Liite 3: Penkkisuon tuulivoimapuiston luontoselvitykset

Transkriptio

1 Tuulivoimaselvitys Liite 3 Liite 3: Penkkisuon tuulivoimapuiston Keuruu Penkkisuon_tuulivoimaselvitys.docx

2 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA GREENWATT PENKKISUO OY AB Penkkisuon tuulivoimahanke, Keuruu LIITE 3. Penkkisuon tuulivoimapuiston FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P27000P002

3 Penkkisuon tuulipuiston Marjo Pihlaja Sisällysluettelo 1 Johdanto Selvitysalue Natura-2000 alueet ja muut suojelualueet sekä UHEX-tiedot Natura-2000 alueet Natura tarve-arviointi Muut luonnonsuojelualueet tai merkittävät kohteet Luontotyypit Menetelmät Alueen yleiskuvaus Arvokkaat luontotyypit ja kohteet Voimalapaikkojen luontotyypit Voimalapaikka Voimalapaikka Voimalapaikka Voimalapaikka Pesimälinnusto Menetelmät Havaittu pesimälinnusto Selvityksissä havaitut uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit, EU:n lintudirektiivin lajit ja Suomen erityisvastuulajit Metson ja teeren soidinselvitys Metso Teeri Muuttolinnusto Menetelmät Havaittu lajisto Arvio lintumuutosta Penkkisuon alueella Liito-orava ja muut luontodirektiivin huomioitavat lajit Menetelmät Tulokset Lepakot Menetelmät Tulokset Johtopäätökset ja vaikutustenarviointi Viitteet... 23

4 Penkkisuon tuulipuiston Marjo Pihlaja Liitte 1. Kevätmuutonseurannassa kertyneet havainnot Kansi: Voimalapaikka 3 Raportin kuvat: Elina Lehtinen Pohjakartat: Maanmittauslaitos 2015

5 1 (23) Penkkisuon tuulivoimapuiston 1 Johdanto 2 Selvitysalue Keuruun Penkkisuon tuulivoimapuiston suunnittelun osana alueella tehtiin keväällä ja alkukesällä 2015 useita luontoselvityksiä. Tässä raportissa esitellään alueella tehtyjen selvitysten tulokset ja johtopäätökset hankeen toteuttamisen kannalta. Luontoselvityksissä kartoitettiin arvokkaat luontokohteet hankealueelta ja sen lähiympäristöstä, pesimälinnusto kahdella pistelaskentakäynnillä sekä kartoittamalla linnustollisesti potentiaaliset kohteet, linnuston kevätmuutonseuranta 4 hyväksi odotettuna päivänä, metsäkanalintujen soitimet, lepakoille soveltuvat ruokailu ja levähdyspaikat, liito-oravan elinalueet ja muiden EU:n luontodirektiivissä liitteessä IV huomioitavien lajien mahdollisuudet esiintyä alueella. Tausta-aineistona on käytetty ELY:n UHEX aineistoa (5/2015). Lisäksi tehdään arviointi hankeen vaikutuksista Natura-2000 verkostoon ja läheisiin luonnonsuojelualueisiin. Maastotyöt suorittivat FT biologin Marjo Pihlajan (FCG) ohjeistuksen mukaan seuraavat henkilöt: Muutonseurannoista ja soidinselvityksistä vastasivat biologian opiskelijat ja lintuharrastaja Asseri Laitinen, pesimälinnustolaskennat, liito-oravaselvityksen ja arvokkaiden luontokohteiden kartoituksen suoritti FM biologi Elina Lehtinen, lepakkoselvityksen suoritti FM biologi Asko Ijäs. Raportin koosti ja vaikutusten arvioinnin laati selvitysten perusteella Marjo Pihlaja FCG Oy:stä. Selvitysalue sijaitsee Keuruun koillisosassa Keuruuntien pohjoispuolella Penkkisuon turvetuotantoalueen länsi- ja lounaispuolella. Selitysalue rajattiin perustuen suunnitellun tuulivoimapuiston 40dB melualueeseen (Kuva 1.). Alueelle on suunniteltu 4 voimalaa. Linnuston osalta tarkastettiin myös kauempana olevia kohteita, joissa voi olla linnustollisia arvoja: Kurikaislampi ja Paskolampi sekä mahdolliset metsikkökuviot joissa voi olla petolintujen pesintöjä. Paikallisia petolintuja tarkkailtiin myös muutonseurannan yhteydessä keväällä, jolloin niiden asettuminen pesimäpaikoille on käynnissä.

6 2 (23) Kuva 1. Selvitysalue noudattaa oranssilla näkyvää 40 db:n aluetta, vesistöjä tarkastettiin linnuston osalta myös etäämmältä. Kaakkoispuolella on Kurikaislampi ja lounaispuolella Paskolampi. 3 Natura-2000 alueet ja muut suojelualueet sekä UHEX-tiedot Kuvassa 2 on esitetty 1, 5 ja 10 kilometrin vyöhykkeet voimaloiden ympäristössä ja seudulle sijoittuvat Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja luokitellut pohjavesialueet. Suunnittelualueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei sijoitu em. alueita. Suunnittelualueelta tai sen välittömästä läheisyydestä ei ollut rekisteritietoja uhanalaisista lajeista (Keski-Suomen ELY-keskus 5/2015).

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 3 (23) Kuva 2. Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja pohjavesialueet seudulla. Punaisella on esitetty 1, 5 ja 10 km etäisyys voimaloista. 3.1 Natura-2000 alueet Kuvassa 2 on esitetty lähimpien Natura-2000 alueiden ja luonnonsuojelualueiden sijoittuminen hankaalueeseen nähden. Natura-arvioinnin tarveharkinta on tuulivoimahankkeissa tehty Luontodirektiivin mukaisille SAC Natura-alueille, jotka sijoittuvat alle kolmen kilometrin päähän voimaloista tai Lintudirektiivin mukaisille SPA Natura-alueille, jotka sijoittuvat alle 10 km etäisyydelle voimaloista. Kyseisen hankealueen läheisyydessä ei ole Natura-alueita em. etäisyyksillä. Lähin Natura-alue on Syrjäharju (FI SAC), joka sijaitsee yli 5 km päässä voimaloista. Natura arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännöksissä. Ensimmäisen säännöksen (65 ) mukaan hanke tai suunnitelma ei saa yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Luonnonsuojelulain mukainen vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen

8 4 (23) vaikutukset a) kohdistuvat Natura alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä ja d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Toinen mainittu säännös (66 ) koskee heikentämiskieltoa. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon. Natura-arvioinnissa keskitytään suojelun perustana oleviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Luonnonarvot, joita Natura-arviointi koskee ilmenevät Natura-tietolomakkeista ja ne ovat: SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä tai SCI alueilla luontodirektiivin liitteen II lajeja tai SPA-alueilla lintudirektiivin liitteen I lintulajeja tai SPA-alueilla lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja. Natura-arvioinnissa hankkeen vaikutuksia arvioitiin suhteessa vaihtoehtoon, jossa hanketta ei toteuteta alueella lainkaan. 3.2 Natura tarve-arviointi Natura-alueet sijaitsevat niin etäällä Hankealueesta, että niihin ei arvioida kohdistuvan haitallisia vaikutuksia yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa. 3.3 Muut luonnonsuojelualueet tai merkittävät kohteet 4 Luontotyypit 4.1 Menetelmät Hankealueen välittömään läheisyyteen 3 km etäisyydellä ei sijoitu maa-alueilla olevia luonnonsuojelualueita ja vaikutukset tätä kauempana sijaitseviin alueisiin eivät ole todennäköisiä. Hankealueella ei sijaitse pohjavesialuetta. Hankealueen läheisyyteen ei sijoitu Maakunnallisesti tärkeitä lintulaueita (MAALI), joihin hankkeella voisi olla vaikutuksia. Selvitysalueella mahdollisesti sijaitsevat arvokkaat luontokohteet ja elinympäristöt esikartoitettiin rajaamalla paikkatietoaineistojen perusteella (Corine, Metla, peruskartta- ja ilmakuva-aineistot) alueet, joilla näiden esiintyminen on mahdollista. Maastoinventoinnit kohdennettiin erityisesti näille alueille. Lisäksi tehtiin yleisiä havaintoja alueen kasvillisuudesta. Kaikkien suunniteltujen voimalapaikkojen lähiympäristöt ja välittömät vaikutusalueet kartoitettiin lisäksi tarkemmin. 4.2 Alueen yleiskuvaus Penkkisuon selvitysalue koostuu Kangastenmäen, Isonahonmäen ja Kurikaiskankaan kuivista ja tuoreista havupuuvaltaisista kangasmetsistä ja niitä ympäröivistä suoalueista. Penkkisuon turvetuotantoalue on edelleen käytössä. Muut suoalueet on ojitettu metsätalouskäyttöön. Luonnontilaisia soita ei ole lukuun ottamatta osaa Paskolammen kapeista reunasoista. Lakialueiden metsät ovat yli 200 metrin

9 5 (23) korkeudella merenpinnasta. Pääosa puroista on kaivettu ojiksi, ja alueella on vain muutamia luonnontilaisen kaltaisia pienvesiä. Selvitysalueella on kaksi rakentamatonta suolampea; Kurikaislammella on vanha venetalas. Alueen pohjoisosassa on pienialaisia peltokuvioita ja yksi tilakeskus. Ampialan kylän talot jäävät selvitysalueen lounaispuolelle. Kuva 3. Ilmakuva hankealueen ympäristöstä. Kuvan oikeassa reunassa näkyy Kurikaislampi ja vasemmassa reunassa Paskolampi. 4.3 Arvokkaat luontotyypit ja kohteet Selvitysalueella oli hyvin vähän arvokkaita luontokohteita. Isoahon varttunut metsäkuvio oli ainoa 40 db:n vyöhykkeen sisälle sijoittunut luonnon monimuotoisuudenkannalta arvokkaampi kuvio (Kuva 8). Lisäksi rajattiin lähialueelta neljä muuta pienialaista luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokasta kohdetta. Näihin ei odoteta kuitenkaan kohdistuvan hankkeesta vaikutuksia. Isoahon lakimetsä (Kuva 5, no 16): Metsien monimuotoisuuden kannalta arvokas kohde, joka on myös lepakoiden lisääntymis- ja levähdysaluetta. Kohteen pinta-ala on noin 4,8 ha. Metsärakenteen ja lajiston puolesta soveltuu vapaaehtoiseen METSOohjelmaan (luokka II). Kohde on kuusivaltainen noin 80-vuotias mustikkatyypin

10 6 (23) kangas, sekapuunaa on iäkästää koivua ja mäntyä. Maa- M ja pystylahopuuta on kohtalaisesti, myös koloja. Pensaskerroksessa on kuusta k ja niukasti pihlajaa. Haapoja ei havaittu. Alueella on ratsastuspolkuja. Kuva 4. Isoahon metsää.

11 7 (23) Puronvarsi Tähkämaa eteläinen (Kuva 5, no 3) Osa O puronvartta: puustoltaan luonnontilaisen kaltainen puronvarsimetsä, metsälain 10 mukainen kohde. Puro/ /oja saa alkunsa lähteestä selvitysalueen pohjoisreunalta (kuvattuu erikseen). Puustossa on itäpuolella varttunutta kuusimetsää. Vanhoja raitoja, koivua, pihlajaa, harmaalepp pää. Lajistoa: metsäalvejuuri, oravanmarja, metsäimarre, käenkaali, hiirenporras, mesiangervo. Kuva 5. Puronvarsi Tähkämaaa eteläinen.

12 8 (23) Lähteikkö ja puronvarsi Tähkämaa läntinen (Kuva 6, no 4): Lähteikkö ja lähdepuron varsi, osaksi selvitysalueen ulkopuolella. Isolla haavalla muutamia liito- oravanpapanoita (syksyltä ja pari keväältä). Kuusilta ei havaintoja liito-oravasta. koivua jonkinn verran. Sekapuunaa koivua, raitaa, haapaa ja pihlajaa. Avolähdepintoja ja j tihkupintaa, isolehväsammalta runsaasti. Vieressä hakkuuaukko (S) ja nuorempaa metsää (N). Kuusivaltainen OMT-puronvarsimetsä, jossa pysty-- ja maalahopuuna Metsälain 10 ja vesilain 11 mukainen kohde. Kuva 6. Lähteestä alkava puro (Tähkämaa läntinen). Lähdekaivon laskupuro ( Kartta no 5) ): Lähdekaivosta (sementtirenkaat ja kansi) lähtevä lyhyt laskupuro, joka yhtyy hakkuuaukon reunassa r kartalle piirrettyyn ojaan. Noin 60-vuotias kuusimetsä, ei erityisiä luontoarvoja puron varrella. Paskolammin ojien välinenn pieni lehtolaikku PaskonsuoP o NW (Kuva 7, no 6): Tuore/kostea saniaisvaltainenn lehtipuuvaltainen lehtolaikku (mete-kohde) purojen/ /ojien risteyksessä. Valtapuuna koivu ja harmaaleppä. Kenttäkerroksessa hiirenporras, mesiangervo, metsäkorte, korpi-imarre, ojakellukka, käenkaali, pensaskerroksessa punaherukkaa. Lahopuuna raitaa.

13 9 (23) Kuva 7. Paskolammin lehtolaikku.

14 10 (23) Kuva 8. Alueen läheisyydestä rajatut arvokkaat luontokohteet pinkillä. Mustalla on esitetty voimaloiden sijainti likimain.

15 11 (23) 4.4 Voimalapaikkojen luontotyypit Voimalapaikka 1 Puolukka- ja mustikkatyypin (VT/MT) mäntyvaltainen noin 60 v talousmetsä, katajaa pensaskerroksessa Voimalapaikka 2 Kuva 9. Voimalapaikka 1. Vartuva/varttunut MT-sekametsä, kuusta, koivua, mäntyä. Talousmetsä. Kuva 10. Voimalapaikka 2.

16 12 (23) Voimalapaikka v. mäntykangas, VT/MT, hiukan katajaa, hoidettu talousmetsä Voimalapaikka 4 Kuva 11. Voimalapaikka 3. Varttuvaa talousmetsää, kuusta, koivua, mäntyä. Vieressä Isoahon lakimetsä- kohde (luku 4.3). Voimalan pystytyskenttä sijoitettiin niin, että arvokkaampi metsäkuvio säästyy. Kuva 12. Voimalapaikka 4.

17 13 (23) 5 Pesimälinnusto 5.1 Menetelmät Pesimälinnustoselvitys suoritettiin kahtena maastokäyntinä ja Maastokäynneillä suoritettiin linnuston pistelaskennat kaikilla suunnitelluilla voimalapaikoilla. Pistelaskennassa kaikki voimalapaikalta havaitut reviiriä pitäneet lintuyksilöt kirjattiin ylös. Pääosin havainnot tehtiin laulavista linnuista, mutta havaintoja tehtiin myös köyttäen apuina kiikareita. Laskennat suoritettiin varhaisaamun tunteina, jolloin lintujen lauluaktiivisuus on suurimmillaan. Sää laskentapäivinä oli poutainen ja vähätuulinen: : tyyntä, pilvisyys 1/8, 0-+4 C ja : tuulista, + 6 C, pilvetön taivas. Alueella sijaitsevilla kartta- ja ilmakuva-aineistoista tunnistetuilla linnustollisesti mahdollisesti tärkeillä alueilla vierailtiin erikseen. Tyypillisiä tällaisia alueita ovat esimerkiksi avosuot sekä järvet ja lammet (Kurikaislampi ja Paskolampi sekä mahdolliset metsikkökuviot joissa voi olla petolintujen pesintöjä). Alueen linnustoa tarkkailtiin myös yleisluontoisesti alueella liikuttaessa. 5.2 Havaittu pesimälinnusto Pistelaskennoissa havaittu pesimälinnusto on esitetty voimalapaikoittain ja kokonaisuudessaan taulukossa 1. Parimääräarviot perustuvat havaittuihin yksilöihin ja ovat vähimmäisarvioita. Taulukko 1. Selvitysalueen pistelaskennoissa havaitut lintulajit ja niiden parimääräarviot voimalapaikoittain. Käen osalta lukumäärä ei kuvaa parimääräarvioita sillä sama yksilö voi liikkua koko alueella Mylly 1 Mylly 2 Mylly 3 Mylly 4 Muuta Mylly 1 Mylly 2 Mylly 3 Mylly 4 Kuuntelun aloitusaika 7:00 6:30 6:00 5:20 5:30 6:15 6:00 5:45 Lajit Lajit Hippiäinen 1 Hippiäinen 1 Kurki 1 lännestä Kurki Käki 1 1 Käki Laulurastas Laulurastas Metsäkirvinen Metsäkirvinen Pajulintu Pajulintu 2 1 Peippo Peippo Puukiipijä Puukiipijä 1 Punatulkku Punatulkku 1 Rautiainen 1 1 Rautiainen 2 Sinitiainen 1 Sinitiainen Talitiainen 1 1 Talitiainen 1 2 Tiltaltti 1 1 Tiltaltti Vihervarpunen 1 1 Vihervarpunen Selvästi runsaimmat lajit olivat metsien yleislajit pajulintu, peippo ja metsäkirvinen. Kokonaisuudessaan havaittu linnusto oli tyypillistä karuhkojen metsätalousalueiden linnustoa ja havaitut parimäärät olivat melko alhaisia. Vaateliasta vanhojen metsien lajistoa ei havaittu lainkaan. Tarkastetuilla lähialueen vesialueilla ei havaittu laadullisesti tai määrällisesti merkittävää vesi- tai rantalinnustoa.

18 14 (23) Kurikaislampi: : Kalalokki. Nevarannat, ympäristö ojitettua isovarpurämettä. Vanha venetalas. Toisella käynnillä ei havaittu vesilintuja. Paskolampi: ei lintuja, 1 laituri, taustametsä rämettä, kapealti nevareunainen lampi. Käyty vain jälkimmäisellä pesimälinnuston laskentakerralla. 5.3 Selvityksissä havaitut uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit, EU:n lintudirektiivin lajit ja Suomen erityisvastuulajit. Alueella ei tavattu valtakunnallisessa uhanalaisuustarkastelussa (Rassi ym. 2010) uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja. Muutonseurantojen yhteydessä tehtiin havainto vaarantuneeksi luokitellusta hiirihaukasta, jonka reviiri on ilmeisesti Penkkisuon turvetuotantoalueen pohjoispuolella turvallisen matkan päässä hankealueesta. Soidinselvityksessä havaittiin silmälläpidettävä teeri, joiden alueen pääsoidin on turvetuotantoalueella. Lepakkoselvityksen yhteydessä havaittiin myös alueella saalisteleva huuhkaja (silmälläpidettävä). Lintudirektiivin liitteen I-lajeista (79/409/ETY) havaittiin kurki. Kansalliset erityisvastuulajeja (Rassi ym. 2001) ei havaittu. Pääosa lajeista havaittiin etäämpänä sijaitsevilla lammilla lukuun ottamatta teertä ja metsoa, joita liikkuu kaikkialla metsäympäristössä. 5.4 Metson ja teeren soidinselvitys Metson ja teeren soitimien esiintymistä hankealueelle selvitettiin erillisenä maastoselvityksenä. Metsoselvitys tehtiin aamuyöllä Teeriä havainnoitiin myös muutonseurantapäivinä ennen tarkkailun aloittamista. Alueen todettiin olevan kanalintujen esiintymisen suhteen olevan keskimääräinen talousmetsäympäristö: pieniä epävakaita soitimia esiintyy paikoittain.

19 15 (23) Kuva 13 Soidinselvityksen havainnot metsosta (vihreä) ja teerestä (punainen) Metso Hankealueella havaittiin yksi puusta soidinääniä päästellyt kukko Kurikaiskankaan alueella (Kuva 13) Teeri Alueen turvetuotantoalueet muodostavat avoimen alueen, jolle hankealueen teerien soidin keskittyy. Penkkisuon alueella havaittiin enimmillään 8 kukkoa (Kuva 13).

20 16 (23) 6 Muuttolinnustoo 6.1 Menetelmät Alueen ylittävää lintujen kevätmuuttoa selvitettiin vuonna 2015 huhtikuussa yhteensä 4 päivänä noin 20 tunnin ajan. Tarkkailupäivät ja tunnit on esitetty taulukossa 2. Seurantapäivät pyrittiin ajoittamaan sääolojen perusteella vilkkaisiin muuttopäiviin. Taulukko 2. Muutonseurantapäivät, niiden luonnehdinta, käytetyt tarkkailupisteet ja tarkkailutunnit. Päivä Luonnehdinta Hiljainenn muuttopäivä Hiljainenn muuttopäivä Kohtalainen muuttopäivä Hiljainenn muuttopäivä Tunnit 4,5 4 6,5 4,5 Muutonseurantapaikaksi valittiin Penkkisuon turvetuotantoalue, josta oli hyvä näkyvyys eteläisiin ilmansuuntiin kattaen koko hankealueen ylittävän muuton. Lisäksi kahtena viimeisenä päivänää tarkkailtiin myös Ruodemäen pelloilta. p Tarkkailupisteet on esitetty kuvassaa 12. Kuva 14 Muutonseurannan tarkkailupisteet.

21 17 (23) 6.2 Havaittu lajisto Seurannassa kirjattiin ylös havaitut muuttavien lintujen laji, määrä, niiden arvioitu muuttosuunta, muuttokorkeus ja etäisyys tarkkailijasta. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida muuton voimakkuutta ja muuttolinjoja selvitysalueella. Pienten varpuslintujen osalta muuttoa tarkasteltiin yleisluontoisemmin ja muutosta alueella muodostettiin kokonaiskäsitys. Yhteensä seurannoissa kirjattiin ylös 91 muuttavaa lintuyksilöä. Havainnot on eritelty tarkemmin lajeittain ja havaintopäivittäin taulukossa 3. Havainnot kokonaisuudessaan ovat liitteessä 1. Taulukko 3. Muutonseurannassa havaitut lajit ja yksilömäärät havaintopäivittäin. Laji Yhteensä Hiirihaukka Iso Kahlaaja 2 2 Iso Vesilintu Isokoskelo Kanahaukka 1 1 Kuikka 1 1 Kurki Laulujoutsen 2 2 Piekana 1 1 Sepelkyyhky Taivaanvuohi 1 1 Telkkä 1 1 Tuulihaukka 1 1 Varpushaukka 1 1 Yhteensä Arvio lintumuutosta Penkkisuon alueella Maantieteellisesti Penkkisuon alue sijoittuu kahden Keski-Suomen mittakaavassa merkittävän vesistöreitin, Päijänteen ja Keurusselän, väliselle vyöhykkeelle. Sekä Keurusselän että Päijänteen vesistöreittien on aiemmissa selvityksissä (Martikainen 2008, Aalto 2013) keskittävän merkittävällä tavalla Keski-Suomen alueen kautta kulkevaa lintumuuttoa. Maantieteellisesti Penkkisuo jää kuitenkin melko etäälle molemmista Päijänteen johtolinjasta, minkä vuoksi sen muuttoa keskittävä vaikutus ei enää merkittävällä tavalla näy alueen muuttolinnustossa. Keurusselkä sijaitsee hankealueesta lounaaseen ja on mahdollista, että Keurusselältä lähtevää tai sinne suuntaavaa muuttoa kulkee jonkun verran hankealueen yli. Selviten tämä näkyisi Keurusselältä keväällä koilliseen suuntaavassa lajistossa, jota on kuitenkin vain vähän. Syksyllä Keurusselälle suuntaavat linnut kulkenevat hajanaisemmin. Hankealueen läheltä ei tunneta merkittäviä muuttolintujen kerääntymisalueita, eikä alueen lähiympäristössä ole linnuston muuttoa selkeästi ohjaavia peltojen tai vesistöjen muodostamia johtolinjoja.

22 18 (23) 7 Liito-orava ja muut luontodirektiivin huomioitavat lajit 7.1 Menetelmät 7.2 Tulokset Alueella on hyvin vähän sopivia elinympäristöjä luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainituille lajeille. Turvetuotantoalueen ojissa voi esiintyä viitasammakoita, mutta lajia ei kartoituskäynneillä havaittu. Hanke ei vaikuta viitasammakon elinoloihin, vaikka laji alueella esiintyisikin. Uhanalaisten lajien UHEX tietokannassa ei ollut hankealueelta tai sen välittömästä läheisyydestä tietoja luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien esiintymisestä. Liito-oravaselvitykset tehtiin ja Ennen maastokäyntiä tarkastettavat kohteet, mahdolliset liito-oravan esiintymisalueet, valittiin karttatarkastelun ja ilmakuvien perusteella. Kohteiksi valittiin varttuneet ja vanhat kuusi-, kuusiseka- ja lehtipuusekametsät. Lisäksi muut maastossa havaitut varttuneet kuusimetsät ja varttuneiden haapojen esiintymät tarkistettiin. Liito-oravan lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuun tunnistaminen tapahtui papanoiden perusteella. Papanat antavat ainoastaan tietoa lajin esiintymisestä alueella, joten niiden perusteella ei pysty määrittämään eläinten määrää tai niiden elinpiirien laajuutta. Lajille soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä-, oleskeluja ruokailupuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Papanoiden löytyessä niiden tuoreus ja määrä arvioitiin silmämääräisesti. Papanapuun rinnankorkeusläpimitta mitattiin ja katsottiin, onko puussa koloja tai risupesiä. Tämän jälkeen arvioitiin lajille soveltuvan metsäalueen laajuus. Lisääntymis- ja levähdysalue rajattiin papanapuiden sijainnin ja kohteen puustollisten sekä muun kasvillisuuden ominaisuuksien perusteella. Liito-oravahavainto tehtiin lähteikön ja puronvarren kohteelta (Kuva 8, no 4), joka sijaitsee hankealueen reunamilla. Havainnon koordinaatit ovat noin N E (ETRS89-TM35). Isolla haavalla oli muutamia liito-oravanpapanoita (syksyltä ja pari keväältä). Kuusilta ei havaintoja liito-oravasta. Kohde ei sijaitse hankeen toimintaalueella. Selvitysalue on kokonaisuudessaan lajille huonosti sopiva; lajille sopivat metsäkuviot ovat toisistaan melko eristyneitä. Alueen metsät ovat pääosin nuoria ja liito-oravan suosimia lehtoja ja lehtomaisia kankaita esiintyy vähän. Alueella olevat kuusta kasvavat tuoreen kankaan kuviot ovat varsin karuja ja alueella ei juurikaan esiinny liito-oravan suosimia järeitä kuusia ja haapoja. Muista luontodirektiivin liitteen IV-lajeista ei saatu havaintoja lepakoita lukuun ottamatta.

23 19 (23) 8 Lepakot 8.1 Menetelmät Penkkisuon hankealueella suoritettiin kesän 2015 aikana yleispiirteinen lepakoiden ruokailualueiden kartoitus. Selvityksessä lepakoiden potentiaalisia lisääntymis- ja ruokailualueita kartoitettiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun avulla ja tätä tietoa täydennettiin edelleen hankealueella tehdyn aktiivikartoituksen avulla. Aktiivikartoituksessa tuulivoimaloiden alustavat sijoituspaikat sekä lepakoiden kannalta potentiaaliset lisääntymis- ja ruokailualueet kierrettiin läpi jalkaisin havainnoiden samalla lepakoita ultraäänidetektorin (Echo Meter EM3+) avulla. Maastokartoitus toteutettiin klo. 23:30 03:00 välisenä aikana, jolloin sääolosuhteet olivat lepakoiden ruokailemisen kannalta suotuisat (lämpötila C, pilvisyys 6/8, länsituuli 3-4 m/s). Lepakkoselvityksen ohella lepakoille sopivien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen (mm. kolopuut, kallionhalkeamat ja vanhat rakennukset) sekä ruokailualueiden esiintymiseen on kiinnitetty huomiota myös muiden luontoselvitysten yhteydessä. Lepakoiden kannalta merkittävät alueet luokiteltiin selvityksessä kolmeen luokkaan taulukon 4 mukaisesti Taulukko 4. Lepakoiden kannalta merkittävien kohteiden ja alueiden luokittelu (katso yksityiskohtaisemmat kuvaukset eri luokista SLTY 2011). Luokka I: Lisääntymis- ja levähdyspaikka. Hävittäminen tai heikentäminen luonnonsuojelulain nojalla kielletty Luokka II: Tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille (Eurobats-sopimus) Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä huomioitava alueen arvo lepakoille 8.2 Tulokset Lepakoiden käyttämät ruokailualueet ja käyttäytyminen vaihtelevat eri vuodenaikoina, minkä vuoksi lepakkokartoitus tulisi yleensä pyrkiä toistamaan useaan kertaan kesän aikana kattavan kokonaiskuvan saamiseksi (SLTY 2011). Tässä selvityksessä lepakoiden esiintymistä Penkkisuon hankealueella kartoitettiin kerran kesäkuun puolivälissä, minkä vuoksi selvitys antaakin vain yleispiirteisen kuvan lepakoiden esiintymisestä alueella. Keskikesällä yön valoisuus rajoittaa huomattavasti lepakoiden lentoaikaa, minkä vuoksi lepakoiden liikkuminen keskittyy yleensä lajien lisääntymis- ja päiväpiilopaikkojen läheisyyteen. Kesän edetessä lepakoiden lentomatkat pitenevät pimeän jakson kasvaessa ja ne jakautuvat tällöin keskikesää tasaisemmin lisääntymisja päiväpiilopaikkojen ympäristöön. Maastohavaintojen ohella lepakkoselvityksessä hyödynnettiin hankealueelta kerättyjä kasvillisuus- ja luontotyyppitietojen perusteella, joiden avulla lepakoiden esiintymistä ja niiden kannalta merkittäviä kohteita on mahdollista arvioida eri lajien elinympäristövaatimuksiin perustuen. Luontotyyppitarkastelun sekä yhden lepakkokartoituskierroksen avulla lepakoiden esiintymisestä Penkkisuon hankealueella onkin mahdollista muodostaa melko laaja kokonaiskuva. Suomessa on tähän mennessä havaittu kaikkiaan 13 lepakkolajia, joista kuitenkin vain viittä (pohjanlepakko, viiksisiippa, isoviiksisiippa, vesisiippa, korvayökkö) tavataan nykyisin säännöllisesti Keski-Suomen alueella. Muiden lajien havainnot painottuvat sen sijaan lähinnä Suomen etelä- ja lounaisrannikolle, kun taas sisämaassa niitä havaitaan yleensä harvemmin. Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit käyttävät ravinnokseen

24 20 (23) hyönteisiä, joita lepakot saalistavat lajista riippuen joko suoraan ilmasta tai esim. vesistöjen tai kasvillisuuden pinnalta. Lepakkolajeista runsaslukuisimpana Keski- Suomessa tavataan nykyisin pohjanlepakkoa, jota havaitaan usein saalistelemasta mm. hakkuuaukkojen reunoilta, avoimista tai puoliavoimista pihapiireistä sekä kosteikkojen reunavyöhykkeiltä. Pohjanlepakon sijaan muiden lepakkolajien elinympäristövaatimukset ovat usein rajatummat ja niiden esiintyminen painottuu selkeämmin tiettyihin elinympäristöihin, kuten esimerkiksi vesistöjen läheisyyteen (mm. vesisiippa) tai reheviin kuusi- ja sekametsiin (mm. viiksisiipat). Penkkisuon hankealue sijoittuu havupuuvaltaiselle kivennäismaa-alueelle, kun taas useiden lepakkolajien ruokailualueinaan suosimia kosteikkoalueita tai kosteapohjaisia kuusi- ja sekametsiä on alueella vähän. Tuulivoimaloiden rakentamispaikat sijoittuvat joko nuoriin tai varttuneisiin mäntymetsiin, joissa on vain vähän lepakoiden lisääntymispaikoiksi soveltuvia kolopuita tai esim. rakennuksia. Keski-Suomessa esiintyvistä lepakkolajeista hankealueen valoisat mäntykankaat soveltuvat ruokailualueiksi erityisesti pohjanlepakolle. Vanhoja metsiä suosivien viiksisiippojen kannalta potentiaalisia esiintymisalueita on hankealueella sen sijaan vähemmän ja ne sijoittuvat lähinnä hankealueen pohjoisosiin Isoahonmäen ja Kangastenmäen vanhojen kuusimetsien alueille. Penkkisuon hankealueen lepakkokartoituksissa tehtiin kaikkiaan kuusi lepakkohavaintoa, jotka koskevat kaikki viiksi- tai isoviiksisiippoja (Myotis mystacinus/brandtii). Lajiparia ei nykytiedon perusteella ole mahdollista määrittää pelkän äänen perusteella, vaan lajien erottaminen edellyttää yksilön pyydystämistä ja yksityiskohtaista anatomista tarkastelua. Muita lepakkolajeja ei hankealueella tehdyssä kartoituksessa sen sijaan havaittu. Lepakkohavainnot keskittyivät alueella selvitysalueen luoteisosiin, Isoahonmäen vanhaan kuusimetsään (Kuva 15). Em. alueella havaittiin maastokartoituksen aikana useita ruokailevia viiksisiippoja ja on mahdollista, että osa havainnoista koskee myös samoja yksilöitä. Isoahonmäen koillisrinteen vanha kuusikko on tässä selvityksessä määritelty merkitykseltään luokan II lepakkoalueeksi, jonka merkitys lepakoille tulisi ottaa huomioon mm. maankäytön suunnittelussa (Kuva 13). Isoahonmäen vanhan kuusimetsän alueella on nykyisin paljon lepakoiden lisääntymispaikoiksi soveltuvia kolopuita, minkä vuoksi on mahdollista alueella ruokailevat viiksisiipat myös lisääntyvät alueella. Lisääntymispaikkoja ei kuitenkaan ollut tämän selvityksen puitteissa mahdollista paikantaa. Isoahonmäen ulkopuolella ei hankealueella tehty lepakkohavaintoja. Luontotyyppiensä puolesta on kuitenkin todennäköistä, että alueella liikkuu erityisesti loppukesällä myös pohjanlepakkoa. Kesäkuussa yön valoisuus rajoittaa osin lepakoiden saalistusaikaa, minkä vuoksi lepakot liikkuvat tällöin rajatummalla alueella. Kesän edetessä lepakoiden saalistusmatkat kuitenkin pitenevät ja lepakot jakautuvat tällöin tasaisemmin lisääntymisalueidensa ympäristöön. Lepakoiden kannalta potentiaalisia lisääntymis- tai päiväpiilopaikkoja (mm. kolopuut, vanhat rakennukset) on suunniteltujen tuulivoimalapaikkojen läheisyydessä hyvin vähän, mikä vähentää samalla myös lepakoiden yleistä liikkumista hankealueella. Tästä syystä hankealueen merkitys lepakoiden kannalta voidaankin arvioida pääosin pieneksi. Poikkeuksen tähän muodostavat kuitenkin Isoahonmäen sekä mahdollisesti Kangastenmäen vanhat kuusimetsäalueet (jälkimmäisestä ei kuitenkaan havaintoja), joilla voi olla merkitystä erityisesti viiksisiippojen kannalta. Hankealueen vanhoihin kuusimetsiin ei hankesuunnitelmassa kohdistu rakentamista, minkä vuoksi näiden alueiden voidaan arvioida säilyvän ennallaan tuulivoimarakentamisesta huolimatta. Mikäli tuulivoimaloiden sijoituspaikkoja tullaan hankesuunnittelun yhteydessä muuttamaan siten, että ne siirtyvät lähemmäksi em. kuusimetsäalueita, tulisi tätä arvioita kuitenkin päivittää ennen päätöksentekoa.

25 21 (23) Keski-Suomessa on viime vuosina tehty säännöllisesti havaintoja myös muuttavasta pikkulepakosta. Muuttavat lepakkolajit on erityisesti Keski-Euroopassa nostettu usein merkittäväksi lajiryhmäksi tuulivoimaloiden törmäysriskien kannalta. Suomessa lepakkomuutosta tehdyt havainnot painottuvat rannikkoalueille, kun taas sisämaassa niitä tehdään yleensä vain yksittäin. Penkkisuon hankealueella ei myöskään kulje merkittäviä johtoreittejä (mm. suuret vesistöt, harjumuodostumat) tai muuttavien lajien kannalta houkuttelevia levähdys- tai ruokailualueita, joiden perusteella alueen voitaisiin arvioida merkittävällä tavalla keskittävän Keski-Suomen alueen kautta kulkevaa lepakkomuuttoa. Alueen merkitys muuttavien lepakkolajien kannalta voidaankin olemassa olevien tietojen sekä alueen luontotyyppien perusteella arvioida vähäiseksi. Kuva 15. Penkkisuon hankealueella tehdyt lepakkohavainnot sekä lepakoiden kannalta merkittävä ruokailualue (luokka 2, vihreä rajaus).

26 22 (23) 9 Johtopäätökset ja vaikutustenarviointi Hankealueella havaittiin vain vähän luontoarvoja ja ne huomioitiin voimalapaikkojen sijoittelussa (Isoahon metsä). Alue on jo nykyisellään tehokkaasti hyödynnettyä metsätalousmaata ja turvetuotantoaluetta. Voimaloiden ja teiden rakentamisen vaikutukset eivät erityisesti vaikuta luonnon monimuotoisuusarvoihin. Hankealueen pesimälinnusto oli varsin niukkaa ja suojelullisesti arvokkaista lajeista havaittiin vain hiirihaukka, joka ilmeisesti pesii turvallisen etäisyyden päässä Penkkisuon pohjoispuolella. Alueella havaittiin myös huuhkaja saalistamassa, mutta sen pesimäpaikka on todennäköisesti muualla. Laji ei myöskään ole altis törmäämään tuulivoimaloihin, sillä saalistuskorkeudet ovat alhaisia. Hankealueen läheltä ei tunneta merkittäviä muuttolintujen kerääntymisalueita, eikä alueen lähiympäristössä ole linnuston muuttoa selkeästi ohjaavia peltojen tai vesistöjen muodostamia johtolinjoja. Hankealue jää etäälle tunnetuista Keski-Suomen muuttolintujen johtolinjoista. Hankkeen ei arvioida vaikuttavan haitallisesti muuttolintuihin. Törmäysriski ja estevaikutus ovat erittäin vähäiset. Suojelullisesti arvokkaasta lajistosta toiminnan vaikutuspiirissä havaittiin Isoahon metsässä lepakoille tärkeä alue, joka on huomioitu sijoittamalla pystytyskenttä niin, että metsäkuvio säästyy. Viiksisiipat eivät saalista avoimessa ympäristössä, vaan pysyttelevät metsän suojissa alhaisilla korkeuksilla ja eivät siten ole alttiita tuulivoimalan vaikutuksille. Liito-oravan havaintopaikkaan hankkeesta ei kohdistu vaikutuksia. Tämän selvityksen tulosten perusteella arvioidaan hankeen vaikutukset luontoon hyvin vähäisiksi ja alueen sopivan tuulivoimatuotantoon hyvin. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Jarmo Silvennoinen aluepäällikkö, rkm Marjo Pihlaja suunnittelija, FT biologi

27 23 (23) 10 Viitteet Kursula, O., valkeajärvi, P. & Vesterinen, R. (toim.) Metso, havumetsien lintu. Keski-Suomen Metsoparlamentti. 153 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Rydell, J., Engström, H., Hedenström, A., Larsen, J. K., Pettersson, J. ja Green, M The effect of wind power on birds and bats, A synthesis. Vindval report Väisänen, Risto A.; Lammi, Esa & Koskimies, Pertti Muuttuva pesimälinnusto. - Otava. Keuruu.

28 LIITE 1 Liite 1. Kevätmuutonseurannassa kertyneet havainnot. pvm laji määrä suunta korkeus ohituspuoli etäisyys muuta Sepelkyyhky 1 N 40 E Hiirihaukka 1 N 120 WSW 1300 Kaarteli ja keräsi korkeutta. Kadotin näkyvistä. S Kurki 1 NE 60 SE Isokoskelo 2 NE 40 SE Hiirihaukka 1 NW 150 SW Isokoskelo 1 N Sepelkyyhky 1 NNE 70 NNW Kanahaukka 1 N 35 W Tuulihaukka 1 N 30 Tuli aluksi kohti (suunta N), laskeutui S-puolelle Laulujoutsen 2 N Taivaanvuohi 1 N Kurki 11 N 30 E Iso Kahlaaja 2 N 50 W 2000 Punakuiri? Kurki 8 N 60 E 2500 Siirryin alueen N-puolella olevalle pellolle. Täältä Kurki 27 N 50 ENE Sepelkyyhky 4 N 90 E Varpushaukka 1 NW 80 E Iso Vesilintu 11 N 100 E Piekana 1 WNW 130 SW 1500 Kaarteli suunnassa WNW, etäisyys Kurki 1 SE 250 SE 2000 Kaarteli suunnassa SE, etäisyys Hiirihaukka 1 ENE 100->200 SW 1500 Kaarteli suunnassa WNW, etäisyys Hiirihaukka 2 N 50->150 NE Isokoskelo 3 NE Sepelkyyhky 2 ENE 20 SE Telkkä 1 NE 40 E Kuikka 1 NE 70 E Sepelkyyhky 2 NE 30 E 500