2 METSIEN KUNTO JA MONIMUOTOISUUS

Transkriptio

1 2 METSIEN KUNTO JA MONIMUOTOISUUS Vuosina metsikön laatuun vaikuttavia tuhoja havaittiin 4,8 miljoonalla metsämaahehtaarilla: Etelä-Suomessa 17 prosentilla ja Pohjois-Suomessa 32 prosentilla metsämaan pinta-alasta. Merkittävimpiä tuhon aiheuttajia olivat sienitaudit ja ilmastotekijät. Vuonna 2002 kangasmetsien männyistä oli harsuuntuneita 3, kuusista 27 ja lehtipuista 9 prosenttia. Puiden latvusten kunto on säilynyt viime vuodet vakaana. Metsien kunto on Suomessa vähintäänkin tyydyttävä. Vähentyneiden päästöjen ansiosta happamoituminen ei ole yleinen ongelma metsissämme. Metsien monimuotoisuuden säilyttämiseksi Suomessa on suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä 2,8 miljoonaa hehtaaria. Talousmetsissä monimuotoisuutta edistetään säilyttämällä erityisen tärkeät ja muut arvokkaat elinympäristöt, lisäämällä metsien lahopuuta, jättämällä hakkuissa järeitä säästöpuita sekä kulottamalla. Metsien kunto Valtakunnan metsien inventoinneissa (VMI) metsätuhot luokitellaan niiden metsätaloudellisen merkityksen mukaan. Vuosina tehdyissä inventoinneissa metsikön laatuluokkaa alentavia tuhoja havaittiin 4,8 miljoonalla metsämaahehtaarilla: Etelä-Suomessa 17 prosentilla ja Pohjois-Suomessa 32 prosentilla metsämaan pinta-alasta. Etelä- Suomessa esiintyi runsaimmin aiempien tuhojen seurauksena syntyneitä tai istutusvirheestä johtuvia rungon muotovikoja ja latvatuhoja, Pohjois-Suomessa latvatuhoja ja pystyynkuolleita puita. Merkittävimpiä tuhon aiheuttajia olivat sienitaudit ja ilmastotekijät. Melko usein tuhon syytä ei tunnettu (taulukot ). Latvuksen lehti- tai neulaskato eli harsuuntuminen kuvastaa puiden yleiskuntoa, sillä yhteyttävän neulasmassan pieneneminen vaikuttaa puiden elintoimintoihin ja heikentää kasvukykyä. Puu luokitellaan vaurioituneeksi, kun sen lehti- tai neulaskato suhteessa harsuuntumattomaan vertailupuuhun on yli 25 prosenttia. Vuonna 2002 kangasmetsien männyistä oli harsuuntuneita 3, kuusista 27 ja lehtipuista 9 prosenttia. Puiden latvusten kunto on säilynyt viime vuodet vakaana (kuva 2.4). Harsuuntuminen johtuu Suomessa pääasiassa puuston ikääntymisestä, epäedullisista ilmasto- ja säätekijöistä sekä hyönteisja sienituhoista. Paikallisten päästölähteiden lähialueilla, taajamissa ja teiden varsilla myös ilman epäpuhtaudet aiheuttavat lehti- ja neulaskatoa. Harsuuntumista on arvioitu samoilla periaatteilla yli 30 Euroopan maassa vuodesta 1986 lähtien. Vuonna 2002 kaikista Euroopassa mitatuista koepuista ( kpl) 21 prosenttia arvioitiin harsuuntuneiksi. Suomen metsien harsuuntuneisuus on ollut lievempää kuin useimmissa muissa Euroopan maissa (kuva 2.5). Vuonna 2002 merkittävimmät metsätuhot aiheutuivat heinäkuun alun myrskyistä, joiden arvioitiin kaataneen miljoona kuutiometriä puuta eteläisestä Suomesta. Myös lumi taivutti ja katkoi puita monin paikoin. Heinäkuussa alkanut ja pitkälle syksyyn jatkunut kuivuus kuivatti neulasia ja lehtiä. Sieni- ja hyönteistuhot olivat melko vähäisiä. Hirvituhoja esiintyi edelleen runsaasti, ja maa- ja metsätalousministeriön maksamat hirvieläinkorvaukset olivat 3,3 miljoonaa euroa vuonna 2002 (taulukko 2.5). Myyräkannat olivat keväällä korkealla Suomen eteläpuoliskossa ja Pohjois-Lapissa, ja syksyllä myyriä oli paljon koko maassa. Metsätilastollinen vuosikirja

2 2 Forest health and biodiversity Metsien kuntoon vaikuttavat ilman epäpuhtaudet Metsien kuntoon vaikuttavat yhdessä monet tekijät, kuten ilmasto- ja maaperäolosuhteet, puuston ikä ja laatu, metsien käsittely, metsätuhot sekä ilman epäpuhtaudet. Metsien vaurioitumisessa on usein kyse ympäristötekijöiden ja tuhonaiheuttajien yhteisvaikutuksesta. Tällä hetkellä kasvihuoneilmiön voimistumista ja siitä johtuvaa ilmastonmuutosta pidetään maapallon pahimpana ympäristöuhkana. Fossiilisten polttoaineiden käyttö ja metsien hävittäminen lisäävät hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä (ks. hiilitase luku 1). Kasvihuonekaasut pienentävät avaruuteen palaavaa lämpösäteilyä ja kohottavat maapallon keskilämpötilaa. Lämpeneminen muuttaa luontoa ja vaikuttaa mm. puulajien menestymiseen sekä lisää todennäköisesti metsätuhoja. Rikki- ja typpipäästöt happamoittavat maaperää ja vesistöjä. Vuonna 2000 rikkilaskeuma oli 2 5 kg/ha ja typpilaskeuma 2 6 kg/ha (kuva 2.1). Metsämaasta puuttuu yleensä kasveille käyttökelpoista typpeä, joten aluksi typpilaskeumalla voi olla kasvua lisäävä vaikutus. Happamoitumisen edetessä kasvien ravinteiden saanti kuitenkin heikkenee huuhtoutumisen seurauksena ja haitallisten aineiden pitoisuudet lisääntyvät. Kriittisellä kuormituksella tarkoitetaan suurinta epäpuhtauksien määrää, jonka ekosysteemi pitkällä aikavälillä vaurioitumatta sietää. Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan metsämaiden rikin ja typen kriittinen kuormitus ylittyy nykylaskeumilla Etelä- ja Kaakkois-Suomessa sekä paikoitellen pohjoisessa itärajan tuntumassa. Ilmastonmuutoksen ja happamoitumisen ohella yläilmakehän otsonikato ja toisaalta otsonin lisääntyminen alailmakehässä muodostavat ongelman. Yläilmakehän otsoni pidättää auringon haitallista ultraviolettisäteilyä, kun taas maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa otsoni on haitallista eliöille. Suomenkin alailmakehän otsonipitoisuudet ovat jatkuvasti nousseet, mihin lienee vaikuttanut kaukokulkeutuminen Keski-Euroopasta. Otsonin kriittinen taso määritellään muun muassa kasvillisuuden saaman otsoniannoksen mukaan. Vuonna 2002 otsoniannos oli korkea Etelä-Suomessa (kuva 2.2). Ympäristömyrkyt ovat haitallisia luonnolle, ja ne kertyvät helposti ravintoketjussa. Ympäristömyrkkyjä ovat mm. raskasmetallit kuten lyijy, elohopea ja kadmium. Sammalten alkuainepitoisuudet kuvaavat hyvin ilman kautta tulevaa laskeumaa, koska ne ottavat pääosan ravinteista suoraan sadevedestä ja pintaansa kiinnittyneistä hiukkasista. Metsäntutkimuslaitos on mitannut sammaleiden alkuainepitoisuuksia vuosina 1985, 1990, 1995 ja Tarkastelujakson aikana raskasmetallilaskeuma on pääsääntöisesti pienentynyt (kuva 2.3). Myönteinen kehitys johtuu lähinnä lyijyttömän bensiinin lisääntyneestä käytöstä sekä energiantuotantolaitosten tehostuneesta savukaasujen puhdistuksesta. Metsien monimuotoisuus Monimuotoisuuden käsite Metsäluonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisten metsäympäristötyyppien, eliöyhteisöjen, ekosysteemien sekä metsissä elävien eliölajien ja niiden geneettisen perimän runsautta ja monipuolisuutta. Monimuotoisuutta pyritään säilyttämään perustamalla luonnonsuojelualueita, turvaamalla uhanalaisten lajien elinympäristöt ja ottamalla monimuotoisuustavoitteet huomioon metsien käsittelyssä. Luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelualueita tarvitaan sellaisten elinympäristöjen tai lajien säilyttämiseksi, jotka eivät menesty talousmetsissä. Suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia maa-alueita on Suomessa kaikkiaan 4,7 miljoonaa hehtaaria, josta lakisääteisiä luonnonsuojelu- ja erämaa-alueita on 2,8 miljoonaa hehtaaria. Valtaosa suojelualueista sijaitsee Pohjois- Suomessa (taulukot ja kuva 2.6). Valtioneuvoston syksyllä 2002 hyväksymän Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (METSO) avulla pyritään luomaan uusia erityyppisiä metsien monimuotoisuutta ylläpitäviä alueita Etelä-Suomeen. Vuonna 2002 valtiolle hankittiin lähes hehtaaria maata luonnonsuojelutarkoituksiin, painopisteenä soidensuojeluohjelman kohteet. Maanomistajille maksettaviin kauppahintoihin, korvauksiin ja vaihtomaihin käytettiin 39 miljoonaa euroa. Valtioneuvosto päätti vuonna 1996 luonnonsuojelun rahoitusohjelmasta (yhteensä noin 550 miljoonaa euroa), jolla pyritään saamaan pääosa luonnonsuojeluohjelmista toteutetuksi vuoteen 2007 mennessä. Yksityis- 72 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2003

3 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus mailla ohjelmia on vielä toteuttamatta noin hehtaaria (taulukko 2.8). Yksityiset henkilöt, yhteisöt ja kunnat voivat myös hakea suojelupäätöstä omistamilleen maille. Vuonna 2002 yksityismaille perustettiin luonnonsuojelualueita noin hehtaaria (kokonaisala). Yksityismaille perustettujen luonnonsuojelualueiden kokonaismaa-ala oli vuoden 2002 lopussa hehtaaria. Luonnonsuojelulaki varjelee metsäluonnon monimuotoisuuden lisäksi myös luonnonkauneutta ja maisemaa. Luonnonsuojelulain mukaisia luonnonsuojelualueita (1,4 miljoonaa hehtaaria) ovat kansallis- ja luonnonpuistot, soiden-, lehtojen- ja vanhojen metsien suojelualueet sekä erityiset suojelualueet. Erämaa-alueet (1,4 miljoonaa hehtaaria) ovat erämaalakiin perustuvia suojelualueita, jotka on muodostettu niiden erityisluonteen säilyttämiseksi sekä saamelaiskulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaamiseksi. Natura verkoston avulla pyritään vaalimaan luonnon monimuotoisuutta Euroopan unionin alueella. Suojelukohteiksi on valittu sekä arvokkaita luontotyyppejä että uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja. Valtaosa Natura-ehdotukseen sisältyvistä maa-alueista on jo aikaisemmin kuulunut jonkin suojeluohjelman tai -varauksen piiriin. Uusia, aikaisemmin suojelemattomia maa-alueita Naturaan kuuluu hehtaaria. Uhanalaiset lajit Vuosina Suomen uhanalaiset lajit arvioitiin kolmannen kerran. Uhanalaisuuden arviointiperusteita olivat lajien runsaus, levinneisyys, kannan kehitys ja biologiset ominaisuudet. Suomen eliölajista tunnettiin riittävän hyvin lajin uhanalaisuuden arvioimiseksi. Näistä luokiteltiin uhanalaisiksi. Lajit jaettiin häviämistodennäköisyyden perusteella kolmeen luokkaan: äärimmäisen uhanalaiset (249), erittäin uhanalaiset (452) ja vaarantuneet (804). Metsät ja suot ovat ensisijainen elinympäristö 631 uhanalaiselle lajille (taulukko 2.9). Metsissä elävien lajien uhkana ovat etenkin lahopuun väheneminen sekä puulajisuhteiden ja puuston ikärakenteen muutokset. Luonnonsuojeluasetuksella on määrätty 485 häviämisvaarassa olevaa uhanalaista lajia erityisesti suojeltaviksi. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Luonnonsuojelulailla voidaan myös rauhoittaa lain soveltamisalaan kuuluvia luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja. Rauhoitettujen lajien kerääminen, haltuunotto, häiritseminen, vangitseminen, tappaminen ja siirtäminen toiseen paikkaan on kielletty. Rauhoitussäännökset eivät estä alueen käyttämistä metsätalouteen. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen metsien käsittelyssä Luonnon monimuotoisuutta turvataan suojelemalla erityisen tärkeät elinympäristöt ja muut arvokkaat elinympäristöt, säilyttämällä olemassaoleva lahopuu, jättämällä eläviä säästöpuita (erityisesti jaloja lehtipuita ja järeitä haapoja ja raitoja), suosimalla lehtisekapuustoa ja kulottamalla. Metsälaissa lueteltuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1 lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostamien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; 2 ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; 3 rehevät lehtolaikut; 4 pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; 5 rotkot ja kurut; 6 jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä 7 karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Luonnonsuojelulaissa on lisäksi eritelty yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä, joista metsäisiä on kolme: 1 luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt, 2 pähkinäpensaslehdot ja 3 tervaleppäkorvet. Yli puolet metsätalouden vuoksi uhanalaisiksi luokitelluista lajeista elää näissä ns. lakikohteissa tai muissa arvokkaissa elinympäristöissä. Metsäkeskukset kartoittavat yksityismetsien metsälakikohteita. Tähänastisten tulosten perusteella arvioidaan, että metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä olisi yksityismetsissä noin hehtaaria. Yleisimpiä metsälakikohteita ovat purot ja norot sekä vähäpuustoiset suot. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) tulosten mukaan laissa määritellyt erityisen tärkeät elinympäristöt muodostavat 1,7 prosenttia Etelä-Suomen metsätalousmaan pinta-alasta Metsätilastollinen vuosikirja

4 2 Forest health and biodiversity Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO Valtioneuvosto hyväksyi syksyllä 2002 Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman METSO:n. Ohjelma sisältää 17 erilaista toimenpidettä Etelä-Suomen metsien suojelun edistämiseksi. Osa näistä on käytännön kokeiluja, osa toimikuntatöitä ja selvityksiä. Yksityismetsissä kokeillaan uusia, vapaaehtoisuuteen perustuvia monimuotoisuuden turvaamisen keinoja kuten luonnonarvokauppaa, tarjouskilpailua, luonnonhoitoalueita ja metsäluonnon monimuotoisuuden yhteistoimintaverkostoja. Toimenpiteiden suuntaamisen pohjaksi on laadittu luonnonsuojelubiologinen kriteeristö. Tavoitteena on saada metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen piiriin rakenteeltaan ja eliölajeiltaan mahdollisimman arvokkaita metsäkohteita. Tällaisia elinympäristöjä ovat * lehdot * metsäluhdat ja tulvametsät * runsaslahopuustoiset kangasmetsät * puustoiset perinnebiotoopit * korvet * maankohoamisrannikon sukkessiometsät * harjujen ja reunamuodostumien paahdeympäristöt Ensisijaisia rakennekriteereitä ovat * lahopuu * palanut tai hiiltynyt puuaines * jalot lehtipuut * järeä haapa Luonnonarvokaupassa metsänomistaja saa korvausta siitä, että hän säilyttää tai lisää sovittuja luonnonarvoja (esimerkiksi lahopuuta) tietyssä kohteessa. Kauppa perustuu metsänomistajan tarjoukseen ja sopimus kaupasta tehdään määräajaksi. Kun sopimus päättyy, alueen käyttö jatkuu maanomistajan haluamalla tavalla. Ensimmäiset luonnonarvokaupat solmittiin Satakunnassa syyskuussa Luonnonarvokauppaa kokeillaan vuosina Tarjouskilpailussa ympäristöviranomaiset pyytävät maanomistajilta tarjouksia suojeltavista kohteista ja hintoja, joilla maanomistajat ovat halukkaita tarjoamaan kohteita suojeluun. Tarjouskilpailun avulla pyritään saamaan alueita pysyväisluonteisempaan suojeluun. Valtio voi hankkia alueet omistukseensa tai niistä voidaan muodostaa yksityisiä luonnonsuojelualueita joko pysyvästi tai pitkähköksi aikaa. Tarjouskilpailua kokeillaan vuosina Luonnonhoitoalue olisi uusi vapaaehtoinen metsien suojelualuemuoto, jota vielä selvitellään ympäristö- sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä. Luonnonhoitoalue olisi maanomistajan hakemuksesta perustettava alue, jolla luonnonsuojelu, metsänhoito ja -käyttö sekä alueen muu taloudellinen käyttö sovitettaisiin yhteen alueelle laadittavan luonnonhoitosuunnitelman avulla. Käyttörajoituksista ja luonnonarvojen säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset korvattaisiin täysin metsänomistajalle. Metsäluonnon monimuotoisuuden yhteistoimintaverkostolla pyritään luomaan paikallisia luontokohdekokonaisuuksia yli kiinteistörajojen ja eri omistajaryhmien kesken. Yhteistoimintaverkostojen kokeiluhankkeet toteutetaan vuosina Jo olemassaolevien luonnonsuojelualueiden arvoa ja monimuotoisuutta pyritään lisäämään ennallistamalla ja hoitamalla elinympäristöjä, koska vain osa Etelä-Suomen ja Pohjanmaan luonnonsuojelualueen metsistä ja soista on nykyään luonnontilaisia. Etelä-Suomessa valtion hallinnassa arvioidaan olevan hehtaaria ennallistettavia suojelualueita. Osasta luonnonsuojelualueita kerätään myös tarkemmat puustoa ja kasvupaikkaa koskevat perustiedot, mikä helpottaa alueiden hoidon ja käytön suunnittelua ja suojelun puutteiden arviointia. METSO:on sisältyy myös kestävän metsätalouden rahoituslain perusteella maksettavan ympäristötuen ja luonnonhoidon määrärahojen vaiheittainen lisääminen. Tukijärjestelmän epäkohtia korjataan ja metsänhoitosuosituksia muutetaan tarpeen mukaan. Monimuotoisuuden turvaamista edistetään useilla tutkimus-, suunnittelu-, koulutus- ja neuvontahankkeilla. Myös suojelun rahoituskeinoja selvitetään. Lähteet: Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO, Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman luonnonsuojelubiologiset kriteerit Suomen ympäristö 634. Ympäristöministeriö. 71 s. Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma Suomen ympäristö 583. Ympäristöministeriö. 55 s. Hellström, E Uusia keinoja Etelä-Suomen metsien suojelutyöhön. Teoksessa: Tapion taskukirja, 24. painos. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti. s Uusia keinoja monimuotoisuuden turvaamiseen. Etelä-Suomen monimuotoisuusohjelma Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion esite. 14 s. 74 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2003

5 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus (taulukko 2.10). Todellisia metsälakikohteita on vähemmän, koska VMI:n mittauksissa ei ole otettu kantaa metsälaissa mainittuun erityisen tärkeän elinympäristön alueelliseen yleisyyteen, pienialaisuuteen tai selvään erottumiseen ympäristöstään. Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaan metsänomistaja voi saada ympäristötukea metsien biologisen monimuotoisuuden turvaamisesta johtuvien vähäistä suurempien menetysten korvaamiseksi. Valtion tukea myönnetään myös yli tilanrajojen ulottuvien metsäluonnon hoitohankkeiden suunnittelemiseen ja toteuttamiseen (ks. taulukko 3.24). Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion, metsäkeskusten ja Metsähallituksen luonnonhoidon seurannassa on vuodesta 1995 lähtien selvitetty luontokohteiden säilymistä hakkuissa. Viime vuosina lähes kaikki Metsähallituksen mailla olevat luontokohteet ja noin 90 prosenttia yksityismailla tai yhtiöiden mailla olevista luontokohteista ovat säilyneet muuttumattomina tai lähes muuttumattomina hakkuissa. VMI:n mukaan vähintään 10 senttimetrin paksuista kuollutta runkopuuta on Etelä-Suomen metsä- ja kitumaalla keskimäärin 2,4 kuutiometriä hehtaarilla (taulukko 2.11). Vanhoissa luonnontilaisissa metsissä kuollutta ja lahoavaa puuta on kuutiometriä hehtaarilla. Luonnonhoidon laadun seurannan mukaan yksityismetsien ja yhtiöiden metsien uudistusaloille on jätetty säästöpuustoa 6 7 kuutiometriä hehtaarille ja Metsähallituksen uudistusaloille kuutiometriä hehtaarille. Luvuissa ovat mukana hakkuualueisiin rajautuvien arvokkaiden luontokohteiden jätetty puusto ja lahopuut. Myös metsäsertifiointi (ks. luku 3) ja Metsähallituksen maiden alue-ekologinen suunnittelu edistävät monimuotoisuuden säilymistä talousmetsissä. Alueekologisessa suunnitelmassa, joka kattaa yleensä yhtenäisen hehtaarin alueen, monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet pyritään jättämään talouskäytön ulkopuolisiksi luontokohteiseksi. Metsäsertifionti puolestaan asettaa lainsäädäntöä yksityiskohtaisempia vaatimuksia metsien hoidolle ja käytölle. Kirjallisuus Literature Environmental signals 2002 Benchmarking the millennium Environmental assessment report No 9. EEA (European Environment Agency). 149 p. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman luonnonsuojelubiologiset kriteerit Suomen ympäristö 634. Ympäristöministeriö. 71 s. Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma Suomen ympäristö 583. Ympäristöministeriö. 55 s. Forest Condition in Europe. Results of the 2002 Large-scale Survey Technical report UN-ECE & European Commission. Federal Research Centre for Forestry and Forest Products. 116 s + liitteet. Hakala, H. & Välimäki, J Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. Suomen ympäristökeskus. Gaudeamus. 446 s. Hellström, E Uusia keinoja Etelä-Suomen metsien suojelutyöhön. Teoksessa: Tapion taskukirja, 24. painos. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti. s Kotiharju, S. & Niemelä, H Talousmetsien luonnonhoidon laadun arviointi. Seurantaraportti. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 19 s. + liitteet. Luonnonvarat ja ympäristö SVT Ympäristö ja luonnonvarat 2003:3. Ympäristöministeriö ja Tilastokeskus. 78 s. Meriluoto, M. & Soininen, T Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus. 192 s. Metsien suojelun luokittelun ja tilastoinnin yhtenäistämistyöryhmä Työryhmämuistio MMM 2002: s. + liitteet. Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Etelä- Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve-työryhmän mietintö Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö s. Mielikäinen, K., Nöjd, P., Pesonen, E. & Timonen, M Puun muisti. Kasvun vaihtelu päivästä vuosituhanteen. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. Mälkönen, E. (toim.) Ympäristömuutos ja metsien kunto. Metsien terveydentilan tutkimusohjelman loppuraportti Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. Mälkönen, E. (ed.) Forest Condition in a Changing Environment The Finnish Case. Kluwer Academic Publishers. 378 s. Pouttu, A. & Lipponen, K Metsätuhot vuonna Metsäntutkimuslaitoksen metsätuhotietopalvelun vuosiraportti. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Edita. 432 s. Rautjärvi, H., Ukonmaanaho, L. & Raitio, H Forest condition monitoring in Finland, National Report Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 879, 117 p. Reinikainen, A., Mäkipää, R., Vanha-Majamaa, I. & Hotanen, J-P. (toim.) Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa. Kustannusosakeyhtiö Tammi. 384 s. Rissanen, K Luonnonhoidon seuranta 2002 ja vertailu vuosien tuloksiin. Metsähallitus. 21 s. Siitonen, J. (toim.) Monimuotoinen metsä. Metsäluonnon monimuotoisuuden tutkimusohjelman loppuraportti. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. Uusia keinoja monimuotoisuuden turvaamiseen. Etelä-Suomen monimuotoisuusohjelma Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion esite. 14 s. Virkkala, R., Korhonen, K.T., Haapanen, R. & Aapala, K Metsien ja soiden suojelutilanne metsä- ja suokasvillisuusvyöhykkeittäin valtakunnan metsien 8. inventoinnin perusteella. Suomen ympäristökeskus ja Metsäntutkimuslaitos. Suomen ympäristö s. Ympäristötilasto. Environment Statistics SVT Ympäristö ja luonnonvarat 2003:2. Tilastokeskus. 208 s. Metsätilastollinen vuosikirja

6 2 Forest health and biodiversity Muut tietolähteet Other sources of information Ilmatieteen laitos, ilmanlaatu Metsähallitus Metsäntutkimuslaitos, metsien elinvoimaisuuden vuotuinen seuranta Metsäntutkimuslaitos, tutkimusmetsäpalvelut Metsäntutkimuslaitos, valtakunnan metsien inventointi Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, metsäluonnon hoidon seuranta Sisäasiainministeriö, pelastusosasto Suomen ympäristökeskus, tutkimus Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO, Talousmetsien luonnonhoidon laadun arviointi, 76 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2003

7 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus Lähde: Suomen ympäristökeskus Source: Finnish Environment Institute Kuva 2.1 Rikin (S) ja typen (N) laskeuma 2000 Figure 2.1 Deposition of sulphur (S) and nitrogen (N), 2000 C D C D EJJE!! D J HE HF F!! '! ' # ' % ' ' '! ' # ' % ' ' C D! C D '! ' # ' % ' ' ' # ' % ' ' C D " C D! '! ' # ' % ' ' '! ' # ' % ' ' µg/m³ h = metsäpuiden kriittinen annos µg/m³ h = critical portion for forest trees K K I = = E 8 EH = D JE Lähde: Ilmatieteen laitos Source: Finnish Meteorological Institute Kuva 2.2 Kasvukauden aikainen otsoniannos eräillä paikkakunnilla Figure 2.2 The portion of ozone during the growing period in certain areas, Metsätilastollinen vuosikirja

8 2 Forest health and biodiversity Lyijy (pb) Lead mg/kg < 2,0 2,0 4,0 4,0 6,0 6,0 8,0 8,0 10,0 10, ,0 14,0 >14,0 Kadmium (cd) Cadmium mg/kg < 0,1 0,1 0,2 0,2 0,3 0,3 0,4 0,4 0,5 0,5 0,6 0,6 0,7 > 0,7 Lähde: Metsäntutkimuslaitos Source: Finnish Forest Research Institute Kuva 2.3 Sammalnäytteiden lyijy- ja kadmiumpitoisuus 1985, 1995 ja 2000 Figure 2.3 Lead and cadmium concentration in mosses in 1985, 1995 and Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2003

9 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 100 Mänty - Pine osuus koepuista, % - % of sample trees Kuusi - Spruce Lehtipuut - Broadleaves % > % > % > % Lähde: Metsäntutkimuslaitos, metsien elinvoimaisuuden vuotuinen seuranta Source: Finnish Forest Research Institute Kuva 2.4 Männyn, kuusen ja lehtipuiden harsuuntuneisuus kangasmetsissä Figure 2.4 Defoliation of pine, spruce and broadleaves on mineral-soil sites, Kypros Portugali Tanska Serbia ja Montenegro Viro Liettua Valko-Venäjä Romania Venäjä Itävalta Suomi Latvia Ukraina Ranska Espanja Kreikka Ruotsi Alankomaat Belgia Saksa Sveitsi Italia Irlanti Unkari Norja Britannia Slovenia Puola Slovakia Bulgaria Tsekki Kroatia Harsuuntuneisuus - Defoliation > % > % % Lähde Source: Forest Condition in Europe. Results of the 2002 Large-scale Survey. Cyprus Portugal Denmark Serbia and Montenegro Estonia Lithuania Belarus Romania Russian Fed. Austria Finland Latvia Ukraine France Spain Greece Sweden The Netherlands Belgium Germany Switzerland Italy Ireland Hungary Norway United Kingdom Slovenia Poland Slovakia Bulgaria Czech R. Croatia Kuva 2.5 Harsuuntuneiden (neulaskato > 25 %) havupuiden osuus eri Euroopan maissa 2002 Figure 2.5 Proportion of defoliated conifers (defoliation > 25%) in various European countries, 2002 Metsätilastollinen vuosikirja

10 2 Forest health and biodiversity Lähde: Suomen ympäristökeskus; Metsähallitus Source: Finnish Environment Institute; Finnish Forest and Park Service Kuva 2.6 Luonnonsuojelualueet metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin Figure 2.6 Nature conservation areas by forest vegetation zone 80 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2003

11 2.1 Eriasteisten metsätuhojen yleisyys metsämaalla Degree of forest damage on forest land, Metsätilastollinen vuosikirja Metsäkeskus Inventoitu Metsikön laatua alentavia tuhoja Damage reducing stand quality Lieviä tuhoja Tuhoja yhteensä Metsämaata Forestry centre Inventory Slight damage Damage total Forest land Täydellisiä Complete Vakavia Severe Todettavia Moderate Yhteensä Total Osuus metsä- Osuus metsä- Osuus metsä- Osuus metsä- Osuus metsä- Osuus metsämaan alasta maan alasta maan alasta maan alasta maan alasta maan alasta of forest of forest of forest of forest of forest of forest land area land area land area land area land area land area ha % ha % ha % ha % ha % ha % ha Koko maa , , , , , , Whole country 0-10 Etelä-Suomi , , , , , , Southern Finland 0 Ahvenanmaa ,7 7 11, , , , , Rannikko ,4 22 2, , , , ,5 823 Etelärannikko ,4 9 2, , , , ,9 352 Pohjanmaa ,4 14 2, , , , , Lounais-Suomi ,1 13 1, , , , , Häme-Uusimaa ,2 14 1, , , , , Kaakkois-Suomi ,2 11 1, , , , , Pirkanmaa ,2 15 1, , , , , Etelä-Savo ,2 22 1, , , , , Etelä-Pohjanmaa ,2 21 1, , , , , Keski-Suomi ,3 24 1, , , , , Pohjois-Savo ,2 22 1, , , , , Pohjois-Karjala ,4 32 2, , , , , Pohjois-Suomi , , , , , , Northern Finland 11 Kainuu ,2 61 3, , , , , Pohjois-Pohjanmaa ,4 97 4, , , , , Lappi , , , , , , Kaksijaksoisissa metsiköissä vain vallitsevan jakson tuhot on otettu huomioon. In two-storeyed stands, only damage affecting the dominant storey is taken into account. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, VMI Source: Finnish Forest Research Institute 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus

12 82 Finnish Statistical Yearbook of Forestry Metsikön laatuluokkaa alentavien metsätuhojen ilmiasu Symptoms of forest damage reducing stand quality, Metsäkeskus Inventoitu Pystyyn Kaatuneita ja Lahoa Runko- Latvatuhoja Muotovikoja Neulas- tai Neulasten Monituhoja 1 Laatuluokkaa Metsämaata Forestry centre kuolleita katkenneita vaurioita lehtikatoa ja lehtien alentavia Forest land puita puita värivikoja tuhoja yht. Inventory Dead trees Fallen and Decayed Stem Top Stem form Defoliation Dis- Multiple Total area broken trees trees defects damage defects colouration symptoms 1 affected by damage % metsämaan alasta % of forest land area 1000 ha Koko maa ,0 1,5 2,6 1,0 8,3 3,9 1,6 0,1 1,5 23, Whole country 0 10 Etelä-Suomi ,3 0,7 2,0 0,8 5,0 5,9 1,2 0,1 0,0 17, Southern Finland 0 Ahvenanmaa ,5 1,1 7,9 2,2 8,5 25,5 0, , Rannikko ,7 0,9 4,7 0,8 6,5 7,4 1, ,7 823 Etelärannikko ,3 0,6 4,4 0,7 5,6 6,9 0, ,1 352 Pohjanmaa ,3 1,1 5,0 0,8 7,2 7,8 2, , Lounais-Suomi ,7 1,1 2,3 0,6 3,0 4,5 1,2 0,2-14, Häme-Uusimaa ,0 1,3 4,0 0,7 4,3 4,0 1, , Kaakkois-Suomi ,4 0,7 1,9 1,2 3,4 3,6 0,7 0,0 0,0 12, Pirkanmaa ,1 0,5 1,6 0,7 4,5 6,5 0,8 0,1-15, Etelä-Savo ,2 0,4 2,0 0,9 5,0 6,1 0, , Etelä-Pohjanmaa ,9 0,3 0,9 0,2 5,9 4,2 2,0 0,2 0,0 14, Keski-Suomi ,3 0,5 0,9 0,6 4,2 6,1 1,0 0,1 0,0 14, Pohjois-Savo ,3 0,7 1,2 1,1 5,6 6,4 1,0 0,1-17, Pohjois-Karjala ,1 0,7 1,5 0,7 6,5 8,3 1,5 0,1 0,1 20, Pohjois-Suomi ,1 2,6 3,3 1,4 12,4 1,4 2,1 0,2 3,3 31, Northern Finland 11 Kainuu ,6 1,1 1,5 0,5 6,1 7,0 1,2 0,1 0,5 21, Pohjois-Pohjanmaa ,7 0,8 2,6 1,1 9,0.. 2,7 0,4 2,0 21, Lappi ,8 3,9 4,4 1,8 16,3.. 2,2 0,2 4,9 40, Forest health and biodiversity Kaksijaksoisissa metsiköissä vain vallitsevan jakson tuhot on otettu huomioon. In two-storeyed stands, only damage affecting the dominant storey is taken into account. 1 Monituhoja esiintyy yli-ikäisyyttään rappeutuvissa metsissä, joissa on yhtäaikaa useita tuhon aiheuttajia. Multiple symptoms of damage occur in over-aged senescent forests acted upon by many concurrent damaging agents. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, VMI Source: Finnish Forest Research Institute

13 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 2.3 Metsikön laatuluokkaa alentavien metsätuhojen aiheuttajat Occurrence of damaging agents reducing stand quality, Metsäkeskus Inventoitu Abioottiset Ihmisen Eläimet Sienet Kilpailu Tunnistamaton Laatuluokkaa Metsämaata Forestry centre tuhot 1 toiminta Animals Fungi elintilasta Unknown alentavia Forest land Inventory Abiotic 1 Human Natural tuhoja yht. interventions competition Total area affected by damage % metsämaan alasta % of forest land area ha Koko maa ,8 1,1 1,9 5,8 1,3 7,7 23, Whole country 0 10 Etelä-Suomi ,9 1,7 2,1 3,9 1,1 5,4 17, Southern Finland 0 Ahvenanmaa ,7 2,2 6,1 8,5 0,4 14,4 47, Rannikko ,8 2,9 1,9 7,7 1,2 6,3 23,7 823 Etelärannikko ,1 1,3 2,5 6,0 1,1 6,1 21,1 352 Pohjanmaa ,5 4,1 1,5 8,9 1,2 6,3 25, Lounais-Suomi ,2 1,5 1,0 4,6 0,7 4,7 14, Häme-Uusimaa ,1 1,6 1,9 6,0 1,1 4,6 17, Kaakkois-Suomi ,4 2,1 1,8 3,5 0,7 3,4 12, Pirkanmaa ,7 2,7 2,5 2,8 0,6 4,6 15, Etelä-Savo ,9 1,8 2,5 3,0 1,0 6,1 16, Etelä-Pohjanmaa ,4 0,8 1,1 4,0 1,6 3,6 14, Keski-Suomi ,9 1,6 1,8 3,5 0,9 5,2 14, Pohjois-Savo ,4 1,5 2,8 2,7 1,8 5,2 17, Pohjois-Karjala ,4 1,5 3,0 2,5 0,9 8,1 20, Pohjois-Suomi ,4 0,4 1,6 8,2 1,7 10,7 31, Northern Finland 11 Kainuu ,0 0,5 2,4 3,8 0,3 10,9 21, Pohjois-Pohjanmaa ,0 0,3 1,6 6,3 1,6 7,5 21, Lappi ,8 0,4 1,4 10,6 2,2 12,1 40, Kaksijaksoisissa metsiköissä vain vallitsevan jakson tuhot on otettu huomioon. In two-storeyed stands, only damage affecting the dominant storey is taken into account. 1 Tuuli, lumi, pakkanen, halla, kuivuus, märkyys, ravinteiden epätasapaino tai metsäpalo. Wind, snow, frost, drought, moisture, nutrient imbalance or fire. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, VMI Source: Finnish Forest Research Institute Metsätilastollinen vuosikirja

14 2 Forest health and biodiversity 2.4 Metsäpalot Forest fires, Vuosi Palojen lukumäärä Paloala, hehtaaria Year Number of fires Burnt area, hectares Lähde: Sisäasiainministeriö Source: Ministry of the Interior 84 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2003

15 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 2.5 Vakuutusyhtiöiden metsävakuutusten perusteella maksamat metsätuhokorvaukset Forest damage compensations paid by insurance companies, Tuhovuosi Tuhon aiheuttaja Damaging agent Kaikki Erittelemättömät Valtion maksamat Year of forest Tuuli Lumi Tuli Tulva Hirvieläimet 1 Jyrsijät Hyönteiset Sienet Muut Total (vakuutusyhdis- hirvituhokorvaukset 1 damage Wind Snow Fire Flood Moose etc. 1 Rodents Insects Fungi Other tysten korvaamat) Moose damage Unspecified 2 compensated by State * * Ennakkotieto Preliminary data Viimeisimpien vuosien korvausmäärät saattavat vielä muuttua. Compensations for recent years subject to change. 1 Hirvieläinten metsätaloudelle aiheuttamia vahinkoja alettiin korvata valtion varoista Korvaukset arvioiduista vahingoista maksetaan arviointivuotta seuraavana vuonna. Since 1982 damage caused by moose is compensated by State. Compensations for estimated damage are paid during next calendar year after estimation. 2 Compensation paid by insurance associations Lähteet: Suomen vakuutusyhtiöiden keskusliitto; vakuutusyhdistykset; Maa- ja metsätalousministeriö Sources: Federation of Finnish Insurance Companies; Insurance Associations; Ministry of Agriculture and Forestry Metsätilastollinen vuosikirja

16 86 Finnish Statistical Yearbook of Forestry Suojellut ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat metsät 2002 Areas of protected forests and forests under restricted forestry use, 2002 Luokka Metsämaa Kitumaa Metsä- ja kitumaa Maa-ala Classification Forest land Scrub land Forest and scrub land Land area osuus metsämaan osuus kitumaan osuus metsä- ja osuus kokonaisalasta alasta kitumaan alasta maa-alasta of forest of scrub of forest and of total land land area land area scrub land area area ha % ha % ha % ha % 1. Tiukasti suojellut metsät , , , ,8 1. Strictly protected forests 2a. Suojellut metsät, joissa varovaiset 79 0,4 19 0,7 98 0, ,4 hakkuut ovat mahdollisia 2 2a. Protected forests where cautious fellings are possible 1+2a. Suojellut metsät 912 4, , , ,2 1+2a. Protected forests 2b. Rajoitetussa metsätalouskäytössä 652 3, , , ,3 olevat alueet 3 2b. Forests under restricted forestry use 1+2a+2b. Suojellut ja rajoitetussa metsätalous , , , ,5 käytössä olevat metsät yhteensä 1+2a+2b. Protected forests and forests under restricted forestry use, total 1 Kansallis- ja luonnonpuistot, soiden-, lehtojen- ja vanhojen metsien suojelualueet, muut luonnonsuojelualueet valtion- ja yksityismaalla, luonnonsuojeluun hankitut valtion alueet, erämaa-alueiden luonnontilaisina säilytettävät osat, luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvat alueet, rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat valtiolle luonnonsuojelutarkoituksessa hankitut alueet, luonnonsuojelulailla toteutettavat Natura verkoston kohteet, erityisesti suojeltavan lajin elinympäristöt ja kestävän metsätalouden rahoituslain ympäristötukikohteet. 2 Erämaa-alueiden luonnonmukaisesti hoidettavat alueet, luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit, joiden rajaus on päätetty, metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt, valtion retkeilyalueiden luonnontilaisina säilytettävät osat sekä vesilain suojellut luontotyypit. 3 Rantojensuojeluohjelmaan kuuluva muu luonnonsuojelualue yksityismaalla, rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat vanhat valtion maat, rantojensuojeluohjelmaan kuulumattomat yksityismaiden alueet, metsälailla toteutettavat Natura verkoston kohteet, metsäluonnon muut arvokkaat elinympäristöt, seuraavat Metsähallituksen alueet: suojelumetsät, ekologiset yhteydet, alue-ekologisen suunnittelun muut luontokohteet, riistakohteiden metson soidinpaikat, erityisiä ympäristö- tai ulkoiluarvoja sisältävät metsätalouskohteet, maisemakohteet, tutkimussopimusmetsät, virkistysmetsät ja -alueet, valtion retkeilyalueiden muut kuin luonnontilaisina säilytettävät osat sekä yhtiöiden kulttuuri-, virkistys-, maisema- ja riistanhoitoalueet. 2 Forest health and biodiversity Lähde: Metsien suojelun luokittelun ja tilastoinnin yhtenäistämistyöryhmä, Työryhmämuistio 2002:15 Source: Ministry of Agriculture and Forestry

17 2.7 Lakisääteiset luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet valtion mailla Statutory nature conservation and wilderness areas on state land, March 1, 2003 Maapinta-ala Land area, ha Metsätilastollinen vuosikirja Metsäkeskus Kansallis- Luonnon- Soidensuojelu- Lehtojen- Vanhojen metsien Muut luonnon- Erämaa- Yhteensä Forestry centre puistot puistot alueet suojelualueet suojelualueet suojelualueet alueet National Strict nature Mire conservation Protected herb-rich Protected old-growth Other Wilderness Total parks reserves areas forest areas forest areas protected areas areas Koko maa 734,0 150,7 439,0 1,3 10,1 39, , ,3 Whole country 0-10 Etelä-Suomi 74,5 5,8 31,2 0,3 8,6 13,4-133,7 Southern Finland 0 Ahvenanmaa Rannikko 4,9-0,2 0,0 0,7 0,4-6,3 2 Lounais-Suomi 7,4 1,6 4,7 0,1 0,1 0,4-14,3 3 Häme-Uusimaa 7,5 0,2 0,5 0,0 0,8 0,7-9,7 4 Kaakkois-Suomi 3, ,0 0,1 0,0-3,5 5 Pirkanmaa 7,7 0,6 4,0 0,0 1,1 0,2-13,6 6 Etelä-Savo 7,1-1,2 0,0 1,0 0,2-9,5 7 Etelä-Pohjanmaa 12,6-11,9 0,0 1,0 3,0-28,5 8 Keski-Suomi 8,3 1,2 2,9-2,0 0,1-14,5 9 Pohjois-Savo 2,9-0,9 0,1 0,6 1,4-5,9 10 Pohjois-Karjala 12,8 2,2 5,1-1,1 6,9-28, Pohjois-Suomi 659,5 144,9 407,8 1,0 1,5 26, , ,6 Northern Finland 11 Kainuu 5,1 5,5 28,6 0,1 0,8 23,1-63,2 12 Pohjois-Pohjanmaa 41,8 10,4 57,8 0,1 0,7 0,9-111,8 13 Lappi 612,6 129,0 321,4 0,8-2, , ,7 Lakisääteisten luonnonsuojelualueiden lisäksi Metsähallituksella on 760 hehtaaria omalla päätöksellään perustamia luonnonsuojelualueita. Additionally, the Finnish Forest and Park Service has 760 ha of nature conservation areas established through its internal decisions. Taulukossa 1.6 Lakisääteiset luonnonsuojelu- ja erämaa-alueet metsätalouden maalla esitetään tietoja luonnonsuojelualueista maaluokittain. In Table 1.6, the figures are presented by land class. Lähteet: Metsähallitus; Metsäntutkimuslaitos Sources: Finnish Forest and Park Service; Finnish Forest Research Institute 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus

18 2 Forest health and biodiversity 2.8 Luonnonsuojeluohjelmien toteutumistilanne Realisation of nature conservation programmes, January 1, 2003 Luonnonsuojeluohjelma Ohjelmien Perustettu Perustamatta Ohjelmasta Nature conservation programme kokonaispinta-ala Established Not yet established toteuttamatta Total area of Lakisääteiset luonnon- Yksityiset luonnon- Valtionmaille Yksityismaille Not yet programmes suojelualueet valtion mailla suojelualueet On state land On private land established Statutory conservation Conservation areas areas on state land on private land Maa Vesi Land Water ha % Yhteensä 3 838, ,7 232,2 105,0 597,5 153,3 20 Total Kansallispuistot 1 823,5 730,8 81,5-7,0 4,2 1 National parks 1 Luonnonpuistot 1 153,4 150,8 2, Strict nature reserves 1 Soidensuojelun perusohjelma 619,7 437,6 11,1 8,6 130,0 32,4 26 Mire conservation areas Lintuvesien suojeluohjelma 67, ,4 8,8 50,6 88 Protected bird wetlands Rantojensuojeluohjelma 146, ,3 91,8 36,0 87 Shoreline protection areas Lehtojensuojeluohjelma 6,5 1,3 0,0 1,6 1,9 1,8 55 Protected herb-rich forest areas Vanhojen metsien suojeluohjelma 320,5 9,8 0,2 1,5 305,2 3,8 96 Protected old-growth forest areas Muut luonnonsuojelualueet 2 68,2 41,4 26, Other protected areas 2 Muut yksityismaiden luonnonsuojelualueet 18, , Other protected areas on private land Yksityismaiden vesialueet 45, , Protected private water areas Erämaa-alueet 1 489, ,0 110, Wilderness areas Uudet Natura alueet 3 79, ,6 52,8 24,5 97 New Natura 2000 areas 3 Perustamatta oleva pinta-ala on pääosin maa-alaa. Area Not yet established includes mainly land areas. Harjujen suojeluohjelma (noin hehtaaria) ei sisälly taulukkoon, koska sitä toteutetaan pääasiassa maa-aineslain ja -asetuksen perusteella. The programme of protected glacifluvial esker formations ( hectares) is not included in the table, becauce it is carried out mostly under other legislation. 1 Kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelma sekä valtioneuvoston myöhemmät päätökset kansallispuistojen perustamisesta tai laajentamisesta Development programme for national parks and strict nature reserves and government s later decisions to found or expand national parks 2 Sisältää hylkeidensuojelualueet. Includes seal protection areas. 3 Luonnonsuojelulailla toteutettavat Natura 2000 alueet Natura 2000 areas to be established based on the Nature Conservation Act Lähde: Ympäristöministeriö Source: Ministry of the Environment 88 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2003

19 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus 2.9 Uhanalaisten lajien lukumäärät ensisijaisen elinympäristön mukaan 2000 Numbers of threatened species by primary habitat in 2000 Elinympäristö Habitat Selkä- Selkä- Putkilo- Itiö- Sienet Yhteensä Osuus uhanalairankaiset rangattomat kasvit kasvit sista lajeista Vertebrates Invertebrates Vascular Crypto- Fungi Total Proportion of plants gams threatened species Lajien määrä Number of species % Lajeja kaikkiaan, Species, grand total joista riittävät tiedot of which evaluated Uhanalaisia kaikkiaan Threatened species, total ,0 Metsät Forests ,5 Vanhat kangasmetsät Old heathland forests Muut kangasmetsät Other heathland forests Vanhat lehtometsät Old herb-rich forests Muut lehtometsät Other herb-rich forests Harjumetsät Esker forests Metsäpaloalueet ym. Forest-fire areas Muut Other forests Suot Peatlands ,5 Letot Fens Nevat Bogs Rämeet Pine mires Korvet Spruce mires Muut Other peatlands Vedet Watercourses ,8 Rannat Shoreline areas ,8 Kalliot Exposed bedrock ,3 Tunturipaljakat Fells ,2 Perinneympäristöt ym. Man-made environments etc ,0 Lähde: Ympäristöministeriö Source: Ministry of the Environment Metsätilastollinen vuosikirja

20 90 Finnish Statistical Yearbook of Forestry Arvokkaat elinympäristöt Valuable habitats Metsäkeskus Inventoitu Nykyinen tai suunniteltu suojelualue Talousmetsä Metsätalouden maa yhteensä Lakikohteiden 1 osuus Forestry centre Inventory Present or planned nature conservation area Commercial forest Forestry land, total metsätalouden maasta, % Elinympäristöjen arvo Elinympäristöjen arvo Elinympäristöjen arvo The proportion of Value of the habitat Value of the habitat Value of the habitat habitats protected by law, Arvokas Lakikohde 1 Yhteensä Arvokas Lakikohde 1 Yhteensä Arvokas Lakikohde 1 Yhteensä % of forestry land Valuable Protected Total Valuable Protected Total Valuable Protected Total by law 1 by law 1 by law 1 hehtaaria hectares 0 10 Etelä-Suomi ,7 Southern Finland 0 Ahvenanmaa ,7 1 Rannikko ,8 Etelärannikko ,8 Pohjanmaa ,4 2 Lounais-Suomi ,2 3 Häme-Uusimaa ,6 4 Kaakkois-Suomi ,2 5 Pirkanmaa ,7 6 Etelä-Savo ,5 7 Etelä-Pohjanmaa ,4 8 Keski-Suomi ,0 9 Pohjois-Savo ,7 10 Pohjois-Karjala , Pohjois-Suomi 2001 Northern Finland 11 Kainuu ,8 2 Forest health and biodiversity 1 Metsälain mukainen erityisen arvokas elinympäristö tai luonnonsuojelulain mukainen suojeltu luontotyyppi. Arvoa määriteltäessä ei ole otettu huomioon biotoopin yleisyyttä alueella. An especially valuable habitat as defined in Forest Act or a habitat protected under the Nature Conservation Act. The local frequency of the particular habitat is not taken into account when determining the value. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, VMI Source: Finnish Forest Research Institute

21 2.11 Kuolleen puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla Volume of decayed and other dead trees on forest and scrub land m³/ha Metsätilastollinen vuosikirja Metsäkeskus Inventoitu Pystypuu Dead trees, standing Maapuu Dead trees, on the ground Kuollut puu yhteensä Dead trees, total Forestry centre Inventory Lehtipuu Havupuu Yhteensä 1 Lehtipuu Havupuu Yhteensä 1 Lehtipuu Havupuu Yhteensä 1 Broadleaves Conifers Total 1 Broadleaves Conifers Total 1 Broadleaves Conifers Total Etelä-Suomi ,2 0,5 0,7 0,4 1,2 1,7 0,6 1,6 2,4 Southern Finland 0 Ahvenanmaa ,6 1,3 1,9 0,6 1,7 2,2 1,2 3,0 4,2 1 Rannikko ,3 0,9 1,2 0,4 1,4 1,8 0,7 2,3 3,0 Etelärannikko ,5 1,1 1,6 0,4 1,6 2,0 0,9 2,7 3,6 Pohjanmaa ,2 0,7 0,9 0,4 1,3 1,6 0,6 2,0 2,6 2 Lounais-Suomi ,2 0,6 0,8 0,2 0,8 1,0 0,4 1,4 1,8 3 Häme-Uusimaa ,3 0,9 1,2 0,5 1,3 1,9 0,8 2,2 3,1 4 Kaakkois-Suomi ,2 0,6 0,8 0,4 1,1 1,5 0,6 1,7 2,3 5 Pirkanmaa ,2 0,6 0,8 0,2 1,3 1,6 0,4 1,9 2,4 6 Etelä-Savo ,3 0,6 0,8 0,6 1,1 1,8 0,8 1,7 2,6 7 Etelä-Pohjanmaa ,1 0,3 0,5 0,1 0,5 0,7 0,3 0,9 1,2 8 Keski-Suomi ,2 0,4 0,5 0,4 1,8 2,5 0,5 2,2 3,0 9 Pohjois-Savo ,2 0,4 0,5 0,7 1,3 2,3 0,9 1,7 2,9 10 Pohjois-Karjala ,3 0,6 0,9 0,7 2,4 3,6 1,0 3,0 4, Pohjois-Suomi 2001 Northern Finland 11 Kainuu ,3 1,2 1,5 0,7 3,4 4,7 1,1 4,6 6,2 Läpimitaltaan yli 10 cm osan tilavuus The volume of the part over 10 cm tree diameter 1 Sisältää myös tunnistamattomien puulajien tilavuuden. Also includes volume of unidentified tree species. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, VMI Source: Finnish Forest Research Institute 2 Metsien kunto ja monimuotoisuus

22 2 Forest health and biodiversity 2.12 Monimuotoisuuden kannalta tärkeiden lehtipuiden runkoluvut metsä- ja kitumaalla Number of stems of certain broadleaves important for the biodiversity on forest and scrub land kpl/ha number/ha Metsäkeskus Inventoitu Haapa Harmaaleppä Tervaleppä Pihlaja Raita Yhteensä 1 Forestry centre Inventory European aspen Grey alder Black alder Mountain ash Goat willow Total 1 30 cm 20 cm 10 cm 10 cm 10 cm 0 10 Etelä-Suomi ,55 0,30 1,93 0,83 1,58 5,66 Southern Finland 0 Ahvenanmaa , ,23 4,06 16,12 1 Rannikko ,66 0,37 7,02 0,89 2,04 12,47 Etelärannikko ,94 0,39 11,60 1,31 3,49 21,05 Pohjanmaa ,44 0,34 3, ,86 5,51 2 Lounais-Suomi ,48 0,19 3,51 0,69 1,15 6,87 3 Häme-Uusimaa ,07 0,60 2,15 2,00 2,58 9,29 4 Kaakkois-Suomi ,93 0,26 2,56 0,72 1,06 5,63 5 Pirkanmaa ,71 0,32 1,01 1,16 1,82 5,46 6 Etelä-Savo ,65 0,66 2,84 1,15 1,82 7,15 7 Etelä-Pohjanmaa ,27 0,11 0,01 0,07 0,52 0,99 8 Keski-Suomi ,31 0,11 0,50 0,51 1,61 3,27 9 Pohjois-Savo ,52 0,36 0,81 0,65 2,12 4,46 10 Pohjois-Karjala ,29 0,19 1,25 0,52 1,03 3, Pohjois-Suomi 2001 Northern Finland 11 Kainuu ,45 0,07 0,12 0,11 2,74 3,50 Puiden läpimitta on mitattu 1,3 metrin korkeudelta. Reference height of tree diameter is 1.3 m above ground level. 1 Sisältää myös muiden monimuotoisuuden kannalta tärkeiden puulajien runkoluvun. Also includes number of other tree species important for the biodiversity of forests. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, VMI Source: Finnish Forest Research Institute 92 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2003