TYÖTÄ PERINNEMAISEMIEN PARHAAKSI

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "TYÖTÄ PERINNEMAISEMIEN PARHAAKSI"

Transkriptio

1

2 TYÖTÄ PERINNEMAISEMIEN PARHAAKSI Teksti: Eija Hagelberg, Kimmo Härjämäki ja Mia Laakso Julkaisija: Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri ry Painopaikka: Kirjapaino Grafia Oy, Turku Kannen kuva: Eija Hagelberg ja Kimmo Härjämäki ISBN:

3 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANNOKSI 4 MAASEUTUYMPÄRISTÖ ON MUUTOKSEN KOURISSA 5 MIKÄ ON PERINNEMAISEMA? 6 PERINNEBIOTOOPPITYYPIT 6 Niityt 7 Kedot 7 Metsälaitumet ja hakamaat 7 Lehdesniityt 7 KOIRANPUTKI VAI KISSANKELLO? 9 PERINNEMAISEMIEN HOITOMENETELMÄT 11 SUUNNITTELU JA SEURANTA 11 RAIVAUS 12 Ennen kuin tartut vesuriin 12 Kun sinulla on vesuri kädessä 12 Kun vesuri on tehnyt tehtävänsä 13 Raivausjäte 13 Kulotus 14 NIITTO 14 Mistä lähteä liikkeelle? 15 Niittää voi monella tavalla 15 Paras ajankohta tarttua viikatteeseen 16 Niiton jälkeen 16 ELÄIMET MAISEMANHOITAJINA 17 Erilaisia laiduneläimiä 17 Uuden laitumen perustaminen 18 MUINAISJÄÄNNÖKSET PERINNEMAISEMILLA 21 RAHA RATKAISEE! 22 YMPÄRISTÖTUEN ERITYISTUET 22 Erityistuen haku ja tukimuodot 22 Usein kysyttyjä kysymyksiä tukiasioista 25 HANKERAHOITUSTEN VIIDAKOSSA 23 KYLÄKEDOILTA JOKINOTKOJEN VEHREYTEEN 30 SUUTARLAN JA MÄENPÄÄN LAITUMET, KARINAINEN 30 VIRNAMÄEN KATAJAKETO, TURKU 31 HALIKONJOKIVARSINIITTY, HALIKKO 32 MÄKSMÄEN LAIDUN, MASKU 32 KYLÄ-RAULAN NIITTY, LAITILA 33 KANKAREENHAAN KETO, UUSIKAUPUNKI 34 PROJEKTIN PÄÄTTYESSÄ 35 HOITOKOHTEIDEN TILA NYT JA TULEVAISUUDESSA 35 MAISEMANHOITOTYÖSTÄ UUSI AMMATTI 35 ETEENPÄIN! 36 LÄHTEET 37 KIRJALLISUUTTA 38 LIITTEET 1. Kartta hoitokohteista Asiantuntijalista 40 KIITOKSET 41

4 JOHDANNOKSI 4 Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin vuosina toteuttamassa perinnemaisemien hoitoprojektissa on hoidettu perinnemaisemia työllistettyjen voimin. Hanke on työllistänyt vuosina yhteensä noin 50 henkilöä käytännön töihin. Työtä on tehty pienissä porukoissa eri puolilla Varsinais-Suomea. Hoidettuja alueita on ollut seuraavissa 19 kunnassa: Aura, Halikko, Karinainen, Kiikala, Kustavi, Laitila, Lieto, Masku, Mietoinen, Mynämäki, Nousiainen, Paimio, Perniö, Pertteli, Pöytyä, Salo, Somero, Turku ja Uusikaupunki. Työntekijät ovat niittäneet, raivanneet ja rakentaneet aitoja viiden seitsemän kuukauden jaksoissa pääasiassa kesäaikaan. Hankkeessa ovat toimineet projektivastaavina vuosina Eija Hagelberg ja Kimmo Härjämäki. Hankkeen mallina on käytetty Museoviraston 1980-luvun lopulla aloittamaa muinaisjäännösten hoitotyötä. Projektin lähtökohtana on ollut ensisijaisesti huoli perinnemaisemien huonosta tilasta sekä maiseman muuttumisesta yhä yksipuolisempaan suuntaan. Maaseudun avoimet peltomaisemat tarjoavat elinympäristöjä lukuisille eliölajeille ja miellyttävän elinympäristön myös meille ihmisille. Käsillä ovat viimeiset hetket, mikäli haluamme säilyttää perinneympäristöjen lajirikkauden. Tämä opas on syntynyt kolmivuotisen maisemanhoitoprojektin innoittamana. Tavoitteenamme on tuoda uutta näkökulmaa 2000-luvun maisemanhoitotyön ahertajille. Perinnemaisemien hoitotyössä ei aina ole vain yhtä oikeaa ratkaisua, vaan menetelmät mukautuvat tekijöidensä mukaan. Oppaaseen on kerätty vinkkejä maisemanhoitotyön alkuun pääsemisen helpottamiseksi. Mallikohteiden välityksellä haluamme tarjota kannustavia esimerkkejä käytännön hoitotöistä. On aika tarttua vesuriin ja viikatteeseen! Turussa Tekijät Eija Hagelberg Kimmo Härjämäki Mia Laakso

5 MAASEUTUYMPÄRISTÖ MUUTOKSEN KOURISSA 5 Maaseutuympäristön kasvot ovat kokeneet kovia muutoksia viimeisen sadan vuoden aikana. Siirtyminen omavaraistaloudesta teknologiapainotteiseen maatalouteen on tuonut mukanaan paljon hyötyä, mutta samalla se on vaikuttanut kielteisesti suomalaisen maaseutuluonnon monimuotoisuuteen. Erikoistuminen vain tiettyihin viljelykasveihin, siirtyminen yhä suurempiin tuotantoyksiköihin sekä karjatilojen määrän voimakas väheneminen ovat aiheuttaneet sen, että monet maatalouden lajirikkaat pienympäristöt ovat muuttuneet tai kadonneet kokonaan. Enää ei karja juurikaan laidunna vähätuottoisilla hakamailla, jokivarsilla tai järvien rannoilla, vaan lannoitetuilla kylvönurmilla. Niittoniityt on liitetty peltoihin ja nurmilaitumiin. Laiduntamattomien ja käytöstä poistuneiden perinnemaisemien tulevaisuus on surullinen. Tiheä pensaikko ja rehevöitymistä suosivat lajit valtaavat lyhyen ajan kuluessa entiset niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Maaseudulla maiseman- ja luonnonsuojelun sijaan tulisikin puhua maiseman- ja luonnonhoidosta, sillä perinteiset alkutuotannon luomat ympäristöt suorastaan vaativat ihmisen niittovälineiden tai karjan laidunnuksen aiheuttamaa sopivaa häirintää. Ilman hoitoa perinteiden luomat maisemat muuttuva ryteiköiksi. (Kuva: Eija Hagelberg) kovakuoriaisia (Suomen lajien uhanalaisuus 2000). Vuonna 2000 julkaistun Suomen lajien uhanalaisuusluokituksen mukaan maatalousympäristöjen uhanalaisten lajien määrä on kasvanut voimakkaasti. Tällaisia alueita ensisijaisesti suosivia uhanalaisia on uuden luokituksen mukaan 421 lajia, eli 28 % kaikista uhanalaisista lajeista. Eniten perinneympäristöjen määrän ja laadun heikentyminen on koetellut hyönteisiä, esimerkiksi perhosia, pistiäisiä ja Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen on maaseutuympäristössä tapahtunut positiivisiakin muutoksia. Vesistöjen suojakaistat ja -vyöhykkeet ovat uusia elementtejä maaseutumaisemassa ja ovat osaltaan korvaamassa kadonneita maaseutuympäristön pienbiotooppeja. Maatalouden erityisympäristötukien avulla viljelijät voivat saada lisätuloja hoitamalla perinnemaisemiaan (ks. sivu XX). Myös kuluttajien tarpeet ja toivomukset tulevat ohjaamaan maataloutta yhä monivaikutteisempaan suuntaan, josta hyvinä esimerkkeinä voidaan pitää luomutuotteiden tai maaseutumatkailun kysynnän lisääntymistä. Maatalouden tuet tulevat jatkossa suuntaamaan kehitystä kohti kestävämpiä viljelymenetelmiä ja monipuolisempia maatalousympäristöjä.

6 MIKÄ ON PERINNEMAISEMA? Perinnemaisemat ovat maatalousympäristöä parhaimmillaan maaseudun helmiä. Perinnemaisema käsitteenä kattaa perinteisen maaseutumaiseman kokonaisuudessaan, kun taas perinnebiotoopista puhuttaessa tarkastellaan perinteisten maankäyttötapojen (mm. niitto, laidunnus ja lehdestys) muovaamia elinympäristöjä. Erilaiset pienpiirteiset biotoopit peltosaarekkeet, kyläkedot ja hakamaat luovat maiseman erityispiirteet. Ympäröivästä luonnosta on kotiutunut maiseman avoimuudesta, laidunnuksesta ja niitosta hyötyviä eliölajeja perinteisen maankäytön alueille. 6 Perinnemaisemassa entisten sukupolvien työ ja taidonnäytteet elävät osana nykypäivän maisemaa. Kauppilan umpipihan aitat, Laitila. (Kuva Kimmo Härjämäki) PERINNEBIOTOOPPITYYPIT Perinnebiotooppien ryhmittely perustuu maankäytön historiaan ja kasvilajistoon sekä alueen luontaisiin ekologisiin tekijöihin (maaperän kosteus, ravinteisuus ja kaltevuus). Perinnebiotoopit voidaan jakaa seuraavan taulukon mukaisesti (Vainio ym. 2001): 1. Niityt - kallioniityt eli kalliokedot - kuivat niityt eli kedot - tuoreet niityt - kosteat heinäniityt 2. Järvenrantaniityt 3. Merenrantaniityt 4. Tulvaniityt 5. Lehdesniityt 6. Hakamaat 7. Metsälaitumet 8. Nummet

7 Niityt Niityt ovat yleensä puuttomia tai harvapuisia, muokkaamattomia heinä- tai ruohovaltaisia kasvupaikkoja, joilla alueen kasvillisuutta hyödynnetään / on hyödynnetty maatalouskäytössä (Pykälä 2001). Kolmannes kaikista Varsinais- Suomen perinnebiotoopeista on niittyjä. Toisen kolmanneksen muodostavat hakamaat ja metsälaitumet, ketoja ja kallioketojakin alueella on reilut 6 % inventoidusta pinta-alasta (Lehtomaa 2000). 7 Kedot Suomessa ketoja ja kallioketoja sekä niiden tyyppikasvillisuutta löytyy ylivoimaisesti eniten Varsinais-Suomesta. Pinta-alaltaan kedot ovat usein pieniä ja esiintyvät hajanaisina laikkuina muun kasvillisuuden joukossa. Kedot ja kalliokedot ovat usein taantuvien perinnebiotooppilajien reservaattialueita, sillä kuivuutensa ja niukkaravinteisuutensa vuoksi ne ovat kohtalaisen hyvin säilyttäneet lajistonsa (Hinneri & Lehtomaa 1994). Metsälaitumet ja hakamaat Metsälaitumet ja hakamaat ovat perinnebiotooppeja, joissa puustoisemmat alueet ja niittylaikut vuorottelevat. Hakamailla puuston peittävyys on alle 35 %. Metsälaitumilla metsäkasvillisuus on vallitsevaa, kun taas hakamailla niittylajeja löytyy enemmän kuin metsälaitumilla. Tyypillisiä metsälaidunnuksen loppumisen jälkeen Suomessa huomattavasti vähentyneitä lajeja ovat mm. rohtotädyke (Veronica officinalis), jäkki (Nardus stricta) ja ahomansikka (Fragaria vesca) (Reinikainen ym. 2000). Lehdesniityt Lehdesniityt ovat syntyneet perinteisen karjanhoidon tuloksena. Lehdesniityn puista (koivu, lepät, saaristossa myös jalot lehtipuut) on katkottu lehdeksiä eli kerppuja karjan talvirehuksi. Lehdesniittyjä on niitetty tai laidunnettu. Lehdesniityillä niittymäiset ja puita kasvavat osat vuorottelevat. Lajimäärä on hyvin korkea, ja erityisesti vanhat lehdespuut ovat oikeita lajimonimuotoisuuden keitaita, sillä niillä elää lukuisia sammalia, jäkäliä, kääpiä ja hyönteisiä. Keväisin kukkivat vuokot, tesmayrtit, kevätlinnunsilmät ja erityisesti saaristossa monet harvinaiset kämmekkälajit ovat tyypillisiä. Lehdesniityt ovat myös tärkeitä lintujen pesimä- ja ruokailuympäristöjä. Lehdesniittyjä on eniten Varsinais-Suomessa, suurin osa saaristossa. Mantereen puolella lehdesniityistä on vain muistona jäljellä muutamat usein metsikköjen keskellä nököttävät lehdespuut.

8 Tuoreiden ja kosteiden niittyjen tunnusomaisimpia kasveja ovat: siankärsämö (Achilleum millefolium) nurmirölli (Agrostis capillaris) kissankello (Campanula rotundifolia) kumina (Carum carvi) nurmilauha (Deschampsia cespitosa) punanata (Festuca rubra) mesiangervo (Filipendula ulmaria) keltamatara (Galium verum) päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) niittyleinikki(ranunculus acris) rönsyleinikki (Ranunculus repens) niittysuolaheinä (Rumex acetosa) heinätähtimö (Stellaria graminea) valkoapila (Trifolium repens) nurmitädyke (Veronica chamaedrys) Hakamailla ei voida katsoa olevan omaa tyyppilajistoaan, vaan kasvisto on yhdistelmä avoimien laikkujen niittylajeista ja puustoisempien kohtien metsälajeista (Vainio ym. 2001): nurmirölli (Agrostis capillaris) valkovuokko (Anemone nemorosa) poimulehdet (Alchemilla sp.) metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea) lauhat (Deschampsia sp.) ahomansikka (Fragaria vesca) metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) oravanmarja (Maianthemum bifolium) valkoapila (Trifolium repens) puolukka (Vaccinuym vitis-idaea) 8 Niittyjen kasvit ovat tärkeitä ravinnonlähteitä monille hyönteisille. Kuvassa medenkerääjät purtojuurella. (Kuva Kimmo Härjämäki) Tummatulikukka. (Kuva Marja-Riitta Nikkanen) Varsinais-Suomessa tyypillisiä ketojen lajeja ovat: pölkkyruoho (Arabis glabra) kissankello (Campanula rotundifolia) ahdekaunokki (Centaurea jacea) ketoneilikka (Dianthus deltoides) kevätkynsimö (Erophila verna) sikoangervo (Filipendula vulgaris) ketopiippo (Luzula campestris) mäkitervakko (Lychnis viscaria) hietalemmikki (Myosotis stricta) huopakeltano (Pilosella officinarum) viherjäsenruoho(scleranthus annuus) nuokkukohokki (Silene nutans) mäkivirvilä (Vicia tetrasperma) keto-orvokki (Viola tricolor) Varsinais-Suomen kedot ja niityt tunnetaan myös arkeofyyttien runsaudesta. Arkeofyyttejä eli muinaistulokkaita ovat kasvilajit, jotka ovat saapuneet maahamme ihmisen toiminnan vaikutuksesta ennen 1600-lukua (Hämet-Ahti ym. 1986). Monet lajit ovat levinneisyydeltään lounaisia ja usein sidoksissa pronssija rautakauden aikaiseen asutukseen. Arkeofyyttikasveista mäki- ja ahdekauraa, sikoangervoa, tummatulikukkaa, nurmilaukkaa, ketomarunaa, pölkkyruohoa, kangasajuruohoa ja mäkikuismaa on käytetty mm. ravintona, lääkkeinä ja mausteina.

9 PERINNEMAISEMIEN LINTUJA HANNU KLEMOLA (aluepäällikkö, Suomen luonnonsuojeluliitto): 9 Perinnemaisemien hoidosta hyötyvät monet uhanalaiset ja taantuneet lintulajit. Pensastasku, pikkulepinkäinen ja saaristossa myös kirjokerttu viihtyvät avoimessa, puu- ja pensasryhmien värittämässä maisemassa. Tavallisimpia perinnemaisemien lintuja ovat hernekerttu, viherpeippo, punavarpunen ja hemppo. Saaristossa myös puustoisemmat lehdesniityt ovat tärkeitä lintujen pesimä- ja ruokailuympäristöjä. Haarapääsky on yksi perinnemaisemien hoidosta hyötyviä lintulajeja. Kuva Arto Lehtinen Karjalaitumien ja eläinsuojien läheisyydessä pesivät muualla vähentyneet varpunen, haarapääsky ja kottarainen. Monet muutkin linnut, kuten pelto- ja keltasirkku käyvät ruokailemassa karjan tallomilla mailla. Etelä-Suomessa kuovi ja töyhtöhyyppä tuovat laitumille usein poikasensakin ruokailemaan. Västäräkit ja keltavästäräkit ruokailevat muuttoaikoina usein karjalaitumilla. Vesistöjen äärellä sijaitsevat laitumet ovat myös tärkeitä muutonaikaisia levähdyspaikkoja monille kahlaajille ja vesilinnuille. KOIRANPUTKI VAI KISSANKELLO? Otsikon kasvilajipoliittinen kysymys on usealla perinnebiotoopilla ajankohtainen, vaikka lajit eivät aina samoilla kasvupaikoilla kilpailisikaan. Kasvimaailmassa nimittäin koiranputken kaltaiset rujot goljatit jyräävät pian hoidon loputtua alleen kauniskukkaiset niittylajit. Perinnemaisemien hoidosta puhuttaessa on järkevää luokitella kasvit hoidosta hyötyviin lajeihin sekä lajeihin, jotka valtaavat alueen hoidon loputtua. Perinnebiotoopeilla on myös indikaattori- eli osoittajalajeja: miinus-lajit voittavat kilpailussa heikommat lajit eli paljon valoa ja vähän ravinteita vaativat, usein värikkäästi kukkivat perinnebiotooppilajit, plus-lajit. Indikaattorilajien avulla voidaan arvioida perinteisen maankäytön päättymisestä kulunutta aikaa sekä tarvittavan hoidon laatua ja määrää. Miinus-lajien runsaus osoittaa, että niitylle on kulkeutunut tai kerääntynyt poistamattoman kasvimassan johdosta ravinteita. Miinus-lajien poistaminen ei ole Kissankäpälä on harvinaistunut näky maaseutuympäristössä. (Kuva Eija Hagelberg) helppo urakka, koska monet niistä lisääntyvät sekä siemenistä että maavartensa avulla. Huomionarvoisien perinnebiotooppien plus-lajien perusteella voidaan arvioida tietyn alueen kelpoisuutta ennallistettavaksi. Mikäli umpeenkasvavalta niityltä löytyy edes pari plus-lajia, on hoidon uudelleen aloittaminen perusteltua. Iso osa plus-lajeista on vähentynyt viime aikoina, mutta Varsinais-Suomen luonnossa niihin on toistaiseksi kohtalaisen helppo tutustua. Niiton tai laidunnuksen päättyminen saattaa näkyä alueella seuraavina vuosina

10 värikkäänä kukkaloistona. Kuitenkin rehevänä kukkivat päivänkakkarat, metsäkurjenpolvet, särmäkuismat tai siankärsämöt voivat olla merkki lajiston yksipuolistumisesta ja niityn rehevöitymisestä. Hoidon aloittamisella on silloin jo kiire. Säännöllisesti hoidetulla niityllä lajisto on monipuolinen ja miinus-lajejakin esiintyy. Mikään lajeista ei kuitenkaan ole vallitseva. 10 Miinus-lajeja vuohenputki nurmipuntarpää koiranputki pelto-ohdake koiranheinä maitohorsma nurminata mesiangervo niittynurmikka pihatatar haapa tuomi vadelma hevonhierakka pajut rikkavoikukat valkoapila nokkonen kastikat isotuomipihlaja (Aegopodium podagraria) (Alopecurus pratensis) (Anthriscus sylvestris) (Cirsium arvense) (Dactylis glomerata) (Epilobium angustifolium) (Festuca pratensis) (Filipendula ulmaria) (Poa pratensis) (Polygonum aviculare) (Populus tremula) (Prunus padus) (Rubus idaeus) (Rumex longifolius) (Salix sp.) (Taraxacum sect.) (Trifolium repens) (Urtica dioica) (Calamagrostis sp.) (Amelanchier spicata) Jänönapila on oikukkaasti esiintyvä yksivuotinen ketokasvi. (Kuva Kimmo Härjämäki) Plus-lajeja kissankäpälä nurmilaukka ruoholaukka mäkikaura ahdekaura noidanlukot peurankello kissankello ketoneilikka kevätkynsimö sikoangervo keltamatara häränsilmä jäkki kevätesikko nuokkukohokki kangasajuruoho jänönapila tulikukat mäkivirvilä (Antennaria dioica) (Allium oleraceum) (Allium schoenoprasum) (Avenula pubescens) (Avenula pratensis) (Botrychium sp.) (Campanula glomerata) (Campanula rotundifolia) (Dianthus deltoides) (Erophila verna) (Filipendula vulgaris) (Galium verum) (Hypochoeris maculata) (Nardus stricta) (Primula veris) (Silene nutans) (Thymus serpyllum) (Trifolium arvense) (Verbascum sp.) (Vicia tetrasperma) Pitkän heinikon seasta vaikeasti havaittavaa nurmilaukkaa on aiemmin käytetty maustekasvina. (Kuva Kimmo Härjämäki)

11 PERINNEMAISEMIEN HOITOMENETELMÄT 11 Koska perinnemaisemien kasvillisuus on syntynyt ihmisen ja luonnon yhteisvaikutuksesta, vaatii lajiston säilyminen jatkuvaa hoitoa, kuten laidunnusta ja/tai niittoa. Niityille ja kedoille on aikojen kuluessa siirtynyt kasvilajeja, joille kasvipeitteen säännöllinen häirintä on elinehto. Näistä lajeista on syntynyt muotoja, jotka säilyvät niitolta matalien, maanmyötäisten osiensa avulla. Kannattaa tutkia alueen perinteisen maankäytön historiaa ja aiempia hoitomenetelmiä, sillä perinteet huomioonottava hoito takaa useimmiten alueiden kasvi- ja eläinlajeille parhaat menestymisen edellytykset. Tämä voi tarkoittaa alueella tapauskohtaisesti harkiten esim. laidunnusta, niittoa tai niiton yhdistämistä myöhäiskesän jälkilaidunnukseen. Kasvien siirtäminen ja puutarhamainen hoito eivät kuulu perinnemaisemien hoidon periaatteisiin. SUUNNITTELU JA SEURANTA Hoitosuunnitelmassa laaditaan yleiskuvaukset hoitotoimenpiteistä, kasvilajistosta ja jatkohoitomahdollisuuksista. Suunnitelmat laaditaan aina yksilöllisesti kullekin kohteelle. Alla oleva hoitosuunnitelman malli sopii myös erityistukihakemuksien liitteeksi: - Hoitotoimenpiteiden suorittajaan (ja tuen hakijaan) liittyvät tiedot - Kohteen sijainti - Kohteen kuvaus - perinteisen maankäytön histo ria, osa-alueiden pinta-alat, selvitys kasvillisuudesta (uhan alaiset ja muut mainitsemisen arvoiset lajit), muut maise malliset ja kulttuurihistorial liset arvot, onko alue hoidossa vai onko hoito vasta alkamassa? - Hoidon tavoitteet ja vaikutuk set - miten maisema sekä kasvi- ja eläinlajisto muuttuu hoidon vai kutuksesta? - miten parannetaan harvinaistuneiden lajien elin ympäristöjä? - Vuosittaiset hoitotoimenpiteet ja aikataulut - Kustannusarvio kuluista ja mah dollisista tulonmenetyksistä - liitteet -sijaintikartta, suunnitelma kartta, mahdollinen vuokrasopi mus, valokuvat ym. Hoitokohdetta kannattaa valokuvata ennen hoidon aloittamista, töiden aikana ja jälkeen. Parhaiten työn tulokset havaitaan samalta paikalta otettujen ennen-jälkeen kuvaparien avulla. Juhannuskukkula Turun Köydenpunojankadulla ennen raivausta kesällä 2001 ja raivauksen jälkeen syksyllä (Kuvat Eija Hagelberg) Suomen ympäristökeskus on 1990-luvulla inventoinut arvokkaita perinnebiotooppeja ja kartoittanut niiden lajistoa koko maassa. Inventointien tulokset on koottu kirjoiksi (esim. Lehtomaa: Varsinais-Suomen perinnemaisemat). Osa kohteista on kuitenkin jäänyt inventointien ulkopuolelle. Ennen hoidon aloittamista on hyvä kirjata ylös kaikki alueella esiintyvät kasvit ja merkitä erikoisten kasvien sijaintipaikat kartalle. Hoidon edetessä pystyy silmämääräisestikin seuraamaan kasvillisuudessa tapahtuvia muutoksia. Kannattaa tarkkailla etenkin huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja, alueella esiintyviä perhosia ja muitakin eliölajeja.

12 RAIVAUS Seuraavat listat tarjoavat eväitä umpeenkasvaneen niityn hoitajalle. Kaikkia asioita ei tarvitse tehdä kuten isoisämme sata vuotta sitten hoitomenetelmiä voidaan soveltaa nykytekniikkaan sopivaksi. 12 Ennen kuin tartut vesuriin, mieti ja suunnittele: - Miten toteutat jatkohoidon? - Onko mahdollisuutta saada alueelle laiduntavia eläimiä? - Miten eläimille voidaan järjestää valvon ta, juotto ja laitumen aitaaminen? - Mistä saada katetta kuluille? - Millaiselta lopputuloksen tulisi näyttää? (vanhat valokuvat ja kartat helpottavat suunnittelua) - Pystytkö tekemään itse työn alusta lop puun, vai tarvitsetko apua? - Toteutetaanko työ kerralla vai useammissa jaksoissa? - Laadi hoitosuunnitelma ja tutki lajisto. - Älä arastele kysyä apua. Asiantuntijat aut tavat mielellään! Tämä kataja on saanut kasvaa koko ikänsä avoimella paikalla. Raivauksen yhteydessä pusikon keskeltä paljastuvat katajat ovat usein toispuolisia ja huonokuntoisia. Katajat korjaavat itseään muutamassa vuodessa, joten toispuolisia katajia ei kannata kaataa raivauksen ensimmäisessä vaiheessa. Nolhin torpan keto, Laitila. (Kuva Kimmo Härjämäki) Kun sinulla on vesuri kädessä, muista: - Et hoida talousmetsää unohda metri mitat ja relaskoopit kotiin! Esimer kiksi hakamailla puuryhmien satunnai suus on tyypillistä. - Säästä jalopuut, raidat, kelot, lahoa vat maapuut sekä marjovat puut ja pen saat. Terttuseljan, tuomen, pajujen ja taikinamarjan poisto kannattaa harkita tapauskohtaisesti. - Ota esiin merkittävät maisemapuut pois tamalla kilpailevaa kasvillisuutta ym päriltä. - Poista kuusi ja mänty jo nuorena niin pääset helpommalla. Havupuiden neula set happamoittavat maaperää, minkä seu rauksena ketokasvit katoavat. - Katajankin saa kaataa, jos se on huono Kaulattu haapa. (Kuva Kimmo Härjämäki) kuntoinen tai maanmyötäinen. Puumaiset ja pylväsmäiset katajat ovat rauhoitettuja. - Voimakkaasti leviävä vadelma kannattaa poistaa joko kitkemällä tai niittämällä. - Kaulaa vesovat puulajit (haapa ja lepät) 1-2 m:n korkeudelta ja anna kuoleentua 2-5 vuoden ajan ennen kaatamista. - Jos mahdollista, raivaa ja kaulaa lehtipuut kasvukauden aikana silloin myös ravinteet ovat maanpinnan yläpuolella ja hillitset näin vesomista ja juuristosta vapautuvien ravinteiden määrää. - Jos alueelta pitää kaataa tai kuljettaa koneellisesti isompia puita, tee se mieluiten maan ollessa roudassa. Vältä ajamista kasvistollisesti parhaimmilta kohdilta. - Sahaa kannot riittävän matalaksi, sillä pitkistä kannoista on haittaa eläi mille ja jatkossa koneellisesti tai käsin tapahtuvalle niitolle. - Älä raivaa pensaikkoja kun linnut ovat pesimäpuuhissa. - Pidä alueen maanomistaja ajan tasalla.

13 Kun vesuri on tehnyt tehtävänsä, muista vielä: - Mitä teet raivausjätteelle? - Uusintaraivaus. Usein perusraivauksen jälkeen moni ei-toivottu laji in nostuu kasvamaan entistä voimakkaammin. Poista juurivesat ja vadelman taimet ainakin kerran ke sässä alkuvaiheessa mie lellään kahdesti. - Helpoin tapa hoitaa aluet ta jatkossa on laittaa sin ne eläimiä. Tuo eläimet riittävän ajoissa, mielel lään jo raivausta seuraa vana keväänä, näin vältyt itse vesakontorjunnalta. Maastoltaan vaikeille, mutta arvokkaille kohteille kannattaa harkita työhevosen käyttöä puiden pooiskuljetuksessa. Hevosmetsuri Vesa Kortetjärvi ja Nopsa Paimiossa (Kuva Eija Hagelberg) - Vaihda kokemuksia muiden perinnemaisemia hoitavien kollegoiden, naapureiden tai asiantuntijatahojen kanssa. 13 Moottorisaha ja raivaussaha ovat tehokkaimpia raivausvälineitä. Moottorisahan ja raivaussahan käyttäjällä tulee olla suojakypärä, visiiri kasvojen suojana, kuulosuojaimet, turvasaappaat ja hyvät suojakäsineet sekä suojaava vaatetus. Moottorisahan käyttäjän tulee pukeutua tarkoitusta varten suunniteltuihin suojahousuihin. Suojavarustuksen hinta vuonna 2003 on noin 200e. Moottorisahan hinta on vuonna 2003 n e ja raivaussahan n e. Raivaukseen sopivat työkalut vasemmalta oikealle: - Ei raivaustyömaata ilman terävää vesuria! Vesurilla katkeaa niin nuori vesa kuin paksumpikin oksa ja sillä voi myös kuoria puuta. - Kaarisahoja on useita eri kokoja ja niihin voi ostaa vaihtoteriä. Kätevä nuoressa puustossa. - Raivausveitsi on varsin kelvollinen työkalu nuoressa vesakossa, jossa vesat ovat n. lyijykynän paksuisia. Raivausveitsellä vesa nykäistään maasta. Jäljelle jää teräväreunainen vesantyvi. - Oksasaksia löytyy joka lähtöön. Järeillä voimasaksilla voi katkaista jopa 5 cm:n paksuisia puita. - Kuorimarauta on kätevä, jos kaulattavia (kuorittavia) puita on runsaasti. Kaulaus tehdään keväällä tai alkukesällä, sen voi tehdä myös vesurilla. Sopii myös aitatolppien kuorimiseen. - Terävä kirves on monikäyttöinen raivaustyökalu. (Kuva Kimmo Härjämäki) Raivausjäte Raivausjäte tulee kerätä alueelta pois mahdollisimman tarkasti,varsinkin niittoniityiltä. Hakamailla ja metsälaitumilla kelopuut ja lahoavat maapuut kannattaa jättää sijoilleen, sillä niissä elää aivan oma eliölajistonsa, jonka olemassaolo on arvokas lisä luonnon monimuotoisuuteen. Helpoin raivausjätteen hävittämistapa on polttaminen. Avoimella paikalla voidaan sytyttää suuri kasa kerralla, mutta ahtaammissa paikoissa ja asutuksen liepeillä kannattaa Raivausjätteen hävitystä Mynämäen Tursunperällä. (Kuva Eija Hagelberg) raivausjätekasat sijoittaa parhaimman polttopaikan ympärille ja tehdä hallittavan kokoinen nuotio avoimelle

14 kohdalle. Sanomalehdet ovat hyvää sytykettä. Ilmoita paloviranomaisille ja maanomistajalle ennen kun sytytät tulen, ja huolehdi jälkisammutuksesta. Tuhka on syytä kerätä pois perinnebiotoopilta, jotta ravinteet eivät palautuisi tuhkasta maaperään. Lähipelto voi olla parempi polttopaikka kuin itse hoitoalue. Raivausjätteen voi myös hakettaa. Ota yhteys paikalliseen metsänhoitoyhdistykseen tai tuottajajärjestöön, jos hakettamiseen soveltuvaa raivausjätettä syntyy yli oman tarpeen. Haketta voi käyttää energiantuotantoon, polkujen pohjana ja puutarhassa maanpeitteenä. Suurimmat rangat kannattaa käyttää polttopuina. Halkaisijaltaan 5-10 cm:n luokkaa olevat kuuset sopivat hyvin aitatolpiksi ja haavat riukuaidan vaakapuiksi. 14 Kulotus Hoitamattoman niityn ensimmäinen niittokerta voi olla hankala, sillä seassa on vanhaa kasvillisuutta eikä tällainen heinä kelpaa eläimillekään. Uutta laidunta perustettaessa voi vanhan heinän poistaa kulottamalla keväällä. Tuloksena on puhdas maa, jossa uusi kasvillisuus pääsee nopeasti kasvun alkuun. Kun keväällä kulotettu niitty kesällä niitetään, on kaikki niittoaines eläimille sopivaa ravintoa. Kulotus vaatii huolellisuutta, eikä sovi kaikkialle. Metsäpalovaroitus tulee huomioida kulotusta suunniteltaessa. Jokivarsiniityn kulotusta Halikossa kulotusmestari Marjukka Häkkisen johdolla pääsiäisenä (Kuva Antti Nyman) Kevättalven lumien sulettua, ilman ollessa tyyni ja kun aluehälytyskeskukseen on annettu ilmoitus, heinikko voidaan pienellä alueella sytyttää tuleen. Rautalehtiharavat tai tuoreista kuusen oksista tehdyt hosat ovat hyviä tulen sammuttajia. Vettä kannattaa pitää mukana ämpärissä tai kastelukannussa. Ensiksi on hyvä polttaa kulotettavan alueen ulkoreunat hallitusti. Vastatuuleen kulottaminen hidastaa tulen etenemistä, silloin heinä palaa tarkemmin kuin myötätuuleen. Katajat pitää kiertää kaukaa tai kastella niitä ympäröivä maa etukäteen. Ensimmäisellä kerralla on syytä pyytää kokenut kulottaja mukaan. NIITTO Heinää on vanhan maatalouden aikana kerätty eläimille talveksi kaikista mahdollisista paikoista: niityiltä, teiden ja ojien pientareilta, rannoilta. Hyvin harvoja niittyjä hoidetaan enää nykyisin niittämällä perinnemaisemien hoidossakin on useammin kyse kasvimassan poistamisesta kuin heinän talteen ottamisesta. Pienialaisen niityn niittäminen käy yhdessä päivässä ekotekoon ei välttämättä tarvita paljon aikaa eikä rahaa, hikipisaroitakin vain kohtuullinen määrä. Aloita niitto itsestäsi katsottuna niityn ulkoreunasta siten, että kaadettu heinä jää aina vasemmalle, jo niitetylle alueelle. Näin oikealle puolellasi on selväreunaisesti niittämätön ala, johon on helppo siirtyä seuraavaksi. (Kuva Kimmo Härjämäki) Viikatteen terä on oikein, kun hamarapää on noin 5cm ylempänä kuin viikatteen kärki asetettaessa ne vuoron perään seinää vasten. Älä siirrä viikatteen vartta lattiasta, kun käännät teräpuolen seinää vasten. (Piirros Kimmo Härjämäki)

15 Mistä lähteä liikkeelle? Säännöllinen niitto on onnistuneen hoidon salaisuus. Niittokohde kannattaa valita huolellisesti. Kuiva keto ei välttämättä hyödy niittämisestä. Rehevällä niityllä, jolla mesiangervo, koiranputki, vadelma ja pelto-ohdake ovat saaneet kasvaa vuosikausia, niiton vaikutuksien näkyminen on hetkellistä ja lopullisesti kyseiset lajit katoavat tuskin koskaan. Tuoreilla niityillä niittämisen tulokset alkavat näkyä viimeistään muutaman vuoden kuluttua. Tällaisella niityllä työ palkitsee tekijänsä! 15 Kauneimmat kukat voi jättää niittämättä. Halikonjokivarsiniityllä peurankellot säästettiin viikatteelta. (Kuva Eija Hagelberg) Niittää voi monella tavalla Kun hallitsee viikatteen käytön niksit, työ sujuu joutuisasti eikä selkä ihan heti kipeydy. Sääntö numero yksi: älä hakkaa heinää viikatteella! Oikein käytettynä viikatetta liikutetaan maanmyötäisesti, sillä ei yhtään lyödä eikä vauhtia haeta olan takaa. Terän kuuluu viiltää heinä poikki eikä siihen tarvita voimaa. Tiedät niittäväsi väärin, jos käytät uuvuttavan paljon lihasvoimaa. Teroita viikate säännöllisesti. Hiomakivi eli kovasin hoitaa työn maastossa, mutta välillä terää pitää teroittaa myös tahkolla, smirgelillä tai kulmahiomakoneella. Soikeanmuotoinen hiomakivi on varta vasten tarkoitettu viikatteen teroittamiseen. (Kuva Kimmo Härjämäki) Vanhanajan kyläsepät osaavat vielä asettaa terän oikeaan kulmaan viikatteen varren pituuteen nähden. Seppä Toimi Henttinen pajallaan Paimiossa. (Kuva Eija Hagelberg) Viikatteita myydään rautakaupoissa, mutta kyläsepän tekemät viikatteet ovat monen mielestä parhaita. Aloittelija oppii parhaiten lyhytteräisellä viikatteella. Pisimmät terät onkin tarkoitettu viljapellon tai heinäpellon niittoon, eivätkä sovellu epätasaiseen maastoon. Terä voi olla takorautainen tai peltinen, kummallakin on kannattajansa. Väärävarsiviikatteita ja muita entisaikojen erikoisviikatteita näkee enää museoissa, mutta ne saattaisivat sopia epätasaiseen maastoon paremmin kuin rautakaupan perusmallit. Raivaussahasta on apua perusraivattavilla, hankalasti niitettävillä kohteilla. Raivaussahan niittoteriin kannattaa tutustua alan myymälöissä. Siimaleikkurin käyttö etenkin hoidon alkuvaiheessa on oiva vaihtoehto ja sopii kivisillekin paikoille. Särmikäs siima leikkaa heinän viiltäen, pyöreä siima epäsiistimmin murskaamalla. Raivaussaha sopii myös niittämiseen, kunhan siihen vaihtaa niittoterän tai siiman. Kuvassa niitetään tienpiennarta Nautelankoskella Liedossa. (Kuva Markku Laine)

16 Niittokoneella työ sujuu nopeasti tasaisella maalla. Niittokoneita on erikokoisia ja -hintaisia, joten vaihtoehtoihin kannattaa tutustua huolellisesti asiantuntevissa liikkeissä. Niittokoneen tärkeitä ominaisuuksia ovat leikkuutapa, helppo huolto, ketteryys, leveät renkaat, pieni kääntösäde ja ympäristöystävällisyys. Niittokoneiden hinnat vaihtelevat muutamasta sadasta eurosta aina euroon. Hyviksi havaittuja merkkejä ovat Alpina, Honda Solo ja Grillo. Suurempia tasaisia alueita voi niittää myös traktorin niittokoneella. Niittokoneiden heikkous on niiden kovakouraisuus. Niittokonetta käytettäessä maanpinnan pienmuodot, esim. muurahaispesät tuhoutuvat valitettavan helposti. 16 Niittokone. (Kuva Eija Hagelberg) Paras ajankohta tarttua viikatteeseen Niittoajankohta voi vaihdella vuoden mukaan. Rehevää niittyä kannattaa etenkin hoidon alkuvaiheessa niittää kaksi kertaa kesässä: kesäkuun puolivälissä ja uudelleen elokuussa. Jos rehevää heinä-koiranputkiniittyä niitetään vain kerran kesässä, on heinäkuu hyvä aika. Mitä pidemmälle niittämisen siirtää, sen takkuisemmaksi työ tulee: sade kaataa kasvuston, viikate tarttuu siihen ja niittämisen ilo katoaa. Myöhäiskesän korsiintunut nurmipuntarpää ei maistu eläimillekään. Matalaruohoisten kuivien ketojen niitto saattaa tulla kyseeseen vain kosteimpina vuosina. Runsaslajisen niityn niitto kannattaa jättää elokuun lopulle, jolloin siemenet ovat varmasti varisseet maahan. Maassa pesivien lintujen pesät on syytä kiertää kaukaa. Harjoitus tekee mestarin myös heinäseipäiden täyttämisessä. Koilisrannan pihaniitty, Laitila. (Kuva Mirja Pöllänen) Loistokultasiipi. Kun niität osan korkeasta heinästä jo alkukesästä, matalammat lajit pääsevät esille, ja perhosilla on monipuolisesti ravintokasveja tarjolla. Kuivana kesänä perhoskedon voi jättää kokonaan niittämättä, sillä monet hyönteiset hyötyvät hallitusta hoitamattomuudesta. (Kuva Marja-Riitta Nikkanen) Niiton jälkeen Niittojäte tulee haravoida tarkasti pois niitetyltä alueelta eikä jättää esim. rinneniityn yläreunaan, josta ravinteet niittojätteen maatuessa taas palautuvat niitylle. Silloin on niittäminen ollut turhaa. Pressulla niittojäte on helppo kuljettaa pois. Jos heinää halutaan kuivattaa eläinten talvirehuksi tai polttamista varten, kannattaa sitä pitää maassa pari kolme poutaista päivää, silloin myös kypsyneet siemenet varisevat. Heinää pitää välillä pöyhiä, jotta se kuivuisi myös alapuolelta eikä homehtuisi. Heinäseipäät lyödään maahan rautakangella tehtyyn reikään, ja maa tiivistetään reiän ympäriltä polkemalla tai seivästyskangen päällä. Seipään päätä voi tarvittaessa teroittaa puukolla. Heinä nostetaan seipäälle heinähangolla seipään alaosassa olevan puutapin, rautanaulan tai heinästä solmitun kranssin päälle. Näin ilma pääsee kulkemaan myös seipään alaosien kautta ja heinä kuivuu tasaisemmin. Joskus on käytetty myös välitappeja kuivatustehon lisäämiseksi ja tiivistymisen estämiseksi. Pidä heinäseipäät tal-

17 visin sateelta suojattuna, niin ne säilyvät vuosikymmeniä. Vanhoja seipäitä voi kysellä maatiloilta, keskihinta on n. 50 c/kpl. 17 Luonnonheinä sopii myös paalattavaksi. Niittojätteen mahdollista suurimittaista kompostointia ei tiettävästi ole vielä riittävästi selvitetty, mutta onnistuessaan kompostointi ratkaisisi niittojäteongelman myös niitettävillä suojavyöhykkeillä. Niittojätteelle löytyy käyttöä kotipuutarhassakin, sen voi kompostoida tai levittää suoraan marjapensaiden juurelle maanparannusaineeksi. Niittojätteen voi myös levittää puidulle pellolle ja kyntää syksyllä maahan. Heinää voi tarjota mm. paikallisen lemmikkieläinliikkeen ilmoitustaululla tai lähialueen hevostalleille ja muille eläinten kasvattajille. Paikalliset metsästysyhdistykset voivat myös olla kiinnostuneita heinästä riistan talviruokintaan. Käyttämätön heinä on helpointa polttaa. Kuiva heinä palaa nopeasti, mutta kasoissa seissyttä on turha koettaa saada palamaan. Pakkasella polttamisesta syntyy sakea savu. Osan heinästä voi jättää seipäille talveksi villieläinten ravinnoksi. Niittämiseen ja heinänkorjuuseen sopivat työkalut vasemmalta oikealle: viikate, heinäharava, heinähanko, rautakanki (leveäteräinen ja pallopäinen seivästyskanki sopii parhaiten, ei kuvassa) (Kuva Kimmo Härjämäki) ELÄIMET MAISEMANHOITAJINA Karjan laiduntaminen luonnonniityillä on pitkällä tähtäimellä helpoin tapaa hoitaa perinnemaisemaa. Laiduntavat eläimet estävät tehokkaasti esimerkiksi perusraivatun kohteen vesakoitumisen. Laiduneläimet antavat lisäksi niin maaseudulla asuville kuin siellä matkaileville ihmisille kuvan elävästä ja sopusointuisesta ympäristöstä. Maatiaisrotuja suosimalla säilytetään arvokasta geeniperimän monimuotoisuutta. Itäsuomenkarjaa eli kyyttöjä Kiskon Haapaniemellä. (Kuva Kimmo Härjämäki) Erilaisia laiduneläimiä Eri eläinten ruokailutottumukset poikkeavat jonkin verran toisistaan. Naudat soveltuvat lähes kaikille kohteille. Lypsäville lehmille luonnonlaitumet ovat ravintotasoltaan riittämättömiä, joten laidunnukseen sopivat parhaiten hiehot, vasikat ja lihakarja. Niukkaan ravintoon sopeutuneet maatiaisrodut soveltuvat erinomaisesti vähätuottoisille perinnebiotoopeille. Vanhemmat eläimet valikoivat syömänsä ravinnon tarkemmin kuin nuoret. Hevoset sopivat lähes kaikille perinnemaisematyypeille. Hevoset oleskelevat usein ruoka- ja juomapaikan läheisyydessä, jolloin näiden alueiden kasvillisuus saattaa kärsiä. Juoma-astia kannattaakin asettaa laitumen lajistollisesti vähiten arvokkaaseen kohtaan. Tallauksesta aiheutuva maaperän rikkoontuminen voi olla hyödyksikin monen pienen yksivuotisen kasvin itämiselle. Hyvä esimerkki tällaisesta lajista on kevätkynsimö (Erophila verna).

18 Lampaat soveltuvat hyvin laiduntamaan kuivia ja vähätuottoisia alueita. Lampaat ovat sympaattisia ja sopivat asutuksen ja matkailukohteiden läheisyyteen. Lampaat soveltuvat rehevimmillekin kohteille, mutta tyypillisesti ne valikoivat syötävänsä, jolloin laitumelle jää syömättä rehevöittävää kasvimassaa. Yhteislaidunnus (esimerkiksi hevoset ja lampaat) mahdollistaa laitumien kasvimassan tuoton tarkan hyödyntämisen. 18 Syömättä jääneet kasvit kuten nokkonen, pelto-ohdake ja nurmilauha kannattaa poistaa laitumelta mekaanisesti. Kun niittää nokkoset ja antaa niiden kuivua pari päivää, ne maittavat lampaille. Lampaat ovat nautakarjaa tehokkaampia puuvartisten vesojen ja oksien syöjiä. Tämän vuoksi lampaat sopivat umpeenkasvaneen niityn perusraivauksen jälkeisiksi maisemanhoitajiksi. Laiduntavat eläimet tiivistävät tallauksellaan maata ja pitävät kasvillisuuden matalana. Perinnebiotoopeille muodostuu usein tämän vuoksi omanlainen pienilmastonsa. Kuvan laidunnetulla niityllä kasvukausi on alkanut useita vuorokausia laidunta ympäröivää aluetta aiemmin. (Kuva Kimmo Härjämäki) Vuohien ruuansulatus pystyy käsittelemään muita eläimiä paremmin myös runsaskuituisempia kasveja. Tämän vuoksi vuohet ovat erinomaisia pusikoitumisen estäjiä. Toisaalta tästä ominaisuudesta saattaa olla haittaakin esimerkiksi hakamailla ja muilla puustoisemmilla biotoopeilla, joilla nuorta puustoa halutaan säästää. Perinnebiotooppi Hieho Hieho Lihanauta Emolehmä Uuhi Hevonen <1v >1v + vasikka + 2,5 karitsaa kpl/ha kpl/ha kpl/ha kpl/ha kpl/ha kpl/ha Keto 1,0-1,2 0,5-0,8 0,4-0,6 0,2-0,4 1,5-2,0 0,4-0,8 Tuore niitty 2,0-2,5 1,0-1,8 0,9-1,2 0,5-0,8 2,0-2,5 1,0-1,4 Rantaniitty 1,5-3,0 1,0-1,8 0,7-1,4 0,5-1,0 2,0-4,0 0,8-1,6 Haka 1,2-2,0 0,7-1,3 0,5-1,0 0,4-0,8 1,5-2,5 0,6-1,2 Metsälaidun 0,2-0,8 0,05-0,5 0,05-0,4 0,04-0,3 0,2-1,0 0,05-0,4 Viljelty laidun 7,5 4,8 3,6 2,5 10 3,9 Laidunpaine ilmoittaa laiduneläimien määrän suhteutettuna alueen kasvillisuuden tuottokykyyn. Tämän vuoksi esimerkiksi kedoilla laidunnettavien eläinten määrän tulisi olla vain puolet rehevimpien niittyjen vastaavasta eläinmäärästä. Taulukko osoittaa ohjeellisesti eri laiduntyypeille sopivimmat eläinmäärät / hehtaari. (MMM, Eläimet luonnon- ja maisemanhoitajina 1997.) Uuden laitumen perustaminen Laiduneläimiä voi ostaa, lainata tai vuokrata asiasta sovitaan tapauskohtaisesti eläinten omistajan kanssa. Vuokratessa tai lainatessa eläimet voi syksyllä palauttaa omistajalle. Vastaavasti omia alueita voi tarjota vuokrattavaksi lähiseudun eläintiloille. Kirjallisesti kannattaa vuokran lisäksi sopia siitä, kuka huolehtii aitojen rakentamisesta ja kustannuksista sekä eläinten vahtimisesta. Hyvällä yhteistyöllä luodut säännöt toimivat vielä seuraavinakin vuosina. Laitumen voi perustaa vapaasti haja-asutusalueella, taajamissa tulee pyytää lupa kunnan viranomaisilta. - Myös naapureille on ystävällistä ilmoittaa uudesta laitumesta. - Poista laitumelta vanhat piikkilangat, romut ja muovit. - Suojaa puiden rungot, mikäli haluat säästää puut. Monet laiduneläimet syö vät puun kaarnaa tai hankaavat itseään sitä vastaan. Suojaaminen on kannat tavaa etenkin pihapiirin tuntumassa sijaitsevalla laitumella. - Muutamasta laudasta saa hyvän veräjän eli portin. Sijoita veräjä sellaiseen paikkaan, jossa eläimet voidaan helposti siirtää esim. kuorma-autosta lai tumelle. - Sähkökaapelia voi kuljettaa esim. ojan pohjaa myöten pitkiäkin matkoja. Maksua vastaan sähköä voi kysyä myös lähialueen asukkailta. Sähköpaimen eli

19 paimenpoika toimii akun avulla siellä, missä sähköä ei saada verkosta. - Sähköaidasta on tarkistettava päivittäin sähkön kulkeminen, sillä ukkonen, pitkä heinä tai hirvet voivat katkaista virran kulun. Hirvet voivat muuten kin hajottaa aitoja. - Muista valokuvata laidunta hoidon eri vaiheissa. 19 Valitse aitatyyppi eläinlajin mukaan: Lampaille sopii verkkoaita. Tolpiksi käyvät esimerkiksi katkaistut heinäseipäät tai kuorittu kuusipuu (halkaisija väh. 5 cm). Tee reikä tolpalle rautakangella ja lyö tolpat maahan lekalla. Sopiva tolppaväli on 3-4 metriä (suuremmalla tolppavälillä lampaat saavat taivutettua verkkoa ja pääsevät karkuun). Kallioisilla ja kivisillä paikoilla sivutuet, verkon kiinnittäminen eläviin puihin tai reikien poraus kallioon korvaavat maareiän. Aitaverkko (kork cm) kiinnitetään tolppiin aitauksen sisäpuolelle joko sinkilöillä tai taivutettavilla rautanauloilla. Nauloilla kiinnitetty verkkoaita on helposti purettavissa. Sähkölankakin soveltuu lammasaidaksi. Kolminkertainen sähköaita pitää myös nuoret pässit laitumella. Vuohet ovat taitavia kiipeilijöitä ja karkaajia. Korkea verkkoaita yhdistettynä sähköön tai kolminkertainen sähkölanka-aita voi pitää ne kurissa. Hevosille ja poneille voi riittää jopa yksinkertainen sähkönauha, mutta lauta-aidat ovat kestävämpiä ja kauniimpia. Lyö puutolpat 3-4 metrin välein, kiinnitä niihin 2-3 vaakalautaa sekä sähkölanka. Yksinkertaista sähkönauha-aitausta on helppo siirtää useitakin kertoja kesässä. Tolpiksi sopivat metalliset, muoviset tai lasikuituiset tolpat. Verkkoaitaa lammaslaitumella. (Kuva Kimmo Härjämäki) Esimerkki hevoslaitumen aidasta: yksi vaakalauta ja kaksi sähkölankaa. (Kuva Eija Hagelberg) Lauta-aita tai piikkilanka ja sähkö pitävät nautaeläimet aidan oikealla puolella. Piikkilanka-aidan tolpiksi käyvät tukevat heinäseipäät tai kuusitolpat (pit cm, halkaisija yli 5 cm). Aitatolppien väli ei saa olla yli neljää metriä. 2-3 piikkilankaa kiristetään sorkkaraudalla ja kiinnitetään tolppiin sinkilöillä tai nauloilla. Sähkölanka kiinnitetään tolppiin eristimien avulla. Riukuaitojen rakenteissa on alueellisia eroja. Tietyt seikat pätevät yleisesti: pystypuut kuorittua kuusta, vaakapuut kuorittua kuusta, mäntyä tai haapaa, vitsakset nuorta kuusta tai katajaa (tai nykytekniikalla rautalankaa). Riukuaidan tekemiseen löytyy monia ohjeita (mm. Maa- ja kotitalousnaisten Keskus: Riukuaita ja pärekatto opas perinteisestä rakentamisesta, Loimaa-Seura ry:n riukuaitavideo). Vanhoilta taitajilta saa parhaimmat paikallisperinnettä kunnioittavat ohjeet.

20 Aitamateriaalien hintoja vuonna 2003 (hinnat ohjeellisia): kuusitolppa (uusi) 1e / kpl aitaverkko 1e / m sähköistetty lammasverkkoaita (sis. verkon, sähkölangat ja tolpat) 2,4e / m piikkilanka 0,2e / m sähkölanka (rautalanka) 0,04e / m sähkölanka (20 mm muovinauha) 0,19e / m sähköeristimet 6,50e / 100 kpl 20 Vaihtoehtoja aitatolppien käsittelyyn - Kuorittu, käsittelemätön kuusi tolppa kestää savimaassa 5-7 vuotta, minkä jälkeen se alkaa lahota maan pinnan tasolla. Tolp pa uusitaan tarvittaessa. Maa han lyötävän puun tulee olla kun nolla kuivunutta. Kuusipuu ei kylläänny ollenkaan, joten sitä on turha käsitellä esim. puun suoja-aineella. - Terva suojaa puuta tehokkaasti. Riukuaitaa vanhan kylätien varrella. (Kuva Eija Hagelberg) Kuumennettu terva levitetään sudilla ja annetaan kuivua, ennen kuin tolp pa lyödään maahan. - Puutolpat voi öljytä esim. pellavaöljyllä. Öljyäminen suojaa puun pintaa, mutta käsittely pitää tois taa usein. - Hiillostaminen on vanha menetelmä, mutta sukua modernille lämpö käsittelylle. Hiillostettu pinta suo jaa erinomaisesti puuta maaperän lahottajia vastaan. Tolpan alaosaa pidetään nuotiossa muutaman minuutin ajan, kunnes pinnasta tulee mustaksi hiiltynyt. Aitatolppien tervaamista. Kuuman tervan tuoksu leviää lähiympäristöön. (Kuva Eija Hagelberg) Harrastelijalaiduntajan muistilista: - Käy tervehtimässä laiduneläimiä päivittäin: vie vettä, tarkista aitojen kunto ja laske eläimet. - Perinnebiotoopilla laiduntaville eläimille ei saa antaa muualta tuotua ruokaa. - Apua hoitamiseen voi pyytää 4H-yhdistyksil tä. - Mineraalikivestä eläimet saavat nuolemalla tär keitä suoloja. - Mikäli laidun on avoin, tee eläimille katos. - Tarkka vartiointi pitää pahantekijät loitol la. Vapaana juoksevat koirat voivat myös olla uhka laiduneläimille. Nautakarjalaitumen aidan rakentamista punamullatusta laudasta. Lautojen väliin lisätään sähkölanka. (Kuva Eija Hagelberg)

21 MUINAISJÄÄNNÖKSET PERINNEMAISEMILLA Museovirasto on 1990-luvun alusta lähtien hoitanut muinaisjäännösalueita Etelä- Suomessa. Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin työntekijät tulivat Museoviraston apujoukoiksi hoitamaan useita muinaisjäännösalueita. Perinnemaisemilla sijaitsevia muinaisjäännöskohteita on hoidettu Museoviraston ohjeiden mukaan, pääasiassa niittämällä viikatteella tai raivaussahan niittoterällä. Lisäksi polkuja on siistitty, roskat kerätty pois ja opasteita kunnostettu. Muinaisjäännöskohteiden hoito palveleekin myös matkailun tarpeita. 21 Vanhalinnan linnavuoren laelta on vuosien saatossa raahattu pressulla vetäen kymmeniä kuormia raivausjätettä. (Kuva Markku Laine) HOITOTÖIDEN ERITYISVAATIMUKSET MUINAISJÄÄNNÖSALUEILLA TEIJA TIITINEN (tutkija, Museovirasto): Perinnemaisema-alueilla sijaitsee usein muinaisjäännöksiä varsinkin ajanlaskun vaihteen jälkeiseltä ajalta. Tämä johtuu siitä, että rautakauden alussa raivattiin maanviljelyksen ja karjanhoidon tarpeisiin ne alueet, jotka olivat myöhemminkin perinteisen maanviljelyksen aikaan käytössä. Ne muodostavat perinnemaisemiemme vanhimman kerrostuman. Muinaisjäännösalueilla hoitoon pätevät samat ohjeet kuin muillakin perinnemaisema-alueilla kuitenkin muutamin rajoituksin. Koska muinaisjäännökset ovat lailla rauhoitettuja ja niiden vahingoittaminen on kiellettyä, ei niiden pintaa saa rikkoa eikä niiden päälle saa tehdä rakennelmia. Myöskään kulottamista tai raivausjätteen polttoa muinaisjäännösalueilla ei voida sallia, koska muinaisjäännöksiin ei saa muodostua niihin kuulumattomia palokerroksia. Muinaisjäännösten hoitoon tarvitaan aina lupa, joka haetaan Museovirastolta. Museovirastoon on hyvä olla yhteydessä jo hoitosuunnitelmaa tehtäessä. Tällöin yhteisellä maastokatselmuksella voidaan sopia alueella tehtävistä toimenpiteistä ja nopeuttaa asian käsittelyä jatkossa.

22 RAHA RATKAISEE! 22 Perinnemaisemien hoitoon panostaminen on koko yhteiskunnalle tärkeä tavoite. Ympäristöministeriön asettama perinnebiotooppien hoitotyöryhmä on esittänyt, että Varsinais-Suomen alueella pitäisi hoidettujen perinnebiotooppien pinta-ala olla vuoteen 2010 mennessä hehtaaria, kun inventoituja perinnebiotooppejakin 2000-luvun vaihteessa on maakunnassa vain 3000 hehtaaria. Harrastusmielessä pystytään hoitamaan pieniä niittokohteita, mutta lähes kaikkeen muuhun perinnemaisemien hoitoon tarvitaan rahaa. Rahoituksen eri vaihtoehdoista on olemassa runsaasti tietoa ja esitteitä, asiantuntijoilta kannattaa rohkeasti kysyä neuvoa. Liitteestä 3 löytyy perinnemaisemien hoitoon liittyviä asiantuntija- ja rahoitustahoja Varsinais-Suomessa. Perinnemaisemien hoitoon voivat osallistua kaikki: - Maanomistajat (esim. erityisympäristötuen avulla). - Eläintenkasvattajat (myös muiden omistamalla maalla). - Maata omistamaton (vuokramaalla) - Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri (perinnemaisemaprojekti, Saaristome ren talkooleirit, uhanalaisen laukkaneilikan hoito). - Museovirasto (Muinaisjäännösten hoitoyksikkö). - Metsähallitus (Saaristomeren kansallispuisto). - Luonnonsuojeluyhdistykset, kyläyhdistykset ja muut yhteisöt (talkoot). - WWF (talkooleirit, perinnemaisemaprojekti). - Koulut ja yritykset (koulujen ja yritysten kumminiityt). - 4H-yhdistykset, partiolaiset & muu nuorisotoiminta. - Uudet idearikkaat hankkeet! YMPÄRISTÖTUEN ERITYISTUET (ohjelmakausi ) Maatalouden ympäristötuki jakautuu kaikille viljelijöille tarkoitettuihin perusja lisätoimenpiteisiin sekä erilaisiin erityistukimuotoihin, jotka edellyttävät perustukia tehokkaampia ympäristönsuojelu- ja hoitotoimia. Perinnebiotoopin hoito-, luonnon monimuotoisuuden edistämis- sekä maiseman kehittämis- ja hoitosopimuksilla huolehditaan maatalousympäristön eläin- ja kasvilajeista sekä hoidetaan ja säilytetään maatalousmaisemaa. Erityistukea voivat saada myös maatalouskäytön ulkopuoliset alueet, mikäli niillä on merkkejä aiemmasta laidunnuksesta (esim. metsälaitumet) tai muusta maatalouskäytöstä. Erityistuen sopimuspinta-alan tulee olla vähintään 15 aaria ja se voi koostua useammasta vähintään viiden aarin kokoisesta lohkosta. Erityistukea voi hakea myös vuokramaalle, jolloin hakijalla tulee olla alueesta vuokrasopimus koko erityistukikauden ajaksi. Erityistuen haku ja tukimuodot Hakijalle on usein epäselvää, mikä erityistukimuoto hänen alueelleen parhaiten soveltuu. Oikean sopimusmuodon valinta voi tuntua veteen piirretyltä viivalta, mutta siihen on olemassa melko hyviä perussääntöjä. Epäselvyyden vuoksi ei erityistukea kannata jättää hakematta, vaan neuvoa voi kysyä esimerkiksi TEkeskuksen maaseutuosastolta tai alueelliselta ympäristökeskukselta. Yleensä sopivin tukimuoto voidaan haarukoida jo puhelinkeskustelun aikana. Tukityyppiä voidaan hakemuksen jättämisen jälkeenkin tarvittaessa muuttaa, mistä syystä ei kannata hakea samalle alueelle kaikkia mahdollisia tukimuotoja vain varmuuden vuoksi. Erityistukien hakuaika on kerran vuodessa keväisin. Hakemus toimitetaan kahtena allekirjoitettuna kappaleena TE-keskuksen maaseutuosastolle. Hakuaika päättyy 31.5., jonka postileimalla varustetut lähetykset vielä käyvät. Tukihaku vaihtelee jonkin verran vuosittain, joten kyseisen vuoden tilanne on hyvä varmistaa TE-keskuksesta. Erityistukisopimus muodostuu TE-keskuksen päätöksestä ja viljelijän jättämästä hakemuksesta. Luonnon monimuotoisuuden edistämistä ja maisemanhoitoa koskevissa sopimuksissa

23 viljelijä voi valita, haluaako sopimuskauden pituudeksi 5 vai 10 vuotta. Perinnebiotoopeilla sopimuskausi on aina 5-vuotinen. Hakija valitsee sopimuskauden alkavaksi joko 1.6. tai Syksyllä alkava sopimus maksetaan ensimmäisen kerran seuraavan vuoden syksyllä. 23 Perinnebiotoopin hoito Jos aluetta on aikoinaan laidunnettu tai niitetty, soveltuu se parhaiten perinnebiotooppisopimukseen. Perinnebiotooppien hoidoksi sopii edelleenkin joko laidunnus tai niitto ja niitetyn heinän poiskorjuu. Erityistukialuetta hoitavat eläimet voivat olla omia tai lainassa naapuritilalta. Tärkeää on, että perinnebiotoopit on aidattu erilleen laidunnurmista ja laidunkierto on järjestetty niin, ettei lisärehua tarvita. Laidunnettavaa perinnebiotooppia ei pidä myöskään käyttää vain yölaitumena. Jos lisäruokintaa tarvitaan, eläimiä voi pitää osan kesästä nurmilaitumilla, joiden tulee kuitenkin olla aidattuina erilleen perinnebiotoopeista. Tyypillisimpiä erityistuettavia perinnebiotooppeja ovat erilaiset niityt, hakamaat ja metsälaitumet. Erityistukisopimuksia ei tehdä laidunnetuille talousmetsille, vaan alueen on omattava tiettyjä metsälaitumille tyypillisiä piirteitä, kuten yhtäjaksoinen, pitkä laidunhistoria; eri-ikäinen, vaihteleva puusto ja laidunnuksesta hyötyvät kasvilajit. Tulee muistaa, ettei perinnebiotooppia koskevaan erityistukisopimukseen voi kuulua peltoalatukia saavia alueita. Jos esimerkiksi kahden perinnebiotoopin välinen peltolohko halutaan samaan sopimukseen, kannattaa tukimuodoksi valita luonnon monimuotoisuus, johon voi kuulua myös peltoa. Perinnebiotooppia ei saa lannoittaa, käsitellä torjunta-aineilla, muokata, ojittaa tai metsittää. Lihakarja hoitaa maisemaa Someron Häntälässä. (Kuva Eija Hagelberg) Luonnon monimuotoisuuden edistäminen eli LUMO Luonnon monimuotoisuuden kehittämisellä pyritään säilyttämään ja parantamaan maatalousympäristössä esiintyvien luonnonvaraisten kasvien ja eläinten elinympäristöjä. Tyypillisimpiä sopimusalueita ovat pelloilla sijaitsevat metsäsaarekkeet sekä pellon ja metsän väliset reunavyöhykkeet, joita hoidetaan esimerkiksi puita ja pensaita harventamalla, niittämällä tai laiduntamalla. Reunavyöhykkeen enimmäisleveys erityistukisopimuksissa on noin 20 metriä, eli yhden puun mitta. Metsäsaarekkeen pinta-ala on enintään noin hehtaari. Myös pienimuotoiset kosteikot soveltuvat luonnon monimuotoisuussopimusten piiriin. Paras lopputulos syntyy laadittaessa tilan kaikki kunnostamiskelpoiset luontokohteet käsittävä hoitosuunnitelma. Riistapeltoja ei enää rahoiteta maa-

LUMO ja PEBI korvausta maisemanhoidosta

LUMO ja PEBI korvausta maisemanhoidosta LUMO ja PEBI korvausta maisemanhoidosta PUHTIA MAATALOUTEEN YMPÄRISTÖNHOIDOSTA Ahlman 13.10.2011 Jutta Ahro, maisemasuunnittelija, Pirkanmaan maa- ja kotitalousnaiset PEBI eli perinnebiotooppi Perinnebiotooppi

Lisätiedot

1. Kohteiden sijainti ja kuvaus

1. Kohteiden sijainti ja kuvaus LIITE HAKEMUKSEEN PERINNEBIOTOOPIN HOITO Hakija: Matti Meikäläinen Osoite: Mustialantie 1055, 31310 Mustiala Puhelin: Tila: Mustialan opetusmaatila Tilatunnus: xxxxxxxxx Kunta: Tammela Kohteet: Mustialan

Lisätiedot

Yhdistysten hoitokohteet lajisuojelun ja luontotyyppien näkökulmasta. Millaisia kohteita ELYkeskus toivoo yhdistysten hoitavan

Yhdistysten hoitokohteet lajisuojelun ja luontotyyppien näkökulmasta. Millaisia kohteita ELYkeskus toivoo yhdistysten hoitavan Yhdistysten hoitokohteet lajisuojelun ja luontotyyppien näkökulmasta Millaisia kohteita ELYkeskus toivoo yhdistysten hoitavan Leena Lehtomaa, naturvårdsenheten 17.9.2011 1 Hyvin hoidettu monimuotoinen

Lisätiedot

HOITOSUUNNITELMA: MAATALOUSLUONNON MONIMUOTOISUUDEN JA MAISEMAN HOITO

HOITOSUUNNITELMA: MAATALOUSLUONNON MONIMUOTOISUUDEN JA MAISEMAN HOITO 1 HOITOSUUNNITELMA: MAATALOUSLUONNON MONIMUOTOISUUDEN JA MAISEMAN HOITO TÄMÄ MALLIPOHJA ON TEHTY AVUKSI HOITOSUUNNITELMAN TEKEMISEEN. MALLIPOHJAAN ON TUOTU ESIIN NIITÄ ASIOITA, MITÄ HOITOSUUNNITELMAN ON

Lisätiedot

Kylämaiseman ja kulttuuriympäristön hoito. Auli Hirvonen Maisemasuunnittelija ProAgria Häme/ Maa- ja kotitalousnaiset

Kylämaiseman ja kulttuuriympäristön hoito. Auli Hirvonen Maisemasuunnittelija ProAgria Häme/ Maa- ja kotitalousnaiset Kylämaiseman ja kulttuuriympäristön hoito Auli Hirvonen Maisemasuunnittelija ProAgria Häme/ Maa- ja kotitalousnaiset Kulttuuriympäristö on ihmisen muokkaamaa luonnonympäristöä ja ihmisten jokapäiväinen

Lisätiedot

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä Taustaa puustoisista perinneympäristöistä Laitila 4.- 5.9.2012 Hannele Kekäläinen ylitarkastaja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue Maatalousympäristöt Suomen viidenneksi

Lisätiedot

HÄÄVI Härkää sarvista Laidunnus luonnon ja maiseman hoidossa

HÄÄVI Härkää sarvista Laidunnus luonnon ja maiseman hoidossa HÄÄVI Härkää sarvista Laidunnus luonnon ja maiseman hoidossa Ympäristökuiskaaja-koulutus 3.2.2011, Jyväskylä Kaisa Raatikainen, Keski-Suomen ELY-keskus 01.02.2011 1 Esityksen sisältöä Mistä maatalousalueiden

Lisätiedot

MAATALOUDEN MAISEMAN- JA LUONNONHOIDON AJANKOHTAISIA ERITYISTUKIASIOITA 2010

MAATALOUDEN MAISEMAN- JA LUONNONHOIDON AJANKOHTAISIA ERITYISTUKIASIOITA 2010 MAATALOUDEN MAISEMAN- JA LUONNONHOIDON AJANKOHTAISIA ERITYISTUKIASIOITA 2010 HUOM! Tiedot varmistuvat kevään 2010 kuluessa, tilanne 5.1.2010 mukaan Hakuaika huhtikuun loppuun mennessä, hakemukset liitteineen

Lisätiedot

VINKKEJÄ MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITOON -perhosniityistä riistaelinympäristöihin Projektipäällikkö Eija Hagelberg, FM Järki-hanke Baltic Sea Action Group

VINKKEJÄ MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITOON -perhosniityistä riistaelinympäristöihin Projektipäällikkö Eija Hagelberg, FM Järki-hanke Baltic Sea Action Group VINKKEJÄ MAATILAN YMPÄRISTÖNHOITOON -perhosniityistä riistaelinympäristöihin Projektipäällikkö Eija Hagelberg, FM Järki-hanke Baltic Sea Action Group & Luonnon- ja riistanhoitosäätiö YMPÄRISTÖKUISKAAJA-HANKE

Lisätiedot

Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys ry. Kerkontie 4, 25250 Märynummi xxx 73142040 Salo (Halikko) Eija Hagelberg, myös yhteyshenkilö

Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys ry. Kerkontie 4, 25250 Märynummi xxx 73142040 Salo (Halikko) Eija Hagelberg, myös yhteyshenkilö Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys ry. Kerkontie 4 25250 Märynummi xxx 73142040 Salo (Halikko) Eija Hagelberg myös yhteyshenkilö *(% )$## 13501 Nummen kylämäki 1 13 U1 Perkko rantaniitty 03 16 13501

Lisätiedot

Puustoisten perinneympäristöjen kasvillisuudesta

Puustoisten perinneympäristöjen kasvillisuudesta Puustoisten perinneympäristöjen kasvillisuudesta Esko Vuorinen, Silvestris luontoselvitys oy "Puustoisten perinneympäristöjen monimuotoisuuden ja monikäytön turvaaminen" maastoseminaari 31.8.-1.9.2010

Lisätiedot

LAIDUNTAMINEN LUONNONLAITUMILLA

LAIDUNTAMINEN LUONNONLAITUMILLA LAIDUNTAMINEN LUONNONLAITUMILLA Ypäjä 30.5.2013 Hannele Partanen Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ProAgria Keskukset Hevostallit lisääntyvät Hevostalleja 16 000 kpl Hevosia 76 000, lisääntyy 1 500 hevosta

Lisätiedot

Puustoiset perinneympäristöt ja niiden hoito

Puustoiset perinneympäristöt ja niiden hoito Kuvat: Maija Mussaari Puustoiset perinneympäristöt ja niiden hoito Maastoseminaari 10.8.2010 Leivonmäki Kaisa Raatikainen, Keski-Suomen ELY-keskus Keski-Suomen ELY, Kaisa Raatikainen, luonto ja kulttuuriympäristöt

Lisätiedot

LUMO-KOHTEET JA PERINNEBIOTOOPIT MUSTIALASSA: KUVATEOS JA HOITOPÄIVÄKIRJA. Reetta Muurinen Loppuseminaari 25.3.2011

LUMO-KOHTEET JA PERINNEBIOTOOPIT MUSTIALASSA: KUVATEOS JA HOITOPÄIVÄKIRJA. Reetta Muurinen Loppuseminaari 25.3.2011 LUMO-KOHTEET JA PERINNEBIOTOOPIT MUSTIALASSA: KUVATEOS JA HOITOPÄIVÄKIRJA Reetta Muurinen Loppuseminaari 25.3.2011 2 LUMO-kohteet ja perinnebiotoopit Mustialassa: kuvateos ja hoitopäiväkirja Luonnon monimuotoisuus

Lisätiedot

Kellosalmi, Seitniemi, Virmaila

Kellosalmi, Seitniemi, Virmaila Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuskohteiden kartoitus Kellosalmi, Seitniemi, Virmaila 13.3.2013 Maire Heija 1 Esityksen sisältö Miksi kartoitettiin Miten ja missä kartoitettiin Kartoituksen kohteet

Lisätiedot

Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden tunnistaminen

Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden tunnistaminen Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden tunnistaminen YMPÄRISTÖHANKKEISTA YHTEISTYÖN MAHDOLLISUUKSIA MAASEUDULLE KOKKOLA 31.10.2012 Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus,

Lisätiedot

TULEVA YMPÄRISTÖKORVAUSJÄRJESTELMÄ Tukimahdollisuudet metsässä

TULEVA YMPÄRISTÖKORVAUSJÄRJESTELMÄ Tukimahdollisuudet metsässä Materiaali perustuu julkaisuhetkellä käytettävissä oleviin tietoihin. TULEVA YMPÄRISTÖKORVAUSJÄRJESTELMÄ Tukimahdollisuudet metsässä Maisemasuunnittelija Sanna Seppälä ProAgria Länsi-Suomi /Länsi-Suomen

Lisätiedot

Pirkanmaan ELY-keskus, Lisää tekijän nimi ja osaso

Pirkanmaan ELY-keskus, Lisää tekijän nimi ja osaso Pirkanmaan ELY-keskus, Lisää tekijän nimi ja osaso 1 Kosteikon perustaminen ja hoito Edistetään vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta huoltamalla perustettua kosteikkoa Alueelle, jossa peltoa on yli

Lisätiedot

Itä-Suomen Yliopiston laidunkoeohjeet. 1. Laidunkasvikoe. Kesto: Perustetaan 2010 seurataan 2011 ja 2012

Itä-Suomen Yliopiston laidunkoeohjeet. 1. Laidunkasvikoe. Kesto: Perustetaan 2010 seurataan 2011 ja 2012 Itä-Suomen Yliopiston laidunkoeohjeet 1. Laidunkasvikoe Kesto: Perustetaan 2010 seurataan 2011 ja 2012 Tausta: Ennen kokeen perustamista otetaan viljavuustutkimusnäyte koealalta, joka edustaa koko koealaa.

Lisätiedot

Rantaniityt ja niiden hoito laiduntaen. Ympäristökuiskaaja koulutus Tornio 29.11.2011 Marika Niemelä, MTT

Rantaniityt ja niiden hoito laiduntaen. Ympäristökuiskaaja koulutus Tornio 29.11.2011 Marika Niemelä, MTT Rantaniityt ja niiden hoito laiduntaen Ympäristökuiskaaja koulutus Tornio 29.11.2011 Marika Niemelä, MTT 30.11.2011 Esityksen sisältö Rantaniityistä yleensä Tulvaniityt Hoidon hyödyt Erilaisia hoitotapoja

Lisätiedot

Perinnemaisemien hoito

Perinnemaisemien hoito Perinnemaisemien hoito Kylämaisemat kuntoon 23.10.2009 1 Esityksen teemat 1. Perinnemaisema ja perinnebiotoopit 2. Laidunnus luonnon ja maiseman hoitokeinona 3. Härkää sarvista (HÄÄVI) - hanke 4. Erilaiset

Lisätiedot

Ympäristönhoito info Tuet yhdistyksille

Ympäristönhoito info Tuet yhdistyksille Ympäristönhoito info Tuet yhdistyksille HYMY hanke, Aisapari ry Ympäristötuen erityistuet Hoitosopimukset 5 10 vuotta EI-tuotannolliset investoinnit Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007-2013

Lisätiedot

Rekisteröidyt yhdistykset ja maisemanja luonnonhoito hyvä hoitosuunnitelma

Rekisteröidyt yhdistykset ja maisemanja luonnonhoito hyvä hoitosuunnitelma Rekisteröidyt yhdistykset ja maisemanja luonnonhoito hyvä hoitosuunnitelma Lyömäen keto, Hattula Auli Hirvonen maisemasuunnittelija ProAgria Häme/ maa- ja kotitalousnaiset p. 0400 864 494 Miksi hoidamme

Lisätiedot

KYLÄMAISEMAN ARVOT JA MAISEMANHOITO Kylämaisemat kuntoon 30.9.2010 Mäntsälä

KYLÄMAISEMAN ARVOT JA MAISEMANHOITO Kylämaisemat kuntoon 30.9.2010 Mäntsälä KYLÄMAISEMAN ARVOT JA MAISEMANHOITO Kylämaisemat kuntoon 30.9.2010 Mäntsälä Helena Pakkanen Kymenlaakson Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus/proagria Kymenlaakso ry Mitä kylämaisema on Jokaisella kylämaisemalla

Lisätiedot

Metsälaitumien ja luonnonsuojelualueiden hyödyntäminen nautojen ruokinnassa. Päivi Jokinen ProAgria Pohjois-Karjala/ Maa- ja kotitalousnaiset

Metsälaitumien ja luonnonsuojelualueiden hyödyntäminen nautojen ruokinnassa. Päivi Jokinen ProAgria Pohjois-Karjala/ Maa- ja kotitalousnaiset Metsälaitumien ja luonnonsuojelualueiden hyödyntäminen nautojen ruokinnassa Päivi Jokinen ProAgria Pohjois-Karjala/ Maa- ja kotitalousnaiset Luonnonlaitumet viljellyt peltolaitumet - luonnonheinän energiamäärä

Lisätiedot

Tunnista luonnon monimuotoisuuskohteet

Tunnista luonnon monimuotoisuuskohteet Tunnista luonnon monimuotoisuuskohteet Talous Maiseman ylös ja - luonnonhoito ravinteet alas, osana LUMO 17.1.2011 maataloutta Jutta 9.3.2012, Ahro Ahlman Maamme kokonaisalasta Avointa viljelymaisemaa

Lisätiedot

NUMMEN KYLÄTONTIN HOITOSUUNNITELMA

NUMMEN KYLÄTONTIN HOITOSUUNNITELMA NUMMEN KYLÄTONTIN HOITOSUUNNITELMA 1 2 Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys ry. Kerkontie 4 25250 Märynummi Tilatunnus 073142040 yht. henkilö Eija Hagelberg puh. xxxxxxxxxxx Perinnebiotoopin hoitosuunnitelma

Lisätiedot

HOITOSUUNNITELMA HAKEMUKSEEN: KOSTEIKON HOITO

HOITOSUUNNITELMA HAKEMUKSEEN: KOSTEIKON HOITO HOITOSUUNNITELMA HAKEMUKSEEN: KOSTEIKON HOITO Hakijan nimi: Osoite: Puhelin: Tilatunnus: Sopimukseen haettavan alueen sijaintikunta: Suunnittelijan nimi ja puhelinnumero: Huom: Kokonaan uudet ympäristösopimukset

Lisätiedot

- Lampaille lammasverkko 3 /m

- Lampaille lammasverkko 3 /m 6 Liite 2 Hyväksyttäviä enimmäiskustannuksia sopimuksissa 7. Sopimus perinnebiotooppien hoidosta sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisestä Traktorityö kuljettajineen 41 /h Ihmistyö 16 /h

Lisätiedot

Maisemaraivaus Maisemat Ruotuun -hanke Aili Jussila 23.9.2014

Maisemaraivaus Maisemat Ruotuun -hanke Aili Jussila 23.9.2014 Maisemaraivaus Maisemat Ruotuun -hanke Aili Jussila 23.9.2014 Maisemaraivaus on maisemallisesti tärkeille alueille tehtyä puiden harventamista. Puustoa ei harvenneta tasavälein eikä kaavamaisesti, vain

Lisätiedot

Ympäristösopimukset:

Ympäristösopimukset: Ympäristösopimukset: Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito Päivi Jokinen ProAgria Pohjois-Karjala/ Maa- ja kotitalousnaiset paivi.jokinen@proagria.fi puh. 040 301 2409 Maatalousluonnon monimuotoisuuden

Lisätiedot

Ei-tuotannollisen inv.hankkeen ja ymp.erityistukisopimuksen eroja ja yhtäläisyyksiä

Ei-tuotannollisen inv.hankkeen ja ymp.erityistukisopimuksen eroja ja yhtäläisyyksiä Sisältö: Ei-tuotannollisen inv.hankkeen ja ymp.erityistukisopimuksen eroja ja yhtäläisyyksiä Mitä ymp.erityistukisopimuksia ja ei-tuotann.inv.tukia viljelijät ja ry:t voi hakea Kainuussa? Ympäristötuen

Lisätiedot

KASVISTOINVENTOINTIRAPORTTI SAAREN KARTANO. Mietoinen

KASVISTOINVENTOINTIRAPORTTI SAAREN KARTANO. Mietoinen KASVISTOINVENTOINTIRAPORTTI SAAREN KARTANO Mietoinen Tanja Aalto 1999 Tutkimuskohde Saaren kartano sijaitsee Mietoisten kunnassa, Saarisen kylässä peruskarttakoordinaattien X=6724 37 ja Y=54720 välillä

Lisätiedot

MAISEMALAIDUNTAMINEN. Maarit Satomaa, ProAgria Oulu/ Oulun Maa- ja kotitalousnaiset. www.proagria.fi/oulu YmpäristöAgro- hanke

MAISEMALAIDUNTAMINEN. Maarit Satomaa, ProAgria Oulu/ Oulun Maa- ja kotitalousnaiset. www.proagria.fi/oulu YmpäristöAgro- hanke MAISEMALAIDUNTAMINEN Maarit Satomaa, ProAgria Oulu/ Oulun Maa- ja kotitalousnaiset Maisemalaidunnus taloudellisesti kannattavaa eläinten omistajalle maisemalaidunnus palvelusta ollaan valmiita maksamaan

Lisätiedot

Peltoniityn hoitosuunnitelma

Peltoniityn hoitosuunnitelma Peltoniityn hoitosuunnitelma Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuki 2013-2018 Kalle Hellström, ProAgria Oulu/Oulun Maa- ja kotitalousnaiset 30.4.2013 Tämä suunnitelma on laadittu

Lisätiedot

Aurajoen maisematien tienvarsikasvillisuuden inventointi 2007

Aurajoen maisematien tienvarsikasvillisuuden inventointi 2007 Aurajoen maisematien tienvarsikasvillisuuden inventointi 2007 Hanna Tuominen 10.10.2007 Aurajokisäätiö Varkaantie - Maisematie -hanke SISÄLLYS 1. Johdanto 2 2. Varkaantien luonnonkuvaus 3 3. Varkaantien

Lisätiedot

KYLÄMAISEMA KUNTOON 1.1.2011-31.12.2012. Katri Salminen Varsinais-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset ProAgria Farma 15.6.2011

KYLÄMAISEMA KUNTOON 1.1.2011-31.12.2012. Katri Salminen Varsinais-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset ProAgria Farma 15.6.2011 KYLÄMAISEMA KUNTOON 1.1.2011-31.12.2012 Katri Salminen Varsinais-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset ProAgria Farma 15.6.2011 LÄHTÖKOHTANA: KYLÄ VARSINAIS-SUOMESSA ALUEELLINEN KULTTUURIPERINTÖ HENKILÖKOHTAINEN

Lisätiedot

Raportti Ahomansikan vuoden 2010 hoitotöistä Kanta-Hämeen alueella Hattulassa, Hämeenlinnassa ja Janakkalassa.

Raportti Ahomansikan vuoden 2010 hoitotöistä Kanta-Hämeen alueella Hattulassa, Hämeenlinnassa ja Janakkalassa. Ahomansikka perinnemaisemien hoitoprojekti Luonto-Liiton Hämeen piiri ry. Raportti Ahomansikan vuoden 2010 hoitotöistä Kanta-Hämeen alueella Hattulassa, Hämeenlinnassa ja Janakkalassa. Kauden aikana Kanta-Hämeessä

Lisätiedot

YmpäristöAgro II Ajankohtaista maiseman ja luonnonhoitoon 2014 2015

YmpäristöAgro II Ajankohtaista maiseman ja luonnonhoitoon 2014 2015 YmpäristöAgro II Ajankohtaista maiseman ja luonnonhoitoon 2014 2015 Maarit Satomaa Maisema ja ympäristöasiantuntija ProAgria Oulu/ Maa ja kotitalousnaiset 2014 2015 Kylämaisema uusien arvojen tyyssija

Lisätiedot

Aihe: Kriteeristö luonnonlaidunlihan tuotannolle Suomessa Saate: Kommenttipyyntö ehdotuksesta luonnonlaidunlihan tuotannon kriteereiksi

Aihe: Kriteeristö luonnonlaidunlihan tuotannolle Suomessa Saate: Kommenttipyyntö ehdotuksesta luonnonlaidunlihan tuotannon kriteereiksi Aihe: Kriteeristö luonnonlaidunlihan tuotannolle Suomessa Saate: Kommenttipyyntö ehdotuksesta luonnonlaidunlihan tuotannon kriteereiksi Tausta Metsälaidunhanke eli Puustoisten perinneympäristöjen hoito

Lisätiedot

Maatalousympäristön (harvinaistuneet) kasvi- ja eläinlajit

Maatalousympäristön (harvinaistuneet) kasvi- ja eläinlajit Maatalousympäristön (harvinaistuneet) kasvi- ja eläinlajit Kimmo Härjämäki Luonnon- ja riistanhoitosäätiö TEHO Plus ympäristöneuvojakoulutuksen monimuotoisuuspäivä, TAMPERE 3.6.2013 Osa 3/3 klo 10:15-10:50

Lisätiedot

alv 0 % - vaativat perinnebiotooppi- ja monimuotoisuuskohteet 420 /suunnitelma

alv 0 % - vaativat perinnebiotooppi- ja monimuotoisuuskohteet 420 /suunnitelma 32 Liite 2 Hyväksyttäviä enimmäiskustannuksia sopimuksissa alv 0 % Suunnitelman laatiminen 320 /suunnitelma - vaativat perinnebiotooppi- ja monimuotoisuuskohteet 420 /suunnitelma Alueen koko ja monimuotoisuudesta

Lisätiedot

H e l s i n g i n l u o n n o n m o n i m u o t o i s u u s. Kääpien merkitys luonnon toiminnassa. Kaarina Heikkonen, Sami Kiema, Heikki Kotiranta

H e l s i n g i n l u o n n o n m o n i m u o t o i s u u s. Kääpien merkitys luonnon toiminnassa. Kaarina Heikkonen, Sami Kiema, Heikki Kotiranta H e l s i n g i n l u o n n o n m o n i m u o t o i s u u s Kääpien merkitys luonnon toiminnassa Kaarina Heikkonen, Sami Kiema, Heikki Kotiranta Luonnontilaisessa metsässä on paljon lahopuuta ja runsaasti

Lisätiedot

Ahtialan Paakkolanmäen

Ahtialan Paakkolanmäen Ahtialan Paakkolanmäen MUINAISMUISTOALUE JA LAMMASLAIDUN KASVISTO, ESIHISTORIA, KAIVAUKSET, HOITOTYÖT Lahden seudun ympäristöpalvelut 2015 1 Sisällysluettelo Johdanto... 3 Paakkolanmäen asutushistoriaa...

Lisätiedot

PERINNEBIOTOOPIT JA KOSTEIKOT

PERINNEBIOTOOPIT JA KOSTEIKOT PERINNEBIOTOOPIT JA KOSTEIKOT Ohjeita yhdistyksille perinnebiotooppien ja kosteikkojen perustamis- ja ennallistamisinvestointeihin sekä ylläpitorahoituksen hakemiseen. 23.4.2009 2 MITÄ OVAT PERINNEBIOTOOPIT?...

Lisätiedot

Puustoiset perinneympäristöt Luonnon lumoa menneiltä ajoilta

Puustoiset perinneympäristöt Luonnon lumoa menneiltä ajoilta Puustoiset perinneympäristöt Luonnon lumoa menneiltä ajoilta Perinneympäristöjen tunnistaminen Metsä on tarjonnut hyötyä ja turvaa asutuksen alusta. Metsästä suomalainen hankki riistaa ruuaksi, rakennushirret,

Lisätiedot

Maatalousluonnon monimuotoisuus

Maatalousluonnon monimuotoisuus Maatalousluonnon monimuotoisuus Kimmo Härjämäki Luonnon- ja riistanhoitosäätiö Hiidenveden kunnostus & LuVy & JÄRKI hankkeen viljelijäilta VIHTI 3.4.2013 Kuvat: Kimmo Härjämäki, ellei toisin mainita Esityksen

Lisätiedot

Muinaisjää. äännökset perinnemaisemissa. rkeä yhteinen menneisyys

Muinaisjää. äännökset perinnemaisemissa. rkeä yhteinen menneisyys Muinaisjää äännökset perinnemaisemissa Muinaisjäännöksillä ja perinnemaisemilla tärket rkeä yhteinen menneisyys Muinaisjäännökset ovat näkyvin kyviä merkkejä maisemassa samasta toiminnasta, josta myös

Lisätiedot

Kylän joenvarsiniittyjen hoitosuunnitelma

Kylän joenvarsiniittyjen hoitosuunnitelma Kylän joenvarsiniittyjen hoitosuunnitelma Perinnebiotooppien hoidon erityistuki 2013-2018 Kalle Hellström, ProAgria Oulu/Oulun Maa- ja kotitalousnaiset 29.4.2013 Tämä suunnitelma on laadittu osana VYYHTI-hankkeen

Lisätiedot

PERINNEBIOTOOPIT, KOSTEIKOT, LUONNON JA MAISEMAN MONIMUOTOISUUS

PERINNEBIOTOOPIT, KOSTEIKOT, LUONNON JA MAISEMAN MONIMUOTOISUUS PERINNEBIOTOOPIT, KOSTEIKOT, LUONNON JA MAISEMAN MONIMUOTOISUUS Ohjeita yhdistyksille ei-tuotannollisten investointien ja hoitosopimusten hakemiseen 1.3.2010 Suupohjan Kehittämisyhdistys ry 2 MITÄ OVAT

Lisätiedot

Köyhtynyt maatalousluonto Miksi biodiversiteetti katoaa Suomen maataloudessa? Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskus

Köyhtynyt maatalousluonto Miksi biodiversiteetti katoaa Suomen maataloudessa? Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskus Köyhtynyt maatalousluonto Miksi biodiversiteetti katoaa Suomen maataloudessa? Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskus Esityksen rakenne Miten maatalousluontomme on köyhtynyt? Mitkä syyt ovat luonnon köyhtymisen

Lisätiedot

Retinranta Nallikarissa

Retinranta Nallikarissa KAUPUNKILUONNON HAVAINNOINTIPISTE Retinranta Nallikarissa Sijainti: Retinrannan luontopiste on Nallikarista Toppilansaareen merenrannan tuntumassa johtavan pyörätien varressa. Sinne löytää helpoiten Nallikarinranta-nimisen

Lisätiedot

Aloite Juhannuskukkulan kallioketojen suojelusta

Aloite Juhannuskukkulan kallioketojen suojelusta Turun luonnonsuojeluyhdistys ry 7.12.2014 Martinkatu 5, 20810 TURKU Pj. Riikka Armanto Puh. 050-5265399 Email: riikka.armanto@gmail.com http://www.sll.fi/varsinais-suomi/turku Varsinais-Suomen ELY-keskus

Lisätiedot

Luonnon monimuotoisuus & Viherkatot

Luonnon monimuotoisuus & Viherkatot Luonnon monimuotoisuus & Viherkatot Malgorzata Gabrych Maisema-arkkitehti / Landscape Architect Jatko-opiskelija /PhD student Viides Ulottuvuus -hanke Luonnontieteellinen keskusmuseo HENVI & WDC Käytännön

Lisätiedot

Suomen Luontotieto Oy NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS

Suomen Luontotieto Oy NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS NAANTALI N SUOVUOREN ASEMAKAAVA-ALUEEN LUONTOARVOJEN PERUSSELVITYKSEN TÄYDENNYS Pihapiirin kalliolla esiintyy perinnebiotoopin indikaattorilajeista plus-lajina ruoholaukka Suomen Luontotieto Oy 17/2010

Lisätiedot

Kurtturuusun torjuntaohje

Kurtturuusun torjuntaohje Kurtturuusun torjuntaohje 1 Kurtturuusun tunnistaminen Monivuotinen pensas, kasvaa 0,5 1,5 m korkeaksi Lehdet kiiltävät, tumman vihreät ja uurteiset Syksyllä lehdet kellastuvat Varressa ja oksissa tiheästi

Lisätiedot

Perinnebiotooppiinventointi

Perinnebiotooppiinventointi Perinnebiotooppiinventointi Särkilahti, Sysmä Tiia Kiiski 21.11.2011 Tiia Kiiski Tiia.kiiski@gmail.com 050 329 9595 Sisällysluettelo 1 TAUSTA JA TAVOITE... 3 2 AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT...

Lisätiedot

HEVONEN HOITAA MAISEMAA JA LUONTO HEVOSTA

HEVONEN HOITAA MAISEMAA JA LUONTO HEVOSTA HEVONEN HOITAA MAISEMAA JA LUONTO HEVOSTA Lahti 15.4.2014 Hannele Partanen Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ProAgria Keskukset Hevonen nauttii laiduntamisesta. Se on osa hevosen luontaista elämää. Laumaeläin,

Lisätiedot

Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, perinnebiotooppien hoito

Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, perinnebiotooppien hoito Maaseuturahasto Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, perinnebiotooppien hoito EU-tukikoulutustilaisuus 7.4.2011 Jyväskylä projektipäällikkö Kaisa Raatikainen Keski-Suomen ELY-keskus, Härkää

Lisätiedot

Kasvisukkessio huuhtakaskialueilla Kolin kansallispuistossa

Kasvisukkessio huuhtakaskialueilla Kolin kansallispuistossa Salo, K. 2004. Kasvisukkessio huuhtakaskialueilla Kolin kansallispuistossa. Julkaisussa: Lovén, L. (ed.). 2004. Tutkittu ja tuntematon Koli. Kolin kansallispuiston tutkimusseminaari 24.-25.4.2002. Metsäntutkimuslaitoksen

Lisätiedot

Laidunnetun saaren hoitosuunnitelma

Laidunnetun saaren hoitosuunnitelma Laidunnetun saaren hoitosuunnitelma Perinnemaiseman hoidon erityistuki 2015-2020 ProAgria Etelä-Pohjanmaa/Etelä-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaiset 04.07.2014 1. Hakija Perinnemaiseman hoito, 5-vuotinen

Lisätiedot

Jättipalsamin torjuntaohje. Vieraslajit kuriin kummitoiminnalla Varsinais-Suomessa hanke v. 2010-2011

Jättipalsamin torjuntaohje. Vieraslajit kuriin kummitoiminnalla Varsinais-Suomessa hanke v. 2010-2011 Jättipalsamin torjuntaohje Vieraslajit kuriin kummitoiminnalla Varsinais-Suomessa hanke v. 2010-2011 Jättipalsamin tunnistaminen Jättipalsami (Impatiens glandulifera) Kukinto on pystyssä oleva terttu Kukkien

Lisätiedot

ristöjen hoito - Vesilinnut

ristöjen hoito - Vesilinnut Elinympärist ristöjen hoito - Vesilinnut Vesilintuelinympärist ristöt t = vesiensuojelu + maisema + luonnon Piirrokset: Jari Kostet ja MKJ Kuvat: Mikko Alhainen, Marko Svensberg, Marko Muuttola, Harri

Lisätiedot

KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS...

KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS... TYÖNUMERO: E27125.00 KITTILÄN KUNTA ASEMAKAAVAN MUUTOS YLÄ-KITTILÄN NIITTY SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS... 2 3 LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ... 3 4 ARVOKKAAT

Lisätiedot

Jättiputki. Tunnistaminen. Jättiputken siementaimet ovat vaahteranlehtimäisiä.

Jättiputki. Tunnistaminen. Jättiputken siementaimet ovat vaahteranlehtimäisiä. Jättiputki Tunnistaminen Jättiputken siementaimet ovat vaahteranlehtimäisiä. 2-3 vuotiaan kasvin lehtien lehdyköiden reunat ovat karkea- ja terävähampaisia, lehtiruodissa usein punaisia pilkkuja tai se

Lisätiedot

Riistaelinympäristöjen hoito ja tuet KOSTEIKOT

Riistaelinympäristöjen hoito ja tuet KOSTEIKOT Riistaelinympäristöjen hoito ja tuet KOSTEIKOT Oulu 26.1.2011 Mikko Alhainen Projektipäällikkö, Kotiseutukosteikko Life Return of Rural Wetlands Piirrokset: Jari Kostet, Tom Björklund ja MKJ 24.01.2011

Lisätiedot

Kohti riistarikkaita reunoja - vaihettumisvyöhykkeiden hoito

Kohti riistarikkaita reunoja - vaihettumisvyöhykkeiden hoito Kohti riistarikkaita reunoja - vaihettumisvyöhykkeiden hoito Piirroakuvat: Jari Kostet ja Tom Björklund. Valokuvat: Sami Tossavainen Vaihettumisvyöhykkeet Tarkoitetaan kahden erilaisen ekosysteemin reuna-

Lisätiedot

LAIDUNTAMINEN OSANA HEVOSEN JA LAITUMEN HOITOA Luonnonlaitumet. Markku Saastamoinen MTT hevostutkimus

LAIDUNTAMINEN OSANA HEVOSEN JA LAITUMEN HOITOA Luonnonlaitumet. Markku Saastamoinen MTT hevostutkimus LAIDUNTAMINEN OSANA HEVOSEN JA LAITUMEN HOITOA Luonnonlaitumet Markku Saastamoinen MTT hevostutkimus JOHDANTO Luonnonlaitumet ja hakamaat ovat syntyneet laiduntamalla Aiemmin laiduntavat eläimet olivat

Lisätiedot

Luontoselvityksen lisäosa

Luontoselvityksen lisäosa Luontoselvityksen lisäosa Sodankylän asemakaavan laajennusalue, urheilupuisto. Teuvo Pääkkölä Airix Ympäristö Oy Sisällysluettelo Johdanto... 3 2. Uhanalaiset lajit ja perinnebiotoopit... 4 3. Luontotyypit...

Lisätiedot

Ympäristönhoidon yhteistyöprojekteja. Viljelijät ja WWF

Ympäristönhoidon yhteistyöprojekteja. Viljelijät ja WWF Ympäristönhoidon yhteistyöprojekteja Viljelijät ja WWF WWF Suomi, Elina Erkkilä 13.06.2012 Maanviljelyn tärkeys luonnolle ja meille ihmisille - Historia ja perinnekulttuuri - Maalaismaisemat, lapsuuden

Lisätiedot

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27852 SOMERO RUUNALAN YRITYSALUEEN ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS 25.6.2015 SWECO YMPÄRISTÖ OY TURKU

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27852 SOMERO RUUNALAN YRITYSALUEEN ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS 25.6.2015 SWECO YMPÄRISTÖ OY TURKU TYÖNUMERO: E27852 SOMERO RUUNALAN YRITYSALUEEN ASEMAKAAVAN SWECO YMPÄRISTÖ OY TURKU Muutoslista VALMIS LUONNOS MUUTOS PÄIVÄYS HYVÄKSYNYT TARKASTANUT LAATINUT HUOMAUTUS Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 TUTKIMUSALUEEN

Lisätiedot

Kuntataajaman lammaslaitumien hoitosuunnitelma

Kuntataajaman lammaslaitumien hoitosuunnitelma Kuntataajaman lammaslaitumien hoitosuunnitelma Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen 1.10.2013-30.9.2018 Kalle Hellström, ProAgria Oulu/Oulun Maa- ja kotitalousnaiset 22.4.2013 Tämä suunnitelma

Lisätiedot

Kalimenkyläntie 212. Liminka, Tupos, asemakaavoitettavan Ankkurilahden laajennusalueen luontoselvitys

Kalimenkyläntie 212. Liminka, Tupos, asemakaavoitettavan Ankkurilahden laajennusalueen luontoselvitys n a t a n s o y Kalimenkyläntie 212 9 0 8 0 0 O U L U Liminka, Tupos, asemakaavoitettavan Ankkurilahden laajennusalueen luontoselvitys Liminka, Tupos, asemakaavoitettavan Ankkurilahden laajennusalueen

Lisätiedot

Maatalouden ympäristötuet ja eituotannollisten. yhdistyksille 10.3.2011. Uudenmaan Ely muokannut Esme Manns-Metso

Maatalouden ympäristötuet ja eituotannollisten. yhdistyksille 10.3.2011. Uudenmaan Ely muokannut Esme Manns-Metso Maatalouden ympäristötuet ja eituotannollisten investointien tuet yhdistyksille 10.3.2011 Uudenmaan Ely muokannut Esme Manns-Metso 1 2 Aiheita Taustaa maatalouden ympäristötuesta ja eituotannollisten investointien

Lisätiedot

Lahopuu ja sen lisääminen metsiin Yksi merkittävin ero luonnonmetsien ja talousmetsien välillä on lahopuun määrässä.

Lahopuu ja sen lisääminen metsiin Yksi merkittävin ero luonnonmetsien ja talousmetsien välillä on lahopuun määrässä. Lahopuu ja sen lisääminen metsiin Yksi merkittävin ero luonnonmetsien ja talousmetsien välillä on lahopuun määrässä. Evo eteläsuomalaisen metsäluonnon suojelua ja tiedotusta -hanke Tämän diasarjan tekemiseen

Lisätiedot

Ulkoilumetsien hoidossa käytettävien toimenpiteiden kuvaukset Keskuspuiston luonnonhoidon yleissuunnitelma

Ulkoilumetsien hoidossa käytettävien toimenpiteiden kuvaukset Keskuspuiston luonnonhoidon yleissuunnitelma Ulkoilumetsien hoidossa käytettävien toimenpiteiden kuvaukset Keskuspuiston luonnonhoidon yleissuunnitelma 1.10.2015 Helsingin kaupunki Rakennusvirasto Keskuspuiston ulkoilumetsiä hoidetaan luonnonmukaisesti

Lisätiedot

Lammashaan raivaus- ja hoitosuunnitelma

Lammashaan raivaus- ja hoitosuunnitelma Lammashaan raivaus- ja hoitosuunnitelma Ei-tuotannollinen investointituki 2013-2014 Perinnebiotooppien hoidon erityistuki 2014-2019 Kalle Hellström, ProAgria Oulu/Oulun Maa- ja kotitalousnaiset 27.6.2013

Lisätiedot

Luonnon ja maiseman monimuotoisuus MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUEN ERITYISTUET. Perinnebiotoopit

Luonnon ja maiseman monimuotoisuus MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUEN ERITYISTUET. Perinnebiotoopit Luonnon ja maiseman monimuotoisuus MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUEN ERITYISTUET Perinnebiotoopit 2007 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maaseutualueisiin Maatalouden ympäristötukijärjestelmä

Lisätiedot

Hämäläntien pökkelömetsä (Pateniemessä)

Hämäläntien pökkelömetsä (Pateniemessä) KAUPUNKILUONNON HAVAINNOINTIPISTE Hämäläntien pökkelömetsä (Pateniemessä) Sijainti: Hämäläntien päästä lähtee polku merenrantaan. Kulkiessasi rantaan päin oikealle jää kuusimetsää. Käänny jollekin kuusivaltaiseen

Lisätiedot

PERINNEBIOTOOPPIEN HOITOMENETELMÄT JA -KUSTANNUKSET

PERINNEBIOTOOPPIEN HOITOMENETELMÄT JA -KUSTANNUKSET PERINNEBIOTOOPPIEN HOIDON OHJEVIHKONEN 4 PERINNEBIOTOOPPIEN HOITOMENETELMÄT JA -KUSTANNUKSET Perinnebiotooppien hoidon ohjevihkoset sarja 2003 Toimitus Elina Jääskeläinen Piirrokset Vappu Ormio PERINNEBIOTOOPPIEN

Lisätiedot

Rakennustapaohjeet. Päivitys 15.12.2015 NAAPURINVAARAN YLEISKAAVA

Rakennustapaohjeet. Päivitys 15.12.2015 NAAPURINVAARAN YLEISKAAVA NAAPURINVAARAN YLEISKAAVA Rakennustapaohjeet Statukset, jotka vaikuttavat rakentamiseen: Valtakunnallisesti arvokas maisema alue. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Seudullisesti

Lisätiedot

Luonnon ja maiseman monimuotoisuus MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUEN ERITYISTUET. Perinnebiotoopit

Luonnon ja maiseman monimuotoisuus MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUEN ERITYISTUET. Perinnebiotoopit Luonnon ja maiseman monimuotoisuus MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUEN ERITYISTUET Perinnebiotoopit 2009 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maaseutualueisiin Maatalouden ympäristötukijärjestelmä

Lisätiedot

Jättiputken torjuntaohjeita. osa 1

Jättiputken torjuntaohjeita. osa 1 Jättiputken torjuntaohjeita Valitse sopiva torjuntamenetelmä Jos esiintymä on pieni tai se sijaitsee vesistön tai talousvesikaivon vieressä, marja/hedelmäpuiden tai pellon läheisyydessä: NIITTÄMINEN, KITKEMINEN

Lisätiedot

TYÖLÄJÄRVEN SORAKUOPPA MAISEMOINTISUUNNITELMA

TYÖLÄJÄRVEN SORAKUOPPA MAISEMOINTISUUNNITELMA TYÖLÄJÄRVEN SORAKUOPPA MAISEMOINTISUUNNITELMA 2015 TYÖLÄJÄRVEN SORAKUOPAN MAISEMOINTI Käytöstä poistetut soranottoalueet soveltuvat hyvin luonnon monimuotoisuuden kehittämiseen. Soranottoalueet sopivat

Lisätiedot

YmpäristöAgro II Vinkkejä maiseman- ja luonnonhoitoon

YmpäristöAgro II Vinkkejä maiseman- ja luonnonhoitoon YmpäristöAgro II Vinkkejä maiseman- ja luonnonhoitoon Maarit Satomaa Maisema- ja ympäristöasiantuntija ProAgria Oulu/ Maa- ja kotitalousnaiset 13.1.2014 Kuusamo Maiseman- ja luonnonhoito osana viljelijän

Lisätiedot

Erikoiskasveista voimaa pellon monimuotoisuuden turvaamiseen

Erikoiskasveista voimaa pellon monimuotoisuuden turvaamiseen Liite 19.12.2005 62. vuosikerta Numero 4 Sivu 10 Erikoiskasveista voimaa pellon monimuotoisuuden turvaamiseen Marjo Keskitalo ja Kaija Hakala, MTT Tulevaisuudessa kasveilla saattaa olla sadon tuoton lisäksi

Lisätiedot

PRIMAARISUKKESSIOMETSÄT

PRIMAARISUKKESSIOMETSÄT PRIMAARISUKKESSIOMETSÄT PRIMAARISUKKESSIOMETSÄT sisältää monta muuta luonto- ja kasvillisuustyyppiä vyöhykkeisyys, yleensä: pensasto, lepikko, lehtimetsä, havumetsä (yl. kuusi). Aikaisempien vaiheiden

Lisätiedot

Hyväksyttäviä enimmäiskustannuksia sopimuksissa

Hyväksyttäviä enimmäiskustannuksia sopimuksissa Hyväksyttäviä enimmäiskustannuksia sopimuksissa Kustannukset eivät sisällä arvonlisäveroa alv 0 % Suunnitelman laatiminen 320 /suunnitelma - vaativat perinnebiotooppi- ja monimuotoisuuskohteet 420 /suunnitelma

Lisätiedot

Kuhiseeko luomutilan pientareella? Monimuotoisuuden hyödyntäminen viljelyssä

Kuhiseeko luomutilan pientareella? Monimuotoisuuden hyödyntäminen viljelyssä Kuhiseeko luomutilan pientareella? Monimuotoisuuden hyödyntäminen viljelyssä Anne Piirainen Projektipäällikkö Helsingin yliopisto, Ruralia-instituuutti 9.11.2011 Luomu viljelyä sopusoinnussa luonnon kanssa

Lisätiedot

Metsänhoitoa kanalintuja suosien

Metsänhoitoa kanalintuja suosien RIISTAMETSÄNHOITO Metsänhoitoa kanalintuja suosien Riistametsänhoito on helppoa, ja sen menetelmät sopivat tavallisen talousmetsän hoitoon. Metsänhoitotöissä voidaan ottaa riista huomioon läpi metsikön

Lisätiedot

Luonnon ja maiseman monimuotoisuus MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUEN ERITYISTUET. Perinnebiotoopit

Luonnon ja maiseman monimuotoisuus MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUEN ERITYISTUET. Perinnebiotoopit Luonnon ja maiseman monimuotoisuus MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUEN ERITYISTUET Perinnebiotoopit 2007 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maaseutualueisiin Maatalouden ympäristötukijärjestelmä

Lisätiedot

Pientareet Suojakaistat Suojavyöhykkeet

Pientareet Suojakaistat Suojavyöhykkeet Pientareet Suojakaistat Suojavyöhykkeet Tämä kuvasarja erilaisista pientareista, suojakaistoista ja -vyöhykkeistä on koottu viljelijöiden toivomuksesta. Peltolohkoilla tarvittavista maataloustukien vaatimusten

Lisätiedot

Kolin kansallispuiston luontopolut ENNALLISTAJAN POLKU OPETTAJAN JA OPPILAAN AINEISTOT. Toimittaneet Eevi Nieminen, Kalle Eerikäinen ja Lasse Lovén

Kolin kansallispuiston luontopolut ENNALLISTAJAN POLKU OPETTAJAN JA OPPILAAN AINEISTOT. Toimittaneet Eevi Nieminen, Kalle Eerikäinen ja Lasse Lovén Kolin kansallispuiston luontopolut ENNALLISTAJAN POLKU OPETTAJAN JA OPPILAAN AINEISTOT Toimittaneet Eevi Nieminen, Kalle Eerikäinen ja Lasse Lovén ENNALLISTAJAN POLKU KARTTA Pohjakartta Maanmittauslaitos,

Lisätiedot

SISÄLLYS. Kannen kuva makrofossiilinäytteenottoa Lohjan Haukilahdessa Kuvannut: Satu Koivisto

SISÄLLYS. Kannen kuva makrofossiilinäytteenottoa Lohjan Haukilahdessa Kuvannut: Satu Koivisto Kasvimakrofossiilitutkimus Lohja Haukilahti 2008 Santeri Vanhanen 2008 2 SISÄLLYS Kasvimakrofossiilitutkimus Lohja Haukilahti 2008 4 Taulukko 1. Näytteiden tiedot. 6 Taulukko 2. Hiiltyneet kasvinjäänteet.

Lisätiedot

KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ PYHTÄÄN PUROLAN KOHDALLA LUONTOSELVITYS

KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ PYHTÄÄN PUROLAN KOHDALLA LUONTOSELVITYS KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄ PYHTÄÄN PUROLAN KOHDALLA LUONTOSELVITYS Pekka Routasuo Ympäristösuunnittelu Enviro Oy 17.6.2013 1 JOHDANTO TL-Suunnittelu Oy laatii tiesuunnitelmaa maanteiden 3501 ja 14535 kevyen

Lisätiedot

RIKKAKASVIT PELLOLLA JA PUUTARHASSA

RIKKAKASVIT PELLOLLA JA PUUTARHASSA RIKKAKASVIT PELLOLLA JA PUUTARHASSA PELTOKORTE Equisetum arvense Kasvattaa keväällä itiötähkän ja kesällä kesäverson Kasvin monivuotinen maavarsi voivat ulottua jopa 2 m syvälle Hankala hävittää RÖNSYLEINIKKI

Lisätiedot

Riistan kannalta merkittävät maataloustuet

Riistan kannalta merkittävät maataloustuet Riistan kannalta merkittävät maataloustuet Ei-tuotannolliset investoinnit Monimuotoisen kosteikon perustaminen Ympäristötuen erityistuet Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Monivaikutteisen

Lisätiedot

Härkää sarvista hanke Perinnebiotooppien hoito

Härkää sarvista hanke Perinnebiotooppien hoito Maaseuturahasto Härkää sarvista hanke Perinnebiotooppien hoito Yhdistys luonnon- ja maisemanhoidon tukien hakijana Ympäristöhankkeista eloa maaseudulle teemapäivä 5.5.2011 Saarijärvi Kaisa Raatikainen,

Lisätiedot

Hevostalouden ajankohtaiset tukiasiat: hevostilan maataloustuet, alkuperäisrotujen kasvatus, maiseman- ja luonnonhoidon erityistuet hevostilalla

Hevostalouden ajankohtaiset tukiasiat: hevostilan maataloustuet, alkuperäisrotujen kasvatus, maiseman- ja luonnonhoidon erityistuet hevostilalla Hevostalouden ajankohtaiset tukiasiat: hevostilan maataloustuet, alkuperäisrotujen kasvatus, maiseman- ja luonnonhoidon erityistuet hevostilalla Johanna Helkimo Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 19.4.2010

Lisätiedot

Maisemanhoidon edistämistä mallisuunnitelmien avulla Kärsämäeltä Kuusamoon

Maisemanhoidon edistämistä mallisuunnitelmien avulla Kärsämäeltä Kuusamoon Maisemanhoidon edistämistä mallisuunnitelmien avulla Kärsämäeltä Kuusamoon Kalle Hellström ProAgria Oulu/Maa ja kotitalousnaiset VYYHTI:n loppuseminaari, POHTO 25.11.2014 Kuva: Kalle Hellström Perinnebiotoopit

Lisätiedot