Perustuslakivaliokunnan kokous n:o 108 perjantaina kello 8.30

Transkriptio

1 Perustuslakivaliokunnan kokous n:o 108 perjantaina kello ) Nimenhuuto 2) Päätösvaltaisuus 3) HE 313 laeiksi sairausvakuutuslain muuttamisesta sekä kuntoutusrahalain 9 :n muuttamisesta 1a kuntoutusrahalain 14 :n väliaikaisesta muuttamisesta annetun lain kumoamises-ta - I käsittely. Asiantuntijoiden kuuleminen: - Ylitarkastaja Pekka Humalto Sosiaali- ja terveysministeriö - Professori Mikael Hiden - Professori Antero Jyränki - OTT, lainsäädäntöjohtaja Matti Niemivuo - Professori Ilkka Saraviita - Professori Kaarlo Tuori Päätetään jatkokäsittelystä. 4) HE 269 laiksi Posti- ja telelaitoksesta annetun lain 9 :n kumoamisesta - I käsittely jatkuu. Asiantuntijoiden kuuleminen: - Nuorempi hallitussihteeri Erik Strömberg Valtiovarainministeriö - Professori Mikael Hidén - Professori Antero Jyränki - Professori Ilkka Saraviita Päätetään jatkokäsittelystä. 5) HE 134 lainsäädännöksi Valtion ravitsemiskeskuksen muuttamisesta valtionyhtiöksi, HE 137 laiksi Suomen rahapajasta annetun lain kumoamisesta, HE 168 lainsäädännöksi Valtion tietokonekeskuksen muuttamisesta valtionyhtiöksi ja HE 169 lainsäädännöksi Valtion painatuskeskuksen muuttamisesta valtionyhtiöksi - I käsittely jatkuu. Asiantuntijoiden kuuleminen: - Professori Niklas Bruun

2 6) HE 303 laiksi työntekijäin eläkelain 9 :n poikkeuksellisesta soveltamisesta vuonna 1993 seka laeiksi työntekijäin työeläkemaksun huomioon ottamisesta eräissä päivärahoissa - I käsittely jatkuu. Lausuntoluonnos: yleiskeskustelu - yksityiskohtainen käsittely. 7) HE 305 laiksi työllisyyslain muuttamisesta - I käsittely jatkuu. Lähetekeskustelu lausunnon laatimiseksi. 8) Muut mahdolliset asiat 9) Seuraava kokous on maanantaina klo tai tiistaina klo ) Kokouksen päättäminen

3 Vaitiovarainrainisteriö Henkilöstöosasto Erik Strömberg Muistio ERORAHAN JA TOISTUVAN KORVAUKSEN OLEMUKSESTA Erorahajärjestelmän synty Erorahajärjestelmä luotiin vuonna 1970 työmarkkinaosapuolten välisellä sopimuksella. Tuolloin olivat työttömyyspäivärahat oleellisesti pienemmät kuin nykyään. Siksi pidettiin kohtuullisena, että ikääntyneille työntekijöille, jotka on irtisanottu taloudellisista tai tuotannollisista syistä, maksetaan erorahaa, mikäli edunsaajan uudelleen työhön sijoittuminen on iän tai muun syyn vuoksi ilmeisen vaikeaa. Erorahojen maksamiseksi perustettiin erorahasto, nykyään koulutusja erorahasto, josta säädettiin lailla. Nykyisen koulutus- ja erorahastosta annetun lain (537/90) 3 :n 1 momentin mukaan erorahan myöntämisen muista edellytyksistä ja sen suuruudesta määrätään tarkemmin rahaston säännöissä. Tällöin on otettava huomioon myös työ- ja virkasuhteen jatkumisaika taikka alallaoloaika. Samanlainen säännös oli jo alkuperäisessä erorahalaissa. Koulutus- ja erorahaston johtokunta hyväksyy rahaston säännöt, jotka sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa. Rahaston johtokunnassa ovat edustettuina työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ja etuuksista sopiminen on käytännössä työmarkkinaosapuolien välinen asia. Erorahaetuus ulotettiin koskemaan myös valtion henkilöstöä. Ilmeisesti sen takia, että valtion työsopimussuhteinen henkilöstö oli hyvin rinnastettavissa yksityisen alan työntekijöihin päätettiin, että he ovat erorahaston etuuksien piirissä. Valtion virkamiehiä ei tuolloin voitu irtisanoa, joten ei pidetty tarpeellisena, että valtio maksaisi heistä erorahamak-sua. Koska kuitenkin pidettiin tarpeellisena, että tarvittaessa virkamiehetkin voivat saada samat etuudet, perustettiin valtion virkamiehiä varten valtioneuvoston päätöksellä oma erorahajärjestelmä, jonka etuudet maksaa valtiokonttori. Nykyään valtion virkamiesten erorahajärjestelmästä säädetään valtion virkamieslaissa (755/86) ja eroraha-asetuksessa (726/87). Lisäksi posti- ja telelaitoksen ja valtionrautateiden osalta on erityissäännöksiä. Valtion virkamiesten erorahaetuudet ovat aina olleet täysin samat kuin koulutus- ja erorahaston etuudet. On katsottu, että valtion roolina tässä asiassa on seurata mitä yksityinen sektori tekee ja tehdä samat ratkaisut. Erorahajärjestelmän luonne Edellä lausutun perusteella voidaan todeta, että eroraha on työttömyysturvaetuus. Koska eroraha maksetaan työttömyyspäivärahan lisäksi eräille vanhemmille ikäryhmille, voidaan mielestäni katsoa, että se olisi lainsäätämisjärjestyksen puolesta rinnastettava ennemminkin ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan kuin peruspäivärahaan. Voidaan kysyä, olisiko eroraha rinnastettavissa eläkkeeseen, koska sen määrään vaikuttaa edunsaajan ikä ja palvelusaika. Työeläkkeet perustuvat ns. ansaintaperiaattelle. Tämä pitää sisällään sen, että työssä ollessa jatkuvasti ansaitaan myös eläkettä, mutta toisaalta myös sen, että mikä on ansaittu, on myös joskus maksettava, ellei oman niin perhe-eläkkeen muodossa. Erorahan ei voida sanoa pohjautuvan ansaintaperiaat-teelle, koska sen maksamista ei useimmissa tapauksissa tapahdu lainkaan. Sen määrää laskettaessa otetaan huomioon tiettyjä asioita kuten ikä ja palvelusaika, mutta myös esim. edunsaajan palkka. Täten ei erorahaa voida mielestäni lainsäädäntö j ärj estyken puolesta rinnastaa eläkkeisiin. Koulutus- ja erorahaston maksamaa erorahaa aiotaan vuonna 1993 huomattavasti pienentää nykyisestä sekä mahdollisesti myös rajata edunsaajien piiriä rahaston vakavan rahapulan vuoksi. Tämä on tehtävissä rahaston sääntöjen muutoksella. Valtion erorahajärjestelmään olisi tehtävä samat muutokset, jotta valtion virkamiehet eivät saisi parempia erorahaetuuk-sia kuin muut. Mikäli tämä olisi tehtävissä ainoastaan perustuslainsäätämisjärjestyksessä, pitäisin sitä varsin haitallisena. Toistuvasta korvauksesta

4 Valtion virkamieslain tullessa voimaan vuoden 1988 alusta kumottiin valtion vakinaisten virkamiesten vanha lakkautuspalk-kajärjestelmä ja tilalle perustettiin toistuvan korvauksen järjestelmä. Toistuva korvaus syntyi neuvottelutuloksena vakinaisille virkamiehille valtion henkilöstöjärjestöjen vaadittua, että ns. saavutettua etua ei saa menettää. Toistuva korvaus on luonteeltaan varsin erilainen kuin lakkautuspalkka järjestelmä. Voidaan sanoa, että toistuva korvaus on luonteeltaan vielä lähempänä työttömyyspäivärahaa kuin eroraha, koska sitä maksetaan kuukausittain. Tärkeänä erona työttömyyspäivärahaan verrattaessa on kuitenkin se, että toistuva korvaus on harkinnanvarainen etuus. Toistuvan korvauksen saamisen edellytykset ovat sellaiset, että jos edunsaaja saa toistuvaa korvausta, on hänellä aina oikeus saada myös työttömyyspäivärahaa (tai työttömyyseläkettä). Toistuva korvaus vähennetään maksettavasta työttömyyspäivärahasta. Koska työttömyyspäiväraha on usein suurempi kuin toistuva korvaus, maksetaan tällöin toistuva korvaus ja sen päälle pieni osuus työttömyyspäivärahasta. Useimmissa tapauksissa toistuvan korvauksen poistamisella ei olisi vaikutusta edunsaajan taloudellisiin asemaan. Edut eivät kuitenkaan ole täysin päällekkäisiä. PTL:n ja VR:n erorahat ja toistuvat korvaukset PTL:n ja VR:n erorahaan ja toistuvaan korvaukseen soveltuu se, mikä edellä on todettu yleisestä järjestelmästä. Laitosten erityisetuudet poikkeavat sikäli, että niitä voidaan maksaa paljon nuoremmille henkilöille. Koska etuuksien määrään vaikuttaa palvelusajan pituus, on niiden määrä nuorille henkiloille pienempi. Sellaisilla edunsaajilla, joilla olisi edellytykset saada etuuksia valtion yleisestä järjestelmästä, ovat etuudet täysin samat. Toistuva korvaus eroaa valtion yleisestä järjestelmästä sikäli, että se ei ole harkinnanvarainen. Sen määrä on kuitenkin harkinnanvarainen, kuten yleisessä järjestelmässäkin ja sitä harkittaessa on otettava huomioon mm. edunsaajan taloudellisen tuen tarve ja mahdollisuudet tulevaisuudessa saada työtä. Mikäli edunsaaja on nuori, on työttömyyspäiväraha määrältään parempi etuus.

5 Mikael Hidén PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA KELLO HE 269/92 vp laiksi Posti- ja telelaitoksesta annetun lain 9 :n kumoamisesta Esityksen ainoa valtiosääntöoikeudellisesti kiinnostava kysymys näyttäisi olevan se, loukkaako ehdotettu erorahaa ja toistuvaa korvausta koskevan säännöksen kumoaminen jotakin HM 6 :n mukaista suojaa nauttivaa oikeutta. Lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen mukaan sovellettaisiin ennen lain voimaantuloa myönnettyyn erorahaan ja toistuvaan korvaukseen niiden myöntämisen aikana voimassa olleita edellytyksiä. Tämä näyttää poistavan mahdollisuuden taannehtivasti puuttua jo päätöksissä myönnettyihin konkreettisiin etuihin eikä tältä osin sen mukaan ole estettä lain säätämiselle tavallisena lakina. Voidaan kuitenkin kysyä, onko säännöksen muotoilu täysin onnistunut, kun siinä puhutaan edellytyksistä, jotka olivat voimassa "myöntämisen aikana". On ainakin periaatteessa ajateltavissa, että myöntämispäätöksessä on voinut tulla huomioon otettavaksi myöskin sellaisia edellytyssäännöksiä, jotka on jo myöntämishetkeen mennessä muutettu. Kumottavaksi ehdotetussa 9 :ssä on posti- ja telelaitoksen lakkautetun viran haltijan oikeus erorahaan tehty riippumattomaksi Valtion virkamieslain 51 :n mukaisista erorahan saamisedellytyksistä ja säädetty edellytykset vähän väljemmiksi kuin virkamieslaissa. Lisäksi on säännöksessä edellytetty, että virkamiehelle "suoritetaan... toistuvaa korvausta" kun taas VirkamL 51,2 :ssä on toistuvan korvauksen maksaminen tehty selvästi harkinnanvaraiseksi. Vaikka erorahaa ja toistuvaa korvausta koskevat järjestelyt on kummassakin laissa jätetty huomattavassa määrin asetuksen (ja valtioneuvoston päätöksen) varaisiksi, voidaan kuitenkin sanoa, että kumottava lainkohta merkitsee ainakin joillekin virkamiehille parempaa oikeutta erorahaan ja toistuvaan korvaukseen kuin mitä heillä olisi valtion virkamieslain säännösten nojalla. Oikeutta erorahaan ja toistuvaan korvaukseen ei voida ainakaan ongelmitta rinnastaa virkamiehen palkkaukseen tai tulevaan palkkaukseen. Siinäkin tapauksessa, että virkamiesten oikeuden tietynlaiseen palkkaukseen (myös tulevaisuudessa) katsottaisiin nauttivan perustuslainturvaa, olisi mielestäni epäselvää, olisiko tällä perusteella aiheellista katsoa, että myös oikeus erorahan ja toistuvan korvauksen saamiseen tietynlaisessa tilanteessa nauttii HM 6 :n mukaista suojaa. Tätä kysymystä ei kuitenkaan nähdäkseni ole tässä tarpeen enempää pohtia siihen nähden, että perustuslakivaliokunta on vastikään antamissaan kahdessa lausunnossa (prvl 18/HE vp ja prvl 19/HE 139 /92 vp) lähtenyt siitä, ettei virkamiehen oikeus tietynlaisena pysyvään palkkaukseen tulevaisuudessa nauti HM 6 :stä johtuvaa perustuslainsuojaa. Perustuslakivaliokunnan käytännössä on lähdetty siitä, että ansaitut eläke-edut nauttivat HM 6 :n säännöksestä johtuvaa perustuslainsuojaa. Tämä tulkintakäsitys näkyy selvästi

6 ainakin lausunnoissa prvl 1/HE 124/75 II vp (työntekijäin eläkelain muuttaminen), prvl 5/HE 209/ 77 vp (valtion eläkelain 7 :n muuttaminen), prvl 6/HE 210/77 vp (työntekijäin eläkelain 7 :n muuttaminen) ja prvl 21/HE 173/89 vp (perhe-eläkejärjestelmän kokonaisuudistus.) Tätä tulkintalinjaa voidaan pitää hyvin perusteltuna, koska ansaittua eläke-etua voidaan pitää osana sitä taloudellista vastiketta, jonka palveluksessa oleva saa omasta työpanoksestaan. Jos oikeus erorahaan ja toistuvaan korvaukseen tai jompaan kumpaan niistä olisi omaisuudensuojan tulkinnan kannalta rinnastettava oikeuteen ansaittuun eläke-etuun, jouduttaisiin harkitsemaan sitä, merkitseekö ehdotettu noita etuja koskevan erityissäännöksen kumoaminen niin tuntuvaa puuttumista suojattuun etuun, että kumoaminen olisi mahdollista vain perustuslainsäätämisjärjestyksessä. En ole mikään erorahaa ja toistuvaa korvausta koskevien kysymysten tuntija. Minusta kuitenkin näyttää siltä, että em. rinnastaminen ansaittuun eläke-etuun ei ole perusteltu. Tätä rinnastettavuutta ei voida tarkastella vain posti- ja telelaitoksesta annetun lain 9 :n puitteissa, vaan on tarkasteltava, voidaanko erorahaa ja toistuvaa korvausta yleensä tai erityisesti valtion virkamiesten kohdalla pitää ansaittuun eläke-etuun rinnastettavana. Kun otetaan huomioon toistuvan korvauksen harkinnanvaraisuus VirkamL 51,2 :n mukaan, voidaan tarkastelu tässä rajoittaa vain erorahaan. Valtion virkamieslaki ei ole kumonnut vuonna 1978 annettua erorahalakia (947/78), mutta valtion virkamieslain voimaanpanolain 8 :n mukaan valtion virkamiehiin ei enää voida soveltaa erorahalain säännöksiä, vaan valtion virkamiehiin sovelletaan VirkamL :n säännöksiä. Virkamieslain säätämisee johtaneen hallituksen esityksen (HE 238/84 vp) perustelujen mukaan virkamieslain erorahaa koskevat säännökset on laadittu vuoden 1978 erorahalain ja sen nojalla annettujen määräysten pohjalta. Erorahalain 1 :n mukaan erorahaa maksettiin työ- tai virkasuhteen päättymisen vuoksi lainkohdassa tarkoitetuille työntekijöille ja viranhaltijoille sen mukaan kuin ko. laissa ja erorahaston säännöissä määrättiin. Erorahalain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 203/78 vp) perusteluista ilmenee, että virkasuhteessa olleet olivat tuolloin voimassa olleen, erorahasta vuonna 1970 annetun lain (169/70) ulkopuolella ja että valtion virkamiehille oli kuitenkin maksettu erorahaa asiasta annetun valtioneuvoston päätöksen (718/75) mukaisesti. Vuoden 1978 lain tarkoituksena oli tuoda myös virkasuhteiset yhteisen erorahaa koskevan lain piiriin. Valtion virkamiesten erorahasta vuonna 1975 annetun valtioneuvoston päätöksen mukaan valtion virkamiehille maksettiin erorahaa sen mukaan kuin sanotussa päätöksessä määrättiin. Eroraha muodostui A-summasta ja B-summasta, joista B-summa näyttäisi vastanneen myöhempien säännösten mukaista toistuvaa korvausta kuitenkin niin, että A-summan saaneella todettiin olevan "oikeus saada" myös B-summa, jos hänen työttömyytensä oli palvelussuhteen päättymisen jälkeen jatkunut tietyllä tavalla. B-summa oli täysin riippumaton edunsaajan palkasta. A-summa oli tiettyyn kuukausiansioon asti riippumaton palkasta ja jos kuukausiansio oli tätä rajaa ylempi, maksettiin erorahaan korotusta valtioneuvoston päätökseen sisältyvän asteikon mukaisesti. Vastaavankaltainen erorahan suuruuden järjestely sisältyy voimassa olevaan, VirkamL 51 :n nojalla annettuun

7 valtioneuvoston päätökseen valtion virkamiesten erorahan ja ammattikoulutusrahan suuruudesta (895/1987, 4 ). Se seikka, että valtion virkamiesten eroraha on vasta vuoden 1979 alusta ollut lailla järjestetty, ei tässä ole ratkaisevaa, vaikka ehkä osoittaakin jotakin erorahaan suhtautumisesta. Merkittävämpää tässä on se, että ansaitussa eläke-edussa on tyypillisesti kysymys tietynlaisen turvan ansaitsemisesta koko palvelussuhteessa olon jälkeiselle elinajatle - eräänlaisesta elämänajan palkan ansaitsemisesta vastikkeena omalle työpanokselle - ja tämän turvan hyvin selvästä sidonnaisuudesta varsinaisen palkkauksen tasoon, kun sen sijaan eroraha on eläkkeiden merkitykseen verrattuna suhteellisen vähäiseksi katsottava kertasuoritus, joka osaksi on riippumaton henkilön palkkatasosta ja vain hyvin vähäiseksi katsottavalla tavalla riippuvainen henkilön palveluksessaoloajan pituudesta. Tämän vuoksi ei minusta ole perusteltua katsoa, että henkilö palveluksessa olemalla samalla kaiken aikaa ansaitsee erorahaa sisällöllisesti jotenkin samalla tavalla kuin hän ansaitsee eläke

8 8 etua. Kun kyseessä ei mielestäni ole sellainen ansaituksi katsottava etu, jolle valiokunnan tulkintakäytännön puitteissa kuuluisi antaa HM 6 :n säännöksestä johtuvaa suojaa, voidaan laki, joka puuttuu henkilön oikeuteen tulevaisuudessa saada erorahaa, säätää tavallisena lakina. f Siinäkin tapauksessa, että tässä tarkoitetun oikeuden erorahaan katsottaisiin olevan suojaa nauttiva ansattu etuus, voidaan laista aiheutuvaa tämän edun kavennusta mielestäni pitää sillä tavoin vähäisenä, että kavennuksesta säätämisen voidaan katsoa kuuluvan tavallisen lain säätäjän kompetenssiin. LtrkC^T Herra puheenjohtaja. Hallituksen esityksen 269/1992 valtiosääntöoikeudellinen ongelma -niitä näyttää nykyään löytyvän kaikkialta - on Posti- ja telelaitoksen virkamiesten saaman poikkeusehtoisen erorahaoikeuden poistaminen. Virkamiehet menettävät muihin virkamiehiin nähden etuoikeutetun asemansa ja oikeuden lakisidonnaiseen toistuvaiskorvaukseen. Kun muita virkamiehiä parempi erorahaoikeus poistetaan, loukataanko virkamiesten HM 6 :ssä suojattuja oikeuksia? Professori Kaario Tuori on jo antanut valiokunnalle yksityiskohtaisen ja vakuuttavan lausuntonsa asiassa. Ryhtymättä polemiikkiin hänen kanssaan, totean, että olen ongelman ratkaisusta eri mieltä Tuorin kanssa. Perustuslakivaliokunta antoi vuoden 1985 valtiopäivillä poikkeuksellisen perusteellisen lausunnon virkamiesoikeuden suhteesta valtiosääntöön (ls. 13/1985). Virkamiehillä katsottiin ruotsinvallan ajasta lähtien olevan ns. saavutetun oikeuden paikkaukseensa ja muihin virkaan liittyviin etuihin. Virkamiehen ajateltiin antavan koko työvoimansa valtion palvelukseen ja saavan henkensä pitimiksi korkean säätynsä edellyttämät edut.etujen katsottiin olevan perustuslain suojaamat. Itsenäisessä Suomessa sama ajattelutapa muunnettiin teoriaksijonka mukaan virkamiehen oikeus palkkaukseensa ja virkasuhteeseen liittyviin taloudellisiin etuihin katsottiin edelleen saavutetuiksi oikeuksiksi, vaikka tämä käsite nimenomaisesti poistettiin 1919 hallitusmuodosta. On syytä jo tässä painottaa, että virkamiesten eläkeoikeus miellettiin toisin.seka yksityisten työsuhteisten ihmisten että virkamiesten eläkeoikeuden perustuslainsuoja perusteltiin virkaetuuksista poikkeavasti. Ne eivät olleet saavutettuja oikeuksia. Eläkkeet olivat säästettyjä palkkauksen osia. Vuoden 1970 virkaehtosopimusjärjestelmällä virkamiehet luopuivat etuoikeutetusta asemastaan - uskoen ehkä yltävänsä vielä parempaan saadessaan oikeuden käyttää työtaistelumenetelmiä, jotka siihen asti oli kielletty. Kuten perustuslakivdiokunnan em. lausunnossa todettiin, lakkautuspalkka jäi perustuslain turvaamaksi (samoin kuin virkavuosien mukaan määräytyvä ansioeläkejoskin ilmeisesti eri syistä). Vuoden 1983 uudistuksella lakkautuspalkkajärjestelmä kumottiin.se katsottiin - toisin kuin hallitus oli ajatellut - voitavan suorittaa tavallisella lailla.syitä oli kaksi. [.Lakkautuspalkkajärjestelmästä luovuttiin 5 vuoden siirtymäajal-

9 la. Tuona aikana lakkautuspalkka säilyi ja 2.Lakkautuspalkka korvattiin erorahajärjestelmällä ja toistuvaiskorvauksella. Virkamiesten oikeusaseman heikentyminen jäi nämä järjestelyt huomioon ottaen niin pieneksi, että lakkautuspalkkajärjestelmän kumoaminen voitiin suorittaa tavallisella lailla. Lakkautuspalkka ei ollut rinnastettavissa eläkkeeseen. Se oli turvajärjestely, jolla pappien leskien armovuosijärjestelmän tavoin turvattiin asianomaisen taloudellinen asema siinä tapauksessa,että virka oli syystä tai toisesta lakkautettava. Esillä olevasta hallituksen esityksestä havaitaan,että posti- ja telelaitoksen virkamiehille annettiin erillislainsäädännössä muita virkamiehiä edullisemmat ehdot erorahaan (ei palveluaikavaatimusta) ja toistuvaiskor-vauksiin (harkintavaltaa ei ole). Posti- ja telelaitoksen virkamiehet ovat nyt menettämässä erorahaoikeuden erityisturvan (5-vuotislauseke tulee koskemaan heitäkin) ja heidän mahdollisuutensa saada toistuvaiskorvausta heikkenee. Erorahaa ei mielestäni voi verrata eläkeoikeuteen.kaikki ansaintaeläkkeet perustuvat - sinänsä ehkä epärealistiseen - ajatukseen,että virkamies nostaa maksimitasoa alempaa palkkaa.todellisen palkan ja maksetun bruttopalkan erotuksella virkamies,kuten työntekijäkin,rahoittaa eläkkeensä. Eläkkeen määrä kasvaa virkavuosi toisensa jälkeen.sitä on valtiosääntöoikeudessa rinnastettu joskus panlddtalletukseen.rinnastus on ainakin sikäli epäonnistumisetta eläkeoikeutta ei voi periä.jos virkamies joka on oikeutettu täyteen eläkkeeseen,kuolee ennen kuin hän alkaa nostaa eläkettään s tuo taloudellinen etu tai oikeus on menetetty Joka tapauksessa virkamiesten ja työntekijäin katsotaan työpanoksellaan ansainneen eläkeoikeutensa. Erorahaa ei samalla tavoin ansaitaxakkaumspalkkajärjestelmän kumoamisesta ja eroraha-asetuksen sisällöstä voitaneen päätellä,että eroraha on sosiaaliturvajärjestely.se ei koskaan realisoidujos virkaa ei lakkauteta. Toiseksi.Erorahaoikeus pysyy jatkuvasti samanluontoisena kertakorvauksena viisivuotiskauden palveluksen jälkeen.se ei eläkkeen tavoin kartu joskin sen määrä on sidoksissa virkamiehelle maksettuun palkkaan ja hänen ikäänsä ja palveluksessaoloaikaansa. Olennainen ero eläkkeeseen on se,ettei erorahaa koskaan maksetajos virkamies säilyttää virkansa.hän ei saa sitä myöskään silloin kun hän omatoimisesti eroaa valtion palveluksesta esim.siirtyäkseen parempipalkkaiseen yksityiseen työsuhteeseen.eläkeoi-keus vastaavassa tilanteessa säilyy ja realisoituu aina,kun virkamies saavuttaa eläkkeeseen oikeuttavan iän.kertynyt eläke maksetaan silloinkin,kun virkamies saa lisäeläkettä myöhemmän palveluksen perusteella yksityisessä työsuhteessa. Posti- ja telelaitoksen virkamiesten erorahaoikeus on perusluonteeltaan samanlainen kuin muidenkin virkamiesten.posti- ja televirkamiehet saavat tuon edun vain muita nopeammin ja toistuvaiskorvauksen muita varmemmin. Virkamieslain 51 :n 1 momentin mukaan erorahaa suoritetaan toissi 9

10 10 jäisenä järjestelynä irtisanomisen ja viran lakkauttamisen tapahtuessa.postin ja telenkään virkamiehet eivät saa erorahaajos heidät onnistutaan sijoittamaan muuhun tehtävään.eroraha suoritetaan vain jos virkamiestä on hänen ikänsä tai muun syyn vuoksi vaikea sijoittaa uudelleen työhön.työllistäini-nen valtion palveluksessa on siis ensisijainen virkasuhteen katkeamisen korvaamismuotojos se ei hevin onnistu,maksetaan erorahaa ja voidaan suorittaa toistuvaiskorvauksia. Toistuvaiskorvauksen maksaminen erorahan lisäksi on vapaaharkintaista.ilmeisesti säälittävissä tai sosiaalipoliittisesti muutoinkin perusteltavissa olevissa olosuhteissa (työttömyys jatkuu) maksetaan toistuvaiskor-vausta.sekin on siis sosiaaliturvaa joka täydentää erorahaiärjestelmää. Katson siis,että eroraha ja toistuvaiskorvaus ovat viran lakkautta-mis- ja irtisanomistilanteita silmällä pitäen säädetty virkamiehen (sosiaali)turvajärjestely.erorahaoikeuteen ja toistuvaiskorvausoikeuteen (joka posti- ja telelaitoksen virkamiehillä on,kuten Tuori toteaa,subjektiivi-sen oikeuden luontoinen,muilla virkamiehillä ei) voidaan mielestäni soveltaa samoja periaatteita kuin sosiaaliturvaan yleensä.kysymyksessä ei ole HM 6 :n turvaama varallisuusarvoinen oikeus. Posti- ja telelaitoksen virkamiehillä on subjektiivinen oikeus erorahaan ja toistuvaiskorvaukseen.muilla virkamiehillä on subjektiivinen oikeus vain erorahaan.he ovat oikeutettuja nämä edut saamaan,mutta oikeus ei ole omaisuudensuojan piirissä. Lapsilisän saajillakin on vastaava subjektiivinen oikeus.niin kauan kuin lapsilisälainsäadäntö on voimassa,he ovat oikeutettuja vaatimaan valtiolta maksettavaksi langenneen lapsilisäerän. Vastaavasti posti- ja telelaitoksen irtisanottu virkamies tai virkamies jonka virka on lakkautettu, voi oikeudellisesti pätevästi vaatia erorahaa ja toistuvaiskorvausta.se on makset-tava.mutta tämä oikeus on omaisuudensuojan piirissä vasta sitten.kun eroraha on langennut maksettavaksi.toistuvaiskorvauserät ovat omaisuudensuojan piirissä erä erältä sitä mukaa kuin ne tulevat maksettaviksi.