Elinkeinoelämän keskusliitto Leif Fagernäs 1 (5)

Transkriptio

1 Leif Fagernäs 1 (5) TAMPEREEN ALIHANKINTAMESSUT AVAUSPUHEENVUORO Hyvät näytteilleasettajat, Hyvät messuvieraat, Alihankinta 2009-messut on merkittävä kohtauspaikka metalli-, elektroniikka-, muovi- ja kumiteollisuuden sekä teollisuuden tietotekniikkaratkaisujen ali- ja päähankkijoille. Erityisen merkillepantavaa on se, että voimakkaasta laskusuhdanteesta huolimatta messut myytiin loppuun jo kauan sitten. Tämä tapahtuma on alallaan Pohjoismaiden suurin ja koko Euroopan toiseksi suurin. Alihankintamessut on pitänyt pintansa koko sen lähes 20-vuotisen historian ajan. Toivotan messuille menestystä. Parhaillaan kokemamme maailmanlaajuinen taantuma vauhdittaa merkittävästi tarvetta suomalaisen elinkeinoelämän radikaaliin uudistamiseen. Muutos koskee koko suomalaista yhteiskuntaa. Yritysten rahoitus vaikeutuu ja markkinoiden supistuessa hyödykkeitten kysyntä vähenee. Kilpailu kiristyy samalla kun kustannuskilpailukykymme heikentyy. Globaali ylikapasiteetti hidastaa merkittävästi investointitavaroiden kysyntää luvun kysyntä ei muutoinkaan ole ollut terveellä pohjalla rakentuessaan suurelta osin ylivelkaantumiseen. Tämä velkaantuminen on purettava ja kysynnän rakennuttava tasapainoisemmalle pohjalle. Edessä olevat rakenteelliset muutokset globaalissa kysynnässä eivät välttämättä suosi perinteistä suomalaista tuotantoa, metsä- ja konepajateollisuutta. Emme palaa entiseen maailmaan taantuman jälkeen. Talouskriisi muokkaa toimialoja, kansainvälistä työnjakoa ja kiihdyttää rakenteellisia muutoksia. Aiempi menestys ei ole kenellekään itsestään selvää. Kriisi on siten suuri haaste merkittävälle joukolle suomalaisyrityksiä. Taantuma avaa kuitenkin erityisesti nopeasti liikkuville kasvuyrityksille uusia mahdollisuuksia ja markkinoita. Sama koskee nähtävissä olevien megatrendien, Aasian nousun, ilmastonmuutoksen torjunnan, kaupungistumisen ja ikääntymisen tuomia liiketoimintamahdollisuuksia. Uudet haasteet pakottavat yritykset luovuuteen ja uusien ratkaisujen etsimiseen.

2 Leif Fagernäs 2 (5) Talouden globalisaatio on etenemässä uuteen vaiheeseen, jota leimaa paitsi tietty epävarmuus yleisen kehityksen suunnasta, niin myös ideoiden, innovaatioiden, yrittäjyyden ja ihmisten lisääntyvä ja tiivis liikkuminen. Ne maat ja yritykset, jotka kykenevät hyödyntämään täysimääräisesti globaalin vuorovaikutuksen mahdollisuudet ja tarjoamaan globaaleihin haasteisiin teknologioita ja kaupallisia ratkaisuja ovat tulevaisuuden menestyjiä. Globaalissa kilpailussa on meneillään siirtyminen tuotelähtöisestä liiketoiminnasta kohti teollista palvelua ja asiakkaalle jatkuvasti uutta arvoa tuottavaa liiketoimintaa. Tieto ja osaaminen hakeutuvat edullisimpiin kohteisiin, yritykset jatkavat keskittymistä ydintoimintoihinsa ja verkostomainen toimintatapa vauhdittuu. Kilpailua ei käydä enää niinkään lopputuotteiden tai yksittäisten yritysten, vaan verkostojen, osatoimintojen ja tehtävien kesken. Myös huippuosaamista vaativia tehtäviä siirtyy alempien tuotantokustannusten maihin ja markkinoiden läheisyyteen. Globaalit yritykset rakentavat toimintansa siten, että ne poimivat jatkossa kansainväliseltä ruokalistalta parhaat palat sieltä, mistä ne osaavimmin ja herkullisimmin tarjotaan. Esimerkiksi design ostetaan Milanosta, tietotekniikkapalvelut Bangaloresta ja logistiikkaosaaminen Tanskasta. Kysyntä ja samalla kilpailu huippuosaamisen keskittymistä voimistuu. Suomen asema kaikkiaan muuttuu uudessa globaalissa taloudessa. Suomi on viennistä riippuvainen maa, mutta päämarkkinamme ovat hitaan talouskasvun alueella. Teollisuutemme on myös pitkälle erikoistunut tuotteisiin, joiden suhteellinen hinta on laskenut yli vuosikymmenen ajan. Tuottavuuskehitys on eriytynyt toimialakohtaisesti voimakkaasti. Erityinen ongelmamme on sinänsä korkean T&K-panostuksen heikko hyödyntäminen ja kasvuyritysten vähäisyys. Teknologiayritykset ovat tunnetusti joutuneet supistamaan tuotantoaan sekä lomauttamaan ja irtisanomaan työvoimaa. Suuri kysymys on, pakeneeko tuotanto taantuman aikana ulkomaille. Teknologiateollisuuden yritykset ovat jo pitkään vieneet toimintojaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Yhtäältä ne ovat halunneet huolehtia siitä, että ne ovat tuotteiden valmistuksessa hintakilpailukykyisiä. Toisaalta ne ovat halunneet mennä lähelle asiakkaita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös Suomessa olisi mahdollista valmistaa tuotteita kilpailukykyisesti. Verkostoitumalla tehokkaasti yritykset voivat keskittyä jalostusarvon lisäämiseen ja asiakkaan palvelemiseen. Suomalaisten menestys kansainvälisessä kilpailussa on jo pitkään perustunut vahvaan yritysten väliseen tiimityöhön.

3 Leif Fagernäs 3 (5) Kehittämisen varaa on kuitenkin teknisen osaamisen ja liiketoimintaosaamisen yhdistämisessä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että menestyvät yritykset innovoivat yhtä paljon liiketoimintaprosesseissa kuin tuotteissa. Tuotteiden palvelusisällön merkitys kasvaa. Menestyvä yritys kykenee ennen kilpailijoitaan ennakoimaan asiakkaan tarpeen muutoksen ja kehittämään sille ratkaisun. Tämä piirre erottaa ainakin toistaiseksi eurooppalaiset ja amerikkalaiset yritykset aasialaisista. Palveluissa ja palvelukonseptien rakentamisessa meidän tuleekin pysyä edellä kiinalaisia. Pitkällä aikavälillä kone- ja metallituoteteollisuutemme kasvaa nimenomaan ulkomailla. Tulevan vuosikymmenen suurin kysymys on tässä suhteessa alihankintaverkkojen kansainvälistyminen. Uuden tuotannon ongelmana on hyvien alihankkijoiden puute uusissa sijaintimaissa. Kotimaisilla alihankkijoilla ja järjestelmätoimittajilla on tässä tilaisuus kansainvälistyä yhdessä tuttujen päämiesten kanssa. Toisaalta kone- ja metallituoteteollisuuden tuotantoverkostot on viritetty Suomessa suhteellisen tehokkaiksi. Työvoimakustannukset ovat toki huomattavasti korkeammat kuin halpatuotantomaissa, mutta tuotannon tehokkuus ja laatu ovat vielä uusia tuotantomaita selvästi parempia. Tämän ovat havainneet myös monet Suomesta yritysostoja tehneet ulkomaiset yritykset. Suomessa on kaikin tavoin pidettävä huolta teollisuuden kilpailukykyedellytyksistä. Viime aikojen ongelma on ollut päämiesten hankintatoimen kiinnostuksen kohdistuminen kehittyville markkinoille, jolloin kotimaisten verkkojen kehittämistä on laiminlyöty Suomella on edessään elinkeinorakenteen muutos. On keskityttävä huolehtimaan siitä, että tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta pystytään luomaan uusia tuotteita ja konsepteja sekä vahvistamaan globaalisti suuntautunutta ja kunnianhimoista kasvuyrittäjyyttä. Julkiselta vallalta tämä edellyttää toimenpiteitä, kuten rahoitusta ja veroratkaisuja, jotka kannustavat innovaatiotoimintaan, kasvuun ja riskinottoon. Yrityksiltä se edellyttää toimintatavan, johtamisen, tuotekehityksen, suunnittelun ja valmistuksen kehittämistä niin vahvaksi, ettei työn hinta ole tuotteessa määräävä tekijä. Tämä tarkoittaa jatkuvaa investoimista uuteen, maailman parhaaseen suunnittelu- ja valmistusteknologiaan, jolla halvat käsiparit voitetaan. Suomalaisilla alihankkijoilla on edessään kahtalainen haaste. Yhtäältä tulee vastata suomalaisten päämiesten pyrkimykseen keskittää hankintansa yhä harvempiin alihankkijoihin ja järjestelmätoimittajiin ja nykyistä huomattavasti suurempiin kokonaisuuksiin. Tämä edellyttää alihankinnan pitämistä innovatiivisena ja tehokkaana kotimaassa, kansainvälistymistä päämiesten mukana, yrityskoon

4 Leif Fagernäs 4 (5) kasvattamista ja parhaassa tapauksessa toiminnan laajentamista ulkomailla myös muille päämiesyrityksille. Tästä seuraa mahdollisuus vastata myös toiseen haasteeseen, suomalaisten yksiköiden tuotannon myymiseen kehittyville markkinoille, alkaen lähialueilta Venäjästä, Puolasta ja muista uusista EUmaista perinteisen kauppakumppanimme Saksan lisäksi. Haluaisin rohkaista yrityksiä konsolidoitumaan ja etsimään uusia markkinoita. Päämiehet jatkavat tuotantonsa ulkoistamista alihankkijoille, eräissä tapauksissa koko tuotantonsa mittakaavassa Tähän kehitykseen vastaaminen edellyttää usein nykyistä huomattavasti suurempaa yrityskokoa, uusia vaatimuksia osaavalle työvoimalle, integroitumista päämiehen tietojärjestelmiin, ennakoivaa investointien suunnittelua yhdessä päämiehen kanssa sekä pitkäjänteisempää sopimuskulttuuria. Selvää on, että nykyisistä alihankintayrityksistä suhteellisen harvat pystyvät itse vastaamaan näiden kehitystavoitteiden rahoituksesta. Yritysten omistuspohjaa on laajennettava ja yhteiskunnan panosta hankkeisiin tarvittaessa lisättävä. Palaan lopuksi alussa esittämääni kysymykseen siitä, missä määrin suomalaiset päähankkijat ovat siirtämässä tuotantotoimintaa Aasiaan ja itäisen Euroopan alhaisten tuotantokustannusten maihin sekä mitä seurauksia tästä toiminnasta on yhteiskunnalle ja tänne jäävälle valmistavalle teollisuudelle. Suomessa on jatkossakin oltava valmistavaa teollisuutta ja sen toimintaedellytysten kilpailukyvystä on voitava huolehtia. Ellei tutkimuksella ja tuotekehityksellä ole yhteyttä tuotantoon, se ei voi menestyä. Tuotantoa on oltava kriittinen massa kaikilla keskeisillä aloilla. Uhkaako nyt suunnittelun ja valmistuksen kokonaisvolyymi laskea Suomessa niin matalalle tasolle, ettei maahan voi enää syntyä uutta ja ylläpitää täällä kilpailukykyistä suunnittelu- ja valmistustoimintaa. Valmistustoiminnan siirtymisestä ulkomaille seuraa kokemuksen mukaan aikaa myöten laadukkaan tuotekehitys- ja suunnittelutoiminnan surkastuminen tai siirtyminen muutaman vuoden kuluessa valmistuksen perässä ulkomaille. Amerikkalainen televisio-, tietokoneja matkapuhelintuotanto käy tässä varoittavasta esimerkistä. On syytä kysyä ymmärretäänkö tämä kehityskulku ja onko sillä painoa yritysten päätöksissä. Haaste kohdistuu yhtä lailla päämiehiin kuin alihankkijoihinkin. Osataanko tuotannon ulkoistuksen kustannukset ja reunaehdot arvioida halpatuotantomaissa kokonaisuutena oikein? Tässä suhteessa strategiassa näyttäisi olevan eroja mm saksalaisten yritysten omaksumaan lähestymistapaan nähden, joskin on myönnettävä, että suuret kotimarkkinat omaavilla mailla on mahdollisuuksia it

5 Leif Fagernäs 5 (5) sellisempään toimintaan. Toinen, vielä keskeisempi kysymys on, olemmeko tehneet Suomessa tarpeeksi, niin elinkeinopolitiikassa, työmarkkinoilla kuin yritysten innovaatiotoiminnassa kilpailukykymme parantamiseksi. Globaali rakennemuutos ja uudet megatrendit asettavat tässä suhteessa uusia haasteita, mutta luovat suomalaisille yrityksille vahvuuksiensa pohjalta myös suuria mahdollisuuksia. Hyvät naiset ja herrat, Tiedän, että näin sanotaan helposti juhlapuheissa. Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomen lähtökohdat vastata haasteisiin osaamisemme pohjalta eivät kuitenkaan ole huonot. Menestyksen turvaaminen edellyttää silti myös kykyä tarkastella omaa innovaatiojärjestelmäämme ja valintojamme sekä ympäröivää maailmaa aidosti uusin silmin. Muuttumatonta on se, että hyvinvointimme rakentuu menestyvien yritysten varaan. Suomessa menestys rakentuu jatkossakin vahvaan teknologiseen osaamiseen, pitkäjänteiseen kehittämistyöhön ja tehokkaisiin verkostoihin. Innovatiivisella alihankintatoiminnalla on tässä lähtemätön osansa.