LUTERILAINEN LÄHETYSTYÖ ALKOI 300 VUOTTA SITTEN TRANKEBARISSA

Transkriptio

1 1 LUTERILAINEN LÄHETYSTYÖ ALKOI 300 VUOTTA SITTEN TRANKEBARISSA Kuluvan vuoden heinäkuun 9. päivänä tulee kuluneeksi 300 vuotta ensimmäisten luterilaisten lähetystyöntekijöiden saapumisesta Intiaan. Bartholomaeus Ziegenbalg ja Heinrich Plütschau olivat ensimmäisiä luterilaisia lähetystyöntekijöitä ja ensimmäisiä protestanttisia lähettejä Intiassa. Luterilainen lähetystyö alkoi noin 160 vuotta Martti Lutherin kuoleman jälkeen. Pietismin lähetystyötä perustelevat ajatukset Luterilaisen puhdasoppisuuden aika, jonka sydänaikaa oli luku, ei ollut suopeaa lähetystyölle. Puhdasoppisuuden aikana ajateltiin, että Jumala itse herättää kansat. Muutos tuli kuitenkin

2 2 vähitellen. Sen käynnistäjänä oli pietismi, jonka uudistusohjelman esitti Philip Jacob Spener vuonna 1675 julkaisussa "Pia desideria". Spener esitti viisikohtaisen ohjelmansa, jonka tähtäyspisteenä oli kirkon uudistus. Perustellessaan lähetystyötä pietistit korostivat lähetyskäskyn velvoittavuutta ja jokaisen kristityn vastuuta. He muistuttivat, että Raamattu itse viittasi lähetystyöhön. Korostaessaan Raamatun ensisijaisuutta pietistit saattoivat viitata Lutherin opetuksiin. Lisäksi he ymmärsivät Raamatusta, että lähetystyö oli osallistumista Jumalan eskatologisen suunnitelman toteutumiseen. Eskatologia eli viimeisten aikojen odotus liittyi läheisesti raamatulliseen lähetystehtävään. Saksassa pietismin keskukseksi muodostuivat Hallen laitokset, jonne keskittyi aikanaan monenlaista toimintaa yliopiston ja orpodin ympärille. Lähetystyö lähti liikkeelle Tanskasta Käytännössä päästiin alkuun vasta vuonna 1705, kun Tanskan kuningas Fredrik IV halusi lähettää lähetystyöntekijöitä maansa siirtomaa-alueelle Intiaan. Tanskalaisetkin tunsivat kiinnostusta kauppaa kohtaan Kauko-idässä ja olivat jo luvulla perustaneet siirtokunnan Trankebariin. Alueella asui tamiliväestöä, jolla oli oma kirjallinen kulttuuri. Uskonnoltaan tamilit olivat lähinnä hinduja. Alueella asui myös portugalilaisten jälkeläisiä, joita käytettiin orjina. Tanskan hallitsijan pyyntö ei tuottanut tulosta Tanskassa, kukaan tanskalainen pappi ei ollut halukas lähtemään Intiaan. Näin oli käännyttävä A.H. Francken puoleen. Hallesta löytyi kaksikin sopivaa ehdokasta: Heinrich Plütschau ( ) ja Bartholomaeus Ziegenbalg ( ). Plütschau oli Ziegenbalgia noin viisi vuotta vanhempi. Molemmat olivat suhteellisen nuoria, Ziegenbalg oli lähtiessään 23 vuotias. Molemmilla heistä oli takanaan yliopisto-opintoja mm. Hallessa. Opiskeluaika oli erityisesti Ziegenbalgille epävarmuuden aikaa, mistä kertonee sekin, ettei hänen lähettämisensä saanut Francken varauksetonta kannatusta. Myös hänen terveytensä toi lisää epävarmuutta tulevaisuudesta. Lähetystyön ensimmäinen virike oli tullut puhdasoppisuuden ajan periaatteiden mukaan esivallalta. Lähetyksen sydän oli kuitenkin Hallessa, jossa lähtijät

3 3 olivat saaneet koulutuksensa ja jonne he olivat kirjeenvaihdossa. Jonkin verran tukea tuli myös Englannista. Matka Intiaan alkoi marraskuussa 1705 ja matkalaiset olivat perillä seuraavan vuoden heinäkuussa ( ). Trankebarin lähetyksen perustamisvaihe Lähetyssaarnaajien elämästä on mahdollisuus saada selkeä kuva, koska he kirjoittivat vaikutelmistaan kirjeissä, jotka on myös julkaistu kokoelmana "Alte Briefe aus Indien". Vaikka lähetyssaarnaajat olivat Tanskan kuninkaan lähettämiä, ei saapuminen Intiaan ollut itsestään selvä asia. Tuon ajan kauppakomppaniat hallitsivat merenkulkua ja niiden suhde lähetystyöntekijöihin saattoi olla kielteinen. Heistä lähetyssaarnaajat olivat monin tavoin riippuvaisia. Alussa pienetkin asiat muodostuivat rohkaisuksi, mm. lähetyssaarnaajat saivat rohkaisua heidän puheilleen tulleelta Madaliapa nimiseltä mieheltä, joka tarjoutui heidän palvelukseensa ja halusi tulla kristityksi. Madaliapa oli ensimmäinen kristityksi kääntynyt intialainen, jonka Plütschau ja Ziegenbalg kohtasivat jo heti alkuvaiheessa. He aloittivat työn käyttämällä hyväksi niitä mahdollisuuksia, joita Trankebarin siirtokunta tarjosi. Lähetyssaarnaajien eräs keskeinen periaate oli paikallisen kielen opiskelu. Alueella puhuttiin erityisesti portugalia ja tamilia. Portugalia ymmärrettiin yleisesti, kukaan alueella asuva eurooppalainen ei tuolloin puhunut tamilia. Heinrich Plütschau aloitti tamilin opinnot, mutta kieli osoittautui liian vaikeaksi. Hän vaihtoi portugalin kieleen, jota helpotti komendantilta saatu portugalin kielioppi ja tälle kielelle jo käännetty Uusi testamentti. Opettajina lähetyssaarnaajat käyttivät paikallisia asukkaita. He laskeutuivat lasten joukkoon ja katsoivat, kun näille opetettiin tamilinkielisiä aakkosia. Oppia he saivat Aleppa-nimiseltä palvelijalta ja jo aikaisemmin mainitulta Madaliapalta. Varsinkin Ziegenbalg keskusteli ahkerasti Aleppan kanssa ja rakensi sanoista sanakirjaa ja pohjaa Raamatun käännöstyölle. Alkuvaiheessa sanat kirjoitettiin länsimaisin kirjaimin. Jo kahdeksan kuukauden opintojen jälkeen mainitaan Ziegenbalgin puhuneen, kirjoittaneen ja lukeneen tamilia. Tosin puhuminen edistyi hitaimmin.

4 4 Jo neljä kuukautta saapumisensa jälkeen lähetyssaarnaajat aloittivat kasteopetuksen puutteellisella kielitaidollaan. Aluksi he olivat julistaneet sanaa tulkin välityksellä. Oppilaita he saivat komendantin lähettämistä orjista. Oppilaiden luku lisääntyi jatkuvasti. Opetuksessa käytettiin Lutherin Vähää Katekismusta, jonka tärkeimmät kohdat painettiin mieliin ulkoa ja keskeisten kohtien merkitystä täsmennettiin kysymysten avulla. Puoli vuotta kestäneen opetuksen jälkeen suoritettiin ensimmäinen kaste tanskalaisessa Siion-kirkossa. Tässä toiminnassa Ziegenbalg näki lähetysseurakunnan siemenen ja alkoi samalla kaivata paikalliselle väestölle tarkoitettua omaa kirkkoa. Tanskalais-hallelaisen lähetystyön periaatteet Tanskalais-hallelainen lähetystyö keskittyi suhteellisen pienelle alueelle Intiassa. Tässä on selvä ero mm. herrnhutilaisiin, jotka laajensivat työtä eri puolille maailmaa. Alusta pitäen pyrittiin opiskelemaan kansan kieltä ja kääntämään keskeistä kirjallisuutta tamilikielelle. Myös raamatunkäännöstyö pääsi alkuun. Julkaisutoiminta vaati pohjatyötä, mm. Ziegenbalg toimitti sanakirjaa ja tamili kielen kielioppia. Hän perehtyi myös paikallisiin tapoihin ja kulttuuriin. Tavoitteena oli kansallisen seurakunnan syntyminen työalueella. Seurakunta tarvitsi kirkon, jollainen rakennettiin jo varsin varhaisessa vaiheessa. Kun Jerusalem-kirkko valmistui siihen kuului vajaa neljäkymmentä jäsentä. Lähetystyöntekijät olivat yhteydessä kotimaahansa kirjoittamalla työstään perusteellisia kirjeitä. Saksassa A.H. Francke perusti lähetyslehden Hallesche Berichte, jonka kautta kuulumisia voitiin lukea Saksassa. Laivoilla tuotiin näyttelyihin esineitä, jotta uusien maiden oudot asiat tulivat tutummiksi. Kotimaanjaksoilla voitiin kertoa kuulumisia ja ratkoa työssä syntyneitä pulmatilanteita. Kotimaanjaksolla mukana oli myös tamilikristitty. Pioneerien aika päättyi vuonna 1719, jolloin Bartholomaeus Ziegenbalg kuoli ja työ siirtyi toisille. Näin alkoi luterilainen lähetystyö Intiassa. Työn tuloksena syntyi luterilainen kirkko, jonka alueella muistellaan kuluvan vuoden heinäkuussa luterilaisen lähetystyön alkujen päiviä. JUHANI KOIVISTO

5 5 Kirjallisuutta: Pentti Taipale: Halle ja Trankebar. Pietistisen lähetyskäsityksen syntyvaihe. Diss. STKS Julk.LXXXIV. Helsinki Kuvaus Bartholomaeus Ziegenbalgin ja Heinrich Plütschaun merimatkasta on julkaistu Vie Sanoman Joulun Aikajoululehdessä Kuva: Vie Sanoma Francken patsas: Tapani Kaitainen