Omatoimisen leikki-ikäisen vanhemmille

Transkriptio

1 Omatoimisen leikki-ikäisen vanhemmille 4-5 vuotta Katsopa kun autan tässä, kotityössä kovin tärkeässä. Päällenikin puen ja tukkani kampaan, helmenkin pienoisen pujotan lankaan. Kun ihailet minua, taitavaa lasta, muistathan kuitenkin, olen neljä vasta. M.Vuorio

2 Sisällys Kasvan ja kehityn 4 Syömään 5 Uni ja lepo 6 Minä itse 6 Pieni papupata 7 Leikit ja mielikuvitus 7 Sisarussuhteet 8 Pelit ja vehkeet 9 Kannen piirroskuva: Tanja Saarikalle Kuvat: Laura Kuurlunti

3 Hyvät vanhemmat Perheessänne on hyvää vauhtia itsenäistyvä leikki-ikäinen. Neljävuotias lapsi mieltää itsensä yleensä jo hyvin itsenäiseksi ja riippumattomaksi muista, mutta tarvitsee edelleen paljon vanhempiensa tukea ja turvaa. Tässä vaiheessa fyysinen kasvu ei ehkä enää ole yhtä nopeaa kuin aikaisemmin, mutta muilla osa-alueilla kehitys on sitäkin vilkkaampaa. Ruokailu sujuu useimmilla neljävuotiailla jo ongelmitta ja päiväunetkin saattavat vaihtua pelkkään lepohetkeen. Tämän ikäisellä lapsella on vilkas mielikuvitus, joka voi näkyä lapsen leikeissä ja vaikuttaa yöuniinkin. Monet neljävuotiaat nauttivat ikäisestään seurasta ja tutustuvat mielellään uusiin ihmisiin. Tämä onkin hänelle helppoa, sillä moni neljävuotias on jo taitava keskustelija. Tähän esitteeseen on koottu tietoa neljävuotiaan lapsen arkeen kuuluvista asioista. Esitettä lukiessa on kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja kehittyy omaa tahtiinsa. 3

4 Kasvan ja kehityn Neljävuotias kuuluu myöhempään leikki-ikään, mikä käsittää ikävuodet 3-6. Neljävuotiaalle tulee vuodessa lisää pituutta keskimäärin viidestä kymmeneen senttiä ja painoa noin kolme kiloa. Lapsi on jo suhteellisen omatoiminen ja pystyy huolehtimaan itse käsien ja kasvojen pesusta, hampaiden harjauksesta, vaatteiden vaihtamisesta sekä huoneensa siisteydestä. Lasta kannustetaan huolehtimaan siisteydestään päivittäin itsenäisesti. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että vanhempien apu on edelleen tarpeen ja lapsen selviytyminen itsenäisesti näistä arjen askareista kannattaa varmistaa. Neljävuotias lapsi hallitsee jo hyvin kehoaan. Monet neljävuotiaat lapset osaavat hyppiä yhdellä jalalla, ottaa pallon kiinni sekä tehdä myös kuperkeikan. Neljävuotiaana lapsi osaa keinua sekä ajaa itsenäisesti polkupyörää apupyörien kanssa. Lapsi myös opettelee hiihtämistä, luistelemista ja uimista. Pitkään paikallaan oleminen saattaa olla hankalaa, mutta kiinnostavan puuhan parissa lapsi pystyy keskittymään siihen hyvin puoleksikin tunniksi. Tässä iässä lapsen liikkeet alkavat saada voimaa ja liikkuminen onkin usein hurjaa, liioiteltua, uhkarohkeaa ja holtittomalta tuntuvaa temppuilua, mutta samalla se on omien kykyjen ja lihasten kokeilemista. Riehuminen ja nujakointi ovat lapsen kehityksen kannalta tärkeää. Se opettaa lapselle paitsi sitä, millaiset fyysisen kontaktin muodot ovat hyväksyttäviä, myös sen, millainen kosketus sattuu ja mikä voi olla vaarallista. Tätä kautta lapsi oppii hallitsemaan voimankäyttöään ja sen mikä on sopivaa käyttäytymistä. Lapsen rajuja leikkejä usein paheksutaan koska ne sekoitetaan lapsen aggressiivisuuteen. Lapsille on tärkeä antaa mahdollisuus riehua turvallisissa olosuhteissa. Riehakkaat leikit opettavat lasta ymmärtämään kehonsa ja kiukkunsa rajat. Lapsi oppii myös paljon kilpailusta, voittamisesta, häviämisestä sekä vihantunteidensa hillitsemisestä. Riehakkaat leikit vähentävät todellisia tappeluita, eivät lisää niitä. Jos leikeissä näkyy selkeitä merkkejä oikeasta hädästä, on leikkeihin puututtava välittömästi. Selkeät pelisäännöt ovat tarpeen myös riehumisleikkeihin. Lapsi on aiempaa taitavampi käsistään ja osaa käyttää saksia, kopioida neliön sekä piirtää kolme osaa tikku-ukkoon. Tässä iässä tarvitaankin paljon käden taitojen harjoittelua, kuten viivan mukaan leikkaamista, helmien pujottamista, sahaamista, muovailua ja ompelemisen alkeita. Taululle piirtämiseen tarvittava silmän ja koko käden hallinta on neljävuotiaalla hyvällä alullaan. Lapsella olisikin hyvä olla kotonaan esimerkiksi seinätaulu, johon piirtämällä hän voisi kehittää isoja käden liikkeitä. Värityskirjat ja piirtäminen kehittävät lapsen valmiuksia pientä tarkkuutta vaativiin kädentaitoihin. Neljävuotiaana oikea tai vasenkätisyys ei ole vielä varmistunut ja lapsi saattaa piirtäessään vaihtaa kynää kädestä toiseen. 4

5 Syömään! Lapsen hyvän ravitsemuksen saavuttamisessa keskeistä on monipuolinen ruokavalio, säännöllinen ateriarytmi sekä energiantarvetta vastaava ruoan määrä. Kun terve neljävuotias lapsi syö ruokahalunsa mukaan täysipainoista ruokaa, hän yleensä säätelee ruokamääränsä tarvettaan vastaavaksi. Ruoka ja syöminen ovat parhaimmillaan myönteisiä, perhettä yhdistäviä asioita. Rutiinit rauhoittavat ja helpottavat ruokailutilannetta. Lapsi tottuu tiettyihin ruoka-aineisiin, joten hän syö mielellään tuttuja ruokia ja suhtautuu uusiin ennakkoluuloisesti. Uudesta ruoasta pitämiseen saatetaankin tarvita jopa yli kymmenen maistamiskertaa. Toisinaan lapsi voi olla muutaman päivän lähes kokonaan syömättä, mitä vanhemman on usein vaikea ymmärtää. Lasta ei saa pakottaa syömään tai tuputtaa hänelle ruokaa. Ruokaa ei saisi missään tilanteessa asettaa palkkioksi tai rangaistukseksi. Kun lapselle annetaan sopiva ruoka-annos ja häntä kannustetaan pyytämään itse tarvittaessa lisää, oppii hän vähitellen itse säännöstelemään omia ruoka-annoksiaan. Lasten lihavuuden lisääntyminen ja hampaiden reikiintyminen ovat kasvavia huolenaiheita Suomessa. Lasten ylipainoon vaikuttavat päivittäisen liikunnan väheneminen sekä makeiden virvoitusjuomien ja makeisten kulutuksen lisääntyminen. Virvoitusjuomat ja sokeroidut mehut eivät kuulu lapsen terveelliseen ruokavalioon. Normaalioloissa neljävuotiaan lapsen olisi hyvä nauttia nesteitä ruoan lisäksi noin 1-1,5 litraa päivässä, janoon mieluiten vettä. Terveyden ja ravitsemuksen kannalta huomioitavat asiat juomissa ovat niiden sisältämä energia, sokerit, rasva ja happamuus. Erilaisissa juomissa suun terveydelle haitallisia aineita ovat tietyt sokerit ja hapot, jotka aiheuttavat hampaiden reikiintymistä. Lapsi saattaa hakea vanhempansa huomiota nirsoilemalla ja kieltäytymällä syömästä, sillä hän tietää näin saavansa huomiota. Tämä saattaa tuntua vanhemmista pahalta, koska ruoan tarjoaminen on monelle rakkauden osoitus. Ruokailuun liittyvää riitelyä voi vähentää osoittamalla lapselle hellyyttä ja ymmärtämystä. Tässä iässä on tyypillistä ruokailutilanteen tarkoituksellinen viivyttely. Ruoalla saatetaan leikkiä ja syöminen voi kokonaan unohtua muiden asioiden viedessä huomion. Mikäli ateriointi vie huomattavan paljon aikaa, vanhemmat voivat asettaa lapsen ruokailulle noin puolen tunnin aikarajan. 5

6 Uni ja lepo Aivan kuten aikuisillakin, jokaisella lapsella on myös omat tapansa sekä yksilölliset unen tarpeensa. Toiset tarvitsevat enemmän unta kuin toiset. Heitä ei voi saada nukkumaan yli tarpeensa eikä myöskään nukahtamaan pakolla. Keskimäärin nelivuotias nukkuu noin yksitoista tuntia vuorokaudessa. Päiväunet jäävät vähitellen pois lapsen ollessa 3-6-vuotias. Silloin tarvitaan kuitenkin edelleen lepoa ja hiljaista tekemistä poisjäävien päiväunien tilalle. Koska leikki-ikäinen tarvitsee lepoa ja rauhoittumista myös päivällä, on tärkeää, että lapsen vanhemmilla ja lasta hoitavilla henkilöillä on samankaltainen käsitys unen tarpeesta ja päivälevon merkityksestä. Uni on erityisen tärkeää oppimisen, muistin, kasvun ja tunne-elämän kehittymisen kannalta. Liian vähäinen uni tekee herkästi lapsen levottomaksi ja ärtyisäksi. Riittävän syömisen ja ulkoilun jälkeen lapsi usein nukkuu hyvin ja uni tulee iltaisin parhaiten, kun elämä on kaikilta osin säännöllistä. Ennen nukkumaanmenoa tulisi varata tarpeeksi aikaa rauhoittumiselle, jolloin televisio suljetaan ja riehakkaat leikit lopetetaan. Lapselle on hyvä kertoa etukäteen lähestyvästä nukkumaanmenoajasta, jolloin hän voi rauhassa lopetella leikkiään. Äänten tulisi pikku hiljaa vaimentua ja valojen vähentyä. Yhteiset iltapesut ja pisut, hampaiden pesu, yöasun vaihtaminen ja iltasatu ovat vielä nelivuotiaallekin mukavia ja tärkeitä rutiineja, jotka luovat turvallisuutta. Nelivuotiaan kehittyvä mielikuvitus vaikuttaa myös lapsen unimaailmaan. Unet voimistuvat ja voivat olla pelottaviakin. Tämä saattaa aiheuttaa nukahtamisvaikeuksia tai yöllisiä heräämisiä, jolloin vaeltaminen vanhempien luo turvaan on yleistä. Minä itse! Neljävuotias alkaa aivan uudella tavalla opetella tahtomista. Lapsi voi olla aggressiivinen niin fyysisesti kuin sanallisestikin, kiukunpuuskat voivat tulla ja mennä tai lapsi voi hangoitella vastaan lähes kaikessa. Tämä on kuitenkin täysin normaali kehityksen vaihe ja liittyy lapsen itsenäistymiseen. Hän kykenee jo ymmärtämään, että on sääntöjä ja niitä tulee noudattaa. Noudattaessaan sääntöjä, lapsi tekee sen miellyttääkseen vanhempiaan. Sääntöjen noudattaminen on lapselle helpompaa, jos hänelle perustellaan, miksi tulee toimia tietyllä tavalla. Hän saattaa olla tahtomisissaan jopa aggressiivinen ja usein puhutaankin uhmaiästä. Tämä on niin sanottu ensimmäinen itsenäistymisvaihe, jonka voimakkuus voi vaihdella hyvinkin paljon eri lapsilla. Lapsen on hyvä oppia tahtomaan, mutta aikuisen on pysyttävä antamissaan rajoissa taatakseen lapsen turvallisuuden tunteen myös uhmatilanteissa. Lapsi on tyytyväinen, kun voi itse vaikuttaa häntä koskeviin asioihin. Vaikka lapsen ratkaisu ei olisikaan toteuttamiskelpoinen, on tärkeää, että hän on itse saanut harkita ja tehdä ratkaisuja. 6

7 Pieni papupata Neljävuotiaalla riittää tarinaa, hänelle kaikki on suurinta, parasta ja hienointa. Myös aikakäsitteet ovat vielä osin epäselviä ja jutun aiheessa on hankala pysyä. Viidenteen ikävuoteen mennessä lapsen sanavarasto käsittää noin parituhatta erilaista sanaa. Lapsi kiinnostuu nyt paitsi satukirjojen kuvista myös itse sadusta. Hän myös sepittää itse mielellään tarinoita ja on iloinen, jos aikuinen on niistä kiinnostunut. Vilkkaan mielikuvituksensa vuoksi lapsi saattaa tahattomasti kertoilla juttuja, jotka eivät ole totta. Lapselle kannattaakin selittää, missä totuuden ja mielikuvitustarinoiden raja on. Lapsi alkaakin pohtia hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän eroja. Kyselykausi huipentuu usein juuri tässä iässä, kyselemällä lapsi opettelee hallitsemaan puhettaan ja ilmaisujaan. Sanavarastoon voi tässä vaiheessa ilmaantua myös kirosanat ja seksuaalisanat. Niihin ei kannata kiinnittää kovinkaan paljoa huomiota tai niiden sisällön voi selittää, jolloin kiinnostus niihin yleensä katoaa. Leikit ja mielikuvitus Neljävuotias nauttii ikäisestään seurasta, mieluiten lapset usein leikkivät kahden tai kolmen lapsen ryhmissä. Lapsi arvostaa ystäviään ja leikkii mielellään juuri tiettyjen lasten kanssa. Neljävuotias osaa tehdä yhteistyötä muiden kanssa ja oppii ohjattaessa ratkaisemaan erimielisyyksiä toisten kanssa neuvottelemalla eikä riitelemällä. Ystävyyssuhteet syvenevät ja ovat kestävämpiä ja yhteiset leikit sujuvat aiempaa mutkattomammin. 4-5-vuotiaalle lapselle mieluisia leluja ja tavaroita voivat olla eläin- ja ihmisfiguurit sekä kirjoitus ja piirustusvälineet, kuten kynät, kumit, viivoittimet ja teroittimet. Erilaiset lauta ja noppapelit sekä maila- ja pallopelit ovat usein myös neljävuotiaalle mieleisiä. Pelissä häviäminen voi kuitenkin olla hyvin vaikeaa. Lapset voivat mielellään leikkiä erilaisia roolileikkejä, kuten kauppaa tai lääkäriä, jolloin roolivaatteet, leikkikauppavälineet ja leikkilääkärilaukku välineineen, voivat olla lapselle tärkeitä. Lapsi voi myös viihtyä hyvin erilaisten rakennussarjojen tai nukkekodin parissa. 7

8 Sisarussuhteet Lapsen itsekeskeisyys vähenee yleensä tässä iässä, lapsi osaa esimerkiksi suhtautua myötätuntoisemmin ja ymmärtäväisemmin ystäviinsä. On tärkeää kuitenkin muistaa, että vaikka itsekeskeisyys usein tässä iässä väheneekin, ei lapsi aina jaksa joustaa eikä huomioida muita. Neljävuotiaan mielikuvitus on hyvin vilkas, tämä näkyy yleisesti lapsen peloissa. Tutkimusten mukaan suuri osa tämän ikäisistä lapsista pelkää jotain. Yleensä lapset pelkäävät pimeää, mörköjä tai yksin jäämistä. Lapsen pelkoon on aina suhtauduttava vakavasti ja hänen kanssaan on hyvä keskustella pelkoon liittyvistä tunteista. Kädestä pitäminen on hyvä tapa tukea lasta, kun hän yrittää voittaa pelkonsa. Lapsen pelot helpottavat usein nopeasti, kun hän uskaltautuu kohtaamaan pelkäämänsä asian. Uuden lapsen syntymä on suuri muutos koko perheelle. Varsinkin lapsi, jonka ei ole aiemmin tarvinnut jakaa vanhempiensa huomiota muiden lasten kanssa, voi kokea tilanteen hyvin raskaana. Uuden vauvan saama huomio saattaa aiheuttaa vanhemmissa sisaruksissa rakkauden menetyksen ja hylätyksi tulemisen pelkoa. Vanhempien ymmärtävä suhtautuminen näihin tunteisiin edesauttaa myönteisen sisarussuhteen syntymistä. Neljävuotiaalle voi jo kertoa vauvan tarpeista ja tunteista ja hänet voi ottaa mukaan vauvan hoitoon. Vanhemmalle lapselle on kuitenkin tärkeää, että häntä huomioidaan päivittäin myös kahden kesken. Sisaruksissa saattaa olla runsaastikin samoja piirteitä, mutta lapset tulisi huomioida yksilöinä, joiden ei tarvitse kilpailla keskenään vanhempiensa hyväksynnästä. On hyvä, että perhe löytää aikaa yhdessä oloon. Yhteiset mukavat kokemukset usein vahvistavat myös sisaruussuhteita. 8

9 Pelit ja vehkeet Televisioiden, tietokoneiden ja videopelien yleistyminen perheissä on vaikuttanut myös lasten arkeen. Median vahvan läsnäolon huomaa vaikkapa seuraamalla lapsiryhmän leikkejä ja leluja. Lapset pelaavat internetissä, kuuntelevat äänisatuja ja listaavat joululahjatoiveensa lelulehtisestä. Tämä näkyy myös päivähoidossa, kun lapset tuovat median mukanaan sinne jutuissaan, tavaroissaan ja leikeissään. Vanhemmissa tämä voi herättää epävarmuutta ja ristiriitaisia tunteita. Aikuisella on vastuu valvoa lasten television katselua ja pelien sisältöä, koska lapsi ei vielä itse kykene päättämään, mikä on hänen ikäiselleen sopivaa viihdettä. Pelien ja elokuvien ikärajamerkinnät määrittelevät lapselle sopivan materiaalin sisällön. Elokuvien ja pelien ikärajat ovat pakollisia. Niitä ei siis saa esittää eikä luovuttaa ikärajassa mainittua ikää nuoremmalle lapselle. Ikärajojen tarkoitus on suojella lapsia. Lapsi tarvitsee aikuisen seuraa myös sallittujen lastenohjelmien katselussa. Mainokset ovat hyvä esimerkki median läsnäolosta ympärillämme. Pikkulapsi on suojaton mainoksen edessä, joka kehottaa keräämään koko sarjan. Lapselle se voi olla yhtä tosi kuin mikä muu kasvattajan antama neuvo hyvänsä. Elokuvat, lastenohjelmat ja pelit voivat kuitenkin myös toimia lapsen kehitystä tukevasti, kunhan elämykset pysyvät lapsen kehitystasolle sopivina ja että lapsella on mahdollisuus käsitellä niitä turvallisesti aikuisen seurassa. 9

10 Mikäli haluat lisätietoa lastasi koskevissa kysymyksissä, voit aina kääntyä oman terveydenhoitajasi puoleen. Sen lisäksi voit tutustua mm. seuraaviin lähteisiin. Hermanson, Elina Lapsiperheen oma kirja. Helsinki: Gummerus Kirjapaino Oy Hofsten, K. & Lidbeck, L Lapsi, käsikirja vanhemmille. Jyväskylä: Gummerus Sinkkonen, J Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. Helsinki: WSOY Mannerheimin lastensuojeluliiton sivut: Väestöliiton sivut: 10

11 11

12 Esitteen ovat laatineet v Hyvinkään Laurean terveydenhoitajaopiskelijat Niina Kostiainen, Päivi Loukiainen ja Miia Vuorio yhteistyössä Hyvinkään kaupungin neuvolahenkilöstön kanssa.