METSÄALAN TULEVAISUUSVERSTAS, OSA II

Transkriptio

1 METSÄALAN TULEVAISUUSVERSTAS, OSA II RAPORTTI Sari Pitkänen, Jouni Pykäläinen ja Saija Miina Metsäalan ennakointiyksikkö Itä-Suomen yliopisto PL Joensuu p S-posti 1

2 Sisällys 1. Johdanto Tulevaisuusverstaan työskentelymenetelmä Tulevaisuusverstaan tulosten analyysi Tulevaisuustarinat Kooste toimenpide-ehdotuksista Yhteenveto toisen tulevaisuusverstaan tuloksista Millaisena Suomen metsäala vuonna 2050 nähtiin? Ristiriidat Yllättäviä/mielenkiintoisia havaintoja tuloksista Liite 1. Metsäalan tulevaisuusverstaan osallistujat Liite 2 Metsäalan tulevaisuusverstaan tulokset ryhmittäin: tulevaisuuspyörät, tulevaisuustaulukot ja toimenpidesuositukset

3 1. Johdanto Ennakointi on osa maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön metsäalan päätöksentekoa ja se vaikuttaa ministeriöiden politiikkaan ja hallitusohjelman metsäalaa koskeviin painotuksiin. Ministeriöiden suorittama ennakointi tukee myös muiden metsäalan toimijoiden strategista päätöksentekoa. Maa- ja metsätalousministeriön Kansallisen metsäohjelman ja työ- ja elinkeinoministeriön Metsäalan strategisen ohjelman yksi tavoite on metsäalan ennakoinnin vahvistaminen. Ministeriöt ovat yhteistyössä ennakointityötä tekevien tahojen kanssa luoneet mallin Metsäalan ennakointifoorumista, verkostoitumiseen perustuvasta ennakointityön kehittämisestä ja hyödyntämisestä. Vuonna 2010 Metsäalan ennakointifoorumi koostui sarjasta tulevaisuusverstaita, joihin osallistui sekä tulevaisuustiedon tuottajia että tiedon käyttäjiä. Verstaiden yksityiskohtaisemmasta suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus ja Itä-Suomen yliopiston Metsäalan ennakointiyksikkö. Toukokuussa pidetyssä ensimmäisessä ennakointiverstaassa keskityttiin metsäalan tulevaisuuden todennäköisimmiltä vaikuttavien suuntien löytämiseen. Lokakuussa 2010 pidettiin jatkoverstas. Jatkoverstaaseen joukko alan asiantuntijoita ja erityisosaajia täydensi ensimmäisessä verstaassa syntynyttä tulevaisuuskuvaa oman erityisteemansa näkökulmasta, pohti tulevaisuuskuvan toteutumisen mahdollisuuksia erilaisissa tulevaisuuden toimintaympäristöissä sekä lopuksi muotoili suosituksia toimenpiteistä, joilla kyseistä teemaa voidaan edistää. Jatkoverstaan tuloksena syntyi tarkennetut tulevaisuuskuvat kuudesta tulevaisuushaasteesta sekä politiikkasuosituksia ja toimenpide-ehdotuksia niin tulevaisuuskuvien toteuttamiseksi kuin ennakointityön ohjenuoraksi. Tavoitteena oli, että idearikkaus ja rohkea katse tulevaisuuteen olisivat hallitseva toimintatapa myös jatkoverstaassa. Jatkoverstaassa annettiin aiempaa enemmän painoa yhteiskunnan kehityksen ja todellisten mahdollisuuksien pohdinnalle. Toisen tulevaisuusverstaan teemat olivat: 1. Tavoitteellinen metsänomistus 2. Hyvinvointimetsä 3. Metsät energiana 4. Palveluvienti 5. Uudet teknologiat sekä niihin liittyvät tuotteet ja liiketoimintaosaaminen 6. Paperi ja kartonki Tulevaisuusverstaiden tuloksia hyödynnetään muun muassa Maa- ja metsätalousministeriön Kansallisen metsäohjelman tarkistamisessa ja toimeenpanossa sekä työ- ja elinkeinoministeriön Metsäalan strategisen ohjelmantoteuttamisessa ja Metsäalan ennakointifoorumin toiminnassa. 3

4 2. Tulevaisuusverstaan työskentelymenetelmä Toinen tulevaisuusverstas alkoi alustuksella, jolla osallistujat ohjattiin miettimään metsäalan kehittymistä osana muun yhteiskunnan kehitystä. Varsinaisen työskentelyn ensimmäisessä vaiheessa kunkin teema-alueen asiantuntijat pohtivat ryhmässään teema-alueen mahdollista kehitystä tulevaisuudessa ja kirjasivat ajatukset tulevaisuuspyörään. Kohteena oli Suomen metsäala sisältäen viennin ja suomalaisten organisaatioiden toiminnan ulkomailla. Aikajänne ulottuu vuoteen Työskentelyn toisessa vaiheessa ryhmät laativat edellisen kohdan pohdintojen perusteella tulevaisuustaulukot. Tässä vaiheessa ryhmät kuvasivat mahdollisen ja mielestään todennäköisen teemaalueen tulevaisuuden. Työskentelyalustana oli ryhmälle jaettava tulevaisuustaulukko, joka koostui seuraavista pohdittavista osista: Mitä? Tavoite? Kenelle? Mitä toimijoita? Kuka tekee? Arvot? Esteet? Uhat? Rajoitukset? Ajurit? Työskentelyn kolmas vaihe koostui toimenpidesuositusten kirjoittamisesta. Ryhmät pohtivat toimenpidesuosituksia ajatellen mahdollisia tulevaisuuksia: mitä pitäisi tehdä tai tietää jotta teemaalueen myönteistä kehitystä voidaan edistää tai epätoivottua tulevaisuutta välttää? 1. Millaisia ennakointitehtäviä liittyy epävarmoihin tulevaisuuksiin? Mitä ennakointifoorumin pitäisi tehdä: mistä aiheista tarvitaan toimijoiden yhteistyötä, selvityksiä, työryhmiä, seminaareja, viestintää tms.? 2. Millaisia tiedonpuutteita on: mihin pitäisi suunnata tutkimustoimintaa? 3. Millaisia toimijoita tai toimintaa tarvitaan vuonna 2050 ja sinne mennessä: mihin pitäisi suunnata kehittämistoimintaa? 4. Millaista osaamista tarvitaan tällaisessa toimintaympäristössä? Tämä raportti esittelee edellä kuvatun teemaryhmätyöskentelyn tuloksia. Tulevaisuusverstaiden sarjan päätteeksi järjestetään marraskuussa 2010 metsäalan kansallisen ennakointifoorumin kokous, jossa tulevaisuusprosessin tulokset esitellään foorumin toimijoille. Kokouksessa osallistujat arvioivat jatkoverstaan tulevaisuuskuvia ja ehdotettuja toimenpiteitä sekä keskustelevat ennakointifoorumin roolista toimenpiteiden toteuttamisessa ja edistämisessä. Itä- Suomen yliopiston Metsäalan ennakointiyksikkö esittää tulevaisuusprosessin tuloksena ehdotuksen siitä, miten metsäalan kansallisen ennakointifoorumin työtä jatketaan ja koordinoidaan ja miten syksyllä 2010 toteutetussa tulevaisuusprosessissa määriteltyjä tulevaisuushaasteita päivitetään tulevina vuosina. Tämän prosessin loppuraportti toimitetaan sekä maa- ja metsätalousministeriöön että työ- ja elinkeinoministeriöön vuoden 2010 loppuun mennessä. 4

5 3. Tulevaisuusverstaan tulosten analyysi 3.1 Tulevaisuustarinat Tulevaisuusverstaan kahdeksassa teemaryhmässä kuvattiin tulevaisuuspyörän ja tulevaisuustaulukon avulla teema-alueen toimintaa ja merkitystä vuonna Tulevaisuustarinat ovat tulkintoja tulevaisuuspyörien ja taulukoiden sisällöistä. Tulevaisuus Tavoitteellinen metsänomistus 2050 (ryhmä 1A) Vuonna 2050 metsänomistaminen on aktiivista, dynaamista, osallistavaa ja kestävää. Metsänomistajat ovat niin raaka-aineen omistajia kuin myös sen jalostajia sekä palveluiden tuottajia. Metsänomistajien tavoitteena on, että jokaisella omistetulla hehtaarilla on arvo ja jokainen hehtaari on siten osa tuottavaa yritystoimintaa, jota kyetään toteuttamaan ilman yhteiskunnan tukia. Tämä edellyttää kasvatusmuotojen monipuolistumista, kuten jatkuva- ja lyhytkiertokasvatusta ja erikoisviljelmiä (vaikkapa joulukuusifarmit). Tärkeää on myös tunne; omistamisen ilo ja tunneside omaan metsään nousee vuonna 2050 esille. Metsien käyttöä ohjaavia arvoja ovat taloudellisuus, aktiivinen toiminta, moniarvoisuus, tavoitteellisuus, kestävyys ja tehokkuus. Metsänomistajien toiminta monipuolistuu ja metsän tuotevalikoima siis laajenee vuoteen 2050 mennessä pelkästä puuraaka-aineesta erilaisiin tuotteisiin ja palveluihin, kuten metsien kasvattaminen hiilensidontaa varten, sekä erilaisten kuitujen ja niistä valmistettujen luonnontuotteiden tuottamiseen. Jalostusarvo nousee, samoin kuin metsien arvostus kasvavana metsänä sekä enenevässä määrin osana maisemanhoitoa. Metsänomistusmuotojen kirjo kasvaa osakeyhtiöiden ja erilaisten rahastojen myötä. Myös jokaiselle mahdollisuus omaan metsähehtaariin -ajattelu nousee esille. Metsillä tuotetaan hyvinvointipalveluja tarvitseville. Toiminnan ajureina ovat biomassan lisääntyvä ja monipuolistuva kysyntä, joka kytkeytyy väestönkasvuun ja ikääntymiseen, ilmastopolitiikka, joka kytkeytyy hiilensidontaan ja metsien rooliin siinä sekä energian ja uusiutumattomien raaka-aineiden hintaan ja saatavuuteen, johon puolestaan vaikuttaa luonnonvarapoliittinen ilmapiiri. Virkistyskäytön ja jokamiehenoikeuksien asema muuttuu hyvinvointipalvelujen tuotteistamisen myötä; jokamiehenoikeus saattaa jopa poistua. Toiminnalle on kuitenkin esteitä ja rajoituksia: Saattaa olla, ettei tuotteille löydykään markkinoita tai että metsänomistajat eivät omaksu uusia tavoitteita eivätkä mahdollisuuksia. Myös heidän omistamansa metsäalueet saattavat olla uutta liiketoimintaa ajatellen liian pirstaleisia ja metsänomistajakunta liian ikääntynyttä. Toiminta saattaa olla myös liian henkilösidonnaista, mikä pahimmassa tapauksessa estää jatkuvuuden ja uudistumisen. Tulevaisuus Tavoitteellinen metsänomistus 2050 (ryhmä 1B) Vuonna 2050 metsänomistus voi hyvin ja on monitavoitteista modernissa biotalousyhteiskunnassa. Tavoitteena on, että 90 % metsäpinta-alasta on tavoitteellisessa, metsänomistajille itselleen ja yhteiskunnalle, kannattavassa käytössä. Metsänomistajat (yksityiset, valtio, instituutiot) tuottavat monipuolisia palveluja ja tuotteita nykyaikaisille asiakkailleen: biojalostamoille, matkailijoille ja puunjalostusteollisuudelle. Eettinen omistus on uusi metsänomistusmuoto, joka tarkoittaa hyvän tekemistä tuottamalla metsän avulla mm. ilmastohyötyjä. Myös yhteisomistus lisääntyy samoin kuin metsän omistaminen sijoitusmielessä tai yrityksen toiminnan pohjana. PK-sektorin merkitys asiakkaana vuoden 2050 metsänomistajille korostuu; toiminnan kehittämistä tehdään yhteistyössä. Metsänomistajien toiminta ja sen suunnittelu perustuvat vankkaan asiakaslähtöisyyteen. Toisaalta myös yhteiskunnallinen ohjaus lisääntyy: metsänomistajat toimivat omien tavoitteidensa mukaisesti yhteiskunnan osaltaan määrittelemässä toimintaympäristössä (normiohjaus). 5

6 Toimintaa vievät eteenpäin muun yhteiskunnan taholta tulevat odotukset, jotka edellyttävät monipuolista toimintaa ja tuotevalikoimaa. Puun ja muiden biomassojen sekä ekosysteemipalveluiden merkitys kasvaa arvojen monipuolistumisen myötä. Kansainvälinen toiminta, joka heijastuu metsänomistajiin erityisesti ilmastopolitiikan kautta, tuo omat mahdollisuutensa liiketoimintaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on biomassojen kysynnän kasvu, mikä johtuu pyrkimyksestä päästä eroon fossiilisista polttoaineista ja korkeasta energian hinnasta. Toisaalta myös paikallisuus toiminnassa korostuu. Toiminnan uhat ja esteet vuoteen 2050 ovat moninaiset. Metsien pirstoutuminen uhkaa laajamittaista liiketoimintaa samoin kuin työvoimapula. Rakenteita ja säätelyä ei kyetä uudistamaan tai muutokset ovat liian radikaaleja. Yksi esimerkki tästä on jokamiehenoikeuksien tulevaisuus: liiketoiminta ja palvelujen kehittäminen edellyttävät, että metsät rajataan yrittäjän toimintoihin, mutta tämä voi olla liian paha pala kansalaisille. Toimintaa ohjaavat myös erilaiset arvot, jotka vuonna 2050 ovat monipuolisempia ja tiedostetumpia kuin nyt vuonna Tulevaisuus - Hyvinvointimetsä (ryhmä 2) Metsäalan uusi johtava ajatus vuonna 2050 on Talouskasvusta hyvinvoinnin kasvuun Hyvinvointimetsä tärkeä osa hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvinvointiyhteiskuntaa rakennetaan tulevaisuudessa metsään nojaten. Toiminnan tavoitteena on hyvinvoiva ihminen ja sitä kautta hyvinvoiva yhteiskunta. Tämä edellyttää metsien monipuolista hyödyntämistä kestävyyden periaatteita noudattaen ja metsän hyvinvointimerkityksen korostamista. Työlle ja vapaa-ajalle etsitään uutta jakoa, kuten 4 päivää töissä ja 3 metsässä. Luontoon pääsemistä ja luonnon kokemista pyritään helpottamaan. Tätä varten vuonna 2050 on olemassa lukuisia elinvoimaisia yrityksiä, jotka tarjoavat näitä palveluja. Eri toimialoja yhdistämällä löydetään uusia teknologisia ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Yksi toiminnan ajuri on yritysten ja organisaatioiden tarve päästä kohti kestävää työelämää, jossa työhyvinvoinnin puutteet eivät muodostu ongelmaksi työnteolle. Tärkeinä pidettyjä yksilöllisyyttä ja yksilön hyvinvointia edistävät niin liikunta luonnossa kuin arvojen muutos kohti pehmeämpää yhteiskuntaa. Metsät tarjoavat mahdollisuuden hiljaisuuteen ja rauhoittumiseen. Luontomatkailu on entistä tärkeämpää liiketoimintaa niin globaalisti kuin kotimaan matkailussa. Ilmaston ja ympäristön muutos lisäävät lähimatkailun kiinnostavuutta, kun ihmiset pyrkivät vähentämään omaa hiilijalanjälkeään. Suomen luontainen vahvuus luontomatkailussa ovat metsien tarjoamat puitteet ja resurssit. Vuonna 2050 yrittäjät tarjoavat palveluita innovatiivisessa säädösympäristössä. Alan toimijoita ovat hyvinvointiyrittäjät, matkailuyrittäjät, lääkärit, psykologit sekä maanomistajat, jotka toiminnassaan tähtäävät hyvinvoinnin kehittämiseen. Valtion metsät nähdään resurssina ja toiminnan rakentajana, uutena palveluympäristönä. Lainsäädännöstä vastaavat tahot ovat myös vuonna 2050 toimijoita, joiden päätökset vaikuttavat suoraan muiden toimijoiden mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Nämä tulevaisuuden metsäalan toimijat tarjoavat hyvinvointia ja terveyttä suomalaisesta metsäluonnosta. Erikoisuuksina ovat erilaiset superruuat ja muut hyvinvointia edistävät raaka-aineet. Aineellisten tuotteiden rinnalla yhtä tärkeinä osina hyvinvoinnissa ovat henkinen hyvinvointi sekä yhteisöllisyys. Myös terveyden hoito suoraan liikunnan avulla sairauksia ehkäisemällä on tärkeää liiketoimintaa. Näitä palveluita tuotetaan ostopalveluina kaikki kohderyhmät huomioiden. Hyvinvointiin keskittyvien toimijoiden asiakkaita ovat kaikki suomalaiset: työikäiset, lapset, eläkeläiset ja matkailijat. Kaikille kohderyhmille tuotetaan täsmäpalveluja. Luonnollisesti yrittäjien toiveena on houkutella asiakkaikseen varakkaita ja myös ulkomaisia matkailijoita. Työperäiset maahanmuuttajat otetaan huomioon palvelujen kohderyhmäkohtaisella tarjonnalla ja toiminnoilla. Toimintaa saattavat rajoittaa suoraan metsänomistajan toimintaedellytyksiin vaikuttava kaavoitus ja siitä johtuva maankäytön pirstoutuminen, mikä vaikeuttaa laajojen metsäalueiden käyttöä toiminnassa. Vakava uhka on myös se, että tällä hetkellä työelämässä ei suinkaan olla menossa kohti lisään- 6

7 tyvää vapaa-aikaa ja sitä myöten hyvinvoinnin edistämistä, vaan vapaa-aika vähenee, kun työaika lisääntyy ja eläkeikä nousee. Sitä mukaa myös tapahtuu metsäluonnosta etääntymistä: metsä onkin pelottava asia eikä hyvinvoinnin lähde. Myös ihmisten uusavuttomuus lisääntyy vähenevän vapaaajan myötä, kun entistä useampia arkielämän asioita ostetaan valmiina. Nämä vaikuttavat suoraan siihen, onko hyvinvointiin perustuva palvelutoiminta taloudellisesti kannattavaa liiketoimintaa. Yhteiskunnan puolelta tulevia rajoituksia ja uhkia toiminnalle ovat yhteiskunnan monimutkaistuminen ja byrokratian lisääntyminen sekä mahdollinen Metsähallituksen maakeinottelu. Myös toimintaympäristö saattaa muuttua huonompaan suuntaan esimerkiksi ilmaston muutoksen myötä. Vakava uhka on myös se, etteivät toimijat ja toimialat kykene yhteistyöhön haasteiden ratkaisussa. Tulevaisuus - Metsät energiana (ryhmä 3 A) Vuonna 2050 metsät toimivat globaalina energia- ja jalostelähteenä. Toiminnan perustana on globaali paikallistuotanto sekä kokonaistaloudellinen biomassaositteiden optimointi. Metsiin perustuvan energia-alan tavoitteena on, että valtaosa jalostuksesta ja pääosa energiasta käytetään Suomessa ja sen hinta on kilpailukykyinen. Vuonna 2050 tarvittavaa teknologiaa ja ammattitaitoista työvoimaa on saatavilla ja työvoimalle on tarjolla myös työpaikkoja. Energiamarkkinat toimivat avoimesti ja läpinäkyvästi ja toimijat ovat aktiivisia. Vuonna 2050 palveluiden myynti ja metsänomistajan asema päätöksentekijänä on korostunut, koska tilakoko on edelleen pirstaloitunut. Sektoreiden välinen tuotekehitys, tutkimustyö ja benchmarking hyödynnetään täysipainoisesti win-win-periaatteen mukaan. Sillä tarkoitetaan yhteistyötä, jota tekemällä päästään kohti sekä omaa että yhteistä hyvää, jossa kaikki voittavat ja kannattavuus paranee. Metsäenergiaa tuotetaan sekä globaaleille markkinoille (esim. biodiesel) että puuenergian kotimarkkinoille lähikauppaperiaatteella. Alalla on globaalien toimijoiden lisäksi suomalaisia alkutuottajia, jalostajia ja tuotteiden myyjiä, jotka toimivat ilmastomyönteisesti ja CO 2 -neutraalisti noudattaen kestävän kehityksen ja monikäyttöisyyden periaatteita käyttäen uusiutuvaa raaka-ainetta. Puulla ja puumuovikomposiiteilla (ja kenties nanosellulla) korvataan vuonna 2050 muovia, ja puun energiakäyttö tapahtuu vasta kierrätyksen lopuksi. Nämä toimet lisäävät myönteisiä tuntemuksia, jotka liittyvät metsään ja siten edistävät alaa ja sen kannattavuutta tuoden uusia asiakkaita. Toiminnan ajurina on ilmastonmuutoksesta ja öljyn hupenemisesta aiheutuva tarve kehittää uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa energian tuotantoa. Fossiilisten polttoaineiden raaka-aineen niukkuus johtaa energian huomattavaan hinnannousuun. Energiantarve kuitenkin kasvaa ja energian merkitys yhä vain korostuu sekä paikallisesti että globaalissa kaupankäynnissä. (Bio)energian ja puuvarojen uskotaan olevan vuonna 2050 niukkuushyödyke, kuten myös puhtaan ilman ja veden. Vuonna 2050 kilpailu energiamarkkinoilla on kiristynyt ja tässä tilanteessa Suomi ja suomalaiset yritykset nähdään globaalina energiakaupan toimijoina. Tällaiset luonnonvarat ovat keskittyneet harvoille valtioille, ja Suomella on tässä tilanteessa mahdollisuus nousta ns. uudeksi öljyvaltioksi, jos se osaa hyödyntää tämän tilaisuuden, koska metsät ovat maassamme todella monipuolinen luonnonvara. Myös kestävän kehityksen periaate ja poliittinen päätöksenteko, mukaan lukien EU:n politiikka, tukevat alan kehitystä. Venäjän toimet metsäalalla korostavat kotimaisen tuotannon merkitystä ja tärkeyttä. Toisaalta mikäli poliittiset päättäjät siirtyvätkin lyhytjänteiseen energiapolitiikkaan ja muutos vuodesta 2010 tapahtuu kovin hitaasti, politiikka muuttuu uhaksi ja rajoitukseksi alan kehittymiselle. Konservatiivisuus on suurimpia uhkia estäessään uudet innovaatiot ja aktiivisen kehittymisen. Globalisaatio voi olla myös uhka eikä vain mahdollisuus energia-alalle, jos globaalit suurtoimijat siirtyvät suomalaiseen metsään vieden mahdollisuudet PK-sektorin kehittymiseltä. Eräs tärkeä tekijä on myös 7

8 metsäalan imago; huono imago vaikkapa ekologisen kestävyyden suhteen syö alan uskottavuutta uusiutumattomien energialähteiden korvaajana. Tulevaisuus Metsät energiana (ryhmä 3B) Vuosi 2050: Puun hyödyntäminen energiana on jo pidempään ollut vakiintunutta maailmassa. Puuta hyödynnetään energiana useassa muodossa: lämpönä ja sähkönä (yhdistetyn tuotannon CHPlaitoksia), liikennepolttoaineina, kiinteinä polttoaineina ja neste- ja kaasumaisena. Globaalit metsäenergian vientituotteet on jalostettu helposti kuljetettaviksi, mutta esimerkiksi halvat puuhiili- ja puukaasutuotteet tuotetaan muualla, erityisesti Etelä-Amerikassa. Suomen metsien energiakäyttö on kansallista ja paikallista ja tukee Suomen energiaomavaraisuustavoitteita. Vaikka itse puuenergiatuotteita ei viedä Suomesta, Suomen vientituotteisiin kuuluu monenlainen puuenergiaan liittyvä teknologia ja osaaminen, mm. puun korjuu-, kuljetus- ja jalostusteknologia. Vuonna 2050 alan toimijoita ovat isot monikansalliset yritykset, paikalliset (esim. kunnalliset) energiayritykset, energiaosuuskunnat, alue(kunta)poliitikot sekä metsänomistajat. Tutkimuspuolella tarvitaan teknologiakehittäjiä, joita ovat Aalto yliopisto, VTT, METLA, jne. Nämä toimijat tuottavat lähienergiaa kotimarkkinoille, bioenergialaitteita ja osaamista globaaleille markkinoille. Kansainvälinen ja kansallinen ilmastopolitiikka sekä energian hinnan nousu ovat nopeuttaneet puun ja muun bioenergian käytön lisääntymistä. Puuperäinen energia on jo pitkään ollut täysin markkinahintaista. Maailmalla on massiivisia energiapuuplantaaseja; näissä kasvatettuja energiapuutuotteita tuodaan laivoilla mm. Eurooppaan. Toisaalta väestönkasvu on aiheuttanut sen, että maailmalla eri maankäyttömuotojen kilpailu on tiukkaa ja erityisesti ruoantuotantoon tarvittaisiin yhä lisää maata. Osa väestä mieltääkin jo, että puuperäinen energia tarkoittaa pettuleipää. Tiukentuneet määräykset ja kasvanut hinta ovat tehneet klapista luksustuotteen. Toiminnan yhtenä ajurina on energiantuotannon omavaraisuuden ja huoltovarmuuden kehittäminen, mikä on omiaan luomaan uutta liiketoimintaa. Energian hinta nousee niukkuuden myötä, mikä tekee uusiutuvista energianlähteistä kannattavia liiketoiminnan kehittämisessä. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa paitsi ihmisten tekemien valintojen kuten myös politiikan ohjauskeinojen kautta alan kehittymiseen. Suomi on niitä harvoja maita, joissa maata ja metsävaroja riittää myös metsäenergian tuotantoon, tosin vain kotimaan markkinoille. Suomessa lähtökohtana onkin se, että kestävä puunkäyttö ja metsätalous ovat parhaimpia ilmastotoimia. Muun hyötykäytön ulkopuolelle jäävät jakeet hyödynnetään kotimaisena energiana. Energiapuun kasvatus on osa metsänkasvatusta. Menneinä vuosikymmeninä puuperäisen energian hyödyntäminen on kohdannut myös monia ongelmia. Esimerkiksi työvoiman saannin vaikeuksien takia Suomessa korjuun ja kuljetuksen hoitaa ulkomailta tullut työvoima, mm. aasialaisperäiset maahanmuuttajat. Turpeeseen suhtautuminen ja sen merkitys puun energiakäytön edistämiseen oli pitkään auki oleva kysymys, joka aiheutti hämmennystä. Toiminnalle on myös muita uhkia. Alan tietopohjan hataruus saattaa vaarantaa edelläkävijyyden saavuttamista ja säilyttämistä. Toisaalta lisääntyvä osaaminen ja teknologian kehittyminen saattavat tuottaa energiantuotantoon tai -käyttöön liittyvän teknologisen läpimurron, joka tekee metsäenergian kannattamattomaksi. Myös metsänomistajien käyttäytyminen ja metsänomistuksen rakenne saattavat haitata kehittymistä, mikäli tarvittavaa rohkeutta ja innovatiivisuutta ei löydy. Tähän vaikuttaa luonnollisesti aika suoraan resurssien (rahoitus) saanti sekä metsäalan vetovoima eli se, hakeutuuko talkoisiin paras tekijäjoukko. Toisaalta jo vuonna 2010 on nähtävissä merkkejä metsäteolli- 8

9 suuden joukkopaosta Suomesta, mikä aiheuttaa huolta metsäteollisuus hiipumisesta ja siten energiapohjan pettämisestä. Vuoden 2050 metsäenergiaennakoinnin kantavia teemoja on se, että puun energiakäytön siirtymäkausi on päättymässä. Puulle on olemassa parempaa arvokäyttöä, toisaalta jatkossa energia tuotetaan tehokkaammin ja halvemmin muilla menetelmillä. Energiatehokkuus- ja lämmön talteenottoteknologia sekä uusi teknologia (mm. aurinkoenergia) ovat kehittyneet, mikä on jo alkanut vähentää bioenergian kysyntää. Puuta hyödynnetään kuitenkin energiana edelleen erityisesti kierrätetyissä tuotteissa: menneinä vuosikymmeninä hiiltä on sidottu puurakentamiseen, ja elinkaaren päässä olevat puurakenteet tullaan tulevaisuudessa hyödyntämään energiana. Tulevaisuus - Palveluvienti (ryhmä 4) Suomen palveluvienti vuonna 2050 perustuu siihen, että suomalaisilla on taito elää ja toimia metsän kanssa. Suomalaisten vahvuutena ovat tekninen osaaminen ja toimintatapaosaaminen ja ne ovat vahvoja vientialoja: suomalaista osaamista metsien kasvattamisessa, puutiedon logistiikassa ja metsävaratiedon hallinnassa viedään maailmalle. Tavoitteena alalla on koko liiketoimintaketjun hallinta: metsästä sisustuspalveluihin ja rakentamisen palveluihin. Alan toimijoiksi on syntynyt uusia palveluyrityksiä, jotka ovat keskenään verkottuneita. Yritysten johdossa ovat hyvällä tavalla ahneet verkostometsäsuomalaiset, joiden tavoitteena on rahan, työn ja toimeentulon tekeminen. He osaavat arvostaa omaa osaamistaan ja suhdettaan metsään, sekä osaavat myydä yritysten osaamista maailmalla. Tätä varten tarvitaan kapasiteettia hyviä opiskelijoita, hyvää työvoimaa, jota haetaan myös koulutuksen viennin kautta. Lisäksi vienti kehittää osaamista. Nämä toimijat vievät palvelunsa heti vientiin, vauhtia ei tarvitse ottaa kotimaan markkinoiden kautta. Palveluja ja tuotteita tuotetaankin vähenevässä määrin Eurooppaan; markkinat löytyvät yhä useammin kauempaa, sieltä missä on väestöä eli asiakkaita. Markkinoiden merkitys kasvaa suhteessa väestömäärään ennemmin kuin suhteessa metsien määrään. Kehittyvät maat tarvitsevat palveluja, sillä kehitys on dynaamista. Markkinoita on vuonna 2050 Afrikassa, Intiassa, mutta miksei myös Ruotsissa ja Venäjällä. Useimmilla markkina-alueilla julkinen sektori on ensimmäinen asiakas, jonka jälkeen markkinat avautuvat yksityisten toimijoiden suuntaan. Suomen ja maailman väestökehitys suuntaa koulutuksen, erityisesti yliopistokoulutuksen tarjontaa ulkomaille, sillä siellä on kysyntää koulutukselle. Toisaalta myös muuttoliike Suomeen ja Suomeen tulevat kansainväliset opiskelijat ovat Suomen osaamisen viennin voimavara. Tarvitsemme osaajia sieltä missä vientimarkkinat ovat. Kulttuurinen osaaminen ja kulttuurinen joustavuus ovat viennin edellytyksiä. Alan ajureina on monia. Riittävän kapea ala pystyy täsmäosaamiseen eli osaaminen on vahvaa ja syvää sillä valitulla osaamisalueella. Ilmastonmuutos avaa markkinoita, sillä uusia tarpeita syntyy esimerkiksi maankäyttöreformin, metsävarojen monetarisoitumisen ja laajempien kokonaisuuksien hallinnan seurauksena. Hyvinvoinnin kasvun myötä monikäytön kasvu ja luonnonvaroista käytävän kilpailun seurauksena suunnitteluhallintaosaamisen tarpeen kasvu tuovat osaamispalveluille uutta kysyntää. Osaamisen viennissä suomalaisten vahvuus on kyky itsenäiseen ajatteluun, joka on käännettävissä menestystekijäksi esimerkiksi kokonaisuuksien hallinnan tehtävissä Uhkiakin on toki monia. Yksi vakavammista on tuotannon siirtyminen pois Suomesta. Useilla aloilla osaamisen ja palvelujen tuotannon tason ylläpitäminen edellyttää tuotantotoimintaa. Toimintatapaosaamisen säilymistä ei vaaranna teollisuuden tuotantotoiminnan siirtyminen, mikä on esimerkiksi puutuoteosaamiseen liittyvä uhka. 9

10 Myös asenteet voivat muodostua ongelmaksi: kyllä me tämä tiedetään -asenne voi haitata merkittävästi strategioiden laittamista käytäntöön. Tähän liittyy myös henkisten ominaisuuksien puutteet: riskinottokyvyn puute sekä osaamisen arvostuksen puute. Puutteita on myös suomalaisten liiketoimintaosaamisessa ja vuorovaikutustaidoissa. Koulujärjestelmämme on onnistunut asenteiden latistamisessa: omaa osaamista ei arvosteta, eikä sen myötä osata esiintyä rohkeasti ja myydä osaamista. Lisäksi suomalaisten liiketoimintaosaamisessa ja vuorovaikutustaidoissa on parantamisen varaa. Rahan puute ja varsinkin riskirahan puute ovat uhkana ja toiminnan rajoitteena jo vuonna 2010 eikä ole taattua että tilanne muuttuisi. Myös metsäidentiteetin saattaa heikentyä ja johtaa siihen että vuonna 2050 ei ollakaan enää sidoksissa metsään. Tulevaisuus - Uudet teknologiat sekä niihin liittyvät tuotteet ja liiketoimintaosaaminen (ryhmä 5) Uudet teknologiat ja niihin liittyvät tuotteet ja liiketoimintaosaaminen perustuvat vuonna 2050 kestävään biomassatalouteen. Vuonna 2050 on siirrytty pois fossiilisista polttoaineista kohti uusia bioratkaisuja, jotka perustuvat uusiutuviin luonnonvaroihin, kuten aurinkoenergiaan. Myös energiatehokasta teknologiaa on kehitetty. Uudet teknologiat, kuten painettu älykkyys, sekä uudet selluloosapohjaiset materiaalit ovat käytössä. Tuotteiden jalostusarvo on noussut uusien materiaalien kehittymisen myötä ja liiketoimintaosaamisessa korostetaan niin paikallista kuin globaalia liiketoimintaosaamista. Edelleen tavoitteena on korvata uusiutumattomiin luonnonvaroihin perustuvia tuotteita, kuten muoveja, ja palveluja uusiutuvilla ja sitä myötä lisätä vientituloja. Tähän tähtää myös pyrkimys vallata bio- ja kestävienratkaisujen markkinat. Pääajureina tähän tulevaisuuteen ovat uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen. Uusien teknologioiden kehittyminen lisää myös mahdollisuuksia uudenlaisen infran luomiselle uusille alueille. Tutkimus ja kehittämistoiminta vahvistuvat. Toisaalta tällä tulevaisuudella on myös lukuisia esteitä ja uhkia. Metsäteollisuuden ja infrastruktuurin muuttuminen voi olla liian hidasta ja jäykkää tukeakseen teknologian kehitystä. Energian saatavuus saattaa myös muodostaa rajoja kehittymiselle. Uuden luominen ja levittäminen edellyttää myös markkinaosaamista, jonka puute luonnollisesti hidastaa kehitystä eikä spinn offeja osata hyödyntää oikein. Uusissa innovaatioissa, jotka ovat myös teknologisen kehittymisen edellytyksenä, tarvitaan pääomaa ja se saattaa olla entistä vaikeammin saatavilla. Myös teollisen talousmetsän imago voi olla negatiivinen ajatellen innovaatioita. Vuoden 2050 toimijoita teknologian alalla ovat pienyritykset, jotka ovat onnistuneet toimimaan mielikuvien luojina ja lisäämään kuluttajien tietoisuutta kestävistä ja energiaa säästävistä teknologisista mahdollisuuksista. Asiakkaat ovat aktiivisia ja etsivät ongelmiinsa ja tarpeisiinsa sopivinta teknologiaa yhdessä yritysten kanssa; toiminta on asiakaslähtöistä. Kuluttajien toimia ohjaavat myös monet Lead user -asiakkaat, joiden esimerkkiä seurataan valinnoissa. Kaikkea toimintaa ohjaavana arvona on kestävyys. Tulevaisuus - Paperi ja kartonki (ryhmä 6) Vuonna 2050 paperi- ja kartonkiala tarjoaa ratkaisuja arjen käytäntöihin. Tavoitteena on tuottaa käyttäjälle lisää tuotteen ja oman elämän arvoja ja merkitystä. Tarjolle tuodaan esimerkiksi miellyttäviä lukutuotteita sekä kauniita ja toimivia logistiikkapakkauksia. Tätä tulevaisuutta kohti alaa vievät monenlaiset ajurit. Luonnonvarojen niukkuus johtaa hintojen nousuun ja siten ohjaa kehitystä kohti kestäviä, pitkäikäisiä, kierrätettäviä ja monikäyttöisiä tuoteratkaisuja. Ihmisten kyky hyödyntää teknologiaa on rajallinen, ja paperi ja kartonki ala vastaa tähän yksinkertaisilla ja helppokäyttöisillä ratkaisuilla hyödyntäen paperin ja kartongin monikäyttöisyyttä. Lisäksi sähköisen viestinnän voittokulku hidastuu tai se voi jopa pysähtyä mm. siksi, että sähköinen viestintä kuluttaa paljon raaka-aineita ja energiaa eikä voi siten lisääntyä rajattomasti, tietotekniikka ei aina toimi niin kuin sen on ajateltu toimivan (tietotekniikka myös kehnoa) ja paperi on niin moni- 10

11 käyttöinen materiaali. Paperin ja kartongin käyttö ei siis suinkaan lopu. Sen sijaan voi käydä useamman kehityskulun perusteella (energian, maan ja kuidun hinnannousu) niin, että paperi on jatkossa vähän arvokkaampi tuote ja sitä ei nykyiseen tapaan nähdä ihan joka paikassa ainakaan painotuotteina, vaan ehkä pikemmin kohteissa jossa sillä on selviä etuja sähköiseen viestintään nähden. Ruuan vähyys tulevaisuudessa saattaa myös ohjata alaa esimerkiksi tuomalla tarpeen kehittää ruokaa paremmin säilyttäviä pakkauksia. Ruokakysymyksen korostuminen jatkossa voi viedä siihen, että ruokahävikin pienentäminen hyvällä varastoinnilla ja pakkaamisella on keskeisellä sijalla. Kotitalouksien koon pienentyminen voi myös korostaa pakkaamista, samoin verkkokaupan laajentuminen ja ylipäätään kaupan kasvu. Tuoteryhmä paperi ja kartonki laajenee kuidunjalostuksen monipuolistamisen suuntaan siitä syystä, että puukuidusta on löydettävissä ratkaisuja moniin jatkossa ongelmallisiin materiaalikysymyksiin. Esimerkkinä on puuvilla, jonka tuotantoa tulee jatkossa rajoittamaan makean veden puute. Myös puukuituun perustuvilla hygieniatuotteilla on jatkossa todella suuret markkinat edessään. 10 miljardin ihmisen väestö sekä kasvaa että vanhenee ja tarvitsee monenlaisia kuitutuotteita elämänkaarensa aikana. Tapahtuvatko niiden tuotanto nykyistä pienemmissä yksiköissä, jotka hankkivat raakaaineensa suhteellisen läheltä ja ovat energiaomavaraisia? Ja käykö myös niin, että nykyinen metsäsektori hajoaa ja syntyy erilaisia kapeampia toimialoja joilla on oma raaka-aineen hankintansa? Toimintaa ja kehittymistä uhkaavat myös monet esteet ja rajoitukset. Puuraaka-aineesta käydään tulevaisuudessa entistä suurempaa kädenvääntöä liittyen sen parhaaseen käyttömuotoon. Tämä saattaa johtaa siihen että tulevaisuudessa raaka-aine on muussa käytössä tai ei-käytössä. Lisäksi tulee muistaa, että visiot ja innovaatiot yksin eivät riitä, on löydyttävä myös toteuttajat niille. Suuri on kaunista ajattelu voi myös olla uhka, sillä radikaalien ja pienten innovaatioiden asema on silloin heikko tuotekehityksessä ja kuitenkin todelliset läpimurrot voivat tulla juuri niistä. Vuonna 2050 paperi- ja kartonkialan asiakaskunta on hyvin laaja. Tuotteita ja palveluja tarvitsee 10 miljardia lukijaa, ruuan ostajaa, vaatteiden ostajaa, hygieniastaan huolehtivaa, teollisuuden tuotekehittelijää, sisäänostajaa, jne. Heille tuotteita ja palveluja tuottavat loppukäytön mukaan eriytyneitä ja erikokoisia yrityksiä. Myös käyttäjäryhmät voivat olla alan toimijoita silloin, kun haluavat itse luoda tuotteensa sisällön. Toimintaa ohjaavat arvot ovat uusiutuvuus, niukkuus, innovatiivisuus ja turvallisuus. 11

12 3.2 Kooste toimenpide-ehdotuksista Tutkimus - Mitä metsä/ puu sisältää -> perustutkimus, kemiantekniikka - Toimintavaihtoehtojen vertailutyökalut metsänomistajia varten (ylisektoriaalisesti) - Poikkisektoriaalinen tutkimus, esim. metsänomistajan tutkimus (yhteiskunnallinen näkökulma) - Aluetaloudelliset tutkimukset - Terveydenhuollon kytkeminen luontoon: esim. mahdollisuus metsäterapiaan -> käytännön mallit ja tutkimus - Hankintalogistiikan optimointi T&K, asiakasrajapinnasta katsoen - Kolmannen sukupolven biojalosteiden T&K - Tutkimus: mitkä ovat ne pelot mitkä estävät toiminnan -> kun löydetty voidaan käsitellä - Tarve kehittää kokonaisia konsepteja koko arvoketjulle, koko elinkaari - Osallistavat innovaatiot - Markkinatutkimus toimintaan mukaan, sis. kulttuuri, kulutus, yhteiskunta - Uusien liiketoimintamallien kehittäminen / selvittäminen - Metsänjalostus tavoitteellisen metsätalouden tuoksi Ennakointi - Metsäbiomassan tuotantoskenaariot, toimenpide-esitykset ja analyysit - Normiohjauksen kehittämistarpeet (mihin suuntaan?) - Ennakoinnin organisointi pysyväksi toiminnaksi - Jokamiehenoikeuksien selvittäminen -> rooli tulevaisuudessa - Asenne, erityisesti nuorilla: ovatko asenteet pysyviä vai muuttuvatko ne v (Asenteet koskien osaamisen vientiä) o Mitä nuoret ajattelevat todella - Esim. mikä metsien merkitys Aasiassa tulee olemaan, käytetäänkö mihin: virkistyskäyttö, talouskäyttö, mihin suuntaan mennään - Globalisaation merkitys energiamarkkinoilla -> missä mittakaavassa globaalit toimijat Suomen bioenergiamarkkinoille ja päinvastoin - Paperi ja kartonki: mitä osaamista tarvitaan lisää? - Metsätalouskäytäntöjen kehittyminen? (perinteinen metsänkäyttö vs. hiilinielu & suojelu) - Yritysten johtohenkilöiden osallistaminen ennakointiprosesseihin - Design factory -tyyppistä toimintaa ennakointifoorumin sisällä - Mikä on se tuleva maailma jossa metsää käytetään? - Erilaisuutta / erimielisyyttä kehiin: uusia ajatuksia ei synny vain hyminässä eikä osata varautua erilaisiin kehityskulkuihin - Parhaaseenkin ennakointitietoon syytä suhtautua nöyrästi (vrt. lähihistoria) Osaaminen - Tuotteiden / palveluiden tuotteistaminen (ekosysteemipalvelut: pohjavesi, tuulimyllytontit) - Katsottaisiin mitä vientiin kelpaavia palveluja tai osaamista on, miten käytetään, jos ei niin miksi ei mikä viesti - Terveysvaikutusten esille tuominen metsään / metsäympäristöön liittyen -> tiivis / koottu tietopaketti (teknologiasovellukset apuna) - Lasten ja nuorten luontoharrastustoiminnan tukeminen - Tiedon saatavuuden parantaminen liittyen luontomatkailuun ja luontoliikuntaan - Tietoisuuden lisääminen omasta vastuusta omasta hyvinvoinnista - Uusien työntekomallien kehittäminen - Yritys- ja toimijayhteistyön parantaminen: toimintojen, markkinoiden, ym. suhteen - Yrittäjien toimeentulon ja hyvinvoinnin edistäminen 12

13 - Koulutuksen suuntaaminen ja lisääminen -> työvoiman tarve metsäenergian parissa - Metsäalan imagon nosto - Aalto-metsä -> bioinsinöörit - Rubikin kuutio: erilaisten vahvuuksien ja osaamisten yhdistäminen - Osaamisen integrointi, esim. metsäteknologia, vrt. shokit, Aalto-yliopisto - Koulutus-> tutkimus > innovaatiot > kehitys -> - Vaikuttaminen opettamiseen, miten: o Opettajakoulutus, metsäteema, sisältö: kansallisylpeyden aihe, ei pelkkä taloudellisen menestyksen pohja raaka-ainevarasto o Lapsia ohjaava koulutus kuten Enon verkkokoulu: metsä- ja ympäristökasvatusta globaalisti - Myymisen taito ja halu o Onko oikeilla ihmisillä o Koulutus - Suomalaisten osaajien tunnistaminen ja yhteenlaittaminen o Mistä löydetään ne parhaat o Tarvitseeko löytää parhaat vai kaikki osaajat - Verkostoitumiseen panostaminen KV-tasolla, ensin kotimaassa (miten, millä tasolla?) - Arvoketjujen sisällä yhteistyötä ja verkostoitumista käyttäjien kanssa (nykyisten ja potentiaalisten) - Metsäalan pitäisi ottaa oppia muilta toimialoilta, esim. kiinnostus tuotteisiin ja niiden ominaisuuksiin - Muiden toimialojen kuuntelu - Biomassatalouden kehittämisessä yhteistyö yli asiantuntijuusrajojen, tasavertainen. Kansainvälistyminen: miten, millä tasolla? Politiikka - Normien muuttaminen (insentiivit: kaavoitus, lainsäädäntö) - Markkinoiden luonti - KEMERA pois - Osakeyhtiölain laajennus - Maankäytön tehostaminen (kaavoitus yms., sähkölinjat) - Jokamiehenoikeuksien tulevaisuus - Metsä- ja energiapolitiikan kehittyminen -> vaikutus investointipäätöksiin, pitkän aikavälin raamit toimintakentälle - Riskirahoituksen kehittäminen yritystoiminnan synnyttämiseksi ja kytkös Biotalousklusteri Oy:n - Valtion maat ja rannat varataan hyvinvointimetsäkäyttöön - Työelämän joustojen kehittäminen - Uusien toimijoiden houkutteleminen - Perustettava markkinamekanismi / instanssi joka (valvoo ja) lisää avoimuutta markkinoilla - Kuntapolitiikan kehitys, kotimaisen bioenergian käyttö (myös pääkaupunkiseudulla) - Kovempi vaikuttaminen EU:n päätöksentekoon (lobbaus) - Metsäennakointi -> VTT - Ideat eivät tule käskemällä: Ei rahaa pikkuasioiden viilaamiseen vaan kunnianhimon tason nostoon - Miksi Cleen Oy ja Metsäklusteri erillään, toisaalta geenitutkijoiden ja logistiikkatutkijoiden maailmat kaukana - Investointien valtavuus kuten biojalostamo, kuka uskaltaa investoida - Pitkäjännitteisyys politiikassa - Nopeita toimenpiteitä o Saatetaan metsäala + puutuoteala + paperiala yhteen 13

14 o Pitäisikö saada aikaan biotuotetalousala muiden tilalle o Metla ja HY ja kauppakorkeakoulu yhteen tai UEF & Metla & IS-AMK -> rakenteiden esteiden muutos - Liiketoimintaketjun alku klikkaa metsänomistusrakenne pitäisi saada vähemmän pirstaleiseksi - T&K uudet yhteenliittymät: annetaan uusien ideoiden päästä läpi vaikka rakenteet rytisisivät: rahaa pitäisi saada tähän - Innovaatiojärjestelmien vahvistaminen liiketoimintamallien kehittämiseksi - Pääomasijoituksen pysyminen Suomessa kriittisessä vaiheessa (kaupallistaminen) - T&K:n ja uusien ideoiden merkittävä lisäresursointi ja nostaminen keskiöön - T&K-resurssien avoimempi käyttö Muut ehdotukset - Tiedon saatavuuden parantaminen liittyen luontomatkailuun ja luontoliikuntaan - Mikä on muutoksen tahtotila? Paljon puhetta vähän tekoja (koskee erit. metsäenergiaa) - Onnistuneen osaamisen vienti -esimerkkien nostaminen esille o Mitä? o Miten päästy markkinoille? - Kokonaisnäkemyksen hallinta, ennakointitieto tukena o Kenen pitäisi hallita koko liiketoimintaketju (ettei mene väärille henkilöille) o Tekemällä oppii -> lähdettäisiin tekemään aiemmin, ei suunnitella niin pitkään, otetaan riskejä o Esim. rakentaminen säädökset o Biotalous valtion kehittämistoimintaa: niin suurta satsausta vaativa, riski / tuotto suhde: ei ole totuttu ottamaan riskejä - Tuottoja lisää metsästyksestä (vrt. muu Eurooppa) - Toimivien metsäpalvelumarkkinoiden kehittäminen - Virkistyskäytön rakenteiden parantaminen Yhteisiä esille nousseita aiheita ryhmien suosituksissa: - Rajojen ylittäminen niin osaamisessa kuin organisaatiotasolla: tutkimus, tekeminen, innovaatiot - Kokonaisuuksien hallinta, kokonaiset konseptit koko arvoketjulle - Jokamiehenoikeuksien tulevaisuus - Riskinotto ja innovaatioiden tukeminen, uudet liiketoimintamallit (mutta mitä ne ovat?) - T&K-sektorin kehittäminen ja tukeminen - Osaamisten tasoa ei tunneta tällä hetkellä ja kuitenkin on tarvetta kehittää osaamista (mihin suuntaan ja kenen osaamista) - Liiketoimintaketjujen, arvoketjujen kehittäminen - Markkinointiosaamisen kehittäminen - Politiikan toisaalta kehittyminen pois vanhoista rajoituksista, toisaalta uusien avauksien tekeminen, toisaalta pois säädökset ja toisaalta lisää valvontaa (kilpailun vapauttaminen) - Kansainvälistyminen (mitä toimia, millä tasolla?) 14

15 3.3 Yhteenveto toisen tulevaisuusverstaan tuloksista Millaisena Suomen metsäala vuonna 2050 nähtiin? Alla olevalla taulukolla havainnollistetaan aineistosta syntyvää kokonaisvaltaista kuvaa metsäalasta vuonna Taulukko on tekijöiden tulkinta aineistosta. Näkökulma Minimi Odotettu tulevaisuuskuva Maksimi (* = nykytilanne) integraatio muihin toimialoihin metsäala erillään * metsäala kokonaan integroitu muihin toiminnan alueellisuus kokonaan paikallinen toimialoihin * täysin globaali tuotteet muutama tuote * laaja kirjo palvelut energiantuotanto ilmaiset ja lakisääteiset palvelut, oheispalvelut metsäenergian käyttö vähäistä: muut energiateknologiat vallalla * laaja kirjo pääasiassa asiakasrahoitteisia palveluita * bioenergia lähes kokonaan metsäbiomassasta yritysten koko ainoastaan pieniä * ainoastaan suuria yritysten määrä muutama * Suuri tuotteiden ja palveluiden kehittäminen suora perhemetsänomistus valtion metsänomistus instituutioiden metsänomistus normiohjauksen taso yritykset, spinn offit * isot kehittämisorganisaatiot ja konsortiot ei * kaikki metsät ei * kaikki metsät ei * kaikki metsät metsien käyttöä ei ohjeisteta * täysin säädelty metsien käyttö jokamiehenoikeudet ei ollenkaan * laajat Taulukon tulkinnan perustelut Metsäalan integraatio muihin toimialoihin tuli esille lähinnä energian ja hyvinvoinnin kautta. Integraation tarve ei kuitenkaan korostunut kovin paljoa ja metsäala nähtiin edelleen varsin perinteisessä valossa. 15

16 Metsäalan nähtiin kansainvälistyvän, mutta ei kuitenkaan kovin radikaalisti. - Useassa yhteydessä korostettiin lokaalia tuotantoa joko globaalin tuotannon rinnalla tai sen tilalla: bioenergia, hyvinvointimetsä, uudet tuotteet, puutalot ja jopa kuitutuotteiden tuotanto. Polttoaineen hinta korostaa lokaalisuutta. - Metsänomistus nähtiin lähinnä kansallisena kysymyksenä, jossa metsänomistuksen siirtymiä tapahtuu lähinnä nykyisten omistajaryhmien välillä. Esim. ulkomaiset investoijat ja investoinnit ulkomaille tulivat esille mainintoina metsään sijoittavista rahastoista, mutta kansainvälinen omistaminen ei korostunut. - Hyvinvointipalveluja tarjotaan myös ulkomaalaisille. - Metsäenergiassa nähtiin mahdollisuuksia teknologian ja osaamisen vientiin, mutta toisaalta mainittiin myös lähienergia. - Palveluvientiä pohtineessa työryhmässä nähtiin, että ongelmat ovat syvällä; tarvitaan muutoksia koulutuksessa kaikilla tasoilla ja toisaalta ennakointitietoa siitä, kuinka tulevaisuuden metsäammattilaiset suhtautuvat ulkomaille töihin lähtemiseen. Tuotteiden ja palveluiden osalta nähtiin siirtymä kohti selvästi monipuolisempaa valikoimaa ja näiden käyttömuotojen mukaan tulo metsänomistajan päätöksentekoon. Tämä juontuu osaksi siitä, että metsäala nähtiin selvästi perinteistä laajemmin jo ensimmäisessä tulevaisuusverstaassa, jossa määriteltiin nyt käsitellyt teemat. Useissa ryhmissä esitetään, että vuonna 2050 on jo siirrytty tai ollaan siirtymässä pois metsäenergiasta kohti kehittyneempiä energiaratkaisuja (muut luonnonvarat, energiatehokos teknologia jne.). Uusien yritysten syntyminen ja yrittäjähenkisyys korostuu usean teema-alueen kehityksessä: tavoitteellinen metsänomistus, hyvinvointimetsä, osaamisen vienti ja uudet teknologiat. Yrittäjyydellä nähtiin olevan tärkeä rooli tuotteiden ja palveluiden tarjonnassa. Tästä seuraa, että erityisesti pienyritysten määrän on kasvettava. Ei ole realistista olettaa, että muutamat - tiukasti ydinliiketoimintoihinsa sitoutuneet - suuryritykset kehittäisivät ja toisivat markkinoille esitetyn laajuisen tuote- ja palveluvalikoiman. Kehittämistoiminnan organisoinnissa tulevaisuusverstaan osallistujat näyttivät luottavan nykyiseen malliin, jossa kehittäminen vastuutetaan suurille organisaatioille ja niiden yhteenliittymille. Spin off -yritykset mainittiin vain uusien teknologioiden yhteydessä. Metsänomistus näyttäisi tulevaisuusverstaan osallistujien mielestä kehittyvän siten, että perinteinen perhemetsänomistus vähenee, valtion metsänomistus mieluummin kasvaa kuin vähenee ja institutionaalinen metsänomistus mm. yhteismetsien ja rahastojen kautta lisääntyy. Aineiston perusteella normiohjauksessa on jonkin verran tarvetta löysäämiseen. Puhtaasti markkinavetoiseen metsäalaan vuonna 2050 ei kuitenkaan uskota, eikä sitä myöskään haluta. Pikemminkin korostetaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta. Tarve uudistaa jokamiehenoikeuksia nousi esille monissa kommenteissa. Siitä, kuinka pitkälle uudistukset menisivät, ei kuitenkaan tullut kovin selkeitä kannanottoja. Ristiriidat Eri teema-alueiden välillä ja teema-alueiden maailmankuvien ja listattujen suositusten ja toimenpiteiden välillä havaittiin joitain ristiriitoja. - Tavoitteellinen metsänomistus -ryhmissä korostui biomassan lisääntyvä kysyntä, sen taloudellinen hyödyntäminen sekä tavoitteellinen metsänomistus, jossa joka hehtaarilla on arvo. Se voi rajoittaa metsien käyttöä henkisen hyvinvoinnin lähteenä, tai hyvinvointimetsälle on 16

17 luotava taloudellinen arvo, joka tuloutuu metsänomistajalle ainakin osittain, vaikkei hän olisi itse hyvinvointipalveluyrittäjä. - Taloudellinen ajattelu korostui tavoitteellinen metsänomistus -ryhmässä, kun taas hyvinvointimetsäryhmä näki arvojen siirtyvän talouskasvun arvostuksesta hyvinvoinnin merkityksen kasvuun. - Uusia metsiin perustuvia tuotteita ja palveluja on tulossa. Osaamisen kehittämisessä korostui poikkisektoraalinen yhteistyö sekä liiketoiminta- ja markkinointiosaamisen parantaminen. Onko itse raaka-aineeseen tai metsään liittyvä tuotannollinen osaaminen kunnossa? Vai tiedetäänkö osaamisen taso tulevaisuuden kannalta tärkeillä alueilla? - Bioenergiaryhmissä uskottiin, että vuonna 2050 puu käytetään energiaksi vasta kierrätyksen lopuksi. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että Suomi nähtiin globaalina energiakaupan toimijana. Jos jalosteet viedään pääasiassa ulkomaille, niin Suomessa energiakäyttöön joutuu vain täällä käytetyt puujalosteet. - Toinen bioenergiaryhmä näki Suomen bioenergian globaalina viejänä. Toisen ryhmän mielestä Suomen tuottama bioenergia käytetään lähienergiana omavaraisuuden varmistamiseksi. Heidän mielestään vientituotteemme on monenlainen puuenergiaan liittyvä teknologia ja osaaminen. - Yrittäjyys sekä uusien ja pienten yritysten määrän uskottiin kasvavan. Kuitenkaan suosituksissa tai toimenpide-ehdotuksissa ei ole ehdotuksia yrittäjyyden tukemiseksi tai yrittäjyyshengen tai -valmiuksien luomiseen. - Jokamiehenoikeudet: hyvinvointiryhmässä oletetaan pysyvän ennallaan, tavoitteellinen metsänomistus -ryhmässä nähtiin, että jokamiehenoikeudet eivät voi säilyä entisellään hyvinvointi- ja ekosysteemipalvelujen tuotteistamisen vuoksi. Hyvinvointimetsä näki palvelujen perustan olevan vahvasti valtion metsissä. Säilyisivätkö jokamiehenoikeudet valtion mailla ja rajoitettaisiin yksityisissä metsissä? Vai onko valtion metsät edelläkävijä jokamiehenoikeuksien rajoittamisessa esimerkiksi ottamalla käyttöön pääsymaksut metsiin? - Työryhmät arvioivat lähinnä metsäbiomassan ja metsien käytön tulevaisuutta. Ensimmäisessä tulevaisuusverstaassa metsäala käsitettiin laajempana, ehkä paremminkin luonnonvaraklusterina. Metsäenergiatuotannon integroiminen muuhun uusiutuvan energian tuotantoon ei tullut vahvasti esille. Yllättäviä/mielenkiintoisia havaintoja tuloksista Lainauksia: - 3. sektorin kasvu - ylisektoraaliset PK -yritykset uudistajina - mikä metsien merkitys Aasiassa tulee olemaan? - aurinko (mikä on metsäbiomassan rooli jatkossa globaalisti? Jos pieni, niin laite- ja osaamisvienniltä putoaa pohja pois) - energiatehokkuus (toistaiseksi ollut yllättävän pienessä roolissa) - pääomasijoitusten pysyminen Suomessa kriittisessä vaiheessa - saatetaan metsäala + puutuoteala + paperiala yhteen (kyetäänkö integroitumaan alan sisällä?) - globaalit heimot (uudentyyppisiä kuluttajaryhmiä, joille mahdollista tuottaa volyymituotteita?) - myymisen taito ja halu Muuta: - EU:n ja Venäjän kehitys eivät nousseet kovin paljoa esille - päästövähennyksiin tähtäävän ilmastopolitiikan jatkoa ei epäilty 17

18 Liite 1. Metsäalan tulevaisuusverstaan osallistujat 1. Ahlqvist Toni VTT 2. Anttila Suvi Indufor 3. Donner-Amnell Jakob Itä-Suomen yliopisto, Metsäalan ennakointiyksikkö 4. Enarvi Jukka Metsäkeskus 5. Haltia Olli Dasos Capital Oy 6. Hassi Heikki Avilon Oy 7. Havia Pirjo Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio 8. Hopsu-Neuvonen Arja Marttaliitto 9. Hurmekoski Elias Itä-Suomen yliopisto 10. Huurinainen Arto Tornator Oy 11. Ihalainen Tanja Itä-Suomen Yliopisto 12. Ilomäki Tauno 13. Imppola Olavi Wetend Technologies Oy 14. Juva Antti Lappeenranta Innovation Oy 15. Järvinen Kimmo Finnish Wood Research Oy 16. Järvinen Erno MTK Metsälinja 17. Kauranne Tuomo Arbonaut Oy 18. Kokko Pekka Tapiola-ryhmä 19. Kokkonen Marja MMM 20. Kolström Taneli Itä-Suomen yliopisto 21. Konu Henna Itä-Suomen yliopisto 22. Kuitto Pekka-Juhani FINBIO - Suomen Bioenergiayhdistys ry 23. Kukko Timo Nuuksiokeskus Oy / Metsähallitus 24. Laasonen Salla Turun yliopisto, Tulevaisuudentutkimuskeskus 25. Lindell Mikko Suomen Maaseutumatkailuyrittäjät ry / Yrittäjä 26. Matilainen Anne Helsingin yliopisto 27. Miina Saija Itä-Suomen yliopisto, Metsäalan ennakointiyksikkö 28. Moilanen Pekka L&T Biowatti Oy 29. Murtomäki Petri Tampereen ammattikorkeakoulu 30. Mäkelä-Pusa Pirkko Kuntoutussäätiö 31. Nieminen Miikka Stora Enso 32. Nilsson Pia UPM Kymmene 33. Niskanen Anssi Pohjois-Karjalan metsäkeskus 34. Numminen Rauno Satakunnan Metsäpalvelut ky. ja metsäsijoittaja RN 35. Ollonqvist Pekka Metsäntutkimuslaitos 36. Peltola Matti Koneyrittäjien liitto 37. Pitkänen Sari Itä-Suomen yliopisto, Metsäalan ennakointiyksikkö 38. Pykäläinen Jouni Itä-Suomen yliopisto, Metsäalan ennakointiyksikkö 39. Rosenberg-Riihimäki Eine Maanomistajain Liitto 40. Saarimaa Jorma UPM-Kymmene Oyj Metsäliiketoiminta 41. Saarinen Pertti Pääkaupunkiseudun metsänomistajat 42. Siltanen Merja Marttaliitto ry 43. Sirén Matti Metsäntutkimuslaitos 44. Sundman Stefan Metsäteollisuus ry 45. Sunabacka Sixten TEM 46. Tahvanainen Liisa Itä-Suomen yliopisto 47. Talvitie Anne Suomen Tuotekehitysyhdistys ry 48. Temmes Armi Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulu 49. Tuuva-Hongisto Sari Itä-Suomen yliopisto, Metsäalan ennakointiyksikkö 50. Uitamo Elina Varsinais-Suomen ELY-keskus 51. Uronen Timo Ernst & Young 18