eniere-posti Vuosikerta XIII Suomen Meniere-liitto, Meniere-Förbundet i Finland

Transkriptio

1 eniere-posti Vuosikerta XIII Suomen Meniere-liitto, Meniere-Förbundet i Finland

2 Suomen Meniere-liitto ry:n yhdistykset ja niiden puheenjohtajat Etelä-Karjalan Meniere-yhdistys ry Esa Antikainen Ainonkatu 28 a Lappeenranta puh eska.antik@gmail.com Keski-Suomen Meniere-yhdistys ry Tuulikki Hartikainen Saharisentie 14 A 6, Palokka puh tuulikki.hartikainen@gmail.com Pirkanmaan Meniere-yhdistys ry Kirsti Salovaara Juurikatu 15 G Tampere puh , salovaarak@kolumbus.fi Etelä-Pohjanmaan Meniere-yhdistys ry Pirjo Viitamäki Vuorenmaanrinne 23 B Seinäjoki puh. (06) pirjo.viitamaki@netikka.fi Etelä-Savon Meniere-yhdistys ry Tuomo Siitari Petäjistönkatu 20, Mikkeli puh. (015) Itä-Savon Meniere-yhdistys ry Eija Tammisto Kaukaantie 1 F 23, Savonlinna puh tammistoeija@gmail.com Kanta-Hämeen Meniere-yhdistys ry Olle Tast Majaniementie 50, Parola puh. (03) , olle.tast@pp.armas.fi Keski-Pohjanmaan Meniere-yhdistys ry Nadia Tiainen Peltopolku Kokkola puh nadia.tiainen@cou.fi Koillismaan Meniere-yhdistys ry Liisa Poussu Hukanpolku 1, Kuusamo puh. (08) , liisa.poussu@pp1.inet.fi Kymenlaakson Meniere-yhdistys ry Tarja Pukero Viimakatu 1, Kotka puh Lapin Meniere-yhdistys ry Leena Hoikka Näätäpolku Saarenkylä puh Meri-Lapin Meniere-yhdistys ry Sinikka Kaikkonen Pihatie 4, Maksniemi puh. (016) , sinikka.kaikkonen@pp1.inet.fi Oulun Seudun Meniere-yhdistys ry Tuovi Kiviniemi Tiilitie 1 D Oulu puh etunimi.sukunimi@dnainternet.net Pohjois-Savon Meniere-yhdistys ry Liisa Peiponen Luhtatie 6, Kuopio puh liisa.peiponen@pp.inet.fi Päijät-Hämeen Meniere-yhdistys ry Liisa Palkio Vesijärvenkatu 37 C Lahti puh. (03) , Satakunnan Meniere-yhdistys ry Antero Hiitiö Tarkintie 14, Panelia puh. (02) , mara4@saunalahti.fi Uudenmaan Meniere-yhdistys ry Riitta Järvinen Kotasuontie 18 A, Helsinki puh. (09) riitta.jarvinen@evl.fi Varsinais-Suomen Meniere-yhdistys ry Pirkko Larkela Puistomäenkatu 28, Turku puh , (02) pirkko.larkela@evl.fi Suomen Meniere-liiton kotisivut Suomen Meniere-liitto ry:n hallitus Puheenjohtaja Kirsti Salovaara Juurikatu 15 G Tampere puh salovaarak@kolumbus.fi Antero Hiitiö Tarkintie Panelia puh. (02) mara4@saunalahti.fi Marketta Joutsa-Lindell Västäräkinkatu 1 C Turku puh Varapuheenjohtaja Esa Antikainen Ainonkatu 28 a Lappeenranta puh eska.antik@gmail.com Erna Kentala HUS, Korvaklinikka PL 220, HUS puh. (09) erna.kentala@hus.fi Liisa Poussu Hukanpolku Kuusamo puh. (08) liisa.poussu@pp1.inet.fi Rahastonhoitaja Aune Pyykkönen Räihänkuja Oulu puh (08) (koti) aune.pyykkonen@ dnainternet.net Urho Roivanen Laitakuja 6 C Vantaa puh. (09) urho.roivanen@kolumbus.fi Eija Tammisto Kaukaantie 1 F Savonlinna puh tammistoeija@gmail.com Sihteeri Tuulikki Hartikainen Saharisentie 14 A Palokka puh tuulikki.hartikainen@gmail.com

3 Mikä ihmeen menierintauti? Otsikon kysymykseen on jokainen tämän lehden saaja varmasti joutunut vastaamaan moneen kertaan. Menieren tauti on yhtä vähän tunnettu myös naapurimaissamme, kuten Ruotsin ja Viron tilannetta kuvaavista kertomukset lehden tässä numerossa osoittavat. Suomen Meniere-liiton jäsenmäärä 1600 saattaisi riittää jollekin galluppifirmalle todisteeksi hyvästä valtakunnallisesta tunnettuudesta, mutta totuus on toinen. Mitä pitäisi tehdä - vaihdetaan taudin nimi vähän yksinkertaisemmaksi ja helpoksi? Eipä taida onnistua. Yhdeksi tiedon levittämisen välineeksi ehdotan hyvää valtakunnallista kirjastoverkostoamme. Muutaman kirjaston lehtivalikoimaan Meniere-posti jo kuuluukin, mutta lisätarjonta olisi hyvinkin tarpeen. Kirjaston lukusalin hyllyllä Meniere-sana voisi herättää lukijan utelisuutta ja toisaalta tarjota tietoa ja apua taudin kanssa jo liiankin tutuksi tulleelle menierikolle, joka ei ole ikinä edes kuullut Meniere-liiton olemassa-olosta. Niitäkin on, vaikka ei pitäisi olla. Tässä lehden takakannen sisäsivulla esitellään yksi aivan uusi Meniere-tiedon levittämisen väline, Meniere-riipus, joka tullee saamaan seurakseen myös Meniererannekkeen. Kaikki keinot ovat tässä työssä tarpeen. Marjukka Laitinen Meniere-postin lehtitoimikunta: Kirsti Salovaara pj., Esa Antikainen, Jouko Hovi, Riitta Järvinen, Marjukka Laitinen, Leo Roivainen. Seuraava Meniere-posti ilmestyy viikolla 12. Siihen tarkoitetun aineiston on oltava perillä viimeistään tai siitä etukäteen sovittaessa myös hieman myöhemmin. Tämän lehden sivulla 26 on Menierepostin mediakortti, josta tarkemmat tiedot: ilmoitushinnat ja ilmoitusten palstakoot ym. Toimituksen yhteystiedot: Marjukka Laitinen, Jaanintie 34 A 6, TURKU, puh. (02) , , sähköposti:marjukka.laitinen@netti.fi Painopaikka: Painola, T Nieminen Oy, Kaarina. ISSN Osoitteenmuutoksista ilmoitetaan oman yhdistyksen sihteerille. Meniere-liittoon suoraan liittyneet jäsenet ilmoittavat osoitteenmuutokset Raikal Rekisteripalveluun sähköpostilla rainer.kallio@raikal.fi tai postitse Raikal Rekisteripalvelu, Rainer Kallio, Lehtikatu 1 B 5, TAMPERE. Raikal Rekisteripalvelun kotisivut ja puh Sisällys: Yhdistykset ja puheenjohtajat, Suomen Meniere-liiton hallitus... 2 MIkä ihmeen menierintauti? Päätoimittajan palsta... 3 Joulun odotusta, puheenjohtaja Kirsti Salovaara...4 HRF Menièreföreningen i Stockholms län, asiamies Seija Bexar...5 Kun huimaa ja tasapaino on huono - mitä avuksi, Ilmari Pyykkö et al... 7 Miksi joulupukilla on Meniere-tauti?, MeniTuki-ohjelman tekijät...12 Lääkäri Meniere-potilaana, vertaistukihaastattelussa lääkintäneuvos Paavo Sillanpää...13 Kokemukseni menieren taudista, virolainen potilastarina...16 Potilaan ja lääkärin onnistunut kohtaaminen, Riitta Järvinen...18 Valoa elämään, Kirsi Markkola...19 Niitä-näitä...20 Tukihenkilötoiminta käynnistyi Oulun Meniere-yhdistyksessä...21 Yhdistysten kevätkauden ohjemia...22 Kuuloliiton kuntoutuspalveluja vuonna Meniere-lääkärien yhteystietoja...25 Meniere-posti, mediakortti...26 Meniere-riipus, Hopeajaloste Oy...28 Kansi: Pasi Hurme 3

4 Puheenjohtaja Kirsti Salovaara Joulun odotusta Taas odotamme vuoden suurinta juhlaa Joulua. Valkeista hangista saimme jo hiukan nauttia täällä etelässäkin, joskin ilo oli lyhytaikainen kun lumet ovat jo osittain sulaneet. Pimeyttä riittää melkeinpä koko päiväksi. Onneksi jouluvalot tuovat tähän hiukan helpotusta. Tummat näkymät ovat myös maailmantaloudessa, taloudellinen taantuma on tullut jo meillekin tutuksi. Yritykset ja kunnat yrittävät sopeuttaa talouttaan kestämään tämän vaikean ajan. Terveydenhuollossa ja sosiaalipuolella menoja myös supistetaan. Nämä supistukset vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Kela ja lääkekorvaukset Kela on suunnittelemassa ensi vuodeksi uudistuksia lääkkeiden korvausmenettelyyn astuisi voimaan uudistus, jossa kalliimman ja halvemman lääkkeen erotuksen joutuisi potilas itse maksamaan halutessaan kalliimman lääkkeen. Tämä on vielä suunnitelma, jota Kelasta ei haluttu vielä vahvistaa.tällä hetkellähän on niin, että asiakkaalle maksetaan lääkekorvaus sen lääkkeen hinnasta, jonka hän on ostanut. Lääkkeen vaihdon kieltäminen ei siten vaikuta asiakkaan oikeuteen saada korvausta. Ray:n projekti vuosille Olemme anoneet jatkoa projektiimme RAY:ltä. Anottu summa on Joulukuussa selviää onko anomuksemme hyväksytty. haasteeseen yritämme tietenkin vastata. Joululahjavinkki Tämän lehden sivulla 27 on mainos Menieretunnuksesta. Meniere-liitto on tehnyt sopimuksen Hopeajaloste Oy:n kanssa. Jatkossa on suunnitteilla myös ranneke, nyt on saatavana ketjuja eri pituisina, sekä Meniere-tunnus. Koru antaa kantajalleen turvallisuutta ja auttaa tunnistamaan Menieren taudin, sekä on kaunis kantaa. Vuoden 2009 tunnukset internet-sivuillemme Tunnukset jatkavat tämän vuoden positiivista linjaa ja ovat: tunnus:kukka, salasana: rintaan. Toivon kaikille meniereläisille ja yhteistyökumppaneillemme Hyvää joulumieltä. Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta ja onnekasta vuoden 2009 alkua. Kirsti Salovaara pj. Uusia jäseniä Suomen Meniere-liiton jäsenmäärä on tällä hetkellä 1600 henkilöä. Suoraan liittoon liittyneitäkin on ilahduttavasti. Uudet jäsenet tuovat haasteen kehittää toimintaamme monipuolisemmaksi, tähän 4

5 Seija Bexar HRF Menièreföreningen i Stockholms län Ruotsin ensimmäinen Meniere-yhdistys täyttää ensi keväänä 10 vuotta. Myös yhdistyksen syntyyn johtanut taival oli ollut kymmenen vuoden mittainen. Ja kaiken takana on nainen: Tukholman läänin kuuloyhdistyksen asiamies Seija Bexar, joka kertoo tässä Olin 39-vuotias kun yhtäkkiä kuulin ääniä, joita muut eivät kuulleet. Puolen vuoden kuluttua sain tietää että minulla on tinnitus. Vähän jälkeenpäin alkoivat myös ensimmäiset menierekohtaukset. Elin jonkinlaisessa tyhjiössä ja koin asioita joita ei oikeastaan ollut. Minulla ei ollut minkäänlaisia työkaluja kohdata tätä, tai kertoa lähiympäristölleni mitä minulle tapahtui. Ihan riepaleina Sain yhteyden professoriin suuressa sairaalassa Tukholmassa ja sain tietää että tämä tauti on vaaraton ja että minun pitää oppia elämään tämän kanssa. Tulin kotiin ihan riepaleina ja olin yhtä suurta kysymysmerkkiä: MITEN? Etsin vastauksia kirjoista, suurista uskonnoista ja filosofiasta. Buddhalaisesta kirjasta opin, että tinnitus on tie itseensä. Vihastuin niin että heitin kirjan menemään. Miten joku voi sanoa, että näin mieletön asia voisi olla positiivinen! Tie itseeni? Käänteentekevä kurssi Lause jäi kuitenkin soimaan päässäni ja vei minua eteenpäin. Samaan Etelä-Pohjanmaan Meniere-yhdistys vietti 10-vuotisjuhlaa Lapualla matkastaan tietoa etsivästä potilaasta peräänantamattomaksi Meniere-aktivistiksi. aikaan minulle tarjottiin paikka kuuloklinikan kurssille ja se käänsi minut 180 astetta. Yhtäkkiä minulla oli työkaluja ja ymmärrystä. Sattui myös niin että Tukholman läänin kuuloyhdistys etsi asiamiestä ja virkaa tarjottiin minulle. Syksyllä 1987 aloitin uudella työpaikalla ja yhtenä työtehtävänä oli johtaa työryhmää jonka nimi oli Tinnitusgruppen (tinnitusryhmä). Meniere-ryhmä syntyi vastustuksesta huolimatta Nyt minä olin vahva ja koin toiminnan hellivänä ja hieman voi sääli teitä -henkisenä. Minulla oli Menieren tauti ja huomasin että niin oli monella muullakin. Monen mutkan ja vaikeuden jälkeen sain perustettua ryhmän jonka nimi oli Öronutlöst yrsel/menieres sjukdom (Korvaperäinen huimaus/ Menieren tauti). Kumma kyllä suurin vastustus oli omassa kuuloyhdistyksessä. Meniere oli jotenkin pelottavaa ja kuulovammaiset ja tinnituksesta kärsivät eivät halunneet ajatella että pahoinvointi ja huimaus ehkä olivat tulevaisuutta omalla kohdalla. Huomasin varhain että minun oli erotettava ryhmät ja vietävä niitä kumpaakin eteenpäin omilla urillaan. Te toja, työryhmiä, luentoja, seminaareja, sitten yhdistys Järjestin te toja ja niihin osallistuneista pystyin vähitellen kokoamaan työryhmän ja myöhemmin johtokunnan. Jatkoimme te tojen järjestämistä, järjestimme luentoja ja vähitellen myös iltapäiväseminaareja. Vierailimme kaikissa neljässä suursairaalassa Tukholman läänissä ja myös Uppsalassa ja kartoitimme lääkäreitä ja hoitoa. Sattui monta kertaa niin, että meillä oli enemmän tietoa eri sairaaloiden tarjoamista hoidoista kuin menierelääkäreillä. Huomasimme että heidän yhteydenpitonsa ei ollut paras mahdollinen. Vuonna 1999 lopetimme Meniereryhmän ja perustimme oman yhdistyksen HRF Menièreföreningen i Stockholms län (Tukholman läänin Meniere-yhdistys). Jatkoimme te tojen ja luentojen järjestämistä. Oma-apu -ryhmät tärkeintä, mitä siihen asti tehty Vuoden kuluttua luin AA-toimin- 5

6 nasta ja huomasin että joitakin osia siitä olisi helppo sovelluttaa meidän toimintaan. Järjestin Tinnitus-ja Meniere-yhdistysten johtokunnille kursseja jotta he voisivat ryhtyä johtamaan självhjälpsgrupper, oma-apuryhmiä. Puolen vuoden kuluttua olivat ensimmäiset oma-apuryhmien tapaamiset kummassakin yhdistyksessä. Pian huomasimme, että tämä toiminta oli ehkä tärkeintä mitä olimme siihen asti aloittaneet. Pitkään Ruotsin ainoa Meniere-yhdistys Monta vuotta olimme ainoa Meniere-yhdistys Ruotsissa ja saimme kyselyjä ja jäseniä koko maasta. Johtokunta otti tehtäväkseen ylläpitää yhteyksiä Tukholman läänin sisä- ja ulkopuolella. Olimme samalla ainut Meniere-potilasjärjestö johon eri valmistajat pystyivät ottamaan yhteyttä ja tapasimme muun muassa Meniettevalmistajia jo toimintamme alusta lähtien. Yhdistyksellä oli myös kansainvälisiä yhteyksiä. Meillä oli käynyt vierailijoita Belgiasta jo ennen kansainvälisen Meniereliiton I.M.F. (International Ménière Federation) perustamista ja olemme kuuluneet liittoon aivan alusta alkaen. Kotisivu ja keskustelupalsta tietoa jakamaan Keskustelimme usein toimintaalueemme rajaamisesta. Samalla tunsimme, että niin kauan kuin olimme ainut potilaalta potilaalle tietoa jakava taho, meidän oli pakko jatkaa ja auttaa myös niitä jotka asuivat Tukholman läänin ulkopuolella. Kun meistä oli tullut oma yhdistys, avasimme internettiin oman kotisivun ja klotterplanket, keskustelupalstan. Puheenjohtaja on ollut vastuussa palstan toiminnasta, kysymyksiin vastaamisesta ja tietojen välittämisestä. Yhdistyksemme on Hörselskadades distrikt i Stockholms län alainen lääninyhdistys ja saamme hallintoapua sieltä. Meillä on omat sivut viisi kertaa vuodessa ilmestyvässä läänin Distrikts Nytt - lehdessä, joka on luettavissa myös netissä. Tukholman läänin Meniereyhdistyksen logo Meniere-konferenssin tuloksena myös uusia yhdistyksiä Kuulonhuoltoliittoa Ruotsissa vastaava järjestö Hörselskadades Riksförbund järjesti tänä syksynä ensimmäisen Meniere-konferenssin. Kesti kaksikymmentä vuotta ennenkuin saimme lopulta vastakaikua sieltäpäin niin että konferenssista tuli totta. Tavoite oli innoittaa Meniere-toimintaa ympäri maata. Nyt meillä onkin kolme lääninyhdistystä ja iloitsemme siitä, että emme ole yksin. Omassa yhdistyksessämme on nyt 240 jäsentä. Tukholman läänin Meniere-yhdistyksen yhteystietoja. (asiamies Seija Bexar osaa hyvin suomea, kuten hänen kirjoituksestaankin ilmenee) HRF Menièreföreningen i Stockholms län Ombudsman Seija Bexar, puh Box 38180, Stockholm, Sverige, sähköposti: seija.bexar@hrf-sthlmsdistrikt.org yhdistyksen kotisivut: keskustelupalsta: Olimme mukana suunnittelemassa konferenssia ja meidän ehdottamat luennoitsijat tulivat ja jakoivat tietojaan. Konferenssissa meillä oli muun muassa kunnia ja ilo kuulla professori Ilmari Pyykköä. Muista esiintyjistä mainittakoon lääkäri Ann Gardner, joka piti mielenkiintoisen esityksen ionikanavista ja energiapuutteesta sekä professori Helge Rask-Andersen, joka kehui omassa puheenvuorossaan Ilmari Pyykköä taitavasta ohjastenpidosta NanoEar-projektissa. 10-vuotistoiminnan juhlavuosi Vuonna 2009 vietämme 10-vuotisjuhlaa. Keväällä teemme konferenssimatkan Suomenlaivalla yhdessä Tinnitusyhdistyksen kanssa (joka juhlii myös 10-vuotistoimintaansa ) ja syksyllä järjestämme juhlaseminaarin. Johtoryhmä tuntee tekevänsä mielekästä työtä Puheenjohtajamme Yvonne Olsen, varapuheenjohtaja ja sihteeri Lena Nilsson ja kassanhoitaja Karin Henning ovat olleet mukana aivan alusta, ensimmäisen työryhmän perustamisesta asti. Lena Nilsson vierailee Kuuloklinikan kuntoutuskursseilla ja kertoo miten voi tehdä elämän helpommaksi tämän sairauden kanssa. Hän korostaa, että Meniere-potilas voi hyvinkin matkustaa ja pitää hauskaa, aivan niinkuin muutkin ihmiset. Paljon toiminnasta kulkee rutiinipolkuja mutta johtokunta tuntee tekevänsä mielekästä työtä ja tulevaisuus on valoisa. Olemme johtokunnassa jutelleet että olisi hauskaa vierailla vastaavissa järjestöissä Suomessa ja Norjassa, tai saada vierailuja sieltä Tukholmaan. 6

7 Pyykkö Ilmari, prof., Stephens Dafydd, prof., Varpa Kirsi fil. maist., Kentala Erna, dosentti eniere-posti Kun huimaa ja tasapaino on huono mitä avuksi? Varsin tavallinen keskustelunaihe on hyvä tasapaino ja huono tasapaino. Kun toinen ei uskalla kiivetä rappusille tai ei uskalla harjoittaa laskettelua, toinen puhdistaa katonharjaa mielellään. Toisen taas pelastavat varmalta kaatumiselta urheiluharrastuksen yhteydessä nopeat toimintavarmat refleksit. Mikä on huono tasapaino ja mitä se tarkoittaa? Ennen kuin voidaan vastata tähän kysymykseen, tulee tietää mikä on normaali tasapaino. Terve ihminen ei ajattele tasapainoa. Liikkeet ja toiminnat kuten käveleminen, juokseminen, esineiden nostaminen sujuvat automaattisesti. Tasapainon suhteen toimimme kuin robotti. Emme ajattele tehtävän suorituksen aikana tasapainon säätelyä ja sille esitettyjä vaatimuksia. Liikkuminen ilman tasapainon säätelyä ei suju. Amerikkalainen fysiologi, Sherington (1910) teki kuuluisat tutkimuksensa kissoilla, joilta oli katkaistu yhteydet tasapainoelimiin ja aivoihin selkäytimen tasolla. Kun kissat laitettiin tuettuina juoksumatolle, ne alkoivat kävellä. Kävelyrytmi oli säännöllistä, mutta kun vartalon tuki poistettiin kissa kaatui välittömästi. Tasapainon säätely ei toiminut. Kävely perustuu yksinkertaisiin selkäydin-heijasteisiin.tasapaino taas on monien toimintojen yhteistulos. Kuntoutettaessa ihmistä halvauksen jälkeen on helpompaa aloittaa kävelyn kuin seisomisen harjoittaminen. Neurologisessa kuntoutuksessa noudatetaankin usein tätä mallia, ensin opetellaan kävelemään sitten ylläpitämään tasapainoa. Ajatellaanpa kahvikupin nostamista pöydältä. Mitä aivoissamme tapahtuu? Kun käsky kupin nostamisesta pöydältä on aivoissamme tehty, ne arvioivat kupin painon ja etäisyyden kehostamme. Ne vertaavat sitä tasapainomuistin antamaan arvioon kupin nostamiseen tarvittavasta liikemallista ja lisäävät tähän kupin painon ja etäisyyden. Tasapainojärjestelmä arvioi tasapainon ylläpitämiseen tarvittavan lihastoiminnan vartalon ja raajojen kannalta. Mikäli esine on painava tarvitaan lisätukea vartalolle ja toinen jalka asettuu pöytää Tasapainon säätely on läsnä kaikissa toiminnoissamme. Se on osa jokapäiväistä ja joka hetkistä elimistön työtä. Emme vain normaalisti tiedosta sitä. Harva meistä ymmärtää mitä erilaisia tapahtumia keskushermostomme silloin säätelee. kohden. Vasta kun asento on oikea nostoliikkeelle, voidaan nostoliike käynnistää. Liikkeen aluksi aivot aktivoivat tasapainon säilyttämisen kannalta oleelliset lihakset. Lihastoimintaa kasvatetaan ensin pohkeiden ja jalkaterän lihaksissa, jotka jännittyvät. Sitten lisätään reisilihasten jäntevyyttä. Lihasaktivaatio etenee seuraavaksi selkälihaksiin. Vartalo on nyt jännittynyt ja valmis aloittamaan liikesuorituksen. Käden ojentajalihakset jännittyvät ja käsi lähtee kohti kuppia ja nostaa sen ylös pöydältä sisältöä läikyttämättä. Kaikki tapahtuu sekunnin murto-osassa refleksiivisesti ilman että henkilö tiedostaa koko tapahtumaa. Mitä voi tapahtua virhesuorituksessa? Jos tasapainomuisti ei tunnista matkaa ja kohteen painoa, seuraa horjahdus ja ehkä kaatuminen. Tasapainomuisti saattaa vuotaa, kuten muistihäiriöistä kärsivillä vanhuksilla. Liikemallista tulee virheellinen ja voimme sysätä kahvikupin nurin. Jos liikkeen ennakointi tai sen ajoitus on väärä henkilö saattaa kaatua. Jos nostettavan esineen painoa ei arvioida oikein tai liikemalli on puutteellinen, kuppi läikkyy. Tasapainon säätely ja oikean liikemallin kehittäminen vaatii harjoitusta, aikaa ja eri aivorakenteiden hyvää yhteistoimintaa. Kaikki tämä tapahtuu lapsena varhaiskehityksen aikana ja kehityksen kruunaa liikesuoritus, joka murto-osassa sekuntia suorittaa hyvinkin monimutkaisen liikemallin. Miten luonto on mahdollistanut tämä liikemallin kehittämisen ja tasapainon säätelyn kehittymisen? Yksi sen avaintekijöistä on sisäkorvassa oleva tasapainoelin. 7

8 Tasapainoaisti Tasapainoelin sijaitsee ohimoluun kätköissä ja se on nesteyhteydessä kuuloelimeen eli simpukkaan. Tasapainoelin on parillinen ja koostuu kolmesta kohtisuoraan toisiaan vastaan olevasta kaarikäytävästä ja kahdesta korvakristalleita sisältävästä otoliitti-elimestä. Kumpikin tasapainoelin on rakenteeltaan samanlainen. Ne toimivatkin toistensa peilikuvina, toisen lisätessä aktiviteettiaan toinen vähentää aktiviteettiaan. Kaarikäytävät ovat nimensä mukaisesti kapeita käytäviä, joissa neste kiertää pään kiertoliikkeen vaikutuksesta. Ne ohjaavat silmiä ja vartaloa pään käännön aikana. Korvakristallit peittävät harjanteita kahdessa eri kohdassa siten että ne ovat kohtisuorassa asennossa toisiinsa nähden. Ne antavat tietoa pään asennosta maan vetovoimakenttään. Ne auttavat tasapainon ylläpidossa. Taaempi kaarikäytävä Horisontaalinen kaarikäytävä Korvakristallisakkaa kaarikäytävässä Tasapainoelimen rakenne Etummainen kaarikäytävä Utrikulus Sakkulus Näiden tasapainoelinten antamaan viestiin yhdistetään tieto näköaistista ja lihas- ja jalkapoh jien tun toaistista. Kukin näistä lähettää tietoa keskushermoston tasapa inokeskuk seen pään ja vartalon asennoista ja niiden muutoksista. Tasapainon säätelykeskukset Tasapainon säätelykeskuksia, jotka suunnittelevat, ylläpitävät ja korjaavat lihasvasteiden avulla tasapainoa, on useita: Tasapainotumakkeissa muokataan ja yhdistetään tietoa. Samoin tehdään aivorungossa silmän liikuttajalihasten tumakkeiden läheisyydessä. Aivorungon yläosassa olevassa hippokampus tumakkeessa sijaitsee asentomuisti, joka varastoi ja tunnistaa opitun liikemallin. Se muistaa ympäristön yksityiskohdat, tutut reitit ja liikkumiset sekä esteet. Siihen on varastoituneena lukemattomia liikemalleja, joita voidaan käyttää juoksemiseen, kumartumiseen, nostamiseen ja vaikkapa urheilusuoritukseen. Tasapainoa aistivat hermojärjestelmät TASAPAINON SÄÄTELY TASAPAINON S ÄÄTELY KUORIKERROS KUORIKERROS - TAHTO JA KONTROLLI tahto ja kontrolli AIVORUNKO - LIIKKEEN MOTORINEN AIVORUNKO SUORITUS liikkeen motorinen suoritus PIKKUAIVOT LIIKE KALIBRATIO PIKKUAIVOT liikekalibratio Tasapainon säätelyyn osallistuvat tärkeimmät aivorakenteet 8

9 Liikemalleja muokataan koko elämän ajan. Muokkaajina ovat aivokuori ja pikkuaivot. jotka uupumatta työstävät lihasvasteita vastaamaan toivottua liikemallia. Ne muokkaavat raajoihin kohdistuvia refleksiratoja ja kehittävät refleksejä, jotka estävät kaatumasta ja parantavat motorista suoriutumista. Liikestrategia Puhutaan ympäristöön liittyvästä liikestrategiasta, jolloin tasapainon hallinta kehittyy ympäristöön nähden mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti, tasapainon hallinta on oikea-aikaista ja oikeavoimaista ja siihen käytetään mahdollisimman vähän energiaa. Kun tasapainoelimestä saapuu tieto tasapainon muutoksesta, ja aivojen kuorikerros antaa käskyn motoriseen toimintaan, tasapainojärjestelmä vertaa liikesuoritusta malliin ja tarvittaessa ohjaa suoritusta refleksinomaisesti, ilman että liikkeen suoritus tai korjaus tulee tietoisuuteemme. Kukin tasapainoa säätelevistä aisteista tuo tietoa, valvoo ja parantaa liikesuoritusta ja liikkeet sujuvat sekunnin murtoosassa. Sisäkorvan tasapainoelin päävastuussa tasapainon säätelystä Sisäkor van tasapai noelin vastaa noin 60 % tasapainon säätelystä ja huimaus johtuukin useimmiten tasapainoelimen tai sen hermo ratojen vaurioitumisesta. Näkö- tai lihastuntoaistin vauri ossa ei sen sijaan yleensä esiinny huimaus ta, joskin liike vai keuksia saattaa esiintyä. Vain yhden aistin varas sa ei tasapainon ylläpito ilman apuvälineitä ole mah dollista. Kaksi aistia pystyy yleensä korvaamaan kolmannen. Näkövammaisen tasapaino voidaan korvata lihas- ja tasapainoelimen toiminnalla. eniere-posti Harjoituksella paremmat selviytymiskeinot Onko näkövammaisella parempi tasapaino kuin näkevällä? Selvitimme tätä asiaa tutkimalla syntymäsokeiden tasapainoa posturografia-levyllä. Kun näkevät koehenkilöt sulkivat silmänsä heidän huojuntansa oli saman suuruista kuin sokeilla. Tasapaino oli samoissa oloissa samankaltaista eli sokea henkilö huojuu yhtä paljon kuin näkevä. Mahdollisesti sokeiden tasapainorefleksit toimivat esteen tullessa kohdalle tarkemmin ja nopeammin kuin ei-näkövammaisilla. Sokeat ovat harjoittelun kautta tottuneet voittamaan esteitä ja harjoittelun kautta mahdollisesti saaneet paremman selviytymiskeinon. Harjoitus tuottaa toimivamman säätelystrategian. Tämä ei tule esille tavanomaisissa posturografiamittauksissa. Ikä ja tasapaino Tasapainon kehittyminen vie vuosia. On ihme, kun lapsi nousee seisomaan ja aloittaa huojuvat ensi askeleensa. Kävelemistä varjostaa toistuvat kaatumiset. Lapsen harjoitellessa uutterasti tasapaino paranee. Lapsi tekee monipuolisia liikkeitä, joita aikuiset eivät voi tai halua tehdä. Lapsi keinuu, pyörii karusellissa ja tekee kuperkeikkoja leikeissään kehittäen tasapainoa monipuoliseksi. Tasapaino paranee vuosi vuodelta ja on kehittynyt aikuisten tasolle n. 16 v. iässä. Lapselle on ominaista tasapainon säätelyjärjestelmien kehitys siten että näköaisti, lihasaisti ja tasapainoelin kehittyvät itsenäisesti toisistaan riippumatta. Myös ajallisesti niiden kehitys eroaa toisistaan. Sisäkorvan tasapainoaisti kehittyy ensimmäiseksi. Tasapainon säätely näköaistin avulla kehittyy lapsella hitaasti, ja on kypsä vasta aikuistumisen kyn- Max 1v. nyksellä. Toinen merkittävä piirre on eri aistien toiminnan sovittaminen toisiinsa, kullakin aistilla on oma, määräävä merkityksensä ja niiden yhteistoiminta muokkautuu hitaasti, ollen kehittynyt vasta murrosiän jälkeen. Ikääntyessä tasapaino myös muuttuu. Keski-iässä tasapainon säätely on joustavaa. Siirtyminen laivalta liikkuvaan bussiin tai junaan sujuu ilman ajatuksia ja vaikeuksia, mutta vanhuus tuo esiin uusia ongelmia. Liikkuminen, tasapainon ylläpito ja korjausliikkeet muuttuvat verkkaisemmiksi. Tarvitsemme tukea enemmän kuin aikaisemmin. Näköaisti muuttuu dominoivaksi ja tasapainoa kontrolloidaankin paljolti näön avulla. Iän mukana myös näköaisti heikkenee ja hämäränäön heikkeneminen johtaa lisääntyneeseen epävarmuuteen. Vanhukset pelkäävät liikkua pimeässä ja kaatumiset lisääntyvät. Ikääntyessä raajojen lihastunto heikkenee ja jalkapohjien ihotunto on vähäistä. Kaikki tasapainovasteet ovat tallella, mutta lihasheijasteet ovat auttamattomasti myöhässä. Kaatumistapahtuma uhkaa ja se alkaa rajoittaa elämän laatua. Vanhus ei uskalla mennä ulos ja pelkää liukkautta. 9

10 Pyykkö Ilmari, prof., Stephens Dafydd, prof., Varpa Kirsi fil. maist., Kentala Erna, dosentti Menieren tauti ja tasapaino Tasapainoelimen sairaudessa tai vauriossa sen säätely muuttuu. Menieren taudissa yksinkertaisista liikkeistä suoriutuminen voi muodostua ylivoimaiseksi ja liikkeistä tulee kömpelöitä. Astiat putoavat käsistä, kengännauhoja sitoessaan henkilö kaatuu eteenpäin, vaatteiden laitto päälle ei suju kuin istuen, liikkuvat kohteet ympäristössä aiheuttavat huimausta. Näköaistimus tekee temppuja ja esimerkiksi television katsominen on epämiellyttävää. Ostoksille supermarketteihin ei haluta mennä, koska ihmisten vilinä aiheuttaa huimausta. Työpäivä päätteen ääressä tuntuu ylivoimaiselta ja olo on kuin äärettömän väsymyksen turruttama. Päässä on jatkuva keinumisen tunne. Unen tarve on lisääntynyt ja eristäytyminen on tavallista. Tekisi mieli nukkua jatkuvasti. Tasapainon säätely muuttuu Menieren taudissa myös liikkeeseen liittyvä tasapainon ylläpito ja säätely muuttuu. Tasapainoaistiin ei enää luoteta normaalisti ja näköaistin ja lihastunnon asema korostuu. Tämä saattaa johtaa myös virhetoimintoihin. Ympäristön liike saattaa aiheuttaa tunteen omasta liikkumisesta. Esimerkiksi junassa viereisen vaunun lähtiessä liikkumaan ei menierikko kykene erottamaan kumpi juna liikkuu ja saattaa korjata omaa liikettään virheellisesti. Korkean paikan kammoa Liiallinen näköriippuvuus johtaa myös korkean paikan kammoon. Näköaistin säätelyvaikutus on parhaimmillaan kun esineet ovat lähellä noin puolentoista metrin päässä. Menieren tautia sairas tavat ovat myös voimakkaasti näkö-orientoituneita, ja luottavat näköais timuk seen enemmän kuin tasapainoelimen toimintaan. Näköaisti on yhteydessä tasapainotumakkeeseen, ja ohjaa tasapainojärjestelmän toimintaa. Näköaistimus on eräänlai nen kalibraattori ja sen vuoksi on ymmär rettävää, että liikkuva näköaistimus voi aiheuttaa liikeaisti musta ja huimaus ta. Torikammo ja epävarmuus Muita menierikon oireita ovat torikammo ja tasapainon epävarmuus käytävillä. Menieren tautia sairastavat potilaat saattavat kärsiä nopeasti liikkuvista näköaistimuksista, esimerkiksi liiken teen vilinäs tä. Supermarketti-oireisto on myös tavallista. Tasapainon säätelyssä Menieren tautia sairastavien näköjärjestelmä ottaa sille liian suuren roolin hoitaakseen. Näköaistimus aiheuttaa ikäänkuin subkliinisen Menieren taudin koh tauk sen. Harjoittelu ja kertaus palauttaa tasapainorefleksit Ei hätää. Tasapainoa voi aina harjoitella ja parantaa. Tasapainon hallitseminen on kuin vieraan kielen opettelua. Kun tasapainoa harjoitellaan ja käytetään, sen toiminta on ongelmatonta, mutta käyttämättömänä tasapaino rappeutuu. Sairauden tai vaurion jälkeen harjoittelu ja kertaus palauttavat tasapainorefleksit ja voimistavat niitä. Ta s a p a i n o n harjoittelu on tärkeää ikääntyessä normaalin tasapainoaistin omaavallekin, mutta varsin tärkeää se on silloin kun tasapainoaisti heikkenee sairauden vuoksi. Tasapainon hallintaa ei opita hetkessä uudelleen Mikäli aikuinen menettää tasapainonsa, aluksi harjoittelu saattaa tuntua ylivoimaiselta. Kuvat hyppivät silmissä ja liikkeistä seuraa pahoinvointia. Tasapainon hallintaa ei opi hetkessä uudelleen. On hyvä muistaa kuinka kauan lapselta tasapainon oppimiseen on kulunut aikaa. Siksi aikuisellakin tasapainon uudelleen hankkimiseen on syytä varautua riittävän realistisen päämärän ja harjoituksen kanssa. Miten tasapainoa tulisi sitten harjoitella? 10

11 Pyykkö Ilmari, prof., Stephens Dafydd, prof., Varpa Kirsi fil. maist., Kentala Erna, dosentti Totutus eli habituaatiohoito eniere-posti Jotkut henkilöt tulevat jopa merisairaiksi katsoessaan esimerkiksi elo kuvissa laivan keinuntaa ja aallokkoa. Hoitona käytetään fysioterapiaa, jossa altistetaan henkilöä toistuvasti huimausta ja pahoinvointia aiheuttaville ärsykkeille, jolloin elimistö oppii uuden toimintamallin ja pahoinvointi ja huimaus poistuvat. Harjoituksen määrä ja toistokerrat ovat yksilöllisiä ja ne tulee sopeuttaa oireen vaikeusasteeseen ja harjoittelujen tuottamaan tulokseen. Viimeaikaiset tutkimukset tasapainojärjestelmän toipumisesta ovat osoittaneet, että mitä nopeammin liikeharjoitus eli harjoitteluhoito aloitetaan, sitä nopeammin henkilö toipuu vauriosta ja sitä täydel lisempää toipuminen on. Koe-eläimillä suoritetut tutkimukset ovat myös osoittaneet, että optimaalinen harjoitteluhoidon ajankohta ra joittuu noin kahden kuukauden ajaksi vaurion sattumisesta. Tänä aikana aivokudoksiin erittyy hermojen kasvutekijöitä, jotka lisäävät hermoyhteyksiä ja korjaavat hermosoluja. Lopputuloksena on parempi ja täydellisempi tasapainon hallinta. On merkillepantavaa, että aivojen kannalta sama liike toteutettuna eri liikenopeudella on uusi liike. Tämän vuoksi liikemallit (esimerkiksi pään kääntö) tulisi harjoitella eri nopeuksilla. Habituaatiohoidossa noudatetaan englantilaisen Cawthorne- Cookseyn periaatteen mukaisia harjoitusohjeita. Siinä harjoitetaan juuri niitä asentoja ja liikkeitä, joissa huimausta esiintyy. Mikäli katseen kohdistamisessa esiin tyy vaikeuksia harjoitellaan katseen kohdistamista eri katsekulmissa (sakaadeja). Silmän seurantaliikkeitä harjoitellaan pään ollessa ensin paikal laan ja sitten liikkuessa. Jos pään liike aiheuttaa huimausta ja kuvien hyppimistä silmissä harjoitellaan katseen kohdistamista pään käännön aikana (ns. vestibulovisuaalinen suppres sio) ja myös kävellessä päätä voimakkaasti liikuttaen. Asentohuimaukseen vaikuttavat har joitukset kohdistuvat muutoksiin pään ja vartalon asennossa. Lisäk si on hyvä tehdä kävelyharjoituksia silmät auki ja silmät kiinni. Tällöin parannetaan lihastunnon ja tasapainoaistin välistä säätelyä. Parhaat harjoitukset ovat sellaisia, joissa joudutaan voittamaan esteitä. Varsinkin rappusissa alaspäin meno on hui maavalle potilaalle hankalaa mutta koska siihen liittyy kaatumisriski, harjoituksissa suositaan rappusissa nousua. Meniere-postin numerossa 3/2006 on esitetty joukko harjoitusohjeita. Juuri niitä liikkeitä harjoitetaan, jotka aiheuttavat huimausta Harjoituksia tulisi tehdä keskimäärin kaksi kertaa päivässä, ja kummankin har joitus kerran tulisi kestää min. Pääperiaatteena on, että juuri niitä liikkeitä harjoitetaan, jotka aiheuttavat huimausta. Mikäli potilas käyttää silmälaseja, tulisi hänen käyttää niitä myös harjoituksen aikana. Huimauksesta ei tarvitse välittää mutta mikäli huimaukseen liittyy voimakas pahoinvointi, niin harjoituksilla ei kannata ylittää pahoinvoinnin rajaa. Usein harjoituksen aloittaminen omin voimin on niin työlästä, että siihen ei haluta ryhtyä. Tällöin voi kääntyä ammattiauttajan puoleen ja aloittaa harjoitushoito fysioterapeutin vastaanotolla. Menieren taudissa kohtauksien jälkeen tasapaino useimmiten palautuu, kunnes vuosia kestävän taudin jälkeen järjestelmä vaurioituu siten, että liikkuminen alkaa olla epävarmaa. Tasapainoharjoittelua suositaan kuitenkin jo alkuvaiheessa tautia, koska on viitteitä siitä, että kohtauksesta selviää paremmin, mikäli on harjoitellut tasapainoa. Tästä ei ole kuitenkaan yksiselitteisiä tutkimuksia tehty. Tasapainon ylläpitoon vaikuttaa myös joukko lääkkeitä. On lääkkeitä, jotka edesauttavat tasapainon palautumista ja lääkkeitä jotka estävät palautumisen. Näistä lääkkeistä tärkeimmät on esitetty seuraavassa kappalessa. 11

12 Lääkkeiden käyttö ja tasapainoelin Oheisessa taulu kossa on esitetty joukko lääkeaineita, jotka saat tavat aiheuttaa huimausta tai estää huimauksen paranemisen. Mer kit tävimmät ovat alkoholi, uni- ja kaatumatautilääkkeenä käytetty barbituraatti ja voimakkaat mielenterveyslääkkeet kuten klorpro matsiini-johdannaiset. On mer kil lepantavaa, että mikäli potilas käyttää em. aineita, ei tasapainojärjes telmä toivu totutushoidolla täydellisesti. 1. Hidastavat vestibulaarielimen toipumista: Alkoholi, barbituraatti-pitoiset unilääkkeet, voimakkaat mielenterveyslääkkeet kuten klorpromatsiini 2. Nopeuttavat vestibulaarielimen toipumista: ACTH, kortisoni, kofeiini, amfetamini, diatsepaami ja sen johdokset 3. Aiheuttavat huimausta uudestaan tasapainoelimen vaurion jo parannuttua: Alkoholi, nikotiini, eräät keskushermostolääkkeet (GABA-ergit ja kolineste raasi-inhibiittorit). 4. Aiheuttavat ylitoipumista tasapainovaurion jo parannuttua: Atropiini, skopolamiini, beeta-sal paajat, jotkut keskushermostolääkkeet (GABA-antagonistit). Eräiden farmakologisten aineiden vaikutuksia tasapainojärjestelmään vaurion jälkeen. On myös joukko lääkeaineita, joiden käyttö nopeuttaa tasapainoelimen vauriosta toipumista. Tunnetuin näistä on kofeii ni. Diatsepaami pienin annoksin ilmeisesti myös edes auttaa paranemista, vaikkakaan tutkimus tulokset diatsepaamin käytöstä eivät ole kiistat tomia. Ajottainen beeta-salpaajien (mm. eräät verenpainelääkkeet ja sydämen rytmihäiriö lääkkeet), alfa-salpaajien (mm. ääreisverenkiertoa parantavat lääkkeet), anti-histamii nien (mm. matkapahoinvointilääkkkeet ja eräät allergialääk keet), ja anti-kolinergien (mm. eräät vatsahaavalääkkeet) käyttö voi pahentaa huimausta ja estää kompensaation syntymistä. Säännöllisessä käytössä ei näiden lääkkeiden tasapainojärjestelmään kohdistuva vaikutus ole haitallista. Miksi joulupukilla on Menieren tauti: Hän on kunnianhimoinen, uuttera puurtaja, jolla on lahjoja. Lisäksi hän ei osaa sanoa ei vaikka ihmiset olisivat kuinka tuhmia!!! Hän noudattaa joulumuorin ruokavaliota: Hän syö vain suolatonta puuroa, eikä koske suolakalaan ja kinkkuun?? Hän kärsii lentopelosta. Kaikissa valokuvissa hän matkustaa porojen kanssa maassa. Vain saduissa hän lentelee pulkassa!!! Hänellä on huono tasapaino. Joko hän käyttää keppiä tai häntä tukemassa on liuta tonttuja. Häntä huimaa. Usein tapaamme hänet soittamassa tiukua ja sanovan How, how how.. koska huimaa niin ettei saa järkeviä sanotuksi!!! Niin uskokaa vain että paras joululahjamme on Menieren tauti se yhdistää hyviä ja lahjakkaita ihmisiä Hauskaa joulua toivottavat Meni-tuki ohjelman tekijät Ilmari, Kirsi, Dafydd, Dennis ja Erna 12

13 Internet-pohjaisen vertaistukiohjelmaan tehtyjen videohaastattelujen sarjassa nyt vuorossa Menieren tauti lääkärin kokemana Haastateltavana on psykiatrian, työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri, lääkintäneuvos Paavo Sillanpää Lääkäri Meniere-potilaana Teillä on todettu Menieren tauti, kertoisitteko milloin teillä oli ensimmäisiä oireita? Minulla oli ensimmäinen huimauskohtaus noin kaksikymmentä vuotta sitten. Vuonna 1995 minulla todettiin hyvänlaatuinen kysta, joka operoitiin, ja seuraavana vuonna minulla todettiin tyypillisiä Menieren taudin oireita. Minkälaisia oireita silloin oli? Minulla esiintyi selviä kiertohuimauskohtauksia, pahoinvointia ja oksentelua, enkä pysynyt pystyssä, vaan jouduin konttaamaan ja pitämään kiinni esineistä etten kaatunut, vaikka varmasti kaaduinkin. Liittyikö siihen muuta kuin huimausta ja pahoinvointia, esiintyikö teillä esimerkiksi kuulonalenemaa? Minulla on ollut kuulonalenemaa oikeassa korvassa useinkin, mutta tämän jälkeen on ainakin viisi kertaa mennyt kuulo korvasta kokonaan. Silloin olen ollut karbogeenihoidossa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Onko teillä esiintynyt tinnitusta? Tinnitus on kuulunut yli kahdenkymmenen vuoden ajan oikeaan korvaan. Ensin se oli ajoittaista korvan sointia, mutta myöhemmin on esiintynyt kaikenlaisia ääniä, kuten huminaa, kohinaa tai kilinää, välillä kuulostaa kuin pommikone lähestyisi. Pääasiassa on ollut sellaista ääntä kuin ennen vanhaan puhelinlangat lauloivat pakkasella. Tätä on esiintynyt lähes jatkuvasti yli kaksikymmentä vuotta. Silloin, kun teille tuli ensimmäinen kunnon huimauskohtaus, kuinka kauan se kesti? Se kesti yhden päivän. Tällaisen huimauskohtauksen jälkeisenä päivänä oli aina hieman epävarma ja väsynyt olo. Ovatko huimauskohtauksenne aina olleet suurinpiirtein vuorokauden mittaisia? On ollut lyhyempiäkin kohtauksia, parin, kolmen tunnin kestäviä. Jos saan nukahdetuksi, sen jälkeen kohtaus on yleensä ohi. Oletteko huomannut mitään altistavaa tekijää, joka olisi saanut kohtauksen aikaiseksi? Oikeastaan näihin kiertohuimauksiin ja huimauskohtauksiin liittyvää altistavaa tekijää en ole huomannut. Ehkä olen pannut merkille, että olen hiukan stressiihminen ja aina paljon menossa. Onko teillä ollut lievempiä kuulonmenetyksiä huimauskohtaustenne aikana? Jokaisen huimauskohtauksen jälkeen kuulo on ollut hieman huonompi, välillä kuulee paremmin, 13

14 14 eniere-posti välillä huonommin. Kuulo palautuu vähitellen muutamien viikkojen aikana, tosin ensimmäisen kohtauksen jälkeen kuuloni ei ole koskaan palautunut normaaliksi. Onko teillä aikaisempia sairauksia ennen Menieren tautia? Minulla on ollut aivan pienestä pitäen sinuiitteja ja ne varmasti osaksi johtuivat nielun hyvänlaatuisesta kystasta, joka vuonna 1995 operoitiin. Lisäksi minulle on tehty kaksi poskiontelo-leikkausta eli poskiontelot ja sivuontelot on dreneerattu. Vuodesta 2000 lähtien minulla on ollut lievä astma. Paraneminen tapahtuu vähitellen ja on vaikea sanoa mistä lääkkeistä on hyötyä. Miten huimauskohtauksianne alun perin lähdettiin tutkimaan? Omasta aloitteestani. Ensin tutkittiin kuulokäyriä ja vuosien seurannan jälkeen varmistui, että kyseessä on Menieren tauti. Onko teille tehty kuvantamistutkimuksia? Minulle on tehty useitakin, aivojen CT- ja magneettitutkimuksia ja joitakin vuosia sitten tehtiin MRI:llä varjoaineella sisäkorvan tutkimus, jolloin todettiin Raisnerin kalvon repeämä. Millaisia lääkkeitä hoidossanne on kokeiltu? Minulla on ollut Betaserc-lääkitys vuosikausia ja toisinaan olen joutunut ottamaan diureettejakin. Paraneminen tapahtuu vähitellen ja on vaikea sanoa mistä lääkkeistä on hyötyä. Ilmeisesti lääkkeistä ei ollut teille kovin suurta hyötyä, onko teille tehty muita toimenpiteitä? Minulle tehtiin edellä mainitut karbogeenihoidot viisi kertaa ja noin kuusi vuotta sitten tehtiin saccus dekompressio-operaatio, jossa tehtiin tilaa tasapainoelimelle. Siitä oli kolmen kuukauden ajan hyötyä. Oli todella hienoa, kun ei ollut minkäänlaisia oireita, ei tinnitusta eikä huimausta, myös oikealla puolella päätä olevat paineentuntemuksetkin olivat poissa. Nämä paineentuntemukset päässä ovat olleet todella hankalia ja vaikeita. Olen aina kuvannut niitä kuin päälaella olisi tuhannen tonnin puristus. Mitä tapahtui kolmen kuukauden jälkeen, palasivatko oireet? Kolmen kuukauden jälkeen alkoi pikkuhiljaa tulla huimauskohtauksia, sekä kiertohuimauskohtauksia että epämääräisiä laivankansihuimauksia. Joitakin vuosia sitten kiertohuimauskohtauksia alkoi olla lähes joka viikko ja lisäksi tulivat koko vartalon lihastasapainohäiriöt. En pysynyt enää pystyssä, en pystynyt ajamaan autoa enkä liikkumaan ellen pitänyt jostakin kiinni. Fyysisesti oli todella vaikea olo. Tuntuiko, että huimauskohtaukset olivat pahempia kuin alun perin? Oikeastaan ensimmäinen Menieren kohtaus oli kaikkein pahin. Myöhemmät huimauskohtaukset ovat olleet kenties vähän lievempiä eivätkä kestäneet enää vuorokautta niinkuin se ensimmäinen. Kertoisitteko silloin tehdystä dekompressio-leikkauksesta, mitä siinä tehtiin? Leikkauksesta en muista paljoakaan, sillä minut nukutettiin, mutta leikkauksen jälkeen korvassa oli äänekästä kohinaa, varsinaista huimausta ei ollut, vain epävarma tunne ja olo. Tämä kesti kuitenkin vain neljä, viisi päivää ja sen jälkeen tilanne oli aika rauhallinen ja jokseenkin normaali. Tilanne pysyi hyvänä kolmisen kuukautta. Mitä teille etukäteen kerrottiin leikkauksesta, mitä siinä tullaan tekemään? Tiesin etukäteisselostuksesta, että korvan takaa tehdään viilto ja kalloon porataan tilaa tasapainoelimelle. Operaation jälkeen korvan tausta oli vähän kipeä ja siihen tuli joitakin tulehdusoireitakin. Siinä ei minun mielestäni ollut mitään erikoista, se ei ollut pelottavaa eikä siinä esiintynyt kovaa sairauden tunnetta. Minä lääkärinä luotin toiseen lääkäriin, joka teki tämän operaation minulle. Operaatiossa ei mielestäni ollut mitään erikoista, se ei ollut pelottavaa eikä siinä esiintynyt kovaa sairauden tunnetta. Minä lääkärinä luotin toiseen lääkäriin, joka teki tämän operaation minulle. Kun tilanne kolmen kuukauden hyvän ajan jälkeen paheni, minkälaisia hoitotoimenpiteitä teille sitten tehtiin? Lääkärini ehdotti minulle gentamycin-hoitoa. Olin ensin sitä

15 vastaan, koska ajattelin menettäväni kuuloni, mutta koska oireet ja elämänlaatu olivat niin vaikeita, suostuin siihen. Olen nyt saanut kaiken kaikkiaan yhdeksän kertaa gentamycinhoitoa. Ennen tätä hoitoa lääkärini teki minulle keskikorvan tähystyksen, jolloin katsottiin mitä keskikorvassa on ja varmistettiin ettei siellä ole mitään poikkeavaa. Oliko teille gentamycin-hoidoista apua? Gentamycin-hoidon jälkeisinä päivinä oli kiertohuimausta ja muutenkin huimausta, mutta sen jälkeen ne menivät ohi. Kuukauden kuluttua minulle tuli kuitenkin jälleen uusia kohtauksia ja sain toisen gentamycin-injektion. Myös tämän jälkeen muutaman kuukauden päästä kiertohuimaukset alkoivat uudestaan ja oikeastaan kolmas gentamycin-hoito annettiin siksi, että minulla alkoi olla vartalon tasapainohäiriöitä jo lähes joka päivä. Tällä hetkellä vartalon tasapaino on alkutilanteeseen nähden hyvä, vaikka viime aikoina olenkin saanut muutaman sekunnin kestäviä Tumarkinin kohtauksia. Epävarmuutta on toki edelleenkin, etenkin jos käännän päätäni nopeasti, tulee huimaava olo, mutta se menee pian ohi. Olen hyvin tyytyväinen gentamycin-hoitoon. Elämänlaatuni on kuitenkin gentamycin-hoidon jälkeen jälleen parantunut ja toivo on alkanut palautua. Minkälainen kuulo teillä on nyt omasta mielestänne? Oikean korvan kuulo on lähes kokonaan pois ja korvassa on koko ajan huminaa. Vasemmassa, terveessä korvassanikin on tinnitusta ja lievää kuulonalenemaa tällä hetkellä. Nykyisin pärjään kohtuullisen hyvin, olen kasvanut Menieren tautiin ja oppinut elämään sen kanssa. Kuinka kauan teillä on ollut kuulokoje käytössä? Ensimmäinen kuulokoje annettiin oikeaan korvaan kymmenisen vuotta sitten. Siitä ei ollut paljonkaan hyötyä ja se jäi käytöstä pois. Nyt paremmassa korvassani on kuulolaite, jota käytän tarpeen mukaan ja olen selvästi hyötynyt sen käytöstä. Kuulokoje selventää ääniä ja siitä on apua myös silloin, kun opiskelen viron kieltä enkä tahdo muuten kuulla varsinkaan kohinan tai taustamelun takia. Jos mietitte tilannetta nyt ja ennen leikkausta, kuinka paljon Menieren tauti vaikuttaa normaalielämäänne ja tavallisesta päivästä selviämiseen? Ennen leikkausta elämänlaatuni oli todella huono. Olen aina ollut aktiivinen ihminen ja jouduin vähentämään aktiviteetteja ja elämänlaatuni huononi. Leikkauksen jälkeen tunsin olevani taas oikein hyvässä kunnossa, kunnes kohtaukset tulivat uudestaan. Elämänlaatuni on kuitenkin gentamycin-hoidon jälkeen jälleen parantunut ja toivo on alkanut palautua. Nykyisin pärjään kohtuullisen hyvin, olen kasvanut Menieren tautiin ja oppinut elämään sen kanssa. eniere-posti Kuinka paljon Menieren tauti vaikutti ennen leikkausta esimerkiksi töissä olemiseenne? Olen lääkäri ja pidän potilasvastaanottoa vaikeille potilaille, joiden vastaanottoaika saattaa kestää puolitoista tuntiakin yhteen menoon. Saattoi olla, että kesken potilaskontaktin sain huimauskohtauksen ja minun piti keskeyttää vastaanotto. Gentamycin-hoidon jälkeen tällaista ei ole kertaakaan tapahtunut. Liian usein hoitava lääkäri luulee, että jos potilaana on lääkäri, hän tietää jo paljon asioista. Kuinka te koitte sen, että olitte lääkärinä yhtäkkiä potilaan asemassa? Ensinnäkin lääkärin on vaikea mennä itse vastaanotolle potilaaksi, kynnys tähän on hyvin korkea. Lisäksi liian usein hoitava lääkäri luulee, että jos potilaana on lääkäri, hän tietää jo paljon asioista ja moni asia jää tällöin potilaalle avoimeksi ja epävarmaksi. Olisi hyvin tärkeää pitää mielessä roolit, joissa toinen toimii vastaanottavana lääkäri ja toinen hoidettavana potilaana. Alkuvaiheessa, kun oireeni olivat epämääräisiä, tuntui, etteivät lääkärit paneutuneet tähän asiaan eivätkä ottaneet sitä tosissaan. Lopulta monien vuosien jälkeen nykyinen oma lääkärini alkoi hoitaa potilasta eikä pelkästään tautia. Sanoisinkin, että lääkärien pitää oppia ottamaan potilas potilaana ja vakavasti heti alusta alkaen niin ettei potilaalle tule tunnetta siitä, että asiat jäävät kesken. Haastattelija Päivi Mettovaara 15

16 Tuntematon potilas Minu isiklikud kogemused Meniere`i tuvest Kokemukseni Menieren taudista Tuntemattoman potilaan kertomus Menieren taudistaan ja sen hoidosta Virossa löytyi sattumalta internetistä. Oireet näyttävät kovin tutuilta ja tuttua on sekin, että sairaus tunnetaan huonosti. Myös tämän potilastarinan kirjoittaja jää tuntemattomaksi. Hän ei manitse nimeään, eikä häntä löytynyt kirjoituksen lopussa olleesta nettiosoitteesta. Olen 68-vuotias eläkkeellä oleva mies. Minulla todettiin Menieren tauti vuonna Kuten tälle sairaudelle on tavallista, ensimmäinen sairauskohtaukseni tuli ilman ennakkovaroitusta. Ensimmäinen kohtaus oli pelottava, koska en osannut arvata sille mitään syytä. Onneksi se kuitenkin kesti vain vähän aikaa. Pelgulinnan sairaalan poliklinikalla Tallinnassa nuori mieslääkäri teki varman diagnoosin: Menieren tauti. Sillä kertaa minulle määrättiin verenkiertoa parantavaa lääkettä, Trentalia. En tiedä oliko siitä minulle apua, seuraava kohtaus tuli kuitenkin vasta monen vuoden kuluttua. Minulla ei ilmennyt heti kaikkia klassisia Menieren taudin tunnusmerkkejä. Vaikka olinkin menettänyt kuulon oikeasta korvastani jo viisivuotiaana välikorvan tulehduksen takia, säilyi vasemman korvani herkkyys myös ensimmäisten oireiden jälkeen. En muista myöskään kuulleeni erityisempää kohinaa korvissa. Ajan kuluessa alkoi kuitenkin myös vasemman korvani kuulo heikentyä ja vuonna 1995 minulle määrättiin kuulolaite. Siihen mennessä olin kokenut jo melko monta kohtausta. Varoittamatta, paikasta, tilanteesta tai kellonajasta riippumatta En aio tässä selittää sairauden syitä, enkä osaisikaan. Aiheesta on kirjoitettu runsaasti lääketieteellisiä artikkeleita, ja sitä paitsi tieteelliset selitykset eivät juuri kiinnosta sairasta ihmistä. Kerron vain siitä, mitä olen itse kokenut ja mistä olen selvinnyt. Toisilla ihmisillä oireet saattavat olla erilaisia; minulla kohtaus tulee yleensä varoittamatta, riippumatta paikasta, tilanteesta ja kellonajasta. Kuin joku ottaisi tiukasti päästäni kiinni ja kääntelisi sitä kiivaasti vasemmalta oikealle Tuntuu kuin joku ottaisi tiukasti päästäni kiinni ja kääntelisi sitä kiivaasti vasemmalta oikealle. Tavallisesta huimauksesta poiketen maailma alkaa kohtauksen aikana pyöriä silmissä, useimmiten oikealta alhaalta vasemmalle ylös. Tasapaino ja oman asennon taju katoaa kokonaan seistessä on mahdotonta olla kaatumatta. Olo on erittäin huono ja maatessa on koko ajan etsittävä parempaa asentoa, mutta asennon vaihtaminen aiheuttaa vain seuraavan kohtauksen. Tulee voimakas pahoinvointi ja oksetus. Makaaminen on mahdollista vain yhdessä tukevassa asennossa, vasemmalla kyljellä. Kuulo kohtauksen aikana usein parempi Ajatuksenjuoksu on selkeää ja kuulo itse asiassa usein parempi kohtauksen aikana. Katseen kohdistaminen yhteen pisteeseen on mahdotonta, koska maailma näyttää pyörivän lakkaamatta. Keho on kauttaaltaan kylmän hien peitossa, pulssi on hyvin matala (50) ja sydämenlyönnit heikkoja. Ympäristön lämpötilan aistiminen vaihtelee: välillä on kuuma, välillä kylmä. Ruumiinlämpö on useimmiten matala. En ole huomannut verenpaineen laskua. Piparminttu- tai kamomillateetä Erään ohjeen mukaan piparminttu- tai kamomillatee lievittää sairautta jonkin verran. Olen koittanut molempia, ilman suurempia vaikutuksia. Piparminttuteen teho saattaa perustua sen rauhoittavaan vaikutukseen, sillä sairaus aiheuttaa voimakasta levottomuutta. Monien suosittelema Betaserc ei ole tavallisesti auttanut minua. Pahoinvointiin olen ottanut metoklopramidia. Pahemmissa tapauksissa olen kutsunut ambulanssin ja ensihoitajat ovat antaneet piikin sydämen stimuloimiseksi. Kohtaus menee tavallisesti ohi neljässä viidessä tunnissa, mutta joskus se saattaa kestää huomattavasti kauemminkin. Heikotus ja epämiellyttävä olo pysyy pidemmän aikaa, yhdestä vuorokaudesta muutamaan. Kohtausten välillä tasapainohäiriöitä, korvien kohinaa ja vihellystä Olo kohtausten välillä on tavallisesti melko normaali. Joskus esiintyi kevyttä pahoinvointia ja 16

17 tasapainohäiriöitä erityisesti hämärässä, jolloin omaa asentoaan on vaikea hahmottaa. Tasapainohäiriöitä esiintyi myös liikkuessani jos suuntasin katseeni oikealle tai vasemmalle tai katsoessani olan yli taaksepäin. Varmuutta toi jonkin tukevan kohteen (seinä, aita) välittömässä läheisyydessä käveleminen, samoin kuin katseen kiinnittäminen kauempana olevaan kohteeseen (lyhtypylväs, talon nurkka). Ylöspäin katsoessani minua alkoi usein huimata. Välillä en pystynyt kääntämään päätäni nopeasti esimerkiksi vasemmalle, vaikka oikealle kääntäminen ei aiheuttanut minkäänlaista reaktiota. Välillä sama ilmeni toiseen suuntaan käännettäessä. En ole huomannut näissä ilmiöissä mitään säännönmukaisuutta. Korvieni kohina ja vihellys jatkui lakkaamatta ja muuttui usein jopa häiritseväksi. Aiheuttajana stressi Omien kokemusteni perusteella voisin väittää, että yksi suurimmista aiheuttajista on stressi. Kolme kertaa olen ollut hyvin stressaantunut, ja tällöin myös on aina seurannut kohtaus, yleensä saman tai seuraavan vuorokauden aikana. Muita konkreettisia syitä kohtauksille en ole huomannut. Homeopatia auttoi tilapäisesti Koska tavallinen lääketiede näytti olevan sairauteni edessä voimaton, etsin apua vaihtoehtoisesta hoidosta, homeopatiasta. Hoitaja tutustui tilanteeseeni hyvin perusteellisesti, kysellen myös sellaisista asioista, joihin en edes osannut tyhjentävästi vastata. Kuten homeopatiassa yleensäkin, lääkkeeksi määrättiin luonnonlääkkeitä hyvin pieninä annoksina. Aluksi kaikki tuntui menevän hyvin. Puolen vuoden aikana ei tullut yhtään kohtausta. Oloni tuntui paranevan myös yleisesti. Mutta sitten kaikki alkoi uudelleen. Kohtaukset seurasivat toistaan, ja lopulta päätin luopua lääkityksestä, joka alkoi jo käydä melko kalliiksi. Tässä yhteydessä voisin mainita, että homeopaattini ei ollut koskaan kuullut sairaudestani, kuten eivät olleet monet muutkaan terveydenhoitoalan ihmiset, mukaan lukien eräs ensihoitaja. Ohjeita Suomen Meniere-liiton kotisivulta Tilanteeni tuntui melko toivottomalta, kunnes löysin Suomen Meniere-liiton kotisivut. Kaikkien muiden vinkkien lisäksi heidän foorumillaan suositeltiin suolan käytön vähentämistä. En ole koskaan ollut suuri suolankäyttäjä, mutta nyt luovuin päättäväisesti kokonaan suolan lisäämisestä kotiruokiin. Jäljelle jäi ainoastaan valmiiden ruokaaineiden (leipä, juusto, makkara) sisältämä suola. Myös näistä tuotteista valitsin vähäsuolaisemmat vaihtoehdot. Aluksi ruuan mauttomuus häiritsi hieman, mutta siitä selvisi muita mausteita käyttämällä. Lisäksi makuaisti tottui vähäsuolaisempaan ruokaan. Riemastuttavat tulokset Tulokset olivat riemastuttavat. Jo ensimmäisistä päivistä lähtien minulle ei ole tullut yhtään vähänkään vakavampaa kohtausta. Harvat yksittäiset kohtaukset, joita ilmeni, menivät useimmiten ohi muutamassa minuutissa, enkä edes tuntenut tarvetta mennä pitkäkseni. Myöskään tavallista epämiellyttävää oloa ei enää jäänyt. Vain muutamina kertoina olen joutunut olemaan hetken aikaa pitkälläni, mutta näilläkin kerroilla olo on kohentunut nopeasti eikä työkyky ole enempää kärsinyt. Samassa foorumissa suositeltiin myös luopumaan kokonaan tupakoinnista, vahvasta alkoholista ja rajoittamaan kofeiinipitoisten juomien käyttöä. Näiden joukkoon kuuluu luonnollisesti kahvi, mutta myös Pepsi-Cola ja Coca-Cola. Omien kokemuksieni perusteella voin vakuuttaa, että nämä juomat eniere-posti tekevät olon pahemmaksi. Muutamaan otteeseen minun on ollut pakko syödä yleisessä ruokapaikassa. Näyttää siltä, että yksittäinen suolalla maustettu ateria ei vielä aiheuta reaktiota. Selkeät suositukset Kuten jo mainitsin, tulisi luopua suolan käytöstä. Suositeltava vuorokausiannos on 2 grammaa, ja tähän määrään tulee laskea myös valmiiden ruoka-aineiden sisältämä suola. Tämä neuvo pätee erityisesti laajalti käytetyn natriumkloridin eli tavallisen ruokasuolan kohdalla. Sen sijaan suositellaan käyttämään pansuolaa, jossa natrium on korvattu kaliumilla. Senkään kanssa kuitenkaan ei tulisi liioitella. Koska tupakointi supistaa verisuonia, tulisi myös tupakoinnista ehdottomasti luopua. Sallittua on nauttia vähäisiä määriä kahvia, mietoa alkoholia ja virvoitusjuomia, joissa ei ole kofeiinia. Virvoitusjuomista tulisi yleisesti ottaen suosia hiilihapottomia tuotteita. Kevyt ruumiillinen rasitus on suositeltavaa: kävely, uinti, polkupyöräily. Mahdollisuuksien mukaan tulisi välttää hermostuttavia tilanteita, jotka voivat aiheuttaa voimakasta stressiä. Jonakin päivänä... Kaikki nämä suositukset ja neuvot auttavat kuitenkin vain lieventämään sairautta. Pitäisi hyväksyä se tosiasia, että Menieren tautia ei voida parantaa ainakaan tämän hetken lääketieteen keinoin. On kyllä olemassa hyvin äärimmäisiä hoitomenetelmiä: esimerkiksi kuulo-tasapainohermon leikkaus, mutta se tuo taas mukanaan uusia ongelmia. Voimme vain toivoa, että jonakin päivänä kehitetään lääke, jonka avulla voisi parantua koko sairaudesta tai ainakin välttyä taudin kiusallisilta oireilta. Kirjoituksen on vironkielestä suomentanut Miika Laine. Väliotsikot ovat toimituksen tekemiä. 17

18 Riitta Järvinen Potilaan ja lääkärin onnistunut kohtaaminen Harmillisen usein, kun ihmiset kertovat lääkärissä käynnistään, heillä on jotain negatiivista kerrottavaa. Milloin lääkäri ei ole tuntenut koko tautia (esim. Menieren tautia), milloin hän on seurustellut vain tietokoneensa kanssa, milloin hän on ollut ylimielinen eikä ole ottanut potilaan ajatuksia huomioon tai milloin aika on yksinkertaisesti loppunut kesken. Potilas kokee tilanteen niin, että lääkäri on syyllinen kaikkeen. Näinhän asia ei voi olla. Kun kaksi ihmistä kohtaa, silloin on kysymys vuorovaikutuksesta. Jos lääkärillä on omat oikeutensa ja velvollisuutensa, niin samoin on potilaalla. Me potilaina voisimme myös miettiä omaa suhtautumistamme lääkäriin ja sitä, miten kehittäisimme omia vuorovaikutustaitojamme. Uudenmaan Meniere-yhdistys järjesti jäsenillan aiheen pohjalta. Luennoitsijaksi kutsuttiin lääkäri, kirjailija ja kolumnisti Helinä Siikala. Siikala on nykyisin eläkkeellä, mutta luennoi edelleen ja ohjaa erilaisia kasvuryhmiä. Hän on koko lääkäriuransa ajan korostanut kohtaamisen ja vuorovaikutuksen merkitystä. Eräässä lehtihaastattelussa hän mainitsee: Alusta alkaen ajattelin, että potilaan ja lääkärin suhde, siis yhteys, toisen kohtaaminen ja keskusteleminen, on lääkärintyön ydin. Tärkeää tutustua potilaaseen kokonaisuutena Työssään Siikala noudattikin omaa ideologiaansa: potilaalle oli aikaa tunti ja tällä vauhdilla hän pystyi ottamaan vastaan kuusi potilasta päivässä. Siikala piti tärkeänä tutustua potilaaseen kokonaisuutena. Hän mainitsi, että monet ihmiset ovat hyvin yksinäisiä ja heille oman tarinansa kertominen on erittäin tärkeää. Ymmärrämme, että tämän päivän terveyskeskuksissa tällaiseen ylellisyyteen ei ole mahdollisuuksia. Vaikka meillä Suomessa lääkäreitä on yllin kyllin, yksi lääkäri 300 ihmistä kohti, lääkärin vaikutusmahdollisuudet omaan työtah- Helinä Siikala tiinsa ovat usein olemattomat. Kuva: Irmeli Jung. Otava Pelkäämme, jännitämme ja unohdamme mitä piti kysyä Jäsenillassa puhuimme siitä, miten helposti muutumme avuttomiksi, kun kohtaamme lääkärin: pelkäämme, jännitämme, unohdamme mitä piti kysyä ja lähtiessämme unohdamme suulliset ohjeet. Kuitenkin lääkärin vastaanotolla kaksi tasaarvoista ihmistä kohtaa toisensa. Vaikka potilaalla on riittämätön lääketieteellinen asiantuntemus, hän on kuitenkin oman elämänsä asiantuntija. Lääkäri on aivan avuton, jos potilas ei jaa itseään, sanoo Siikala. Lääkärin vastaanotolle pitää valmistautua. Jos pelkää unohtavansa asiat, ne kannattaa kirjoittaa lapulle. Lääkärin on saatava tarpeelliset tiedot, muuten hän ei pysty auttamaan. Lääkärin tehtävä on luoda ystävällinen ja rohkaiseva ilmapiiri, katsottava silmiin ja välitettävä tunne, että hän on kiinnostunut potilaasta. Autettavan täytyy voida tuntea, että lääkäri välittää, sanoo Siikala. Ihmiselle on tärkeää, että hän tuntisi itsensä arvokkaaksi. Lääkäri ja potilas tasavertaiset Ikäluokka ikäluokalta terveyspalvelujen käyttäjistä kasvaa potilaita (kuluttajia), jotka osaavat vaatia. He eivät pelkää esittää lääkärille valmista diagnoosia eikä valveutunut lääkäri siitä loukkaannu ja koe auktoriteettiasemansa menneen. Lääkärin vastaanotolla ei enää istu asiakas ja asiantuntija, apua tarvitseva ja auktoriteetti vaan kaksi tasavertaista ihmistä, jotka molemmat ponnistelevat hyvän 18

19 vuorovaikutuksen syntymiseksi. Vuorovaikutuksen puutetta ja väärinymmärrystä Lääkärin vastaanotolla kaikki ei aina suju kuten pitäisi. Potilas on tyytymätön lääkäriin, tutkimuksiin tai hoitoon. Lääkäri on saattanut olla kiireinen ja ärtyisä tai hän on puhunut lääkärilatinaa, niin ettei potilas ole ymmärtänyt. Kun potilas myöhemmin kertoo muille lääkärissä käynnistään, hän mustamaalaa kyseisen lääkärin tai pahimmassa tapauksessa tekee virallisen valituksen. Toimiva vuorovaikutus olisi pelastanut epäonnistuneen hoitosuhteen. Asioihin pitää puuttua heti. Jos potilas kokee, ettei lääkäri kuuntele häntä, hänen pitää sanoa se: Nyt minusta tuntuu, ettei tohtori kuuntele tai jos lääkäri puhuu mutkikkaasti, sanoa esim. : Anteeksi, mutta en ymmärrä. Voitteko selittää yksinkertaisemmin. Jos kuitenkin on käynyt niin, että vastaanotolla ei rohjennut avata suutaan, olisi parasta varata lääkärille uusi aika ja kertoa hänelle silloin, ettei oikein tullut kuulluksi. Loppusäe Helinä Siikalan runosta Kaikki nämä minun mummoni Ei ole kiirettä, muistele rauhassa, yritän kuunnella sinun sydäntäsi omalla sydämelläni samalla kun kuuntelen tällä stetoskoopilla. (Kenellä on kotinsa kaukana, Otava 1975) Jokainen lääkäri ymmärtää tällaisen valituksen. Lääkäristäkin on miellyttävämpää hoitaa asiat heti kuntoon, kuin joutua pitkänkin valitusprosessin uhriksi. Useimmiten virheet ovat pieniä ja johtuvat inhimillisestä vuorovaikutuksen puutteesta ja väärinymmärryksistä. eniere-posti Ihmissuhdetaitoja kehittämään Lääkärin vuorovaikutustaidot nousevat lähitulevaisuudessa arvoonsa. Uusi terveydenhuoltolaki astuu porrastetusti voimaan vuodesta 2010 alkaen. Sen mukaan jokainen suomalainen saa päättää itse, kenen lääkärin vastaanotolla käy ja missä kunnassa. Professori Jussi Huttunen sanoo, että uudistuksessa on vain yksi uhka: Jollakin paikkakunnalla saattaa olla yksi niin suosittu lääkäri, että hänen kalenterinsa ruuhkautuu täysin. Huttunen löytää ongelmaan kuitenkin ratkaisun: Vähemmän haluttujen lääkäreiden on kehitettävä ihmissuhdetaitojaan. Asiakkaan tyytymättömyys ei yleensä johdu lääkärin osaamattomuudesta vaan siitä, ettei yhteistyö suju. Huttusen mukaan tavallinen kansalainen saakin tulevaisuudessa lääkäreiltä yhä kuuntelevampaa ja kunnioittavampaa palvelua. Valoa elämään Menneenä maanantaina heräsin lumiseen aamuun. Talven ensimmäiset tuiskut olivat puhaltaneet maan valkoiseksi. Valon pilkahdus syksyn pimeyteen. Olin ollut neljän päivän pituisella matkalla ja palannut yöllä kotiini. Aamulla tarkistin poissaoloni aiheuttamat mahdolliset vahingot; kaikki viherkasvini olivat hengissä, tai ainakin melkein kaikki. Yksinäinen kasvi nuokkui ikkunallaan. Mietin sen nuukahtamisen syytä, olinhan hoitanut matkaan lähtiessäni kaikki samalla tavalla. Syyn löysin kuitenkin heti. Nuukahtanut oli ainoa, jolla ei ollut valoa tukenaan. Olin unohtanut avata sälekaihtimet lähtiessäni. Pienen kuivumisen kestää, mutta valoa ilman ei elä kasvikaan. Olen aikaisemminkin jo ajatellut miten riippuvainen olen valosta. Iän karttuessa valontarve käy yhä suuremmaksi. Joka suunnasta tulviva luonnonvalo, varsinkin auringon paistaessa, saa valaista asuntoni niin pitkään kuin pystyy. Pitkin asuntoani sijoitetut lamput valaisevat elämääni luonnonvalon puuttuessa. Syksyn pimeydessä sytytän kymmenet kynttilät ja nautin. Jouluun mennessä tuikku poikineen on ilostuttanut ja valoistuttanut elämääni. Joulu, valoista suurin, saa ainakin minut onnelliseksi. Valon merkitys itse kullekin on henkilökohtainen asia. En kuitenkaan ole vielä kohdannut ihmistä, jolle valo olisi jotain muuta kuin positiivinen asia. Kukin etsimme tavalla tai toisella valoa elämäämme. Teen työtä sairaalassa, itse asiassa samassa sairaalassa jo lähes 30 vuotta. Hyvin usein asiat siellä ovat muuta kuin valoisia. Toki niitäkin on paljon. Mistä ammennan voimaa ja energiaa jaksamiseeni? Käyn teattereissa, konserteissa, elokuvissa, urheilukilpailuissa jne jne. Kulttuurin laaja skaala auttaa jaksamaan välillä pimeämmässäkin arjessa. Olen löytänyt oman valoisan paikan turkulaisen kulttuuriyhdistyksen piiristä. Iloisia, myönteisiä ihmisiä, jotka ammentavat energiaa arkeensa taiteen suurista ja pienistä antimista, välillä jopa jännittävistäkin hetkistä. Oletko Sinä löytänyt oman energialähteesi? Rauhallista, rentouttavaa Joulun aikaa ja valoisia ajatuksia edelleen! Kirsi Markkola 19

20 Voimaa väreistä Jonain aamuna on vaihdettava puseroa: olo ei tunnu hyvältä ruskeassa - pakko saada ylle jotakin kirkasta, punaista! Väreillä on meihin muutakin vaikutusta kuin silmänilo, ne virittävät ja vahvistavat tunteita. Vihreä ja sininen rauhoittavat, punainen on täynnä energiaa ja tunteita. Saisiko syksyn harmaa arkipäivä uutta hehkua, jos kietaiset punaisen huivin kaulallesi? Värivalinta saattaa saada myös lähellä olevat herrat hehkumaan.tuoreen tutkimuksen mukaan mies pitää naista viehättivimpänä, jos tämä on pukeutunut punaiseen... ET 17/08, Journal of Personality and Social Psychology11/2008 Naura, kunnes naurattaa Kunnon hersyvä hohotus pelastaa päivän ja myös tuntuu hyvältä. Tämä on tiedostettu intialaisessa naurujoogassa, jota harjoitetaan nyt myös Suomessa. Joogatunneilla naurua synnytetään kevyellä lämmittelyllä, fyysisillä harjoituksilla ja syvähengityksellä. Aluksi naurua teeskennellään, kunnes siitä tulee aitoa, kertoo naurujooga-esiintymiskouluttaja Essi Tolonen. Nauraminen on myös liikuntaa ja rentouttaa elimistöä. Naurulla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia muun muassa reumakipujen ja atooppisen ihon hoidossa. Kaikille ei naurujoogaa suositella, mutta useimmille siitä jää ainakin hyvä mieli. Lisätietoja: www,naurujooga,fi HyväTerveys marraskuu 2009 Anna aikaa ystäville Joka neljäs ikäihminen tuntee itsensä yksinäiseksi Suomessa. Ystäväpiirin olemassaolo on keskeinen hyvän elämän osa-alue. Jos kuulut niihin, joille elämä on suonut paljon voimavaroja, ota aktiivisesti yhteyttä tuntemiisi yksinäisiin ihmisiin tai hakeudu vapaaehtoistyöhön, jossa voit tukea lähimmäistäsi. Vaali myös muita ystävyyssuhteita, jotka ovat kenties kestäneet lapsuudesta tai nuoruudesta saakka. Monille on jäänyt elinkäisiä ystäviä opiskeluajoilta tai työelämästä. Jos sinulla on lapsia tai lastenlapsia, pidä myös heihin hyvät välit ja ole yhteydessä siinä määrin kuin se on molemmin puolin toivottua. isovanhemmus on yksi elämän suurimpia iloja. Psykologi Aini Jaari: Nuoren eläkeläisen abc, Kotilääkäri Joulukuu 2008 Enkeli - viestintuoja joulurauhan ilmoittaja, ole enkeli lähimmäisellesi - ainakin jouluna Heli Mikantie Hitaat hiilihydraatit kolesterolilääkityksen vaihtoehdoksi Ei pidä tyytyä hoitamaan laboratorioarvoja potilaan sijasta. Helposti neuvottava nopean glukoosin (fruktoosin) korvaaminen erittäin hitasti imeytyvillä hiilihydraateilla (vihannekset, kasvikset) vaikuttaa hämmästyttävän nopeasti kokonaisvointiin. Muutos käynnistyy kuukausissa ja ensimmäiset muutokset näkyvät laboratoriokokeissa toivottuina triglyseridien laskuna ja HDL:n kohoamisena. Tätä taustaa vasten pelkän kolesterolilääkityksen suositteleminen tuntuu pahalta. Timo Kuusela, LKT. Suomen Lääkärilehti 50/2008 Hiljaa hyvä tulee - myös liikunnan aloittamisessa 59 prosenttia miehistä harjaa hampaansa korkeintaan kerran päivässä, naisista näin tekee 32 prosenttia. Harjaan olisi syytä tarttua mielellään toisenkin kerran päivässä, jotta suu pysyy kunnossa. Jos tavallinen harjaaminen tympäisee, kannattaa kokeilla sähköhammasharjaa. ET 18/