Jesajan kirjan messiasennustukset. Kansanlähetysopisto 2005 Pirkko Valkama

Transkriptio

1 1 Jesajan kirjan messiasennustukset Kansanlähetysopisto 2005 Pirkko Valkama

2 2 Evankeliumi Jesajan mukaan Uusi testamentti lainaa Jesajan kirjaa 80 kertaa ja viittaa Jesajan tekstiin noin 300 kertaa. Jesajan kirjassa on yhtä monta lukua (66) kuin mitä Raamatussa on kirjoja. Kirjan ensimmäisessä osassa on 39 lukua kuten Vanhassa testamentissa kirjoja ja loppuosassa on 27 lukua kuten Uudessa testamentissa kirjoja. Jesajan julistuksen keskeisiä piirteitä ovat mm. se, että kunnia kuuluu yksin Jumalalle, ihmisen tulee turvautua kaikissa asioissa ainoastaan Luojaan - ei luotuihin. Jesaja käyttää 30 kertaa Jumalasta nimitystä Israelin Pyhä tai Pyhä. Jumalan pyhyys ja kaikkivaltius tulevat voimakkaasti esiin Jesajan julistuksessa, mutta hän kertoo paljon myös Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta sekä Jumalan toiminnasta ihmisten pelastamiseksi. Jesaja puhuu esimerkiksi pelastuksen lähteestä, pelastuksen riemusta, pelastuksen muurista, ikuisesta pelastuksesta, pelastuksen päivästä, pelastuksen sanomasta ja pelastuksen vaatteesta. (Jes.25:9; 26:1; 45:17; 49:8; 52:7; 61:10) Oman aikansa poliittisessa tilanteessa Jesaja korosti voimakkaasti, että Juudan (juutalaisten eteläinen valtakunta) ei tule ryhtyä naapurikansojen kapinahankkeisiin Assyriaa vastaan, vaan sen tulee pysyä rauhallisena ja turvautua Herraan. Uudestaan ja uudestaan Jesaja kehotti kansaa kääntymään Jumalan puoleen ja kuvaili millaisen pelastuksen Jumala on kansalle valmistanut. Hän puhui pelastuksesta, joka tulisi kansalle nyt, jos se tekisi parannuksen. Hän puhui myös siitä miten Jumala tulee lopullisesti pelastamaan kansan. Jesaja kuvasi myös pelastuksen universaalisuutta (Jes.11:10; 25:7-8; 49:6-7; 60:1-3) ja kuolleiden ylösnousemusta (Jes.26:19). Vaikka nimenomaan Jesajalla on paljon kuvausta siitä, että pelastus kuuluu kaikille kansoille, tämä universaalinen pelastus löytyy kaikkialta Raamatusta. Jumala lupasi jo Abrahamille: sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. (1 Moos.12:3) Jeesuksen antama lähetyskäsky, Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille (Mark.16:15), ei siis ole Vanhalle testamentille vieras asia. Jeesuksellakin oli koko ajan silmiensä edessä kaikki kansat, joille hän tulee valmistamaan pelastuksen, vaikka hän rajoitti pelastusta valmistavan toimintansa juutalaisten keskuuteen. (Matt.8:7-12; Luuk.13:28,29; Joh.10:16) Jesajaa on kutsuttu Vanhan testamentin evankelistaksi. Jesaja puhui sekä messiaan ensimmäisestä että toisesta tulemisesta. Hän puhui myös messiaan toiminnasta (42:1-7, 50:4-8), messiaan kärsimyksistä ja kuolemasta (50:4-8; 53:4-9) ja messiaan korotuksesta (52:13,15; 53:12). Profeetta näki ikään kuin vuorenhuippuina pelastushistorian keskeiset tapahtumat, mutta hän ei nähnyt, millaiset etäisyydet ovat noiden vuorenhuippujen välissä. Mitä tiedämme Jesajasta? Nimi Jesaja tarkoittaa Herra (Jahve) pelastaa tai Herran on pelastus. Jesaja toimi profeettana (n ekr.) neljän Juudan kuninkaan hallitusaikana (Jes.1:1): Ussia ( ), Jotam ( ), Ahas ( ) ja Hiskia ( ). Näiden kuninkaiden ajasta kerrotaan mm. seuraavissa Raamatun kohdissa: 2 Kun.15:1-7, 32-38; 2 Kun.16; 2 Aik.28; 2 Kun.18-20; 2 Aik.29-32; Jes Perimätiedon mukaan Jesaja oli Ussian serkku (Ussian isän veljen poika). Jesajan isä Amos oli ilmeisesti korkeassa virassa, koska Jesaja mainitaan kolmetoista kertaa hänen pojakseen. Siihen, että Jesaja olisi ollut kuninkaallista sukua viittaa myös se, että hänellä näyttää olleen vapaa pääsy hoviin ja että kuningas Hiskia lähetti korkeat virkamiehet viemään hänelle sanaa (2 Kun.19:2). Jesaja on ollut lahjakas ja hyvän koulutuksen saanut henkilö. Jesajan kirja on kielellisesti kaunista ja rikasta hepreaa. Jesaja on kirjoittanut myös historioita, joita emme tunne (2 Aik.26:22; 2 Aik.32:32). Hän on ehkä toiminut hovin historiankirjoittajana.

3 Jesaja oli naimisissa ja hänen puolisoaan kutsutaan alkutekstissä naisprofeetaksi (Jes.8:3). Emme tiedä tarkoittaako nimi vain sitä, että hän oli profeetan vaimo vai olisiko myös hän toiminut profeettana. Voi myös olla, että häntä kutsutaan naisprofeetaksi johtuen pojista, jotka olivat ennusmerkkeinä Israelille. Jumala käski Jesajaa antamaan toiselle pojalleen nimen Maher-Salal-Has-Bas: pakene saalis ryöstäjä lähenee (Jes.8:3-4) ja toinen poika sai nimen Sear Jasub: jäännös palaa takaisin (Jes.7:3). Poikien nimet muistuttivat Israelia isän julistamasta sanomasta: kansaa kohtaavasta tuomiosta ja jäännöksestä, joka tulee kääntymään Jumalan puoleen ja pelastumaan. Pojissa Jumalan ilmoitus, Jumalan sana, tuli lihaksi. Jesaja oli kohdannut Herran niin konkreettisesti, että hän oli valmis Jumalan käskystä kantamaan häpeää ja pilkkaa monin eri tavoin. Hän joutui ilmeisesti pukeutumaan säkkivaatteeseen (Jes.20:1) Säkkivaate oli surun ja katumuksen merkki. Sitten Jumala käski Jesajaa riisumaan jopa säkkivaatteen ja jalkineet ja kulkemaan kolme vuotta vaatteitta ja paljain jaloin sokeeraavana ennusmerkkinä siitä, miten Egyptin ja Nubian asukkaat joutuvat vaeltamaan pakkosiirtolaisuuteen alastomina ja ilman kenkiä. (Jes.20:1-6.) Jumala halusi tällä Jesajan teolla huutamalla huutaa kansalleen varoitusta, ettei se turvautuisi Egyptiin ja Nubiaan, koska ainoa todellinen, kestävä turva oli Jumalassa. Perimätiedon mukaan Jesaja kärsi marttyyrikuoleman kuningas Manassen sahauttaessa hänet kappaleiksi. Vertaa Hepr.11:37. (Jesajan marttyyrikertomus on kirjoitettu n ekr. Se löytyy englanninkielisenä käännöksenä ns. Pseudepigrafeista.) 3 Onko Jesajan kirja kokonaan Jesajan kirjoittama? Jesajan kirjan yhtenäisyydestä ja kirjoittajasta on kiistelty paljon. Monet tutkijat katsovat, että luvusta 40 alkaen kirjan loppuluvut on kirjoitettu vasta pakkosiirtolaisuuden aikana ja sen jälkeen. Jesajan luvut otsikoidaan usein sanalla Deutero Jesaja (Toinen Jesaja). Jesajan luvut osa tutkijoista otsikoi Trito Jesajaksi (Kolmas Jesaja). Jo Ibn Esra (1100 luvulla jkr.) esitti Jesaja- kommentaarissaan sen mahdollisuuden, että kirjan loppuosa olisi jonkun toisen profeetan käsialaa. Kirjan tyylin ajatellaan muuttuvan luvusta 40. Monen tutkijan mielestä alussa on voimakasta tuomion julistusta ja sitten loppuluvuissa universaalisia pelastusnäkymiä. On myös katsottu, että loppuluvuista saa sen kuvan, että ne olisi kirjoitettu pakkosiirtolaisuuden aikana tai sen jälkeen. Erityisesti myös se, että 200 vuotta Jesajan ajan jälkeen elänyt Persian kuningas Koores mainitaan tekstissä nimeltä, on nähty osoitukseksi siitä, että teksti on kirjoitettu myöhemmin. Jesajan kirjan loppuluvuissa ei kertaakaan mainita, että kirjoittaja olisi Jesaja, mutta monet Jesajan kirjalle tyypilliset sanonnat esiintyvät sekä kirjan alku että loppuosassa. Kirjassa on myös alusta loppuun saakka sekä tuomion julistusta että kuvia Jumalan valmistamasta universaalista pelastuksesta. Ilman loppuosaa kirja ei olisi niin täydellinen kokonaisuus kuin se nyt on. Lisäksi meillä ei ole pienintäkään tietoa, että kirja olisi joskus muodostunut useammasta osasta. Septuagintassa (kreikankielisessä Vanhan testamentin käännöksessä n ekr.) Jesajan kirja on yksi kokonaisuus. Myös Qumranista löydetty Jesaja käärö (n.100 ekr.) sisältää koko Jesajan tekstin yhtenäisenä kirjana. Siinä on jopa luvun 40 ensimmäinen jae ja toisen jakeen alku, kirjoitettu sen palstan loppuun, jossa on luvut 38:9-39:8. Juutalainen historioitsija Josefus (34 jkr.-94 jkr.) kertoo, että kun Persian kuningas Koores luki Jesajan profetian itsestään (Jes.45), hän ihaili sen jumalallista voimaa ja halusi panna täytäntöön tuon profetian. Uusi testamentti käyttää ilmaisua niin kuin on sanottu profeetta Jesajan kautta myös Jesajan kirjan loppulukujen tekstiä lainatessaan (esim. Matt.3:3). Tämän sanonnan voi käsittääkseni ymmärtää myös siten, että lainaus on Jesajan kirjasta.

4 4 Millaisena historian aikana Jesaja toimi? Jesajan lapsuusaika oli rauhan ja taloudellisen hyvinvoinnin aikaa sekä Juudassa että Israelissa (juutalaisten pohjoinen valtakunta). Sitten tilanne muuttui. Tiglat Pileser III hallituskaudella ( ekr.) Assyriasta tuli jälleen Aasian mahtavin suurvalta. Se alkoi olla pelottava uhka. Egypti oli uhkana etelässä ekr. Syyria ja Israel yrittivät pakottaa Juudan liittoutumaan kanssaan Assyriaa vastaan. Kun Juuda ei suostunut, nuo kaksi maata yrittivät valloittaa sen (Jes.7:1-9; 8:1-4). Jesaja kehotti kuningas Ahasta luottamaan Herraan, mutta Ahas tukeutui mieluummin Assyriaan (2 Kun.16:5-9). Assyria valloitti Syyrian pääkaupungin Damaskon 732 ekr. ja alisti valtaansa suuren osan Galileaa (2 Kun.15:25-29). Jes.8:23-9:1 viitannee näihin Galilean alueisiin puhuessaan kansasta, joka on ahdingossa, joka vaeltaa pimeydessä ja asuu kuoleman varjon maassa. Jesaja lupasi, että heille tulee vielä loistamaan kirkkaus ja he saavat riemuita ekr. Assyria valloitti Samarian, Israelin pääkaupungin. Assyrialaisten lähteiden mukaan yli israelilaista vietiin pois maastaan Assyrian valtakunnan pohjoisosiin ekr. oli kapinaliikkeiden vuosikymmen: Assyria joutui vaikeuksiin Babylonian taholta. Juuda ja muut ympäristön kansat alkoivat kapinoida Assyriaa vastaan. Välillä haettiin apua esimerkiksi Egyptistä ja Nubiasta. Jesaja varoitti turvautumisesta Egyptin ja Nubian apuun ja kerti, että nekin joutuisivat Assyrian saaliiksi (20:1-6). Assyrian hallitsija Sanherib tunkeutui Juudaan 701 ekr. Assyria valloitti 46 muurilla varustettua kaupunkia (2 Kun.18:13-16, Jes.36:1). Hiskia turvautui Herraan ja Herra pelasti Jerusalemin (Jes.36:2,13-15; 37:1-4,33-37). Myöhemmin Hiskia näyttää liittoutuneen Babylonian kanssa Assyriaa vastaan (Jes.39). Juudan hengellinen tila Jesajan aikana Jesaja kritisoi puheissaan voimakkaasti Juudan valtakunnan sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vääryyksiä Juudan asukkaat viettivät uskonnolliset juhlat, pitivät sapatin ja uhrasivat uhrit, mutta samalla he elivät Jumalan tahdon vastaisesti (Jes.1:10-15). Kansan johtajat käyttivät valtaansa väärin. He ajoivat omia etujaan ja polkivat oikeutta (Jes.1:21-23; Jes.5:7; Jes.5:20-23; Jes.10:1-2). Rikkaat maanomistajat keinottelivat itselleen lisää omaisuutta (Jes.5:8-10). Ihmiset elivät ylellisesti huvitellen ja vähät välittivät Jumalan tahdosta (Jes.5:11-12; Jes.3:16-23). Jesajan kutsuminen tehtävään (Jes.6) Jesaja näki Herran (Jahven) kirkkauden ja pyhyyden (Jes.6:1-4). Hän ymmärsi oman ja kansansa syntisyyden pyhän Jumalan edessä (Jes.6:5). Herra antoi Jesajalle puhdistuksen synneistä (Jes.6:6-7) ja kysyi sitten kenet hän voisi lähettää sananviejäksi (alkutekstissä: Kuka menee meidän puolestamme ). Jesaja oli valmis lähtemään ja Herra antoi hänelle tehtävän (Jes.6:8-13). Jumala lähettää nytkin sanan viejiksi ihmisiä, joiden synnit on anteeksiannetut (2 Kor.5:20-21). Herra kertoi Jesajalle myös sen, että kansa ei tulisi kuuntelemaan (tottelemaan) Jesajan puhetta vaan kovettaisi sydämensä. Jumala antaisi kansan joutua moniin ahdistuksiin, mutta Jumala ei anna kansan tuhoutua täysin, hän jättää jäljelle kannon, josta kasvaa pyhä siemen.

5 Vertaa Joh.12:36-43: Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Johannes sanoo, että tätä ei pidä tulkita siten, että Jeesus olisi epäonnistunut. Näin täytyi tapahtua - Jumala oli niin ilmoittanut Jesajan kautta (Jes.53:1: Herra, kuka uskoi meidän sanomamme, kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?). Kuten Jesaja oli ennustanut: ei profeettojen todistus Jeesuksesta, eikä Jumalan todistus tekojen kautta saanut ihmisiä uskomaan. Lainaten Jesajan kuudennen luvun tekstiä, Johannes sanoo, että Jumala itse sokeutti nämä ihmiset. He eivät ottaneet Jumalan armoa vastaan. He kovettivat sydämensä. Tuomiotoimena Jumala sokaisi heidän silmänsä ja paadutti heidän sydämensä. Joh.12:41: Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti. Johannes sanoo, että Jesaja näki Jeesuksen kirkkauden ja puhui Jeesuksesta. Samoin kuin monet Israelin kansasta eivät vastaanottaneet tätä Herraa Jesajankaan aikana, samoin he nyt hylkäsivät hänet. 5 Luvut 1-5 ovat kuin johdanto koko Jesajan kirjaan. Jesaja kuvaa näissä luvuissa Juudan tilaa ja Jumalan lopullista lääkettä tuohon tilaan. Lopullinen lääke on syntien sovitus (1:18; 4:4), Jumalan vanhurskaus (1:27; 4:3). Kerran on tuleva Herran tuomion päivä (2:6-21) ja tuleva rauhan aika, jolloin messias hallitsee Jerusalemissa (2:1-5; 4:2-6). Jes.1:1: Jesajan, Amosin pojan, näyt Juudasta ja Jerusalemista. Nämä hän näki Juudan kuninkaiden Ussian, Jotamin, Ahasin sekä Hiskian aikana. Otsikko on nähdäkseni tarkoitettu koko Jesajan kirjalle. Muita kansoja koskevat ennustuksetkin käsittelevät näitä kansoja suhteessa Juudaan ja Jerusalemiin. Myös Israelista puhutaan ennen muuta sen suhteessa Juudaan ja Jerusalemiin. Jes.1:2-4 Tässä on ehkä taustalla tuomioistuinkäytännöstä lainattu ilmaisu. Jesaja käyttää samanlaista ilmaisua kuin Mooses (5 Moos.32:1-47). Molempien tekstien sisältökin on suunnilleen sama: miten Jumalan kansa hylkää Luojansa ja lunastajansa ja saa rangaistuksen. Jopa eläimetkin ymmärtävät kuka heistä huolehtii, missä heillä on suoja. Mutta Jumalan lapset, ovat niin mielettömiä että eivät tunne häntä, joka on heitä luonut, lunastanut ja johdattanut tähän saakka. Voi- huudahdus ilmaisee tuskaa ja valitusta. Kansan oli määrä olla pyhä kansa, mutta se oli luopunut Herrasta. Se oli raskaasti rikkonut suku, pahantekijöiden perhe, lapsia, jotka olivat rikoksen tiellä. Vertaa Joh.8: Jes.1:5-15 Olisiko tämä sanoma tullut aikana, jolloin Sanherib oli valloittanut Juudan ja vain Jerusalem oli jäljellä Sandheribin joukkojen piirittämänä. Tytär Siion (1:8) tarkoittaa Jerusalemia ja sen asukkaita. Koko kansakunta oli ruhjeilla ja haavoilla. Suurin osa maasta oli tuhottu ja autiona. Peltojen sato meni vihollisille. Jumala oli sallinut tuhon tulla, jotta hänen kansansa kääntyisi hänen puoleensa. Jumala olisi voinut tuhota kaiken kuten hän aikoinaan tuhosi Sodoman ja Gomorran, mutta armossaan hän oli jättänyt jäännöksen. Jesaja kysyi kansalta miksi he olivat niin tyhmiä ja jatkoivat uhmaansa Jumalaa vastaan. Jesajan puhe oli shokeeraava. Hän nimitti kansan johtajia Sodoman johtajiksi ja kansaa Gomorran kansaksi. Kuulijat varmasti ajattelivat, että Jesaja loukkasi heitä käyttämällä tuollaisia nimityksiä. Hehän olivat Jumalan kansa: He toimittivat uhreja lain mukaan. He viettivät Jumalan määräämät juhlat ja rukoilivat jatkuvasti Jumalaa. Miltä kuulostaisi, jos puhuttelisimme kirkkomme jäseniä sanoilla te Sodoman johtajat, sinä Gomorran kansa? Meillä on paljon uskonnollisia toimituksia, juhlapyhiä, rukousta ja liturgiaa, mutta eikö tilanteemme ole monilta osin samanlainen kuin Juudan tilanne Jesajan aikana? Jes.1:16-20 Jumala tarjoaa kansalleen anteeksiantamusta, jos he ovat valmiita kääntymään, jättämään väärät tiensä ja tulemaan hänen luokseen. On olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: taipua kuulemaan

6 6 Herraa tai kovettaa mielensä ja torjua hänen puheensa. Se, joka taipuu sanan alle, saa syödä maan hyvyyttä. Se, joka torjuu Jumalan, tuhoutuu. Profeetat käyttivät usein Jerusalemista ja Jumalan kansasta nimitystä portto. Kansa ja kaupunki, jonka Jumala oli ottanut aviovaimokseen, oli hylännyt miehensä. Ihmiset eivät eläneet Sanan opetusten mukaan vaan pettivät ja varastivat, ottivat lahjuksia eivätkä välittäneet hädänalaisista. Ulkonaisesti johtomiehet elivät ilmeisesti hurskaina kansalaisina, mutta he ajoivat omia etujaan ja hylkäsivät Jumalan tahdon. Vaikka Jumalan kansa oli luopunut Jumalasta, Jumala pysyi uskollisena. Hän on Israelin Väkevä, joka vielä puhdistaa kansansa. Hänen oikeutensa lunastaa Siionin ja hänen vanhurskautensa sen asukkaat. Israel saa vielä kerran sellaisia tuomareita ja neuvosmiehiä kuin esimerkiksi Mooses, Joosua ja Samuel olivat (1:26). Luvussa 2 Jesaja kuvaa aikaa, jolloin Jumalan lupaus toteutuu. Pyhät puut olivat keskeisessä osassa kanaanilaisissa jumalten palveluriitteissä (1:29). Ne, jotka hylkäävät Jumalan tuhoutuvat. Se mihin he ovat kiinnittäneet sydämensä tuottaa heille häpeän ja turmion. Tuleva rauhan aika Jes.2:1-5 Tässä on Jesajan kirjan ensimmäinen kuvaus pelastuksen ajasta, suuresta rauhan ajasta, jolloin messiaskuningas hallitsee (vertaa Miika 4:1-8). Jesaja kertoo, että kerran tulee aika (alkutekstissä on ilmaisu: päivien lopulla ), jolloin Jumalan läsnäolo kansansa keskuudessa on yhtä konkreettista kuin erämaavaelluksen aikana ja jopa konkreettisempaa. Herran näkyvän läsnäolon takia temppelivuori on oleva keskeisin paikka maapallolla. Lain mukaan israelilaisten oli mentävä vuosittain Jerusalemin temppeliin, nyt sinne eivät mene vain yksittäiset ihmiset, vaan kansat. Jostakin syystä Jumala on valinnut Jerusalemin pelastustekojensa keskuspaikaksi. Sinne rakennettiin temppeli. Siellä uhrattiin uhrit, jotka olivat esikuvia Jeesuksen uhrista. Siellä Jumalan Poika kärsi meidän syntiemme tähden. Siellä oli hauta, josta hän nousi kuoleman voittajana. Sieltä Jeesus nousi taivaaseen ja sinne hän myös kerran palaa kirkkaudessa. Apostolien teoissa kerrotaan, miten opetuslapset lähtivät Jerusalemista aina maan ääriin saakka viemään sanomaa Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Tulevaisuudessa suunta on maan ääristä Jerusalemiin. Tulevassa rauhan valtakunnassa Herra itse hallitsee Siionin vuorella. Hän jakaa oikeutta kaikille kansoille. Tätä samaa aikaa Jesaja kuvaa mm. seuraavissa kohdissa: Jes.4:2-6; Jes.11 ja 12; Jes.24:23; 25:6-10; 33:17-24; sekä luvuissa 54, 61,62; 65: Sana Herra on alkukielessä Jumalan nimi JHVH, Jahve: Hän on, Minä olen. Jeesus käytti itsestään usein tätä nimeä. Hän sanoi esimerkiksi: Jos ette usko, että Minä olen, te kuolette synteihinne. (Joh.8:24. alkutekstin mukaisesti) Jeesus sanoi, että jos emme usko, että hän on Jumala, joka Vanhassa testamentissa ilmoitti itsensä nimellä Jahve, Minä olen, me kuolemme synteihimme. Jesajan mukaan kerran on tuleva aika, jolloin tämä Herra hallitsee Jerusalemia. Käsittääkseni se tapahtuu silloin, kun Jeesus Ihmisen Poikana tulee näkyvällä tavalla takaisin ja pystyttää Jesajan kuvaaman rauhan valtakunnan. Vertaa Ilm.20:1-6. Jes.4:2-6 KR38: Sinä päivänä on Herran vesa oleva Israelin pelastuneille, kaunistus ja kunnia ja maan hedelmä heille korkeus ja loisto (Jes.4:2). JKR: Sinä päivänä on Herran Vesa oleva kaunis ja loistava. Eloon jääneille israelilaisille maan hedelmä nousee rehevänä ja kukoistavana. Tuleva Messias on Herran verso. Vertaa Iisain verso (Jes.11:1). Jesaja puhuu messiaasta, joka on Herran verso ja messiaasta, joka on oleva Daavidin suvun verso: Jumala ja ihminen. Hän on oleva Israelin pelastuneille kaunistus ja kunnia.

7 Erämaavaelluksella Herra oli pilven ja savupatsaan välityksellä suojelemassa ja johdattamassa kansaansa, samalla tavoin hän nyt johdattaa ja suojelee omiaan (Jes.4:5-6). Tuhatvuotisessa valtakunnassa myös maa kukoistaa (Jes.4:2). Roomalaiskirjeessä Paavali puhuu siitä, miten koko luomakunta odottaa Jumalan lasten ilmestymistä, koska silloin myös se pääsee vapaaksi katoavaisuuden orjuudesta (Room.8:19-25). Juutalaisten jäännöstä kutsutaan pyhiksi (Jes.4:3). Jumala on puhdistanut heidät heidän synneistään (Jes.4:4). Tuosta puhdistuksesta puhutaan myös esim. Jes.43:25; 44:22; 59:20. Israelin jäännöksen puhdistusta kuvataan mm. Sakarjan kirjassa: Sak.12:2-3 Sakarja puhuu kansainvälisestä sodasta, joka tullaan kerran käymään luvatussa maassa. Sak.12:10 Tuon sodan yhteydessä Jumala vuodattaa juutalaisiin armon ja rukouksen hengen. Juutalaiset katsovat Herraan, Jumalaan (minuun), jonka ovat lävistäneet. He valittavat katkerasti. Sak.13:1: Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta. Juutalaiset vastaanottavat kansana Jeesuksen valmistaman pelastuksen. He saavat puhdistuksen synnistä ja saastaisuudesta. Sak.14:4-5: Hän (Herra) seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso. 5. Te pakenette vuorten välissä olevaa laaksoa pitkin, ja se ulottuu Asaliin asti. Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana. Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan. Jeesus tulee öljymäelle, josta hän nousi taivaaseen (Apt.1:10-12). Sitä ennen on tullut maanjäristys (Hes.38:19; Ilm.11:12-15). Israelilaiset pakenevat maanjäristyksen aikaansaamaan laaksoon. Room.11:25-26:ssa Paavali sanoo juutalaisten pelastumisesta: Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: - Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä (Jes.59:20). Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä (Jes.27:9; Jer.31:33-34). Vertaa Jes.45:25: Herran avulla koko Israelin heimo saa pelastuksen, ja se ylistää itseään onnelliseksi. Jes.11:1-10 Iisai oli kuningas Daavidin isä. Kun Jesaja sanoo, että Iisain kannosta nousee verso, hän viittaa muun muassa siihen, että vasta kun Daavidin suku on hakattu maahan niin, että siitä ei ole enää kuin kanto jäljellä, tuosta kannosta syntyy messias. Kun katsomme Jeesuksen sukuluetteloa Matteuksen evankeliumin alussa, siinä on ensin lueteltu patriarkat ja heidän jälkeläisensä, sitten on joukko kuuluisia kuninkaita. Luettelon loppupuolella on henkilöitä joita emme tunne. Luettelossa on lyhyesti kuvattu Daavidin suvun vaiheet. Joosef ja Maria olivat molemmat Davidin jälkeläisiä. Nuo pienessä maalaiskylässä asuvat köyhät käsityöläiset olivat se, mitä Davidin kuningassuvusta oli jäljellä. Tästä maahan hakatusta Daavidin sukukunnasta syntyi Messias, josta sanotaan: Hän kantaa hedelmää, Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: 3. hänen ilonsa on totella Herraa. Juutalaiset rabbit sanovat, että Jesaja kuvaa tässä Hengen seitsenmuotoista olemusta. Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku (Vertaa Ilm.3:1). Jeesus oli syntynyt Pyhästä Hengestä ja Jumalan Henki asui hänessä koko täyteydessään. Jeesus oli täynnä viisautta, ymmärrystä, taitoa, voimaa, totuuden tuntemista ja Herran pelkoa. Hänen ilonsa oli totella Isää. Kaikki pelastuksen vastaanottaneet ovat sitä hedelmää, josta Jesaja sanoo Iisain kannosta nousee verso ja kantaa hedelmää. Historian suuret hallitsijat ovat yleensä pukeutuneet valtaan ja loistoon, mutta tulevan messiaan varustukset ovat hengellisiä: vanhurskaus ja uskollisuus (Jes.11:5). Hän ei tuomitse silmämitalla vaan antaa oikeat tuomiot (Jes.11:3-4; Vertaa 1 Sam.16:8). Hän rankaisee pelkällä sanalla, joka sekin on voimallinen surmaamaan väärintekijän (Antikristuksen?) Jes.11:4. Vertaa Ilm.2:16;27; 19:15. Väärintekijän eli Antikristuksen surmaamisesta meille kerrotaan myös toisessa kirjeessä 7

8 tessalonikalaisille: silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella. (2 Tess:2:7-8) Messiaan hallitessa eivät petoeläimet vahingoita toisiaan eivätkä ihmisiä. Olot maanpäällä ovat paratiisimaiset. Silloin maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan (Jes.11:9). Tarkoittaako maa tässä Israelin maata vai koko maailmaa? Usein käsitettä maa käytetään nimenomaan Israelista. Tämän valtakunnan aikana ihmiset elävät pitkäikäisiksi. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan häntä surkutellaan (Jes.65:20). Jes.11:11-16, 12:1-6 (Katso myös Jes.27:12-13). Tuon rauhan valtakunnan alettua Herra tuo loput kansasta takaisin luvattuun maahan. Silloin juutalaiset ovat yksi kansa (Jes.11:13-14; Hes.37:22), joka kiittää pelastuksestaan Herraa. Jes.12:2: alkutekstin mukaan: Katso, pelastukseni Jumala - minä luotan häneen enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun voimani ja ylistyslauluni, hän tuli minulle pelastukseksi. He saavat riemuiten ammentaa pelastuksen lähteistä (Jes.12:3). He myös julistavat muille kansoille Jumalan suuria tekoja (Jes.12:4-5). Jes.11:14-16 Kun Jumala johdatti kansansa luvattuun maahan edomilaiset, moabilaiset ja ammonilaiset olivat Jumalan kansan päävastustajat. Kun kansa turvautui Jumalaan, Jumala itse antoi sille voiton näistä vihollisista. Kuvaako Jesaja sitä, miten kansa jälleen voittaa vihollisensa, kun se turvautuu messiaaseen. Myös kuvaus Egyptin merenlahden halkaisemisesta ja Eufratin jakautumisesta seitsemään uomaan voivat olla vertauskuvaa siitä, miten Jumala vapauttaa kansansa eri maista yhtä suurella voimalla ja ihmeillä kuin hän aikoinaan vapautti kansan Egyptistä. Vertaa Jer.3:14-18: Jumala kokoaa kansansa kaikkialta (14; 18); Juudan heimo ja Israelin heimo ovat silloin yhdessä (18); Jumala antaa kansalleen mielensä mukaiset paimenet (15); Liitonarkkua ei enää ajatella eikä kaivata (16); Jerusalemia kutsutaan Herran valtaistuimeksi (17); kansat kokoontuvat palvelemaan Herraa (17). Sak.8:7-8, 20-23: Herra pelastaa kansansa kaikkialta ja tuo heidät asumaan Jerusalemiin (7-8). Hän itse on heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas (8); Kansat tulevat uhraamaan Herralle, etsimään Häneltä armoa, rukoilemaan Herraa Sebaotia (21) 8 Häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi (Matt.2:23). Kun Jeesuksen vanhemmat palasivat lapsen kanssa Egyptistä, he eivät uskaltaneet asettua Juudeaan, koska siellä hallitsi isänsä kuoleman jälkeen julmin Herodes Suuren pojista. Matteus kertoo, että Joosef sai unessa ohjeet ja hän meni Galileaan ja asettui siellä kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret. Näin tapahtui, jotta kävisi toteen profeettojen ennustus: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi. Usein on esitetty ajatus, että Matteus viittaa Jesajan kohtaan Isain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta (Jes.11:1). Jesajan kohdassa esiintyvä sana vesa on hepreaksi nezer ja sana Nasaret muodostuu samoista konsonanteista kuin sana nezer. Pidän todennäköisempänä sitä, että Matteuksen sanoilla on laajempi merkitys. Matteus nimittäin sanoo, että näin kävi toteen profeettojen ennustus: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi eli Matteus viittaa useampiin profeettoihin. Kuitenkin sana nezer esiintyy vain tässä Jesajan kohdassa. Kun muualla suomenkielisessä Raamatussa Messiaasta puhutaan vesana (esim. Jes.53:2; Sak.3:8), niissä kohdissa ei alkukielessä ole sanaa nezer vaan on muita ilmaisuja, jotka suomeksi voidaan kääntää sanalla verso tai vesa. Monet profeetat kertovat siitä, miten Messiasta tullaan halveksimaan. Esimerkiksi Jesajan luvussa 53, jossa kuvataan Herran kärsivää palvelijaa ja hänen valmistamaansa pelastusta tuosta palvelijasta sanotaan: Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, ja halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Psalmissa 22, profeetta puhuu pelastajan suulla hänen kärsimyksessään ja sanoo: Olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. Nasaret oli vähäpätöinen paikkakunta juutalaisten halveksimassa Galileassa (Joh.1:46). Jeesuksesta väiteltäessä vedottiin siihen, että pelastajan ei ollut määrä syntyä Galileassa (Joh.7:52). Nasaretilainen - nimitystä käytettiin Jeesuksesta kun haluttiin osoittaa, että hän ei voi olla Messias. Samassa pilkkaavassa merkityksessä Jeesuksen seuraajista

9 käytettiin nimitystä nasaretilainen lahko. Ymmärtääkseni Matteus viittaa näihin asioihin, kun hän kirjoittaa, että Jeesuksen asuminen Nasaretissa toteutti profeettojen ennustukset, että häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi. 9 Tuomion päivä, joka edeltää rauhan valtakunnan pystyttämistä Jes.2:6-22 Jumalan kansa tukeutuu ennustajiin ja moniin pakanallisiin tapoihin. Heidän maansa on täynnä epäjumalia. Mutta Jumalan edessä he joutuvat nöyrtymään. Ba2san (Jes.2:13) oli Jordanin idän puoleisen maan pohjoisosa, joka oli tunnettu mahtavista tammimetsistä. Kukkulat ja vuoret (2:14) olivat keskeisiä paikkoja epäjumalien palvonnassa. Rantojen huvipurret ja kauas merelle purjehtivat laivat (Jes.2:16) viittaavat ylelliseen elämään. Alkutekstissä puhutaan Tarsiin laivoista, jolla tarkoitettiin kauas purjehtivia, rikkauksilla lastattuja, laivoja. Jes.13:9-13: Herran päivä tulee ankarana, täynnä raivoa ja hehkuvaa vihaa, se muuttaa maan autioksi ja hävittää sen syntiset asukkaat. 10. Taivaan tähdet ja tähtikuviot kieltävät silloin valonsa loiston. Pimeänä nousee aurinko, eikä kuu säteile valoa. 11. Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään. Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä, painan maahan väkivaltaisten ylpeyden, 12. ja ihmisiä on oleva vähemmän kuin puhdasta kultaa, vähemmän kuin Ofirin jalokultaa. 13. Sen tähden taivaat järisevät ja maa järkkyy sijoiltaan Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi hänen vihansa päivänä. Samalla tavoin Jeesus kuvasi paluutaan edeltäviä tapahtumia (esim. Matt.24:29, Luuk.21:25-27). Katso myös Ilm.6: Jes.24:13: Näin käy maailman kansoille: niistä jää jäljelle sen verran kuin jää oliiveja puuhun, jota sadonkorjaaja ravistelee, sen verran kuin voi löytää rypäleitä, kun viininkorjuu on ohi. Vertaa Sakarjan ja Hesekielin näyt kansojen tuhosta (Sak.12:2-3;14:12-13; Hes.39:4,21) ja Jesajan (Jes.63:1-6), Joelin (Joel.4:12-15) ja Ilmestyskirjan (Ilm.4:19-20; Ilm.19:13,15) näyt viininkorjuusta ja viinikuurnan polkemisesta. Jes.63:1-6: Jesaja näki kirkkaanpunaisessa komeassa puvussa olevan, voimaa uhkuvan henkilön tulevan Edomista ja sen tärkeimmästä kaupungista Bosrasta. Edom oli Vanhan testamentin aikana kansa, joka jatkuvasti taisteli Jumalan kansaa vastaan. Toisessa Samuelin kirjassa luvussa 8 kerrotaan, että David valloitti aikoinaan koko Edomin. Ilmeisesti Edom mainitaan tässä Jesajan kohdassa Jumalaa vastustavien voimien edustajana, jotka Davidin Poika voittaa. Jesaja kysyi: Kuka on tuo, joka tulee Edomista, joka tulee Bosrasta, kirkkaanpunaisessa puvussa, tuo, joka astuu tietään voimaa uhkuen komeassa asussaan? Hän sai vastauksen: Minä se olen, oikeuden (tai vanhurskauden) julistaja, suuri pelastaja. Sitten Jesaja kysyi hämmästyneenä, miten on mahdollista, että noin suuressa kunniassa tuleva on tahrannut vaatteensa kuin viinikuurnanpolkija? Tämä suuri pelastaja korostaa, että hän yksin polki kansat vihassaan, tuomitsi kansat. Jeesus sanoi, että Isä on antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika (Joh.5:22). Apostolien tekojen luvussa 17 kerrotaan tilanteesta, jossa Paavali julisti evankeliumia Ateenassa. Paavali sanoi tuossa yhteydessä mm. että Jumala on määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista. (Apt.17:31) Jesajan kirjassa suuri pelastaja sanoi syyksi, miksi hän tuomitsi kansat: koston päivää vaati minun sydämeni, kansani lunastamisen vuosi oli tullut. Sananmukaisesti: sydämessäni (mielessäni) oli koston päivä. Lunastettujeni vuosi oli tullut. Tuomion kautta Jumala palauttaa vanhurskauden maan päälle silloin kun hänen oman kansansa lunastamisen aika on tullut. Jes.24:18-23:Kuvattuaan maapallon tuhoja Jesaja sanoo, että korkeuden joukot ja maan kuninkaat kootaan yhteen vankikuoppaan, mutta vasta aikojen kuluttua heidän asiansa otetaan esiin. Samalla

10 tavoin Ilmestyskirjan luvussa 20 kerrotaan, että vasta Kristuksen hallituskauden jälkeen on muiden kuolleiden ylösnousemus ja viimeinen tuomio. 10 Luvut 3-5 Kun Jesaja on kuvannut Herran vihan päivää ja sen jälkeen tulevaa rauhan aikaa, jossa Jerusalem on keskeisenä kaupunkina, hän palaa kuvaamaan oman aikansa Jerusalemin tilaa. Hän kertoo tuhosta, joka kohtaa Jerusalemia (Jes.3:1-8). Jumala tulee ottamaan pois kaiken mihin Jerusalemin asukkaat turvaavat. Tämä toteutui osittain Nebukadnessarin valloittaessa Jerusalemin. Täydellisemmin se toteutui Tituksen valloittaessa Jerusalemin (70 jkr.). Jesaja kuvasi ihmisten silmien eteen valtion täydellisen romahtamisen. Kun Jesaja oli kuvannut tuhoa, hän kertoi syyt tuhoon: kansa ja sen johtajat ovat jumalattomuudellaan vetäneet rangaistuksen päälleen (Jes.3:9-15). Jesaja varoitti myös ylellisyydessä ja jumalattomuudessa eläviä Jerusalemin naisia (Jes.3:16-4:1). Lapsettomuus ja naimattomuus olivat suuri häpeä (4:1). Miehet kaatuisivat sodissa ja naiset jäisivät yksin. Kerrottuaan kansaa kohtaavista tuhoista ja sen syistä, Jesaja ilmoitti uudelleen, millaisen pelastuksen Jumala on valmistava kansalleen (4:2-6). Sitten Jesaja palasi kuvaamaan kansan tilaa ja rangaistuksia, jotka kansaa kohtaavat (Jes.5). Jes.5:1-7 Jesaja kuvasi Jumalan kansaa Jumalan istuttamaksi viinitarhaksi, jonka olisi pitänyt viinitarhurin hyvässä hoidossa tuottaa hyvää hedelmää, mutta se kasvoikin villimarjoja. Mm. tämä Jesajan kuvaus taustalla Jeesus kertoi vertauksen viinitarhan vuokraajista Matt.21: Jesaja puhui samasta asiasta näin: Hän tulee ja vaatii tilille kansansa vanhimmat ja hallitusmiehet: - Te olette riistäneet tyhjiin, te olette tärvelleet viinitarhan, köyhien omasta te olette koonneet omaisuutenne (Jes.3:14). Jeesus kertoi myös vertauksen viinitarhan työmiehistä (Matt.20:1-16); vertauksen kahdesta pojasta, joita isä pyysi työskentelemään viinitarhaansa (Matt.21:28-32) ja viinitarhassa kasvavasta hedelmättömästä viikunapuusta, jolle annettiin armon aikaa (Luuk.13:6-9). Lisäksi Jeesus puhui itsestään viinipuuna, omistaan oksina ja Isästään viinitarhurina (Joh.15:1-6). Jesaja lauloi myöhemmin myös uuden viinitarhalaulun: Jes.27:1-13: Aika, josta Jesajan teksti puhuu on päivä, jolloin itse Herra lähtee asuinpaikastaan vaatiakseen maan asukkaat tilille kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet (Jes.26:20-21). Luvut 7-10 Luvusta 7 luvun 10 loppuun kuvataan vaikeita aikoja, jolloin Assyrian valtakunta valloittaa Israelin ja tuhoaa myös Juudaa. Sekasortoisen ajan keskellä Jesaja lupaa, että näin ei tule aina olemaan. Jumala ei hylkää kansaansa. Hän toimii niin, että Daavidin suvusta syntyy kerran pelastaja. Samaan kokonaisuuteen (7-12) kuuluvat luvut 11-12, joissa kuvataan tuon pelastajan pystyttämää rauhan valtakuntaa. Jakson lopussa pelastuneet kiittävät Jumalaa siitä, että hän on heidän pelastajansa (Jes.12:1-6). Jes.7:1-9 Pohjoinen valtakunta Israel ja sen kanssa liittoutunut Syyria piirittivät Juudaa, koska se ei ollut suostunut liittoutumaan niiden kanssa Assyriaa vastaan (2 Kun.15:37-16:20; 2Aik.28). Syyrialaiset sotajoukot olivat jo asettuneet Israelin (Efraimin)alueelle hyökätäkseen yhdessä israelilaisten kanssa Juudan kimppuun. Juudan valtiossa kaikki pelkäsivät (7:2.) Jumala sanoi Jesajalle, että tämä tapaisi Ahasin Yläaltaan kanavan päässä. Ahas lienee ollut siellä tarkistamassa vesitilannetta. Vesilähteiden sijainti muurin ulkopuolella oli kaupungin puolustuksen heikoin lenkki. Jumala käski Jesajaa ottamaan poikansa Sear-Jasubin (jäännös palaa) mukaansa. Pojan nimi oli lupaus siitä, että Daavidin suku ei tuhoudu täysin, vaan Jumala jättää siitä kannon, josta sitten nousee

11 pyhä siemen. Nimi julisti myös tuomiota, koska se ilmaisi, että vain pieni joukko jää jäljelle Daavidin suvusta. Puhuessaan Ahasille Jesaja käytti Juudasta nimeä Daavidin valtakunta (alkutekstissä: Daavidin huone). Ilmaisu korosti ilmeisesti sitä, että Ahas oli Daavidille annetun lupauksen kantaja ja se miten hän toimisi, vaikuttaisi Daavidin suvun tulevaisuuteen. Ahasin toiminta oli osaltaan johtamassa siihen, että puu kaadettiin maahan ja siitä jäi vain kanto jäljelle (Jes.11:1). Jesaja kehotti Ahasia turvautumaan Jumalaan, joka pystyy varjelemaan Jerusalemin. Ahasin ei pitäisi omilla teoillaan (liittoutumispolitiikalla) yrittää pelastaa itseään ja kansaansa vaan uskoa Jumalan lupaukseen. Ahas oli ilmeisesti jo suunnittelemassa liittoutumista Assyrian kanssa, jonka suunnitelman hön sitten toteuttikin (2 Kun.16:7) Ellette usko, te ette kestä (9): Jos Daavidin suku ei usko (turvaudu) Herran lupauksiin, se tuhoutuu. Jumala kertoi Jesajan välityksellä jopa sen, että 65 vuoden kuluttua Efraim (Israel) on lakannut olemasta kansa. Syyrian ja Israelin sota Juudaa vastaan alkoi 734 ekr. Assyrian kuningas siirsi Israelin alueen väestöä (Samarian asukkaita jo 722 ekr.) valtakuntansa eri osiin ja toi 671 ekr. Israelin alueelle ihmisiä muista kansoja (2 Kun.17:24) Jes.7:10-16 Jumala puhui uudestaan Jesajan välityksellä Ahasille ja yritti vetää hänet turvautumaan Jumalaan. Herra lupasi, että Ahas saa pyytää merkin, että näkisi Jumalan voiman ja rohkaistuisi turvautumaan häneen. Ahas ei halunnut toimia Jumalan neuvomalla tavalla. Hän peitti epäuskonsa hurskaaseen asuun ja sanoi, että hän ei kiusaa Herraa. Ahasin todellista asennetta Jumalan sanaan kuvaa esimerkiksi se, että hän rakensi Jumalan temppeliin alttarin, jonka mallin hän sai Assyrian jumalien palvonnasta (2.Kun.16:10-16). Koska Ahas ei halunnut pitää Jumalaa omana Jumalanaan, Jesaja siirtyi käyttämään ilmaisua: Jumala, minun Jumalani (7:13). Jumala ilmoitti Ahasille, mitä tulisi tapahtumaan Ahasista riippumatta. Jesaja sanoi, että Herra itse antaa merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel (7:14). On paljon keskusteltu siitä pitäisikö alkutekstissä esiintyvä sana alma kääntää neitsyeksi vai nuoreksi naiseksi. Kun katsotaan sanan käyttöä Raamatussa, niin se ei ole yleissana nuoresta naisesta, vaan sillä tarkoitetaan yleensä koskematonta naimakelpoista nuorta naista. Septuagintan (kreikankielisen Vanhan testamentin) kääntäjät käänsivät siksi sanan kreikan sanalla neitsyt. Kenestä Jesaja puhui? Ilmeisesti Jesaja puhui jostakin Daavidin kuningashuoneen jäsenestä, jostain määrätystä nuoresta naisesta, joka vielä tuolloin oli neitsyt. Tämä avioituisi ja synnyttäisi pojan. Jumala lupasi, että ennen kuin lapsi tulee ymmärtävään ikään, Juudaa nyt ahdistavien vihollisten maat autioituvat (7:16). Viittaus lapsen saamaan ravintoon merkinnee sitä, että viinitarhat ja pellot tuhoutuisivat sodassa ja lapsi saisi vain paimentolaisten ruokaa (7:15). Lapsen nimi Immanuel (Jumala meidän kanssamme) kuvasi sitä, että Jumala ei jätä kansaansa - hän toteuttaa pelastuksensa, vaikka kansa joutuukin suuriin ahdistuksiin. Matteus liittää tämän lupauksen Jeesukseen. Kertoessaan Jeesuksen syntymästä, hän sanoo, että Joosef ajatteli hylätä Marian, koska luuli tämän harjoittaneen haureutta. Tuossa tilanteessa Joosefille ilmestyi yöllä Herran enkeli, joka sanoi Joosefille, että hänen tuli ottaa Maria luokseen, koska: Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut: - Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel - se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme. (Matt.1:20-23) Merkki oli annettu Jesajan ajan tilanteeseen, mutta Matteus sanoo - seitsemänsataa vuotta myöhemmin -, että merkki oli samalla esikuva tulevasta Daavidin suvun messiaasta, joka pelastaa kansansa sen synneistä. Hänessä nimi Immanuel (Jumala meidän kanssamme) toteutuisi sananmukaisesti. Hänen synnyttäjänsä oli neitsyt, joka tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä. Tämäkin lapsi syntyi miehitetyssä maassa ja köyhänä. 11

12 Jes.7:17-25 Millainen oli päivä, jolloin Efraim (Israel) erosi Juudasta? Se oli katastrofin päivä: Jumalan luvattu kansa jakautui kahteen valtioon. Vielä pahempi katastrofi kohtaisi nyt Juudaa Assyrian muodossa. Ahas yritti pelastaa maansa liittoutumalla Assyrian kanssa, mutta avun sijasta Assyria olikin tuho. Myöhemmin Juuda yritti turvautua Egyptiin (Jes.30-31), mutta siitäkään ei olisi avuksi. Herran vihellyksestä viholliset levittäytyisivät kaikkialle maahan kuin Niilin tulva-aikojen kärpäsparvet ja Assyrian ylänköalueiden mehiläiset. Assyrialaiset nöyryyttäisivät ja häpäisisivät kansaa (7:20). Vertaa 2 Sam.10:4. Maan viinitarhat ja pellot tuhoutuisivat. Mutta vaikka miehellä ei olisi kuin yksi lehmä ja pari lammasta, hän saa niistä ravinnon, koska kaikkialla on laidunmaata. Luonnossa olisi hunajaa runsaasti, koska villikasvit rehottaisivat. Jes.8:1-4 Jesajan piti tehdä näkyvä teksti, joka olisi helppo lukea. Kirjoittiko hän tekstin kahden luotettavan todistajan ollessa paikalla vai antoiko hän sen heille säilytettäväksi - vai sekä että? KR38 käänsi: ota iso taulu ja kirjoita siihen selkeällä kirjoituksella (8:1). Alkutekstissä on sana, joka voidaan kääntää myös kirjakääröksi tai kirjoituslaataksi. Tämän jälkeen Jesajan vaimo tuli raskaaksi ja kun poika syntyi, Jesajan piti antaa pojalle nimi Maher-Salal-Has-Bas (pakene saalis, ryöstäjä lähenee). Poika oli merkkinä Jumalan sanan toteutumisesta. Jumala sanoi, että ennen kuin tämä lapsi oppisi sanomaan ensimmäisiä sanoja Assyria valloittaisi Syyrian ja Israelin. Jes.8:5-10 Siiloan vedet tarkoittavat kahta kanavaa, joiden avulla johdettiin Kidronin laaksossa, kaupungin muurien ulkopuolella olevan Gihoan lähteen vedet Jerusalemiin. Eläminen Jerusalemissa vaati luottamusta Jumalan apuun myös vedensaannin suhteen. Inhimillisesti Siiloan vedet (usko Jumalan apuun) näyttivät mitättömiltä, kun niitä verrattiin Eufrat virran kuohuihin (turvautuminen Assyrian suurvaltaan). Juuda joutuisi kokemaan Assurian hyökkäyksen, koska se halveksi Jumalan apua. Jakeessa kahdeksan Jesaja sanoo Assyrian tulevasta hyökkäyksestä: kuohuen se tulvii yli, kohoaa kaulaan saakka. Se levittää siipensä äärestä ääreen yli sinun maasi Immanuel. Sitten Jesaja kuuluttaa kansoille, jotka yrittivät tuhota Jumalan kansan: tehkää suunnitelma! Se raukeaa. Neuvotelkaa! Ei se hyödytä. Meidän kanssamme on Jumala. Jumala ei antaisi vihollisten hukuttaa kaikkea. Tuhotulva ulottuisi kaulaan asti, mutta ei pidemmälle. Jumala olisi kansansa kanssa. Jesajan julistus siitä, että Jumala on kansansa kanssa, muistutti hänen edellä julistamastaan lupauksesta lapsesta, joka olisi Jumala meidän kanssamme. Jumala toimisi niin, että Daavidin suvusta kerran syntyisi pelastaja. Tämän jälkeen Jesaja puhuu Herrasta, joka on oleva Israelille kompastuskivi ja sanoo muun muassa: minä jään odottamaan Herraa, joka kätkee kasvonsa Jaakobin suvulta, häneen minä panen toivoni. Kuva tulevaisuudessa syntyvästä Pelastajasta tarkentuu. Jes.8:11-15 Jumala osoitti Jesajalle, että tämän tuli hylätä tie jota suurin osa kansasta kulki. Sanottuaan ensin Jesajalle tämän, Jumala puhui muille omilleen: Älkää sitä kutsuko... Jumalan omien tuli pelätä vain Herraa, pitää Herra pyhänä. Niille juutalaisille, jotka pelkäävät Herraa, hän on oleva pyhäkkö. Alkutekstissä on: Hän on oleva pyhäkkö (KR92: Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä). Muille hän on oleva loukkauskivi ja kompastuksen kallio. He tuhoutuvat kun hylkäävät hänet. Kun Simeon temppelissä puhui Marialle ja Joosefille, hän viitasi juuri tähän Jesajan kohtaan (Luuk.2:34). Muutkin kohdat, joilla Simeon kuvasi vastasyntynyttä lasta olivat lainauksia Jesajan kirjasta: Luuk.2:28-32 (Jes.52:10; Jes.49:6). Myös Jeesus viitasi tähän Jesajan kohtaan, puhuessaan siitä miten juutalaiset kansana hylkäävät hänet ja menettävät valtakunnan. Matt.21:42-44: Jeesus sanoi heille: Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: - Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme (Ps.118:22-23). Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa. Katso myös 1 Piet.2:

13 13 Jes.8:16 Jesajan sanoma jää todistukseksi. Jesajan piti sinetöidä opetukset (toora) niin, että hänen oppilaansa näkevät sinetöinnin tai hänen piti sinetöidä se oppilaisiinsa (molemmat lukutavat ovat mahdollisia). Tuohon todistukseen turvautuen Jesaja jää odottamaan Herraa, joka kätkee kasvonsa Jaakobin suvulta. Sinetöiminen merkitsi yleensä myös sitä, että kirjakääröön ei enää voinut lisätä mitään. Sinetöiminen voi tarkoittaa myös sitä, ettei sanomaa voi vielä ymmärtää (Dan 12:9). Jes.8: Minä jään odottamaan Herraa, joka kätkee kasvonsa Jaakobin suvulta, häneen minä panen toivoni. 18. Minä ja nämä lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme tässä, enteinä ja merkkeinä Israelille, Herran Sebaotin merkkeinä - hänen, jonka asuinpaikka on Siionin vuori. Mitä tahansa muut tekevätkin, Jesaja odottaa Herraa ja panee toivonsa häneen myös silloin kun Jumala kätkee kasvonsa valitulta kansaltaan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja lainaa näitä Jesajan sanoja, kuvatessaan, miten Jeesus tuli kaikessa veljiensä kaltaiseksi (Hepr.2:11-13). Kirjoittaja osoittaa, että Jesajan Jumalaan kaikissa tilanteissa turvautuva asenne oli esikuva messiaan asenteesta. Kirjoittaja liittää myös Jesajan tekstin jatkon Jeesukseen. Jesajan aikana monet käänsivät selkänsä Jumalalle ja turvautuivat inhimillisiin pelastuskeinoihin. Jesaja ja hänen oppilaansa olivat kansan keskellä merkkinä siitä, miten tulee turvautua yksin Jumalaan ja hänen valmistamaansa pelastukseen. Samalla tavoin Jeesus ja hänen seuraajansa olivat merkkeinä oman aikansa Israelille oikeasta asennoitumisesta Jumalaan. Jesajan aikana Jumala kätki kasvonsa omaisuuskansaltaan, kun se ei halunnut turvautua häneen. Samalla tavalla Jeesuksen aikana Jumala kätki kasvonsa kansaltaan, kun se kieltäytyi vastaanottamasta Jumalan valmistamaa pelastusta. Jes.8:19-22 Jae 20 kuuluu alkutekstin mukaan: (palatkaa) Lakiin (tooraan) ja opetuksiin. Jos he eivät näin sano, niin heillä ei ole aamunkoittoa. Siellä kulkee ahdistettu ja nälkäinen. Kun hän näkee nälkää, hän vimmastuu ja kiroaa kuninkaansa ja Jumalansa. Jumalan omien tulee pitää kiinni Jumalan lupauksista ja kerran heille koittaa aamunkoitto. Ihminen, joka ei turvaudu Herraan tulee nälän ja ahdistuksen aikana kiromaan kuninkaansa (tulevan Daavidin suvun kuninkaan?) ja Jumalansa. Jes.8:23-9:1-6 Maan pohjoinen osa oli joutunut Assyrian vallan alle. Valon kajastustakaan ei ollut näkyvissä, mutta Jumala lupasi, että kerran alue, joka nyt on ahdingossa, näkisi messiaan valon. Niille, jotka nyt asuivat kuoleman varjon maassa, loistaisi kirkkaus. Aikoinaan Jumala oli vapauttanut tuon alueen Gideonin kautta midianilaisten vallan alta (Tuom.7:22-33). Nyt Jumala lupaa paljon suuremman pelastuksen. Matteus sanoo, että aloittamalla julkisen toimintansa alueella, joka oli aikoinaan maan jaossa annettu Sebulonin ja Nafatlin heimoille, Jeesus toteutti Jesajan ennustuksen siitä, että tuon alueen asukkaat näkivät suuren valon, heille loisti kirkkaus (Matt.4:12-16). Valtaosa Jeesuksen julkisesta toiminnasta tapahtui tuolla alueella. Johanneskin, joka evankeliumissaan kertoo paljon Jeesuksen toiminnasta Jerusalemissa ja Juudeassa tuo esiin sen, että Jeesus meni ensin Galileaan ja teki ensimmäisen tunnustekonsa juuri Galileassa (Joh.2:11). Jakeesta viisi alkaen Jesaja kuvaa, miten pelastus toteutuu. Se toteutuu siten, että meille syntyy ja meille annetaan lapsi. Jesaja puhuu muodossa lapsi on meille syntynyt, ikään kuin kaikki olisi jo tapahtunut. Jumalan lupaukset eivät ole asioita, jotka ehkä toteutuvat, ne toteutuvat varmasti. Jumalassa ne ovat jo toteutuneet. Aiemmin Jesaja on puhunut lapsesta, joka syntyy neitseestä ja joka on Immanuel (Jes.7:14). Nyt Jesaja määrittää tarkemmin, millainen tuo syntynyt lapsi on: Hän kantaa valtaa harteillaan (Matt.28:18). Tuon syntyvän pelastajan nimi on Ihmeellinen Neuvonantaja (Mark.1:27). Jesaja kuvaa tulevaa pelastajaa myös nimillä Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä. Jeesus sanoi, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän. Ja Jeesus korosti sitä, että kaikki teot, jotka hän tekee, ovat Isän tekoja. Hän ei tehnyt mitään erillään Isästä.(Joh.14:9-10). Pelastajan nimi on myös Rauhan ruhtinas

14 (Kol.1:20). Jeesuksen ristin kautta meillä on rauha Jumalan kanssa. Kun Jeesus palaa kirkkaudessa, hän pystyttää rauhan valtakunnan. Jesaja kuvaa tuota valtakuntaa: Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valaistuimella ja hänen valtakunnassaan. Oikeus ja vanhurskaus on sen perustus ja tuki nyt ja aina. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin pyhä kiivaus. (Jes.9:6) Jes.9:7-10:4 Kuvausta siitä, miten kansa suhtautuu Jumalan sanoihin ja Jumalan rangaistuksiin. Jes.10:5-34: Jumala käytti Assyria ruoskanaan (10:5-6), mutta Assyria kuvitteli saavansa kaiken omalla voimallaan(10:5-11). Hyvin konkreettisesti, luettelemalla Jerusalemin lähellä olevien paikkojen nimiä, Jesaja kuvaa vihollisten etenemistä (28-31). Viimeiseksi mainittu Nob oli n. 2km Jerusalemista. Jesaja kuvaa, miten Jumala sallii Assyrian tulla aivan Jerusalemin porteille saakka. Aikanaan Jumala rankaisee Assyria sen ylpeydestä. Kuvatessaan Assyrian tuomaa tuhoa, Jesaja välillä julistaa pelastusta, jonka Jumala tuo: Tämänkin hirveän hävityksen keskellä Jumala säästää jäännöksen (Jes.10:20-23). Luvuissa on kuvaus tulevasta pelastuksesta, Messiaan perustamasta rauhan valtakunnasta, jolloin pelastunut jäännös kiittää Herraa ja julistaa hänen nimensä kunniaa (12:4). 14 Luvut Luvuissa Jesajan näyt laajenevat kansoja koskeviksi. Kansat joutuvat tilille siitä, miten he suhtautuvat Jumalaan ja hänen kansaansa. Luvuissa esiintyvät kansat ovat kansoja, jotka liittyivät Jesajan aikana läheisesti Juudan kansan historiaan. Näissä luvuissa toistuvat paitsi tuomion julistukset myös lupaukset messiaasta ja hänen tuomastaan pelastuksesta, joka koskee myös muita kansoja (Jes.18:7; 16:4-5; 19:24-25). Näyt kansoista ovat sidottuja paitsi Jesajan ajan lähihistoriaan myös Jumalan toimintaan kansojen historiassa. Esimerkiksi Babylonin yhteydessä puhutaan: 1. Historiallisen Babylonin tuhosta (Jes.13:14-18; 19-22). Meedian ja Persian kuningas Kyyros valloitti Babylonin 539 ekr. Tämä tapahtui 200 vuotta Jesajan jälkeen, mutta Jesaja puhuu meedialaisista (Jes.13:17) tuhon tuojina. Kserkses I tuhosi kaupungin n. 478 ekr. kapinan seurauksena. 2. Lopullisesta Babylonin (Jumalan vastaisen yhteenliittymisen) tuhosta (Jes.13:9-13). Vertaa Ilm ; Matt.24:29; Luuk.1:25-27; Ilm.6: Myös luvussa 47 Jesaja kuvaa sekä historiallisen Babylonin tuhoa, että Jumalan vastaisen yhteenliittymän lopullista tuhoa. Vertaa Jes.47:7-9 ja Ilm.18: Babyloniin liittyvien kuvausten yhteydessä puhutaan myös kaiken pahan alkuperästä, loisteliaan enkelin lankeemuksesta ja tämän lopullisesta rangaistuksesta (Jes.14:12-15). Jesaja kuvaa myös Tyyron tuhoa (luku 23). Tyyronkin kohdalla Raamattu puhuu pahan alkuperästä, loisteliaan kerubin lankeemuksesta (Hes.28:12-15). Babylon ei ollut vielä Jesajan aikana voimakas uhka. Se kuului osana Assyrian valtakuntaan. Siitä huolimatta Jesaja profetoi ensin Babylonista, joka on läpi Raamatun esikuva kaikesta ihmisen liittymisestä Jumalaa vastaan. Luku 22 Välillä Jesaja palaa puhumaan Juudan ja Jerusalemin tilasta. Taistelussa ihmiset turvautuivat Jumalan sijasta asevarastoihin ja vesilähteiden kunnossapitoon. Ja kun Jumala armossaan säästi Jerusalemin, he alkoivat juhlia pelastusta, sen sijaan, että olisivat kääntyneet itkien Jumalan puoleen. Hovin päällikkö Sebna toimi niin kuin voisi elää rauhassa Jerusalemissa, mutta Jumala sanoo asettavansa Sebnan sijaan hovin päälliköksi Eljakimin (2 Kun.18:18,37). Eljakimista

15 15 Jumala tekee tulevan messiaan esikuvan, lupaamalla: Hänen olalleen minä ripustan Daavidin huoneen avaimen. Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa. Vertaa Ilm.3:7. Luvut Jesaja kuvaa koko maailmaa kohtaavaa tuomion päivää (Jes.24) ja pelastusta, joka on valmistettu kaikille kansoille (Jes.25:6-10; 26:19 ) ja Jumalan omaisuuskansalle Israelille (Jes.27:6,9,12). Luvut Jesajan sanoma kohdistuu jälleen Jumalan kansalle, ensin Israelille (Jes.28:1-6) sitten Juudalle. Hän kehottaa kansaa kääntymään Jumalan puoleen. Hän julistaa vuoroin tuomiota kansalle, joka ei turvaudu Jumalaan ja vuoroin pelastusta, jonka Jumala armossaan tulee valmistamaan. Luvut Näissä luvuissa kerrotaan kuningas Hiskian ajan tapahtumista, joita on kuvattu paljon myös 2 Kun ja 2 Aik Herran palvelija-profetiat Jesaja on kuvannut Juudan ahdistusta mm. Hiskian aikana. Hän on kuvannut tuomioita, jotka kohtaavat Juudaa ja kaikkia kansoja. Aina välillä hän on kertonut millaisen pelastuksen Jumala tulee valmistamaan. Nyt hän alkaa kuvata tarkemmin sitä pelastusta. Jes.40:1-11 tai jopa koko luku on kuin johdanto jatkon kuvauksille. Jumala itse tulee ja valmistaa pelastuksen. Teksti puhuu sekä messiaan ensimmäisestä että toisesta tulemisesta. Jumalan pelastustoiminnan lopputulos on se, että kaikki näkevät Jumalan kunnian (4): Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa (10). Kun Simeon näki Jeesus-lapsen, Pyhä Henki osoitti hänelle, että tämä lapsi oli se pelastus, jonka Jumala on Jesajan kautta luvannut (Luuk.2:25-32). Jes.40:3-5: Ääni huutaa: - Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! 4. Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot! 5. Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut. Vertaa Luuk.3:3-6. Kun itämailla hallitsija oli tulossa, hänen edellään kulki tienvalmistaja, airut, joka kuulutti kuninkaan saapumisesta, että kaikki valmistautuisivat vastaanottamaan häntä. Johannes oli airuena Jumalalle, Jahvelle. Hän valmisti tietä erämaassa. Erämaa muistutti israelilaisia erämaavaelluksesta, jossa he joutuivat olemaan syntiensä tähden pitkän ajan. Luvattuun maahan pääsemiseksi tarvittiin Jumalan pelastusteot, jotka on kuvattu Joosuan (Joosua: Herra pelastaa, Herrassa on pelastus ) kirjassa. Joosuan kaima, Jeesus tuli sovittamaan kansansa syyllisyyden (Jes.40:1-2) ja johdattamaan sen Jumalan valtakuntaan. Egyptistä pelastuminen, erämaavaellus ja luvattuun maahan pääseminen sekä Babyloniasta pelastuminen ja luvattuun maahan palaaminen olivat esikuvia Jeesuksen valmistamasta pelastuksesta. Jes.40:3-5 liitettiin ainakin osassa Jeesuksen ajan juutalaisuutta Messiaan tuloon. Esimerkiksi Qumranin teksteissä lainataan tätä Jesajan kohtaa. Tekstin ajateltiin puhuvan Qumranin yhteisöstä, joka valmisti erämaassa tietä Herralle, Messiaan tulolle. Tietä valmistettiin elämällä lain säädösten mukaan. (1QS VIII: 12-15)

16 Jes.40:6-11 Kaikki inhimillinen, olipa se kuinka hienoa tahansa, on katoavaa. Mutta Jumalan sanan lupaukset eivät katoa. Ihminen on täysin kykenemätön auttamaan itseään, mutta Jumala toimii, Jumala pelastaa. Jumala, Hyvä Paimen Jes.40:10-11: Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut, 11. paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin. Vanha testamentti puhuu usein Jumalasta hyvänä paimenena. Jeesus sanoi itsestään: Minä olen paimen, se hyvä (Joh.10:11). Seemiläiset kansat käyttivät usein hallitsijoistaan nimitystä paimen. Paimen oli sopiva nimitys sellaiselle henkilölle, jonka tuli johtaa kansaa ja huolehtia kansasta. Myös Raamatussa käytetään usein käsitettä paimen tässä merkityksessä. Kansan johtajista puhutaan paimenina. Israelin johtajia syytetään Vanhassa testamentissa usein siitä, että he ovat pahoja paimenia, jotka eksyttävät kansaa ja pyrkivät vain hyötymään kansasta, eivätkä ole kansalle hyödyksi (esim. Hes.34:2-10). Samasta asiasta Jeesus syytti aikansa kansanjohtajia sanoessaan, että he ovat palkkalaisia, jotka eivät välitä lampaista (Joh.10:8,12-13). Vanha testamentti puhuu Jumalasta kansansa ja yksityisen uskovan paimenena (Ps.23; Hes.34:11-16). Lammas on avuton olento ilman paimenta. Kun se eksyy, se ei löydä tietä kotiin. Se ei osaa puolustaa itseään vaaratilanteessa. Se ei osaa pelastaa itseään. Niin kuin paimen on lampaalle välttämätön, niin Jumala on ihmiselle välttämätön (Jes.53:6). Kun Jeesus palaa kirkkaudessa, voimassa, hän kokoaa kaikki oman laumansa lampaat sekä juutalaisista että pakanoista (Joh.10:16) ensimmäisessä ylösnousemuksessa (Ilm.20:4-6; 1 Tess.4:14-18; 1 Kor.15:20-26; Sak.14:4-5). Israel kääntyy kansana vastaanottamaan pelastuksen (Room.11:25-26; Ilm.7:1-8; Sak.14:4-5, 12: 9-10; 13:1; Hes.39: 21-29). Tuhatvuotisen valtakunnan alussa Jeesus kokoaa myös eri puolille hajotetut juutalaiset (Jes.11:10-12). Ensimmäisessä ylösnousemuksessa nousseista sanotaan Ilm.7:17:ssa: Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet. 16 Jes.40:12-31 Teksti kuvaa Jumalan suuruutta, kaikkivaltiutta, sitä, että hän on ainoa, joka voi pelastaa. Hän, joka on esitellyt itsensä hyvänä paimenena (40:11) on hän, joka on kourallaan mitannut vedet. Pelastus on hänen käsissään ja siksi se on niin varma, että hän voi sen kertoa etukäteen. Jumalan edessä kaikki kansat ovat kuin pisara vesiastiassa tai tomuhiukkanen vaa alla. Kaikki meren saaret painavat hänen edessään hiekkajyvän verran. Kansat ovat kuin ei mitään hänen edessään. Jos oikein kunnioittaisimme Jumalaa, eivät edes Libanonin mahtavat metsät ja metsissä elävät eläimet riittäisi uhriksi. Jes.40:18-26 Voiko tätä Jumalaa, joka on mitannut kaiken, jonka edessä kansat ovat kuin pisara vesiastiassa ja joka tuntee nimeltä kaikki taivaan joukot verrata johonkin, voiko häntä kuvata ihmisen rakentamilla kuvilla? Meidän tulisi ymmärtää, että kaikki on saanut alkunsa tästä Jumalasta: hänen tekoaan ovat niin ihmiset kuin kaikki materiaali, mitä ihmiset käyttävät (Jes.40:21). Maailman mahtavinkin ihminen on Jumalan edessä kuin tyhjää. Suurten hallitsijoidenkin toiminta-aika ja valta on olematon. Ei ole mitään syytä luotta ihmisiin (Jes.2:22) tai toimia heidän mielensä mukaan. Jes.40:27-31 Jesaja käyttää noin neljäkymmentä kertaa nimeä Jaakob. Kantaisä Jaakob joutui maanpakoon omien syntiensä tähden. Jumala oli uskollinen ja vei hänet takaisin luvattuun maahan (1 Moos.31:13). Nyt

17 Jaakobin jälkeläiset valittavat, että Jumala ei välitä heidän tilanteestaan. Heidän olisi tullut sanasta ja kokemuksesta oppia, että Jumala on ikuinen Jumala. Hän on Jumala, joka toteuttaa lupauksensa. Jumala ei ainoastaan ole sellainen, joka ei väsy eikä uuvu, vaan hän myös antaa voimaa sellaiselle, joka väsyy ja uupuu. Jumala tarjoaa omaa voimaansa ihmisen voimattomuuteen. Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa (2 Kor.12:9). Hänen voimansa on voima, joka on luonut ja ylläpitää ei ainoastaan maata vaan myös avaruuden. Mitä tahansa esteitä on Jumalan valtakunnan pystyttämisen tiellä, Jumala kaataa ne ja pystyttää valtakuntansa. Israel, Messias ja Kyyros Luvuissa puhutaan kahdesta Herran palvelijasta: Israelista, ja Messiaasta. Jumala valitsi Israelin palvelijakseen valmistaakseen pelastuksen kaikille kansoille. Vaikka Herra uskollisuuttaan osoittaakseen päätti tehdä lakinsa suureksi, tehdä sen loistavaksi (Jes.42:21), Israel oli kuuro ja sokea Herran palvelija. Mutta Herran valitsema erityinen palvelija (esim. Jes.42:1-7; 52:13-53:12) tulee ja valmistaa pelastuksen Israelille ja kaikille kansoille (Jes.49:5-6). Kolmas erityinen henkilö näissä luvuissa on Kyyros. Tämän paimenensa (44:28) ja voideltunsa (45:1) välityksellä Jumala pelastaa israelilaiset pakkosiirtolaisuudesta. Kyyros on esikuva siitä Hyvästä Paimenesta (Hes.34:23; Joh.10) ja Herran voidellusta (Jes.61:1-3), joka pelastaa Israelin ja kaikki kansat. Jes.44:28, 45:1,4-6,13. Israelin Jumala valitsi palvelijakseen valmistaakseen pelastuksen kaikille kansoille. Jumala antaa Israelille pelastajan, joka pelastaa sen pakkosiirtolaisuudesta. Jumala antaa Israelille pelastajan, joka pelastaa sen ja kaikki kansat iankaikkisesti. 17 Kyyros Kyyros oli Persian kuningas ( ekr.). Hän suojeli monien kansojen uskonnollisia oikeuksia. Hän antoi (538 ekr.) myös juutalaisille luvan palata maahansa pystyttämään tuhotun temppelin tilalle uutta temppeliä. Kreikkalainen historioitsija Ksenofon kertoo Kyyroksesta, että hänen oli ennustettu tulevan hallitsijaksi. Ennustuksen takia hänet yritettiin murhata lapsena, mutta paimen, jonka oli määrä tappaa Kyyros, säästi tämän hengen. Ksenofon kuvaa Kyyrosta muun muassa sanomalla ettei tätä tahrannut julmuus. Josefus sanoo kirjassaan Juutalaisten historia, että Kyyros luki Jesajan profetian itsestään, ihaili sen jumalallista voimaa ja halusi toteuttaa profetian. Kyyros kutsui Babylonian johtavat juutalaiset luokseen ja sanoi, että he saavat palata omaan maahansa jälleenrakentaakseen Jerusalemin ja Jumalan temppelin. Kyyros lupasi myös huolehtia siitä, että he saavat ympäristössä asuvilta kansoilta kultaa ja hopeaa temppelin rakentamiseen ja eläimiä uhritoimituksiin. Josefuksen tekstissä on jopa kopio kirjeestä, jonka Kyyros lähetti Syyrian hallitusmiehille Sisinneelle ja Sathrabuzaneelle. Kyyroksesta kertovia Jesajan kohtia: Jes.41:1-4, 25; 44:28; 45:1-6, 13; 48: Kyyroksen asettaminen pelastajaksi oli kokonaan Jumalan työ (Jes.41:1-4). Jumala kutsui Kyyrosta Paimenekseen (Jes.44:28) ja voidellukseen (Jes.45:1). Jumala herätti Kyyroksen toteuttamaan Jumalan tahdon, viemään vankeudessa olevan Jumalan kansan kotiin (Jes.45:13; 48:14-15). Israel kuuro ja sokea Herran palvelija Jes.42:18-25: Kuunnelkaa, te kuurot! Sokeat, katsokaa, niin te näette! 19. Kuka on sokea, jollei minun palvelijani, kuka kuuro, ellei minun sanansaattajani? Kuka on yhtä sokea kuin hän, jonka lähetin matkaan, kuka yhtä kuuro kuin Herran palvelija? 20. Paljon olet nähnyt, mutta vähän muistat,

18 korvasi ovat auki, mutta mitään et kuule! 21. Uskollisuuttaan osoittaen Herra päätti tehdä lakinsa suureksi, tehdä sen loistavaksi. 22. Mutta nyt tämä kansa on tyhjiin ryöstetty ja rosvottu, se on suljettu vankityrmiin, kätketty luoliin. Ryöstösaalista heistä on tullut, eikä ole vapauttajaa, rosvojen saalista he ovat, eikä kukaan sano: "Päästä heidät!" 23. Kuka teistä nyt kallistaa korvansa tälle, kuka tarkkaa ja on vastedes kuuliainen? 24. Kuka antoi ryöstäjälle Israelin, rosvojen armoille Jaakobin suvun? Eikö itse Herra, hän, jota vastaan olemme rikkoneet? Kukaan ei tahtonut kulkea hänen teitään, ei noudattaa hänen lakiaan. 25. Niin Herra valoi heidän päälleen vihansa hehkun, ankaran sodan. Joka puolelta se paahtoi heitä, mutta opikseen he eivät ottaneet, se poltti heitä, mutta mitään he eivät tajunneet. Jes.49:1-4: Kuulkaa minua, kaukaiset rannat, kuunnelkaa, kansakunnat, jotka asutte etäällä! Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen. 2. Hän antoi minulle suun kuin terävän miekan, kätensä varjoon hän minut kätki, hän teroitti minut kuin nuolen, viineensä hän minut talletti. 3. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani, Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni." 4. Minä sanoin: "Turhan takia olen itseni uuvuttanut, tyhjään olen haaskannut voimani. Mutta onhan oikeuteni Herran kädessä, palkkani Jumalan huomassa." 5. Ja nyt sanoo Herra, hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen palauttaakseen Jaakobin luokseen ja kootakseen Israelin suojaansa - olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani - 6. näin hän sanoo: - Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin eloonjääneet. Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka. Alku näyttäisi puhuvan Israelista. Jakeesta 5 alkaen puhutaan Herran palvelijasta, jonka välityksellä Jumala palauttaa Israelin luokseen ja kokoaa sen suojiinsa Tämä Herran palvelija tulee valoksi kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka (6). Vertaa Luuk.2: Jakeen 5 loppu: Minä olen arvokas Herralle ja Jumalani on voimani (ei ajatusta olen siis ollut ). 18 Herran palvelija, joka pelastaa Israelin ja kaikki kansat Jes.42:1-9: Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. (Vertaa Mark.1:11) Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen. 2. Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. 3. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. 4. Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat. 5. Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen: 6. - Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi, 7. avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat. 8. Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville. 9. Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut, ja nyt minä ilmoitan uutta. Ennen kuin se taimelle ehtii, minä kerron sen teille. Vertaa Matt.12: Tuleva pelastaja ei toimi miekan ja väkivallan keinoin. Hän on toisenlainen pelastaja kuin Kyyros. Hän ei tuhoa ihmisiä vaan on armollinen heikoimmallekin, hän armahtaa syntisiä. Kun jonkun silmät avataan, hän pystyy näkemään. Tämä Herran palvelija avaa ihmisten silmät näkemään ja korvat kuulemaan. Hän vapauttaa ihmiset valoon. Jeesus lainasi tätä Jesajan kohtaa, kun hän sanoi Paavalille: Minä pelastan sinut oman kansasi käsistä ja varjelen sinua, kun lähetän sinut pakanoiden pariin 18. avaamaan heidän silmänsä ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo (Apt.26:17-18).

19 19 Herran palvelija toteuttaisi sen liiton, jonka Jumala oli tehnyt Israelin kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi. Jes.50:4-11 Aamu aamulta Isä herätti Jeesuksen seuraamaan tahtoaan. Jeesus ei ollut koskaan kuuro Jumalan puheelle. Hän totteli kaikessa Isää. Hän oli valmis kohtaamaan kaiken häväistyksen ja pilkan. Hän oli valmis antamaan poskiensa parran revittäväksi. Kaikessa Jeesus turvasi Jumalaan ja kovetti kasvonsa piikiven kaltaiseksi, koska hän tiesi, että hän ei joudu häpeään. Hän tiesi, että Isä lopulta osoittaa sen, että hän on syytön (Joh.8:46). Ilmaisua kasvojen kovettaminen käytetään Vanhassa testamentissa sekä positiivisessa että negatiivisessa merkityksessä. Positiivisessa merkityksessä se tarkoittaa sitä, että ei väistä velvollisuuttaan edes silloin kun joutuu kärsimään paljon totuuden tähden (Hes.3:8-9). Jokaisen, joka pelkää Jumalaa, tulee kuunnella tätä Herran palvelijaa. Olipa ihminen millaisessa pimeydessä tahansa, hän pelastuu turvautumalla Herran nimeen. Monet yrittivät saada valon ja pelastuksen omilla keinoillaan, mutta niihin turvautuvat tuhoutuvat. Välillä luvuissa 51 ja 52 puhutaan siitä miten Herran valmistama pelastus pysyy, miten Herra ottaa pois vihansa maljan ja miten Herra palaa Siioniin. Roomalaiskirjeen luvussa 10:13-17 Paavali lainaa Jesajan luvun 52 jaetta 7 puhuessaan evankeliumin (ilosanoman) julistamisen tärkeydestä. Paavali jättää kuitenkin pois Jesajan jakeen loppuosan, jossa puhutaan siitä, miten Kristus on kuninkaana Siionissa. Sekin kyllä kuuluu evankeliumiin, mutta sen aika ei ollut vielä. Jesaja on kuvannut tulevaa Messiasta voitokkaana kuninkaana, joka tulee hallitsemaan kaikkia kansoja. Hän on kuvannut Messiasta suurenmoisena opettajana ja profeettana, joka on saanut taitavan kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta ja joka on uskollinen tehtävässään. Nyt (Jes.52:13-15; 53) hän kertoo miten Messias pelastaa kansansa. Herran kärsivä palvelija Jes.52:13-15; 53 Katso Apt.8: Hoviherra kysyi Filippokselta, kuka on tuo suurenmoinen henkilö, josta Jesaja puhuu. Filippos aloitti tästä kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta (Apt.8:35). Näemme tästä, kuten myös monista muista Uuden testamentin kohdista, että alkuseurakunta ymmärsi tekstin puhuvan Jeesuksesta. Nykyisin osa teologeista opettaa, että Jesaja 53 puhuu Israelin kansasta. Näin on opetettu ja opetetaan myös juutalaisuudessa. Esim. Israelin peruskoulun oppikirjoissa on selitetty, että tässä on kyse Israelin kansasta, joka kärsii muiden kansojen vuoksi, sovittaen heidän syntinsä. Jes.52:13- Jes.53 on poistettu synagogan vuotuisesta profeettaluvusta ja keskiajan rabbien kommentaareista. Kommentaareissa on vain merkintä tästä puuttuu vähän asiaa. Jes.52:13-15: Katso, minun palvelijani menestyy: hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri. 14. Ja kuitenkin monet järkyttyivät hänet nähdessään - tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu. 15. Mutta hän saattaa vielä ihmetyksiin kansat, hänet nähdessään kuninkaat mykistyvät, sillä sen, mitä heille ei koskaan kerrottu, sen he saavat nähdä, mistä he eivät ikinä ole kuulleet, sen he saavat nyt kokea. Täydellinen vastakohta, ja kuitenkin puhutaan samasta henkilöstä. Jakeessa 14 kuvattuun tilaan joutuneesta henkilöstä sanotaan: Katso minun palvelijani menestyy: Hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri. Katso Fil.2:8-11. Monet ihmettelivät, kauhistuivat! Tuntui mahdottomalta, että Jeesus Nasaretilainen, joka oli tehnyt niin paljon hyvää, joutuisi niin hirveään tilaan: Tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu (14). Tiedämme evankeliumeista, että ylipapin palvelijat peittivät Jeesuksen kasvot ja löivät häntä nyrkillä ja vartijatkin löivät (Mark.14:65). Kun Jeesuksen päähän oli painettu orjantappurakruunu, häntä hakattiin ruokokepillä päähän (Mark.15:19). Lisäksi Pilatus

20 20 ruoskitti häntä (Joh.19:1). Ruoska oli yleensä kolmihaarainen nahkaruoska, jonka päihin oli kiinnitetty kiven tai metallin palasia. Niin kuin monet ihmettelivät - niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat (KR38). Samoin kuin monet ihmettelivät miten Jeesus joutui niin hirveään tilaan, samoin hän saattaa vielä ihmetyksiin kansat sillä, että hänen kärsimisessään on pelastus kaikille kansoille (15). Hänet nähdessään kuninkaat mykistyvät (15): Ovat niin hämmästyneitä. Sillä sen, mitä heille ei koskaan kerrottu, sen he saavat nähdä (15): Näkevät runnellun Herran Palvelijan kunnian. Näkevät kuka hän on. Mistä he eivät ikinä ole kuulleet, sen he saavat nyt kokea (ymmärtää) (15): Ymmärtävät evankeliumin. Jes.53:1-3: Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman? Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. 3. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Vaikka Jeesus teki monia tunnustekoja, näytti Herran käsivarren voiman, eivät monet uskoneet tai ymmärtäneet sitä, kuka hän on. Jeesuksen elämässä ei ollut sellaisia piirteitä, joita ihmiset olisivat ihailleet: Jeesus syntyi eläinten suojassa. Hänen kotinsa oli köyhä. Hänen vanhemmillaan ei ollut, eikä myöskään hänellä, oppiarvoa tai yhteiskunnallista asemaa. Jeesuksella ei myöskään ollut omaisuutta menestyksen symbolina. Ihmiset eivät häntä arvostaneet, mutta taivaassa hänet huomattiin: Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta (2). Hyljeksitty Jeesuksesta sanottiin mm. että hän on samarialainen ja että hän on riivattu. Kipujen mies : sana tarkoittaa lähinnä sielun kipua; surua, tuskaa. Jeesus eli puhtaana syntisen ihmiskunnan keskellä. Hän näki synnin tuottaman tuskan, ahdistuksen, sairauden. Hän ymmärsi myös tuskien ja ahdistusten syyt. Jotain kuvaa siitä millaista sielun kipua Jeesus kantoi, saamme Luukkaan evankeliumin tekstistä, jossa kuvataan, miten Jeesus viikkoa ennen kuolemaansa meni aasilla ratsastaen Jerusalemiin ja valtavat kansanjoukot ottivat hänet riemuiten vastaan kuninkaana, messiaana. Katsellessaan Jerusalemia Jeesus purskahti itkuun. Jeesus tiesi kansan todellisen tilan. Hän näki hävityksen ja tuskan, mikä Jerusalemin asukkaita kohtaisi tulevaisuudessa. Hän olisi halunnut auttaa heitä, mutta he eivät tahtoneet vastaanottaa hänen apuaan (Luuk.13:34). Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet (3c): Juutalaiset johtajat eivät halunneet edes mainita hänen nimeään, vaan sanoivat se mies. Kansan oli valmis vaihtamaan hänet rikolliseen. Jes.53:4-5: Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha. hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Hän ei kärsinyt omien syntiensä tähden, vaan meidän syntiemme tähden. Hän kantoi sen kärsimyksen, minkä synti on meille tuottanut. Monet Jeesuksen kärsimysten silminnäkijöistä olettivat, että Jeesus kärsii omien syntiensä tähden (4). he ajattelivat, että nyt Jumala rankaisi häntä siitä, että hän väitti olevansa Jumala. 5 Moos.21:23: puuhun ripustettu on Jumalan kiroama : Tässä lienee syy, miksi Suuri Neuvosto halusi Jeesuksen kuolevan ristillä; se osoittaisi, että hän on Jumalan kiroama. Silloin ei kukaan enää voisi pitää häntä messiaana. Vertaa Gal.3:13) Me luulimme, että hän kärsi omien rikostensa tähden, vaikka hän kärsi meidän syntiemme tähden! Se, että hän otti kantaakseen meidän rangaistuksemme, tuotti meille rauhan. Katso1 Piet.2:24-25.