KÄSÄMÄNSALMEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ

Transkriptio

1 MAAPERÄKARTTA 1 : SELITYS LEHTI KÄSÄMÄNSALMEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen VUONOS HORSMANAHO KUOREVAARA OUTOKUMPU HARMAANSALO KÄSÄMÄNSALMI SOTKUMA Viinijärvi KAARNALAMPI VIINIJÄRVI YLÄMYLLY Kuopio 2004

2 SUOMEN MAAPERÄN KEHITYS Suomen maankamara koostuu ikivanhasta peruskalliosta eli kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maaperä on syntynyt maapallon kehityshistorian nuorimman kauden, kvartäärikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartäärikaudella oli useita jääkausia, joiden aikana mannerjäätiköt peittivät laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkausien välisinä nk. interglasiaaliaikoina ilmasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyistä lämpimämpi. Viimeisin jääkausi, jota kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, alkoi vuotta sitten ja päättyi noin vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudomman ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjäätiköt pienenivät. Pohjois-Euroopasta ne hävisivät lähes kokonaan. Suomen maaperä on pääosin syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana ja sen jälkeen. Paikoin tavataan viimeistä jääkautta vanhempia jääkautisia sekä interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niitä tutkimalla on saatu kuva maamme kvartäärikautisesta kehityksestä. Mannerjäätikön toiminnan tuloksena, pääosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on maamme yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjäätikön sulaessa valtavat vesivirrat eli jäätikköjoet koversivat erilaisia uomia. Ne myös kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jäätikön alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselät ovat sarja vierekkäisiä reunadeltoja). Mannerjäätikön sulaessa poistui maankuorta kuormittanut 2-3 kilometrin paksuinen jääkerros, jonka alas painama maankuori alkoi vähitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yhä. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lähes metri ja pienimmillään Kaakkois-Suomessa, alle 20 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet maamme pinta-alasta oli painunut niin syvälle, että mannerjäätikön sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyään ovat kohonneet jopa yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämän ns. ylimmän rannan alapuolelle kerrostui seisovassa vedessä muinaisissa Itämeren vaiheissa savea ja hiesua. Maankohoamisen vuoksi ylimmän rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteillä muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedestä nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jäätikköjoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jään tai veden peitosta. Näin kallioperää peittävä maakerros vähitellen saavutti nykyiset piirteensä, joita tällä hetkellä ihminen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.

3 KÄSÄMÄNSALMEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Sisällys ALUEEN YLEISKUVAUS (Jouko Saarelainen) 3 Yleistä 3 KIVENNÄISMAAT (Jouko Saarelainen) 4 Kallioalueet 4 Moreenikerrostumat 4 Karkearakeiset kerrostumat 5 Hienorakeiset kerrostumat 6 ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Jouko Saarelainen) 7 Turvekerrostumat 7 POHJAVESI (Jouko Saarelainen) 7 Pohjaveden esiintyminen 7 Pohjaveden laatu 8 KIRJALLISUUTTA 8 Geologian tutkimuskeskus PL 96 (Betonimiehenkuja 4) ESPOO Puh Fax

4 3 ALUEEN YLEISKUVAUS (Jouko Saarelainen) Yleistä Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Metrin syvyydessä kuvattu pohjamaa ja sen päällä oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. Ht/Mr tarkoittaa, että karkeaa hietaa on alle 1 m hiekkamoreenin päällä. ha % Ka Kallio ,5 Mr Hiekkamoreeni ,6 HHt/Mr 8 0,2 Hs/Mr 3 0,1 HMr Hienoainesmoreeni ,7 Hs/HMr 13 0,3 Sa/HMr 53 1,3 Ct/HMr 3 0,1 KMrM Moreenikumpuja, hiekkamoreenia 80 1,9 Hk Hiekka 10 0,2 Ht Hieta 52 1,2 SrM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta), soravaltainen 69 1,6 HkM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta), hiekkavaltainen 27 0,6 HHt Hieno hieta 61 1,5 Hs Hiesu 166 4,0 Sa Savi ,9 HHt/Sa 1 Lj/Sa 12 0,3 Ct/Sa 4 0,1 LjHs Liejuhiesu 3 0,1 LjSa Liejusavi 11 0,3 Lj Lieju 66 1,6 Ct/Lj 8 0,2 Ct Saraturve 82 2,0 St Rahkaturve 34 0,8 Maa-aluetta ,0 Vettä Kartta-alueen pinta-ala Kartta-alue sijaitsee Pohjois-Karjalassa kolmen kunnan alueella. Eteläosa on Liperin kuntaa, luoteisosa Outokummun kaupunkia ja koillisosa Polvijärven kuntaa. Liperin kuntaan kuuluva Viinijärven taajama on aivan välittömästi kartta-alueen lounaispuolella. Alueen maastonmuotoja hallitsee kallioperän pinnanmuotojen vaihtelu, etenkin alueen itäosassa. Luoteisosassa, Murtoniemellä ja Laikanlahdessa maasto on maaperämuotojen hallitsemaa. Mannerjäätikkö on virrannut alueella kahdesta eri suunnasta eri aikoina ja se on synnyttänyt kartta-alueen kallioperään uurteita, joiden suunnat vaihtelevat välillä (länsiluode) ja (pohjoisluode). Vanhemmassa vaiheessa jäätikkö virtasi länsiluoteesta ja nuoremmassa vaiheessa aivan jääkauden lopulla pohjoisluoteesta.

5 4 Mannerjäätikkö suli alueelta lähes vuotta sitten. Sulaminen ei ollut tasaista vaan tavanomaisten talvipysähdysten lisäksi alueella tapahtui pitempiaikainen sulamisen pysähtyminen ja mannerjäätikkökielekkeiden eteneminen. Viimeisin mannerjäätikön kieleke eteni siis pohjoisluoteesta ja synnytti kartta-alueen itä- ja kaakkoispuolelle Jaamankankaan reunamuodostuman. Tämän jälkeen jäätikön sulaminen oli nopeaa. Mannerjäätikön sulaessa alue jäi mannerjäätikön painamana nykyistä paljon laajemman Itämeren muinaisvaiheen, Yoldiameren, peittoon. Alueen korkeimmatkin kohdat olivat noin m veden pinnan alla. Maankohoamisen seurauksena meri kuitenkin mataloitui, ja Saimaan vesistö kuroutui omaksi altaakseen. Nk. Suursaimaa ulottui kartta-alueella nykyiselle noin 90 m mpy. tasolle eli suuri osa alueesta oli edelleen veden peitossa (Kuva 1). Suursaimaan muinaisia rantoja on havaittavissa mm. Kalmoniemestä tulevan harjun rinteillä. Suursaimaa laski aluksi Pohjanlahteen ja vaihe päättyi, kun vesistö sai uusia lasku-uomia. Lopulta syntyi Vuoksi noin vuotta sitten, ja vesi laski useita metrejä ja nykyiset maa- ja vesialueet saivat muotonsa. Kuva 1. Käsämänsalmen kartta-alueen korkokuva. Valkea ohut viiva kuvaa muinaisen Suursaimaan ylintä rantaa. KIVENNÄISMAAT (Jouko Saarelainen) Kallioalueet Suurin osa kartta-alueesta on irtaimien maalajien peitossa, mutta kalliopaljastumia ja ohuen maapeitteen kallioalueita on myös runsaasti, etenkin alueen itäosassa. Kalliomaiden osuus koko maa-alasta on 34,5 %. Alueen kallioperä on lähes kauttaaltaan keskirakeista kiillegneissiä. Ainoastaan itäosassa kiillegneissiä leikkaa pohjois-eteläsuuntaiset mustaliuskeet. Moreenikerrostumat Alueen yleisin maalaji on moreeni. Moreenin osuus 36,2 % alueen maa-alasta. Moreeni on mannerjäätikön irrottamasta ja kuljettamasta aineksesta syntynyttä ja mannerjäätikön alla kerrostunutta lajittumatonta, tiukkaan pakkautunutta pohjamoreenia. Se peittää kallioperän

6 5 muotoja ohuena, noin 1-5 m paksuna kerroksena. Ainekseltaan kartta-alueen pohjamoreeni on hiekkamoreenia ja hienoainesmoreenia. Hiekkamoreenin savipitoisuus (Ø < 0,002 mm) on alle 5 % ja hienoainespitoisuus (Ø < 0,06 mm) alle 30 % ja hienoainesmoreenilla arvot ovat näitä suuremmat. Kartta-alueen länsiosassa, Murtoniemellä, Laikanlahdessa ja Rianniemellä moreeni ovat hiekkamoreenia ja itäosassa Käsämänsalmen koillispuolella moreeni on hienoainesmoreenia. Myös Kalmoniemen alueen moreeni on varsin hienoainespitoista. Kuvassa 2 on esitetty alueelle tyypillisten maalajien rakeisuuskäyriä ja kuvassa 3 maanäyte- ja kairauspisteet karttalehden alueella. Alueella on myös mannerjäätikön sisältämästä ja eteensä kasaamasta moreeniaineksesta syntyneitä pohjamoreenia peittäviä pintamoreenimuodostumia. Nämä muodostumat ovat vaihtelevan muotoisia, yleensä pyöreähköjä mäkiä, joiden korkeus vaihtelee 5-25 m:iin. Pintamoreenimuodostumat sisältävät vähemmän hienoainesta kuin pohjamoreenimuodostumat. Pintamoreenimuodostumia on Murtolahden ja Laikanlahden ympäristössä. Hienoainesmoreenin hienoainespitoisuus vaihtelee välillä 25,7-47,2 % ja on keskimäärin 37,7 %. Savipitoisuus vaihtelee välillä 4,1-14,5 % ja on keskimäärin 9,1 %. Hiekkamoreenilla hienoainespitoisuus vaihtelee välillä 13,5-26,0 % ja on keskimäärin 19,9 %. Savipitoisuus vaihtelee välillä 2,1-4,3 % ja on keskimäärin 3,3 %. Kuva 2. Esimerkkejä alueen maalajien rakeisuusanalyyseistä. Näytteen 223 savi on esimerkki pohjamoreenia peittävän, jääkauden jälkeen heti Yoldiamereen kerrostuneen saven rakeisuudesta ja näytteen 206 esimerkki muinaisen Suursaimaan rantaveteen kerrostuneen hiesun rakeisuudesta. Näyte 201 on esimerkki Liperin läpi kulkevasta harjusta huuhtoutuneesta hienosta hiedasta. Pohjamoreenikerrostumat alueella ovat hiekkamoreenia ja hienoainesmoreenia, kuten näytteet 208 ja 218. Karkearakeiset kerrostumat Alueella on muutamia pitkittäisharjuja, jotka ovat syntyneet jäätikköjokien kuljettamasta ja kerrostamasta sora- ja hiekkamateriaalista. Kartta-alueen eteläisen keskiosan halki kulkee

7 6 Karjalansaaresta Kalmoniemen kautta kohti etelää selväpiirteinen, selännemäinen soramuodostuma. Muutamin paikoin muodostuman yhteydessä on hiekkavaltaista materiaalia, kuten Kalmoniemessä ja Ritukanlahdella. Alueella on myös muutamia muita pieniä harjuja, kuten Saariniemellä itäosassa ja Ruotinsaaressa lounaisosassa. GTK:n maa-ainesarkiston mukaan on kartta-alueen lajittuneiden ainesten arvioitu kokonaismassamäärä 5,30 milj.m 3, josta hiekkavaltaista ainesta on 2,82 milj.m 3, soravaltaista 2,29 milj.m 3 sekä murskauskelpoista ainesta 0,19 milj.m 3. Alueella on muutamia muinaisten vesistövaiheiden aikana syntyneitä rantamuodostumia. Muinaisrannat ovat rantatörmiä, jotka ovat syntyneet aallokon toiminnan tuloksena. Niitä on esimerkiksi Ritukanlahden ja Kalmoniemen välisellä harjualueella Kuva 3. Karttalehdeltä tutkittujen maanäytteiden paikat (rastit), kairauspisteet (ympyrät), koemontut (neliöt) ja uurteet (nuolet). Hienorakeiset kerrostumat Hienorakeisia kerrostumia esiintyy tasaisesti kautta koko karttalehden alueen. Hienorakeisiin kerrostumiin kuuluvat hieno hieta, hiesu ja savi sekä liejuhiesu ja liejusavi. Savien osuus on noin 15,3 %, hiesujen noin 4,0 % ja hienojen hietojen noin 1,5 %. Liejuhiesujen ja liejusavien osuus on hyvin vähäinen. Kun mannerjäätikkö peräytyi alueelta, oli koko alue Yoldiameren peittämä. Meren pohjaan moreenin päälle kerrostui mannerjäätikön sulavesien mukanaan tuomasta aineksesta pohjanmuotoja myötäilevä vuosikerrallisen hiesun ja saven kerros. Mitä kauemmaksi jäätikkö vetäytyi luoteeseen sitä ohuemmiksi ja savisemmiksi kerrostuvat vuosilustot muuttuivat siten, että aivan kerrostuman yläosassa vuosilustoja ei ole enää havaittavissa. Heti mannerjäätikön sulamisen jälkeen maa kohosi voimakkaasti ja vedensyvyys pieneni. Alkoi vaihe, jonka aikana aaltoliike ja virtaukset kuluttivat yläviltä alueilta sinne aiemmin kerrostuneita savi- ja hiesukerrostumia. Aines kerrostui uudelleen alueen alaviin osiin ja Suursaimaan pohjalle vanhempien sedimenttien päälle. Meri- ja järvivaiheiden jälkeen vesistöt saivat nykyisen muoton-

8 7 sa, ja nykyiset savi- ja hiesumaat ovat entisen meren ja Suursaimaan pohjaa. Järvien pohjalla savi- ja hiesukerrostumat ovat peittyneet nuorempien järvikerrostumien alle. ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Jouko Saarelainen) Turvekerrostumat Turve on suokasvien jäänteistä maatumalla syntynyt eloperäinen maalaji. Turpeen ominaisuudet määräytyvät kasvilajikoostumuksen ja maatumisasteen mukaan. Tärkeimpiä turvetta muodostavia kasvilajiryhmiä ovat rahka- ja lehtisammalet, sarat ja suolla kasvavat puuvartiset kasvit. Turpeen eloperäisen aineksen osuus on yleensä yli 90% ja tuhkapitoisuus pieni. Käsämänsalmen karttalehtialueella on varsin vähän soita. Yli metrin syvyisiä turvekerrostumia on 116 ha. Näistä ravinteisia soita (Ct) on 82 ha ja vähäravinteisia (St) 34 ha. Suoyhdistymätyypiltään alueen suot kuuluvat keidassoihin, lähinnä niiden alaryhmittymään Järvi-Suomen keidassuot. Alue on kuitenkin lähellä aapasoiden ja kohosoiden välistä vaihettumisvyöhykettä. Tämän vuoksi niissä on myös aapasoiden piirteitä ja osa soista on ns. välimuotosoita, joissa on molempien tyyppien piirteitä. Yleisimpiä yksittäisiä suotyyppejä ovat erilaisten korpien muuttumat, isovarpuisen rämeen muuttumat, tupasvillarämeen muuttumat ja rahkarämeen muuttumat. Alueen suot ovat suurimmaksi osaksi ojitettuja ja lannoitettuja. Tämän takia niiden suotyypit ovat eriasteisina muuttumina ja esim. puuston kasvu ei ole luonnonmukaista. Osa soista on raivattu myös pelloiksi ja osa suomaisista alueista on järvitai lampikuivioita, kuten esim. Käsämänlampi, jonka pohjamaa on liejua. Soistuminen alueen korkeimmissa osissa on alkanut heti maan kohottua vedenpinnan yläpuolelle jo yli v.s. Alemmilla alueilla, noin 95 m mpy tason alapuolella, soistuminen on varsinaisesti alkanut vasta nk. Suursaimaa-vaiheen jälkeen noin v.s. POHJAVESI (Jouko Saarelainen) Pohjaveden esiintyminen Pohjavettä syntyy, kun sade ja sulavan lumen vesi suotautuvat maahan. Pohjavettä varastoituu parhaiten paksuihin, karkearakeisiin ja vettäläpäiseviin maakerroksiin sekä kallioperän ruhjeisiin ja rakoihin. Sinne, missä pohjaveden pinta tavoittaa maanpinnan, syntyy lähde. Kartta-alueen parhainta pohjaveden muodostumis- ja varastoitumisaluetta on Karjalansaaren ja Kalmoniemeltä etelään jatkuvan harjun alue. Koko harjun alueella syntyy pohjavettä noin 600 m 3 /vrk. Harjusta olisi pumpattavissa suurempiakin pohjavesimääriä. Tämän mahdollistaa rantaimeytyminen Viinijärvestä. Alueella on Käsämän pohjavedenottamo Pitkälammen ja Riihiselän välisellä kannaksella. Ottamolla on lupa ottaa 300 m 3 /vrk pohjavettä. Pohjavettä syntyy myös alueen korkeiden mäkien moreenirinteissä. Näissä syntyvä pohjavesi riittää hitaan pohjaveden virtauksen ja vähäisen määrän takia kuitenkin vain yksittäistalouksien käyttöön. Alueen länsiosan moreenimaaperä on hiekkamoreenia ja alueella on moreenimuodostumakumpuja. Myös näiden alueiden maaperä on kohtalaisen hyvää pohjaveden varastoitumiselle, ja pohjavesi näillä alueilla riittää yksittäisten talouksien käyttöön hyvin. Itäosan hienoainesmoreenialueella pohjaveden liike on vähäistä ja tämän takia pohjaveden saatavuus ja laatu on Käsämänsalmen koillispuolen alueella huonoa. Kallioperän rikkonaisuuden takia tällä alueella saattaa olla antoisuudeltaan hyviäkin pohjavedenottoalueita.

9 8 Pohjaveden laatu GTK:n tutkima kaivonäyte koillisosasta Koivumäeltä (kartalla tunnus 541) täyttää varsin hyvin hyvälle käyttövedelle asetetut vaatimukset. Ainoastaan näytteen ph-arvo on hieman alhainen. KIRJALLISUUTTA Alalammi, Pentti (toim.) Suomen kartasto, Vihko , Geologia. 5. laitos. Helsinki: Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura. 58 s., 3 liitekarttaa. Haavisto, Maija (toim.) Maaperäkartan käyttöopas 1 : , 1 : Geologinen tutkimuslaitos. Opas s. Huhma, A. (1971). Kallioperäkartta. Lehti Kontiolahti. Suomen geologinen kartta. Geologinen tutkimuslaitos. Korsman, K., Koistinen, T., Kohonen, J., Wennerström, M., Ekdahl, E., Honkamo, M., Idman, H. & Pekkala, Y. (toim.) Suomen kallioperäkartta 1: Geologian tutkimuskeskus. Espoo. Salonen, Veli-Pekka; Eronen, Matti; Saarnisto, Matti Käytännön maaperägeologia. Kirja-Aurora. Turku, 237 s.

10 MAAPERÄKARTAT Suomen maaperä 1 : , painettu 1984 (sisältyy myös Suomen kartaston vihkoon , Geologia) esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen ja Venäjän Federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat 1 : , painettu 1993 kahtena karttalehtenä. Kartassa esitetään maaperägeologisten muodostumien ohella tärkeimmät kvartäärikerrostumien hyödyntämiskohteet. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen Geologinen Yleiskartta 1 : Maaperäkartta. Painettu Etelä- ja Keski-Suomen osalta vuosina vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehteä kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina uuden yleiskartan pohjalle (13 lehteä uuden lehtijaon mukaan). Monivärinen kartta esittää maaperää osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperän rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta itä-länsisuuntaiselta vyöhykkeeltä, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan eteläisimmästä osasta. Vanhimmissa maaperäkartoissa on pohjakartasta ja työmenetelmistä johtuvia puutteellisuuksia. Suomen Geologinen kartta 1 : Maaperäkartta. Vuoteen 2003 mennessä karttoja on painettu lähinnä Etelä-Suomesta 77 kpl. Monivärinen kartta esittää geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myös karttalehtiselostukset. Lähes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myös numeerisessa muodossa. Maaperäkartta 1 : ja 1 : Vuoteen 2003 mennessä on maastamme kartoitettu 38 %. Moni- tai yksiväristä, peruskarttapohjalle painettua maaperäkarttaa kääntöpuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 556 kpl ja sen lisäksi yksinomaan digitoituna noin 500 kpl. Pohjois- Suomen kartat on pääosin julkaistu 1 : mittakaavassa. Työn alla oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdään myös painetutulle kartta-aineistolle. Maaperäkartat ja niihin liittyvät tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Karttoja voi myös katsella internetin kautta osoitteessa Tietoja voidaan käyttää maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssä yms. MAAPERÄKARTOITUSPALVELUT Geologian tutkimuskeskus tekee maksullisena palveluna suurimittakaavaisia ja temaattisia (1 : : ) maaperäkartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessä tehdään kairauksia ja geofysikaalisia mittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Yksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskuksesta. Numeerisia perustietoaineistoja on saatavissa paikkatietojen yhteiskäytön kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytään tuottamaan alueilta, missä geologisen kartoitustiedon määrä on riittävän kattavaa ja monipuolista. GTK:n yhteyshenkilöt selvittävät edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisätietoja maaperäkartoista Espoon yksikkö PL 96 (Betonimiehenkuja 4) ESPOO Puh Fax Kuopion yksikkö PL 1237 (Neulaniementie 5) KUOPIO Puh Fax Rovaniemen yksikkö PL 77 (Lähteentie 2) ROVANIEMI Puh Fax