Joulukalenteri. Kiittäen Jaana

Transkriptio

1 Joulukalenteri Kiittäen Jaana

2 1 Menneiden joulujen henki Tämän kalenterin tarkoitus on tarjota maistiaisia jouluvalmisteluista muutaman vuosikymmenen ajalta. Osa vanhoista muisteluista ovat ilmestyneet jo edellisinä vuosina. Tarinat jatkuvat kertoen nuorenparin elämästä pääkaupungissa sekä pikkulapsiperheen touhuista Keski- Suomessa. Omistan kalenterin perheelleni, mutta myös teille ystäväni! Vieraskirja on käytettävissänne! Writerssong Henkilöiden nimet on muutettu.

3 2 Pieni perhepotretti On sunnuntai, vuonna on 1962, Jenkkalassa näyttää olevan mitä parhain kelkkakeli. Henkilöt vasemmalta: Liisa-äiti, isosisko Päivi, Juntti (minä) ja isä Matti. Kerrottakoon vielä, että oma potkurini oli keltainen! Sitä kyytiä!

4 3. Joulupuu Kymmenen vuotta myöhemmin Päivi ja minä (nyt Jallu) käymme koulua läheisessä kaupungissa Finlaysonissa. Aurinko on edelleen maillaan, kun hytisemme odottamassa linja-autoa. Minä jään eteen, koska voin usein pahoin autossa. Päivi menee taakse, jossa on toisia isoja koululaisia. Takana saa siihen aikaan polttaa. Kun on kulunut toiset kymmenen vuotta, olen muuttanut Helsinkiin opiskelemaan. Asumme mieheni Markun kanssa pienessä yksiössä Eirassa. Markun työpäivät musiikkiliikkeessä venyvät iltakahdeksaan. Ostan kauppatorilta ensimmäisen yhteisen kuusen jo pikkujouluksi. Kun luentokausi loppuu, menen Jenkkalaan auttamaan jouluvalmisteluissa. Takalan kaupassa ahertaa kaksi sukupolvea: Liisan ja Matin työtä jatkaa Päivi-sisko miehensä kanssa. Minulla on mieleinen homma katsoa Päivin pienten poikien perään.

5 4. Joulun lapsi Päivälleen 15 vuotta sitten aamuyöllä herättelin miestäni. Oli aika lähteä. Oloni oli melkein euforinen. Kaikki näytti olevan kunnossa joten pärjäisimme hetken kahdenkin. Henkilökunta kahvitteli oikein ajan kanssa Airin päivää. Mieheni alkoi olla jo levoton. Minä en seurannut laitteissa vaihtuvia lukemia, vaan keinuin supistusten aallokossa. Leppoisuus loppui siinä paikassa, kun kätilö vihdoin saapui. Rouva, heti selälleen, vauva ei saa happea! Vauva oli jo syntymäisillään, mutta jokin oli vialla. Lääkäri kutsuttiin paikalle. Tunnistan vielä tänä päivänä hänen vakavat kasvonsa. Hän ei epäröinyt hetkeäkään sanoessaan: Sektioon! Isä lohdutteli maitotilkkaansa vaativaa poikaa, sillä olin nukutuksesta tokkurainen koko päivän. Isosisko sai syödä äidin makaronilaatikon. Mamikin pääsi katsomaan vastasyntynyttä. Mustatukkainen, napanuoraansa takertunut, poika oli terve poskessaan ensimmäinen naarmu leikkauksen jäljiltä.

6 5. Jouludisko Ehkä epätavallisin paikka, jossa olen ollut joulumyyjäisissä, on Ruotsinlaiva. Henkilökuntamyyjäisten puuhamiehenä oli sittemmin kansanedustajaksi edennyt laivan tiskijukka. Istuimme mieheni kanssa alkuillasta tyhjässä diskossa. Henkilökunta kävi plaraamassa levyjä, sikäli kun töiltään ehti. Kauppoja tehtiin harvakseen, Tukholmassa oli edullisemmat hinnat. Elettiin aivan 80-luvun alkua. Muistelen, että valtaosa levyistä oli vielä vinyyliä. Mieheni on toista mieltä. Se ainakin on varmaa, että silloinkin tuuli navakasti. Keinuminen tanssilattialla vaihtui säntäilyksi hytin vessaan. God Jul allesammans

7 6. Itsenäisyys Muutettuamme Jyväskylään 80-luvun lopulla, ällistytin JYY:n puheenjohtajan kysymällä itsenäisyyspäivän soihtukulkueesta tai muista traditioista. Hän ei ollut kuullutkaan. Nyt taas marssitaan. Vai tietääkö joku, että marssittaisiin vasta? Kautta vienon tyynen yön

8 7. Pikkujoulurauhaa Vaikka joulun alla olin tavallista enemmän yksin, olin arka osallistumaan pikkujouluihin. Sen sijaan eräs kurssi pidettiin muutama päivä ennen joulua Leivonmäen vanhan turvetyömaan asuntolassa kaukana asutuksesta. Maisema oli kuin joulukortista. Hiljaisuus oli täydellinen. Siellä vallitsi rauha, millaisen soisi jokaisen kokevan. Maa on niin kaunis

9 8. Joulumuorina Joulun saattoi päästää valloilleen lasten kanssa. Itse askarreltuja lahjoja ja kortteja tehtailtiin suurella sydämellä. Luettiin joulusatuja ja iltasadun korvasi potpuri talvisia ja ihka oikeita joululauluja. Isällä oli niihin kokonaan omat sanoitukset. Minä onnistuin sattumalta keksimään, millä uninaurut heltisivät; sanomalla sopivaan paikkaan: Silmät kiinni! Kokeilkaapa: Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki, eikö taakka paina selkää silmät kiinni-. Käypä tänne silmät kiinni- En mä pelkää silmät kiinni

10 9. Joulu nuorina Hyvää nimipäivää Annet, Annelit, Annat ja Annit! Annana on yötä yökötellä, silloin russakatkin rommiryypyn saavat. kertoo Vuotuinen ajantieto. Parikymppisten silmissä pikkujoulut olivat vanhan väen pakkohauskaa. Mutta Annen päivää ei jätetty juhlimatta. Joskus yököteltiinkin. Yliannostus johtui siis russakoiden puutteesta. K. Wilkuna kertoo myös, että Annasta Tuomaaseen on päivä pehkussansa. Jokainen kirkas päivä tulevana kahden viikon jaksona tarkoittaa viikkoa poutaa heinäkuussa. Putte-possun nimipäivät

11 10. Joulu nuorikkona Viihtyisässä yhdenhuoneen kodissamme oli kaikki tarpeellinen. Yksi seinä teki keittiön virkaa. Siellä oli noin juomakorin kokoinen uuni. Uuniin mahtui kuitenkin matala kakkuvuoka. Piparkakkuja piti vaan paistaman useammassa erässä. Suunnittelin itse sopivan kokoisen piparkakkutalon. Sen piti olla pieni, jotta pöydälle olisi jäänyt tilaa. Pöytä oli ruokapöydän lisäksi kirjoituspöytä ja keittiön työtaso. Joulupolkka

12 11. Vahinko Koska piparkakkutalo oli miniatyyrikokoa, taikinaa riitti mainiosti toiseenkin taloon. Jollakin ihmeen kaupalla onnistuin kuljettamaan sen ehjänä Jumppalaan. Ajoituskin oli täydellinen. Sisaren pojista pienin oli kuumeessa ja isoveli oli saanut kummeiltaan kokonaisen piparilinnan. Mökkipahanen kelpasi mainiosti pienelle potilaalle. Se piti tietysti ottaa esiin ja esitellä veljelle. Kuinka ollakaan, se luiskahti käsistä ja pirstoutui palasiksi. Taisimme itkeä molemmat vähän vaan. Pojan täytyy olla urhea

13 12. Vielä pojista ja piparkakuista Meni toistakymmentä vuotta tuosta onnettomasta tapauksesta, kun oma poikamme oli saman ikäinen. Hänessä oli paljon Vaahteramäen Eemelin piirteitä, nikkarointia myöten. Niinpä hän kävi myös nikkarikerhossa. Siellä tehtiin joulun alla piparkakkumuotti. Aihe oli vapaa. Poika väänsi empimättä miekan. Muotti on ollut ahkerassa käytössä siitä pitäen. Miekkapiparit loppuvat yhä ensimmäisenä. Husaari olen minä

14 13. Valoa pimeyteen Missä lienee syy, että Lucia-perinne ei ole kokenut samaa suosiota kuin virpovat noita-akat? Jopa vainajienpäivänä on ruvettu keppostelemaan. Kahtena jouluna tytöt lauloivat naapureille. Eilisen päivän husaari oli matkassa kuinkas muuten! Iloinen sekametelisoppa, mutta piristi pimeää päivää. Lukuvinkki: Viirun ja Pesosen joulupuuhat (Nordquist, Tomtemaskinen 1994, suom. Kaija Pakkanen) Lussekatt

15 14. Epäilyksettä Eilisen päivän kirjassa Pesonen rakentaa pukkikoneen, ettei joulupukkiin uskova Viiru-kissa pettyisi. Meilläkin on ollut kolme pukkiin horjumattomasti uskovaa. Kouluiän lähestyessä yritimme herätellä epäilyksen siementä. Kuopuksen kanssa kävimme mm. seuraavan keskustelun joistakin pikkujouluista palatessa. - Kumma kuinka niitä pukkeja riittää kauppoihin ja juhliin. -Ne on apulaisia! Sitten Jouluna meille tulee oikea pukki! -Mitähän se Jeesus-vauva tuumisi pukista? -Se nyt on vaan semmonen vanha satu! Ajattelin jatkaa aiheesta joskus toiste. Joulupukki suukon sai

16 Pyydän arvon lukijoita jatkamaan listaa kotoa kaivatuista mahdollisimman eksoottisista askartelumateriaaleista. 15. Aamupaniikki Kaukaisilta tuntuvat jo ne aamut, jolloin pieni koululainen heräsi muistamaan, että juuri tänään koulussa tarvittaisiin filmirullien koteloita, tyhjiä pestyjä pilttipurkkeja, talouspaperirullan hylsyjä, harmaita villasukkia, säilyketölkkejä. Sellaista, jota aina kotoa löytyy, paitsi ei juuri tänään! Opettajan kaksi viikkoa aikaisemmin lähettämä lappu löytyy joulun jälkeen repun pohjalta. Reippahasti käypi askeleet Maailmanlopun tunnelmissa alkanut päivä oli kuitenkin yleensä mennyt hyvin. Jouluna sitten saisi kynttilälyhdyn, käsinuken tai kynätelineen.

17 16. Ramppikuumetta Huolestunut pikku koululainen selittää: omaan joulujuhlaan pitää varata harmaat housut, punainen pusero ja tonttulakki. Koulun molemmissa juhlissa esiintyy kuoro. Kuorolaisilla pitää olla valkoinen yläosa ja tumma alaosa ja valkoiset sukkahousut. Partiojuhlaan on jo katsottuna enkelin asu. Hiutaleet hiljaa leijailee Seuraavana vuonna pohditaan, onko kotoa löytynyt huivi liian punainen Marialle. Samoin käydään keskustelua, onko sininen alaosa tumma vai tarkoittaako se mustaa. Vuosien varrella opitaan tulkitsemaan ja soveltamaan saatuja ohjeita. Ramppikuume ei kuitenkaan hellitä.

18 17. Iloton antaja Pienen kaupungin linja-autoaseman hyörinä hiljenee lauantai-iltapäivällä 70-luvun alussa. Olen vähän toisella kymmenellä. Istun yksinäni odottamassa autoa. Aika on pitkä ja parhaan kaverin kuusijuhlan jälkeen antama paketti polttaa hyppysissä. Avaan paketin, josta kuoriutuu söpö pieni nalle. Kirje joulupukille Nuori romaniäiti tulee juttelemaan: - Annat sie nalles täll pienel? Saa pikkuinen sitä katsella. Äiti puhelee hetken ja nousee sitten äkkiä: - Et sie iso tyttö leluja tarvii! Ymmärrän kyllä nallen kuuluvan paremmin vauvalle. Yritän hymyillä, kun äiti sanoo: -Jumala sinnuu siunatkoon! Se kuulosti melkein ivalliselta.

19 18. Laulajaiset Minua jännittää ja voin taas hieman huonosti bussissa. Olemme matkalla Ekolaan laulajaisiin Markun vanhimman sisaren, Tuulan luo. Olemme asuneet yhdessä vasta joitakin kuukausia, enkä ole vielä tavannut Markun koko isoa sisarusparvea ja heidän perheitään. Arkihuolesi kaikki heitä Tuulan koti olisi voinut olla joulukortista. Ihailen tulppaanikimppua ja kuusen havuja kuparisessa kahvipannussa. Laulajaiset oli tosiaan oikea nimi kekkereille. Joku lapsista kirjaa jok ikisen laulamamme laulun; yhteensä 84!

20 19. Tyttöjen kesken Jäimme kaipaamaan laulajaisia, kun muutimme Keski-Suomeen. Kerran sentään matkustimme kuopuksen kanssa laulajaisiin. Matkalla muistelin, miten Liisa-äiti otti usein meidät mukaansa ostoksille joulun alla. Samalla kiertelimme kolmosen ratikalla entisiä asuinalueita Eirasta ja Kallioon sekä työpaikkoja keskustasta Kolmelta sepältä Töölöön. Ihastelimme Aleksin jouluvaloja, Stokkan jouluikkunaa. Tyttö totesi voivansa muuttaa Helsinkiin, ellei siellä olisi niin paljon ihmisiä istumassa maassa. Kotokaupungissa ei silloin vielä ollut nähty kerjäläisiä. Driving home for Christmas

21 20. Kalenterin takana Ennen suklaakalenterin tuloa Takalan kauppaan, oli minulla tapana ottaa talteen Helsingin Sanomien joulukalenteri. Pekka Vuoren kuvat toivat huumoria Lassi Nummen kuivakkaisiin ajatelmiin. Tapanani oli värittää kuvat. Oikein petyin, kun kalenteri ilmestyi punaisella väritettynä. Muutamana jouluna lähetin kummilapsille joulukuun jokaisena päivänä kortin, jossa jatkui jouluinen tarina Tontusta ja ketusta. Ihastuin tuohon tarinaan niin, että sitä esitettiin nukketeatterina tai oikein näyteltynä lasten ollessa pieniä. Ryhtyessäni tekemään joulukalenteria nettiin, piti keksiä jotakin omaa. Siitä sai alkunsa kertomukset joulun kulisseista. Onko laskettu oikein

22 21. Nyt se alkaa Tässä vaiheessa yleensä paatuneinkin joulun vastustaja tai perinteiden purkaja alkaa tehdä myönnytyksiä. Se alkaa jostakin viattomasta lipsahduksesta. Kyllä Kalle tulisi iloiseksi pienestä muistamisesta. Tai Vaikkei joulua vietettäisikään, niin kyllä hyvää ruokaa voidaan syödä. Miesväki tykkää kinkusta. Paniikissa postitellaan joulukortteja, niille, joilta on Tullut postia, muttei lähetetty korttia itse. Leikillisesti ystäväpiirin voi jakaa kolmeen vyöhykkeeseen. Sisäpiirissä joulumerkilliset, kakkosvyöhykkeessä kakkosluokan postimerkki ja unholaan jääneet ykkösluokan postia saaneet. Sitten voi kyllästyttää ystävänsä lähettämällä sähköpostissa tekopirteän kronikan vuoden tähtihetkistä. Täytyy lopettaa, pitää kirjoittaa pari korttia Näihän se menee

23 22. Nyt alkaa olla myöhäistä No niin! Tekemättömien töiden suremiseen käytettävä tuleva yökin on lyhentynyt ainakin täällä Keski-Suomen korkeudella pari minuuttia sitten toissayön! Aika ei riitä mihinkään! Enää ei ehdi edes karkuun. Nyt hengitetään rauhallisesti ja annetaan joulun vain tulla. Herätys.

24 23. Kaipaus Juhlatunnelma löytyy sittenkin joka joulu, vaikka hääräämisen ja kuuttoamisen keskellä ajatukset eivät järin yleviä ole. Kynttilän liekki, tyhjä tuoli tai laulun sanat, milloin mikäkin, herättävät ikävän niitä kohtaan, jotka ovat poissa - lopullisesti. Eeva Kilpi kirjoittaa, että joka kuusessa on risti latvassaan. muistuttaen poissa olevasta. Toisaalta on totta, että ihminen on ei ole kokonaan poissa, kun joku vielä muistaa hänet. Taas kaikki kauniit muistot.

25 24. Ja ihmisille hyvä tahto