoo, että ulkopuolisen tahon suorittaman seurannan tulisi koskea vain laajamittaista metsästystä, jossa yhden metsästysmatkan aikana tapetaan useita kymmeniä tai satoja hylkeitä. Artiklassa 7 edellytetään, että tuotteeseen on liitettävä etiketti tai merkintä, jonka on oltava näkyvillä tuotteessa selvästi, kestävästi ja näkyvästi. Suomen mielestä tämä voi olla ongelmallinen erityisesti hyljevaatteissa. Kohta tulisi muotoilla siten, että merkintä voidaan tehdä kuitenkin tuotteeseen sopivaksi. Suomi katsoo, että artikla 12 on monimutkainen. Komission mukaan kaupan kielto voi tulla jo 6 kuukauden sisällä asetuksen hyväksymisestä. Tämä aika on liian lyhyt mahdollisten kansallisten säädösten tekoon, erityisesti implementointisäädösten tekoon. Suomi katsoo, että järkevämpi aika kauppakiellolle tulisi olla esimerkiksi kuusi kuukautta implementointisäädösten hyväksymisestä. Liitteen I luettelossa 1, 8, 9, ja 13 menevät alalajitasolle ilman selitystä. Erityisesti 12 ja 13 vaatii selvityksen: 12 tarkoittaa koko kirjohyljettä lajina ja 13 Itäisen Tyynenmeren alalajia erillisenä. Suomi katsoo, että asetuksen liitteen I luettelo hyljelajeista, joita määräykset koskevat, tulisi johdonmukaistaa siten, että pysytään selkeästi lajitasolla kuten viittaus artiklaan 2 edellyttää. Kauppapoliittisten periaatteiden kannalta asialla on suurempaa merkitystä varsinkin, kun asetuksella on vaikutusta kansainväliseen kaupankäyntiin. Suomi esittääkin huolensa, että liitteen II vaatimukset näyttäisivät olevan tarpeettoman raskaita ja vaikeita toteuttaa tavoiteltavana oleva politiikkatavoite huomioon ottaen. Näin ollen niiden voidaan epäillä olevan ristiriidassa Maailman kauppajärjestö WTO:n määräysten kanssa. Asetusehdotusta tulisikin muuttaa siten, että tämä ristiriita WTO-sääntelyn kanssa poistuu.

5 3(7) Pääasiallinen sisältö: Kyseessä on asetus, jossa on tarkoitus kieltää hyljetuotteiden saattaminen yhteisön markkinoille, tuonti yhteisöön, kauttakulku ja vienti yhteisöstä. Asia on lähtenyt liikkeelle Kanadan hylkeiden laajamittaisesta metsästyksestä ja kauppakieltoa esitetään lähinnä eläinten hyvinvointiin liittyvien eettisten syiden perusteella. Asetuksella pyritään siten estämään pääasiassa Kanadasta lähtöisin olevien hyljetuotteiden kauttakulku ja valmistus yhteisössä vientiin. Sekä Euroopan yhteisössä että sen ulkopuolella käydään kauppaa hylkeistä peräisin olevilla tuotteilla. Yhteisön ulkopuolella hylkeitä tapetaan ja nyljetään joko niistä saatavien tuotteiden vuoksi tai niiden aiheuttamien vahinkojen vuoksi Kanadassa, Grönlannissa, Namibiassa, Norjassa ja Venäjällä. Yhteisö on antanut jo kauan sitten lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että hylkeiden pyynti yhteisössä ja sen ulkopuolella ei vaarantaisi useiden hyljelajien suojelun tasoa. Hyljelajien säilyttämisen lisäksi myös hylkeiden ja kuuttien tappamistavat ovat herättäneet useiden vuosien ajan suurta huolta kansalaisten ja järjestöjen parissa sekä eräissä jäsenvaltiossa. Tämän johdosta Iso-Britannia esitti komissiolle järjestöjen esityksestä hyljetuotteiden kieltoa, jonka johdosta komissio on nyt tuonut käsiteltäväksi asetusehdotuksen hyljetuotteiden kaupan kiellosta. Asetusehdotuksen mukaan hyljetuotteiden kauppa kielletään, mutta kauppa olisi kuitenkin mahdollista silloin, kun eräät hylkeiden tappamis- ja nylkemistapoihin liittyvät edellytykset täyttyvät. Hyljetuotteiden kaupan jatkuminen jäsenvaltiossa edellyttää poikkeuksen hakemista komissiolta. Poikkeuksen saamisen edellytysten täyttymistä arvioidaan liitteessä II esitettyjen arviointiperusteiden pohjalta. Asetusehdotuksessa vahvistetaan myös merkintävaatimukset, joilla on tarkoitus varmistaa, että hyljetuotteisiin joiden kaupan pitäminen olisi mahdollista voimassa olevista kielloista myönnetyn poikkeusluvan perusteella merkitään selkeästi, että ne ovat joko peräisin vaaditut edellytykset täyttävästä maasta tai vaihtoehtoisesti että hylkeet tappaneet ja nylkeneet henkilöt toimivat mainitut edellytykset täyttävän maan lainkäyttövallan alaisina. Asetusehdotuksen tarkoituksena on luoda yhdenmukaiset edellytykset kyseisten tuotteiden kaupalle yhteisössä. Asetusehdotuksen säännöksillä pyritään myös varmistamaan, että yhteisön ulkopuolella valmistettuja hyljetuotteita ei voida tuoda yhteisöön, kuljettaa yhteisön kautta eikä viedä yhteisöstä. Kansallinen käsittely: Eduskuntakäsittely: EU-asiain komitean maatalous- ja elintarvikejaosto EU -ministerivaliokunta (EU-Minvassa ollutta perusmuistiota on muutettu tässä kauppapoliittisen kannan osalta ulkoministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön kommenttien johdosta) Eduskuntaa informoidaan välittömästi E-kirjeellä ja U-kirjettä valmistellaan ja se toimitetaan pikimmiten.

6 4(7) Käsittely Euroopan parlamentissa: Euroopan parlamentin käsittelyaikataulusta ei vielä ole tietoa. Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: Ahvenanmaata on informoitu ja heidän kannanottoaan odotetaan. Taloudelliset vaikutukset: Hyljetuotteiden kaupan kannalta Suomella ei ole asiassa suurta taloudellista intressiä, koska hylkeiden kaupallinen hyödyntäminen on pientä. Hyljekannan kasvun myötä Pohjanlahden rannikolle on syntynyt pienimuotoista taloudellista toimintaa hylkeennahkojen ja hylkeenlihan hyödyntämisessä. Suomessa metsästetään vuosittain noin 500 hyljettä. Pääosa hylkeistä hyödynnetään kotitalouksissa. Hyljetuotteiden kaupan kieltäminen ei siis aiheuta laajamittaisia, suoria taloudellisia vaikutuksia. Taloudellisia vaikutuksia aiheutuisi joillekin paikallisille hankkeille ja pienyrityksille rannikko- ja saaristoalueilla. Kauppapoliittisten periaatteiden kannalta asialla on paljon suurempaa merkitystä varsinkin, kun asetuksella on vaikutusta kansainväliseen kaupankäyntiin. Asetusehdotuksessa oleva poikkeusmahdollisuus on liitteen II nykyisessä muodossa hallinnollisesti hyvin raskas ja kallis toteuttaa. Mikäli Suomi päättää hakea poikkeusta, joka koskisi kaikkea hylkeenmetsästystä Suomessa, tulisi se vähentämään entisestään metsästysponnistusta ja hylkeenmetsästyksen saalismääriä. Samalla hylkeiden kalastukselle aiheuttamat vahingot tulisivat lisääntymään nykyisestä. Mikäli Suomi päättää hakea poikkeusta, voitaneen se asetusehdotuksen nykyisessä muodossa kohdentaa vain siihen metsästykseen, joka on tarkoitettu hyljetuotteiden valmistamiseen ja kauppaan. Tällä menettelyllä vaikutukset metsästykseen ja sitä kautta ammattikalastukselle aiheutuvien vahinkojen määrään voidaan minimoida. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: Komission esityksessä kielletään hyljetuotteiden kaupankäynti eläinten hyvinvointiin vedoten ja pohjaten eettisiin arvoihin. Asetuksessa on siten ensisijaisesti kyse sisämarkkinasääntelystä eläinsuojelullisin perustein. Koska sääntely ulottuu luonnonvaraisten eläinten hyödyntämiseen, kyseessä on merkittävä periaatteellinen muutos. Kauppapoliittiselta kannalta tarkasteltuna asetusehdotus on jossain määrin ongelmallinen. WTO-sääntöjen mukaan kauppaa voi rajoittaa, mikäli rajoitustoimet eivät ole syrjiviä ja ne perustuvat objektiivisiin, asian kannalta relevantteihin, faktoihin sekä rajoittavat mahdollisimman vähän kauppaa. Kyseisessä esityksessä syrjintää ei sinänsä ole, koska kielto koskee niin kolmansia maita kuin EU-jäseniäkin. Asetusesityksen WTO-mukaisuus on kuitenkin kyseenalaista, koska rajoitusten tulee olla oikeassa

7 5(7) suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Pyyntimenetelmiä koskeva liite II ei näyttäisi täyttävän tätä edellytystä. Komissio perustelee esitystään myös siten, että tällä pyritään turvaamaan sisämarkkinoiden toimivuus, kun jäsenmaat ovat kansallisella tasolla antaneet hyljetuotteiden kaupankäynnin kieltoa koskevia lakeja, jotka siten haittaavat tavaroiden vapaata kulkua sisämarkkinoilla. On huomattava, että EU:n tulee sisämarkkinoiden toimivuuden lisäksi varmistua siitä, ettei sisämarkkinasääntely ole kansainvälisten velvoitteiden, tässä tapauksessa WTO-velvoitteiden, vastaisia. Toissijaisesti on kyse metsästyksestä. Poikkeuksen hakijan määrittely siten kuin se asetusehdotuksessa on esitetty tarkoittaa, että asetuksen kauppakiellolla on vain vähän vaikutuksia hylkeiden metsästykseen kansallisella tasolla, koska se kohdistuu vain siihen osaan hylkeitä, jotka on tapettu hyljetuotteiden valmistamista varten. Tällaisia hylkeitä on vain pieni osa Suomessa vuosittain tapettavista hylkeistä. Hylkeiden metsästys tultaneen kuitenkin mitoittamaan siten, että hylkeet voidaan käyttää metsästäjien omassa taloudessa hyödynnettäväksi. Tällä voi tosin olla vaikutuksia hylkeiden ammattikalastukselle aiheuttamien vahinkojen määrään. Liitteen II mukainen järjestelmä on suunnattu Kanadassa vallalla olevaan teollisluonteiseen hylkeiden hyödyntämiseen, jossa yhdessä tappamistilanteessa tapetaan ja käsitellään jopa useita satoja hylkeitä. Suomessa yhdessä metsästystapahtumassa saadaan saaliiksi enimmilläänkin vain muutamia yksilöitä. Liitteessä II ei selitetä, miten ulkopuolisen tahon suorittama seuranta tapahtuu. Epäselvää on myös, mikä ero on riippumattomassa seurannassa ja kolmannen osapuolen seurannassa eli kuka kohdassa 7. suorittaa seurantaa kun 8. kohdan mukaan kolmannen osapuolen seuranta on mahdollinen. Mistä organisaatiosta ulkopuolinen tarkkailija tulee (NGO, komissio, viranomainen vai tutkija), liikkuuko tarkkailija mukana veneessä tai jäällä, onko tarkkailijalla oikeus käyttää julkista valtaa, kenen kannettavaksi kustannukset jäävät? Kuka vastaa tarkkailijoiden turvallisuudesta liikuttaessa jäillä? Tyypillisessä suomalaisessa hylkeenmetsästyksessä, jossa ollaan pienessä veneessä useita päiviä kevätjäiden seassa, ei ole useinkaan tilaa liitteen II mukaisille ulkopuolisille tarkkailijoille. Ulkopuoliset saattavat tarkkailutoimillaan tai kokemattomalla käyttäytymisellään ja läsnäolollaan häiritä arkoja eläimiä metsästystilanteessa niin, ettei saalista saada lainkaan. Siten on mahdotonta järjestää, että ulkopuolinen taho seuraisi vierestä metsästystilannetta. Jos seuranta tapahtuu ulkopuolisen tahon omasta veneestä esim. kiikareilla satojen metrien päästä itse metsästystilanteesta, on se jo nykyisellään täysin mahdollista. Esimerkiksi Rajavartiosto suorittaa tämäntyyppistä metsästyksenvalvontaa hylkeiden metsästysaikana. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on arvioinut koko itämerennorpan laskentakannaksi noin yksilöä. Itämeren hallin laskentakanta on yli kaksinkertaistunut luvulla (v. 2000: vs. vuosi 2007: ). Itämeren hallikannan vuosittainen kasvunopeus on ollut noin 7.5 % luokkaa vuodesta 1990 lähtien. Hyljekantojen (erityisesti harmaahylkeen) jatkuva vahvistuminen on aiheuttanut yhä suurempia vahinkoja merialueen rannikolla tapahtuvan ammattikalastuksen saaliille ja pyydyksille sekä vesiviljely-yritysten kalankasvatuskasseille ja kasvatettaville kaloille. Tällä hetkellä hylkeiden aiheuttamat vahingot ovat merkittävin este merialueen rannikkokalastuksen kehittämiselle. Yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi on jouduttu ottamaan käyttöön erityiset sietopalkkiot, joita voidaan maksaa kalastus- ja vesiviljely-yrittäjille

8 6(7) enintään yhdeksän vuoden ajan. Hyljekantojen kasvu heikentäisi merkittävästi jo nyt hyljevahingoista kärsivän elinkeinokalatalouden yritystoiminnan edellytyksiä. Ympäristötyöryhmässä ( ) artiklakohtaisessa käsittelyssä jäsenmaiden kannat asiaan olivat jakautuneet. Osa maista halusi täyskiellon, osa empii, osa halusi poikkeuksia. Komissio torjui poikkeukset systemaattisesti - myös Ruotsin halun saada erityisasema sillä perusteella, että heidän hylkeenmetsästyksensä on mm. pienimuotoista ja hyvin säädeltyä. EU:n jäsenmaista Ruotsi on samassa tilanteessa Suomen kanssa. Komissio painotti, ettei se ole antamassa asetusta metsästyksestä, joka kuuluu jäsenmaiden kompetenssiin. Seuraava käsittely on , jolloin COREPERissä käsitellään puheenjohtajan kysymykset pidettävää ympäristöministerineuvoston suuntaviivakeskustelua varten. Tätä ennen asia on esillä kansallisella tasolla EU-asioiden komitean ympäristöjaoston laajassa kokoonpanossa

9 7(7) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Lomakepohja: Perusmuistio, EU-ohje

10 FI FI FI

11 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2008) 469 lopullinen 2008/0160 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS hyljetuotteiden kaupasta (komission esittämä) {SEK(2008) 2290} {SEK(2008) 2291} FI FI

12 PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Tällä ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi on tarkoitus kieltää hyljetuotteiden saattaminen yhteisön markkinoille, tuonti yhteisöön, kauttakulku ja vienti yhteisöstä. Hyljetuotteiden kauppa olisi kuitenkin mahdollista silloin, kun eräät hylkeiden tappamis- ja nylkemistapoihin liittyvät edellytykset täyttyvät. Asetusehdotuksessa vahvistetaan myös merkintävaatimukset, joilla on tarkoitus varmistaa, että hyljetuotteisiin joiden kaupan pitäminen olisi mahdollista voimassa olevista kielloista myönnetyn poikkeusluvan perusteella merkitään selkeästi, että ne ovat joko peräisin vaaditut edellytykset täyttävästä maasta tai vaihtoehtoisesti että hylkeet tappaneet ja nylkeneet henkilöt toimivat mainitut edellytykset täyttävän maan lainkäyttövallan alaisina. Kielloilla on tarkoitus korvata useita toimenpiteitä, joita eräät jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tai ovat aikoneet toteuttaa hylkeistä peräisin olevien tuotteiden maahantuonnin, valmistuksen ja jakelun kieltämiseksi. Tarkoituksena on luoda yhdenmukaiset edellytykset kyseisten tuotteiden kaupalle yhteisössä. Asetusehdotuksen säännöksillä pyritään myös varmistamaan, että yhteisön ulkopuolella valmistettuja hyljetuotteita ei voida tuoda yhteisöön, kuljettaa yhteisön kautta eikä viedä yhteisöstä. Hyljetuotteita tuodaan yhteisöön, ja niillä käydään kauppaa yhteisössä. Käytettävissä olevien todisteiden perusteella näyttää siltä, että useimmat näistä tuotteista ovat peräisin kolmansista maista, vaikka niitä valmistetaan yhteisönkin alueella jonkin verran. Hylkeitä tapetaan ja nyljetään Suomessa ja Ruotsissa. Muissa jäsenvaltioissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Skotlannissa), valmistetaan hyljetuotteita muista maista tuoduista hylkeiden turkisnahoista. Lukuisat kansalaiset ovat olleet jo useita vuosia huolestuneita hylkeiden tappamiseen ja nylkemiseen liittyvistä eläinten hyvinvointinäkökohdista sekä siitä, että kauppaa käydään tuotteilla, jotka saattavat olla peräisin hylkeistä, jotka on tapettu ja nyljetty siten, että ne eivät ole säästyneet kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja muulta kärsimykseltä, jota ne tuntevina nisäkkäinä pystyvät tuntemaan. Kansalaiset ovat ilmaisseet nämä huolensa eettisistä syistä. Komissio on saanut viime vuosina valtavasti kirjeitä ja vetoomuksia, joista käy ilmi kansalaisten syvä närkästys ja vastenmielisyys kuvatuissa oloissa harjoitettua hyljetuotteiden kauppaa kohtaan. Kansalaisten ilmaisemaan huoleen vastatakseen useat jäsenvaltiot ovat antaneet tai ovat antamassa tai tutkimassa lainsäädäntöä, jolla pyritään hyljetuotteiden valmistukseen liittyvän taloudellisen toiminnan rajoittamiseen tai kieltämiseen. Kansalliset lainsäätäjät käsittelevät kysymystä eri tavoin: kiellot kohdistuvat hylkeistä tai tietyistä hyljelajeista peräisin olevien tuotteiden maahantuontiin, valmistukseen, kaupan pitämiseen tai markkinoille saattamiseen. Kansalaiset FI 2 FI

13 tietävät aiheesta yhä enemmän ja painostavat kansallisia lainsäätäjiä yhä voimakkaammin, mikä johtaa todennäköisesti siihen, että jäsenvaltioissa tehdään uusia lainsäädäntöaloitteita, joilla pyritään vastaamaan edellä mainittuun kansalaisten suureen huoleen. Kahdessa jäsenvaltiossa on voimassa olevaa lainsäädäntöä hyljetuotteiden kaupan rajoittamiseksi. Vaikka hyljetuotteiden kauppaan kohdistuu (tai saattaa pian kohdistua) rajoituksia eräissä jäsenvaltioissa, muissa jäsenvaltioissa ei ole säädetty vastaavista vaatimuksista. Yhteisön alueella on siis rinnakkain erilaisia kaupan edellytyksiä, jotka vaihtelevat yhdestä (muutamasta) jäsenvaltiosta toisiin. Tämän seurauksena sisämarkkinat ovat pirstaloituneet, sillä kauppiaiden on mukautettava kaupallisia käytäntöjään kussakin jäsenvaltioissa voimassa oleviin säännöksiin. Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ei määrätä erityisestä oikeusperustasta, jonka nojalla yhteisö voisi säätää yksinomaan eettisistä normeista. Lainsäädännön perustuminen eettisiin näkökohtiin ei kuitenkaan estä yhteisöä antamasta sitä silloin, kun perustamissopimuksessa annetaan yhteisölle toimivalta antaa lainsäädäntöä eräillä aloilla ja kun oikeusperustan erityisedellytykset täyttyvät. On tosin huomattava, että perustamissopimuksen 14 artiklan mukaan yhteisö voi hyväksyä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on toteuttaa ja säilyttää sisämarkkinat eli markkinat, joilla ei ole sisäisiä rajoja. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan seuraavaa: Jos jäsenvaltioiden lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset eroavat toisistaan niin, että ne ovat perusvapauksien esteenä ja vaikuttavat näin välittömästi sisämarkkinoiden toimintaan, yhteisön toimenpiteet tällaisten esteiden poistamiseksi ovat perusteltuja. Olosuhteista riippuen toimenpiteet voivat merkitä sitä, että yhden tai useamman kyseisen tuotteen kaupan pitäminen kielletään väliaikaisesti tai lopullisesti 1. Jäsenvaltioiden hyljetuotteita koskevat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset eroavat toisistaan. Kaksi jäsenvaltiota on jo kieltänyt hyljetuotteiden kaupan pitämisen ja kolmas on ilmoittanut aikomuksestaan tehdä niin. Muissa jäsenvaltioissa käydään kiihkeitä keskusteluja tällaisen lainsäädännön tarpeesta. Toimenpiteiden tarkoituksena on niiden laatijoiden mukaan lopettaa hyljetuotteiden kauppa lähinnä eläinten hyvinvointiin liittyvien eettisten syiden perusteella. Tällaiset kaupan pitämisen kiellot johtavat siihen, että markkinat kehittyvät eri tavoin, ja näin muodostuu esteitä tuotteiden vapaalle liikkuvuudelle. Kansalaiset tietävät asiasta yhä enemmän ja ottavat herkemmin huomioon hyljetuotteiden alkuperään liittyvät eettiset näkökohdat, joten on todennäköistä, että kyseisten tuotteiden vapaa liikkuvuus hankaloituisi, jos jäsenvaltiot antaisivat nämä seikat huomioon ottavia uusia sääntöjä. 1 Asia C-434/02, Arnold André, tuomio , 34 ja 35 kohta. FI 3 FI

14 EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla toteutettavat, hyljetuotteita koskevat yhteisön toimenpiteet ovat näin ollen perusteltuja 2. Nykyisin voimassa olevien erilaisten kieltojen ja/tai muiden rajoittavien toimenpiteiden yhdenmukaistaminen on helpoin ja kevein tapa varmistaa, että hyljetuotteiden kaupassa joka on mahdollista, kunhan tietyt vaatimukset täyttyvät otetaan huomioon niiden hylkeiden hyvinvointi, joista tuotteet ovat peräisin. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että eläinten hyvinvoinnin turvaamisessa on kyse yleiseen etuun liittyvästä perustellusta tavoitteesta 3. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut myös, että jos ne edellytykset, jotka koskevat EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan käyttöä oikeudellisena perustana, täyttyvät, yhteisön lainsäätäjää ei voida estää käyttämästä kyseistä oikeudellista perustaa sen takia, että kansanterveyden suojelu on ratkaisevaa tehtävien valintojen kannalta 4. Kun edellä mainittuja oikeuskäytäntöjä tarkastellaan yhdessä, yhteisön lainsäätäjää ei voida estää käyttämästä EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaa oikeusperustana sen takia, että eläinten hyvinvointinäkökohdat ovat ratkaisevia tehtävien valintojen kannalta. Asetusluonnoksella pyritään kuitenkin varmistamaan hyljetuotteiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla, koska sillä pyritään luomaan yhteiset edellytykset hyljetuotteiden kaupalle poikkeuksena muutoin sovellettaviin kieltoihin. Koska suurin osa yhteisössä olevista hyljetuotteista on peräisin kolmansista maista, kyseisten tuotteiden kauppaa koskevan kiellon lisäksi on vastaavasti kiellettävä tuonti yhteisön alueelle. Antamalla lisäksi hyljetuotteiden kauttakulkua ja vientiä koskevat kiellot varmistettaisiin, että kyseisiä tuotteita ei kuljeteta yhteisön kautta eikä valmisteta yhteisössä vientiin. Näiden kieltojen ansiosta hyljetuotteiden yhteisön sisäistä kauppaa koskevasta kiellosta saadaan tehokkaampi, koska on olemassa vaara, että kauttakulkumenettelyyn asetetut tuotteet tai tuotteet, joista väitetään, että ne on valmistettu vientiin, saatetaankin vilpillisesti yhteisön markkinoille. Siltä osin kuin tämän asetuksen säännökset vaikuttavat hyljetuotteita koskevaan kaupalliseen toimintaan kolmansien maiden kanssa, sen lisäksi että yhteisön sisäistä kauppaa koskevan kiellon säilyttäminen on ehdottomasti tarpeen, asetusta olisi pidettävä myös kansainvälistä kauppaa sääntelevänä toimenpiteenä. Tässä asetuksessa säädettävillä kielloilla vastattaisiin kansalaisten ilmaisemaan eläinten hyvinvointia koskevaan huoleen siitä, että yhteisön markkinoille Katso asia C-434/02, 37, 38, 39 ja 41 kohta. Katso yhdistetyt asiat C-37/06 ja C-58/06, Viamex Agrar Handels ym., 22 kohta. Katso asia C-434/02, 32 kohta. FI 4 FI

15 saatetaan ehkä sellaisia hyljetuotteita, jotka ovat peräisin hylkeistä, jotka on tapettu ja nyljetty siten, että niille on ehkä aiheutettu vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä. Hyljetuotteilla olisi kuitenkin mahdollista käydä kauppaa silloin, kun voidaan antaa riittävät takeet siitä, että hylkeet on tapettu ja nyljetty siten, ettei niille ole aiheutettu vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä. Tällainen sääntelykehys suunniteltaisiin siten, että se kannustaisi asianomaisia maita tarkastelemaan ja tarvittaessa parantamaan omaa lainsäädäntöään ja käytäntöjään, jotka koskevat kyseisessä maassa noudatettavia hylkeiden tappamis- ja nylkemistapoja. Hylkeitä perinteisesti metsästävien inuiittiyhteisöjen taloudellisille ja sosiaalisille perusoikeuksille ei saisi aiheutua haitallisia vaikutuksia. Sen vuoksi inuiittiyhteisöjen toimeentulonsa edistämiseksi harjoittamasta perinteisestä hylkeenpyynnistä peräisin olevien hyljetuotteiden ei pitäisi kuulua tässä asetuksessa säädettyjen kieltojen piiriin. Tausta Sekä Euroopan yhteisössä että sen ulkopuolella käydään kauppaa hylkeistä peräisin olevilla tuotteilla. Yhteisön sisällä hylkeitä tapetaan ja nyljetään Ruotsissa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Skotlannissa) joko niistä saatavien tuotteiden vuoksi tai niiden aiheuttamien tuhojen vuoksi. Yhteisön ulkopuolella hylkeitä tapetaan ja nyljetään samoista syistä Kanadassa, Grönlannissa, Namibiassa, Norjassa ja Venäjällä. Yhteisö on antanut jo kauan sitten lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että hylkeiden pyynti yhteisössä ja sen ulkopuolella ei vaarantaisi useiden hyljelajien (katso jäljempänä) suojelun tasoa. Hyljelajien säilyttämisen lisäksi myös hylkeiden ja kuuttien tappamistavat ovat herättäneet useiden vuosien ajan suurta huolta kansalaisten ja järjestöjen parissa sekä eräissä jäsenvaltiossa, koska hylkeet ja kuutit tuntevat pelkoa, kipua, tuskaa ja muuta kärsimystä. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous antoi 17. marraskuuta 2006 hylkeenpyyntiä koskevan suosituksen, jossa hylkeenpyyntiä harjoittavia jäsenvaltioita ja tarkkailijavaltioita kehotetaan muun muassa kieltämään kaikki julmat pyyntitavat, joilla ei taata, että eläin kuolee välittömästi ilman kärsimystä, ja eläinten tainnuttaminen erilaisilla välineillä, kuten hakapikeillä, nuijilla tai tuliaseilla. Euroopan parlamentti esitti 26. syyskuuta 2006 kannanoton, jossa se pyytää Euroopan komissiota tekemään ehdotuksen asetukseksi, jolla kielletään grönlanninhylkeistä ja kuplahylkeistä peräisin olevien tuotteiden tuonti, vienti ja myynti, ja varmistamaan samalla, ettei asetus vaikuta inuiittien perinteisesti harjoittamaan hylkeenpyyntiin. FI 5 FI

16 Belgia antoi 16. maaliskuuta 2007 lain, jolla kielletään hylkeistä peräisin olevien tuotteiden valmistaminen ja markkinoille saattaminen. Alankomaat antoi 4. heinäkuuta 2007 asetuksen, jolla muutetaan kasvisto- ja eläimistöasetusta (eläin- ja kasvilajien nimeäminen) ja suojeltuja eläin- ja kasvilajeja koskevaa (poikkeus)asetusta, samalla kun kielletään grönlanninhylkeistä ja kuplahylkeistä peräisin olevien tuotteiden kauppa. Saksa aikoo antaa lain, jolla kielletään hyljetuotteiden tuonti, valmistaminen ja markkinoille saattaminen. On mahdollista, että muissa jäsenvaltioissa ryhdytään toteuttamaan vastaavia aloitteita. Voimassa olevat aiemmat säännökset Jossain määrin hyljetuotteiden kauppaa säädellään voimassa olevilla yhteisön säännöksillä, joiden soveltamisala ja perustelut ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Maaliskuun 28 päivänä 1983 annetulla neuvoston direktiivillä 83/129/ETY 5 kielletään eräiden hylkeiden 6 kuuttien nahkojen ja niistä valmistettujen tuotteiden tuonti jäsenvaltioihin. Direktiiviä annettaessa viitattiin useisiin tutkimuksiin, jotka olivat herättäneet huolta grönlanninhylkeiden ja kuplahylkeiden populaatioiden koosta ja erityisesti muun kuin perinteisen metsästyksen vaikutuksesta kuplahylkeiden säilymiseen ja niiden populaation kokoon. Direktiiviä ei sovelleta tuotteisiin, jotka ovat peräisin inuiittien perinteisesti harjoittamasta metsästyksestä, joka ei kohdistu kuutteihin. Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/43/ETY 7 suojellaan kaikkia yhteisössä esiintyviä hyljelajeja. Direktiivin yleisenä tavoitteena on säilyttää kaikkien direktiivin kattamien lajien (ja luontotyyppien) ja näin myös yhteisön alueella esiintyvien hyljelajien suotuisan suojelun taso tai saattaa se ennalleen. Osana tämän tavoitteen saavuttamiseksi suunniteltuja toimia direktiivin 15 artiklassa kielletään kaikkien harkitsemattomien keinojen käyttö, jotka saattavat aiheuttaa lajin kantojen paikallisen häviämisen tai merkittävää häiriötä niille. Direktiivin liitteessä VI olevassa a kohdassa luetellaan kielletyt pyydystämis- ja tappamiskeinot ja liitteessä VI olevassa b kohdassa luetellaan kielletyt kuljetusvälineistä tapahtuvat pyydystämis- ja tappamistavat. Direktiivissä kielletään kaikki liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltujen lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen. Siinä luetellaan seuraavat hyljelajit: Monachus monachus ja Phoca hispida saimensis. Direktiivissä myös vaaditaan jäsenvaltioita varmistamaan kyseisten lajien suojelun tason säilyttäminen eli varmistamaan, että liitteessä V EYVL L 91, , s. 30. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 89/370/ETY (EYVL L 163, , s. 37). Grönlanninhylkeiden poikaset ( whitecoat pups ) ja kuplahylkeiden poikaset ( bluebacks ). EYVL L 206, , s. 7. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivien 73/239/ETY, 74/557/ETY ja 2002/83/EY mukauttamisesta ympäristön alalla Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta 20 päivänä marraskuuta 2006 annetulla neuvoston direktiivillä 2006/105/EY (EUVL L 363, , s. 368). FI 6 FI

17 lueteltujen luonnonvaraisten eläinlajien joihin kuuluvat kaikki yhteisön alueella esiintyvät hyljelajit, joita ei ole lueteltu liitteessä IV ottaminen luonnosta sekä niiden hyödyntäminen eivät ole ristiriidassa niiden suotuisan suojelun tason säilyttämisen kanssa. Tällaisiin toimenpiteisiin voivat kuulua yksilöiden ottamista koskevien menetelmien sääntely, yksilöitä pyydettäessä niiden kantojen suojelun huomioon ottavien metsästyssääntöjen noudattaminen tai yksilöiden myyntitarkoituksessa tapahtuvan ostamisen, myymisen, myyntiin tarjoamisen, hallussapidon tai kuljettamisen sääntely. Jäsenvaltioiden on laadittava kertomus direktiivin 92/43/ETY nojalla toteutetuista toimenpiteistä joka kuudes vuosi. Viimeisin kertomus koski vuosia , ja siinä annettiin ensimmäistä kertaa tiedot kaikkien niiden hyljelajien suojelun tasosta, joihin tätä direktiiviä sovelletaan. Luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annetulla asetuksella (EY) N:o 338/97 8 säädetään villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) soveltamisesta yhteisön alueella. Asetuksen (ja CITESin) tavoitteena on taata luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien säilyminen sääntelemällä niillä käytävää kauppaa. CITESin ja asetuksen mukaan kaupankäynti on mahdollista ainoastaan, jos se ei uhkaa kyseisten lajien säilymistä. Useat hylje-eläimiin kuuluvat lajit on lueteltu CITESin liitteessä I tai II sekä asetuksen liitteessä A tai B. Asetusehdotus kattaa ainoastaan yhden lajin Namibiassa esiintyvän afrikanmerikarhun (Arctocephalus pusillius pusillus) joka on nykyisin myös mainittu CITESin liitteessä II. Yhteenvetona voidaan todeta, että voimassaolevan lainsäädännön tavoitteena on lajien suojelu, ja sen tosiasiallinen täytäntöönpano riippuu osittain (ainakin direktiivin 92/43/ETY osalta) siitä, miten kyseisten lajien suojelun taso kehittyy. Nykyisessä lainsäädännössä ei siis kuitenkaan kielletä kaikkiin hyljelajeihin liittyvää kaupallista toimintaa, mikä taas on tämän asetusehdotuksen tarkoitus, eikä oteta erityisesti huomioon eläinten hyvinvointiin liittyviä näkökohtia hylkeiden tappamisen ja nylkemisen yhteydessä. Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Eläinten hyvinvoinnin turvaamisessa on kyse yleiseen etuun liittyvästä tavoitteesta, 9 joka voi olla yhteisönkin tavoitteena, kun se käyttää EY:n perustamissopimuksen nojalla sille kuuluvaa lainsäädäntövaltaa. Eläinten hyvinvointiin liittyviä näkökohtia otetaan huomioon useita eri aloja koskevassa yhteisön lainsäädännössä. Yhteisön toimielimet ottavat eläinten hyvinvoinnin 8 9 EYVL L 61, , s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 318/2008 (EUVL L 95, , s. 3). Katso yhdistetyt asiat C-37/06 ja C-58/06, Viamex Agrar Handels ym., 22 kohta. FI 7 FI

18 vaatimukset täysimääräisesti huomioon antaessaan muun muassa sisämarkkinoihin liittyvää lainsäädäntöä 10. Myös vuosiksi laaditussa eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevassa yhteisön toimintasuunnitelmassa 11 keskitytään eläinten hyvinvointiin. Toimintasuunnitelmassa otetaan huomioon EY:n perustamissopimukseen liitetty eläinten suojelusta tehty pöytäkirja, jossa eläimet määritellään tunteviksi olennoiksi. Kuten toimintasuunnitelman hyväksymisen yhteydessä sovittiin ja tukeakseen sekä yksityis- että julkisoikeudelliselta pohjalta yhteisössä hyväksyttyjen, eläinten hyvinvointia koskevien standardien yhdenmukaistamista komissio on käynnistänyt toteutettavuustutkimuksen eläinten suojelua ja hyvinvointia käsittelevän eurooppalaisen keskuksen (European Centre for the Protection and Welfare of Animals) perustamisesta. Keskuksen tehtävänä olisi auttaa yhteisöä ja jäsenvaltioita hoitamaan eläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä sekä yhteisössä että kansainvälisesti. Se voisi esimerkiksi auttaa komissiota panemaan täytäntöön etiketöinti- ja merkintävaatimuksia, joiden peruspiirteet määritetään tällä asetuksella. Tämä ehdotus ei ole ristiriidassa muun voimassa olevan yhteisön lainsäädännön kanssa (katso edellä): ehdotuksessa keskitytään eläinten hyvinvointia koskeviin näkökohtiin, kun taas aikaisemmassa lainsäädännössä keskitytään suojelukysymyksiin. Tällä asetuksella voidaan myös antaa tiukempia kaupan ehtoja koskevia säännöksiä, koska nykyisessä yhteisön lainsäädännössä säädetään ainoastaan vähimmäisvaatimuksista. Jos sitä vastoin hyljetuotteiden kauppa sallittaisiin poikkeuksella, olisi tarpeen varmistaa, että voimassaolevan yhteisön lainsäädännön mukaisia erityisjärjestelyjä sovelletaan edelleen. Tuontikielto on tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATTsopimus) XX artiklan a kohdan mukainen. Siinä määrätään, että kukin sopimuspuoli voi hyväksyä tai toimeenpanna toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä julkisen moraalin suojaamiseksi edellyttäen, ettei tällaisia toimenpiteitä sovelleta tavalla, joka johtaisi mielivaltaiseen tai perusteettomaan syrjintään. Asetusehdotuksen kieltoja sovelletaan sekä yhteisön sisäiseen kauppaan että tuontiin ja vientiin, joten asetuksella ei syrjitä ketään. 2. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Intressitahojen kuuleminen Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista Euroopan komissio järjesti julkisen internet-kuulemisen ja antoi sekä EU:n että EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisille mahdollisuuden ilmaista Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetty pöytäkirja (N:o 33) eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista (EYVL C 340, , s. 110). Pöytäkirja kuvastaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen päätösasiakirjaan liitettyä julistusta N:o 24 eläinsuojelusta. KOM(2006) 13 lopullinen, FI 8 FI

19 näkemyksensä hylkeenpyyntiä koskevasta asetuksesta. Kuulemisen tuloksia hyödynnetään päätöksentekoprosessissa. Vastauksia saatiin 160 maasta yhteensä Vastausten suuri määrä (lisäksi saatiin noin sähköpostia) osoittaa, että hylkeenpyynti on hyvin tärkeä kysymys monille kansalaisille. Vastauksista kävi ilmi kansalaisten valtava tyytymättömyys nykyisiin hylkeenpyyntikäytäntöihin, ainakin sellaisina, jollaisiksi ne mielletään. Selvä enemmistö vastaajista lähes kaikilla maantieteellisillä alueilla piti kieltoa parhaana vaihtoehtona. Suurin osa vastaajista asui Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Lisäksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) järjesti sidosryhmien kuulemisen osana työtään. Sen tehtävänä oli laatia tieteellinen lausunto eläinten hyvinvointia koskevista näkökohdista hylkeiden tappamisen ja nylkemisen yhteydessä (katso jäljempänä). Sidosryhmiä pyydettiin ilmaisemaan kantansa EFSAn työryhmän laatimassa kertomusluonnoksessa esitettyjen tietojen kattavuudesta ja luotettavuudesta, jottei mitään tärkeitä tieteellisiä todisteita jäisi pois. Lisäksi Euroopan komissio järjesti työpajan, johon osallistui asiantuntijoita hylkeenpyyntiä harjoittavista maista, eläinten hyvinvointia ajavista valtiosta riippumattomista järjestöistä sekä turkiskauppiaiden ja metsästäjien yhdistyksistä, saadakseen palautetta asiatiedoista, jotka kerättiin osana komission yleisarviointia suoritettujen maakohtaisten (kansallisten pyynnin hallinnointijärjestelyjen) arviointien yhteydessä. Eri sidosryhmien kanssa järjestettiin myös kahdenvälisiä, niin poliittisen kuin teknisen tason kokouksia. Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon Kuulemisen tulosten perusteella useat vastaajat vastustavat hylkeenpyyntiä periaatteellisista syistä, jotka saattavat perustua tietynlaiseen käsitykseen ihmisen ja luonnon suhteesta. Tuloksista kävi kuitenkin ilmi myös se, että hylkeenpyynnin hyväksyttävyys eräiden vastaajien parissa riippui siitä, miten hylkeenpyyntiä hallinnoitiin ja harjoitettiin ja mistä syistä. Kuulemisen tulokset otetaan huomioon ehdotuksessa, sillä siinä pyritään vastaamaan kansalaisten ilmaisemaan huoleen siitä, että yhteisön markkinoille saatetaan hyljetuotteita, myös kolmansista maista tuotuja hyljetuotteita, jotka ovat peräisin hylkeistä, joita ei ehkä ole tapettu ja nyljetty aiheuttamatta vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai muuta kärsimystä. Ehdotus on lisäksi laadittu sellaiseksi, että se kannustaisi hylkeenpyyntiä harjoittavia maita parantamaan hylkeiden tappamis- ja nylkemistapoja. Asiantuntijatiedon käyttö Komissio myöntää Euroopan parlamentille 16. tammikuuta 2007 antamassaan vastauksessa, että eläinten hyvinvoinnin näkökohdat hylkeenpyynnissä aiheuttavat suurta huolta kansalaisille. Komissio on sitoutunut noudattamaan eläinten hyvinvointia koskevia tiukkoja standardeja, joten se otti tehtäväkseen arvioida objektiivisesti eläinten hyvinvoinnin näkökohtia hylkeenpyynnin yhteydessä ja toimittaa Euroopan parlamentille kertomuksen arvioinnin tuloksista sekä mahdollisesti lainsäädäntöehdotuksen, jos tilanne sitä edellyttää. Komission arviointi perustuu useisiin lähteisiin, joista voidaan FI 9 FI

20 mainita asiantuntijalähteenä käytetyn Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) riippumaton tieteellinen lausunto sekä vaikutustenarviointiprosessin tueksi tilattu tutkimus. Vastauksena Euroopan komission toukokuussa 2007 esittämään pyyntöön EFSA antoi 6. joulukuuta 2007 riippumattoman tieteellisen lausunnon eläinten hyvinvointia koskevista näkökohdista hylkeiden tappamisen ja nylkemisen yhteydessä 12. EFSA toteaa, että hylkeitä voidaan tappaa nopeasti ja tehokkaasti aiheuttamatta niille vältettävissä olevaa kipua tai tuskaa. Lautakunta raportoi kuitenkin myös todisteista, joiden mukaan tappaminen ei käytännössä aina ole tehokasta ja inhimillistä. EFSA ei ota selkeästi kantaa nykyisin käytössä oleviin hylkeiden tappamis- ja nylkemistapoihin. Se pyrkii pikemminkin määrittämään useita perusteita, joiden avulla voidaan arvioida erilaisten hylkeenpyyntitapojen hyväksyttävyys. Koska luotettavaa tieteellistä vertaisarvioitua tietoa on vähän, EFSAn riskinarviointimenettely oli laadullinen. Päätelmiä ja suosituksia pidetään kuitenkin riittävän perusteellisina, jotta ne voidaan ottaa huomioon päätöksentekoprosessissa. Komission teettämässä EFSAn tieteelliseen lausuntoon perustuvassa tutkimuksessa 13 tarkasteltiin eri tavoin harjoitetun hylkeenpyynnin sääntelyjärjestelmiä ja hallinnointikäytäntöjä. Siinä arvioitiin useiden hylkeenpyyntiä harjoittavien, sekä Euroopan yhteisöön kuuluvien että sen ulkopuolisten maiden lainsäädäntöä ja täytäntöönpanosäännöksiä sekä määriteltiin parhaita käytänteitä. Arvioinnit perustuivat kirjallisen aineiston tutkimukseen ja yleisen kuulemismenettelyn aikana saatuihin tietoihin. Tutkimusryhmä ei käynyt kaikissa levinneisyysalueen valtioissa. Tutkimuksessa arvioitiin myös hyljetuotteiden kaupan mahdollisen kieltämisen vaikutuksia ja muita sosioekonomisia näkökohtia. Vaikutusten arviointi Vaikutustenarvioinnissa otettiin huomioon sekä lainsäädännölliset että muunlaiset toimintalinjoja koskevat toimenpiteet. Lisäksi arvioitiin toimintalinjoja koskevia toimenpiteitä, jotka eivät liity suoraan hylkeenpyynnin hallinnointijärjestelmiin, kuten yhteisön markkinoille saattamisen ja/tai tuonnin/viennin kieltämistä kokonaan, sekä toimenpiteitä, jotka voitaisiin yhdistää hylkeenpyynnin hallinnointijärjestelmien hyviin tai huonoihin käytänteisiin The EFSA Journal (2007) 610, s COWI Assessment of the potential impact of a ban of products derived from seal species, huhtikuu FI 10 FI

21 Arvioinnin ympäristönsuojelullinen ulottuvuus rajoittuu hylkeiden hyvinvointia koskeviin vaikutuksiin. Niitä on kuitenkin hankala mitata, sillä hylkeiden tappamistapojen tehokkuus vaihtelee käytetyn menetelmän, toimijoiden taitojen ja ympäristöolojen mukaan. Lisäksi taloudelliset vaikutukset kohdistuvat vain kauppaan ja paikallistalouksiin sekä hylkeenpyyntiä harjoittavissa maissa että mahdollisissa kauttakulku- ja jatkokäsittelymaissa, kun taas sosiaalinen ulottuvuus koskee pääasiassa inuiittiväestön oloja. Jos hyljetuotteiden saattaminen yhteisön markkinoille kiellettäisiin kokonaan, se aiheuttaisi arvioiden mukaan vain vähäisiä taloudellisia vaikutuksia yhteisön jäsenvaltioissa. Tämä edellyttää kuitenkin, että hylkeennahkojen ja muiden hyljetuotteiden uudelleenlastaus sekä hylkeennahkojen tuonti jatkokäsittelyä ja vientiä varten voivat jatkua. Yhteisön ulkopuolella sijaitsevien levinneisyysalueen maiden kohdalla vaikutusten arvioidaan olevan hiukan suurempia. Tämä johtuu siitä, että hylkeenpyynti näissä yhteisön ulkopuolisissa maissa on paljon laajempaa kuin yhteisöön kuuluvissa levinneisyysalueen valtioissa ja että yhteisön markkinat ovat Venäjän lisäksi melko tärkeässä asemassa. Tämä vaihtoehto merkitsisi myös sitä, että kuluttajilla ei olisi mahdollisuutta ostaa hyljetuotteita yhteisön alueella. Tuonnin ja viennin kieltäminen kokonaan merkitsisi keskisuuria taloudellisia vaikutuksia yhteisön jäsenvaltioille, vaikkakin vaikutukset voisivat Suomen ja Saksan osalta olla merkittäviäkin, jos tällainen kielto koskisi myös kauttakulkukauppaa. Yhteisön ulkopuolisten levinneisyysalueen valtioiden kannalta vaikutukset olisivat hiukan suurempia. Tämä johtuu jälleen siitä, että hylkeenpyynti yhteisön ulkopuolisissa maissa on paljon laajempaa kuin yhteisöön kuuluvissa levinneisyysalueen valtioissa ja että yhteisön markkinat ovat Venäjän lisäksi melko tärkeässä asemassa. Jos tämä kielto ulotettaisiin koskemaan kauttakulkukauppaa, kielteisiä seurauksia aiheutuisi erityisesti Kanadalle, ellei kyseistä kauppaa voida siirtää Saksasta ja Suomesta yhteisön ulkopuolelle, esimerkiksi Norjaan. Näin ollen Norjan asema kauttakulkukaupan harjoittajana voisi itse asiassa vahvistua. Kuluttajalla olisi tässä tapauksessa käytettävissään vain hyvin rajallinen valikoima yhteisön alueella pyydetyistä hyljelajeista peräisin olevia, vain paikallisilla markkinoilla myytäviä hyljetuotteita. Tällainen sääntely vaikuttaisi myös Tanskaan ja Italiaan, jotka ovat yhteisön ylivoimaisesti suurimmat hylkeiden raakojen turkisnahkojen tuojat yhteisössä tapahtuvaa jatkojalostusta tai myyntiä varten. Tanska tuo raakoja turkisnahkoja suoraan Kanadasta ja Grönlannista (ei luokitella kauttakuluksi), kun taas Italia tuo raakoja turkisnahkoja Venäjältä, Suomesta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta (Skotlanti). Myös Kreikka harjoittaa merkittävää kauppaa raaoilla turkisnahoilla, jotka ovat peräisin Suomesta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Merkintäjärjestelmän etuna saattaisi olla hintojen nousu kuluttajamarkkinoilla ja samalla hylkeenpyynnin julkisuuskuvan paraneminen. Järjestelmän vapaaehtoisuus saattaisi kannustaa sen noudattamista koskevaan luonnolliseen itsevalintaprosessiin ja näin pitää yllä tasapainoa eläinten hyvinvoinnin sekä taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden välillä. Toisin sanoen ne, jotka FI 11 FI

22 pyrkivät saamaan merkinnän, saattaisivat hyötyä siitä aiheutuvia kustannuksia enemmän, ja hylkeiden hyvinvointi voisi parantua. Lisäksi arvioiden mukaan vaikutukset ovat suurimmat, jos merkintäjärjestelmä on laajasti kansainvälinen eikä pelkästään yhteisön sisäinen. Yhteisön ja yhden tai useamman levinneisyysalueen valtion välillä voitaisiin tehdä kahden- tai monenvälisiä sopimuksia, mikä saattaisi laajentaa maantieteellistä aluetta, jota eivät kata mitkään lainsäädännölliset toimenpiteet. Vaikutus olisi samantapainen kuin rajoitetulla kiellolla, joka mahdollistaa kaupankäynnin, jos hylkeenpyynti on eräiden edellä käsiteltyjen vakiintuneiden standardien mukaista. Kun otetaan huomioon eläinten hyvinvointiin liittyvät näkökohdat, joita kansalaiset, Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot ovat tuoneet esiin, pelkästään muiden kuin sääntelytoimenpiteiden ei katsota riittävän asian hoitamiseen. EFSAn tieteellisessä lausunnossa todetaan selkeästi, että saatujen todisteiden mukaan hylkeiden tappaminen ei käytännössä aina tapahdu tehokkaasti. Myös muut arvioinnin tulokset vahvistavat tätä näkemystä. On siis varsin hyvät perusteet harkita varotoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että yhteisön markkinoille ei päästetä sellaisista hylkeistä peräisin olevia tuotteita, jotka on tapettu ja nyljetty niille vältettävissä olevaa kipua, tuskaa ja kärsimystä aiheuttavalla tavalla. Hyljetuotteiden merkitseminen ei yksinään ole vaihtoehto hyljetuotteiden kaupan kieltämiselle, koska merkintä huojentaisi kansalaisten ja kuluttajien eettistä, eläinten hyvinvointia koskevaa huolta ainoastaan, jos ja kun hylkeenpyyntiä harjoittavissa maissa voimassa olevat tappamis- ja nylkemistavat olisivat sopusoinnussa tässä asetuksessa säädettyjen perusteiden kanssa. Tästä syystä hylkeenpyyntiä harjoittavia maita olisi kannustettava muuttamaan lainsäädäntöään ja käytänteitään vastaavasti, mihin voidaan päästä ainoastaan kauppakielloilla. 3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Tällä ehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi on tarkoitus kieltää hyljetuotteiden saattaminen yhteisön markkinoille, tuonti yhteisöön, kauttakulku ja vienti yhteisöstä. Hyljetuotteiden kauppa olisi kuitenkin mahdollista silloin, kun eräät hylkeiden tappamis- ja nylkemistapoihin liittyvät edellytykset täyttyvät. Asetusehdotuksessa myös vahvistetaan merkintävaatimukset, joilla on tarkoitus varmistaa, että hyljetuotteissa joiden kaupan pitäminen olisi mahdollista voimassa olevista kielloista myönnetyn poikkeusluvan perusteella ilmoitetaan selkeästi, että tuotteet joko tulevat maasta, joka täyttää edellä mainitut edellytykset, tai vaihtoehtoisesti, että hylkeet tappaneet ja nylkeneet henkilöt toimivat edellä mainitut edellytykset täyttävän maan lainkäyttövallan alaisina. FI 12 FI

23 Oikeusperusta Ehdotus perustuu EY:n perustamissopimuksen 95 ja 133 artiklaan. Laatiessaan tätä ehdotusta komissio on ottanut asianmukaisesti huomioon yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön 14, jossa vahvistetaan 95 artiklaan vetoamisen edellytykset. Ehdotuksella pyritään lisäksi kieltämään kyseisten tuotteiden tuonti yhteisön ulkopuolelta ja vienti yhteisön ulkopuolelle, joten viittaus 133 artiklaan on tarpeen. Ehdotuksella pyritään siis samanaikaisesti kahteen eri tavoitteeseen (yhteisön sisäistä kauppaa koskevaan kieltoon sekä tuonti- ja vientikieltoon), jotka ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa, eikä kumpikaan niistä ole toissijainen tai välillinen suhteessa toiseen. Yhteisön lainsäädännön antamiseksi EY:n perustamissopimuksen 95 ja 133 artiklassa määrätyt menettelyt eivät ole ristiriidassa keskenään. Toissijaisuusperiaate Ehdotuksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa hyljetuotteiden kauppaa koskevat lait. Yhdenmukaistaminen yhteisön tasolla on tarpeen, jotta voidaan poistaa sisämarkkinoiden nykyinen pirstaloituneisuus, mikä johtuu hyljetuotteiden kauppaa, tuontia, valmistusta ja kaupan pitämistä koskevien, jäsenvaltioissa voimassa olevien säännösten välisistä eroista, ja ottaa samalla huomioon eläinten hyvinvointinäkökohdat. Ainoastaan yhteisön tasolla toteutettavilla toimenpiteillä voidaan päästä tällaiseen tulokseen, sillä kansallisia toimenpiteitä, myös täydellisiä kieltoja, voidaan lähtökohtaisesti toteuttaa vain osassa sisämarkkinoita. Vastaavasti toimenpiteet hyljetuotteiden kaupan jatkamiseksi poikkeuksena muutoin sovellettaviin kieltoihin on paras toteuttaa yhteisön tasolla, koska siten varmistetaan, että yhteiset edellytykset täyttyvät ennen kuin poikkeuksia myönnetään ja että poikkeusten perusteella sallittujen tuotteiden kauppaan sovelletaan yhdenmukaisia sääntöjä kaikkialla sisämarkkinoilla. Vastaavat perustelut pätevät myös etiketöintiä ja merkitsemistä koskeviin vaatimuksiin, joita sovelletaan poikkeusten perusteella sallittuihin tuotteisiin, koska asiaa koskevia kansallisia säädöksiä ei lähtökohtaisesti voida soveltaa koko yhteisön alueella, vaan niiden soveltaminen johtaisi markkinoiden pirstaloitumiseen. Näin ollen ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen. 14 Asia C-491/01, British American Tobacco ja Imperial Tobacco, tuomio , Kok. 2002, s. I , 60 ja 61 kohta; asia C-434/02, Arnold André, tuomio , Kok. 2004, s. I-11825, 34 kohta; asia C-210/03, Swedish Match, tuomio , Kok. 2004, s. I-11893, 33 kohta; yhdistetyt asiat C-154/04 ja C-155/04, Alliance for Natural Health, tuomio , Kok 2006, s. I- 6451, 32 kohta; asia C-66/04, Yhdistynyt kuningaskunta vastaan Euroopan parlamentti ja neuvosto, tuomio , Kok. 2005, s. I-10553, 41 kohta. FI 13 FI