HENKILÖKOHTAISEN AVUN MYÖNTÄMINEN VAMMAISPALVELULAIN NOJALLA LUKIEN - Uudenkaupungin toimintaohje

Transkriptio

1 1 HENKILÖKOHTAISEN AVUN MYÖNTÄMINEN VAMMAISPALVELULAIN NOJALLA LUKIEN - Uudenkaupungin toimintaohje 1 MITÄ HENKILÖKOHTAINEN APU ON Henkilökohtainen apu on välttämätöntä toisen ihmisen antamaa apua niissä tavanomaiseen elämään liittyvissä toimissa, jotka henkilö tekisi, mutta ei niistä vamman tai sairauden vuoksi kokonaan tai osittain itse selviä. Henkilökohtaisen avun on tuettava ja edistettävä vaikeavammaisen henkilön itsenäistä elämää ja yhdenvertaista oikeutta elää yhteisössä sekä tehdä samanlaisia valintoja kuin muut ihmiset. 2 MITÄ HENKILÖKOHTAINEN APU EI OLE Henkilökohtaisen avun ulkopuolelle rajautuvat sellaiset avun tarpeet, jotka edellyttävät pääosin hoivaa, hoitoa, ohjausta ja valvontaa. Tällaisia ovat mm. hoiva ja huolenpito, jota annetaan pääasiassa lääketieteellisen perustein, tai sellainen hoiva ja huolenpito, jota annetaan henkilön vammasta tai sairaudesta riippumatta, esimerkiksi ns. perushoito. Henkilökohtainen apu ei ole vaikeavammaisen henkilön hoitamista. Hoitotyö on sairaanhoidollista, vaatii erityisosaamista, on tavoitteellista ja kokonaisvaltaista hoitamista. Henkilökohtainen apu ei ole asioiden tekemistä vaikeavammaisen henkilön puolesta, vaan sellaista, mitä henkilö itse tekisi mutta ei niistä vamman tai sairauden vuoksi kokonaan tai osittain itse selviä. Henkilökohtainen avustaja ei siis ole kodinhoitaja, sairaanhoitaja, terapeutti, lastenhoitaja, kuljettaja eikä seuralainen. Tavanomaisesta ikääntymisestä tai siihen liittyvistä sairauksista johtuva toimintakyvyn heikkeneminen eivät oikeuta henkilökohtaiseen apuun. Ikääntymiseen liittyviä sairauksia ovat ne sairaudet, jotka normaalistikin liittyvät vanhenemiseen ja joita on siis pidettävä tyypillisinä tiettyyn ikään tai elämänvaiheeseen liittyvinä sairauksina tai toimintarajoitteina. Henkilökohtaista apua ei voida myöntää, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. 3 KENELLE HENKILÖKOHTAISTA APUA MYÖNNETÄÄN Henkilökohtaista apua voidaan myöntää vaikeavammaiselle henkilölle, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti

2 2 toisen henkilön apua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista. Välttämättömästä ja toistuvasta toisen henkilön avun tarpeesta on kyse silloin kun avun tarve on sekä määrällisesti runsasta että kun se on jatkuvaluonteista tai määrällisesti vähäisempää, mutta toistuvaa. Henkilökohtaisen avun yksilöllinen luonne edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä sekä avun sisältö että toteutustavat. Hänen on kyettävä ottamaan kantaa avuntarpeisiinsa ja niihin vastaamisen tapoihin. Vaikeavammaisen henkilön kuulemisessa voidaan tarvittaessa käyttää esimerkiksi tulkitsemista sekä kommunikaation apuvälineitä ja -menetelmiä. Henkilökohtaisen avun saaminen ei siis edellytä esimerkiksi täydellisiä kognitiivisia tai kommunikaatiokykyjä. Myös omaisten ja läheisten asiantuntemukseen voidaan tukeutua, mutta avun tarpeen määrittelyn ei tule perustua toisen henkilön esittämiin näkemyksiin. 4 VAIKEAVAMMAISUUS JA HENKILÖKOHTAINEN APU Vammaispalvelulain vammaisuuden yleismääritelmän mukaan vammaisella henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämäntoiminnoista (VpL 2 ). Tulkintasuosituksien mukaan pitkäaikaisuudella tarkoitetaan yli vuoden kestävää vammasta tai sairaudesta aiheutuvaa rajoitusta. Sairaus tai vamma ja siitä aiheutuvat rajoitukset eivät siis voi olla sellaisia, että ne ovat olemassa vain hyvin lyhyen ajan. Vamman tai sairauden aiheuttamien rajoitusten tulee olla sen laatuisia, etteivät ne ole heti ohimeneviä ja niiden kesto on jatkuvanluonteista. Vaikeavammaisuus edellyttää pitkäaikaista tai etenevää sairautta tai vammaa, joka heikentää toimintakykyä voimakkaasti. Vaikeavammaisuuden määrittely ei kuitenkaan koskaan perustu ainoastaan lääkärin tai terveydenhuoltohenkilöstön arvioon. Selvittäminen tapahtuu moniammatillisesti ja siinä korostuu henkilön oma näkemys ja kokemus sairaudestaan tai vammastaan. Selvittämistyössä hyödynnetään asiakkaan tilanne huomioiden tarvittaessa mm. fysioterapeuttien, toimintaterapeuttien, kuntoutusohjaajien sekä henkilökohtaisen avun palveluntuottajien ammattiosaamista. Välttämättömästä ja toistuvasta toisen henkilön avun tarpeesta on kyse silloin, kun avun tarve on sekä määrällisesti runsasta ja se on jatkuvaluonteista tai määrällisesti vähäisempää mutta toistuvaa. Mikäli henkilö ei tarvitse toistuvasti toisen henkilön apua tai tarve apuun voidaan hoitaa tosiasiassa jollain muulla tavoin, esimerkiksi apuvälinein, ei henkilöä tällöin ole pidettävä henkilökohtaisen avun suhteen vaikeavammaisena henkilönä.

3 3 Mitään sairaus-, vamma- tai ikäryhmää ei suljeta pois, kun selvitetään henkilön vaikeavammaisuutta suhteessa henkilökohtaiseen apuun. Tavanomaisesta ikääntymisestä tai siihen liittyvistä sairauksista johtuva toimintakyvyn heikkeneminen eivät kuitenkaan oikeuta henkilökohtaiseen apuun. Ikääntymiseen liittyviä sairauksia ovat ne sairaudet, jotka normaalistikin liittyvät vanhenemiseen ja joita on siis pidettävä tyypillisinä tiettyyn ikään tai elämänvaiheeseen liittyvinä sairauksina tai toimintarajoitteina. Tärkeää on kuitenkin huomata, että vammainen henkilö ikääntyy ja ikääntynyt henkilö voi vammautua. Henkilökohtaisen avun saajalle ei ole asetettu alaikärajaa. Vaikeavammaisella lapsella voi myös olla oikeus henkilökohtaiseen apuun silloin, kun hän ei ole vanhempiensa ja muiden huoltajiensa välittömän ja jatkuvan valvonnan ja hoivan tarpeessa, vaan hän voi ainakin osittain vaikuttaa ja tehdä päätöksiä omasta toiminnastaan. Selvitettäessä lapsen oikeutta henkilökohtaiseen apuun tulee huomioida lapsen kehitystaso ja se, kykeneekö lapsi määrittelemään avun sisällön ja toteutustavan. Kehitysvammaiset henkilöt ovat oikeutettuja henkilökohtaiseen apuun muiden vaikeavammaisten henkilöiden tapaan. 5 MIHIN HENKILÖKOHTAISTA APUA MYÖNNETÄÄN Henkilökohtaista apua myönnetään vaikeavammaisen henkilön välttämättömään avustamiseen kotona ja kodin ulkopuolella 1) päivittäisissä toimissa: yleisesti elämässä tapahtuvia asioita, kuten liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtaisen hygienian hoito, vaate- ja ruokahuolto, kodin siisteydestä huolehtiminen, asioinnit sekä vaikeavammaisen henkilön huollossa tai hoidossa olevan lapsen päivittäisiin toimiin osallistuminen. 2) työssä ja opiskelussa: työ voi perustua työsuhteeseen tai yritystoimintaan. Opiskelu voi tähdätä tutkinnon ja ammatin saamiseen tai sillä pyritään vahvistamaan vaikeavammaisen henkilön ammattitaitoa ja työllistymistä. Opiskeluksi on katsottava myös vammaisten opiskelijoiden valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus. Perusopetuksen osalta henkilökohtaisen avun ensisijainen järjestämisvastuu on kunnan opetustoimella. Perusopetuslain 31 :n mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut. 3) harrastuksissa 4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai 5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä

4 4 6 KUINKA PALJON HENKILÖKOHTAISTA APUA MYÖNNETÄÄN Henkilökohtaisen avun tuntimäärää päätettäessä otetaan huomioon palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avuntarve ja elämäntilanne kokonaisuudessaan. Henkilökohtaista apua on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee. Harrastuksia, yhteiskunnallista osallistumista sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämistä varten henkilökohtaista apua tulee myöntää vähintään 30 h/kk. Tuntimäärä voi olla tätä pienempi, jos se riittää turvaamaan henkilön välttämättömän avuntarpeen. Vaikeavammaisen henkilön oma käsitys avuntarpeen määrästä tulee tällöin erityisesti ottaa huomioon. 7 HENKILÖKOHTAINEN APU JA MUUT PALVELUT Vammaispalvelulain nojalla myönnettäviä palvelu- ja tukitoimia järjestetään vasta silloin, kun vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluja tai tukitoimia muun lain nojalla. Vammaispalvelulakiin nähden ensisijaisia ovat esim. sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut. (VpL 4 ) Kotihoidon palvelut ovat hoidon ja hoivan osalta ensisijaisia, mikäli henkilön avun tarve painottuu ensisijaisesti perushoitoon tai palvelut ovat hänelle sopivia ja riittäviä vamma tai sairaus huomioiden. Omaishoidettava henkilö saa tarvitsemansa hoidon ja huolenpidon omaishoitajalta eikä hänellä tällöin ole oikeutta henkilökohtaiseen apuun perustoimien osalta. Asumisyksikössä asuvat henkilöt saavat tarvitsemansa avustuksen ja hoidon perustoimiinsa asumispalvelun työntekijöiltä eikä henkilökohtaista apua siksi myönnetä niihin. Perusopetuksen osalta henkilökohtaisen avun ensisijainen järjestämisvastuu on kunnan opetustoimella. Perusopetuslain 31 :n mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 1 tarkoitetulle henkilölle järjestetään hänen vammaisuutensa edellyttämiä palveluja ja tukitoimia ensisijaisesti vammaispalvelulain nojalla siltä osin kuin ne ovat hänen palveluntarpeeseensa nähden riittäviä ja sopivia sekä muutoinkin hänen etunsa mukaisia. 8 HENKILÖKOHTAISEN AVUN JÄRJESTÄMISTAVAT

5 5 Henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne kokonaisuudessaan. Asiakas valitsee itse henkilökohtaisen avun järjestämistavan. Uudenkaupungin vammaispalvelut järjestää henkilökohtaista apua 1) Työnantajamallilla, jolloin kunta korvaa vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. Työnantajamalli edellyttää, että vaikeavammainen henkilö haluaa toimia työnantajana ja työnjohtajana. Samaten se edellyttää kykyä selviytyä näistä velvoitteista. Alaikäisen asiakkaan kohdalla hänen vanhempansa toimii hallinnollisena työnantajana. Avustajakeskus avustaa asiakasta henkilökohtaisen avustajan etsimisessä, työsuhteeseen liittyvissä velvoitteissa sekä palkkahallinnossa. 2) Ostopalveluna joko Avita Palveluilta tai V-S Hoitopalvelut Oy:ltä. Ostopalvelumallissa vaikeavammainen henkilö toimii operatiivisena työnantajana eli hän määrittelee missä asioissa, miten ja milloin häntä avustetaan. 9 HENKILÖKOHTAISEN AVUN KUSTANNUKSET Asiakasmaksulain 4 :n mukaan henkilökohtainen apu on saajalleen maksutonta. Henkilökohtainen apu voi sisältää myös kotihoidon ja myös kotisairaanhoidon palveluja. Mikäli henkilökohtaista apua järjestetään palvelusuunnitelman ja tehdyn yksilöhuollon päätöksen perusteella osin kotihoidon palvelujen avulla, ovat nämä palvelut osana henkilökohtaista apua maksuttomia saajalleen. 10 HENKILÖKOHTAINEN APU JA OMAINEN AVUSTAJANA Vammaispalvelulain 8 d :n mukaan henkilökohtaisena avustajana ei voi toimia vaikeavammaisen henkilön omainen tai muu läheinen henkilö, ellei sitä erityisen painavasta syystä ole pidettävä vaikeavammaisen henkilön edun mukaisena. Omaisella tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön puolisoa, lasta, vanhempaa tai isovanhempaa. Muulla läheisellä henkilöllä tarkoitetaan avopuolisoa tai samaa sukupuolta olevaa elämänkumppania.

6 6 Henkilökohtaisena avustajana voi toimia vaikeavammaisen henkilön omainen tai muu läheinen henkilö, jos sitä erityisen painavasta syystä on pidettävä vaikeavammaisen henkilön edun mukaisena. Tällaisina voidaan pitää mm. vammaan tai sairauteen liittyviä erityisiä syitä tai tilanteita, joissa vaikeavammainen henkilö on lapsi. 11 HENKILÖKOHTAISEN AVUN HAKUMENETTELY Hakijalla tulee olla kotikuntalain mukainen kotipaikka Uudessakaupungissa. Henkilökohtaista apua haetaan kirjallisesti hakemuslomakkeella, jonka liitteeksi tarvitaan lääkärinlausunto. Lääkärinlausunto ei saa olla kuutta kuukautta vanhempi. Hakemus liitteineen toimitetaan vammaispalvelutoimistoon. Palvelutarpeen selvitys on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen, kun vammainen henkilö, omainen tai muu henkilö tai viranomainen on ottanut yhteyttä vammaispalveluihin palveluiden saamiseksi. Hakemuksen käsittely aloitetaan hakijan luokse tehtävällä kotikäynnillä, jolloin tehdään palvelutarpeen selvitys. Toimintakyvyn arviointi edellyttää laajaa osaamista ja moniammatillista yhteistyötä, jossa hyödynnetään sosiaalityön, kuntoutuksen, hoitotyön ja lääketieteen ammattilaisten asiantuntemusta. Toimintakyvyn mittareista käytössä on ASTA-lomakkeisto. Palvelutarpeen selvityksen perusteella laaditaan palvelusuunnitelma, johon kirjataan arvio henkilökohtaisen avun kuukausittaisesta tuntimäärästä. Mikäli palvelutarpeen jälkeen henkilökohtaisen avun tuntimäärän arviointi tarvitsee lisäselvitystä, on kunnalla oikeus ohjata vammainen henkilö lääkärin tai muun asiantuntijan tutkimuksiin. Tarvittavien tietojen jälkeen viranhaltija tekee päätöksen henkilökohtaisesta avusta. Päätöstä tehtäessä kiinnitetään erityisesti huomiota mm.: 1) onko henkilö haettavan palvelun suhteen vaikeavammainen 2) vaikeavammaisen henkilön kyky ja voimavarat määritellä avuntarpeen sisältö ja toteutustapa 3) mihin apua tarvitaan: selvitetään ensisijaiset, riittävät ja henkilölle sopivat muut palvelut 4) vaikeavammaisen henkilön avun välttämättömyys ja toistuvuus, yksilöllinen avuntarve

7 7 5) auttaako henkilökohtaisen avun myöntäminen henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 6) elämäntilanne, perhesuhteet 7) mahdollistaako henkilökohtainen apu kotona asumisen, opiskelun, työssäkäynnin 8) muut mahdolliset tukipalvelut 9) millä tavalla henkilökohtainen apu järjestetään Mikäli henkilökohtainen apu voidaan myöntää, päättää asiakas itse palvelun toteuttamisen tavan. Häntä neuvotaan tässä tarpeen mukaan. Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset, palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve sekä elämäntilanne kokonaisuudessaan. Palaverissa (asiakas, palveluntuottaja, vammaispalveluohjaaja) sovitaan palvelun aloittamisesta ja tarkistetaan tarvittaessa palvelusuunnitelma. Vaikeavammainen henkilö on vastuussa siitä, että palvelua käytetään siihen tarkoitukseen, mihin se on myönnetty. Asiakkaan tulee välittömästi ilmoittaa vammaispalvelutoimistoon olosuhteissaan ja elämäntilanteessaan tapahtuvista muutoksista. Mikäli henkilökohtaista apua ei voida myöntää, ohjataan henkilö mahdollisuuksien mukaan hänelle sopivien palveluiden piiriin. 12 YHTEYSTIEDOT Uudenkaupungin kaupunki Vammaispalvelutoimisto Terveystie Uusikaupunki vammaispalveluohjaaja Eija Koskela, puh