Sekahedelmä Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10

Transkriptio

1 Sekahedelmä Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10

2 Sisältö Pääkirjoitus... 3 Uuden kauden haasteita päin?... 4 Sihteeriltä... 6 Slangi-visa... 6 Aluesihteeriltä; Ahneet rakkikoirat... 7 "Suomi säästä aina, nousukausina ja taantumassa"... 8 Fanny-mummo ( ) Duunissa bamlattiin stadia Sekahelmä Päätoimittaja Heikki Vesanto luukku.com Taitto Anitta Kainulainen Painopaikka Kopijyvä Kuopio Seuraava Sekahedelmä -lehti ilmestyy maaliskuussa Aineistot mennessä päätoimittajalle. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry ao. Osasto 10 Siltasaarenkatu 4, 5 krs, Helsinki puh Johtokunta 2012 Puheenjohtaja: Jukka Nissinen GSM sff.fi Varapuheenjohtaja: Juha Sulisalo, Paulig Sihteeri: Olli Hallikas GSM meira.fi Osaston varasihteeri: Heikki Vesanto GSM luukku.com Sekahedelmä Pauli Paavola, Mildola Jukka Mahlamäki, Meira Tarja Palmamäki, Meira Pekka Helin,Koff Antti Tervonen, Koff Eija Högel, Paulig Minna Ohvo, Halva Jaokset ja vastaavat Taloudenhoitaja: Pirjo Vainio puh , GSM selry.fi Talousjaos: Puheenjohtaja, vara-pj, sihteeri, taloudenhoitaja 2 Tiedotusjaos: Jukka --Nissinen ja Heikki Vesanto, Sekahedelmän päätoimittajana Opinto-ja nuorisojaosto: Olli Hallikas Antti Tervonen Urheilujaos: - kesälajit Antti Tervonen - talvilajit Juha Sulisalo

3 Pääkirjoitus Moi toverit Taas kuntalaiset saivat sellaiset päättäjät kuin halusivat. Aika vähän oli niitä, jotka välittivät siitä kuka päättää asioistamme. Syksy on ollut muutenkin vilkasta äänestys aikaa. Osastomme syyskokouksessa äänestettiin osaston puheenjohtajasta. Johtokunnan järjestäytymiskokouksessa pidettiin myös vaalit. Osa olisi halunnut kokouksen puitteissa säästää myös muutenkin harvoista jäsenmaksupalautteista. Oltiin huolissaan siitä, että osaston jäsenet saavat liian kalliin lehden. Jotkut olivat sitä mieltä, että jäsenille ja eläkeläisillekkin kelpaisi halvempikin ja ehkä harvemminkin ilmestyvä lehti. No syyskokoushan päätti johtokunnan kokoonpanosta, joten se tekee varmasti oikeita päätöksiä? Jotkut olisi halunneet käyttää työnantajankin suosimaa säästökonstia ja ulkoistaa esimerkiksi nykyisen päätoimittajan.tästä varmaan ne työnantajan edustajatkin olisi olleet mielissään, jotka lehteä lukevat. Ovatpahan ammattiosastossakin oppineet, tuumailee työnatajien edustajat. Tuumattiin myös, että päätoimittaja vois olla nuorempikin. Nämäkin mielipiteet tulivat sellaiselta suunnalta, ettei olisi uskonut jollei olisi itse kuullut. Siinä ei johtokunnan enemmistön puheet auttaneet vaan jouduttiin äänestämään. Jonkun mielestä vaalit on mukavaa puuhaa, saadaan kokous pidemmäksi. Äänestyksen tuloksena nykyinen päätoimittaja jatkaa äänin 7-4. Työnantajan konstiksi voisi luokitella senkin, että kun muilla osastoilla ei ole näin hyvää lehteä, niin miksi meidän jäsenet sellaisen tarvitsevat. Esimerkkejä on siitä työelämässä. Kun pieni firma, jossa on ehkä paremmat palkat, tai vaikka parempi työterveyshuolto kuin konsernin muilla osilla, se halutaan ottaa pois mieluummin kuin laajentaa kyseisiä etuja muillekkin. Olis ehkä näin vuoden lopussa voinut skrivailla mukavammistakin asioista,mutta nämä oli päällimmäisenä mielessä. Toivotan kaikille Hyvää Uutta Vuotta Hessu Kansikuva: Kuvassa vanha tehdas, joka sai aikoinaan jouluisen lempinimen "punainen ÖP". Väri tosin laimeni huomattavasti toimintojen siirryttyä Hertsikasta Kantviikkiin. Sekahedelmä

4 Puheenjohtajalta Uuden kauden haasteita päin? Onnittelut kaudeksi valituille luottamusmiehille. Kiitokset myös meitä edelliset kaksi vuotta palvelleille henkilöstön edustajille. Myyntimiesten termein, meillä on kympissä aikamoisen hyvä miksi kokemusta ja uutta verta. Vuosina 2011 ja 2012 ei käyty valtakunnallista TES-miekkailua. Kauden ykköshaasteena oli työpaikoista kiinni pitäminen ja laman varjolla meille tuputettujen heikennysten torjuminen. Myös hämärä-yrittäjien ja epätyypillisten työsuhteiden pitäminen tonttiemme ulkopuolella kuormitti luottamusmiehiä. Edelle kirjatut asiat kirjoittaa parissa minuutissa, mutta jokainen mukana ollut tietää, että asioiden kelvollinen hoitaminen vaati paljon enemmän. Tulevaisuuden ennustaminen ei yleensä ole helppoa. Tässä kohtaa voin kuitenkin aivan äijänä täräyttää, ettei seuraava kausi varmasti ole yhtään edellistä helpompi. EK:n uusi johto, päähallituspuolueen ulostulot, maamme rajojen ulkopuolelta tulevan halpatyövoiman invaasio ja TES keväällä Siinä muutamia helposti ennustettavia, varmasti eteen tulevia haasteita. Haasteita, joiden kanssa pärjääminen tai pärjäämättömyys, valtakunnan- tai paikallistasolla, koskettaa ehdottomasti meitä jokaista. EK:ssa valtaa käyttävistä yhtiöistä iso osa on kansainvälisiä. Vanha totuus on, ettei pääomalla ole kotimaata. Voisin kuitenkin väittää ettei mistä tahansa veroparatiisista johdettua kansainvälistä konsernia kiinnosta kansakuntamme hyvinvointi sitäkään vähää kuin kotoisia patruunoitamme. Maksimituotto turhia tunteilematta. En vaivaudu tällä kertaa ruotimaan päähallituspuolueen tahtotilaa syvällisemmin työläisille suunnatussa aviisissa. Meillä tulee joka tapauksessa olla reagointikykyä ja yhteydet kunnossa lirahtaapa sieltä kimppuumme mitä ainesta tahansa. Olkiluoto. Tuohon kirosanaan kiteytyy paljon. Lainsäätäjä ei halua ratkaista. Viranomaisilta puuttuu resurssit tai tahto tai molemmat. Massiivisen ja hyvin organisoidun vyörytyksen edessä jopa liitotkin ovat voimattomia. Paikallista neuvotteluvoimaa ei ole. >---->----> Se on siinä. Bläkaut. Tyhjyys. Pataan tuli, että helisi. Työelämän lainsäädäntö ja suomalainen sopimuskulttuuri tyrmättiin ulkomaalaisella etälamauttimella. Tuhansia laittomia työsuhteita ja kukaan ei muka voi mitään. Meidän SEL:n luottamusmiesten on pidettävä pakkamme siinä kunnossa, ettei elintarvikealalla ikinä tapahdu samoin. Vuonna 2010 TES:n teko ei ollut helppoa. Myös 2014 tulemme ajautumaan Sekahedelmä

5 valtakunnansovittelijan pakeille. Kyseisen instanssin puolueettomuus tuli edellisellä kerralla koeponnistettua. Sovittelijan toimistosta huokunut vimma romuttaa 40-tuntinen tai 5-päiväinen työviikkomme ei jätä mitään selittelyn varaa. Tässä pelissä menestyminen on kirkaskatseisen jäsenistön varassa. Luottamusmiesten huolella tekemä esityö takaa neuvotteluvoiman liittomme neuvottelijoille. Tulipa synkkäsävyinen tarina. Tuli muutamaa tulevan kauden haastetta vähän valotettua. Mahtuu työelämään paljon hyviäkin asioita. Lomia, pekkasia yms. Kuitenkin, jos jäämme tuleen makaamaan, saamme huomata, että se kaikki kaunis olikin vain lainassa. Auvoisaa Joulun odottelua. Kympin Puheenjohtaja Jukka Nissinen Sekahedelmä

6 Sihteerin terveiset Morjens toverit Syttynyt on sota julma.. sanotaan laulussa eli aasin siltana viimeaikojen ulostuloihin työnantajan taholta. Ensin tykitettiin saurauskarenssilla jossa mallissa eka sairauspäivä olisi palkaton ja sit jatkettais pienemmällä palkalla. Heti perään tulitettiin palkan alennuksilla ja lopuksi motitettaisiin eläkeiän nostolla ja vanhojen,jo väsyneiden työntekijöiden palkan madaltamisella. Sitä saavat nitä pyytävät vaik ymmärrän et tämä on osa taktiikkaa tulevia neuvottelu kierroksia varten. Mut kyllä ne sen tekis jos voisivat eikä kukaan hanttiin laittais eli pelkkänä puheenakin tyhmää ja vaarallista. Vuoden lopussa on tapana tehdä kaikenlaisia lupauksia tulevalle vuodelle. Lupaan etten tee ensimmäistäkään koska tie hornaan on kuulemma kivetty hyvillä lupauksilla. Teille kaikille toivotan hyvää joulua ja uuttavuutta! Olli Slangi-visa 1. Vedä bresa boltsii ettei ala frysaa, kai iha asiaa, mut käännet tynä se on: 1) Juo viinaa ettei tule vilu. x) Pane hattu päähäsi ettei ala paleltaa. 2) Syö leipää ettei tule huono olo. 2. Jos et oo skruudinu mitää, nii ihan jees -tyyppine ratkaisu ois 1) stiggaa mäkkäris vaiks slaissit inee. x) piffaa jakkaril vaiks baitit finaaliin. 2) missaa fattal vaiks fisureleet haneen. 3. Mikä mesta Stadis olikaan/onkaan HUBIKA? 1) Linnanmäen tivolialue. X) Siltasaaren entisen sirkuksen nimi. 2) Humallahti se ei yhtään haijannu, et ei niille tokata ku ajeeraa.... Mitä tarkoitetaan slangisanalla TOKATA? 1) Antaa. x) Kiittää. 2) Puhua. (Eero Salola: Ilman fritsaria, Otava 1929, 1991) 5. TRILLAA, onks tuttuu, tarkoittaa? 1) Hajota, pettää, luhistua. x) Tiirikoida, avata lukko ilman avainta. 2) Tähyillä, tarkastella. OIKEA RIVI: x12 11 Sekahedelmä

7 Aluesihteerin palsta Ahneet rakkikoirat Kokoomus kätyreineen on saanut koko oikeistolaisen eliitin hurmokseen. Kapitalistisella innokkuudella, jota ei ole nähty vuosikymmeniin vaaditaan palkanalennuksia, kotiäitejä töihin, eläkeiän nostamista, työajan pidentämistä ja milloin mitäkin. Mukaan laumaan on saatu mittava joukko rakkikoiria, jotka päivästä toiseen paasaavat, kuinka Suomen kilpailukyky on mennyt ja ellei sitä palauteta ollaan Kreikan tiellä matkalla kohti konkurssia. Valitettavasti moni näyttää uskovan, että Suomi on taantumassa ja palkkoja ja etuisuuksia pitää alentaa. Tutkimalla hiukan huomaa kuitenkin nopeasti, että Suomen kilpailukyky on huippuluokkaa kansainvälisten tutkimuslaitosten mukaan. Ostovoimassa ollaan jäljessä verrattuna Eurooppalaisiin kehittyneisiin yhteiskuntiin. Monet yritykset ovat tehneet huipputuloksia tänä vuonna ja osa vielä kasvattanut niitä mittavilla irtisanomisilla ja ulkoistuksilla. Katainen ja eliitti ovat saaneet jo aikaan palkanalennuksia. Palkankorotukset ovat olleet pienempiä kuin inflaatio ja hintojen nousu. Käteen jäävä tulo on pienentynyt ja pienenee edelleen. Sen lisäksi, että yritykset haluavat kahmia hyvinvoinnista yhä suuremman osan, on monelta jäänyt huomaamatta, että jo vuosia työttömyysturvan ja eläkejärjestelmän kustannuksia on siirretty työnantajilta palkansaajille ja yhteiskunnalle. Verotulojen kasvattaminen palkankorotuksilla on mitä isänmaallisin teko ja näihin talkoisiin otamme mielellämme työnantajat mukaan. Mitä paremmat palkat, sen parempi yhteiskunta. Isommat verotulot mahdollistavat hyvinvoinnin rakenteet ja estävät syrjäytymistä ja köyhyyttä. Valitettavasti moni yritys vain ei maksa verojaan Suomeen, vaan kikkailee verosuunnittelun avulla ja tulouttaa voittonsa veroparatiiseihin. Tutkimusten mukaan köyhyys Suomessa lisääntyy edelleen ja rikkaat rikastuvat. Erityisesti lapsiperheiden köyhyys kasvaa huolestuttavasti. Toivotaan joululahjaksi koko Suomelle, että SAK herää ja alkaa yhdessä ammattiliittojen kanssa vaatia parempia palkkoja ja oikeudenmukaisempaa tulonjakoa, jossa ahneelta eliitiltä ulosmitataan se mikä oikein on. Jouni Konttila, aluesihteeri Sekahedelmä

8 Olen päivätyössäni Voima-lehden toimittaja ja toimituspäällikkö. Kuulun kahteen yhdistykseen, tutkivien toimittajien yhdistykseen ja sosiaalipolitiikan toimittajien yhdistykseen. Toinen ammattini on teatteriohjaaja. Irtauduin Teatterikorkeakoulusta muutama vuosi sitten, ja vaikka en ole valmistunut, se ei ole työtilaisuuksia estänyt. Viimeiset viisi vuotta olen tutkinut suomalaista yhteiskuntaa sekä toimittajana että ohjaajana. Kehitin joutoaikanani lahjakkaiden kollegojeni kanssa journalistisen dokumenttiteatterin konseptin, jossa yh- Eduskunta-trilogian ensimmäisellä osalla, ja vastakkainasettelu oli sama. Kun yhteiskunta lataa kaiken kiinnostuksensa talouteen ja yhä hallitsevammaksi käyvään finanssisektoriin, se sakottaa ja piiskaa huonosti voivia nuoria. Lex Soininvaara "kannusti" työstä tai opinnoista tipahtaneita nuoria minimitoimeentulon leikkauksella, joka pahimmillaan jättää alle 25-vuotiaat selviytymään alle 250 eurolla kuukaudessa. Samaan aikaan haluttiin edistää veronkiertoa tukevaa, omistuksien salaamisen mahdollistavaa lainsäädäntöä, niin sanottua "Suomi säästää aina, nousukausina ja taantumassa" distämme autenttista materiaalia näyttämötoimintaan. Kun teimme Helsingin kunnallispolitiikkaa käsittelevän Valtuusto-trilogian vuosina Ylioppilasteatteriin, huomasimme jälkeenpäin, että yhdistimme aina talouspolitiikkaan helsinkiläisten lasten ja nuorten ongelmat: kurjistuvan lastensuojelun, mielenterveysongelmat ja muun päivittäisen kuonan. Mekanismi tuntuu olevan tämä: jos et saa taisteltua Kelan terapiatukea byrokratiaviidakon ja kalliiden, yksityisiltä psykiatreilta tilattavien tarkastuskäyntien kautta, tapa itsesi. Jatkoimme Ryhmäteatterissa samaa dokumenttiteatterin konseptia keväällä 2011 hallintarekisteröintiä, joka jo nykyisessä laajuudessaan hassaa varovaisten arvioiden mukaan 800 miljoonaa euroa valtion kassasta veronkierron kautta. Nuorten piiskaamisesta koituneet säästöt olivat sen rinnalla kärpäsenpaskaa, pari miljoonaa. Aloin valmistella työparini Jari Hanskan kanssa Eduskunta-trilogian toista osaa syksyllä Päätimme keskittyä suomalaiseen kapitalismiin: mitä se on, mitä on suomalainen pääoma ja kuka sitä hallitsee. Vallan maailma on huikea trippi. Hyvä veli-verkostot ja eläkerahastoissa muhiva 143 miljardin euron pääomapotti, sekä eliitin harrasteet veivät vastustamattomasti mukanaan. Metsästys, golf, hulppeat asunnot ja poliisin esitutkintamateriaalit Finnairin ja Ilmarisen välisistä kyt- Sekahedelmä

9 kyistä, sekavia horisevat isokenkäiset. Ah. Tulimme siihen lopputulokseen, että suomalainen eliitti on pöhköä ja avutonta, koska he ovat tottuneet lillumaan kaikessa rauhassa suomalaisen suunnitelmatalouden sammalmättäillä sullemulle-maailmassa. Samalla he tuhoavat työpaikat ja myyvät maan. Kauhistuttavan upeaa materiaalia. Sitten Itä-Helsingissä murhattiin lapsi. Voivottelin sitä aikani kuten muutkin, kunnes muistin, että olin saanut Voiman toimitukseen varoitusmeilin sosiaalitoimen sisältä jo reilu vuosi sitten. Siinä sanottiin, että sosiaalitoimeen on palkattu lastensuojeluun johtaja, joka säästää ja leikkaa, jotain pahaa tapahtuu pian. Ohitin sen kuten jo pitkän aikaa kaikki muutkin sosiaalialaa koskevat viestit, kohtaamiset, pysäytykset kadulla, puhelinsoitot. Kaikki vähänkin asioista perillä olevat tietävät, että Helsingin sosiaalitoimi on huonosti organisoitu, ja sitä johdetaan enemmän brändi- kuin substanssiperiaatteella. Sekä journalistina että ohjaajana tärkein resurssini on aika. Mihin keskityn, minkä aiheen nostan esiin, mitä alan tutkia. Kun kirjoitan artikkelin, joka käsittelee sosiaalipolitiikkaa, saan fiksuilta ja eettisiltä ihmisiltä hiljaista kiitosta ja palautetta. Hyvinvointivaltion etujoukot ovat sossuvirkailijoita, tutkijoita ja keittiöemäntiä, jotka tietävät, että heidän työssään onnistuminen on liian usein sitä, että pahin ei tapahdu. He pitävät sinitarralla ja rautalangalla kasassa rakenteita, joita uhataan koko ajan. Suomi säästää aina, nousukausina ja taantumassa. Silti sosiaalipolitiikkaa käsittelevät artikkelit ja yhteiskunnan rakenneanalyysi jäävät helposti katveeseen. Sen sijaan kabinettipolitiikan ja pelin politiikan purkaminen herättää aina laajempaa kiinnostusta. Huomaan sen ennen kaikkea tarkastelemalla kriittisesti omaa toimintaani: lopulta on kiihottavampaa yrittää jallittaa Christoffer Taxell kuin slarvi sosiaalijohtaja. Istun Elinkeinoelämän keskusliiton neuvotteluhuoneessa valjuna syyskuisena aamuna. Vastapäätä istuu EK:n lakiasiainjohtaja Lasse Laatunen, jota haastattelen Eduskunta II -näytelmää varten. Laatunen on näytelmän päähenkilö, sillä hänen nimensä on noussut esiin kaikissa taustahaastatteluissa. Puhumme lastensuojelun tilanteesta, köyhyyden periytymisestä ja nuorten syrjäytymisestä. Kurkkuani kuristaa. Myös Laatusen silmämunien päällä on kyynelkalvot ja ilme myötätuntoinen. Olemme kaksi paskiaista ja yhtä syyllisiä. Kerron miksi. Laatunen on Suomen sosiaalipolitiikan Godfather. Hän on pyörittänyt suomalaista sosiaalipolitiikkaa viimeiset 20 vuotta. Ennen kuin haastattelu ajautui lastensuojeluun, Laatunen kehui kuinka hienoa aikaa 1990-luvun lama oli työmarkkinajärjestöille: työnantajien ja palkansaajien neuvotteluyhteys toimi loistavasti. Työmarkkinajärjestöt päättävät käytännössä miten sosiaalipolitiikkaa tässä maassa tehdään. Hallitus on kumileimasin. Erityisesti Laatunen kehuu Lauri Ihalaista. Entinen SAK:n puheenjohtaja, nykyinen työministeri oli Laatusen keskeinen työtoveri silloin, kun suomalaista sosiaalivaltiota ja nimenomaan taloudellisesti heikoimmin pärjäävää kansanosaa alettiin painaa alas, että palkansaajille jäisi enemmän. Sekahedelmä

10 Nyt laman leikkaukset alkavat näkyä. Köyhyys periytyy jo kolmannessa polvessa, ja on syntynyt kadonneiden nuorten sukupolvi, yli nuorta on hävinnyt kaikista tilastoista. He eivät ole töissä, sossussa, työkkärissä. Missä he ovat? Miksi minäkin olen syyllinen? Kerroin alussa, että kuulun kahteen yhdistykseen, tutkivien toimittajien yhdistykseen ja sosiaalipolitiikan toimittajien yhdistykseen. Arvaatte varmaan kumman jäsenmaksun olen unohtanut maksaa. En ollut tajunnut olevani jo sisällä eliitissä, vaikka vain oman roolini kautta: teen toimittajan ja ohjaajan työtäni mieluummin paneloiduissa kabineteissa ja marmorisaleissa kuin linoleumilla käärityissä loisteputkivirastohelveteissä. En halua asetella eri journalismin lajeja vastakkain. On yhtä tärkeää tutkia samalla pieteetillä yhteiskunnan ylä- ja alarakenteita. Valtaa pitää ravistella ja sen rakenteet paljastaa. Lasse Laatusen kaltaiset vallankäyttäjät pyörittelevät miljardeja, ja toimittajat yrittävät vahtia millä tavalla he näitä miljardeja pyörittävät. Kun Itä-Helsingissä murhattiin lapsi, tein pikaisen haun työmeiliini hakusanalla lastensuojelu. Avunpyyntöviestejä alan työntekijöiltä ja etujärjestöiltä oli tullut reilussa vuodessa yli 30. Sen lisäksi ne muut yhteydenotot. Siinä vaiheessa samaan aikaan työn alla ollut Eduskunta II -esitys Ryhmäteatterilla oli lähes valmis. Ensi-iltaan oli reilut kaksi viikkoa. Menimme työparini Jari Hanskan kanssa baariin juomaan valkoviiniä ja teimme paperille kaavion: keitä esityksessä käsitellään. Järkytyimme kun huomasimme, että esitys oli läpeensä palkansaajakeskeinen. Olimme tehneet yhdessä jo neljä teatteriesitystä, mutta nyt ensimmäisen kerran olimme unohtaneet yhteiskunnan hauraimmat yksilöt. Olimme tehneet yhteiskunnasta rakenneanalyysin, joka rajasi ulos lapset ja nuoret, työttömät, minimitoimeentulolla sinnittelevät, sillä meille heitä ei enää ollut olemassa. Teatterissa kaikki on mahdollista, ja ehdimme tehdä korjausliikkeen, jolla rakenteet ehdittiin läpivalaista loppuun saakka. Tosielämässä nopeat korjausliikkeet eivät ole mahdollisia. Laman jälkiä siivotaan vielä pitkään. Niin kauan kun uskottelemme itsellemme, että rahaa ja aikaa siihen ei ole, meille kunniattomille, vieraantuneille paskiaisille ei jää muuta tekemistä kuin itkeä. Kirjoittaja on teatteriohjaaja ja Voima-lehden toimituspäällikkö. Sekahedelmä

11 Fanny-mummo ( ) Tiina Rajalan muistikuvia mummostaan, edellisen vuosisadan alkuvuosien tupakkatyöläisestä Fannyn lähtökohdat Fanny Maria Rask syntyi Satakunnassa, Lavian Susikoskella 1897 mäkitupalaisperheeseen aviottomana lapsena. Mummo oli aina hiukan vähäpuheinen sekavista perhesuhteistaan, mutta sain käsityksen, ettei hän varmuudella tiennyt, kuka oli hänen isänsä. Fannyn Hilmasiskon mieheltä Toivolta sain kuulla, että kyseessä oli todennäköisesti kylällä liikkunut kulkumies, kauppias ja soittaja. Perhe oli köyhä, varsinkin ennen Fannyn äidin Fian uutta avioliittoa. Fia oli arvostettu ja taitava pitokokki, joka kiersi taloissa juhlaruokia laittamassa. Perheellä oli yksi lehmä. Fia ei kuitenkaan pystynyt elättämään lapsiaan vaan joutui lähettämään Fannyn piiaksi taloihin seitsemän vuoden ikäisenä. Fannyn ensimmäiset työpalvelukset Fanny palveli eri taloissa taloushommissa, lastenhoitajana ja lehmäpiikana. Olosuhteet eri palveluspaikoissa vaihtelivat paljonkin. Kerran vuodessa koko palvelusväki sai uudet vaatteet ja Fanny sai muun muassa ensimmäiset alushousunsa. Lehmiä paimentaessaan pikkupiika - Fannya välillä pelotti, sillä petoeläimet saattoivat metsätaipaleilla tulla lähelle. Joskus talojen pojat tekivät kiusaa. Toisaalta eräästä talosta jäi niinkin hyviä muistoja, että Fanny piti perheen lapsiin yhteyttä elämänsä loppuun saakka. Eräs palveluspaikka oli kylän teurastajan luona. Homma taisi olla melkoisen roisia ja veristä nuorelle ihmiselle. Pahinta oli se, että piti herätä keskellä yötä, että lihat ja makkarat saatiin ajoissa torille myytäväksi. Ilmeisesti paikka ei kuitenkaan ollut kaikkein pahin, sillä mummo kertoi usein naureskellen seuraavaa juttua: Hän oli kerran toripäivän päätteeksi päässyt vapaalle ja kotona käymään. Hän oli saanut mukaansa kasan höystöjä eli eläinten sisälmyksiä ja muita vähempiarvoisia, jäljelle jääneitä lihankappaleita kotiin vietäväksi. Hän oli onnellisena kotiin pääsystä ja ehkä myös siitä, että viemisiä oli mukana, kulkenut niin iloisesti, että höystöpaketti oli päässyt aukeamaan ja sisältöä tipahdellut maantielle. Vastaan kulkeneet, markkinoiden jälkeen hiukan Sekahedelmä

12 hiprakkaiset miehet, olivat huutaneet Fannylle: Hei likka, varos vähän, sun höystös putoo. Fanny sai piikomispaikoistaan käsin käytyä kiertokoulua niin, että oppi lukemaan ja kirjoittamaan sujuvasti. Laskutekniikka jäi tosin tukkimiehen kirjanpidon varaan. (Numerot Fanny kyllä tunsi ja muistaakseni osasi erittäin hyvin tarkistaa, oliko eläkekuitin summissa tarvittava määrä nollia lopussa.) Fannyn matka kulki palveluspaikasta toiseen. Pian hän muutti Laviasta Siuron kautta Nokialle ja sieltä Tampereelle ja puuvillatehtaalle töihin. Uskomattomia olivat kertomukset tuolloisista olosuhteista: mummo sai nukkua jonkin sukulaisensa pienessä tehtaalaiskämpässä sillä ehdolla, että oli töissä silloin, kun toiset nukkuivat. Tuolloin Fanny oli vuotias. Fannyn Helsinkiin tulo Helsinkiin Fanny tuli vuotiaana. Hän palveli aluksi varakkaassa venäläisessä perheessä, jossa hänellä oli hyvät oltavat. Hän hommasi ensi töikseen itselleen tyylikkäitä kaupunkilaisvaatteita ja oikeat nyöritettävät varrelliset nahkasaapikkaat, joista Hilma-sisko tuli kateelliseksi tullessaan maalta käymään. Venäläisten poistuessa maasta Fanny jäi aluksi tyhjän päälle. Hän oli muun muassa siivoamassa sotilaskasarmeilla. Kovasta työstä ruplina maksettu palkka olikin yhtäkkiä arvoton ja työntekijät joutuivat ottamaan palkkansa sipuleina, sillä muita käyttökelpoisia elintarvikkeita ei ollut enää saatavilla. Kansalaissodan alkuvaiheissa Fanny oli Rettigin tupakkatehtaalla töissä. Rettig ilmoitti työstä lehti-ilmoituksella. Työolot ja -ehdot tehtaalla olivat surkeat. Ihmiset tulivat aamuvarhain tarjolle ja heitä huudettiin naamakertoimen perusteella töihin. Muut kuin valitut saivat palata kotiinsa tyhjin toimin. Fanny punakaartilaisena Punakaartit järjestäytyivät ja tehtaan tytöt kävivät työpäivän jälkeen ampumisharjoituksissa. Punakaartiin osallistuminen oli luonteva seuraus luokkatietoisuudesta: kaikki me sinne mentiin. Fannyn käyttöön annettiin ase, joka oli hänelle erittäin kookas: Se pyssy oli mulle niin iso, että se vallan laahas maata. Mummo oli nimittäin korkosaappaat jalassa ja hattu päässä vain noin 155 senttiä pitkä. Fanny ei missään vaiheessa osallistunut varsinaisiin sotatoimiin. Viime vaiheessa hän oli Työväentalolla haavoittuneita hoitamassa. Siellä hän jo hyvissä ajoin luovutti aseensa ja muiden naisten tavoin noudatti pakenemiskäskyä valkoisten ja saksalaisten lähestyessä ja mummo paineli linjoja pitkin ylös karkuun. En mä tiärä, olisinko mä ketään voinu ampuakaan mutta jaa, venttaas vähä, (häijyä naurunkäkätystä), voi olla, että sittenki jonku saksalaisen olisin pamauttanu. Mummo selvisi kansalaissodan jälkiselvittelyistä pelkällä kuulustelulla. Sekahedelmä

13 Fanny ja Lauri Fanny tutustui komeaan Lauri Rajalaan, joka oli tullut Helsinkiin Forssan Lauttakylästä. Mummon kavereitten ja siskojen kertomuksen perusteella Lauri oli kohtelias, sivistynyt, hyvin pukeutuva ja sulavakäytöksinen kunnon mies. Fanny ei ollut turhaan kehumiseen taipuvainen mutta sanoi Laurista, että kyllä se olis muillekki likoille kelvannu. Lauri oli rakennusammattilainen, raudoittaja. Hänellä oli oma yritys, jolla välillä meni oikein hyvin. Perhe tuli hyvin toimeen, ainakin siitä päätellen, että se hankki hienot huonekalut ja huomattavan määrän tunnettujen taiteilijoiden maalauksia. Lauri oli kuitenkin sen verran Fannya enemmän osallistunut punakaartiin, että hänet vangittiin joksikin aikaa ja tuomittiin iäksi kansalaisluottamuksensa menettäneeksi. Huonompana aikana tästä oli seurauksena, ettei hän saanut töitä. Osittain tästä johtui, että vaari lähti Neuvostoliittoon 1930-luvun alkaessa, isäni ollessa alle kaksivuotias. Myöhemmin hänet siellä teloitettiin. Siviiliavioliittoa ei vielä ollut ja Lauri oli vakaumuksellinen kommunisti, joten kirkollinen vihkiminen ei tullut kysymykseen. (Hienon sormuksen Lauri oli kumminkin Fannylle ostanut: Fanny piti sitä aina sormessaan juhlissa tai jos otettiin valokuvia.) Fanny yksinhuoltajana ja hänen työuransa loppuvaihe Fannyn työura jatkui tehtaissa ja lisätienestejä hän keräsi aamuisin lehtiä jakaen. Pisimpään hän työskenteli OTK:ssa, josta hän jäi eläkkeelle. Fanny prässäsi vaatteita sekä pakkasi elintarvikkeita. Fanny kuului ensin TEVA:aan ja sitten SEL:iin. Fanny mummona Fanny oli äitinsä Fian tavoin hyvä huusholli-ihminen. Hän huolehti eläkkeellä ollessaan koko kuusihenkisen perheemme taloudesta vanhempieni tehdessä pitkiä päiviä töitä. Muutimme Porvoonkadun Sadan markan villoista Munkkivuoreen. Minnekään ei päässyt kertymään likaa tai hiventäkään pölyä ja lakanat olivat taatusti sileät. Hyvää ruokaa tarjottiin kaksi kertaa päivässä. Joka toinen viikko Fanny leipoi pullaa sekä hiivaleipää ja joka toinen viikko hän teki jäljelle jääneistä leivonnaisista korppuja. Fanny oli säästäväinen mutta elintarvikkeiden laadun suhteen kovin tarkka ja vaatelias. Munkkivuoren Porintien Elannosta ostimme päivittäiselintarvikkeet, mutta Elannon liha eikä kahvi kelvannut Fannylle. Ne oli hankittava Porintien ja Ulvilantien kulmassa olevasta liha- / siirtomaatavarakaupasta. Jos Fanny hankki jauhelihaa, hänen piti saada valita ja tarkkailla, millaisesta lihasta se jauhetaan. Muistan, että kerran lapsena nolotti, kun mummo tiukkaan sävyyn tivasi myyjältä, oliko lihamylly ennen lihan jauhamista varmasti tyhjä ja puhdas. Kerran kansakouluaikana ehkä olin saanut varhaista terveyskasvatusta, kun menin Elannosta ostamaan kevytmaitoa täysmaidon sijasta. Toin sellaisia siniraidallisella foliolla korkitettuja maitopulloja, vaikka olisi pitänyt tuoda punaraidallisia. Heti eteisessä mummo käski: pistäs likka vieden ny heti toi pluttana takasi sinne, mistä sen toitkin. Kaikki paistettiin voissa, jopa joskus kissan silakat. Itse olin mummon tyttö. Lopulta mummon dementoitua hoidin häntä niin paljon kuin koulunkäynniltä pystyin. Kävi sikäli vastavuoroisesti, että hän minun pienenä ollessani pyyhki takapuoleni ja minä myös pyyhin sen häneltä hänen tultuaan korkeaan ikään. Tiina Rajala Sekahedelmä

14 :: Huru-Ukon muistelmia Duunissa bamlattiin stadia V erstaalla huuli lentää ja ainakin seitsemänkymmentäluvulla aika usein aidolla stadin kielellä. Nämä jutut ovat jääneet mieleeni Hertsikassa sijainneen Öljynpuristamon eli ÖP:n verstaalta. Kun itse hain sinne töihin Hesarin ilmoituksen perusteelta, jolla etsittiin putkiasennuskokemusta omaavia koneasentajia, syntyi korjaamon pomon, konemestari Vartialan, ja minun välillä seuraavanlainen dialogi: - Tiedättekö putkista mitään? - Eiks ne oo sellaisia pitkiä pyöreitä joissa on hole keskellä? - Hehe, taisi olla vähän turhanaikainen kysymys vanhemmalta ammattimieheltä, mutta tämä on jo vakavampi. Onko teillä ollut ongelmia alkoholin kanssa? - Ei oo, mä oon aina saannu brenkkua ku oon tarvinnu. Toi bilika on tosin aika tehokas estämään dokaamista duuniaikana. - Taidatkin olla huumorimiehiä. Meillä on kuukauden koeaika, mutta jos työ sujuu yhtä hyvin kuin huulenheitto sovit varmaan porukkaan. - Duunit kyllä hoituu, mutta saaks niistä liksaa kans? - Sopimuksen mukaan ja noin kymmenen prosenttia talokohtaisia lisiä. Voitko aloittaa huomenna? - Mieluummin maanantaina. Tartteeks tuoda omat haalarit? - Ei tarvitse, kaikki työvaatteet kengät mukaan lukien on talon puolesta. Siitä alkoi yli viisivuotinen työsuhde, josta on jäänyt mieleen monta kliffaa tarinaa, kuten esimerkiksi nämä: Palkanlaskija oli kai käynyt vähän liikaa skolea, koska hänen mielestään sellaiset vanhat hyvät ammattinimikkeet kuin hitsari ja sorvari eivät olleet kunnon suomea. Hän korvasi ne tilipussissa nimikkeillä hitsaaja ja sorvaaja. Siitä sorvari Arska otti itseensä ja paineli niska punaisena konemestarin koppiin. Koko verstas kaikui kun hän karjui: - Sano sille helkkarin ämmälle, että mä oon sorvari. Sorvaajaksi mut saa sanoa vasta sitten kun sua ruvetaan kutsumaan mestaajaksi! Makkara oli stadin kundi Mylliksesta, jolla tarinoita riitti. Kerran jouduimme yhdessä tehtaan ns. sosiaalipumppaamon simahtanutta paskapumpun laakeria vaihtamaan. Irrotimme ison keskipakoispumpun ja vedimme sen taljan varaan Sekahedelmä

15 roikkumaan. Sen sisältämät paskavedet lorisivat kaivoon ja dunkkis oli karmee. Me paineltiin ulos haukkaamaan happea. mutta silloin alkoi kova ukkossade. Eihän siinä auttanut muu kuin mennä takaisin pumppaamon dunkikseen. Minä aloin jo lausua sielunvihollisen nimeä sekä monasti että painokkaasti kunnes Makkara pisti homman nauruksi sanomalla: - On se Limppu helvetin hyvä kun ollaan käyty niin paljon skolea, että saadaan olla sateella sisäduunissa. Kustu oli mies, jolla oli hommat hanskassa ja sana hallussaan. Muihin ominaisuuksiin kuului melkoisen janon lisäksi se, ettei hän ottanut lippistä päästään edes syödessään. Kerran kun istuimme tehtaan ruokalassa hernesoppa lusikoimassa tuli hieman uskovainen yli-insinööri samaan pöytään. Hän katseli Kustua nenänvartaan pitkin ja kysyi: - Miksi Ylitalo ei ota lakkia päästään ruokapöydässä? - Mun uskoni kieltää, murahti Kustu ja haukkasi palasen näkkäristään. Inssi istui hetken hiljaa mietteissään ennen kuin teki jatkokysymyksen: - Mihin se Ylitalo oikein uskoo? - Mä uskon, että mun knubura frysaa jos mä otan tsubun vek, sanoi Kustu ja jatkoi pokkana lusikoimistaan. Herra pyöritteli päätään ja siirtyi toiseen pöytään. Minä kaivoin trasselin takataskustani ja rupesin siivoamaan naurunpyrskähdyksen mukana haalarinrinnuksille roiskunutta hernekeittoa. Minusta tuli ajan myötä koko tehtaan pääluottamusmies, ja siitäkin hommasta syntyi monta, ei aina niin mukavaakaan, muistoa. Jatkuvaa kolmivuoroa tekevässä tehtaassa syntyy paljon ongelmia semminkin kun porukka oli sitä mieltä, että liksa on niin hyvää, että sitä tarttee alati kinuta lisää. Niinpä niin, muistoja riittää ja Hertsikan öljymyllykin on jo siirtynyt muistojen joukkoon. Tontin ja koko teollisuusalueen täyttää tänä päivänä nykymuodin mukaiset helkkarin rumat kerrostalot. Limppu Kahvin paahto on vakavaa puuhaa Sekahedelmä Pentti Paaso, Meira.

16 Osasto 10 toivottaa kaikille Menestystä vuodelle 2013.