Tunturikerho Kavtsin jäsenlehti

Transkriptio

1 Tunturikerho Kavtsin jäsenlehti 4/2008 Kavtsi Tunturiladun kahdeksas kerho Retkeilyä vuodesta 1972

2 Tunturikerho Kavtsi Jäsenlehti Väärti Lehti ilmestyy neljästi vuodessa. 4/2008 ilmestymispäivä Painos 600 kpl. Taitto: Jaakko Korvenoja Piirrokset: Jaakko Vasko Paino: Mexan Pohjoinen Oy Jäsenmäärä jäsentä Jäsenmaksut vuonna 2008 ovat: Ensimmäinen perheenjäsen 29,50 euroa Perhejäsenmaksu 47,00 euroa Nuorisojäsen (< 19 vuotta) 16,00 euroa Tunturiladun ainaisjäsenet 6,00 euroa Väärti 1/2009 ilmestyy viikolla 7/2009. Aineisto toimitukseen 16.1 mennessä: Jaakko Korvenoja Perhejäsenmaksun piiriin kuuluvat samassa osoitteessa asuvat jäsenet. Nuorisojäseniä ovat omassa osoitteessaan asuvat. Nämä maksut sisältävät sekä Kavtsin, Tunturiladun että Suomen Ladun jäsenyydet. Nykyiset jäsenet saavat maksulomakkeen tammikuussa ja uudet muun materiaalin mukana jäsensihteeriltä. Kerhotoimikunta 2008 Puheenjohtaja Pertti Meriläinen, Koulutusvastaava , Varapuheenjohtaja Sirpa Alapuranen, Liikuttaja , Jäsen- ja yhteystietojen muutokset: Ilmoita muutoksista Suomen Ladun toimistoon Latu ja polku -lehteä varten. Kavtsi ja Tunturilatu saavat muutokset väestörekisterikeskuksen kautta automaattisesti, jollet ole kieltänyt tietojen antamista tai muuta ulkomaille. Ilmoita silloin muutos jäsensihteeri Vappu Hietalalle (09) , Tilkankatu 12 B 41, Helsinki, vappu.hietala@welho.com. Kerhoemäntä Liisa Fagerström, (09) , , liisa.fagerstrom@suomiforum.com Pehtori Risto Heinänen, , risto.heinanen@luukku.com Sihteeri Juha Kelkka , tunturikerho.kavtsi@kolumbus.fi Postiosoite Tunturikerho Kavtsi / Juha Kelkka Leikkosaarentie 27 B Helsinki Varustemestari Panu Loisa , Panu.loisa@welho.com Internet-osoite Tiedottaja Jaakko Korvenoja , jaakko.korvenoja@helsinki.fi Sähköpostiosoite tunturikerho.kavtsi@kolumbus.fi Sisällysluettelo: Puheenjohtajan poluilta Toimituksen tulilta Tulevat tapahtumat -Retket -Vaellukset -Muut tapahtumat Turinoita tapahtuneista Kerhon palveluita Tulilla kuultua Pankkitili Nordea Maja Inkoo, Kärrikaltio Inkoonrannikkotie 2290 Kannen kuva Kavtsin perheviikonloppu

3 PUHEENJOHTAJAN POLUILTA Hei kavtsilaiset! Mennyt kesä oli mitä oli. Oli ihania lomapäiviä ja työpäiviä monenmoisessa säässä. Menneitä tapahtumia oli Kilpisjärven maastoon suunnattu kasvivaellus Tunturikerho Oktan kanssa. Perheviikonloppu Salmessa osoittautui suosituksi uudeksi kokeiluksi. Tunturiladun kesäpäivät järjesti Logi Yläneen maisemissa. Syyskuun kerhoillassa kuulimme sienistä. Susi-Talaksella Kavtsi vietti kerhoviikkoa viikolla 38. Siinä samalla osa porukasta lähti ruskavaellukselle Sarmitunturille. Samaan aikaan yksi porukka oli Tunturisusivaelluksella Kemihaaran maastossa. Lokakuun alussa viikonlopun melontaretki järjestettiin Helvetinjärvelle. Tätä kirjoitellessani olen Janakkalassa Tunturiladun susiaisissa ja syyskokouksessa, jotka on järjestänyt Alppas. Syyskokouksessa valittiin uusia toimihenkilöitä. Kavtsista johtokunnassa jatkaa Sirpa Alapuranen. Syksyinen viikonloppu oli kaikinpuolin onnistunut. Mitäpä tässä muuta. No, ainakin voisi mainita ikävistä asioista Kauhajoen ikävän ampumatapahtuman, joka kosketti niin monta ihmistä ympäri Suomea. Herää vain omassa pienessä mielessä, että mikä meitä vanhempia vaivaa, kun lapsemme tekevät tämmöisiä järjettömyyksiä. Itse toimin nyt Vantaan kaupungin tilapalveluissa/kipa ja joudun käymään päivän aikana monessakin Itä-Vantaan koulussa, joissa kohtaan lapsia ja nuoria, joilla on asioille ei mitään väliä asenne. Miten saisimme välitettyä vanhemmille ja nuorille viestiä, että välitämme ja arvostamme heitä, ettei tämmöinen välinpitämättömyys voi jatkua? Miten saisimme nämä nuoret ja vanhemmat toimintaamme mukaan? Olisi upeaa, kun saisimme uusia jäseniä hyvään seuraan. Toivotan kaikki uudet jäsenet tervetulleiksi kerhomme toimintaan ja toivon, että tulisitte rohkeasti mukaan toimikuntiin ja kehittämään kerhomme toimintaa. Minä jatkan vielä vuoden kerhon puheenjohtajana, sitten olisi syytä löytyä uutta verta puheenjohtajan tehtäviin, sillä minulla on siellä vuoden päässä jo muita suunnitelmia. Syysterveisin, Pertti Meriläinen 3

4 TOIMITUKSEN TULILTA Tervehdys Väärtin lukijat! Syksy saapui taas ja kalenterin mukaan kohta on valkeaa ja liukasta. No ainakin Väärti yrittää ehtiä ajallaan perille. Kiitokset juttuja lähettäneille, olitte taas ajallaan. Edellisen Väärtin tapaan tapahtumakalenterissa on kaikki tiedossaolevat tapahtumat. Kiitokset näin laajasta kalenterista kuuluvat nykyiselle retkitoimikunnalle ja sen vetäjälle Sirpalle. Toimituksessa toivomme ja otamme vastaan runsaasti kaikenlaisia juttuja. Tapahtumista tulee lehteen sitä mukaa juttuja kun joku niitä kirjoittaa, eli järjestäjät muistakaa kysyä osallistujista joku kirjoittamaan omanlaisensa jutun. Toivottavaa olisi, että jutut tulisivat suoraan sähköisessä muodossa kirjoitettuna ja jos sattuu olemaan joku kuva niin sellaisen voi laittaa liitteeksi. Toimituksen puolesta, Jaakko TULEVAT TAPAHTUMAT Ilmoittautuessasi kerhon tapahtumiin toivomme sinun kertovan seuraavat tiedot: Tapahtuman nimi, osallistuja, sähköpostiosoite, matkapuhelinnumero, teltta- ja ruokakuntatoivomus, erityisruokavalio, varustepuutteet ja kuljetustarve tai kimppakyytitarjous. Osallistujan nimeä lukuun ottamatta tiedot jäävät ainoastaan tapahtuman järjestäjien käyttöön! Toimintakalenteri 2008 loppuvuosi ja vuoden 2009 tiedossa olevat tapahtumat vk vko vko Kerhoilta Kaamosvaellus Pikkujoulut Kerhoilta Kuutamokävely Kerhoilta Kuutamoviikonloppu Kerhoilta Pölljen kuunteluilta Kerhoilta Hiihtoviikonloppu TL kevätkokous ja -päivät (Geatki) Talvivaellus Kerhoilta Pitkä marssi Kerhoilta Melonta & patikointi viikonloppu Reppuretki Vantaan Ladun kanssa Kuninkaantien pyöräily Login kanssa Iltalaulajaretki Suomi Meloo Suomen Ladun Leiripäivät Islannin matka Kolbman vaellus Islannissa TL Vauvasta vaariin viikko 4 Kilpisjärvi Malmi Retkeilytarvikkeet Pirttimäki Lapin käsityöt Kärrikaltio Talvehtivat linnut Vuosikokous Torronsuo Susikyrö Loppi Poropolku Repovesi Sipoon korpi Karjaa - Porvoo Iisalmi - Kotka Lappeenranta Susikyrö

5 vko 38 vko TL kesäpäivät (Kumpe) Melontaviikonloppu Erävaelluksen SM Kerhoviikko Ruskavaellus TL Syyskokous ja Susiaiset (Kuokte) Nurmes Inkoon saaristo / Kärri Reisjärvi Susi-Kiisa Kevo / Paistunturit Kerhoillat Kerhoillat pidetään Kampin palvelukeskuksessa, Salomonkatu 21 B, ruokasalissa maanantai-iltoina alkaen. Kokous tai esitelmä alkaa kello Kerhoilloissa perimme 2 euron ovimaksun, jolla katamme illan tila-, ohjelma- ja tarjoilukustannukset. Tarjolla on myös kahvia ja teetä lisukkeiden kera. Muistathan säästää luontoa ja varata kuksan tai kupin mukaasi! Osallistumistilastoja varten muista kirjoittaa nimesi osallistujalistaan. Myös kerhon ulkopuoliset ovat tervetulleita tutustumaan toimintaamme! Vieraana kirjailija Seppo J Partanen Lapin maisemiin on taltioitu ihmisen ja kulkemisen vuosisatainen historia, jota hitaasti uusiutuva luonto taiten peittelee. Tärkeimmät kulkukeinot vakiintuivat 1500-luvulla, kulkijoille rakennettiin turvekotia 1600-luvulla, autiotupia 1800-luvulla ja lopulta tiet muuttivat Lapin 1900-luvulla. Retkeilijä voi nähdä merkkejä menneisyydestä puissa ja kivissä, kulkukeinoista kertovat nimet kartoissa sekä pitkosten, siltojen ja rakennusten jäännökset. Tuoreempaa historiaa ovat kullankaivajien ja helmenpyytäjien merkit, polkutiet, jäljet savotoista tai Saksan vuoristoarmeijasta. Kirjailija Seppo J. Partanen kertoo kuvin ja sanoin Lapin vanhoista kulkukeinoista sekä Saariselän, Laanilan ja Tankavaaran luonnosta löytämistään menneisyyden jäljistä Retkeilytarvikemyyjän arki ja joulu Saako kaupasta palvelua ja tietääkö myyjä tuotteista mitään? Työ retkeilykaupan myyjänä kuulostaa unelmien täyttymykseltä. Tommi Avikainen Lassin Retkiaitasta kertoo arjesta työnantajan ja asiakkaan välissä, onko unelma osoittautunut todeksi. Mukana uutuuksia ja joululahjavinkkejä Kauneimmat saamen käsityöt Saamelaisten rikas käsityöperinne sisältää hienoja kovista ja pehmeistä materiaaleista valmistettuja taidonnäytteitä. Laajan Saamenmaan eri puolilla kuviot ja valmistustavat vaihtelevat, mutta yhteistä kaikille töille on kauneus. Raija Hentmanin esityksessä on kuvia Ruotsin, Suomen ja Kuolan saamelaisten käsitöistä Lintujen talvehtimisen biologia Tutkija Markus Piha kertoo kuvin ja sanoin lintujen talvehtimisen biologiasta: Miten linnut ovat sopeutuneet talvehtimaan pohjoisissa oloissa? Mitkä linnut talvehtivat Suomessa? Minkälaisia muutoksia talvilinnustossa on tapahtunut ja mitä on ehkä odotettavissa? Kevätkokous ja Islanti Maaliskuussa pidettävän kevätkokouksen täyte ohjelmana käydään matkalla Islannissa sanoin ja kuvin retkenvetäjä Lauri Nykoppin johdolla. Siis Islantiin matkaajat ja islannista kiinnostuneet kuulemaan ja katselemaan. 5

6 Retket Kuutamoliikuntaa sunnuntaina Lähdetään taas ihailemaan lumoavaa täyttä kuuta Espooseen, Pirttimäen maisemiin. Kokoonnutaan klo Pirttimäen ulkoilukeskuksen parkkipaikalla (Kunnarlantie 110, Espoo). Jos lunta on riittävästi, niin hiihdellään, muutoin kävellään jollekin lähiseudun tulipaikalle tulistelemaan, yhteensä alle 10 km:n lenkki. Varaa mukaan otsalamppu, nuotiomakkaraa, pientä purtavaa, lämmintä juotavaa ja taukovaatetta. Lisätietoja ja ilmoittautumiset Sirpa Alapuraselle, tai kuutamolumikenkäily/ -kävely Kärrissä Kavtsi järjestää talviviikonlopun kerhon majalla Kärrissä. Muuten ohjelma on vapaata yhdessäoloa, mutta lauantai iltana on kuutamokävely joko lumikengillä tai ilman niitä, riippuen lumitilanteesta. Paikalle voit saapua jo perjantai iltana ja viettää Kärrissä koko viikonlopun tai voit tulla pelkästään lauantain kuutamokävelylle. Ensikertalaisilla on mahdollisuus tulla tutustumaan Kärriin ja lähimaastoihin. Yöpyä voit joko sisällä talossa tai ulkona omissa teltoissa. Ruokailuista jokainen huolehtii itse. Kärrissä on saunomismahdollisuus. Lisätiedot ja ilmoittautumiset mennessä tai puh Puuttuvien lumikenkien vuokrauksessa ja kyytijärjestelyissä voit kysellä apua ilmoittautumisen yhteydessä pöllöretki Maaliskuu on parasta pöllöjen kuuntelu- ja huutoaikaa. Suunnistamme perjantai iltana Jukka Vilenin johdolla kuuntelemaan iltayön ääniä ja toivottavasti kuulemme myös pöllöjen huhuilua. Varaa mukaan lämpimät vaatteet ja jalkineet, sillä retkellä on tarkoitus olla useampi tunti kävelle, pysähdellen kuuntelemaan ja siirtyen välillä lyhyitä matkoja kimppakyydillä. Älä unohda eväitä kotiin! Retken kokoontumispaikka ja aika selviävät lähempänä retkiajankohtaa riippuen siitä, missä pöllöt ovat aktiivisia. Lisätiedot ja ilmoittautumiset Jukka Vilen puh tai Merja Pehkonen puh , Hiihtoviikonloppu Torronsuolla Tänä talvena hiihtelemme tasamaita Torronsuon kansallispuistossa. Varusteet ja eväät vedämme ahkioissa ja yövymme omissa teltoissa. Retki on ensikertalaiselle hyvä tilaisuus tutustua talvivaellukseen ja konkarillekin tilaisuus testata varusteita ennen kevään hiihtovaellusta. Varusteet ja ruuat on osallistujien itse hankittava mutta kerholta saa vuokrattua ahkioita ja niitä Kavtsin lämpimiä talvitelttoja. Tarvittaessa pyrimme auttamaan lainavarusteiden hankkimisessa. Matkat järjestetään kimppakyydeillä ja maastoon lähdetään lauantaina klo Kiljamon saarekkeesta. Ilmoittautuminen 8.3. mennessä Baazo Rantanen tai Risto Heinänen

7 Vaellukset Kaamosvaellus 2008, viikko 48 Vaellusaika: Lähtö Hgistä pe paluu Hgiin su Retkialue: Kilpisjärvi - Tsahkaljärvi Guonjarvankka -? Kilpisjärvi. Lisäksi tunturikäyntejä. Vaellustapa: Lumitilanteesta johtuen patikoiden, suksilla tai lumikengillä ja varusteet ahkiossa. Majoittuminen: Vaellustelttoihin 2 hengen teltta/ruokakunnin. Paikoin 2 yötä samassa paikassa. Matkustustapa: Juna/linja-auto. Vaelluksen outoudet: Pönttökahvit päivittäin. Ilmoittautumiset: Perjantaihin mennessä Kyösti Lamminjoki, p tai kyosti.lamminjoki@pp.inet.fi ISLANNIN RETKI 2009 / Lauri Nykopp Aika: Ryhmäkoko: Minimi 6, maksimi 20 henkilöä Hinta: Noin Hinta sisältää lennot, bussimatkat Islannissa, kaksi yötä Reykjavikissa ja yhden mökkimajoitusyön. Matkan lopullinen hinta selviää, kun on tiedossa lähtijöiden lukumäärä ja mihin hintaan lennot ja muut kustannukset on saatu. Maksu Kavtsin tilille mennessä. Sitovat ilmoittautumiset: , (Vain puhelimitse) Merja Pehkonen Matkasuunnitelma: Bussien ja lentojen ajat ovat kesäkuun 2008 aikatauluista. Niihin saattaa tulla muutoksia. Mutta tuskin niin että ohjelmaa pitäisi muuttaa. Päivä 1 Lähtö Helsingistä klo Saavumme Keflavikin lentokentälle 15:55. Lennolle kannattaa ottaa kunnon eväät mukaan, päivä on pitkä. Keflavikistä ajamme bussilla vetreyttämään jäseniä Blue Lagoonille. Blue Lagoon on iso luonnon muovaama lampi, johon nousee vulkaanisuuden noin 38-asteiseksi lämmittämää merivettä. Aivan uskomaton paikka. osoitteesta lisää. Sen jälkeen keho on melkein kuin uusi. Sieltä sitten majoitukseen Reykjavikiin ja myöhäiselle päivälliselle. Päivä 2 Aamiaisen jälkeen ruokaostoksille. Ostetaan retkimuonat, siltä osin kuin niitä ei ole raahattu Suomesta mukana. Sitten vapaata ohjelmaa, tutustumista Reykjavikiin. Jokainen valitsee kiinnostustensa mukaan. Minä varmaan käyn Reykjavikin Taidemuseossa, joissain nykytaidegallerioissa ja kalasatamassa. Saa tulla mukaan. Klo 17:30 lähtee bussi kohti Olafsvikiä. Kevyen patikoinnin (2-3 km) jälkeen leiriydymme Snaefellsjökullin pohjoispuolelle. Jollei ole ihan pilvistä, auringonlasku voi olla huikea värinäytelmä. Päivä 3 Jules Vernen klassikkokirjan mukaan matka maapallon keskipisteeseen alkaa Snaefellsjökullin huipulta. Vaikkei sitä aukko maapallon sisuksiin löytyisikään, Snaefellsjökull on silti maaginen paikka metriä korkea tulivuori, jonka yläosa on jäätikköä. Keskellä merta. noin 60 km pitkän kapean niemimaan kärjessä Luonais-Islannissa. Kun seisot huipulla 7

8 ja katsot länteen, saat kääntää päätä niin paljon kuin pystyt oikealle ja vasemmalle, ja aina näkyy vain lunta ja sitten merta. Horisontti ei ole suora, vaan kaareva. Maapallo on pyöreä, vaikkei sitä Suomessa missään pääse näkemään. Kerran kun oli heinäkuinen korkeapaine, eli hyvä tuuri sään suhteen, huipulla oli niin lämmin että sai heittää vaatteet pois ja ottaa aurinkoa.reitti kulkee loivahkoa rosoista laavakivikkoa jäätikölle (se on vielä tallella!), ja sitten hiljalleen ylös huipulle. Syödään eväät ja ihmetellään. Alas vähän eri reittiä, josta näkymät länteen pysyvät avoimina. Koko päivän retki. Palaamme leiriin kokkaamaan päivällistä. Päivä 4 Aamiaisen jälkeen päiväreppu selkään, ja kävely Olafsvikin kylään. Ihmetellään paikallista elämää, ja sitten satamasta kalastusaluksella valaita vaanimaan. Niitä yleensä näkyy. Lounas kylässä joko ennen tai jälkeen retken, sen lähtöajasta riippuen. Sitten palataan hiljalleen leiriin. Ne joilla virtaa riittää voivat valita reitin yli vuorten ne on nyppylöitä vaan, mutta kuulostaa paremmalta sanoa yli vuorten. Voi toki jäädä pidemmäksi aikaa Olafsvikin rannoillekin. Tämä on varapäivä. Siten että jos edellisen päivän sää oli niin huono, ettei Snaefellsjökullin huipulle ollut asiaa, ja tämän päivän sää parempi, kiivetään ylös. Jää valaat huonolle näkemiselle...on ne siellä meressä, mutta vähän kaukana. Päivä 5 Aamiaisen jälkeen leiri kasaan, kuljeskelua, kunnes palataan tien varteen. Bussi Reykjavikiin lähteen noin 12:30. Reykjavikin bussiterminaalissa ehtii nopeasti syödä jos nälättää. Tunti aikaa. Sitten toiseen bussiin, joka lähtee viemään meitä etelärannikkoa myöten itään. Maisemat ovat edelleen komeita. Kahdensan jälkeen saavumme Thorsmörkiin, jossa mökkimajoitus. Niissä on keittolevyt, ja lämmitys päällä. Huoltorakennuksessa on jopa suihkut, jos nyt joku sellaista kaipaisi. Ja kahvilakin on, jossa saa ruokaa. Päivät Aamusta alkaa vaellus Thorsmörkistä Landmannalauguriin. Se on rankattu yhdeksi maailman kymmenestä hienoimmasta vaellusreitistä. Maisema muuttuu jatkuvasti. Koivumetsästä jylhien kanjonien sivua ylös jäätikölle, jääsiltoja purojen yli. Sitten aukeavat uskomattomimmat värit mitä luonnossa on, kun alamme laskeutua Landmannalauguriin. Käveltävää on kaiken kaikkiaan noin 55 km, joka jaetaan km päiväetappeihin. Ensimmäisenä päivänä korkeusero aamu- ja iltaleirien välillä on luokkaa 300 m. Toinen päivä mennään aika tasaista. Kolmantena päivänä nousua tulee noin 500 m, ja neljäntenä laskua saman verran.polut ovat paikoin hyvinkin tasaista tuhansien jalkojen kuluttamaa lisäksi. Mutta kyllä louhikkoakin löytyy, varsinkin jos kuljetaan omia polkujamme. Purojen ylityksiä tulee useita. Riippuen miten kesä on edennyt ja lumet sulaneet, voi olla muutama jossa joutuu kahlaamaan, enintään ehkä puolireiteen ulottuvassa vedessä. Matkan varrella on kolme vuorimajaa: Emstrur, Álftavatn ja Hrafntinnusker. Jos telttailu ei huvita, niissä on punkkia. Mutta pitää ehdottomasti varata etukäteen. Niissä on tietysti myös keittämisemahdollisuus, mutta en ole siitäkään innostunut. Heinäkuussa niissä on ruuhkaista. Kun pääsemme Landmannalauguriin, kuuma lähde toimii poreammeenamme. Tässä majassa on jonkinmoinen kahvilakin. Läheisissä järvissä on runsaasti tunturinieriöitä, jos joku on jaksanut kantaa virveliä mukana. Usein olen onnistunut ostamaan muutaman sellaisilta, joilla virveli on ollut. Päivä 10 Uskomattomia kohtia löytyy tutkittavaksi enemmän kuin ehditään. Bussinnäköinen muuten, mutta traktorinpyörät alla, lähtee 14:30 viemään meitä Reykjavikiin. Tie kulkee Heklan ohitse. Reykjavikissä olemme noin 19:00. Majoituksen kautta kaupungille syömään, varmaankin. 8

9 Päivä 11 Aamulla varhainen herätys. Kone Helsinkiin lähtee jo 07:55. Hesassa 14:20 KOLBMA / ISLANNIN VAELLUS KESÄLLÄ 2009 Tunturikerho Kolbma järjestää vaelluksen halki Islannin sisämaan samoihin aikoihin, kun Kavtsin matka on meneillään. Vaellusmatka on kuitenkin muutaman päivän pidempi. Vaellusmatkan aikana tutustumme Islannin kuuluisimpiin kohteisiin Blue Lagooniin, Geysiriin, Gulfoss putouksiin, jäätikköjokiin, Akureyriin ja tietysti pääkaupunki Reykjavikiin. Vaellusmatka tehdään sisämaan halki etelästä pohjoiseen ja on pituudeltaan noin kilometriä. Käytämme matkaan maastossa noin 10 vuorokautta. Vaellus on haastava melko pitkien päivämatkojen ja vaikean maaston takia. Matkalle osuu muutamia vaikeita jokien ylityksiä. Vaellusryhmän alustava budjetti on n Vaellusryhmän maksimikoko on 12 henkeä, mutta mikäli retkeilijöitä ilmoittautuu tätä enemmän, voidaan ryhmä jakaa kahteen hieman eriaikaiseen maastoryhmään. Meno ja paluumatkat toteutettaisiin kuitenkin yhdessä. Vaellusmatkalle voi ilmoittautua alkaen ja ilmoittautumiset kirjataan vastaanottojärjestyksessä. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Pete Mäkelä, Tk Kolbma, Tampere pete@expedition.fi

10 Muut tapahtumat KAVTSIN PIKKUJOULU LAUANTAINA KELLO SOLHEMISSA Kirkonkyläntie 23, Malmi Ota oma astiastosi mukaan, niin saat puuroa ja kahvia. Tuo myös pieni lahja pukinkonttiin, niin voit itsekin päästä Pukin suosioon. Ja koko lysti on ihan ilmainen! Paikalle pääset esim. paikallisjunilla K ja I sekä mm. busseilla 69 ja 70. Tarkemmin paikan löydät katsomalla Helsingin seudunpuhelinluettelon karttaruudusta 42/F-3 tai netistä TERVETULOA TONTTUILEMAAN! 10

11 TURINOITA TAPAHTUNEISTA Kasvivaellus Kilpisjärvellä Perjantai Helsingistä lähtevä porukka kokoontui rautatieasemalle, josta lähdimme junalla klo kohti Rovaniemeä. Kainuun porukka ajoi henkilöautolla Susikyröön yöpymään. Lauantai Rovaniemeltä jatkoimme postiautolla kohti Kilpisjärveä. Auto kierteli pitkin kyliä, joten Kilpisjärvelle saavuimme hiukan klo 16 jälkeen. Kainuun porukka olikin jo odottamassa. Kilpisjärven Retkeilykeskuksen pihalta löysimme ensimmäiset tunturikukat. Sininen yökönlehti, kullero ja ruohokanukka pääsivät ensimmäisiin valokuviin. Ajoimme tilataksilla Kilpisjärven Retkeilykeskuksesta Norjan puolelle noin 10 kilometriä. Maastoon päästiin klo 18 aikoihin. Lähdimme polkua pitkin itään. Noin puolentoista tunnin kävelyn ja 200 metrin nousun jälkeen löysimme sopivan leiripaikan tunturipuron vierestä. Keli on juuri sopiva kävelyä varten. Hyttysiä on näkynyt vain muutama. Nousun aikana näkyi jo merkkejä kukista. Esimerkiksi polun varrelta tapasimme mm. kurjen kanervia ja lapinvuokkoja. Matkan aikana linja-auton ikkunasta näimme rantasipin, kurjen, harakan, törmäpääskyn, tukkasotkan, ampuhaukan, liron ja kuulimme käen kukuntaa. Sunnuntai Sää suosi meitä aamusta alkaen. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta ja optimaalinen tuuli vilvoitti ja piti hyttyset etäällä. Taivalta Lossujärven kämpälle oli jonkun verran yli 10 kilometriä ja nousua noin 400 metriä. Rinkat olivat painavimmillaan. Puolimatkassa 14 hengen letka alkoi jakautua kahtia. Didnujohkan ja Gahkkrjohkan ylitys oli muutamalle ensimmäinen kahluukokemus. Vettä oli korkeintaan polveen, mutta kylmää se oli. Rankasta päivästä selvittiin haavereitta. Yksi matkalla pudonnut teltta ja puukkokin löytyivät. Kun Lossujärvi tuli näköpiiriin, näkyi kaksikin kämppää. Meidän kämppä oli parin kilometrin päässä. Kasveja nähtiin päivän mittaan paljon parhaassa kukassaan. Niminä muistan sielikön, uuvanan, lumileinikin, sammalvarpion, liekovarpion, valkoyökönlehden, punakon, kuusion, lapinvuokon, ruusujuuren, tunturikurjenherneen, metsätähden. Lintumaailmassa kohtasimme kaksi kihua, kapustarinnan ja pulmusen. Maanantai Hyvin nukutun yön jälkeen avasin silmäni kauniiseen aamuun. Sää oli koko päivän mitä parhain retkisää. Aamutoimien jälkeen kokoonnuimme klo 9 ja lähdimme kasviretkelle. Kolme meistä otti oman suunnan. Monessa paikassa maa oli vielä ruskea äskeisen lumen sulamisen vuoksi. Lossujärvikin oli päässyt jäistään viikko sitten. Urttasjoen vartta kävellen alkoi retki. Nousimme Urttasvaaran rinneniityille ja löysimme monia tunturikasveja, mutta useimmiten minikoossa tai kukat olivat vielä nupulla. Karhunruohon huomasimme viimevuotisesta varrtesta. Jännittävin vaihe oli kiivetä ison lumilaikun yläpuolelle pahdan viereen ja löytää pahtarikko, iturikko, kallioinen ja lumirikko. Kerrassaan hämmästyttävän pieni kasviyksilö voi kukkia kuten närvänä ja eräs valkokukkainen jonka arvelimme olevan lapinnätä. Kasvien valokuvaamisesta innostuneet ensikertalaiset vaeltajat saivat paljon uusia kasvikuvia. Ilkka paransi kasvikuvavalikoimaansa. 11

12 Tiistai Tämä päivä oli toinen Lossujärven leiripaikasta tehtävä kasviretkipäivä. Menimme samaan suuntaan Urttasjokivartta kuin eilen mutta paljon pitemmälle eli Urttasvakan lähelle. Viisi henkeä erosi joukosta. He lähtivät huiputtamaan Kovddaskaisin lakea, joka on 1200 metrin korkeudella. Muut kiipesimme tutkimaan kasveja Urttasvaaran pahdoille. Eilisten kasvien lisäksi näimme iturikon ja tunturipitkäpalon. Sinisistä yökönlehdistä oli kaunis ja laaja kasvusta erään pahdan huipulla. Odotimme tuulen tyyntymistä tovin, jotta siitä sai kauniita kuvia. Kotimatkalla kohtasimme saukon, jonka näin elämäni ensimmäistä kertaa. Piekana pariskunta pesi yhdellä jyrkänteellä. Ne olivat todella häiriintyneitä meidän liikkumisestamme. Väinönputki on juuri avannut lehtensä. Niitä kasvaa paljon tunturipurojen varsilla. Tunturipurot antavat myös raikasta vettä virkistykseksi. Kovddaskaisin huiputtajat kiipesivät ylöspäin ylitellen puroja ja soita. Taukoja oli tarvittaessa ja kunnollinen ruokatauko myös. Kivikkoinen rinne oli hikinen urakka, mutta maisemat jo esihuipulta huikeat. Kaija, Vesa ja Hannu tekivät lopullinen huiputusmatkan. Huippukäynti valokuvauksineen kesti noin 40 minuuttia. Paluumatkalla saimme kuvan upeasta neljän yksilön jääleinikkikasvustosta. Pitkän päivän jälkeen leiriin palasi viisi tyytyväistä huiputtajaa Johanna, Vesa, Heikki, Hannu ja Kaija. Tuulinen ja aurinkoinen päivä siivitti hyvää retkipäivää. Heinäkuun retkiasuna hiihtohousut ja lämmin tuulen pitävä anorakki olivat todella sopivat. Illalla Irma ja Roy kiipesivät läheisen tunturin laella saadakseen kännykkään kenttää. Se onnistui noin 1,5 tunnin kiipeämisen jälkeen. Tekstiviestien lähetysretki kesti yhteensä kolme tuntia! Maisemat olivat ylhäältä mahtavat Lossujärvelle ja sen takaisille Norjan lumihuippuisille tuntureille. Keskiviikko Aamulla klo 9 maissa lähdimme vaeltamaan seuraavaan kohteeseen Kahperusvaaran läheisyyteen. Ensiksi ylitimme Lossujärvestä laskevan Urttasjoen rinkat selässä. Seuraavaksi kapusimme kivikkoista rinnettä ylös 2,5 tuntia riittävästi hartioiden leputustaukoja pitäen.ruoka- ja huipitauon pidimme yli 1000 metrin korkeudessa erään tunturijärven rannalla. Tunturijärven rannat olivat valkoisenaan odottamiamme jääleinikkejä, jotka olivat parhaassa kukassaan. Kiviä, kivirakkaa ja lumilaikkuja oli koko päivän noin seitsemän kilometrin matkalla. Rankka vaellusurakka onneksi sujui ilman hämminkejä. Osa vaellusporkasta vaelsi omaa vaellustaan eikä huomioinut retkenjohtajan ohjeita odottaa hitaampia. Näin kasvivaellukselle oli syntynyt kaksi erillistä vaellusryhmää, joka oli jo toisena vaelluspäivänä selvästi havaittavissa. Retken turvallisuuden kannalta olisi järkevää koko ryhmän pysyminen tasatahdissa. Tuntuukin, että vaellusryhmässä on syntynyt omia kuppikuntia, eikä paljon yhteistä ole päivällä eikä illalla. Sääli. Kasvimaailmaan olen ollut erittäin tyytyväinen, koska kasvituntijoita ja tietäjiltä saa erinomaista oppia. Kiitos siitä. Toivottavasti tällä Kapherusvaaralla ei kauan viivytä, sillä täällä on vain kiveä ja kiveä ja kiveä. Telttapaikatkin piti kivistä puhdistaa. Vaellusporukkaa vaivasi letkan venyminen. Reitti oli kaikille outo ja niin puuduttava, että lähellä majoitusaluetta Hessu kaatui puroon huolimattomuuttaan. Kastuminen ei ole mitään verrattuna kokeneen Lapin vaeltajan häpeään. Jos Hessun vaatteet eivät tuikun voimalla kuivu teltassa, seuraava yö on Kuonjärven kämpällä. Hessu oli yllättynyt, että vaelluskokemusta tästä päivän maastosta kesällä ei ollut monella. Hessu kertoo, että arnikkia kasvaa siinä rinteessä, joka alkaa laskeutua Haihputin jälkeen Kuonjariin. Tunturikatkeroa kasvaa siinä, missä Tsakkasjärvellä on poroaidassa silta. 12

13 Torstai Tylli herätteli laulullaan. Huomasimme, että olimme vallanneet teltoillamme sen pesintäpaikan. Ja vielä rikkoneet kolme sen munaa. Onneksi tylli on yleinen Lapin lintu. Aamu oli viileä. Aamulenkki tehtiin Kapherusvaaralle, jossa kasvoi uuvanoita, jääleinikkejä ja liekovarpioita. Puolen päivän jälkeen jatkoimme rinkkamatkaa. Matkalla oli kukkine katselua. Heikki, Liisa, Ilma ja Aune poikkesivat Kalottireitille ja sitä pitkin Kuonarjokhan tuvalle. Kalottireitin varrella oli paljon lapinvuokkoja, sinirikkoja, tunturikohokkia ja erikoisuutena rauhoitettu arnikki. Sataa tihuutti koko illan. Tupa täyttyi illan mittaan ja lopulta 10 hengen tuvassa yöpyi yhteensä 17 henkeä. Telttaporukka kävi iltaretkellä. Järven rannalla oli iso kivi, jota koristi harvinainen valkokukkainen mätäsrikko. Ihailimme myös viiden kasvin arnikkiketoa. Ihmeellistä! Perjantai Yöllä satoi vettä. Kirsin ja Irman telttaan pääsi vettä, joten he lähtivät Saarijärven kämpälle kuivattamaan tavaroitaan. Myös Johanna ja Vesa päättivät lähteä Saarijärvelle. Muu porukka lähti hiljalleen nousemaan Duollehuipputin päälle. Matkalla oli runsaasti lapinvuokkoja ja löytyipä rinteeltä arnikki. Huipun lähellä nähtiin vielä kiirunaperhe. Huipulla oli rajapyykki ja upeat näkymät Ruotsin ja Norjan suuntaan. Ruokatauon jälkeen Roy päätti lähteä Saarijärven kämpän läheisyyteen. Muut lähtivät Guorlajvärrin päälle. Tämä huippu oli kivisempi ja kasveja oli niukasti. Muutama kynsimö nähtiin, mutta kasvitietäjät olivat toisaalla, joten niitä ei tunnistettu. Täältäkin huipulta näki hyvin joka suuntaan. Kun ilmakin oli upea, huipulla viivyttiin pitkään ihailemassa maisemia. Lintumaailmasta tavattiin kiiruna, pulmusia, keräkurmitsa ja kapustarinta. Lauantai Aamulla Jukka kävi linturetkellä noin klo 3-5 aikaan. Kapustarinta oli aamulla muutaman metrin päässä teltasta. Saarijärveltä ja vähän kauempaa aiemmin lähteneet löytyivät. Ryhmä oli taas koossa. Kainuulaiset Hessun ja Kirsin täydentämänä olivat päättäneet lähteä jo kotimatkaa kohti. Heidän tavoitteenaan oli kävellä Retkeilykeskukseen. Kävelimme Kalottireittiä. Matkan varrella näimme ensimmäisen tunturisopulin. Kävelimme reilun kilometrin taas Norjan puolella. Saanan lähellä kotka liiteli suoraan yli melko matalalla. Viimeiseksi kahdeksi yöksi löysimme hyvät telttapaikat Saanajärven päivätuvan läheisyydestä. Sunnuntai Tämä päivä oli varattu viimeistä kasviretkeä varten. Menimme Jehkatsin länsirinteille. Tutkimme tarkkaan kosteimmat pahdat ja tunturipurojen reunat. Löysimme keltanoja, rikkoja ja litukoita. Yli 900 metrin korkeudessa jääleinikkirinne avautui edessämme. Osa kukista oli vanhetessaan muuttanut kauniin valkoisen värin vieläkin kauniimmaksi vaaleanpunaiseksi. Lounastauolla totesimme liikkuneenne viiden tunnin aikana keskimäärin 400 metriä tunnissa. Jehkatsin huipulla ihmettelimme saksalaisten sota-aikana tekemien punkkereiden jäännöksiä. Jatkoimme matkaa etelärinteelle. Sieltä löysimme retken ensimmäiset pikkuleinikit. Tuturikuusioiden seasta luulemme löytäneemme kirjatietojen mukaan vain Norjassa kasvavan kultakuusion. Koko päivä oli aurinkoinen. Torstaina saimme säätiedotuksen, jossa kerrottiin sateen alkavan Kilpisjärvellä sunnuntaina klo 15. Saanajärven tuvan pihalla oli runsas kulleropelto ja tunturipitkäpalot olivat vallanneet liiterin portaiden alustan. 13

14 Tunturisusivaellus Kemihaara - Susi-Talas /Eila Nokelainen Edellisellä viikolla tein lopullisen päätöksen: jos ei nyt niin koska? Tunturisusivaellukselle! Sinne jäi työpaikan kiihkeä alueellistamiskeskustelu hillumaan Kuopion ja Oulun välille. Pohjoisen pikajuna pysähtyi sen sijaan jo välille Toijala-Tampere, kun veturi hajosi. Siksi olinkin aamulla äimänkäkenä, kun aamukahvit juotiin Rovaniemen korkeudella eikä autokuskimme edes nurissut odotusajasta Kemijärvellä. Ehtipä kuski pyöräyttää meidät Jänesojan pumppuasemalla matkalla Kemihaaraan, jossa emännän kalasopasta saatiin hyvät paukut ensimmäiselle taipaleelle. Ja rajamieheltä oikaiseva opastus, joka tosin hylättiin heti kohta, kun raja-aseman viimeisinkin kivääri oli kadonnut näkyvistä. Me oltiin niin menopäällä Ketkä me? Vaellusporukkamme muodostivat KyöstiK, PanuL ja yllekirjoittanut. Olipa siinä ihan hyvä trio täynnä kokemusta, nuorta voimaa ja mitä se nyt olikaan. Ennalta laaditun suunnitelman mukaan reittimme oli seuraava: Kemihaara-Manto-ojaPeuraselkä- Pieni Pittivaara-Siula-Hammaskuru-Luiro-Sokosti-Muorravaarakka-JyrkkävaaraLutto-Raja-Jooseppi-Hanhivaara-Uusijärvi-Susi-Talas. Reitillä pysyttiin hyvin huolimatta siitä, että suunnistettiin vuoropäivin. Reittisuunnitelmasta poikettiin hallitusti, vain alussa ja lopussa. Ensimmäisenä poikkeamana käytiin ihastelemassa Vieriharjun uusittua saunaa matkalla Manto-ojalle. Saman tien tuli katsastettua extreme-oikaisulla suonylityskuntoisuus täysillä pakkauksilla. Lähes kuivina päästiin yli. Jyrkkävaarasta Luton sillalle kuljettiin Alemman Kiertämäjärven kautta. Flunssa verotti hieman voimia ja niinpä suunniteltu itäreitti lopussa hylättiin, hyödynnettiin metsäautoteitä ja kuljettiin Radza-Joosepista Susi-Talakselle Arttajärven kautta. Viimeinen yö maastossa vietettiin tietysti Hukkamorostossa. Vaatimusten mukaiset hukkakilometrit tulivat kyllä täyteen jo ennen Kolmoisjärveä. Kaikkiaan kilometrejä tuli kahdeksan vaelluspäivän aikana 182 (GPS). Päivämatkat vaihtelivat km välillä eikä 5 km/h etenemisnopeutta ylitetty kertaakaan, ei edes tieosuuksilla. Vaellusryhmämme pieni koko salli varsin joustavan päivärytmin. Panun aamupuurolla päästiin liikkeelle tavallisimmin klo 9-10 välillä ilman erityistä kellottelua. Matkaa taitettiin turhaa kursailematta, mutta taukoja pidettiin tarpeen mukaan ja muutenkin. Leiriytymään pysähdyttiin sopivasti ennen hukkahämärän laskeutumista, ellei aiemmin. Vaelluksen aikana yövyttiin teltan lisäksi myös reitin varrelle osuneissa tyhjissä autiotuvissa. Järjestelyt olivat siis kaikin tavoin järjelliset ja rennot, maa- ja säätilaa myöten. Huolimatta sateenmakuisesta kesästä maasto oli yllättävän kuivaa niinpä Jaurujoki, Harrijoki ja Kiertämäoja tarjosivat vain polvenkorkuiset jalkakylpymahdollisuudet. Pilvipoutaiset ja osin aurinkoiset kelpo vaellussäät suosivat koko matkan ajan. Hieman epäselväksi jäi perustuiko torstaina aamupuuron aikana tehty ilmoitus vesipisarasta tosiasioihin. Pakkasen vierailusta tiistaiaamuna ei kuitenkaan jäänyt epäilystä. Ruska hehkui täydessä väriloistossaan. Jo pelkästään koivunkeltainen ja juolukanpunainen päihitti skaalallaan mennen tullen Tikkurilan värikartat. Kun tultiin alas Lumikurua iltaauringon toimiessa valaistusmestarina, maailma oli hetken täydellinen, kuin elokuvassa. Elokuvaillan eväänä syötiin pullukka mustikoita. Marjoja oli maastossa kaiken kaikkiaan yllättävän vähän. Eläinkunnan edustajiakaan ei kovin paljon nähty. Mihin marjat olivat joutuneet, selvisi kun nähtiin Alemman Kiertämäjärven jälkeen suolla komeat karhunkakat (kekolaajuus noin 20 cm). Laiska sammakko (hyppytaajuus noin 1 min) hyppeli Kärppälampien lähellä. Eipä ollut siis luontohavaintojen puolesta ihan hukkareissu... Vaelluksemme oli monella tavoin merkittävä. Me kaikki olimme ensimmäisellä varsinaisella Tunturisusipatikoinnilla. Vaikka susimerkistä ei ole vielä tietoa, arvelimme, että susimainen ulvonta silloin tällöin kuului asiaan. Täyden kuun iltana Muorravaarakan lammella ulvonta saatiin loppumaan vain kaivamalla täytekakku esille. Kakku juhlisti sitä merkkipaalua, että Panu oli päässyt 10 vuoden odotuksen jälkeen kipuamaan omin jaloin Sokostille ja näkemään ne upeat aurinkokennot. 14

15 Paljon kulkeneelle Kyöstille vaellus oli ensimmäinen kavtsilaisjoukkueessa. Minulle päätös tunturisusivaellukselle lähtemisestä oli ollut tosi pitkän kypsyttelyn tulos. Ennakkoasenteen kanssa teki tiukkaa. Lopulta olin valmis kohtaamaan eräelämän sen kaikilla susimausteilla. Jos uskoisin sielunvaellusoppiin, joka sekin kuului tämän vaelluksen mielenkiintoisten puheenaiheiden valikoimaan, voisin kuvitella olleeni edellisessä elämässä jutaava lappalainen tai kenties taakkoja kantava sherpa Himalajan- rinteillä. Mutta kun en usko, jäin vain kiitollisena ihmettelemään ainutkertaisen elämäni näille vaelluspäiville suomia voimavaroja. Hukkapartiomme oli kulkenut pitkän tovin tapaamatta ihmisiä. Melkein ujostutti, kun lähellä Susi-Talasta törmäsimme Juhan vaellusporukkaan. Kun uskaltauduimme juttusille, kuulimme, että Juhan porukka oli leiritellyt Hukkamorostossa vain n. 1 km päässä meistä! Harmillista! Myös siksi, että heidän leirissään oli pidetty lettukestit. Me puolestamme olimme huvitelleet kuvittelemalla, miten Susi-Talaksella essupäällä paistetaan lusikkaleipiä. Mielikuvitusmaailma alkoikin olla jo siinä jamassa, että oli hyvä päättää vaellus. Susi-Talaksella ahkerat kämppäläiset olivat lämmittäneet saunan valmiiksi. Kalamiehet puolestaan olivat säästäneet saalistaan koko porukan nautintaoikeudeksi siikoja. Kelpasi siinä keittokatoksessa, tuoreiden herkkujen äärellä, kököttää, niin hukkien kuin punahilkkojenkin Ruskaretki Helvetinjärvelle Käytän aikaani ruuhkabussissa selaamalla saapuneita lehtiä ja pysähdyn Väärtin kiinnostavaan retki-ilmoitukseen, sillä se sisältää maininnan melonnasta. Melonnan opettelu on ollut minulla teemana jo koko kesän ja tämä ruskaretki kuulostaa hienolta huipennukselta. Niinpä ilmoittauduin oitis ja varasin aikaa reissulleni perheeni seinä-allakasta. Retken vetäjät Risto ja Baazo olivat todella panneet parastaan, joten oli helppo liittyä joukkoon jonka kimppakyydeistä, yhteismajoituksesta, yhteisruuista ja jopa telttasaunasta oli huolehdittu jo etukäteen. Tämmöinen passaus on harvinaista herkkua ja huollettu retkeily suurta juhlaa. Itse ei tarvinnut kuin tarjoutua apuun ja laitaa töppöstä töppösen eteen ja nauttia. Helvetinjärven kansallispuistossa maisemat olivat pukeutuneet parhaaseen ruska-asuun ja perjantai illan tihkusateen jälkeen lauantai oli aurinkoinen ja Haukkajärven pinta peilityyni. Avokanootti oli minulle vielä uusi tuttavuus, joten onnekseni sain parhaan mahdollisen oppaan peräpenkille istahtaneesta Kösästä. Rauhalliseen ja kokeneeseen tahtiin sain opastusta ja yhteinen sävel löytyi kanootissamme pian. Tällä retkellä oli mukavan leppoisa tahti, joten kuvaamiseen, tarinointiin ja taukoihin jäi runsaasti aikaa. Vetäjämme olivat jo etukäteen itse käyneet tutustumassa reitteihin, jotka olivatkin hyvin viitoitettuja. Kävelyosuudella kuljimme vaihtelevien maisemien halki vuoroin mäntymetsässä, suonlaidassa tai vanhan kuusimetsän sammaleisesta peikkotunnelmasta nauttien. Kääntöpisteenä oli Helvetinkolun rotko ja taukotupa. Tunnelmallinen tupa on seissyt paikallaan jo 88 vuotta Visuveden nuorisoseuran talkoiden tuloksena. Päiväretkeilyn jälkeen kanootin keula suunnattiin takaisin kohti Baazon Kotaa, joka seisoi hyvin maastoutuneena kauniilla hiekkarannalla. Lihasopan kiehuessa alkoi ensikertalaisten telttasaunan pystytys ja lopulta oli oikeat kepit saatu joka nurkkaan. Uurastuksen vaivan palkitsi monin verroin saunan leppoisat löylyt ja pulahdus järveen tähtitaivaan alla. Kirkas taivas muuttui kuitenkin illan kuluessa pilviseksi ja yöstä tuli aika lämmin. Riston ideoiman iltapalan, eli nuotiossa kypsennettyjen herkkusieninyyttien herkullinen maku suussa oli mukava kömpiä makuupussin uumeniin. Kotitonttumme oli ehtinyt laittaa myös tulen kotamme kamiinaan, joten iltahetki oli unettavan suloinen. 15

16 Baazon keittiö tarjoili maittavaa aamupalaa hauskojen juttujen kera ja koska edellisen illan mässäilykin tuntui vielä raskaana masun pohjassa oli tehtävä oikein töitä kaikkien herkkujen sulattelemiseksi. Töitä olikin tarjolla eli päivän melonta suuntautui Haukkajoen suulle ja siellä sijainneelle varaustuvalle. Vanhan tukkilaiskämpän ja sen joen varrella sijaitsevan saunan nurkat kolisteltiin ja ikkunoista kuroteltiin katselemaan. Erähenkiselle isommalle porukalle tämäkin kämppä voisi olla sopiva tukikohta kansallispuistoon tutustumisessa. Kansallispuistossa suojellaan maiseman ja metsien sekä harjujen ja rotkojärvien lisäksi erityisesti selkälokkia. Selkälokki on kovaa vauhtia häviämässä, joten Haukkajärven kaikkiin saariin on maihinnousukielto pesimäkaudella. Nyt syksyllä saatoimme nousta maihin ja nauttia päiväkahvit pikkusaaren rantakalliolla. Koskemattomassa saaressa ei ollut lainkaan ihmisen jälkiä, polkuja, rakennelmia tai jätteitä, vaan maastoa peittivät muhkeat sammalmatot ja jäkälät. Pensaskerroksen muodostivat kanervan lisäksi juolukat, puolukat, variksenmarjat ja mustikat, jotka kaikki loistivat ruskan väreissä. Tuuli oli päivän aikana virinnyt, joten saimme meloa napakassa vastatuulessa takaisin leiriin. Tilannetiedotus kotoa kertoi, että illaksi oli ennustettu 18 m/s tuulta ja myrskyä merelle ja säätilan vaihtuminen oli jo alkanut. Leirin saimme kuitenkin purettua vielä hyvän sään aikana ja kotimatka alkoi aikataulun mukaan iltapäivällä. Tampereella satoi ja tuuli jo myrskyä enteillen. Kohtuullisen matkan pässä sijaitseva Helvetinjärven kansallispuisto osoittautui mainioksi viikonloppuretken kohteeksi ja monta polunmutkaa jäi vielä tutkimattakin. Tänne varman palaan toistekin. Kiitokset vielä kerran järjestelyistä Ristolle ja Baazolle sekä retkiseurasta Tuulille ja Kösälle. 16

17 KERHON PALVELUITA Kerhon tarjoamia jäsenetuja Tunturikerho Kavtsi kuuluu Tunturilatuun ja sitä kautta Suomen Latuun. Kavtsin jäsenenä sinulla on näin käytössäsi myös Tunturiladun ja Suomen Ladun jäsenedut. Ne löydät Tunturilatulehdestä, joka ilmestyy neljästi vuodessa ja Latu ja Polusta, joka ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. Tämän lisäksi Kavtsi tarjoaa jäsenilleen seuraavia jäsenetuja. Kerhoillat Kampin palvelukeskus vuodessa Retket, tapahtumat ja vaellukset Koulutus Jäsentuotteet ja kirjallisuus Kartat Jäsenlehti Väärti Kämppä Kärrikaltio yhdeksän kertaa katso toimintakalenteri kerhon jäsenille alennettuun hintaan jäsenhintaan yhteishankintana alennettuun hintaan neljästi vuodessa sijaitsee Inkoossa Kavtsin jäsenillä on mahdollisuus lunastaa Kärrikaltion kämpän avain yhden jäsenvuoden jälkeen 35 euron hintaan. Uudet jäsenet voivat käyttää kämppää yhdessä jonkun vanhan jäsenen kanssa. 17

18 TULILLA KUULTUA Ti klo Luento aiheena lumi ja jää Pasilan pääkirjasto, Rautatieläisenkatu 8, sisäänkäynti kellosilta 9:n puolelta Mika Kalakoski kertoo lumesta ja jäästä retkeilijän näkökulmasta omien käytännön kokemustensa pohjalta niin Suomen lapista kuin Grönlannin, Huippuvuorten ja Etelämantereen matkoilta. Luennolla pohditaan matkakuvien siivittämänä miten lumen ja jään ominaisuudet ja yksityiskohdat vaikuttavat varustautumiseen, turvallisuuteen, liikkumiseen, majoittumiseen ja ruuanlaittoon. Onko lumi ja jää haaste vai hahdollisuus retkeilijälle? Mikan työpaikka on Merentutkimuslaitoksella Suomen Etelämanner-logistiikkaryhmän johtajana, erityistehtävänä retkikuntien operatiivinen suunnittelu. Hän on ollut Etelämantereella retkikuntien johtajana ja tutkijoiden kenttäoppaana, melonut ja hiihtovaeltanut Grönlannissa oppaan ja apuoppaan ominaisuudessa sekä ollut Huippuvuorilla tutkimusretkikuntien kenttälogistikkona. Hän on myös kirjoittanut kirjat Ulkoilijan talviturvallisuus ja lumimajoitteet sekä Lumikengät-polku talviseen luontoon. Luento on maksuton yleisötilaisuus, tervetuloa. Järjestäjänä Helsingin Seudun Lapinkävijät ry 18

19 Kavtsin varustevuokraus muuttuu Kavtsin varustevuokrausta koskeva yhteistyösopimus Suomen Ladun Töölönlahden Ulkoilukeskuksen kanssa on päättynyt. Suomen Latu siirsi Töölönlahden toimintojaan Oittaalle, jossa varustevuokraukselle ei ollut enää sopivia tiloja saatavilla. Tämän johdosta Kavtsi vuokrasi kerhon varusteille varastotilan Etelä-Haagasta ja varustevuokraus hoidetaan toistaiseksi varustemestarin toimesta. Ohjeita varusteiden vuokraamiseen: 1. Varauksen tehdään ensisijaisesti sähköpostilla osoitteeseen tai puhelimitse numeroon Tarvittavat tiedot : Nimi, osoite ja puhelinnumero Ajankohta ( nouto / palautus päivä) Maininta Kavtsin jäsenyydestä Varusteet mitä haluaa vuokrata (esim. ahkio 2 kpl, talviteltta, Hiker-keitin) 3. Nouto ja palautus: Vihdintie 15, Helsinki (lähellä Haagan iso liikenneympyrä ja Shellhuoltoasema). Aika sovitaan tapauskohtaisesti. Varauksen vahvistamisen yhteydessä annetaan maksutiedot, jonka mukaan maksu suoritetaan kerhon tilille. Varusteet palautetaan aina kuivattuna, jollei erikseen ole muuta sovittu. 4. Muuta: Kanootteja ei tulla säilyttämään Etelä-Haagassa ja niiden vuokrauksesta tullaan ilmoittamaan myöhemmin. Sen jälkeen otetaan vastaan vain sitovia varauksia saapumisjärjestyksessä. Kerholaiset saavat kerhon vuokravarusteet Kavtsin vuokrahinnaston mukaisesti. Alustavia varauksia voidaan tehdä, mutta ne purkautuvat kuukausi ennen noutopäivää. Peruutukset pitää tehdä kuukausi ennen noutopäivää. Muutoin sitovat varaukset veloitetaan. Varustevuokrauksen tarkoitus on palvella kerhon ja kerholaisten retkeilytoimintaa. Hinnoittelu tarkistetaan vuosittain kerhotoimikunnan toimesta periaatteena, että saaduilla tuotoilla katetaan toiminnasta aiheutuneet kulut. Palautetta ja kehitysehdotuksia voi antaa allekirjoittaneelle. Varustemestari 19

20 2 PORT PAYÈ FINLANDE Mikäli vastaanottajaa ei tavoiteta, pyydetään jäsenlehti palauttamaan osoitteeseen: Vappu Hietala, Tilkankatu 12 B 41, HELSINKI