VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON VUOSIKERTOMUS

Transkriptio

1 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON VUOSIKERTOMUS 1999

2 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTON VUOSIKERTOMUS 1999 HELSINKI 2000

3 LUKIJALLE Valtakunnansyyttäjänviraston vuosikertomus on tarkoitettu tiedonlähteeksi ensi sijassa syyttäjälaitoksen ja oikeushallinnon piirissä työskenteleville. Myös muu julkinen sektori sekä yksittäiset kansalaisetkin löytänevät siitä hyödyllistä syyttäjäntoimintaa koskevaa tietoa. Vuoden 1999 vuosikertomus noudattaa sisällöltään ja rakenteeltaan pääpiirteissään edellisen vuoden kertomusta. Tilastot ovat valitettavasti uusien atk-järjestelmien käyttöönoton vuoksi joissakin kohdin puutteellisia. Toisaalta kertomukseen on otettu uusia syyttäjien työtä ja työmääriä koskevia tutkimusselvityksiä. Kertomuksen lopussa on ratkaisuluettelo, joka sisältää tiivistelmät keskeisistä kertomusvuoden aikana Valtakunnansyyttäjänvirastossa annetuista toimenpiteisiin johtaneista päätöksistä sekä aakkosellinen asiahakemisto. Helsingissä, 31 päivänä maaliskuuta 2000 Marja Lehtonen Ylitarkastaja 3

4 SISÄLLYSLUETTELO LUKIJALLE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki TOIMINTA VAKIINTUU... 7 Apulaisvaltakunnansyyttäjä Martti Jaatinen ESITUTKINTAYHTEISTYÖSTÄ... 9 SYYTTÄJÄLAITOS Valtakunnansyyttäjä Apulaisvaltakunnansyyttäjä Valtionsyyttäjät Valtakunnansyyttäjänvirasto Paikalliset syyttäjäyksiköt Yleiset syyttäjät HALLINTO Nimimitysasiat Syyttäjälaitoksen tulosohjaus Työkykyä ylläpitävä toiminta Tiedotus Kotimaiset vierailut

5 SYYTEASIAT...27 Syyteharkinta-asiat Muutosharkinta-asiat Oikeusministeriön ja oikeuskanslerin syytemääräykset RL1 luvun syytemääräysasiat Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa Syyttäjänmääräysasiat...41 Talousrikosasiat...41 Talousrikossyyttäjät Poliisirikosasiat KEHITTÄMINEN, OHJAUS JA KOULUTUS...43 Valtakunnansyyttäjän yleiset määräykset ja ohjeet Tutkimus Koulutus Apulaissyyttäjien harjoittelujärjestelmä...61 Syyttäjäpankki Alueryhmätoiminta Valvonta KANSAINVÄLISET ASIAT...69 ASIANTUNTIJATEHTÄVÄT...79 TILASTOTIETOJA RATKAISULUETTELO...88 ASIAHAKEMISTO

6 Kerkko Kehrävuo

7 TOIMINTA VAKIINTUU Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki Foto-Mannelin Valtakunnansyyttäjänviraston toinen työvuosi sujui ensimmäisen vuoden alkumyllerrysten jälkeen jo vakaammissa merkeissä. Tehtävät muotoutuivat ja virkakunta sai selkeät toimenkuvat. Viraston rooli syyttäjälaitoksen työssä alkoi hahmottua sekä julkisen sanan, muiden viranomaisten että kansalaisten silmissä. Tämä on helpottanut merkittävästi Valtakunnansyyttäjänviraston tavoitteiden saavuttamista. Syyttäjälaitoksen organisaation kaksiportaisuus on koettu melkoisena haasteena, ehkä suorastaan ongelmana. Laajan maan alueelle lähes kahdeksaankymmeneen yksikköön sijoittuneen väen johtaminen pääkaupungista ei ole helppoa, jos halutaan ylläpitää keskusviraston ja kenttäväen kesken joustavat yhteydet. Tähän on kaikin tavoin koetettu pyrkiä. Kahden ensimmäisen toimintavuoden kuluessa tehtiin seurantakäynnit kaikkiin paikallissyyttäjien toimipaikkoihin ja niiden yhteydessä keskusteltiin koko syyttäjälaitoksen henkilöstön kanssa heitä työssä koskettavista asioista. Valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä kokivat myös itse saaneensa näistä keskusteluista paljon. Alueryhmätoiminta on lähtenyt vireästi käyntiin. Sen puitteissa on voitu edistää syyttäjäkollegoiden yhteydenpitoa. Kahdesti vuodessa toimeenpantavilla johtavien kihlakunnansyyttäjien kokoontumisilla, päällikköpäivillä pyritään syyttäjälaitokseen rakentamaan modernia suomalaisiin oikeusoloihin soveltuvaa johtamiskulttuuria. Koulutus on jatkunut kuluneena vuonna entistä vilkkaampana ja monipuolisempana. Uutena alueena on voimakkaasti panostettu toimistohenkilökunnan koulutukseen. Hyvänä esimerkkinä on ollut käräjäoikeuksien toimistohenkilökunnan onnistunut koulutus. Syyttäjälaitoksessa on nyt alkanut kehitys, joka johtaa toimistohenkilökunnan aiempaa monipuolisempiin ja haasteellisempiin tehtäviin. 7

8 Syyttäjälaitoksen koko henkilökunta on joutunut puurtamaan kuluneen vuoden kovan työpaineen alla. Uusi rikosoikeudenkäyntimenettely on ollut vielä sisäänajovaiheessa. Hovioikeusprosessi on osoittautunut syyttäjien kannalta juuri niin työlääksi kuin saatettiin etukäteen otaksua. Erityisen vaikeahoitoiset, usein kansainvälisiin yhteyksiin liittyvät rikosjutut ovat lisääntyneet ja niiden myötä on jouduttu yhä useammin turvautumaan kahden syyttäjän työpanokseen samassa jutussa. Tämä tulee olemaan pysyvä tulevaisuuden kuva. Selvittääkseen syyttäjälaitoksen henkilökunnan työssä jaksamista Valtakunnansyyttäjänvirasto teetti kaikki henkilöstöryhmät kattavan koko maata koskevan tutkimuksen. Suureen huoleen ei onneksi näyttäisi olevan aihetta. Erilaisiin työkyvyn ylläpitämistä ja henkilöstön hyvinvointia edistäviin toimenpiteisiin on selvityksestä saatavien viitteiden perusteella ryhdytty. Rikosvastuun toteutumisesta ei kyetä lain tarkoittamalla tavalla kunnolla huolehtimaan ilman työhönsä motivoituneiden ja ammattitaitoisten ihmisten täysimittaista panosta. Henkilöstön täytyisi saada kokea työnsä yhteiskunnan kannalta tärkeänä ja siten myös palkitsevana. Valtakunnansyyttäjänvirasto tekee parhaansa, että tämä voisi myös toteutua käytännössä. 8

9 ESITUTKINTA- YHTEISTYÖSTÄ Apulaisvaltakunnansyyttäjä Martti Jaatinen Kerkko Kehrävuo Meillä on perinteisesti pidetty poliisia itsenäisenä ja syyttäjästä riippumattomana esitutkinnan suorittajana ja myös sen johtajana. Yhtenä syynä tähän on epäilemättä ollut se, että poliisin tehtäväksi on nimenomaan säädetty rikosten selvittäminen ja toisaalta se, että hallintoon sidottu syyttäjälaitoksemme on ollut kehittymätön. Lisäksi sekä esitutkinta että rikosasioiden oikeudenkäynti ovat pitkään olleet vajavaisesti säädeltyjä. Esitutkintalainsäädäntöä valmisteltaessa 1980-luvulla harkittiin syyttäjästä esitutkinnan johtajaa Ruotsin mallin mukaan, mutta asiaa ei tuolloin ratkaistu, vaan päätettiin ottaa kysymys uudelleen esille syyttäjälaitoksen uudelleenjärjestelyn yhteydessä. Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksen yhteydessä ei kuitenkaan puututtu syyttäjän toimintaa koskevaan lainsäädäntöön. Samoihin aikoihin valmisteltavana olleen rikosprosessiuudistuksen suunnittelutyöryhmän mietinnössä päädyttiin siihen, että syyttäjän olisi ryhdyttävä johtamaan esitutkintaa, kun jotakuta voidaan epäillä syylliseksi rikokseen, jollei asia ole yksinkertainen. Mietinnöstä annettujen lausuntojen perusteella tästä kuitenkin luovuttiin ja päädyttiin nyt voimassaolevaan järjestelyyn, jonka mukaisesti esitutkintaa myös johtaa poliisimies. Syyttäjän osallistumista esitutkintaan sen varhaisessa vaiheessa pidettiin kuitenkin välttämättömänä, minkä vuoksi poliisille säädettiin velvollisuus tietyin rajoituksin ilmoittaa tutkittavaksi tulleesta rikosasiasta syyttäjälle, kun jotakuta voidaan epäillä syylliseksi rikokseen. Säädöstasolla järjestelyä voidaan pitää suhteellisen onnistuneena; poliisi vastaa tutkinnan tuloksellisuudesta, mutta syyttäjä voi osallistua esitutkintaan tuomalla esiin lähinnä oikeudellisia näkökohtia tutkinnan suuntaamisesta ja näytön riittävyydestä. Kun syyttäjä ei välittömästi vastaa esitutkinnan tuloksellisuudesta, syyttäjän katsotaan voivan suorittaa syyteharkintansa objektiivisemmin kuin jos syyteharkinta perustuisi hänen itsensä johtamaan esitutkintaan. 9

10 Käytännössä poliisin ja syyttäjän yhteistyö ei ole osoittautunut aivan ongelmattomaksi. Poliisi ei ole kaikissa tapauksissa mieltänyt ilmoitusvelvollisuuden merkitystä ja ilmoitus on saattanut jäädä tekemättä. Toisaalta syyttäjä, vedoten muihin kiireellisiin työtehtäviinsä, ei ole aina katsonut tarpeelliseksi vastata poliisin ilmoitukseen ja näin syyttäjä on jäänyt täysin esitutkinnan ulkopuolelle. Tästä puolestaan on voinut myöhemmin aiheutua muutoin vältettävissä olevia lisätutkintatarpeita ja syyttäjälle enemmän työtäkin pääkäsittelyn valmistelussa, koska hän ei pelkän esitutkintapöytäkirjan perusteella saata omaksua juttua yhtä hyvin kuin sitä jo esitutkinnassa ikäänkuin sisältäpäin seuranneena. Erityisen tarpeellista olisi, että syyttäjä esimerkiksi hankalissa talousrikosjutuissa olisi tietoinen tutkinnan vaiheista ja neuvottelisi tarvittavista pakkokeino- ym. toimenpiteistä esitutkinnan johtajan kanssa. Toisinaan vaikuttaa siltä, että esitutkinnan päätarkoitus on saattanut hämärtyä, eli se, että esitutkinnassa selvitetään syytteestä päättämistä varten tarvittavat seikat. Katsonkin, että poliisin suorittama esitutkinta on nimenomaan syyttäjälle annettavaa virka-apua, jotta syyttäjä voisi täyttää yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 :ssä säädetyn tehtävänsä rikosoikeudellisen vastuun toteuttajana. Valtakunnansyyttäjänviraston ja maan ylimmän poliisijohdon käymissä neuvotteluissa on käsitelty niitä ongelmia, joita poliisin ja syyttäjän välisessä yhteistyössä edelleen on. Poliisin ja syyttäjän yhteistyöongelmat eivät poistu ilman aktiivisia toimenpiteitä. Tämän vuoksi onkin sovittu Valtakunnansyyttäjänviraston ja poliisijohdon pysyvän neuvottelukunnan perustamisesta kehittämään poliisien ja syyttäjien välistä yhteistyötä eri alueilla. Neuvottelukunnan käsiteltäviä asioita on edellä jo kerrottujen lisäksi lukuisia, mainittakoon tässä lähinnä pakkokeinojen käyttöön ja poliisirikosten esitutkinnan johtamisen järjestelyyn liittyvän syyttäjäpäivystyksen toteuttaminen, yhteisiä asioita koskevan koulutuksen järjestely, mahdollinen poliisimiehen sijoittaminen yhteistyötehtäviin Valtakunnansyyttäjänvirastoon jne. Koska syyttäjän tehtävänä on huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta, viime kädessä juuri yksittäinen syyttäjä omalla ratkaisutoiminnallaan toteuttaa käytännössä kriminaalipolitiikkaa. Valtakunnansyyttäjänvirastosta voidaan ohjeilla ja omilla ratkaisuilla ohjata kriminaalipoliittista päätöksentekoa mahdollisimman hyvän ja yhdenmukaisen syyttäjäntoiminnan toteuttamiseksi. Tämän vuoksi myös esimerkiksi esitutkinnan suuntaamista koskevat kriminaalipoliittiset linjaukset kuuluvat neuvottelukunnan käsiteltäviin asioihin. 10

11 SYYTTÄJÄLAITOS VALTAKUNNANSYYTTÄJÄ Syyttäjälaitos on lainsäädännöllä järjestetty riippumattomaksi. Tätä ilmentää syyttäjien itsenäisen harkinta- ja toimivallan lisäksi mm. se, että päätöksentekovalta on keskitetty pääosin syyttäjälaitokselle itselleen ja syyttäjistön osalta kokonaan valtakunnansyyttäjälle. Hän nimittää kaikki paikallissyyttäjät ja käyttää heitä koskevaa kurinpitovaltaa. Myös syyttäjälaitoksen sisäisistä virkajärjestelyistä ja tärkeimmistä hallintoasioista päättää valtakunnansyyttäjä. Hän voi ottaa itse ratkaistavakseen alaiselleen syyttäjälle kuuluvan asian ja määrätä alaisensa syyttäjän ajamaan syytettä, jonka nostamisesta hän on päättänyt. Syyttäjälaitoksen määrärahat kuuluvat valtion talousarviossa oikeusministeriön pääluokkaan ja valtakunnansyyttäjä käy syyttäjälaitosta koskevat budjettineuvottelut oikeusministeriön kanssa, mutta syyttäjälaitoksen tulosohjauksesta huolehtii Valtakunnansyyttäjänvirasto. APULAISVALTAKUNNANSYYTTÄJÄ Apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä hänen käsiteltävikseen kuuluvat asiat ja toimii valtakunnansyyttäjän sijaisena. Valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välisestä tehtävien jaosta määrätään Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä. VALTIONSYYTTÄJÄT Valtakunnansyyttäjänvirastossa on kertomusvuonna toiminut 12 valtionsyyttäjää, joilla on toimivalta syyttäjäntehtävissä koko maassa. Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa. Valtionsyyttäjien tehtävänä on myös ajaa syytettä, jonka nostamisesta eduskunta, oikeusministeriö, oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies on päättänyt. Lisäksi valtionsyyttäjä toimii syyttäjänä asioissa, jotka hovioikeus käsittelee ensimmäisenä oikeusasteena. 11

12 S Y Y T T Ä J Ä L A I T O S Omaksutussa kaksiportaisessa organisaatiossa valtionsyyttäjillä ei ole itsenäistä esimiesasemaa paikallissyyttäjiin nähden, mutta valtionsyyttäjille voidaan delegoida valtakunnansyyttäjän ratkaisuvaltaa. Valtakunnansyyttäjänvirastosta annetun asetuksen mukaan valtionsyyttäjä voi työjärjestyksen tai valtakunnansyyttäjän erikseen antaman määräyksen nojalla ratkaista muun kuin periaatteellisesti tärkeän tai laajakantoisen asian samoin valtuuksin kuin valtakunnansyyttäjä. Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä on määrätty, että valtionsyyttäjät voivat ratkaista muutosharkinta-asian tai kanteluasian, jollei asia anna aihetta valtakunnansyyttäjän toimenpiteisiin tai muuhun kannanottoon. Yhteiskunnan kannalta merkittävät rikosasiat Rikosasia voi olla yhteiskunnan kannalta merkittävä, jos kysymyksessä on esimerkiksi (VKS:1998:1): varsinaisen järjestäytyneen rikollisuuden toimintaan liittyvä törkeänlaatuinen rikos; rikos, joka on aiheuttanut poikkeuksellisen suuren henkilö-, ympäristö- tai varallisuusvahingon tai vahingon vaaran; merkittävässä asemassa olevan virkamiehen virkarikos; virkamieheen tämän virkatoimen tai virka-aseman takia kohdistunut tavanomaisesta poikkeava rikos (esim. oikeudenhoitoon kohdistunut rikos); merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevan henkilön rikos, jos asiassa on piirteitä, jotka saattavat horjuttaa luottamusta kansalaisten yhdenvertaisuuteen tai rikosoikeudellisen järjestelmän toimintaan; rikos, jolla on selvästi poliittinen tai rasistinen motiivi; teko, joka liittyy perusoikeuksiin (esim. sanan- tai painovapausrikos taikka ns. kansalaistottelemattomuus); kansainvälisiä tai kansainvälis-poliittisia piirteitä omaava asia; tai rikoslain 11 luvun sotarikos tai rikos ihmisyyttä vastaan taikka 14 luvun rikospoliittisia oikeuksia vastaan. 12

13 VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO Valtakunnansyyttäjänvirasto huolehtii koko syyttäjälaitoksen toimintaedellytyksistä keskushallintoviranomaisena siten, että rikosoikeudellisen vastuun toteuttamiseksi kuuluvat tehtävät voidaan hoitaa oikeusturvan ja yleisen edun vaatimalla tavalla tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti. Viraston henkilövahvuus oli kertomusvuonna 31 virkamiestä. Tehtävien tarkoituksenmukaista hoitamista varten Valtakunnansyyttäjänvirasto toimii jaettuna yksiköihin: hallintoyksikköön, syyteasiainyksikköön ja kehittämisyksikköön. Kansainvälisiä asioita hoitaa suoraan valtakunnansyyttäjän alaisuudessa kansainvälisten asioiden valtionsyyttäjä. (Henkilöluettelo on vuosikertomuksen lopussa ennen ratkaisuluetteloa). Syyttäjälaitosta ja Valtakunnansyyttäjänvirastoa sekä niiden toimintaa koskevien laajakantoisten tai periaatteellisesti tärkeiden asioiden käsittelyä ja päätöksentekoa varten on johtoryhmä, johon kuuluvat puheenjohtajana valtakunnansyyttäjä ja varapuheenjohtajana apulaisvaltakunnansyyttäjä sekä muina jäseninä yksiköiden päälliköt ja kansainvälisten asioiden valtionsyyttäjä. PAIKALLISET SYYTTÄJÄYKSIKÖT Suomi on jaettu 90 kihlakuntaan. Kihlakunnanvirastoissa ja virastojen osastoissa hoidetaan poliisi-, syyttäjän-, ulosotto- ja rekisterihallintotehtäviä sekä eräitä yleishallintotehtäviä. Erilliset virastot näitä varten on 13 kihlakunnassa, muissa kihlakunnissa tehtävät hoidetaan kihlakunnanvirastojen osastoissa. Paikallinen syyttäjäyksikkö voi siis olla joko kihlakunnan syyttäjävirasto (esim. Turku ja Tampere) taikka kihlakunnanviraston syyttäjäosasto (esim. Espoo ja Vantaa). Lisäksi Ahvenanmaalla on maakunnansyyttäjänvirasto. Paikallisia yksiköitä on yhteensä 78, koska eräiden kihlakuntien syyttäjäntoimi hoidetaan toisen kihlakunnan syyttäjäosastossa. 13

14 S Y Y T T Ä J Ä L A I T O S YLEISET SYYTTÄJÄT Syyttäjien asemaa ja tehtäviä kuvaa yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 :n tärkeä säännös, jossa on tuotu esiin syyttäjän roolin ja aseman keskeiset piirteet: rikosvastuun toteuttaminen, yksilön oikeusturvasta huolehtiminen, yleisen edun huomioon ottaminen, objektiviteettiperiaate, kunkin syyttäjän itsenäinen syyteharkintavalta sekä tuomiovallan käyttöön rinnastettavat tehtävät eräissä tapauksissa. Edellä mainittu laki yleisistä syyttäjistä, laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa, esitutkintalaki, pakkokeinolaki ja oikeudenkäymiskaari sisältävät keskeiset säännökset syyttäjän tehtävistä. Muita syyttäjän tehtävien hoidossa päivittäin sovellettaviksi tulevia säännöksiä on rikoslaissa sekä muissa rikosoikeudellisia seuraamuksia ja rikoksentekijöitä koskevissa laissa ja asetuksissa. Lisäksi lainsäädännössämme on yli 300 lainkohtaa, joissa säännellään syyttäjän velvollisuuksista ja oikeuksista sekä annetaan tarkempia määräyksiä perustehtävien hoitamiseen. SYYTTÄJÄLAITOS LUKUINA VUONNA 1999 syyttäjälaitoksen henkilömäärä 524 syyttäjiä 319 syyttäjäyksiköitä 78 syyttäjän ratkaisemia asioita syytettyjä tuomioistuimessa syyttämättäjättämispäätöksiä n n n syyttäjälaitoksen menot 141 milj. mk yhden asian käsittely maksaa laskennallisesti mk 14

15 HALLINTO NIMITYSASIAT Syyttäjäyksiköt Valtakunnansyyttäjä nimittää kihlakunnansyyttäjät. Nimityksiä tehtiin kertomusvuoden aikana syyttäjälaitoksessa yhteensä 90. Virat ja virkasuhteet jakautuivat palkkaluokkien osalta seuraavasti: palkkaluokka A27 A26 A25 virat virkasuhteet yhteensä 90 Virkakohtaiset hakijamäärät vaihtelivat 3 61 välillä. Hakijoita virkoihin ja virkasuhteisiin oli yhteensä 1205, näistä miehiä oli 730 (61 %) ja naisia 475 (39 %). Nimitetyistä oli miehiä 63 (70 %) ja naisia 27 (30 %). Valtakunnansyyttäjänvirasto Valtioneuvosto nimitti helmikuun alusta lukien syyteasiainyksikköön kaksi uutta valtionsyyttäjää kihlakunnansyyttäjä, oikeustieteen lisensiaatti Päivi Hirvelän ja kihlakunnansyyttäjä, VT Maarit Loimukosken. Lisäksi valtakunnansyyttäjä nimitti helmikuun alusta lukien kehittämisyksikköön ylitarkastajaksi lainsäädäntösihteeri, VT Minna Väänäsen ja toukokuun alusta lukien syyteasiainyksikköön toimistosihteeriksi yo-merkonomi Tiina Rantasen. Ylitarkastajan määräaikaiseen virkaan valtakunnansyyttäjä nimitti kihlakunnan- 15

16 H A L L I N T O syyttäjä, VT Heli Vesaajan ajaksi ; aikaa jatkettiin sittemmin kertomusvuoden loppuun ylitarkastaja Virpi Jalkasen virkavapauden vuoksi. Tutkijan määräaikaiseen virkasuhteeseen valtakunnansyyttäjä nimitti VT Kari Laineen ajaksi Sen jälkeen Laine nimitettiin määräaikaiseen ylitarkastajan virkaan alkaen SYYTTÄJIKSI NIMITETTYJEN AMMATILLISESTA TAUSTASTA Kertomusvuonna syyttäjän virkoihin ja virkasuhteisiin nimitettyjen henkilöiden ammatillinen kokemus OTK-tutkinnon suorittamisen jälkeen, ns. lakimiesura, koostuu pääosin (yli 70 %) syyttäjänä toimimisesta, palveluksesta tuomioistuinlaitoksessa (17,5 %) ja muista tehtävistä (noin 12 %) kuten palveluksesta poliisihallinnossa, sotilaslakimiehenä, verohallinnossa ja yleisessä oikeusavussa. NIMITETTYJEN KESKIMÄÄRÄINEN KOKEMUSPOHJA 12,1 % Syyttäjäkokemus Tuomioistuinlaitos 17,5 % Muu 70,3 % TEHTÄVÄ ENNEN NIMITYSTÄ 3 4 Syyttäjä Tuomioistuinlaitos Muu tehtävä 78 Valtaosa nimitetyistä oli jo ennen nimittämistä syyttäjälaitoksen palveluksessa. 16

17 VUONNA 1999 TEHDYT NIMITYKSET / SYYTTÄJÄKOKEMUS KUUKAUSINA Syyttäjäkokemus kk (v) 250 (20) (10) 100 (5) 50 Nimitykset ( ) 90 kpl Paikallisten syyttäjäyksiköiden virkoihin ja virkasuhteisiin nimitettyjen henkilöiden (A25, A26 ja A27) syyttäjäkokemuksen keskiarvo oli noin kuusi ja puoli vuotta. VUONNA 1999 TEHDYT (A25) VIRKANIMITYKSET / SYYTTÄJÄKOKEMUS KUUKAUSINA 120 (10) 100 Syyttäjäkokemus kk (v) (5) 40 (3) 20 nimitykset Nimitykset ( ) 16 kpl A25 palkkausluokan kihlakunnansyyttäjän virkaan nimitettyjen henkilöiden syyttäjäkokemuksen keskiarvo oli noin kolme ja puoli vuotta. 17

18 H A L L I N T O SYYTTÄJÄLAITOKSEN TULOSOHJAUS Tulosneuvottelut OHJAUSJÄRJESTELMÄ Tulosohjauksen tavoitteena on kehittää hallinnon perinteistä ohjausjärjestelmää kirjallisen, ylhäältä alas suuntautuvan ohjauksen sijasta neuvottelumenettelyyn perustuvaksi. Syyttäjälaitoksessa noudatetusta neuvottelumenettelystä huolimatta niin määrällisten kuin laadullistenkin tulostavoitteiden asettaminen on tapahtunut kuitenkin lähes yksinomaan ja jopa yksipuolisesti organisaation ylimmällä tasolla, aiemmin oikeuskanslerinvirastossa sittemmin VKSV:ssa. Tulosohjausjärjestelmän keskeisen elementin, sopimis- ja neuvottelumenettelyn, jäntevöittämiseksi ja tulostavoitteisiin sitoutumisen voimistamiseksi Valtakunnansyyttäjänvirasto on yhteistoiminnassa paikallisten syyttäjäyksiköiden kanssa neuvotellut syyttäjälaitokselle asetettavista tulostavoitteista ja tarkastellut niiden toteutumista. Aiempaa tiiviimpää yhteistyötä on keskushallinnon ja paikallisen syyttäjätoimen kanssa toteutettu syyttäjäyksiköiden päälliköille ja järjestetyillä koulutus- ja neuvottelupäivillä. Kevään neuvottelupäivillä käsiteltiin tulosohjausjärjestelmää ja annettiin syksyn neuvottelupäiviä varten ennakkotehtäviä. Syksyn neuvottelupäiviä varten laadituilla ennakkotehtävillä, jotka jaettiin kaikkien yksiköiden vastattavaksi, pohjustettiin vuoden 2000 tulostavoitteita ja tarkasteltiin vuoden 1999 tulostavoitteiden toteutumista. Tämän valmistelun tuloksena on laadittu vuoden 2000 tulostavoitteet. TULOSNEUVOTTELUJEN PUITTEET Vuotta 2000 koskevat Valtakunnansyyttäjänviraston ja paikallisten syyttäjäyksiköiden tulosneuvottelut käytiin Valtakunnansyyttäjänvirastossa. Neuvottelut käytiin erikseen kunkin syyttäjäyksikön kanssa, vaikka yksiköt olivat neuvotteluissa yhteistoiminta-alueittain. Neuvotteluista on laadittu pöytäkirjat ja tulossopimukset, joihin on sisällytetty myös yksikkökohtaiset kehittämishankkeet ja yhteistoiminta-alueen toiminnan peruslinjaukset. 18

19 Vuoden 1999 tulostavoitteet ja niiden toteutuminen VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO Painopistealueittain asetettiin useita tavoitteita. Johtaminen: johtamiskulttuurin vahvistaminen, tulosohjauksen seurantamallien kehittäminen, valtakunnansyyttäjän yleisohjeiden valmistelu ja antaminen, yhteydenpidon tiivistäminen paikallisyksiköiden päälliköihin sekä oikeusministeriön toiminta-ajatuksen tavoitteen tukeminen Organisaatio/syyttäjälaitoksen henkilöstö: syyttäjälaitoksen henkilöstörakenteen ja virkojen sijoittelun tasapainottaminen sekä syyttäjäyksiköiden yhteistoiminta-aluejärjestelmän hyödyntäminen Syyteharkinta- ja kanteluasiat: Valtionsyyttäjien käsiteltäväksi otettavien syyteharkinta-asioiden lisääminen ja yhteiskunnallisesti merkittävien talousrikosasioiden käsittelyn painottaminen sekä kanteluasioiden käsittelymekanismin keventäminen ja käsittelyn jouduttaminen Koulutus: syyttäjälaitoksen koulutusohjelman läpivienti, apulaissyyttäjien harjoittelujärjestelmän aloittaminen, kansliahenkilöstön kouluttaminen rikosprosessin tarpeisiin ja Valtakunnansyyttäjänviraston henkilöstökoulutussuunnitelman laatiminen Kansainväliset asiat: syyttäjien tietotaidon lisääminen kansainvälisessä rikosoikeudenhoidossa sekä kansainvälisen rikosoikeudenhoidon kehityksen seuraaminen ja siihen osallistuminen Tiedotus tiedotuspolitiikan ja -strategian vakiinnuttaminen ja oikean kuvan luominen syyttäjälaitoksen asemasta ja tehtävistä sekä Valtakunnansyyttäjänviraston toiminnasta ja ratkaisuista. 19

20 H A L L I N T O Kertomusvuoden tulostavoitteiden toteutumista on seurattu aiempaa tiiviimmin. Kokonaan uusien seurantamallien kehittämiseen ei toistaiseksi ole katsottu aiheelliseksi ryhtyä. Tulevaisuudessa kaikki yksiköt kattavan SAKARIjärjestelmän on ajateltu mahdollistavan yhtenäiset ja vertailukelpoiset tilastot, jotka ovat välttämätön edellytys seurantajärjestelmien perinpohjaiselle kehittämiselle. Toistaiseksi SAKARI-järjestelmä on käytössä vain eräissä syyttäjäyksiköissä eikä järjestelmästä ole pystytty tuottamaan mitään tilastoja, joita johtamisen välineeksi olisi tarvittu. Yleisesti ottaen voidaan Valtakunnansyyttäjänviraston osalta sanoa, että tavoitteiden saavuttamisessa on pääosin onnistuttu. Vuosikertomuksen eri jaksojen toimintaselostuksista voi todeta, minkälaisin keinoin tavoitteisiin on päästy. PAIKALLISET SYYTTÄJÄYKSIKÖT Yksiköille asetettiin laajasti laadullisia ja määrällisiä tulostavoitteita. Laadulliset tavoitteet olivat: rikosvastuun toteuttaminen uuden rikosprosessin keinoin yleisen edun mukaisesti tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti (yleinen laatutavoite), talousrikosasioiden käsittelyn jouduttaminen ja rikosvastuun toteuttamisen varmistaminen, asianomistajien korvausvaatimusten selvittäminen ja ajaminen uudessa rikosprosessissa lainsäätäjän ja valtakunnansyyttäjän yleisohjeiden tarkoittamalla tavalla, syyttäjän ja poliisin esitutkintayhteistyön ja esitutkinnan rajoittamisten lisääminen pääkäsittelyn keskittämisen onnistumiseksi, seuraamusluonteista syyttämättä jättämistä ja esitutkinnan rajoittamista koskevien käytäntöjen kehittäminen konkurrenssiperusteiseen suuntaan ja syyttäjän toiminta hovioikeusmenettelyssä valtakunnansyyttäjän yleisohjeen tarkoittamalla tavalla. Laadullisten tulostavoitteiden toteutumisesta on kattavasti keskusteltu eri syyttäjäyksiköiden kanssa syksyn aikana käydyissä tulosneuvotteluissa sekä päällikköpäivillä. Lisäksi ne ovat olleet esillä seurantakäynneillä ja syyttäjien alueellisten tapaamisten yhteydessä. Määrällisten tulostavoitteiden toteutuminen on kuvattu seuraavan sivun taulukossa. 20

21 SYYTTÄJÄNVIRASTOJEN JA -OSASTOJEN TULOSTAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN VUONNA 1999 Arvio/tavoite Toteutuma Muutos ed. vuodelle 1999 v vuodesta Saapuneet asiat kpl kpl 8 % Ratkaistut asiat kpl kpl 6 % syyttäjänvirastot kpl kpl syyttäjäosastot kpl kpl Siirtyneet asiat kpl kpl 9 % HENKILÖSTÖMÄÄRÄ 495 htv 495 htv 40 htv syyttäjänvirastot 205 htv 205 htv syyttäjäosastot 290 htv 290 htv TOIMINTAMENOT mk mk 8 % syyttäjänvirastot mk mk syyttäjäosastot mk mk Tulot mk mk -12 % TALOUDELLISUUS toimintamenot / ratkaistut asiat mk/kpl mk/kpl 1 % syyttäjänvirastot mk/kpl mk/kpl 14 % syyttäjäosastot mk/kpl mk/kpl 5 % TUOTTAVUUS ratkaistut asiat/ htv 156 kpl/htv 153 kpl/htv -2 % syyttäjänvirastot 166 kpl/htv 156 kpl/htv -10 % syyttäjäosastot 149 kpl/htv 150 kpl/htv 4 % KESKIMÄÄRÄINEN SYYTEHARKINTA- AIKA 2 kk *) *) *) tilastotietoja ei ole saatu Oikeusministeriön tietojärjestelmiin liittyvien ongelmien takia asiamääriä kuvaavat luvut perustuvat osittain arvioihin. Laskennallisten tulostavoitteiden osalta syyttäjän ja poliisin esitutkintayhteistyö ei ole vielä lähelläkään rikosprosessiuudistuksen tarkoittamaa tasoa. 21

22 H A L L I N T O Foto-Mannelin Kerkko Kehrävuo HALLINTOYKSIKÖN PÄÄLLIKKÖ, VALTIONSYYTTÄJÄ JORMA KALSKE VALTIONSYYTTÄJÄ CHRISTER LUNDSTRÖM Kerkko Kehrävuo VALTIONSYYTTÄJÄ MATTI NISSINEN Kerkko Kehrävuo KIRJAAMO; KIRJAAJA MARJO KAUPPILA JA TOIMISTO- SIHTEERI BEN ALAMI OSASTOSIHTEERI HELENA JUHOLA JA TOIMISTOSIHTEERI RIITTA KURONEN

23 TYÖKYKYÄ YLLÄPITÄVÄ TOIMINTA Valtakunnansyyttäjänvirasto teetti kertomusvuonna syyttäjälaitoksen henkilöstön keskuudessa terveyttä ja jaksamista kartoittavan kyselyn. Tarkoituksena on tuottaa tietoa työkykyä ylläpitävän toiminnan suunnittelun ja työterveyshuoltopalvelujen kehittämisen pohjaksi. Kyselytutkimus muodostui koettua terveydentilaa ja kuntoutustarpeita kartoittavasta Terveyskyselystä sekä työuupumusta ja ns. burnoutin eli loppuunpalamisen vaaraa mittaavasta BBI-kyselystä. Kyselyyn osallistui kaikkiaan 409 henkilöä, joten vastausprosentiksi tuli noin 79 %. Medivire Työkykykeskus teki kyselytutkimuksen tuloksista yhteenvetoraportin. Sen mukaan vastaajien ilmaisemat tarpeet työkykyä ylläpitävään toimintaan heijastelevat paljolti arvioita omasta terveydentilasta ja jaksamisesta. Tukea koettiin tarvittavan yleisimmin seuraavilla TYKY-toiminnan alueilla: fyysisen kunnon kohentaminen tuki- ja liikuntaelinten oireiden vähentäminen ammattitaidon ja -koulutuksen ajantasaistaminen työssä jaksaminen ja stressinhallinta työyhteisön tai työskentelytapojen kehittäminen. Jonkin verran tuli esiin myös tarvetta syvällisempään työyhteisön kriisejä koskevaan toimintaan sekä yksilötasolla omaan painonhallintaan tai tupakoinnin vähentämiseen. TIEDOTUS Ulkoinen tiedottaminen Vuonna 1999 tiedotus oli yksi Valtakunnansyyttäjänviraston painopistealueita ja ulkoiselle tiedotukselle asetettiin tavoitteiksi vakiinnuttaa tiedotuspolitiikkaa ja tiedotusstrategiaa siten, että tiedotus on avointa, nopeaa ja luotettavaa sekä eri viestimiä tasapuolisesti kohtelevaa ja selkeäkielistä. Tavoitteena oli myös luoda oikea kuva syyttäjälaitoksen asemasta ja tehtävistä sekä Valtakunnansyyttäjänviraston toiminnasta ja ratkaisuista. 23

24 H A L L I N T O SYYTTÄJÄNTOIMINTA KIINNOSTI MEDIAA V SYYTTÄJÄLAITOKSEN SISÄINEN TIEDOTUSLEHTI AKKUSASTOORI JAETAAN MYÖS SIDOSRYHMILLE.

25 Tavoitteita on toteutettu monin konkreettisin keinoin. Periaatteellisesti tärkeistä tai yleisesti kiinnostavista ratkaisuista tehtiin lehdistötiedotteet, yhteensä 25 kpl ja pidettiin yksi koko julkiselle sanalle avoin lehdistötilaisuus ensimmäisen vuosikertomuksen julkistamisen yhteydessä sekä muutama pienimuotoisempi keskustelutilaisuus median ja sidosryhmien edustajien kanssa. Näissä keskusteluissa pohdittiin trial by press -ilmiötä ja tiedottamiselle asetettavia odotuksia sekä pelisääntöjä puolin ja toisin. Lukuisat valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän antamat haastattelut, seminaari- sekä muut alustukset ja esitykset ovat täydentäneet tiedotustoimintaa. Kertomusvuonna joulukuun alusta tuli voimaan uusi julkisuuslaki, jonka johdosta järjestettävään sekä omaan että oikeusministeriön koulutukseen viraston virkamiehet ovat osallistuneet. Alueryhmätoiminnan puitteissa syyttäjiä on koulutettu ja koulutetaan edelleen julkisuuslain kiemuroihin. Näissä tilaisuuksissa on ollut kutsuttuna myös julkisen sanan edustajia. Valtakunnansyyttäjänvirasto on tehnyt koko kertomusvuoden ajan aktiivista mediaseurantaa ja analysoinut tiedotusvälineiden uutisointia syyttäjistä ja syyttäjälaitoksesta. Mediaseurannan, toimittajien kanssa käytyjen keskustelujen ja uuden julkisuuslain velvoitteiden pohjalta on suunniteltu ulkoisen tiedotuksen ohjetta virastolle ja paikallissyyttäjille. Valtakunnansyyttäjänviraston ja koko syyttäjälaitoksen toiminnan tunnetuksi tekemistä on edistetty julkaisemalla vuonna 1999 Suomen syyttäjälaitos -esite kolmella kielellä (suomi, ruotsi ja englanti) sekä Valtakunnansyyttäjänviraston ensimmäinen vuosikertomus suomeksi ja ruotsiksi. Esitettä on jaettu syyttäjäyksiköihin, tuomioistuimiin ja poliisille kansalaisten luettavaksi. Tarkoituksena on ollut, että esite omalta osaltaan palvelisi rikosoikeudenkäyntimenettelyä koskevaa tiedontarvetta. Esitteitä on lähetetty myös kaikkiin Suomen lukioihin käytettäväksi oikeusopin opetusmateriaalina. Paikallissyyttäjät ovat olleet valmiudessa yhteistyöhön lukion lakitiedon opettajien kanssa. Myös Valtakunnansyyttäjänviraston Internet-kotisivuilla on tietoa viraston toiminnasta ja ratkaisuista. Sivujen suunnittelu ja koekäyttö toteutettiin kertomusvuonna. Sivujen virallinen käyttöönotto tapahtui seuraavan vuoden tammikuussa. Kotisivuille kerätään perustietojen lisäksi runsaasti ajankohtaista asiaa, mm. tiedotteet, ratkaisutiivistelmät, nimitykset ja koulutusohjelmat sekä valtakunnansyyttäjän yleiset ohjeet ja määräykset. Viraston 25