SKI 2011 N E W S ESPOO SLALOM RY:N KAUSIJULKAISU

Transkriptio

1 SKI 2011 N E W S ESPOO SLALOM RY:N KAUSIJULKAISU

2 SKI 2011 N E W S Pääkirjoitus s. 3 Minä näen sinut s. 4 Urheilun ja koulun yhteensovittaminen s. 6 Junior - valmennusryhmät s. 9 Matkalla huipulle: s.10 Jens Henttinen ja Kasper Hietanen Espoo Slalom ry:n kausijulkaisu Painos 500 kpl Joulukuu 2010 Päätoimittaja: Tarja Sandell Kuvat: Juha Paananen, Tarja Sandell Taitto: Tarja Sandell Paino: Kopijyvä Oy, Espoo, 2010

3 PÄÄKIRJOITUS Kimmo Helle Puheenjohtaja Hiihtokausi on päässyt täällä pääkaupunkiseudulla jo hyvään vauhtiin. Seuramme Espoo Slalomin kotirinteessä Vihti Skissä ensimmäiset treenit saatiin pidettyä marraskuun puolella hyvissä oloissa. Tämä on harvinaista herkkua, sillä viime talvena, joka oli aivan erinomainen alppihiihdon kannalta, pääsimme kunnolla treenaamaan kotirinteessämme vasta monta viikkoa myöhemmin. Sen lisäksi, että talvisäät hellivät meitä alppihiihdossa mukana olevia, on selvästi enemmän uusia harrastajia löytänyt tiensä lajin pariin. Tämä on ilahduttavaa, koska pääkaupunkiseudun mustat tai myöhään alkaneet talvet ovat olleet esteenä tälle kehitykselle. Espoo Slalom on panostanut koko 2000-luvun selkeään systeemiin, jossa alppihiihdon pariin mukaan tulevat uudet laskijat ohjataan aloituskauden jälkeen oman innostuksen ja taitojen mukaisesti vastaaviin ryhmiin. Espoo Slalomin erikoispiirre on merkittävä Masterstoiminta, jossa on mukana noin 70 aikuista laskijaa. Myös Masters-toiminnassa tarjoamme kaikkia vaihtoehtoja vapaalaskutaitojen hiomisesta Mastersien kilpailutoimintaan. Kilpailutoiminta onkin Espoo Slalomin keskeisiä painopistealueita. Menneellä kaudella saavutimme yhteensä 32 SM-tason mitalia, jotka jakautuivat siten, että yleisen sarjan mitaleita kertyi viisi, juniorisarjojen mitaleita yhdeksäntoista ja Masters-sarjoista yhteensä kahdeksan mitalia. Ne, jotka haluavat panostaa alppihiihtoon kansallisella tasolla nuoresta iästä lähtien, saavat nauttia seuramme perinteisestä koulutusputkesta Racing Kidsryhmän kautta RACE-ryhmiin. Uudempana toimintamuotona, mutta jo vuosien kokemuksella tälläkin alueella, olemme lisänneet harrastajaryhmiä, jossa juniorit voivat vähäisemmällä mutta kuitenkin kunnon panoksella tutustua lajin saloihin ja samalla eteläisen alueen kilpailutoimintaan. Menestyksekäs kilpailutoiminta yhdessä muiden seuran aktiivisuutta osoittavien kriteereiden kera siivitti Espoo Slalomin jälleen kerran Ski Sport Finlandin seuraluokittelussa palkintosijalle, tällä kertaa kolmansiksi. Jotta tämä menestys jatkuisi myös tulevaisuudessa, toivotan kaikille ESSLAlaisille menestyksekästä harjoittelu- ja kilpailukautta! 3

4 MINÄ NÄEN SINUT Teksti: Matti Henttinen Länsi Afrikassa Zulut tervehtivät toisiaan sanomalla: Skihona - minä näen sinut. Toinen vastaa tervehdykseen: Sawubona olet tullut nähdyksi. Kun näemme toisen, näemmekö hänessä omat ennakkoluulomme hänestä, vai sen mitä hänestä voi kasvaa? Urheilijalla on nuoresta pitäen paljon tarpeita ja niistä merki3ävimpiä on tulla nähdyksi. Yksi useimmin kuultu kysymys juniorialppivalmentajalle onkin: Näitsä mun laskun? Jos näimme, niin olimmeko kiinnostuneempia ongelmista vai ratkaisuista? Lähes jokainen osaa laskea, montako omenaa kasvaa yh- dessä omenapuussa moni luulee osaavansa laskea en- nakolta, montako omenapuuta kasvaa yhdestä ome- nasta. Yhtä merki3ävää kuin tulla nähdyksi on kokemus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Erään aja3elutavan mukaan synnymme ja elämme keskusteluissa, joita käymme tois- temme kanssa. Keskustelun kau3a ihmiseen ikään kuin tulee henki - hän tulee näkyväksi ja on olemassa. Kom- munikaaeomme johtaa hyvään suuntaan, jos kuulemisen ja ymmärryksen lisäksi osalliset kokevat ajatustenvaihdon seurauksena enemmän toivoa kuin sitä ennen. Kuinka usein valmennuksessa toimimme niin, e3ä tämä toteu- tuu? TÄRKEINTÄ ON KASVATTAA HYVIÄ IHMISIÄ Kun urheilija onnistuu ja menestyy, niin ympäristön kiinnostus hänestä lisääntyy. Valmentajat ja taustajoukot suuntaavat huomiotaan herkemmin voi3ajiin ja useat heidän kanssaan työskennelleet o3avat mielellään an- siota menestyksestä. Tämä on varsin inhimillinen piirre meissä ihmisissä. Lokakuussa 2009 Hintertuxissa vuosia Saksan maailmancupjoukkueessa laskenut urheilija kertoi olevansa helpo3unut pudo3uaan joukkueesta ja voi- vansa nyt urheilla pienessä monikansallisessa Eimissä. Hän sanoi maajoukkueessa olleen paljon ongelmia kun toiminta ja kiinnostus pyörivät pääasiallisese joukkueen tähelaskijan ehdoilla ja ympärillä. Nyt hän koki valmenta- jansa olevan aidose kiinnostunut hänestä ja hänen kehit- tymisestään. Milloin ihminen tarvitsee eniten tukea ja kannustusta: edistyessään ja onnistuessaan vai ollessaan oppimistasanteella tai muita perässä? Ingemar Sten- markia, SEg Strandia ja Thomas RingbranEa Tärna IK Fjällvindenissä valmentanut SEg- Ove Gustavsson sanoi: Tärkeintä on kasva3aa hyviä ihmisiä, nämä tulokset tulevat si3en perässä. Sama urheilijakolmikko oli aikanaan Ruotsin maajoukkue. Valmentajan perustehtäviä on au3aa urheilijaa kehit- tymään urheilijana ja ihmisenä. Onnistuakseen tässä mahdollisimman hyvin hänen tulee tuntea ja osata kaksi asiaa: laji ja urheilija. Jollei tunne lajia, niin sitä on vaikea ope3aa tai kehi3ää ja jollei tunne urheilijaa, niin on samantekevää kuinka paljon lajista Eetää. Säännöt, tek- niikat ja välineet muu3uvat jatkuvase. Suurin edistys valmennuksessa ei väl3ämä3ä löydykään urheilun tek- nisestä nippelieedosta. Sen jo osaavat kaikkien maiden valmentajat ja urheilijat. 4

5 HILJAINEN TIETO ON ALASTOMAN KEISARIN UUDET VAATTEET Osaaminen ei majaile kenenkään pään sisällä, vaan ih- misten välisessä vuorovaikutuksessa. Osaajien hiljainen Eeto on harhaa - mitään hiljaista Eetoa ei ole olemas- sakaan, on vain hiljaisia ihmisiä. Jollei kommunikoida, niin kaikki oppivat lisää sitä minkä osaavat jo. Jalkapallo- maajoukkueessakin. Suomessa on kauan ollut liian vähän yhteistä kehitystyötä alppihiihdon ympärillä. Nuorilla ur- heilijoilla ei ole asiaa tulevaisuuden huippu- urheilija- ehdokkaiksi, jos opetamme heille vain nykyistä Eetoa. Urheilijoille on luotava edellytykset oppia oppimaan ja itse tutkimaan ja tuo3amaan jatkuvase uu3a Eetoa. Tu- levaisuuden aikuisurheilumenestystä kanna3aa etsiä nuorten urheilijoiden valmennusmetodologiasta, peda- gogiikasta, urheilijan oppimisstrategioiden tuntemisesta, tunteiden säätelytaidoista, tutkivan oppimisen asenteesta, ratkaisukeskeisestä työo3eesta, coachaavasta johtamiskul3uurista ja - kuten tähänkin ase - kovasta työstä. Urheilusosiologit ovat laskeneet, e3ä teollistuneista maista tulee yksi kansainvälisen tason huippu- urheilija asukasta kohden. Suomesta löytyy siis 21 täl- laista yksilöä kaikista lajeista yhteensä. On melko selvää, e3ei siihen ryhmään mahdu kovinkaan montaa yhden lajin edustajaa. Kun Hanno Mö3ölä päätyi Käpylän Pant- tereiden, Pakilan NMKY:n ja Helsingin NMKY:n kau3a NBA:han, niin monen pitkän pojan mielessä akevoitui ajatus, joka aikaisemmin oli ollut mahdoton. Muutama vuosi si3en Mö3ölän kasva3ajaseurassa laske\in, e3ä nykyisellä jäsenmäärällä ja toiminnalla seuraava oma mies lähtee NBA:han 200 vuoden kulu3ua. Unelmia pitää olla, muuten ne eivät voi toteutua. Siitä tuskin on mitään hai3aa, jos 20 nuorta laskijaa kuvi3elee olevansa Kalle Palander, mu3a siitä voi seurata vaikeuksia, jos näiden jokaisen nuoren isä luulee olevansa Jouni Palander. Tosin viime kesänä Turkissa pidetyssä valmennuksen maail- mankongressissa Mark Williams muistu\ jokaisen huippu- urheilijan taustalla olevan hullun vanhemman. Kalle Palanderin kilpailullinen menestys ja värikäs per- soona ovat ymmärre3äväse tyydy3äneet monien Er- kistelynhaluja. Kallen uran tärkeintä anea Suomen alppi- hiihdolle ei kuitenkaan ole ymmärre3y tutkia rii3äväse. Lähes neljän vuoden voitoton jakso ja välillä on kiinnostava. Yhtä lailla parin vuoden aikaiset vaiheet ennen 2010 Söldenin suurpujo3elua. Kun ei olekaan mahdollista harjoitella tai onnistumiset loistavat poissaolollaan, niin minkälainen aja3elu tekee toiminnan mielekkääksi ja säily3ää sen mielekkäänä? Miten odotukset, paineet ja vuorovaikutus tuolloin ovat vaiku3aneet? Mitkä uskomukset ovat tehneet onnistumiset mahdollisiksi? Miten omenapuun verso on pide3y elossa vai onko sitä jatke3u pistokkaalla? VALMENTAJA EI TEE URHEILIJAA Valmentaja ei tee urheilijaa, eikä vanhempi tee urheilijaa, urheilija tekee itsestään urheilijan jos on tehdäkseen usein valmennuksesta huolima3a. Meillä pitää olla halu ja kyky nähdä urheilijat silloin, kun he sitä eniten tarvit- sevat ja se mitä he voivat saavu3aa isommalla kaarella kuin seuraavissa kisoissa tai ensi kaudella. Meille suurimmat saavutukset ovat, kun onnistumme kasva3a- maan laskijoita, jotka haluavat jatkaa alppihiihtoa aikuisurheilijaksi ase ja katsoa mihin ne omat rahkeet si3en lopulta oikease rii3ävät. Viime kaudella maailmancupin top 10 laskijoissa oli niin miehissä kuin naisissa vain yksi laskija, jolla oli alle 20 akeivihiihtovuo3a. Näitsä mun laskun? Jos näimme, niin mitä oikein näimme ja kuinka kauas osasimme katsoa? Näimmekö omenan, siemenen, verson, puun vai kannon kaskessa? Skihona Minä näen sinut Sawubona Olet tullut nähdyksi LISÄÄ ARTIKKELEITA MM. MENTAALISESTA VALMEN- NUKSESTA LÖYDÄT OSOITTEESTA URHEILU JA MENTAALINEN VALMENNUS. HYVIÄ LUKUHETKIÄ! 5

6 URHEILUN JA KOULUN YHTEENSOVITTAMINEN - Teksti: Anne ja Jyrki Larilahti ALA-ASTEELTA LUKIOON Opetushallituksen pääjohtajan Timo Lankisen johtama työryhmä on jättänyt opetusministerille esityksen perusopetuksen uusista tavoitteista ja tuntijaosta. Uuden tuntijaon mukaan peruskoulun liikuntatuntien määrä lisääntyisi, mikä on hieno asia ja askel oikeaan suuntaan. Mutta entäpä sitten koulun ulkopuolellakin urheilevat lapset? Miltä heidän koko päivän tuntikehyksensä pitäisi näyttää, ja miten urheilu ja koulu sovitetaan yhteen niin, että molemmat saavat riittävästi aikaa ja huomiota? Eri lajien parissa tulee esiin erilaisia haasteita, ja alppihiihto harrastuksena vaatii koulun ja lajien yhteensovittamiselta paljon. Kaikkein näkyvimmän yhteensovittamisen tarpeen luovat koti- ja ulkomaanleireillä vietetyt koulupäivät. Myös viikkoharjoitukset vaikuttavat päivärytmiin siten että kouluasiat täytyy ennakoidusti huomioida. Iso osa monen aikuisen sosiaalisesta elämästä on tänä päivänä kytköksissä työhön, työpaikalle ja työkavereihin. Lasten- ja nuorten tapauksessa taas kouluun. Tästä syystä urheilun ulkopuolisen elämän edellytysten vahvistaminen ja säilyttäminen kavereineen, kyläilyineen ja muine muotoineen on laajemmin ajateltuna osa samaa kokonaisuutta. Ala-aste Ala-asteella korostuu oman opettajan ja vanhempien välinen yhteistyö. Oppilaitoksen rehtori päättää poissaoloista ja asettaa yhteistyön yleisen sävyn, mutta käytännössä vastuu oppimisen etenemisestä on opettajalla ja vanhemmilla. Useimmat lapset asuvat sen verran kaukana harjoittelurinteistä, että iltatreenit matkoineen nielaisevat helposti koko illan. Läksyjen, ruokailujen ja riittävän unen suunnittelu vaatii vanhemmilta systemaattisuutta, mutta on suhteellisen helppoa. Monimutkaisemmaksi kuvio muuttuu siinä vaiheessa, kun leiritykset alkavat. Tasosta riippuen leiripäiviä tulee kaudelle kymmenestä sataan, joten kirjo on melkoinen. Määrästä riippumatta on hyvä, että päivärytmi pidetään mahdollisimman tasaisena. Ennen leiriä opettaja kertoo, mitä poissaoloaikana tulee tehdä, ja leirillä pidetään läksytunteja arkipäivisin ohjelmaan ennalta sovittuna aikana. Läksyjen lisäksi varsinkin ylemmillä vuosiluokilla opiskeluaikaa menee kokeisiin valmistumiseen ja onpa leirillä välillä mukana myös itse kokeet, jotka urheilija tekee aikuisen valvonnassa opettajan kanssa sovittuna aikana. Päivärytmi leireillä on aina kiireinen ja harjoittelun, levon, ruokailun, koulutyön ja myös tarvittavan vapaa-ajan yhteensovittaminen usein haastavaa. Olosuhdetekijöillä on tässä asiassa iso merkitys. Ovatko kaikki leiriläiset liikkeellä samalla ajatuksella koulunkäynnin suhteen vai ei? On huomattavasti helpompi innostaa lasta ahkeraan koulutyöhön yhtä aikaa kavereiden kanssa, kuin pakottaa yksi urheilija pakertamaan koulutyön parissa toisten keskittyessä näpräämään Nintendoa. Toinen merkittävä olosuhdetekijä on käytettävissä olevat tilat, soveltuuko kenties yhteismajoituksen joku tila luokkahuoneeksi vai onko koulutyö parempi suorittaa omassa rauhassa, omassa huoneessa? Näitäkin asioita on hyvä aina pohtia etukäteen Opettajalta tämä vaatii lisätyötä. On ennakoitava luokan etenemisvauhti ja sovitettava urheilijan vauhti siihen. Leirin jälkeen eteen paukahtaa kasa vihkoja tarkastettavaksi. Joskus kokeita tehdään eri tahdissa kuin muut, ja luokkakaverit joutuvat odottamaan omia tuloksiaan. Näkisinkin opettajan tärkeänä osana urheilijan tiimiä; periaatteessahan hän toimii kuin monet muutkin aloittelevan urheilijan sponsorit, lahjoittaa panoksensa palkkiona hyvä mieli. 6

7 Opettajan on hyvä jutella myös luokan muiden oppilaiden kanssa. Kun urheilija leireilee Levillä, Itävallassa, tai Norjassa, kuulostaa se muiden mielestä helposti lomailulta, ja erityiskohtelu epäreilulta. Kun oppilaille aukeavat leirielämän realiteetit kello kuuden herätyksineen ja tiukkoine ateria- ja unirytmeineen, on ero lomailun ja leireilyn välillä selkeämpi kaikille. Yläaste Yläasteella tahti urheilussa kiristyy ja koulukin puolestaan tulee vaativammaksi. Tässä vaiheessa urheilijalla itsellään on jo kehittynyt hyvä rutiini molempien töiden tekemiseen, mutta yläasteen tuntijärjestelmä tuo uusia haasteita. Opettajia on useita, periaatteessa jokaiselle oppiaineelle omansa. Oma opettaja ei enää auta keräämään läksyjä yhteen, ja ala-asteen siistin listan sijaan oppilas joutuu sopimaan jokaisen opettajan kanssa erikseen, miten leirin aikana toimitaan. Ja tietysti suurempaan opettajamäärään mahtuu jo paljon erilaisia opettajia, joilla on erilaisia mielipiteitä omasta roolistaan. Aineita tulee lisää, ja varsinkin kielet voivat olla hankalia itseopiskeltavia. Vielä jos käy huono tuuri, ja uuden aineen tunnit osuvat loppuviikkoon, jolloin tyypillisesti lähdetään jo leirille, onkin uuden asian oppiminen täysin urheilijan ja hänen vanhempiensa vastuulla. Jotkut seurat ovat hakeneet ratkaisua leiriopettajista. Käytännössä leiriopettajat ovat opettajaopiskelijoita tai virkavapaalla olevia opettajia, jotka auttavat koulutehtävissä ja keksivät oheistehtäviä. Useimmiten kuitenkin opettajana toimii edelleen oma äiti tai isä, joka samalla verestää vaikkapa saksankielentaitoaan. Välillä parhaan opin saa kuitenkin omilta tiimikavereilta, jotka ovat asiat jo käyneet läpi. Yläasteelle siirryttäessä voi urheilija siirtyä liikuntapainotteiselle yläasteelle, jossa koululiikunnan määrä on jonkin verran suurempi kuin muilla yläasteilla, mutta tärkeämpää lie urheilevan juniorin maailman ymmärtäminen ja koulun halukkuus osallistua urheilijan elämän tasapainoiseen järjestämiseen. Yhdeksäsluokkalaisilla on jo mahdollisuus hakeutua ns. ysiryhmään, joka on alppilukion yhteydessä järjestettävä opetus niille, jotka jatkavat yläasteen jälkeen alppilukiossa. Lukio Yläasteen jälkeen nuori tekee joka tapauksessa suuria valintoja; lähteäkö lukioon, ammatilliseen oppilaitokseen tai muuhun koulutukseen. Alppihiihtoa vakavasti harrastava nuori valitsee paljon suppeammasta valikoimasta. Suomessa on harvoja kouluja, jotka mahdollistavat riittävän harjoittelun ja ammattitaitoisen valmennuksen opiskelun ohessa. Varsinaiset alppilukiot ovat Nilsiässä toimiva Tahkon Alppikoulu ja Kuusamon Rukan Alppikoulu. Tässä vaiheessa tulee vanhempien avuksi uusia vastuunjakajia. Alppikoulun päämääränä on kehittää 7

8 urheilijoita nuorten maajoukkueeseen ja siitä ylöspäin kohti aikuisten arvokisoja. Opiskelu kulkee kuitenkin vahvasti rinnalla, ja jo päästäkseen alppikouluun, urheilijalla pitää olla näyttöjä opiskelumenestyksestä ja opettajien arviot kyvystä itsenäiseen opiskeluun painavat valintaprosessissa. Alppikoulujen ulkopuolella on tämän ikäisille ja tasoisille urheilijoille vaikeaa muttei mahdotonta löytää yhtä ammattitaitoinen ja tasapainoinen valmennus- ja opetusohjelma. Tällöin kyseeseen tulevat joidenkin lukioiden urheilulinjat ja paikalliset hyvät seura- valmentaja- ja harjoituspaikka olosuhteet. Jatkokoulutus Tavallisin valinta lukion jälkeen lienee keskittyminen täysin alppiuraan. Monet menestyneistä hiihtäjistämme kuitenkin myös opiskelee omaa tahtiaan yliopistossa. Tanja Poutiainen opiskelee kauppatieteitä ja Kristiina Rove juridiikkaa Rovaniemellä. Myös ulkomaiset yliopistot ovat varteenotettava vaihtoehto monelle. Kokonaisuus ratkaisee Läpi opiskeluajan, urheilu-ura asettaa siis vaatimuksia niin vanhemmille kuin opettajillekin. Asenteesta sitten riippuukin se, tekeekö urheilu opiskelun vaikeammaksi, vai tekeekö se opiskelusta itse asiassa monipuolisempaa ja palkitsevampaa kaikille osapuolille. Hyvä suhde lapsen opettajan kanssa antaa mahdollisuuden miettiä koulutehtäviä uudella tavalla. Äidinkielen lisätaitoja voi harjoitella vaikka kirjoittamalla blogia. Kielen harjoittelu saa uusia ulottuvuuksia, kun taitoja voi ulkomaan leireillä kokeilla oikeassa käytössä. Urheileva lapsi on tyypillisesti kurinalainen opiskelija, joka osaa motivoida itsensä tekemään ne tylsemmätkin tehtävät. Heillä on syvällinen ymmärrys harjoittelun ja asioihin keskittymisen tärkeydestä, ja usein ajankäytön hallinta on keskimääräistä parempaa. Itsenäisyys ja sisukkuus auttavat sekä urheilussa, että opiskelussa. Huipulle on monta tietä. Kokonaisvaltaisen kehittymisen kannalta välttämätöntä on kuitenkin tietynlainen tasapaino; harjoittelun, opiskelun, ihmissuhteiden ja muun harrastamisen välillä. Tämä vaatii herkkää vaistoa ja paljon kuuntelemista opettajilta, valmentajilta, ja ennen kaikkea vanhemmilta. KIRJOITTAJAT EIVÄT OLE OPETTAJIA TAI PEDAGOGEJA VAAN URHEILUA HARRASTAVIEN LASTEN VANHEMPIA JOTKA OVAT KIINNOSTUNEITA AIHEESTA JA PÄIVITTÄISTEN KOHTAAMISTENSA KAUTTA OVAT KUULLEET JA NÄHNEET MONIA MALLEJA ALPPILASTEN ARJESTA. 8

9 JUNIOREIDEN HARJOITUSRYHMÄT ALOITTELIJAT ENTRY Uusi ryhmä aloittaa joulukuussa 2010 Valmentajat Mika Kemppinen Terhi Raveala SPORT - RYHMÄT NANO TEAM Laskijat 17 kpl Valmentaja Mika Kemppinen TEAM HARALD Laskijat 17 kpl Valmentaja Harri Pöytäkivi RACE - RYHMÄT RACING KIDS Laskijat 14 kpl Valmentaja Maria Helle TUPLATEAM/ RACE 2 Laskijat 7 kpl Valmentajat Ari Aatsinki Jouni Kaitala TUPLATEAM/ RACE 1 Laskijat 14 kpl Valmentajat Jouni Kaitala Ari Aatsinki 9

10 MATKALLA HUIPULLE - KASPER HIETANEN JA JENS HENTTINEN Kaudella Ski Sport Finlandin nuorten maajoukkeessa on mukana kaksi ESSLAlaista Kasper Hietanen ja Jens Henttinen. Molemmat käyvät koulua ja treenaavat Kuusamossa Rukan alppikoulussa. Levin Maailman Cupin esilaskujen ja alkukauden tiiviin kotimaan FIS kisaohjelman lomassa pojat ehtivät vastata muutamiin kysymyksiin: 1. Kuka olet? 2. Kauan olet ollut mukana valmennuksessa? 3. Mikä sai aloittamaan alppilajit? 4. Paras saavutuksesi alppihiihdossa? 5. Parasta alppihiihdossa? 6. Tulevaisuuden tavoitteet JENS HENTTINEN MOTTO: NO IDOLS, JUST DIGNITY AND HARD WORK 1. Jens Henttinen, 17 v. (s. 1993) 2. Kisaamisen alotin n. 8 vuotiaana. Granista Esslaan siirryin kun olin 14 vuotias, 15 vuotiaana siirryin Rukan alppikoulun valmennusryhmään ja lukioon. 3. Ystävien kautta ja omasta kiinnostuksesta 4. Levin FIS kisan voitto marraskuussa Monia NSM mitaleja sekä yksi SM pronssi. 5. Lajin monipuolisuus sekä harjoittelun monipuolisuus. Alppihiihto on mukavaa ja innostus pysyy yllä, kun on uusia asioita koettavana ja opittavana. 6. Voittaa kaikki! KASPER HIETANEN 1. Kasper Hietanen,19 v. (s. 1991) 2. Alppihiihtovalmennuksessa yhdeksän vuotta, suksilla ollut ihan pienestä pitäen. 3. Isä 4. Pujottelun SM 1. miehet alle 20 sarjassa 5. Tunne kun tietää olevansa hyvä 6. Kehittyä tavoitteiden mukaisesti kohti maailman kärkeä 10 MOTTO: NÄILLÄ MENNÄÄN

11 ESSLA on mukana urheilun Tuplaturva - vakuutuksessa, joka sisältää vapaaehtoistyöntekijän tapaturmavakuutuksen sekä toiminnanvastuuvakuutuksen TIESITKÖ? Vapaaehtoistyöntekijöiden tapaturmavakuutus Vapaaehtoistyöntekijöiden tapaturmavakuutus korvaa liittojen, liittojen piirien tai alueiden tai urheiluseurojen toimeksiannosta vapaaehtoistyötä tekeville sattuvia tapaturmia. Millaisia asioita Tuplaturva kattaa ja millaisin ehdoin? Vapaaehtoistyöntekijän ei tarvitse olla seuran jäsen, vakuutus on silti voimassa. Tapaturma voi sattua esimerkiksi talkoissa, valmennus-, koulutustapahtumissa, kilpailujen järjestelytehtävissä. Myös matkalla "vapaaehtoistyöhön" sattuneet tapaturmat kuuluvat vakuutuksen piiriin. Vakuutuksesta ei korvata tapaturmaa, jos se on sattunut kilpaurheilussa tai sen harjoittelussa. Tapaturmavakuutuksessa on vakuutettuna kaikki alle 75-vuotiaat Toiminnanvastuuvakuutus Toiminnanvastuuvakuutus korvaa liiton tai seuran kolmannelle osapuolelle aiheuttamat henkilö- ja esinevahingot, joista vakuutettu on korvausvastuussa. Vakuutus korvaa niin työsuhteisen kuin vakuutetun toimeksiannosta vapaaehtoistyötä tekevän aiheuttamat vahingot. Vakuutus kattaa myös järjestäjän vastuun esimerkiksi leireillä ja kilpailuissa. Lisätietoja SLU:Niina Majamaa, niina.majamaa(@)slu.fi, p tai Pohjola: p , 11

12