Sisälmykset. LPKJ:N sana...nen. Pääjuttu. Etelä-Korea, iltanuotio, verkko-sauva. Sudenpennut. Vartiot. Napakettu Patagonia.

Transkriptio

1 SAUVA 1/11

2 Sisälmykset 3 LPKJ:N sana...nen 4-5 Stidit 6-7 Pääjuttu 8 Etelä-Korea, iltanuotio, verkko-sauva 9 Sudenpennut 10 Vartiot 11 Napakettu Patagonia 12 Hankikanto 13 Kylmää kulttuuria 14 Ruokapalsta 15 Mailitilastot 16 Savua 2

3 1/11 SAUVA LPKJ:n sana...nen 37. vuosikerta Levikki: 135 kpl Ilmestymispäivä: JULKAISIJA Meripartiolippukunta Kupittaan Henrikinpojat ry TOIMITUS Vastaava päätoimittaja Ville Ruuskanen (LPKJ) Päätoimittaja Pauli Engblom Taittaja ja valokuvaaja Akseli Silfver Graafikko Jukka Koskelainen Oikolukijat Jukka Koskelainen PAINOPAIKKA Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän monistamo, Turku ILMESTYMISAIKATAULU 1. numero: toukokuu 2. numero: joulukuu KANSI Valokuva Akseli Silfver Lavastus Ville Ruuskanen MAINOSHINNASTO Takakansi: 120 Sisäsivu A4: 90 Sisäsivu A5: 50 Tiedustelut: Löysin kevätsiivouksen yhteydessä tietokoneeni kovalevyltä (kyllä, tietokonekin kaipaa kevätsiivousta) vuodelle 2006 päivätyn tiedoston "KHP.txt". Tiedoston sisältö paljastui muistioksi silloisen lippukunnanjohtajan, Tommin, organisoimasta lippukunnan johtajapesteissä toimivien henkilöiden tapaamisesta. Tapaamisessa pohdittiin lippukunnan tilaa ja ennen kaikkea sen tulevaisuutta. Muistiossa listattiin liuta tavoitteita, jotka oli tähdätty kolmen vuoden päähän. Nyt listaa läpikäydessäni olin siis vain pari vuotta myöhässä. "Visio 2009: Edelleen elinvoimainen lippukunta" olivat sanat, joilla lippukunnan tulevaisuudentavoite oli tiivistetty. Vuonna 2006 ei ollut mitenkään varmaa, että tuohon tavoitteeseen olisi päästy; jäsenmäärä oli laskemaan päin, ja krooninen johtajapula vaivasi. Nyt, kun muistelen toimintavuotta 2009, puhumattakaan ajasta sen jälkeen, voin ilolla todeta, että tavoite on saavutettu. Tästä suurkiitos kaikille teille, jotka olette tehneet laadukkaan partiotoiminnan mahdolliseksi! Toivon, että myös vuonna 2016 tämän palstan kirjoittaja(joku muu kuin minä!) voi todeta viimeisen viiden lippukunnan toimintavuoden olleen nousujohteisia. Navakkaa sivutuulta toivottaen Ville Taitto-osasto pahoittelee lehden myöhästymistä. 3

4 Vahtipäälliköiden eskari Kohopääsamoajista nuorimmat, Merimursu-venekunnan johtajat Risto, Aku, Lasse, Erik ja Matti kävivät keväällä veneenohjaajakurssin. Kurssilla opetellaan merenkulku- ja meripartiotaitoja kaupunkii-llassa sekä käytännön- ja teoriaosalla. VOKin jälkeen samoaja voi alkaa haaveilla vahtipäällikkyydestä. Kolmas nuori puhuja lippukuntaaan Stidit Sauvontaa tiedon tulvassa Tulisia tunnelmia Logomossa Merikotka-seikkailijavenekunta yhdisti kevään kaksi teemaa, kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 ja tulipalotietoiduusen lisääminen Logomon Tuli on irti -näyttelyssä. Kokouksessa pääsi kokeilemaan tulentekoa erilaisin muinaisin menetelmin ja taitavat partiolaiset saivatkin tulen syttymään muun muassa tuluksin. Näyttelyssä tutustuttiin erilaisiin palontorjuntavälineisiin ja paloautoihin, sekä nähtiin tuleen liittyviä esityksiä. Kupittaan Henrikinpoikien aktiivisuus Suomen Partiolaisten Young Spokespeople -projektissa kasvoi entisestään, kun Santerista tuli lippukunnan kolmas nuori puhujahenkilö. Samoaja- ja vaeltajaikäiset YSP:it toimivat partion kasvoina liikkeen sisällä ja ulkopuolella ja tuovat partioviestintään raikkaan, sitruunanhajuisen tuulahduksen. Lippukuntamme YSPit ovat mukana myös partopiirin YSP-ryhmässä. 4

5 Katusamoajien vaalivalvojaiset Katusamoajien vaalivalvojaiset Partion yhteiskunnallista näkökulmaa viriteltiin television kanssa kilpaa Katusamoajien kokouksessa Henrikinkirkon alakerrassa eduskuntavaalipäivänä 17. huhtikuuta. Monet mielenkiintoiset kommentit Tulevaa ja kommentoimatta jättämiset kertoivat samoajilla olevan paljon mielipiteitä. Yksi partion tavotteista on antaa keinoja kanavoida ne. 22. Maailmanjamboree Tall Ship's Races: kulttuuriregatta Knaki Sinustako stidittäjä? Pestataan stiditoimittaja. Haemme toimittajaa sauvan omalle uutispalstalle. Pestiin kuuluu kohopäiden ja muiden partiolaisten seuraaminen ja toiminnasta raportointi. Hakemukset: Paina tästä kunnes sormesi menee läpi ja siirry sen jälkeen lippukunnan sähköiseen mediaan. verkkosauva.wordpress.com Tiesitkö, että... Kuunpinnalla kävelleistä 12 ihmisestä 11 oli partiolaisia. Partiolaisuus kannattaa! 5

6 Pääjuttu Varoitus: Lukiessa varottava pään puhki pähkäilyä. Pää (lat. caput) on selkärankaisilla ruumiinosa, jossa tavallisesti sijaitsevat aivot sekä tärkeimmät aistit, kuten näkö-, kuulo-, tasapaino-, maku- ja hajuaisti. Päälle antaa muodon kallo, joka suojaa aivoja. Useimpien eläinten päähän kuuluvat korvat, nenä, silmät ja suu. Ihmisen pään etuosaa sanotaan kasvoiksi. Aikuisen ihmisen pää painaa noin 4,5-5 kiloa. Ihmiset syntyvät yleensä pää edellä. (Lähde: Wikipedia) Kohopää Kohopää (lat. caput dapibus) on Explorator-sukuun kuuluva laji, jota tavataan Turun Kupittaalla, kesäisin Turun saaristossa ja satunnaisesti Lounais-Suomen metsissä ja kauempana Itämerellä. Lajin levinneisyydestä ei ole tarkkaa tietoa ja lajista onkin myös varmistamaton havainto Pohjanmereltä. Lajille ominaista käytöstä ovat viikoittainen parveutuminen ja peräpää edellä laituriin saapuminen. Lajin ääntelystä tunnetaan muuan muassa Tietä! Terästä! huudot (kts. s. SAVUAXXXX) Kirjoittanut zoologian lisensiaatti Eki von Linjaloisto Pääjohtaja Viime vuosina huolellinen tutkimus on onnistunut tuomaan selkoa tieteelle ennen tuntemattomaan kohopäiden laumahierarkiaan. Lauman johtajayksilö on selvästi muita kookkaampi alfauros. Johtajan, jota kutsutaan myös koodinimellä LPKJ, tehtäviin kuuluu lauman hyvinvoinnista huolehtiminen listan välityksellä. Kirjoittanut antropologian tohtori T (kts. S2/2010) Aito, vapaana liikkuva kohopää Pää, lippukunnanjohtajan 6

7 Päätoimittaja Vaikka Fingerpori-sarjakuvassa päätoimittaja olisi varmasti pelottava hahmo, ei kohopäiden päätoimittaja ole lainkaan homonyyminsä kaltainen. Päätoimittajan tehtävänä on vaatia päitä vadille, kunnes kohopäiden kommunikaatiovälineenä toimiva Sauva-lehti kolahtaa kohopäiden postiluukuille. Tämän painoksen osalta päätoimittajalla ei kyllä selvästikään ole kaikkia päitä tarjottimella. Päätoimittaja Kirjoittanut mediatutkija ike Kelomaa Valopää Valopää (lat. caput dapibus lux) on kohopään ja otsalampun muodostama kyberneettinen symbioosi. Älkää te siellä edes yrittäkö ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Kyborgien etiikasta käytävässä akateemissa keskustelussa valopäätä on pidetty yhtenä klassisimmista esimerkeistä koneen ja ihmisen yhdistämisen vaaroista. Valopään kohtaaminen partioretkellä tai -purjehduksella saattaa aiheuttaa elinikäistä silmien kirvelyä, pahalaatuista päänsärkyä ja spontaania ruskettumista. Kirjoittanut käytännöllisen filosofian professori H. V. Petzl Sauvan päätoimittajan huomautus: Juttu on niin päätön, että eiköhän pojat päätetä tähän. Tällä palstalla alkaa ilmestyä Sauvan pääjuttu. Päättömästi valittuja pääsanoja Pääkaupunki Pääkatkaisija Peräpää Päähine Päänsärky Päätyö Päätie Päätön 7

8 8 Etelä-Korea, iltanuotio, verkko- Sauva Lippukuntalehden, nykyisin laajemmin lippukuntaviestinnän, päätehtävä on sama kuin iltanuotiolla. Tulen räiskyessä ja illan pimetessä vanhemmat partiolaiset alkavat usein tarinoida partioseikkailuistaan ja nuoremmat saavat haaveilla joskus pääsevänsä kokemaan niitä. Itse muistan, kuinka olen ihaillen kuunnellut juttuja Tall Ships Racesta ja surullisenkuuluisasta sadesuurleiri Taruksesta. Nyt alkaa olla minun vuoroni kertoa omia tarinoitani Pohjanmeren suurista aalloista ja viime kesän partiorippileirin extreme-olosuhteista. Lippukuntalehden jutut ja valokuvat siis kertovat, mitä on tehty, mutta ennen kaikkea, mitä partiossa voi tehdä. Sauvan tehtävänä on innostaa ihmisiä kokeilemaan uusia juttuja. Viime vuonna kirjoitin Sauvaan, että Kupittaan Henrikinpoikien pitää saada juttujen teko ja valokuvaaminen tavaksi, ettei vastaherätetty Sauva-lehti kuole heti alkuunsa. Vuodessa onkin tapahtunut paljon. Olemme perustaneet lippukunnalle verkkolehden verkko-sauvan ja Kupittaan Henrikinpojista voi tykätä Facebookissa. Lisäksi meillä on s/y Henrikan Twitter, joka yhdessä verkko-sauvan Tall Ships Races-juttujen ja AISlähettimen mahdollistaman Marinetraffic.com-palvelun kanssa keräsi viime kesänä parhaimmillaan satoja latauskertoja päivässä! Uudet tavat viestiä muuttavat tapaamme toimia. Aineistopäivän merkitys piene-nee, kun pääosa jutuista julkais-taan etukäteen netissä. Toisin kuin meillä, kaikkien lippukuntien jäsenmäärä ei ole kasvussa. Partio Suomessa yrittääkin innostaa uusia ihmisiä mukaan toimintaan. Kun ikäluokat pienenevät, on meidän tavoitettava yhä suurempi osa ikäryhmästä. Ongelmana on muun muassa haksahtanut julkisuuskuva. Sitä raikastetaan muun muassa Young Spokes People metodilla, eli partiota edustavat nykyään mediassa ja liikkeen ulko- ja sisäpuolella samoajat (15 17) ja vaeltajat (18 22). Kohopäissä nuoria puhujia on kolme: Akseli, Santeri ja minä. Akseli ja minä olemme muun muassa huivittaneet Posankan, kertoneet siitä Kympin uutisissa ja joutuneet näkemään Suomen turhimman julkkiksen (boikotin vuoksi en mainitse nimeä). Itse olen päässyt myös keskus-telemaan entisen pääministerin Mari Kiviniemen kanssa Suo-men Partiolaisten jäsenko-kouksessa ja juttelemaan kahvipöydässä Maailman Par-tioliikkeen (WOSM) puheen-johtajan Luc Pannisod n kanssa. Keskustelu avarsi maailmankuvaa, kun ymmärsi, ettei tansanialainen, suo-malainen tai eteläkorealainen partio ole ihan samanlaista. Innostamien on tärkeää, koska partiolaiset osaavat kliseisen solmujen teon lisäksi myös avata solmuja. Partiolainen oppii jo nuorena toimimaan ryhmässä rakentavasti, ottamaan vastuuta ja ratkaisemaan ongelmatilanteita niin merellä, metsässä kuin itäeurooppalaisessa supermarketissakin, jossa kaikki tuoteselosteet ovat paikallisella kielellä. Kupittaan Henrikinpojat, maailma tarvitsee teitä (kin)! Eli innostakaa toisianne ja muita ja olkaa ylpeitä siitä, mitä olette ja mitä teistä tulee. Ja mikä tärkeintä, lisätkää verkko-sauva selaimenne kirjanmerkkeihin tai suosikkeihin niin innostatte itsenne lisäksi erästä kirjoittajaa vielä yhä enemmän. Post scriptum: Juttua, valokuvaa, videota, mielipidettä, palautetta, ajatuksia ja kaikkea saa lähettää osoitteeseen sauva@kupittaanhenrikinpojat.fi. Julkaisu on lähes taattu.

9 Sudenpennut Tällä kertaa sudenpentujen toimintaraportissa haastatellaan sudenpentu Aleksia kevään tapahtumista. Pauli Sauvan toimituksesta haastatteli Aleksia Kaakkois-Turun alueen sudaritapahtumassaa. Mitä keväästä jäi mieleen? Ohjaajat. Ja me ollaan askarreltu. Siitä tuli jälkimerkkikin. Toinen merkki saatiin trangian käytöstä. Keväällä vierailimme paloasemalla. Oli hauskaa! Harjoiteltiin kokouksissa myös merimerkkejä. Mitä pidit sudari- ja partiopoikaosaston yhteisestä retkestä, Hankikannosta? Se oli kiva retki. Kivointa oli saunominen ja pulkkailu. Onko täällä [sudaritapaamisessa] kivaa? On. Ja kiva oli myös Aleksin ja muiden sudareiden (ja myös järjestäjien) loppupäivä. Sateesta huolimatta 9

10 Merikotka Merikotka kuuluu neljä apinaa, kaksi simpanssia (johtajat Akseli ja Pauli) ja yksi ihminen (venekuntalaiset riitelevät tästä tittelistä keskenään). Kevään päämääränä oli saada seikkailijaohjelman viimeinen ilmansuunta (eli jakso), Itä, käytyä läpi. Kokouksista jäivät mieleen ruoanlaitto, valokuvaus ja suun-nistuskokous ranskalaisilla vierail-ijoilla höystettynä. Tuore, syksyllä ohjelmsansa suorittamisen aloittanut seikkailijavenekunta Merimursu oli kuvioissa mukana pidemmällä viikonloppuleirillä Hankikannolla maaliskuun alkuviikolla. Leirillä Merimursu suoriutui hyvin ja pääsi opettelemaan uutta, mm. lumikenkäkävelyä, murtomaahiihtoa ja vähän lasketteluakin, joko pulkka tai sukset apunaan, joskin suksilla laskettelu jäi enemmänkin samoajien puuhaksi. Tosin nähtiin myös samoajat pulkassaa suuressa pulkkakisassa, johon kaikki ottivat - ikään tai kokoon katsomatta - osaa. Leirin lisäksi merimursu on opiskellut uutta samoajajohtoisilla Kevään teemana olivat tulipalot ja niiden sammuttaminen. Tutustuimme Logomon Tuli on irti! näyttelyyn, jossa muun muassa pääsi kokeilemaan, miltä tuntuu olla roviossa sekä katsomaan palavaa pienois-turkua. Samalla kertaa kävimme katsastamassa Euroopan jalkapalloliitto Uefan Only a game? näyttelyn. Toisessa teemakokouksessa, joka pidettiin vasta Merimursu-seikkailijavenekunnan kevätseikkailut Katusamoajat kokouksillaan, joissa on opiskeltu mm. liikkumaan turvallisesti jäillä, harjoiteltu kirveen teroitusta ja naskalien valmistusta. Lisäksi on tullut suunnistettua kaupungissa, niin kuin metsässäkin, ja hallussa alkaa olla myöskin kokkaus leiriolosuhteissa sekä jätteiden kierrätys. Meripartiolaisina merta ei suinkaan ole unohdettu; merta on käsitelty siinä missä merenkulkuakin, 20.5 auennutta purjehduskautta unohtamatta. Erik Haapa kevätjuhlan jälkeen, tutustuimme vapaapalokuntaan ja sen toimintaan. Syksyllä emme ole enää seikkailijoita vaan tarpojia. Kannattaa siis pitää varansa! Merikotka 10 Kaakkois-Turun samoajaryhmä (15-17) on tullut alueen synkille kaduille jäädäkseen. Talvella pidimme legendaariseksi muodostuneen itsensä ylittämis kokouksen, jossa maistelimme vihatuimpia ruokia, ja vietimme laskiaista varsin vauhdikkaassa pulkkamäessä. Keväällä olemme tehneet Knakia, erilaista, turkulaista ja rentoa kaupunkipartiotaitokilpailua muille samoajille. Knakista lisää verkko- Sauvassa. Helatorstaina seilasimme Henrikalla. Minulle alueellisen samoajatoiminnan tärkeys on valjennut pitkien öiden kuluessa ja partiokavereiden kanssa jutustellessa. Lopullisesti vakuutuin alueen sudaritapahtumassa. Sudenpentujen lähdettyä pesusienet pääsivät ahkeraan käyttöön ja viimeisenä kuivana pysyttelemään onnistunut katusamoaja, minä, kasteltiin suoraan vesipullosta. Syksyllä perustetun ryhmän yhteishenki on siis kukoistaa! Ensi syksynä Knakin jälkeen Katusamoajat heittävät taas kruunaa ja klaavaa uudesta suunnasta. Silloin mukaan otetaan taas uusia jäseniä, muun muassa viisi kohopäätä. Pauli Engblom

11 Kylmää kyytiä Napaketulla Napakettu, Lounais-Suomen partiopiirin ensimmäinen talvileiri, oli kirjaimellisesti jäätävä tapahtuma. Tunnelma leirille lähtöä odotellessa Verstas-stadionin parkkipaikalla oli jäätävä sekä 20 pakkasasteen että lumipenkkaan juuttuneen bussin vuoksi. Jäätävyys lisääntyi avajaisiin asti jolloin pakkanen oli kiristynyt lähes 25 asteeseen ja avajaisten ohjelma oli lähes yhtä jäätävää. Ensimmäisen päivän jälkeen pakkanen hieman lauhtui vaikka ei kuitenkaan vielä niin paljon, että kaasu olisi suostunut tulemaan ulos pulloista, mikä aiheutti pieniä muutoksia rastien sisältöön muun muassa perunalasturastin jäädessä pelkäksi käsien palelluttamiseksi paistamisen sijaan. Loppuleiristä lämpötila muuttui jopa niin miellyttäväksi, ettei alkuleiristä niin suosittuun sisällä tapahtuvaan telttakohtaiseen tiskivuoroon ollut innokkaita enää liiaksi asti. Leirin ohjelma oli rakennettu uusien ikäkausien mukaan ja vaihteli mielekkyydeltään runsaasti. Huonoin ja samalla yksi parhaista ohjelmista oli nappihyrrän tekeminen. Huonoa kyseisellä rastilla oli, Napaketun kylmyys meinasi jäädä kokematta, kun yhteiskuljetus jumittui jäiseen kinokseen, eikä kellään ollut lapiota mukana. että rastin suorittamiseen meni noin 20 sekuntia. Rastin hyvä puoli oli nappihyrrän viihdyttävyys kipinävuorossa ja bussimatkalla kotiin. Napaketun napakelkkarasti yhdessä muiden järven jäällä olleiden rastien kanssa oli hieno kokemus. Erikoisen kokemuksen turkulaiselle meripartiolaiselle Napaketusta teki muiden turkulaisten meripartiolaisten vähyys. Tavallisesti erittäin runsaasti piirin tapahtumia kansoittava partiolaisten ryhmä puuttui lähes kokonaan tältä talvileiriltä. Liekö talvileireilykulttuuri huonossa tilassa näiden lippukuntien kohdalla. Toisaalta tämä oli yksi syy jonka vuoksi Napaketulla tutustui varsin moneen uuteen partiolaiseen. Meriselitys-venekunnalle pronssia Patagoniassa. Meriselitys vahvistettuna Minkalla Toivon Erätytöistä (TET) ylsi Patagonia 2011-talvimestaruuskisoissa pronssille. Etelä-Amerikka-teemaisessa kisassa mm. paistettiin munakasta patagonialaisittain, sekoiteltiin paikallista drinkkiä Spritestä, kananmunasta ja sitruunasta sekä veistettiin jääpalasta pingviini. Piikkiössä järjestetty kisa onnistui niin sään kuin sijoituksen puolesta. Viimeisten vartioiden joukossa kulkenut Meriselitys sai tallustella Piikkiön metsissä pikkupakkasella tiiviiksi tallautuneita polkuja ja peltoosuuden umpihangessa opittiin lumikenkien hankaluus harjaantumattomalla kävelijällä. Kilpailu onnistui melko hyvin ottaen huomioon vartion runsaan kisakokemattomuuden. Suurinta pistekatoa aiheutti huolimaton tehtäväkäskyjen lukeminen mikä näkyi selkeästi ensimmäisten rastien pisteissä, jotka olivat kisa keskuksessa nähtävissä eivätkä luoneet kovinkaan positiivista kuvaa vartion menestyksestä ja lopullisten tulosten kolmas sija oli melkoinen yllätys. Akseli Silfver 11

12 Sudenpentujen ja partiopoikien yhteisen talviretken kulkua pystyi seuraamaan verkko-sauvassa (verkkosauva.wordpress.com). Tässä tunnelmat mahtavalta retkeltä :55 Kupittaan Henrikinpoikien sudenpentujen ja partiopoikien yhteinen Hankikanto-retki alkoi tänään, kun innokkaat venekuntalaiset kokoontuivat Turun linja-autoasemalle. Hankikannon ensimmäisenä iltana aika kului pääosin leiriytymiseen. Sudenpennut tulevat retkelle huomenna. 12 Kohopää-kodeissa kävi perjantaina kova tohina, kun venekuntalaiset ja johtajat pakkasivat tavaroitaan lippukuntaretkelle. Bussin huristettua Kunstenniemeen purettiin kamat ja ryhdyttiin pystyttämään puolijoukkuetelttaa Ristniemen kämpän pihalle. Jäinen pinta esti kiilojen hakkaamisen maahan, joten luovat partiolaiset joutuivat käyttämään kekseliäämpiä ratkaisuja. Ahkeran työn tuloksena teltta kohosi pihalle. Iltanuotio alkoi perinteisellä talvileirirituaalilla, nuotiopaikan lumen luomisella. Kesäisin mukava merenrantanuotiopaikka oli talviviimalla hyytävä, mutta nuotio lämmitti retkeläisten ruumista ja mieltä. Makkaratkin lämpenivät ja kaikki lähtivät iltanuotiolta kylläisinä ja iloisina kohti lämmintä kaminatelttaa. Hankikanto painuu nukkumaan ja odottaa innokkaasti huomisia seikkailuja! :27 Aamulla innokkaat sudenpennut heräsivät, tekivät viimehetken pakkaukset ja lähtivät Turun linjaautoasemalle. Kunstenniemessä mereltä puhaltava tuuli yritti koko yön tunkeutua teltan liepeiden alitse kylmettämään venekuntalaisia ja venekunnanjohtajia, mutta taitavat kipinämikot saivat pidettyä teltan lämpimänä aamuun asti. Venekuntalaiset heräsivät jo ennen herätystä innokkaina päivän seikkailuihin. Tunnelma lipunnostossa oli myrskyisä ja lipunnostajilta vaadittiin tällä kertaa vahvoja käsivoimia. Lipunnoston kohmeesta oli mukava siirtyä sisälle nauttimaan lippukunnanjohtajan kokkaamasta herkullisesta aamiaisesta. Aamupäivällä seikkailijat, tarpojat ja samoajat opettelivat tekemään kiehisiä ja muita sytykkeitä samalla kun vanhempi johtajisto suunnitteli iltapäivää. Sudenpennut saapuivat puoli yhdeltätoista ja raahautuivat itsensä kokoisten rinkkojen kanssa kämpälle. Kiihkeän paikanvarauskamppailun jälkeen sudarit olivat löytäneet nukkumapaikan ja lähtivät ulos leikkimään muun muassa Kupittaan Henrikinpoikien perinteistä ruorikenguru-leikkiä ja piilosta. Verkko-Sauvan toimituksen tätä kirjoittaessa sudenpennuista ja partiopojista muodostetut vartiot keittävät lounasta trangioilla pihamaalla. Iltapäivällä on luvassa kaikenlaista, joten kannattaa pysyä kanavalla!

13 :18 Maukkaan itse valmistetun lounaan jälkeen jakauduttiin päivähaikkivartioihin ja lähdettiin seikkailmaan rastiradalle. Jokaisessa vartiossa oli venekunnan- ja sudenpentujohtaja ja venekuntalaisia ja sudenpentuja. Ensimmäisellä rastilla vartioiden tehtävänä oli auttaa kuvitteellisessa ensiaputilanteessa puukolla sormeensa veistänyttä uhria. Toisella rastilla päästiin kokeilemaan, kantaako hanki. Lumikenkäviestissä joukkueet yltivät toinen toistaan parempiin aikoihin. Seuraavaksi päästiin käyttämään luovuutta jääja lumiveistoksiin ja taideteokset olivatkin mitä upeimpia. Neljännellä rastilla heiteltiin tennispalloja ja viimeisellä rastilla muisteltiin ilmansuuntia. Päivällisen söimme Kunstenniemen ruokalassa, tarjolla oli herkullista karjalanpaistia. Loppuilta kului pulkkamäessä ja saunoessa. Huomenna ohjelmassa on leirin purkaminen, siivoaminen ja laskiaistouhuja :05 Ruokailu kunstenniemen ruokalassa, jossa ruoka oli hyvää jopa kohopäiden mittakaavalla. Laskiaissunnuntai alkoi aikaisin, kun innokkaat ja ylipirteät sudenpennut heräsivät jo seitsemältä muun leirin iloksi. Nautittuamme Kustennniemen keittolan huippumahtavasta aamupalasta (ei niin, etteikö lauantain itse tehty aamiainenkin olisi ollut maukas) jouduimme aloittamaan retken surullisimman osan, tavaroiden pakkaamiseen. Kun omat ja yhteiset tavarat olivat kasassa, oli hartaasti odotetun, suuren laskiaispulkkamäen vuoro. Aluksi kisattiin ikäkausittain pituuslaskussa. Samoajasarjassa nähtiin maailman yhdeksäs ihme, kun neljä sudenpentujohtajaa ahtautui samaan pulkkaan. Vaikka lasku ei ollut pitkä, antoivat tuomarit suoritukselle paljon tyylipisteitä. Pituuslaskun jälkeen laskimme romurallilähtöjä ja muodostimme pisimmän pulkkajunan, jota Ristniemen rantakallioilla on konsanaan nähty. Aikaa jäi vielä lumirakennelmien rakentamiselle ja pulkkavetokilpailulle. Lounaan jälkeen oli pakko lähteä kohti bussia ja kotia. Sudenpentujen ja partiopoikien yhteinen retki oli menestys ja moni innokas partiolainen odottaakin jo seuraavaa retkeä. 13

14 Tällä puolen, tuolla puolen esitys avasi Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden katsojaa paikan päälle koonneen esityksen 2000 vapaaehtoisen joukossa oli myös kaksikymmentä meripartiolaista, joista viisi oli kohopäitä. Kylmää kulttuuria Meidän ja muiden meripartiolaisten tehtävänä oli vetää 350 hengen kuoro lavalle ja tapahtuman teeman mukaisesti viestiä heiluttaen lippuja ja väl-kyttäen valoja. Kävimme kaksi kertaa iltaharjoituksissa, mutta produktion mittakaava sekoitti järjestelyjä sen verran, että koreografiat menivät vielä kenraaliharjoituksissa uusiksi. Kun ohjaaja Mark Murphy Walk the Plank ryhmästä oli opastanut uusitut liikkeet 19 asteen hyytävässä pakkasessa, pääsim-me odottelemaan sisälle. Tois puol jokke alkoi jo pakkautua ihmisiä. Lopulta Varvintorikin täyttyi ihmisistä. Viimein siirryimme katsomaan esitystä kuoron kanssa. Paikoiltamme näki esityksen hyvin, mutta äänet eivät kuuluneet kovinkaan selkeästi, koska eri suunnissa olevien kaiuttimien ääni kaikui rannalta toiselle. kuoron laulaessa Puhalla matkaan laulua. Osuutemme meni hyvin, ja kuoron laulu oli yksi avajaisten kohokohdista. Laskeutuessamme alas liuskalta räjähteli päämme yläpuolella uskomattoman upea ilotulitus. " 19 astetta pakkasta pakotti kokeilemaan, kuinka paljon lämmintä partiopaidan alle mahtuu. Turun vuosi avattiin ja kulttuuripääkaupunkius näky-neekin jokaisen kaupunkilaisen elämässä. Meripartiolaisina meille tärkein tapahtuma lienee Tall Ships Races Culture Regatta kesällä, vaikka teemavuosi huomioidaan myös viikoittaisissa kokouksissa. Pauli Engblom Paukkukuva pakkanenkaan ei pidättänyt brittiohjaaja Mark Murphya viime hetken koreografiamuutoksilta. 14 H-hetkemme koitti ja kävelimme liuskan alapäähän. Oli hieno tunne johdattaa satojen ihmisten joukko ylös valojen hohteessa ja

15 Ruokapalsta Uudet perunat ja nakkikastike (n. 10:lle) Raaka-aineet: - nakkeja n. 1,5 kg - nippu tai pari kevätsipulia - vehnäjauhoja 2-3 dl - uusia perunoita 2,5-3 kg - suolaa ja rouhittua mustapippuria Pese perunat ja laita ne kattilaan kiehumaan. Lisää pannuun voita tai öljyä ja ala paistaa siivutettuja nakkeja. Lisää pannuun pilkottu kevätsipuli (säästä varret myöhemmäksi) ja suola sekä mustapippuri. Anna paistua niin kauan että nakit ja sipuli ovat saaneet mukavasti väriä. Koska nakkeja on paljon, kannattaa ne paistaa monessa osassa ja kipata jo paistetut nakit isompaan kattilaan. Kun kaikki nakit on paistettu ja kipattu isompaan kattilaan, lisää pannuun reilusti voita tai öljyä sekä vehnäjauhot. Anna jauhojen saada rauhassa väriä mutta muista myös sekoittaa etteivät ne pala pohjaan. Tässä vaiheessa on myös hyvä lisätä jauhojen joukkoon suolaa ja mustapippuria. Kun jauhon väri on muuttunut tumman ruskeaksi lisää pannuun n. litra vettä ja hämmennä. Seuraavaksi kaada tämä ruskeakastike samaan kattilaan nakkien kanssa ja sekoita. Lisää myös tarvittaessa vettä kunnes nakkikastike on mieluisan paksuista. Lopuksi lisää kastikkeen joukkoon pilkotut kevätsipulin varret ja mausta vielä tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Valuta perunakattilasta keitinvesi pois. Valmista tarjottavaksi. Olli Lindgren 15

16 !! mailikuninkuustilastot.! Mailikuninkuustilaston kolmen kärjen muodostavat!! Mailit 2010 Vaikka tämänkin vuoden purjehduskausi on jo pitkällä, oli vuosi 2010 niin mahtava! purjehduskevät, -kesä ja syksy, että haluamme julkaista vielä vuoden Henrikalla viime kesänä viettäneet Ville (Sahlström), Valtteri ja Samuli. Nyt on hyvä! tilaisuus päättää olla vaikka oman venekunnan tai sudenpentulauman mailikuningas tänä! vuonna ja tutkia purjehduskalenterista netistä, minne purjehduksille sitä oikein menisi. Mailit 2010 Henkilö mpk purjehduksia 1 Ville Sahlström Valtteri Koistinen Samuli Sahlström Antti Hyssälä Elina Sirviö Akseli Silfver Pauli Engblom Sebastian Saarni Jani Loponen Mikko Halonen Elina Suvanto Ville Ruuskanen Juho Nykänen Jaakko Haapamäki Erik Haapa Matti Loimaranta Risto Kastepohja Lasse Lipsanen Eeli Heinä Anna Leisvuori Ilmari Peltonen Asko Laite

17 23 Erkki Laite Marja Laite Raimo Tammero Pekka Westerlund Antti Tamminen Titi Tamminen Harri Mäkinen Hilkka Mäkinen Susanna Iso-Lauri Ari Kiviniitty Elina Kiviniitty Mari Hyöppönen Jukka Koskelainen Aku Heinä Tommi Tähtinen Eelis Vähätalo Jesse Helimo Ville Märsynaho Eemeli Koivisto Perttu Peltonen Reijo Kari Otto Niinivirta Reko Sihvonen Mikko Järvinen Katri Hannonen Jesse Teleni Suvi Tukkinen Aleksandra Saltychev Lauri Harju Markus Grönberg Tommi Lineri Iiro Aarnio Arttu Kahilainen Vilja Parkkunen Pertti Sahlström Hannele Sahlström Lauri Lehtinen Lenni Mikkola Ilmari Svens Otto Juhala Daniel Mikkola Riku Niittylä Jukka Javio 11 1!! 46 Santeri Pessi Onni Willstedt Tuomas Ojala Ossi Lauren Ville Hirvonen Harri Harju Ilkka Kari Jukka Kari Laura Kari

18 Kompostissa kypsytetty luomulihaburgeri... Omnom! SAVUA Ainoo numero, mitä näis kokouksis tarvii, on 112 Katusamoajat-vartion rajussa pulkkailukokouksessa, kun pohdittiin poissaolijoiden puhelinnumeroita. Joku ehkä löi mua jollain, tai sit mun päähän tippu jotain, tai ehkä mä olin se ite, ja ei oikestaan satukaan. Nimeltä mainitsematon sudari. Helsinki on stadi, Tampere on Manse. Mikä Turku vois olla? Knaki [?!?] - Anonyymit pohdiskelijat ry Eräät nuoret johtajat veljeilevät vähän liian ahkerasti veljeslippukuntamme kanssa.. väärä huivi kaulassa koko ROK-kurssin ajan, HeTa-täti paheksuu! Sisarlippukuntamme Henrikin Tapulityttöjen lehti Painovirhe (1/2011) kirjoittaa sudarijohtajistamme. Sauvan haastattelema KHP-setä kehoittaa HeTa-tätiä lopettamaan paheksumisen ja rohkaisee muitakin lippukuntien väliseen yhteistyöhön. Kunhan eivät kohopäät karkaa meiltä minnekään muualle, setä jatkaa. Toivon Erätytöt osaa suunnistaa on kuulemma yleisesti partiomaailmassa tunnettu fakta. Kummallisesti suuri osa lippukunnan nuorista toivoista kiistää legendan ja todistaakseen tämän eksyy Aninkaistenmäen risteyksessä 90 astetta. Osasto se ja se siirtyy paikasta se ja se paikaan se ja se vauhdilla se ja se heiluttaen lippuja tahdissa se ja se Kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisten järjestelyjen takkuiluun järjestelmällisyyttä vaatinut kohopäävenekunnanjohtaja. 18 Huivita Erkki ja Pirkko/ huivita ystäväsi/ opettajan kaiman kaveri/ huivita se mistä tykkäät Partioviikon teemabiisissä eivät seikkailletkaan Eki ja Pirkko vaan Erkki ja Pirkko. Tykkää tästä, jos yrität epätoivoisesti keksiä menoa toukokouun viimeiselle viikonlopulle. "Tappava ase! Surkea käpy! Tappava ase! Surkea käpy!" Kohopääsudarit vertailivat Kupittaan Henrikinpoikien ja Mellilän Menninkäisten lipputankojen päitä.

19 19

20 Lisää tähän mainos. Ota yhteyttä