metsäveikko sanomat sanomat 4/2010 4/2010

Transkriptio

1 metsäveikko sanomat 4/2010

2 2 Metsäveikkosanomat 4/2010 Sisällysluettelo Aina Valmiina...3 Itsenäisyyspäivää juhlittiin perinteitä kunnioittaen...4 Hyvät partioveljet...10 Leiri Amerikan perunaosavaltiossa...12 Metsäveikot Visuleirillä Metsäveikko minäkin (Heikki Kankaanpää)...18 Joulusauna...20 Tuen vuosikokous EPP jatkuu yhä...21 Räty on mennyt kotiin...22 Risto antoi merkittävän panoksen lippukunnan poikien parhaaksi...25 TeamFendari SM-kisoissa...26 Pohjanmaan pojat Erävaelluksen SM-kisoissa...28 Sahat soimaan ja kiilat kilisemään...33 Ainaisjäsenmaksu helpottaisi Tuen mahdollisuutta tukea...34 Jäsenmaksuasiaa...35 Onnittelut...35 MEPA-osasto kilpailee...36 Johtajaviikonloppu Vaasassa...38 Operaatio Räntämyrsky...40 Seikkailijaosaston retki...41 Sudenpennut yöretkellä...41 Pukki Ylläsmajalta ei mitään uutta...43 Pj-kurssi # Tervehdys Vaasan partiotoimistolta!...44 Lippukunnan organisaatiokaavio...46 Perinnehuone kuvina ETUKANSI: Tuure Vairio saa M-soljen Teemu Gulmanilta. Miika Vähänen vasemmalla. Kynttilöitä sytyttävät Matti Ala-Hynnilä (vas.) ja Lauri Suomela.

3 Metsäveikkosanomat 4/ Aina Valmiina Jälleen yksi vuosi Metsäveikkojen historiassa on saatu täyteen. Kiitokset siitä kuuluu kaikille toimintaan osallistuneille ja sitä järjestäneille tahoille. Syyskauden tapahtumat saatiin järjestettyä lähes suunnitelmien mukaisesti. Tekemällä oppimista ja retkimahdollisuuksia riitti kaikille ikäkausille. Joissain tapahtumissa osallistumisprosentit jäivät kylläkin hieman pieniksi - liekö sairastumiset ja muut menot jarruttaneet osallistumisia vai onko partiolaisilla muuta tekemistä liikaa? Kevään tapahtumat tarkastellaan huolella, jotta järjestellään tapahtumia, joihin halutaan varmasti osallistua. Niukkoja johtajavaroja ei tuhlata niiden tapahtumien suunniteluihin, joihin ei haluta osallistua. Siispä osallistumalla voit vaikuttaa tapahtumaan ja etukäteenkin. Perinteinen pukkipalvelu toimi taas erinomaisesti. Paikalliset lehdet olivat jälleen innolla tekemässä juttuja pukkipalvelusta ja pukkitoiminnastamme. Saatu julkisuus oli positiivista partiotoiminnallemme. Partiolaisen tapaan olin itsekin aina valmiina pukkipalveluun, ja kävin pelastamassa viiden perheen joulun. Kysyntä oli jälleen suurta, ja tarjontamme rajallinen. Asujemme tarkalla käytöllä saimme viisi lisäkotia onnelliseksi. Joulupukkina toimiminen kuuluu jo omaankin jouluun, kuten kinkku ja joulukuusi sen verran vakiintuneeksi pukkihomma tuntuu itsellekin muodostuneen. Kevätkausi tuo uusia haasteita kahdellakin saralla. Lippukunta osallistuu yhdessä VPT:n kanssa HELMI-partiotaitokilpailun järjestämiseen Vaasassa helmikuuta. Kisan osallistumismäärästä riippuu, kuinka suuri määrä järjestelijöitä tarvitaan. Kaikenikäiset veikot ovat tervetulleita mukaan. Ilmoittaudu aktiivisesti joukkoon. Toinen uusi hanke on kolokiinteistön täysremontin alkaminen. Vuoden päivät kestävä kiinteistön mittava korjaaminen vaikuttaa varmaankin toimintaamme jossain vaiheessa. Kun sisätilat ovat remontin kourissa, siirrämme viikkotapahtumia ulkotiloihin ja tutustumme eri kohteisiin. Tämä aiheuttaa kaikissa osastoissa huolellista koordinointia ja tiedottamista, jotta olemme aina oikeassa paikassa kullakin viikolla. Nettisivuilla kerrotaan tarkasti aina viikkojen ohjelmat. Näillä tietoa kevätkaudella ei remonttista vielä ole haittaa toiminnalle. Näillä eväillä kohti kevättä. LPKJ Miikka Rautavirta Miikka Rautavirta

4 4 Metsäveikkosanomat 4/2010 Itsenäisyyspäivää juhlittiin perinteitä kunnioittaen Vaasan Metsäveikkojen perinteinen kunniakäynti Vaasan sankarihautausmaalle tehtiin itsenäisen Suomen 93-vuotisjuhlapäivänä Tänä vuonna marssiosastoon kuului 46 osanottajaa. Sankarihaudalla puhui Ilkka Aarnio, joka aikoinaan antoi ratkaisevan panoksen lippukunnan laivueen toimintaan. Hänen historiaa ja nykyaikaa kuvaava puheensa on kokonaisuudessaan toisaalla tässä lehdessä. Kolossa järjestettyyn kahvitilaisuuteen osallistui 90 henkilöä. Joukossa oli myös lupauksen antaneiden poikien vanhempia sekä johtajien vaimoja. Marssiosastoa johti jälleen partiojohtaja Mik- ko Nurmi. Osasto oli hänen asiallisessa komennossaan, eikä turhia pulinoita kuulunut. Matti Ala-Hynnilä kantoi Suomen lippua vierellään Arttu Vierikko ja Joonas Puska. Lauri Suomela kantoi lippukunnan lippua, ja hänen vierellään Lippuosastoon kuuluivat Samuli Mikkola (vas.), Joonas Puska, Lauri Suomela, Matti Ala-Hynnilä, Anssi Suomela, Arttu Vierikko ja Mikko Nurmi.

5 Metsäveikkosanomat 4/ Antti (vas.) ja Atte Martikainen. Sakari Seppelin (vas.) ja Seppo Paalasmaa laskivat lpk:n havuseppeleen viime sotien muistomerkille.

6 6 Metsäveikkosanomat 4/2010 Lupauksen antoon valmistautuvat Antton Pörtfors (vas.) Alexander Ehrnrooth, Samuel Toimela, Jesper Kaya, Joona Oksakari, Eemeli Vehkakosk ja Veeti Mäki (takana oik.). olivat Anssi Suomela ja Samuli Mikola. Antti ja Atte Martikainen laskivat vapaussodan muistomerkille lippukunnan havuseppeleen. Sakari Seppelin ja Seppo Paalasmaa puolestaan laskivat lippukunnan havuseppeleen viime sotien muistomerkille. Sankarihaudalla oli juhlavalaistus, sillä jokaisen lumesta puhdistetun sankarivainajan laatan vieressä paloi kynttilä. Ennen Metsäveikkoja sankarihaudalla oli käynyt muutama yhdistys. Kolossa leppoisa tunnelma Sankarihaudalla käynnin jälkeen kokoonnuttiin lippukunnan kolossa järjestettyyn arvokkaaseen mutta samalla leppoisaan kahvitilaisuuteen. Lippukunnan nuoret johtajat olivat panneet paikat kuntoon, ja kolo loisti siisteyttään. Hienoa. Mukavaa oli tavata myös sellaisia metsäveikkoja, jotka vuosi toisensa jälkeen tulevat paikalle eri puolilta Suomea juhlistamaan lippukunnan kunniakkaita perinteitä. Enemmänkin olisi mahtunut. Kahvitilaisuus aloitettiin lippukunnanjohtajan apulaisen Teemu Gullmanin tervetulotoivotuksen jälkeen Jean Sibeliuksen Finlandialla. Lippukunnanjohtaja Miikka Rautavirta ei työesteiden takia voinut osallistua tapahtumiin. Musiikkiesityksen jälkeen Matti Ala-Hynnilä ja Lauri Suomela avasivat Pro Patria -taulun (lippukunnan sankarivainajien) ja sytyttivät sen edessä olevat kynttilät. Tämän jälkeen vuorossa oli syksyllä seikkailijoihin siirtyneiden poikien partiolupauksen antaminen. Tällä kerralla uusia poikia oli seitsemän: Alexander Ehrnrooth, Jesper Kaya, Veeti Mäki, Joona Oksakari, Antton Pörtfors, Samuel Toimela ja Eemeli Vehkakoski. Teemu Gullman ja Tommi Kippola ottivat vastaan lupauksen. Ansioituneita muistettiin Teemu Gullman antoi Tuure Vairiolle II luokan Mannerheim-soljen, joka hänelle oli myönnetty jo Yrjönpäivänä. Koska Vairio ei silloin voinut

7 Metsäveikkosanomat 4/ Väki seurasi tarkasti tapahtumia. Palkitut Tuure Vairio (oik.), Joona Luomala ja Tommi Kippola sekä Teemu Gullman ja Miika Vähänen.

8 8 Metsäveikkosanomat 4/2010 Joonas Puska seisomassa. Etualalla Lauri Suomela. olla paikalla, hän sai soljen lippukunnan omassa juhlatilaisuudessa. Lippukunnan hopeisen jäsenmerkin saivat laumanjohtajan vastuullisissa tehtävissä toimivat Tommi Kippola, Joona Luomala, Simon Sigfrids ja Jarkko Ståhl sekä vartionjohtaja Artturi Lassila. Valitettavasti kaikki eivät voineet olla paikalla. Hyvää täytekakkua Kahvituksesta kolossa vastasivat tällä kerralla jo aiempinakin vuosina kunnostautuneet Tuure Vairio, Joona Luomala, Miika Vähänen ja Jaakko Uusitalo. Kiitos pojat. Kahvin lomassa Mikko Nurmi kertoi ensi kesän jamboreeleiristä, joka pidetään Ruotsissa. Suomesta matkaan lähtee partiolaista, joista Metsäveikkojen osuus on 15. Varsinaisia leiriläisiä heistä on kahdeksan ja palveluleiriläisiä seitsemän. Pojat pyrkivät eri keinoin kartuttamaan matkakassaansa. Itsenäisyyspäivän kahvitilaisuuteen Tuure Vairio ja Joona Luomala olivat valmistaneet todella hienot ja maistuvat täytekakut. Pojat olivat tehneet myös sankarihaudoille lasketut havuseppeleet. Leirille osallistujat ovat valmiita tekemään erilaisia talkootöitä varojen hankkimiseksi. Mikko Nurmi on yhteyshenkilö. Mikko kiitti Metsäveikkojen Tukea poikien tukemisesta huomattavalla avustuksella. Hän kertoi myös, että jamboreeleiriin liittyy mahdollisuus ottaa perheisiin ulkomaalaisia partiolaisia ennen tai jälkeen leirin. Lippukunnan kunniajäsen Markku Rintanen kertoi muutamalla sanalla niistä haasteista, joita Tuella on odotettavissa taloyhtiön edessä olevien kunnostustöiden osalta. Uusi mahdollisuus vuoden kuluttua Näillä näkymin Metsäveikkojen itsenäisyyspäivän perinne jatkuu myös ensi vuonna. Jos et tällä kerralla päässyt tulemaan, ei hätää, sillä siihen tarjoutuu uusi mahdollisuus myös jatkossa. Ensi vuonna kokoontuminen on vanhan hautausmaan parkkipaikalla klo 9.45 (kuten aiempina vuosina) ja kahvitilaisuus kolossa alkaen klo Merkitkää jo nyt aika muistiin omiin kalentereihinne. Ottakaa myös uusia kavereita mukaan. Tervetuloa. - Markku Rintanen

9 Metsäveikkosanomat 4/ Taustalla Timo Veräjämäki (vas.), Piia Hannuksela, Jaakko Perttu, Eero Ahonen, Tero Seulanto, Mikko Nurmi, Sami Kulla. Jesper Kaya edessä. Taavi Itävuori (vas.), Seppo Paalasmaa, Matti H. Puska, Markku Litmanen, Sauli Paavola ja Tapani Puska.

10 10 Metsäveikkosanomat 4/2010 Ilkka Aarnio Hyvät partioveljet On suuri kunnia ja oikeus perinteitä noudattaen pitää itsenäisyyspäivän puhe kaikkensa antaneiden sankarihaudoilla. Marssiosastoamme on johdattanut uljas lippuvartiomme. Metsäveikkolippu kantaa vuosilukua 1917, myrsky ja ponnistus ajalta lainatakseni korpikirjailijamme Iki- Kiannon sanoja. Metsäveikot, olemme jälleen osoittaneet uskollisuutta vaalimalla ja kunnioittamalla isänmaamme vapauden perintöämme. Ensimmäinen maailmansota nostatti Suomessa jääkäriliikkeen, suojeluskunnan, partioliikkeen ja valtioitsenäisyyden. Tämän vanhan kalmiston kummut kätkevät poveensa ne miehet ja naiset, joilta olemme perineet vaalimamme kulttuurin vietäväksi seuraaville sukupolville. Pohjanmaalla erityisesti Vaasan kaupungilla on kunniakkaimmat historialliset vapauden symbolit. Vuodelta 1606 Vasa kuningassuvun nimi ja vaakuna, vuodelta 1776 kuningas Kustaa III:n perustama hovioikeus ja vuodelta 1918 valkoisen kenraalin vapaaherra Mannerheimin osoittama Suomen vapauden patsas, kulturellisesti yhteistä näille on vapaa pohjalainen talonpoika. Suuresta Pohjan sodasta orastanut ja Suomen sodasta keisarin Suomessa varta vasten rakennettu uusi isänmaa Suomi joutui lunastamaan itsenäisyytensä vapaussodassa raskain uhrauksin luokka- ja kielivihan vuotavin haavoin aina 30-luvun puoliväliin. Onneksemme vuoden 1937 presidentin vaalit olivat merkkinä Suomen poliittisten voimien uudelleen ryhmittymisestä. Talonpoikaisylimyksen Kyösti Kallion presidenttiys ja entisen valkoisen kenraalin Mannerheimin käden ojennus työläisten ja talonpoikien hallitukselle vahvisti Suomen puolustusvoimien kehityksen ja yhdisti Suomen kansan, joka talvisodan ihmeessä siivitti yhtenäisen suomalaiskansallisen isänmaallisuuden koko maailman tietoisuuteen. Viime sotien veteraanit olivat myös mukana suuren sotakorvaustaakan maksumiehinä, unohtamatta sitä valtavaa jälleenrakentamisurakkaa sekä puolimiljoonaisen siirtokansan karjalaisten uudisasuttamista. Elämme nyt suurien haasteiden edessä. Globaalitalous on menettänyt uskottavuutensa ja luo turvattomuuden tunnetta koteihimme. Vaasan seutu pyrkii kielipolitiikan sumussa valtakunnallisesti uusiutumaan vertaistensa tasolle - vapaushistoriamme mainingit eivät ole tyyntyneet. Vetoan teihin nuorempiin - olkaa aktiivisia partiolaisia, se kasvattaa luonnetta ja persoonallisuutta mahdollistaen työelämässä suuriin merkittäviin haasteisiin ja saavutuksiin, sen ovat jo monet Metsäveikot ajan saatossa seudullisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti osoittaneet. - OLE VALMIS -

11 Metsäveikkosanomat 4/ Ilkka Aarnio. Marssiosasto sankarihaudalla.

12 12 Metsäveikkosanomat 4/2010 Leiri Amerikan perunaosavaltiossa Jamboreematka 1967 USA:han Aivan äskettäin jotain elokuvaa katsoessani, huomasin, kuinka joku ihmetteli, kuka nyt muka on käynyt Idahossa. USA:ssa kaikki kyllä puhuvat Idahon perunoista ja siitä kuinka ne ovat maailman parhaita ja suurimpia, jos se nyt sitten on joku arvo perunoista puheen ollen. Idahohan on USA:n luoteisosassa sijaitseva osavaltio, jossa maataloudella on suuri merkitys. Se sijaitsee myös Kalliovuorten alueella, joten osavaltiosta löytyy todella komeita maisemia. Sellaisella alueella Pend Oreille järven rannassa vuorten katveessa sijaitsee Farragut State Park, jossa XII Maailmanjamboree elokuun alussa 1967 järjestettiin. Kerron nyt matkasta sinne ja takaisin. Kalliolan Setlementtitalolla Linnanmäen vieressä Helsingissä vallitsi tuona heinäkuisena päivänä kova kuhina. Kahdeksankymmentä partiolaista valmistautui elämänsä matkalle. Toisin kuin nykyään, monikaan jamboreeikäinen partiopoika ei kuusikymmentäluvulla juuri ollut ulkomaita kierrellyt. Niinpä lähtöinnostus oli kova. Hakeuduttiin leirivartioiden mukaiseen ryhmitykseen ja yritettiin tutustua toisiimme. Kyseessä oli iso juttu. Aiemmin suomalaisosallistuminen oli ollut paljon pienimuotoisempaa ja esim. Kreikan leirille oli muodostettu yhteinen joukkue Ruotsin partiopoikien kanssa. Nyt meitä kuitenkin oli lähdössä koko Kar Airin DC-6 -koneellinen Suomesta. Vaasasta oli kahdeksan poikaa, joista Tapani Nappi Larimo ja minä Juha Tukku Tulimaa Metsäveikoista. Heinäkuisena maanantai-iltapäivänä nousimme Seutulan lentokentän parakkiterminaalista Kar Airin nelimoottorisen DC-6B potkurikoneen kyytiin. Kiitotien päässä koneen kapteeni työnsi kahvat eteen ja vauhti alkoi kiihtyä. Kone otti korkeutta tasaisen varmasti ja suuntasi Ruotsin ja Norjan yli kohti Islannin Keflavikin välilaskukenttää. Kun kone oli tankattu, pääsimme takaisin koneeseen ja taas lähdettiin. Muutama poika huomasi jo rullausvaiheessa jotain vuotavan yhdestä oikean puolen moottorista. Lentoemäntä vastasi ilmoitukseen lentäjien kyllä huomaavan mittareistaan, jos jokin on vialla. Huomasivathan he, mutta silloin olimme jo lentäneet yli puoli tuntia kohti uutta mannerta. No, ei kun kone ympäri ja nokka kohti Keflavikia jälleen ja polttoainelasti taivaan tuuliin, että voitiin laskeutua turvallisesti. Uusi lähtö koitti aamuyön tunteina korjauksen jälkeen. Olimme kuutisen tuntia myöhässä. Potkurikoneet joutuivat tekemään kaksi välilaskua Atlantin ylityksellä. Se toinen oli Ganderissa New Foundlandissa. Pääsimme nauttimaan aamupalan kentän upouudessa terminaalirakennuksessa, jossa oli aavemaisen tyhjää. - Suihkukoneet eivät tarvinneet välilaskuja ja potkurikoneet olivat väistymässä. New York Kennedyn kentälle pääsimme lopulta laskeutumaan myöhään iltapäivällä kierrettyämme New Yorkia pari kertaa. Olimme edelleen kuutisen tuntia myöhässä ja laskeutumisrakoa piti siksi odotella jonkin aikaa. Maahantulomuodollisuuksien jälkeen bussikyyti vei meidät Penssylvania Stationin rautatieaseman viereiseen hotelliin. Illalla kävimme hieman tutustumassa ympäristöön. Ihan hotellin vieressä kerrostalon alakerrassa sijaitsi mm. paikallinen paloasema. Ohjelmasta putosi jotain pois myöhästymisemme takia, mutta tutustuimme kuitenkin YK:n päärakennukseen osin eversti Lassi Kohon

13 Metsäveikkosanomat 4/ Tapani Larimo (vas.) ja Juha Tulimaa leirillä. opastuksella. Lounasta söimme Chinatownissa kiinalaisessa ravintolassa. Radio City Music Hallissa näimme sen kuukauden shown ja päätteeksi Robert Redfordin ja Jane Fondan tähdittämä elokuva Barefoot in the Park. Tekniikan museon nähtävyyksiä pääsimme myös ihastelemaan. Seuraavaksi tutustuimme käsitteeseen Henry Ford. Perjantai-aamuna aikaisen herätyksen jälkeen oli lento United Airlinesin DC-6 koneella Detroitiin, jossa seurasimme autojen syntyä alkaen hehkuvan teräksen valssauksesta aina siihen saakka kun valmiit Mustangit ym. mallit vajaan minuutin välein valmistuivat kokoonpanolinjalta. Tehtaan ruokalassa nautitun lounaan jälkeen jatkettiin busseilla. Tehtaan koeajorata nähtiin, samoin Henry Fordin syntymäkylä. Illalla kävelimme kaupungilla ja muutaman pojan ryhmänä. Ihmettelimme lähes autiota keskustaa ja otimmekin taksin ja käväisimme ulkomailla Kanadassa. Matka ei tosin ollut kovin pitkä eikä kalliskaan, joen yli Windsorin kaupunkiin. Aamulla oli jälleen aikainen herätys ja bussilla lentokentälle. Samalla kun me lensimme kohti Los Angelesia, purkautui Detroitin painostava tunnelma rajuiksi rotumellakoiksi. Me kuulimme asiasta vasta myöhemmin. Perhevierailu Lennon aikana ihailimme aina välillä maisemia. Mississippi erottui hyvin. Samoin Kalliovuorten jylhät maisemat sykähdyttivät. Potkurikoneethan eivät lentäneet yhtä korkealla kuin nykyiset matkustajakoneet. Lähestyessämme määränpäätämme, saimme ihailla valtavaa omakotitalojen, puutarhojen ja uima-altaiden värittämää kuvakudosta. Lentokentältä meidät vietiin Burbankiin, Base Ball-areenalle kaiketi, jossa oli tervetulotilaisuus ja jako isäntäperheisiin. Napin kanssa päädyimme Albersin perheeseen, joka asui omakotitalossa Montrosessa Glendalessa. Perheessä oli kaksi hieman toisella kymmenellä olevaa poikaa, mutta ei pettymykseksemme uima-allasta. Perhe järjesti meille runsaasti ohjelmaa,

14 14 Metsäveikkosanomat 4/2010 mutta pihan appelsiinipuun allakin kerkesimme sentään istumaan. Sunnuntaiaamuna aloitimme Baptistiseurakunnan kirkonmenolla. Kävimme piknikillä niin puistossa kuin kaupungin itäpuolella levittäytyvän kukkulajonon toisella puolen, jossa kuivalle tasangolle on rakennettu katuverkosto ilman rakennuksia. Ihailimme miljoonakaupunkia iltavalaistuksessa kukkulan näköalatasanteelta, joka on usein ikuistettu elokuviin ja TV-sarjoihin. Uima-altaalla kävimme isäntäperheen tuttavien pihalla. Vierailimme myös isäntäperheen poikien lippukunnan partiokokouksessa. Anaheimin Disneylandiin tutustuimme yhtaikaa koko suomalaispartiolaisten ja isäntäperheiden joukon voimin. Perheen retkeilyautolla ajoimme toista tuntia läpi kaupungin mm. Hollywood Boulewardia pitkin Santa Monica Beachille valtameren äärelle, jossa sukelsimme kuohuviin maininkeihin ja vietimme mukavan iltapäivän. Perhe oli järjestänyt meille mahdollisuuden tavata paikallisia samanikäisiä nuoria eräänä iltana, jolloin isäntämme työnantajan poika haki meidät autolla tilaisuuteen. Samoja nuoria oli sitten kutsuttu isäntäperheen meille viimeisenä iltana järjestämään Farewell-partyyn, jonka järjestelyjen ajaksi poistuimme Napin kanssa lähimpään ostoskeskukseen tuliaisostoksille. Perjantaiaamuna haikeiden jäähyväisten jälkeen lähti koko partiolaisten joukko kahdella bussilla kohti San Franciscoa. Parin tunnin ajon jälkeen ykköstietä pohjoiseen pysähdyimme ja pidimme uinti- ja lounastauon. Illan jo hämärryttyä pääsimme perille ja meidät jaettiin taas isäntäperheisiin, jotka olivat eri puolilta suurkaupunkia. Omamme asui Newarkin pikkukaupungissa. Nyt vierailumme kesti vain viikonlopun ajan. Se alkoi koko suvun tapaamisella yhteisen puutarhajuhlan merkeissä. Lauantaiaamuna suunnattiin autolla luonnonpuistoon katsomaan isoja punapuita. Niitä löytyy niinkin etelästä, vaikka kuuluisimmat esiintymät ovat Kalifornian pohjoisosassa. Puistosta jatkettiin valtameren Suomen liput näyttävästi esillä. rantaan, jossa käytiin kokeilemassa, että vesi on liian kylmää uitavaksi vielä heinäkuun lopussa. Matka jatkui rannikkoa pitkin itse San Franciscoon. Golden gaten yli ajettiin ja Telegraph hillin Coit Towerissa käytiin sekä muutkin nähtävyydet käytiin läpi. Leirille Friscon viikonlopun jälkeen oli taas aikainen herätys ja kyyti perheen kakkosautolla lentokentälle. Parin tunnin lennon jälkeen Spokanen

15 Metsäveikkosanomat 4/ kentälle Washingtoniin bussikyyti vei meidät Idahon puolelle leiripaikalle, joka oli valtavan iso aukea alue Pend Oreille nimisen syvän, kirkkaan järven rannalla vuorten kupeessa. Leiripaikan puiston kerrottiin olleen sodan aikana armeijan koulutuskeskus ja siltä se vaikuttikin. Leiripaikalle toimitetut tarvikkeet raahattiin meille osoitetulle alueelle ja oman leirin pystyttäminen alkoi. Leiriportti nousi kuten kuuluukin. Samoin telttasauna, joka näytteli suurta osaa sopeuduttaessa helteisiin olosuhteisiin. Teltanpaikat olivat tasaisia, joten nukkumapaikan valinta oli helppo. Ruoan valmistus tapahtui hiiligrilleillä. Se oli aluksi vähän outoa, mutta sujui sitten ihan hienosti. Jokainen vuorollaan oli kokkivuorossa. Jos jano yllätti, varsin lähellä oli juoma-automaatteja, joista sai Coca Colaa ja Pepsiä tai Spriteä 10c / muki. Suoritimme vertailevaa makututkimusta colajuomien välillä pääsemättä selvyyteen oliko eroa vai ei. Ruokapuoli kaiken kaikkiaan matkan aikana tutustutti meitä hieman erilaiseen ruokavalioon, kuin mihin olimme kotona tottuneet. Leirin viralliset avajaiset olivat juhlava tapahtuma pääareenalla, joka oli muovattu rinteeseen amfiteatterimaiseksi. Akustiikkakin toimi kohtuullisesti. Puheita kuultiin ja tervehdyksen USA:n valtiojohdolta esitti varapresidentti Hubert Humphrey. Tervehdyksen Maailman Partiotyttöjärjestöltä toi Lady Baden-Powell. Ohjelmaa oli runsaasti ja ilta päättyi massiiviseen ilotulitukseen. Leirillä oli mahdollisuus monenmoiseen ohjelmaan. Oli jaettu osallistumisvihko, johon kerättiin merkintöjä eri ohjelmista. Oli jousiammuntaa, seikkailureitti, maastoretki lähivuorelle, uintia ja kanoteerausta. Leirillä oli myös näyttelyalue, jossa oli mm. USA:n Mercuryavaruusohjelman esittely. Paikalla oli kapseli ja taisi olla astronauttikin. Osallistuminen leirin eri ohjelmiin tapahtui varsin itsenäisesti. Päivittäin ilmestyi leirilehti, josta sitten etsittiin omia tai tuttujen kuvia edellispäivän tapahtumien eri tilaisuuksista. Uiminen oli turvallisuussyistä hieman absurdia. Uimaan pääsi järvestä erotettuun matalahkoon poukamaan vain pareittain. Kahden minuutin välein tuli äänimerkki, jolloin piti nostaa parinsa kanssa yhdessä käsi ylös, jotta valvojat näkivät, ettei kukaan ollut hukkunut. Kansainvälisyys Leirin keskivaiheilla oli bussimatka Coeur d Alenen kaupunkiin seuraamaan rodeota. Olihan se vauhdikasta viihdettä, johon myöhemmin televisio ja lännenelokuvat ovat myös tutustuttaneet. Tutustuimme muiden maiden partiolaisiin siten, että jokainen vieraili jossain toisessa leirivartiossa viettäen päivän heidän kanssaan. Joka päivä oli siis meidänkin vartiossa joku ulkomaalainen. Siinä sitten vaihdettiin partiovermeitä kukin halunsa mukaan ja saatiin tuliaisiksi hieman erilaisia varusteita kuin omamme. Olimme jo heti leirin alussa tehneet pienellä porukalla maastotiedustelun ja havainneet leirin aidassa aukon, josta tiedustelijat jatkoivat hieman ulkopuolellekin. Kiellettyä tai ei, mutta löysimme järven rannasta pienen kylän, jossa asui pääosin eläkeläisiä suurissa matkailuvaunuissa. Tutustuimme joihinkin asukkaisiin, jotka esittelivät meille asuinpaikkaansa, mm veden päälle rakennettua laituri- ja venevajasysteemiä. Venevajan varjossa näki kuinka kirkasta järven vesi todella oli. Tiedusteluretki pidettiin omana tietona, eikä siitä jälkeenpäinkään sen enempää kuultu. Kaikki hyvä päättyy aikanaan, ja leirin loppujuhla oli ainakin yhtä upea kuin avajaiset. Ilotulituksen tuhka satoi jälleen päällemme illan jo pimennyttyä. Paluumatka sujui kommelluksitta jälleen Kar Airin tutulla koneella Spokanesta kolmella välilaskulla (Sascatoon, Frobisher Bay, Keflavik) Helsinkiin, jossa väsyneet maailmanmatkaajat hajaantuivat ja matkustivat kukin kotikaupunkeihinsa mielessään muistot ainutlaatuisesta leirimatkakokemuksesta. Jälkeenpäin ajatellen plussana tuolta matkalta tarttui ymmärrys kansainvälisyyden

16 16 Metsäveikkosanomat 4/2010 Jylhät maisemat taustalla. merkityksestä ja halu toimia osana maailmanlaajuista yhteisöä sekä halu panostaa kielten ja erityisesti englanninkielen osaamiseen. Nämä seikat ovat olleet tärkeä osa koko työuraa ja siihen liittyvää kansainvälistä järjestöuraa. Kotkassa Juha Tulimaa Juha Tulimaa Kirjoittaja on kotkalaistunut merikapteeni ja luotsi, joka asui kaksikymmentä ensimmäistä vuottaan Vaasassa ja harrasti partiotoimintaa kymmenkunta vuotta kolkkapojista Majava- ja Ilves-vartioiden kautta eräpojaksi ja merkkisihteeriksi. Yo-kirjoitusten jälkeen palokunnan kesämiehenä toimitun viimeisen Vaasan kesän jälkeen oli aika jatkaa eteenpäin varusmiespalveluun ja sen jälkeen merenkulun saralle. Siellä ura näyttää yhä jatkuvan, vaikka eläke Kotkan luotsiaseman luotsivanhimman toimesta alkoikin jo syyskuussa Matkan varrella on perustettu perhe, johon kuuluu vaimo ja kolme jo aikuista lasta, jotka kaikki saivat kesällä 2010 jälkikasvua. Niinpä nyt onkin kasvavana haasteena isoisän rooli. Kirjoittaja on Tuen jäsen ja täytti 60 vuotta

17 Metsäveikkosanomat 4/ Metsäveikot Visuleirillä 1962 Kun Heikki Kankaanpää mainitsi jutussaan myös vuoden 1962:n Visuleirin, muistin virkistämiseksi tässä Eino Köksä Mäkisen arkistoista luettelo leirille ilmoittautuneista Metsäveikkojen pojista. Rastilla merkityt kuuluvat jäsenistöön ja saavat MV-Sanomat. Tuuli-Haukka: Heikki Kankaanpää (vj.) (x), Heikki Koivuvaara, Hannu Öberg (x), Hannu Luutonen (x), Matti Mänttäri (x). Susi: Mauri Lampelto (vj.) (x), Heimo Nurminen (x), Matti Tynkkynen, Sakari Paavola, Gutte Pietilä, Kalle Eerola (x), Antti Huumonen. Ilves: Matti Koivuneva (vj.), Kalevi Koskinen, Olli Mäki-Marttunen. Kettu: Kari Marttinen (vj.), Juhani Sillanpää (x), Tapani Puska (x), Kaj Berghäll, Jukka Berghäll. Hiiden-Hirvi: Esko Mäntyniemi (vj.) (x), Risto Schildt (x), Markku Similä (x), Risto Kajan (x), Markku Thölix (x). Majava: Harry Björkholm (vj.), Harri Karkkila, Tapani Larimo (x), Kalle Haapajoki, Juha Tulimaa (x), Jukka Öberg (x). Kotka: Esa Österberg (vj.) (x), Antero Paavola, Matti Puska (x), Reijo Malila (x), Pertti Asplund (x), Lasse Räsänen, Eero Ulkuniemi. Orava: Jukka Finnilä (vj.) (x), Rafael Mäkinen (x), Olavi Laakso, Kari Vaara. Rainer Rintala oli leirin johtajana. Matti Mänttäri lähetti lippukunnalle filmimateriaalia mm. Visuleiristä vuodelta Asiasta on juttu MV-Sanomat 4/2009:ssä. Mistään ei kuitenkaan löydy enempää tietoja esim. leirin johtajistosta. Nyt tarvitaankin teidän apuanne. Koska itse en voinut armeijan takia olla tällä leirillä, toivon, että joku mukana olleista kirjoittaisi tähän lehteen leiristä jutun kuvien kera. Samalla toivon, että jos henkilöluettelo löytyy joku sellainen, jonka voisi saada mukaan Tuen toimintaan ja MV-Sanomien postituslistalle, siitä ilmoitettaisiin Markku Rintaselle. Metsäveikkojen lehtileike- ja valokuva-arkisto ovat tältä osin myös puutteelliset, sillä tästä Visuleiristä ei ole yhtään juttua tai valokuvaa arkistoissa. Voisitko auttaa? Jos, niin lähetä Markku Rintaselle materiaalia joko monisteena tai sähköisenä. - MRi

18 18 Metsäveikkosanomat 4/2010 Metsäveikko minäkin (Heikki Kankaanpää) Metsäveikkosanomia lukiessa on omiakin muistoja palautunut mieleen, vaikka omasta partioajasta on kulunut jo useampi vuosi. Muissa yhteyksissä olen joskus tavannut Markkua ja hän on esittänyt, että koettaisin kirjata ylös jotain asioita omalta ajaltani. Koetetaan. Oma partiotoimintani alkoi Malmöntalolla kolkkapoikatouhuissa ja siitä sitten siirryttiin vartiotoimintaan vuoden 1958 tienoilla. Tilastotietäjät voisivat ehkä kertoa tarkemmin, mutta itsestä tuntuu, että partiotoiminta siihen aikaan oli kyllä aika vilkasta. Olihan Vaasassa muitakin lippukuntia, vaikkakin Metsäveikot taisi olla se suurin ja kaunein. Koulukavereitten mukana partioon liityttiin ja paljon meitä olikin. Mielikuva on, että kaveriporukka lisääntyi vielä vartioihin siirryttäessä, vaikka siinä vaiheessa tietysti jakauduttiin eri vartioihin. Itse aloitin Karhu-vartiossa, jossa siihen aikaan mukana olivat Kari Saraste vj:na, Jukka Hyppölä, Rolf Lindqvist, Tapani Puska, Kimmo Saraste ja Esko Räme. Kololla pidettiin kokoukset ja suoritettiin merkkejä sekä suunniteltiin reissuja, lähinnä tietysti Röjön majalle tai Degerträskille laavulle. Enää en osaa sanoa kuinka paljon majalla oikeasti käytiin, mutta jotenkin tuntuu, että aika usein siellä oltiin. Vaikka vartioita oli useita ja jonkinlaista vuorotteluakin piti soveltaa. Yleensä Postilta lähdettiin bussilla ja jäätiin Alskatintiellä pois ja käveltiin se kohtuulyhyt matka majalle. Varsinkin kylminä syys- tai talviaikoina siellä oli ensin saatava tuli kamiinaan ja takkaani. Olikin sitten mojova olo, kun oltiin saatu maja lämpimäksi ja nöttkötti pannulla syöntikelpoiseksi. Toki ohjelmaan kuului partiojuttujakin, mutta pääasia taisi olla sitten yleinen tarinointi. Joskus Köksä ilmestyi paikalle ja häntähän oli hyvä haastatella kaikenlaisesta partiosiasta. Tosin hän taisi ottaa ne asiat puheeksi kysymättäkin kyllä. Muistissa on parikin Viitaleiriä, ensimmäinen 1959, toinen 1961 ja vuotta myöhemmältä muistan Visuleirin Metsäveikkojen leirit olivat luonteeltaan ja järjestelyiltään hienoja ja niistä on jäänyt pelkästään mukavia muistoja leikkeineen, kilpailuineen ja leiritulineen. Jokainen leiri on toki omanlaisensa, ja nämäkin olivat itselleni erilaisia kokemuksia senkin takia, että ensimmäisissä olin tavisjäsenenä ja Visulla vartionjohtajana. Partiouralleni sattui yksi ulkomaanleirikin, joka oli Taalainmaalla; Dalalägret kesällä Lampellon Maurin kanssa matkattiin Helsinkiin, jossa yhytettiin muut suomalaiset. Meitä oli yhteensä 8 partiopoikaa ja pari johtajaa. Matkustajalaiva Aallottarella jatkettiin Tukholmaan, josta ensin junalla ja sitten vielä viimeinen etappi bussilla leirialueelle. Lähin kaupunki oli Moran kaupunki. Leiri oli kansainvälinen, kai kun oli joitain muitakin ulkomaalaisia, ainakin englantilaisia ja eestiläisiä, ei mikään suurleiri, ehkä Visuleirien kokoinen. Suomalaisten täytyi toki erottua joukosta jotenkin. Keskelle neljän pikkuteltan muodostamaa suomalaisleiriä juntattiin maahan vajaan parin metrin mittainen tukkipuu ikään kuin toteemiksi, johon leirialueelle tultaessa iskettiin leukut pystyyn. Tultiin kai

19 Metsäveikkosanomat 4/ Näkymä Dalalägretiltä. Suomalaisten leirialue oli lähinnä rantaa. Leirillä Keijo Kekola (vas.), neljäntenä Mauri Lampelto ja vieressä oikealla Heikki Kankaanpää.

20 20 Metsäveikkosanomat 4/2010 Patikkareissulla lähimaakunnassa Heikki Kankaanpää (vas.), Esa Österberg ja Lasse Räsänen. Joku? ottanut kuvan n siitä sitten leirillä hiukka kuuluisiksi. Kaikkiaan Dalalägretiltä jäi oikein mukavat muistot. Metsäveikkoja edustettiin joissain kilpailuissakin, piiri- ja suomenmestaruuskisoissa, ainakin Ilmajoella ja Hankoniemellä. Joukkue koottiin milloin minkäkinlainen, mutta isoa menestystä ei oikein tainnut tulla. Pääasia oli osallistuminen ja rehti kilpa. Aina siihen asti kunnes pudottiin kartalta. Eniten taisikin olla ongelmia suunnistuksen kanssa. Näin jälkeenpäin voikin todeta, että pienellä harjoituksella olisi tehty ihmeitä. Ehkä. Ikää kun sitten karttui ja muut asiat vetivät enemmän puoleensa, niin hiipui oma partiotoiminta. Viimeisimpiä aktiivisia vaiheita olivat vuodet , jolloin olin Karhu-vartion vj ja mukana tuolloin olivat Jyrki Kankaanpää, Esko Räme, Jarmo Ilmonen, Jukka ja Timo Matikainen sekä Timo Saarinen. Mukana olin jollain lailla vielä myöhemminkin, ainakin jäsenenä lippukunnassa, siihen asti kunnes opiskelut muualla alkoivat. Partiotoiminnassa en ole sen koommin ollut muuten kuin Metsäveikkojen taustatukijoukoissa joitain vuosia. Olemisestani todettakoon, että vaikutan nykyisin Hämeenlinnassa valtion aluehallinnossa ja työt alkavat olla paria vuotta vaille valmista. Olen Sanomia lukiessani ymmärtänyt, että nykyäänkin on mahdollista saada partiotoiminnassa mukana ollen uusia tietoja ja taitoja sekä ennen kaikkea hienoja kokemuksia, kuten itse aikanani. Hienoa. Heikki Kankaanpää Joulusauna Virkailijoiden perinteinen joulusauna pidettiin Väkeä paikalla oli keskinkertainen määrä. Vartionjohtajat olivat kaikki estyneitä. Laumanjohtajille ja johtajaneuvoston jäsenille jäi siten enemmän pizzaa, juomaa ja löylyjä jaettavaksi. Löylyjen lomassa suunniteltiin kevään ohjelmia ja pukkipalvelun järjestelyjä. - MRA

21 Metsäveikkosanomat 4/ Tuen vuosikokous Vaasan Metsäveikkojen Tuki ry:n varsinainen kokous pidetään tiistaina klo 19 lippukunnan kolossa osoite Kauppapuistikko 16 (sisäänkäynti palokadun puolelta). Vuosikokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat: puheenjohtajan ja johtokunnan jäsenten valinta, tilinpäätös, talousarvio, toimintasuunnitelma ym. Jäsenmaksu vuonna 2010 oli 15 euroa. Kokouksessa käsitellään myös ainaisjäsenmaksun vaihtoehtoa. Vuonna 2011 johtokuntaan kuuluivat Markku Rintanen (puheenjohtaja), Jaakko Perttu (varapuheenjohtaja), Taavi Itävuori (taloudenhoitaja), Pekka Ketola, Raku Hautamäki ja Mika Oksala sekä itseoikeutettuna lpkj. Miikka Rautavirta, joka on toiminut Tuen sihteerinä. Erovuorossa vuonna 2011 ovat Taavi Itävuori, Pekka Ketola ja Jaakko Perttu. Kokouksessa on myös mahdollista saada yksityiskohtaisempaa tietoa Tuen tulevista suurista haasteista. Nyt tukeasi tarvitaan Tuen jäseniksi voivat edelleen liittyä entiset aktiiviset metsäveikot, poikien vanhemmat ja sellaiset jäsenet, jotka haluavat tukea lippukunnan poikien toimintaa kohtuullisella EUROsummalla vuodessa. Menneen toimintavuoden aikana on kuollut moni aktiivinen tukijajäsen. Nuoria on saatava mukaan, muuten Tuesta tulee pelkkä enkelikuoro. Tuen jäsenten yhteys lippukuntaan säilyy muun muassa neljä kertaa vuodessa ilmestyvän METSÄVEIKKO-Sanomat lehden välityksellä. Voit helposti liittyä Tuen jäseneksi ottamalla yhteyttä Markku Rintaseen puh tai sähköpostilla: Hyvä yhteyshenkilö on myös lpkj. Miikka Rautavirta puh MRi EPP jatkuu yhä Entinen partiotoimintaa pyörittänyt yhdistys Etelä-Pohjanmaan Partiolaiset ry jatkaa toimintaa partiotoiminnan varainhoitoyhdistyksenä. Syyskokous Vaasassa päätti sääntömuutoksesta, joissa mm. vuosikokousten määrä pienenee yhteen ja äänivaltaa käyttävinä jäseninä ovat jatkossa vain lippukunnat. Partiojohtajaäänet jäivät siis historiaan. Tilintarakastajat muuttuivat myös toiminnantarkastajiksi. Yhdistys luopuu tarpeettomaksi jääneestä kalustosta ja vuokralla olleesta kalustovarastosta. Kalusto jaettiin joulukuussa halukkaille lippukunnille, ja Metsäveikotkin sai jotain leirikalustoa tässä jaossa. Yhdistyksen puheenjohtajana on Erkki Hakala. Hallituksessa ovat Maija Myllykoski, Jari Autio ja Miikka Rautavirta. Seuraava kokous pidetään keväällä 2011, jossa valitaan mm. uudet henkilöt yhdistyksen johtoon. - MRA

22 22 Metsäveikkosanomat 4/2010 Räty on mennyt kotiin Uutinen tutun ihmisen poismenosta pysäyttää aina. Me partiolaiset puhumme poismenosta maamerkein. Joku on mennyt kotiin. Saattaa tätä viestiä kertova maamerkki jopa löytyä jonkun partiomiehen kuolinilmoituksesta tai hautakivestäkin. Merkissä kaksi sisäkkäin piirrettyä ympyrää kertoo, että merkin polulle jättänyt partioveli on mennyt kotiin tai leirille. Syyskuun lopulla saimme yllättäen tietää, että partiomies, lippukunnan pitkäaikainen lippukunnanjohtajan apulainen sekä partioveli Risto Räty Haapaoja on menehtynyt. Sain itse tiedon maanantai-aamuna rotary-kokouksessa ja vaikka en voi laskea itseäni Rätyn aivan lähimpään partioveljespiiriin, pysäytti tieto yllätyksellisyydellään. Rätyn ja minun partiopolkuni kohtasivat merkillisesti vuosien ja vuosikymmenten varrella. Ja useimmiten vain positiivisissa merkeissä. Räty toimi partiopoikaosaston johtajana, kun pikkupoikana 1970-luvun puolessa välissä liityin innokkaana Metsäveikkoihin. Ensimmäiselle talvileirille osallistuin hiihtolomalla 1976, ja sielläkin Räty oli mukana. Muistan Rätyn rauhallisuuden ja sen mukanaan tuoman turvallisuuden tunteen, kun podin koti-ikävää pikkupojalle melko ankarissa talvileiriolosuhteissa (tai ainakin silloin ne tuntuivat siltä). Räty hoiti rautaisella otteella kaikki minun ikäluokkani luokkamerkkisuoritukset ja siksi hänen nimensä komeilee suorituskirjani sivuilla merkkikunnan vanhimpana - hienolla käsialalla kirjoitettuna, olihan Rätyllä käsittämättömän hieno käsiala - partiomieheksi. Keväällä 1978 sain Rätyltä puhelinsoiton, joka sai minut puhkumaan innosta. Minut oli valittu Kettu-vartion vartionjohtajaksi ja olin tästä nimityksestä aivan onnesta mykkyrällä - täyttihän partio tuossa vaiheessa koko elämäni ja vartionjohtajaksi pääseminen oli jotain aivan käsittämättömän hienoa. Räty oli yhä partiopoikaosaston johtaja ja vartiojohtajaneuvoston vetäjänä. Teimme kuuden vartionjohtajan kanssa matkan tynkäjamboreelle Sveitsiin kesällä 1979, josta palasimme sateiseen Suomeen ja järjestön Karelia-suurleirille, jossa meidät vastaanotti Metsäveikkojen leirilippukunta johtajanaan - kukas muu kuin Räty. Keväällä 1980 oli sitten aika väistyä syrjään vartionjohtajan paikalta eikä se ollutkaan niin helppo nakki nieltäväksi. Sen päätöksen toimeenpanijana ja minun, väistyvän vartiojohtajan tukijana toimi jälleen Räty. Ei ollut helppo 16-vuotiaana muka miehenalkuna siirtyä syrjään paikalta, jonka vastaanottaminen oli kerran aiheuttanut niin paljon onnea nuoren pojan sydämeen. Mutta Rätyn rauhallisuus tuki. Partiourani jatkui kuitenkin vaeltajissa ja joukkueenjohdossa. Pääsinpä aikanaan Rätyn paikalle partiopoikaosaston johtajaksi ja vuonna 1992 jopa lippukunnan johtajaksi ja apulaisenani toimi ainakin hetken - niin - Risto Räty Haapaoja luvun puoliväli oli lippukunnassa ja etenkin Ylläsmaja-toimikunnassa muutosten aikaa, ja muistan kuinka majatoimikunnan

23 Metsäveikkosanomat 4/ Räty (oik.) ja pojat paraatitehtävissä 1987 Vaasassa. uudelleenjärjestelyissä Räty pullahti pois majatoimikunnasta. Tarkoitus oli nuorentaa majatoimikuntaa ja jostain käsittämättömästä syystä aloitimme nuorentamisen pudottamalla nuorimpia jäseniä pois. Tätä työtapaturmaa Räty ei ymmärrettävistä syistä aivan sulattanut, ja sain nuorena lippukunnanjohtajana asiaankuuluvan, mutta rauhallisen palautteen suoraan Rätyltä. Tiemme kohtasivat siis jälleen. Itse jäin vuosituhannen vaihteessa pois lippukunnan toiminnasta, ja niin taisi Rätykin vetäytyä. Tapasimme satunnaisesti lippukunnan juhlissa, kololla ja kauppojen parkkipaikoilla. Aktiiviset partiouramme olivat takanapäin, mutta tallella oli tuo leppoisa ja rauhallinen, tuttu ja turvallinen Räty, joka on nyt mennyt kotiin. - Markku Suoranta

24 24 Metsäveikkosanomat 4/2010 Kärppäleirillä 1981 Räty, Repa, Arja, Asko, Anneli ja Mikko Haapaoja. Lippukunnan johtajaneuvosto kirjaston portailla 1982: Risto Haapaoja (oik.), Sakari Seppelin, Markku Rintanen, Sauli Paavola, Reijo Salmi ja Juha Kontiainen.

25 Metsäveikkosanomat 4/ Risto antoi merkittävän panoksen lippukunnan poikien parhaaksi Kuten viime Metsäveikko-Sanomissa kerrottiin, Risto Räty Haapaoja kuoli Vaasassa. Viime vuosisadan puolella mukana olleet metsäveikot muistavat Rätyn myhäilevänä ja aktiivisena johtajana, joka antoi todella merkittävän panoksen lippukunnan toiminnalle. Rätyn partioura alkoi jo 1960-luvulla ja vuonna 1966 hänet sijoitettiin Orava-vartioon, jonka johtajana oli Pekka Finnilä. Vuonna 1968 hänestä tuli Oravan vartionjohtaja, missä tehtävässä hän oli pari vuotta. Vartioon kuuluivat tällöin Eino Mäkisen tekemien merkintöjen mukaan Kalevi Pelkkala, Visa Riihimäki, Kari Peltonen, Mika Manner, Lari Mäki, Antti Ylimäki, Hans Gylling, Mika Hatanpää ja Kari Björkholm. Räty suoritti I luokan merkin Villakolossa järjestetyssä kuulustelussa. Rätyn partioura jatkui tämän jälkeen lippukunnan eri tehtävissä 30 vuoden ajan. Hän keskittyi etupäässä lippukunnan toimintaan, mutta oli myös tarpeen mukaan auttamassa piirin tilaisuuksien järjestelyissä. Lippukunnan johtajaneuvostoon hänet valittiin ensimmäisen kerran 1976 ja tässä tehtävässä hän oli vielä vuonna Lippukunnanjohtajina tänä aikana toimivat Reijo Salmi ja Markku Rintanen. Partiopoikaosastoa Räty johti ja lpkj:n ensimmäiseksi apulaisena hän toimi Oman panoksensa hän antoi myös Ylläsmajan toiminnalle niin toimikunnan pitkäaikaisena jäsenenä kuin sihteerinä. Räty oli mukana myös muissa johtotehtävissä, joista voidaan mainita mm. Röjön talvileirin vetäminen Samoin Karelia-leirillä hänellä oli johtotehtävä vuonna Kun Vaasassa vuonna 1987 järjestettiin valtakunnallinen paraati, johon osallistui partiolaista, Räty vastasi osanottajan majoittamisesta, eikä valituksia tullut. Repa oli paraatin johtaja, ja järjestelytehtävissä oli mukana runsaasti muita metsäveikkoja. Rätyn lippukunnan ja piirin hyväksi antama apu huomioitiin erilaisina huomionosoituksina. Lpk:n hopeisen jäsenmerkin hän sai Tämän jälkeen vuorossa oli Suomen Partiopoikajärjestön (SPJ:n) pronssinen plaketti SPJ:n rautaisen ansiomerkin ja E-P:n Partiopoikapiirin kuparisen ansiomitalin hän sai Suomen Partiolaisten pronssinen ansiomerkki oli vuorossa Lippukunnan hyväksi tehty työstä häntä kiitettiin 1982, jolloin hän sai hopeisella jäsenmerkillä varustetun kunniapuukon. Kultaisen jäsenmerkin Räty sai 1987 ja lippukunnan standaarin Paperille merkittynä kaikki näyttää hyvin yksinkertaiselta ja ehkäpä vaatimattomaltakin. Käytännössä se ei kuitenkaan ole ollut sitä. Metsäveikot tarvitsee ja kaipaa yhä edelleen sellaisia johtajia, jotka ovat valmiita antamaan enemmän kuin ovat itse saaneet. Ilman Rätyn kaltaisia esimerkkejä toiminta ei voi jatkua täysipainoisena ja tehokkaana. Poikien parhaaksi tarvitaan yhä edelleen. - Markku Rintanen

26 26 Metsäveikkosanomat 4/2010 TeamFendari SMkisoissa Tämän syksyn partiotaitojen SM-kisat olivat teemaltaan kokoelma eri aikakausien viestitystä. Via Custus kilpailut järjestettiin Lohjalla Uudellamaalla ja Metsäveikoista mukana oli TeamFendari vartio. Tuloksena oli harmaan sarjan sija 11 ja vaeltajasarjan kakkostila. Kilpailujen valmistelut aloitettiin totutun verkkaisesti, eli kisaa edeltävänä iltana Juhon kämpillä. Iltaan kuuluivat mm. ensimmäiset (ja viimeiset) googletukset tehtäväluettelon vinkkeihin, hyvää bolognesea, pakkailua ja saunomista. Valmistelut olivat vähäiset, mutta sitäkin tehokkaammat. Kilpailun lähtötehtävänä oli rakentaa postilaatikko vanerista ja rimasta 45 minuutissa. Kelloa vastaan käyty rakennustaistelu sujui hyvin, ja saimme laatikkomme valmiiksi. Kisa oli polkaistu käyntiin, ja jälleen kerran olo oli kuin suomalaisurheilijoilla konsanaan - lähdettiin tekemään omaa hyvää suoritusta ja hakemaan lisää kisakokemusta. Karttaa silmäillessä selvisi, että lauantain reitillä oli pituutta reippaasti ja rasteja paljon. Matka taittui ripeään tahtiin, ja rastit tuntuivat sujuvan kohtalaisesti tai hieman alakanttiin. Latinankieliset termit menivät vielä arvailemalla hyvin, kun vaihtoehtoja oli tarjolla, mutta mineraalitrivia ja partiopiirien johtajien tunnistus ei ollut kolmikostamme kenenkään ominta alaa. Päivän kaksi suunnistustehtävää olivat suorituksina meiltä kuin yö ja päivä. Ilmakuvakartan kanssa suunnistus oli niistä nimenomaan se yö. Toisessa suunnistustehtävässä piti käydä leimaamassa rastit mahdollisimman nopeasti, mutta haasteena oli, että numeroltaan parittomat rastit pystyi leimaamaan vain tiettynä aikana. Rastit löytyivät hyvin, ja tuloksena sarjan toiseksi parhaat pisteet. Lauantain reitillä oli vielä kisojen teemaa, postinjakoa ja kuningas Kustaata, koskevat tehtävät. Kustaa-tehtävä oli jonkinlainen kauppalistan suunnittelu, jossa piti hankkia vaatteet Kustaalle mahdollisimman halvalla huomioiden alennukset ja etuudet. Juho ja Juha hoitivat ajattelupuolen allekirjoittaneen taistellessa kauppalistan tarrojen kanssa. Kelpo pisteet olivat pojat saaneet hommattua! Illan alkaessa hämärtää askartelimme vielä kokonaisen kirjesetin A5-kuorella, leimasimella ja sinetillä sekä liimailimme postimerkkejä paketteihin arvioidun painon ja osoitteen mukaan. Matka jatkui kohti yörastia, ja omat oikopolkumme aitojen ali ja öisen golfkentän läpi tekivät siitä, jos ei nyt ehkä lyhyempää, niin ainakin mielenkiintoisemman. Yörastilla oli ohjelmassa perinteiseen tapaan ruokatehtävä ja työläs, haastava ja mahdoton rakentelu. Juha oli nettiselailuillaan bongannut ruokatehtävän ohjeen ja suunnitellut valmiiksi trangian uuniviritelmän. Jälleen kerran ateriakokonaisuus oli täyden kympin suoritus tiimin omien makutuomareiden mielestä, ja kisaraatikin antoi hyvin pisteitä! Ruoan valmistuttua kävimme tekemässä yöllisen pelastustehtävän, jossa allekirjoittanut kävi kuivapuvussa uiden hakemassa järvessä räpiköineen henkilön. Inkelillä joskus suoritettu kuivapuvun testaus takasi suorituksen varmat otteet. Loppuyö menikin sitten sen työlään keinuhevosprojektin

27 Metsäveikkosanomat 4/ Kisareitin varrelta. Juha Surakka (vas.) Juho Ylinen, Markus Kiviluoma parissa. Oli pölkkyjä, lautoja, palmikoituja häntiä ja harjoja, tappiliitoksia, lohenpyrstöliitoksia ja vaikka mitä. Aamuneljään asti sitä väsäiltiin ja jonkinlainen keinuva otus sitä tulikin ja varmasti joku sillä tykkäisi leikkiä. Arvostelijat vaan eivät tykänneet ja pisteet yökätevyydestä olivat Fendarille jo niin totutun heikot. Sunnuntaiaamu alkoi pikaisesti tunnin pikaunien jälkeen. Pakkailtiin varusteet nopeasti kasaan ja haahuiltiin hetkinen leirialueella ilmoittautumispistettä etsien. Herpaantunut ote napattiin kuitenkin nopeasti kiinni, ja aamun ensimmäisellä rastilla saatiin heti hyvä suoritus. Tehtävä oli arviointia ja päättelyä mekaniikan ja voimien parissa, kun vipupyörästöön kytkettyyn ämpäriin piti laskea mahdollisimman paljon vettä ilman, että vastapaino nousee ilmaan. Kisan reitti jatkui Lohjan lähiöitä pitkin ja tehtäväpainotteisen ja reitiltään pitkän lauantain jälkeen sunnuntain reitti oli lyhyt ja tehtäviä vain muutama. Päivän aikaavievin tehtävä oli postinjako. Vartiolle annettiin osoitteet, joihin tuli käydä jakamassa 15 kirjettä, sekä Lohjan turistiopas, jossa oli katujen nimet ja opaskartta. Postilaatikot löytyivät hyvin ja hyvät pisteet tehtävästä tulikin! Jäljellä oli vielä pöllötriviaa ja loppukiri, johon oli yhdistetty kysymysosa. Kysymyksiin oli vastaukset mukaan annetussa sanomalehdessä. Meidän taktiikkamme oli juosta maalille ja levittää Hesari osiin pyörätielle. Aukotonta suunnitelmaa pääsi häiritsemään tuuli, mutta kaikkinensa hyvät pisteet tuli kuitenkin. Maaliviiva ylittyi poikkeuksellisen aikaisin, ja kisan jälkeinen huolto päästiinkin aloittamaan jo puoli kymmenen aikaan. Omasta mielestäni varsin toimiva systeemi painottaa tehtävät ja valtaosa reitistä lauantaille ja pitää jälkimmäinen päivä lyhyenä pyrähdyksenä. Kilpailujen tulosarvontatoimisto jääti pahasti sekä kisapaikalla, että kisan jälkeen netissä. Lopullisissa tuloksissa Fendarin sijoituksena on 11. Harmaassa sarjassa ja vaeltajaikäisten omassa tuloslistassa toinen sija.kiitokset Juhalle ja Juholla hyvästä kisasta! -MarkusKiviluoma

28 28 Metsäveikkosanomat 4/2010 Pohjanmaan pojat Erävaelluksen SM-kisoissa Markus Kiviluoma Metsäveikoista ja Petri Jykylä Ähtärin Eräveikoista osallistuivat 41. kerran järjestettyihin Erävaelluksen Suomen mestaruuskisoihin, jotka tänä vuonna pidettiin Kiilopäällä Tuloksena oli sija 16 pääsarjassa. Kolmivuorokautiseen seikkailuun sisältyi muun muassa 105 km vaellusta, kolme laavuyötä ja tehtävärasteja perinne-esineiden tekemisistä poron korvamerkintöjen tunnistamisen kautta aina jokihelmisimpukan elämänkaaren selvittämiseen. Taustaa Petrin kanssa tavattiin ensimmäistä kertaa suurleiri Taruksella 2004 haikkirastia järjesteltäessä. Sen jälkeen olemme olleet monesti mittelemässä paremmuudesta partiotaitokisojen merkeissä, ja molempien kisavartioille onkin tullut vaihtelevasti menestystä. Kesällä 2009 nousi esille ajatus erävaelluskisoihin lähtemisestä. Intoa löytyi ja Petrin kontaktien kautta saimme opastusta kisoihin lähtemisestä aivan lajin huipuilta! Sen vuoden kisat päättyivät meidän osaltamme kuitenkin keskeytykseen puolessa matkassa isojen hiertymien ja rakkojen vuoksi. Uudestaan lähteminen oli kuitenkin selviö, ja tälle vuodelle saimme varusteellista sponsoriapua seikkailuvarustekauppa Vuoripuro.comilta, jonka piilomainonnalta ei tässä jutussa voi välttyä Torstai Satoja kilometrejä autolla-ajoa ja autossa vaihtelevasti nukuttu yö takana, ja kisajännitys alkoi nousta jo tapahtuman vaatimalle tasolle. Teimme vielä viimeisiä rinkkojen fiksaamisia ja saimme kummallekin suurin piirtein samanpainoiset rinkat, eli siinä 15 kilon hujakoilla ne painot pyörivät. Kaikki piti olla nyt mukana (myöhemmin paljastui, ettei asia aivan näin ollut), ja edellisvuoden painajaiset mielessä pyörien odottelimme itse kisan alkua. Ainoa tavoite tänä vuonna olisi maaliin pääsy, ja sitä myöten olimme jättäneet ennakkolukemiset kärkitiimeille. Kisa alkoi lähtötehtävällä noin puoli kahden aikaan, ja tehtävänä oli rakentaa annetuista materiaaleista riekkoansa. Erävaelluskisoille tyypillisesti mitään ohjeita ei annettu, kaiken tarvittavan tiedon piti löytyä itseltä. Hetken koetimme hakea välähdyksen omaisia muistikuvia Olli Aulion selviytymisoppaan ansasivuista, mutta laihoin tuloksin. Kehittelimme oman ansan, mutta arvostelun mukaan se ei ollut arvioijien testeissä toiminut. Lähdön yhteydessä selvisi, ettei torstai-illalle

29 Metsäveikkosanomat 4/ ollut yörastia, vaan perjantainkin kartat jaettiin saman tien ja jokainen partio sai yöpyä valitsemallaan paikalla. Torstain ja perjantain lisänä oli havaintojen keräämistä reitin ulkopuolella olleista karttaan merkityistä paikoista, joissa oli historiallisia, luonnontieteellisiä ja geologisia kohteita. Edellisvuodesta olimme oppineet, että alkuvaiheessa ei kannata höntyillä liikaa lisärastien perässä ja koska näissä lisureissa ei ollut mitään varmuutta pisteistä, vaikka kävisimme havaintopaikkoja ihmettelemässä, päätimme edetä vain pakollisten rastien kautta. Sää oli puolipilvinen ja oli pieniä sadekuuroja, mutta aina välillä aurinkokin pilkahteli. Torstaina vaellettiiin hyvin pitkälle polkuja pitkin ja pidimme tahdin ripeänä, että pääsisimme mahdollisimman lähelle perjantain ensimmäistä rastia ennen pimeän tuloa. Torstaille oli vain kaksi rastia, toisessa kysyttiin toimintatavoista UKK-kansallispuistossa ja toisessa oli ensiapua puukolla viillettyyn haavaan yhdistettynä joen kahluuylitykseen loukkaantuneen kanssa. Ensiapurastin yhteydessä tehtiin myös havaintopaikkarasteihin liittyneet kysymykset, joihin heittelimme sujuvia arvauksia kartan ja oman päättelyn perusteella. Yksi täsmähakukin osui, sillä satuimme käymään yhdellä historialisärastilla ja jopa tunnistimme sieltä paikallisen jääräpäälegenda Meäntäisen yhdestä puusta veistetyn ruuhen. Automatkan tärppejä! Olimme kahluupaikalla ensimmäisenä partiona ja koska valoisaa aikaa oli vielä kolmisen tuntia, lähdimme jatkamaan matkaa kohti perjantain ensimmäisen rastin lähettyvillä olevaa lampea. Tuntureiden rinteitä pitkin matka eteni hitaasti, mutta suunnistaminen oli kuitenkin helpohkoa ja saavuimmekin puoli kymmenen aikoihin lammen rantaan. Keitimme pussiruoat ja venyttelyjen jälkeen siirryimme nukkumaan reippaat seitsemän tunnin unet. Minä olin liikkeellä yhden venytyksen taktiikalla, Petri huolsi jalkojaan vähän huolellisemmin. Matkaa torstaille kertyi 25 km. Perjantai Aamulla keräilimme tavarat kasaan nopeasti ja lähdimme jatkamaan matkaa rinnettä ylös kohti ensimmäistä rastia. Aamupalana oli mysliä, jota syötiin kävellessä. Paljakan kivikot toivat mieleen edellisvuoden Reisjärven kilpailun, jota muutenkin muisteltiin kuin taannoista olympialätkän välierää. Ennen rastia näkyi myös toinen partio, joka ei elekielestään päätellen ollut aivan kartalla. Rastipiste olikin hankala painanne keskellä tunturin rinnettä. Osuimme kuitenkin nappiin ja pääsimme tekemään karttatehtävää, jossa vastapäisellä rinteellä pienenä pisteenä näkynyt Seisomakivi piti sijoittaa karttaan ja määrittää sille koordinaatit. Perjantain alkupään rastivälit olivat torstain tapaan pitkiä, 4-8 km. Päivän toisella rastilla koetimme taas pohtia hyviä arvauksia havaintopaikkajuttuihin, mutta ne nyt meni miten meni. Sen sijaan sitä seuranneelta rastilta saimme ainoana partiona täydet pisteet, kun tehtävänä oli määrittää tähtäysputkesta näkyvät kaukaiset paikat kartalle! Puolen päivän aikaan olikin vuorossaylitystehtävä Suomujoen Aittajärven ylityspaikalla. Tiimipalaverissa Petri sai vakuutettua minut, että melontasäkki pitää vettä (viime pt-syyskisoissa kaikki varusteet kastuivat), ja voidaan mennä uimalla/rinkkalautalla, eikä kahlaamalla, josta sai vähemmän pisteitä. Ylitys sujui varsin mallikkaasti ja saimme hyvät pisteet. Päivän viimeiset rastit eivät menneet niin vahvasti, kun kolttakylän asumuksien nimistä ei ollut oikein tietoa, eivätkä kaikki pilvityypitkään muistuneet mieleen. Saavuimme kilpailun ensimmäisenä partiona yörastille jo neljän aikaan päivällä ja huoltoaikaa oli tiedossa majesteetilliset 14 tuntia! Yörastitehtävänä oli tehdä oikeaoppinen kiehinen, jonka avulla piti saada nuotio syttymään kolmella tulitikulla. Nuotiolla sitten kuivattelimme kenkiä ja sukkia, jotka olivat kastuneet soilla. Jalkojen kunnossa ei kummallakaan ollut kuitenkaan mitään vikaa ja suuremmilta hiertymiltä ja rakoilta olimme välttyneet. Tuli siinä muisteltua samalla kuinka edellisvuoden kisa oli päättynyt jo ennen toisen illan yöras-