Haapalamminkankaan tuulivoimapuiston luontoselvitykset

Transkriptio

1 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA SAARIJÄRVEN KAUPUNKI tuulivoimapuiston luontoselvitykset FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P20221

2 1 (29) Tuomo Pihlaja Sisällysluettelo 1 Johdanto Selvitysalue Natura-2000 alueet ja muut suojelualueet Natura-2000 alueet Mahdolliset vaikutukset Natura-alueisiin Julmatlammit Kitukorpi (FI ) Pyhä-Häkin alue (FI ) Muut luonnonsuojelualueet tai merkittävät kohteet Luontotyypit Menetelmät Alueen yleiskuvaus Arvokkaat luontotyypit ja kohteet Iso Kurkilampi Pieni Kurkilampi Tervalampi Nimetön suo Voimalapaikkojen luontotyypit Voimalapaikka Voimalapaikka Voimalapaikka Voimalapaikka Voimalapaikka Voimalapaikka Voimalapaikka Pesimälinnusto Menetelmät Havaittu pesimälinnusto Tiira-havaintopalvelun havainnot Suojelullisesti merkittävät lintulajit Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit EU:n lintudirektiivin lajit ja Suomen erityisvastuulajit Muuttolinnusto Menetelmät Havaittu lajisto Tulokset ja arviot lajiryhmittäin Liito-orava ja muut luontodirektiivin huomioitavat lajit Liito-orava selvityksen menetelmät... 22

3 2 (29) Tuomo Pihlaja 7.2 Liito-oravaselvityksen tulokset Lepakot ja muut uhanalaiset eliölajit Johtopäätökset ja vaikutustenarviointi Viitteet Liitteet Kansi: Varttunutta metsää Haapalammen kaakkoisrannalla. Raportin kuvat: FCG, Tuomo ja Marjo Pihlaja Pohjakartat: Maanmittauslaitos 2014

4 1 (26) tuulivoimapuiston luontoselvitykset 1 Johdanto 2 Selvitysalue Saarijärven tuulivoimapuiston suunnittelun osana alueella tehtiin keväällä, alkukesällä ja syksyllä 2014 useita luontoselvityksiä. Tässä raportissa esitellään alueella tehtyjen selvitysten tulokset ja johtopäätökset hankkeen toteuttamisen kannalta. Luontoselvityksissä kartoitettiin arvokkaat luontokohteet, pesimälinnusto, linnuston kevät- ja syysmuutto, lepakoille soveltuvat ruokailu- ja levähdyspaikat, liito-oravan elinalueet ja muiden EU:n luontodirektiivissä liitteessä IV(a) huomioitavien lajien, joihin hankkeella voisi olla vaikutusta, mahdollisuudet esiintyä alueella. Tausta-aineistona on käytetty ELY:n UHEX-aineistoa (2013 syksy), Luonnontieteellisen Keskusmuseon Rengastustoimiston petolintu- ja uhanalaisten lajien rengastustietoja (syksy 2013) sekä Tiira-havaintopalvelun tietoja (Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys 2014). Lisäksi tehdään arviointi hankeen mahdollisista vaikutuksista Natura-2000 verkostoon ja läheisiin luonnonsuojelualueisiin. Maastotyöt suorittivat FT Marjo Pihlaja ja FM Tuomo Pihlaja FCG Oy:stä. Syksyn muutonseurannoista vastasi kokenut lintuharrastaja Tero Linjama. Raportin laati FM Tuomo Pihlaja FCG Oy:stä. Selvitysalue sijaitsee Saarijärvellä Kolkanlahden kylän pohjoispuolella noin 7,5 kilometriä Saarijärven kirkonkylästä. Selvitysalue rajattiin perustuen karkeasti suunnitellun tuulivoimapuiston 40 db melualueeseen. Mahdollisten linnustollisesti arvokkaiden kohteiden sijoittumista alueella tarkasteltiin paikkatietoaineistojen perusteella myös laajemmalta alueelta ja tarvittaessa käytiin tarkastamassa maastossa.

5 2 (26) Kuva 1. Selvitysalue. 3 Natura-2000 alueet ja muut suojelualueet 3.1 Natura-2000 alueet Kuvassa 2 on esitetty lähimpien Natura-2000 alueiden ja luonnonsuojelualueiden sijoittuminen hankealueeseen nähden. Natura-arvioinnin tarveharkinta laadittiin kahdelle Natura-alueelle, joka sijoittuvat hankealueen läheisyyteen. Tarveharkintaan valittiin SCI-kohteet <3km etäisyydellä (SCI/SAC = luontotyyppien perusteella suojeltu) ja SPA-kohteet <10km etäisyydellä (SPA = lintudirektiivin perusteella suojeltu). Tarveharkinta laadittiin seuraaville kohteille: Julmatlammit - Kitukorpi (FI , SCI/SAC), etäisyys noin 1,9 km Pyhä-Häkin alue (FI , SPA ja SCI/SAC), etäisyys lähimmillään 7,3 km Natura arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännöksissä. Ensimmäisen säännöksen (65 ) mukaan hanke tai suunnitelma ei saa yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Luonnonsuojelulain mukaisten vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen

6 3 (26) vaikutukset a) kohdistuvat Natura alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin, b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä ja d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Toinen mainittu säännös (66 ) koskee heikentämiskieltoa. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon. Natura-arvioinnissa keskitytään suojelun perustana oleviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Luonnonarvot, joita Natura-arviointi koskee ilmenevät Natura-tietolomakkeista ja ne ovat: Erityisten suojelutoimien alueilla (SCI/SAC) luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä tai liitteen II lajeja Lintudirektiivin perusteella perustettujen erityisillä suojelualueilla (SPA) lintudirektiivin liitteen I lintulajeja tai lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja. Natura-tarvearvioinnissa hankkeen vaikutuksia arvioitiin suhteessa vaihtoehtoon, jossa hanketta ei toteuteta alueella lainkaan.

7 4 (26) Kuva 2 Lähimpien suojelu-alueiden sijoittuminen hankealueen ympäristössä.

8 5 (26) 3.2 Mahdolliset vaikutukset Natura-alueisiin Julmatlammit Kitukorpi (FI ) Julmatlammet-Kitukorpi on Saarijärven kaupungissa sijaitseva kolmesta erillisestä osaalueesta muodostuva monipuolinen ja arvokkaita kasvillisuus- ja luontotyyppejä sisältävä kohde. Alueen suojellut luontotyypit ovat: Niukka-keskiravinteiset järvet, Vaihettumissuot ja rantasuot, Fennoskandian lähteet ja lähdesuot, Letot, Kasvipeitteiset silikaattikalliot, Boreaaliset luonnonmetsät, Boreaaliset lehdot, Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit ja Puustoiset suot (Tietolähde: Ympäristöhallinnon verkkosivut). Kohde on SCI/SAC-alue. Etäisyys hankealueeseen on lähimmillään noin 1,9 kilometriä. Kohteen suojeluperusteena olevat luontotyypit ja niiden ominaislajisto ovat luonteeltaan sellaisia, että hankkeella ei katsota olevan todennäköisiä merkittäviä vaikutuksia alueeseen tai Natura 2000 verkoston eheyteen Pyhä-Häkin alue (FI ) Pyhä-Häkin alue sijaitsee Saarijärven ja Kannonkosken rajalla. Sen ydinalueena on Pyhä-Häkin kansallispuisto, jolle ovat tyypillisiä karun Suomenselän vedenjakajamaat. Puiston alueella vuorottelevat kangasmetsät, avosuot, tiheät korvet ja mäntyä kasvavat rämeet. Pyhähäkin kansallispuiston metsät ovat Etelä-Suomen edustavimpia vanhoja metsiä. Hankealueen etäisyys kansallispuiston alueeseen on noin 11,5 kilometriä. Pyhähäkin kansallispuiston lounaispuolella sijaitsee erillinen Kylmämäen vanhojen metsien kohde. Etäisyys tähän osaan on 7,3 kilometriä (Tietolähde: Ympäristöhallinnon verkkosivut). Kohde on SPA ja SCI/SAC-alue. Etäisyys kansallispuiston alueeseen on yli 10 kilometriä. Alueella ei ole tärkeitä muuttolintujen levähdysalueita. Alueen arvot perustuvat pääosin metsälinnustoon ja osin soiden pesimälinnustoon. Hankealuetta lähinnä olevat kansallispuiston ulkopuoliset osat ovat vanhojen metsien kohteita. Näillä perusteilla arvioidaan, että hankkeesta ei koidu todennäköisiä merkittäviä vaikutuksia alueeseen tai Natura 2000 verkoston eheyteen. 3.3 Muut luonnonsuojelualueet tai merkittävät kohteet Hankealueen välittömään läheisyyteen alle 3 km etäisyydelle sijoittuu kolme hyvin pientä luonnonsuojelualuetta, Isoneva, Silmisuo ja Hattulampi. Alueisiin ei kohdistu suoria vaikutuksia. Vaikutukset tätä kauempana sijaitseviin alueisiin eivät ole todennäköisiä. Lähin maakunnallisesti tärkeä lintualue (MAALI) on Kalmarissa sijaitseva Kuorejärvi noin 9 kilometrin etäisyydellä hankealueen luoteispuolella. Muut MAALI-alueet sijoittuvat yli 10 kilometrin etäisyydelle hankealueesta. Hankealueella ei sijaitse pohjavesialuetta. Lähimmät alueet sijaitsevat noin 2,5 kilometrin etäisyydellä.

9 6 (26) 4 Luontotyypit 4.1 Menetelmät Selvitysalueella mahdollisesti sijaitsevat arvokkaat luontokohteet ja elinympäristöt esikartoitettiin rajaamalla paikkatietoaineistojen perusteella (Corine, Metla, peruskartta- ja ilmakuva-aineistot) alueet, joilla näiden esiintyminen on mahdollista. Maastoinventoinnit kohdennettiin erityisesti näille alueille sekä muille mahdollisille kohteille, jotka maastokäynneillä todettiin mahdollisesti sisältävän luontoarvoja. Lisäksi tehtiin yleisiä havaintoja alueen kasvillisuudesta. Kaikkien selvityksen tekohetkellä suunniteltujen voimalapaikkojen lähiympäristöt ja välittömät vaikutusalueet kartoitettiin lisäksi tarkemmin. 4.2 Alueen yleiskuvaus selvitysalue on metsätalousaluetta. Tuoreita hakkuita on runsaasti, mutta myös varttuvia ja varttuneitakin kuvioita esiintyy. Hyvin vanhoja metsäkuvioita ei havaittu. Kasvupaikka vaihtelee vallitsevan tuoreen kankaan ja kuivahkon kankaan välillä. Selkeä valtapuu on mänty. Lehtomaiset kankaat ja lehdot puuttuvat lähes kokonaan. Kuva 3 Alueelle tyypillistä mäntyvaltaista talousmetsää. Kohtalaisen suuri osa selvitysaluetta on ojitettua suota, joka on eriasteisesti muuttunut turvekankaiden suuntaan ja kasvaa nyt mäntyä. Luonnontilaisen kaltaista suoluontoa on jäljellä vain pieninä laikkuina. Alueen keskiosassa on pienimuotoinen turpeenottoalue, joka on ollut käyttämättä jo pitkään. Alueelle on muodostunut pieniä vesialtaita ja allikoita. Suokasvillisuus on palaamassa alueelle.

10 7 (26) Kuva 4 Haapalammen eteläpuolella esiintyy varttuneempia metsäkuvioita, joita on osin tuoreeltaan hakattu. Alueella sijaitsee Haapalampi, joka on pieni, karu metsäjärvi. Rannat ovat paikoin kivikkoiset. Järvi rajautuu kangasmetsiin, joista osa on suopursua kasvavia soistumia.

11 8 (26) Kuva 5 Haapalampi. Selvitysalueen itäreunalla on Iso kurkilampi, joka on suorantainen luonteeltaan erämainen lampi. Selvitysalueen pienet purot ovat uomiltaan kauttaaltaan muuttuneita ja yhdistyvät kiinteästi alueen suo-ojituksiin. 4.3 Arvokkaat luontotyypit ja kohteet Selvitysalueelta ja sen lähiympäristöstä tunnistettiin ja rajattiin neljä luontoarvoiltaan huomioitavaa kohdetta, jotka on esitetty kartalla kuvassa 6.

12 9 (26) Kuva 6 Selvitysalueelta rajatut luontoarvoja sisältävät alueet Iso Kurkilampi Iso Kurkilampi on pinta-alaltaan noin neljän hehtaarin suuruinen suorantainen metsälampi. Lammella ei ole kesämökkejä tai muuta rantarakentamista. Lampi on rajattu arvokkaaksi kohteeksi siellä säännöllisesti pesivän kaakkurin nojalla.

13 10 (26) Kuva 7 Iso Kurkilampi Pieni Kurkilampi Tervalampi Pieni Kurkilampi on suorantainen noin 0,15 hehtaarin suuruinen metsälampi. Lampi rajautuu osin vanhaan turpeennostoalueeseen. Lammen ympäristö on metsälain 10 :n perusteella rauhoitettu erityisen arvokas elinympäristö. Määritelmän mukaan näitä ovat enintään 0,5 hehtaarin suuruisten lampien välittömät lähiympäristöt, joiden ominaispiirteitä ovat veden läheisyydestä ja puu- ja pensaskerroksesta johtuvat erityiset kasvuolosuhteet ja pienilmasto. Vesilain mukaan muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Tervalampi on pieni ilmeisesti lammen umpeenkasvun seurauksena syntynyt märkä suoalue. Suotyypeistä tavataan märällä osalla saranevaa ja ympäröivänä isovarpurämettä. Alueella on ojituksia, jotka ovat heikentäneet kohteen luonnontilaa, mutta alueella esiintyy silti yhä luonnontilaisen kaltaisia suotyyppejä. Tervalampi on paikallisesti luonnon monimuotoisuudelle tärkeä kohde.

14 11 (26) Kuva 8 Tervalampi Nimetön suo Kohde on pieni suoala Pienen Kurkilammen kaakkoispuolella.

15 12 (26) Kuva 9 Nimetön suo. Alue on ojitettu, mutta ojitukset ovat umpeutumassa. Suotyypeistä tavataan isovarpurämettä ja avoimella osalla rahkarämettä, lyhytkorsinevaa ja saranevaa. Nevojen osuus pinta-alasta on hyvin pieni. 4.4 Voimalapaikkojen luontotyypit Voimalapaikka Voimalapaikka Voimalapaikka Voimalapaikka 4 Voimalapaikkojen sijainti ilmakuvapohjalla on esitetty kuvassa 10. Voimalapaikkojen luontotyypit esitellään pystytyskenttien vaatimien alueiden osalta perustuen suunnittelutilanteeseen Otos antaa edustavan kuvan alueen luontotyypeistä. Voimalapaikkojen muuttaminen ei aiheuta uusintaselvitysten tarvetta, sillä alueen arvokkaat luontokohteet on kartoitettu kokonaisuudessaan. Voimalapaikka on tuoretta kangasta (mustikkatyyppi MT). Alue on tuoreeltaan hakattu. Voimalapaikka on kuivahkoa kangasta (puolukkatyyppi VT). Puusto on nuorta mäntyä Voimalapaikka on tuoretta kangasta (mustikkatyyppi MT), joka lähestyy kuivahkoa kangasta. Alue on tuoreeltaan hakattu. Voimalapaikka on tuoretta kangasta (mustikkatyyppi MT), joka lähestyy kuivahkoa kangasta. Puustossa on osassa aluetta nuorta kuusta ja osassa varttunutta mäntyä.

16 13 (26) Voimalapaikka Voimalapaikka Voimalapaikka 7 Voimalapaikka on kuivahkoa kangasta (puolukkatyyppi VT). Puusto on nuorta koivua ja mäntyä. Voimalapaikka on tuoretta kangasta (mustikkatyyppi MT). Puusto on varttuvaa mäntyä ja sekapuuna kuusta. Voimalapaikka on tuoretta kangasta (mustikkatyyppi MT), joka lähestyy kuivahkoa kangasta. Puusto on varttunutta mäntyä ja sekapuuna kuusta. Koivua on niukasti; muutamia isoja haapoja esiintyy. Kuva 10. Ilmakuva hankealueesta ja voimalapaikkojen sijainti.

17 14 (26) 5 Pesimälinnusto 5.1 Menetelmät Pesimälinnustoselvitys suoritettiin kahtena maastokäyntinä ja Maastokäynneillä suoritettiin linnuston pistelaskennat kaikilla tuossa vaiheessa suunnitelluilla voimalapaikoilla. Laskentapisteiden sijainti on esitetty kuvassa 11. Kuva 11 Linnuston pistelaskentapaikat (siniset pisteet). Pistelaskennassa kaikki laskentapisteestä havaitut reviiriä pitäneet lintuyksilöt kirjattiin ylös. Pääosin havainnot tehtiin laulavista linnuista, mutta havaintoja tehtiin myös käyttäen apuina kiikareita. Laskennat suoritettiin varhaisaamun tunteina, jolloin lintujen lauluaktiivisuus on suurimmillaan. Sää laskentapäivinä oli poutainen ja vähätuulinen. Alueella sijaitsevilla kartta- ja ilmakuva-aineistoista tunnistetuilla linnustollisesti mahdollisesti tärkeillä alueilla vierailtiin erikseen. Tyypillisiä tällaisia alueita ovat esimerkiksi avosuot sekä järvet ja lammet. Alueen linnustoa tarkkailtiin myös yleisluontoisesti jatkuvasti alueella liikuttaessa.

18 15 (26) 5.2 Havaittu pesimälinnusto Pistelaskennoissa havaittu pesimälinnusto on esitetty laskentapaikoittain ja kokonaisuudessaan taulukossa 1. Parimääräarviot perustuvat havaittuihin yksilöihin ja ovat vähimmäisarvioita. Taulukko 1. Selvitysalueen pistelaskennoissa havaitut lintulajit ja niiden parimääräarviot laskentapisteittäin. Sisältää myös lajit, joilla on laaja reviiri, kuten käki. Sama yksilö voi kuulua siten useammalle laskentapaikalle, jolloin yhteismäärää ei voi laskea. Merkintä (x) kertoo jätöksistä tai syönnöksistä ilman suoraa havaintoa linnuista. Laji Yhteensä Pyy 1 1 Teeri 3 x 1 1 x 5 Metso x x - Kaakkuri Kuikka 1 1 Taivaanvuohi 1 1 Metsäviklo Rantasipi 1 1 Kalalokki Käki Palokärki x Käpytikka x Pohjantikka 1 1 Metsäkirvinen Peukaloinen 1 1 Rautiainen Punarinta Leppälintu Mustarastas Laulurastas Lehtokerttu Hernekerttu 1 1 Sirittäjä Tiltaltti Pajulintu Hippiäinen Harmaasieppo Pikkusieppo 1 1 Kirjosieppo Töyhtötiainen Talitiainen Puukiipijä 1 1 Närhi Naakka 3 3 Varis Korppi 1 1

19 16 (26) Peippo Vihervarpunen Pikkukäpylintu 1 1 Punavarpunen Punatulkku 1 1 Yhteensä Selvästi runsaimmat lajit olivat metsien yleislajit pajulintu ja peippo. Runsaita olivat myös laulurastas, metsäkirvinen ja punarinta. Tiltaltteja havaittiin tavanomaista talousmetsäaluetta enemmän. Kokonaisuudessaan havaittu lajisto oli maantieteelliselle alueelle tyypillistä metsälinnustoa. Talitiaisen ja kirjosiepon runsas esiintyminen kertoo alueella esiintyvästä kolopuustosta. Alueella havaittiin myös kohtalaisesti tikkoja. Alueella liikuttaessa havaittiin kohtalaisen runsaasti metson ja teeren jätöksiä. Havaintojen perusteella alueen kanalintukannat ovat suhteellisen vahvat. Iso Kurkilammella havaittiin kaakkuri reviirillä. Lintujen häiritsemisen välttämiseksi pesää ei etsitty. Haapalammella havaittiin kaksi paria kalalokkeja, sinisorsa ja kuikkapari sekä rantasipi. 5.3 Tiira-havaintopalvelun havainnot Havaintoja alueelta on niukasti. Vintterinnevan itäpuolta on havainto kahdesta kuukkelista keväältä Haapalamminkankaalta on havainto varpushaukan pesinnästä vuodelta 2014 (suojelusyistä havaintoa siirretty kartalla). Suolikolta on tieto laulujoutsenen ja kuikan pesinnästä vuodelta Iso Kurkilammelta on tietoja kaakkurin onnistuneesta pesinnästä vuosilta 2010, 2011, 2012 ja Suojelullisesti merkittävät lintulajit Tärkeimpien suojelullisesti merkittävien lajien havaintopaikat on esitetty kuvassa 12 ja havainnot kootusti taulukossa 2. Taulukko 2 Suojelullisesti merkittävät lajit ja arvioidut parimäärät. Direktiivilaji tarkoittaa, että laji on mainittu EU:n lintudirektiivin liitteessä I, Vastuulajit ovat Suomen erityisvastuulajeja, joiden maailman pesimäkannasta tärkeä osuus on suomessa, ja Alueellinen tarkoittaa alueellisesti uhanalaisia lajeja (eliömaantieteellisen jaon mukaisesti). Laji Parimäärä Uhanalaisuus Direktiivilaji Vastuulaji Alueellinen Pyy 1 x Teeri 3? NT x x Metso? NT x x x Kaakkuri 1 NT x Kuikka 1 x Rantasipi 1 NT x Palokärki 1-2 x

20 17 (26) Pohjantikka 1 x x Leppälintu 3 x Sirittäjä 4 NT Pikkusieppo 1 x x Kuukkeli 1? NT x x Punavarpunen 2 NT Kuva 12 merkittävien lajien havaintopaikat Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Valtakunnallisessa uhanalaisuustarkastelussa (Rassi ym. 2010) silmälläpidettäviksi luokiteltuja tavattiin runsaasti. Kanalinnuista havaittiin metso ja teeri. Selvityksessä havaittiin metson ulosteita kahdella laskentapisteellä. Teeriä havaittiin useissa kohdissa. Laji esiintynee alueella yleisenä. Kaakkuri pesii Iso Kurkilammella. Rantasipin reviiri oli Haapalammella. Rantasipi on Keski-Suomessa yleinen pesimälaji.

21 18 (26) Myös useammassa laskentapisteessä tavatut sirittäjä ja punavarpunen ovat silmällä pidettäviä lajeja. Sirittäjiä havaittiin kohtalaisen runsaasti, punavarpusen esiintyminen oli tavanomaista. Arkistohavainto kertoo kuukkelin mahdollisesta esiintymisestä alueella EU:n lintudirektiivin lajit ja Suomen erityisvastuulajit 6 Muuttolinnusto 6.1 Menetelmät EU:n lintudirektiivin liitteessä I (79/409/ETY) mainittuja lajeja havaittiin pyy, teeri, metso, kaakkuri, kuikka, palokärki, pohjantikka ja pikkusieppo. Pyy, teeri, metso ja palokärki ovat lajeja, jotka esiintyvät kohtalaisen yleisinä selvitysalueen kaltaisilla alueilla. Varttuneita metsiä suosivien pohjantikan ja pikkusiepon havainnot kertovat alueen tavanomaista hiukan iäkkäämmistä metsäkuvioista. Kuikalla oli reviiri Haapalammella. Laji on Keski-Suomessa tavallinen. Suomen kansainvälisistä erityisvastuulajeista (Rassi ym. 2001) tavattiin leppälintu ja edellä käsitellyt teeri, metso, rantasipi, pohjantikka ja kuukkeli. Leppälinnulle selvitysalueen kaltaiset mäntymetsäiset alueet ovat tyypillistä elinympäristöä. Havaittua kolmea paria voidaan pitää kohtalaisen alhaisena määränä. Alueen ylittävää lintujen kevätmuuttoa selvitettiin vuonna 2014 huhtikuussa yhtenä päivänä noin 5,5 tunnin ajan ja syysmuuttoa syys-lokakuussa yhteensä neljänä päivänä yhteensä noin 21,5 tunnin ajan. Tarkkailupäivät ja tunnit on esitetty taulukossa 2. Seurantapäivät pyrittiin ajoittamaan sääolojen perusteella vilkkaisiin muuttopäiviin. Taulukko 3 Muutonseurantapäivät, niiden luonnehdinta, käytetyt tarkkailupisteet ja tarkkailutunnit. Päivä Luonnehdinta Pisteet Tunnit Kohtalainen muuttopäivä Kevät 5, Hiljainen muuttopäivä Syksy Kohtalainen yleismuuttopäivä Syksy 3,4 6, Kohtalainen yleismuuttopäivä Syksy Hiljainen muuttopäivä Syksy 1 5 Alueen metsäisyyden johdosta hankealueelta löytyi erittäin huonosti muutonseurantaan sopivia näkyvyydeltään hyviä paikkoja. Tästä johtuen tarkkailua suoritettiin osin yhdistettynä Holingonvuoren alueelle sijoittuvan hankeen tarkkailujen kanssa. Kevään tarkkailu suoritettiin hakkuulla Hukanmäessä melko kaukana hankealueen lounaispuolella. Tarkkailua yritettiin myös hankealueen eteläaidalla ilman havaintoja. Syksyllä käytettiin useita tarkkailupisteitä selvitysalueen lähialueella. Lähimpänä selvitysaluetta sijaitsee kohtalaisen vilkkaana muuttopäivänä käytetty piste Lähteenmäessä heti selvitysalueen eteläpuolella. Käytetyt tarkkailupisteet on esitetty kuvassa 13. Lisäksi tehtiin lyhyitä tarkkailuja muissakin pisteissä.

22 19 (26) Kuva 13 Muutonseurannassa käytetyt havainnointipaikat (siniset pisteet) suhteessa hankealueeseen. 6.2 Havaittu lajisto Seurannassa kirjattiin ylös havaitut muuttavien lintujen laji, määrä, niiden arvioitu muuttosuunta, muuttokorkeus ja etäisyys tarkkailijasta. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida muuton voimakkuutta ja muuttolinjoja selvitysalueella. Yhteensä seurannoissa havaittiin 1595 muuttavaa lintuyksilöä. Havainnot on eritelty tarkemmin lajeittain ja havaintopäivittäin taulukossa 3. Kaiken kaikkiaan alueella havaittiin vain niukasti muuttoa verrattuna lähialueilla samoina päivinä suoritettuihin seurantoihin. Tuloksia tarkastellaan seuraavaksi lajiryhmittäin. Kertynyt aineisto on kokonaisuudessaan liitteenä. Kevätmuuton osalta aineisto jäi niukaksi, mutta syysmuuton osalta tehdyt johtopäätökset ovat todennäköisesti päteviä myös kevään osalta. Taulukko 4 Muutonseurannassa havaitut lajit ja yksilömäärät havaintopäivittäin. Laji Yhteensä Ampuhaukka 1 1

23 20 (26) Anser-hanhi Hanhi Hiirihaukka Iso päiväpetolintu 3 3 Kuikka 3 3 Kuovi 4 4 Kurki Laulujoutsen Merikotka 1 1 Metsähanhi Muuttohaukka 1 1 Naakka Naurulokki Pieni päiväpetolintu 2 2 Sepelhanhi Sepelkyyhky Sinisuohaukka 2 2 Sääksi 1 1 Tundrahanhi 9 9 Tuulihaukka 1 1 Töyhtöhyyppä Valkoposkihanhi Varpushaukka Vesilintu Yhteensä Tulokset ja arviot lajiryhmittäin Vesilinnut: Seurannassa havaittiin vain yksi parvi muuttavia pieniä sorsalintuja. Alueen merkittävin vesilintujen muuttoa ohjaava vesistö Pyhäjärvi jää selvästi hankealueen itäpuolelle. Jonkun verran hankealueen eteläpuolisen Saarijärven kautta muuttavia lintuja voi muuttaa hankealueen kautta. Maa-alueiden yllä vesilintumuutto kulkee usein hyvin korkealla. Merkittävän muuton esiintyminen selvitysalueella tömäyskorkeudessa on epätodennäköistä. Hanhet: Seurannassa havaittiin yhteensä 773 muuttavaa hanhea. Hankealue sijaitsee niin lännessä, että itäisten hanhien massamuutot yltävät alueelle vain harvoin ja silloinkin yleensä vaimeina. Syksyn vilkkaasta itäisestä hanhimuutosta huolimatta, seurannassa havaittiin vain yksi parvi valkoposkihanhia. Pääosa havaitusta muutosta oli metsähanhia ja määrät olivat alueelle tyypillisiä. Metsähanhien osalta lähialueilla ei ole muuttoa alueelle ohjaavia maasto- tai vesistölinjoja. Todennäköisesti alueen ylittävien metsähanhien määrät ovat keskimäärin vähäisiä, eivätkä poikkea lähiympäristön muutosta yleensä. Laulujoutsen: Seurannassa havaittiin 83 muuttavaa laulujoutsenta, mikä on ajankohtiin nähden kohtalainen määrä. Pääosa havaittiin muutamassa suuressa parvessa, jotka kaikki sivuuttivat selvitysalueen sen länsipuolelta. Tuolla suunnalla sijaitsevat Kalmarin alueen pellot ovat joutsenten kerääntymisalueita, mutta nuo linnut eivät ohjaudu selvitysalueelle. Joutsenten vallitseva muuttosuunta alueella kulkee

24 21 (26) lounas-koillinen suunnassa. Todennäköisesti alueen ylittävien laulujoutsenten määrät ovat keskimäärin vähäisiä. Kuikkalinnut: Seurannassa havaittiin vain kolme kuikkaa. Kuikkiin pätevät samat johtopäätökset kuin vesilintujen osalta. Kuikkalinnut seuraavat muutollaan vesistöjä tai lentävät maa-alueiden yllä hyvin korkealla. Merkittävän muuton esiintyminen selvitysalueella törmäyskorkeudessa on epätodennäköistä. Kurjet: Kurkia havaittiin yhteensä 370 lintua. Hankealue sijaitsee Pohjois-Suomen kurkien käyttämällä muuttoväylällä, jolla liikehtii vuosittain kymmeniä tuhansia yksilöitä. Tarkka muuttoväylä vaihtelee vuosittain ja muuttopäivittäin vallitsevien tuuliolojen mukaan. Havaittua määrää voidaan pitää alueella pienenä, mutta tarkkailupäiviin ei osunut kurkien päämuuttopäiviä. Suhteellisen vähäinen havaintomäärä viittaa siihen, että selvitysalueen yli ei kulkisi selkeää kurkien muuttoa kasaavaa väylää. Joinain vuosina selvitysalueen ylittävä kurkimäärä voi kuitenkin olla kohtalainen tai runsas. 66 % havaituista linnuista muutti yli 250 metrin korkeudessa. Kahlaajat: Muuttavia kahlaajia ei havaittu muutamaa keväistä töyhtöhyyppää ja kuovia lukuun ottamatta. Kahlaajat seuraavat muutollaan huonolla säällä vesistöjä tai lentävät maa-alueiden yllä hyvin korkealla. Keväiset töyhtöhyypät voivat lentää matalalla, mutta alueella ei ole niiden muuttoa ohjaavia johtolinjoja. Merkittävän muuton esiintyminen selvitysalueella törmäyskorkeudessa on epätodennäköistä. Lokkilinnut: Muuttavia lokkilintuja havaittiin vain muutamia naurulokkeja keväällä. Lokkilinnut seuraavat muutollaan vesistöjä tai lentävät maa-alueiden yllä hyvin korkealla. Merkittävän muuton esiintyminen selvitysalueella törmäyskorkeudessa on epätodennäköistä. Sepelkyyhky: Muuttavia sepelkyyhkyjä havaittiin vain 83, mikä on ajankohtiin nähden vähäinen määrä. Merkittävän muuton esiintyminen selvitysalueella on epätodennäköistä, sillä lähialueelle ei ole kyyhkyjen muuttoa alueelle ohjaavia peltoalueita. Varislinnut: Alueella havaittiin pieniä määriä naakkoja. Merkittävän muuton esiintyminen selvitysalueella on epätodennäköistä. Pienet varpuslinnut: Alueella ei havaittu merkittävää, alueen yleisestä muuttokuvasta poikkeavaa pienten varpuslintujen muuttoa. Petolinnut: Muuttavia päiväpetolintuja havaittiin seurannassa kohtalaisesti, yhteensä 38 yksilöä. Selvästi runsaimpia olivat hiirihaukka ja varpushaukka. Peitteisyydestä johtuen on vaikea arvioida selvitysalueen ylittävien lintujen ja muualla muuttavien lintujen lukusuhteita. Yleisesti ottaen alueen maastonpiirteet eivät vaikuta ohjaavan petolintujen muuttoja alueella, joka kulkenee hajanaisena. Keski-Suomessa havaittavat yksilömäärät ovat tyypillisesti hyvin pieniä, eikä havaittu määrä olennaisesti poikkea tästä kuvasta. Havaituista pedoista 28 % arveltiin muuttaneen alle 50 metrin korkeudessa, 56 % noin metrin korkeudessa ja 15 % tätä korkeammalla. 7 Liito-orava ja muut luontodirektiivin huomioitavat lajit Alueella ei ole hankkeen vaikutuspiirissä sopivia elinympäristöjä muille luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainituille lajeille. Tietoja ei ko. lajien esiintymisestä ei myöskään ollut uhanalaisten lajien UHEX tietokannassa.

25 22 (26) 7.1 Liito-orava selvityksen menetelmät Liito-oravaselvitykset tehtiin Ennen maastokäyntiä tarkastettavat kohteet, mahdolliset liito-oravan esiintymisalueet, valittiin karttatarkastelun ja ilmakuvien perusteella. Kohteiksi valittiin varttuneet ja vanhat kuusi-, kuusiseka- ja lehtipuusekametsät. Lisäksi muut maastossa havaitut varttuneet kuusimetsät ja varttuneiden haapojen esiintymät tarkistettiin. Liito-oravan lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuun tunnistaminen tapahtui papanoiden perusteella. Papanat antavat ainoastaan tietoa lajin esiintymisestä alueella, joten niiden perusteella ei pysty määrittämään eläinten määrää tai niiden elinpiirien laajuutta. Lajille soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä-, oleskeluja ruokailupuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Papanoiden löytyessä niiden tuoreus ja määrä arvioitiin silmämääräisesti. Papanapuun rinnankorkeusläpimitta mitattiin ja katsottiin, onko puussa koloja tai risupesiä, mikäli niitä löytyi. Tämän jälkeen arvioitiin lajille soveltuvan metsäalueen laajuus. Lisääntymis- ja levähdysalue rajattiin papanapuiden sijainnin ja kohteen puustollisten sekä muun kasvillisuuden ominaisuuksien perusteella. 7.2 Liito-oravaselvityksen tulokset Selvitysalueella ei havaittu merkkejä liito-oravan elinpiireistä. Selvitysalue on laajalti lajille huonosti sopivaa. Alueen metsät ovat pääosin liian karuja ja liito-oravan suomia lehtoja ja lehtomaisia kankaita ei juuri esiinny. Varttuneempia metsäkuvioita esiintyy, mutta ne ovat pääosin tuoreita kankaita, joissa valtapuuna on laajalti mänty. Puustossa liito-oravan suosimat varttuneet kuuset ja haavat ovat varsin vähälukuisia. Selvitysalueella on joitain liito-oravalle silmämääräisesti arvioiden sopivia tuoreen kankaan kuusivaltaisia varttuneita ja varttuvia kuvioita. Merkkejä lajin oleskelusta ei kuitenkaan havaittu. Lehtipuun määrä näissäkin kuvioissa on suhteellisen alhainen, eikä etenkään järeitä haapoja juuri esiinny. 8 Lepakot ja muut uhanalaiset eliölajit Muiden ten yhteydessä arvioitiin lepakoille sopivien elinympäristöjen ja päiväpiilojen esiintymistä hankealueella ja voimala- tai tiealueiden läheisyydessä. Erityisen sopivia ympäristöjä ei hankealueella havaittu. Alueen metsäkuvassa on varttuneita kuvioita ja kohtalaisesti kolopuita. Nämä voivat toimia lepakoidenkin päivälepopaikkoina. Pohjanlepakot voivat saalistaa alueen tieverkostolla, sillä ne liikkuvat laajalti ravinnonhaussa ja saalistavat mielellään metsäaukeilla. Laji on yleisin suomessa tavattava lepakko, jota tavataan lähes koko maassa. Alueen varttuneissa metsissä voi esiintyä viiksisiippoja ja vesialueilla vesisiippoja. Alueen kautta voi kulkea hajanaista lepakkomuuttoa, mutta alue ei ole luonteeltaan sellainen, että se erityisesti kanavoisi muuttoa. Yleisesti ottaen tuulivoimalat voivat houkutella avoimessa saalistavia lajeja, joita suomessa on lähinnä pohjanlepakko, ruokailemaan voimala-alueelle roottorien läheisyyteen (Rydell ym. 2012). Selvityksissä ei havaittu uhanalaisten eläin- tai kasvilajien esiintymiä.

26 23 (26) 9 Johtopäätökset ja vaikutustenarviointi Selvitysalue on metsätalousalue, jolla on kohtalaisesti varttunutta ja varttuvaa metsää ja alue on luonteeltaan osin erämainen. Tästä johtuen alueella on jonkun verran tavanomaisia talousmetsäalueita rikkaampi pesimälinnusto. Alue on kuitenkin metsätalouskäytössä ja alueen varttuneet kohteet tullaan todennäköisesti hakkaamaan lähivuosien aikana. Hyvin vanhoja metsiä alueella ei havaittu. Linnustollisesti alueen merkittävin laji on pesivä kaakkuri, jonka pesimälammen läheisyyteen ei tulisi sijoittaa voimalapaikkoja. Lammen sijainti hankealueen ulkoreunalla mahdollistaa kaakkurin liikkumisen pesälammelle ilman lentoja mahdollisen tuulivoimala-alueen läpi. Alueelta tunnistettujen pienialaisten arvokkaiden luontokohteiden arvojen ei arvioida vaarantuvan hankeen myötä. Alueella ei todettu uhanalaisten lajien esiintymiä, joita tuulivoimahanke voisi uhata. Hankkeen mahdollisten läheisiin Natura-2000 ohjelman alueisiin kohdistuvien vaikutusten ei arvioida nousevan merkittäviksi. Hanke ei muutonseurannan perusteella näytä aiheuttavan erityistä vaaraa muuttolinnuille. Syksyisen muutonseurannan perusteella alueen yli ei kulje alueen yleisestä kuvasta poikkeavia merkittäviä muuttolintujen muuttoreittejä. Kurki on tärkein alueen kautta suurin määrin muuttava laji, jonka muuton voimakkuus kuitenkin vaihtelee vuosien välillä. Kurjen ei ole todettu olevan erityisen altis törmäyksille tuulivoimaloiden kanssa. Tämän selvityksen tulosten perusteella arvioidaan hankkeen vaikutukset luontoon vähäisiksi ja alueen sopivan tuulivoimatuotantoon hyvin. 10 Viitteet Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Rydell, J., Engström, H., Hedenström, A., Larsen, J. K., Pettersson, J. ja Green, M The effect of wind power on birds and bats, A synthesis. Vindval report Väisänen, Risto A.; Lammi, Esa & Koskimies, Pertti Muuttuva pesimälinnusto. - Otava. Keuruu. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Jarmo Silvennoinen aluepäällikkö, rkm Tuomo Pihlaja suunnittelija, FM biologi

27 24 (26) Taulukko 5 Muutonseurannoissa kertyneet havainnot. Päivä Piste Laji Määrä Suunta Etäisyys Korkeus Sivuutus Kevät Kurki 6 N E Kevät Naurulokki 2 N E Kevät Sepelkyyhky 5 N E Kevät Töyhtöhyyppä 4 W S Kevät Kuovi 3 W S Kevät Laulujoutsen 2 NE järvi 50 E Kevät Metsähanhi 6 ENE S Kevät Sepelkyyhky 3 ENE S Kevät Varpushaukka 1 N W Kevät Naurulokki 7 SE S Kevät Kuovi 1 NE E Kevät Metsähanhi 5 ENE S Kevät Naurulokki 2 W S Kevät Metsähanhi 10 ENE S Kevät Kurki 5 ENE S Kevät Metsähanhi 4 NE S Kevät Metsähanhi 13 NE S Kevät Naakka 13 N E Kevät Varpushaukka 1 NW S Kevät Töyhtöhyyppä 6 SW N Kevät Kanahaukka Kevät Anser-hanhi 1 N W Kevät Sepelkyyhky 14 NE W Kevät Töyhtöhyyppä 7 SE 0 60 YLI Lyhyt Kuikka 3 S W Lyhyt Sepelkyyhky 7 WSW WNW Lyhyt Laulujoutsen 1 ä NNW Lyhyt Kurki 85 SSW YLI Syksy 3 Varpushaukka 1 SSW W Syksy 3 Kurki 24 SW-S NW Syksy 3 Kurki 8 S ENE Syksy 3 Varpushaukka 1 SSW W Syksy 3 Varpushaukka 1 S W Syksy 3 Kurki 75 SSW SSW Syksy 3 Varpushaukka 2 S W Syksy 3 Kurki 23 SW-S SW Syksy 3 Varpushaukka 1 S S Syksy 3 Iso päiväpeto 1 S SE Syksy 3 Sepelkyyhky 18 S SE Syksy 3 Tuulihaukka 1 p SE Syksy 3 Sinisuohaukka 1 SSW SE Syksy 3 Metsähanhi 18 SW SE Syksy 3 Kurki 32 S W

28 25 (26) Syksy 3 Hiirihaukka 4 S SE Syksy 3 Kurki 50 S W Syksy 3 Anser-hanhi 23 S SSW Syksy 3 Hiirihaukka 2 S SE Syksy 3 Kurki 18 S SE Syksy 3 Vesilintu 12 S SE Syksy 3 Laulujoutsen 6 SW SE Syksy 3 Hanhi 65 SW SW Syksy 3 Hanhi 75 SW SE Syksy 3 Kurki 24 S SE Syksy 3 Tuulihaukka 1 S E Syksy 3 Varpushaukka 1 S W Syksy 3 Varpushaukka 1 S W Syksy 4 Hanhi 130 SW SSW Syksy 4 Metsähanhi 38 SSW NW Syksy 4 Iso päiväpeto 1 SE E Syksy 4 Sinisuohaukka 1 SSE E Syksy 4 Hanhi 17 SW E Syksy 4 Metsähanhi 28 SW NW Syksy 4 Iso päiväpeto 1 S E Syksy 4 Hanhi 52 S S Syksy 4 Kurki 17 S W Syksy 4 Hanhi 120 SW NW Syksy 4 Kurki 3 SW NW Syksy 4 Hiirihaukka 1 WSW SW Syksy 4 Sepelhanhi 140 SW NW Syksy 4 Hiirihaukka 1 SW NW Syksy 4 Ampuhaukka 1 ESE S Syksy 4 Varpushaukka 2 S W Syksy 4 Varpushaukka 1 SW YLI Syksy 4 Varpushaukka 1 SW SW Syksy 4 Anser-hanhi 75 SW SW Syksy 4 Hiirihaukka 1 SW NNE Syksy 4 Metsähanhi 23 SW NNE Syksy 4 Hiirihaukka 1 SW NNE Syksy 4 Pieni päiväpeto 2 S NE Syksy 4 Metsähanhi 4 SW NE Syksy 4 Muuttohaukka 1 SW NNE Syksy 4 Hiirihaukka 1 WSW NNE Syksy 2 Tundrahanhi 9 SW S Syksy 2 Metsähanhi 3 SW S Syksy 2 Sääksi 1 S W Syksy 2 Varpushaukka 1 SSW W Syksy 2 Merikotka 1 S W Syksy 2 Naakka 48 WSW NW

29 26 (26) Syksy 2 Sepelkyyhky 36 SW NW Syksy 2 Hanhi 6 SW NW Syksy 1 Valkoposkihanhi 48 SW 300 <50 N Syksy 1 Laulujoutsen 36 SSW 0 <50 YLI Syksy 1 Laulujoutsen 7 SW 1000 <50 ESE Syksy 1 Harmaapäätikka 1 Ä Syksy 1 Laulujoutsen 32 SW NNW