2 METSIEN MONIMUOTOISUUS JA KUNTO

Transkriptio

1 METSIEN MONIMUOTOISUUS JA KUNTO Suomessa on suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä,8 miljoonaa hehtaaria, eli 1 prosenttia metsäalasta. Valtaosa näistä alueista sijaitsee Pohjois-Suomessa. Vuonna 4 luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia alueita suojeltiin lisää hieman yli 4 hehtaaria. Monimuotoisuuden suojelun keinovalikoima on monipuolistunut viime vuosina. Metsähallituksen mailla tehtiin vuosina 3 4 erilaisia ennallistamistoimenpiteitä yhteensä noin 7 15 hehtaaria, josta 6 45 hehtaaria suojelualueilla ja 7 hehtaaria talousmetsissä. Talousmetsissä monimuotoisuutta edistetään esimerkiksi säilyttämällä erityisen tärkeät ja muut arvokkaat elinympäristöt, lisäämällä metsien lahopuuta, säästämällä hakkuissa järeitä lehtipuita sekä kulottamalla. Vuoden 4 luonnonhoidon laadun arvioinnin perusteella noin 95 prosenttia hakkuualueiden arvokkaista elinympäristöistä säilyi hakkuissa ennallaan tai lähes ennallaan. Yksityismetsien ja metsäteollisuuden metsien uudistushakkuissa jätettiin säästöpuustoksi keskimäärin lähes kuusi kuutiometriä elävää ja puolitoista kuutiometriä kuollutta puuta hehtaarille. Vesiensuojelun taso heikentyi huomattavasti maanmuokkauksissa, mutta pysyi aiempien vuosien tasolla puunkorjuussa. Vuosina havaittiin metsikön metsätaloudellista laatua alentavia tuhoja 5, miljoonalla metsämaahehtaarilla, Etelä-Suomessa 17 prosentilla ja Pohjois-Suomessa 34 prosentilla metsämaan pinta-alasta. Merkittävimpiä tunnistettuja tuhon aiheuttajia olivat ilmastotekijät ja sienitaudit. Vuonna 4 kohtuullisesti tai vakavasti harsuuntuneita (harsuuntumisaste > 5 %) oli kangasmetsien männyistä 3, kuusista 4 ja lehtipuista 8 prosenttia. Puiden latvusten kunto on säilynyt viime vuodet vakaana. Metsien kunto on Suomessa vähintäänkin tyydyttävä. Vähentyneiden päästöjen ansiosta happamoituminen ei ole yleinen ongelma metsissämme. Metsäluonnon monimuotoisuus ja suojelu Metsäluonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisten metsäympäristötyyppien, eliöyhteisöjen, ekosysteemien sekä metsissä elävien eliölajien ja niiden geneettisen perimän runsautta ja monipuolisuutta. Monimuotoisuutta pyritään säilyttämään mm. perustamalla luonnonsuojelualueita, turvaamalla uhanalaisten lajien elinympäristöt ja ottamalla monimuotoisuustavoitteet huomioon metsien käsittelyssä. Luonnonsuojelualueita tarvitaan sellaisten elinympäristöjen tai lajien säilyttämiseksi, jotka eivät menesty talousmetsissä. Suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia maa-alueita on Suomessa kaikkiaan 4,7 miljoonaa hehtaaria, josta metsiä on,8 miljoonaa hehtaaria (1 % metsä- ja kitumaan alasta). Valtaosa suojelualueista sijaitsee Pohjois- Suomessa. Lakisääteisten valtion luonnonsuojelu- ja erämaa-alueiden maapinta-ala on,8 miljoonaa hehtaaria ja yksityismaille perustettujen luonnonsuojelualueiden noin 14 hehtaaria (taulukot.1.3 ja kuva.1). Taulukossa 1.3 on esitetty Euroopan suojellut metsät ja suojametsät. Suomea koskevat pinta-alatiedot ovat siinä hieman erilaiset johtuen luokituseroista ja metsän määritelmän eroista. Luonnonsuojelualueverkostoa on Suomessa kehitetty erilaisten suojeluohjelmien perusteella. Vuonna 4 luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia alueita hankittiin valtion omistukseen tai rauhoitettiin yksityisinä suojelualueina hieman yli 4 hehtaaria. Painopiste on viime vuosina ollut lintuvesien suojeluohjelman ja soidensuojeluohjelman toteuttamisessa. Yksityismailla luonnonsuojeluohjelmista on toteuttamatta vielä 99 hehtaaria (taulukko.3). Luonnonsuojelulain mukaisia luonnonsuojelualueita (1,4 miljoonaa hehtaaria) ovat kansallis- ja luonnonpuistot, soiden-, lehtojen- ja vanhojen metsien suojelualueet sekä muut suojelualueet. Erämaaalueet (1,4 miljoonaa hehtaaria) ovat erämaalakiin Metsätilastollinen vuosikirja 5 71

2 Forest biodiversity and health Metsänomistajien suhtautuminen erilaisiin metsien suojelukeinoihin alueittain Metsäntutkimuslaitos teki valtakunnallisen kyselytutkimuksen yksityismetsänomistajille heidän suhtautumisestaan erilaisiin metsien suojelukeinoihin. Aineisto kerättiin vuonna 3 ennen METSO-monimuotoisuusohjelman kokeiluhankkeiden liikkeellelähtöä. METSO-ohjelmassa kokeillaan metsänomistajien vapaaehtoisuuteen ja erilaisiin toimintatapoihin perustuvia suojelukeinoja. Tulosten mukaan omaehtoisesti oli metsissään luonnonarvoja suojellut reilu kolmasosa metsänomistajista. Osuus oli suurin lappilaisten (4 % metsänomistajista) ja itäsuomalaisten (39 %) metsänomistajien keskuudessa. Omaehtoinen suojelu tarkoitti useimmin luontoarvot erityisesti huomioon ottavaa metsien käsittelyä tai tilan osien jättämistä metsätalouskäytön ulkopuolelle. Noin kaksi kolmasosaa metsänomistajista koki hyväksyttävänä oman tilansa suojelullisesti arvokkaiden metsäalueiden määräaikaisen rauhoituksen korvausta vastaan sopimuksella, jonka rauettua käyttöoikeus palautuu omistajalle. Useimmin tämän suojeluratkaisun hyväksyivät Oulun läänin metsänomistajat (kuva 1). Keinoa ei-hyväksyttävänä pitävien osuus oli suurin länsi- ja eteläsuomalaisten metsänomistajien keskuudessa. Oulun lääni (n=1) Lapin lääni (n=34) Etelä-Suomi (n=) Itä-Suomi (n=188) Länsi-Suomi (n=359) % metsänomistajista Hyväksyttävä En osaa sanoa Ei hyväksyttävä Kuva 1. Määräaikaisen, korvauksen tai palkkion sisältävän suojelusopimuksen hyväksyttävyys omalla tilalla. Metsänomistajat pitivät yleisesti yksityismetsien suojelussa huomattavasti hyväksyttävämpänä keinona maapohjan omistuksen säilyttävää suojelusopimusta kuin alueen lunastusta valtiolle. Lappilaisten (49 %) ja itäsuomalaisten (47 %) metsänomistajien keskuudessa maapohjan omistuksen säilyttävän suojeluratkaisun hyväksyvien osuus oli suurin (kuva ). Alueen lunastuksen valtiolle hyväksyisivät useimmin Oulun läänin (3 %) ja Etelä-Suomen (19 %) metsänomistajat, länsi- ja itäsuomalaisista metsänomistajista lunastuksen hyväksyisi 16 prosenttia ja lappilaisista kahdeksan prosenttia. Itä-Suomi (n=19) Lapin lääni (n=35) Länsi-Suomi (n=35) Oulun lääni (n=1) Etelä -Suomi (n=8) % metsänomistajista Hyväksyisin mielelläni Hyväksyisin varauksin Neutraali En hyväksyisi mielelläni En hyväksyisi lainkaan En osaa sanoa Kuva. Maapohjan omistuksen säilyttävän, sopimukseen perustuvan suojelun hyväksyttävyys yksityismetsissä yleensä. Metsänomistajien näkemykset erilaisten suojeluratkaisujen hyväksyttävyydestä olivat läänitasolla melko samansuuntaisia koko maassa. Erityisen tärkeinä tekijöinä suojeluratkaisun hyväksyttävyydelle pidettiin yleisesti omistus- ja päätäntävallan säilyttämistä sekä palkkiota. Terhi Koskela & Paula Horne, Metsäntutkimuslaitos Lisätietoja: Horne ym. 4 7 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 5

3 Metsien monimuotoisuus ja kunto perustuvia suojelualueita, jotka on muodostettu niiden erityisluonteen säilyttämiseksi sekä saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi. Natura -verkoston avulla pyritään vaalimaan luonnon monimuotoisuutta Euroopan unionin alueella. Siihen on valittu suojelukohteiksi sekä arvokkaita luontotyyppejä että uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja. Valtaosa Natura-ehdotukseen sisältyvistä maa-alueista kuului jo aikaisemmin jonkin suojeluohjelman tai varauksen piiriin. Uusia, aikaisemmin suojelemattomia maa-alueita otettiin Naturaan noin 8 hehtaaria. Valtioneuvosto hyväksyi syksyllä Etelä- Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (MET- SO), joka täydentää Kansallista metsäohjelmaa 1. METSOn uusien suojelukeinojen lähtökohtina ovat metsänomistajien vapaaehtoisuus ja taloudellisten arvojen korvaaminen. Yksityismetsissä kokeiltavat uudet keinot ovat luonnonarvokauppa, tarjouskilpailu, luonnonhoitoalueet ja metsäluonnon monimuotoisuuden yhteistoimintaverkosto. Valtionmetsissä on keskeistä niiden luonnonarvojen laadun parantaminen erilaisilla ennallistavilla toimenpiteillä. MET- SOn kokonaisrahoitus vuonna 4 oli 9,4 miljoonaa ja kokonaisbudjetti vuosille 3 7 yhteensä 61,7 miljoonaa euroa. Vuonna 4 solmittiin 35 luonnonarvokaupan sopimusta 34 maanomistajan kanssa, yhteensä 33 hehtaarin alueista. Määräaikaisesta sopimuksesta maanomistajille maksettu keskimääräinen palkkio oli 161 euroa hehtaarilta vuodessa. Vuotta aikaisemmin kauppoja tehtiin 38, yhteensä 8 hehtaarin alueista. Tarjouskilpailut suojelukohteiden löytämiseksi aloitettiin vuonna 4. Käytettävissä oli 5 euron määräraha, jolla valittiin toteutettavaksi hankinnoin, yksityisin suojelualuein tai vuoden määräaikaisin sopimuksin yhteensä 9 aluetta, pinta-alaltaan hieman yli 115 hehtaaria. Metsien ennallistaminen keskittyy Metsähallituksen maille (taulukko.4). Vuosina 3 4 Metsähallituksen metsissä tehtiin erilaisia ennallistamistoimenpiteitä yhteensä noin 7 15 hehtaaria, josta 6 45 hehtaaria suojelualueilla ja 7 hehtaaria talousmetsissä. Yhteensä Metsähallituksen hallinnoimilla suojelualueilla on tehty ennallistamistöitä noin 14 8 hehtaaria, joista runsaat kaksi kolmasosaa turv la. Talousmetsissä ennallistamisia on tehty vastaavasti hieman alle 9 hehtaaria, josta lähes kolme neljäsosaa turv la. Muiden metsänomistajien ennallistamistöitä on tilastoitu yhteensä noin 9 hehtaaria. Uhanalaiset lajit Vuosina 1997 Suomen uhanalaiset lajit arvioitiin kolmannen kerran. Uhanalaisuuden arviointiperusteita olivat lajien runsaus, levinneisyys, kannan kehitys ja biologiset ominaisuudet. Suomen 43 eliölajista 15 tunnettiin riittävän hyvin lajin uhanalaisuuden arvioimiseksi. Näistä 1 55 luokiteltiin uhanalaisiksi. Lajit jaettiin häviämistodennäköisyyden perusteella kolmeen luokkaan: äärimmäisen uhanalaiset (49 lajia), erittäin uhanalaiset (45 lajia) ja vaarantuneet (84 lajia). Metsät ja suot ovat ensisijainen elinympäristö 631 uhanalaiselle lajille (taulukko.5). Metsissä elävien lajien uhkana ovat etenkin lahopuun väheneminen sekä puulajisuhteiden ja puuston ikärakenteen muutokset. Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan rauhoittaa tai se voidaan määritellä uhanalaiseksi tai erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Laki rauhoittaa kaikki linnut ja nisäkkäät, jotka eivät kuulu riistaeläimiin tai rauhoittamattomiin eläimiin. Lisäksi luonnonsuojeluasetuksella on rauhoitettu 4 eläintä, 137 putkilokasvia ja seitsemän sammalta. Rauhoitettujen lajien kerääminen, haltuunotto, häiritseminen, vangitseminen, tappaminen ja siirtäminen toiseen paikkaan on kielletty, mutta rauhoitussäännökset eivät yleensä estä alueen käyttämistä metsätalouteen. Luonnonsuojeluasetuksessa on lueteltu 1 3 uhanalaista lajia, joista 485 häviämisvaarassa olevaa lajia on määritetty erityisesti suojeltaviksi. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Kielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on tiedottanut rajatusta esiintymispaikasta maanomistajalle. Alueelliset ympäristökeskukset ovat tehneet yksityismaille vuoden 4 loppuun mennessä noin tällaista rajauspäätöstä. Talousmetsien luonnon- ja ympäristönhoito Talousmetsissä monimuotoisuutta vaalitaan säilyttämällä luonnontilaisina metsälain mukaiset, erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnonsuojelulain mukaiset metsäiset luontotyypit sekä muut luontokohteet. Yli puolet metsätalouden vuoksi uhanalaisiksi luokitelluista lajeista elää näissä ns. metsälakikohteissa Metsätilastollinen vuosikirja 5 73

4 Forest biodiversity and health tai muissa arvokkaissa elinympäristöissä. Lisäksi monimuotoisuus huomioidaan metsänkäsittelyssä säilyttämällä olemassaoleva lahopuu, jättämällä eläviä säästöpuita (erityisesti jaloja lehtipuita ja järeitä haapoja ja raitoja), suosimalla lehtisekapuustoa ja kulottamalla. Metsäkeskukset kartoittivat yksityismetsien erityisen tärkeät elinympäristöt vuosina Näitä ns. metsälakikohteita havaittiin yhteensä 6 hehtaaria. Kohteiden pinta-alasta arvioitiin löytyneen noin 8 prosenttia, joten niiden pinta-alaksi laskettiin noin 75 hehtaaria, keskimäärin,5 prosenttia yksityismetsien alasta. Metsähallituksen inventoinneissa erityisen tärkeitä elinympäristöjä oli,9 prosenttia ja metsäteollisuusyritysten metsissä,6 prosenttia talousmetsistä. Näiden inventointien tulokset eivät ole menetelmäerojen takia suoraan vertailukelpoisia keskenään. Yleisimpiä lakikohteita ovat purojen ja norojen lähiympäristöt sekä vähäpuustoiset suot (taulukko.6). Yksityiset metsänomistajat voivat saada ympäristötukea metsälakikohteen säilyttämisestä aiheutuvaan vähäistä suurempaan taloudelliseen tulonmenetykseen tai kohteen hoitoon ja kunnostukseen. Vuoden 4 loppuun mennessä ympäristötukea oli myönnetty lähes 9,5 miljoonaa euroa yhteensä 11 4 hehtaarille. Valtion tukea myönnetään myös tilanrajojen yli ulottuvien metsäluonnon hoitohankkeiden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen (taulukko 3.5). Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion, metsäkeskusten ja Metsähallituksen luonnonhoidon seurannassa on selvitetty luontokohteiden säilymistä hakkuissa vuodesta 1995 lähtien. Viime vuosina lähes kaikki Metsähallituksen mailla olevat luontokohteet ja noin 95 prosenttia yksityisten tai yhtiöiden mailla olevista luontokohteista on säilynyt hakkuissa ennallaan tai lähes ennallaan. Uudistusaloille jätettävät säästöpuut ovat yksi talousmetsien luonnonhoidon näkyvimmistä keinoista. Luonnonhoidon seurannan mukaan etenkin hakkuissa jätetyn kuolleen puuston ja monimuotoisuudelle tärkeiden lehtipuiden tilavuudet ovat kasvaneet. Yksityismetsien ja yhtiöiden metsien uudistusaloille on jätetty viime vuosina säästö- ja lahopuustoa 6 7 kuutiometriä ja Metsähallituksen uudistusaloille hieman enemmän. Vuoden 4 inventoinnin perusteella yksityisten ja yhtiöiden uudistushakkuualoille jätettiin luonnonhoidon nimissä keskimäärin 5,7 m³ elävää ja 1,5 m³ kuollutta puuta arvioitua metsähehtaaria kohden. Näissä luvuissa ovat mukana sekä hakkuualojen että niihin rajautuvien arvokkaiden luontokohteiden säästöpuut. Vuosikirjan taulukot koskevat ainoastaan yksityismetsien luonnonhoitoa. Yksityismetsien avohakkuualoille jätettiin vuonna 4 eläviä säästöpuita keskimäärin vajaa neljä kuutiometriä (1 puuta) hehtaarille ja kuollutta puuta noin yksi kuutiometri hehtaarille. Arvokkaiksi elinympäristöiksi rajatuille kohteille puustoa jäi keskimäärin lähes 11 kuutiometriä hehtaarille (taulukot.9 ja.1). Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan vähintään 1 senttimetrin paksuista kuollutta runkopuuta on metsä- ja kitumaalla Etelä-Suomessa keskimäärin,7 ja Pohjois-Suomessa 8,3 kuutiometriä hehtaarilla (taulukko.7). Luonnontilaisia metsiä koskevien tutkimusten mukaan vanhoissa luonnontilaisissa metsissä on kuollutta ja lahoavaa puuta 1 kuutiometriä hehtaarilla. Vuoden 4 luonnonhoidon seurannassa kolmasosa hakkuualoista arvioitiin sellaisiksi, että niistä saattaa päästä ravinteita vesistöihin. Muokatuilla hakkuualoilla vesiensuojelu oli onnistunut keskimäärin hieman huonommin kuin vuotta aikaisemmin. Puunkorjuuseen liittyvä vesiensuojelu pysyi sen sijaan aiempien vuosien tasolla (taulukko.11). Ennallistettuja alueita on poltettu yhteensä noin 5 hehtaaria (taulukko.4). Metsähallituksen suojelualueita ennallistettiin vuonna 3 4 polttamalla yhteensä noin 1 ja talousmetsiä runsaat 1 hehtaaria. Uudistusalueita kulotettiin vuonna 4 Suomessa yhteensä hieman yli hehtaaria (taulukko 3.). Talousmetsien käsittely pohjautuu pääosin metsänhoitosuosituksiin, joita metsäorganisaatiot uudistavat tai ovat jo uudistaneet metsien monimuotoisuutta paremmin vaaliviksi. Esimerkiksi Metsähallitus julkaisi uuden ympäristöoppaan kesällä 4 ja yksityismetsiä koskevien uusien hoitosuositusten on tarkoitus valmistua vuoden 5 aikana. Myös metsäsertifiointi ja Metsähallituksen maiden alue-ekologinen suunnittelu edistävät monimuotoisuuden säilymistä talousmetsissä. Metsäsertifiointi asettaa lainsäädäntöä yksityiskohtaisempia vaatimuksia metsien hoidolle ja käytölle. Valtaosa Suomen metsistä on sertifioitu FFCS (Finnish Forest Certification System) -järjestelmän mukaisesti. Sen piirissä on kaikkiaan miljoonaa hehtaaria metsäja kitumaata, jotka kuuluvat metsänomistajalle. Alue-ekologisissa suunnitelmissa, jotka kattavat yleensä yhtenäisen 4 1 hehtaarin 74 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 5

5 Metsien monimuotoisuus ja kunto alueen, monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet pyritään jättämään talouskäytön ulkopuolisiksi luontokohteiseksi. Metsien kunto Valtakunnan metsien inventoinneissa metsätuhot luokitellaan niiden metsätaloudellisen merkityksen mukaan. Vuosien inventointien perusteella tuhot laskivat metsikön metsänhoidollista laatuluokkaa (ks. sivu 34) yhteensä 5, miljoonalla metsämaahehtaarilla: Etelä-Suomessa 17 prosentilla ja Pohjois-Suomessa 34 prosentilla metsämaan pintaalasta. Etelä-Suomessa esiintyi runsaimmin rungon muotovikoja ja latvatuhoja sekä Pohjois-Suomessa latvatuhoja, muotovikoja ja pystyynkuolleita puita. Merkittävimpiä tuhon aiheuttajia olivat sienitaudit ja ilmastotekijät. Hyvin usein tuhon syytä ei tunnistettu (taulukot.1.14). Latvuksen suhteellinen lehti- tai neulaskato eli harsuuntumisaste kuvastaa puiden yleiskuntoa, sillä yhteyttävän neulasmassan pieneneminen vaikuttaa puiden elintoimintoihin ja heikentää kasvukykyä. Puu luokitellaan vaurioituneeksi, kun sen suhteellinen lehti- tai neulaskato suhteessa harsuuntumattomaan vertailupuuhun on yli 5 prosenttia. Vuonna 4 kangasmetsien männyistä oli vaurioituneita 3, kuusista 4 ja lehtipuista 8 prosenttia. Puiden latvusten kunto on säilynyt viime vuodet vakaana (kuva.5). Harsuuntumista on arvioitu samoilla periaatteilla yli 3 Euroopan maassa vuodesta 1986 lähtien. Vuonna 4 kaikista Euroopassa mitatuista koepuista (noin 135 kpl) 3 prosenttia arvioitiin vaurioituneiksi. Suomen metsien harsuuntuneisuus on ollut lievempää kuin useimmissa muissa Euroopan maissa (kuva.6). Metsäntutkimuslaitoksen Metsätuhotietopalveluun tehtyjen ilmoitusten mukaan myrskyt kaatoivat vuonna 4 vain noin,1 miljoonaa kuutiota puuta, kun edellisenä vuonna puuta kaatui noin miljoona kuutiometriä ja pahana myrskyvuonna 1 yli 7 miljoonaa kuutiometriä. Myös lumituhojen määrä pieneni vuonna 4 kymmenesosaan edellisvuodesta. Myrsky- ja lumituhojen seuraustuholaisten, ytimennävertäjien ja kirjanpainajien aiheuttamia vahinkoja ilmoitettiin enemmän kuin vuonna 3, mutta muuten hyönteistuhot olivat koko maan tasolla melko vähäisiä. Sienitauteja esiintyi vuonna 4 melko vähän. Hirvituhoja esiintyi edelleen runsaasti, mutta myyrätuhoja vain murto-osa edellisvuoden määrästä. Metsien kuntoon vaikuttavat ilman epäpuhtaudet Metsien kuntoon vaikuttavat yhdessä monet tekijät, kuten ilmasto- ja maaperäolosuhteet, puuston ikä ja laatu, metsien käsittely, metsätuhot sekä ilman epäpuhtaudet. Metsien vaurioitumisessa on usein kyse ympäristötekijöiden ja tuhonaiheuttajien yhteisvaikutuksesta. Tällä hetkellä kasvihuoneilmiön voimistumista ja siitä johtuvaa ilmastonmuutosta pidetään maapallon pahimpana ympäristöuhkana. Fossiilisten polttoaineiden käyttö ja metsien hävittäminen lisäävät hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Kasvihuonekaasut estävät lämpösäteilyn paluun avaruuteen ja kohottavat maapallon keskilämpötilaa. Lämpeneminen muuttaa luontoa ja vaikuttaa mm. puulajien menestymiseen sekä lisää todennäköisesti metsätuhoja. Rikki- ja typpipäästöt happamoittavat maaperää ja vesistöjä. Vuonna 3 rikkilaskeuma oli 4 kg/ha ja typpilaskeuma 6 kg/ha (kuva.). Metsämaasta puuttuu yleensä kasveille käyttökelpoista typpeä, joten aluksi typpilaskeuma voi lisätä kasvua. Happamoitumisen edetessä kasvien ravinteiden saanti kuitenkin heikkenee huuhtoutumisen seurauksena ja haitallisten aineiden pitoisuudet lisääntyvät. Kriittisellä kuormituksella tarkoitetaan suurinta epäpuhtauksien määrää, jonka ekosysteemi pitkällä aikavälillä vaurioitumatta sietää. Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan metsämaiden rikin ja typen kriittinen kuormitus ylittyy nykylaskeumilla Etelä- ja Kaakkois-Suomessa sekä paikoitellen pohjoisessa itärajan tuntumassa. Ilmastonmuutoksen ja happamoitumisen ohella yläilmakehän otsonikato ja toisaalta otsonin lisääntyminen alailmakehässä aiheuttavat ongelmia. Yläilmakehän otsoni pidättää auringon haitallista ultraviolettisäteilyä, kun taas maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa otsoni on haitallista eliöille. Suomenkin alailmakehän otsonipitoisuudet ovat jatkuvasti nousseet, mihin lienee vaikuttanut kaukokulkeutuminen Keski-Euroopasta. Otsonin kriittinen taso määritellään muun muassa kasvillisuuden saaman otsoniannoksen mukaan. Vuonna 4 Metsätilastollinen vuosikirja 5 75

6 Forest biodiversity and health otsoniannos jäi alle kriittisen annoksen kaikilla mittausasemilla (kuva.3). Raskasmetallit kuten lyijy, elohopea, kupari ja kadmium ovat ympäristömyrkkyjä. Sammalten alkuainepitoisuudet kuvaavat hyvin ilman kautta tulevaa laskeumaa, koska ne ottavat pääosan ravinteista suoraan sadevedestä ja pintaansa kiinnittyneistä hiukkasista. Metsäntutkimuslaitos on mitannut sammalten alkuainepitoisuuksia vuosina 1985, 199, 1995 ja. Tarkastelujakson aikana raskasmetallilaskeuma on pääsääntöisesti pienentynyt (kuva.4). Myönteinen kehitys johtuu lähinnä lyijyttömän bensiinin lisääntyneestä käytöstä sekä energiantuotantolaitosten tehostuneesta savukaasujen puhdistuksesta. Metsien monimuotoisuuden ja kunnon tilastointi Suojeltujen ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevien metsien pinta-ala perustuu vuonna julkaistuun Metsien suojelun luokittelun ja tilastoinnin yhtenäistämistyöryhmän muistioon (taulukko.1). Valtion mailla olevien lakisääteisten luonnonsuojelualueiden pinta-alatieto kerätään Metsähallitukselta ja Metsäntutkimuslaitokselta (taulukko.). Ympäristöministeriö julkaisee vuosittain tilaston edellisenä vuonna toteutetuista luonnonsuojelualuehankinnoista ja luonnonsuojeluohjelmien toteutumistilanteesta (taulukko.3). Ennallistamistyöryhmän mietintöä varten kerättiin ennallistettujen kivennäismaiden metsien ja soiden määrät vuoden loppuun, johon lisättiin vuosina 3 ja 4 tehdyt ennallistamistyöt (taulukko.4). Tiedot uhanalaisista lajeista perustuvat vuonna valmistuneeseen kolmanteen uhanalaisuusarviointiin (taulukko.5). Valtakunnan metsien inventoinnin koealoilta arvioidaan kuolleen ja muun monimuotoisuuden kannalta arvokkaan puuston tilavuus (taulukot.7 ja.8). Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio ja metsäkeskukset kartoittivat yksityismetsien metsälain mukaiset tärkeät elinympäristöt (taulukko.6). Suurimmat metsäyhtiöt kartoittivat omat metsänsä. Metsäkeskusten ja Metsähallituksen vuosittain toteuttama talousmetsien luonnonhoidon laadun arviointi tuottaa tietoa luontokohteiden säilymisestä hakkuissa, säästöpuiden määrästä ja laadusta, vesien suojelun tilasta sekä puunkorjuun ja maanmuokkauksen aiheuttamista maastovaurioista (taulukot.9.11). Luontokohteiden ominaispiirteiden säilyminen arvioidaan neliportaisella asteikolla: Säilynyt ennallaan Luontokohteen ominaispiirteet ovat säilyneet. Kohdetta ei ole käsitelty tai käsittely on tehty ominaispiirteet säilyttävällä tai niitä korostavalla tavalla. Säilynyt lähes ennallaan Luontokohde on lähes kokonaan säilynyt. Käsittely on heikentänyt kohteen luontoarvoja hieman, mutta ominaispiirteet ovat olennaisilta osin säilyneet. Haitta on lyhytaikainen (alle 1 vuotta). Säilynyt osaksi Oleellinen osa luontokohteesta on tuhoutunut. Käsittely on heikentänyt kohteen luontoarvoja selvästi ja ominaispiirteet ovat merkittäviltä osin hävinneet. Haitta on pitkäaikainen (ominaispiirteiden palautuminen kestää vuosikymmeniä). Ei lainkaan säilynyt Luontokohde tai sen ominaispiirteet ovat kokonaan tuhoutuneet. Alueen ominaispiirteet eivät todennäköisesti palaudu ennalleen puuston taloudellisen kiertoajan kuluessa. Luontokohteiden ja hakkuualueiden säästöpuuston määrä arvioidaan silmämääräisesti ja niiden keskikuutiohinta arvioidaan tapauskohtaisesti. Säästöpuuston laatu voi olla: Erinomainen, säästöpuiden määrä ja sijoittelu on hakkuuta edeltänyt tilanne huomioon ottaen hyvä. Puut on valittu monimuotoisuuden kannalta oikein ja tarkoituksenmukaisesti. Säästöpuista ei ole haittaa uuden puuston syntymiselle ja kehittymiselle. Hyvä, säästöpuita on lähes riittävästi, puulajivalinnassa tai sijoittelussa pieniä puutteita. Puustosta ei ole olennaista haittaa puuntuotannolle. Välttävä, säästöpuustoa on jätetty mahdollisuuksiin nähden vähän tai puusto on valittu väärin perustein tai se haittaa jo selvästi uuden puuston kehittymistä. Heikko, säästöpuita ei ole jätetty lainkaan, vaikka mahdollisuudet jättämiseen olisivat olleet hyvät. Säästöpuusto on luonnonhoidon kannalta huonosti valittu tai puustosta on puuntuotannolle huomattavaa haittaa. Puunkorjuun vesiensuojelua arvioitaessa kiinnitetään huomiota mm. vesistöön rajoittuville alueille jätetyn suojakaistan riittävyyteen, ajourien sijoittamiseen sekä pienvesien ja ojien ylityskohtien valintaan ja toteutukseen. Maanmuokkauksen vesiensuojelussa otetaan huomioon mm. muokkausalueella syntyvän lietteen leviämistä estävät toimenpiteet ja pohjavesialueiden maanpinnan käsittelyn voimakkuus. 76 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 5

7 Metsien monimuotoisuus ja kunto Metsätuhojen esiintymistä (taulukot.1.14) seurataan valtakunnan metsien inventoinneissa (ks. myös metsävarojen tilastointi, s ). Inventoinnissa metsikkökuvioilta arvioidaan mahdollisen tuhon ilmiasu, syntyajankohta, aiheuttaja ja vakavuusaste. Nämä otetaan huomioon metsikön laatuluokkaa määritettäessä (ks. taulukko 1.16). Tuhojen aste (taulukko.1) kuvaa kaikkien tuhojen yhteisvaikutusta ja arvioidaan vertaamalla tuhometsikköä metsikön tilaan ennen tuhon syntyä. Arvioinnin kriteereinä ovat mm. puuston kasvun pieneneminen, puiden kuoleminen ja puiden vaurioitumisesta aiheutuva metsikön tukkipuutuotoksen väheneminen. Tuhot voivat alentaa metsikön laatua (s. 34) myös jos se jää tuhon jälkien korjaamisen takia harvaksi. Tuhon asteet luokitellaan seuraavasti: Ei tuhoja. Lievä tuho ei ole muuttanut metsikön laatua tai kehitysluokkaa eikä lisännyt jo aikaisemmin vajaatuottoisen metsikön vajaatuottoisuutta. Todettava tuho on alentanut metsikön laatua yhdellä luokalla tai lisännyt jo aiemmin vajaatuottoisen metsikön vajaatuottoisuutta. Tuho ei ole muuttanut metsikön kehitysluokkaa, poikkeuksena ylemmän puujakson tuhoutuminen jo taimikoksi kehittyneen alikasvoksen päältä. Vakava tuho aiemmin kehityskelpoisessa metsikössä on merkinnyt metsikön laadun huononemista enemmän kuin yhdellä luokalla tai kehitysluokan muuttumista uudistusalaksi. Jo aiemmin vajaatuottoisessa metsikössä vajaatuottoisuus on lisääntynyt olennaisesti. Täydellinen tuho merkitsee, että metsikkö on uudistettava heti Metsäpalotiedot koostetaan sisäasianministeriön pelastusosaston Pronto-tietokannasta (taulukko.15). Metsätuhojen vuotuista vaihtelua havainnollistavat Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton keräämät metsätuhokorvaustiedot ja maa- ja metsätalousministeriön maksamat hirvituhokorvaukset (taulukko.16). Vain noin viidennes metsätalousmaasta on vakuutettu, joten tilasto ei anna kattavaa kuvaa vahinkojen aiheuttamista menetyksistä. Suomi on osallistunut vuodesta 1985 lähtien yleiseurooppalaiseen metsien terveydentilan seurantaohjelmaan (ICP Forests, vuodesta 3 Forest Focus). Siinä seurataan Euroopan maiden metsien terveydentilaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä yhteisesti sovituilla menetelmillä (tietotaulu sekä kuvat.5 ja.6). Suomen ympäristökeskuksen alueelliset rikki- ja typpilaskeuma-arvot perustuvat koko maan kattavan mittausasemaverkon tuloksiin (kuva.). Ilmatieteen laitos mittaa ulkoilman otsonipitoisuutta kymmenellä ilmanlaadun tausta-asemalla kautta koko Suomen ja julkaisee pitoisuustuloksia myös verkkosivuillaan (kuva.3). Metsäntutkimuslaitoksen Muhoksen tutkimusasemalla tehtävässä raskasmetallilaskeumatutkimuksessa on metsäsammalten avulla osoitettu merkittävimmät laskeuman päästölähteet, niiden vaikutusalueet ja laskeumassa tapahtuneet muutokset vuodesta 1985 lähtien (kuva.4). Metsätilastollinen vuosikirja 5 77

8 Forest biodiversity and health Forest Focus metsien kunnon seurantaohjelma Tausta ja säädösperusta Suomi on vuodesta 1985 lähtien osallistunut yleiseurooppalaiseen metsien terveydentilan seurantaohjelmaan (ICP Forests), joka perustuu kansainväliseen ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan sopimukseen. Euroopan unioni omaksui ICP Forests -ohjelman periaatteet ja tehtävät, ja metsien kunnon seuranta EU-maissa pohjautuu nykyisin vuosina 1986 ja 1994 vahvistettuihin säädöksiin ja niihin myöhemmin tehtyihin täydennyksiin. Vuosina 3 6 voimassa olevan asetuksen mukaisesti EU:n tukemaa metsien kunnon seurantaohjelmaa kutsutaan Forest Focus -ohjelmaksi. Suomessa kokonaisvastuu ohjelmasta on maa- ja metsätalousministeriöllä Metlan vastatessa ohjelman koordinoinnista ja toteutuksesta. Forest Focus -ohjelman tavoitteena on seurata pitkällä aikavälillä Euroopan metsäekosysteemien tilaa yhdenmukaisesti ja kattavasti. Ohjelmassa on keskitytty erityisesti seuraamaan ilman epäpuhtauksien vaikutuksia metsiin ja ehkäisemään metsäpaloja. Järjestelmän täydentämiseksi on kehitetty uusia menetelmiä, jotka liittyvät hiilen sitomisen, biologisen monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen seurantaan. Lisäksi Euroopan yhteisen maaperästrategian luominen sekä metsien suojavaikutuksiin liittyvät kysymykset asettavat ohjelman tulevalle kehittämiselle omat haasteensa. Näytealaverkosto Vuonna 1986 valtakunnan metsien 8. inventoinnin pysyvistä koealoista poimittiin metsien kunnon vuotuiseen seurantaan noin 4 kivennäismailla sijaitsevaa näytealaa (taso I), täydennysten jälkeen vuonna 3 näytealojen lukumäärä oli 453. Vuoden 4 aikana otosta täydennettiin edelleen noin 1:lla turvemaan ja 5:llä kivennäismaan näytealalla, joten näytealojen kokonaismäärä on kaikkiaan noin 6 kpl. Latvuskunnon seurannan lisäksi näytealoilta on otettu seurannan alkaessa maaperä- ja neulasnäytteet sekä tehty puustomittaukset ja kasvillisuuskartoitus. Intensiivisen seurannan näytealaverkosto (taso II, tällä hetkellä 31 alaa) perustettiin 199-luvun loppupuolella (kuva 1). Verkoston avulla on tarkoitus seurata ja tutkia metsäekosysteemien toimintaa ja käyttää tätä tietoa selitettäessä metsien kunnossa tapahtuneita muutoksia, joita on havaittu taso I:n aloilla. Alla on esitetty taso II:n seurantatoiminnat ryhmiteltyinä seurantatiheyden mukaan. Level II koealat Mänty Kuusi Koivu Pallasjärvi Uusikaarlepyy Ikaalinen Juupajoki Evo Tammela Vilppula Kevo Kivalo Sodankylä Ylikiiminki Pyhäntä Lapinjärvi Punkaharju Sevettijärvi Miehikkälä Oulanka Lieksa Kuva 1. Intensiivisen seurannan (taso II) näytealaverkosto Jatkuva seuranta meteorologia (11 alaa) fenologia (1 alaa) laskeuma (17 alaa) karikesato (17 alaa) maavesi (17 alaa) puiden paksuuskasvu (1 alaa) ilmanlaadun seuranta (3 alaa) Vuosittainen (31 alaa) harsuuntuminen neulasten väriviat abioottiset ja bioottiset tuhot Joka. vuosi (31 alaa) neulaskemia otsonivauriot Joka 5. vuosi (31 alaa) puuston kasvu kasvillisuus 78 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 5

9 Metsien monimuotoisuus ja kunto Seurannan tuloksia Puiden latvuskuntoa on seurattu vuodesta 1986 pysyvillä näytealoilla (taso I). Tärkeimpänä puiden kunnon mittarina käytetään latvuksen suhteellista lehti- ja neulaskatoa eli harsuuntumisastetta. Tämän lisäksi arvioidaan latvuksen värioireiden sekä erilaisten tuhojen määrä. Harsuuntumattomien puiden (harsuuntumisaste 1 %) osuus on pienentynyt ja lievästi harsuuntuneiden puiden (1 5 %) osuus kasvanut seurantajakson aikana. Yli 5 % harsuuntuneiden puiden osuus on kuitenkin viime vuosina pysynyt vakaana kaikilla puulajeilla (kuva.5). Vuonna 4 mäntyjen keskimääräinen harsuuntumisaste kivennäismailla oli 9,3 %, kuusten 18,1 % ja lehtipuiden 1, %. Turv la harsuuntuminen oli hieman vähäisempää. Keskimääräinen harsuuntumisaste on vaihdellut viime vuosina melko vähän. Harsuuntuminen johtuu Suomessa pääasiassa puuston ikääntymisestä, epäedullisista ilmasto- ja säätekijöistä sekä sieni- ja hyönteistuhoista. Vuonna 4 puiden kuolleisuus oli,1 % eli sama kuin edellisvuonna. Laskeumaa on seurattu avoimella paikalla ja metsikössä vuodesta 1996 lähtien. Metsikön sisällä metsämaahan kohdistuvaan laskeumaan (metsikkösadanta) vaikuttaa ilmasta tulevan laskeuman lisäksi latvuskerroksessa tapahtuvat ilmiöt, kuten aineiden sitoutuminen ja huuhtoutuminen. Metsikkösadannan koostumus on keskeisessä asemassa, kun arvioidaan laskeuman vaikutusta metsämaan kemialliseen tilaan (esim. maaperän happamoituminen). Laskeumaseurannassa kerätään märkälaskeumaa ja osittain kuivalaskeumaa. Avoimen paikan ja metsikkösadannan sulfaattirikki-, ammoniumtyppi- ja nitraattityppilaskeumat ovat Etelä-Suomessa suurempia kuin Pohjois-Suomessa (kuvat ja 3). Laskeuma-arvot ovat koko Suomessa alhaisia verrattuna moniin alueisiin Keski-Euroopassa. Metsikkösadannan rikkilaskeuma on suurempi kuin avoimella paikalla, koska puiden latvuksista huuhtoutuu kuivalaskeumaa. Typellä tilanne on usein päinvastainen, koska typpeä pidättyy puiden latvuksiin. Rikkilaskeuma väheni osalla näytealoista seurantajakson aikana, ja vähentyminen painottui jakson alkupuolelle. Ammonium- ja nitraattitypen laskeumissa ei ollut havaittavissa selvää suuntausta. Kaikki metsäekosysteemissä tapahtuvat muutokset (maan ravinnetila, puiden kunto, tuhohyönteisten esiintyminen jne.) heijastuvat myös karikesatoon, jossa tapahtuvia muutoksia seuraamalla voidaan arvioida metsäekosysteemin tilaa. Metsiköiden karikesatoa on seurattu vuodesta 1996 lähtien. Karikesato vaihteli huomattavasti vuosittain ja alueittain (kuva 4), mutta keskimääräinen karikesatomäärä pysyi kuitenkin normaalin vaihtelun rajoissa. Sekä kuusi- että mäntyalojen karikesato oli alhaisin pohjoisimmilla näytealoilla. Kariketulosten keskinäistä vertailua vaikeuttaa näytealojen erilaisuus, esimerkiksi puiden määrä, ikä- ja kokojakauma ja maantieteellinen sijainti vaihtelevat. Mäntyaloilla männyn neulasten osuus kokonaiskarikkeesta oli 55 7 %, vastaavasti kuusialoilla neulasten osuus oli 6 8 % kokonaiskarikkeesta. Aluskasvillisuudella on suuri merkitys boreaalisten metsien biomassatuotannossa, ainekierrossa ja lajistollisessa monimuotoisuudessa. Aluskasvillisuuden lajien runsaussuhteet tutkittiin kaikilla taso II:n aloilla vuosina 1998 ja 3. Kenttä- ja pohjakerroksen kasvilajien runsaudet arvioitiin peittävyysprosentteina. Kenttäkerrokseen luettiin putkilokasvit eli varvut, heinät ja heinämäiset kasvit, ruohot sekä enintään 5 cm:n korkuiset puiden ja pensaiden taimet. Pohjakerrokseen kuuluivat sammalet ja jäkälät. Lahopuulla tai kivillä kasvavat lajit eivät olleet mukana seurannassa. Vuoden 3 inventoinnin näytealat on järjestetty kuvaan 5 alhaalta ylös etelä-pohjoisgradientin mukaan. Kuusikot edustavat tuoreita ja lehtomaisia kankaita ja männiköt kuivia ja kuivahkoja kankaita. Lajien kokonaismäärä vaihteli välillä 5 69 kuusikoissa ja välillä männiköissä. Männiköissä putkilokasvien lajimäärä pieneni, mutta sammal- ja jäkälälajien määrä suureni pohjoista kohti. Myös kuusikoissa putkilokasvien lukumäärät olivat Etelä-Suomessa suuremmat kuin Pohjois-Suomessa, mutta pohjakerroksen lajimäärissä ei havaittu vastaavaa maantieteellistä vaihtelua. Lajimääriin vaikuttaa myös kasvupaikkatyyppi, metsikön sukkessiovaihe ja monet muut ympäristötekijät. John Derome, Martti Lindgren, Antti-Jussi Lindroos, Pasi Rautio, Maija Salemaa & Liisa Ukonmaanaho, Metsäntutkimuslaitos Metsätilastollinen vuosikirja 5 79

10 Forest biodiversity and health Kivalo kg/ha Rikkilaskeuma kg/ha Oulanka Ylikiiminki Lieksa Uusikaarlepyy Punkaharju Juupajoki Avoin paikka kuusikon lähellä Kuusikko Avoin paikka männikön lähellä Männikkö Tammela Kuva. Rikkilaskeuma avoimella paikalla ja metsikössä vuosittain Kivalo 6 4 kg/ha Typpilaskeuma kg/ha 6 4 Oulanka Ylikiiminki Lieksa Uusikaarlepyy Punkaharju Juupajoki 6 4 Avoin paikka kuusikon lähellä Kuusikko Avoin paikka männikön lähellä Männikkö 6 4 Tammela Kuva 3. Typpilaskeuma avoimella paikalla ja metsikössä vuosittain 8 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 5

11 Metsien monimuotoisuus ja kunto 5 4 g/m Kuusikko Juupajoki 5 4 g/m Männikkö Tammela 3 Tammela 3 1 Kivalo 1 Juupajoki Kivalo Kuva 4. Kokonaiskarikesato kuusikoissa ja männiköissä vuosittain Kuusikko Männikkö Pallasjärvi Kivalo Putkilokasvit Sammalet Jäkälät Kevo Sevettijärvi Oulanka Pallasjärvi Uusikaarlepyy Sodankylä Närpiö Kivalo Vilppula Ylikiiminki Juupajoki Lieksa Punkaharju Juupajoki Evo Punkaharju Tammela Miehikkälä Lapinjärvi Tammela Solböle Lapinjärvi Lajien lukumäärä Lajien lukumäärä Kuva 5. Aluskasvillisuuden lajimäärät kangasmetsien näytealoilla vuonna 3 Metsätilastollinen vuosikirja 5 81

12 Forest biodiversity and health Kirjallisuus Literature Ennallistaminen suojelualueilla. Ennallistamistyöryhmän mietintö. 3. Suomen ympäristö 618. Ympäristöministeriö. s. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman luonnonsuojelubiologiset kriteerit. 3. Suomen ympäristö 634. Ympäristöministeriö. 71 s. Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma.. Suomen ympäristö 583. Ympäristöministeriö. 55 s. Forest Condition in Europe. 5 Technical Report. 5. Federal Research Centre for Forestry and Forest Products (BFH). UNECE. 96 s + liitteet. Hakala, H. & Välimäki, J. 3. Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristökeskus. Gaudeamus. 446 s. Hildén, M., Auvinen A-P. & ja Primmer, E. (toim.), 5. Suomen biodiversiteettiohjelman arviointi. Suomen ympäristö 77. Suomen ympäristökeskus. 51 s. Horne, P., Koskela, T. & Ovaskainen, V. (toim.). 4. Metsänomistajien ja kansalaisten näkemykset metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. Kangas, P., Jäppinen, J-P., von Weissenberg, M. (toim.) 5. Suomen biologista monimuotoisuutta koskevan kansallisen toimintaohjelman toteutuminen vuosina 4. Suomen ympäristö 758. Suomen ympäristökeskus. 8 s. Kansallinen metsäohjelma 1 seurantaraportti MMM:n julkaisuja 4/5. 5 s. Kuuluvainen, T., Saaristo, L., Keto-Tokoi, P., Kostamo, J., Kuuluvainen, J., Kuusinen, M., Ollikainen, M. & Salpakivi-Salomaa, P. Metsän kätköissä. Suomen metsäluonnon monimuotoisuus. 4. Edita. 381 s. Luonnonvarat ja ympäristö 5. SVT Ympäristö ja luonnonvarat 5:3. Ympäristöministeriö, Tilastokeskus & Suomen ympäristökeskus. 7 s. Meriluoto, M. & Soininen, T Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus. 19 s. Metsien suojelun luokittelun ja tilastoinnin yhtenäistämistyöryhmä.. Työryhmämuistio MMM : s. + liitteet. Metsonlehtiä. Uutiskirje 1/5. Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö. 8 s. Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt. Kartoitus yksityismetsissä Loppuraportti. 4. Maa- ja metsätalousministeriö. MMM:n julkaisuja 9/4. 6 s. Mälkönen, E. (toim.) Ympäristömuutos ja metsien kunto. Metsien terveydentilan tutkimusohjelman loppuraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. Pouttu, A., Lindgren, M., Lipponen, K., Lilja, A., Poteri, M. & Henttonen, H. 4. Metsätuhot vuonna 4. Metsäntutkimuslaitoksen metsätuhotietopalvelun vuosiraportti. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 1. Suomen lajien uhanalaisuus. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Edita. 43 s. Rautjärvi, H., Ukonmaanaho, L. & Raitio, H.. Forest condition monitoring in Finland, National Report 1. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. Rissanen, K. 4. Luonnonhoidon seuranta 3 ja vertailu vuosien 1994 tuloksiin. Metsähallitus. s. Siitonen, J. (toim.) 1. Monimuotoinen metsä. Metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelman loppuraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. Muut tietolähteet Other sources of information Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO, ICP Forests, Ilmatieteen laitos, ilmanlaatu, Metsien terveys -palvelu, Metsähallitus, Metsäsertifiointi ja FSC, Sisäasiainministeriö, pelastusosasto, Suomen ympäristökeskus, Talousmetsien luonnonhoidon laadun arviointi, Ympäristöministeriö, 8 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 5

13 Metsien monimuotoisuus ja kunto Luonnonpuistot Strict nature reserves Kansallispuistot National parks Erämaa-alueet Wilderness areas Soidensuojelualueet ja -ohjelma Mire conservation areas and conservation programme Yksityiset suojelualueet Protected areas on private land Vanhojen metsien suojelualueet ja -ohjelma Conservation areas and programme for old-growth natural forests Muut suojelualueet ja -ohjelmat Other protected areas and programmes Pohjoisboreaalinen Northboreal Eteläboreaalinen Southboreal Keskiboreaalinen Midboreal Hemiboreaalinen Hemiboreal 5 1 Kilometers Kuvaan on merkitty yli 5 hehtaarin suojelualueet ja suojeluohjelmakohteet. The figure includes conservation areas and conservation programme areas larger than 5 ha. Lähteet: Suomen ympäristökeskus; Metsähallitus Sources: Finnish Environment Institute; Metsähallitus Kuva.1 Figure.1 Luonnonsuojelualueet metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin Nature conservation areas by forest vegetation zone Metsätilastollinen vuosikirja 5 83

14 Forest biodiversity and health Sulfaattirikki Sulphate sulphur (SO 4 -S) kg/ha Nitraattityppi Nitrate nitrogen (NO 3 -N) kg/ha <1 Ammoniumtyppi Ammonium nitrogen (NH 4 -N) kg/ha <1 < >4 Lähde: Suomen ympäristökeskus Source: Finnish Environment Institute Kuva. Rikin (S) ja typen (N) laskeuma 3 Figure. Deposition of sulphur (S) and nitrogen (N), 3 Kittilä Ähtäri Korppoo g/m³ h g/m³ h g/m³ h µg/m³ h = metsäpuiden kriittinen annos µg/m³ h = critical portion for forest trees g/m³ h g/m³ h g/m³ h Kuusamo Lammi Virolahti Lähde: Ilmatieteen laitos Source: Finnish Meteorological Institute Kuva.3 Kasvukauden aikainen otsoniannos eräillä paikkakunnilla Figure.3 The portion of ozone during the growing period in certain areas of Finland, Finnish Statistical Yearbook of Forestry 5

15 Metsien monimuotoisuus ja kunto Lyijy (Pb) Lead mg/kg <,, 4, 4, 6, 6, 8, 8, 1, 1, 1 1, 14, >14, Kadmium (Cd) Cadmium mg/kg <,1,1,,,3,3,4,4,5,5,6,6,7 >,7 Lähde: Metsäntutkimuslaitos Source: Finnish Forest Research Institute Kuva.4 Sammalnäytteiden lyijy- ja kadmiumpitoisuus 1985, 1995 ja Figure.4 Lead and cadmium concentration in mosses in 1985, 1995 and Metsätilastollinen vuosikirja 5 85

16 Forest biodiversity and health 1 Mänty - Pine osuus koepuista, % - % of sample trees Kuusi - Spruce Lehtipuut - Broadleaves Harsuuntumisaste -1 % > 1-5 % > 5-6 % > 6-1 % Degree of defoliation Vuonna 4 mukana ovat myös turvemaan seurantapuut. In year 4 trees on peat lands are also included. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, metsien elinvoimaisuuden vuotuinen seuranta / Forest Focus Source: Finnish Forest Research Institute / Forest Focus Kuva.5 Männyn, kuusen ja lehtipuiden harsuuntumisjakaumat kangasmetsissä Figure.5 Defoliation frequency distribution for pine, spruce and broadleaves on mineral-soil sites, Viro Tanska Romania Valko-Venäjä Suomi Liettua Portugali Ukraina Latvia Kypros Itävalta Espanja Albania Belgia Norja Alankomaat Irlanti Ruotsi Ranska Serbia ja Montenegro Italia Britannia Unkari Saksa Sveitsi Puola Moldova Andorra Slovakia Slovenia Bulgaria Tšekki Kroatia Lähde Source: Forest Condition in Europe. 5 Technical Report. Harsuuntuneisuus - Defoliation > 5-6 % > 6-1 % % Kuva.6 Vaurioituneiden (neulaskato > 5 %) havupuiden osuus eri Euroopan maissa 4 Figure.6 Proportion of damaged conifers (defoliation > 5%) in various European countries, 4 Estonia Denmark Romania Belarus Finland Lithuania Portugal Ukraine Latvia Cyprus Austria Spain Albania Belgium Norway The Netherlands Ireland Sweden France Serbia and Montenegro Italy United Kingdom Hungary Germany Switzerland Poland Moldova Andorra Slovakia Slovenia Bulgaria Czech Republic Croatia 86 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 5

17 .1 Suojellut ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat metsät Areas of protected forests and forests under restricted forestry use, Metsätilastollinen vuosikirja 5 87 Luokka Metsämaa Kitumaa Metsä- ja kitumaa yhteensä Suojeltu maa-ala kaikkiaan Classification Forest land Scrub land Forest and scrub land, total Protected land area, total Osuus metsä- Osuus kitumaan Osuus metsä- ja Osuus kokonaismaan alasta alasta kitumaan alasta maa-alasta Of forest Of scrub Of forest and Of total land land area land area scrub land area area 1 ha % 1 ha % 1 ha % 1 ha % 1. Tiukasti suojellut metsät 834 4, , , ,8 1. Strictly protected forests a. Suojellut metsät, joissa varovaiset 79,4 19,7 98,4 116,4 hakkuut ovat mahdollisia a. Protected forests where cautious fellings are possible 1+a. Suojellut metsät 91 4,5 85 9, , , 1+a. Protected forests b. Rajoitetussa metsätalouskäytössä 65 3, , , ,3 olevat alueet b. Forests under restricted forestry use 1+a+b. Suojellut ja rajoitetussa metsätalous , ,1 81 1, ,5 käytössä olevat metsät yhteensä 1+a+b. Protected forests and forests under restricted forestry use, total Luokka 1 eli tiukasti suojellut metsät sisältää kansallis- ja luonnonpuistot, soiden-, lehtojen- ja vanhojen metsien suojelualueet, muut luonnonsuojelualueet valtion- ja yksityismaalla, luonnonsuojeluun hankitut valtion alueet, erämaa-alueiden luonnontilaisina säilytettävät osat, luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvat alueet, rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat valtiolle luonnonsuojelutarkoituksessaa hankitut alueet, luonnonsuojelulailla toteutettavat Natura -verkoston kohteet, erityisesti suojeltavan lajin elinympäristöt ja kestävän metsätalouden rahoituslain ympäristötukikohteet. Luokka a sisältää erämaa-alueiden luonnonmukaisesti hoidettavat alueet, luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit, joiden rajaus on päätetty, metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt, valtion retkeilyalueiden luonnontilaisina säilytettävät osat sekä vesilain suojellut luontotyypit. Luokka b sisältää rantojensuojeluohjelmaan kuuluva muu luonnonsuojelualue yksityismaalla, rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat vanhat valtion maat, rantojensuojeluohjelmaan kuulumattomat yksityismaiden alueet, metsälailla toteutettavat Natura -verkoston kohteet, metsäluonnon muut arvokkaat elinympäristöt, seuraavat Metsähallituksen alueet: suojelumetsät, ekologiset yhteydet, alue-ekologisen suunnittelun muut luontokohteet, riistakohteiden metson soidinpaikat, erityisiä ympäristö- tai ulkoiluarvoja sisältävät metsätalouskohteet, maisemakohteet, tutkimussopimusmetsät, virkistysmetsät ja -alueet, valtion retkeilyalueiden muut kuin luonnontilaisina säilytettävät osat sekä yhtiöiden kulttuuri-, virkistys-, maisema- ja riistanhoitoalueet. Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö, Metsien suojelun Source: Ministry of Agriculture and Forestry Metsien monimuotoisuus ja kunto

18 88 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 5. Lakisääteiset luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet valtion mailla Statutory nature conservation and wilderness areas on state land, October 4, 5 Maapinta-ala Land area, 1 ha Metsäkeskus Kansallis- Luonnon- Soidensuojelu- Lehtojen- Vanhojen metsien Muut luonnon- Erämaa- Yhteensä Forestry centre puistot puistot alueet suojelualueet suojelualueet suojelualueet alueet Total National Strict nature Mire conservation Protected herb- Protected old-growth Other Wilderness parks reserves areas rich forest areas forest areas protected areas areas (35 kpl areas) (19 kpl areas) (173 kpl areas) (53 kpl areas) (93 kpl areas) (11 kpl areas) (1 kpl areas) Koko maa 797,3 151, 441,7 1, 1, 38,8 1 38,6 8,9 Whole country -1 Etelä-Suomi 8, 5,8 31,3,3 8,7 1,7-138,8 Southern Finland Ahvenanmaa Rannikko 5,9 -,, 1,,5-7,6 Etelärannikko 5,9 -,,,9,5-7,5 Pohjanmaa ,1, -,1 Lounais-Suomi 7,5 1,6 4,9,1,1,6-14,8 3 Häme-Uusimaa 9,,,5,,8,8-11, 4 Kaakkois-Suomi 3,5 - -,,1, - 3,6 5 Pirkanmaa 9,1,6 4,1, 1,1, - 15,1 6 Etelä-Savo 8,1-1,, 1,, - 1,6 7 Etelä-Pohjanmaa 1,9-1,,,9 1,8-7,6 8 Keski-Suomi 8,4 1,,5, 1,9,3-14,3 9 Pohjois-Savo,9 -,9,1,6 1,4-5,9 1 Pohjois-Karjala 1,8, 5,1-1,1 6,9-8, Pohjois-Suomi 717,3 145,3 41,4,9 1,5 6,1 1 38,6 68, Northern Finland 11 Kainuu 5,1 5,5 8,7,1,8 3, - 63, 1 Pohjois-Pohjanmaa 41,9 11, 57,9,1,7,9-11,4 13 Lappi 67,3 18,9 33,9,8 -, 1 38,6 56,6 Forest biodiversity and health Lakisääteisten luonnonsuojelualueiden lisäksi Metsähallituksella on 763 hehtaaria omalla päätöksellään perustamia luonnonsuojelualueita. Metsäntutkimuslaitoksella on lisäksi 37 hehtaaria omalla tai lääninhallituksen päätöksellä suojeltuja alueita. Additionally, Metsähallitus has 763 ha and Finnish Forest Research Institute 37 ha of nature conservation areas established through its own decision. Taulukossa 1.6 esitetään tietoja luonnonsuojelualueista maaluokittain. In Table 1.6, the figures are presented by land class. Lähteet: Metsähallitus; Metsäntutkimuslaitos Sources: Metsähallitus; Finnish Forest Research Institute

19 .3 Luonnonsuojeluohjelmien toteuttamistilanne Realisation of nature conservation programmes, January 1, 5 Metsätilastollinen vuosikirja 5 89 Luonnonsuojeluohjelma Perustetut luonnonsuojelualueet Perustamatta olevat luonnonsuojelualueet Ohjelman Ohjelmasta Nature conservation programme Established conservation areas Conservation areas not yet established kokonaispinta-ala toteuttamatta Lakisääteiset Yksityiset Yhteensä Valtion maille Yksityismaille Yhteensä Total area Not yet established suojelualueet valtion mailla suojelualueet Total On state land On private land Total of the programme Statutory conservation Conservation areas areas on state land on private land Maa Land Vesi Water 1 ha % Yhteensä 759,9 34,1 155, ,6 59, 99, 689, 3 838,8 18 Total Kansallispuistot 737,5 8,8-8,3 8,,5 1,5 83,8 1 National parks Luonnonpuistot 151,,6-153, , Strict nature reserves Soidensuojelun perusohjelma 441,9 11,5 11,5 464,9 141,,9 164,1 69, 6 Mire conservation areas Lintuvesien suojeluohjelma - - 3,9 3,9 1, 33,8 43,8 74,7 59 Protected bird wetlands Rantojensuojeluohjelma - -,4,4 66, 18,5 84,7 15,1 81 Shoreline protection areas Lehtojensuojeluohjelma 1,3-1,8 3,1, 1,5 3,5 6,6 53 Protected herb-rich forest areas Vanhojen metsien suojeluohjelma 9,8,, 1, 35,5 3,1 38,6 3,6 96 Protected old-growth forest areas Muut luonnonsuojelualueet 39, 7, - 66, , Other protected areas Muut yksityismaiden luonnonsuojelualueet - - 7,6 7, ,6 Other protected areas on private land Yksityismaiden vesialueet , 56, , Protected private water areas Erämaa-alueet 1 379, 11, , , Wilderness areas Uudet Natura -alueet - - 5,4 5,4 57,3 16,7 74, 79,4 93 New Natura -areas Perustamatta olevien luonnonsuojelualueiden pinta-ala on pääosin maa-alaa. Kansallis- ja luonnonpuistojen pinta-alat perustuvat kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmaan (1978) sekä valtioneuvoston myöhempiin päätöksiin kansallispuistojen perustamisesta tai laajentamisesta. Muut luonnonsuojelualueet sisältävät myös hylkeidensuojelualueet. Uudet Natura -alueet sisältää vain uudet luonnonsuojelulailla toteutettavat Natura-alueet. Harjujen suojeluohjelma (noin 94 hehtaaria) ei sisälly taulukkoon, koska sitä toteutetaan pääasiassa maa-aineslain ja -asetuksen perusteella. Conservation areas not yet established includes mainly land areas. The area of national parks and strict nature reserves is based on the development programme for national parks and strict nature reserves (1978) and on government s subsequent decisions to establish or expand national parks. Other protected areas also includes seal protection areas. New Natura areas includes only new Natura-areas to be established based on the Nature Conservation Act. The programme of protected glacifluvial esker formations (94 hectares) is not included in this table, becauce it is carried out mostly under other legislation. Lähde: Ympäristöministeriö Source: Ministry of the Environment Metsien monimuotoisuus ja kunto