Valtakunnansyyttäjänviraston. vuosikertomus HELSINKI 1999

Transkriptio

1 2..

2 Valtakunnansyyttäjänviraston vuosikertomus HELSINKI

3 TOIMITUS: MARJA LEHTONEN, VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO ULKOASU JA TAITTO: TAINA REINIKKA, OY EDITA AB VUOSIKERTOMUS ON PAINETTU YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISELLE PAPERILLE KANSI: REPEAT 240 G/M 2 (100 % UUSIOPAPERI), SISUS: LUMISILK 115 G/M 2 PAINOPAIKKA: OY EDITA AB, HELSINKI

4 LUKIJALLE Valtakunnansyyttäjänvirasto aloitti toimintansa Tämä vuosikertomus on lajissaan ensimmäinen ja kattaa aikavälin Kertomus on tarkoitettu tiedon lähteeksi ennen kaikkea paikallissyyttäjäyksiköiden ja muun oikeushallinnon piirissä työskenteleville. Liiteosaan on otettu viraston työjärjestys sekä ratkaisuluettelo, joka sisältää lyhyitä selostuksia keskeisistä päätöksistä. Vuosikertomuksen on toimittanut ylitarkastaja Marja Lehtonen. Ajanjakso on ollut uuden viraston toimintojen käynnistämistä ja tunnetuksi tekemistä, mutta suurimmalta osalta se on ollut arkista työtä viraston toiminta-ajatuksen ja virastolle määrättyjen tehtävien toteuttamiseksi. Voimavarat ovat usein tuntuneet riittämättömiltä verrattuna uudelle virastolle asetettuihin tehtäviin ja tavoitteisiin. Henkilökunta on kuitenkin kokenut työnsä mielekkääksi, ollut innolla mukana ja tehnyt parhaansa. Helsingissä, 30. päivänä huhtikuuta 1999 Matti Kuusimäki Valtakunnansyyttäjä Martti Jaatinen Apulaisvaltakunnansyyttäjä 5

5 SISÄLLYSLUETTELO Lukijalle... 5 Sisällysluettelo... 6 Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki: Syyttäjä pantu paljon vartijaksi... 8 Apulaisvaltakunnansyyttäjä Martti Jaatinen: Syyttäjälaitos päässyt kehityksen alkuun Uudistunut syyttäjälaitos Taustaa Valtakunnansyyttäjä Apulaisvaltakunnansyyttäjä Valtionsyyttäjät Valtakunnansyyttäjänvirasto Yleiset syyttäjät Syyttäjälaitoksen organisaatio ja logo Hallinto Nimitysasiat Syyttäjälaitoksen tulosohjaus Syyttäjäyksiköiden yhteistoiminta-alueet Tiedotus Syyteasiat Syyteharkinta-asiat Muutosharkinta-asiat Eduskunnan oikeusasiamiehen syytemääräykset RL 1 luvun syytemääräysasiat Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa Syyttäjänmääräysasiat Poliisirikosasiat 6

6 Kehittäminen, ohjaus ja koulutus Valtakunnansyyttäjän yleiset ohjeet Valtakunnallinen syyttäjäpäivä Syyttäjälaitoksen koulutus Apulaissyyttäjien harjoittelujärjestelmä Valvonta Kansainväliset asiat Kansainvälinen oikeusapu Pohjoismainen ja muu lähialuetoiminta Euroopan unioni- ja Euroopan neuvostoasiat Muu oikeudellinen yhteistyö Muut kansainväliset asiat Asiantuntijatehtävät Lausunnot Muut asiantuntijatehtävät Tilastotietoja syyttäjälaitoksen toiminnasta Valtakunnansyyttäjänviraston henkilökunta Liiteosa VKSV:n työjärjestys Ratkaisuluettelo Asiahakemisto

7 Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki: SYYTTÄJÄ PANTU PALJON VARTIJAKSI Foto-Mannelin Valtion rikosoikeudellinen järjestelmä rakentuu olennaisesti syyttäjien toiminnan varaan (Antti Jokela: Uudistuva rikosprosessi, Jyväskylä 1997, s.52) Otsikon rikosprosessioikeuden perusoppikirjasta lainattu toteamus on syyttäjälaitoksen toiminnan kannalta sekä juhlallinen että vaativa. Se on kuitenkin tosi. Rikosprosessilain valmisteluasiakirjoista ilmenee selvästi, mihin uudistuksessa on pyritty. Erityisesti lakivaliokunnan mietintö (LaVM 9/ 1997) asiasta on selvää tekstiä. Syyttämismenettelyn mukaisessa rikosasian käsittelyssä oikeudenkäynti rakentuu aikaisempaa olennaisesti selvemmin kaksiasianosaissuhteen pohjalle, jolloin toisella puolella ovat syyttäjä ja asianomistaja ja toisella puolella jutun vastaaja. Tuomioistuimen asiana on pysytellä koko oikeudenkäynnin ajan puolueettomana ja ratkaista asia osallistumatta sitä ennen sen selvittämiseen. Tämä merkitsee käytännössä syyttäjän ja tuomarin työnjaon muuttumista rikosprosessissa puhtaan akkusatoriseksi niin, että puheenjohtaja johtaa prosessia eikä enää oma-aloitteisesti tutki asiaa. Asian koko selvittämisvelvollisuus oikeudenkäynnissä jää syyttäjän ammattitaidon varaan. Hänelle kuuluu nyt vastuu siitä, että juttu asianmukaisella tavalla tulee selvitetyksi ja syyte näytetyksi toteen suullisen, välittömän ja keskitetyn pääkäsittelyn avulla. Tuomioistuimen tulee puolustuksen suosimisperiaatteen takia rajoittua kontrolloimaan pelkästään sitä, että syytetyn eduksi koituva aineisto esitetään prosessissa. Syytteen tueksi esitettävän aineiston hankkiminen ja esittäminen kuuluu kokonaan virallisen syyttäjän toimenkuvaan. Mitä sitten käytännössä merkitsee se, että syyttäjän on aikaisempaa kokonaisvaltaisemmin huolehdittava jutun selvittämisestä tuomioistuimessa. Onhan vanhastaan tuttua, että syyttäjän on rikosjutussa näytettävä syytteensä toteen. Muutos liittyy viime vuosien kuluessa rikosprosessiimme juurtuneesta syytesidonnaisuusperiaatteesta. Tämä periaate puolestaan on yhteydessä prosessioikeudelliseen oikeusvoima-ajatteluun. Rikosjutun oikeusvoimahan ei rajoitu ainoastaan tutkitussa syytteessä yksilöityyn tekoon siinä kuvatussa muodossaan, vaan ulottuu tekoon kokonaisuudessaan sellaisena kuin se todellisuudessa on tapahtunut. Oikeusvoimapiiri piirtää siis sisäänsä kaikki aikaan, paikkaan ja muihin teko-olosuhteisiin nähden samaa tapahtumaa koskevat piirteet. 8

8 Aikaisemmin tuomioistuin saattoi rikosjutuissa oma-aloitteisesti selvitellä jutun kaikki piirteet vain sillä rajoituksella, jonka jutun oikeusvoimapiiri asetti. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1984 korkein oikeus saattoi julkaista tunnetun, sittemmin tosin kumotun prejudikaatin (KKO:1984:154), jonka mukaan varkaudesta syytteessä ollut henkilö saatettiin tuomioistuimen omasta aloitteesta tuomita varkauden sijasta samaan oikeusvoimapiiriin kuuluvasta varastetun tavaran kätkemisestä. Useat viimeaikaiset korkeimman oikeuden sekä hovioikeuksien ratkaisut ilmentävät sen sijaan tiukkaa suhtautumista syyttäjän vetoamisvelvollisuuteen. Vetoamisellahan tarkoitetaan sellaista prosessitointa, jolla asianosainen pyytää tuomioistuimelta, että tietty oikeustosiseikka pannaan tuomion perusteeksi. Jonkin seikan pelkkä esilletuominen oikeudenkäynnissä ei vastaa vetoamista. Tässä mielessä seikkaan voi vedotakin ainoastaan jutun asianosainen, kun taas seikan voi tuoda esiin esimerkiksi todistaja tai asiantuntija. Ellei syyttäjä kykene tai ehdi hoitaa mainittuja tehtäviään joka jutussa asian vaatimalla tavalla, aineellinen totuus rikosprosessissa ei voi asianmukaisella tavalla toteutua. Tuomioistuin kun ei voi ryhtyä syyttäjää auttamaan, vaikka havaitsisikin jutun aineistosta, että syytä siihen olisi. Tästä syystä aineellisesti vikaan menevät tuomiot ovat hinta prosessijärjestyksestä, joka korostaa akkusatorisuuden ehdottomuutta. Hallituksen esityksessä rikosprosessilaiksi korostetaan myös syyttäjän velvollisuutta asennoitua objektiviteettiperiaatteen asettamien vaatimusten mukaisesti. Kantaansa perustellessaan syyttäjä ei saa keskittyä pelkästään vastaajalle epäedullisten seikkojen esittämiseen, vaan hänen tulee esittää myös esitutkinnassa esille tulleet vastaajalle edulliset seikat. Kun tämä on hallituksen esityksessä mainittu useaan kertaan, ei asiaa voi jättää huomiotta. Tilanne on syytteen nostamiseen vastuuntuntoisesti päätyneelle syyttäjälle vaikea. Onhan käsillä vaara, että syytetylle edullisten seikkojen esittäminen merkitsisi oman oksan sahaamista poikki. Objektiviteettiperiaatteen vaatimus merkinneekin lähinnä sitä, että syyttäjä ei saa peitellä sellaista oikeudenkäyntimateriaalia, jolla voisi olla merkitystä syytetyn eduksi. Varsinkaan niissä tilanteissa, joissa syytetyn puolustus on asianmukaisella tavalla järjestetty, on epärealistista vaatia syyttäjältä varsinaista aktiivisuutta omaa syytettään vastaan. Pääasia on, että syyttäjä muistaa aina asemansa erilaisuuden syytetyn puolustajaan nähden. Syyttäjän tavoitteena ei saa olla pelkkä langettavan tuomion tavoittelu vaan jutun oikeudenmukainen lopputulos. Hovioikeusprosessiuudistuksemme keskeisimpiä kulmakiviä on asianosaisen mahdollisuus saada jutussaan suullinen käsittely silloin, kun hän sitä syystä tai toisesta haluaa. Tämän oikeuden saamisen myötä on mahdollista 9

9 poistaa se varauma, jonka Suomi aikanaan on joutunut tekemään ihmisoikeussopimusta ratifioidessaan. Huomionarvoista vain on se, että Suomen taatessa samalla kansalaisilleen edelleen täysin vapaan oikeuden hakea muutosta myös rikosasioiden näyttökysymyksiin, oikeus suullisen käsittelyn saamiseen on syyttäjälaitoksen resurssien kannalta aivan eri luokan kysymys kuin niissä maissa, joissa muutoksenhakuoikeus rajoittuu oikeuskysymyksiin. Laajamittaista todistelupainotteista suullista pääkäsittelyä ei muualla tarvita. Asianosaisen oikeus käydä kirjallisen muutoksenhakemuksen tai vastauksen täydennykseksi suullisesti selostamassa keskeiset näkökohtansa ylioikeuden tuomareille ei paljon aikaa vie. Suullisen pääkäsittelyn metodi tulee vaatimaan syyttäjiltä uudenlaisia valmiuksia. Hovioikeuden laillinen oikeudenkäyntiaineisto kertyy vain siitä materiaalista, johon hovioikeuden pääkäsittelyssä vedotaan. Syyttäjien on siis todella keskityttävä siihen, mitä he suullisessa pääkäsittelyssä esittävät. Tämä poistaa mahdollisuuden toimia hovioikeusprosessissa vanhaan asiakirjaaineistoon nojautuvaan tapaan. Se merkitsee myös sitä, että niissä rikosjutuissa, joissa suullinen pääkäsittely järjestetään, on vaikeata puhua jutun tutkimisen överprövning -luonteesta. Muodostuuhan oikeudenkäyntimenettely pakostakin asian monipuoliseksi uudelleen käsittelemiseksi toisessa asteessa. Rikosprosessimenettelyn suullisuus asettaa syyttäjälle merkittäviä uusia ammatillisia valmiuksia, ei vähiten kykyä verbaalisuuteen. Vie aikansa ennenkuin ymmärrämme oikeudenkäynnin vaiheistuksessa sen keskeisen osan, suullisen asiaesittelyn, todellisen merkityksen. Oikeudenkäyntejä Ruotsissa seuratessa asiaesittelyn keskeisen merkityksen oivaltaa jokaisessa jutussa. Käsittelyn suullisuus ja se, etteivät esitutkinta-asiakirjat enää kuulu automaattisesti oikeudenkäyntiaineistoon, asettaa syyttäjille kokonaan uusia tarkkuus- ja oivaltamisvaatimuksia. Lainmuutosten myötä syyttäjästä on tullut keskeinen toimija suomalaisessa rikosprosessissa. Lisääntyneet valtuudet luovat kasvavaa vastuuta omasta osaamisesta ja myös herpaantumattomasta työssä jaksamisesta. Valtakunnansyyttäjä virastoineen pyrkii kaikin tavoin tekemään voitavansa sen eteen, että syyttäjälaitos kykenee täyttämään sille asetetut kovat vaatimukset. Nyt ensi kertaa julkaistava vuosikertomus osoittanee lukijalle, että toimeen on alusta pitäen rivakasti tartuttu ja tulosta myös syntynyt. 10

10 Apulaisvaltakunnansyyttäjä Martti Jaatinen: SYYTTÄJÄLAITOS PÄÄSSYT KEHITYKSEN ALKUUN Foto-Mannelin Valtakunnansyyttäjänviraston alkaessa toimintansa syyttäjälaitos oli saavuttanut merkittävän tavoitteen; niin syyttäjälaitoksen johto kuin paikalliset syyttäjätkin olivat tehtävässään nyt päätoimisia. Tämä tavoite oli asetettu jo satakunta vuotta aikaisemmin, selvästi se oli ilmaistu vuonna 1900 tarkastetussa Kaarlo Ignatiuksen väitöskirjassa Syyttäjälaitoksen kehittyminen, organisatsiooni ja syyteoikeus. Syyttäjälaitos ei kuitenkaan ole vielä valmis, mutta nyt on ensi kerran historiassa mahdollista kehittää syyttäjälaitosta ja syyttäjäntoimintaa omista lähtökohdista ja omin ehdoin. Emme ole enää alisteisesti riippuvaisia niistä sidonnaisuuksista, jotka aiheutuivat syyttäjälaitoksen kytköksistä paikallishallintoon eikä syyttäjälaitoksen johtamista rajoita hallinnollinen riippuvuus oikeushallinnosta ja sisäasiainhallinnosta. Olemme myös vapautuneet niistä rasitteista, jotka aiheutuivat oikeuskanslerin tehtävistä yleisenä lainvalvontaviranomaisena ja valtioneuvoston toiminnan valvojana. Valtakunnansyyttäjänvirastossa koetaan paitsi syyttäjälaitoksen johtaminen myös sen edelleen kehittäminen erittäin haasteellisena tehtävänä. Meistä myös tuntuu, että nyt olisi välittömästi tehtävä kaikki, mikä vuosikymmenten aikana mielestämme on jäänyt syyttäjälaitoksen johdossa tekemättä. Erityisenä haasteena on vieläkin vajavainen organisaatio. Paikallistasolla on kolme keskeistä ongelmaa, ensinnäkin liian pieni piiri- ja yksikkökoko siitä aiheutuvine lukuisine haittoineen, toiseksi niin sanottujen yhtenäisvirastojen eli kihlakunnanvirastojen hallinnon epätarkoituksenmukaisuus ja kolmanneksi oikeudellisen jaotuksen ja hallinnollisen jaotuksen epäyhtenäisyys. Liian pientä piiri- ja yksikkökokoa on kertomusvuonna korjattu yhteistyössä oikeusministeriön kanssa yhteistoiminta-alueita lisäämällä ja laajentamalla jäljempänä kerrotuin toimenpitein. Erilaisin yhteistoimintamuodoin voidaankin pienten yksiköitten ongelmia vähentää, mutta perimmäinen tavoitteemme on saada muodostetuksi sen kokoiset yksiköt, joissa syyttäjäntoiminnan ammattitaito ja erityisasiantuntemus ovat riittäviä, joissa esteellisyyskysymykset ja sijaisjärjestelyt voidaan hoitaa omin voimin ja joissa niin henkilö- kuin muidenkin resurssien tarkoituksenmukainen käyttö on mahdollista. Yhtenäisvirastojen eli kihlakunnanvirastojen hallinnon epätarkoituksenmukaisuus on tullut selväksi jo kihlakuntahallinnon alkuvaiheessa. On todettu, 11

11 ettei suunniteltuja synergiaetuja järjestelmästä ole juuri koitunut eikä kihlakunnanviraston yhteisestä sisäasiainhallinnon kautta jaettavasta määrärahasta ja kihlakunnannimismiehen johtamasta yhteisestä hallinnosta ole sen vaatimaa byrokratiaa vastaavaa hyötyä. Useasti on koettu järjestelmästä olevan suoranaista haittaa paikalliselle syyttäjäntoiminnalle. Vastaavanlaisia johtopäätöksiä on tehty muillakin kihlakunnanviraston toimialoilla. Valtakunnansyyttäjänvirastossa nähdään parhaimmaksi malliksi itsenäiset, muusta hallinnosta täysin erilliset ja riippumattomat paikallisyksiköt. Oikeudellisen ja hallinnollisen jaoituksen epäyhtenäisyys aiheuttaa haittoja niin esitutkintayhteistyölle kuin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessakin toimimiselle. Valtakunnansyyttäjänvirasto pyrkii kannanototoillaan ja toimenpiteillään tukemaan oikeus- ja sisäasiainministeriötä yhtenäisen oikeudellisen ja hallinnollisen jaoituksen aikaansaamiseksi. Valtakunnansyyttäjänviraston sisäinen järjestely on ollut toimiva, ainoastaan vähäisiin tarkistuksiin on ollut toistaiseksi aihetta. Erityisesti on syytä tyydytyksellä todeta, että valtionsyyttäjille säädetty oikeus ratkaista tiettyjä asioita valtakunnansyyttäjän valtuuksin, on turvannut viraston toimivuuden käsiteltäväksi tulleiden asioiden huomattavan suuresta lukumäärästä huolimatta. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän tehtäväjako on niinikään toiminut hyvin. Henkilökunnan pienuudesta johtuen niin yksiköiden virkamiesten sijoitusta kuin tehtäväpiiriäkin on yksittäistapauksissa tarkistettu. Kansainvälisten asioiden runsaasti ennakkoarviot ylittänyt määrä ja työllistävyys edellyttävät oman yksikön perustamista. Syyttäjälaitosta koskevia säädöksiä valmisteltaessa päädyttiin kaksiportaiseen organisaatioon aiemman kolmiportaisen organisaation sijaan. Valtakunnansyyttäjänvirastosta käsin arvioiden järjestely on toiminut kohtuullisen hyvin, joskin eräitä tosin odotettuja haittatekijöitä on ilmennyt. Mainittakoon työläs tulosjohtaminen valtakunnansyyttäjänviraston ja 78 paikallisyksikön välillä. Paikallisyksiköitä vähentämällä myös nämä haitat vähenisivät. Käytännössä on jo ns. Sundqvistin jutussa ilmennyt ongelmatilanne, kun valtakunnansyyttäjä on joutunut ottamaan harkittavaksi valtionsyyttäjän jo ratkaiseman asian ja päätynyt siinä erilaiseen lopputulokseen. Menettely on juridisesti ja asiallisesti täysin moitteeton, mutta on omiaan vähentämään syyttäjäntoiminnan yleistä luotettavuutta, kun samasta virastosta samassa asiassa saadaan erilaisia ratkaisuja. Ilman väliporrasta toimiva monen paikallisyksikön muodostama organisaatio, jossa kaikki syyttäjät ovat syyttäjäntoimessaan itsenäisiä ja riippumattomia, on myös itse syyttäjäntoiminnan johdettavuuden kannalta ongelmallinen. Syyttäjäkunnan tulisi kautta maan kyetä noudattamaan yhtenäiseen linjaukseen perustuvaa kriminaalipolitiikkaa, minkä toteuttamisessa syyttäjälaitoksen johdolla on jatkuva haaste. 12

12 UUDISTUNUT SYYTTÄJÄLAITOS Kerkko Kehrävuo Taustaa Valtakunnansyyttäjänviraston toiminnan alkaminen saattoi päätökseen Suomen syyttäjälaitoksen perusteellisen uudistamisen. Tuolloin ylimmän syyttäjän tehtävät siirtyivät valtioneuvoston oikeuskanslerilta valtakunnansyyttäjälle ja hänen johtamalleen yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena toimivalle Valtakunnansyyttäjänvirastolle. Uudistuksen yhteydessä väliportaan syyttäjinä toimineiden lääninsyyttäjien toimet lakkautettiin, jolloin aiempi kolmiportainen syyttäjäorganisaatio muuttui kaksiportaiseksi. Paikallistason osalta organisaatiouudistus toteutettiin jo , jolloin syyttäjäntehtävät siirtyivät kaupunginviskaaleilta ja nimismiehiltä kihlakunnansyyttäjille. Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksen taustalla oli sekä käytännöllisiä että periaatteellisia syitä. Suurelta osaltaan sivutoimisista syyttäjistä koostuneella organisaatiolla ei kyetty enää vastaamaan syyttäjäntehtävien vaatimustason kohoamisesta johtuviin haasteisiin. Periaatteellisena syynä oli oikeuskanslerin, lääninsyyttäjien ja nimismiesten eri tehtävistä ja rooleista aiheutuneiden riippumattomuusongelmien poistaminen. Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksessa päädyttiin syyttäjälaitoksen riippumattomuutta korostaviin ratkaisuihin. Valtakunnansyyttäjästä säädetään perustuslaissa ja mikä on merkille pantavaa säännös sijoitettiin tuomiovallan käyttöä koskevaan Suomen Hallitusmuodon lukuun. Hallitusmuodon uuden 60 a :n mukaan Syyttäjälaitosta johtaa ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä. Syyttäjälaitoksesta säädetään lailla. Syyttäjälaitoksesta säädetään laissa yleisistä syyttäjistä ( /199). Valtakunnansyyttäjä VALTAKUNNANSYYTTÄJÄN TEHTÄVIKSI ON SÄÄDETTY: Syyttäjäntoiminnan yleinen johtaminen ja kehittäminen sekä syyttäjien valvonta. Valtakunnansyyttäjän tulee mm. edistää ja valvoa syyttäjäntoiminnan laillisuutta ja yhdenmukaisuutta sekä joutuisuutta, taloudellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Syyttäjäntehtävät niissä asioissa, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat tai jotka hän ottaa käsiteltävikseen. Rikoslain 1 luvussa tai muussa laissa tarkoitettujen syytemääräysten antaminen. Syyttäjien edustaminen korkeimmassa oikeudessa. 13

13 Yleisistä syyttäjistä annetun lain 3 :n mukaan ylimpänä syyttäjänä valtakunnansyyttäjä käyttää itsenäistä ja riippumatonta syyteharkintavaltaa. Valtakunnansyyttäjän riippumattomuutta ilmentävät myös nimitysmenettely ja virassapysymisoikeus. Valtakunnansyyttäjän nimittää valtioneuvoston esityksestä tasavallan presidentti, joka nimittää myös tuomioistuinten tuomarit. Virkanimitys ei ole määräaikainen. Keskushallintoviranomaisten päälliköt ja myös aiemmin ylimpänä syyttäjänä toiminut oikeuskansleri voidaan Suomessa ns. luottamusvirkamiehinä irtisanoa kun siihen on syytä, mutta valtakunnansyyttäjän riippumattomuuden takaamiseksi hänen virassapysymisoikeutensa järjestettiin samanlaiseksi kuin virkamiehillä yleensä on eli käytännössä varsin vahvaksi. Syyttäjälaitoksen riippumattomuuden takaamiseksi syyttäjistöä koskeva päätäntävalta on keskitetty valtakunnansyyttäjälle. Hän nimittää kaikki paikallissyyttäjät ja käyttää heitä koskevaa kurinpitovaltaa. Myös syyttäjälaitoksen sisäisistä virkajärjestelyistä ja tärkeimmistä hallintoasioista päättää valtakunnansyyttäjä. Syyttäjälaitoksen määrärahat kuuluvat valtion talousarviossa oikeusministeriön pääluokkaan ja valtakunnansyyttäjä käy syyttäjälaitosta koskevat budjettineuvottelut oikeusministeriön kanssa, mutta syyttäjälaitoksen tulosohjauksesta huolehtii Valtakunnansyyttäjänvirasto. Tietynlainen yhteys oikeusministeriöön on järjestetty myös siten, että valtakunnansyyttäjän on ennen syyttäjille annettavien yleisten ohjeiden julkaisemista saatettava ne oikeusministeriön tietoon. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltävikseen kuuluvat asiat ja toimii valtakunnansyyttäjän sijaisena. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä. Valtionsyyttäjät Valtakunnansyyttäjänvirastossa on kertomuskautena toiminut 10 valtionsyyttäjää, joilla on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa. Lain mukaan valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Valtionsyyttäjien tehtävänä on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta eduskunta, oikeusministeriö, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Valtionsyyttäjä toimii lisäksi syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena. 14

14 Omaksutussa kaksiportaisessa organisaatiossa valtionsyyttäjillä ei ole itsenäistä esimiesasemaa paikallissyyttäjiin nähden, mutta valtionsyyttäjille voidaan delegoida valtakunnansyyttäjän ratkaisuvaltaa. Lain mukaan valtionsyyttäjä voi työjärjestyksen tai valtakunnansyyttäjän erikseen antaman määräyksen nojalla ratkaista muun kuin periaatteellisesti tärkeän tai laajakantoisen asian samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä tätä valtaa on delegoitu siten, että valtionsyyttäjät voivat ratkaista muutosharkinta-asian tai kanteluasian, jollei asia anna aihetta valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin tai muuhun kannanottoon. Valtakunnansyyttäjänvirasto Uudistetussa kaksiportaisessa organisaatiossa, jossa Valtakunnansyyttäjänvirasto on voimavaroiltaan pieni, syyttäjäntoiminnan onnistuminen kokonaisuutena nojaa paikallisten syyttäjäviranomaisten toimintaan. Valtakunnansyyttäjän ja Valtakunnansyyttäjänviraston keskeinen tehtävä onkin paikallistason syyttäjäntoiminnan tukeminen ja kehittäminen. Tämä ilmenee Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestykseen (Liitteessä) kirjatusta viraston toiminta-ajatuksesta: Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävänä on huolehtia yleisten syyttäjien keskushallintoviranomaisena syyttäjälaitoksen toimintaedellytyksistä siten, että lain tarkoittamalla tavalla itsenäisesti ja riippumattomasti toimivalle syyttäjälle rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseksi kuuluvat tehtävät voidaan hoitaa oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. Valtakunnansyyttäjänviraston johtosuhteet, viraston yksiköitten ja virkamiesten tehtävät sekä asioiden ratkaiseminen ilmenevät niinikään työjärjestyksestä. Valtakunnansyyttäjänviraston johtoryhmän kokous: vasemmalta valtionsyyttäjät Raija Toiviainen ja Petri Jääskeläinen, apulaisvaltakunnansyyttäjä Martti Jaatinen, valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki, valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski, ylitarkastaja Marja Lehtonen (siht.) ja valtionsyyttäjä Jorma Kalske 15

15 Yleiset syyttäjät Syyttäjistön asemaa ja tehtäviä kuvaa yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 :ään otettu periaatteellisesti tärkeä säännös: Syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla. Tehdessään tähän liittyvät oikeudelliset ratkaisut ja muut toimenpiteet syyttäjän on noudatettava tasapuolisuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta. Syyttäjällä on itsenäinen syyteharkintavalta käsiteltävänään olevassa asiassa. Syyttäjän tehtävänä on myös rangaistusmääräysten antaminen siten kuin siitä erikseen säädetään. Säännöksessä on tuotu esiin syyttäjän roolin ja aseman keskeiset piirteet: rikosvastuun toteuttaminen, yksilön oikeusturvasta huolehtiminen, yleisen edun huomioon ottaminen, objektiviteettiperiaate, kunkin syyttäjän itsenäinen syyteharkintavalta sekä tuomiovallan käyttöön rinnastettavat tehtävät eräissä tapauksissa. Syyttäjälaitoksen organisaatio VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ APULAISVALTAKUNNANSYYTTÄJÄ HALLINTOYKSIKKÖ SYYTEASIAINYKSIKKÖ KEHITTÄMISYKSIKKÖ KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN VALTIONSYYTTÄJÄ PAIKALLISET SYYTTÄJÄYKSIKÖT SYYTTÄJÄLAITOS LUKUINA (1998) syyttäjälaitoksen henkilömäärä 500 syyttäjiä 300 syyttäjäyksiköitä 78 syyttäjän ratkaisemia asioita syytettyjä tuomioistuimessa syyttämättäjättämispäätöksiä syyttäjälaitoksen (VKSV + paikallisyksiköt) määrärahat 129 milj. mk yhden asian käsittely maksaa laskennallisesti mk 16

16 Syyttäjälaitoksen logo SYYTTÄJÄLAITOKSEN TOIMINNAN KESKEISET PIIRTEET ON TIIVISTETTY KERTOMUSJAKSON AIKANA KÄYTTÖÖN OTETTUUN SUOMEN SYYTTÄJÄLAITOKSEN LOGOON. LOGON ON HENKILÖSTÖN IDEOINNIN POHJALTA SUUNNITELLUT GRAAFIKKO TIMO HUHTALA. LOGON SELITYS KUULUU SEURAAVASTI: Suomessa syyttäjäntehtävää on kuvattu rikosprosessin kolmoisrooliksi. Syyttäjä on rikosvastuun toteuttamisesta huolehtiva, rikosprosessia aktiivisesti eteen päin vievä asianosainen, rikosprosessin moottori. Toisaalta syyttäjän tehtävänä on huolehtia asianosaisten oikeusturvasta ja yhteiskunnan rikosoikeudelliseen järjestelmään käytettävissä olevien voimavarojen tarkoituksenmukaisesta kohdentamisesta. Syyttäjä toimii siten myös rikosprosessin suodattimena, joka näyttö- ja oikeuskysymysten arvioinnillaan huolehtii siitä, ettei syyttömiä aseteta syytteeseen ja laissa annetun harkintavallan nojalla säätelee tuomioistuimeen etenevien juttujen määrää myös kriminaalipoliittisin tarkoituksenmukaisuusperustein. Rangaistusmääräysmenettelyssä ja seuraamusluonteisessa syyttämättä jättämisessä syyttäjä toimii lisäksi syyttömyysolettaman kumoavana ja seuraamuksesta päättävänä tuomarina. Tätä syyttäjän kolmoisroolia kuvaa logossa sen kolmiomainen muoto. Kuvio kokonaisuudessaan voidaan nähdä nuolena, joka heijastaa dynaamisuutta ja syyttäjän aktiivista, rikosprosessia eteen päin vievää moottorin roolia. Toisaalta kuvio voidaan nähdä myös vaaka-asennossa olevana suodattimena, joka säätelee rikosprosessin juttuvirtaa. Logon vasemman puolen kolme aaltomaista kuviota ilmentävät syyttäjän harkintaan saapuvia erilaisia juttuja. Kaikissa rooleissa moottorina, suodattimena ja tuomarina syyttäjän harkinta ja toimenpiteet nojautuvat lakiin ja tapahtuvat oikeudellisin kriteerein, mitä ilmentää -merkki logon keskellä. Syyttäjän harkinnassa jutut suodattuvat näyttö- ja oikeuskysymysten arvioinnin perusteella sekä tarkoituksenmukaisuuskriteerein joko rikosprosessin päättäviin tai sitä jatkaviin syyttäjän ratkaisuihin. Molemmissa tapauksissa juttujen tosiseikasto on syyttäjän harkinnan jälkeen oikeudellisesti punnittua ja kvalifioitua, mitä ilmentää logon oikean puolen jäntevä, terävä hahmo. 17

17 HALLINTO Nimitysasiat Valtakunnansyyttäjä nimittää kaikki kihlakunnansyyttäjät. Nimityksiä tehtiin kertomusvuoden aikana yhteensä 21. Virat jakautuvat palkkaluokkien osalta seuraavasti: palkkaluokka A28 A27 A26 A25 virkojen määrä Hakijamäärät virkaa kohden vaihtelivat 5:stä 31:een. Hakijoita virkoihin oli yhteensä 313, näistä miehiä oli 197 (63 %) ja naisia 116 (37 %). Nimitetyksi tulleista on miehiä 14 (67 %) ja naisia 7 (33 %). Marraskuussa 1998 julistettiin haettavaksi joukko uusia virkoja: Valtakunnansyyttäjänvirastossa kaksi valtionsyyttäjän virkaa ja yksi ylitarkastajan virka sekä paikallisyksiköissä kymmenen kihlakunnasyyttäjän virkaa (talousrikossyyttäjä, A27). Lisäksi julistettiin haettavaksi 12 määräaikaista kihlakunnansyyttäjän (talousrikossyyttäjä A27) virkaa ja 30 apulaissyyttäjän vuoden kestävää harjoitteluvirkaa. Nimitykset tapahtuivat vuoden 1999 alussa. Syyttäjälaitoksen tulosohjaus 1. TULOSNEUVOTTELUT 1.1. Neuvottelujen puitteet Valtakunnansyyttäjänviraston ja paikallisten syyttäjäyksiköiden tulosneuvottelut vuodelle 1999 käytiin VKSV:ssa kunkin yksikön kanssa erikseen, vaikka yksiköt olivat neuvotteluissa yhteistoimintaalueittain. Neuvotteluissa sovittiin kaikista niistä tulostavoitteista, jotka oli sovittu käydyissä neuvotteluissa oikeusministeriön kanssa. Neuvotteluista on laadittu pöytäkirjat ja tulossopimukset. 18

18 1.2. Laadulliset tulostavoitteet Laadullisiksi tulostavoitteiksi sovittiin: rikosvastuun toteuttaminen uuden rikosprosessin keinoin yleisen edun mukaisesti tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti; talousrikosasioiden käsittelyn jouduttaminen ja rikosvastuun toteuttamisen varmistaminen; asianomistajien korvausvaatimusten selvittäminen ja ajaminen uudessa rikosprosessissa lainsäätäjän ja valtakunnansyyttäjän yleisohjeiden tarkoittamalla tavalla; syyttäjän ja poliisin esitutkintayhteistyön ja esitutkinnan rajoittamisen lisääminen pääkäsittelyn keskittämisen onnistumiseksi; seuraamusluonteisten syyttämättä jättämistä ja esitutkinnan rajoittamista koskevien käytäntöjen kehittäminen konkurrenssiperusteiseen suuntaan ja syyttäjän toiminta hovioikeusmenettelyssä valtakunnansyyttäjän yleisohjeen tarkoittamalla tavalla Käsittelyaika Käsittelyaikojen osalta sovittiin edelleen, että syyteharkinta suoritetaan kaikissa rikosasioissa viipymättä, eikä se syyttäjästä riippuvasta syystä saa kestää yli kuutta kuukautta. 2. VUODELLE 1998 ASETETTUJEN TAVOITTEIDEN TOTEUTUMISESTA Hallintoyksikön päällikkö, valtionsyyttäjä Jorma Kalske Foto-Mannelin Valtakunnansyyttäjä oli asettanut vuodelle 1998 toiminnalliseksi tavoitteeksi, että syyteharkinta suoritetaan kaikissa rikosasioissa viipymättä, eikä se syyttäjästä riippuvasta syystä saa kestää yli kuutta kuukautta. Syyttämistoiminnan laatutavoitteeksi oli asetettu uuden rikosprosessin onnistunut läpivienti. Syksyn 1997 tulosneuvottelujen yhteydessä oli lisäksi sovittu hovioikeusmenettelyyn liittyvästä seurannasta. Neuvotteluissa otettiin tarkasteltavaksi jokaisen yksikön kanssa vanhimmat avoimet asiat. Lisäksi niitä seurattiin erillisillä kyselyillä ja kiinnitettiin erityistä huomiota asioiden joutuisaan syyteharkintaan. Uusi rikosprosessi on toteutunut syyttäjän kannalta katsottuna jokseenkin 19

19 hyvin. Useiden syyttäjäyksiköiden edustajien mielestä kaikki tuomarit eivät ole vielä omaksuneet uuden rikosprosessin mukaista toimintaa, jonka myötä syyttäjä voisi aktiivisesti toteuttaa hänelle asianosaisasemassa kuuluvaa roolia. Myös käräjäoikeuksien ja tuomareiden välillä vallitseva käytäntöjen erilaisuus on hankaloittanut syyttäjän työskentelyä. Asianomistajan korvausvaatimusten puutteellinen selvittely esitutkinnassa on johtanut siihen, etteivät syyttäjät ole täysimääräisesti voineet edustaa asianomistajaa, vaikka se olisi muutoin voinut käydä haitatta päinsä. Monessa syyttäjäyksikössä toivottiin käräjäoikeuksilta nykyistä suurempaa joustavuutta istuntopäivien ja istuntotaukojen sopimisessa. Hovioikeudet ovat yleensä hyvissä ajoin sopineet syyttäjän kanssa suullisista käsittelyistä. Syyttäjäyksiköiden yhteistoiminta-alueet Valtakunnansyyttäjän esityksestä oikeusministeriö antoi määräyksen yhteistoiminnasta syyttäjäntehtävissä. Määräyksellä muodostettiin 27 yhteistoiminta-aluetta. Syyttäjäyksiköistä 10 sekä Ahvenanmaan maakunnansyyttäjänvirasto jäivät yhteistoiminta-alueiden ulkopuolelle ja kahdessa kihlakunnassa nimismies toimii myös syyttäjänä. Valtakunnansyyttäjä määräsi yhteistoiminta-alueiden päälliköt. Uudet järjestelyt tulivat voimaan YHTEISTOIMINNAN TAVOITTEET Tavoitteena on, että yhteistoiminta-alueen syyttäjäyksiköt voivat tukea toistensa työtä. Tämä tulee kysymykseen erityisesti silloin, kun syyttäjäyksikön käsiteltäväksi saapuu niin laajoja tai niin paljon asioita, ettei yksikkö muun toimintansa häiriintymättä pysty hoitamaan niitä omin voimavaroin. Yhteistoimintaa vaativia tilanteita voi syntyä myös silloin, kun syyttäjä on esteellinen tai kun kiireellistä asiaa ei voida hoitaa sen vuoksi, että samaan aikaan on käsiteltävänä asia toisessa tuomioistuimessa. Jos syyttäjäyksiköiden välisten työmäärien tasaaminen on tarpeen muusta syystä, voidaan tehtävien hoitamista tällöinkin järjestellä yhteistoiminta-alueen sisällä. Valtionsyyttäjä Christer Lundström, henkilöstösihteeri Sirpa Pylkkänen ja tarkastaja Eila Jänkälä 20

20 Tiedotus Valtakunnansyyttäjänvirasto noudattaa ulkoisessa tiedottamisessaan avoimen, nopean, luotettavan ja tasapuolisen tiedotuksen periaatteita. Asioista on pyritty kertomaan selkeästi ja yksiselitteisesti. Tavoitteena on luoda oikea kuva viraston toiminnasta ja ratkaisuista sekä koko syyttäjälaitoksen asemasta ja tehtävistä kaikille tietoa tarvitseville tahoille. Päätökset ovat luettavissa ja tilattavissa Valtakunnansyyttäjänviraston kirjaamossa niiden tultua julkisiksi. Ensimmäisen toimintavuoden aikana erityisesti puhelintiedusteluja on tullut erittäin runsaasti ja kaikki virkamiehet ovat tehneet Kerkko Kehrävuo parhaansa tiedon ja opastuksen antamisessa. Valtakunnansyyttäjänviraston tiedottaja, ylitarkastaja Marja Lehtonen Viraston alkajaispäivänä tiedotusvälineiden edustajille järjestettiin tutustumis- ja tiedotustilaisuus, jossa valotettiin uuden viraston ja koko uudistetun syyttäjälaitoksen toimintaa sekä esiteltiin viraston henkilökunta ja uudet toimitilat. Kertomuskauden aikana on lisäksi järjestetty muutaman päätöksen julkistamistilaisuus ja annettu yli 20 lehdistötiedotetta. Vuorovaikutusta julkisen sanan kanssa on täydennetty antamalla haastatteluja ja osallistumalla erilaisiin alan tilaisuuksiin. Valtakunnansyyttäjänvirastoa, koko syyttäjälaitosta sekä yleistä oikeuspolitiikkaa koskevaa uutisointia on seurattu aktiivisesti samoinkuin yleisö- ja viranomaispalautettakin. AKKUSASTOORI Syyttäjälaitoksen sisäistä tiedotusta varten perustettiin tiedotuslehti Akkusastoori Valtakunnansyyttäjänviraston viestejä syyttäjälaitokselle. Lehden tarkoitus on toimia joustavasti ja nopeasti koko syyttäjälaitoksen henkilökuntaa koskevien asioiden tiedonjakajana. Lehti ilmestyy aina, kun tiedotettavaa asiaa ilmaantuu ja se jaetaan syyttäjäyksiköiden lisäksi myös tuomioistuimille ja poliisilaitoksille sekä eräille muille yhteistyötahoille. Kertomusvuonna ehti ilmestyä yhdeksän numeroa. Akkusastoori jatkaa tiedottamisen osalta Syyttäjäsanomien perinteitä. Poiketen aiemmasta käytännöstä, jolloin oikeuskanslerin yleiset ohjeet ja määräykset julkaistiin Syyttäjäsanomissa, valtakunnansyyttäjän yleiset ohjeet ja määräykset on erotettu omaksi kokoelmakseen. 21

21 KOTIMAISIA VIERAILUJA Valtakunnansyyttäjän tehtävät ja uusi Valtakunnansyyttäjänvirasto ovat herättänet runsaasti paitsi tiedotusvälineiden myös eri virastojen ja organisaatioiden mielenkiintoa. VKSV järjesti tupaantuliaisten lisäksi lukuisia tutustumis-, keskusteluja neuvottelutilaisuuksia yhteistyökumppaneille ja sidosryhmien edustajille. Vuoden mittaan virastoon kävi tutustumassa useita satoja vieraita. Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari kävi Valtakunnansyyttäjänvirastossa Ohjelmaan kuului tiloihin ja henkilökuntaan tutustuminen sekä syyttäjälaitoksen ja Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävien esittely. Lopuksi käytiin keskustelua ajankohtaisista aiheista. Eduskunnan puhemiesneuvosto puhemies Riitta Uosukaisen johdolla vieraili virastossa Vieraat tutustuivat viraston yksiköiden toimintaan ja heille selostettiin syyttäjän roolia uudessa rikosprosessissa sekä kerrottiin syyttäjälaitoksen organisaatiosta, kehitysnäkymistä ja resursseista. Oikeusministerit Kari Häkämies ja Jussi Järventaus kävivät kumpikin vuorollaan katsastamassa uuden keskushallintoviraston ja keskustelemassa ajankohtaisista asioista. Laillisuusvalvojat oikeuskansleri Jorma S. Aalto ja hänen seuraajansa oikeuskansleri Paavo Nikula sekä oikeusasiamies Lauri Lehtimaja tutustuivat niinikään Valtakunnansyyttäjänvirastoon. Valtiontilintarkastajat olivat tarkastuskäynnillä VKSV:ssa Yhteistyöneuvotteluja käytiin ylimmän poliisijohdon, lääninpoliisineuvosten, Suojelupoliisin ja Keskusrikospoliisin edustajien kanssa. Yliopistojen rikos- ja prosessioikeuden professorit sekä Optulan ja Heunin edustajat kävivät Valtakunnansyyttäjänvirastossa keskustelemassa ajankohtaisista rikosprosessiin ja viraston tehtäviin liittyvistä aiheista. Ulkomaisia vierailuja selostetaan kansainvälisten asioiden yhteydessä. Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari saapumassa Valtakunnansyyttäjänvirastoon Eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen ja kansanedustaja, puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Kalevi Lamminen SYYTTÄJÄN VIRKAMERKKI Kertomusvuonna otettiin käyttöön syyttäjän virkamerkki. Valtakunnansyyttäjänvirastoa koskevaan asetukseen lisättiin säännös, jonka mukaan yleisille syyttäjille annetaan Valtakunnansyyttäjänviraston vahvistama virkamerkki. Virkamerkki on pidettävä virantoimituksessa mukana ja vaadittaessa esitettävä. 22

22 SYYTEASIAT Syyteharkinta-asiat Syyteharkinta-asioilla tarkoitetaan asioita, joissa ensimmäinen syyteharkinta on tehty Valtakunnansyyttäjänvirastossa. Jos paikallissyyttäjä on jo suorittanut asiassa syyteharkinnan ja asia otetaan Valtakunnansyyttäjänvirastossa uuteen syyteharkintaan, kysymys on muutosharkinta-asiasta (ks. jäljempänä). Viraston aloittaessa toimintansa valtionsyyttäjien mukana virastoon siirtyi 15 syyteharkinta-asiaa. Valtionsyyttäjien käsiteltäväksi on lisäksi otettu vuoden 1998 loppuun mennessä 27 juttua. Valtionsyyttäjien resursseja ei ole voitu suunnata enempää syyteasioiden käsittelemiseen, koska käsiteltävinä olleiden kantelujen määrä on ollut niin suuri. Käsiteltävinä olleista syyteharkinta-asioista kymmenen johti syytteeseen ja kuudessa tapauksessa tehtiin syyttämättäjättämispäätökset. Yhdessä luovuttiin syytteestä. Muut ovat vielä vireillä. Vuosikertomuksen liitteessä on ratkaisuluettelo, johon on koottu lyhyet selostukset keskeisistä kertomuskautena ratkaistuista asioista; seuraavassa muutama laajempi selostus. Eräitä kertomuskauden aikana ratkaistuja syyteharkinta-asioita VALTAKUNNANSYYTTÄJÄN PÄÄTÖS VEROHALLITUKSEN PÄÄJOHTAJAN EPÄILLYSTÄ AVUNANNOSTA TÖRKEÄÄN VEROPETOKSEEN JA TÖRKEÄSTÄ VIRKA-ASEMAN VÄÄRINKÄYTÖSTÄ Verohallituksen pääjohtajan epäiltyjä avunantoa törkeään veropetokseen vuosina ja törkeää virka-aseman väärinkäyttöä vuosina koskeva asia otettiin valtakunnansyyttäjän ratkaistavaksi. Valtakunnansyyttäjä päätti jättää pääjohtajan syyttämättä mm. seuraavin perustein: Esitutkinnan perusteella verohallituksen pääjohtajan asema Nostokonepalvelu Oy:n prokuristina näyttää jääneen täysin muodolliseksi; hän ei myöskään ollut kuulunut lankojensa hallinnoimien yhtiöiden hallituksiin. Näyttöä ei ollut siitä, että pääjohtaja olisi vaikuttanut Nostokonepalvelu Oy:stä nostamansa osingon jakamiseen tai että hän edes olisi ollut tietoinen siitä, mihin osingon määrä perustui. Näyttöä ei myöskään ollut siitä, että hänellä olisi ollut syytä varoa osingon jakamisen mahdollistaneisiin myynteihin Watrex Oy:lle ehkä 23

23 sisältyneen virheellisyyksiä ja Watrex Oy:n näin hakeneen perusteettomia liikevaihtoveropalautuksia. Pääjohtaja ei ollut omistanut Watrex Oy:n osakkeita eikä osallistunut sen toimintaan; Esitutkinnassa kuultujen todistajien kertomuksista ei ilmennyt, että pääjohtaja olisi ollut yhteydessä Turun lääninverovirastoon tai olisi asemaansa hyväksi käyttäen yrittänyt vaikuttaa Nostokonepalvelu R: Nieminen Oy:n verovastineen johdosta tehtäviin päätöksiin. Pääjohtajan eri yhteyksissä antamiksi todetut verotusohjeet ovat olleet yleisluontoisia verohallinnon käytäntöä selvittäviä. Lain soveltamista koskevien laillisten ohjeiden kuten muidenkin yleisluontoisten verotusta koskevien ohjeiden antaminen kuului verohallinnon tehtäviin. (98/1) SYYTE VAKOILUSTA Valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski nosti syytteen vakoilusta ulkoasiainsihteeriä vastaan Helsingin hovioikeudessa. Esitutkinnan perusteella oli todennäköisiä syitä epäillä ulkoasiainsihteerin luovuttamien tietojen tulemisen vieraan valtion tietoon voivan vahingoittaa erityisesti Suomen ulkomaansuhteita. Hovioikeus tuomitsi ulkoasiainsihteerin vakoilusta, turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja asiakirjan luvattomasta paljastamisesta vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Tuomio ei ole lainvoimainen. (S 2/98) YMPÄRISTÖRIKOSASIOITA - ns. Hausjärven myrkkytynnyrit Valtionsyyttäjä Matti Nissinen on nostanut syytteen törkeästä ympäristön turmelemisesta ja teki yhteisösakkovaatimuksen ns. Hausjärven myrkkytynnyrijutussa Riihimäen käräjäoikeudessa. (171/21/97) Asia on edelleen vireillä. - ns. Ekokemin juttu Valtionsyyttäjä Matti Nissinen suoritti syyteharkinnan ongelmajätelaitoksen pohjavesien likaantumista koskeneessa asiassa (tuottamuksellinen ympäristön turmeleminen). Kaikista rikoksesta epäillyistä henkilöistä ja toiminnanharjoittajayhtiöstä tehtiin päätökset syyttämättä jättämisestä näytön puuttumisen perusteella. Kysymys ei ollut rangaistavasta huolimattomuudesta eikä erityisen suuresta ympäristövahingosta. (463/21/98) 24

24 SYYTE ENTISTÄ PANKIN PÄÄJOHTAJAA VASTAAN TÖRKEÄSTÄ KAVALLUKSESTA Valtionsyyttäjä Jukka Rappe tulossa oikeudenkäyntiin Lehtikuva Oy Valtionsyyttäjä Jukka Rappe nosti entistä pankin pääjohtajaa vastaan syytteen törkeästä kavalluksesta tai vaihtoehtoisesti avunannosta törkeään petokseen sekä kiinteistöliiketoimintaa harjoittavan osakeyhtiö A:n toimitusjohtajana toimivaa pääjohtajan veljeä vastaan avunannosta törkeään kavallukseen tai vaihtoehtoisesti törkeästä petoksesta. Valtionsyyttäjä Rappe katsoi olevan todennäköistä syytä epäillä, että pääjohtaja oli tosiasiallisesti päättänyt pankista A:lle myönnettävästä 20 miljoonan markan lainasta, jolla A muun ohella osti pääjohtajalta ja hänen veljeltään osakeyhtiö B:n arvottoman osakekannan 10 miljoonan markan hinnalla. Pääjohtajan veli panttasi A:n ostaman osakekannan A:n puolesta mainitun lainan vakuudeksi ilmoittaen sen olevan 10 mmk:n arvoinen. Valtionsyyttäjä katsoi olevan todennäköistä syytä epäillä, että osakekannan arvon tarkastaminen laiminlyötiin pankissa, koska pääjohtaja oli vaikuttanut lainan myöntämiseen. Valtionsyyttäjä jätti samassa asiassa epäiltyä velallisen epärehellisyyttä koskevan syytteen nostamatta entistä pankin pääjohtajaa vastaan näytön riittämättömyyden perusteella. (98/11) Tästä syyttämättäjättämisratkaisusta kanneltiin valtakunnansyyttäjälle, joka otti velallisen epärehellisyyttä koskevan asian uuteen syyteharkintaan. (515/22/98) Muutosharkinta-asiat Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 :n 2 momentin ja yleisistä syyttäjistä annetun lain 10 :n nojalla valtakunnansyyttäjä voi omasta aloitteestaan tai esim. kantelun johdosta ottaa uudelleen käsiteltäväksi alaisensa syyttäjän ratkaiseman asian. Näissä ns. muutosharkinta-asioissa on tyypillisesti kysymys siitä, että kantelija on tyytymätön syyttäjän syyteharkinnan lopputulokseen. Muutosharkinta-asioita saapui kertomuskautena 339 kpl ja ratkaistiin 256 kpl; näistä johti syytemääräyksiin 17 asiaa. Muutosharkinta-asiat ratkaisee valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisen työnjaon (ks. työjärjestyksen 6 ) mukaan pääsääntöisesti apulaisvaltakunnansyyttäjä. Valtionsyyttäjä voi ratkaista muutosharkinta-asian, jollei asia anna aihetta valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin tai muuhun kannanottoon (ks. työjärjestyksen 15 ). 25

25 Eräitä ratkaistuja muutosharkinta-asioita, joilla on periaatteellista merkitystä Syyteharkintaratkaisusta tehdyn kantelun johdosta määrätty nostettavaksi syyte työsyrjinnästä (54/22/97). Käräjäoikeus on asiassa antamassaan tuomiossa katsonut työntekijän irtisanomisen tapahtuneen tämän ammatillisen toiminnan perusteella ja tuominnut työnantajan edustajan työsyrjinnästä sakkorangaistukseen. Määrätty nostettavaksi syyte solvauksesta asiassa, jossa ravintolaesimies oli nimitellyt ulkomaalaista syntyperää olevaa alaistaan tämän syntyperään liittyvillä loukkaavilla nimityksillä. Teko oli luonteeltaan ilmeisen rasistinen, joten yleisen edun katsottiin vaativan syytteen nostamista (74/22/97). Käräjäoikeus tuomitsi ravintolaesimiehen solvauksesta 60 päiväsakkoon. Kihlakunnansyyttäjä määrätty asettamaan kauppaliikettä harjoittavan osakeyhtiön valtuuttama asiamies syytteeseen kiristyksen yrityksestä. Asiamies oli yrittänyt pakottaa osakeyhtiön omistaman kauppaliikkeen naapurihuoneistossa ravitsemisliiketoimintaa harjoittavan ulkomaalaisen poistamaan liikkeensä ulkoterassin uhkaamalla häntä oleskelu- ja työlupien peruuttamisella. Kihlakunnansyyttäjä ei ollut syyteharkinnassaan arvioinut asiamiehen menettelyä mahdollisena kiristyksen yrityksenä. Uhkauksen vakavuutta arvioitaessa kiinnitetty huomiota oleskelu- ja työlupien suureen merkitykseen elinkeinotoimintaa harjoittaville ulkomaalaisille sekä siihen, että oli yleisesti tiedossa ulkomaalaisten yrittäjien joutuneen tuhotöiden kohteeksi Suomessa. (446/22/98) Kihlakunnansyyttäjän tekemää syyttämättäjättämispäätöstä koskevan työsuojelupiirin kantelukirjoituksen johdosta määrätty osakeyhtiön tuotantopäällikkö ja vuorotyönjohtaja asetettavaksi syytteeseen työturvallisuusrikoksesta. Heidän on katsottu rikkoneen työturvallisuusmääräyksiä yhtiön tehtaalla tapahtuneen työtapaturman yhteydessä. Työtapaturmassa tehtaan työntekijän toisen käden sormet olivat puristuneet painokoneen telojen väliin ja menneet poikki. Valtionsyyttäjä on määrätty ajamaan syytettä. (362/22/98) Käräjäoikeus tuomitsi syytetyt työturvallisuusrikoksesta sakkorangaistuksiin ja korvauksiin. Käräjäoikeuden tuomiosta on valitettu hovioikeuteen. Kiinnitetty syyttäjän huomiota syyttämättäjättämispäätöksen avoimien ja selkeiden perustelujen merkitykseen. Asiassa oli kysymys poliisin menettelystä ja virkavelvollisuuden rikkomisesta, kun esitutkinnan toimittamien oli viivästynyt (62/22/98). 26

26 Eduskunnan oikeusasiamiehen syytemääräykset Valtionsyyttäjän tehtävänä on yleisistä syyttäjistä annetun lain 7 :n nojalla ajaa syytettä, jonka nostamisesta eduskunta, oikeusministeriö, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Kertomuskautena eduskunnan oikeusasiamies on antanut kolme syytemääräystä, joista kaksi koski sotilasrikoksia ja yksi vesituomareita (ohessa): KEMIJOKI OY:N KESTITYS-ASIA Eduskunnan oikeusasiamies määräsi valtionsyyttäjän ajamaan Helsingin HO:ssa tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta syytettä kolmea Pohjois-Suomen vesioikeuden jäsentä vastaan. HO tuomitsi päällikkötuomarin sakkoihin ja asiantuntijajäsenet saivat varoituksen. Päätöksestä on valitettu KKO:een. (80/23/97). Eduskunnan oikeusasiamies jätti kihlakunnansyyttäjän syyteharkintaan samassa Kemijoki Oy:n kestitysasiassa virkarikosasian, jossa oli epäiltynä lahjuksen antamisesta Lapin ympäristökeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen sekä maa- ja metsätalousministeriön virkamiehiä ja julkisyhteisön työntekijöitä, eräitä vesioikeudellisten katselmustoimitusten toimitusmiehiä ja koskiensuojelulain mukaisten lunastustoimikuntien toimitusmiehiä sekä Kemijoki Oy:n edustajia. Kihlakunnansyyttäjä teki kaikkien 43 henkilön osalta syyttämättäjättämispäätökset. Asia otettiin Valtakunnansyyttäjänvirastossa uuteen syyteharkintaan kihlakunnansyyttäjän päätöksissä ilmenneiden virheellisyyksien ja epätarkkuuksien johdosta. Apulaisvaltakunnansyyttäjän suorittaman uuden syyteharkinnan jälkeen kaikkien syylliseksi epäiltyjen osalta tehtiin päätös syyttämättäjättämisestä pääasiassa ei näyttöä perusteella, kihlakunnansyyttäjän päätöksiin verrattuna osin uusin ja osin tarkennetuin perusteluin. (322/22/98) RL 1 luvun syytemääräysasiat Rikoslain 1 luvun mukaisia syytemääräysasioita on kertomuskautena ratkaistu kymmenkunta. 27

27 Syytemääräys on annettu rikoksista, jotka on väitetty tapahtuneen: Etiopiassa (viranomaisen erehdyttäminen); Panaman lipun alla olevalla aluksella Sompasaaren satamassa (pahoinpitely); Latviassa (törkeä huumausainerikos); Virossa (törkeä kätkemisrikos); Sveitsissä (törkeä petos); Viron aluevesillä (varkaus); Saksassa (törkeä kavallus); Virolaisella aluksella Helsingin länsisatamassa (petos ym); Bosniassa (väkisinmakaaminen). Jokaisessa tapauksessa Valtakunnansyyttäjänvirasto on joutunut selvittämään kaksoisrangaistavuuden. Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa Valtakunnansyyttäjän yhtenä tehtävänä on syyttäjien edustaminen korkeimmassa oikeudessa. Valtakunnansyyttäjä päättää syyttäjän valituslupahakemuksen tai ylimääräistä muutoksenhakua koskevan hakemuksen toimittamisesta korkeimmalle oikeudelle. Korkeimmassa oikeudessa syyttäjänä toimii pääsääntöisesti se syyttäjä, joka on ajanut asiaa alemmissa tuomioistuimissa. VARSINAINEN MUUTOKSENHAKU Syyttäjän valituslupahakemuksia korkeimpaan oikeuteen tehtiin kertomuskautena 53; lupa myönnettiin 8 tapauksessa, 34 tapauksessa taas lupaa ei myönnetty ja ratkaisematta oli vielä 11 hakemusta Syyttäjien muutoksenhakemukset ja KKO:n myöntämät valitusluvat Muutoksenhaut Valitusluvat Syyttäjän vastauksia muun asianosaisen valituslupahakemuksen tai valituksen johdosta annettiin kertomuskautena

28 YLIMÄÄRÄINEN MUUTOKSENHAKU Ylimääräistä muutoksenhakua korkeimpaan oikeuteen koskevia asioita oli kertomuskautena 68. Näistä oli tuomion purkamista tarkoittavia syyttäjän hakemuksia 7 kpl, KKO:n vastauspyyntöjä syyttäjiltä muiden asianosaisten hakemusten johdosta 34 kpl ja muut rangaistusmääräysten purkuesityksiä, jotka ovat useimmiten johtuneet siitä, että syytetyn ilmoitettua viranomaiselle väärän nimen rangaistusmääräys on kohdistunut väärään henkilöön. Syyttäjänmääräysasiat Syyttäjänmääräyksiä on kertomuskautena annettu kaikkiaan 96. Syyttäjänmääräyksissä on kysymys ollut pääasiassa joko syyttäjän esteellisyydestä tai toimivallasta. Syyttäjän esteellisyys määräytyy yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 :n nojalla ja toimivalta kihlakunnansyyttäjistä annetun lain 6 :n nojalla. Ylempi syyttäjä voi omasta aloitteestaan tai esimerkiksi kantelun johdosta ottaa arvioidakseen syyttäjän esteellisyyden ja tarvittaessa määrätä juttuun muun syyttäjän. Työnjaollisia syyttäjän toimivaltaa koskevia syyttäjänmääräyksiä on annettu erityisesti talousrikosasioissa. Talousrikossyyttäjien erityisosaamista on voitu hyödyntää koko valtakunnan alueella määräämällä heitä ajamaan juttuja myös oman tuomiopiirin ulkopuolella. Työnjaollisia määräyksiä on annettu myös virkanimitystilanteissa, joissa syyttäjä on nimitetty syyttäjäksi uuteen kihlakuntaan. Tällöin on työläimpien juttujen loppuunajamista varten annettu uuteen virkaan siirtyneelle syyttäjälle määräyksiä ajaa juttu loppuun entisessä tuomiopiirissä. Tällä tavoin on vältetty kaksinkertaisen syyteharkinnan tekeminen. Syyttäjänmääräyksiä on annettu myös syyttäjien valvonnan yhteydessä esille tulleissa asioissa. SYYTTÄJÄNMÄÄRÄYS NS. NOSTOKONEPALVELU OY:N ASIASSA Samaan aikaan verohallituksen pääjohtajaa koskevan syyteharkintapäätöksen kanssa kihlakunnansyyttäjä teki erillisessä ns. Nostokonepalvelu Oy:n jutussa syyttämättäjättämispäätökset, joista hän myöhemmin julkisuudessa kertoi, että ne olivat lopputulokseltaan vääriä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti asian uudelleen käsiteltäväksi ja määräsi Helsingin kihlakunnansyyttäjän Antti Vuorenmaan asiassa syyttäjäksi ja suorittamaan siinä uuden syyteharkinnan. (307/27/98) Myös uusi syyteharkinta johti syyttämättäjättämispäätöksiin. 29