4/2011. Tässä lehdessä: Suomen K siterapiayhdistyksen j senlehti.

Transkriptio

1 L u n a t u m 4/2011 Suomen K siterapiayhdistyksen j senlehti Tässä lehdessä: Kivun pelko yläraajapotilaan kuntoutumisen hidastajana Tulevia koulutuksia Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti

2 Mediakortti Hallituksen kokoonpano Pj.palsta Saara Raatikainen Sisällys Kivun pelko yläraajapotilaan kuntoutumisen hidastajana Petteri Koho Villa Manuksen 10-v juhlasymposium - Sari Marjala - Leena Vähämäki Koulutusinfoa Stipendit Hallituksen joulutervehdys Lunatum Mediakortti Suomen Käsiterapiayhdistys ry Helsinki, Y-tunnus Suomen Käsiterapiayhdistyksen jäsentiedote JULKAISIJA kasiterapia@luukku.com ILMESTYMINEN Neljä numeroa vuodessa Jakelu Jäsenistö Sivun koko A4 ILMOITUSTAVAT 1. Ilmoitus jäsentiedotteen sivulla - suurin koko A4 - hinta 100 euroa Aineistot pdf-tiedostona Aineiston toimitus sähköpostitse tai cd-rom:lla 2. Erillisten ilmoitus-/ mainoslehtisten postitus tai toimitus MAKSUEHTO Laskutus 30 pv netto. Yhdistys on yleishyödyllinen yhteisö, hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. SUOMEN KÄSITERAPIAYHDISTYS TAUSTATIEDOT Suomen Käsiterapiayhdistys on perustettuvuonna Yhdistyksen toiminnassa on keskeisintä koulutuksen ja tiedottamisen avulla edistää yläraajan ja käden kuntoutusta Suomessa. Yhdistys osallistuu kansainväliseen käsiterapiatoimintaan. Jäsenistö koostuu fysio- ja toimintaterapeuteista. Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti

3 hallitus 2011 Suomen K siterapiayhdistys ry:n hallitus Saara Raatikainen ( ft ) Puheenjohtaja, EFSHT-delegaatti Mehiläinen, Helsinki saara.raatikainen@mehilainen.fi Soile Kauppila-Pekkala (tt) Jäsenrekisterin ylläpitäjä Terveydenhoitotuotteiden palvelukeskus Terttu Lilja Oy soilekp@gmail.com Tuija Oravainen (tt) Varapuheenjohtaja Päijät-Hämeen keskussairaala, Lahti tuija.oravainen@phks.fi Pia Nahi (tt) Sihteeri HYKS operatiivinen tulosyksikkö pia.nahi@hus.fi Tiina Rantanen (tt, ft) Rahastonhoitaja Sairaala Neo, Turku tiina.rantanen@sairaalaneo.fi Virpi Natt (ft) Pohjoismaiden delegaatti HYKS Herttoniemen sairaala Annu Voipio (tt) IFSHT:n delegaatti, koulutusvastaava KuntoutusORTON Oy annu.voipio@orton.fi Sari Marjala (tt) Jäsenlehden kokoaja HYKS, Lastenklinikka sari.marjala@hus.fi Mirja Tervo (ft) OYS mirja.tervo@ppshp.fi Vuokko Kuismin (tt) HUS, Porvoon sairaala äitiyslomalla Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 3

4 PJ:n palsta Joulu on jo ihan ovella Yksi vuosi lähenee jälleen loppuaan. Syksyn aikana ympärillä olevia ihmisiä kuunnellessa on ajoittain tullut tunne, että krooninen kiire ja ajanpuute vaivaavat yhä useampaa kollegaa, ystävää, asiakasta. On hurjaa miten yhä useampi ihminen tuntuu kärsivän työelämän, perheen, muiden velvoitteiden, kuka minkäkin, asettamista paineista ja haasteista. Mutta on vielä hurjempaa, miten yhä useampi tuntuu kärsivän elämän eri osa-alueiden psyykkisten, fyysisten ja/tai sosiaalisten paineiden aiheuttamista terveydellisistä haittavaikutuksista. Ihminen ei ole kone. Ja joskus, ellei jopa harvinaisen usein, ihminen kärsii kivusta muidenkin kuin selkeiden lääketieteellisten tai rakenteellisten syiden takia. Yksi viime aikoina nousussa ollut aihealue kivun tutkimuksessa ja sen syiden ymmärtämisessä on ollut kinesiofobia, liikkeen / liikkumisen pelko. FtOMT Petteri Koho valaisee teitä aiheesta tässä numerossa. Lisäksi löydätte jutun yhteydestä kinesiofobian todentamisessa ja seurannassa käytettävän kyselykaavakkeen. Villa Manus täytti tänä vuonna 10 vuotta ja juhlisti pyöreitä vuosiaan tarjoamalla antoisan koulutuspäivän asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen. Päivän kutsuluennoitsijoita olivat Margareta Persson ja Griet van Veldhoven, ja luentojen fokuksena peukalo. Work shopit jatkoivat mielenkiintoisen päivän ohjelmaa. Kuulumiset päivän kulusta ja annista tässä numerossa. Talven saapuessa saimme myös iloisen viestin Suomen Käsikirurgiyhdistykseltä. Kevään EuroHand kongressissa Oslossa käydyt alustavat keskustelut tuottivat lopulta pientä hedelmää, kun Suomen Käsikirurgiyhdistys välitti vastikään meille, oman yhdistyksemme jäsenille kutsun osallistua keväällä 2012 järjestettävään käsikirurgien tapaamiseen ja koulutukseen Levillä. 1½ päivän koulutuksen aiheina ovat koukistajajännevammat sekä kyynärvarren problematiikka. Lopulliset tiedot kurssille ilmoittautumisesta ovat tätä kirjoittaessa vielä avoimet, mutta alustava ilmoitus ja kurssin päivämäärät löytyvät tästä numerosta, ja ilmoitamme yksityiskohdista yhdistyksen kotisivuilla ja sähköpostitse heti ne saatuamme. Ennen tuota ilmoitusta, lisätietoja saatte allekirjoittaneelta. Laittakaa kuitenkin merkintä kalentereihinne päivämäärille , sillä olisi ilo nähdä mahdollisimman moni teistä mukana luomassa uutta polkua suomalaisten käsikirurgien ja käsiterapeuttien välillä! Lisäksi tästä numerosta löytyvät keväällä järjestettävien koulutusten ilmoitukset. Tammikuussa järjestämme saamiemme toiveiden perusteella yläraajan lihastestauskoulutuksen ja toukokuussa saamme vieraaksemme englantilaisen käsiterapeutti Sarah Meen, jonka koulutuspäivän fokuksena ovat sormien ja peukalon ongelmat ja niiden evidence-based hoito. Kaikista kiireistä ja ajankulun käsittämättömästä nopeudesta huolimatta, tämäkin vuosi on tarjonnut paljon hyvää ja mielenkiintoista, niin vapaalla kuin työssäkin. Toivottavasti myös teille!! Valoisaa mieltä pimeän keskelle ja mukavaa joulun odotusta! Saara Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 4

5 Kivun pelko ylaraajapotilaan kuntoutumisen hidastajana Petteri Koho TtM, ft omt, TULE -fysioterapian erikoisasiantuntija, Kuntoutus ORTON Kivun ja liikkumisen pelkoa sekä pelko-välttämismallia on tutkittu alun perin alaselkävaivojen yhteydessä, jossa välttämiskäyttäytymiseen liittyvien tekijöiden on osoitettu olevan yhteydessä koettuun kipuun ja toimintakykyyn, ennustavan vaivan kroonistumista, hidastavan tai jopa estävän kuntoutumisen. Vastaavat yhteydet on havaittu muissakin tuki- ja liikuntaelimistön vaivoissa, myös yläraajan ongelmissa. Perinteinen biolääketieteellinen malli joka nojaa vahvasti rakenteisiin ja biomekaanisiin tekijöihin selittää huonosti TULE -kivun kroonistumista ja siihen liittyvää toimintakyvyn haittaa. Bio-psyko-sosiaalinen malli huomioi paremmin edellisten lisäksi psykologisten ja yksilöön vaikuttavien sosiaalisten tekijöiden vaikutuksen. Eräs tärkeä psykologinen tekijä TULE -kipujen taustalla on kipuun liittyvä pelko ja pelon katastrofointi. Vlaeyenin ja Lintonin Fear-avoidance-malli (FAM = Fear-Avoidance Model) (kaavio 1) kuvaa kipuun liittyvän pelon vaikutusta ongelman kroonistumiseen. Kun akuutti kipu ei muodosta uhkaa yksilölle tai hänen terveydelleen, kipu kyetään kohtaamaan sekä jatkamaan päivittäisiä toimia tilanteesta huolimatta ja aikaa myöten toipumaan. Jos kipuun liittyy katastrofointia tai kipu koetaan uhkana hyvinvoinnille tai minäkuvalle, on vaarana negatiivisen itse itseään ruokkivan noidankehän syntyminen. Kivun, liikkumisen tai uudelleen loukkaantumisen pelko johtaa helposti siihen, että varmuuden vuoksi vältetään aktiivisuutta riippumatta aiheuttaako se kipua vai ei. Välttäminen tai varominen voi ilmetä fyysisenä passiivisuutena tai korostuneena itsensä tarkkailuna tai tarpeettomana lihasjännityksenä. Välttäminen johtaa alikäyttöön, toimintakyvyn haitan lisääntymiseen ja mielialan muutoksiin, jotka edelleen lisäävät katastrofiajatuksia. Välttämiskäyttäytyminen on ainakin osittain oppimisen tulos, johon liittyy uskomus että kaikki aktiivisuus on vaaraksi tai pahentaa kipua. Oppiminen vahvistuu kun kipua vältetään tai vähennetään lepäämällä. Näin saadaan näennäisesti ja lyhyellä aikavälillä positiivinen palaute toiminnasta, joka kuitenkin pitkällä aikavälillä on haitallinen ja ylläpitää ongelmaa. Välttely ja lepääminen vaikuttaa negatiivisesti omiin hallintakeinoihin ja pystyvyyden tunteeseen selviytyä tilanteesta. Kipuun liittyvä pelko ja välttämiskäyttäytyminen aiheuttavat enemmän toimintakyvyn haittaa ja rajoittaa enemmän kuin kipu itsessään. Kaikki välttely ja varominen ei ole kivun akuutissa vaiheessa haitallista, suurimmalla osalla välttämiskäyttäytyminen katoaa vaivan helpottaessa ja vain pienellä osalla potilaista välttämiskäyttäytyminen johtaa ongelman pahenemiseen. Tutkimusasetelmissa kivun/liikkumisen pelon on havaittu ennustavan akuutin kivun kroonistumista mm. selkävaivoissa, niskakipuisilla, yläraajaongelmissa, nilkka ja polvivaivoissa, erilaisten leikkausten jälkeen, leukanivelen ongelmissa. Liikkumiseen liittyvä pelko voi lisätä tai ylläpitää toimintakyvyttömyyttä sekä olla este kuntoutumiselle. Liikkumisen pelolla on todettu olevan selvä yhteys koettuun toimintakyvyn haittaan, kivun voimakkuuteen, katastrofiajatuksiin, depressioon ja pelkoihin. Liikkumisen tai kivun pelolla on välttämiskäyttäytymisen ja koetun toimintakyvyn haitan lisäksi melko suora vaikutus fysiologiseen toimintaan ja vartalon tai raajan kuormittumiseen. Pelko lisää vartalon ja raajan liikkeisiin liittyvää lihasaktiivisuutta ja vähentää liikkuvuutta, joka lisää biomekaanista kuormitusta. Pelko toisaalta myös inhiboi lihastoimintaa ja alentaa voimantuottoa. KIVUN PELKO Normaalistikin kipuun liittyy pelon tai uhan tunne, vaikka akuutilla kivulla onkin elimistöä ja elämää suojeleva tarkoitus. Suurimmalla osalla kipu ja siihen liittyvät reaktiot eivät muodosta haittaavaa uhkaa. Ne johtavat toimintaan, jossa reagointi kipuun on hyödyllinen toipumisen ja paranemisen kannalta. Onneksi vain pienellä osalla ihmisistä reagointi kipuun on epätarkoituksenmukaista. Haitalliseen kivun ja liikkumisen pelkoon liittyy irrationaalisuus, jolloin kivun kokemus tai tunne ei ole suhteessa koettuun uhkaan tai kudosvaurion vaaraan. Kipuun liittyvä pelko viittaa sananmukaisesti siihen, että potilas uskoo kivun pahenemisen tarkoittavan aina tilanteen huononemista ja/tai uusia kudosvaurioita. Kivun pelko on siten yleisempi, eikä kohdistu välttämättä tiettyyn toimintaan tai asentoon vaan enemmin yleiseen fyysiseen aktiivisuuteen. Liikkumisen pelko voi liittyä yleiseen fyysiseen aktiivisuuteen tai liikkeeseen tai tiettyyn Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 5

6 Kivun pelko... asentoon. Kivun pelkoa arvioidaan FABQ kyselyllä, josta voidaan laskea erikseen fyysiseen aktiivisuuteen ja työhön liittyvä kivun pelko. Toisin kuin TSK:ssa, FABQ: n ei ole esitetty pistemääriä, jotka viittaisivat korostuneeseen kivun pelkoon. Toiminnan ja toimintakyvyn kannalta kivun ja liikkumisen pelko ovat haitallisia kun Kivun välttämiseksi potilas karttaa kivuliaita asentoja ja toimintoja, mutta tulee samalla varoneeksi myös sellaisia asentoja, liikkumista ja tekemistä, jotka eivät aiheuta kipua. LIIKKUMISEN PELKO Tampa scale for Kinesiophobia (TSK) on lomakemittari, jossa on 17 väittämää (Kori ym. 1990). Mittarin avulla pyritään arvioimaan uskomuksia ja käsityksiä liikkumiseen ja uudelleen loukkaantumisen liittyvistä peloista. Vastaaja valitsee vastausvaihtoehdon neliluokkaiselta asteikolta (täysin eri mieltä, jonkin verran eri mieltä, jonkin verran samaa mieltä, täysin samaa mieltä). Vastaukset pisteytetään yhdestä neljään ja pisteet lasketaan yhteen, kysymysten 4, 8, 12 ja16 ollessa käänteisiä. Tulos vaihtelee 17-68, mitä suurempi pistemäärä, sen enemmän liikkumiseen liittyvää pelkoa. Absoluuttista pistemäärää liikkumisen pelkoon ei ole. Yleisimmin käytetään joko 37 tai 40 pistettä rajana korostuneeseen liikkumisen pelkoon. TSK:n on havaittu mittaavan liikkumisen pelkoa myös niskapotilailla, kroonisessa väsymyksessä, fibromyalgiassa ja alaraajaongelmaisilla ja eri versioiden mittausominaisuudet on havaittu hyväksyttäviksi. TSK:n käänteisiä kysymyksiä on kritisoitu useissa tutkimuksissa, TSK:sta onkin kehitetty 11, 12 ja 13 kysymyksen versioita. TSK: n suomenkielisen version, joka noudattaa alkuperäistä kysymysten määrässä, sisäinen pysyvyys (Cronbachin α =0.80) ja toistettavuus (ICC = 0.88) ovat hyvät, eikä suomalaisessa aineistossa tehdyillä havainnoilla voida perustella lomakkeen redusointia. KATASTROFOINTI Katastrofointi on taipumus pelätä pahinta uhkaavassa tilanteessa. Siihen liittyy avuttomuus kivun edessä, korostunut hätääntyminen ja pessimismi tai toivottomuuden tunne. Lisääntynyt katastrofointi on yhteydessä lisääntyneeseen toimintakyvyn haittaan, fyysisen aktiivisuuden vähentymiseen ja elämänlaadun heikkenemiseen. HUOMIOINTI TERAPIASSA Kivun ja/tai liikkeen pelko tuo terapeutille lisähaasteen koko terapiaprosessiin anamneesista seurantaan ja tuloksellisuuden arviointiin. Jos pelosta tai kipukäyttäytymisestä on viitteitä tai se on selkeästi havaittavaa, terapeutin pitää pohtia, missä määrin toimintaan vaikuttaa pelko tai kipukäyttäytyminen ja missä määrin käden toiminnan häiriöt. Jos terapeutti ei tunnista pelkoa tai muuttunutta käyttäytymistä, potilas ei useinkaan toteuta hänelle ohjattuja harjoitteita vaan tukeutuu passiivisiin hoitoihin, jotka useimmiten vain ylläpitävät ja pahentavat kroonistumisen kehää. Pelkääjä tai kipukäyttäytyjä -leimaaminen tai liiallinen psykologisoiminen ei myöskään auta potilasta, jos yläraajan alueella on toimintahäiriö, joka voidaan kohdennetuilla käsittelyillä ja harjoitteilla korjata. Alkuvaiheessa huomio on kohdennettava kipuun liittyvien pelkojen ja katastrofoinnin lievittämiseen, joka vähentää välttämiskäyttäytymistä. Vasta sen jälkeen aloitetusta muusta terapiasta on vastaavaa hyötyä. TSK ja FABQ lomakkeet avaavat yhden mahdollisuuden kivun pelon esille ottamiseen. Lomaketta voi tarkastella yhdessä potilaan kanssa ja tehdä tarkentavia kysymyksiä esimerkiksi yksittäisistä vastauksista; mitä tarkoitat tällä vastauksella? tai mikä saa sinut ajattelemaan näin? Toisaalta myös päivittäisen toiminnan tai harrasteiden rajoituksien selvittämisen yhteydessä on luontevaa kysyä miltä potilaasta tuntuu tehdä kivuliaita liikkeitä tai ylläpitää kivuliaita asentoja. Tässä yhteydessä potilas pitää johdatella kertomaan omista tuntemuksistaan; onko turvallista, pelkääkö jonkin pettävän tai hajoavan elimistössä eikä niinkään siitä kuinka paljon tulee kipua tai millaista kipu on? Jolla on tietysti anamnestinen arvo kivun tyypin selvittämisessä. Kysymys: mikä omasta mielestäsi aiheuttaa selkäkivun? paljastaa potilaan omat käsitykset selkäongelmasta. Erilaisten pelkojen hoidossa on käytetty asteittaiseen altistamiseen perustuvaa hoitomallia. Siinä potilas hiljalleen siedätetään kohtaamaan pelkoa aiheuttavat asiat, jotka pyritään pilkkomaan käsitettävän kokoisiksi osiksi. Katastrofointia vähennetään potilaan omia hallintakeinoja ja mahdollisuuksia lisäämällä. Samalla annetaan asiasta informaatiota ja oikaistaan mahdollisia väärinkäsityksiä. Asteittaisessa altistuksessa on neljä vaihetta: 1) sovitaan toiminnallinen tavoite, 2) ohjaus ja neuvonta 3) pelkoa aiheuttavien liikkeiden/ toimien tunnistaminen 4 ) pelon aiheuttajien asteittainen kohtaaminen. Tavoitteen tulee olla konkreettinen, jotta sen saavuttaminen voidaan selkeästi havaita, esimerkiksi tietyn liikkeen suorittaminen. Neuvonnalla ja informaatiolla vähennetään katastrofointia. Altistaminen tehdään nimensä mukaan asteittain pieniin osiin eriytettynä. Vaiheesta seuraavaan edetään vasta kun edellinen vaihe sujuu luontevasti ilman pelkoa. Mikäli pelottavia liikkeitä tai toimia on useita, altistus tehdään yhdelle pelottavalle tekijälle kerrallaan. Asteittaisen altistuksen periaatteita sovelletaan myös harjoitteluun ja harjoitteiden ohjaamiseen. Potilaan tulee olonsa turvalliseksi ja harjoitteet sellaisiksi ett- Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 6

7 Kivun pelko... eivät ne aiheuta hänelle uhkaa. Jo pelkkä liikkeen ajattelu voi saada aikaan kivun pahenemisen tai lihasjännityksen lisääntymisen. Altistuksen voi aloittaa myös mentaaliharjoittelulla, jossa potilas kuvittelee tekevänsä liikettä, aluksi pienellä liikeradalla ja hiljalleen liikerataa tai liikkeen vaikeutta lisäämällä. Aluksi opetellaan enemmän liikemalleja ja liikeratoja ja vasta myöhemmin pelon vähentyessä ja liikkeen toiminnan ja sujuvuuden kohentuessa tavoitteena on fysiologisten muutosten aikaansaaminen. Harjoittelussa pyritään aina kivuttomuuteen. Neuropaattisessa kivussa, jossa on aktiivisuudesta riippumaton peruskipu, se ei aina kuitenkaan ole mahdollista. Jos aktiivisuus lisää kipua, joka palaa perustasolle minuutissa, kipu ei ole pahentunut liikaa. On tärkeää vakuuttaa potilas siitä, että tällainen kivun tilapäinen pahentuminen ei ole vahingollista, vaan seurausta kipua välittävän järjestelmän toiminnan häiriöstä tai epätarkoituksenmukaisuudesta. Kipua tuottavan, rajoittuneen liikkeen palauttaminen normaaliksi muodostaa hoidon perustan. Tavoitteena on totuttaa hermojärjestelmä normaaliin liikkeeseen, vähentää liikkumisen pelkoa ja kipuun liittyvää lihassuojaa. Asteittaisella liikkeen lisäyksellä kipusuuntaan tuetaan tätä tavoitetta. Kun liikkeen välttäminen ja pelko liikkumisesta vähenee, toimintahäiriö sekä kipu lievittyvät. Terapeutin on hyvä kiinnittää huomio omiin sanavalintoihin ja käytettävään kieleen asteittaisessa altistuksessa ja muutoinkin työskenneltäessä kipua tai liikkumista pelkäävien potilaiden kanssa. Terapeutti voi huomaamattaan ja tahtomattaan vahvistaa katastrofointia omilla sanoillaan tai asenteellaan. Sanonnat nivel on kulunut tai olkapää on rikki lisäävät enemmän pelkoa kuin kertovat mahdollisesta kivun syystä. Harjoitteiden ohjauksessa on myös syytä tarkkailla sanojaan. Sanomalla aloitetaan harjoittelu varovasti sen sijaan, että tarkoitus on edetä harjoitteiden progressiossa rauhallisesti, tulee antaneeksi potilaalle viestin: kädessäsi on jotain pahasti pielessä, sinun täytyy olla varovainen, ettei se vaurioidu enempää. Samoin työhön, harrastuksiin tai vapaa-aikaan asetettavia kieltoja ja rajoituksia pitäisi harkita tarkoin. Potilaalle voi tehdä karhunpalveluksen asettamalla rajoja vedoten siihen, että kätesi ei ehkä kestä.. Potilas hyötyy enemmän omien hallintakeinojensa lisäämisestä ergonomisten ohjeiden, kuormituksen keventämisen tai vaihtoehtoisten toimintatapojen löytämisen avulla. Fear-avoidance model, Vlaeyen 2000 Alikäyttö Toimintakyvyn haitta Masentuneisuus Vamma Ylikuormitus Toipuminen Välttäminen Ylivalppaus Lihassuoja Kipu Kivun, liikkumisen tai uudelleen loukkaantumisen pelko Kivun kohtaaminen Katastrofointi Ei pelkoa Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 7

8 Kivun pelko... LIIKKUMISEN PELKO/TSK Nimi Syntymäaika Pvm Tähän on kerätty ilmaisuja joita henkilöt ovat käyttäneet kuvaamaan olotilaansa. Ole hyvä ja rastita kunkin lauseen kohdalla vaihtoehto, joka kuvaa parhaiten mielipidettäsi. Täysin eri mieltä Jonkin verran eri mieltä Jonkin verran samaa mieltä 1. Pelkään loukkaavani itseni, jos harrastan liikuntaa Jos yrittäisin voittaa kivun, se vain pahenisi Kehoni viestii, että minussa on jotain pahasti vialla Kipu todennäköisesti helpottaisi, jos harrastaisin liikuntaa Terveydentilaani ei oteta tarpeeksi vakavasti Onnettomuus on lisännyt loukkaantumisalttiuttani pysyvästi Kipu on aina merkki siitä, että olen loukannut itseni Vaikka jokin pahentaisi kipua, se ei välttämättä ole vaarallista Pelkään, että loukkaan vahingossa itseni Paras tapa estää kipua pahenemasta on olla varovainen ja varoa turhia liikkeitä 11. Minulla ei olisi näin paljon kipua, ellei kehossani olisi jotain pahastikin vialla 12. Vaikka minulla on kipuja, oloni olisi parempi jos olisin fyysisesti aktiivinen 13. Kipu kertoo milloin on syytä lopettaa liikunta jotten loukkaisi itseäni 14. Minun tilassani olevalle ihmiselle ei todellakaan ole terveellistä olla fyysisesti aktiivinen 15. En voi tehdä kaikkea mitä normaalit ihmiset tekevät, koska loukkaan itseni liian helposti 16. Vaikka jokin tuottaa minulle paljon kipua, en pidä sitä varsinaisesti vaarallisena 17. Kenenkään ei pitäisi joutua harrastamaan liikuntaa silloin kun on kipuja Täysin samaa mieltä TSK (17-68) Vastausvaihtoehdot pisteytetään 1=1, 2=2, 3=3, 4=4 Kysymykset 4, 8, 12, 16 käännetään 1=4, 2=3, 3=2, 4=1 Lasketaan pisteet yhteen = TSK summa (17-68) Yli 40 pistettä indikoi liikkumiseen liittyvää pelkoa Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 8

9 Villa Manuksen 10-vuotisjuhlasymposium Sari Marjala Leena Vähämäki Villa Manuksen 10 v juhlasymposium järjestettiin Hotel Arthurissa, Helsingissä. Aamupäivän ohjelma oli yhteinen kaikille symposiumiin osallistuneille ja iltapäivällä oli mahdollisuus valita kahdesta rinnakkaisesta ohjelmasta. Symposiumin avasi Villa Manuksen toimitusjohtaja, toimintaterapeutti Marisa Nikkonen. Hän kertoi Villa Manuksen alkutaipaleesta, siitä miten yritys on syntynyt, mitä viimeinen kymmenen vuotta on pitänyt sisällään ja tulevaisuuden odotuksista. Tällä hetkellä Villa Manuksessa työskentelee Marisan rinnalla toimintaterapeutti Riikka Rättö sekä apuvälineteknikot Sami Auvinen ja Ville Haapaniemi. harjoitteisiin kuin erilaisiin yksilöllisiin lastoihin ja valmistukiin. Metropolian ammattikorkeakoulun apuvälinetekniikan opetuslinjan Maria Kruus-Niemelä ja Griet van Veldhoven kiittivät puheenvuoroissaan Villa Manusta antoisasta yhteistyöstä. Molemmat korostivat eri asiantuntijuuden osaamisen yhdistämistä ja jakamista. Griet van Veldhoven kertoi omia kokemuksiaan kolmen ammattitutkinnon suorittaneena ja pohti hienosti sitä, miten meidän tulisi enemmän hyödyntää toistemme osaamista ja ammattitaitoa. Margareta Persson Aamupäivä jatkui toimintaterapeutti Margareta Perssonin sekä toimintaterapeutti, apuvälineteknikko, hopeaseppä Griet van Veldhovenin yhteisluennoilla. Margareta Perssonin kertasi peukalon toiminnallista anatomiaa ja biomekaniikkaa, kun taas Griet van Veldhoven jatkoi pohtimalla peukalon ongelmia ja sitä, miten voimme niitä hoitaa. Ajatuksia ja ideoita tuli niin Griet van Veldhoven Kännykän käyttöä peukalolla Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 9

10 Villa Manuksen juhlasymposium Spastinen yläraaja, kontraktuurat ja korvakeloidit Iltapäivän toinen rinnakkaisohjelmakokonaisuus käsitteli spastista yläraajaa, kontraktuuria ja korvakeloideja. Margareta Persson puhui spastisesta yläraajasta ja kontraktuurien ehkäisemistä. Hän korosti sitä, että spastisen käden lastoituksessa maltti on valttia ja suositteli sarjalastoitusta spastiseen käteen. Sarjalastoituksella tulisi pyrkiä saavuttamaan ranteen neutraaliasento. CP:hen liittyvien käden virheasentojen osalta Margareta Persson kannusti pohtimaan, mikä on lastoituksen tavoite, halutaanko ylläpitää nykyistä tilannetta vai lisätä liikkuvuutta verraten aiempaan. Yölastoitus on riittävä, mikäli tavoitteena on ylläpitää tilannetta, mutta mikäli halutaan lisätä liikkuvuutta niin myös päivälastan käyttö on suositeltavaa. Margareta Perssonin kokemuksen mukaan CP-kirurgiasta, kuten jännesiirroista, ei ole todettu olevan hyötyä, kun asiaa on tarkasteltu pitkällä tähtäimellä. Spastisuus kun vaikuttaa lihaksen toimintaan myös leikkauksen jälkeenkin. Kontraktuurien hoidossa Margareta Persson korosti niinikään pitkäjänteisyyttä. Paras hoitotulos on saavutettavissa kun edetään kudosten mukautuminen huomioiden. Esimerkkinä hän toi esille PIP-nivelen kontraktuurat, joissa itse suosii staattista yölastaa ja päivisin neopren-tuubia. Dynaamista lastaa hän ei suosi kudoksen ärsytyksen vuoksi. Iltapäivän päätteeksi toimintaterapeutti Oili Ask puhui korvakeloideista ja niiden hoidosta. Alkuun hän kertasi erilaiset arpityypit, joita ovat tavallinen arpi, hypertrofinen arpi ja keloidi. Arven kasvuun vaikuttavat muun muassa ikä ja hormonitoiminta. Arven kasvu on voimakkainta 1,5-3kk kohdalla haavan paranemisesta, mutta myös sen jälkeen tapahtuu arven kypsymistä. Esimerkiksi keloidi voi kehitttyä vasta vuoden kuluttua traumasta. Arpea voidaan hoitaa muun muassa kortisonipistoksin, laserilla, jäädyttämällä ja kirurgisesti. Näiden lisäksi terapeuteille tuttuja hoitokeinoja ovat silikonituotteiden ja paineen käyttö. Yhdistelmähoidolla on saatu parhaimpia hoitotuloksia. Korvakeloidien hoitoon käytetään korvaklipsejä, jotka luovat paineen keloidiin. Tällöin on huomioitava, että keloidin hoitoon käytetty klipsi on riittävän napakka ja peittää koko keloidin. Oili Ask näytti kuvia käytännön työssään käyttämistään malleista. Keloidia tulisi hoitaa niin kauan, että se pehmenee, vaalenee ja muuttuu joustavaksi. Esityksessä korostettiin potilaan informoinnin tärkeyttä. On erityisen tärkeää, että potilaalle kerrotaan myös keloidin uusiutumisriskistä. Näin potilas osaa ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon, mikäli huomaa keloidissa muutoksia hoidon lopettamisen jälkeen. Sari Marjala, toimintaterapeutti Käsiproteesien uusien ominaisuuksien esittely, protetisoinnin jälkeinen seuranta ja terapia sekä alan kehitys Iltapäivän toinen rinnakkaisohjelma jakaantui kolmeen erittäin mielenkiintoiseen osioon. Aluksi saimme kuulla Otto Bockin itävaltalaisen edustajan Martin Wehrlen esittelyä kehitteillä olevasta Michelangelomyoelektronisesta käsiproteesista. Martin on itse kyseisen proteesin käyttäjä ja tällä tavoin saimme mieleenpainuvan esittelyn käden toiminnasta. Oli hyvä nähdä läheltä kuinka sujuvaksi proteesin käyttö voi tulla sinnikkään harjoittelun tuloksena. Tässä proteesityypissä on muun muassa ranne, jonka saa joustavaksi tai jäykäksi ja sormet, jotka mahdollistavat pinsettiotteen ja avainotteen. Ranteen joustavuus mahdollistaa olkavarren luonnollisemmat liikkeet ja pehmentää törmäyksiä, esimerkiksi kättely on luontevampaa. Supinaation laajuus (mekaaninen) ja peukalon asettuminen etusormen viereen mahdollistaa lautasten/ tarjottimien kantamisen tukevasti. Martin korosti vahvasti säännöllisen terapian ja harjoittelun merkitystä proteesin käytön sujuvuudelle toteamalla The more hightech hand the more important the training is. Myoelektronisen proteesin harjoittelu voidaan jakaa kolmeen osioon. Aluksi harjoitellaan proteesin hallinta ilman esineitä. Toiseksi tehdään toistoja, silmä-käsi koordinaatiota ja kehon hallintaa. Kolmantena harjoitellaan päivittäisten toimintojen suorittamista. Harjoittelusta on saatavilla CD. Bruce Rattray Seuraavaksi Camp Scandinavian edustajat Bruce Rattray Englannista ja Geir Finnerud Norjasta kertoivat BeBionicin myoelektronisesta proteesista. Tässä mallissa on muun muassa joka sormelle oma moottori ja Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 10

11 Villa manuksen juhlasymposium näin eri pysähtymispiste. Sorminivelten koukistuessa tahdonalaisesti otteiden monipuolisuus kasvaa. Sormien välillä on ns. palautejärjestelmä feedback loop joten sormet tietävät toistensa asennon. Pikkusormen saa ikään kuin pohjaksi sylinteriotteessa. www. bebionic.com. Nuoria teini-ikäisiä proteesin käyttäjiä ajatellen näissä molemmissa kehittyneissä myoelektronisissa käsissä ei ole vielä valitettavasti saatavilla sopivan pientä kättä. Tämän kehittymistä varmaan moni proteesin käyttäjä odottaa innolla. Kolmanneksi iltapäivän ohjelmassa saimme kuulla lasten synnynnäisten yläraajapuutosten protetisoinnin ja terapian hoidon linjauksista Hus:ssa ja Tyks:ssa toimintaterapeuttien Sanna Rautakorven ja Pirjo Isotalo-Rantamaan esittämänä. Tämä esitys antoi selkeän kuvan prosessin etenemisestä ja tavoitteesta yhtenäistää käytäntöjä. Varhainen kontakti perheeseen on tärkeää ja tällöin korostuu tiedon antaminen tulevasta, ennuste lapsen toiminnallisuudesta sekä vertaistuen löytäminen. Moniammatillinen työryhmä toimii molemmissa sairaaloissa. Lasten synnynnäiset yläraajapuutokset ovat Suomessa melko harvinaisia, esiintyvyys on noin 5/vuosi. Passiivinen eli kosmeettinen ensiproteesi hankitaan 3-7 kk iässä tavoitteena aikaansaada symmetrinen ulottuvuus, totuttaa kaksikätiseen toimintaan sekä totuttaa vanhemmat ja lapsi proteesinkäytön rutiineihin. Vanhempien motivaatio ja motivointi on erittäin tärkeää. Alle 2 vuotiaille järjestetään tarpeen mukaan fysioterapeutin tai toimintaterapeutin ohjausta. Eri puolilla maailmaa on monia mielipiteitä milloin aloittaa protetisointi korostetaanko ikää vai kehityksellistä vaihetta, odotetaanko istumatasapainon kehittymistä, sovitetaanko lainkaan passiivista proteesia? Olkavarsitason anomalioissa suositellaan proteesin käytön myöhäisempää aloitusta seisomatasapainon kehittyessä, koska proteesi on herkästi tiellä lapsen kääntyessä, ryömiessä ja ylösnousemisessa. Toiminnallisen proteesin käyttö aloitellaan 1½-3 vuoden iässä. Aloitusaikaan vaikuttavat lapsen kehityksellinen vaihe ja temperamentti sekä perheen kokonaistilanne. Myös yläraajapuutoksen syy ja taso vaikuttavat sovitusikään. Mikäli mukana on joku kehityksellinen syndrooma, lykätään toiminnallisen proteesin käytön aloitusta. Toiminnallinen proteesi mahdollistaa symmetrisen, kaksikätisen toiminnan ja otteen myös eidominantilla kädellä. Toimintaterapian aloitus ja toteutus vaihtelee hieman eri sairaaloiden välillä. Aloitus ajoittuu suurin piirtein toiminnallisen proteesin valmistumisen tienoille ja jatkuu yksilöllisen tarpeen mukaan ainakin koulun aloittamiseen. Terapiassa korostuu proteesin käytön harjoittelun säännöllisyys ja johdonmukaisuus, lähiympäristön ohjaus. Myös ns. pariterapia on koettu hyödylliseksi tavaksi edistää proteesin käytön oppimista ja mahdollistaa lapselle itselleen saada vertaistukea. Lapset käyvät säännöllisissä seurannoissa sairaalassa toimintaterapeutilla noin kerran vuodessa, aluksi tiheämminkin. Tyks:ssa seurannat tapahtuvat 16 ikävuoteen saakka ja Hus:ssa tällä hetkellä 7½ vuotiaaksi, joskin Hus:ssa on tavoitteena saada pidennettyä seurantaa 16 ikävuoteen saakka selvän tarpeen vuoksi. Yläraajaproteesin käyttöä ja sen kehittymistä arvioidaan havainnoimalla, haastattelemalla ja standardoiduilla testeillä (ACMC, PUFI ja AHA, jota ollaan standardoimassa proteesin käyttäjille, ei vielä suositella tämän testin käyttöä). Arvioinnin tavoitteena on saada selville lapsen toiminnallista suoriutumista, arvioida proteesin hallintaa, tukitoimien tarvetta, lapsen ja perheen sitoutumista. Leena Vähämäki, toimintaterapeutti Martin Wehrle Iltajuhla päätti hienosti onnistuneen päivän. Iltajuhlassa saimme nauttia niin hyvästä tarjoilusta, seurasta kuin maagisesta taikuriesityksestäkin. Onnittelut vielä Villa Manukselle, menestystä seuraavalle 10 vuotis taipaleelle! Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 11

12 Villa Manuksen joulutervehdys Joulunaikaa rauhaisaa ja Vuotta hyvää alkavaa! t. Villa Manuksen tontut Ville, Marisa, Riikka ja Sami Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 12

13 koulutusta KOULUTUSINFOA JÄSENILTA OULUSSA torstaina klo Käsikirurgi Marko Sunnari luennoi aiheesta käden toiminnallinen anatomia Paikka; Oys Avohoitotalo, Kiviharjuntie 9. Sisälle pääsee A8 ovesta. Hissillä 4 kerrokseen. Jäsenille maksuton, muut voivat osallistua kahvimaksun hinnalla 5 eurolla. Ilmoittautumiset 12.1 mennessä sähköpostilla soilekp@gmail.com Tervetuloa! Lihastestauskoulutuksessa on vielä paikkoja vapaana. Mikäli haluat osallistua koulutukseen, ilmoittaudu pikaisesti Annulle: annu.voipio@orton.fi Koulutuspäivät Levillä Suomen Käsikirurgiyhdistys on kutsunut Suomen Käsiterapiayhdistyksen terapeutit koulutuspäiville Leville. 1½ päivän koulutuksen aiheina ovat koukistajajännevammat sekä kyynärvarren ja ranteen problematiikka. Tarkan ohjelman, hinnan ja ilmoittautumisohjeet pyrimme laittamaan yhdistyksen nettisivuille mahdollisimman pian! Toimintaterapeutti Sarah Mee on tulossa Suomeen, Helsinkiin, pitämään koulutusta Suomen Käsiterapiayhdistyksen kutsumana. Koulutuspäivän aiheena ovat sormien ja peukalon ongelmat. Sarah Mee on konsultoiva käsiterapeutti ja hän työskentelee Chelsea and Westminster sairaalassa, Lontoossa. Tarkemmat tiedot koulutuksesta tulevat seuraavaan Lunatum-jäsentiedotteeseen ja yhdistyksen internetsivuille. Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 13

14 stipendiasiaa Syksyn stipendit Suomen käsiterapiayhdistys on jakanut syksyllä eur stipendin Pia Berglund-Hintzelle. Pia osallistui Norjassa Euroopan käsikirurgien ja käsiterapeuttien nelipäiväiseen seminaariin Oslossa, Seuraavan kerran stipendiä voi hakea keväällä 2012, seuraa nettisivujamme. Rauhallista joulun odotusta kaikille yhdistyksen jäsenille! T: Rahastonhoitaja Tiina Jäsenpalsta UUDET JÄSENET tt Pia Fatajo Helsinki tt Minna Timonen Espoo tt Kaisa Jokela Seinäjoki Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 14

15 Lumiset oksat vihreän puun, kimmeltää valossa jouluisen kuun. Katselen tähtien hopeista nauhaa, toivotan jouluusi lämpöä, rauhaa. Käsiterapiayhdistyksen hallitus toivottaa jäsenilleen tunnelmallista joulua! Lunatum 4/ Suomen k siterapiayhdistyksen j senlehti 15