SATAKUNTA SUOMI 1 MAAKUNTAKAAVAN TAVOITTEIDEN LÄHTÖKOHDAT. 1.1 Eurooppa, Suomi ja Satakunta

Transkriptio

1 1 MAAKUNTAKAAVAN TAVOITTEIDEN LÄHTÖKOHDAT 1.1 Eurooppa, Suomi ja Satakunta Muuttuvassa maailmassa Suomen on Euroopan unionin jäsenvaltiona turvattava asemansa koko Euroopan ja Itämeren kansojen yhteisössä ja huolehdittava maakuntien ja kaupunkien kilpailukyvystä. Ympäristön laadusta huolehtiminen on paitsi ekologinen välttämättömyys niin myös osa alueiden kilpailukykyä. Viime vuosina ympäristön parantamishankkeet ovat saaneet laajenevaa huomiota aluepoliittisessa toiminnassa myös Suomessa EU:n tukipolitiikan myötä. Suomen kansallisen ja kansainvälisen toimintaympäristön muutos luvun syvästä lamasta tähän päivään on ollut nopea ja radikaali. Talouden ja elinkeinoelämän rakenteet ovat uusiutuneet. Kasvun sekä kehityksen taustalla vaikuttaa uusia tekijöitä kuten syvenevä integraatio sekä markkinoiden globalisoituminen. Julkinen sektorin sijaan kasvu on viime vuosina ollut ja tullee jatkossakin olemaan innovaatiovetoisella yksityisellä sektorilla. Suomi on pystynyt viime vuosina menestyksellisesti hyödyntämään globaalitalouden mahdollisuudet. Suomi on vauraampi ja kilpailukykyisempi kuin koskaan. Menestyksellä on myös kääntöpuolensa. Kehitys on erilaistunut voimakkaasti alueellisesti. Menestys on keskittynyt yhä harvempaan joukkoon suuria kaupunkiseutuja ja samalla yhä suurempi osa kuntia ja seutukuntia on pudonnut koko maan kehitysvauhdista. Laman seurauksena myös työttömyys on edelleen korkeaa monilla alueilla. Suomi 2020; s. 5) SATAKUNTA Pori Rauma Moniin osiin Euroopan aluetta on syntynyt suurten, keskisuurten ja pienten kaupunkien verkostoja, jotka toimivat kaupungistuneiden yhdyskuntavyöhykkeiden ja aluerakenteiden perustana. Eurooppaan on muodostunut suuralueita, joiden taustalla ovat historiallisten, kulttuurillisten ja taloudellisten lähtökohtien lisäksi uudistuvan aluekehityksen kaupunkiverkot. Yksi tällaisista suuralueista on Itämeren piiri, jossa Euroopan Unionin jäsenvaltiot kohtaavat siihen vuonna 2004 liittyvät uudet valtiot. SUOMI Samalla Itämerestä tulee EU:n sisämeri, joka luo uudenlaisia mahdollisuuksia kaupunkiverkkojen muodostumiselle Itämeren ympäristössä. Itämeren piiri on Euroopan mittakaavassakin merkittävä talousalue, jonka tuleva kehitys kytkeytyy historiallista perinnettä noudattaen pääasiassa rannikolla sijaitsevien kaupunkien erilaiseen yhteistoimintaan. Andersson Harri, s. 2) Itämeri Kuva 1. Satakunta Euroopassa Samalla kun pienten keskusten kasvukykyä kehitetään myös suurten keskusten kilpailutilanne muuttuu. Niissä paikallisesti asuminen, vapaa-aika ja työnteko eriytyvät kuten aika i- semminkin. Kaupallisten ja muiden palvelujen kysyntä siirtyy väestön keskittymisen mukaan. Keskittymisen luomat suuret kauppakeskukset ja toisaalta alimitoitetut palvelut luovat kasvupohjaa uudelle muuttoliikkeelle. Lisäksi kasvukeskuksissa käydään avointa keskustelua myös ulkomaisten osaajien houkuttelusta kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Heidän asumisympäristöä koskevat tavoitteensa 1

2 on tyydytettävä samalla, kun suuryritykset pitävät ulkomaisten osaajien tulon edellytyksenä kilpailukykyä edistävää tuloverotuksen mallia. Suomen alueiden voimakkaan erilaistumisen lähtökohdat ovat edelleen selkeästi nähtävissä. Suomi 2020,s. 17) Ympäristön kehitys Euroopassa Euroopan ympäristöongelmien luonne on muuttunut: paikallisia teollisen yhteiskunnan päästöjä on pystytty vähentämään nopeastikin, kun taas alueelliset ja globaalit ongelmat ovat lisänneet painoarvoaan. Ympäristökysymykset ovat malliesimerkki globaalista keskinäisriippuvuudesta. Kansalliset hallintayritykset eivät ongelman luonteesta johtuen onnistu. Tuloksiin voidaan päästä sellaisilla alueellisilla ja maailmanlaajuisilla pelisäännöillä, jotka rajoittavat kaikkien kansallista suvereniteettia kaikkien eduksi. Globaalit ympäristöongelmat ovat luonteeltaan asymmetrisiä: kehitysmaat - usein köyhimmät tai köyhyydestä juuri kasvuun irronneet - ja siirtymätaloudet aiheuttavat nyt ja seuraavien vuosikymmenten aikana valtaosan ongelmista samalla kun niiden poliittinen kyky ja taloudelliset mahdollisuudet ongelmien ratkaisemiseen ovat heikoimmat. Neljä ympäristöongelmaa erottuvat keskeisimmiksi globaalien vaikutusten, korkeitten riskien ja merkittävien taloudellisten seuraustensa takia: kasvihuoneilmiö ilmastonmuutos), yläilmakehän otsonikerroksen oheneminen, biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja aavikoituminen ja vesivarojen riittävyys. Suomi 2020, 2003; s. 19) Tasapainoisen aluerakenteen kehittämistoimenpiteet ja niiden ympäristövaikutukset Valtioneuvoston päätöksen mukaisen alueiden kehittämislain tavoitteena on alueiden kilpailukyvyn, taloudellisen kasvun ja tasapainoisen alueellisen kehityksen vahvistaminen. Päätöksen olennainen osa on kehittää monikeskuksista, kilpailukykyiseen pääkaupunkiseutuun ja aluekeskusten verkostoon perustuvaa aluerakennetta, joka pitää kaikki maakunnat elinvoimaisena. Tavoite sisältää myös alueiden perusinfrastruktuurin ja palvelujen tason turvaamisen. Liikenneyhteyksiä on tarkoitus kehittää siten, että ne mahdollistavat tasapainoisen aluerakenteen ja kansainväliset yhteydet. Yhdyskuntarakenteen eheyttämisen seurauksena palvelujen tuottamisen edellytykset ja saavutettavuus paranevat suurten taajamien asuinalueilla, pienissä taajamissa ja kylissä. Useat tavoitteet tukevat autottomien liikkumismahdollisuuksia taajama-alueilla. Mikäli maaseudun väestöpohja säilyy ja kaupunkilaisten matkailu lisääntyy, palvelujen tuottamisedellytykset maaseutualueilla lisääntyvät Valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet toteutuessaan tukevat valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista. Ne edistävät sekä kehittyvien että taantuvien keskusten ja alueiden kehitysedellytyksiä: keskukset verkostoituvat, syntyy ylimaakunnallisia kehittämisvyöhykkeitä, valtakunnalliset yhteysverkot kehittyvät sekä elinympäristöjen laadun ja virkistysmahdollisuuksien paranemisen myötä alueiden vetovoimaisuus lisääntyy.sm; alueiden kehittämislain mukaiset valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet, 2004) 2

3 1.2 Satakunta ja Länsi-Suomi Satakunta liittyy aluerakenteellisesti sekä Länsi-Suomen allianssin maakuntien Pohjanmaa, Etelä- Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Pirkanmaa) sekä Etelä-Suomen liittouman maakuntien keskusverkkoon valtakunnallisen tie-, rautatie- ja lentoliikenneverkon välityksellä. Kuva 2). Toiminnalliset yhteydet suuntautuvat luonnollisesti Turun lisäksi pääkaupunkiseudulle ja Helsinkiin. Länsi-Suomen allianssin alueella on 26 seutukuntaa ja 135 kuntaa. Alueen maapinta-ala on km² ja asukasluku eli alueella asui 25 % Suomen väestöstä. Satakuntaan kuuluu 28 kuntaa 2003), joiden yhteinen asukasmäärä on noin Maakunnan keskuksen, Porin asukasluku on kasvusuunnassa: vuoden 2004 alussa Kuva 2. Satakunta Länsi-Suomessa ja Länsi-Suomen allianssin aluerakenteessa Kuvalähde 3

4 1.3 Satakunnan seutukunnat ja kunnat Maakuntaan kuuluvat kunnat muodostavat vuoden 2004 alusta kolme seutukuntaa: Porin, Rauman, Pohjois-Satakunnan seutukunnat. Muutos on aiemmasta neljästä seutukunnasta tapahtunut seuraavasti kuva 4) 1)Köyliö ja Säkylä siirtyivät Kaakkois-Satakunnasta Rauman seutukuntaan 2) Huittinen, Kokemäki, Punkalaidun ja Vampula siirtyivät Kaakkois Satakunnasta Porin seutukuntaan, jolloin Kaakkois- Satakunnan seutukunta on lakkautettu 3) Merikarvia siirtyi Porin seutukuntaan. Taulukko 1. Seutukuntien pinta-ala ja väestö Kunta Maata km 2 Vettä km 2 Yht. km Asukasluku Koko maa, ilman merialueita Satakunta Vanha seutukuntajako Pohjois-Satakunta Porin seutukunta Kaakkois-Satakunta Rauman seutukunta Uusi seutukuntajako Porin seutukunta Rauman seutukunta Pohjois-Satakunta Lähde: Tilastokeskus, Tilastollinen vuosikirja 2002 Asukkaita/ maakm 2 Vanha seutukuntajako Uusi seutukuntajako km km km km km km km 2 Porin seutukunta Pohjois-Satakunta Rauman seutukunta Kaakkois-Satakunta Porin seutukunta Pohjois-Satakunta Rauman seutukunta Kuva 3. Maa-alan jakautuminen vanhan ja uuden seutukuntajaon mukaan Vuoden 2005 alusta Satakunnan kuntien lukumäärä tulee olemaan 26 Kullaan ja Ulvilan kuntaliitoksen jälkeen ja Punkalaitumen siirryttyä Satakunnasta Pirkanmaan kunnaksi. Tästä johtuen Punkalaitumen alueen maakuntakaava laaditaan yhteistyössä Pirkanmaan liiton kanssa. 4

5 Satakunnan maakuntakaava Tavoiteraportti Karvia Honkajoki Merikarvia Siikainen POHJOIS-SATAKUNNAN SEUTUKUNTA Kankaanpää Jämijärvi Pomarkku Noormarkku Lavia Seutukuntajako Seutukuntajako 2003 loppuun Pori Ulvila Kullaa Kiikoinen Seutukunnat 2004 Pohjois-Satakunnan seutukunta Luvia Eurajoki PORIN SEUTUKUNTA Nakkila Harjavalta Kokemäki Kiukainen Porin seutukunta Rauman seutukunta Punkalaidun Pirkanmaa 2005 Rauma RAUMAN SEUTUKUNTA Huittinen Kodisjoki Lappi Eura Köyliö Säkylä Vampula Punkalaidun f km S A T A K U N T A L I I T T O /al Kuva 4. Satakunnan uusi seutukuntajako vuoden 2004 alusta 5

6 1.4 Satakunnan alue- ja yhdyskuntarakenne Ympäristö ja maisema Suomen länsirannikolla sijaitseva Satakunta on luonnoltaan vaihteleva ja monimuotoinen maakunta, jossa on erinomaiset mahdollisuudet vapaa-ajanviettoon ja virkistäytymiseen luontoon liittyvien harrastusten parissa. Satakunnassa on monia valtakunnallisesti ja kansainvälisesti arvokkaita luontokohteita ja kulttuuriympäristöjä: Köyliönjärven alue on yksi Suomen kansallismaisemista ja Suomen videstä Unescon maailmanperintökohteesta kaksi sijaitsee Satakunnassa: Vanha Rauma Rauman kaupungissa ja Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue Lapin kunnassa. Maakunnan kulttuuriympäristöt ovat monimuotoisia. Pitkään yhtäjaksoisena säilyneestä asutuksesta kertovat lukuisat tunnetut muinaisjäännökset, jokilaaksojen aukeat viljelymaisemat sekä vanhat teollisuusmiljööt. Suomi on jaettu luonnonominaisuuksiltaan kymmeneen maisemamaakuntaan. Luonnon- ja kulttuuripiirteiden alueelliset vaihtelut ovat pohjana suurille maisemakokonaisuuksille. Tässä jaossa Satakunta kuuluu lähes kokonaisuudessaan lounaismaahan, joka jakautuu useampaan maisematyyppiin. Aivan koillisimmilta osiltaan maakunta on kuitenkin osa Suomenselkää. Jaottelu on esitetty seuraavan sivun kartassa. Lounaismaan maisemalliset seudut ovat: Satakunnan rannikkoseutu, Pohjois-Satakunnan järviseutu ja Ala-Satakunnan viljelyseutu kuva 5). * Rannikkoalue muodostuu kapeasta ja karuhkosta saaristovyöhykkeestä sekä alavasta ja maisemaltaan pienipiirteisestä rannikkokaistaleesta. Maankohoamisrannikko on kansainvälisestikin ainutlaatuinen elinympäristö, missä voidaan seurata merestä paljastuneen maan verhoutumista kasveihin ja jopa evoluution etenemistä kasvikunnassa. Luonto on karua. Merelliset elinkeinot ovat jättäneet merkkinsä alueen rakennusperintöön: majakat, ja vanhat alasatamat rakennuksineen. vyöhykkeellä sijaitsevat maakunnan vanhimmat merenrantakaupungit Pori ja Rauma. * Ala-Satakunnan viljelyseutu on perusluonteeltaan tasaista, viljaville savikoille syntynyttä viljelyaluetta, mutta siellä on runsaasti myös karuja, metsäisiä ja soisia syrjäseutuja. Maastomuodoiltaan alue on pääpiirteissään tasaista, mihin tuovat vaihtelua seudun poikki kulkeva koko Lounais-Suomen suurin, Säkylän ja Harjavallan kautta Poriin kulkeva harjujakso, Kokemäenjokilaakso sekä Säkylän ja Euran kuntien alueella sijaitseva Pyhäjärvi. Maakunnan merkittävimmät muinaisjäännökset sijaitsevat tällä maisemavyöhykkeellä. Edulliset olosuhteet asutukselle ja viljelylle sekä vesitiet ovat synnyttäneet alueelle jo varhain tiiviin asutuksen. Perinteisen kyläasutuksen ja talonpoikaisen rakennusperinnön lisäksi alueella on useita kartanoita. vanhat ruukinalueet puolestaan kertovat pitkästä ja rikkaasta teollisesta historiasta. * Pohjois-Satakunnan järviseudulla maaperä ja maanpinnan muodot ovat melko vaihtelevia. Aivan pohjoisessa on huomattava miltei idästä länteen kulkeva Hämeenkankaan reunamuodostuma, joka ennen Kankaanpäätä kääntyy suoraan pohjoiseen Pohjankankaan saumamuodostumajaksoksi. Soita on muuhun Satakuntaan verrattuna huomattavan paljon. metsäistä yleisilmettä elävöittävät lukuisat järvet, joista osa on säilyttänyt erämaisen luonteensa. * Suomenselkä on karu vedenjakajaseutu Pohjanmaan ja Järvi-Suomen välillä. Suomenselän eteläosan poikki kulkee pohjoisesta etelään suuntautuvia harjujaksoja. Pohjankankaan harjumuodostumajakso erottuu maisemassa selväpiirteisenä. Kasvillisuus on karua ja soiden määrä on myös tällä alueella suuri. 6

7 Satakunnan maakuntakaava Tavoiteraportti Kauhanevan- Pohjankankaan kansallispuisto Karvia Honkajoki Ouran saaristo Merikarvia Pohjois-Satakunnan Naturasuot Siikainen Kankaanpää Jämijärvi Pohjankangas- Hämeenkangas - Jämi Selkämeren kansallispuistohanke Reposaari Yyteri Ahlainen Pori Eurajoki Luvia Kokemäenjokisuisto Preiviikinlahti Porin kansallinen kaupunkipuisto Ulvila Pinkjärvi Sääksjärvi meteoriittikraatteri) Pomarkku Vihteljärven- Niemenkylän maisema-alue Satakunta-Pirkanmaa Noormarkku Luontoväylä Noormarkun Lavia ruukinalue Nakkila Kokemäenjokilaakson kulttuurimaisemat Kiukainen Joutsijärvi Leineperin ruukki Harjavalta Ala-Satakunnan muinaisjäännöskohteet Vanha Rauma Eura Rauma Lappi Kauttuan -maailman- Sammallahdenmäkpuisto ruukinperintökohde -maailmanperintökohde Kodisjoki Köyliönjärven Köyliö kansallismaisema Säkylä Kullaa Pyhäjärvi Kokemäki Kiikoinen Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto Huittinen Vampula Suomen maisemamaakuntajako YM 66/1992) Satakunnan rannikkoseutu Suomenselkä Pohjois-Satakunnan järviseutu Ala-Satakunnan viljelyseutu Punkalaidun Koskeljärvi ja Kurjenrahkan kansallispuisto Varsinais-Suomi) km S A T A K U N T A L I I T T O Kuva 5. Satakunnan maisema-alueet ja niiden ympäristöllisesti merkittävät vetovoimatekijät 7

8 1.4.2 Alue- ja yhdyskuntarakenne Aluerakenne Aluerakenne on kokonaisuus, joka muodostuu tuotannosta, väestöstä, asutuksesta, infrastruktuurista ja luonnonresursseista. Sen muodostumista ohjaavat kaksi tekijäryhmää: ihminen ja hänen eri toimintansa sekä maa, maaperä ja luonto. Aluerakenteella tarkoitetaan yhdyskuntien sijoittumista ja yhdyskuntia kytkevää liikenneyhteyksien ja muun perusrakenteen verkostoa. Aluerakenteen muutokset ovat hitaita. Maamme nykyinen aluerakenne heijastelee perinteistä maatalousyhteiskuntaa ja yksittäisistä tehtaista kehittynyttä alkutuotantovaltaista teollista yhteiskuntaa. Aluerakenteen runko muodostuu yhdyskuntavyöhykkeistä, jotka perustuvat paitsi liikenteelisiin yhteysverkkoihin erityisesti alueiden toiminnalliseen yhteyteen sekä asutuksen sijoittumiseen. Vyöhykkeen muodostavat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään olevien kaupunkien, taajamien ja maaseutualueiden muodostama toiminnallinen kokonaisuus. Kultalahti 1990,9.) Satakunnan aluerakenteen kehittymiseen ovat keskeisesti vaikuttaneet meri ja Kokemäenjoki, jotka edelleen ovat maakunnan vahvuustekijöiden perusta. Kokemäenjokilaakso on yksi maamme merkittävimmistä yhdyskuntavyöhykkeistä. Sen suunnitelmallinen kehittäminen sai alkunsa 1940-luvun alussa Alvar Aallon Kokemäenjokilaakson aluesuunnitelman myötä Satakunnan yli maakunnan rajojen ulottuvat yhdyskuntavyöhykkeet ovat rakentuneet merenrannikkoa ja Kokemäenjokilaaksoa seuraten: Pori- Rauma -Uusikaupunki-Turku) -rannikkoalue sekä Kokemäenjokilaakso Pori-Ulvila-Harjavalta-Kokemäki- Huittinen -Tampere). Pohjois-Satakuntaan on muodostunut Honkajoki-Kankaanpää Jämi -Ikaalinen) alueen sormimainen vyöhyke. Maakunnan suurimmat väestö- ja työpaikkakeskittymät sijaitsevat rannikolla ja Kokemäenjoen varrella. Näillä alueilla väestötiheys on noin 50 as/km². Rannikkokaupungit Pori ja Rauma ovat alueen suurimmat väestö-, tuotanto- ja palvelukeskukset. Kokemäenjokilaakson Satakuntaan kuuluvalta osaltaan on kaupungistumisasteeltaan ja infrastruktuuriltaan yksi Suomen tärkeimmistä taajamavyöhykkeistä. Länsirannikon merkittävät satamat Porissa ja Raumalla ovat sekä maantie- että rautatieverkoston kautta hyvin saavutettavissa myös Sisä-Suomen teollisuuskeskuksista. Länsirannikolla Porin ja Rauman välissä sijaitsee Eurajoen Olkiluodon ydinvoimalaitos. Asutustihentymät ja taajamat Väestön sijoittuminen kuvaa maakunnan asutuksellista rakennetta parhaiten. Satakunnan maaseutumaisilla alueilla väestöntiheyserot ovat suuret. Kokemäenjoen eteläpuoleinen maaseutu on verrattain taajaan asuttua. Pohjois-Satakunnan maaseutu taas on harvaan asuttu ja taajamien väliset etäisyydet ovat pitkät. Satakunnan väestöstä 86 % asui vuonna 2002 kaupungeissa ja taajamissa, hyvien liikenneyhteyksien varrella ja kohtuullisella etäisyydellä palveluista. Varsinaisen maaseudun asutustihentymissä ja kylissä asui väestöstä 6 %. Haja-asutusalueella asui väestöstä vain 8 % kuva 6): väestö taajamat yhtenäinen alue, jossa yli 200 asukasta) % asutustihentymät asukasta) % haja-asutus alle 30 asukasta) %ei kartassa). Alueet on määritetty vuoden 2000 rakennuskannasta alueina, joissa kaikki rakennukset ovat enintään 200 metrin etäisyydellä toisistaan ja asukasluku on laskettu näiden alueiden väestöstä. Näistä ne alueet, joissa asuu yli 200 asukasta, on määritelty taajamiksi. Alueet, joissa asuu asukasta, on määritelty asutustihentymiksi tässä kuvaustavassa. Muu asutus on tässä yhteydessä haja-asutusta, jonka sijaintia ei ole esitetty kartassa. 8

9 Satakunnan maakuntakaava Tavoiteraportti Karvia Honkajoki Merikarvia Siikainen Kankaanpää Jämijärvi Noormarkku Pomarkku Lavia Asutustihentymät 2002 yli 200 as as. Pori Ulvila Kullaa Kiikoinen Luvia Nakkila Harjavalta Eurajoki Kiukainen Kokemäki Rauma Eura Köyliö Huittinen Lappi Punkalaidun Kodisjoki Säkylä Vampula Lähde: Tilastokeskus 2002 Suomen ympäristökeskus Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä km S A T A K U N T A L I I T T O /sl, al Kuva 6. Satakunnan aluerakenne kuvattuna taajamina ja asutustihentyminä 9

10 Loma-/ vapaa-ajan asunnot Satakunnan alueen vapaa-ajan asuntojen lukumäärä lisääntyi lähes 460:lla vuodessa. Vuosina vapaa-ajan rakennusten lukumäärä lisääntyi enää noin 300:lla vuodessa. Vuonna 2000 vapaa-ajan asuntoja oli kappaletta. Lukumääräisesti vapaa-ajanasuntoja on eniten meren rannikolla Porin, Merikarvian ja Rauman alueilla. Liite 5) Väestö ja asuminen Satakunta on runsaalla asukkaallaan Suomen seitsemänneksi väkirikkain maakunta. Satakunnan osuus koko maan väestöstä on luvulla hieman pienentynyt. Vuonna 1990 maakunnan väestön osuus koko maan väkiluvusta oli 4,9 % ja on nyt 4,6 %. Väestömuutos on hidastunut kolmena viime vuonna 5,7:stä 2,8:aan promilleen. Porin kaupungin asukasluku oli vuosina selvästi muuttovoittoinen. Uusimaa 4592 Pirkanmaa Varsinais-Suomi Itä-Uusimaa Päijät-Häme Kanta-Häme Ahvenanmaa Keski-Suomi Kymenlaakso Etelä-Karjala Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Savo Satakunta Pohjois-Karjala Etelä-Savo Kainuu Lappi Kuva 7. Muuttoliikkeen aiheuttaman väestömuutoksen vertailu eri maakunnissa 2002 Satakunnan väestö jakautuu seutukuntiin seuraavasti: Uuden seutukuntajaon mukaan Porin seutukunnassa asuu 59 %, Rauman seutukunnassa 29 % ja Pohjois-Satakunnan seutukunnassa 12 % maakunnan väestöstä. Lähde: Tilastokeskus 2002) Väestön 2002 osuudet %) uuden seutukuntajaon mukaan 12 % 29 % 59 % Kuva 8. Väestö seutukunnittain Porin seutukunta Rauman seutukunta Pohjois-Satakunta 10

11 Ikärakenne Satakunnan väkiluku on pienentynyt vuoden 1980 noin asukkaasta vuoden 2003 noin asukkaaseen vuotiaiden osuus väestössä on pienentynyt runsaalla prosentilla. Lasten, alle 15 -vuotiaiden osuus on pienentynyt 20 prosentista 17 prosenttiin ja yli 65 -vuotiaiden vuoden prosentin väestöosuus on kasvanut 18 prosenttiin yli 65 vuotiaat vuotiaat alle 15 vuotiaat Kuva 9. Satakunnan väkiluvun muutos ikäryhmittäin Satakunnan väestön ikärakenne on hieman enemmän vinoutunut vanhojen ikäryhmien suuntaan kuin keskimäärin koko maassa, mutta ei merkittävästi. Koko maassa yli 65 -vuotiaiden osuus väestöstä 15 % ja Satakunnassa 18 %. Alle 15 -vuotiaiden osuus koko maassa on 18 % ja Satakunnassa 17 %. Lasten osuus Porissa 16%) on merkittävästi alhaisempi kuin suurissa kaupungeissa yleensä. Taulukko 1. Väkiluku sekä ikäryhmittäiset väestöosuuksien muutokset Satakunnassa 1980 % 1990 % 2000 % 2002 % Alle 15 v , , , , , , , , , , , ,1 yht Asuntokunnat Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Yleinen suuntaus asuntokuntien rakenteen muutoksessa on, että yksinasujien osuus kasvaa ja perhekoot pienenevät koko maassa. Elinkaaren vaiheista nuorten aikuistuminen ja kotoa lähtö aiheuttaa eniten muuttamista ja asunnonvaihtoa ja sen jälkeen eläkkeellesiirtymisvaiheessa asunnonvaihto kiihtyy samanaikaisesti kun yhden henkilön talouksien lukumäärä lisääntyy kohonneen kuolleisuuden vuoksi. 11

12 Satakunnan keskimääräinen asuntokuntakoko oli vuonna ,2 henkilöä / asunto. Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu asuntokuntien koon ja lukumäärän muutosta aikavälillä Maakunnan tasolla muutos on melko selvästi yhden henkilön talouksien lisääntymisen suuntaan, yhden hengen talouksien osuuden lisäännyttyä 33 prosentista 36 prosenttiin. Lukumäärällisen kasvu painottuu nimenomaan yhden hengen talouksiin. Kahden hengen talouksien suhteellinen osuus niinikään kasvoi 31 prosentista 33 prosenttiin. Kolmen hengen tai sitä suurempien lukumäärä pieneni sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Taulukko 2. Satakunnan asuntokunnat 1995 ja 2000 koon mukaan sekä suhteellisen osuuden muutos Asuntokunnat yhteensä 1 henk. 2 henk. 3 henk. 4 henk. 5 tai enemmän henk osuus %) osuus %) Muutos abs Asumisväljyys Asumisväljyys määritellään huoneistoalaneliömetrinä asukasta kohden. Satakunnassa asumisväljyys on kymmenessä vuodessa väljentynyt 4,2 m 2 /hlö. Koko maassa kasvua oli vastaavasti 4,4 m h-ala / m ,6 37,8 31,4 35, SATAKUNTA KOKO MAA Kuva 10. Asumisväljyyden muutos Satakunnassa ja koko maassa

13 Asuntokanta Tilastokeskuksen julkaisemissa tilastoissa asunnolla eli asuinhuoneistolla tarkoitetaan yhden tai useampia asuinhuoneita käsittävää ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettua kokonaisuutta, jonka huoneistoala on vähintään 7 m² ja joka sisältää keittiön, keittokomeron tai keittotilan. Asunnolla on myös oltava oma välitön sisäänkäyntinsä. Asuntokantatilastossa asunnot ryhmitellään talotyypin mukaan seuraavasti: 1. Erilliset pientalot: 1-2 asunnon asuintalot, paritalot sekä pientaloihin verrattavat erilliset asuinrakennukset. 2. Rivi- ja ketjutalot: asuinrakennukset, jotka muodostuvat vähintään kolmesta yhteen kytketystä pientalosta. 3. Asuinkerrostalot: vähintään kolmen asunnon talot, joissa ainakin kaksi asuntoa sijaitsee päällekkäin ja jotka eivät kuulu edellisiin luokkiin. 4. Muut rakennukset: esim. kouluissa tai toimistoissa olevat asunnot sekä rakennukset, joiden talotyyppi on tuntematon. Taulukko 3. Koko maan ja Satakunnan asuntokanta 2000 Koko maa 1980 % 2000 % Kaikki rakennukset Pientalot , ,1 erilliset , ,5 kytketyt , ,6 Asuinkerrostalot , ,2 Muut rakennukset ml. tuntematon) , ,7 Satakunta Kaikki rakennukset Pientalot ,0 erilliset ,9 kytketyt ,1 Asuinkerrostalot ,5 Muut rakennukset ml. tuntematon) ,5 Satakunnassa 69 % 54 %) asunnoista sijaitsi pientaloissa, joista 56 % on erillispientaloissa ja 13 % 13,6 %) rivitaloissa. Kerrostaloissa sijaitsi vain 28,5 % 43 %) asunnoista. Koko maan vertailuluvut luvut sulkeissa). Satakunta Koko maa 3 % 3 % 29 % 43 % 54 % 68 % Pientalot Asuinkerrostalot Muut rakennukset ml. tuntematon) Pientalot Asuinkerrostalot Muut rakennukset ml. tuntematon) Kuvat 11 ja 12. Asuntojen jakauma talotyypin mukaan Satakunnassa ja koko maassa 13

14 Tyhjät asunnot eli asuntovarauma Asuntovarauman alueelliset erot ovat kasvaneet voimakkaasti luvulla. Keskusalueilla varauman osuus Suomen asuntokannasta on noin viisi prosenttia, jota voidaan pitää ns. luonnollisena tasona. Tällöin asuntomarkkinoiden toiminta ja asunnon vaihtaminen on sujuvaa. Useilla maaseutumaisilla alueilla varauman määrä taas on huomattavan suuri, jopa yli kymmenen prosenttia asuntokannasta, ja asunnoista on ylitarjontaa.mukkala; 2002) Alueellisten erojen taustalla on ensisijaisesti 1990-luvun alun laman jälkeinen voimakas muuttoliike, joka suuntautuu maaseudulta ja pienistä kaupungeista muutamiin kasvukeskuksiin. Mukkala; 2002) Tyhjät asunnot Satakunnassa Porin ja Rauman seutukuntien asuntovarauman osuus asuntokannasta oli koko maan vertailussa kohtuullisella tasolla: asunnoista oli tyhjiä noin 6 % vuonna 2000 eli keskimäärin hieman enemmän kuin koko maassa, jos hyvänä lukuna pidetään 5 %:a. Taulukko 4. Vertailu seutukunnittain, joissa asuntovarauman osuus oli pienin vuonna 2000 suluissa arvo, kun Helsingin seutu on poistettu) Seutukunta Muuttoliike Asuntovarauma % 2000) Asukasluku 2000) Nettomuutto % 95-00) Tulot mk/ tulonsaaja 98-99) Neliöhinta mk/m ) Asuntokannan muutos % 95-00) Asumisväljyys m 2 /asukas 2000) Helsinki 4, , ,8 32,0 Oulu 4, , ,7 32,9 Kuopio 4, , ,4 32,6 Lahti 5, , ,1 34,9 Tampere 5, , ,9 33,1 Imatra 5, , ,5 35,5 Riihimäki 5, , ,0 34,4 Lappeenranta 5, , ,4 34,5 E-Pirkanmaa 5, , ,8 36,8 Rauma 6, , ,9 37,9 Joensuu 6, , ,5 33,7 Jyväskylä 6, , ,0 33,0 Pori 6, , ,0 37,0 Turku 6, , ,7 34,9 Järviseutu 6, , ,1 34,2 Keskiarvo 5, , ,4 34,5 5,7) ) ) 5 741) 34,7) Lähde: Mukkala, s. 19 Pääasiallinen syy asuntovarauman suureen määrään on muuttoliike maaseutualueilta keskusalueille. Muuttoliikkeen lisäksi asuntojen lisärakentaminen väestökatoalueilla kärjistää tilannetta ja asuntojen tarjonta kysyntään nähden suurenee entisestään. Osittain muuttoliikkeen vaikutusta asuntovarauman kasvuun lieventää se, että suuri osa muuttajista on kotoaan pois lähteviä nuoria, jolloin asuntoon jäävät asumaan vanhemmat usein vain entistä väljemmin eikä asunto siten jää tyhjilleen. Mukkala, s. 35) Muuttoliike on väestömuutostekijöistä se, joka Satakunnassa vaikuttaa vahvasti alueelliseen väestökehitykseen. Väestömuutostilastoista on havaittavissa selvä 1990-luvun lopulta alkanut tulomuuttovirran lisääntyminen. Satakunnalle vuonna 2000 kirjattu 1400 asukkaan muuttotappio on laantunut vuoden 2002 aikana enää vain 500 asukkaan muuttotappioon. Luvun arvioidaan pienenevän edelleen tulevina vuosina. 14

15 1.4.4 Taajamoituminen ja palvelujen saavutettavuus Taajamoituminen Satakunnassa, niin kuin koko Suomessa, yhdyskuntarakenne muuttuu taaja-asutus-painotteisemmaksi. Väestö on vähentynyt haja-asutusalueilta ja keskittynyt yhä enemmän kuntakeskuksiin ja suuriin asutuskeskuksiin luvulla Satakunnan kuntien taajama-aste taajamissa asuvan väestön osuus %:na, taajama on käytetty tässä tilastokeskuksen mukaan) on kasvanut tasaisesti. Nykyisellään taajamissa asuvien osuus vaihtelee kunnittain Kiikoisten 30 prosentista Rauman 50 prosenttiin. Satakunnan maakuntakaava Tavoiteraportti Karvia Honkajoki Merikarvia Siikainen Kankaanpää Jämijärvi Pomarkku Noormarkku Lavia Taajama-alueiden vertailu SK5:n taajamatoimintojen alueisiin Taajama-alue 2000 YKR) Pori Luvia Ulvila Nakkila Kullaa Harjavalta Kiikoinen Taajama-alue 1990 YKR) Taajamatoimintojen alue SK5) Kyläalue SK5) Eurajoki Kiukainen Kokemäki Rauma Lappi Eura Köyliö Huittinen Punkalaidun Kodisjoki Säkylä Vampula Lähde: Suomen ympäristökeskus Tilastokeskus Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä km S A T A K U N T A L I I T T O /sl, al Kuva 13. Taajama-alueiden muutos

16 Satakunnan kuntien pinta-ala vaihtelee suuresti pienimmän Kodisjoen pinta-alan ollessa 43 neliökilometriä ja Kankaanpään 705 neliökilometriä. Asukastiheydeltään maakunnan eri osat ovat verrattain erilaisia. Rannikolle sijoittuvat suurimmat kaupungit erottuvat tiheään asuttuina Kokemäenjokilaakson taajamaketjun ohella. Kokonaisuudessaan eteläinen osa maakuntaa on selvästi tiheämpään asuttu kuin pohjoinen osa kuva 13). Alla olevassa taulukossa on kuvattu kuntien taaja-asutuksen osuuden muutos vuodesta 1990 vuoteen Mittayksikkönä on taaja-asutusväestön osuus %:ina kunnan koko väestömäärästä. Sivun 15 kartassa on kuvattu ruskealla värillä Satakunnan seutukaavan 5 taajamatoimintojen alueet sekä taajamaalueiden muutokset yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän YKR) mukaan aikavälillä Taajama-alueeksi luettava maa-ala on lisääntynyt Satakunnassa kymmenessä vuodessa 35 km 2 ollen nykyisin noin 383 km 2. Taulukko 5. Taaja-asutuksen osuus kunnittain vuonna 1990 ja vuonna 2000 Taajama-aste Taajama-aste Harjavalta 91,6 92,1 Eura 70,8 74,1 Kullaa 40,6 28,6 Eurajoki 56,2 58,1 Luvia 54,2 62,2 Kiukainen 56,5 65,2 Nakkila 77,6 75,5 Kodisjoki 67,4 77,2 Noormarkku 80,3 81,2 Lappi 51,3 51,9 Pomarkku 53,1 55,1 Rauma 94,3 94,8 Pori 94,6 94,1 Rauman seutu 83,1 86,7 Ulvila 94,2 91,9 Honkajoki 40,0 38,7 Porin seutu 89,7 91,1 Jämijärvi 34,9 36,5 Huittinen 71,7 72,4 Kankaanpää 73,6 75,6 Kokemäki 60,8 63,9 Karvia 37,0 37,7 Köyliö 45,7 49,1 Kiikoinen 27,2 29,8 Punkalaidun 37,2 39,6 Lavia 38,2 41,2 Säkylä 84,2 82,1 Merikarvia 53,6 56,1 Vampula 32,1 33,6 Siikainen 26,8 28,7 Kaakkois-Satakunta 61,5 66,5 Pohjois-Satakunta 53,5 59,2 Satakunta 79,4 82,7 Kaikissa muissa Satakunnan kunnissa taajama-aste on kasvanut, paitsi Kullaalla. Kunnan taajamaasteen lasku kymmenessä vuodessa 40,6:sta 28,6:een selittyy taajamaksi määriteltävän alueen vähenemisellä asutuksen harvetessa. Palvelujen saavutettavuus eli asunnon etäisyys palveluista on suoraan verrannollinen taajama-asteeseen kunnassa. Palvelujen saavutettavuus Palvelujen saavutettavuutta Satakunnassa on kuvattu Länsi-Suomen lääninhallituksen vuonna 2002 tekemän selvityksen mukaan. Selvityksessä kuvatuista peruspalveluista tässä on mukana Satakunnan kouluverkkoa, kirjastopalveluja, terveyspalveluja ja päivittäistavarakauppaa koskevat tiedot. Kauppa ja muiden palvelujen saavutettavuuden kuvauksessa on lähteenä käytetty raporttia Palvelujen saavutettavuus maaseudulla Keränen, 2003) 16

17 Kouluverkko Länsi-Suomessa Länsi-Suomen läänin kouluverkko on koulujen lakkauttamisista huolimatta varsin tiheä. Koulusta 5 km:n säteellä asuu 7-12-vuotiaiden ikäryhmästä eli entisten ala-asteiden oppilaista koko läänissä 94 % ja vuotiaiden ikäryhmästä eli entisten yläasteiden oppilaista 75 %. Molempia lukuja voidaan pitää hyvinä ja ne osoittavat perusopetuksen saatavuuden toteutuvan läänissä. Satakunnan kirjastot Kiinteiden kirjastojen lisäksi 28 kpl, 2002) Satakunnassa on seitsemän kirjastoautoa. Lappi ja Vampula hankkivat kirjastoautopalvelut ostopalveluna. Sivukirjastoja on mm. maakunnan suurimmissa kaupungeissa Porissa 8 kpl ja Raumalla 3 kpl. Satakunnan terveyspalvelujen saavutettavuus Satakunnan väestöstä 51 % asui vuonna 2002 yli 10 km:n etäisyydellä terveyspalveluista. Yli 65 vuotta täyttäneistä satakuntalaisista 54 %:lla oli terveyspalveluihin yli 10 km:n matka. Taulukossa 6 on kuvattu muiden maakuntien vastaavia lukuja. Palvelujen saavutettavuus oli selvityksen mukaan paras Varsinais-Suomessa ja heikoin Etelä-Pohjanmaalla. Taulukko 6. Eri etäisyyksillä keskus- ja aluesairaaloista asuvien asukkaiden %-osuus koko väestöstä ja 65 vuotta täyttäneistä eri sairaanhoitopiireissä ja koko Länsi-Suomen läänissä vuonna 2001 Sairaanhoitopiiri ja lääni Eri etäisyyksillä palvelujen ulkopuolelle jäävä väestön osa %) Alueen koko väestöstä 65 vuotta täyttäneestä väestöstä Etäisyys yli 10 km Etäisyys yli 20 km Etäisyys yli 30 km Etäisyys yli 10 km Etäisyys 20 km Palvelujen saavutettavuus maaseudulla koko maassa ja Satakunnassa Palvelujen saavutettavuutta maaseudulla on kuvattu Oulun yliopiston selvityksen mukaan maaseutuasutuksen etäisyydellä lähimpään taajamaan ja lähimpään kauppaan. Maaseutuasutus määritellään sijaitsevan keskimäärin noin 10 kilometrin etäisyydellä lähimmästä taajamasta tai kuntakeskuksesta väestömäärällä painotettu keskiarvo). Maaseutuasutuksen keskimääräinen etäisyys koko maassa aritmeettinen keskiarvo) taajamaan oli kuitenkin noin 15 kilometriä mitattuna tieverkon kautta. Itä- ja Pohjois-Suomessa keskimääräinen etäisyys on useimmissa kunnissa yli 20 km. Maaseutuväestöstä 60 % asui alle 10 kilometrin etäisyydellä lähimmästä taajamasta. Yli 20 km:n etäisyydellä lähimmästä taajamasta asui noin 10 % maaseutuväestöstä, mikä tarkoittaa asukasta koko maassa. yli Etäisyys yli 30 km Etelä-Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Keski-Suomi Pirkanmaa Satakunta Vaasa Varsinais-Suomi Länsi-Suomen lääni Lähde: Länsi-Suomen lääninhallitus

18 Satakunnan kuntien palvelujen saavutettavuutta kuvataan seuraavassa taulukossa siten, että sininen palkki osoittaa sen väestön osuuden, joka asuu yli 15 km:n etäisyydellä lähimmästä taajamasta ja keltainen palkki osoittaa kunnan maaseutuväestön keskimääräistä palvelujen hakumatkan pituutta kilometreinä. Eura Merikarvia Noormarkku Pori Siikainen Lavia Karvia Kankaanpää Kokemäki Pomarkku Punkalaidun Honkajoki Huittinen Säkylä Eurajoki Kullaa Nakkila Jämijärvi Ulvila Lappi Rauma Köyliö Vampula Harjavalta Luvia Kiikoinen Kiukainen Kodisjoki Etäisyys lähimp.taajamaan keskim., km Yli 15km etäisyydellä taajamasta asuvan väestön osuus % Kuva 14. Palvelujen hakumatkan keskimääräinen pituus Satakunnan kunnissa ja kuntien maaseutuasukkaiden osuus väestöstä. Selvityksen mukaan Satakunnan maaseutuasutuksen etäisyys lähimpään taajamaan vaihteli Kodisjoen 2,5 km:stä Euran 13,5 km:iin. Yli 15 km:n päässä taajamasta asui maaseutuväestöstä eniten Eurassa 44 %). Kuitenkin suurimmassa osassa kunnista 19:ssä kpl) koko kunnan väestö asui alle 10 km:n etäisyydellä taajamasta 10 km keskimäärin Suomessa). 18

19 Päivittäiset kauppamatkat Selvityksessä tehdyn etäisyysanalyysin mukaan koko maassa maaseutuväestön keskimääräinen etäisyys lähimpään kauppaan oli 7,0 km väestömäärällä painotettu keskiarvo). Asutuksen keskimääräinen etäisyys tieverkon mukaan aritmeettinen keskiarvo) kauppaan oli noin 10 kilometriä. Noin 76 % maaseutuväestöstä asui alle 10 kilometrin etäisyydellä lähimmästä kaupasta. Yli 15 kilometrin etäisyydellä lähimmästä kaupasta sijaitsevan maaseutuväestön osuus oli noin 8 % maaseutuväestön määrästä koko maassa. Lukumääränä tämä tarkoittaa yli asukasta. Pitkiin palveluhakuetäisyyksiin liittyviä ongelmia korostaa väestön ikääntyneisyys syrjäisillä alueilla. Kun alle 10 kilometrin etäisyydellä taajamista yli 65-vuotiaan väestön osuus oli 15 %, oli vanhusväestön osuus yli 40 kilometrin etäisyysluokissa 22 % Kodisjoki Kiikoinen Kiukainen Eura Nakkila Eura Nakkila Eurajoki Luvia Köyliö Lappi Kankaanpää Harjavalta Rauma Vampula Kullaa Ulvila Jämijärvi Pori Punkalaidun Huittinen Merikarvia Kokemäki Säkylä Siikainen Honkajoki Pomarkku Karvia Lavia Noormarkku Etäisyys lähimpään kauppaan keskim., km Yli 10 km etäisyydellä lähimmästä kaupasta asuvan väestön osuus % Kuva 15. Päivittäistavarakaupan saavutettavuus ja yli 10 km etäisyydellä kaupasta asuvan väestön osuus % Kaaviossa on kuvattu sinisellä viivalla niiden asukkaiden osuutta prosentteina, jotka asuvat yli 10 km:n etäisyydellä lähimmästä kaupasta, sekä keltaisella viivalla asutuksen keskimääräistä etäisyyttä kilometreinä lähimpään kauppaan. Keskimääräinen etäisyys lähimmästä päivittäistavarakaupasta Satakunnan maaseudulla vaihteli Kodisjoen 2,5 km:stä Noormarkun 12,3 km:iin 7 km / muu Suomi). Kauppamatkan pituus oli alle koko maan keskiarvon 14:sta kunnassa 50 %) 19

20 1.4.5 Työpaikat ja työmatkat Työpaikat Työpaikkatiheys ja niiden sijoittuminen on kuvattu kuvassa 16. Ruudun väri kuvaa työpaikkojen lukumäärää ruudussa 250 x 250 m). Suurimmat työpaikkakeskittymät, joita tämän esitystavan mukaan on 63 kpl, on kuvattu mustalla ruudulla. Punaisella on merkitty ruudut, joissa on yli kymmenen, mutta alle 200 työpaikkaa. Sinisellä merkityissä ruuduissa on 3-9 työpaikkaa. Vähemmän kuin kolme työpaikkaa sisältäviä ruutuja ei ole esitetty kuvassa. Satakunnan maakuntakaava Tavoiteraportti Karvia Merikarvia Siikainen Pomarkku Noormarkku Lavia Pori Ulvila Kullaa Kiikoinen Luvia Nakkila Harjavalta Eurajoki Kiukainen Kokemäki Eura Rauma Köyliö Lappi Kodisjoki Vampula Säkylä Lähde: Tilastokeskus 2002 Suomen ympäristökeskus Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä Honkajoki Kankaanpää Jämijärvi Huittinen Työpaikat 2000 kpl / ruutu) ) ) ) Punkalaidun km S A T A K U N T A L I I T T O /al Kuva 16. Työpaikkatiheys työpaikkoja / Työpaikkojen sijoittuminen 21

21 Viisivuotiskaudella päätoimialoista työpaikat lisääntyivät eniten palvelualoilla, nettolisäyksen ollessa lähes 6000 työpaikkaa. Palveluiden nettolisäys oli samansuuruinen kuin kokonaistyöpaikkalisäys, koska maa- ja metsätaloudesta poistuva työpaikkamäärä oli puolestaan samansuuruinen tarkasteluajanjaksolla teollisuuden ja rakentamisen nettolisäyksen kanssa. Taulukko 7. Satakunnan elinkeinorakenteen muutos seutukunnittain Yhteensä Maa- ja Jalostus Palvelut metsä- yhteensä yhteensä talous PORIN SEUTU muutos RAUMAN SEUTU muutos POHJOIS-SATAKUNTA muutos KAAKKOIS-SATAKUNTA muutos SATAKUNTA muutos Lähde: Tilastokeskus, Väestö Työpaikkamäärällä mitattuna Satakunta on teollisuusvaltaisin kaikista Suomen maakunnista lukuun ottamatta Itä-Uuttamaata pienelle alueelle keskittyneen öljynjalostuksen vuoksi). Satakunnan teollisuusvaltaisuudesta seuraa, että palvelusektori näyttäytyy maakunnan elinkeinorakenteessa suhteellisen kapea-alaisena. Kuitenkin absoluuttisesti suurin työpaikkalisäys on palvelusektorilla. Työmatkat pidentyneet ja pendelöinti lisääntynyt Satakunnan pitkään jatkunut elinkeinorakenteen voimakas muutos ja muuttotappio ovat näkyneet maaseudun autioitumiskehityksenä erityisesti Pohjois -Satakunnassa. Elinkeinorakenteen muutos on merkinnyt myös työmatkojen pituuksien kasvua. Koko maassa oli v keskimääräinen työmatkan pituus 8,0 km ja se oli kasvanut edeltäneenä kymmenvuotiskautena 2 km. Porin työssäkäyntialueella vastaavat luvut olivat 6,7 km ja 1,2 km sekä Rauman työssäkäyntialueella 7,4 km ja 2,4 km. Saman aikaisesti asutuksen keskittymisen kanssa on kuitenkin yhdyskuntien taajamarakenne hajaantunut. Yhteiskunnan kannalta pitkiin työmatkoihin liittyy sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä. Pitkät työmatkat ja pendelöinti edistävät työmarkkinoiden toimivuutta ja luovat edellytyksiä työvoiman kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamiseen. Rekisteriaineistoon perustunut analyysi tukee näkemystä, että pitkät työmatkat eivät rajoitu tiettyihin ryhmiin, vaikka tietyt yksilölliset tekijät, kuten sukupuoli, ikä, koulutus, toimiala, perhe ja lapset, asunnon hallinta ja puolison työmarkkina-asema ja työmatka, vaikuttavatkin työmatkan pituuteen.jolkkonen, 2002) 22

22 15 Työvoiman liikkuvuus Satakunnassa Kartassa 17 on kuvattu kuntien työpaikkaomavaraisuus %:na kunnassa asuvasta työvoimasta sekä kuntien väliset työssäkäyntivirrat henkilömäärinä. Ulvilan ja Noormarkun työssäkäyvistä asukkaista lähes joka toisen työpaikka on Porissa. Kodisjoelta joka toisen työmatka suuntautuu Raumalle. Satakunnan suurin pendelöintivirta, yli 2300 henkilöä, on Ulvilasta Poriin. Suurin pendelivirta Satakunnan ulkopuole l- ta Satakuntaan sekä määrällisesti että suhteellisesti kunnan omaan työvoiman määrän verrattuna),on Pyhärannasta Raumalle. Runsas kolmannes kunnan työvoimasta, noin 350 henkilöä, käy Pyhärannasta Raumalla työssä. Satakunnan maakuntakaava Tavoiteraportti Karvia Honkajoki 39 Merikarvia Siikainen Kankaanpää Jämijärvi Ikaalinen Pori Pomarkku Noormarkku Lavia Työpaikkaomavaraisuus % kpl kuntia) ) ) ) ) ) Ulvila 27 Kullaa 17 Kiikoinen Työssäkäyntivirrat henkilömäärän mukaan pendelöintivirta Luvia 107 Nakkila Harjavalta Rauma Eurajoki Lappi Kodisjoki Kiukainen 103 Eura Kokemäki Köyliö Säkylä Äetsä Huittinen Vampula Vammala 46 Punkalaidun Pyhäranta Lähde: Tilastokeskus 2003, työmatkapendelöinti ja työpaikkaomavaraisuus Laitila Alastaro km S A T A K U N T A L I I T T O / al,jli Kuva 17. Kuntien työpaikkaomavaraisuus %) ja kuntien väliset työssäkäyntivirrat 23

23 Työpaikkaomavaraisuus Työpaikkaomavaraisuus ilmaisee alueella työssäkäyvien ja alueella asuvan työllisen työvoiman välisen suhteen. Satakunnan työpaikkaomavaraisuus maakuntana on 98 prosenttia, mikä tarkoittaa että maakuntaan tulevan ja maakunnasta lähtevän työssäkäynnin erotus on 2000 työssäkäyvää henkilöä. Harjavallan työpaikkaomavaraisuus on Satakunnan kunnista korkein 125 prosentillaan Porin ollessa toiseksi korkein 110 prosentilla. Taulukko 8. Alueella asuva työllinen työvoima ja alueella työssäkäyvät sekä työpaikka omavaraisuus Kunta Alueella asuva Alueella Työpaikkatyöllinen työv. työssäkäyvät omavaraisuus Harjavalta ,3 % Pori ,2 % Eura ,8 % Huittinen ,7 % Rauma ,6 % Kankaanpää ,3 % Honkajoki ,6 % Säkylä ,1 % Karvia ,7 % Merikarvia ,0 % Kokemäki ,1 % Siikainen ,1 % Lavia ,1 % Pomarkku ,0 % Vampula ,6 % Punkalaidun ,2 % Nakkila ,0 % Kiukainen ,7 % Eurajoki ,4 % Kiikoinen ,0 % Köyliö ,7 % Jämijärvi ,5 % Ulvila ,6 % Luvia ,7 % Lappi ,6 % Noormarkku ,7 % Kullaa ,2 % Kodisjoki ,2 % Satakunta ,9 % 24

24 1.4.6 Keskusverkko ja liikenne Maakunnan keskusverkko muodostuu väestöltään, työpaikkarakenteeltaan ja palvelutasoltaan erikokoisista keskuksista, maaseututaajamista ja -kylistä sekä niitä yhdistävistä liikenne- ja toimintaverkostosta. Keskusverkkoon vaikuttavat lisäksi eri tasoisten keskusten vaikutusalueet ja väestön asioinnin suuntautuminen eri palvelujen haun suhteen. Satakunnan keskusverkkoselvitys laaditaan Satakunnan maakuntakaava Tavoiteraportti Karvia Honkajoki Merikarvia Siikainen Kankaanpää Jämijärvi Pomarkku Väestö 2003 kunnittain Pori Noormarkku Lavia Kyläalue SK5) Ulvila Kullaa Kiikoinen Luvia Nakkila Harjavalta Eurajoki Kiukainen Kokemäki Rauma Lappi Eura Köyliö Huittinen Punkalaidun Kodisjoki Säkylä Vampula Lähde: Tilastokeskus km S A T A K U N T A L I I T T O / jli, al Kuva 18. Satakunnan aluerakenne kuntien väestömäärän mukaan 25

25 Liikenne Satakunnan alueella on parhaillaan käynnissä Porin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman laadinta. Suunnitelma valmistunee loppuvuodesta Satakunnan maakuntakaavaan liittyen on aloitettu koko Satakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelman laadinta, jossa käsitellään yksityiskohtaisemmin Rauman seutua. Maakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman ja maakuntakaavatyön yhteensovittaminen on tärkeää, jotta alue- ja yhdyskuntarakenne- sekä liikenneratkaisut voidaan suunnitella tarkoituksenmukaisesti. Satakunnan tieverkon kehittämissuunnitelma on valmistunut Suunnitelma sisältää seuraavan kymmenen vuoden tiehankkeet Satakunnan alueella. Liikenneverkko Tieverkko Satakunnassa on yleisiä teitä yhteensä 3399 km. Tiepituudesta 16 % kuuluu toiminnallisen luokituksen mukaan valta- ja kantatieluokkaan, 11 % seututieluokkaan ja 73 % alimpaan eli yhdystieluokkaan. Valta- ja kantateiden osuus liikennesuoritteesta on 10 % ja yhdysteiden osuus on 29 %. Raskaan liikenteen osuus liikennesuoritteesta on satakunnassa 9,4 %, eli selvästi maan keskiarvoa 8,6 %) korkeampi. Keskivuorokausiliike nteellä ja raskaan liikenteen määrällä mitaten Satakunnan merkittävimmät tieyhteydet ovat valtatie 2 sekä valtatie 8. Liikenteen on ennustettu kasvavan Satakunnassa vuoteen 2020 mennessä keskimäärin 16 %. Kasvu on Satakunnan alueella valtakunnallista keskiarvoa pienempää. Rataverkko Tampere-Pori/Rauma rataosa on valtakunnallisesti erittäin merkittävä metsä-, metalli- ja kemianteollisuuden sekä satamien kuljetusväylä. Rataverkon kehittämisen edellytyksenä on mm. tasoristeyksien poistaminen. Meriväylät Porin ja Rauman satamilla on merkittävä vaikutus Satakunnan elinkeinoelämässä. Liikenne- ja viestintäministeriön asettaman meri- ja sisävesiväylien pitkän tähtäimen kehittämisohjelmassa maakunnan molempiin satamiin on suunniteltuväylien syventämistä ja satamien kehittämistä. Lentokentät Satakunnan alueella on Porin lentokentän lisäksi Jämin, Euran ja Kokemäen pienlentokentät. Porin lentokenttä sijaitsee aivan Porin keskustan tuntumassa. Lentoasema oli vuonna 2001 matkustajamäärältään Suomen seitsemänneksitois ta vilkkain. Pienistä matkustajamääristä huolimatta lentoaseman muu liikenne on kohtalaisen vilkasta ja laskeutumisten määrässä Pori ylsi kymmenennelle sijalle. Tähän on syynä Suomen ilmailuopiston toiminta lentoasemalla. Reittilentojen lisäksi asemalta lähtee vuosittain kymmenkunta charter-lentoa eri puolille maailmaa sijaitseviin kohteisiin, lähinnä Välimeren alueelle ja Kanarian saarille. Lisäksi kentältä lennetään 15- paikkaisella koneella charter-lentoja enimmäkseen yritysten tarpeisiin. Porin lentoasema toimii myös Niinisalon kansainvälisten rauhanturvajoukkojen huolto- ja lomalentoasemana. Lentoja tapahtuu noin kaksi kertaa kuukaudessa. 26

26 Satakunnan maakuntakaava Tavoiteraportti Karvia Honkajoki Liikenneverkko 2010 Merikarvia Teiden toiminnallinen luokitus Siikainen Valtatie vt) Kankaanpää Jämijärvi Kantatie vt) Seututie st) Yhdystie yt) Pomarkku Varautuminen 4-kaistaiseen tiehen Eritasoliittymä Noormarkku Lavia Pää- tai yhdysrata SK5) Pori Pääratavaraus SK5) Ulvila Kullaa Laivaväylä SK5) Luvia Nakkila Lentoliikenteen alue SK5) Harjavalta Kokemäki Eurajoki Kiukainen Rauma Lappi Eura Köyliö Huittinen Punkalaidun Kodisjoki Säkylä Vampula MITTAKAAVA 1: km S A T A K U N T A L I I T T O Kuva 19. Satakunnan liikenneverkko seutukaavan 5 mukaan 27

27 1.4.7 Yhdyskuntatekninen huolto Lounais-Suomen ympäristökeskus on yhdessä kuntien kanssa laatinut vesihuollon yleissuunnitelmat seuraaville alueille: Kokemäenjoenlaakson vedenhankinnan yleissuunnitelma, tiivistelmä, 1984 Varsinais-Suomen ja Etelä-Satakunnan haja-asutuksen vedenhankinnan yleissuunnitelma, tiivistelmä, 1985 Pirkanmaan ja Pohjois-Satakunnan haja-asutusalueiden vedenhankinnan yleissuunnitelma, Tampereen vesipiirin vesitoimisto, Tampereen seutukaavaliitto, Satakunnan seutukaavaliitto 1986 Rauman seudun vedenhankinnan yleissuunnitelma, tiivistelmä, 1986 Euran ja Lapin kuntien haja-asutuksen vedenhankinnan yleissuunnitelma, tiivistelmä, 1992 Pirkanmaan ja Pohjois-Satakunnan haja-asutuksen vesihuollon yleissuunnitelma, Tampereen vesi- ja ympäristöpiiri, Pirkanmaan liitto, Satakuntaliitto 1993 Rauman-Kokemäen alueen vesihuollon yleisselvitys, tiivistelmä, 1994 Rauman-Kokemäen alueen vesihuollon yleisselvitys, 1994 Pohjois-Satakunnan vedenhankinnan yleissuunnitelma, tiivistelmä, 1997 Kokemäenjokilaakson vesihuollon kehittämissuunnitelma, Osaraportti II Suunnitelmavaihtoehdot), 2001 Kokemäenjokilaakson vesihuollon kehittämissuunnitelma, tiivistelmä, 2001 Kokemäenjokilaakson vesihuollon kehittämissuunnitelma, Yksikkökustannukset, investointilaskelmat ja kustannusanalyysit, Osaraportti lll Tekninen suunnitelma), 2002 Huittisten kaupunki: Vesihuollon kehittämissuunnitelma, 2003 Huittisten-Loimaan alueen vesihuollon kehittämissuunnitelma, tiivistelmä, Satakunnan kuntien yleiskaavoitustilanne Satakunnassa kuntien yleiskaavat ovat kunnan osan kattavia osayleiskaavoja. Kaavoitusta ovat vauhdittaneet sekä valtion tuki yleiskaavoitukselle että maankäyttö- ja rakennuslain uudet säännökset sekä kaavojen oikeusvaikutuksista että rantojen kaavoittamisesta. Satakunnassa kuntien yleiskaavoitus kattaa maakunnan maa- ja vesipinta-alasta noin 44 %. Satakunnan kuntien kaavoitustilanne oli vuoden 2003 lopussa laajuudeltaan seuraava: Oikeusvaikutteiset Oikeusvaikutuksettomat Yhteensä yhteensä ha, tekeillä ha yhteensä ha, tekeillä ha ha, tekeillä ha 28