Nro: 41. Kunniajäsen Pekka Koskelainen

Transkriptio

1 Nro: 41 Kunniajäsen Pekka Koskelainen

2 Hyvät Koskelaisten sukuseuran jäsenet! Taas on vuosi vierähtänyt mielestäni nopeammin kuin koskaan ennen. Joulutkin ovat nykyään lähempänä toisiaan! Kulunut vuosi 2014 on eräällä lailla merkkivuosi. On kulunut 75 vuotta talvisodan alkamisesta 70 vuotta tkosodan päättymisestä viimeisestä evakkoon lähdöstä. Evakkoajoista eniten muistavat ovat jo suurin osa mullan alla. Tässä lehdessä kaksi Koskelaisten sukuseuraan kuuluvaa sisarusta muistelee kyseisiä aiko. Itse mietin evakkovaellusta kävelyä syyskuussa, kun n tutustumassa Italian pääkaupunkiin Roomaan. Nähtävyyksiä vaikka kuinka paljon. Yksi mielenkiintoisimmista Suomen Rooman instituutin Villa Lante. Kuvassa on siskon tyttö Noora Laitinen, joka työskenteli kyseisessä ihanassa renessanssihuvilassa pu vuotta. Roomassa tuli käveltyä niin paljon, että lko särki, ne turposivat kuumuudessa kantapäihin nousi komeat rakkulat. Jalkineet tarkoitettu kävelyyn, mutta liika on liikaa, vaikka si kuinka hyvät kengät. Minä sain toki levätä ilmastoidussa hotellihuoneessa päivän kävelyn jälkeen, mitä eivät evakot saaneet 70 vuotta sitten. Kävellä täytyi evakkomatkalla erään 90- vuotiaan tuttavani kertomana putoista vuorokautta ilman pitempää lepotaukoa. Kysyessäni, miten sen ksoi, vastaus : ei ollut muuta vaihto-ehtoa, pakko. Äiti hieronut kyseisen nuoren vaeltan lat aamulla taas kävelykuntoon, muuten ne eivät si totelleet, eivät liikkuneet minnekään. mielestäni erittäin onnistunut. Meitä kin oikea ydinjoukko, 20 henkeä, nuorempaa sukuseuran väkeä. Taisi olla ainoastaan kaksi Vahvialassa syntynyttä, muut vat nuorempia. Retkestä on enemmän lehdessämme Karlaiset kesäjuhlat pidetään Hyvinkäällä, Vahviala-juhlat ovat kesäteatterin merkeissä Jaalan Hartolan kylässä sokerina pohlla omat sukuseuran juhlat ovat lauantaina Itä-Hämeen Hartolan kunnassa, Kalhon kylässä Peltosen Torpassa. KAIKKI JOUKOLLA MUKAAN!!! Karlan Liiton, kuten myös sukuseuramme Karlan Liiton jäsenenä, tulevien vuosien strategiaan kuuluu arvojen korostaminen, Karlaisuus, yhteisöllisyys elämänmyönteisyys! Karlainen yhteisö on vuorovaikutteista, avointa suvaitsevaa. Haasteena meille kaikille on saada nämä hyvät ominaisuudet tuotoksiksi. Elämänmyönteisyys, myös elämänasenne, mukautumiskyky, tunteiden kaminen toisista välittäminen kuuluvat kiinteästi karlaisuuteen. Näistä arvoista on hyvä tkaa matkaa. Johtokunnan puolesta haluan toivottaa kaikille sukuseuran jäsenille Hyvää Joulua oikein elämänmyönteistä Uutta Vuotta 2015! Päivi Heimola Oma äitini evakkomatkalla lehmiä kuljettamassa. Naapurin tyttö sai pitkän kävelyn seurauksena hiertymän lkaansa. Siitä seurasi verenmyrkytys matka päättyi tytön kuolemaan. Näin traagisia tapahtumia todistivat matkaat. Käveltyä tuli myös elokuun viimeisenä viikonloppuna Viipurissa Koskelassa kotiseutumatkamme tiimoilta. Matka Sivu 2

3 Terveisiä sukuseuran matkalta Viipuriin Sukuseuramme on jo vuodesta 1990 tehnyt joka toinen vuosi matkan omille juurilleen Karlaan. Tänä vuonna matkalle lähti 12 sukuseuran jäsentä kahdeksan muuta matkakumppania. Jukka Ruoti starttasi Ryhmämatkat Ruotibussin lin-auton Lahdessa lauantaiaamuna kello viiden jälkeen mukanaan kaksi aamuvirkkua matkustaa poimi Järvenpäästä Haarajoen seisakkeelta sekä Helsingin Mikonkadun turistipysäkiltä lisää lähtijöitä. Porvoon Näsin Ilolan pysäkeiltä otimme mukaan seuraavat lähtijät sitten matka suuntautui Kotkan Leikarille, mistä sukuseuran puheenjohta matkanjohta Päivi Heimola miehensä Ilkka liittyivät joukkoomme. Vaalimaan Rahovissa mahdollisuus nauttia aamupala samalla, kun jokainen täytti ranylitykseen liittyvän lomakkeen. Ran ylitys sujui nopeasti, koska Venäjälle menijöitä vähän. Sen sian Suomeen tulijoita pitkässä jonossa. Rahanvaihto ensimmäisten ostosten teko hoitui perinteisesti Viipurin Veikoissa. Ajoimme Viipuriin Vahvialan eteläisimmän kylän, Tervajoen kautta. Rai Putus kertoi meille kylästä näimme myös Suomen vanhimman maaseutukoulun. Tervajoen koulu perustettiin vuonna 1855 viimeisin koulurakennus vuodelta Venäläiset tkoivat koulun pitoa siellä ainakin vuonna 2007, mutta valitettavasti koulu paloi pahoin Viipurin Pyöreässä Tornissa lounaalla nautittiin borštškeittoa juustokuorrutteista porsaanleikettä. Muita asiakkaita ei oikeastaan ollut, joten saimme yksityisen musiikkiesityksen toivelauluineen paikalliselta duolta, pientä maksua vastaan, tietysti. Sen jälkeen majoituimme torin vieressä olevaan uuteen Hotelli Viktoriaan. Hotelli vaikutti hyvätasoiselta. Majoittumisen jälkeen osa meistä lähti tutustumaan kaupunkiin, mutta suurin osa lähti Rauhamaalle, jossa laskimme kukat sekä Karlaan jääneille vainajille että sankarivainajille. Hautausmaalla laulettu Karlaisten laulu käynti Vahvialan kirkonmäen muistomerkin luona vei atukset karlaisten kokemiin menetyksiin. Sivu 3

4 Matka Koskelan kylään toteutui tälläkin kertaa. Lin-auton ylitettyä kosken kohdalla olevan sillan, lkauduimme eri pulle kylää. Meistä kolme lähti kävelemään Löytömäelle kohti sukulaisten kotipaikko, mutta ehti an puutteen vuoksi korkeintaan Uudiskorpeen asti. Jotkut kävelivät vastapäiseen Seppälän Sinkkalan suuntaan osa jäi Ylijoen kohdalle paikkaan, jossa rantakallioon on hakattu sukuseuran vaakuna. Uimaan ei kukaan tohtinut mennä, mutta kävelystä väsyneet lat pystyi kastelemaan sileältä rantakalliolta kuivaamaan ne kotoa mukaan otettuun pyyhkeeseen. Tunnelma iloinen, han päästy omille juurille nähty Koskela. Muutamat näkivät kylän ensimmäistä kertaa, mutta useimmille Koskelan näkeminen vähintään joka toinen vuosi on perinne. Tapahtumaa juhlistettiin skoolaamalla metsämarketista ostetuilla juomilla. Palattuamme hotellille kin kiire lähteä illalliselle hotelli Viipuriin. Ilta sujui ruokailun, iloisen jutustelun pienten ohjelmanumeroiden merkeissä. Iltaa istuttiin vielä oman hotellin baarissa nähtiin, kuinka Viipurissa paloi taas jokin rakennus Viipurin linnaa vastapäätä tien toisella puolella. Kun muutama meistä kävi aamulla katsomassa palopaikkaa, rakennuksen rauniot vielä savusivat kaksi piippua uuneineen törrötti pystyssä. Sivu 4

5 Sunnuntain Sunnuntain ohjelma ohjelma tkui tkui aamiaisen aamiaisen jälkeen jälkeen kaupunkikierroksella. Sunnuntain kaupunkikierroksella. ohjelma tkui Tutustuminen Tutustuminen aamiaisen tapahtui tapahtui jälkeen kiertoajeluna kiertoajeluna lin-autolla, lin-autolla, oppaana oppaana paikallinen kiertoajeluna paikallinen kaupunkikierroksella. Tutustuminen tapahtui suomea suomea lin-autolla, puhuva puhuva opas. opas. oppaana Usein Usein kuullut kuullut paikallinen suomea puhuva opas. Usein kuullut pai- paikan paikan nimet, nimet, kuten kuten Viipurin Viipurin linna, linna, Monrepos, Monrepos, Kkkoinmäki kan Kkkoinmäki nimet, kuten Viipurin monet monet muut muut linna, nimet nimet Monrepos, tulivat tulivat entistä entistä tutummiksi. tutummiksi. Kiertoajelun Kiertoajelun jälkeen jälkeen Kkkoinmäki monet muut nimet tulivat aikaa entistä aikaa ostoksille ostoksille tutummiksi. tai tai mahdollisuus mahdollisuus Kiertoajelun jälkeen käydä käydä Progonnakatu Progonnakatu (Karportinkatu) (Karportinkatu) 7 B:ssä B:ssä aikaa ostoksille tai mahdollisuus käydä olevassa Progonnakatu olevassa Karlankannaksen Karlankannaksen (Karportinkatu) sotamuseossa. sotamuseossa. 7 B:ssä Siellä Siellä esillä esillä paljon paljon maastolöytöjä, maastolöytöjä, asepuku, Siellä asepuku, olevassa Karlankannaksen sotamuseossa. sotilaiden sotilaiden esillä paljon henkilökohtaisia henkilökohtaisia maastolöytöjä, tavoita, tavoita, asepuku, sotilaiden henkilökohtaisia tavoita, kir- kirjo kirjo sekä sekä lentolehtisiä lentolehtisiä sanomalehtiä sanomalehtiä sotaaltajo sotaalta. sekä Valitettavasti Valitettavasti lentolehtisiä ennakkoon ennakkoon sanomalehtiä tilattu tilattu suomenkielinen suomenkielinen sotaalta. Valitettavasti ennakkoon tilattu suomen- opas opas tuli tuli paikalle paikalle myöhässä. myöhässä. Kauppahallissa kielinen Kauppahallissa opas tuli paikalle torilla torilla myöhässä. aika aika hilista, hilista, turiste turiste Kauppahallissa vain vain vähän vähän torilla liikkeellä. liikkeellä. aika Jotain Jotain hilista, tuliaisia tuliaisia turiste kuitenkin kuitenkin vain löytyi, löytyi, vähän kuten kuten liikkeellä. valkosipuleita, valkosipuleita, Jotain suolakurkku, suolakurkku, tuliaisia kuitenkin löytyi, harjo harjo kuten pellavatuotteita. pellavatuotteita. valkosipuleita, Kello Kello suolakurkku, alkoi alkoi paluumatka paluumatka harjo pellavatuotteita. sen sen aikana aikana tehtiin tehtiin Kello hyviä hyviä 14 alkoi sienisienipaluumatka marostoksia. marostoksia. sen Tullimuodollisuudetkin Tullimuodollisuudetkin aikana tehtiin hyviä sieni- sujuivat sujuivat taas marostoksia. taas nopeasti nopeasti Tullimuodollisuudetkin pian pian oltiin oltiin Rahovissa Rahovissa sujuivat lounaalla. lounaalla. taas nopeasti Matkanjohtan Matkanjohtan pian oltiin osuus osuus Rahovissa Leikarissa päättyi päättyi Leikarissa lounaalla. hänen hänen Matkanjohtan lähtiessä lähtiessä sieltä sieltä osuus Heinolaan Heinolaan päättyi Leikarissa me me muut muut jäimme jäimme hänen lähtiessä pois pois omilla omilla sieltä pysäkeillämme. pysäkeillämme. Heinolaan me Erona Erona muut menomatkaan menomatkaan jäimme pois omilla vain vain pysäkeillämme. se, se, että että kuljetta kuljetta Erona sai sai aa aa menomatkaan loppumatkan loppumatkan yksin yksin vain Järvenpäästä Järvenpäästä se, että kuljetta Lahteen, Lahteen, sai aa sillä sillä loppumatkan Lahdesta Lahdesta matkaan matkaan yksin Järvenpäästä lähteneet lähteneet Lahteen, palasivat palasivat sillä kotiinsa kotiinsa Lahdesta omia omia matkaan reittejään. reittejään. lähteneet palasivat kotiinsa omia reittejään. Matkasta Matkasta on on saatu saatu hyvää hyvää palautetta: palautetta: Aivan Aivan mahtava mahtava matka. matka. Kiitos Kiitos kaikille kaikille mukana mukana olleille olleille Matkasta on saatu hyvää palautetta: Aivan mahtava hyvästä hyvästä matka. antoisasta antoisasta Kiitos matkasta matkasta kaikille mukana ennen ennen olleille kaikkea kaikkea hyvästä hyvästä seurasta. seurasta. Kiertoajelu Kiertoajelu hyvästä antoisasta matkasta ennen kaikkea mukava mukava hyvästä Viipurissa, Viipurissa, seurasta. tuli tuli taas taas nähtyä nähtyä Kiertoajelu sellaista sellaista Viipuria, Viipuria, missä missä en en ollut ollut käynytkään, käynytkään, kuten kuten mukava Viipurissa, tuli taas nähtyä sellaista Viipuria, Kkkoinmäki Kkkoinmäki missä en toisella toisella ollut käynytkään, puolella puolella kuten Patterinmäki. Patterinmäki. Tiedän Tiedän nyt nyt myös, myös, Kkkoinmäki toisella puolella missä missä on on Patterinmäki. Papula. Papula. Kyllä Kyllä Tiedän Viipuri Viipuri nyt on on kaunis kaunis myös, missä kaupunki kaupunki on Papula. tuntee tuntee ain, ain, Kyllä kun kun Viipuri sin sin männöö, männöö, on kaunis kui kui omat kaupunki omat juuret juuret tuntee sieltpäin sieltpäin ain, on. on. kun Kyllä Kyllä sin männöö, meillä meillä kui hieno hieno omat kuljetta kuljetta juuret sieltpäin auto auto myös. myös. on. Hotellihuone Hotellihuone Kyllä meillä hieno, hieno, kuljetta miinuksena miinuksena auto vaan vaan myös. niin niin kovin kovin Hotellihuone kova kova peti. peti. Muuten Muuten hieno, miinuksena hienosti hienosti vaan järjestetty järjestetty niin kovin matka matka kova tietysti tietysti peti. Muuten seura. seura. hienosti järjestetty matka tietysti seura. Teksti Teksti Vuokko Vuokko Mäki Mäki (o.s. (o.s. Koskelainen). Koskelainen). Teksti Vuokko Mäki (o.s. Koskelainen). Sivu 5

6 Teuvo Koskelainen, tekstiilitaiteili veteraaniurheili Kouvolasta Näin kesällä kirsen, jossa selkeästi käsin kirjoitetut evakkomuistelot koristeenaan värikkäät kuvat tilkkutöistä. Kiinnostukseni heräsi halusin selvittää, kuka tämä kirsen julkaissut Koskelainen oikein on. Haastattelun Karla-lehdessä olleiden juttujen perusteella esittelen hänet nyt teillekin. Teuvo syntyi VahvialanVanhassakylässä vuonna Hänen esi-isänsä aikoinaan tullut sinne Kauppilan taloon kotivävyksi Koskelan Heikkilän talosta. Teuvo kuusilapsisen perheen kuopus. Hänen isänsä taitava kirvesmies, mutta osasi myös suutarin räätälin työt. Isä toimi myös juhlatilaisuuksien viulunsoittana. Teuvon evakkotaival kulki ensin Pöytyälle toisen kerran Toilan kautta Iitin Alakonttilaan. Pitkän työuransa hän teki Helsingissä tullilaitoksella jäi eläkkeelle 1994, jonka jälkeen hän asui kolmena talvena Teneriffan lämmössä. Teuvo on koko ikänsä nikkaroinut tehnyt talonkin, mutta tekstiilitöiden pariin hänet johdatteli sisko Taina, joka houkutteli Teuvon mukaansa Puerto de la Cruzissa Tilkkupirkot-nimisen ryhmän toimintaan. Suomeen palattuaan omaan vuoteeseen tarvittiin iso päiväpeite siitä käynnistyi tilkkutöiden teko. Polle tehty peite entistäkin suurempi kooltaan 2,5*2,5 metriä. Geometriset kuviot ovat viime aikoina kiehtoneet Teuvoa, mutta luonto, erityisesti puu eri muodoissaan, on tuotteliain inspiraation lähde. Usein unessa on saatu visio tulevasta työstä harrastuksen alkuaikoina Teuvo piirsi kuvan ruutupaperille väritti sen, ennen kuin aloitti kankaiden leikkaamisen ompelemisen. Nykyisin hän aloittaa työn suoraan päässään syntyneen mallin mukaan työn värit muuttuvat päivittäin mielialojen mukaan. Tämä hahmotusvaihe kestää pitkään. Kaikki työt patalapuista suurikokoisiin sängynpeittoihin on toteutettu tilkkutyötekniikalla koneella ommellen, joten paljon on ommeltu, sillä neljäs ompelukone on jo käytössä. Tilkkutöiden tekijöiden yhdistyksessä, Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:ssä on noin 1650 jäsentä, mutta pääasiassa he ovat naisia. Teuvo tietää, että on ainakin yksi mies hänen lisäkseen tekee tilkkutöitä. Teuvo on tuonut töitään esille jo 2000-luvun alussa, ensin Iitissä sitten 2003 Kouvolan kirstossa. Varsinainen läpimurto tapahtui Kangastuksianäyttelyssä 2005 Iitin kirkonkylän Kesäkahvilan taidenäyttelyssä 70- vuotispäivänsä kunniaksi näyttely Iitin Värikeskuksessa Viimeisimpään näyttelyynsä, Värikivien puiden maailma 2014 Kuusankoskitalossa, Teuvo toi viitisenkymmentä työtä, joista osa vasta viime vuosina valmistuneita. Suurimmat työt Sivu 6

7 vievät aikaa jopa 5 kuukautta päivittäin hän työskentelee muutamasta tunnista jopa viiteen tuntiin yhteen menoon. Puuvillakankaat hän ostaa lähiseudun kangaskaupoista pakoittain, mutta saa niitä myös lahjoituksena. Isoon työhön menee jopa 15 neliömetriä kangasta, vaikka pienimmät yksityiskohdat ovat postimerkin kokoisia. Ennen Teuvo käytti kukkakuvioisia kankaita, mutta nyt kankaat ovat yksivärisiä. Toivottujen värien löytämisessä on omat haasteensa. Teuvo haluaa pitää itsensä myös fyysisesti hyvässä kunnossa aloitti 2007 aikuisurheilun. Siinä hän on saavuttanut myös Suomen Euroopan mestaruusmitale hän Italiassa pidetyissä kisoissa Euroopan mestari kiekonheitossa veteraanien SMheittoviisiottelussa 2014 syyskuussa Kangasalla hän voitti hopeaa M75-sarssa. Tässä lajissa heitetään moukaria, kiekkoa, keihästä, 7 kg:n painoa työnnetään kuulaa. Urheilusaralla 2009 kisojen jälkeen koettu sairastuminen heittokäden tulehduttua laittoi Teuvon etsimään uutta kevyempää harrastusta sellainen osui silmään, kun Kouvolassa pidettiin bridgen alkeiskurssi. Niinpä Teuvo on muutaman vuoden pelannut bridgeä Kouvolan Bridgekerhossa tilkkutöiden, urheiluharrastuksen, marstuksen sienestyksen lisäksi. Aluksi mainitsemani kirnen on omistettu Teuvon Samuli-polle. Teuvolle tuli pakottava tarve kirjoittaa lapsuutensa muistikuvista, niin hyvistä kuin huonoistakin. Sota-aikana sen jälkeenkin pulaa lähes kaikesta, mutta omavaraistaloudessa riitti kuitenkin ruokaa isolle perheelle. Erityisesti karlaisten on pitänyt taistella olemassaolostaan. Teuvo ei hala synnyinseudulleen, sinne hävitetylle maalle, on vieraillut siellä vain kerran vuonna Nyt hän nauttii Kymenlaaksoon asetuttuaan luonnosta, luomisvoimastaan harrastuksistaan. Teksti Vuokko Mäki (o.s. Koskelainen). Lähteinä Teuvon haastattelu , Karla-lehden jutut: T.T. Iivonen , T. Autio T.T. Iivonen Lehden kansikuvassa Teuvo Koskelaisen työ Taivaanrannan metsuri väripuumetsässä 2013 (194 x 133) Sivu 7

8 Karlaisuuden tuntua Pirkanmaalla Karlaisuus yhdistyy atuksissani voitaikinaan leivotun uunituoreen lihapiirakan tuoksuun tai sulaneen sokerin kimallukseen mustikkapiirakan pinnalla. Karlaisuus on silakkalaatikkoa lounaaksi huolella vaivattua hapanleipää kyytipoksi. Kaikki muistot liittyvät lapsuus- nuoruusvuosiini, jolloin karlaisuus osa jokapäiväistä elämääni. Edesmennyt mummoni Helmi Mattsson (o.s. Koskelainen) lapsena paennut sotaa jättänyt kotinsa Vahvialan pitäjään Koskelan kylään. Vaikka synnyinkoti jäi Karlaan, mummo toi Uudellemaalle mukanaan karlaisia perinteitä, joita hän vaali viimeisiin elinvuosiinsa asti. Kuumana hehkuvassa leivinuunissa tirisi joka viikko perinteisiä karlalaisia herkku. Porvoon Vanhamoisiossa lapsuudenkotini mummolan välissä vain pieni metsäkaistale peltoaukeama. Kun mummo soitti kysyi, kuka tulisi hiivaleipää hakemaan, n hetkessä kumisaappaat lassa viilettämässä pitkin peltoa. Ymmärtääkseni yhdessä ruokaileminen on yksi karlaisuuden perinteisimmistä piirteistä. Mummolassa syötiin rauhassa hartaasti. Nimipäiväjuhlillakin kahvipöytä notkui herkku. Ruokapöydässä räkättäminen ei ollut sallittua. Samanikäisen serkkuni kanssa rakensimme maitotölkeistä mehukannuista keskelle pöytää näkösuon, jonka taakse piilouduimme. Kun naurusta ei meinannut tulla loppua, muistan monia hävettäviä hetkiä, jolloin jompi kumpi meistä tkoi ruokailua yksin viileässä tuvan eteisessä. Olen tietoinen, että karlaisuuteen liittyy vahva tietoisuus omista juurista. Toisille ihmisille se on suuri osa identiteettia. Karlaisuus on elämäntapa oma kulttuurinsa. Tämän takia on harmillista tunnustaa, etten ole koskaan käynyt karlaisten sukujuurteni raunioilla. Karlaisuus elää muistoissani, muttei ole enää läsnä arkisessa elämässäni. Äitini Sirpa Tuominen on kuitenkin kertonut, että minussa on karlaisia piirteitä, joita myös vanhemmalla iällä tunnistan itsestäni. Olen kova haastamaan. Juttujen perusteleminen pohjustaminen ovat karlaisia ominaisuuksiani. Olen joskus törmännyt sanontaan, jossa karlaisia kuvaillaan tunnepersooniksi, jotka itkevät nauravat samaan aikaan. Tunnistan itseni tästä kuvailusta. Iloitsen pienestä, mutta pyyhin kyyneleitä vieläkin herkemmin. Karlaiset ovat kuulemma myös päättäväisiä. He kulkevat läpi harmaan kiven keino kaihtamatta. Määrätietoisuus on periytynyt mummoni äitini kautta myös minulle. Päämäärätietoisesta elämänasenteesta on ollut suurta hyötyä urheilu-urani aikana. Tälläkin hetkellä pelaan lentopalloa naisten Mestaruusliigassa. Aloitin lajin ollessani 9- vuotias. Peruskoulun jälkeen hain Tampereelle urheilulukioon valmennuskeskukseen harjoittelemaan, joten muutin pois kotoa 16- vuotiaana. Valkolakin sain kolmessa vuodessa, jonka jälkeen haaveilin yliopisto-opinnoista. Ovet aukenivat vasta kolmannella yrittämällä, mutta päämäärästäni en luopunut. Kaikkien ilon tunteiden lisäksi urheilu on tuonut elämääni paljon murheita, jotka ovat johtuneet loukkaantumisista. Kun elämästäni on viety pois asia, johon suhtaudun intohimoisesti jolle annan kaiken aikani, on jäljelle jäänyt tyhjyys ontto tunne. Päättäväisyys periksiantamattomuus luonteenpiirteinä ovat olleet auttamassa minua pääsemään yli synkistä hetkistä. Onnistumisista olen onnellinen joka solullani, mutta yritän löytää pahoistakin elämäntilanteista aina jotain hyvää opittavaa. Kaarlo Hänninen kirssaan Kansakoulun maantieto kotiseutuoppi yksiopettaisia koulu varten vuodelta 1929 kuvailee karlaisia ihmisiä reippaiksia, puheliaiksi toimeliaksi. Hännisen mukaan karlaisilla ei kuitenkaan ole hämäläisten sitkeyttä töissään. Sivu 8

9 Asun Pirkanmaalla jo yhdeksättä vuotta peräkkäin, joten elämääni on saattanut jo tarttua hämäläisiä piirteitä. Koen silti, että sitkeys periksiantamattomuus luonteenpiirteinäni eivät ole hämäläisyyden ansiota. Olen ylpeä kiitollinen karlaisille sukujuurilleni. Mummo osallisena kasvatukseeni, häneltä opin, että toisista huolehtiminen, yrittäminen hyvän atteleminen kantavat elämässä pitkälle. Silloin kun minusta tuntuu, että hämäläisyys ottaa vallaan, laitan kaalilaatikon uuniin tai karlanpaistin porisemaan. Ja taas tuntuu kotoisalta täällä Pirkanmaallakin. -Nette Tuominen Sukuseuran kesäjuhlat Hallitus on valinnut juhlien pitopaikaksi tällä kertaa Peltosen Torpan, mikä siitsee Itä- Hämeen Hartolan kunnassa, Kalhon kylässä. Juhlapaikkaan voi tutustua netissä Juhlista tulee lisätietoa lähempänä ankohtaa, mutta varatkaa ankohta kalenteriinne jo nyt. KAIKKI JOUKOLLA MUKAAN! Sivu 9

10 Sinkkalan sisarusten evakkomatkat Koskelan kylän Sinkkalan talosta lähdettiin evakkoon 75 vuotta sitten ensimmäisen kerran. Koskelaisen perheen pienet tytöt, Anni Mai kertoivat marraskuussa 2014, millaisia muisto heillä on matkaan lähdöstä. Helmikuussa 1940 tuli tieto, että kylä jätettävä, mukaan ei saanut ottaa muuta kuin mitä käsissään ksoi kantaa. Kokoontumispaikka viiden kilometrin päässä oleva Nurmin rautatieasema, josta tarkoitus tkaa evakkomatkaa. Nurmin asemalle kokoontunut paljon kansaa evakkojunaa odottamaan. Vihollisen lentokoneet ilmaantuivat taivaalle pudottivat pomminsa aseman seudulle, jossa ihmiset eivät ehtineet suoutua. Pommituksessa ku monia kymmeniä siviilejä perheet menettivät kuka äitinsä, kuka lapsensa. Sinkkalan perhe säästyi pommituksen tuhoilta. Perhe palasi takaisin kotiinsa isä, Koskelaisen Juho, päätti, että evakkoon lähdetään nyt omalla reellä suorinta tietä. Evakkomatka alkoi ensimmäinen pysähdys Valkealassa, jossa päästiin sijoittumaan väliaikaisesti maalaistaloon. Koskelaisen lapset Helmi, Lauri, Sylvi, Mai Anni auttoivat navettatöissä talon vanhaa isäntää parisen viikkoa, ennen kuin matka tkui Punkalaitumelle. Sinkkalan perhettä kohtasi myös lapsen, perheen ainoan pon menetys, kun Lauri ku evakkomatkalla kylmettymisestä saamaansa tautiin viisitoistavuotiaana elokuussa Suomalaiset valtasivat Karlan kannaksen takaisin vuonna 1941 karlainen evakkoväki alkoi siirtyä takaisin hävitetylle kotiseudulleen. Viranomaisten toimesta tätä paluumuuttoa yritettiin hillitä, mutta lähes kaikilla kiihkeä halu palata kotikylälleen. Välirauhan aika rakentamisen aikaa, kun Koskelan kylän talo rakennettiin uudestaan, luottaen rauhanomaiseen tulevaisuuteen. Asemasodan aikana pyrittiin elämään niin normaalia elämää kuin mahdollista puutteellisissakin oloissa. Sinkkalan talo kylän monen pienen koululaisen koulumatkan varrella. Koulua käytiin Sipilässä puvälissä Sinkkala, missä pakkaspäivinä saattoi lämmitellä kylmän kohmettamia jäseniä. Toinen viimeinen lähtö tapahtui juhannuksen alla vuonna Anni Mai muistelivat, miten kylmä kesäkuinen viikko. Ennen lähtöä piti käydä saunassa pesulla. Pesulla tapahtui vahinko, jonka Mai muistaa loppuikänsä. Sylvi-sisaren ottaessa koussikalla vettä padasta, vesi kaatuikin Main olkapäille polttaen nahat irti. Matkaan lähdettävä ensiapu annettiin levittämällä raakaa kananmunaa tuskien lievittämiseksi. Mai istui kärryillä Anni sekä naapurin poika, Mikkolan Ville, polkivat pyörillä perässä. Onneksi sokeria matkassa lievittämässä makian nälkää palaneen tuskaa. Simolan kylässä saatiin sitten apteekista salvaa palaneeseen olkapäähän. Sinkkala perustettiin uudestaan sotien jälkeen Porvoon maalaiskunnan Vanhamoision kylään, jonne sijoitettiin paljon vahvialalaisia rakentamaan uudet kotitalonsa. Vanhin sisar, Helmi, tkoi Sinkkalan tilan pitämistä miehensä Svennun kanssa. Sylvi muutti asumaan Kallolan kylään nuoremmat sisaret viettävät edelleen eläkepäiviään, Anni Vanhamoision Mai Kerkkoon kylällä Porvoossa. - Juha Henriksson (Sylvin poika) Sinkkalan perhe palasi myös kotitilalleen, joka säilynyt yhdessä naapurin Mikkolan talon kanssa polttamatta talvisodasta. Perheen lapsista vanhin, Helmi, jo aiemmin tullut ns. siivousporukoiden mukana selvittämään talojen suojien kuntoa. Anni Mai muistelivat, miten talon lehmät tunnistivat oman kotinavettansa riensivät omille paikoilleen. Voi sitä kotiin palaamisen riemua. Mai Anni Vahviala-juhlissa Artjärvellä 2014 Sivu 10

11 Nuoren tuntemuksia kotiseutumatkasta Olen Juha Tähti, 23 vuotta. Äidin äitini SylviTähti o.s. Koskelainen (Koivulan Sylvi). Mummo ku kesällä vuotiaana. Nuorehkosta iästäni humatta tämän kesäinen sukuseuran matka minulle jo ainakin seitsemäs. Mummoni kotiseudulla olen myös käynyt useampia kerto, muistaakseni aina kun siihen on mahdollisuus ollut. Paikan päältä löytyy vielä vanha maakellari paikalta avautuu näkymä entiselle pellolle, joka nykyisin on jo villiintynyt. Kyllähän sinne on aina jouduttu rämpimään, mutta viime kerroilla olen itse ollut se, joka muut johdattaa oikean kaatuneen puun luota maakellarille asti. Ehkäpä juuri halu tietää, mistä suku on lähtöisin, saa minut lähtemään matkoille. Mummon kotipaikalla vierailu saa attelmaan juuriani. Siellä käynnit ovat antaneet uuden näkökulman ymmärtää mummolta saatu oppe, kuten esimerkiksi ruoasta kiittäminen. Sitkeys periksi antamattomuus ovat varmaan myös luonteenpiirteitä, jotka ovat mummolta perittyjä. Koko matka erityisesti kotiseutuvierailu palauttaa lat hyvin maan pinnalle. Vaikka koulu työt tuntuvat välillä painavan harteilla enemmän kuin mitä polvet kestävät, olen (kuten koko sukupolveni) päässyt helpolla. Vierailu mummoni kotiseuduilla havahduttaa pohtimaan kuinka epävarmaa elämä voikaan olla, kuitenkin samalla olen oppinut pienistä asioista nauttimisen tärkeyden. Viipuri itsessään on historiallisesti kiehtova. Tosin ovathan varsinkin laitakaupungin rakennukset heikossa kunnossa, mutta Viipurissa on paljon hienoa arkkitehtuuria, sikin hienoa, jos varsinkin vanho suomalaisia rakennuksia kunnostettaisiin. Viipuri muistuttaa hieman Turkua, on rantakatu, linna, tori historiallisia rakennuksia. Eron tunnistaakin puhutusta kielestä rakennelmien kunnosta. Joka matkalla kuitenkin yllättää, miten paljon katukuva on parantunut edellisestä kerrasta. Vielä on edessä paljon työtä, mutta joka kerta on harpattu hieman eteenpäin. Pidän tärkeänä arvostan sukuseurojen toimintaa monellakin tavoin. Ne ovat tarpeellisia, sillä ne helpottavat matkantekoa sukujen kotipaikoille. Monelle kynnys lähteä omatoimisesti kauemmas, erityisesti Suomen rajojen ulkopuolelle, on varsin suuri. Venäjälle matkustaminen voi myös olla haasteellista kaikkine asiakirjoineen, varsinkin tuntematta paikallista aluetta kulttuuria. Lisäksi sukuseurojen kautta etaan paljon kirjoittamatonta tietoa eteenpäin tätä tietoa tuotetaan myös talteen kirlliseksi seuraaville polville. Suullinen tieto ei kirjoihin pääsisikään ilman, että sukuseurat aktiiviset yksilöt näkisivät vaivaa sen eteen. Myös vanho kuvia alueista, rakennuksista ihmisistä on jo koottukin kansiin kaikkien nähtäville, mutta uskon että kuvia löytyy vielä lisää. Toivonkin, että vanhat valokuvat saataisiin talteen arkistoitua, ennen kuin ne an myötä katoavat. Toivon vielä joskus pääseväni käymään Tytärsaaressa, josta äidin isäni lähtöisin. Historian ymmärtäminen auttaa ymmärtämään nykypäivää. Suuret lint historian kirjoissa selittävät nykypäivän ptiikkaa, mutta pienet tarinat selittävät nykypäivän mielenmaisemaamme. - Juha Tähti Juha tyttöystävänsä Hilla lounaalla Viipurin Pyöreässä tornissa Sivu 11

12 Tervajoelta Särkijärvelle Juureni ovat puti puhtaasti karlaiset. Isän puoleinen Pukin suku lienee alkuan Koivistolta, mutta siirtyi 1600-luvun alussa Säkkijärvelle. Äidin suku, Koskelaiset, on asunut Viipurin pitäjässä jo 1600-luvun alussa. Synnyin Suoniityn talossa Vahvialan Tervajoella. Vanhempani vat Toivo Pukki Meeri o.s. Koskelainen. Ehdin jo talvisodan evakkomatkalle Länsi-Suomeen Pöytyälle. Tervajoelle palasimme Sieltä on lapsuusmuisto parilta vuodelta. Läksimme veljeni Osmon kanssa sotalapsiksi Ruotsiin huhtikuussa -44. Palasimme äidin luokse Porvoon maalaiskuntaan elokuussa -46. Isä menehtynyt Talvisodan rintamalla saamaansa keuhkotautiin. Äiti meni 1948 uusiin naimisiin saimme sukunimeksi Kekkonen. Koulun n aloittanut jo Ruotsissa tkoin sitten Hamarissa kansakoulua Porvoossa oppikoulua. Ylioppilaaksi tulin Tätä lapsuuden nuoruuden vaihetta sävyttivät elämä evakkojen asuttamassa Karlaiskylässä, työt kotona erilaiset urheiluharrastukset. Ennen armeia ehdin olla pusen vuotta kesätoimittana Uudenmaan Sanomissa. Läksin upseerinuralle, jolla etenin everstiluutnantiksi lopulta reservissä everstiksi. Menin 1964 naimisiin Martta Toiviaisen kanssa. Hän työskenteli erikoissairaanhoitana. Saimme tyttären hänellä on kaksi jo aikuista poikaa. Eläkkeellä lunastimme Martan kotitalon Askolan Särkijärvellä 1995 asustelemme siinä tyytyväisinä edelleen. Naapurusto on jälleen kerran vahvasti karlaista juurta. Eläkepäivillä harrastan kotiseutuhistoriaa olen kirjoittanut tai toimittanut puolen tusinaa kira. Siinä saatoin käyttää hyväkseni elämänikäistä historian harrastusta. Karlaa karlaisia juuriani en unohda koskaan. - Ilmo Kekkonen Terveisiä Kiiminkijokivarresta Olen Johanna Kyllikki Koskelainen (1970), palslkainen oululainen olen naimissa rakkaan mieheni Jukka Heikkisen kanssa. Ydinperheeseeni kuuluu aviomieheni hänen kaksi jo aikamiespoikaa, vanhempani sekä veljeni Janne Juhani (1976) perheineen. Asun nykyään Oulun kaupunkiin liitetyn Kiimingin kunnan alueella, maaseudulla Kiiminkijokivarressa vanhassa maalaistalon pihapiirissä. Asuinpaikkamme on anoppini syntymäpaikalla, mikä muotoutui vakituiseksi asuinpaikaksemme mutkien kautta vuosien aikana. Koulutukseltani olen insinööri suurimman osani elämästäni toiminut perheyrityksemme piirissä Kymppi Group Oy :ssä. Päivätyössäni toimin perheyrityksemme toimitusjohtana, isäni lanjälkiä seuraten. Yhtiömme palvelee prosessiteollisuusasiakkaita niiden teollisuuseristys- telinetarpeissa ympäri maailmaa. Olen viimeisen päälle yrittäjäperheen tytär, sillä molemmat vanhempani ovat tehneet työurastaan suurimman osan yrittäjinä. Sivu 12

13 Harrastuksiini kuuluvat rentouttava lukeminen, ulkona hyötyliikunnallinen värkkäily vanhassa maalaistalon pihapiirissä, moottoripyöräily sekä -kelkkailu. Kaikista kummallisimpana harrastuksenani minulla on kunnallisptiikka, olen kolmatta kautta Oulussa kaupunginvaltuutettuna. Tämä harrastus antaa tosiasiallisen vastapainon hektiselle nopeaa reagointia vaativalle työlleni kunnallisptiikassa mitään ei tehdä nopeasti, ikävä kyllä. Olen seurannut Koskelaisten sukuseuraa erittäin etäältä kosketukseni sukuni historiaan on kevyehkö. Siitä syystä varmaankin myös suhteeni karlaisuuteen on jäänyt siitä syystä myös kevyeksi, mutta huomaan sukuni naisissa (isäni hänen 5 siskoa) - hyvinkin perikarlaisia luonteenpiirteitä sekä yleisesti karlaisuuteen liitettyjä toimintatapo. Silloin kun meidän suku on kasassa, niin harakat ei istu talon räystäillä, vaan tupa on täynnä reipasta puheensorinaa mukavaa yhdessäoloa sekä hyvää ruokaa. Sukumme haara on lähtöisin tietojemme mukaan Tervajoen Koskelasta. Minun isäni Eero Juhani (1950) pappani Toivo Lennard ( ) ovat syntyneet Koillismaalla Pudasjärvellä. Pappani isä Otto Wille Heikinpoika Koskelainen ( ), joka on Sumiaisista kulkeutunut jollakin tavalla Oulun kautta Pudasjärvelle. Sukumme vaiheet tältä osalta ovat suhteellisen hataralla tietopohlla. Otto Willen sekä hänen veljiensä historia Oulun seudulla on ollut jopa hiukan skandaalinkäryinenkin eli mummuni suku ei ole ollut kovin mielissään vävyehdokkaasta eli siitäkin syystä Koskelaisten suvun asioista ei kauhean paljon ole Petäjäniemessä (isäni kotitalo Pudasjärven Hetekylässä) puhuttu Koskelaisten sukuun pidetty yhteyttä. Mummuni Katri Valpuri o.s. Ahonen (1927) on kotoisin tästä Petäjäniemestä. siis läheltä toisiaan kotoisin, vain noin puolen tunnin automatkan päästä naapurikunnista. Isäni vanhin sisko Mar Leena (1948) on suvustamme parhaiten perillä asioista, sillä hänelle asioita on kertonut pappani Marttasisko aikanaan. Hänenkin tiedoissa on kuitenkin aukko olemmekin nyt sopineet, että täytyy joskus istua porukalla alas kaa tietoa meille nuoremmille, jotta suhteet historiaan eivät aivan katkea. Tätä juttua rustaillessa on herännyt kyllä perusuteliaisuus Koskelaisten sukujuuria kohtaan sen vaiheisiin. Äitini Pulkkisten sukujuuriin olenkin käynyt tutustumassa jenkeissä Ellis Islandilla sekä Minnesotan osavaltion pohjoisosissa asti, joten taitaa olla nyt aika tutustua tähän Koskelaisten sukuun hiukkasen tarkemmin. Toivonkin, että jos joku tätä lehteä lukiessaan huomaa tietävänsä jotain meidän sukuhaaran vaiheista tai tietää siitä kirjoitetun jotain jonnekin sukukronikoihin, ottaisi vaikka yhteyttä voisimme sopia tietojen vaihdosta. Joulua odotellessa, Johanna Koskelainen, Oulu P johanna.koskelainen@outlook.com Äitini Taina Kyllikki os. Pulkkinen (1950) on kotoisin Oulun kaupunkiin nykyään kuuluvasta entisestä Ylikiimingin kunnan Joloskylästä. Äitini isä Johan August syntynyt Amerikassa vaiheiden jälkeen jäänyt kuitenkin asumaan Ylikiiminkiin. Äitini äiti Martta kotoisin tuolta Joloskylästä. Äitini isäni ovat Sivu 13

14 Mitä etua saat Karlan Liiton jäsenyydestä Koskelaisten sukuseura kuuluu jäsenenä Karlan Liittoon. Sen tähden toivotaan, että sukuseuramme jäsen maksaa Karlan Liiton jäsenmaksun kerran vuodessa joko sukuseuran kautta tai jonkin muun karlaisseuran kautta. Näin saat kaikki liiton jäsenedut. 18-vuotiailta sitä nuoremmilta ei peritä jäsenmaksua. Jäsenmaksut pysyvät samoina vuosina , sillä Karlan Liiton liittokokouksessa vahvistettiin jäsenmaksut vuosille : Vuonna 2015 jäsenmaksu on 12 euroa, vuonna 2016 jäsenmaksu on 12 euroa, vuonna 2017 jäsenmaksu on 15 euroa. Karla-kortti -Karlan Liiton jäsenkortti Karlan Liiton jäsenkortti, Karla-kortti kertoo, että kuulut laaan karlaiseen yhteisöön. Maksamalla Karlan Liiton jäsenmaksun, saat Karla-kortin pääset nauttimaan monista liiton eduista. Jäsenenä saat kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän Karlan Kunnaat -jäsenlehden, alennuksia kursseista, matkoista, erilaisista tilaisuuksista monista liiton myyntituotteista. Etu hyödyntämällä säästät selvää rahaa. Karla-kortti on voimassa vuoden, nykyinen kortti on voimassa 5/2014-5/ Uusi, vuoden voimassa oleva Karlakortti lähetetään kaikille Karlan Liiton jäsenmaksun maksaneille Karlan Kunnaat - jäsenlehden yhteydessä toukokuussa Karla-kortilla saat lisäksi alennuksia yhteistyökumppaniemme tuotteista. Liitto tekee yhteistyötä mm. Viking Linen Suomalaisen Kirllisuuden Seuran kanssa. Kotisivut Facebook Jo vuonna 2001 silloinen puheenjohtamme Heikki Koskelainen kutsui jäsenistöä lehdessä n:o 19 kotisivutalkoisiin. Tämä sama toive esitettiin taas viimekertaisessa sukukokouksessamme jäsenistön puolelta. Nyt, reilut 10 vuotta myöhemmin, on perustettu. Sinne on koottu jo perustietoa yhdistyksestämme lisää on tulossa. Varsinkin Kuvia tarinoita -osioon toivomme saavamme paljon aineistoa jäseniltä. Jäsenistöämme asuu tällä hetkellä 50:llä eri paikkakunnalla, joten uskon, että kiinnostavaa materiaalia löytyy jokaiselta. Ei ole tarkoitus, että jutut ovat pitkiä hieno kirllisia teoksia. Lyhyet muistelot valokuvat ovat yhtä toivottu. Luonnollisesti pitemmätkin tarinat ovat tervetulleita. Eräs sellainen on Kerttu Waseliuksen Vancouverista lähettämä muistelmakertomus sotakokemuksistaan. Aineistot kotisivuille voi lähettää allekirjoittaneelle. Varsinkin nuorempaa, miksei myös vanhempaa jäsenistöä kiinnostaa taatusti, mitä lehdissämme on julkaistu vuosien varrella. Kaikki aiemmat jäsenlehdet tulevat löytymään sukuseuran sivuilta. Todella mielenkiintoista luettavaa. Mm. Ilmo Koskelaiselta, jolla on tarina myös tässä lehdessä, löytyy todella monta mielenkiintoista kertomusta. Kirllista jäsenpostia lähetetään edelleenkin kaksi kertaa vuodessa, mutta kotisivuille päivitetään ankohtaista tietoa mm. tapahtumista useammin, joten kannattaa käydä vilkaisemassa aina silloin tällöin. Koskelaisten sukuseura ry Facebook-sivut on myös avattu sinne jokainen fb:ssä oleva voi liittää omia kuviaan, kommenttean, etsiä sukulaisiaan, kysellä tieto ym. Fb-sivut toimivat myös pikaisena muistutusfoorumina ankohtaisista tapahtumista, joten kaikille tykkääjille tulee sitä kautta tietoa. Käykääpä tykkäämässä. - Heli Järvenpää heli.rvenpaa@pp.inet.fi Sivu 14

15 Karttakuva on ainoa luovutetusta Karlasta saatavissa oleva alueellinen kuva. Sieltä oleva kartasto on kuitenkin pääosin pienessä mittakaavassa, tasoltaan kirvaa mm. luontokuvan tarkastelua atellen paljolti heikkolaatuista. Vahvialan kunnan alueelta, Viipurin Karlasta, on nyt julkaistu kertova karttakir. Se on tiettävästi ensimmäinen luovutetun Karlan alueelta laadittu kuntakartasto. Karttakirssa ovat uudet, suurimittaiset (1: : ) kartat kyläalueittain. Kirn kartat niitä täydentävät luontokuvaukset sekä muu kerronta tuovat esiin uutta Karla-kuvaa, mm.: - kallio-, maaperä- vesistöluonto erityispiirteineen - alueen kuntarakennekehitys - kylien historiaa sekä historiallisen kehityksen maantieteellisen siinnin vaikutusta kylien elämään kehitykseen - kylien rakenne asutus ennen toista maailmansotaa (esimerkki : kartan n:o 12 - Urho Kekkosen maatila) Kir myös palvelee mm.: - esimerkkinä luovutetun alueen kartaston kehittämismahdollisuuksista - perusaineistona erilaisissa tutkimuksissa, mm. luontoselvitykset - sukututkimusta - kotiseututyötä matkailua Vahviala 16 karlaista kylää karttoina: koko A4, sid., 138 sivua, joista noin 40 karttasivua, 40 s. luonto- seutukuvausta sekä 30 luettelosivua; 48 valokuvaa. Julkaisi: Vahviala-seura ry, 2013, hinta 45 + toimituskulut. Tilaukset: Pirjo Taimisto, p ; pirjo.taimisto@kymp.net Sivu 15

16 VAHVIALA-SEURA RY TULEVIA TAPAHTUMIA Kevätkokus Nastolan Pyrylässä, Villähteen Nuorisoseurantalossa, Villähteentie 333, Villähde Kesäjuhlat Jaalassa, kesäteatterin merkeissä VUODEN 2015 JÄSENMAKSUT Pyydämme maksamaan jäsenmaksut lehden liitteenä olevan ohjeen mukaisesti mennessä. Koskelaisen sukuseuran jäsenmaksu 24 d sisältäen Karlan Liiton jäsenmaksun 12 d, mikä tilitetään ko. liitolle. Mikäli maksat jäsenmaksun Karlan Liitolle jonkin toisen yhdistyksen kautta, on jäsenmaksu 12,- d.. Käytäthän viitenumeroa, jotta maksu kohdentuu oikealle henkilölle! Sukuseuran pöytästandaari Koskelaiset Vastaava toimitta Päivi Heimola paivi.heimola@expodos.inet.fi Taitto Heli Järvenpää heli.rvenpaa@pp.inet.fi Standaari maksaa 40 euroa. Sen on suunnitellut Pentti Sipiläinen v Taivaansiniseen taustaan puna-mustalla pohlla oleva hopeinen palkki hakoineen kuvaa luoteesta kaakkoon virtaavaa Koskelan jokea, joessa olevaa saarta sekä vilntähkä viitteenä maan viljelykseen. Viirin voi tilata esim. lahksi Päivi Heimolalta p tai paivi.heimola@expodos.inet.fi. Osoitteenmuutokset Rai Putus rai.putus@haikko.fi Paino Porvoon Offsetpaino Oy info@porvoonoffsetpaino.fi info@offsetpaino.fi Julkaisi Koskelaisten sukuseura ry Tilausmaksu sisältyy jäsenmaksuun. Pankkitili:IBAN: FI BIC: NDEAFIHH