YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Nro 16/2004/3 17/2004/3 Dnrot A) LSY-1998-Y-250 B) LSY-1995-Y-181

Transkriptio

1 LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 16/2004/3 17/2004/3 Dnrot A) LSY-1998-Y-250 B) LSY-1995-Y-181 Annettu julkipanon jälkeen HAKIJA LUVAN HALTIJA Öjan kalastuskunta Öjanjärven säännöstely-yhtiö ASIAT A. Öjanjärven rakentamishankkeesta mahdollisesti aiheutuneita edellyttämättömiä kalataloudellisia vahinkoja koskevat korvausvaatimukset B. Öjanjärven rakentamista koskeva vesilain 18 luvun mukainen lopputarkastus

2 HAKIJA...1 LUVAN HALTIJA...1 ASIAT...1 MERKINTÄ...1 ASIOIDEN VIREILLETULO...1 A. Öjan kalastuskunnan korvaushakemus ja siitä annetut päätökset...1 B. Öjan kalastuskunnan hakemus lopputarkastuksen pitämiseksi Öjanjärven rakentamista ja säännöstelyä koskevassa asiassa...2 Öjanjärven rakentamislupa...3 LOPPUTARKASTUS...4 ASIAN KÄSITTELY LOPPUTARKASTUKSESSA...4 Käsiteltävät asiat...4 Asiaa koskevat päätökset...5 Toimitusmiesten arvio luvan määräysten toteutumisesta Toimitusmiesten arvio vahinkojen korvattavuudesta Toimitusmiesten esitys vahinkojen korvaamiseksi ja kompensoimiseksi Toimitusmiesten esitys määräysten muuttamiseksi ja uusiksi määräyksiksi YMPÄRISTÖLUPAVIRASTOLLE OSOITETUT MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA HUOMAUTUKSET LUVAN HALTIJAN VASTINE TOIMITUSINSINÖÖRIN LAUSUNTO MUISTUTUKSISTA JA VASTINEESTA MERKINTÄ YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Pääasiaratkaisu B. Lopputarkastusta koskeva asia A. Öjan kalastuskunnan korvaushakemus Oikeudenkäyntikulut Perustelut Määräysten noudattaminen Muutettavat velvoitteet Muut velvoitteet Vahingot Oikeudenkäyntikulut... 39

3 3 Lainkohdat Lausunto muistutuksista ja vaatimuksista MUUTOKSENHAKU KÄSITTELYMAKSU VALITUSOSOITUS... 50

4 LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 16/2004/3 17/2004/3 Dnrot A) LSY-1998-Y-250 B) LSY-1995-Y-181 Annettu julkipanon jälkeen HAKIJA Öjan kalastuskunta LUVAN HALTIJA Öjanjärven säännöstely-yhtiö ASIAT MERKINTÄ A. Öjanjärven rakentamishankkeesta mahdollisesti aiheutuneita edellyttämättömiä kalataloudellisia vahinkoja koskevat korvausvaatimukset B. Öjanjärven rakentamista koskeva vesilain 18 luvun mukainen lopputarkastus Länsi-Suomen vesioikeuden tilalle on perustettu Länsi-Suomen ympäristölupavirasto. ASIOIDEN VIREILLETULO A. Öjan kalastuskunnan korvaushakemus ja siitä annetut päätökset Öjan kalastuskunta on Länsi-Suomen vesioikeuteen saapuneella hakemuksella vaatinut Öjanjärven patoamisesta, säännöstelystä ja vedenotosta Öjanjärvellä ja merialueella sille aiheutuneet edellyttämättömät kalataloudelliset vahingot korvattavaksi vuodesta 1969 alkaen. Länsi-Suomen vesioikeus jätti antamallaan päätöksellä nro 81/1996/3 patoaltaan rakentamisesta sekä meri- että allasalueelle aiheutuneita vahinkoja koskevat vaatimukset tutkimatta siltä osin kuin ne oli jo ratkaistu lainvoiman saaneella päätöksellä. Vesioikeus katsoi kuitenkin patoamisesta aiheutuneen Öjanjärven veden happamoitumista ja sen seurauksena edellyttämättömiä kalataloudellisia vahinkoja. Vesioikeus totesi, että se oli jäljempänä mainitun asian B johdosta määrännyt Öjanjärven makeavesialtaan rakentamista ja säännöstelyä koskevan asian käsiteltäväksi lopputarkastuksessa ja määrännyt edellyttämättömiä vahinkoja koskevat vaatimukset selvitettäväksi sanotussa lopputarkastuksessa.

5 2 Vesiylioikeus kumosi antamallaan päätöksellä nro 110/1997 vesioikeuden ratkaisun ja palautti asian kokonaisuudessaan käsiteltäväksi vesioikeuden päätöksessä mainitussa lopputarkastuksessa. Lopputarkastuksen tultua suoritetuksi tuli vesioikeuden ratkaista kaikki asiassa esitetyt vaatimukset lopputarkastusasian ratkaisun yhteydessä. Myös oikeudenkäyntikuluja vesioikeudessa ja vesiylioikeudessa koskevat vaatimukset palautettiin vesioikeudelle, jonka tuli ratkaista ne lopputarkastusasian yhteydessä. Esitetyt vaatimukset Kalastuskunta on vaatinut, että Outokumpu Oy:n, Kemira Oy:n ja Kokkolan kaupungin, jotka sittemmin muodostivat Öjanjärven säännöstely-yhtiön, on vesioikeuden ja myöntämien lupien haltijoina korvattava kalastuskunnalle ennakoimattomat ja aikaisemmin ratkaisemattomat hankkeesta aiheutuneet vahingot vuodesta 1969 alkaen siihen saakka kun vesioikeus ottaa asian käsiteltäväksi. Vahinkojen suuruudeksi on Öjanjärven osalta ajalta esitetty vähintään mk eli mk/v. Merialueelle aiheutuneiden vahinkojen on arvioitu olevan mk/v ja vuosilta yhteensä vähintään mk. Asiassa pidetyn suullisen käsittelyn yhteydessä Öjan kalastuskunta on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista markalla laillisine korkoineen ja Öjanjärven säännöstely-yhtiö vastaavasti markalla laillisine korkoineen. Vesiylioikeudessa kalastuskunta on ensisijaisesti uudistanut vesioikeudessa esittämänsä vahingonkorvausvaatimukset sekä vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista vesioikeudessa markalla ja vesiylioikeudessa markalla molemmat laillisine korkoineen. Korkein hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä hylännyt asiaa koskevan valituslupahakemuksen. B. Öjan kalastuskunnan hakemus lopputarkastuksen pitämiseksi Öjanjärven rakentamista ja säännöstelyä koskevassa asiassa Öjan kalastuskunta on Länsi-Suomen vesioikeuteen saapuneella kirjelmällään viitannut edellä mainittuun vesioikeuteen saapuneeseen hakemukseensa sekä Kemira Oy:n, Outokumpu Oy:n ja Kokkolan kaupungin siitä antamaan vastineeseen. Kalastuskunta on katsonut, että lopputarkastuksessa voidaan selvittää, mitkä aiheutuneista vahingoista ovat luvan mukaisia ja mitkä ennalta-arvaamattomia ja siinä voidaan myös arvioida korvausten suuruus sekä selvittää lupaehtojen mahdollinen rikkominen. Esittäminsä perustein kalastuskunta on vaatinut, että vesioikeus määräisi asiassa pidettäväksi lopputarkastuksen. Pyydettyään asiasta Länsi-Suomen ympäristökeskuksen ja Vaasan maaseutuelinkeinopiirin lausunnot sekä toimitettuaan siinä yhdessä edellä kohdassa A mainitun asian kanssa suullisen käsittelyn vesioikeus määräsi pidettäväksi lopputarkastuksen Öjanjärven rakentamista, säännöstelyä ja veden johtamista koskevassa asiassa.

6 Öjanjärven rakentamislupa 3 Öjanjärven altaan rakentaminen on perustunut Länsi-Suomen vesioikeuden antamaan päätökseen nro 96/1969, jolla Outokumpu Oy, Rikkihappo Oy ja Kokkolan kaupunki saivat luvan Öjanjärven makeavesialtaan rakentamiseen Luodonjärven yhteyteen, vedenjuoksun säännöstelyyn ja veden johtamiseen Kokkolan kaupungissa sekä Kaarlelan, Kruunupyyn ja Luodon kunnissa. Korkein hallinto-oikeus pysytti antamallaan päätöksellä vesioikeuden päätöksen voimassa. Päätöstä on osittain muutettu Länsi- Suomen vesioikeuden antamalla päätöksellä nro 71/1972. Öjanjärvi muodostettiin makeavesialtaaksi teollisuuden ja Kokkolan kaupungin vedenottoa varten erottamalla alue padoilla merestä jo vuonna Allas on pinta-alaltaan noin 13 km 2 ja koostuu Jouxfjärden-, Bysundet-, Träskminnsviken-, Ängöfjärden- ja Laajalahti-nimisistä vesialueista. Vesialue oli aiemmin ollut yhteydessä mereen Palman, Honkaluodon, Kräkilän ja Kilsundin välisten salmien kautta. Palman ja Honkaluodon sekä Kräkilän ja Kilsundin välisiin patoihin rakennettiin venesulut, joista jälkimmäiseen rakennettiin vuonna 1991 kalatie. Öjanjärvi yhdistettiin myös Gåsörenin kannaksen kautta kaivetulla kanavalla (pituus 400 m, leveys 8 m ja keskisyvyys noin 2 m) aiemmin merestä patoamalla erotettuun Luodonjärveen (pinta-ala 73,0 km 2 ). Lisäksi Jouxfjärden ja Laajalahti yhdistettiin Kaskhusfjärdenin ja Laxholmsgölenin kautta talvella kaivetulla kanavalla (pituus noin 3 km). Luvassa määrättiin, että Öjanjärvestä on juoksutettava vettä mereen aina, kun vedenpinta on tulva-aikana 20 cm meren teoreettista keskiveden korkeutta ylempänä. Juoksutus voitiin lopettaa, kun altaan ja meren vedenpintojen korkeusero oli pienentynyt 2 cm:iin tai Öjanjärven vedenpinta oli laskenut tasoon, joka kesäkuun 1. päivästä lukien uiton päättymiseen asti oli 5 cm meren teoreettista keskiveden korkeutta ylempänä ja vuoden muuna aikana 30 cm keskiveden korkeutta alempana. Merenpinnan ollessa altaan pinnan tasossa tai sitä ylempänä sulkuportit saatiin pitää kiinni. Vettä altaasta saatiin ottaa m 3 /vrk eli keskimäärin 1 m 3 /s. Honkaluodosta lähtevä vedenottotunneli tuli varustaa välpillä kalojen tunneliin pääsyn estämiseksi. Öjanjärven rakentaminen on vaikuttanut myös virtaaman jakautumiseen Kruunupyynjoen alaosan haaroissa. Kruunupyynjoki on alun perin laskenut pääosin pohjoista haaraa pitkin Jouxfjärdenin ja Bysundetin kautta mereen. Toisen vesistötoimikunnan Kruunupyynjoen alaosan järjestelyhankkeen seurauksena pääosa jokivedestä alkoi virrata eteläistä haaraa pitkin mereen. Luodonjärven rakentamisen yhteydessä vuonna 1961 pohjoinen haara padottiin kokonaan meriveden pääsyn estämiseksi Luodonjärveen. Öjanjärven rakentamisen yhteydessä patoluukut poistettiin tarpeettomina, mutta virtaama oli nyt aiempaa pienempi patoaukon rajoittavan vaikutuksen johdosta. Luodonjärveen laskevat Ähtävänjoki, Purmonjoki ja Kovjoki vaikuttavat myös Öjanjärven vedenlaatuun, koska lähes puolet Öjanjärveen tulevasta vedestä on peräisin Luodonjärvestä.

7 4 Töiden aloittamisluvalla rakennetun Öjanjärven säännöstely alkoi huhtikuussa 1969 eli noin puoli vuotta aikaisemmin kuin vesioikeus antoi luvan hankkeelle. LOPPUTARKASTUS Länsi-Suomen vesioikeus on määrännyt Länsi-Suomen ympäristökeskuksen esityksen mukaisesti dipl.ins. Juha Helinin Suomen ympäristökeskuksesta toimitusinsinööriksi edellä mainittuun, määrättyyn lopputarkastukseen. Lopputarkastuksen uskotuiksi miehiksi toimitusinsinööri on kutsunut Mauno Heikki Kolan Kokkolasta ja Stig Sandvikin Kruunupyystä. Toimitusinsinöörin pyynnöstä Länsi-Suomen ympäristökeskus on määrännyt ylitarkastaja Pertti Seppäsen Uudenmaan ympäristökeskuksesta asiantuntijaksi toimitukseen. Lopputarkastuksella on yhtymäkohtia Kruunupyynjoen pohjoishaaran patoa koskevaan katselmustoimitukseen. Länsi-Suomen vesioikeus on antamallaan päätöksellä nro 96/1998/1, joka koskee Luodonjärven padotuksesta vuoden 1977 jälkeen aiheutuneita vahinkoja, määrännyt Kruunupyynjoen pohjoiseen haaraan rakennetun padon poistamistarvetta ja padosta aiheutuneiden vahinkojen korvaamista koskevat asiat käsiteltäviksi erillisinä hakemusasioina katselmustoimituksessa. Vesioikeus on edellyttänyt, että katselmustoimitus ja Öjanjärven lopputarkastus tulisi käsitellä samanaikaisesti. Vaasan hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä nro 00/0018/2 määrännyt myös aiemmat vahingot selvitettäviksi. Päätös sai lainvoiman , jolloin korkein hallinto-oikeus hylkäsi asiaa koskevan valituslupahakemuksen. Toimitusmiehet ovat tehneet maastotarkastuksen, josta on laadittu pöytäkirja. Tarkastuskokoukset on pidetty Kokkolassa ja Kruunupyyssä Toimitusmiesten lausunto on valmistunut Toimitusmiesten lausunto ja muut asiakirjat ovat olleet nähtävinä Kokkolan kaupungissa ja Kruunupyyn kunnassa Asiakirjat on toimitettu ennen nähtäväksi panoa Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle ja asianomaisille viranomaisille. Muistutukset, vaatimukset ja huomautukset tai lausunnot tuli tehdä ympäristölupavirastoon viimeistään ASIAN KÄSITTELY LOPPUTARKASTUKSESSA Käsiteltävät asiat Toimitusmiehet eivät ole käsitelleet tämän päätöksen alussa asiakohdassa A tarkoitettua edellyttämättömiä kalataloudellisia vahinkoja koskevaa korvaushakemusta erillisenä hakemuksena, vaan osana lopputarkastusasiaa, koska se sisältyy lopputarkastuksessa käsiteltäviin asioihin muutenkin.

8 5 Toimitusmiehet ovat todenneet, että ympäristölupavirasto voi antaa asiasta erillisen päätöksen, jos katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi ja että erillisellä hakemuksella voi olla merkitystä korvausvaatimusten vanhentumisen katkeamisen ja mahdollisille korvauksille määrättävän koron alkamisajankohdan kannalta. Asiaa koskevat päätökset Toimitusmiesten lausunnossa todetaan, että asiaa koskevat seuraavista hakemusasioista annetut vesioikeuden ja valitustuomioistuinten päätökset: 1) Outokumpu Oy:n, Rikkihappo Oy:n ja Kokkolan kaupungin hakemus, joka koskee Kokkolan altaan eli Öjanjärven rakentamista Luodonjärven yhteyteen makeanvedenaltaaksi sekä vedenjuoksun säännöstelyä ja veden johtamista altaasta Kokkolan kaupungissa sekä Kaarelan, Kruunupyyn ja Luodon kunnissa. Länsi- Suomen vesioikeuden päätös nro 96/1969, Öjanjärven rakentamishanketta koskeva päätös on lopputarkastuksen kannalta keskeisin. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO pysytti vesioikeuden päätöksen nro 96/1969 voimassa. 2) Luodon-Öjanjärven säännöstely-yhtiön hakemus Luodon-Öjanjärven säännöstelyn muuttamiseksi ja järjestely-yhtiön sääntöjen vahvistamiseksi. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 56/1996/3, Vesioikeus muutti Luodon-Öjanjärven säännöstelymääräyksiä ja vahvisti säännöstely-yhtiön säännöt. Säännöstelyä muutettiin siten, että aiempi sidonnaisuus meriveden korkeuteen poistettiin ja Luodon- ja Öjanjärven vedenpintaa nostettiin. Toimitusmiesten mukaan päätös rajaa lopputarkastuksessa käsiteltävät säännöstelyvahingot aikaan ennen , jolloin luvan mukainen uusi säännöstely alkoi. Sen jälkeen säännöstelystä aiheutuneet mahdolliset vahingot on tarkoituksenmukaisinta käsitellä säännöstelyluvan ehtojen tarkistamista koskevan hakemusasian yhteydessä, jotta asian käsittely olisi sekä Öjanjärven että Luodonjärven osalta samanlainen. Säännöstelyluvan ehtojen tarkistamista koskeva hakemus on jätettävä ympäristölupavirastoon viimeistään Vesiylioikeuden päätös nro 106/1997, Vesiylioikeus muutti vesioikeuden päätöstä nro 56/1996/3 juoksutuksen

9 6 osalta siten, että juoksutus Öjanjärvestä mereen tuli mahdolliseksi Länsi- Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla, jos juoksutus oli tarpeen vedenlaadun parantamiseksi tai muusta vastaavasta syystä. Juoksutus tuli suorittaa siten, ettei Öjanjärven valuma-alueelta tulevaa luonnollista vesimäärää olennaisesti ylitetä. Vesiylioikeus edellytti myös, ettei juoksutus Öjanjärvestä saanut haitata vedenottoa yleishyödyllisiin tarkoituksiin tai huonontaa Luodonjärven olosuhteita. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös, taltio 1582, Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt valituslupaa vesiylioikeuden päätökseen 106/ ) Öjan kalastuskunnan hakemus Öjanjärven patoamisesta, säännöstelystä ja vedenotosta aiheutuneiden edellyttämättömien kalataloudellisten vahinkojen korvaamiseksi. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 81/1996/3, Päätöksessään vesioikeus totesi, että lupa-asian yhteydessä on jo käsitelty ja lopullisesti ratkaistu kysymys vahingoista, jotka Öjanjärven padotus on aiheuttanut sekä meri- että allasalueella estämällä kalojen vaellus, ja muut padotuksesta johtuneet vahingot. Tällä perusteella vesioikeus jätti kalastuskunnan vaatimukset tutkimatta siltä osin kuin ne oli jo ratkaistu lainvoiman saaneella tavalla. Vesioikeus totesi, että patoamisesta on aiheuttanut Öjanjärven veden odottamatonta happamoitumista ja sen seurauksena edellyttämättömiä kalataloudellisia vahinkoja. Päätöksen mukaan kalastuskunnan edellyttämättömiä vahinkoja koskevia vaatimuksia ei ole lopullisesti ratkaistu. Muita edellyttämättömiä vahinkoja tai haittoja vesioikeus ei katsonut yrityksestä aiheutuneen. Vesioikeus hylkäsi kaupungin ja yhtiön väitteen, että vaatimukset ovat vanhentuneet. Vesioikeus määräsi edellyttämättömiä vahinkoja koskevat vaatimukset selvitettäväksi lopputarkastuksessa, jonka se oli määrännyt pidettäväksi. Vesiylioikeuden päätöksen nro 110/1997, , ratkaisu oli seuraava: Vesioikeuden ratkaisu jättää kalastuskunnan vaatimukset tutkimatta sillä perusteella, että ne olivat tulleet ratkaistuksi vesioikeuden lain voiman saaneella, lupapäätöksellä, kumotaan. Vesioikeuden ratkaisu, että Öjanjärven veden happamoitumisesta aiheutuneita kalataloudellisia haittoja ja vahinkoja ei edellytetty aiheutuvan lupaa myönnettäessä, kumotaan. Vesioikeuden ratkaisu, että kalastuskunnan vaatimus ei ole vanhentunut, kumotaan.

10 7 Asia palautetaan kokonaisuudessaan käsiteltäväksi vesioikeuden päätöksessä mainitussa, määrätyssä lopputarkastuksessa. Sen jälkeen, kun lopputarkastus on suoritettu tulee vesioikeuden ratkaista kaikki asiassa esitetyt vaatimukset yhdessä lopputarkastusasian kanssa. Vesiylioikeuden ratkaisun perustelut olivat seuraavat: Säännöstelyhankkeesta aiheutuvien kalataloudellisten vahinkojen ehkäisemistä koskevan lupaehdon 14) mukaan vesioikeuden päätöksessä on määrätty, että luvanhaltijoiden on tehtävä tutkimuksia sekä hankittava ja toteutettava kalakannan säilyttämistä Öjanjärvessä tarkoittava suunnitelma. Edellytettiin, että kalataloudelliset vahingot Öjanjärvessä olisivat tilapäisiä ja mahdollista estää kalanhoitotoimin. Luvansaajat on lupaehdossa 15 ) velvoitettu maksamaan vuosittain korvauksia, kunnes kalanhoitosuunnitelman mukaisilla toimenpiteillä on saavutettu tuloksia. Lupaehdon 17) toisen kappaleen mukaan luvansaajat ovat vastuussa yrityksen aiheuttamasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä. Korvausvelvollisuus on siis tehty riippuvaksi siitä, kuinka kalanhoitosuunnitelman toimenpiteet tuottavat tulosta. Vesioikeuden suullisessa käsittelyssä on säännöstely-yhtiö todennut, että se edelleen maksaa vuosittain kalastuskunnille korvausta mk. Näillä perusteilla vesiylioikeus on todennut viitaten mainittuihin lupaehtoihin, että kysymys hankkeen mahdollisesti aiheuttamien kalataloudellisten vahinkojen torjumisesta ja korvaamisesta ei ole tullut lopullisesti ratkaistuksi ja että näiden lupaehtojen on katsottava olleen voimassa vain tilapäisesti. Korvausvaatimusten vanhentuminen Vesilain 2 luvun 27 :n 2 momentin mukaan sen, joka on kärsinyt edunmenetystä, on kymmenen vuoden kuluessa tai päätöksessä, jolla lupa on rakentamiseen myönnetty, mainitun pitemmän ajan kuluessa sen jälkeen, kun rakentaminen on saatettu päätökseen, pantava vesioikeudelle osoitetulla hakemuksella vireille vaatimuksensa. Hakemuksessa on oltava selvä vaatimus perusteluineen. Öjan kalastuskunnan muistutuskirjelmä, johon vesioikeus viittaa, ei sisällä mitään yksiselitteisiä vaatimuksia ja sitä ei voida siksi pitää sanotussa lainkohdassa tarkoitettuna hakemuksena. Korvausvaatimukset niiden vahinkojen osalta, jotka aiheutuvat itse

11 8 patoamisesta, voivat siten olla vanhentuneita, paitsi siltä osin kuin on kyse mainitussa 2 momentissa tarkoitetuista vahingoista, jotka mahdollisesti ovat aiheutuneet rakennelman sortumisesta tai muusta arvaamattomasta syystä. Säännöstely, jota suoritetaan tarkoitusena johtaa vettä Öjanjärvestä, sekä vedenotto ovat sitä vastoin luonteeltaan jatkuvaa ja vaihtelevaa toimintaa. Säännöstely ja vedenotto voivat aiheuttaa uusia vahinkoja, joita ei ole voitu ennakoida lupa-asiaa ratkaistaessa. Vesilain 2 luvun 27 :n säännöksiä ei siten voida soveltaa niihin. Vaatimusten vanhentumiseen sellaisten edellyttämättömien vahinkojen osalta, jotka ovat aiheutuneet lupaehtojen mukaisesta säännöstelystä ja vedenotosta, voidaan soveltaa sitä vastoin yleistä kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Yleisiä säädöksiä vanhentumisesta sovelletaan myös korvausvaatimusten vanhentumiseen niiden vahinkojen osalta, jotka ovat aiheutuneet väitetystä, lupaehtojen vastaisesta säännöstelystä. Vanhentumisaika voidaan katkaista siten, että velallista muistutetaan todistettavasti vahingonkorvausvelvollisuudesta. Kalastuskunnan vaatimus niiden vahinkojen korvaamiseksi, jotka ovat ilmenneet ennen kuin tämä asia pantiin vireille, voi siten olla vanhentunut, mikäli kalastuskunta ei todista muistuttaneensa luvanhaltijaa vahingonkorvausvelvollisuudesta kymmenen vuoden aikana ennen kuin vireillepano keskeytti vanhenemisen. Patoamisesta ja säännöstelystä aiheutuvia vahinkoja ei voida erottaa toisistaan asian käsittelyn tässä vaiheessa. Kalastuskunnalla on tilaisuus asiaa jatkossa lopputarkastuksessa ja vesioikeudessa käsiteltäessä tuoda esiin todisteita mahdollisista aikaisemmista muistutuksista vahingonkorvausvelvollisuuden osalta. Siksi vesiylioikeus ei ota välittömästi lähempää kantaa vanhentumiskysymykseen. Lausunto kalataloudellisten vahinkojen syystä Vesioikeus ei ole välittömästi ratkaissut asiaa, vaan on siirtänyt sen lopputarkastuksen yhteydessä käsiteltäväksi. Lopputarkastustoimituksessa voi tulla esiin uutta todistusaineistoa mahdollisten vahinkojen määrän ja syiden osalta. Siksi tällä hetkellä on liian aikaista ottaa kantaa siihen, ovatko kalataloudelliset vahingot johtuneet ainoastaan veden happamoitumisesta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös, taltio 1583, Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt valituslupaa vesiylioikeuden päätökseen nro 110/1997. Toimitusmiesten mukaan erillisellä korvaushakemuksella voi olla

12 9 lopputarkastusasiassa merkitystä korvausvaatimusten vanhentumisen katkeamisen ja mahdollisille korvauksille määrättävän koron alkamisajankohdan kannalta. 4) Lars Tjärun virka-apuhakemus Öjanjärven säännöstely-yhtiötä vastaan Vesioikeuden päätös nro 82/1996/3, Vesioikeus katsoi päätöksessään, että Öjanjärven säännöstely-yhtiö on laiminlyönyt järven säännöstelyä koskevan päätöksen nro 96/1969 lupaehdossa 10) asetetun velvoitteen pitää päivittäin kirjaa vedenkorkeuksista ja juoksuttaa vettä Öjanjärven venesulkujen kautta lupaehdossa 9) esitetyllä tavalla. Päätöksen mukaan juoksutus on alkanut vasta järven vedenpinnan ollessa ajoittain huomattavasti korkeampi kuin lupamääräyksessä on esitetty. Vesioikeus määräsi säännöstely-yhtiön mk:n sakon uhalla noudattamaan mainittuja määräyksiä. Päätöksessään vesioikeus totesi, että muilta osin lupapäätöksen ja sen ehtojen noudattaminen selvitetään jo aiemmin pidettäväksi määrätyssä lopputarkastuksessa. Vesiylioikeuden päätös 107/1997, Vesiylioikeus kumosi vesioikeuden päätöksessä 82/1996/3 annetun velvoitteen noudattaa sakon uhalla säännöstelyluvan lupaehtoa 9) ja vapautti säännöstely-yhtiön sakon uhasta tältä osin. Vesiylioikeus katsoi kuitenkin selvitetyksi, että säännöstely-yhtiö on laiminlyönyt lupaehdossa 10) asetetun velvoitteen pitää päivittäin kirjaa vedenkorkeuksista. Vesiylioikeus alensi uhkasakon määräksi mk. Päätöksen perusteluissa vesiylioikeus totesi, että koska vesioikeuden antaman päätöksen lupaehdossa 9) tarkoitettu tulva-aika on epämääräinen, ei mitään tarkkaa arviota voi tehdä. Vaikka juoksutukset olisivatkin jossain määrin poikenneet lupaehdosta, ei juoksutusten vaikutuksella ole voinut olla merkitystä, koska lupaehdon mukaiset pakolliset juoksutukset koskevat vain tulva-aikaa ja tilannetta, jolloin järvi on yli 20 cm meren teoreettista keskivedenkorkeutta korkeammalla. Keväästä 1994 alkaen on juoksutukset tehty Reipsin kalatien kautta. Lisäksi vuodesta 1992 alkaen on toteutettu lisäjuoksutuksia levä- ja syyhyhaittojen torjumiseksi. Asiassa ei ole muutenkaan tullut esille sellaista, joka osoittaisi säännöstelyyhtiön rikkoneen lupaehtoja. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös, taltio 1581, Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt valituslupaa vesiylioikeuden päätökseen nro 107/1997. Toimitusmiehet ovat todenneet, että virka-apuasia on käsitelty loppuun, joten lopputarkastuksessa ei erikseen oteta kantaa virka-apuasiaan. Lopputarkastuksessa on kuitenkin otettava huomioon päätösten perustelut ja

13 10 hoitopäiväkirjan laiminlyönnistä mahdollisesti aiheutuneet haitat. 5) Oy Wilh. Schaumann Ab:n hakemus Luodon tekoaltaan rakentamiseksi sekä veden johtamiseksi siitä hakijan teollisuusalueelle nesteenä teollisuudessa käytettäväksi ja Pietarsaaren kaupunkiin yhdyskunnan yleistä kulutusta varten, Pietarsaaren kaupungissa ja maalaiskunnassa sekä Luodon, Öjan ja Kruunupyyn kunnissa Vesistötoimikunnan päätös nro 29/1961, Vesistötoimikunta antoi luvan hankkeelle. 6) Hakemus Öjanjärven säännöstely-yhtiön sääntöjen vahvistamiseksi. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 97/1969, Vesioikeus vahvisti Öjanjärven säännöstely-yhtiön säännöt. 7) Hakemus Öjanjärven rakentamisesta ja säännöstelystä sekä altaasta tapahtuvasta veden johtamisesta annetun päätöksen osittaiseksi muuttamiseksi Kokkolan kaupungissa sekä Kaarelan, Kruunupyyn ja Luodon kunnissa. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 71/1972, Vesioikeus muutti osittain aiemmin antamaansa päätöstä nro 96/1969. Muutos koski pääasiassa Öjanjärven ja Ykspihlajan välisen tunnelin kautta johdettavan veden lisäämistä enintään 5 m 3 /s:llä Outokumpu Oy:n ja Rikkihappo Oy:n teollisuuslaitoksille niinä aikoina, kun Luodonjärvestä juoksutetaan vettä mereen vesistötoimikunnan päätöksen nro 29/1961 mukaisesti ainakin yhden tulvaluukun kautta. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös Korkein hallinto-oikeus pysytti vesioikeuden päätöksen nro 71/1972 voimassa. 8) Oy Wilh. Schauman Ab -nimisen osakeyhtiön hakemus Luodonjärveä ja siitä tapahtuvaa veden johtamista koskevan vesistötoimikunnan antaman päätöksen osittaiseksi muuttamiseksi Pietarsaaren kaupungissa ym. kunnissa. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 109/1974, Vesioikeus muutti osittain vesistötoimikunnan antamaa Luodonjärven rakentamista ja vedenottoa koskevaa päätöstä nro 29/1961 siten, että Oy Wilh. Schauman sai vuosina johtaa osan, enintään kuitenkin 2 m 3 /s, siitä 5 m 3 /s:n suuruisesta vesimäärästä, jonka yhtiö ja Pietarsaaren kaupunki ovat saaneet johtaa Luodonjärvestä, Öjanjärven altaan

14 11 ja tunnelin kautta teollisuuslaitoksille, joilla on lupa johtaa Öjanjärvestä vettä ja joiden kanssa siitä on sovittu. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 21/1978 B, Vesioikeus jatkoi em. lupaa olemaan voimassa toistaiseksi, kuitenkin enintään vuoden 1982 loppuun saakka. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 33/1982/C, Vesioikeus muutti em. luvan olemaan voimassa toistaiseksi ja enintään siihen saakka, kunnes vesioikeuden Luodon- ja Öjanjärven säännöstelyä koskevassa päätöksessä on asiasta mahdollisesti toisin päätetty. 9) Vesihallituksen ja Öjanjärven säännöstely-yhtiön hakemus Öjanjärven rakentamisesta ja säännöstelystä sekä altaasta tapahtuvasta veden johtamisesta annetun päätöksen osittaiseksi muuttamiseksi Kokkolan ja Pietarsaaren kaupungeissa, Pietarsaaren maalaiskunnassa sekä Kruunupyyn ja Luodon kunnissa. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 7/1985/2, Vesihallitus ja Öjanjärven säännöstely-yhtiö olivat yhdessä, vuonna 1974 hakeneet lupaa Luodon-Öjanjärven säännöstelyn muuttamiseen. Vesioikeus hylkäsi hakemuksen säännöstely-yhtiön osalta ja palautti asian vesihallituksen osalta täydentävään katselmustoimitukseen. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 5/1990/2, Vesi- ja ympäristöhallituksen peruutettua hakemuksen vesioikeus jätti asian sikseen. 10) Norra svenska fiskeområdetin hakemus kalateiden rakentamiseksi Luodon- ja Öjanjärveen Luodon kunnassa ja Kokkolan kaupungissa. Länsi-Suomen vesioikeuden päätös nro 19/1990/3, Vesioikeus antoi Öjanjärven osalta luvan rakentaa Kräkilän venesulkuun kalatien ja johtaa siihen ja vettä 0,5-1,5 m 3 /s siten, ettei voimassa olevien Luodon-Öjanjärven säännöstelyä koskevien päätösten noudattamista tarpeetta vaikeuteta. Toimitusmiesten arvio luvan määräysten toteutumisesta Toimitusmiehet ovat lausunnossaan ryhmitelleet Öjanjärveä koskevat vesioikeuden ja muutoksenhakutuomioistuinten päätösten määräykset vesiasetuksen 73 :n mukaisesti ja tarkastelleet, miten määräyksiä on noudatettu.

15 12 1. Laitteet ja rakennelmat Toimitusmiesten maastotarkastuksella saaman käsityksen mukaan padot, venesulut, Luodonjärven ja Laajalahden välinen vesiuoma, sillat ja vedenjohtotunneli on rakennettu vesioikeuden päätöksen nro 96/1969 lupaehtojen 1), 2), 5), 6) ja 7) mukaisesti. 2. Laite- ja toimenpidevelvollisuudet haittojen vähentämiseksi tai estämiseksi Uitto Toimitusmiehet ovat todenneet, että Länsi-Suomen vesioikeus on kumonnut Kruunupyynjokea koskevan uittosäännön antamallaan päätöksellä nro 92/1993/3. Siten uittopuutavaran siirtämistä koskeva päätöksen nro 96/1969 lupaehto 3) on tarpeeton ja se tulisi poistaa lupamääräyksistä. Talvitien säilyttäminen Toimitusmiesten mukaan padon yli kulkeminen lupaehdossa 4) mainitussa kohdassa on mahdollista esimerkiksi lumikelkalla eikä muuta kulkutarvetta ilmeisesti ole. Ongelmia tässä suhteessa ei toimitusmiesten saaman käsityksen mukaan ole ollut. Siten tältä osin lupaehdossa 4) asetettu velvoite talvitien säilyttämiseksi on täytetty. Kalakannan hoitosuunnitelma Öjanjärven rakentamista koskevan vesioikeuden päätöksen nro 96/1969 lupaehto 14) on seuraava: "Hakijoiden tulee yrityksen kalastolle aiheuttamien vahinkojen torjumiseksi välittömästi ryhtyä tutkimuksiin veden laadun ja kasvuolosuhteiden muutosten selvittämiseksi maataloushallituksen hyväksymällä tavalla. Viimeistään vuoden 1973 loppuun mennessä tulee hakijoiden kustannuksellaan hankkia Öjanjärveä koskeva kalakannan säilyttämistä tarkoittava hoitosuunnitelma sekä ottaa osaa sen toteuttamiseen hoitosuunnitelman valmistumisesta alkaen vuosittain toistaiseksi kymmenellätuhannella (10 000) markalla". Toimitusmiehet ovat asiantuntija Pertti Seppäsen lausunnon ja käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella todenneet, että luvan haltija on laadituttanut lupaehdon 14) edellyttämän limnologisen tarkkailuohjelman, jonka vesihallituksen vesitutkimustoimisto on hyväksynyt tietyin täydennyksin. Vesistötarkkailuohjelmien tarkastaminen ja hyväksyminen oli nimittäin siirtynyt maataloushallitukselta vuonna 1970 perustetulle vesihallitukselle. Sittemmin tarkkailuohjelmaa on ajoittain muutettu ja täydennetty valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla. Lisäksi on tehty

16 13 erillisiä selvityksiä. Siten toimitusmiehet ovat katsoneet, että tarkkailu on toteutettu lupaehdon 14) mukaisesti. Hoitosuunnitelman toimittamisesta ministeriölle oli ollut epäselvyyttä. Asiantuntija Pertti Seppäsen lausunnosta käy ilmi, että ministeriö on maininnut hoitosuunnitelman Pohjanmaan Kalastajaseurojen Liitolle lähettämässään kirjeessä, jossa kehotettiin liittoa laatimaan yhdessä haitankärsijöiden kanssa hoitosuunnitelmaan pohjautuva hoitoehdotus velvoitevarojen käyttämisestä kalakantojen hoitamiseen Öjanjärvessä. Velvoitevaroja oli tällöin käytettävissä markkaa eli niitä oli maksettu lupaehdossa määrätty mk vuodessa hoitosuunnitelman valmistumisesta lähtien. Sittemmin kyseinen määrä oli sidottu indeksiin ja oli markkaa vuonna Se on maksettu vuosittain maa- ja metsätalousministeriölle ja on nykyään kalatalousmaksun luonteinen. Rahaa on käytetty mm. istutuksiin ja myöhemmin Öjanjärveä koskeviin tutkimuksiin. Hoitosuunnitelmassa oli todettu vesistön kalataloudellisen tilan romahtaminen ja se, ettei tilannetta juuri ollut mahdollista parantaa istutuksin. Istutuksia esitettiin vain kokeiluluonteisina vesistön tilan mahdollisesti parannuttua. Vahingot oli ehdotettu korvattaviksi kalaveden omistajille. Velvoiteistutukset oli aloitettu vuonna 1981 ja lopetettu tuloksettomina vuonna Toimitusmiehet ovat katsoneet, että luvan haltija on täyttänyt lupaehdon 14) velvoitteen myös kalakannan hoitosuunnitelman osalta: hoitosuunnitelma oli tehty, toimitettu viranomaiselle ja hoitosuunnitelman toteuttamiseen määrätty raha oli indeksillä korjattuna vuosittain maksettu. Toimitusmiehet ovat kuitenkin Öjan kalastuskunnan korvausasiaa koskevassa lausunnon kohdassa katsoneet, että määräysten sanamuodon ja vesiylioikeuden päätöksen nro 110/1997 perusteella kalataloudellisten vahinkojen estämistä koskeva lupaehto oli tarkoitettu vain tilapäiseksi eli näitä asioita ei ole vielä lopullisesti ratkaistu. Siten asia oli saatettava lopputarkastuksessa kuntoon. Veden laadun turvaaminen Altaan rakentamispäätöksen lupaehto 18) on seuraava: "Hakijat ovat velvolliset huolehtimaan siitä, ettei veden laatu Öjanjärvessä yrityksen johdosta haitallisesti huonone. Hakijoiden tulee tarkkailla veden laadun muutoksia ja yrityksen vaikutuksia vesistössä Kokkolan maanviljelysinsinööripiirin ohjeiden mukaisesti." Määräys oli toimitusmiesten mukaan luonteeltaan informatiivinen eli luvan haltija velvoitettiin käytettävissä olevin keinoin vähentämään hankkeen haitallisia vaikutuksia mahdollisimman tehokkaasti, mitä esimerkiksi vesilain 2 luvun 3 edellyttää. Vaikka hankkeen haitalliset seuraukset olivat jo vesioikeuden nähtävissä päätöstä tehtäessä, on todennäköistä, ettei niiden uskottu pysyvän niin voimakkaina. Keinot haittojen vähentämiseksi ovat olleet

17 14 vähäiset, mitä tukee mm. kalakannan säilyttämiseksi tarkoitetussa hoitosuunnitelmassa otettu kanta istutusten järkevyyteen. Toimitusmiesten mielestä lupaehdon sanamuotoa olisikin syytä muuttaa siten, että luvan haltijat voitaisiin velvoittaa osallistumaan Öjanjärven tilan parantamiseen tähtäävien hankkeiden kustannuksiin. Lupaehdon toinen kappale koskee tarkkailua. Tarkkailu on suoritettu toimitusmiesten mukaan luvan edellyttämällä tavalla. Ympäristön viihtyisyyden turvaaminen Toimitusmiesten mukaan hanke on toteutettu altaan rakentamista koskevan lupaehdon 19) mukaisesti siten, että rakennuspaikoilta ja niitten ympäristöstä rakennusjätteet on poistettu ja rakennuspaikat sekä kaivumaiden sijoitusalueet saatettu asianmukaiseen kuntoon. Rakennuspaikat ovat hyvin maastoutuneet ympäristöönsä. 3. Käyttöä koskevat määräykset Vedenottoon liittyvät seuraavien päätösten määräykset: a) Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 96/1969 lupaehto 8) on seuraava: "Hakijat saavat johtaa tunnelin kautta vettä toistaiseksi yhteensä enintään kuutiometriä vuorokaudessa eli keskimäärin 1 m 3 /s. Veden johtamiseen saadaan ryhtyä jo ennen tässä päätöksessä määrättyjen töiden valmistumista." b) Vesioikeus on lisännyt em. lupaehtoon 8) päätöksellään nro 71/1972 seuraavat kaksi uutta momenttia: "Niinä aikoina, joina Luodonjärvestä juoksutetaan sitä koskevan, vesistötoimikunnan kesäkuun 28 päivänä 1961 antaman lupapäätöksen lupaehdon 8) mukaisesti vettä ainakin yhden tulvaluukun kautta mereen, saadaan Öjanjärvestä Öjanjärven ja Ykspihlajan välisen tunnelin kautta johtaa tämän lupaehdon ensimmäisessä momentissa sanotun lisäksi vettä enintään 5 m 3 /s Outokumpu Oy:n ja Rikkihappo Oy:n teollisuuslaitoksissa jäähdytysvetenä käytettäväksi, elleivät tehdyt tai myöhemmin tehtävät asianosaisten väliset sopimukset edellytä pienemmän vesimäärän johtamista. Veden johtaminen on järjestettävä siten, ettei Luodonjärven eikä Öjanjärven makeaveden altaita koskevista määräyksistä poiketa. Jos tässä momentissa tarkoitetusta jäähdytysveden johtamisesta aiheutuisi haitallista vedenkorkeuden muuttumista taikka muita haitallisia seurauksia, on jäähdytysveden johtamista riittävästi rajoitettava. Tätä koskeva asia voidaan tarvittaessa saattaa hakemuksella vesioikeuden käsiteltäväksi.

18 15 Jäähdytysveden käyttäjillä ei ole oikeutta saada korvausta vedenjohtamismahdollisuuksien supistumisesta, joka saattaa johtua makeanveden altaaseen laskevan vedenjuoksun sääntelystä tai sen muutoksesta." c) Länsi-Suomen vesioikeus on päätöksellään nro 109/1974 muuttanut päätöstä siten, että Oy Wilh. Schauman Ab -nimiselle osakeyhtiölle on myönnetty lupa vuosien aikana johtaa osa, enintään kuitenkin 2 m 3 /s, siitä 5 m 3 /s:n suuruisesta vesimäärästä, jonka mainittu yhtiö ja Pietarsaaren kaupunki ovat saaneet johtaa Luodonjärvestä, Öjanjärven altaan ja tunnelin kautta niille teollisuuslaitoksille, joiden omistajilla on lupa johtaa Öjanjärvestä vettä ja joiden kanssa veden johtamisesta on sovittu. d) Länsi-Suomen vesioikeus on päätöksellään nro 21/1978 B jatkanut em. lupaa olemaan voimassa toistaiseksi, kuitenkin enintään vuoden 1982 loppuun saakka. e) Länsi-Suomen vesioikeus on päätöksellään nro 33/1982/C muuttanut em. luvan olemaan voimassa toistaiseksi ja enintään siihen saakka, kunnes vesioikeuden Luodon- ja Öjanjärven säännöstelyä koskevassa päätöksessä on asiasta mahdollisesti toisin päätetty. Toimitusmiehet ovat todenneet, että vuosina keskimääräiset vedenottomäärät (1,12-1,35 m 3 /s) ovat olleet lievästi suuremmat kuin vuodelta 1969 peräisin olevassa päätöksessä on määrätty. Luvan vastaisesta toimenpiteestä ei kaikilta osin ole kuitenkaan ollut kyse, koska em. päätöksien nro 71/1972, 109/1974, 21/1978/ B ja 33/1982/C perusteella vedenotto on voinut olla suurempikin kuin 1 m 3 /s. Vuodesta 1987 alkaen vedenottomäärät ovat olleet vain 0,40-0,68 m 3 /s. Ne ovat olleet suhteellisen tasaisia, esimerkiksi vuonna 1997 keskimääräinen vedenottomäärä oli 0,60 m 3 /s ja suurin vuorokausimäärä 0,64 m 3 /s. Viime vuosina ei ole ollut tarvetta em. päätösten b) - e) soveltamiseen. Säännöstely Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 96/1969 lupaehto 9) on seuraava: "Kräkilän ja Kilsundin välisen venesulun portit on pidettävä veden juoksuttamista varten avattuina aina silloin, kun Öjanjärven vedenpinta on tulva-aikana vähintään 20 cm meren teoreettista keskiveden korkeutta ylempänä, ja portit saadaan sulkea silloin, kun altaan ja meren vedenpintojen korkeusero on pienentynyt 2 cm:iin tai Öjanjärven vedenpinta on laskenut tasoon, joka kesäkuun 1 päivästä lukien uiton päättymiseen asti on 5 cm meren teoreettista

19 16 keskiveden korkeutta ylempänä ja muuna aikana vuodesta 30 cm sanottua keskiveden korkeutta alempana. Sulkuportteja ei tarvitse mainitussa tarkoituksessa avata silloin, kun meren pinta sulun luona on altaan vedenpinnan korkeudessa tai sitä ylempänä. Tarvittaessa voidaan myös Palman ja Honkaluodon välille tehtävää sulkua käyttää veden juoksuttamiseen. Kuitenkin on sulkujen portteja suljettava veneitten kulun sitä vaatiessa." Toimitusmiehet ovat todenneet, että asiakirjojen mukaan säännöstely on hoidettu pääsääntöisesti Luodonjärven kautta Hästgrundetin ja Gertrudsin luukkuja avaamalla. Öjanjärven Krekilän ja Palman sulkuluukkuja on avattu lähinnä silloin, kun Hästgrundetin ja Gertrudsin tulvaluukkujen kapasiteetti ei ole riittänyt. Ennen vuoden 1998 toukokuuta Öjanjärven pinnankorkeudet on kirjattu ylös Krekilän ja Palman sulkujen juoksutuspäivinä. Toimitusmiehet ovat katsoneet säännöstelyä hoidetun lupaehtojen hengen mukaisesti. Poikkeamat lupaehtojen määräyksistä ovat olleet vähäisiä ja vain muutaman päivän mittaisia. Osa poikkeamista on tapahtunut tilanteissa, joissa merivesi on ollut nousussa ja portit on suljettu ennakolta meriveden pääsyn estämiseksi. Toimitusmiehet ovat viitanneet vesiylioikeuden päätökseen nro 107/1997, joka koskee Lars Tjärun virka-apuhakemusta Öjanjärven säännöstely-yhtiötä vastaan. Päätöksen perusteluissa vesiylioikeus on todennut, että vesioikeuden antaman päätöksen lupaehdossa 9) tarkoitettu tulvaaika on epämääräinen. Vaikka juoksutukset olisivatkin jossain määrin poikenneet lupaehdosta, ei juoksutusten vaikutuksella ole voinut olla merkitystä, koska lupaehdon mukaiset pakolliset juoksutukset koskevat vain tulva-aikaa ja tilannetta, jolloin järvi on yli 20 cm meren teoreettista keskivedenkorkeutta korkeammalla. Vesiylioikeuden päätöksen mukaan asiassa ei ollut muutenkaan tullut esille sellaista, joka osoittaisi säännöstelyyhtiön rikkoneen lupaehtoja. Hanke on toimitusmiesten lausunnon mukaan toteutettu myös lupaehdon 11) edellyttämällä tavalla eli kiinteät korkeudet on verrattu N 60 -tasoon. Öjanjärven säännöstelyä on hoidettu lupaehdon 13) mukaisesti Öjanjärven säännöstelyyhtiön toimesta saakka, jolloin Luodon-Öjanjärven säännöstely-yhtiö aloitti säännöstelyn. 4. Korvaukset Altaan rakentamisluvan lupaehdoissa 15) ja 16) tarkoitettujen maksujen ja korvausten suorittamisesta ei sinänsä ole tullut toimitusmiesten tietoon epäkohtia. Ei myöskään siitä, miten työn suorittamisesta aiheutuneita lupaehdossa 17) tarkoitettuja vahinkoja on mahdollisesti korvattu. Toimitusmiehet ovat lupaehtojen sanamuodon ja vesiylioikeuden päätöksen nro 110/1997 perusteella katsoneet, että kalataloudellisten vahinkojen estämistä ja korvaamista koskevat lupaehdot oli tarkoitettu vain tilapäisiksi eli näitä asioita ei ole vielä lopullisesti ratkaistu. Öjanjärven rakentamista

20 17 koskevan päätöksen lupaehto 15) on seuraava: "Siihen saakka kun edellisessä lupaehdossa tarkoitetun hoitosuunnitelman mukaisilla toimenpiteillä saavutetaan tarkoitettu tulos, hakijoiden tulee maksaa kalastukselle aiheutuvista vahingoista ja haitoista korvausta töihin ryhtymisestä lukien kuusituhatta (6 000) markkaa vuodessa siten, että Kruunupyyn kalastuskunnalle on maksettava markkaa, Kvikantin kalastuskunnalle 930 markkaa, Öjan kalastuskunnalle markkaa sekä Suomen valtiolle 666 markkaa vuodessa. Korvaus on suoritettava kalenterivuosittain tammikuun aikana. Vuosien 1969 ja 1970 korvaukset on kuitenkin maksettava heti tämän päätöksen saatua lainvoiman niille laskettavine asianomaisine kuuden (6) prosentin vuotuisine korkoineen." 5. Vesiolojen tarkkailu Toimitusmiesten käsityksen mukaan veden laatua on tarkkailtu vesioikeuden päätöksessään nro 71/1972 muuttaman lupaehdon 18) mukaisesti. Maastotarkastuksessa toimitusmiehet ovat todenneet, että Kräkilän ja Kilsundin välisen venesulun vedenkorkeusasteikot oli korjattu vesioikeuden päätöksen nro 96/1969 lupaehdon 10) vaatimusten mukaisiksi. 6. Rakenteiden, laitteiden ja uomien kunnossapito Toimitusmiesten tietoon ei ole tullut asiaa koskevia epäkohtia. Kunnossapito on ollut vesioikeuden päätöksen nro 96/1969 lupaehdon 12) mukaista. 7. Hankkeen toteuttamiselle asetettu määräaika Rakennustyöt olivat valmiit pääosin jo ennen kuin vesioikeus antoi luvan. Hanke on siten valmistunut hyvissä ajoin ennen vesioikeuden päätöksen 96/1969 lupaehdossa 21) asetettua määräaikaa. 8. Muut määräykset Toimitusmiesten tietoon ei ole tullut altaan rakentamisluvan sopimuksia koskevia, lupaehtoon 20) liittyviä epäkohtia. Sama koskee vesioikeuden päätöksellään nro 71/1972 ehtoon tekemää muutosta, jonka mukaan säännöstely-yhtiön ja sen osakkaiden tulee täyttää asiassa tekemänsä sopimukset sekä antamansa sitoumukset. Vaikka rakennustyöt olivat valmiit pääosin jo ennen kuin vesioikeus antoi luvan, valmistumisesta ei kuitenkaan ole ilmoitettu altaan rakentamisluvan lupaehtojen 22) ja 23) edellyttämällä tavalla. Valmistusilmoituksen tarkoituksena on mahdollistaa asian määrääminen tarvittaessa lopputarkastukseen, määritellä edellyttämättömien vahinkojen vanhenemisen alkamisajankohta ja olla apuna valvottaessa, onko hanke toteutettu pääosin

21 18 määrätyssä ajassa ja muutenkin luvan mukaisesti. Valmistumisilmoitus on siten tärkeä esimerkiksi arvioitaessa, onko mahdolliset edellyttämättömät vahingot vanhenneet. Ottaen kuitenkin huomioon vesiylioikeuden lainvoiman saaneen päätöksen nro 110/1997 sisällön toimitusmiehet ovat katsoneet, että todetuilla puutteilla ei tässä asiassa ole enää merkitystä. Toimitusmiesten arvio vahinkojen korvattavuudesta Rajaukset Toimitusmiehet ovat lopputarkastusta koskevassa lausunnossaan määritelleet erilaisten vahinkojen korvattavuuteen ja vanhentumiseen vaikuttavat seikat seuraavasti: a) Tiedossa olleet vahingot. Sellaisia vahinkoja, jotka ovat olleet vesioikeuden tiedossa päätöstä tehtäessä, mutta arvioitu liian pieniksi tai määrältään merkityksettömiksi, ei korvata. Vahingot, jotka ovat jääneet myöhemmin lopullisesti ratkaistaviksi, korvataan päätöksessä edellytetyllä tavalla. b) Edellyttämättömät vahingot. Edellyttämättömiä ovat vahingot, joita ei päätöstä tehtäessä ole otettu huomioon tai joista ei ole tuolloin ollut edes tietoa. Tällaiset vahingot korvataan siinä tapauksessa, että ne eivät ole vanhentuneet. Rakentamisesta aiheutuneet edellyttämättömät vahingot vanhentuvat, jollei vahinkoa kärsinyt ole 10 vuoden kuluessa siitä, kun rakentaminen on saatu päätökseen, pannut silloisessa vesioikeudessa vireille asiaa koskevaa vaatimusta. Hakemuksessa on oltava selvä vaatimus perusteluineen. Jatkuvan toiminnan eli säännöstelyn ja vedenoton osalta mahdolliset vahingot voidaan korvata 10 viimeisen vuoden ajalta vaatimuksen tekemisestä tai asian vireille tulosta. c) Arvaamattomat vahingot. Rakennelman sortumisesta tai muusta arvaamattomasta syystä aiheutuneet vesilain 2 luvun 27 :n 2 momentin mukaiset, 10 vuoden vanhentumisajasta riippumattomat vahingot kuuluvat korvattavuuden piiriin Tällaisia vahinkoja ei ollut hankkeen osalta tullut toimitusmiesten tietoon. Keskeneräiset velvoitteet Vesiylioikeus on päätöksessään nro 110/1997 katsonut, että kalataloudellisten vahinkojen estämistä ja korvaamista koskevat lupaehdot oli tarkoitettu vain tilapäisiksi eli näitä asioita ei ole vielä lopullisesti ratkaistu. Keskeneräinen kalatalousvelvoite koskee toimitusmiesten mielestä vain Öjanjärveä. Se käy ilmi paitsi määräysten sanamuodosta myös siitä, että maataloushallitus vaati Öjanjärven rakentamishankkeen lupakäsittelyssä, että

22 19 silloisten toimitusmiesten esittämä kalaston hoitosuunnitelma olisi ulotettava koskemaan myös merialuetta, mutta vesioikeus hylkäsi vaatimuksen. Maataloushallituksen mukaan lupamääräyksen olisi tullut olla seuraavassa muodossa: "Hankkeen kalastolle aiheuttamien vahinkojen torjumiseksi hakijoiden tulee välittömästi ryhtyä tutkimuksiin veden laadun ja kasvuolosuhteiden muutosten selvittämiseksi maataloushallituksen hyväksymällä tavalla. Viimeistään vuoden 1973 loppuun mennessä tulee hakijoiden kustannuksellaan hankkia Öjanjärveä ja sen merellistä vaikutusaluetta koskeva kalaston hoitosuunnitelma sekä ottaa osaa sen toteuttamiseen vuosittain markalla tai mainitun selvityksen perusteella erikseen määrättävällä summalla." Siten merialueelle aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen ei ole toimitusmiesten mielestä jäänyt keskeneräiseksi vaan ne on lainvoimaisesti ratkaistu eikä niitä enää voida ottaa käsittelyyn. Rakentamisesta aiheutuneet edellyttämättömät vahingot Toimitusmiehet ovat todenneet, että Öjanjärveä ja myös merialuetta koskevat kalataloudelliset vahingot ja niiden syyt olivat pääosin tiedossa päätöstä tehtäessä. Selvää oli ainakin, että rakentamisen seurauksena kalan kulku estyy, allasvesi happamoituu ja makeutuu sekä vedenlaatu heikkenee. Niistä on myös maininnat kyseisessä vesioikeuden päätöksessä nro 96/1969 ja siihen liittyvissä asiakirjoissa. Asiaa koskevan maastotarkastuksen pöytäkirjassa on todettu jo padotun Öjanjärven vesi happamaksi ja kuolleita kaloja oli nähtävissä. Toimitusmiehet ovat siten katsoneet, että vesioikeuden tiedossa on ollut hankkeen aiheuttamat happamoitumishaitat päätöstä tehtäessä, koska hanke rakennettiin pääosin ennen kuin vesioikeus antoi hankkeelle luvan ja happamoitumisen haitat olivat vanhojen asiakirjojen perusteella jo selvästi nähtävissä ennen päätöksen antamista. Siten kyse ei ole edellyttämättömistä vahingoista. Samaan lopputulokseen oli päätynyt lausunnossaan lopputarkastukseen kalataloudelliseksi asiantuntijaksi määrätty biologi Pertti Seppänen. Toimitusmiesten mielestä vain raskasmetallien pitoisuuksien noususta aiheutuneita vahinkoja ei päätöstä tehtäessä välttämättä ole otettu huomioon, joskin ne ovat osa happamoitumisongelmaa. Tällaiset ongelmat ovat tulleet vasta myöhemmin yleisemmin esille. Siten raskasmetallipitoisuuden noususta aiheutuneita vahinkoja voitaneen toimitusmiesten mielestä pitää ns. edellyttämättöminä vahinkoina. Vanhentumisen katkaiseminen Öjan kalastuskunta on toimittanut toimitusmiehille seuraavat lisätodisteet vanhentumisen katkaisemiselle.

23 20 1. Öjanjärven rakentamista koskevassa katselmuskokouksessa Rikkihappo Oy:n edustaja on todennut, että luvanhaltijat vastaavat kaikesta hankkeesta aiheutuvasta vahingosta tai haitasta. 2. Katselmuskokouksessa, joka koski vesihallituksen ja Öjanjärven säännöstely-yhtiön tekemää säännöstelyn muutoshakemusta, toimitusinsinöörille esitetty vaatimus. 3. Edellä mainittu hakemusasia oli vireillä ainakin saakka, jolloin Länsi-Suomen vesioikeus antoi päätöksen nro 7/1985/2, ehkä jopa saakka, jolloin vesioikeus jätti päätöksellään nro 5/1990/2 asian sikseen. Vanhentuminen keskeytyy toimitusmiesten lausunnon mukaan siksi ajaksi, jolloin asia on vireillä. 4. Vielä vireillä oleva edellyttämättömiä vahinkoja koskeva korvaushakemus jätettiin vesioikeuteen Kemira Oy:n edustaja on katselmuskokouksessa todennut, että kaikki vahinko on korvattava ja lupaehdon 13) mukaan korvataan vahinko riippumatta siitä, onko se otettu lupaehdoissa huomioon vai ei. 6. Öjan kalastuskunnan kirje kalojen nousumahdollisuuksien parantamista koskevalle työryhmälle, jonka jäsen myös Öjanjärven säännöstely-yhtiö on. Kalastuskunta on kirjeessä selvästi tuonut esiin patojen vahingot ja esittänyt, että säännöstely-yhtiön on haettava lupaehtojen muuttamista vahinkojen vähentämiseksi. 7. Kokkolan vesipiirin vesitoimiston vesihallitukselle osoittama päivätty kirje, joka on lähetetty tiedoksi Öjan kalastuskunnalle. Kirjeessä on todettu aiheutuneen laajoja kalatalousvahinkoja ja vahinkokatselmustoimitus tarpeelliseksi. 8. Vesihallituksen päivätty muistutus Länsi-Suomen vesioikeudelle Luodon- ja Öjanjärven säännöstelyä koskevasta toimitusmiesten lausunnosta. Toimitusmiehet ovat katsoneet, että vain edellä mainittu asiakirja 4 täyttää vesilain asettamat vaatimukset vanhentumisen katkaisemiselle. Asiakirjojen 1, 5, 6, 7 ja 8 he eivät katsoneet katkaisevan vanhentumista. Asiakirjassa 2 Öjan kalastuskunta on kirjallisesti vaatinut vuonna 1975 katselmuskokouksessa toimitusmiehille esittämässään muistutuksessa mk:n vuotuista korvausta tuhotusta kalavedestä siihen saakka, kun vesi oli padotulla alueella kokonaan palautunut kalastukseen kelvolliseksi. Lopputarkastuksen toimitusmiehet ovat katsoneet, että säännöstelyn muuttamista koskevan hakemuksen yhteydessä voidaan esittää samasta hankkeesta jo aiheutuneita edellyttämättömiä vahinkoja koskeva korvausvaatimus. Katselmuskokouksessa esitetyn vaatimuksen sisältö oli kuitenkin yksilöimätön. Siitä kävi ilmi lähinnä se, että vahingot olivat kalastuskunnan mielestä arvioituja suuremmat. Viittausta edellyttämättömiin

24 21 vahinkoihin ei ollut. Toimitusmiehet ovatkin katsoneet, että asiakirja ei täytä niitä vaatimuksia, joilla edellyttämättömien vahinkojen vanhentumisen voitaisiin katkaista. Lisäksi toimitusmiehet ovat todenneet, että asiaan vaikuttaa se, missä katselmustoimituksen vaiheessa vaatimus on esitetty. Tuolloin katselmustoimitus poikkesi jonkin verran nykyisestä. Alkukokouksessa suunnitelma esiteltiin ja asianosaiset saattoivat esittää huomautuksia ja vaatimuksia suunnitelman johdosta. Katselmuskokouksessa toimitusinsinööri esitti laatimassaan katselmuskirjassa asian ratkaisuehdotuksen ja asianosaiset saattoivat esittää huomautuksensa katselmuskirjaan sisältyvän suunnitelman johdosta sekä sellaisia vaatimuksia ja selvityksiä, joiden esittämiseen he katsoivat olevan aihetta. Lopuksi toimitusmiehet yhdessä laativat toimitusmiesten lausunnon, jossa otettiin huomioon esitetyt vaatimukset muistutukset ja huomautukset ja esitettiin toimitusmiesten ratkaisuehdotus. Sen jälkeen toimitusmiesten lausunto pidettiin nähtävänä vaikutusalueen kunnissa. Sen, joka halusi tehdä muistutuksia hakemuksen, suunnitelman ja toimitusmiesten lausunnon johdosta, oli puhevallan menettämisen uhalla toimitettava ne määräajassa vesioikeuteen. Siten sen, joka ei tehnyt muistutusta, vaatimusta tai huomautusta vesioikeudelle, voidaan katsoa hyväksyneen toimitusmiesten kannan asiaan. Vastaavasti sen, joka ei hyväksynyt toimitusmiesten antamaa lausuntoa kokonaan tai kaikilta osin, oli tehtävä muistutus siltä osin kuin oli asiaan tyytymätön. Öjan kalastuskunta oli tehnyt muistutuksen toimitusmiesten lausunnosta vesioikeudelle. Siten katselmuskokouksessa esitetyllä muistutuksella ei ole enää merkitystä vesioikeudessa tapahtuvan asian käsittelyn kannalta. Toimitusmiesten lausunnosta esitetty muistutus on ratkaiseva. Se ei kuitenkaan vesiylioikeuden antaman päätöksen 110/1997 mukaan täytä niitä vaatimuksia, joilla edellyttämättömien vahinkojen vanhentuminen voitaisiin katkaista. Toisaalta kalastuskunta ei ole enää siihen viitannutkaan. Toimitusmiehet ovat huomauttaneet vielä, että tuolloin voimassa olleen vesilain mukaan vesioikeus ei voinut tehdä muutoksia toimitusmiesten korvausesitykseen muulloin kuin suunnitelmaan tehdyistä tai olosuhteissa tapahtuneista muutoksista tai muista erityisistä syistä. Asiakirjalla 3 ei toimitusmiesten mielestä edellä esitetyn johdosta ollut vaikutusta asiaan, joten rakentamisesta aiheutuneet kaikki edellyttämättömät vahingot olivat vanhentuneet. Muilta osin rakentamisesta aiheutuneet vahingot oli ratkaistu lainvoiman saaneella päätöksellä. Toimitusmiehet ovat todenneet, että Öjanjärven rakentamisesta aiheutuneet vahingot on pääosin otettu huomioon lupapäätöksessä. Raskasmetallipitoisuuden noususta aiheutuneita vahinkoja voidaan kuitenkin pitää edellyttämättöminä, mutta nekin ovat vanhentuneet. Kalatalouden osalta on kalatalousvelvoite jäänyt keskeneräiseksi. Siten se voidaan saattaa ajan tasalle ja korvata sellaiset vahingot, joita ei voida toimenpiteillä poistaa. Säännöstelystä ja vedenotosta aiheutuneet edellyttämättömät vahingot