KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2013) 6 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE EU:n jätelainsäädännön täytäntöönpanosta jätteistä annettu direktiivi 2006/12/EY, vaarallisista jätteistä annettu direktiivi 91/689/ETY, jäteöljyhuollosta annettu direktiivi 75/439/ETY, puhdistamolietteestä annettu direktiivi 86/278/ETY, pakkauksista ja pakkausjätteistä annettu direktiivi 94/62/EY, kaatopaikoista annettu direktiivi 1999/31/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettu direktiivi 2002/96/EY kaudella FI FI

2 KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE EU:n jätelainsäädännön täytäntöönpanosta jätteistä annettu direktiivi 2006/12/EY, vaarallisista jätteistä annettu direktiivi 91/689/ETY, jäteöljyhuollosta annettu direktiivi 75/439/ETY, puhdistamolietteestä annettu direktiivi 86/278/ETY, pakkauksista ja pakkausjätteistä annettu direktiivi 94/62/EY, kaatopaikoista annettu direktiivi 1999/31/EY ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettu direktiivi 2002/96/EY kaudella JOHDANTO Tämän kertomuksen tarkoituksena on tiedottaa EU:n jätelainsäädännön täytäntöönpanosta kaudella Kertomuksessa käsitellään jätteistä annettua direktiiviä 2006/12/EY, vaarallisista jätteistä annettua direktiiviä 91/689/ETY, jäteöljyhuollosta annettua direktiiviä 75/439/ETY, puhdistamolietteestä annettua direktiiviä 86/278/ETY, pakkauksista ja pakkausjätteistä annettua direktiiviä 94/62/EY, kaatopaikoista annettua direktiiviä 1999/31/EY sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettua direktiiviä 2002/96/EY. Erillisissä kertomuksissa käsitellään jätteiden siirrosta annettua asetusta N:o (EY) 1013/2006, kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annettua direktiiviä 2006/21/EY sekä romuajoneuvoista annettua direktiiviä 2000/53/EY. Tämä kertomus perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin. Yksityiskohtaiset kertomukset kustakin direktiivistä ovat saatavilla osoitteessa Jätteistä annettu direktiivi 2006/12/EY, vaarallisista jätteistä annettu direktiivi 91/689/ETY ja jäteöljyhuollosta annettu direktiivi 75/439/EY on kumottu 12 päivästä joulukuuta 2010 alkaen tarkistetulla jätteistä annetulla direktiivillä 2008/98/EY, joka sisältää mainittujen direktiivien keskeiset säännökset. Tämä on näin ollen viimeinen kertomus kyseisten direktiivien täytäntöönpanosta. Direktiiviä 2008/98/EY varten on laadittu uusi täytäntöönpanoa koskeva kyselylomake 1. Tämän kertomuksen liitteen kaaviossa 1 esitetään yleiskatsaus EU:n jätelainsäädännössä tapahtuneista muutoksista. 1 Jätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY täytäntöönpanoa koskevien jäsenvaltioiden kertomusten pohjana käytettävästä kyselylomakkeesta 18 päivänä huhtikuuta 2012 annettu komission täytäntöönpanopäätös, FI 2 FI

3 2. KERTOMUSTEN LAATU JA MÄÄRÄAIKOJEN NOUDATTAMINEN Miltei kaikki jäsenvaltiot ovat täyttäneet raportointivelvoitteensa raportointikauden osalta 2. Raportointisääntöjen noudattamisessa jäsenvaltioilla on kuitenkin paljon parannettavaa. Neljän jäsenvaltion kertomukset eivät saapuneet ajoissa. Toimitetuissa kertomuksissa ei aina ollut vastauksia kaikkiin kysymyksiin eivätkä tiedot aina olleet täydellisiä. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun ja pakkausten vuosittaisten kierrätys- ja hyödyntämistietojen osalta suurin osa jäsenvaltioista viittasi Eurostatille toimitettuihin vuosikertomuksiin. Useimmissa jäsenvaltioissa tietoja ei ollut käytettävissä vuodelta 2009 (mikä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osalta on raportointivaatimusten mukaista). Vuosilta 2007 ja 2008 käytettävissä on täydelliset tiedot elektroniikkalaiteromun ja pakkausten kierrätys- ja hyödyntämismääristä sekä materiaali- ja jätevirtakohtaiset kierrätys- ja keräysmäärät. Kertomusten ja toimitettujen tietojen laatu vaihteli huomattavasti. Jäsenvaltiot antoivat usein epäselviä vastauksia. Vaikka tämä saattaa joissakin tapauksissa selittyä sillä, että täytäntöönpanoa koskevien kyselylomakkeiden kysymykset eivät olleet riittävän selkeitä, jäsenvaltiot antoivat toistuvasti epäselviä vastauksia. Ne esimerkiksi viittasivat usein kansalliseen lainsäädäntöön antamatta lisätietoja jopa silloin, kun nimenomaisesti pyydettiin selityksiä tai tarkkoja tietoja. 3. JÄTTEISTÄ ANNETTU DIREKTIIVI 2006/12/EY (JÄTEHUOLLON PUITEDIREKTIIVI) Tässä direktiivissä, joka on nyt kumottu ja korvattu jätteistä annetulla direktiivillä 2008/98/EY, vahvistetaan jätehuoltoa koskevat perusvaatimukset, -määritelmät ja -periaatteet EU:ssa. Jätehuollon puitedirektiivi annettiin vuonna 1975, ja se tarkistettiin perusteellisesti vuonna Sen lisäksi sitä on muutettu lukuisia kertoja. Direktiivi 2006/12/EY, jäljempänä vuoden 2006 puitedirektiivi, joka on kodifioitu toisinto aiemmasta direktiivistä 75/442/ETY, muodosti perustan raportointikaudelle Vuoden 2006 puitedirektiivissä määritellään keskeiset käsitteet, kuten jäte, velvoitetaan jäsenvaltiot perustamaan riittävä jätteidenkäsittelylaitosten verkosto ja otetaan käyttöön kolmiosainen jätehierarkia, jossa etusijalla on jätteen syntymisen ehkäiseminen. Sitä seuraa jätteen hyödyntäminen, ja jätteen loppusijoitusta pidetään viimeisenä keinona. Direktiivi velvoitti jäsenvaltiot varmistamaan, että jäte hyödynnetään tai loppukäsitellään vaarantamatta ihmisten terveyttä ja ympäristöä. Siinä kielletään myös jätteen hylkääminen, upottaminen tai valvomaton loppukäsittely. Lisäksi siinä velvoitetaan jäsenvaltiot myös laatimaan kansalliset jätehuoltosuunnitelmat ja säädetään velvoitteesta hankkia jätteenkäsittelylupa. Kaikki tietoja ilmoittaneet jäsenvaltiot ilmoittivat saattaneensa direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panneensa täytäntöön direktiivin perusvaatimukset, kuten laatineet yhden tai useamman jätehuoltosuunnitelman tai toteuttaneet toimia lisätäkseen omavaraisuutta jätehuollossa. Lisäksi kaikki tietoja toimittaneet jäsenvaltiot vahvistivat noudattavansa vuoden 2006 puitedirektiivin säännöksiä lupavaatimuksista ja kirjanpidosta. 2 Lukuun ottamatta Ranskaa, Kreikkaa, Maltaa ja Belgian alueista Brysseliä ja Valloniaa, jotka tämän kertomuksen laatimiseen mennessä eivät olleet toimittaneet kaikkia täytäntöönpanokertomuksia. FI 3 FI

4 Puitedirektiivin keskeisten säännösten soveltamisessa havaittiin kuitenkin merkittävä puute, joka liittyi valittuihin jätteiden käsittelyvaihtoehtoihin. Tilastot osoittivat, että monet jäsenvaltiot sijoittivat edelleen kotitalousjätettä kaatopaikoille, mikä ei vastannut vuoden 2006 puitedirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa korostettua jätehierarkiaa. Tämä on entistäkin vahvemmin ristiriidassa tarkistetun puitedirektiivin vaatimusten kanssa, koska tarkistetussa direktiivissä otetaan käyttöön viisiosainen jätehuoltohierarkia. Vuonna 2009 yhdyskuntajätteen käsittelymenetelmät vaihtelivat merkittävästi jäsenvaltioiden välillä. Kaatopaikalle sijoittamiseen nojauduttiin erittäin suuressa määrin Bulgariassa, Romaniassa, Maltassa, Liettuassa ja Latviassa, jotka sijoittivat kaatopaikalle yli 90 prosenttia jätteestä, kun taas Belgiassa, Tanskassa, Saksassa, Alankomaissa, Itävallassa ja Ruotsissa kaatopaikalle sijoitettiin alle 5 prosenttia. Korkein kierrätyksen taso (kompostointi 3 mukaan lukien) saavutettiin Itävallassa (70 %), jota seurasivat Saksa (66 %), Belgia ja Alankomaat (60 %) sekä Ruotsi (55 %). Jätettä poltettiin eniten Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa, Luxemburgissa, Belgiassa, Saksassa ja Ranskassa (kyseisenä ajankohtana ei tehty eroa sen perusteella, liittyykö jätteenpolttoon energian talteenottamista). Nämä suuret erot johtuivat jossakin määrin siitä, että jätelainsäädäntö pantiin täytäntöön myöhään niissä jäsenvaltioissa, jotka liittyivät EU:hun vuoden 2004 jälkeen. Näissä maissa tapahtuvaa edistymistä on siten seurattava tarkasti, koska se on keskeinen indikaattori niiden jätelainsäädäntöpolitiikan tehokkuudesta. Joissakin vanhoissa jäsenvaltioissa tulokset ovat kuitenkin jatkuvasti olleet heikkoja. Esim. Kreikassa 82 % jätteestä sijoitettiin kaatopaikoille, ja Portugalissa ainoastaan 20 % kierrätettiin. Näitä maita olisi kannustettava kohdennetun neuvonnan ja rakenne- ja koheesiorahoituksen avulla. Yhdyskuntajätteen huollossa voitiin havaita jonkinlaista edistymistä verrattuna aiempaan raportointikauteen, mikä todennäköisesti johtuu jätehuoltoinfrastruktuurin paranemisesta edeltävinä vuosina. Lisäksi asiaan vaikuttivat jätevirtakohtaisten direktiivien (pakkausjätedirektiivi, sähköromudirektiivi ja paristodirektiivi) täytäntöönpano sekä toimenpiteet, joilla pyritään saavuttamaan direktiivien tavoitteet, koska kyseisen lainsäädännön noudattamiseksi käyttöönotetut infrastruktuurit, keräysjärjestelmät ja tiedotuskampanjat ovat todennäköisesti yleisesti parantaneet jätehuoltoa. Kuitenkin jätehuoltoa yleisesti ja yhdyskuntajätettä erityisesti koskevat luvut eivät edelleenkään ole tyydyttäviä, kun otetaan huomioon EU:n tavoite siirtyä kohti kierrätysyhteiskuntaa, mitä korostetaan tarkistetussa jätepolitiikan puitedirektiivissä 2008/98/EY. Kierrätyspotentiaalia on edelleen runsaasti käyttämättä. Yli puolet jätteeseen sisältyvistä resursseista jää käyttämättä. Sen vuoksi pitäisi välittömästi ottaa käyttöön nykyaikaiset, resurssitehokkaat jätehuoltojärjestelmät. 4. VAARALLISISTA JÄTTEISTÄ ANNETTU DIREKTIIVI 91/689/ETY Vaarallisista jätteistä annetussa direktiivissä, joka on nyt kumottu ja jonka keskeiset säännökset on sisällytetty jätteistä annettuun direktiiviin 2008/98/EY, määriteltiin vaarallinen jäte, ja pyrittiin varmistamaan, että vaaralliset jätteet käsitellään ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Direktiivissä säädetään (vuoden 2006 jätehuollon puitedirektiivin valvontatoimien lisäksi) useista valvontatoimista. Direktiivissä muun muassa kielletään 3 Kompostointi on prosessi, jossa biomassa muuttuu kompostiksi hapen ja tiettyjen mikro-organismien vaikutuksesta (biohajoavan jätteen erilaiset käsittelytavat selitetään yksityiskohtaisesti komission yksiköiden työasiakirjassa (tekstilaatikko 2), joka liittyy komission tiedonantoon biojätteen huollon tulevista vaiheista Euroopan unionissa (ei suomennettu), SEC(201) 577 lopullinen, osoitteessa FI 4 FI

5 vaarallisten jätteiden sekoittaminen muihin jätteisiin, asetetaan jäljitettävyysvaatimukset ja säädetään velvoitteesta ilmoittaa komissiolle jätteistä, joilla on vaarallisia ominaisuuksia, mutta joita ei ole mainittu vaarallisten jätteiden luettelossa. Kaikki tietoja toimittaneet jäsenvaltiot ovat saattaneet vaarallisista jätteistä annetun direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään. Jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot eivät kuitenkaan aina olleet tarkkoja ja kattavia. Erityisesti on epätietoisuutta sekoituskiellon ja sitä koskevien poikkeusten valvomisesta. Joskus oli vaikeaa päätellä, olivatko joidenkin jäsenvaltioiden ilmoittamat tarkastukset, jotka perustuvat erityistapauksiin ja valituksiin, riittäviä täyttämään vaatimuksen asianmukaisista määräajoin tehtävistä tarkastuksista. Lisäksi ei aina ollut selvää, koskivatko tarkastukset sekä raportointivaatimukset todella vaarallisten jätteiden tuottajia vai yleisesti jätehuoltoon osallistuvia yrityksiä tai laitoksia. 5. JÄTEÖLJYHUOLLOSTA ANNETTU DIREKTIIVI 75/439/ETY Myös jäteöljydirektiivi kumottiin 12 päivästä joulukuuta 2010, ja jäteöljyt kuuluvat nyt jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY soveltamisalaan. Kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet jäteöljydirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden vastauksista käy ilmi, että käytössä ovat asianmukaiset lupamenettelyt ja valvontamekanismit, joilla voidaan estää jäteöljyhuollon kielteisiä ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Vuosina 2008 ja 2009 eri puolilla EU:ta sovellettiin erilaisia käsittelymenetelmiä. Seitsemän jäsenvaltiota asetti etusijalle jäteöljyjen uudistamisen pikemmin kuin niiden polton ja sijoittamisen kaatopaikalle, neljä jäsenvaltiota suosi polttoa ja yksi valitsi sijoittamisen kaatopaikoille. Kaksi jäsenvaltiota vei huomattavan määrän jäteöljyistään muihin maihin. Kahdeksaa jäsenvaltiota ei voitu analysoida yksityiskohtaisesti, koska tiedot puuttuivat. Muut viisi jäsenvaltiota käyttivät kaikkien kolmen käsittelyvaihtoehdon yhdistelmää. Useat jäsenvaltiot ilmoittivat joitakin rajoituksia, jotka estivät jäteöljyjen uudistamisen tai polttamisen. Yleisimpiä syitä olivat tuotetun ja kerätyn öljyn pienet määrät ja tämän seurauksena prosessointikapasiteetin puute. Taloudellisesta näkökulmasta investoiminen jäteöljyn käsittelyinfrastruktuuriin ei vaikuttanut näissä maissa kohtuulliselta. 6. PUHDISTAMOLIETTEESTÄ ANNETTU DIREKTIIVI 86/278/ETY Puhdistamolietedirektiivillä pyrittiin edistämään puhdistamolietteen käyttöä maataloudessa ja estämään sen haitallisia vaikutuksia maaperään, kasveihin, eläimiin ja ihmisiin. Direktiivi sisältää useita vaatimuksia maataloudessa käytettävän lietteen laadusta, sen maaperän laadusta, jolla lietettä käytetään, sekä lietteen käytön rajoittamisesta tiettyjä tarkoituksia varten ja tiettyinä aikoina. Näiden vaatimusten keskeisenä tavoitteena on rajoittaa raskaiden metallien pitoisuuksia maaperässä. Tätä varten on määritelty raja-arvot raskasmetalleille maaperässä, jolla lietettä käytetään, sekä kyseisten raskasmetallien suurimmat vuosittaiset määrät, jotka maaperään voidaan päästää käytettäessä lietettä maataloudessa. Tämän direktiivin saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoon ei edelleenkään liity ongelmia eikä edellisen raportointikauden jälkeen ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kiinnostavaa on, että jäsenvaltioiden välillä on runsaasti vaihtelua raskasmetallien kansallisissa raja-arvoissa: Jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön FI 5 FI

6 direktiivissä esitetyt raja-arvot, kun taas osa jäsenvaltioista on päättänyt vahvistaa huomattavasti tiukempia raja-arvoja. Kun analysoidaan jäsenvaltioiden ilmoittamia lietteen tuottamista ja sen maatalouskäyttöä koskevia tietoja, voidaan todeta, että tavoite lietteen käytöstä maataloudessa on saavutettu. Vaikka lietteen tuotanto on vähentynyt hieman (< 1%) vuodesta 2007 vuoteen 2009, jäsenvaltiot ilmoittavat lietteen käytön lisääntyneen maataloudessa noin 8 prosentilla samana aikana. Komissio suorittaa vuoden 2013 ensimmäisen neljänneksen aikana jälkiarvioinnin useista jätevirtoja koskevista direktiiveistä, myös puhdistamoliitettä koskevasta direktiivistä. 7. PAKKAUKSISTA JA PAKKAUSJÄTTEISTÄ ANNETTU DIREKTIIVI 94/62/EY Pakkausjätedirektiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa kansalliset toimenpiteet pakkausten ja pakkausjätteiden ympäristövaikutusten estämiseksi tai vähentämiseksi ja sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi. Direktiivissä säädetään pakkausjätteen syntymisen ehkäisemisestä, pakkausten uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä ja kierrätyksestä. Direktiivissä vahvistetaan kierrätys- ja hyödyntämistavoitteet, velvoitetaan jäsenvaltiot ottamaan käyttöön pakkausjätteen keräysjärjestelmät ja vahvistetaan vähimmäisvaatimukset, jotka kaikkien EU:n markkinoille saatettavien pakkausten on täytettävä. Useille jäsenvaltioille myönnettiin siirtymäkausia kierrätys- ja hyödyntämistavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikki tietoja ilmoittaneet jäsenvaltiot ovat asianmukaisesti saattaneet vaatimukset osaksi kansallista lainsäädäntöään. Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen ja Eurostatin tilastojen perusteella voidaan olettaa, että täytäntöönpanon taso on edelleen tyydyttävä. Jäsenvaltioista ainoastaan kaksi on ilmoittanut, että niiden kansallista lainsäädäntöä on muutettu raportointikauden aikana. Vuosina pakkausjätteen määrä ja koostumus pysyi varsin vakaana, joskin painon mukaan tarkasteltuna tapahtui hienoinen nousu vuosina Vuonna 2009 syntyneen pakkausjätteen määrä laski merkittävästi, alle vuoden 2005 määrien, mutta tarkkoja syitä tähän ei tiedetä. Kreikalle, Irlannille ja Portugalille on myönnetty pakkausjätteen käsittelyä varten siirtymäkausia vuoteen 2011 saakka, koska Kreikassa on runsaasti pieniä saaria, Irlannissa paljon maaseutu- ja vuoristoalueita ja Portugalissa paukkauksia käytetään vähän. Lisäksi direktiivissä 2005/20/EY ja liittymissopimuksissa asetetaan tavoitteiden saavuttamiselle myöhempi määräaika niitä valtioita varten, jotka liittyivät Euroopan unioniin vuonna 2004 (Tšekki, Viro, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Slovenia, Slovakia) ja vuonna 2007 (Romania ja Bulgaria). Hyödyntämisen ja kierrätyksen kokonaismäärät lisääntyivät huomattavasti verrattuna edelliseen raportointikauteen. Tämä johtui pääasiassa siitä, että uusissa jäsenvaltioissa otettiin käyttöön pakkausjätteen keräys- ja käsittelyjärjestelmiä. Vuosina hyödyntämisen ja kierrätyksen kokonaismäärät nousivat hitaasti mutta tasaisesti EU27-maissa. Suurin osa jäsenvaltioista saavutti hyödyntämisen ja kierrätyksen kokonaismäärien tavoitteet sekä materiaalikohtaiset kierrätystavoitteet joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Neljä jäsenvaltiota ei vuonna 2009 saavuttanut yhtä tai useampaa tavoitetta. Jotkin jäsenvaltiot eivät saavuttaneet jotakin yksittäistä tavoitetta tiettynä vuotena mutta saavuttivat sen edellisenä tai FI 6 FI

7 seuraavana vuotena. Tämän perusteella voidaan olettaa, että kyseisten jäsenvaltioiden jätehuoltoinfrastruktuurissa ei ole järjestelmällisiä rakenteellisia puutteita. Sitä vastoin jotkin muut jäsenvaltiot jäivät jatkuvasti jälkeen yleisistä hyödyntämis- ja kierrätystavoitteista tai materiaalikohtaisista tavoitteista raportointikaudella. Tätä ongelmaa on käsiteltävä erikseen. Suurin osa jäsenvaltioista toteutti toimenpiteitä pakkausjätteen syntymisen ehkäisemiseksi. Niiden on kuitenkin jatkuvasti patisteltava toimijoita pakkausjätteen syntymisen ehkäisemiseen ja pakkausten uudelleenkäyttöjärjestelmien kehittämiseen. Kaikki tietoja toimittaneet jäsenvaltiot ilmoittivat perustaneensa erillisiä keräysjärjestelmiä pakkausjätteelle 4. Järjestelmät eroavat toisistaan tehokkuuden suhteen. Lisäksi jotkin järjestelmät ovat toisia helpommin väestön saatavilla ja joistakin aiheutuu kansalaisille enemmän kustannuksia kuin toisista. Jotkin vuonna 2004 liittyneistä jäsenvaltioista ovat vasta hiljattain alkaneet perustaa asianmukaisia infrastruktuureita kaupunkialueiden pilottihankkeiden avulla. Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet useita erilaisia aloitteita, joissa kuluttajille ja yrityksille annetaan tietoa pakkausjätteen huollosta ympäristön kannalta kestävällä tavalla, esimerkiksi erilliskeräyksestä. Kun tällaisia järjestelmiä on perustettu, erilliskeräyksen (ja sen jälkeisen kierrätyksen) laatu on parantunut merkittävästi. Direktiivin vaatimusten täytäntöönpano ja käytännön toteutus vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä, mitä myös tilastotiedot tukevat. Direktiivistä on tarkoitus tehdä myös jälkiarviointi, joka käynnistetään vuonna KAATOPAIKOISTA ANNETTU DIREKTIIVI 1999/31/EY Kaatopaikkadirektiivin tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää kaatopaikkojen haitallisia vaikutuksia ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Direktiivissä asetetaan kaatopaikoille tiukkoja teknisiä vaatimuksia ja jätteen hyväksymiseen liittyviä erityisiä vaatimuksia sekä otetaan käyttöön kaatopaikkaluokat, jotka perustuvat siihen, mitä jätettä kaatopaikalle aiotaan sijoittaa. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että kaatopaikoilla on kansallisten viranomaisten myöntämä lupa. Eräs direktiivin keskeisistä asioista on tavoitteiden asettaminen sille, että biohajoavat yhdyskuntajätteet ohjataan vähitellen muualle kuin kaatopaikoille 5 metaanipäästöjen vähentämiseksi 6. Tähän liittyy myös kaatopaikkakaasujen talteenottoon ja käsittelyyn liittyviä teknisiä vaatimuksia. Kaatopaikalle sijoittamista on aina pidetty huonoimpana jätehuoltovaihtoehtona. Tämä vahvistettiin vuoden 2008 puitedirektiivissä. Monet jäsenvaltiot ovat pyrkineet luopumaan siitä kokonaan ja ovat onnistuneet tässä varsin hyvin (kaatopaikalle sijoitettavan yhdyskuntajätteen määrä on pudonnut alle viiteen prosenttiin Belgiassa, Tanskassa, Saksassa, Alankomaissa, Itävallassa ja Ruotsissa). Monissa maissa kaatopaikalle sijoittaminen on kuitenkin ensisijainen (jollei jopa ainoa) vaihtoehto yhdyskuntajätteen huollolle. Näiltä mailta Pakkausjätteen erilliskeräysjärjestelmillä tarkoitetaan järjestelmiä, joiden tarkoituksena on kuluttajilta, muilta loppukäyttäjiltä tai jätevirroista saatavien käytettyjen pakkausten ja/tai pakkausjätteiden palauttaminen ja/tai keruu, jotta ne voitaisiin käsitellä tarkoituksenmukaisimpien jätehuoltoratkaisujen mukaisesti (pakkausjätedirektiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohta). Biohajoavalla jätteellä tarkoitetaan jätettä, joka voi hajota anaerobisesti tai aerobisesti, kuten elintarvike- ja puutarhajätteet sekä paperi ja kartonki; Biohajoavan jätteen hajotessa kaatopaikalla muodostuu metaania, joka on noin 20 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. FI 7 FI

8 tarvitaan merkittäviä ponnisteluja, jotta ne voivat korjata tilanteen ja vähentää kaatopaikalle sijoittamista merkittävästi. Jäsenvaltiot ilmoittivat, että ne ovat saattaneet suurimman osan direktiivin vaatimuksista osaksi kansallista lainsäädäntöään. Kaikki jäsenvaltiot ilmoittivat, että ne ovat toteuttaneet toimenpiteitä vähentääkseen yhdyskuntajätteen sijoittamista kaatopaikalle, esimerkiksi jätteen syntymiseen tähtäävien ohjelmien avulla, ja vahvistaneet kansallisia strategioita ja toimenpiteitä vähentääkseen kaatopaikoille menevän biohajoavan yhdyskuntajätteen määrää. Kaatopaikoille menevän biohajoavan yhdyskuntajätteen määrää koskevat tiedot osoittavat, että tällaisen jätteen määrä vähenee jatkuvasti: niistä 19 jäsenvaltiosta, joiden tietoja voidaan verrata edellisen kertomuksen tietoihin, 11 pystyi vähentämään kaatopaikalle menevän biohajoavan yhdyskuntajätteen määrää. Kaikki jäsenvaltiot ovat määritelleet perusteet jätteen kaatopaikkakelpoisuudelle eri kaatopaikkaluokkia varten. Direktiivin tekniset vaatimukset (suotoveden 7, pintavesien, pohjavesien ja kaasupäästöjen seuranta) on yleisesti saatettu hyvin osaksi kansallista lainsäädäntöä. Aina ei kuitenkaan ole saatavilla kattavia tietoja siitä, miten kaatopaikkojen pitäjät valvovat näiden vaatimusten täyttämistä käytännössä. Käytettävissä olevien tietojen mukaan raportointikauden lopussa toiminnassa oli edelleen huomattava määrä kaatopaikkoja, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia. Niiden määrä on kuitenkin vähentynyt verrattuna edelliseen kertomukseen (erityisesti mitä tulee tavanomaiselle jätteelle tarkoitettuihin kaatopaikkoihin). Suurin osa jäsenvaltioista ilmoitti, että kaikki toiminnassa olevat kaatopaikat, mukaan lukien inertin jätteen kaatopaikat, olivat direktiivin vaatimusten mukaisia. Jäsenvaltioista neljä ilmoitti, että ainoastaan pieni osa kaatopaikoista oli vaatimusten mukaisia, ja muita pitää parantaa ja nykyaikaistaa. Komissio tarkastelee tavoitteita, jotka koskevat biohajoavan yhdyskuntajätteen ohjaamista muualle kuin kaatopaikoille, ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle asiaa koskevan kertomuksen vuonna 2014 ja tekee tarvittaessa siihen liittyvän säädösehdotuksen. 9. SÄHKÖ- JA ELEKTRONIIKKALAITEROMUSTA ANNETTU DIREKTIIVI 2002/96/EY (WEEE-DIREKTIVII) Sähköromudirektiivin tavoitteena on edistää ja optimoida sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräystä, uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja hyödyntämistä ympäristön ja terveyden suojelun korkean tason varmistamiseksi. Direktiivissä säädetään keräysjärjestelmien perustamisesta vanhojen laitteiden palauttamista varten, ja siinä painotetaan tuottajan vastuuta, joka katsotaan keskeiseksi välineeksi loppukäsiteltäväksi joutuvan sähköromun määrän vähentämiseksi. Direktiivin tavoitteena on parantaa tuotesuunnittelua siten, että ehkäistään sähkö- ja elektroniikkalaiteromun syntymistä ja lisätään sen uudelleenkäytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä. Lisäksi direktiivissä säädetään rahoituksesta, jonka avulla jätteen tuottajat voivat rahoittaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntämis- ja käsittelyjärjestelmiä. Direktiivissä painotetaan, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huolto olisi toteutettava huolellisesti, koska se sisältää usein sekä vaarallisia komponentteja että arvokkaita materiaaleja. Tämän vuoksi direktiivissä säädetään jäsenvaltioille pakollisista tavoitteista sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräykselle kotitalouksista. Lisäksi siinä asetetaan resurssien käytön tehostamiseksi tavoitteet eri luokkiin kuuluvista laitteista peräisin olevan 7 Suotovedellä tarkoitetaan kaatopaikalle sijoitetun jätteen läpi suodattuvaa nestettä, joka purkautuu kaatopaikasta tai jää kaatopaikkaan (kaatopaikkadirektiivin 2 artiklan i kohta). FI 8 FI

9 sähköromun uudelleenkäytölle, kierrätykselle ja hyödyntämiselle. Joillekin jäsenvaltioille myönnettiin siirtymäkaudet näiden tavoitteiden saavuttamiselle. Komissio käynnisti vuonna 2008 WEEE-direktiivin uudelleenlaadinnan, jotta keräystavoitteita voitaisiin mukauttaa jäsenvaltioiden erilaisiin tilanteisiin, antaa säännöksiä laittomien siirtojen torjumiseksi ja vähentää hallinnollisia rasitteita. Uusi sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivi hyväksyttiin 4 päivänä heinäkuuta Kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet WEEE-direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään. Vuosia koskevien kansallisten täytäntöönpanokertomusten ja tavoitteiden saavuttamista koskevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että direktiiviä noudatettiin yleisesti ottaen tyydyttävästi. EU-15-maiden oli noudatettava direktiivissä asetettuja tavoitteita raportointikaudella Vuonna 2008 myös Slovenian oli noudatettava tätä vaatimusta. Muiden jäsenvaltioiden on osoitettava noudattavansa vaatimuksia raportointivuodesta 2009 alkaen. Tiedot saatiin kaikista jäsenvaltioista. Niistä maista, joiden oli noudatettava vaatimuksia vuonna 2008, ainoastaan Italia ja Slovenia jäivät huomattavasti alle tämänhetkisen keräystavoitteen, joka on vähintään neljä kilogrammaa 9. Keräyksen ja hyödyntämisen osalta tähän asti ilmoitetuissa tiedoissa on selvästi nähtävissä positiivinen suuntaus. Kaikki tietoja toimittaneet jäsenvaltiot ilmoittivat sähkö- ja elektroniikkaromun keräysjärjestelmien perustamisesta. Suosituin vaihtoehto oli kunnissa järjestetty keräys. Yksityisiä keräysjärjestelmiä on perustettu vain muutamassa tapauksessa julkisten järjestelmien lisäksi. Kansallisten järjestelmien välillä on eroja, jotka liittyvät järjestelmien monimutkaisuuteen ja tehokkuuteen sekä siihen, miten lähellä ja helposti käytettäviä ne ovat asukkaiden kannalta. Lisäksi järjestelmien kehityksen tasossa on eroja sekä eri maiden että maaseudun ja kaupunkien välillä. Kaikissa tietoja toimittaneissa jäsenvaltioissa raportointikauden aikana kerättiin, käytettiin uudelleen, kierrätettiin ja hyödynnettiin aiempaa suurempi määrä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua. Selkeä enemmistö jäsenvaltioista pystyi saavuttamaan direktiivissä asetetut keräystavoitteet 10 sekä laiteluokkakohtaiset uudelleenkäyttö-, kierrätys- ja hyödyntämistavoitteet. Niissä tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät saavuttaneet direktiivin tavoitteita, ne epäonnistuivat tässä vain tiettyjen yksittäisten tavoitteiden (eivät kaikkien tavoitteiden) osalta. Vuosina jätevirtakohtaisten uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteiden saavuttaminen ei onnistunut kolmessa tietoja toimittaneessa maassa Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 4 päivänä heinäkuuta 2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/19/EY, EUVL L 197, , s. 38. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006 saavutetaan erilliselle keräykselle asetettu tavoite, joka on vähintään neljä kilogrammaa kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromua asukasta kohden vuodessa (WEEE-direktiivin 5 artiklan 5 kohta). Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun eri luokkiin sovellettavista tavoitteista säädetään WEEE-direktiviin 7 artiklan 2 kohdassa. Direktiivin liitteessä IA, tämän kertomuksen liitteen kuvassa 8 ja erityisesti WEEEdirektiivin täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen taulukossa 3 on lisää tietoja. Kertomus on saatavilla osoitteessa: FI 9 FI

10 10. PÄÄTELMÄT Vuosia koskevista jäsenvaltioiden kertomuksista käy ilmi, että EU:n jätelainsäädäntö on suurilta osin saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen ja käytettävissä olevien tilastotietojen perusteella WEEE- ja pakkausdirektiivien täytäntöönpano on suuressa määrin tyydyttävää. Jäsenvaltioista ainoastaan muutama ei ole saavuttanut yksittäisiä tavoitteita. Jäteöljyhuollosta ja puhdistamolietteestä annettujen direktiivien täytäntöönpanossa ei havaittu suuria ongelmia tai puutteita. Sen sijaan muiden direktiivien käytännön täytäntöönpanoon ja sen valvontaan liittyy merkittäviä ongelmia. Tähän tulokseen ei ole päädytty ainoastaan jäsenvaltioiden täytäntöönpanokertomusten perusteella, vaan on käytetty myös muita tietolähteitä, kuten Eurostatin tietoja, komission omia tutkimuksia sekä jätehuoltoon liittyvät valituksia ja lainsäädännön rikkomuksia. Täytäntöönpanon taso vaihtelee huomattavasti eri direktiivien välillä. Eniten ongelmia liittyy vaarallisista jätteistä annettuun direktiiviin, vuoden 2006 puitedirektiiviin sekä kaatopaikkadirektiiviin. Vaarallisista jätteistä annetussa direktiivissä säädetyn sekoituskiellon noudattamisen 11 ja kyseisestä kiellosta sallittujen poikkeuslupien 12 käytännön valvonnasta on epävarmuutta. Lisäksi joissakin jäsenvaltioissa on epäselvyyttä siitä, mitä määräaikaistarkastuksilla ja tarkastettavilla laitoksilla ymmärretään. Kaatopaikkadirektiivin osalta voidaan todeta, että sen tiukat vaatimukset on usein saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että on toteutettu toimenpiteitä biohajoavan yhdyskuntajätteen kaatopaikalle sijoittamisen estämiseksi. Siitä huolimatta toiminnassa on edelleen huomattava määrä sääntöjenvastaisia kaatopaikkoja, mikä antaa aihetta huoleen. Toinen vakava ongelma on kaatopaikalle sijoitettavan jätteen kokonaismäärä. Jotkin jäsenvaltiot ovat osoittaneet, että kaatopaikalle sijoittamisen lopettaminen miltei kokonaan on mahdollista, mutta jäsenvaltioista useat käyttävät suuressa määrin tätä kaikkein huonointa jätehuoltovaihtoehtoa. Tähän on kiinnitettävä erityistä huomiota senkin vuoksi, että resurssitehokasta Eurooppaa koskevassa etenemissuunnitelmassa kaatopaikalle sijoittamisen lopettaminen käytännössä kokonaan katsotaan ensisijaiseksi tavoitteeksi. Käytettävissä olevat vuoden 2006 puitedirektiiviä koskevat tilastot, rikkomusmenettelyjen määrä, aiemmat kertomukset ja komission omat tutkimukset osoittavat, että täytäntöönpanossa ja sen valvonnassa on jatkuvasti puutteita. Jätehuoltohierarkian (jopa sen kolmiosaisen version) asianmukainen noudattaminen on edelleen puutteellista. Kun suuri määrä jätettä sijoitetaan kaatopaikoille, menetetään kierrätys- ja hyödyntämispotentiaalia. Toisaalta tällä raportointikaudella on havaittavissa jonkin verran edistymistä. Täytäntöönpanon parantamisen merkittävimpiin ongelmiin jäsenvaltioiden tasolla kuuluvat sitoutumisen puute ja liian vähäiset resurssit täytäntöönpanon valvontaan sekä rakenteelliset, Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vaarallisista jätteistä huolehtivat tai niitä hyödyntävät, keräilevät tai kuljettavat liikkeet ja yritykset eivät sekoita eri luokkiin kuuluvia vaarallisia jätteitä keskenään tai sekoita vaarallisia jätteitä vaarattomien jätteiden kanssa (vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 2 artiklan 2 kohta). On huomattava, että sekoituskieltoa ja poikkeuslupien edellytyksiä koskevia säännöksiä muutettiin huomattavasti direktiivillä 2008/98/EY. FI 10 FI

11 institutionaaliset ja perustuslailliset esteet 13. Poistamalla nämä esteet sekä parantamalla kansallisia tarkastuksia ja jätehuoltoa koskevaa tietämystä voitaisiin saada aikaan suuria parannuksia. Jätehuoltohierarkiaa on muutettu jätteistä annetulla direktiivillä 2008/98/EY siten, että siinä korostetaan aiempaa vahvemmin jätteen syntymisen ehkäisyä sekä sen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Uusien kierrätys- ja hyödyntämistavoitteiden lisääminen kyseiseen direktiiviin edistää merkittävästi jätteeseen sisältyvien materiaalien käyttöä niiden loppusijoittamisen sijaan. Samalla tarkistettu direktiivi antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden poiketa jätehierarkiasta silloin kun se on oikeutettua elinkaariajattelun perusteella, jossa otetaan huomioon jätteen synnystä ja huollosta aiheutuvat kokonaisvaikutukset. Jäsenvaltiot voivat tämän perusteella noudattaa laajempaa lähestymistapaa yksilöidäkseen ja toteuttaakseen jätehuoltovaihtoehdot, joilla saadaan ympäristön kannalta paras tulos 14. Komission hiljattain julkaisemassa selvityksessä 15 osoitetaan, että panemalla täytäntöön EU:n jätelainsäädäntö voitaisiin vuoteen 2020 mennessä säästää 72 miljardia euroa vuodessa, lisätä EU:n jätehuolto- ja kierrätyssektorin vuosiliikevaihtoa 42 miljardilla eurolla vuodessa ja luoda yli työpaikkaa. Jäsenvaltioissa menetetään laittomien jätetoimien tai infrastruktuurien puuttumisen vuoksi taloudellisen kasvun mahdollisuuksia, mihin ei ole varaa. Niistä aiheutuu myös ympäristöuhkia. Sen vuoksi on erittäin tärkeää toteuttaa päättäväisiä toimia, joilla korjataan jätehuollon puutteet ja siirrytään kohti resurssitehokasta yhteiskuntaa Komission tutkimus "Implementing EU legislation for green growth", loppukertomus , on saatavilla osoitteessa: Katso komission ohjeet elinkaariajatteluun perustuvien lähestymistapojen soveltamisesta jätehuoltoon osoitteessa Implementing EU legislation for green growth, loppukertomus , on saatavilla osoitteessa: FI 11 FI

12 LIITE Kuva 1. Katsaus EU:n jätelainsäädäntöön: tilanne heinäkuussa 2012 Jätepuitedirektiivi ( d ir. 2008/98/EY) Jätepuitedirektiivi (d ir. 2006/12/EY) Vaarallisia ätteitä koskeva direktiivi (dir. 91/689/ETY) Jäteöljydirektiivi (dir. 75/439/ETY) PUITELAIN- SÄÄDÄNTÖ Jätesiirtoasetus ( as.(ey) N:o 1013/2006) Kaatopaikkadirektiivi (d ir. 1999/31/EY) Polttolaitosdirektiivi (dir. 2000/76/EY) IPPC - direktiivi (d ir / 1 /EY) MONIALAINEN LAIN SÄÄDÄNTÖ Puhdistamo - jäte (dir. 86/278/EY ) Paristot ja akut (dir. 2006/66/EY) Pakkaukset ja pakkausjäte (dir. 94/62/EY ) PCB-yhdisteet (dir. 96/59/EY) Romuajoneuvot (dir. 2000/53/EY) Kaivosjäte (dir. 2006/21/EU) Sähkö- ja el ektroniikkalaiteromu (dir. ****/EU) uudelleen - laadittavana Vaarallisten aineiden käytön rajoittaminen sähkö ja elektroniikka laitteissa (dir. ****/EU) uudelleenlaadittavana JÄTEVIRTA- KOHTAINEN LAINSÄÄDÄNTÖ FI 12 FI

13 Kuva 2. Yhdyskuntajätteen muodostuminen maittain vuosina 1995, 2002 ja 2009, järjestys vuoden 2009 tason mukaan (kg henkeä kohti) DK CY CH LU IE MT NL AT DE IS ES IT FR UK BE PT SE FI NO BG EL SI HU RO TR LT EE LV SK PL CZ EU-27 Huomattavia muutoksia: Jyrkkää laskua: Viro (2001), Espanja (2004), Liettua (1999), Unkari (2000), Portugali (2002), Slovenia (2002) ja Norja (2001). Jyrkkää nousua: Latvia (2002) ja Slovakia (2002) Lähde: Eurostat (online-datakoodi: env_wasmun) Kuva 3. Kaatopaikalle sijoitettu, poltettu, kierrätetty ja kompostoitu yhdyskuntajäte EU27- maissa vuosina miljoonaa tonnia Muutos Kaatopaikka % Poltto % Kierrätys % Kompostointi % kg:aa henkeä kohti Kaatopaikka % Poltto % Kierrätys % Kompostointi % Lähde: Eurostat (verkkotietokoodi: env_wasmun) FI 13 FI

14 Kuva 4. Yhdyskuntajätteen käsittely vuonna 2009 (lähde: ympäristöasioiden pääosasto, perustuu Eurostatin tietoihin) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Bulgaria Romania Malta Lithuania Latvia Cyprus Czech Republic Greece Slovakia Poland Estonia Hungary Ireland Portugal Slovenia Spain UK Finland Italy EU27 France Luxembourg Belgium Denmark Austria Netherlands Sweden Germany % Landfilled % Recovery (incineration, recycling, composting) FI 14 FI

15 Kuva 5. Mineraalijätteen ja muun kuin mineraalijätteen muodostuminen vuonna 2008 (kg henkeä kohti) Mineraalijäte Muu kuin mineraalijäte BG LU FI EE SE RO AT EL NL UK FR IE BE DE PL MT PT ES IT DK SI CZ CY NO SK LT HU HR TR MK LV LI IS EU- 27 Lähde: Eurostat (verkkotietokoodi: env_wasgen, tsdpc210 ja demo_gind) Kuva 6. Vaarallisen jätteen muodostuminen vuosina (kg henkeä kohti) EE BG BE LU FI PT NL NO DE SE FR IE AT CZ MT UK IT SK ES DK SI HU HR PL LT CY LV RO EL TR MK LI IS EU- 27 Lähde: Eurostat (verkkotietokoodi: env_wasgen ja demo_gind) FI 15 FI

16 Kuva 7. Jätteen käsittelyn kehittyminen EU27-maissa jäteluokittain, (tuhansina tonneina) Poltto (sekä energian talteenotto) Muun jätteen hyödyntäminen Mineraalijätteen hyödyntäminen Muun jätteen loppusijoitus Mineraalijätteen loppusijoitus Lähde: Eurostat (verkkotietokoodi: env_wastrt) FI 16 FI

17 Kuva 8. Tiivistelmä direktiivin 2002/96/EY 7 artiklan 2 kohdan nojalla käsiteltäväksi lähetetettävälle sähkö- ja elektroniikkalaiteromulle asetetuista tavoitteista Vähimmäiskäsittely: kaikki nesteet on poistettava. Direktiivin 7 artiklassa säädetään erityisistä kierrätys- ja hyödyntämistavoitteista, jotka vaihtelevat laiteluokkien mukaan. Sähkölaitteista muodostuva jätevirta: Uudelleenkäytön kierrätyksen osuus ja (ilmoitettu keskimääräisenä painona laitetta kohti) Suuret kodinkoneet 75 % 80 % Automaatit 75 % 80 % Tieto- ja teletekniset laitteet 65 % 75 % Kuluttajaelektroniikka 65 % 75 % Pienet kodinkoneet 70 % 50 % Valaistuslaitteet 70 % 50 % Sähkö- ja elektroniikkatyökalut (lukuun ottamatta suuria kiinteitä teollisuuden työkoneita) 70 % 50 % Leikkikalut, vapaa-ajan välineet 70 % 50 % Tarkkailu- ja valvontalaitteet 70 % 50 % Kaasunpurkauslamput 80 % Hyödyntämisen osuus (ilmoitettu keskimääräisenä painona laitetta kohti) FI 17 FI