Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Varastokatu 3 A Tampere

Transkriptio

1 Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. MUISTUTUS Varastokatu 3 A Tampere pirkanmaa@sll.fi Kyrön Luonto ry. c/o Jussi Niinenmaa Tanolantie 203/ Kyröskoski jussi.niinenmaa@pp.inet.fi Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry. c/o Matti Kääntönen Haiharankatu 22 B Tampere Vastaanottaja: HÄMEENKYRÖN KUNTA Tiedoksi: Hämeenkyrön kunta, ympäristösihteeri Pirkanmaan ELY-keskus, Virve Sallisalmi ja Mari Rajala Asia Muistutus maa-aineslupahakemuksesta tilalle Marjavuori R:No 3:32 Hämeenkyrön Lemmakkalan kylässä Pinsiön Seinävuoren kupeessa sijaitsevalle Marjavuoren tilalle haetaan maa-aineslupaa 3,7 hehtaarin alueelle 10 vuoden ajaksi. Maa-aineksia haluttaisiin ottaa ja kalliota louhia yhteensä kuutiometriä. Vastustamme maa-ainesluvan myöntämistä seuraavista syistä: 1. Kyseessä on valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu kallioalue Suunniteltu louhos sijoittuisi käytännössä kokonaan Seinävuoren valtakunnallisesti arvokkaalle kallioalueelle, joka Pirkanmaan maakuntakaavassa on merkitty tunnuksella ge Maakuntakaavan suunnittelusuosituksen mukaan alueen käyttö on suunniteltava siten, ettei aiheuteta maa-aineslaissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista tai laajalle ulottuvia haitallisia vaikutuksia luonnolle. Maa-ainesten ottoon liittyviltä suunnitelmilta edellytetään erityisen vaativaa tasoa. Mikäli maakuntakaavan suunnittelusuositukset otetaan lupahakemuksen käsittelyssä asianmukaisesti huomioon, ei louhoksen perustaminen nähdäksemme tule kysymykseen. Kun kohde on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi nimenomaan geologisten kallioperään liittyvien tekijöiden vuoksi, on vaikea kuvitella, ettei kallionlouhinta turmelisi näitä tekijöitä. 1

2 Myös Pirkanmaan liitto suhtautuu pidättyvästi louhintaan ge2-alueella. Kun Seinävuorelle ja Kaitajärvenvuorille (Seinävuoren pohjoispuolinen ge2-alue) haettiin maa-aineslupaa 2000-luvun lopussa, maakuntahallitus totesi kokouksessaan näin: Seinävuoren ja Kaitajärvenvuoren kallioalueet on osoitettu Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa valtakunnallisesti arvokkaiksi kallioalueiksi. Merkinnän tavoitteena on muodostumien säilyttäminen mahdollisimman luonnontilaisina. Alueiden arvot on otettava korostetusti huomioon YVAmenettelyn harkinnassa sekä maa-ainesten ottoa koskevassa lupaharkinnassa. Suunnitelmilta tulee edellyttää erityisen vaativaa tasoa. (Lainaus maakuntahallituksen kokouspöytäkirjasta, korostukset muistuttajien.) Samassa maakuntahallituksen pöytäkirjassa siteerataan myös maakuntakaavoitusjohtaja Pekka Harstilaa, joka totesi kokouksessa seuraavaa (korostukset muistuttajien): Ympäristöministeriön valmistelemassa oppaassa koskien maa-ainesten kestävää käyttöä on listattu maa-ainesten ottamisen ja käytön strategisiksi tavoitteiksi mm. monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden geologisten luontotyyppien säilyttäminen. Oppaassa todetaan, että luonnon monimuotoisuuden kannalta on tärkeää, että arvokkaimmat geologiset luontotyypit säilytetään mahdollisimman luonnontilaisina. Tämä on ollut myös maakuntakaavamerkintöjen tavoitteena. Merkintä valtakunnallisesti arvokkaasta geologisesta muodostumasta kertoo, että alueella on maisema- ja luonnonarvoja, jotka on maa-aineslain nojalla otettava huomioon mahdollisessa YVA-menettelyssä ja maa-aineslupaharkinnassa. Lisäksi suunnitelmilta tulee edellyttää erityisen vaativaa tasoa. Marjavuoren maa-aineksen ottosuunnitelmassa maakuntakaavan ge2-luokitusta tulkitaan omavaltaisesti. Ottosuunnitelma sanotaan, että Marjavuoren alueella ei esiinny Seinävuoren ge2- alueen erityispiirteitä, kuten topografian pienipiirteisyyttä, korkeita kalliojyrkänteitä ja niiden välisiä rotkoja sekä sisäistä maisemaa. Vaikuttaa siltä, että ottosuunnitelma pyrkii kiistämään valtakunnallisesti arvokkaan kallioalueen rajauksen, joka esitetään voimassa olevassa maakuntakaavassa. Ei voida olettaa, että valtakunnallisesti arvokkaan kallioalueen jokaista erityispiirrettä löytyisi rajauksen jokaisesta kolkasta varsinkaan 3,7 hehtaarin kokoiselta osa-alueelta. Seinävuoren arvokas kallioalue on nimenomaan geologinen kokonaisuus, jonka arvo kumpuaa osiensa summasta, ei yksittäisistä tekijöistä. Ottosuunnitelma vähättelee Marjavuoren merkitystä ge2-alueen kokonaisuudessa heikoin perustein. Louhoksen perustaminen ge2-alueen eteläosaan pirstoisi geologisesti ja ekologisesti arvokkaan kokonaisuuden. Marjavuoren maa-aineksen ottosuunnitelma ei kuitenkaan sisällä minkäänlaista arviota siitä, miten louhinta vaikuttaisi valtakunnallisesti arvokkaaseen kallioalueeseen kokonaisuutena. Jo tämä osoittaa, ettei ottosuunnitelma täytä sitä vaativaa tasoa, jota maakuntaliitto ge2-alueen hankesuunnitelmilta odottaa. 2. Luontoarvoja ei ole selvitetty Maa-aineslupahakemukseen ei liity luontoselvitystä. Suunnitellun louhosalueen luontoa kuvataan muutamalla sanalla ottosuunnitelman kohdassa Nykytilanne ja Kaavoitus ym., mikä ei millään muotoa täytä nykyajan lainsäädännön ja vakiintuneen käytännön vaatimuksia. Maa-ainesluvan hakijan tulee varmentaa, että hanke ei toteutuessaan rikkoisi maa-aines- tai luonnonsuojelulakia. Ammattilaisen laatima luontoselvitys on näin ollen välttämätön. Seinävuoren alueelta on tiedossa lukuisia hajuheinän (Cinna latifolia) vanhoja esiintymiä 1. 1 Lahtonen, Tapio: Hajuheinä, Cinna latifolia, Tampereen seudulla. Talvikki 1/1982. Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry., Tampere

3 Hajuheinä on silmälläpidettäväksi luokiteltu kasvilaji, joka lisäksi mainitaan EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (b). Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan liitteen IV lajien esiintymien hävittäminen on kielletty. Koska hajuheinää on löydetty Seinävuoren maastoista, tulee lajin mahdollinen esiintyminen Marjavuoren hankealueella selvittää. Lisäksi on tutkittava, kasvaako lajia hankealueen vaikutuksen piirissä. Hajuheinä on varjoisten, kosteiden louhikkometsien laji, joka vaatii erityistä pienilmastoa. Jos valaistus lisääntyy, hajuheinä tukahtuu helposti paikalle kasvavan muun kasvillisuuden alle. Paahde pilaa kostean pienilmaston, ja myös louhospöly voi haitata kasvia, jopa tukahduttaa sen. Hajuheinän lisäksi on kartoitettava, esiintyykö alueella muita luontodirektiivin IV-liitteen lajeja, kuten liito-oravia tai lepakkoja. Näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Pätevä luontoselvitys sisältää myös mm. tiedon siitä, onko hankealueella tai sen läheisyydessä metsälain 10 :n erityisen arvokkaita elinympäristöjä, luonnonsuojelulain 29 :n suojeltavia luontotyyppejä, uhanalaista lajistoa tai uhanalaisia luontotyyppejä jne. Hankealueen välittömässä läheisyydessä on jyrkänteitä, joilla saattaa esiintyä esim. harvinaista sammal- ja jäkälälajistoa. Tilanne on selvitettävä, koska pölystä ja paahteesta voisi olla haittaa tällaisille lajeille. Ammattimaiseen luontoselvitykseen sisältyy lisäksi arvio siitä, miten hankkeen toteuttaminen vaikuttaisi luontoon alueella ja sen lähistöllä. Marjavuoren maa-aineksen ottosuunnitelma ei sisällä toistaiseksi mitään arviota hankkeen luontoon kohdistuvista ympäristövaikutuksista. Kohdassa Ympäristövaikutus käsitellään yksinomaan lähiseudun ihmisasukkaisiin kohdistuvia vaikutuksia (melu, pöly, liikenne), niitäkin suppeasti. 3. Maisemalliset arvot tutkimatta Suunnitellun louhosalueen kuvataan ottosuunnitelmassa olevan loivasti lounaaseen viettävää maapeitteistä metsämaastoa, jossa pohjoispuolella on havaittavissa runsaasti avokalliopaljastumia. Tähän maisema-aiheen käsittely ottosuunnitelmassa päättyykin. Suunnitelmassa ei ole arviota alueen maisemakuvan kauneudesta, luonnon merkittävistä kauneusarvoista tai erikoisista luonnonesiintymistä. Maa-aineslain 3 :n edellytysten täyttymisestä ei täten ole tietoa. Ottosuunnitelma ei kerro, miten louhos vaikuttaisi alueen maisemakuvaan. On huomattava, että kumpuilevassa maastossa 3,7 hehtaaria on näennäisesti suurempi alue kuin tasamaastossa. Seinävuoren tienoon geologinen arvo muodostuu kokonaisuudesta, josta ei voida louhia yhtä osaa pois vaikuttamatta kaikkeen muuhunkin. Maisema-asioiden kohdalla on merkillepantavaa mm. se, että heti suunnitellun ottoalueen kaakkoisja koillispuolella esiintyy korkeita jyrkänteitä. Mikäli jyrkänteiden tausta louhittaisiin, syntyisi epäluonnollinen maisema: jyrkänne, kapea kallionlaki ja sen takana syvä monttu. Maisemointi edes osapuilleen luonnonmukaiseksi ei käytännössä olisi mahdollista. Louhoksen maisemavaikutus ei rajoittuisi vain 3,7 hehtaarille vaan yltäisi ge2-alueelle laajemminkin. Marjavuoren maa-aineksen ottosuunnitelma ei maiseman käsittelynkään osalta edusta sitä vaativaa tasoa, jota maakuntaliitto ge2-alueelta edellyttää. 3

4 4. Riskit asutukselle Ottosuunnitelma antaa ymmärtää, että murskeen kuljettamisen ongelmat ovat vähäisiä ja jo ratkaistu. Kuljetuksille esitetään reittiä Karttuunakorventie Kiepantie Metsäkulmantie Siurontie/Pinsiöntie. Reitti on mutkainen, kapea ja mäkinen ja kulkee paikoin pihapiirien läpi. Lapset käyttävät samoja väyliä leikkiessään ja koulumatkojen yhteydessä. Nämä seikat muodostavat merkittävän turvallisuusriskin, johon ottosuunnitelma ei viittaa ollenkaan. Massiivinen murskeenkuljetus aiheuttaisi asukkaille myös pöly-, melu- ja tärinähaittoja. Louhoksen haitat asutukselle ja seudun luonnonvaraiselle eliöstölle olisivat käytännössä jatkuvia, sillä pintamaiden poistoa, pohjamaan kaivua ja siirtoa sekä valmiiden tuotteiden kuljetusta tehtäisiin vuoden ympäri. Ottosuunnitelmassa ei louhoksen melun (ml. impulssimelu) ja pölyn leviämistä ole mallinnettu tai muulla tavoin ennustettu. Suunnitelmassa ainoastaan todetaan, että melun ja pölyn leviämistä ympäristöön tarkkaillaan mittauksin. Melun ja pölyn määrää koskevan etukäteisarvion lisäksi lupahakemukseen pitäisi kuulua myös tarkka suunnitelma siitä, miten mahdollisten haittojen ilmaantuessa toimittaisiin. 5. Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin selvittämättä Ottosuunnitelman mukaan alueelle kertyville pintavesille rikkilouhitaan ottoalueen eteläosaan rakennettavalta saostusaltaalta poistumisreitti Sonninojaan, josta ne edelleen purkautuvat olemassa olevia reittejä n. 2.7 km etäisyyteen Mahnalanselän Pajulahteen. Ottosuunnitelmassa ei esitetä minkäänlaista arviota siitä, miten louhoksen pintavedet vaikuttaisivat Sonninojan tai Pajulehden veden laatuun ja ekosysteemiin. Entä vaikuttaisivatko ne Pajulahden lukuisten ranta-asukkaiden viihtyvyyteen? Mitä valumavedet sisältäisivät? Pohjavesien osalta ottosuunnitelmassa todetaan, että toiminnan vaikutusta pohjavesiin tarkkaillaan tutkimalla toimintajaksoittain lähikiinteistöjen talousvesikaivojen sijainti, veden laatu ja vesipinnan korkeusasema. Tuloksia verrataan ennen toiminnan aloittamista suoritettuihin tutkimuksiin. Ilmeisesti pinta- ja pohjavesien seurantamittauksista ei ole tehty valmista suunnitelmaa. Maaaineslupaa ei nähdäksemme voida harkita (saati myöntää), ennen kuin näistä seurannoista on laadittu tarkka suunnitelma: miten seuranta toteutetaan, kuka toteuttaa, mitä tehdään, jos ilmenee ongelmia jne. 6. Virkistys- ja muut arvot sivuutettu Seinävuoren seudulla on merkitystä virkistys- ja retkeilyalueena. Sitä käyttävät mm. marjastukseen, sienestykseen ja retkeilyyn paikallisten lisäksi ulkopaikkakuntalaiset. Alueella harrastetaan myös mm. geokätköily-toimintaa. Maa-aineksen ottosuunnitelmassa tienoon virkistysarvoja ei arvioida sanallakaan. Seinävuoren erikoisuuksiin voidaan lisätä kulttuurihistoriallinen merkitys: tienoolla sijaitsee Rautaaika-elokuvan (1982) kuvauspaikka. Elokuvan TV-formaatin toisessa jaksossa joka voitti Prix Italia -palkinnon kohteen maisema-arvot tulevat esille hienosti. Kaiken kaikkiaan toteamme, että Seinävuoren ge2-alueen kaltaista monipuolisesti arvokasta seutua soisi louhimisen sijasta hyödynnettävän esim. luontomatkailussa. 4

5 7. Ympäristökeskuksen Kaitajärvenvuoria koskeva YVA-päätös huomioitava Kaitajärvenvuorten maa-aineslupahakemuksen vaiheet antavat mielestämme osviittaa siihen, miten Seinävuoren maa-aineslupahakemuksiin tulee suhtautua. Sekä Kaitajärvenvuoret että Seinävuori ovat valtakunnallisesti arvokkaita kallioalueita, sijaitsevat lähellä toisiaan ja sisältävät samankaltaisia maastollisia elementtejä. Pirkanmaan ympäristökeskus (nyk. ELY-keskus) ratkaisi , että Kaitajärvenvuorten maaaineshankkeeseen on sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Katsomme, että perusteet pätevät yhtä lailla Seinävuoren alueeseen. Seinävuori mainitaankin monta kertaa Kaitajärvenvuorten YVA-päätöksessä. Ympäristökeskus viittaa YVA-päätöksessään mm. kulttuuriarvojen inventoinnin tarpeeseen: Maakuntamuseo on todennut ympäristökeskukselle helmikuussa 2009, että alueelta ei ole ennestään tunnettuja muinaisjäännöksiä. Aluetta ei ole arkeologisesti inventoitu eikä Kaitavuoren (ja Seinävuoren) alueita ole myöskään tarkastettu Hämeenkyrön Sasin arkeologisessa inventoinnissa, koska tuolloin ne olivat selvitysalueen ulkopuolella. Muinaisjäännöksiä voi tällaisillakin alueilla olla, ja asia tulee tarkistaa arkeologisessa inventoinnissa. Ympäristökeskuksen mukaan YVA on tarpeen myös siksi, että hanke heikentää Kaitajärvenvuorten valtakunnallisesti arvokkaan kallioalueen geologisia, maiseman ja luonnon arvoja todennäköisesti merkittävästi. Suunniteltu ottotoiminta heikentää Hämeenkyrössä sijaitsevien arvokkaiden kallioalueiden kokonaisuuden (Kaitajärvenvuoret ja Seinävuori) luonnonarvoja. Seinävuoren ja Kaitajärvenvuoren kallioalueet on Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa osoitettu valtakunnallisesti arvokkaiksi kallioalueiksi. Merkinnän tavoitteena on muodostumien säilyttäminen mahdollisimman luonnontilaisina. Lisäksi ympäristökeskus toteaa, että Kaitajärvenvuorten hankkeen vaikutukset natura-alueeseen on selvitettävä: Ottoalueen itäraja sijoittuu vedenjakajan länsipuolelle, ja käytettävissä olevien tietojen valossa louhinta ja murskaus eivät todennäköisesti vaikuta Matalus-Pinsiönjoen vesimääriin tai -laatuun. Vaikutusarvioon liittyy kuitenkin epävarmuutta, ja hanke edellyttää Naturatarveharkintaa. Sama pätee mielestämme Marjavuoren louhoshankkeeseen. Marjavuoren maa-aineksen ottosuunnitelmassa ei pohdita mahdollisia yhteisvaikutuksia Kaitajärvenvuorten hankkeen kanssa. Ympäristökeskus painottaa yhteisvaikutusten arvioinnin merkitystä Kaitajärvenvuoria koskevassa YVA-päätöksessään. Ympäristökeskuksen mukaan Kaitajärvenvuorten hanke sijaitsee Pirkanmaan arseenipitoisella liuskevyöhykkeellä, mikä edellyttää varovaisuusperiaatteen noudattamista kiviaineshankkeessa. Otaksumme, että myös Seinävuoren ge2-alue sijaitsee samaisella arseenipitoisella vyöhykkeellä ja kiviaineshankkeet siellä edellyttävät yhtä lailla varovaisuusperiaatteen noudattamista. Lopuksi Marjavuoren maa-aineslupahakemuksessa on lukuisia puutteita, joita olemme yllä kuvanneet. Muistutuksemme luvuissa mainittujen puutteiden lisäksi maa-aineksen ottosuunnitelmasta uupuvat arkeologinen inventointi, selvitys hankkeen vaikutuksista Pinsiön-Matalusjoen naturaalueeseen, yhteisvaikutusten arviointi ja arseenin huomiointi. Katsomme, että Marjavuoren tilalle ei tule myöntää maa-aineslupaa. On huomioitava myös ennakkotapausvaikutus: mikäli Hämeenkyrössä sallittaisiin louhoksen perustaminen 5

6 valtakunnallisesti arvokkaalle kallioalueelle, ei asia todennäköisesti jäisi siihen. Luultavasti ge2- alueita nyrhittäisiin pala palalta, kunnes monet alueista menettäisivät arvonsa. Tämän päivän päätöksentekijät osoittavat vastuuntuntoa turvaamalla luonnonhistoriallisesti merkittävien kallioiden säilymisen tulevaisuuteen. Tampereella Timo Tamminen, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Anni Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Jussi Niinenmaa, puheenjohtaja Kyrön Luonto ry. Jouko Hannu, sihteeri Kyrön Luonto ry. Matti Kääntönen, puheenjohtaja Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry. Esa Kalska, sihteeri Tampereen kasvitieteellinen yhdistys ry. Allekirjoittajat ovat antaneet suostumuksensa nimiensä kirjoittamiseen tekstaten. 6