329 PÄÄSTÖ- OIKEUKSIEN JAKOTAPOJEN KUSTANNUS- VAIKUTUKSET

Transkriptio

1 VATT-KESKUSTELUALOITTEITA VATT DISCUSSION PAPERS 329 PÄÄSTÖ- OIKEUKSIEN JAKOTAPOJEN KUSTANNUS- VAIKUTUKSET Juha Honkatukia Valtion taloudellinen tutkimuskeskus Government Institute for Economic Research Helsinki 2004

2 ISBN ISSN Valtion taloudellinen tutkimuskeskus Government Institute for Economic Research Arkadiankatu 7, Helsinki, Finland Oy Nord Print Ab Helsinki, maaliskuu 2004

3 HONKATUKIA JUHA: PÄÄSTÖOIKEUKSIEN JAKOTAPOJEN KUSTAN- NUSVAIKUTUKSET. Helsinki, VATT, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, Government Institute for Economic Research, 2004, (C, ISSN , No 329). ISBN Tiivistelmä: Tässä tutkimuksessa vertaillaan kolmea erilaista päästöoikeuksien jakosuunnitelmaa vertailemalla keskenään päästöjen rajoittamisen kokonaistaloudellisia vaikutuksia kussakin niistä. Jakosuunnitelmissa kohdennetaan päästökauppaa käyville toimialoille yhtä suuri määrä päästöoikeuksia, mutta oikeuksien jakautuminen päästökauppatoimialojen välillä on erilainen kussakin suunnitelmassa. Vaikutusarviot koskevat vuotta Tutkimuksessa oletetaan, että päästöjen rajoittamiselle asetetaan Kioton pöytäkirjan mukainen tavoite, joka toteutetaan EY:n päästökauppadirektiivin mukaista päästökauppasektoria koskevan päästökaupan ja päästökaupan ulkopuolista sektoria koskevien kotimaisten toimien avulla. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että päästöoikeuksien jakosuunnitelmien välille ei synny suuria kokonaistaloudellisia eroja, mikäli päästöoikeuksien hinnat eivät muodostu kovin korkeiksi. Kalliilla hinnoilla prosessipäästöt ja teollisuuden energiantuotannon tarpeet huomioiva jakovaihtoehto on kokonaisuuden kannalta edullisin. Pelkin kotimaisin toimin toteutettuun päästöjen rajoittamiseen verrattuna päästökauppa voi alentaa päästöjen rajoittamisen kustannuksia. Asiasanat: Kioton pöytäkirja, päästökauppadirektiivi, kokonaistaloudelliset mallit Abstract: This study compares three initial allocation plans for emission quotas by assessing the macroeconomic effects of abatement in each of them. The plans allocate different quotas of emission permits within the emission trade sector but the overall quota for the trading sector is the same in each case. Macroeconomic effects are evaluated for the year It is assumed in the study that the Kyoto target for GHG is achieved partly by participating in EU-wide emission trade, and partly by raising domestic energy taxes in the sectors that are not allowed to participate in emissions trading. The central findings of the study are, first, that there are only small differences between the effects of the allocation plans for low emission permit prices, and second, that at higher permit prices, the plan allocating larger quotas for process industries and industrial CHP is slightly better than the other two. The study also finds that emissions trading may lower the overall costs of abatement. Key words: Kyoto Protocol, emission trade directive, CGE-models

4

5 Esipuhe EY:n päästökauppadirektiivin mukaisella päästöoikeuksien EY:n laajuisella kaupalla pyritään kasvihuonekaasujen vähentämiseen kustannustehokkaasti ja taloudellisesti. Päästökauppa alkaa syyskuussa 2003 hyväksytyn direktiivin mukaan vuonna Direktiivin mukaan päästökauppaa käyvät toimipaikat tai yritykset joutuvat hankkimaan päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Päästökauppa kattaa massan ja paperin tuotannon, öljynjalostuksen ja pääosan raudan ja teräksen tuotannosta sekä rakennusmateriaalien ja sementin tuotannosta. Sähkön ja lämmön tuotannon osalta kaupan piiriin kuuluvat yli 20 MW:n tehoiset laitokset. Näiden toimialojen osuus koko EY:n energiankulutukseen liittyvistä CO2- päästöistä vuonna 1997 oli 45 %, kun taas Suomessa kauppa kattaisi hiilidioksidipäästöistä noin kaksi kolmasosaa. Kaupan käynnistämiseksi jäsenvaltioiden edellytetään laativan suunnitelman päästöoikeuksien allokoimisesta kauppaan osallistuville toimialoille ja päättävän kauppaan osallistuville toimialoille myönnettävistä päästöoikeuksista. Päästöoikeuksien allokointi vaikuttaa päästökaupan kustannuksiin toimialoittaisten vähennyskustannuserojen sekä kaupan piiriin kuuluvien että sen ulkopuolelle jäävien toimialojen vuoksi. Tässä tutkimuksessa vertaillaan päästöjen rajoittamisen kustannuksia päästöoikeuksien eri jakovaihtoehdoissa sekä toimialatasolla että koko kansantalouden tasolla. Tutkimuksen lähtökohtana on Kioton tavoitteiden toteuttaminen päästökaupan ja kotimaisten toimenpiteiden avulla. Tutkimuksen tavoitteena on tukea jakovaihtoehtojen valmistelua selvittämällä vaihtoehtojen edullisuutta. Tutkimuksesta on vastannut Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT). Tutkimuksen on tilannut Kauppa- ja teollisuusministeriö. Tutkimuksen valvojana on toiminut ylitarkastaja Juha Turkki Kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosastolta. Helsingissä Reino Hjerppe

6

7 Yhteenveto Tässä tutkimuksessa tarkastellaan päästöoikeuksien eri jakovaihtoehtojen keskeisiä vaikutuksia sekä koko kansantalouden että päästökauppasektorin toimialojen tasolla. Tutkimuksen lähtökohtana on Kioton tavoitteiden toteuttaminen EY:n päästökauppadirektiivin mukaisen päästökaupan ja kotimaisten toimenpiteiden avulla. Laskelmissa tarkastellaan tilannetta toisella päästökauppajaksolla vuonna 2010, keskellä Kioton sitoumusperiodia, jolloin päästöjen rajoittaminen koskee kaikkia kansantalouden sektoreita. Direktiivin mukaisella päästökauppasektorilla voidaan tällöin käyttää päästökauppaa päästöjen rajoittamisen keinona, kun taas päästökaupan ulkopuolelle jäävällä sektorilla oletetaan käytettävän energiaverojen korotusta ja muita ohjauskeinoja päästöjen rajoittamiseksi. Päästökaupan käynnistämiseksi on kuitenkin laadittava päästöoikeuksien jakosuunnitelma. Laskelmissa tarkasteltavissa kolmessa eri jakotapavaihtoehdossa (sovitteessa) kokonaisvähennystarve on sama, mutta sovitteet kohdentavat sen toimialoille eri tavoin. Sovitteessa 1 metallien valmistus ja mineraaliteollisuus saisivat kutakuinkin perusuraa vastaavan määrän päästöoikeuksia, kun taas muille päästökaupan piiriin kuuluville toimialoille päästöoikeuksia annettaisiin perusuran päästöjä vähemmän. Sovitteessa 2 myös massa- ja paperiteollisuus ja öljynjalostus saisivat lähes perusuraa vastaavan määrän päästöoikeuksia. Suurin vähennystarve sovitteissa 1 ja 2 kohdistuisi sähkön lauhdetuotannolle. Sovitteessa 3 tarkastellaan leikkuri-vaihtoehtoa, jossa päästökauppasektorin toimialat saisivat kukin oikeuksia suhteellisesti 19 prosenttia perusuraa vähemmän. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tuoda esille eri jakovaihtoehtojen kansantaloudelliset erot. Vaihtoehtoja verrataan talouden kehitystä ilman päästöjen rajoittamista ja päästökauppaa kuvaavaan perusuraan. Laskelmien perusurana toimii päivitetty WM-skenaario (With measures-skenaario). Perusuraan nähden kasvihuonekaasujen päästöjä on vähennettävä noin 17 prosenttia vuoden 1990 tason saavuttamiseksi. Laskelmissa tarkastellaan kuitenkin vain hiilidioksidipäästöjä, joiden vähennystarpeeksi on laskelmissa oletettu noin 13 prosenttia. Laskelmat on tehty kokonaistaloudellisella EV-mallilla. Malli yhdistää energia- ja teollisuussektoreiden keskeisten prosessien tarkastelun kansantaloudelliseen tasapainomalliin. Mallissa tarkastellaan samanaikaisesti sekä teknologiavalintoja että kokonaistaloudellisia riippuvuuksia. Laskelmien perusteella päästöjen rajoittamisesta aiheutuu päästökaupankin avulla kansantuotteen, kulutuksen ja työllisyyden laskua. Tämä vaikutus on sitä selvempi, mitä kalliimpia päästöoikeudet ovat. Päästöjen rajoittamisen kustannukset päästökaupan avulla asettuisivat noin 0,4 0,7 prosenttiin vuoden 2010 kansantuotteesta, eivätkä juuri riippuisi siitä, millä sovitteella päästöoikeuksien jako toteutettaisiin. Kalliimmilla päästöoikeuksien hinnoilla päästökauppa nostaisi kustannustasoa, ja jos maailmanmarkkinahinnat eivät reagoisi samassa tahdissa

8 kotimaisen hintatason kanssa, Suomen viennin kilpailukyky kärsisi. Tällöin kansantuote laskisi selvästi, ja sovitteillakin olisi jo lievää vaikutusta kustannustasoon. Prosessipäästöt ja teollisuuden energiantuotannon päästöt huomioiva sovite olisi tällöin tarkastelluista vaihtoehdoista edullisin. Jos taas maailmanmarkkinahinnat nousisivat siinä missä kotimaiset vientihinnatkin, jäisivät päästökaupan vaikutukset kalliillakin päästöoikeuksilla hieman alemmiksi, noin 0,4-0,6 prosenttiin kansantuotteesta. Myös toimialatasolla vaikutukset riippuvat ennen kaikkea päästöoikeuden hinnasta ja viennin reaktiosta päästökaupan aiheuttamaan kustannustason nousuun. Ne teollisuudenalat, joiden kustannusrakennetta päästökauppa muuttaisi eniten, kärsisivät hintakilpailukykynsä heikkenemisestä. Jos kuitenkin maailmanmarkkinahinnat nousisivat nekin, ei hintakilpailukykyvaikutusta syntyisi, jolloin tuotannon lasku jäisi huomattavasti pienemmäksi. Päästöoikeuden hinta vaikuttaisi tällöinkin tuotantoon, mutta ero halvempien ja kalliimpien päästöoikeuksien välillä jäisi selvästi pienemmäksi. Sovitteiden väliset erot jäävät toimialatasollakin pieniksi, mutta lienee selvää, että yksittäisen yrityksen kannalta ero voi ainakin periaatteessa olla suurikin. Ero voi kuitenkin periaatteessa syntyä lähinnä kannattavuuden, ei niinkään rajakustannusten ja hinnoittelun kautta.

9 Sisällys 1 Johdanto Tutkimuksen tavoitteet ja rakenne EY:n päästökauppadirektiivi Päästöoikeuksien kaupan periaatteellisista vaikutuksista 2 2 Laskelmien taustaoletuksista Päästöoikeuksien jakotapavaihtoehdot Oletukset maailmanmarkkinoista Talouden perusura 6 3 Laskelmien keskeiset tulokset Kokonaistaloudelliset vaikutukset Toimialavaikutukset Yhteenveto laskelmien tuloksista 17 4 Johtopäätöksiä 19 Lähteet 21

10

11 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen tavoitteet ja rakenne EY:n päästökauppadirektiivin mukaisen päästökaupan aloittaminen edellyttää päästöoikeuksien alkujakoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan päästöoikeuksien eräiden jakotapavaihtoehtojen keskeisiä vaikutuksia. Tutkimuksen lähtökohtana on Kioton sopimuksen mukaisten päästöjen rajoitustavoitteiden toteuttaminen EY:n päästökauppadirektiivin mukaisen päästökaupan ja direktiivissä määriteltyä päästökaupan ulkopuolelle jäävää sektoria koskevien kotimaisten toimien avulla. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tuoda esille jakotapavaihtoehtojen kansantaloudelliset vaikutuserot. Tutkimuksessa arvioidaan kolmea erilaista päästöoikeuksien jakotapavaihtoehtoa päästökaupan piiriin kuuluvilla toimialoilla. Päästökaupan ulkopuolelle jäävillä toimialoilla oletetaan säilyvän käytössä nykyisen energiaverotuksen. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on tuoda esille kansantalouden kannalta edullisimmat jakovaihtoehdot. Vaihtoehtoja verrataan talouden kehitystä ilman päästöjen rajoittamista ja päästökauppaa kuvaavaan perusuraan. Laskelmien perustana on tarkistettu, eräitä ilmastopoliittisia toimenpiteitä sisältävä talouden perusura. Perusuralla oletetaan uuden ydinvoimayksikön valmistuvan vuoteen 2010 mennessä. Jakovaihtoehtojen arviointiin on käytetty taloudellis-teknistä EV-mallia. EVmalli yhdistää energia- ja teollisuussektoreiden prosessien tarkastelun kansantaloudelliseen tasapainomalliin. Mallissa tarkastellaan samanaikaisesti sekä teknologiavalintoja että kokonaistaloudellisia riippuvuuksia. Kokonaistaloudellisina indikaattoreina vaihtoehtojen edullisuudesta käytetään kansantuotteen, työllisyyden ja kulutuksen muutoksia. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan päästöoikeuksien eri jakotapavaihtoehtojen vaikutuksia sekä koko kansantalouden että päästökauppasektorin toimialojen tasolla. Tutkimuksen ensimmäisessä luvussa esitellään päästökauppadirektiivi ja tarkastellaan päästökaupan periaatteellista vaikutusta yritysten hinnoitteluun ja kilpailukykyyn. Tutkimuksen toisessa luvussa esitellään muistiossa esitettyjen laskelmien taustaoletukset ja laskennan vaihtoehdot. Kolmas luku raportoi laskelmien tulokset ja viimeiseen lukuun on koottu laskelmien keskeiset johtopäätökset. 1.2 EY:n päästökauppadirektiivi EY:n laajuinen päästökauppa alkaa päästökauppadirektiivin mukaan vuoden 2005 alussa. Direktiivin mukaan päästökauppaa käyvät toimipaikat tai yritykset

12 2 joutuvat hankkimaan päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Päästöoikeuksien kauppa yritysten välillä on sallittua, mutta lupaa kaupankäyntiin sinänsä ei voi kaupata. Yritykset joutuvat vuosittain luovuttamaan viranomaisille päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Jos päästöoikeudet eivät riittäisi kattamaan toteutuneita päästöjä, maksettavaksi tulisi sakko, joka vuosien aikana olisi 40 ja sen jälkeen 100 hiilidioksiditonnilta, minkä lisäksi yritys joutuisi vielä hankkimaan puuttuvat päästöoikeudet. Päästöoikeuksien määrää valvovat jäsenvaltiot, joiden on kotimaisten päästöjen lisäksi seurattava yritysten hankkimien ja myymien päästöoikeuksien määrää. Päästökauppa kattaa massan ja paperin tuotannon, öljynjalostuksen ja pääosan raudan ja teräksen tuotannosta sekä rakennusmateriaalien ja sementin tuotannosta. Sähkön ja lämmön tuotannon osalta kaupan piiriin kuuluvat polttoaineteholtaan yli 20 MW:n tehoiset laitokset. Näiden toimialojen osuus koko EY:n energiankulutukseen liittyvistä CO2-päästöistä vuonna 1997 oli noin 45 %, kun taas Suomessa kauppa kattaisi hiilidioksidipäästöistä noin kaksi kolmasosaa. Päästökaupan käynnistämiseksi direktiivi vaatii jäsenmaita toteuttamaan päästöoikeuksien jakosuunnitelman kaupan piiriin kuuluvien laitosten kesken. Suunnitelma on hyväksytettävä komissiolla. Direktiivi sallii jäsenmaiden toteuttavan osan päästöoikeuksien alkujaosta huutokaupalla, mutta pääosin päästöoikeuksien jako on toteutettava vastikkeetta. Direktiivi ei koske päästöoikeuksia, jotka hankitaan Kioton pöytäkirjan joustomekanismien, yhteistoteutushankkeiden (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) kautta. Komissio on antanut erillisen direktiivin näiden joustomekanismien ja päästökaupan yhteydestä, jossa selvennetään muiden päästöihin vaikuttavien ohjauskeinojen ja päästökaupan välisiä yhteyksiä Päästöoikeuksien kaupan periaatteellisista vaikutuksista Päästökaupan vaikutus yritysten toimintaan syntyy päästöoikeuden hankkimisesta ja hallussapidosta aiheutuvista kustannuksista. Päästökauppa lisää fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytön kustannuksia niistä aiheutuvien päästöjen kattamiseksi vaadittavan päästöoikeuden hinnan mukaisesti. Tähän päästökaupan ohjaava vaikutus perustuukin: fossiilisten polttoaineiden suhteellisen kustannuksen nousu kannustaa vähentämään niiden käyttöä ja mahdollisuuksien mukaan korvaamaan niitä muilla tuotannontekijöillä. Päästökauppa siis muuttaa yritysten kustannusrakennetta luomalla uuden, päästöoikeuden hinnasta ja ominaispäästöistä riippuvan kustannuserän. Kustannusten nousu riippuu myös siitä, missä määrin yrityksen päästöihin kohdistuva ohjaus nykytilanteeseen verrattuna muuttuisi. Nykyisinhän taloudellisin ohjauskeinoin tapahtuva päästöjen ohjaus koskee eräillä toimialoilla vain osaa päästöistä tai sitä ei sovelleta lainkaan.

13 3 Päästökauppa vaikuttaa tuotannon rajakustannukseen täydellä päästöoikeuden hinnalla. Rajakustannuksen nousu riippuu siis ainoastaan tuotannon ominaispäästöistä, jotka määräävät tuotettua yksikköä kohti tarvittavan päästöoikeuksien määrän, ja päästöoikeuksien hinnasta. Päästöoikeuksien alkujako sen sijaan ei vaikuta rajakustannukseen, vaikka sen yhteydessä oikeuksia saataisiinkin vastikkeetta. Päästöoikeudethan ovat muiden arvopapereiden tavoin myytävissä markkinoilla, ja tällöin niiden oman käytön vaihtoehtoiskustannuksena on aina niistä saatavissa oleva markkinahinta. Vaikutus rajakustannuksiin on siis markkinahinnan mukainen myös siinä tapauksessa, että oikeuksia ei jouduttaisi alkujaossa saatujen lisäksi ostamaan. Jos taas yritys vähentää päästöjään eikä käytä kaikkia alkujaossa saamiaan päästöoikeuksia, sillä on optio myydä käyttämättä jääneet oikeutensa samaan markkinahintaan. Polttoainekustannusten nousu nostaa myös tuotannon marginaalikustannuksia ja saattaa myös vaikuttaa tuotannon tasoon heikentämällä hintakilpailukykyä. Nämä vaikutukset riippuvat siitä, missä määrin suhteellisilla hinnoilla on vaikutusta kysyntään, ja toisaalta siitä, kuinka suoraviivaisesti kustannusten muutokset vaikuttavat tuotteiden hintaan. Miten tämä ketju tarkkaan ottaen muodostuu, on monimutkainen kysymys, mutta kolme pääpiirteistä hinnoittelumallia ovat: 1) täydellinen rajakustannushinnoittelu, jossa kustannusten muutokset siirtyvät suoraan lopputuotteen hintaan. 2) täydellinen monopoli, jossa hinnoittelu perustuu keskimääräisiin kustannuksiin 3) epätäydellinen kilpailu, jossa hinnat määräytyvät kysyntälähtöisesti mutta asettuvat rajakustannusten yläpuolelle. Käytännössä kaikki hinnoittelu noudattanee pitkälti vaihtoehtoa 3). Kuinka suureksi rajakustannusten ja loppuhinnan välinen kate tarkkaan ottaen jää riippuu sekä tuotteesta esimerkiksi sen erikoistuneisuudesta että kilpailijoiden mahdollisuuksista vastata yrityksen toimiin. Epätäydellistä kilpailua koskeva kirjallisuus on hyvin laaja, mutta keskeistä siinä on, että kaikissa vaihtoehdoissa sopeutuminen kustannusten muutoksiin tapahtuu sekä hinnan että tuotannon tason ja mahdollisesti myös taloudellisen tuloksen kautta. Tämän tutkimuksen laskelmissa huomio kiinnitetään vain hinnan ja tuotannon tason muutoksiin. Rajakustannusten muutokset vaikuttavat siis laskelmissa suoraan lopputuotteiden hintaan.

14 4 2 Laskelmien taustaoletuksista Tässä tutkimuksessa päästöjen rajoittamisen vaikutuksia on arvioitu taloudellisteknisellä EV-mallilla. Malli yhdistää teknisten energiajärjestelmämallien yksityiskohtaisen lämmön ja sähkön tuotannon ja prosessiteollisuuden kuvauksen kansantaloudelliseen tasapainomalliin. Mallissa verrataan vaihtoehtoja talouden perusuraan vuonna Mallia on käytetty aiemmin kansallisen ilmastostrategian kustannusten arvioinnissa ja useissa päästökaupan ja energiaverotuksen kehittämistä koskevissa hankkeissa. Päästökaupan keskeinen vaikutus mallissa syntyy päästöoikeuksien yritysten rajakustannuksia nostavasta vaikutuksesta. Mallissa oletetaan, että rajakustannusten nousu heijastuu lopputuotteiden hintaan, mikä laskee tuotteiden kysyntää. Päästökauppaan siis sopeudutaan sekä hintojen että tuotannon tason kautta. Kysynnän pieneneminen laskee tuotantoa, mikä heijastuu pienentyneinä tuotannontekijätuloina myös kotitalouksiin. Lisäksi hintojen nousu laskee kuluttajien ostovoimaa suoraankin. Tästä johtuen kansantuote, kulutus ja työllisyys laskevat. 2.1 Päästöoikeuksien jakotapavaihtoehdot Koska päästöjen vähentämisen kustannukset poikkeavat toimialoittain, on laskelmissa tarkasteltu kolmea eri jakotapavaihtoehtoa. Ero kahden ensimmäisen jakotapavaihtoehdon välillä on lähinnä teollisuuden prosessipäästöjen ja oman energiantuotannon kohtelussa. Ensimmäisessä jakotapavaihtoehdossa (Sovite 1) teollisuuden päästöjä aiheuttaville prosesseille allokoidaan likimain niiden tarvetta vastaava määrä päästöoikeuksia, jolloin vähennystarve kohdentuu sekä yhdyskuntien että teollisuuden omaan energiantuotantoon. Toisessa (Sovite 2) vaihtoehdossa myös teollisuuden energiantuotannolle allokoidaan likimain sen tarvetta vastaava määrä päästöoikeuksia, vähennystarpeen kohdentuessa lähinnä yhdyskuntien energiantuotantoon. Kolmannessa (Sovite 3) vaihtoehdossa päästökauppasektorille kohdennetaan tasasuhteinen leikkaus. Päästöoikeuksien jako päästökauppakaudelle toteutetaan kohdentamalla päästökaupan piiriin kuuluville toimialoille sovitteiden mukainen määrä päästöoikeuksia ennen päästökaupan aloittamista. Kaupan alettua toimialat voivat hankkia lisäoikeuksia markkinoilta tai myydä hallussaan olevia oikeuksia toisille toimialoille. Tämä kuvaus on yksinkertaistus siinä mielessä, että toimialatasolla ei vielä voida tavoittaa kaikkia yritystasoisen päästökaupan vaatiman päästöoikeuksien jaon erikoispiirteitä. EV-malli sisältää kuitenkin keskeisten prosessien kuvauksen ja pystyy siinä mielessä kuvaamaan päästökaupan aiheuttamia suurimpia muutoksia. Laskennassa käytettyjä sovitteita kuvaa taulukko 1. Taulukossa on esitetty päästökauppasektorin kokonaispäästöt laskennan perusuralla ja allokoitavien päästö-

15 5 oikeuksien määrä alkujaon eri vaihtoehdoissa. Kokonaisvähennystarve on kaikissa vaihtoehdoissa sama, mutta sovitteet kohdentavat sen päästökauppasektorin toimialoille eri tavoin. Sovitteessa 1 metallien valmistus ja mineraaliteollisuus saisivat kutakuinkin perusuraa vastaavan määrän päästöoikeuksia, kun taas muille päästökaupan piiriin kuuluville toimialoille päästöoikeuksia annettaisiin perusuran päästöjä vähemmän. Sovitteessa 2 myös massa- ja paperiteollisuus ja öljynjalostus saisivat lähes perusuraa vastaavan määrän päästöoikeuksia. Suurin vähennystarve sovitteissa 1 ja 2 kohdistuisi sähkön lauhdetuotannolle. Sovitteessa 3 tarkastellaan leikkuri-vaihtoehtoa, jossa päästökauppasektorin toimialat saisivat kukin oikeuksia suhteellisesti 19 prosenttia perusuraa vähemmän. Päästökauppasektori saisi kaikissa vaihtoehdoissa päästöoikeuksia yhteensä noin 19 prosenttia perusuran päästöjä vähemmän. Taulukko 1. Päästökauppasektorin toimialoittaiset kokonaispäästöt ja allokoitavat päästöoikeudet eri sovitevaihtoehdoissa, Mt CO2 vuonna Sovitteet (Mt CO2) Kokonaispäästöt Sovite 1 Sovite 2 Sovite 3 Lauhde 11,1 6,5 6,1 8,9 Kaukolämpö 15,3 12,6 11,8 12,3 Massa- ja paperi 6,3 5,4 6,1 5,1 Rauta- ja teräs 6,7 6,7 6,7 5,4 Mineraali 2,2 2,1 2,1 1,8 Öljynjalostus 3,6 3,3 3,5 2,9 Muu teollisuus 1,5 1,1 1,3 1,3 Yhteensä 46,7 37,7 37,7 37,7 Laskelmissa oletetaan, että päästökauppasektorilla sovellettaisiin nykytasoisia energiaveroja. Muualla taloudessa sen sijaan energiaveroja korotettaisiin siten, että niiden päästöt pysyisivät alkujaon implisiittisesti määrittelemällä vuoden 1990 tasolla. Päästöoikeuksien hinta otetaan laskelmissa annettuna. Laskelmissa oletetaan, että päästöoikeuden hinnat asettuisivat 5, 10 tai 20 euroon hiilidioksiditonnilta. Päästöoikeuden hintaa on arvioitu lukuisissa tutkimuksissa, mutta toistaiseksi arvioihin liittyy monia epävarmuustekijöitä. Tällöin useiden vaihtoehtojen tarkasteleminen on perusteltua. 2.2 Oletukset vientimarkkinoista Laskelmissa tarkastellaan päästöjen rajoittamista Suomen kannalta. Päästökaupan avulla tapahtuvan päästöjen rajoittamisen vaikutusten kannalta on kuitenkin mer-

16 6 kittävää, oletetaanko muidenkin maiden rajoittavan päästöjään. Jos oletetaan, on luultavaa, että maailmanmarkkinahinnat nousisivat ja maailmanmarkkinakysyntä laskisi verrattuna tilanteeseen, jossa vain Suomi rajoittaisi päästöjään. Suomen toimiessa yksin vientikysyntä reagoisi voimakkaammin hintakilpailukyvyn heikentyessä ja kotimainen tuotanto suuntautuisi voimakkaammin energiavaltaisilta toimialoilta työvoimavaltaisemmille kuin siinä tapauksessa, että kilpailijamaiden vientihinnat nousisivat nekin. Vaikka yhden maan mallilla ei olekaan mahdollista kuvata kaikkia maailmanmarkkinoiden muutoksista aiheutuvia vaikutuksia, voidaan viennin reaktion voimakkuutta kontrolloimalla tarkastella vaihtoehtojen ääripäitä. Laskelmissa on tarkasteltu sekä voimakkaan että heikon vientireaktion mahdollisuuksia, joista ensimmäisessä oletetaan, että maailmanmarkkinahinnat ja -kysyntä eivät muutu päästökaupan alkaessa, kun taas toisessa maailmanmarkkinahintojen oletetaan nousevan kotimaiseen tahtiin. Voimakkaan vientireaktion tapauksessa hintakilpailukyvyn heikkeneminen Suomen rajoittaessa päästöjään yksin johtaa viennin selvään laskuun. Heikon vientireaktion tapauksessa taas oletetaan, että maailmanmarkkinahinnat muuttuvat samassa suhteessa kotimaisten hintojen kanssa. Tämä vaihtoehto olettaa siis eräässä mielessä, että kaikki maat vähentävät päästöjään ja että niiden kustannusrakenne on lähellä suomalaista. Tällöin maailmanmarkkinakysyntä kylläkin laskee hintojen yleisen nousun vuoksi, mutta koska suomalaisen teollisuuden kilpailukyky ei heikkene, toimialakohtainen viennin ja tuotannon lasku jäävät selvästi pienemmäksi kuin Suomi yksin -vaihtoehdossa. Samalla myös talouden rakennemuutos jää pienemmäksi. Todellisuudessa vaikutukset sijoittuisivat näiden ääripäiden väliin, koska päästöjen rajoittamiseen eivät tulle osallistumaan kaikki teollisuusmaatkaan. Suuri osa Suomen viennistä suuntautuu lisäksi EU-maiden ja Kioton sopimuksessa päästöjä rajoittavien maiden ulkopuolelle. Jonkinasteinen hintakilpailukyvyn heikkeneminen on siis varsin todennäköinen. 2.3 Talouden perusura Laskelmissa verrataan talouden tilannetta päästökauppavaihtoehdoissa perusuraan, jolla päästöjä ei rajoiteta. Perusuran talouskehitys noudattaa With Measures-skenaariota (WM-skenaario), jolla päästöjä ei rajoiteta, mutta eräitä energiankäytön tehostamistoimia on jo toteutettu. Perusura vaikuttaa voimakkaasti laskelmien tuottamaan arvioon päästöjen rajoittamisen kokonaiskustannusten tasosta, joka riippuu ennen kaikkea perusuralla oletetusta päästöjen rajoitustarpeesta. Sen sijaan vaikutus jakotapavaihtoehtojen välisiin eroihin jää pienemmäksi. Keskeisiä oletuksia tällä perusuralla ovat uuden ydinvoimalan käyttöönotto vuoteen 2010 mennessä, nykyisten tukien maksaminen ja mahdollisuus uusiutuvien

17 7 energianlähteiden ja maakaasun käytön kasvattamiseen nykyisestään. Perusuraan verrattuna koko maan CO2-päästöjen vähennystarpeen on oletettu olevan noin 13 % vuonna 2010, päästökauppasektorin vähennystarpeen noin 19% ja kaikkien kasvihuonekaasupäästöjen vähennystarpeen noin 17 %. Teollisuuden vuotuinen kasvu perusuralla on keskimäärin 2,7 prosenttia vuodessa vuosien välillä. Nopeinta kasvun oletetaan olevan elektroniikkateollisuudessa ja metallituoteteollisuudessa. Sekä paperiteollisuuden että metallien valmistuksen kasvun oletetaan ennen vuotta 2005 olevan nopeaa tiedossa olevien investointien mukaisesti, mutta tasaantuvan Kemianteollisuuden kasvun oletetaan jäävän edellisiä alemmaksi, samoin mineraaliteollisuuden. Palvelujen kysynnän oletetaan kasvavan lähes samaa vauhtia tehdasteollisuuden kanssa. Julkisten palvelujen kasvuvauhti heijastaa ennen kaikkea väestön ikääntymisestä aiheutuvaa kasvavaa sairaan- ja vanhustenhoidon palvelutarvetta ja jää siksi vuoteen 2010 mennessä puoleen yksityisten palvelujen kasvuvauhdista nousten sen jälkeen korkeammaksi. Maa- ja metsätalouden oletetaan kasvavan kansallisten ohjelmien kasvutavoitteiden mukaisesti. Vaikka tämän tutkimuksen tarkoitus ei olekaan arvioida päästöjen rajoittamisen kustannuksien tasoa sinänsä, tuottavat laskelmat toki arvion siitäkin. Päästökaupan hyödyllisyyttä voidaan arvioida suhteuttamalla päästöjen rajoituskustannukset päästökaupan avulla toteutettuna pelkin kotimaisin toimin, ilman päästökauppaa toteutetun rajoittamisen kustannuksiin. Tätä varten on EV-mallilla arvioitu päästöjen rajoituskustannukset WM-skenaariossa olettaen, että päästöjen rajoittaminen toteutettaisiin joko nykyrakenteista energiaverotusta korottamalla (Nykyverot kuviossa 1) tai siirtymällä puhtaaseen, poikkeuksettomaan hiilidioksidiveroon (CO2-vero kuviossa 1), jolloin vero määräytyisi suoraan polttoaineen hiilisisällön perusteella. Nykyverotuksen kiristämisellä Kioton tavoitteeseen pääseminen alentaisi kansantuotetta WM-perusuraan nähden noin 0,6 prosenttia, kulutusta 1,6 prosenttia ja työllisyyttä 0,5 prosenttia kun taas hiilidioksidiverolla, joka on periaatteessa kustannustehokas ohjauskeino, vaikutus jäisi hieman yli 0,4 prosenttiin kansantuotteesta, 1,1 prosenttiin kulutuksesta ja 0,3 prosenttiin työllisyydestä.

18 8 Kuvio 1. Päästöjen rajoittamisen vaikutukset kotimaisin toimin Kokonaistaloudelliset vaikutukset kotimaisin toimin vuonna 2010 Työllisyys Investoinnit Kulutus BKT 0-0,2 % perusurasta vuonna ,4-0,6-0,8-1 -1,2-1,4-1,6-1,8 Nykyverot CO2-vero

19 9 3 Laskelmien keskeiset tulokset 3.1 Kokonaistaloudelliset vaikutukset Kansantuotteen muutosta kuvataan kuviossa 2. Kansantuote laskisi 0,4-0,7 prosenttia (vuoden 2010 tasosta) siinä tapauksessa, että Suomen vientihintojen nousu laskisi vientiä voimakkaasti. Lasku riippuisi päästöoikeuden hinnasta ja olisi suurimmillaan 20 euron hintatasolla. Alemmilla päästöoikeuden hinnoilla sovitteiden välille ei juuri syntyisi eroa, kalliimmilla päästöoikeuden hinnoilla kansantuote laskisi sovitteessa 1 ja 2 vähiten, noin 0,6 % sovitteen 3 noin 0,7 % sijasta. Siinä tapauksessa, että maailmanmarkkinahinnat nousisivat saman verran kuin kotimaiset, vientikysyntä reagoisi maailmanmarkkinahintojen yleiseen nousuun (heikko vientireaktio) mutta ei suhteellisten vientihintojen muutokseen. Tällöin tuotannon lasku jäisi useimmilla toimialoilla pienemmäksi, mutta toisaalta niillä toimialoilla (lähinnä elektroniikkateollisuus), jotka epäsuorasti hyötyisivät päästökaupasta, tuotannon kasvu jäisi sekin pienemmäksi. Kansantuote reagoisi alemmilla päästöoikeuden hinnoilla enemmän ja korkeammilla hinnoilla vähemmän kuin voimakkaan vientireaktion tapauksessa. Kansantuotteen lasku olisi 0,4-0,6 prosenttia vuoden 2010 tasosta. Sovitteiden välinen ero jäisi tässäkin tapauksessa pieneksi. Kulutuskysynnän muutosta kuvaa kuvio 3. Kulutuskysynnän lasku olisi 1-1,6 % vuoden 2010 perusuran tasosta ja lasku olisi suurempi kalliiden päästöoikeuksien tapauksessa. Työllisyys laskee eri vaihtoehdoissa 0,2 % - 0,4 %, ja jälleen enemmän kalliilla päästöoikeuksilla. Kulutuskysynnän ja työllisyyden osalta sovitteiden välille ei syntyisi suurta eroa. Kulutuskysynnän lasku jäisi 1,1-1,5 prosenttiin heikon vientireaktion tapauksessa. Työllisyysvaikutuksia kuvaa kuvio 4. Työllisyys laskisi päästöjen rajoittamisen vuoksi 0,2-0,4 prosenttia perusuran tasolta voimakkaan vientireaktion tapauksessa. Työllisyys laskee tässä tapauksessa päästökauppatoimialoilla, mutta koska eräiden ei-päästökauppasektorin toimialojen hintakilpailukyky itse asiassa paranee päästökauppatoimialoilta vapautuvien resurssien laskiessa näiden toimialojen kustannuksia, niiden työllisyys kohenee hieman. Kokonaisuudessaan työllisyys kuitenkin laskee. Lasku vastaa noin työpaikan menetystä. Heikon vientireaktion tapauksessa päästökauppasektorin tuotanto ja työllisyys laskevat vähemmän kuin voimakkaan vientireaktion tapauksessa, mutta toisaalta eikauppasektorin toimialat eivät hyödy kilpailukykynsä paranemisesta ja siksi niiden työllisyyskehitys jää huonommaksi kuin voimakkaan vientireaktion tapauksessa. Tästä syystä työllisyyden kokonaiskehitys ei parane heikon vientireaktion tapauksessa voimakkaan vientireaktion tapaukseen verrattuna.

20 10 Kokonaistaloudellisia vaikutuksia päästöjen rajoittamisesta päästökaupan avulla voidaan myös verrata vaikutuksiin, joita päästöjen rajoittaminen aiheuttaisi pelkkiä kotimaisia toimia käyttäen. Korotettaessa nykyveroja päästöjen rajoittamiseksi kansantuote laskisi 0,6 prosenttia perusuraan nähden ja työllisyys 0,5 prosenttia. Jos rajoittaminen toteutettaisiin CO2-verolla, olisi kansantuotteen lasku 0,4 prosenttia ja työllisyyden lasku 0,3 prosenttia. Päästökaupalla päästäisiin siis kalliiden lupien tapauksessa vähintään yhtä hyvään lopputulokseen kuin nykyverojen korotuksella toteutettavalla päästöjen rajoittamisella ilman päästökauppaa, ja jos päästöoikeuksien hinta jäisi alemmaksi, päästökauppa laskisi päästöjen rajoittamisen kustannuksia kansantuotteella ja työllisyydellä mitattuna. Kustannustehokkaaseen, hiilidioksidiveroon perustuvaan päästöjen rajoittamiseen verrattuna päästökauppa ei sen sijaan aina pienentäisi päästöjen rajoittamisen vaikutuksia. Kuvio 2. Bruttokansantuotteen muutos perusuraan nähden vuonna 2010 Kansantuote 0,0 SOV1:5 SOV1:10 SOV1:20 SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 SOV3:5 SOV3:10 SOV3:20 % perusurasta vuonna ,1-0,2-0,3-0,4-0,5-0,6-0,7 Voimakas vientireaktio Heikko vientireaktio

21 11 Kuvio 3. Kulutusmenojen muutos perusuraan nähden vuonna 2010 Kulutusmenot 0,0 SOV1:5 SOV1:10 SOV1:20 SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 SOV3:5 SOV3:10 SOV3:20-0,2 % perusurasta vuonna ,4-0,6-0,8-1,0-1,2-1,4-1,6-1,8 Voimakas vientireaktio Heikko vientireaktio Kuvio 4. Työllisyyden muutos perusuraan nähden vuonna 2010 Työllisyys 0,0 SOV1:5 SOV1:10 SOV1:20 SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 SOV3:5 SOV3:10 SOV3:20 % perusurasta vuonna ,1-0,2-0,3-0,4-0,5-0,6 Voimakas vientireaktio Heikko vientireaktio

22 Toimialavaikutukset Kuviossa 5 on esitetty päästökaupan vaikutukset massa- ja paperiteollisuuden osalta. Päästöoikeuden hinta vaikuttaisi tuotannon muutokseen selvästi. Tuotanto laskisi 0,9-5,2 % voimakkaan vientireaktion tapauksessa. Sovitteiden väliset erot eivät ole suuria. Vaikutukset jäisivät huomattavasti pienemmiksi, mikäli vientireaktio olisi heikko. Tällöin tuotannon lasku jäisi 0,6-2 prosenttiin. Päästöjen rajoittaminen kotimaisin toimin laskisi massa- ja paperiteollisuuden tuotantoa noin 2 prosenttia, joten toimiala hyötyisi päästökaupasta halvemmilla päästöoikeuksien hinnoilla. Kalleimmilla hinnoilla näin ei välttämättä kävisi. Kuvio 5. Massa- ja paperiteollisuuden tuotannon muutos perusuraan nähden vuonna 2010 Massa- ja paperiteollisuus 0,0 SOV1:5 SOV1:10 SOV1:20 SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 SOV3:5 SOV3:10 SOV3:20 % perusurasta vuonna ,0-2,0-3,0-4,0-5,0-6,0 Voimakas vientireaktio Heikko vientireaktio Öljynjalostuksen tuotannon lasku olisi 3,8-8,4 % vuoden 2010 tasosta voimakkaan vientireaktion tapauksessa. Lasku olisi suurin kalliilla oikeuksilla ja sovitteella 1. Heikon vientireaktion tapauksessa vaikutus jäisi 3,5-5,8 prosenttiin ja sovitteiden välinen ero muodostuisi pieneksi. Öljynjalostuksen massa- ja paperiteollisuutta voimakkaampi reaktio johtuu siitä, että päästökauppa nostaisi lopputuotteiden käyttäjähintoja selvästi, mikä laskisi niiden kysyntää myös maailmanmarkkinoilla. Toimialan omiin kustannuksiin päästökauppa ei sen sijaan vaikuttaisi kovin voimakkaasti. Myöskään ero kotimaisin toimin toteutettuun päästöjen rajoittamiseen ei muodostuisi kovin suureksi ilman päästökauppaa tuotanto laskisi 4,3-6 prosenttia.

23 13 Kuvio 6. Öljynjalostuksen tuotannon muutos perusuraan nähden vuonna 2010 Öljynjalostus 0,0 SOV1:5 SOV1:10 SOV1:20 SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 SOV3:5 SOV3:10 SOV3:20-1,0 % perusurasta vuonna ,0-3,0-4,0-5,0-6,0-7,0-8,0-9,0 Voimakas vientireaktio Heikko vientireaktio Kuvio 7. Mineraaliteollisuuden tuotannon muutos perusuraan nähden vuonna 2010 Mineraaliteollisuus 0,0 SOV1:5 SOV1:10 SOV1:20 SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 SOV3:5 SOV3:10 SOV3:20 % perusurasta vuonna ,5-1,0-1,5-2,0-2,5-3,0-3,5 Voimakas vientireaktio Heikko vientireaktio

24 14 Mineraaliteollisuuden tuotannon muutoksia kuvaa kuvio 7. Tuotannon lasku voimakkaan vientireaktion tapauksessa olisi 1-3,4 %. Lasku jäisi 0,8-2,5 prosenttiin heikon vientireaktion tapauksessa. Kotimaisin toimin tuotanto laskisi 2,1-3 prosenttia, joten halvemmin päästöoikeuksin päästökauppa laskisi toimialalle päästöjen rajoittamisesta aiheutuvia kustannuksia. Kuvio 8. Metallien valmistuksen tuotannon muutos perusuraan nähden vuonna 2010 Metallien valmistus 0,0 SOV1:5 SOV1:10 SOV1:20 SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 SOV3:5 SOV3:10 SOV3:20 % perusurasta vuonna ,0-4,0-6,0-8,0-10,0-12,0-14,0-16,0 Voimakas vientireaktio Heikko vientireaktio Metallien valmistukseen päästökauppa vaikuttaisi voimakkaan vientireaktion tapauksessa selvästi, tuotannon lasku olisi 4-14,9 prosenttia. Laskelmissa on oletettu, että metallien vienti on melko hintajoustavaa, ja niinpä se reagoi voimakkaasti kalliisiin päästöoikeuksiin siinä tapauksessa, että maailmanmarkkinahinnat eivät muutu. Jos ne taas muuttuvat, jää vientireaktio heikoksi ja päästökaupan vaikutus metallien valmistukseen huomattavasti pienemmäksi, 1,6-6,2 prosenttiin. Sovitteella ei ole tuotannon muutokseen suurta vaikutusta. Päästöoikeuden hinta sen sijaan vaikuttaa tuotantoon selvästi. Kotimaisin toimin tapahtuvalla päästöjen rajoittamisella metallien tuotanto laskisi 7-7,8 prosenttia, joten päästökauppa laskisi halvemmilla päästöoikeuksilla päästöjen rajoittamisen kustannuksia.

25 15 Kuvio 9. Sähkön ja lämmön tuotannon muutos perusuraan nähden vuonna 2010 Sähkön ja lämmön tuotanto 0,0 SOV1:5 SOV1:10 SOV1:20 SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 SOV3:5 SOV3:10 SOV3:20-1,0 % perusurasta vuonna ,0-3,0-4,0-5,0-6,0-7,0-8,0-9,0 Voimakas vientireaktio Heikko vientireaktio Kuvio 10. Muun teollisuuden tuotannon muutos perusuraan nähden vuonna 2010 Muu teollisuus 0,2 SOV1:5 SOV1:10 SOV1:20 SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 SOV3:5 SOV3:10 SOV3:20 0,1 % perusurasta vuonna ,0-0,1-0,2-0,3-0,4-0,5-0,6-0,7 Voimakas vientireaktio Heikko vientireaktio

26 16 Sähkön ja lämmön tuotannon muutosta kuvaa kuvio 9. Sähkön ja lämmön tuotanto kokonaisuudessaan laskee 0,5-7,9 prosenttia voimakkaan vientireaktion tapauksessa. Vientireaktion heikkeneminen ei kuitenkaan pienennä tuotannon muutosta olennaisesti. Voimakkain vaikutus sähkön ja lämmön tuotantoon tuleekin viennin muutoksen sijasta eri tuotantotapojen suhteellisen kustannusrakenteen muutoksesta, joka kalliiden päästöoikeuksien tapauksessa alkaa leikata lauhdesähkön tuotantoa. Päästökauppa vaikuttaa sekin ennen kaikkea lauhdetuotantoon mutta kotimaisin toiminkin päästöjen rajoittaminen laskisi tuotantoa 5,7-6,1 prosenttia. Kuviossa 10 on esitetty päästökaupan ulkopuolella jäävien teollisuudenalojen tuotannon muutos. Päästökauppa vaikuttaa näihin toimialoihin energian ja muiden välituotteiden hinnassa ja kysynnässä tapahtuvien muutosten kautta. Sikäli kuin päästökauppaa nostaa hintoja päästökauppatoimialoilla, heijastuu se muun teollisuuden kustannuksiin niiden oman välituotekäytön kautta. Toisaalta niille tarjoutuu periaatteessa mahdollisuus käyttää työvoimaa, joka päästökauppatoimialoilta vapautuu. Tämä parantaa niiden kilpailukykyä voimakkaan vientireaktion tapauksessa, mutta ei heikon vientireaktion. Muun teollisuuden tuotannon muutos kotimaisin toimin päästöjä rajoitettaessa olisi 0,3-0,5 prosenttia. Se, hyödyttäisikö päästökauppa muuta teollisuutta riippuisi siis ennen kaikkea vientireaktion voimakkuudesta. Kuvio 11. Palvelutuotannon muutos perusuraan nähden vuonna 2010 Palvelut 0,0 SOV1:5 SOV1:10 SOV1:20 SOV2:5 SOV2:10 SOV2:20 SOV3:5 SOV3:10 SOV3:20 % perusurasta vuonna ,1-0,2-0,3-0,4-0,5-0,6 Voimakas vientireaktio Heikko vientireaktio

27 17 Kuvioon 11 on koottu tuotannon muutokset palvelutoimialoilla. Palvelujen kysyntään kulutuksen ja teollisuuden tuotannon lasku vaikuttaa selvästi, ja siksi se ei varsinaisesti hyödy päästöjen rajoittamisesta. Laskelmissa oletetaan lisäksi, että palvelujenkin energiaverotusta korotetaan, ja tämä yhdessä päästökaupasta aiheutuvan sähkön hinnannousun kanssa lisää palvelutoimialojen kustannuksia ja heikentää suoraan palvelujen kysyntää. Kotimaisin toimin päästöjen rajoittaminen laskisi palvelutuotantoa 0,3-0,6 prosenttia. Palvelujen osalta päästökaupasta ei siis yksiselitteisesti olisi hyötyä. 3.3 Yhteenveto laskelmien tuloksista Laskelmien perusteella on selvää, että päästöoikeuksien jakotapavaihtoehtojen väliset kokonaistaloudelliset vaikutuserot jäisivät pieniksi. Päästöjen rajoittamisen vaikutukset riippuisivat enemmänkin päästöoikeuden hinnasta kuin siitä, miten päästöoikeuksien jako päästökauppasektorin sisällä toteutettaisiin. Aiempien tutkimusten valossa on kuitenkin selvää, että päästöoikeuksien kohdentaminen päästökauppasektorin ja ei-päästökauppasektorin kesken voi vaikuttaa kokonaistaloudellisiin kustannuksiin. Siinä tapauksessa, että maailmanmarkkinat eivät reagoisi päästökauppaan, päästökauppasektorin vientihintojen nousu laskisi vientiä selvästi. Kansantuote laskisi tällöin 0,4-0,7 prosenttia vuoden 2010 tasosta. Kansantuotteen lasku riippuisi päästöoikeuden hinnasta ja olisi suurimmillaan 20 euron hintatasolla. Kulutuskysynnän lasku olisi 1-1,6 % vuoden 2010 perusuran tasosta ja lasku olisi suurempi kalliiden päästöoikeuksien tapauksessa. Työllisyys laskee eri vaihtoehdoissa 0,2 % - 0,4 %, sekin enemmän kalliilla päästöoikeuksilla. Toimialatasolla vaikutus olisi sitä voimakkaampi, mitä kalliimpia päästöoikeudet olisivat, ja mitä herkempää vienti on hintakilpailukyvyn muutoksille. Erot sovitteiden välillä jäisivät kuitenkin pieniksi.

28 18 Taulukko 2. Kokonaistaloudelliset vaikutukset, % vuonna 2010 SOV3:20 SOV3:10 SOV3:5 SOV2:20 SOV2:10 SOV2:5 SOV1:20 SOV1:10 SOV1:5 Voimakas vientireaktio bkt -0,4-0,5-0,6-0,4-0,4-0,6-0,4-0,4-0,7 kulutus -1,1-1,2-1,5-1,0-1,1-1,5-1,0-1,1-1,6 investoinnit 0,0 0,0-0,3 0,0 0,0-0,3 0,0 0,0-0,3 työllisyys -0,3-0,2-0,4-0,2-0,2-0,4-0,2-0,2-0,4 Heikko vientireaktio bkt -0,4-0,5-0,6-0,4-0,4-0,6-0,4-0,5-0,6 kulutus -1,1-1,2-1,4-1,1-1,1-1,4-1,1-1,1-1,5 investoinnit 0,0 0,0-0,2 0,0 0,0-0,2 0,0 0,0-0,2 työllisyys -0,3-0,3-0,5-0,3-0,3-0,5-0,3-0,3-0,5 Taulukko 3. Toimialakohtaiset vaikutukset tuotantoon, % vuonna 2010 SOV3:20 SOV3:10 SOV3:5 SOV2:20 SOV2:10 SOV2:5 SOV1:20 SOV1:10 SOV1:5 Voimakas vientireaktio Mineraaliteollisuus -1,0-1,6-3,3-1,0-1,6-3,3-1,0-1,6-3,2 Massa- ja paperi -1,0-1,5-5,2-0,9-1,3-5,1-0,9-1,4-5,1 Öljynjalostus -3,9-5,2-8,3-3,8-5,0-8,2-3,8-5,1-8,3 Metallien valmistus -4,0-7,5-14,8-4,0-7,4-14,8-4,0-7,4-14,8 Muu teollisuus -0,1 0,0 0,1-0,1 0,0 0,1-0,1 0,0 0,1 Palvelut -0,4-0,4-0,4-0,4-0,3-0,4-0,4-0,3-0,4 Lämmön ja sähkön tuotanto -0,5-1,3-7,8-0,5-1,1-7,8-0,5-1,2-7,8 Heikko vientireaktio Mineraaliteollisuus -0,8-1,1-2,4-0,8-1,1-2,4-0,8-1,1-2,4 Massa- ja paperi -0,5-0,6-2,1-0,5-0,6-2,1-0,6-0,6-2,1 Öljynjalostus -3,3-3,9-5,5-3,2-3,8-5,5-3,3-3,8-5,7 Metallien valmistus -1,6-2,9-6,1-1,6-2,8-6,1-1,6-2,8-6,1 Muu teollisuus -0,4-0,3-0,6-0,4-0,3-0,6-0,4-0,3-0,6 Palvelut -0,4-0,4-0,5-0,4-0,4-0,5-0,4-0,4-0,6 Lämmön ja sähkön tuotanto -0,5-1,0-6,6-0,5-1,0-6,6-1,2-1,0-6,6

29 19 4 Johtopäätöksiä Laskelmien perusteella voidaan esittää joitakin arvioita päästökaupan keskeisistä vaikutuksista. Päästökaupan vaikutukset riippuisivat ennen kaikkea päästöoikeuden hinnasta. Alhaisella hintatasolla päästöjen rajoittamisen kustannukset päästökaupan avulla asettuisivat noin 0,4 prosenttiin vuoden 2010 kansantuotteesta, eivätkä juuri riippuisi siitä, millaisella sovitteella päästöoikeuksien jako toteutettaisiin. Kalliimmilla päästöoikeuksien hinnoilla päästökauppa nostaisi kustannustasoa, ja jos vientikysyntä reagoisi herkästi hintakilpailukyvyn muutoksiin, kansantuote laskisi selvästi, ja sovitteillakin olisi jo lievää vaikutusta kustannustasoon. Prosessipäästöt ja teollisuuden energiantuotannon huomioiva sovite olisi tällöin kokonaisuuden kannalta edullisin. Toimialatasolla vaikutukset riippuvat ennen kaikkea päästöoikeuden hinnasta ja viennin reaktiosta päästökaupan aiheuttamaan kustannustason nousuun. Jos vientireaktio on voimakas, ne teollisuudenalat, joiden kustannusrakennetta päästökauppa muuttaisi voimakkaimmin, kärsisivät hintakilpailukykynsä heikkenemisestä. Jos taas maailmanmarkkinahinnat nousisivat nekin, ei hintakilpailukykyvaikutusta syntyisi ja siksi tuotannon laskukin jäisi huomattavasti pienemmäksi. Päästöoikeuden hinta vaikuttaisi tällöinkin tuotantoon, mutta ero halvempien ja kalliimpien päästöoikeuksien välillä jäisi selvästi pienemmäksi. Sovitteiden väliset erot jäävät vielä toimialatasolla pieniksi, mutta on selvää, että yksittäisen yrityksen tapauksessa ero voi periaatteessa olla suurikin. Ero voi kuitenkin periaatteessa syntyä lähinnä kannattavuuden, ei niinkään rajakustannusten ja hinnoittelun kautta. Kokonaistaloudellisia vaikutuksia päästöjen rajoittamisesta päästökaupan avulla voidaan myös verrata vaikutuksiin, joita päästöjen rajoittaminen aiheuttaisi pelkkiä kotimaisia toimia käyttäen. Tällöin kansantuote laskisi 0,4-0,6 prosenttia perusuraan nähden ja työllisyys 0,3-0,5 prosenttia. Päästökaupalla päästäisiin siis kalliiden lupien tapauksessa vähintään yhtä hyvään lopputulokseen kuin nykyverojen korotuksella toteutettavalla päästöjen rajoittamisella ilman päästökauppaa, ja jos päästöoikeuksien hinta jäisi alemmaksi, päästökauppa laskisi päästöjen rajoittamisen kustannuksia kansantuotteella ja työllisyydellä mitattuna. Kustannustehokkaaseen, hiilidioksidiveroon perustuvaan päästöjen rajoittamiseen verrattuna päästökauppa ei sen sijaan aina pienentäisi päästöjen rajoittamisen vaikutuksia. Päästöoikeuden hinnan keskeinen merkitys herättää kysymyksen siihen vaikuttavista tekijöistä. Tässä tutkimuksessa ei ole muodostettu erillisiä arvioita hinnanmuodostukseen vaikuttavista tekijöistä, mutta aikaisempien tutkimusten valossa merkittävimmät päästöoikeuden hintaan vaikuttavat tekijät ovat kaupan laajuus,

30 20 se, osallistuvatko päästöjen rajoittamiseen ja päästökauppaan EY:n uudet jäsenvaltiot, ja saavatko ne myydä hallussaan olevia päästöoikeuksia vanhoille jäsenille sekä se, mitkä maat lopulta rajoittavat päästöjään. On selvää, että päästöoikeuksien hinta jää alemmaksi, jos tällainen kaupankäynti on mahdollista, verrattuna tilanteeseen jossa vain nykyiset jäsenvaltiot kävisivät keskenään kauppaa. Venäjän ja Yhdysvaltain liittymisellä päästöjen rajoittamiseen voi sen sijaan olla kahtalaisia vaikutuksia päästöoikeuksien hintaan: Venäjä olisi nykytiedon valossa päästöoikeuksien myyjä ja Yhdysvallat niiden ostaja.

31 21 Lähteet Commission of the European Communities, Proposal for a Directive of the European Parliament and of the Council establishing a framework for greenhouse gas emissions trading within the European Community and amending Council directive 96/61/EC, Brussels, COM(2001)581, European Commission, Replies to some frequently asked questions on the EC emissions trading proposal, Forsström, J. J. Honkatukia: EV-malli: taloudellis-tekninen tasapainomalli Suomelle. ETLA C 78, 2002a. Forsström, J. J. Honkatukia: Energiaverotuksen kehittämistarpeet Kioton pöytäkirjan toteuttamiseksi. Keskustelualoite 800, ETLA, Helsinki, 2002b. Forsström, J. J. Honkatukia P. Sulamaa, Suomen asema EU:n Komission Vihreän Kirjan hahmottelemassa unionin laajuisessa päästökaupassa, ETLA report 782, Goulder, L.H. I.W.H. Parry R.C. Williams D. Burtraw (1999), The Cost effectiveness of alternative instruments for environmental protection in a second-best setting, Journal of Public Economics, Vol.72.no3. pp Groenenberg, H. K. Blok, Benchmark-based emission allocation in a cap-andtrade system, Climate Policy, 2002 (forthcoming). Harrison, D. D.B. Radov, Evaluation of Alternative Initial Allocation Mechanisms in a European Union Greenhouse Gas Emissions Allowance Trading Scheme, Study for the European Commission, National Economic Research Associates, Honkatukia, J. J. Forsström ja E. Tamminen (2003): Energiaverotuksen asema EU:n laajuisen päästökaupan yhteydessä. Tutkimuksia 102, VATT, Helsinki. Sijm, J. K. Smekens T. Kram M. Boots, Economic Effects of Grandfathering CO 2 Emission Allowances, ECN C , 2002.

32

33 VATT-KESKUSTELUALOITTEITA / DISCUSSION PAPERS ISSN SARJASSA ILMESTYNEITÄ 271. Kari Seppo Kröger Outi With Hanna: Saksan verouudistus Helsinki Kari Seppo: Norjan ja Suomen tuloverojärjestelmän vertailua. Helsinki Sinko Pekka: Labour Tax Reforms and Labour Demand in Finland Helsinki Pekkala Sari Kangasharju Aki: Adjustment to Regional Labour Market Shocks. Helsinki Poutvaara Panu: Gerontocracy Revisited: Unilateral Transfer to the Young May Benefit the Middle-aged. Helsinki Uusitalo Roope: Tulospalkkaus ja tuottavuus. Helsinki Kemppi Heikki Lehtilä Antti: Hiilidioksidiveron taloudelliset vaikutukset. Helsinki Rauhanen Timo: Liikevaihtoraja arvonlisäverotuksessa Pienyrityksen kasvun este? Helsinki Berghäll Elina Kilponen Juha Santavirta Torsten: Näkökulmia suomalaiseen tiede-, teknologia- ja innovaatiopolitiikkaan KNOGG-työpajaseminaarin yhteenveto. Helsinki Laine Veli: Evaluating Tax and Benefit Reforms in Helsinki Pekkala Sari Tervo Hannu: Unemployment and Migration: Does Moving Help? Helsinki Honkatukia Juha Joutsenvirta Esa Kemppi Heikki Perrels Adriaan: EU:n laajuisen päästökaupan toteuttamisvaihtoehdot ja vaikutukset Suomen kannalta. Helsinki Kotakorpi Kaisa: Access Pricing and Competition in Telecommunications. Helsinki Hämäläinen Kari Böckerman Petri: Regional Labour Market Dynamics, Housing and Migration. Helsinki Sinko Pekka: Labour Taxation, Tax Progression and Job Matching Comparing Alternative Models of Wage Setting. Helsinki Tuomala Juha: Työttömyyden alueellisen rakenteen kehitys 1990-luvulla. Helsinki Berghäll Elina: Virosta ja Ahvenanmaan itsehallintoalueelta Suomeen kohdistuvat verokilpailupaineet. Helsinki Korkeamäki Ossi Kyyrä Tomi: The Gender Wage Gap and Sex Segregation in Finland. Helsinki Kilponen Juha Santavirta Torsten: Taloudellinen kasvu, innovaatiot ja kilpailu katsaus kirjallisuuteen ja politiikkasuosituksiin. Helsinki 2002.

34 290. Siivonen Erkki Huikuri Satu (Edited): Workshop on Studies for Northern Dimension Kalastajatorppa May, Helsinki Pohjola Johanna Kerkelä Leena Mäkipää Raisa: Who Gains from Credited Forest Carbon Sinks: Finland and Other Annex I Countries in Comparison. Helsinki Montén Seppo Tuomala Juha: Alueellinen työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys 1990-luvulla. Helsinki Lyytikäinen Teemu: Pienituloisuuden dynamiikka Suomessa. Helsinki Aulin-Ahmavaara Pirkko Jalava Jukka: Pääomapanos ja sen tuottavuus Suomessa vuosina Helsinki Vaittinen Risto: Maatalouskaupan vapauttaminen kansainväliset vaikutukset ja merkitys EU:lle. Helsinki Haataja Anita: Suomalaiset mikrosimulointimallit päätöksenteon valmistelussa ja tutkimuksessa. Helsinki Kangasharju Aki Korpinen Liisa Parkkinen Pekka: Suomessa asuvat ulkomaalaiset: Esiselvitys. Helsinki Hietala Harri Lyytikäinen Teemu: Työn, pääoman ja kulutuksen verorasituksen mittaaminen. Helsinki Räisänen Heikki: Rekrytointiongelmat ja työvoimapotentiaali lääkärien, lastentarhanopettajien, farmaseuttien ja proviisorien ammateissa. Helsinki Kröger Outi: Pääoma- ja yritystulojen verotus uusi suunta? Helsinki Kari Seppo Liljeblom Eva Ylä-Liedenpohja Jouko: Snedvridande beskattning av utländska investeringar: Reell och finansiell aktivitet inducerad av skattearbitrage. Helsinki Pekkala Sari: Is Little Brother Nothing but Trouble?: Educational Attainment, Returns to Schooling and Sibling Structure. Helsinki Vaittinen Risto: Liberalisation of Agricultural Trade Global Implications and what it Means for the EU. Helsinki Kangasharju Aki Venetoklis Takis: Do Wage-subsidies Increase Employment in Firms? Helsinki Räisänen Heikki: How to Cope with Labour Market Policy Tools in Economic Downturn: Finnish Evidence. Helsinki Ruotoistenmäki Riikka Siivonen Erkki: Tiehankkeiden rahoitusvajeen ratkaisu? Helsinki Hjerppe Reino: Social Capital and Economic Growth Revisited. Helsinki Honkatukia Juha Kangasharju Aki Vaittinen Risto: Suuren aluepolitiikan ja hajasijoittamisen vaikutuksia Keski-Suomessa. Helsinki Luukkonen Antti: Palkkadiskriminaatio Suomen teollisuussektorin toimihenkilöillä vuonna Helsinki Pekkala Sari: What Draws People to Urban Growth Centers: Jobs vs. Pay? Helsinki 2003.